1 (9) Opetus- ja kulttuuriministeriö PL 29 00023 Valtioneuvosto kirjaamo@minedu.fi Viite: Asia: OKM059:00/2012 Lausunto varhaiskasvatusta koskevan lainsäädännön uudistamistyöryhmän esityksistä Lausuntonaan JHL esittää seuraavaa: Yleistä Varhaiskasvatusta koskevan lainsäädännön uudistamistyöryhmän tehtävä oli valmistella hallitusohjelman mukaisesti päivähoitoa koskevat säädösehdotukset sekä arvioida esitysten taloudelliset ja yhteiskunnalliset sekä muut vaikutukset. Hallitusohjelman mukaisesti varhaiskasvatuksen yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa tiivistetään. Lapsi- ja perhepolitiikan koordinaatiovastuu kuuluu jatkossakin sosiaalija terveysministeriölle. Kuntatasolla sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tuo sote-palveluiden ja muiden kunnan järjestämisvastuulle jäävien lasten ja perheiden palveluiden väliselle yhteistyölle uusia haasteita. Siksi lainsäädäntötasolla yhteistyön edellytyksiin ja velvoittavuuteen on syytä kiinnittää huomiota. JHL haluaa muistuttaa, että työryhmän esitykset ovat pääosin olleet yksimielisiä. Vaikka työryhmän raporttiin jätettiin useita eriäviä mielipiteitä, ne koskevat lähinnä henkilöstön kelpoisuuksia ja henkilöstörakennetta. Työryhmä on raportissaan esittänyt varhaiskasvatukselle uuden määritelmän sekä asettanut tavoitteet lapsen edun huomioivalle varhaiskasvatukselle. Lisäksi työryhmän esityksissä korostuvat osallisuus ja vaikuttaminen sekä perheiden ohjaus ja neuvonta. Valitettavasti perustelutekstejä työryhmä ei pystynyt käsittelemään. Myös JHL jätti työryhmän raporttiin eriävän mielipiteensä, jonka sisältö tässä lausunnossakin tuodaan esille. Lisäksi lausunnossaan JHL ottaa kantaa mielestään tarkennusta tai täsmennystä vaativiin pykäliin. JHL toteaa, että huoltajat tyytyväisiä ovat varhaiskasvatuspalveluihin. (Vaikuta varhaiskasvatukseen lasten ja vanhempien kuuleminen osana varhaiskasvatuksen lainsäädäntöprosessia. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2014:13.) Huoltajat arvostavat moniammatillisen henkilökunnan ammattitaitoa. Kyselystä esille nousevat kehittämistarpeet tilojen terveellisyyteen ja turvallisuuteen, henkilöstön vaihtuvuuteen sekä loma-aikojen hoitojärjestelyihin. Monet huoltajien nostamat huolenaiheet ovat sisällöltään sellaisia, joihin kunta palvelunjärjestäjänä voisi jo nyt pikaisesti puuttua.
