LÄNSI-SUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Helsinki LUPAPÄÄTÖS Nro 152/2005/3 Dnro LSY-2003-Y-273 Annettu julkipanon jälkeen 21.12.2005 ASIA HAKIJA Haarajoen pohjapadon ja kalatien rakentaminen sekä Keravanjoen yläosan säännöstely, Järvenpää, Tuusula ja Mäntsälä Järvenpään kaupunki AIKAISEMMAT LUPAPÄÄTÖKSET Uudenmaan läänin käskynhaltija päätöksellään 20.9.1838 ja Uudenmaan läänin kuvernööri 28.6.1852 päätöksellään ovat antaneet Haarajoen myllypadon rakentamista ja padon hoitoa koskevat luvat. Päätösten mukaan myllypadon korkeus ei saanut ylittää korkeutta 1 kyynärä ja 17 tuumaa. Haarajoen myllypato on rakennettu sanottuihin päätöksiin perustuen. Päätöksissä ei ole määräystä sallitusta padotuskorkeudesta eikä muistakaan vedenkorkeuksista. Länsi-Suomen vesioikeus on 29.10.1991 päätöksellään nro 83/1991/1 antanut Haarajoen myllypadon hoitoa koskevat ja padon omistajaa velvoittavat selventävät määräykset. Päätöksessä on määrätty, että Haarajoen padon yläpuolinen vedenpinta ei saa laskea lyhytaikaista poikkeusta lukuun ottamatta korkeuden N 43 +40,0 m alapuolelle. Vesiylioikeus on päätöksessään 15.6.1992 nro 155/1992 pääosin pysyttänyt vesioikeuden päätöksen. Korkein hallinto-oikeus on 9.12.1993 antamallaan päätöksellä taltio 4955 kumonnut vesioikeuden ja vesiylioikeuden päätökset ja palauttanut asian uudelleen vesioikeuden käsiteltäväksi. Länsi-Suomen vesioikeus on selvitysmenettelyn jälkeen 19.4.1995 antamallaan päätöksellä nro 17/1995/1 antanut Haarajoen padon käyttämisestä selventävät määräykset. Päätöksen mukaan padon yläpuolinen vedenpinta ei saa laskea lyhytaikaisia poikkeuksia lukuun ottamatta korkeuden N 43 +38,90 m alapuolelle. Vesiylioikeus on pysyttänyt vesioikeuden päätöksen 19.12.1995 antamallaan päätöksellä nro 201/1995. Korkein hallinto-oikeus ei ole päätöksessään 10.11.1997 taltio nro 2846 myöntänyt valituslupaa. HAKEMUS Järvenpään kaupunki on 12.9.2003 Länsi-Suomen ympäristölupavirastoon saapuneessa ja 1.12.2003, 16.6.2004 sekä 21.9.2004 täydentämässään hakemuksessa pyytänyt lupaa Haarajoen pohjapadon ja kalatien rakentamiseen sekä Haarajoen myllypadon säännöstelyn muuttamiseen Uudenmaan ympäristökeskuksessa 19.12.2002 laaditun ja myöhemmin tarkistetun suunnitelman mukaisesti Järvenpään kaupungissa.
2 Hanke toteutetaan yhteistyössä Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen ja Uudenmaan ympäristökeskuksen sekä Keski- Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän kanssa. Hankkeen tarkoituksena on turvata patoaltaan ja sen rantojen riittävät vedenkorkeudet ja vesivoiman tuotannon jatkuminen sekä mahdollistaa kalan nousu. Vanha säännöstelypato muutetaan moniportaiseksi pohjapadoksi, jonka yhteyteen rakennetaan luonnonmukainen kalatie. Pohjapatoon kuuluu myös sivu-uoma rakenteineen veden johtamiseksi vanhaan turbiiniruuheen, joiden käyttöoikeus on säännöstelyyn liittyen vesivoiman tuottajalla. Tarvittavat virtausjärjestelyt perustuvat patoaltaan rajoitettuun säännöstelyyn, joka vaikuttaa myös Mäntsälän ja Tuusulan kuntien alueella. Patoaltaan vedenkorkeudet palautuvat suunnilleen 1980-luvun lopulla päättyneen myllytoiminnan aikaiselle tasolle. Pohjapadon mukaan määräytyvä keskivesi vastaa vanhaa säännöstelyn ylärajaa. Alivesi nousee talviaikana 0,4 m ja muulloin 0,9 m verrattuna vesioikeuden antamien selventävien määräysten mukaiseen alarajaan. Hakija on pyytänyt myös pysyvän käyttöoikeuden saamista hanketta varten tarvittaviin alueisiin. Pohjapato ja kalatie liittyvät nykyisiin patorakenteisiin ja sijaitsevat pääosin yhteisellä vesialueella ja vähäiseltä osalta padon omistajan maalla. Nykyisen padon ja voimalaitoksen omistajalla säilyy joen säännöstelyoikeus sähkön tuottamista varten. Hakija omistaa Järvenpään kaupungin Järvenpään kylässä sijaitsevat, Keravanjokeen rajoittuvat kiinteistöt Metsälä I RN:o 17:39 ja Metsälä II RN:o 17:40. SUUNNITELMA Vesistöolosuhteet Seuraavassa suunnitelman selostuksessa kaikki korkeustiedot on ilmaistu N 43 järjestelmässä. Haarajoen myllypato sijaitsee Vantaanjokeen laskevan Keravanjoen keskiosalla noin 38 km päässä jokisuusta ja noin 2 km Ohkolanjoen haaran alapuolella Järvenpään kaupungissa. Patoaltaan pituus on Keravanjoen osalla noin 7 km ja Ohkolanjoen osalla 2 km. Altaan leveys on pääosin 20 40 m ja pinta-ala noin 20 ha. Patoallas ulottuu Järvenpään, Tuusulan ja Mäntsälän alueille. Padon kohdalla Keravanjoen valuma-alue on 250 km 2 ja järvisyys 2,4 %. Virtaaman tunnusluvut ovat seuraavat: - HQ ylin virtaama 51 m 3 /s - MHQ keskiylivirtaama 23 m 3 /s - MQ keskivirtaama 2,3 m 3 /s - MNQ keskialivirtaama 0,2 m 3 /s - NQ alivirtaama 0,1 m 3 /s.
