VESISTÖTARKKAILU 2015 16X290125 29.8.2016 VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2015 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella
2
Vapo Oy Läntisen Suomen Pirkanmaan turvetuotannon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2015 3 Sisältö 1 JOHDANTO... 5 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA... 5 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia... 5 2.2 Turvetuotannon käsitteitä... 7 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA... 10 3.1 Lämpötila... 10 3.2 Sadanta... 11 3.3 Lumitilanne... 11 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS.. 12 4.1 Yleistä... 12 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto... 12 4.3 Vesinäytteiden analysointi... 12 5 TURVETUOTANNON KUORMITUS VUONNA 2015... 13 5.1 Yleistä... 13 5.2 Ominaiskuormitussuot v. 2015... 14 5.3 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut... 14 6.1 Yleistä... 15 6.2 Kokonaiskuormitus... 15 7 VESISTÖTARKKAILUT VUONNA 2015... 16 7.1 Yleistä... 16 7.2 Vapon turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella vuonna 2015... 16 8 KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35... 17 8.1 Vanajaveden ja Pyhäjärven alue... 21 8.1.1 Hanhisuo (Urjala)... 21 8.2 Ähtärin ja Pihlajaveden reitti... 22 8.2.1 Kokkoneva ja Sarvanneva (Virrat)... 22 8.2.2 Pihtineva (Virrat)... 25 8.2.3 Riihi-Peuraneva (Ähtäri/Keuruu/Virrat)... 26 8.2.4 Alastaipaleensuo (Ähtäri/Virrat)... 28 8.3 Ikaalisten reitti... 29 8.3.1 Lylyneva (Parkano)... 29 8.3.2 Hirvineva-Kirjasneva (Kihniö)... 30 8.3.3 Hakonevat (Kihniö)... 35 8.3.4 Nimetönneva-Sammakkolamminneva (Virrat/Ylöjärvi)... 36 8.3.5 Aitonevat ja Talasneva (Kihniö)... 37 8.3.6 Sydänmaanneva-Nokilammenneva-Pirttineva (Kihniö/Parkano)... 41
4 8.3.7 Nivusneva (Parkano)... 45 8.3.8 Alkkia-Sompaneva (Parkano/Karvia)... 47 8.3.9 Latikkaneva ja Ristineva (Parkano)... 51 8.3.10 Saarikeidas, Lauttaneva-Haukkaneva, Mustakeidas, Vuorenpään-Vatilähteenneva (Jämijärvi/Ikaalinen)... 54 8.4 Loimijoen alue... 57 8.4.1 Arkkuinsuo ja Isosuo (Punkalaidun)... 57 9 KYRÖNJOEN VESISTÖALUE 42... 59 9.1 Seinäjoen valuma-alue... 60 9.1.1 Hietasalonneva-Tuuranneva (Virrat/Seinäjoki)... 60 10 KARVIANJOEN VESISTÖALUE 36... 61 10.1 Suomijoen valuma-alue... 62 10.1.1 Pohjoisneva (Parkano)... 62 11 VESISTÖTARKKAILUYHTEENVETO... 63 12 VIITTEET... 64 Liitteet Liite 1 Vapon Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset vuonna 2015 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella Liite 2 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevat tarkkailusuot vuonna 2015 Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM) Yhteystiedot Paristotie 15 67900 Kokkola puh. 010 33 28210 (Jorma Keränen) sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com www.poyry.fi
5 1 JOHDANTO Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Lounais- Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2015 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Finland Oy:n 23.12.2013 ELYkeskuskohtaisesti laatimia Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmia vuosille 2014 2018. Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2015 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY-keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELYkeskuksen alueeseen, ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY-keskuksien vesistöraportteihin. Vesistöraporttiin sisältyvä päästötarkkailuosio sisältää koko Vapon Länsi-Suomen yksikön tuloksien koosteita, jotka ovat yhteiset kaikilla ELY-keskuksilla. Vuonna 2015 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella oli 37 tuotantoalueella 63 vesistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2015 ja mahdollisten aiempien vuosien analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia a-klorofylli µg/l Vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää kuvastaa a-klorofyllipitoisuus. Keskimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3 7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7 40 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä.
Fosfori (kok-p) µg/l Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää. Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 15 25 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 25 100 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä. Fosfaattifosfori (PO 4 -P) µg/l Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän. Typpi (kok-n) µg/l Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 400 600 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 600 1500 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä. Ammoniumtyppi (NH 4 -N) µg/l Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi, ja samalla kuluu happea alentaen samalla veden ph-arvoa. Ammoniumtyppi on suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa, ja siten pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä, ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä. Kiintoaine mg/l Kiintoaine on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka) tai eloperäisistä aineksista, kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen. Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) mg/l O 2 Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta, mm. humusta ja eloperäistä kiintoainetta. Usein korkeat COD Mn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien COD Mn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien COD Mn -arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l. 6
Sähkönjohtokyky (ms/m) Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin. Sameus (FTU/FNU) Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen. Rauta (Fe) µg/l Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena, ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea. Happamuus eli ph-arvo Happamuusaste eli ph kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien ph-arvo on yleensä lievästi hapan, ph 6 7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden ph-arvon selvästi yli ph 7:ään. Humusvedet ovat happamia, ja siten suoperäisillä valuma-alueilla ph-arvot ovat usein alle ph 6:n. Happipitoisuus mg O 2 /l, %-kyll. Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O 2 /l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Mitä lämpimämpää vesi on sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja, ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella. Väriluku mgpt/l Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita, jos väriluku on alle 40 mgpt/l, ja ruskeita, jos väriluku on yli 100 mgpt/l. 7 2.2 Turvetuotannon käsitteitä Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö. Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä sekä veden puskurikykyä happamuutta vastaan. Turvetuotannon päästötarkkailussa veden humuspitoisuutta seurataan epäsuorasti veden kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ja veden väriluvun avulla. COD Mn -arvoa ja värilukua nostavat kuitenkin myös muut tekijät, eikä näillä menetelmillä voida erotella, missä määrin kyse on humuksesta.