2 (9) JHL toteaa kuitenkin, että nykyistä päivähoitolakia on tarpeen uudistaa ja saattaa lainsäädäntö nyky-yhteiskunnan tarpeita vastaavaksi. Tältä osin työryhmän esitykset vastaavatkin JHL:n mielestä tämän ajan tarpeisiin ja mahdollistavat varhaiskasvatuspalveluiden kehittämisen lapsen edun mukaisesti sekä lapsen oikeuksia vahvistaen. 2 luku: Varhaiskasvatuksen järjestäminen 4 Kunnan yleinen järjestämisvelvollisuus JHL esittää, että pykälään lisätään täydentävä momentti/lisäpykälä (4a ), jossa määritellään kunnan velvollisuus tehdä lapsiin ja lapsiperheisiin kohdistuvien vaikutusten ennakkoarviointia tapauksissa, joissa: 1. valmistellaan lainsäädäntöä, jolla on vaikutuksia lasten varhaiskasvatukseen, lasten ja lapsiperheiden hyvinvointiin tai kasvu- ja elinoloihin; 2. valmistellaan valtion tai kunnan talousarviota; 3. kunnassa valmistellaan lasten muiden palvelujen järjestämistä tai palveluverkkoa koskevia päätöksiä; sekä 4. laaditaan maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaista maakuntakaavaa, yleiskaavaa, kuntien yhteistä yleiskaavaa, asemakaavaa tai rakennusjärjestystä. 6 Kunnan varhaiskasvatuspalvelujen järjestämistavat Työryhmä ei toimikautensa aikana ehtinyt käsitellä yksityisen palvelun tuottamista eikä palveluseteliä. Jatkovalmistelussa onkin huomioitava se, että niin yksityistä palveluntuottajaa kuin palveluseteliyrittäjää tulee koskea varhaiskasvatuslain säädökset samalla tavalla kuin julkista palveluntuottajaa. JHL on huolissaan siitä, että erot julkisen ja yksityisen palvelutuotannon välillä uhkaavat kasvaa eikä kaikilla perheillä ole mahdollisuutta valita yksityistä palveluntuottajaa esimerkiksi silloin kun lapsi tarvitsisi tukea kasvuun ja kehitykseen. Samoin monet kunnat ovat rajanneet palvelusetelit samoilta ryhmiltä. JHL:n mielestä ei ole tarkoituksenmukaista kehittää yksityistä palvelutuotantoa vain ennalta määritellyn ja rajatun joukon palveluksi. Lainsäädäntötasolla niin palveluseteliyrittäjiltä kuin yksityisiltä palvelutuottajilta tulee edellyttää laadultaan, sisällöltään ja palveluvalikoimaltaan samantasoista varhaiskasvatuspalvelua kuin julkiseltakin palveluntuottajalta (henkilöstön kelpoisuus, lain tavoitteet ja niiden toteuttaminen, lapsen tuen tarpeisiin vastaaminen jne.) Näin myös perheet tietävät, mitä palvelu pitää sisältää ja millaisia laatuvaatimuksia palvelutuottajalle on asetettu. Avoimeksi jää myös varhaiskasvatuspalveluiden valvontaan liittyvät tehtävät. 8 Kehittävä, terveellinen ja turvallinen varhaiskasvatusympäristö JHL esittää tarkennusta pykälän toiseen momenttiin.
3 (9) Toiminnan järjestäjän on tarkastettava ja seurattava varhaiskasvatusympäristön kehittävyyttä, terveellisyyttä ja turvallisuutta päiväkodeissa ja muussa kuin kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa ennen toiminnan aloittamista ja toiminnan aikana vähintään kolmen vuoden välein. Havaitut puutteet on korjattava. Vaikka esitetty säännös varhaiskasvatuspalveluiden osalta on uusi, se ei velvoittavuudeltaan ole sitova. JHL edellyttää, että lain perusteluihin on ko. pykälän osalta avattava myös Työturvallisuuslain (738/2002) asettamat velvoitteet sekä Valtioneuvoston asetus työpaikkojen turvallisuus- ja terveysvaatimuksista (18.6.2003/577). 