3 Kerran 20 vuodessa toistuvaksi ylivirtaamaksi on arvioitu 38 m 3 /s. Kesäisin alivirtaama on kuitenkin yleensä vähintään 0,8 1,0 m 3 /s Päijännetunnelista Ridasjärveen johdettavan lisäveden ansiosta. Nykyinen pato Nykyisessä padossa on 6 säännöstelyaukkoa ja 2 turbiiniruuhen aukkoa, joiden yhteisleveydet ovat 8,1 m ja 2,4 m. Aukkojen kynnyskorkeus on +38,0 m ja padon putouskorkeus 3,5 m. Myllyssä on kaksi säädettävää turbiinia, joiden mitoitusvirtaamat ovat 1,2 ja 2,3 m 3 /s, mutta ne toimivat varsin pienilläkin virtaamilla. Myllytoiminta on lakannut vuonna 1988 ja nykyisin on käytössä vain pienempi turbiini padonomistajan yksityistä tarvetta varten Padon säännöstelyn yläraja on ilmeisesti alun perin ollut +39,4 m, mutta se on aikaa myöten vakiintunut korkeuteen +40,1 m. Säännöstelyraja on tulvien aikana yleisesti ylitetty 0,5 1,0 m ja korkein tulva on ollut +41,4 m vuonna 1966. Alarajaa tai vähimmäisjuoksutusta ei säännöstelylle ole määrätty ja säännöstelyväli on voinut olla yli 1,5 m. Myllytoiminnan päätyttyä syntyi tarve hakea selventäviä määräyksiä padon hoidolle, kun patoaltaan vedenkorkeudet laskivat keskimäärin korkeudelle +39,0 m. Länsi-Suomen vesioikeus antoi 19.4.1995 päätöksen nro 17/1995/1, jonka mukaan alarajaksi määrättiin N 43 +38,9 m lyhytaikaisia poikkeuksia lukuun ottamatta eli noin metrin alemmaksi, kuin yleisesti vaadittiin. Patoaltaan varsi on suurelta osin kaava-aluetta, jolla on runsaasti asutusta. Altaan rannoilla on muutama kevytrakenteinen laituri, mutta rakennukset ovat tulvan yläpuolella. Padon läheisyydessä on Lemmenlaakson luonnonsuojelualue, joka kuuluu Naturaverkostoon. Pato estää kalan nousun ja patoaltaan kalataloudellinen merkitys on nykyisellään vähäinen, samoin kuin sen muu virkistyskäyttö. Haarajoen pato ja mylly sijaitsevat kiinteistöllä Myllylä RN:o 17:227. Kiinteistö käsittää joen molemmat rannat. Jokialue on kylän yhteistä aluetta. Patoaltaan rannalla on 165 kiinteistöä, joista Järvenpään puolella on 90, Tuusulan puolella 45 ja Mäntsälän puolella 30 kiinteistöä. Patoallas sijaitsee Järvenpään (RN:o 876:3), Kellokosken (RN:o 876:2), ja Ohkolan (RN:o 876:4) kylien yhteisillä alueilla, joiden osakaskunnista vain Kellokoski on järjestäytynyt. Pohjapato Nykyisen padon yläpuolelle rakennetaan noin 60 metriä pitkä 3- portainen pohjapato, jossa on nousua 1,7 metriä seuraavasti: Alakynnyksen leveys on 12 m ja korkeus +38,9 m. Keskikynnyksen leveys on 24 m. Sen keskellä on v-muotoinen 4,0 m leveä syvennys, jonka keskipisteen korkeus on + 39,2 m ja reunojen korkeudet +39,4 m. Syvennyksen vasemmalla puolella olevan 10 m leveän kynnyksen osan korkeus on N 43 + 39,4 m. Oikealla puolella olevan10 m leveän kynnyksen osan korkeus kasvaa tasaisesti N 43 +39,4 m:stä reunakorkeuteen +39,5 m. Yläkynnys on 30 m leveä. Sen keskikohdilla on 4,0 m leveä v- muotoinen syvennys, jonka keskipisteen korkeus on 39,6 m ja
4 reunojen korkeudet +39,9 m. Syvennyksen vasemmalla puolella olevan 12 m leveän kynnyksen ja oikealla puolella olevan 10 m leveän osien korkeudet kasvavat tasaisesti korkeudesta +39,9 m reunakorkeuteen +40,1 m. Veden johtamiseksi Myllylän kiinteistön turbiiniruuheen pohjapadon oikeaan reunaan rakennetaan noin 30 m pitkä sivu-uoma, jonka alapäähän kouruun tehdään kynnys, jonka leveys on 3,0 m ja korkeus +38,8 m ja yläpäähän säätökynnys, jonka leveys on 2,0 m ja korkeus +39,0 m. Sivu-uoman ja pohjapadon välisen penkereen korkeus on +40,0 +40,1 m. Sen ali rakennetaan halkaisijaltaan 1,0 m:n suuruinen yhdysputki veden johtamiseksi pohjapadon puolelta sivuuomaan. Turbiiniruuhen luukut uusitaan ja säätöpatoon tehdään nostoluukku. Lisäksi turbiiniruuhen seinämään voidaan tehdä hätäluukut ohijuoksutusta varten. Kalatie Säännöstely Kalatie tehdään tien ali padosta alaspäin joen vasemmalle rannalle. Kalatien pituus on noin 50 m ja korkeusero 2,0 m. Tien alitus tehdään silta-aukkona, jonka leveys on 3,0 m. Muutoin kalatie tehdään luonnonmukaisena uomana, joka porrastetaan kynnyksin ja altain. Kynnysten korkeusero on 0,4 m, jota loivennetaan altaiden virtakivillä. Kalatien vesileveys on 3 4 m ja vesisyvyys 0,3 0,8 m. Kynnysten leveys on 3,0 m ja ne tehdään sivuilta 0,2 m korkeammiksi kuin keskeltä. Kalatien v-muotoisen yläkynnyksen leveys on 3,0 m ja korkeus keskellä on +38,6 m ja sivuilla +38,8 m. Se rakennetaan suljettavaksi. Pohjapadon ja kalatien virtausjärjestelyt määräytyvät nykyistä säännöstelyä rajoittaen seuraavasti: - Patoaltaaseen voidaan johtaa vettä säätöpadon kautta aina, kun vedenkorkeus on vähintään +40,1 m sekä 1.12. 31.3. välisenä aikana tarvittaessa pelkästään säätöpadon kautta alarajan ollessa +39,3 m. - Muulloin säätöpato pidetään kiinni ja vesi johdetaan sivu-uomaa alitusputken kautta alarajan ollessa +39,4 m keskikynnyksen ja välikynnyksen välissä, jolloin kalatien virtaama on vähintään 0,2 m 3 /s. Vähävetisenä syksynä alaraja voidaan alittaa ja virtaama johtaa kokonaankin vesivoiman tuottamiseen tai vaihtoehtoisesti korvata tuotanto vastaavalla sähkön toimituksella. - Kalatie pidetään muutoin auki, mutta tulvien aikana sen virtausta voidaan tarvittaessa rajoittaa ja talvella kalatie voidaan pitää kokonaan pois käytöstä. Kalatien virtaama on yleensä 0,2 1,0 m 3 /s. Virtaaman ollessa 1,0 m 3 /s virtausnopeus on kynnyksen kohdalla 0,7 1,0 m/s ja altaissa 0,3 0,5 m/s. Tulvien aikana kalatien virtaama voi olla 5 10 m 3 /s, ellei virtausta rajoiteta. Työn suorittaminen Pohjapato ja sen sivu-uoma sekä kalatien uoma kynnyksineen ja altaineen tehdään luonnonmukaisesti kiveämällä erikokoisista luonnonkivistä. Kalatien virtakiveykset tehdään pääosin isoista kivistä