Jako-oja Oja, jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle. Kasvillisuuskenttä Kasvillisuuden peittämä alue, jota käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kasvillisuuskentällä kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin sietävää kasvillisuutta. Kasvillisuus käyttää veden ravinteita kasvuunsa, lisäksi vesi puhdistuu mekaanisesti ja maaperän biologisten prosessien avulla. Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Keräilyoja Oja, joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne alapuoliseen vesistöön. Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat. Kosteikko Kosteikkoja käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kosteikko eroaa kasvillisuuskentästä siinä, että sillä on pysyvää avovesipintaa. Se on tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän että matalan veden alueita. Kosteikoista käytetään myös nimitystä kasvillisuusallas. Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle, joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelurakenteet tehdään ensimmäisenä. Kuormitus (päästö) Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisimmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg/vuosi). Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. Laskuoja Oja, jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoliseen vesistöön. Lietteenpidätin Sarkaojaan asennettava säleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan Lohko Useista saroista muodostunut, yleensä luonnonesteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala. 8
Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha/päivä tai kg/km 2 /vuosi). Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole mahdollista perustaa luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään ojitettua aluetta. Reunaoja (ympärysoja) Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta. Sarka Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla. Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan. Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s/km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuolista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä). Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s). Virtaamansäätöpato Yleensä kokoojaojiin asennettu virtaamia tasaava patolaite 9
Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteiden poiston tehostamiseksi. Ympäristölupa Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10 ha. Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy yleensä erilaisia tarkkailuvelvoitteita. YVA YVA-prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. 10 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 3.1 Lämpötila Pirkanmaan turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Tampere sijaitsee painopistealueella, joten turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2015 on tarkasteltu sen tietojen perusteella. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen pitkänajan säätilastoja. Vuoden 2015 keskilämpötila (6,4 o C) oli Tampereella 2 astetta vertailukauden 1981 2010 keskilämpötiloja korkeampi. Vuosi 2015 oli 0,6 astetta edellistä vuotta lämpimämpi (kuva 1). Hydrologista vuotta 2015 tarkasteltaessa joulukuu 2014-maaliskuu 2015 oli selvästi tavallista lämpimämpi. Talven keskilämpötilat olivat 0 o C:n alapuolella joulukuussa 2014 ja tammi-helmikuussa 2015. Elo-syyskuussa oli hieman tavanomaista lämpimämpää. Vuonna 2015 terminen kasvukausi alkoi Pirkanmaalla 8.4. eli noin kaksi viikkoa keskimääräistä aikaisemmin. Terminen kasvukausi päättyi 4.10. eli noin viikon aikaisemmin kuin vuosina 1981 2010 keskimäärin (Ilmatieteen laitos 2015). Terminen kasvukausi alkaa, kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy, kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5 10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella. Kuva 1. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelu Tampereella vuosina 2014 2015 ja vertailuajanjaksona vuosina 1981 2010.
3.2 Sadanta Vuonna 2015 Pirkanmaalla saatiin sateita (592 mm) saman verran kuin vertailujaksolla 1981 2010 keskimäärin (598 mm). Keskimääräistä enemmän satoi tammi-, kesä- ja heinäkuussa (kuva 2). Kesä- ja heinäkuu olivat vuoden sateisimmat kuukaudet. Tavanomaista vähäsateisempaa oli alkuvuodesta helmikuussa sekä elo- ja lokakuussa. 11 Kuva 2. Kuukauden keskisademäärän vaihtelu Tampereella vuosina 2014 2015 ja vertailuajanjaksona vuosina 1981 2010. 3.3 Lumitilanne Pirkanmaalla lunta oli talvella 2014 2015 hieman keskimääräistä vähemmän. Lunta oli vain joulu-helmikuun aikana ja maaliskuussa lumet olivat sulaneet kokonaan pois. Lumen syvyys oli suurimmillaan helmikuussa 27 cm, joka on noin 2 cm keskimääräistä vähemmän. Tavanomaisesti Tampereen mittausasemalla on vielä maaliskuussa noin 30 cm lunta (kuva 3). Kuva 3. Lumen syvyys Tampereella talvella 2014 2015 ja vertailuajanjaksona vuosina 1981-2010.
12 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS 4.1 Yleistä Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut turvetuottaja. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. 1.11. 31.1.2015 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta näytteenoton, analysoinnin ja virtaamamittauksen osalta vastasi Nab Labs Oy. 1.2.2015 alkaen näytteenoton ja näytteiden analysoinnin ovat hoitaneet Ahma Ympäristö Oy ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto Vuonna 2015 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailussa seurattiin turvetuotannon vaikutuspiirissä olleita vesialueita 446 havaintopaikalta. Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelta on tarkkailussa mukana 22 järvihavaintopistettä ja 41 virtavesipistettä (taulukko 1). Taulukko 1 Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2015. ELY-keskus Vesistötarkkailupisteitä Joet Järvet Yhteensä Häme 20 10 30 Keski-Suomi 84 58 142 Varsinais-Suomi 62 4 66 Etelä-Pohjanmaa 106 39 145 Pirkanmaa 41 22 63 Yhteensä 313 133 446 Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa. - Järvipistenäytteet otetaan helmikuun puolesta välistä huhtikuun puoleenväliin ja heinä-elokuussa. - Joki- ja puropistenäytteet otetaan maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin, elokuussa ja syys-lokakuussa. 4.3 Vesinäytteiden analysointi Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä.
Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit: 13 Järvipisteet Jokipisteet Lämpötila lämpötila Näkösyvyys sähkönjohtavuus happi (pitoisuus, kyll- %) kiintoaine (vain 1 m SS; F3;GVS) sähkönjohtavuus sameus kiintoaine (vain 1 m, SS; F3;GVS) ph Sameus väri ph COD Mn (kaikki syvyydet) väri Kokonaisfosfori COD Mn (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) Kokonaisfosfori Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6.- 30.8.) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) rauta NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) rauta klorofylli-a (0-2 m, ajalla 1.5. 31.10.) 5 TURVETUOTANNON KUORMITUS VUONNA 2015 5.1 Yleistä Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä oli vuonna 2015 tuotantopinta-alaa 19 357 ha. Levossa oli 3 100 ha ja valmistelussa 755 ha. Tuotannosta poistuneita alueita oli kaikkiaan 3 775 ha (taulukko 2). Taulukko 2. Läntisen Suomen päästötarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2015. Vapo Oy Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa Poistunut Yhteensä Häme 601 71 49 720 Pirkanmaa 2 078 151 55 677 2 961 Varsinais-Suomi 3 473 9 81 640 4 203 Keski-Suomi 3 038 1 155 264 461 4 918 Etelä-Pohjanmaa 10 081 1 800 355 1 949 14 185 Yhteensä 2015 19 270 3 186 755 3 775 26 987 Tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella ja 17 eri vesistöalueella (taulukko 3). Vuonna 2015 Kokemäenjoen vesistöalueella tuotannossa olevan alan osuus (4 806 ha) oli Vapon läntisen Suomen tuotannossa olevasta pinta-alasta 24,8 %. Kyrönjoen vesistöalueella tuotannossa olevan suoalan määrä (4 354 ha) edusti 22,5 % Vapon läntisen Suomen tuotantoalasta, ja Kymijoen vesistöalueella vastaava osuus oli 15,6 %. Karvianjoen vesistöalueella oli 12,6 % Vapon läntisen Suomen tuotannossa olevasta pinta-alasta. Muiden 13 vesistöalueen osuus tuotannossa olevasta pinta-alasta oli 25,5 %.