3 luku: Lapsen ja lapsen huoltajien asema ja oikeudet 11 Oikeus varhaiskasvatukseen Hallitus on päättänyt rajoittaa subjektiivista päivähoito-oikeutta. Muutos astuu voimaan 1.8.2015. Uudistuksen arvioidaan säästävän valtionosuuksia 7 miljoonaa euroa vuodesta 2015 alkaen. Lähtökohtana on, että subjektiivista päivähoito-oikeutta rajoitetaan sosiaaliset perusteet huomioivalla tavalla, joten uudistukseen liittyy myös hallinollista työtä, mutta sen taloudellisia vaikutuksia ei ole arvioitu. Toisaalta subjektiivista oikeutta ei ole syytä rajata, sillä rajaamisella saadaan aikaan vain varsin vaatimattomia ja lyhytaikaisia säästöjä. Rajaaminen myös lisää eriarvoistumista, koska maksukykyiset vanhemmat voivat ostaa lapselleen varhaiskasvatuspalveluja, pienituloisilla perheillä tätä mahdollisuutta ei ole. Varhaiskasvatuksella on erittäin suuri merkitys lasten vertaissuhteiden ja sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Varhaiskasvatus voi merkittävällä tavalla myös suojata lasta monilta kasvuympäristön riskitekijöiltä. Maahanmuuttajataustaisten lasten kotoutumisessa, oppimisvalmiuksien luomisessa ja syrjäytymisen ehkäisyssä päivähoidolla on erittäin tärkeä tehtävä. JHL on esittänyt, että perheille tarjotaan vaihtoehtoisia palveluita kuten leikki- ja kerhotoimintaa. Perheiden tarpeet ja tilanteet ovat hyvin erilaisia ja monelle lapselle osaaikainen varhaiskasvatus tai muu toiminta voi olla ratkaisu. Tämä puolestaan edellyttää, että kunnissa on palvelunohjausta, jolloin perheitä voidaan ohjata esim. avointen varhaiskasvatuspalvelujen piiriin silloin, kun lapsi ei tarvitse kokopäivähoitopaikkaa. 16-18 Lapsen kehityksen ja oppimisen tuen vaiheet Esitetyt säännökset ovat pääosin sisällöltään kattavia ja varmistavat lapsen oikeuden monipuoliseen kehityksen ja oppimisen tukeen. Lapsen tuen toteutuminen varhaiskasvatuksen arjessa tarvitsee kuitenkin ohjeistusta tuen tarpeen arviointikäytänteistä, tuen valintaprosesseista, moniammatillisen arvioinnin toteutumisesta jne. Lapsen tuen arviointi ja valinta tarvitsee aina perustelut.
4 (9) JHL esittää, että pedagogisen arvion sijaan pykälissä käytettäisiin termejä lapsen kehityksen ja oppimisen tehostetun tuen arvio ja erityisen tuen arvio. Pedagoginen arvio -termi liiton mielestä viittaa yksipuolisesti yhden ammattiryhmän toteuttamaan arvioon. Tarkoituksenmukaisempaa olisi luoda varhaiskasvatuksessa kokonaisvaltainen ja monialainen arvio, jossa huomioidaan lapsen kehityksen ja oppimisen tuen tarpeet tarpeeksi varhaisessa vaiheessa ja tarpeeksi monipuolisesti. On mahdollista, että moniammatillisen asiantuntijaryhmän arvio ja ulkopuolisen tahon lausunto konkretisoisi lapsen tukemista, lisäisi tietoa lapsesta sekä varmistaisin lapsen edun ja oikeusturvan. 5 luku: Varhaiskasvatuksen suunnittelu ja arviointi 25 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma Työryhmä esittää, että varhaiskasvatuslaissa velvoitetaan laatimaan jokaiselle lapselle henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Työnsä tueksi alan henkilöstö tarvitsee toimivat työvälineet ja suunnitteluaikaa, jotta laissa asetetut tavoitteet voidaan toteuttaa. 6 luku: Henkilöstön tehtävät ja kelpoisuusvaatimukset Luvussa 6 henkilöstön tehtäviä ei ole määritelty. Työryhmä päätyi tähän vaihtoehtoon, koska katsoi, ettei pääasiallisten tehtävien määrittely ole laissa tarkoituksenmukaista. JHL esittää, että luvun kuusi otsikko on Henkilöstön kelpoisuusvaatimukset. Jos alan henkilöstön pääasiallisia tehtäviä on tarpeen määritellä, hyvä vaihtoehto on kirjata ne yleisluonteisiksi tehtävärakennesuosituksiksi. Varhaiskasvatuksessa eri koulutustaustalla toimivien ammattilaisten osaamisen täysimääräinen hyödyntäminen ja vastuiden jakaminen ei edellytä lakitasoista