5 epäsäännöllisesti siten, että virtauskohdat korostuvat. Pohjapadon ja kalatien tiiveys turvataan tarpeen mukaan murskeella tai suodatinkankaalla. Pohjapadon alakynnys ja sivu-uoman kouru ja säätöpato tehdään betonista, samoin kuin kalatien silta-aukko ja yläkynnys sekä osa tukipengertä. Pohjapadon ja kalatien kiveyksiä vahvistetaan tarpeen mukaan kestämään myös tulvavirtaamat. Pohjapatoon tarvitaan erikokoisia kiviä (0 0,5 1,5 m) 2 500 m 3 ja kalatiehen (0 0,2 1,0 m) 500 m 3. Betonirakenteisiin tarvitaan betonia 200 m 3. Sillan kansi voidaan tehdä puusta teräskannattajilla ja yhdysuoman yhdysputki betoniputkena. Pohjapadon ja kalatien rakentaminen edellyttää kaivua noin 500 m 3 ja rakenteiden purkua 200 m 3 sekä vähäistä rannanraivausta. Kaivumaat ja osa purkumassoista voidaan käyttää hyväksi työkohteissa, mutta purkujätteet kuljetetaan pois. Työt voidaan suorittaa vähävetisenä aikana. Virtausta voidaan tarpeen mukaan ohjata siten, että rakenteet voidaan pääosin tehdä kuivatyönä. Työt voidaan suurelta osin tehdä padonomistajan alueella. Kulkuyhteydet ja työmaajärjestelyt selvitetään lähemmin työn aikana. Siltatyön ajaksi kulkuyhteys voidaan järjestää kiertotien kautta. Työkohteet viimeistellään ympäristöön sopeutuvasti. Hankkeen kustannusarvio on 170 000 euroa. Pohjapadon kustannukset ovat 125 000 euroa ja kalatien 45 000 euroa. Kohtuullisissa olosuhteissa työt voidaan suorittaa 3 4 kuukaudessa. Hankkeen vaikutukset Vedenkorkeudet Myllytoiminnan aikaisista eli ennen vuotta 1988 vallinneista vedenkorkeuksista on vain vähän havaintoja. Niitä on selvitetty vesioikeuden vuonna 1994 määräämässä selvitysmenettelyssä. Säännöstelyn ylärajana on vuosikymmeniä ollut +40,1 m, vaikka se alun perin on ollut +39,4 m. Tulvien aikana yläraja on kuitenkin yleisesti ylittynyt 0,5 1,0 m korkeimman tulvan ollessa +41,4 m (1966). Säännöstelyrajan alapuolella säännöstelyväli on pääasiassa ollut noin 0,5 m, mutta lyhytaikaisesti vedenkorkeus on voinut olla jopa +38,5 m (kynnyskorkeuden ollessa +38,0 m). Myllytoiminnan päätyttyä vedenkorkeudet laskivat keskimäärin korkeudelle +39,0 m. Vesioikeuden vuonna 1995 antamissa selventävissä määräyksissä alarajaksi määrättiin +38,9 m lyhytaikaisia poikkeuksia lukuun ottamatta. Hankkeen toteuttamisen jälkeen patoaltaan vedenkorkeudet palautuvat alivesiä lukuun ottamatta suunnilleen myllytoiminnan aikaiselle arvioidulle tasolle seuraavan vertailun mukaisesti:
6 Hankkeen jälkeen Myllytoiminnan aikana HW 1/20 +40,9 m +40,8 +41,0 m MHW +40,6 m +40,5 +40,7 m MW +40,1 m +39,9 +40,1 m MNW (kesä) +39,9 m +39,0 +39,5 m NW (kesä/talvi) +39,8/+39,3 +38,5 +39,0 m Tulvakorkeudet säilyvät suunnilleen ennallaan ja keskivesi vastaa vanhaa säännöstelyn ylärajaa. Alivedet nousevat 0,8 1,3 metriä paitsi talvella 0,3 0,8 metriä talviaikaisen säännöstelyn puitteissa. Vesioikeuden määräämään nykyiseen alarajaan (+38,9 m) verrattuna alivesi nousee kesällä 0,9 metriä ja talvella 0,4 metriä. Vesivoima Myllyn toiminta on perustunut oman voimalaitoksen tuottamaan vesivoimaan. Vuoteen 1988 asti käytössä on ollut kaksi turbiinia (1,2 ja 2,3 m 3 /s), joiden kokonaisteho on 3,5 metrin putouskorkeudella noin 100 kw. Turbiinit ovat säädettäviä, joten ne toimivat pienilläkin virtaamilla. Nykyisin käytössä on vain pienempi turbiini padonomistajan omaa tarvetta varten. Sen teho voi olla 5 30 kw, mikä riittää omakotitalon lämmitystä varaavaa vesisäiliötä käyttäen ja muuta sähkön tarvetta varten. Säännöstelty vedenkorkeus on yleensä ollut +39,0 m. +39,4 m eli putouskorkeus 2,5 3,0 m. Hankkeesta on hyötyä padonomistajalle padon hoito- ja kunnossapitokustannusten huomattavana vähenemisenä. Vanha säännöstelypato puretaan ja säännöstelyä varten rakennetaan pohjapadon sivuuoma ja sen säätöpato. Samalla uusitaan turbiiniruuhen luukut, joiden kunnossapito jää omistajalle. Hoitokustannusten vähenemiseksi arvioidaan noin 1 500 euroa vuodessa. Kunnossapitohyötynä voidaan pitää kustannusta, jonka säännöstelyluukkujen ( 2 + 6 kpl) uusiminen maksaisi eli 15 000 euroa. Mikäli säännöstelypato ja silta rakennettaisiin kokonaan uudelleen, uusimiskustannukset olisivat vähintään 75 000 euroa. Hankkeella on haitallisia vaikutuksia voimalaitoksen nykyiseen käyttöön pohjapadon ja kalatien virtausjärjestelyjen takia. Vettä voidaan johtaa sivu-uomaan säätöpadon kautta aina, kun joen vedenkorkeus on vähintään +40,1 m sekä säännöstellen talvella 1.12. 31.3. alarajan ollessa +39,3 m. Muulloin vesi voidaan johtaa sivu-uomaan ilman joen säännöstelyä alitusputken kautta alarajan ollessa keski- ja yläkynnyksen välissä +39,4 m. Vähävetisenä syksynä alaraja voidaan kuitenkin alittaa (korkeuteen +38,9 m) ja virtaama johtaa kokonaankin vesivoiman tuottamiseen tai vaihtoehtoisesti korvata tuotanto vastaavalla sähköntoimituksella. Keskikynnyksellä, jonka korkeus on +39,2 m + 39,5 m, virtaus määräytyy keski- ja alivirtaamilla seuraavasti:
7 Vedenkorkeus Virtaama (m 3 /s) Turbiini (m 3 /s) Vedenkorkeus +39,60 3,5 1,2 +39,55 +39,55 2,3 1,2 +39,50 +39,50 1,3 1,1 +39,40 +39,45 0,6 0,4 +39,40 +39,40 0,2 0,2 alarajan alitus Virtaaman ollessa vähintään 1,4 m 3 /s (seitsemän kahdeksan kuukautta vuodessa) pikkuturbiini voi toimia täydellä teholla. Muulloin ohivirtaus vähentää käyttövoimaa, joka voi olla 0,8 m 3 /s kaksi - kolme kuukautta ja 0,4 m 3 /s yhden kuukauden vuodessa. Ohivirtaus on alarajalla 0,2 m 3 /s, jolloin käyttövirtaaman ja tuotannon vähennys on 17 % mitoitusvirtaamasta ja täydestä tehosta. Talvisin ja muulloinkin, kun joen vedenkorkeus on vähintään +40,1 m eli keskivirtaamaa 2,3 m 3 /s suuremmalla virtaamalla, vesivoiman tuotantomahdollisuudet säilyvät suunnilleen ennallaan. Muulloin tuotantoa rajoittavat pohjapadon ja kalatien virtausjärjestelyt keskimäärin 20 30 % vedenkorkeuden määräytyessä keskikynnyksen mukaan. Tällöin vesivoimaa voidaan kuitenkin edelleenkin tuottaa riittävästi padonomistajan omaa tarvetta varten putouskorkeuden vastatessa suunnilleen nykyistä tilannetta. Energian tuotantomahdollisuuksien väheneminen rajoittuu kesään ja syksyyn ja on suurimmillaan kuivina syksyinä, kun lisäveden johtaminen Päijänne-tunnelista on päättynyt. Energian tuotannon (1,2 m 3 /s ja 3,0 m) voidaan arvioida keskimäärin alenevan vuosittain 5 kuukauden aikana 18 000 kwh (0,2 m 3 /s), mikä vastaa 540 euroa (3 c/kwh) vuodessa. Ottaen huomioon, että energian menetyksen arvo on noin 35 % hoitokustannusten säästöstä, ei hankkeesta aiheudu padonomistajalle korvattavaa vahinkoa työnaikaista vahinkoa ja haittaa lukuun ottamatta. Mikäli joen säännöstelystä luovuttaisiin kokonaan, vesivoiman tuotanto voisi jatkua keskikynnyksen virtausjärjestelyihin perustuen (alaraja talvella alittaen) ilman alitusputkea ja pengertä sekä säätöpatoa. Tällöin vesivoiman tuotanto vähenisi talvella putouskorkeuden ja käyttövirtaamien pienenemisen takia neljän kuukauden aikana keskimäärin 25 % täydestä tehosta, mistä johtuva tuotantomahdollisuuden väheneminen olisi keskimäärin noin 21 000 kwh vuodessa. Kun vähennys vastaa 630 euroa (3 c/kwh) vuodessa, olisi 1,5-kertainen korvaus suunnitelman mukaan 20 vuodelta 19 000 euroa. Tässäkin ratkaisussa, joka edellyttää padon omistajan suostumusta, sähkön tuotanto voisi jatkua pääosan vuotta riittävänä padonomistajan omaa tarvetta varten. Vesivoiman tuotantomahdollisuudet säilyvät talvisin suunnilleen ennallaan, mutta muulloin tuotantoa rajoittavat pohjapadon ja kalatien virtausjärjestelyt vedenkorkeuden määräytyessä keskikynnyksen mukaan. Turbiinin putouskorkeus vastaa kuitenkin suunnilleen nykyistä tilannetta ja vesivoimaa voidaan edelleenkin tuottaa riittävästi padonomistajan yksityistä tarvetta varten. Vähävetisenä syksynä