14 Taulukko 3. Vapo Oy:n läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna 2015. Vesistöalue Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa ValmistelussaTuotannosta Yhteensä poistunut 14 Kymijoen vesistöalue 3 025 1 124 264 452 4 865 18 Porvoonjoen vesistöalue 27 27 27 Paimionjoen vesistöalue 66 0,7 67 28 Aurajoen vesistöalue 68 68 33 Lapinjoen vesistöalue 77 1,0 78 35 Kokemäenjoen vesistöalue 4 720 676 124 1 041 6 561 36 Karvianjoen vesistöalue 2 437 2,1 37 358 2 835 37 Lapväärtinjoen vesistöalue 285 53 107 444 38 Teuvanjoen vesistöalue 138 0,8 139 39 Närpiönjoen vesistöalue 255 22 277 42 Kyrönjoen vesistöalue 4 354 128 68 989 5 538 44 Lapuanjoen vesistöalue 804 529 390 1 723 46 Purmonjoen vesistöalue 145 96 242 47 Ähtävänjoen vesistöalue 776 109 0,7 164 1 049 48 Kruunupyynjoen vesistöalue 618 329 44 37 1 028 49 Perhonjoen vesistöalue 972 288 68 208 1 536 83 Selkämeren rannikkoalueen vesistöalue 504 7,2 511 Yhteensä 2015 19 270 3 186 755 3 775 26 987 5.2 Ominaiskuormitussuot v. 2015 Ominaiskuormitussoita ovat ympärivuotiset tarkkailupisteet, joilta on saatu luotettavat vedenlaatu- ja jatkuvatoimiset virtaamatiedot kyseisenä tarkkailuvuonna. Ominaiskuormitussoiden virtaama- ja vedenlaatutietoja käytetään apuna muiden tarkkailukohteiden päästölaskennassa. Vuonna 2015 Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotannossa oli 61 ominaiskuormitussuota. Niiden mittapatojen valuma-alueiden pinta-ala oli yhteensä 6 935 ha, mikä on 26 % tarkkailualueen kaikkien tuotantoalueiden kuormituslaskentaan käytettävästä kokonaispinta-alasta (26 987 ha). Kuormituslaskentaan käytettävä pinta-ala sisältää tuotannossa, levossa ja valmistelussa olevat ja alle 5 vuotta sitten tuotannosta poistuneet alueet. Vuoden 2015 ominaiskuormitussoista 44 suolla oli käytössä pintavalutus, 2 suolla kasvillisuuskenttä, 12 suolla kosteikko ja 3 suolla vesienkäsittelymenetelmänä oli kemikalointi. Ominaiskuormitussoista tuotannossa tai levossa oli 59 ja valmistelussa 2. 5.3 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Vuonna 2015 nettokuormituslaskennassa kiintoaineen taustapitoisuutena on käytetty Ympäristöministeriön vuonna 2013 julkaisemassa turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa määritettyä taustapitoisuutta 1,0 mg/l. Ennen vuotta 2013 taustapitoisuutena käytettiin pitoisuutta 2,0 mg/l. Muuttuneen taustapitoisuuden vuoksi vuosien 2014 ja 2015 kiintoaineen nettokuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia edellisvuosiin nähden. Ominaiskuormituslukujen laskemiseen käytettiin vuonna 2015 mittaustuloksia niiltä 61 ympärivuotiselta tarkkailuasemalta, joilta saatiin luotettavat virtaamatiedot koko hydrologiselta vuodelta 2015. Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli 72 g/ha/d, kokonaistypen 17,2 g/ha/d, kokonaisfosforin 0,52 g/ha/d ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) 455 g O 2 /ha/d (taulukko 4). Vuoden 2015 brutto-ominaiskuormitukset olivat edellisvuoden tasoa. Ravinteiden ja kemiallisen hapenkulutuksen nettokuormitukset olivat edellisvuotta pienempiä.