kirjaamista. Hyvä johtaminen ja hyvien, lapsen edun mukaisten toimintatapojen kehittäminen työyhteisöissä johtaa tiukkoja ammattialakohtaisia tehtäväkirjauksia tuloksellisempaan lopputulokseen. Luvun 6 pykälissä työryhmä on enemmistöpäätöksillä päätynyt esittämään useissa kohdin kelpoisuusehtojen tiukentamista. Työryhmällä ei ollut mahdollisuuksia arvioida pätevän henkilöstön saatavuutta tulevaisuudessa. JHL pitää tärkeänä, ettei kelpoisuusehdoista muodostu liian tiukkoja. Tämä voi pahimmillaan johtaa henkilöstön lisääntyviin määräaikaisiin työsuhteisiin, jos tilapäisesti on poikettava kelpoisuusehdoista. Kelpoisuuden saavuttaminen esimerkiksi varhaiskasvatuksen lastenhoitajan, perhepäivähoitajan ja varhaiskasvatuksen avustajan tehtävään tulee olla mahdollista edelleen oppisopimussuhteessa. 27-28 Varhaiskasvatuksen opettaja ja varhaiskasvatuksen sosionomi Pykälien sisältöön JHL:llä ei ole lisättävää. Sen sijaan katsomme, ettei ole tarpeen erotella laissa varhaiskasvatuksen opettajaa ja varhaiskasvatuksen sosionomia toisistaan. Pykälät 27 ja 28 tulee yhdistää ja käyttää nimikettä varhaiskasvatuksen opet-
5 (9) taja. Kelpoisuuksien ja tehtävien eriyttäminen tulee vaikeuttamaan varhaiskasvatuksessa toimivien korkeakoulutettujen saatavuutta. Esitetty muoto perustuu arvioon varhaiskasvatuksen koulutuksen tilasta ja kehittämistarpeista (Varhaiskasvatuksen koulutus Suomessa. Arviointi koulutuksen tilasta ja kehittämistarpeista. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 7:2013). JHL:n mielestä henkilöstön osaamiseen liittyvät kehittämistarpeet edellyttävät ensisijaisesti koulutusten sisällöllistä kehittämistä. Tehtävänimikkeiden erottaminen toisistaan esitetyssä muodossa ei tuo lisäarvoa varhaiskasvatuspalveluiden sisältöön. Varhaiskasvatuksessa työskentelevillä sosionomeilla on tutkintonsa kautta saavutettu osaaminen varhaiskasvatuksesta, pedagogiikasta ja sosiaalipedagogiikasta. Tämä on antaa hyvät valmiudet toimia varhaiskasvatuksen opettajan tehtävissä, kun otetaan vielä huomioon pykälässä 28 esitetty täsmennys sosionomin opintojen, harjoittelun ja opinnäytetyön suuntautumisesta varhaiskasvatukseen. 29 Varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Työryhmä päätyi esityksessään tiukentamaan ko. tehtävään vaadittavia pätevyysvaatimuksia. JHL esittää, että lastenhoitajan kelpoisuusehtoja ei tiukenneta. Jos kelpoisuusehtoja tiukennetaan lastenhoitajan osalta siten, että vain lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen koulutusohjelmasta valmistuneet tai sillä tutkintoaan täydentäneet lähihoitajat olisivat kelpoisia jatkossa, asetetaan hoitajien työllistymiselle vaikeita esteitä. Kelpoisuusehtoja kiristämällä edellä kuvatusti, tehdään myös työuria lyhentävä päätös, kun hoitajien liikkuminen perustehtävissä estetään. Maan hallituksen syksyllä 2013 julkaisemassa rakennepoliittisessa ohjelmassa nimenomaisesti ohjeistettiin kelpoisuusehtojen joustavoittamiseen, ei tiukentamiseen, kuten lakiluonnoksessa lastenhoitajan kelpoisuuksien kohdalla nyt on esitetty. JHL:n näkemyksen mukaan lähihoitajien sijoittumista työelämän palvelukseen ei saa rajoittaa uudessa laissa hallituksen rakennepoliittisen ohjeen vastaisesti. Lastenhoitajan kelpoisuus tulee olla tasa-arvoinen muiden väestöryhmien hoitajien kelpoisuuksien kanssa. Säädöksillä ja ohjeilla ei saa rajata lähihoitajien koulutusohjelmasta riippuvaa sijoittumista lastenhoitajan tehtäviin. Lähihoitajat ovat varhaiskasvatuksen työntekijöistä ainoita, joilla