8 voidaan tarvittaessa turvautua sähkön toimitukseen, jos virtaama tarvitaan kalatiehen eikä vettä riitä turbiinin käyttämiseen. Virtausjärjestelystä ja säännöstelyn rajoittamisesta johtuvan energian menetys (20 30 %) on suurimmillaan kuivina syksyinä, mutta sitä kompensoi padon hoito- ja kunnossapitokustannusten huomattava väheneminen. Näin ollen hankkeesta ei aiheudu padonomistajalle korvattavaa vahinkoa työnaikaista sähköntarvetta lukuun ottamatta. Tältä osin asia voidaan lähemmin selvittää ja sopia työn aikana. Vesialue Ranta-alueet Luonnonsuojelualue Käyttöoikeudet Hankkeesta ei aiheudu vesistössä tai vesistön käytölle haitallista muutosta tai seurausta. Työt voidaan suorittaa ilman vesistöhaittoja, vaikka siitä voikin aiheutua vähäistä työnaikaista veden samentumista. Hankkeen vesistövaikutuksia voidaan tarkkailla ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Ottaen huomioon erityisesti kesän alivesien nousu ja keskiveden saaminen säännöstelyn ylärajalle, hankkeella turvataan patoaltaan virkistyskäyttö ja samalla kun vesistön kalataloudellinen merkitys kasvaa. Patoaltaan rannat ovat varsin jyrkkiä ja pääosin vähintään 1,5 3 m säännöstelyn ylärajaa korkeammalla. Rantamaiden kuivatustilaan hankkeella ei ole haitallista vaikutusta, vaikka alivedet nousevatkin. Ottaen huomioon, että tuleva keskivesi ja kesän alivesi vastaavat suunnilleen vakiintunutta säännöstelyn ylärajaa ja keskivettä, joita on käytetty myös kasvukautena, ei alavimpienkaan pelto- ja metsämaiden kuivatustila aikaisemmasta huonone. Altaan rannoilla olevat rakennukset ja kevytrakenteiset laiturit on tehty vallinneen säännöstelyn vedenkorkeudet huomioon ottaen, joten tältäkään osin ei hankkeesta aiheudu vahinkoa. Patoaltaan ja sen rantamaiden kannalta hyöty on pelkästään rakennettujen rantamaiden osalta, joita on 50 ha, vähintään 0,5 milj. euroa (10 000 euroa/ha). Padon alapuolella sijaitsee noin kahden kilometrin matkalla joen molemmin puolin Lemmenlaakson luonnonsuojelualue. Alue kuuluu Natura 2000 -verkostoon Lemmenlaakson lehtona. Alue on rauhoitettu vuonna 1991 valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan perustuen. Jokirannat ovat tulvaniittyjä ja rehevää lehtoa, joilla kasvaa myös harvinaisia kasvilajeja. Alueella on runsas linnusto ja hyönteislajisto. Joen tulvilla ja uomalla on merkittävä vaikutus suojelualueen monipuolisuuteen. Hankkeella ei ole haitallista vaikutusta alajuoksun vesistöoloihin, koska virtaamat ja vedenkorkeudet säilyvät siellä ennallaan. Lemmenlaakson suojelualueen tulvat ja muut luonnonsuhteet eivät muutu haitallisesti eikä hanke vaaranna Natura-alueen suojeluarvoja. Pohjapato sijoittuu lähes kokonaan Järvenpään kylän yhteiselle vesialueelle (RN:o 876:3) sivu-uoman yhtyessä joen luiskaan (Myllylä RN:o 17:227) ja kalatien pääosin myllypadon omistajan maalle joen rantaan (Myllylä RN:o 17:227). Pysyvää käyttöoikeutta varten tarvittava alue on yhteensä noin 1 800 m 2 (ilman tiealuetta). Siitä on 350 m 2 kiinteistöllä Myllylä RN:o 17:227 ja 1 450 m 2 yhteisellä vesialueella RN:o 876:3.
9 Kylän yhteisen vesialueen osalta, jonka osakaskunta ei ole järjestäytynyt, ei käyttöoikeudesta aiheudu korvattavaa vahinkoa, koska kalatie hyödyttää vesialueen osakkaita. Myöskään Myllylän kiinteistön omistajalle myllypadon omistajana ja säännöstelijänä ei jokirannan käyttöoikeudesta katsota aiheutuvan korvattavaa vahinkoa, kun otetaan huomioon hankkeesta tuleva hyöty. On huomattava, että pohjapadon sivu-uoma rakenteineen jää säännöstelijän käyttöön. Sen sijaan työn suorittamisesta kiinteistön alueella mahdollisesti aiheutuva vahinko korvataan työnaikaisen arvioinnin perusteella. Hanketta on selvitetty maanomistajan kanssa. mutta sopimukseen asti ei ole asiassa päästy. ASIAN KÄSITTELY YMPÄRISTÖLUPAVIRASTOSSA Kuulutus Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 :ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta ympäristölupavirastossa, Mäntsälän ja Tuusulan kunnissa sekä Järvenpään kaupungissa varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään 28.1.2004. Muistutukset, vaatimukset ja mielipiteet 1) Uudenmaan ympäristökeskus on lausunut, että myllypadon alapuoli rantoineen on merkitty seutukaavassa suojelualueeksi ja yläpuolen vesialue virkistysalueeksi. Seutukaavassa padon vierustoille on merkitty maa- ja metsätalousaluetta ja taajamatoimintojen aluetta. Alueella ei ole muuta oikeusvaikutteista kaavaa. Hankealueesta noin 200 metrin päässä alavirrassa alkaa Natura 2000 -verkostoon kuuluva alue, johon kuuluu yksityisiä suojelualueita. Suunnitelman mukaan hankkeella ei ole vaikutusta Natura 2000 -alueen suojeluarvoihin. Haarajoen myllypato ja suojelualue sisältyvät Uudenmaan liiton arvokkaiden kulttuurikohteiden inventointiin. Suunniteltu rakentamisalue sijaitsee tärkeällä pohjavesialueella ja osittain pohjaveden muodostumisalueella. Pohjavesialueella sijaitsee Tuusulan Seudun Vesilaitos Kuntayhtymän pohjavedenottamo. Ympäristökeskus on katsonut, että kaivu joen rantatörmässä saattaa vaikuttaa pohjaveden pinnan korkeuteen, mikäli joen rannassa on tiiviitä pohjavettä pidättäviä maakerroksia, jotka voidaan kaivutyön aikana puhkaista. Tästä syystä ympäristökeskus on vaatinut, että suunnitelmaa on täydennettävä pohjavettä koskevalla selvityksellä. Uudenmaan ympäristökeskus on pitänyt hanketta yleisen tarpeen vaatimana ja joen moninaiskäyttöä edistävänä. Ympäristökeskus on katsonut, että lupa hankkeelle voidaan myöntää, mikäli pohjavesiselvityksistä ei muuta johdu. Luvan myöntämisen yhteydessä vanhat säännöstelyoikeutta koskevat päätökset on ilmeisesti kumottava. Ympäristökeskus on pitänyt tarpeellisena padon omistajan suostumusta patorakenteiden muuttamiseen suunnitellulla tavalla.