Taulukko 4. Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut vuosina 2005 2015. 15 Vuosi Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn g/ha/d g O2/ha/d g/ha/d g O2/ha/d ka 2015 (n = 61) 72 17,2 0,52 455 59 10,9 0,26 49 ka 2014 (n = 57) 69 16,9 0,56 447 58 11,4 0,34 96 ka 2013 (n=42) 117 14,4 0,48 346 107 9,4 0,28 30 ka 2012 (n=38) 113 26,5 0,84 773 77 * 17,2 0,48 152 ka 2011 (n=25) 87 18,9 0,56 489 57 * 11,3 0,26 ka 2010 (n=19) 64 19,2 0,57 43 * 13,7 0,35 ka 2009 (n=25) 95 20,5 0,79 69 * 14,0 0,53 ka 2008 (n=24) 123 27,7 0,85 81 * 17,2 0,43 ka 2007 (n=23) 89 23,2 0,75 68 * 18,0 0,54 Ka 2006 (n=24) 126 28,4 0,95 93 * 20,1 0,61 Ka 2005 (n=24) 142 25,1 0,90 117 * 19,0 0,65 * Kiintoaineen taustapitoisuus 2 mg/l. 6 VUOSIKUORMITUS VUONNA 2015 6.1 Yleistä Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Laskentatapojen tarkempi kuvaus löytyy päästötarkkailuraporteista. Kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn otettiin mukaan kuormituslaskentaan vuonna 2011, jolloin sille laskettiin bruttokuormitukset. Vuodesta 2013 alkaen COD Mn :n osalta on laskettu myös nettokuormitukset. 6.2 Kokonaiskuormitus Vuonna 2015 Läntisen Suomen kuormitustarkkailun raportointiin kuuluvat Vapo Oy:n turvetuotantoalueet sijoittuvat hyvin laajalle maantieteelliselle alueelle. Eteläisimmät suot sijoittuvat lähelle Varsinais-Suomen eteläosia ja pohjoisimmat suot Keski-Suomen pohjoisosiin. Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa oli tuotantoalueita viiden eri ELY-keskuksen alueella (taulukko 5). Suurin osa tuotantoalueista sijaitsee Etelä- Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella, jossa on myös suurin kuormitus ELYkeskuksittain verrattaessa. Taulukko 5. Läntisen Suomen Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden kokonaiskuormitukset ELYkeskuksittain vuosina 2007-2015. Vapo Oy Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 tonnia tonnia O2 Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kok-N Kok-P COD Mn Häme 29 5,1 0,14 114 3,5 0,073 10 Pirkanmaa 107 17 0,60 549 9,3 0,31 81 Varsinais-Suomi 139 29 0,98 701 19 0,57 55 Keski-Suomi 125 29 0,82 723 18 0,37 11 Etelä-Pohjanmaa 403 88 2,6 2 495 56 1,3 463 Yhteensä 2015 803 168 5,1 4 582 106 2,6 620 Yhteensä 2014 797 157 4,6 4 174 109 2,7 1 092 Yhteensä 2013 1 160 156 5,8 4 110 105 3,7 693 Yhteensä 2012 1 355 294 9,7 8 713 193 5,7 1 723 Yhteensä 2011 973 204 6,2 5 301 123 2,9 Yhteensä 2010 732 208 6,3 148 3,9 Yhteensä 2009 1 040 222 8,7 150 5,8 Yhteensä 2008 1 369 301 9,4 191 5,1 Yhteensä 2007 975 251 8,1 194 5,8
16 Vesistöalueittain suurin bruttokuormitus aiheutui kiintoaineen osalta Kyrönjoen vesistöalueelle. Kokonaistypen, kokonaisfosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta suurimmat bruttokuormitukset tulivat Kokemäenjoen vesistöalueelle (taulukko 6). Seuraavaksi suurimmat kuormitukset kohdistuivat Kymijoen ja Karvianjoen vesistöalueisiin. Näillä neljällä päävesistöalueella sijaitsee suurin osa tarkkailualueen soista. Taulukko 6. Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien turvetuotantoalueiden kokonaiskuormitukset vesistöalueittain vuonna 2015. Vesistöalue Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 tonnia tonnia O2 Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn 14 Kymijoen vesistöalue 125 29 0,80 727 103 17 0,36 18 18 Porvoonjoen vesistöalue 1,7 0,16 0,003 4,9 1,6 0,11 0,001 1,3 27 Paimionjoen vesistöalue 1,27 0,25 0,007 14,1 0,97 0,10 0,001 4,6 28 Aurajoen vesistöalue 3,35 0,56 0,017 23 3,1 0,41 0,011 13 33 Lapinjoen vesistöalue 4,1 0,63 0,015 11,4 3,8 0,49 0,009 2,7 35 Kokemäenjoen vesistöalue 203 40 1,4 1136 172 24 0,76 151 36 Karvianjoen vesistöalue 86 20 0,67 443 71 12 0,37-38 37 Lapväärtinjoen vesistöalue 6,7 2,1 0,07 73 4,5 1,0 0,02 0,2 38 Teuvanjoen vesistöalue 3,2 0,84 0,03 21 2,6 0,56 0,016 3,0 39 Närpiönjoen vesistöalue 3,3 1,6 0,08 64 2,1 1,06 0,05 26 42 Kyrönjoen vesistöalue 210 35 0,96 990 186 23 0,48 228 44 Lapuanjoen vesistöalue 38 8,5 0,30 258 31 5,2 0,17 48 46 Purmonjoen vesistöalue 3,8 2,0 0,04 60 2,8 1,5 0,02 27 47 Ähtävänjoen vesistöalue 26 6,4 0,20 182 21 3,9 0,11 26 48 Kruunupyynjoen vesistöalue 38 8,0 0,23 235 33 5,5 0,13 76 49 Perhonjoen vesistöalue 32 10,3 0,25 250 24 6,4 0,10 3 83 Selkämeren rannikkoalueen vesistöalue 18 3,4 0,08 90 16 2,4 0,04 29 Yhteensä 2015 803 168 5,1 4582 679 106 2,6 620 7 VESISTÖTARKKAILUT VUONNA 2015 7.1 Yleistä Vuoden 2015 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailuyhteenvedot on jaoteltu ELY-keskuksittain. Niiltä turvetuotantoalueilta, joiden alueet tai vesistöhavaintopaikat sijaitsevat useamman ELY-keskuksen alueella, sama tarkastelu on mukana kaikkien asianosaisten ELY-keskusten yhteenvedoissa. Vesistötarkkailussa mukana olevia tuotantoalueita on tarkasteltu havaintopaikkojen vedenlaadun osalta ja esitetty veden laatutulokset taulukkomuodossa. Kuivatusvesien vesistövaikutuksia on arvioitu veden laadun lisäksi myös kuormitustarkkailutietojen perusteella. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksien perusteella on laadittu kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäystaulukot vesistö- ja valuma-alueittain kaikilta päästötarkkailussa vuonna 2015 mukana olleilta tuotantoalueilta. Pitoisuuslisäykset kullekin tuotantoalueelle ja valuma-alueelle on laskettu käyttäen vuoden 2015 tuotantoalueiden nettovesistökuormitustietoja ja vuoden 2015 keskivalumatietoja turvetuotantoalueen lähimmältä saman vesistöalueen virtaamahavaintopaikalta. Pitoisuuslisäyslaskelmat kattavat 1. 3. jakovaiheen valuma-alueet, mutta pitoisuuslisäyslaskelmia on voitu tehdä myös suppeammalle valuma-alueelle, jos valuma-alueen pinta-ala on ollut tiedossa. Kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäyslaskelmat ovat teoreettisia ja eivät ota huomioon vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita ympäristömuutoksia. Kaikkien tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikkojen vuoden 2015 analyysitulokset löytyvät liitteestä 1 ja sijaintikartat liitteestä 2. 7.2 Vapon turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella vuonna 2015 Vesistötarkkailupisteiden vedenlaatua ja vesistövaikutuksia tarkastellaan turvetuotantoalueittain kaikilla niillä soilla, joilla on tehty tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna 2015. Kaikki mukana olevat tuotantoalueet eivät sijaitse Pirkanmaan ELY-
17 keskuksen alueella, mutta ne ovat mukana tarkkailussa, koska vesistövaikutuksia kohdistuu myös Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelle. Vuoden 2015 Vapon vesistötarkkailussa olivat mukana Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelta seuraavat tuotantoalueet: Suo Kunta Suo Kunta Lauttaneva-Haukkaneva Ikaalinen /Jämijärvi Pohjoisneva Parkano Saarikeidas-Mustakeidas Jämijärvi Sompaneva Parkano Vuorenpään-Vatilähteenneva Ikaalinen Sompaneva/Hanhineva Parkano Aitoneva Kihniö Sompaneva/Veteläsuo Parkano Aitoneva, koealue siirtolevitys Kihniö Arkkuinsuo,Vihalaidansuo Punkalaidun Aitoneva, koealue massansiirto Kihniö Isosuo Punkalaidun Hirvineva Kihniö Alastaipaleensuo Virrat/Ähtäri Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva Kihniö /Parkano Hietasalonneva Virrat / Seinäjoki Kirjasneva Kihniö Tuuranneva Virrat Nokilammenneva Kihniö Kokkoneva Virrat Pirttineva Kihniö Korteneva Virrat Sydänmaanneva Kihniö /Parkano Nimetönneva Virrat / Ylöjärvi Talasneva Kihniö / Ylöjärvi Pihtineva Virrat Latikkaneva Parkano Riihi-Peuraneva Virrat/Keuruu/Ähtäri Ristineva Parkano Sammakkolamminneva Virrat / Ylöjärvi Alkkia Parkano Sarvanneva Virrat Lylyneva,Saarineva,Mustikkaneva Parkano Hanhisuo Urjala Nivusneva Parkano 8 KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35 Kokemäenjoen vesistö on Suomen neljänneksi suurin vesistö. Se ulottuu Keski- Suomesta Selkämerelle, ja sen pinta-ala on 27 046 km 2 ja järvisyys 10,99 %. Viljelymaita on 456 090 ha eli maa-alasta 19 %. Kokemäenjoen vesistöalueen keskusjärvi on Pirkanmaan Pyhäjärvi ja vesistöalue muodostuu useista eri reiteistä: Ähtärin, Pihlajaveden, Keuruun, Längelmäveden, Hauhon, Vanajaveden ja Ikaalisten reitit. Kokemäenjoen luonnetta on muutettu aikojen saatossa tukinuittoa, tulvasuojelua ja voimalarakentamista varten, ja joki on lähes koko pituudeltaan porrastettu voimatalouskäyttöön. Kokemäenjoki on eräs kuormitetuimmista joista Suomessa. Nykyään teollisuuden ja jätevedenpuhdistamoiden vesistökuormitus on vähäinen verrattuna maatalouden hajakuormitukseen. Satakunnan vesien toimenpideohjelman mukaan Kokemäenjoen vesistöalueen viljelymailta huuhtoutuu fosforia vesistöön vuosittain noin 337 t ja typpeä 9 630 t. Kokemäenjoen alaosan ja Loimijoen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on noin 65 % ja typpikuormituksesta noin 54 %. Turvetuotantoalueita on vesistöalueella noin 9 100 ha, joka on 0,33 % koko vesistöalueen maa-alasta. Kaikista Kokemäenjoen vesistöalueen turvetuotantoalueista Vapon hallinnassa oli vuonna 2015 noin 5 500 ha (tuotannossa, valmistelussa ja levossa). Kokemäenjoen keskivirtaama (MQ) oli 1.11.2014 31.10.2015 Porissa Harjavallassa 205,7 m 3 /s, kun vuosien 1971 2000 keskivirtaama on vastaavalla jaksolla ollut 238,3 m 3 /s. Kokemäenjoen virtaamat olivat suuria kevättulvien aikaan maaliskuussa 2015 (kuva 4).
18 Kuva 4. Kokemäenjoen Harjavallan päiväkeskivirtaama 1.11.2014-31.10.2015 ja vertailukaudella vuosina 1971 2000. Kokemäenjoen vesistöalueen Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella oli vuonna 2015 Vapolla 37 toiminnassa olevaa turvetuotantoaluetta (taulukko 7).