on koulutuksen kautta osaamista pitkäaikaissairaiden lasten hoidon seuraamiseen ja lääkehoidon toteuttamiseen varhaiskasvatuksessa. Kaikilla lähihoitajilla on koulutusohjelmasta riippumatta tarvittava osaaminen työskennellä myös lastenhoitajan tehtävissä. Lapsiryhmien monipuolisen osaamisen turvaamiseksi on pidetty tärkeänä sitä, että lapsiryhmien henkilöstössä olisi aina saatavilla vahvaa pedagogista osaamista, mutta myös sosiaalipedagogista sekä hoitotyön osaamista. Lapsen etu on saada laadukasta hoitoa ja varhaiskasvatusta, vaikka hän olisi vammautunut tai hänellä olisi pitkäaikaissairaus. Lisäksi JHL esittää, että 29 :n kelpoisuusehtoja laajennetaan koskevaan myös muita kuin työryhmän esityksessä mainittuja toisen asteen tutkintoja. Hallituksen rakennepoliittisen ohjelman mukaisesti ministeriöt velvoitetaan uudistamaan toimialoillaan kelpoisuusvaatimuksia siten, että kelpoisuuden tuottavia opintoja voidaan suorittaa nykyistä joustavammin.
6 (9) 30 Perhepäivähoitaja JHL esittää, että perhepäivähoitajille luodaan ammatillinen väylä myös lastenhoitajan tehtäviin: 29 :n mukaisiin tehtäviin kelpoinen olisi myös perhepäivähoitajan ammattitutkinnon suorittanut edellyttäen, että hän sen lisäksi on suorittanut tai täydentänyt opintojaan sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen koulutusohjelman opinnoilla. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta korostaa mietinnössään (7/2010 vp), että nykyisille perhepäivähoitajille tulee järjestää tarvittavaa täydennyskoulutusta niin, että he voivat sijoittua töihin muiden päivähoitomuotojen palvelukseen, jos pelot perhepäivähoidon suosion vähenemisestä toteutuvat. Toimenpide helpottaisi myös varhaiskasvatuksen lastenhoitajien tehtävien täyttämistä sekä mahdollistaisi työn jatkumisen lasten parissa perhepäivähoidon muutostilanteissa. JHL esittää, että kelpoisuusvaatimuksena varhaiskasvatuksen lastenhoitajan tehtäviin tulee lisätä myös nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto. Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajat työskentelevät laajasti jo nyt lasten ja nuorten parissa mm. päivähoidossa, aamu- ja iltapäivätoiminnassa sekä kouluissa ja kerhoissa. Tutkinnon keskeinen vahvuus on kasvatuksellinen ja osallistava ohjaaminen, joiden keskiössä ovat vuorovaikutus ja kohtaaminen. Näitä taitoja tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän. Jokaisella nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajalla on myös joku erityisosaamisen alue (musiikki, liikunta, kuvataide, käden taidot, teatteri jne.), jota hän voi käyttää ohjaustyössään varhaiskasvatuksessa. JHL edellyttää, että sama kelpoisuusehto koskee myös mahdollisia palveluseteliyrittäjiä. Näin luodaan myös huoltajille takuu siitä, että eri tuottamistavoin toteutettu perhepäivähoito ei laadultaan poikkea toisistaan. Henkilöstön kelpoisuuksiin tulee määritellä siirtymäsäännökset, joilla aiemmin voimassa olleiden kelpoisuusehtojen mukaiset tutkinnot toisivat edelleen pätevyyden toimia varhaiskasvatuksen eri tehtävissä. 7 luku: Henkilöstön mitoitus, rakenne ja täydennyskoulutus 35 Päiväkodin henkilöstön mitoitus JHL esittää, että pykälää täsmennetään, jotta lapselle mahdollistetaan pysyvä ryhmä koko toimintavuoden ajan. jälkeen: 38 Perhepäivähoidon henkilöstön mitoitus Ryhmäkokoa ei voida ylittää. Ryhmät on aina muodostettava siten, että niissä voidaan saavuttaa toiminnalle laissa säädetyt tavoitteet. Lapsella on oikeus samaan ryhmään koko toimintavuoden ajan.