10 Ympäristökeskus on vaatinut, että lupapäätökseen on liitettävä määräykset juoksutuksista ja rakenteiden kunnossapitämisestä, koska suunnitelmassa esitetyt rakenteet ovat jäämässä eri intressitahojen käyttöön ja kunnossapidettäväksi. Lisäksi päätökseen on otettava määräys alueen kulttuuriarvojen huomioon ottamisesta ja määräykset hankkeen toteuttamisen aikaisten haittojen vähentämistoimista, purkujätteen käsittelystä sekä työnaikaisten vaikutusten tarkkailusta. Ympäristökeskus on katsonut, että rakentamisen jälkeen vedenkorkeuksia on syytä tarkkailla. Patoaltaaseen on rakennettava sopivaan paikkaan vedenkorkeusasteikko ja vedenkorkeuksia on tarkkailtava avovesiaikana vähintään kahden vuoden ajan vähintään kerran viikossa ja jääpeiteaikana kerran kahdessa viikossa. Tulvan aikana vedenkorkeutta on havainnoitava ainakin joka toinen päivä. Mikäli ympäristökeskus katsoo tarpeelliseksi, se voi määrätä vedenkorkeuksien tarkkailuaikaa jatkettavaksi. 2) AA on toivonut, että vesi palautuu hankkeen myötä ainakin samoihin mittoihin kuin ennenkin. Suunnitelman mukaan se näyttää mahdolliselta ja kalat ja ravut saavat hankkeen myötä uusia reittejä. 3) BB ja CC ovat lausuneet, että hanke on viipymättä toteutettava, pohjapato rakennettava, myllyn silta uusittava ilman painorajoitusta ja padon yläpuolinen veden pinta palautettava myllytoiminnan aikaiselle tasolle unohtamatta kalatietä. Vallitseva tilanne ei palvele ketään ja on välttämätöntä, että jokialue palvelee sen asukkaita siinä tarkoituksessa, missä se on vuosikymmenet ollut vuoteen 1988 saakka. Pohjapato kalateineen on välttämätön vedenpinnan nostamiseksi alueen virkistyskäyttöä varten. Uuden sillan rakentaminen ilman painorajoitusta saattaa joen itäpuolella asuvat ja ammattia harjoittavat tasavertaiseen asemaan muiden Haarajoen asukkaiden kanssa. 4) DD (Myllylä RN:o 17:227, DD on kuollut vuonna 2005). Muistuttaja on ensisijaisesti vaatinut Järvenpään kaupungin hakemuksen hylkäämistä lainvastaisena ja puutteellisena, koska hakemuksen hyväksymisestä seuraisi vesilain säännösten vastainen puuttuminen myllypadon voimassa olevaan luparatkaisuun. Mikäli lupa pohjapadon rakentamiselle myönnetään, muistuttaja on vaatinut pohjapadon rakentamista yksikynnyksisenä sekä vesivoiman menetyksen asianmukaista arvioimista ja korvaamista. Muistuttaja on vaatinut, että väitettyjä hoito- ja kunnossapitokustannuksia ei vähennetä myllypadon omistajalle suoritettavasta täydestä korvauksesta ja kiistänyt ajatuksen patoon kohdistuvista purku- ja korvausvaatimuksista. Mikäli hankkeen toteuttamiselle myönnetään vesioikeudellinen lupa, muistuttaja on vaatinut myllypadon käyttöoikeuden menetyksestä sekä muullekin omaisuudelle aiheutuvasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä täyden arvon mukaisen korvauksen. Eräät edunmenetykset on lisäksi korvattava vesilain mukaisesti puolitoistakertaisina. Järvenpään kaupungin hakemuksessa on lähtökohtana käsitys, jonka mukaan suunnitellun pohjapadon ja kalatien paikalla tällä hetkellä sijaitsevalla myllypadolla ja sen voimassa olevilla oikeudellisilla lupa-
11 ratkaisuilla ei ole asian ratkaisun kannalta merkitystä. Suunnittelualuetta ja sen vesistöolosuhteita on tarkasteltu ikään kuin kysymyksessä olisi kohde, jossa voimassaolevien lupien perusteella harjoitettavien toimintojen tulisi väistyä uuden lupahakemuksen tieltä ja jossa myöhemmin tehdyt lupahakemukset kumoaisivat alueelle jo aikaisemmissa lupaprosesseissa myönnetyt luparatkaisut. Tässä suhteessa Järvenpään kaupungin hakemusta ei voida pitää voimassa olevan vesioikeudellisen sääntelyn mukaisena. Vanhan voimalaitospadon luparatkaisun sisältöön kajoaminen ratkeaa vesilain 2 luvun 29 :n nojalla. Kyseisen lainkohdan tavoitteisiin, joiden saavuttamiseksi ennen vesilain voimaantuloa myönnetyn luvan perusteella vesistöön tehdyn rakennelman omistaja voidaan velvoittaa sallimaan muun tahon rakentaa vesistöön sijoitettavia laitteita, ei kuulu Järvenpään kaupungin suunnitelmassa tarkoitettua patoaltaan rantojen virkistyskäyttöintressien edistäminen taikka ranta-alueiden maanarvon säilyttäminen. Velvollisuus sallia tarpeellisiksi katsottavien laitteiden tekeminen vesistöön ei voi merkitä sitä, että voimassa olevaan lupaan perustuvat luvanhaltijan rakennelmat tulevat puretuiksi. Länsi-Suomen vesioikeuden 19.4.1995 antamassa luparatkaisussa, jossa vahvistettiin selventävillä määräyksillä vastedes noudatettava vedenkorkeuden raja, on jo kertaalleen oikeusvoimaisesti ratkaistu voimalaitospadon asema. Hakemuksen toteuttaminen merkitsisi ensinnäkin vanhojen myllypatorakennelmien purkamista ja siten välitöntä kajoamista muistuttajan laitoksen oikeudellisesti suojattuun etupiiriin. Toiseksi hakemuksen toteuttaminen merkitsisi lainvoimaisen luvan käyttömahdollisuuksien rajoittamista sekä luvan sisällön tosiasiallista muuttamista toiseksi, koska hakemuksen mukaisesta toiminnasta seuraisi vanhan padon toimintaedellytyksiä heikentäviä vesivoimamenetyksiä. Tällaista aikaisemman luvan pysyvyyteen kajoamista sekä omaisuudensuojasääntelyn piiriin kuuluvaan vesivoimaan puuttumista ei ole mahdollista toteuttaa ilman laissa määriteltyjä erityisiä perusteita, jollaisia ei nyt ole käsillä. Mikäli pohjapato ja kalatie halutaan rakentaa hakemuksessa esitetylle paikalle, hakemussuunnitelmaa on muutettava tavalla, joka mahdollistaa hankkeen toteuttamisen siten, ettei nykyisen padon rakenteisiin taikka voimassa olevan luvan sisältöön kajota. Muistuttaja on ilmoittanut käsityksekseen, että tällaiseen lopputulokseen voisi olla mahdollista päästä rakentamalla sellainen jo olemassa olevat voimalaitospatorakenteet säilyttävä yksiportainen pohjapato, joka samalla pyrkii turvaamaan nykyisen säännöstelypadon luvassa määritetyn vesivoiman käyttöoikeuden vähentymättömänä. Muistuttaja on todennut, että todennäköisesti seurauksena olisi tällöinkin vesivoiman käyttämisen kannalta haitallinen putouskorkeuden väheneminen, minkä on vesilain 11 luvussa ja oikeuskäytännössä todettu synnyttävän laillisen korvausperusteen, jonka nojalla luvanhakija tulee velvoittaa korvaamaan aiheuttamansa taloudellinen menetys. Hakemuksessa on tarkoitushakuisesti annettu todellisuutta parempi arvio hankkeen hyödyllisyydestä vähättelemällä voimalaitospadon sähköntuotantomahdollisuuksia vetoamalla nykyiseen käyttöön.