19 Taulukko 7. Kokemäenjoen vesistöalueen Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotantoalueet ja tuotantoalat vuonna 2015. Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 2015, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa 35 Kokemäenjoen vesistöalue 4806,0 589,4 124,3 35.2 Vanajaveden-Pyhäjärven alue 54,4 0,0 0,0 35.28 Tarpianjoen valuma-alue 54,4 0,0 0,0 35.288 Kolkanjoen-Kokonjoen va Hanhisuo Urjala 54,4 0,0 0,0 35.4 Ähtärin ja Pihlajaveden reitin valuma-alue 1591,6 299,0 69,7 35.41 Tarjanneveden alue 65,5 0,0 0,0 35.416 Havanganjärven va Pihtineva Virrat 65,5 0,0 0,0 35.45 Vermasjärven valuma-alue 163,0 0,0 0,0 35.453 Uskalinjoen va Sarvanneva Virrat 67,0 0,0 0,0 35.453 Uskalinjoen va Kokkoneva Virrat 96,0 0,0 0,0 35.48 Pihlajaveden reitin valuma-alue 430,6 0,0 0,0 35.485 Kivikeropuron va Riihi Peuraneva Ähtäri 28,7 0,0 0,0 35.486 Hietasenpuron va Riihi Peuraneva Ähtäri 62,8 0,0 0,0 35.5 Ikaalisten reitin valuma-alue 1695,1 155,7 10,3 35.52 Kyrösjärven alue 111,1 17,5 0,0 35.522 Mylly-Kartunjoen va Vuorenpään-Vatilähteenneva Ikaalinen 72,3 17,5 0,0 35.522 Mylly-Kartunjoen va Lauttaneva-Haukkaneva Ikaalinen /Jämijärvi 38,8 0,0 0,0 35.53 Parkanonjärven alue 448,5 3,6 10,3 35.534 Kankarinjärven a Sydänmaanneva / Pirttineva Kihniö 27,1 0,0 0,0 35.535 Vuorijoen va Nivusneva Parkano 21,4 0,0 0,0 35.535 Vuorijoen va Ristineva Parkano 107,6 0,0 0,0 35.536 Vääräjoen va Sydänmaanneva Kihniö 69,8 3,6 0,0 35.537 Naarmijärven va Halikkoneva Kihniö 0,0 0,0 0,0 35.538 Nerkoonjärven va Talasneva Kihniö 21,9 0,0 0,0 35.538 Nerkoonjärven va Kotoneva-Kiimaneva Kihniö 0,0 0,0 0,0 35.538 Nerkoonjärven va Kirjasneva Kihniö 41,1 0,0 0,0 35.538 Nerkoonjärven va Hirvineva Kihniö 62,3 0,0 0,0 35.538 Nerkoonjärven va Aitoneva Kihniö 55,1 0,0 0,0 35.538 Nerkoonjärven va Aitoneva, koealue siirtolevitys Kihniö 12,8 0,0 10,3 35.538 Nerkoonjärven va Aitoneva, koealue massansiirto Kihniö 10,6 0,0 0,0 35.539 Haukkaluoman va Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva Kihniö 18,8 0,0 0,0 35.54 Jämijärven valuma-alue 599,1 4,3 0,0 35.544 Kivijoen - Jämijoen va Hirvikeidas Kankaanpää 92,0 0,0 0,0 35.545 Koikonojan va Viheräperä Kankaanpää 30,7 0,0 0,0 35.547 Palojoen va Saarikeidas Jämijärvi 78,0 4,3 0,0 35.547 Palojoen va Jämiänkeidas Kankaanpää 398,4 0,0 0,0 35.55 Kovesjoen valuma-alue 26,7 0,0 0,0 35.555 Kuusijoen va Saarikeidas Jämijärvi 26,7 0,0 0,0 35.56 Kuivasjärven valuma-alue 380,8 0,0 0,0 35.561 Kuivasjärven lähialue Nivusneva Parkano 85,6 0,0 0,0 35.563 Vatajanjoen va Sompaneva / Veteläsuo Parkano 43,3 0,0 0,0 35.563 Vatajanjoen va Sompaneva Parkano 138,2 0,0 0,0 35.563 Vatajanjoen va Alkkia Karvia 84,5 0,0 0,0 35.564 Vääräjoen va Sydänmaan / Nokilammenneva Parkano 29,2 0,0 0,0 35.57 Aurejärven valuma-alue 128,9 130,3 0,0 35.574 Sammatinjoen va Lylyneva,Saarineva,Mustikkaneva Parkano 0,0 121,3 0,0 35.574 Sammatinjoen va Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva Kihniö 45,9 0,0 0,0 35.577 Iso-Tervajärven va Talasneva Ylöjärvi 23,3 9,0 0,0 35.578 Vähä Mustajärven va Nimetönneva-Sammakkolamminneva Virrat 59,7 0,0 0,0 35.9 Loimijoen valuma-alue 35.94 Punkalaitumenjoen valuma-alue 32,9 0,0 0,0 35.942 Punkalaitumenjoen keski va Isosuo Punkalaidun 32,9 0,0 0,0 35.95 Kourajoen valuma-alue 237,1 0,0 0,0 35.952 Palojoen va Isosuo Punkalaidun 181,1 0,0 0,0 35.952 Palojoen va Arkkuinsuo,Vihalaidansuo Punkalaidun 56,0 0,0 0,0 Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valuma-alueilla on arvioitu käyttäen Kokemäenjoen vesistöalueen virtaamahavaintopaikkojen keskivaluntoja ja eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2015 vesistökuormitustietoja. Vuonna 2015 keskivalunnat vaihtelivat Kokemäenjoen vesistöalueella välillä 5,28 11,69 l/s/km 2. Suurimmat valunnat olivat Keuruun reitin Killinkoskella ja pienimmät Äetsässä. Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Kokemäenjoen vesistöalueelle oli vuonna 2015 kiintoaineen osalta noin 171 t, typen osalta 24,2 t sekä fosforin osalta 0,76 t ja kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli noin 1 136 t O 2. Kokemäenjoen vesistöalueella Vapon turvetuotannon kuivatusvesien vuonna 2015 aiheuttama teoreettinen kiintoaineen lisäys oli 0,03 mg/l, typen 3,6 µg/l ja fosforin 0,11
20 µg/l. Kemiallisen hapenkulutuksen teoreettinen bruttolisäys oli 0,17 mg O 2 /l (taulukko 8). Pirkanmaan alueen 2. jakovaiheen valuma-alueista keskivirtaamatilanteessa kuivausvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset olivat Kuivasjärven valuma-alueella (kiintoaine 0,22 mg/l, Kok.N 41 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen bruttolisäys COD Mn 2,0 mg/l O 2 ). Fosforin osalta suurin kuormitus tuli Vermasjärven valuma-alueelle Kok.P 1,0 µg/l. Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2015 keskivirtaamatilanteessa olivat Punkalaitumen Isosuolla kiintoaineen osalta 1,4 mg/l ja fosforin osalta Kok.P 2,3 µg/l. Typen osalta suurimmat kuormitusvaikutukset tulivat Aitonevan koealueelta Kok.N 44 µg/l ja COD Mn :n osalta Sydänmaanevalta 3,0 mg/l O 2. Taulukko 8. Vapon Kokemäenjoen vesistöalueen Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset vuonna 2015. Vesistöalue Suo Kunta Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P brutto mg/l mg/l µg/l µg/l 35 Kokemäenjoen vesistöalue 0,17 0,03 3,6 0,11 35.2 Vanajaveden-Pyhäjärven alue 0,003 0,0003 0,1 0,002 35.28 Tarpianjoen valuma-alue 0,06 0,01 1,3 0,038 35.288 Kolkanjoen-Kokonjoen va Hanhisuo Urjala 0,38 0,04 7,9 0,24 35.4 Ähtärin ja Pihlajaveden reitin valuma-alue 0,29 0,03 5,1 0,18 35.41 Tarjanneveden alue 0,01 0,00 0,0 0,00 35.416 Havanganjärven va Pihtineva Virrat 0,51 0,00 0,0 0,00 35.45 Vermasjärven valuma-alue 0,60 0,15 18,6 1,02 35.453 Uskalinjoen va Sarvanneva Virrat 0,47 0,09 12,4 0,76 35.453 Uskalinjoen va Kokkoneva Virrat 0,62 0,19 21,7 1,11 35.48 Pihlajaveden reitin valuma-alue 0,26 0,05 3,8 0,15 35.485 Kivikeropuron va Riihi Peuraneva Ähtäri 0,40 0,01 1,4 0,09 35.486 Hietasenpuron va Riihi Peuraneva Ähtäri 1,91 0,04 11,2-0,01 35.5 Ikaalisten reitin valuma-alue 0,47 0,05 8,3 0,19 35.52 Kyrösjärven alue 0,03 0,004 0,6 0,01 35.522 Mylly-Kartunjoen va Vuorenpään-Vatilähteenneva Ikaalinen 0,97 0,04 12,8 0,14 35.522 Mylly-Kartunjoen va Lautta-Haukkaneva Ikaalinen /Jämijärvi 0,27 0,13 10,2 0,33 35.53 Parkanonjärven alue 0,35 0,04 5,6 0,14 35.534 Kankarinjärven a Sydänmaanneva / Pirttineva Kihniö 0,08 0,04 2,4 0,15 35.535 Vuorijoen va Nivusneva Parkano 0,20 0,01 2,4 0,20 35.535 Vuorijoen va Ristineva Parkano 0,77 0,07 9,9-0,07 35.536 Vääräjoen va Sydänmaanneva Kihniö 3,01 0,32 42,1 0,83 35.537 Naarmijärven va Halikkoneva Kihniö 0,17 0,01 2,0 0,04 35.538 Nerkoonjärven va Talasneva Kihniö 2,07 0,13 31,1 1,23 35.538 Nerkoonjärven va Kotoneva-Kiimaneva Kihniö 0,11 0,00 1,3 0,03 35.538 Nerkoonjärven va Kirjasneva Kihniö 0,26 0,05 4,9 0,14 35.538 Nerkoonjärven va Hirvineva Kihniö 0,31 0,01 6,9 0,12 35.538 Nerkoonjärven va Aitoneva Kihniö 2,68 0,44 44,0 1,90 35.538 Nerkoonjärven va Aitoneva, koealue siirtolevitys Kihniö 0,23 0,08 8,8 0,05 35.538 Nerkoonjärven va Aitoneva, koealue massansiirto Kihniö 0,31 0,23 9,6-0,04 35.539 Haukkaluoman va Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva Kihniö 0,59 0,01 2,6-0,26 35.54 Jämijärven valuma-alue 0,93 0,12 17,8 0,60 35.544 Kivijoen - Jämijoen va Hirvikeidas Kankaanpää 0,47 0,02 13,1 0,04 35.545 Koikonojan va Viheräperä Kankaanpää 2,78 0,19 35,1 1,69 35.547 Palojoen va Saarikeidas Jämijärvi 0,48 0,16 10,6 0,52 35.547 Palojoen va Jämiänkeidas Kankaanpää 2,27 0,29 41,7 1,53 35.55 Kovesjoen valuma-alue 0,07 0,01 1,7 0,06 35.555 Kuusijoen va Saarikeidas Jämijärvi 0,22 0,04 5,7 0,20 35.56 Kuivasjärven valuma-alue 2,04 0,22 41,1 0,56 35.561 Kuivasjärven lähialue Nivusneva Parkano 0,44 0,01 2,6-0,06 35.563 Vatajanjoen va Sompaneva / Veteläsuo Parkano 0,33 0,09 7,9 0,35 35.563 Vatajanjoen va Sompaneva Parkano 1,24 0,23 35,4 0,52 35.563 Vatajanjoen va Alkkia Karvia 1,04 0,03 22,2 0,17 35.564 Vääräjoen va Sydänmaan / Nokilammenneva Parkano 0,76 0,04 10,2 0,20 35.57 Aurejärven valuma-alue 0,71 0,04 10,3 0,20 35.574 Sammatinjoen va Lylyneva,Saarineva,Mustikkaneva Parkano 1,81 0,04 18,5 0,31 35.574 Sammatinjoen va Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva Kihniö 1,22 0,13 27,9 0,56 35.577 Iso-Tervajärven va Talasneva Ylöjärvi 1,49 0,13 16,8 0,67 35.578 Vähä Mustajärven va Nimetönneva Virrat 0,95 0,01 13,3 0,15 35.9 Loimijoen valuma-alue 35.94 Punkalaitumenjoen valuma-alue 0,04 0,005 0,8 0,04 35.942 Punkalaitumenjoen keskiosisosuo Punkalaidun 0,05 0,01 1,0 0,04 35.95 Kourajoen valuma-alue 0,40 0,58 11,3 1,0 35.952 Palojoen va Isosuo Punkalaidun 0,85 1,42 24,3 2,32 35.952 Palojoen va Arkkuinsuo,Vihalaidansuo Punkalaidun 0,22 0,13 5,7 0,37
8.1 Vanajaveden ja Pyhäjärven alue 21 8.1.1 Hanhisuo (Urjala) Vapo Oy on ostanut Hanhisuon Kasvuturve Keskimaa Oy:ltä Hanhisuon turvetuotantoalueen vuonna 2014. Hanhisuolla on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa (dnro LSSAVI/429/04.08/2010). Vapo ja Hanhisuon Kasvuturve Keskimaa Oy hakivat ympäristöluvan määräyksien muutosta 2014, josta Länsi- ja Sisä- Suomen aluehallintovirasto antoi päätöksen 31.3.2014 (dnro LSSAVI/6/04.08/2014). Hanhisuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Vanajaveden ja Pyhäjärven alueen Tarpianjoen Kolkan-Kokonjoen valuma-alueella (35.288). Hanhisuo on vanhaa turvetuotantoaluetta ja ojitettu ensi kerran turvetuotantoon jo vuonna 1917. Vuonna 2015 Hanhisuolla oli tuotantoa 54,4 ha alalla. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on pintavalutus. Kuivatusvedet purkautuvat Haarajoen kautta Kokonjoen ja Kolkanjoen kautta Rutajärveen. Vesistötarkkailua on tehty Haarajoesta kuivatusvesien purkuojan ylä- ja alapuolelta vuodesta 2014 lähtien. Haarajoen vesi oli vuonna 2015 runsasravinteista, sameaa sekä COD Mn -arvon perusteella varsin humuspitoista (taulukko 9). Hanhisuon valumavesissä oli erittäin runsaasti typpeä ja fosforia sekä humusta. Haarajoen vedenlaadun perusteella Hanhisuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2015 Haarajoen typen ja fosforin sekä humuksen pitoisuuksia. Sen sijaan Haarajoen korkeiden kiintoainepitoisuuksien ja pääosin myös fosforipitoisuuksien alkuperä on Hanhisuon purkukohdan yläpuolisella Haarajoen valumaalueella. Taulukko 9. Hanhisuon vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatu vuosina 2014 2015. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Haarajoki, Hanhisuon yp 17.7.2014 7,0 36,0 62,0 11,6 1600 40 170 36 18.9.2014 7,3 21,0 37,0 16,5 1300 57 130 32 29.9.2014 6,6 20,0 36,0 10,7 2500 59 120 60 Keskiarvo 2014 7,0 25,7 45,0 12,9 1800 52 140 43 27.4.2015 6,9 31,0 300 42,0 8,0 1400 81 3900 37 6.5.2015 6,9 36,0 320 47,0 8,7 1500 90 3700 39 5.8.2015 7,1 20,0 360 38,0 14,2 1400 47 240 140 45 4600 40 19.8.2015 7,4 9,6 180 26,0 25,5 810 8 170 83 24 3200 19 16.9.2015 7,2 11,0 190 22,0 25,8 830 78 2800 19 14.10.2015 7,2 12,0 130 23,0 26,3 770 60 2900 14 Keskiarvo 2015 7,1 19,9 247 33,0 18,1 1118 28 205 89 35 3517 28 Haarajoki, Hanhisuon ap 17.7.2014 7,1 17,0 28,0 12,8 1600 84 130 49 18.9.2014 7,3 16,0 25,0 14,3 1800 120 100 44 29.9.2014 6,5 16,0 32,0 10,7 3000 120 99 71 Keskiarvo 2014 7,0 16,3 28,3 12,6 2133 108 110 55 27.4.2015 6,9 5,6 330 38,0 9,2 1900 72 3800 44 6.5.2015 6,9 24,0 350 34,0 9,6 2000 73 3300 42 5.8.2015 7,0 18,0 470 24,0 10,4 1600 77 220 120 41 3800 60 19.8.2015 7,4 8,8 420 22,0 15,3 1400 110 310 120 42 3800 51 16.9.2015 7,1 16,0 420 27,0 15,8 1700 140 3800 51 14.10.2015 7,1 13,0 310 24,0 17,0 1500 78 3400 42 Keskiarvo 2015 7,1 14,2 383 28,2 12,9 1683 94 265 101 42 3650 48 Hanhisuolla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2015. Otettujen näytteiden (13 kpl) perusteella purkautuvan veden pitoisuudet olivat keskimäärin kiintoaineen osalta 7,6 mg/l, Kok.N 2 092 µg/l, Kok.P 126 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 86 mg/l O 2.
22 Hanhisuon kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Kokon- Kolkanjokeen olivat vuonna 2015 vähäisiä (Kok.P 0,2 µg/l, Kok.N 8 µg/l ja kiintoaine 0,04 mg/l sekä COD Mn brutto 0,4 mg/l). 8.2 Ähtärin ja Pihlajaveden reitti 8.2.1 Kokkoneva ja Sarvanneva (Virrat) Kokkoneva-Sarvannevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristöluvat (Kokkoneva päätös nro 86/2009/4, Sarvanneva päätös nro 87/2009/4). Vapo Oy haki Sarvannevan ympäristölupaan muutosta, ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto antoi asiasta päätöksen 19.8.2010 (dnro LSSAVI/336/04.08/2010). Kokko-Sarvannevan tuotantoalue sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Vermasjärven Uskalinjoen valuma-alueella (35.453). Kokkonevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna1983 ja tuotanto 1986. Kokkonevalla oli vuonna 2015 tuotannossa 96 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen kosteikko. Kuivatusvedet purkautuvat Äijännevanojaa pitkin Uskalinjokeen ja edelleen Vermasjärveen. Sarvannevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1979 ja tuotanto 1982. Sarvanevalla tuotannossa vuonna 2015 oli 77,0 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on pintavalutus/kasvillisuuskenttä ja kosteikko. Kuivatusvedet purkautuvat tehostuksen jälkeen enää kahta laskuojaa pitkin Uskalinjokeen. Kokkonevan tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Uskalinjoessa Kokkonevan tuotantoalueen kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella (Heiniluoma) sekä Äijännevanojassa, johon kuivatusvedet laskevat. Yksi havaintopaikka on myös Kokkonevan kuivatusvesien purkukohdan alapuolella Uskalinjoessa (Uskali), joka on samalla Sarvannevan purkukohdan yläpuolinen havaintopaikka. Sarvannevan kuivatusvesien purkukohdan alapuolella on yksi havaintopaikka (Koskela) ja lisäksi Vermasjärvellä sijaitsee kaksi järvihavaintopaikkaa. Uskalinjoki on pieni joki (leveys 2 3 m), jonka virtaama on yleensä varsin vähäinen. Heiniluomassa, Kokkonevan turvetuotannon kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella, vedenlaatu on ollut vuosina 1999 2014 varsin heikko. Fosforia ja rautaa on ollut vedessä runsaasti. Myös humusainepitoisuudet ovat olleet erittäin korkeita, ja siitä johtuen veden väri on hyvin tummaa ja vesi hyvin hapanta (taulukko 10). Vuonna 2015 Heiniluoman vesi oli laadultaan yhtä heikkoa kuin aiempina vuosina. Erityisen heikko vedenlaatu oli syyskuussa 2015. Heiniluoman havaintopaikasta vajaan kilometrin päähän alajuoksulle laskevan Äijännevanojan vedet koostuvat Kokkonevan kuivatusvesistä ja Äijännevan taajaman sekä alueen viljelymaiden vesistä. Äijännevanojan veden laatu on ollut erittäin heikko. Vedessä on ollut erittäin runsaasti ravinteita ja rautaa sekä humusaineita (taulukko 10). Kokonaisfosforista fosfaattifosforin osuus on suuri, mikä johtuu taajaman ja maatalouden kuormitusvaikutuksista, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee vähän. Äijännevanojan ammoniumtyppipitoisuudet ovat olleet erittäin korkeita, ja osa niistä on peräisin Kokkonevan turvetuotannon kuivatusvesistä, mutta suurin osa taajaman jätevesistä. Vuonna 2015 Äijännevanojassa veden laatu oli yhtä heikko kuin aiemminkin, vaikkakin ravinteita oli hieman vähemmän, mutta toisaalta kiintoainetta oli vedessä erittäin runsaasti. Uskalinjoen vedenlaadussa suurin muutos tapahtuu Äijännevanojan purkukohdan jälkeen (Uskali). Uskalinjoen Äijännevanojan yläpuolisen ja alapuolisen havaintopaikan