7 (9) JHL esittää, että nykyinen perhepäivähoidon ½ lapsi voisi olla yli 3-vuotias (nykyinen asetus mahdollistaa esikoululaisen tai perusopetuksen 1.luokalla olevan). Kuitenkin esikoululaiset ovat yhä enenevissä määrin esiopetuksen lisäksi päiväkodissa ja koululaiset aamu- ja iltapäivätoiminnassa eivätkä näin olleen lainkaan perhepäiväpäivähoidossa. ½ lapsen iän alentaminen mahdollistaa kunnissa myös sisarusten joustavamman sijoittamisen samalle hoitajalle ja tekee hoitoryhmästä toimivamman. JHL esittää edelleen, että kolmen hoitajan perhepäiväkoti (ryhmäperhepäivähoitokoti) tulee säilyttää osana perhepäivähoitoa. Kolmen hoitajan ryhmäperhepäiväkodin perustamisen syyksi kunnat ovat erilaisissa päivähoitoselvityksissä maininneet tavallisimmin vuorohoidon järjestämisen. Toinen yleinen syy on ollut nopeasti lisääntyvä hoidon tarve. Lisäksi kunnat pitävät tällaisia yksiköitä toimivina perhepäivähoidon varahoitopaikkoina etenkin nyt, kun omassa kodissa työskentelevät perhepäivähoitajat ovat päässeet työaikalain piiriin. Kolmen hoitajan ryhmikset ovat toimineet myös urakierron mahdollistajina tilanteissa, joissa hoitaja ei ole voinut jatkaa perhepäivähoitajana omassa kodissaan työkyvyn heikentymisen tai muun syyn vuoksi. Useissa kunnissa ei ole päiväkotia. Nämä kunnat ovat pääsääntöisesti pieniä kuntia ja niissä päivähoidon tarve tyydytetään järjestämällä perhepäivähoitoa. Kolmen hoitajan yksikkö ei ole myöskään niin haavoittuvainen kuin kahden tai yhden hoitajan yksikkö. Vanhemmat toivovat yleensä lapsiensa hoitopaikaksi lähellä kotia olevaa pientä yksikköä. Ryhmäperhepäivähoitoa järjestämällä kunnat pystyvät järjestämään perheille päivähoidon, myös vuorohoidon, kohtuullisen matkan päästä kotoa. Jos poistetaan oikeus perustaa perhepäiväkoteja, joissa kolme hoitajaa hoitaa yhdessä kahtatoista lasta, vaarannetaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden toteutuminen varsinkin pienissä kunnissa ja huononnetaan kuntien mahdollisuutta vastata perheiden tarpeisiin ja toiveisiin. On myös huomattava että kolmen hoitaja perhepäiväkoti on pienempi kuin yksikään päiväkoti Suomessa. Varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan alajaosto, Perhepäivähoidon kehittämisjaosto, selvitti vuonna 2007 (STM:n selvityksiä 2007:5) ryhmäperhepäivähoitoa. Huolestuttavaa ryhmäperhepäivähoidon toteuttamisessa oli se, että useissa kunnissa ryhmäperhepäivähoitoa toteutettiin vastoin päivähoitolain säännöksiä. Lisäksi työryhmä totesi, että ryhmäperhepäivähoidon laadun kehittäminen oli jäänyt päivähoidon määrällisen kehittämisen jalkoihin. Johtopäätöksissään jaosto totesi mm., että ryhmäperhepäivähoitoa koskevaa valvontaa on myös syytä tiukentaa, jotta ryhmäperhepäivähoidon toteutuminen saadaan niihin raameihin, joihin se nykyisten säännösten pohjalta kuuluisi. JHL:n näkemyksen mukaan lain valvonnan puutteita ei pidä korjata poistamalla toimintamuotoja siten, että kavennetaan perheiden mahdollisuutta valita hoitomuoto ja heikentämällä kuntien mahdollisuutta tarjota monipuolisia ja toimivia päivähoitomuotoja. Sen sijaan on tehostettava valvontaa ja lisättävä ohjeistusta kuntiin.