12 Muistuttaja on todennut, että padon tosiasiallista käyttöä koskevilla seikoilla ei ole merkitystä vesivoimaedun vähentymistä arvioitaessa, sillä oikeussuojan kohteena on luvassa asetettu putouskorkeus ja vesivoimahyöty, minkä menetys on otettava täysimääräisesti huomioon hyötyjen ja haittojen vertailussa. Hakemuksessa oleva arvio edunmenetyksen vähäisyydestä on sekä tosiasioihin että lakiin perustumaton ja hakemuksessa esitetyt käsitykset padon omistajalle hankkeesta koituvista hoito- ja kunnossapitohyödyistä perusteettomat ja yksilöimättömät. Aikaisemmissa kannanotoissa Järvenpään kaupunki on arvioinut, että padosta ei aiheudu hakemuksessa esitettyjä hoitokustannuksia juuri laisinkaan ja että padon käyttö sekä sen hoitaminen on katsottu kuuluvaksi lähinnä padon omistajan harrastustoiminnan piiriin. Padon omistajan saamaa kunnossapitohyötyä arvioitaessa on sivuutettu se seikka, ettei myllypadon omistajalla voi olla velvollisuutta purkaa patoa taikka synnyttää itselleen kunnossapitokustannuksia. Järvenpään kaupungin kannalta nämä säästettäviksi väitetyt kustannukset ovat uuden hankkeen kustannuksia, jotka eivät voi siirtyä hanketta vastustavan padon omistajalle. Luvanhakijan arvio korvattavasta vahingosta on laskettu sähkön myyntihinnan mukaisesti voimalaitospadon nykykäytön laajuudessa. Totuudenmukaisempaan lopputulokseen pääsemiseksi korvauslaskelmissa on otettava huomioon myös sellaiset sähkön siirtämisestä ja erilaisista liittymämaksuista aiheutuvat kustannukset, jotka muistuttajalle aiheutuvat ulkopuolisen energian tuontitarpeesta. Laskelmissa olisi lisäksi nykykäytön sijasta käytettävä perusteena voimassa olevan voimalaitosluvan osoittamaa energiantuotantokapasiteettia. Suunnitellun pohjapadon patoaltaan ranta-alueet on kaavoituksellisesti varattu muihin kuin virkistyskäyttötarkoituksiin. Tästä syystä on oletettavaa, että alueen virkistyskäytön kehittäminen vaikuttaa voimassa olevan Järvenpään yleiskaavan toteuttamiseen. Tällainen kaavan toteuttamisen vaikeuttaminen on lähellä varsinkin, jos patoaltaan ranta-alueille pyritään sijoittamaan pientaloasumista haittaavia virkistyskäyttöä palvelevia ulkoilureittejä. Kaupunki ei luvanhakijana voi myöntää itselleen vapautusta yleiskaavan mukaisesta ohjevaikutuksesta. HAKIJAN SELITYS Ympäristölupavirasto on varannut hakijalle tilaisuuden antaa selityksensä annettujen muistutusten, vaatimusten ja mielipiteiden johdosta ja samalla kehottanut hakijaa antamaan selityksessään Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnossa mainitun lisäselvityksen hankkeen vaikutuksista tärkeään pohjavesialueeseen ja siitä tapahtuvaan vedenottoon. Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnosta hakijalla ei ole ollut huomauttamista siltä osin, kuin lausunnossa on pidetty hanketta yleisen tarpeen vaatimana ja joen moninaiskäyttöä edistävänä sekä puollettu luvan myöntämistä tarpeellisin lupamääräyksin vedenkorkeuksien tarkkailusta työn valmistuttua.
13 Kaivutöiden mahdollisista vaikutuksista tärkeään pohjavesialueeseen ja siitä tapahtuvaan vedenottoon hakija on todennut, että työkohde sijaitsee Myllylän tärkeällä pohjavesialueella aivan kaukosuojavyöhykkeen reunalla eikä siis varsinaisella pohjavesialueella. Hanke edellyttää pohjapadon sivu-uoman ja kalatien osalta vähäistä rannan ja luiskan kaivua, jolla ei kaukosuojavyöhykkeen reunalla tehtynä voi olla haitallista vaikutusta pohjaveden virtaukseen eikä myöskään vedenottoon. Sivu-uoman kohdalla maaperä on savea ja kalatien kohdalla rantakivikkoa ja kummassakin kohteessa kaivusyvyys on alle metrin. Hakija on todennut, että asiaa voidaan kuitenkin vielä selvittää työn yhteydessä yhteistyössä ympäristökeskuksen ja vedenottajan kanssa. AA:n sekä BB ja CC:n muistutuksista hakija on todennut, että hanke toteutetaan ja patoaltaan vedenkorkeudet palautetaan myllytoiminnan aikaiselle tasolle, on myös rannanomistajien 29.10.2002 pidetyssä suunnitteluun liittyvässä selvitystilaisuudessa ilmennyt yleinen mielipide. DD:n hakemuksen hylkäämistä koskevaa vaatimusta hakija on pitänyt perusteettomana. Hakemus, suunnitelma ja sitä koskeva lisäselvitys huomioon ottaen ei ole puutteellinen eikä aikaisempi päätös selventävistä määräyksistä estä säännöstelyn tarkistamista. Hakija on todennut, että vesilain 8 luvun 10 b :n mukaan vesiympäristön ja sen käytön kannalta huomattavan haitallisten vaikutusten vähentämiseksi voidaan tarkistaa säännöstelyn lupaehtoja ja antaa uusiakin määräyksiä. Lisäksi padon omistaja voidaan vesilain 2 luvun 29 :n mukaan velvoittaa sallimaan kalakannan säilyttämistä varten tarpeellisten laitteiden tekeminen ja luovuttamaan tarkoitusta varten tarvittava vesimäärä. Hakija on todennut, että vesivoimaa voidaan edelleenkin tuottaa riittävästi padonomistajan omaan tarpeeseen arvioidusta vähenemisestä huolimatta. Hankkeen virkistyskäyttö- ja kalataloushyödyt ovat huomattavat. Hakijan mukaan suunnitelman muuttaminen DD:n muistutuksessa esitetyllä tavalla ei ole hankkeen tarkoitus huomioon ottaen mahdollista. Pohjapato on tarpeen tehdä kolmikynnyksisenä voimalaitoksen ja kalatien virtausjärjestelyjen ja patoaltaan säännöstelyn sekä riittävien vedenkorkeuksien turvaamiseksi. Suunniteltu pohjapato mahdollistaa nykyisen ja aikaisemmankin säännöstelyn ja vesivoiman tuottamisen ja säännöstelyä on tarpeen rajoittaa vain kalatien virtausjärjestelyjen sekä patoaltaan vedenkorkeusjärjestelyjen takia. Säännöstelyn rajoituksissa on kuitenkin otettu huomioon, että vesivoimaa voidaan edelleenkin tuottaa riittävästi padonomistajan omaa tarvetta varten. Hankkeen hyötyjen ja vahinkojen arviointi perustuu vesilain säännöksiin ja yleiseen käytäntöön. Hankkeesta padonomistajalle tuleva hyöty voidaan vesilain 11 luvun 5 :n mukaan ottaa sovitellen huomioon korvausta määrättäessä, koska padonomistaja ei hyötynsä perusteella osallistu hankkeen kustannuksiin. On huomattava, että hankkeesta on padonomistajalle hyötyä siltäkin osin, että hän vastaa jatkossa
14 vain voimalaitoksen tarvitsemien säännöstelyrakenteiden käytöstä ja kunnossapidosta niiden rakentamisen kuuluessa hankkeen toteuttajalle. DD:lle ei ole katsottu aiheutuvan hankkeesta korvattavaa vahinkoa, koska vesivoiman osalta menetykseksi on arvioitu 530 vuodessa eli 35 % hoitokustannusten säästöstä. Myöskään pohjapatoon ja kalatiehen tarvittavasta 350 m 2 :n pinta-alasta ei tarvitse maksaa korvausta kun otetaan huomioon padonomistajalle hankkeesta tuleva hyöty ja se, että sivu-uoma rakenteineen jää hänen käyttöönsä. Hakija on esittänyt, että mikäli padonomistaja luopuu pysyvästi syksynaikaisesta säännöstelyrajan alitusoikeudestaan kalatien hyväksi, kaupunki on valmis maksamaan kertakorvauksena vastaavan sähkön toimituksen, joksi voidaan arvioida 5 500 kwh keskimäärin yhden kuukauden ajalta vuodessa. Tällöin kertakorvaus olisi 20 vuodelta 8 000 hankintahinnan ollessa 8 c/kwh. Mikäli DD luopuisi myös talviaikaisesta säännöstelystä, 1,5-kertainen korvaus 20 vuodelta 19 000 (21 000 kwh, 3 c/kwh). Kokonaiskorvaus olisi yhteensä 27 800. Hakija on lopuksi todennut, että hanke ei ole virkistyskäytön edistämisen osalta ristiriidassa yleiskaavan kanssa eikä vaikeuta sen toteuttamista. HAKEMUKSEN TÄYDENTÄMINEN 16.6.2004 Hakija on ympäristölupaviraston pyynnöstä 16.6.2004 täydentänyt hakemustaan ja tarkistanut suunnitelmaansa. Hakija on todennut, että joen säännöstely vesivoiman tuottamista varten on tarpeen erityisesti syksyllä ja talvella vähävetisenä aikana, kun taas kesällä virtaama on Päijänne-tunnelista johdettavan lisäveden ansiosta riittävä ilman säännöstelyäkin. Kalatien käyttötarve rajoittuu runsasvetiseen aikaan keväällä ja syksyllä. Talvella kalatie voidaan pitää kiinni ja muulloin siinä voi olla vähäinen läpivirtaus, jos vettä riittää. Kun otetaan huomioon voimalaitoksen tarve joen säännöstelyyn sekä kalatien käyttötarve, on suunnitelmassa esitetty päätökseen sisällytettäväksi seuraava säännöstelyä rajoittava määräys: "Vesivoiman tuottamista varten voimalaitoksen omistaja voi johtaa vettä patoaltaasta sivu-uoman säätöpadon kautta 1.11. 30.4. välisenä aikana säännöstelyn alarajan ollessa +39,3 m sekä muulloin pohjapadon keskikynnykseltä alitusputken kautta tarpeen mukaan ellei kalatien virtauksen turvaamiseksi muuta sovita ja siitä johtuvaa vesivoiman menetystä korvata." Suunnitelman tarkistus merkitsee sitä, että vähävetisenä syksynä vettä riittää kalatiehen vain, kun virtaama on suurempi kuin pikkuturbiinin käyttämä virtaama (0,3 1,2 m 3 /s). Jos taas vedenpinnan alarajaksi keskikynnyksen ja yläkynnyksen välissä sovitaan +39,4 m, kalatien virtaama on vähintään 0,2 m 3 /s, jolloin siitä johtuva vesivoi-
HAKEMUKSEN TÄYDENTÄMINEN 21.9.2004 15 man vähennys voidaan korvata rahalla tai vastaavalla sähkön toimituksella. Tarkistus ei vaikuta haitallisesti patoaltaan vedenkorkeuksiin. Suunnitelman mukaan keskivesi vastaa myllytoiminnan aikaista vakiintunutta säännöstelyn ylärajaa ja alivesi nousee 0,3 1,3 m tulvien säilyessä suunnilleen ennallaan. Vesivoiman tuotantomahdollisuudet säilyvät siis talviaikaan ja tulvilla ennallaan (molemmat turbiinit) ja muulloinkin padonomistajannykyiseen tarpeeseen (pikkuturbiini) riittävinä ilman patoaltaan säännöstelyäkin, vaikka säännöstelyn rajoitus hieman vähentäisikin sähkön tuotantoa. Padonomistajan sähkön tarve lähinnä lämmitykseen on 1 000 2 000 kwh kuukaudessa ja noin 20 000 kwh vuodessa. Esitetyn säännöstelyn tarkistuksen vaikutuksesta saattaa sähkön tuotantomahdollisuus vähetä 3 000 4 000 kwh, jolloin menetys voi olla 90 120 vuodessa eli 6 8 % hoitokustannusten säästöstä. Hakija on ympäristölupaviraston pyynnöstä 21.9.2004 täydentänyt hakemustaan. Hakija on todennut muun muassa, että suunnitelman mukaisen padon ja kalatien rakentamiskustannuksiksi on arvioitu 170 000 euroa. Mikäli pato- ja kalatie rakennettaisiin niin, ettei myllyä ja patorakenteita otettaisi huomioon, olisivat kustannukset 7 000 euroa vähemmän eli 163 000 euroa. Nykyinen pohjapato on paikoitellen huonokuntoinen. Luukut ovat käsikäyttöisiä ja niiden käyttö on työlästä. Padon kynnyksen takana oleva eroosiolaatta on vaurioitunut ja välittömän korjauksen tarpeessa. Padon hoito ei kuitenkaan edellytä luukkujen välitöntä uusimista. Padon kunnostus- ja korjaustöiden kustannuksiksi hakija on arvioinut 5 000 euroa. Padon yli johtavan sillan kunnossapito kuuluu Myllynseudun yksityistiekunnalle. Haarajoen myllyn sähköntuotantomahdollisuudet on laskettu Keravanjoen päivittäisten virtaamahavaintojen perusteella. Vuosijakson keskivirtaama Haarajoen säännöstelypadolla on 2,3 m 3 /s. Virtaaman jakautuminen myllyuomaan ja koskeen on laskettu matemaattisella mallilla (HEC-RAS). Myllyn maksimivirtaamana on ollut 3,5 m 3 /s, mikä vastaa molempien turpiinien yhteenlaskettua virtaamaa. Lisäksi on laskettu tuotantomahdollisuudet vain nykyisin käytössä olevalla koneistolla (maksimivirtaama 1,2 m 3 /s).