8 (9) Muuta JHL esittää, että lakiin tulee lisätä oma pykälä vuorohoidosta ja sen mitoituksesta. Vuorohoitoa annetaan lapselle huoltajien työhön tai opiskeluun liittyvällä perusteella iltaisin, öisin, viikonloppuisin ja arkipyhinä sen mukaan kun huoltajat ja vuorohoidon järjestäjät ovat ennalta sopineet. Vuorohoitoa tarjoavassa varhaiskasvatusyksiköissä on noudatettava 1:5 henkilöstömitoitusta. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry Jarkko Eloranta puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine toimialajohtaja Lisätietoja: erityisasiantuntija Marjo Katajisto (marjo.katajisto@jhl.fi), puh. 010-77031
9 (9) Lausunnon keskeinen sisältö Jatkovalmistelussa on huomioitava se, että niin yksityistä palveluntuottajaa kuin palveluseteliyrittäjää tulee koskea varhaiskasvatuslain säädökset sekä sisällöt samalla tavalla kuin julkista palveluntuottajaa. Palvelun järjestäjä on velvoitettava korjaamaan toimintaympäristössä havaitut puutteet, joilla voi olla vaikutusta lasten ja henkilöstön terveellisyyteen tai turvallisuutee. Subjektiivinen oikeus päivähoitoon on säilytettävä, koska rajaamisella saadaan aikaan vain varsin vaatimattomia ja lyhytaikaisia säästöjä. Rajaaminen myös lisää eriarvoistumista, koska maksukykyiset vanhemmat voivat ostaa lapselleen varhaiskasvatuspalveluja, pienituloisilla perheillä tätä mahdollisuutta ei ole. Lisäksi varhaiskasvatuksella on erittäin suuri merkitys lasten vertaissuhteiden ja sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Varhaiskasvatus voi merkittävällä tavalla myös suojata lasta monilta kasvuympäristön riskitekijöiltä. Maahanmuuttajataustaisten lasten kotoutumisessa, oppimisvalmiuksien luomisessa ja syrjäytymisen ehkäisyssä päivähoidolla on erittäin tärkeä tehtävä. Lapsen kehityksen ja oppimiseen tukeen liittyvät toimet on aina arvioitava moniammatillisen asiantuntijaryhmän toimesta. Laissa tulee pedagogisen selvityksen sijaan käyttää termiä lapsen tehostetun tuen arvio / erityisen tuen arvio. Varhaiskasvatuslaissa tulee määritellä henkilöstön osalta ainoastaan kelpoisuudet. Henkilöstön kelpoisuuksia ei saa kaventaa. Sen sijaan kelpoisuusehtoja ja alan osaamispohjaa tulee laajentaa. Muutoin uhkana on, ettei kelpoisuusehtoja täyttävää henkilöstä ole tarpeeksi saatavilla. Tämä puolestaan johtaa lyhyisiin sijaisuuksiin ja palveluiden laadun heikentymiseen. Perhepäivähoitajan ammattitutkinnon suorittaneelle henkilölle on luotava joustava koulutuspolku, jolla hän voi saavuttaa kelpoisuuden varhaiskasvatuksen lastenhoitajan tehtäviin. Yhden perhepäivähoitajan lapsiryhmä muodostettaessa nykyinen osa-aikaisessa hoidossa oleva lapsi voisi olla yli 3-vuotias. Kolmen hoitajan perhepäiväkoti (ryhmäperhepäivähoitokoti) tulee säilyttää osana palvelutarjontaa.