16 Laskelman mukaan myllyn keskimääräinen käyttövirtaama 3,5 m 3 /s rakennusvirtaamalla on nykytilanteessa 1,51 m 3 /s ja suunnitelman mukaisessa tilanteessa 1,24 m 3 /s. Näin suunnitelman mukaiset vesistöjärjestelyt pienentävät vuotuista käyttövirtaamaa 0,27 m 3 /s. Rakennusvirtaamalla 1,2 m 3 /s vastaavat arvot ovat nykytilanteessa 0,86 m 3 /s ja suunnitelman mukaisessa tilanteessa 0,85 m 3 /s. Näin käyttövirtaama pienenee 0,01 m 3 /s. Lisäksi kesäaikana menetetään putouskorkeutta 0,5 metriä. Myllyn sähköntuotanto lasketaan kaavalla E=8,0*Q käyttö *H*T, missä E = laskentajakson energia (kwh) 8,0 = tehokerroin, joka ottaa huomioon koneiston hyötysuhteen Q käyttö = keskimääräinen käyttövirtaama laskentajaksolla (m 3 /s) H = keskimääräinen putouskorkeus (m) T = laskentajakson pituus (h) Nykytilanteessa rakennusvirtaamalla 3,5 m 3 /s vuoden sähköntuotantomahdollisuus on noin 316 810 kwh ja suunnitelman mukaisessa tilanteessa 245 590 kwh. Sähköntuotantomahdollisuuden menetys on näin 71 220 kwh vuodessa. Sähköntuotantomahdollisuudet ovat pienimmillään heinäkuussa, nykytilassa 15 020 kwh ja suunnitelman mukaisessa tilanteessa 9 820 kwh. Nämäkin tuotantomäärät ylittävät selvästi oman kulutuksen tarpeen, joksi on arvioitu 1 000 2 000 kwh kuukaudessa ja 20 000 kwh vuodessa. Hankkeesta aiheutuva sähköntuotantomahdollisuuden menetys 71 220 kwh/a vähentää vastaavalla määrällä myytävää sähköä. Rakennusvirtaamalla 1,2 m 3 /s sähköntuotantomahdollisuus on nykyisin 180 860 kwh/a ja suunnitelman mukaisessa tilanteessa 165 310 kwh/a eli tuotantomahdollisuus pienenee 15 550 Wh/a. Tässäkin tapauksessa pienimmätkin kuukausituotannon arvot ylittävät selvästi oman tarpeen, jolloin koko tuotantomahdollisuuden menetys olisi myytävä ulkopuolelle. Myllypadon vesivoiman sähköntuotantomahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttäisi investointeja laitoksen sähköistykseen ja automaatioon. Oman sähköntuotannon kytkeminen ulkopuoliseen verkkoon edellyttäisi laitokselta tiettyjä laatuvaatimuksia ja suojauksia. Näiden inventointien kokonaiskustannukset olisivat 25 000. Pienelle ja yksityiselle sähköntuottajalle ei ole olemassa mitään julkisia sähkön myyntihintoja vaan hinnasta sovitaan aina tapauskohtaisesti pääasiassa alueen sähköverkon omistajan kanssa. Yleisesti hinta on jonkin verran alhaisempi kuin yleisillä markkinoilla johtuen muun muassa toimituksen pienuudesta ja epävarmuudesta. Tämän hetken myyntihinnaksi voidaan arvioida noin 3,0 snt/kwh, jolloin tuotantomahdollisuuden menetys on 0,030*71 220 = 2 136,60 vuodessa. Vesilain mukaan pääomitettuna menetys on 42 732. Kun
17 menetyksestä vähennetään laitoksella vaadittavat investointikustannukset, menetys on 17 732. Korvausesitys Hakija on tehnyt seuraavan korvausesityksen: UOTILAN VASTASELITYS Pysyvästä käyttöoikeudesta patoon ei ole esitetty maksettavaksi korvausta. Korvaus kiinteistölle Myllylä RN:o 17:227 kuuluvien maa-alueiden (350 m 2 ) pysyvästä käyttöoikeudesta esitetään maksettavaksi 7 /m 2, jolloin kokonaiskorvaus vesilain edellyttämällä tavalla 1,5 kertaisena on 3 675. Korvaus kiinteistön Myllylä RN:o 17:227 sähkön tuotantomahdollisuuksien menetyksestä on 1,5-kertaisena 1,5*17 732 = 26 598. Padon hoitokustannusten on arvioitu vähenevän 1 500 vuodessa, jolloin hyöty on pääomitettuna (5%, 20 v) 18 693. Kokonaiskorvauksena kiinteistölle Myllylä RN:o 17:227 maksetaan hankkeessa tarvittavien maa-alueiden pysyvästä käyttöoikeudesta ja sähkön tuotantomahdollisuuksien menetyksestä kiinteistölle tulevat hyödyt huomioon otettuna 11 580. Työn suorittamisesta tilan alueella mahdollisesti aiheutuva vahinko korvataan työnaikaisen arvioinnin perusteella. DD on kiistänyt Järvenpään kaupungin väitteen siitä, että padon omistajalle ei aiheudu patoon myönnettävästä pysyvästä käyttöoikeudesta taloudellista menetystä. DD on todennut, että hakijan perustelut tälle väitteelle ovat virheelliset ja että käyttöoikeutta muistuttajan omaisuuteen ei voida perustaa korvauksettomasti. Vesilain 11 luvun 15 :ssä viitataan korvausten määräämisen osalta yleiseen pakkolunastuslainsäädäntöön. Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (LunL) 29 :n mukaan erityisen oikeuden lunastuksen vuoksi omistajalla on oikeus täyteen korvaukseen, joka muodostuu kohteen- ja haitankorvauksesta sekä vahingonkorvauksesta. Vallitsevien olosuhteiden osittaisella säilyttämisellä ja myllyn vedensaannin turvaamisella osittaisella patorakenteiden hyväksikäytöllä ei aiheuteta muistuttajan omaisuudelle LunL 36 :ssä tai vesilain 11 luvun 5 :n 2 momentissa tarkoitettua hyötyä, joten Uotilalle maksettavaa korvausta ei voida tällä perusteella alentaa. Padon käyttöoikeuden korvauksen mitoituksessa tulisi pikemminkin ottaa korvattavana tekijänä huomioon muistuttajan jäljelle jäävän omaisuuden käyttämiselle aiheutuva pysyväisluontoinen haitta LunL 35 :n mukaisesti. Hakijan selvityksissä Haarajoen myllyn sähköntuotantomahdollisuuksista nykytilanteessa ja suunnitelman mukaisessa tilanteessa ei ole otettu huomioon veden varastointimahdollisuutta patoaltaaseen. Patoaltaan vaikutus huomioon ottaen ohijuoksutus ei nykytilanteessa
18 ole lisäselvityksessä esitetyn mukainen, mistä johtuen myös myllyn sähköntuotantomahdollisuudet ovat laskelmissa esitettyä suuremmat. Vettä voidaan varastoida patoaltaaseen muulloin kuin varsinaisena tulva-aikana. Tästä syystä ohijuoksutusta ei ole normaaliolosuhteissa tarpeellista suorittaa muutoin kuin huhtikuussa. Tämä on otettava huomioon korvausta vesivoiman hyväksikäytön estymistä mitoitettaessa. Lisäselvityksessä ei ole otettu huomioon kalatien virtausta vähentävää vaikutusta. Vesivoiman hyväksikäytön estymisestä laskettavaa korvausta mitoitettaessa kalatien vaikutus tulee ottaa huomioon, koska kalatie tulee ilmeisesti rakennettavaksi siten, että se tulee kulkemaan myös patoaltaan sivuitse ja näin ollen vähentämään virtaamaa. DD on kiistänyt hakijan sähkön tuotantomahdollisuuksien korvausta koskevan laskelman, koska laskelmassa on korvauksen määrästä vähennetty hakijan arvion mukaiset tuotantomahdollisuuksien hyödyntämisen edellyttämät investoinnit puolitoistakertaisina. Vesilaista ei löydy perusteita tähän ja tästä syystä investoinnit voidaan vähentää korvauksesta vain niiden arvioitujen kustannusten suuruisina. Toisen laskelman virhe on se, että investointikustannukset on vähennetty muistuttajalle aiheutuvasta menetyksestä ennen puolitoistakertaisen korvauksen laskemista, vaikka ensiksi olisi tullut laskea korvaus vesivoiman menetyksestä puolitoistakertaisena ja vasta tämän jälkeen vähentää arvioidut investointikustannukset. Lisäksi DD on pitänyt 25 000 :n investointikustannuksia suurina. Kustannusten suuruutta ei ole perusteltu eikä selvityksessä ole otettu huomioon kohteessa jo olevia sähköteknisiä ratkaisuja, joihin kuuluu muun muassa turbiinin automaattinen säätöjärjestelmä. Uotilan oman arvion mukaiset investointikustannukset ovat vain 1/10 hakijan esittämistä. DD on vaatinut, että esitettyä padon hoitokustannusten säästöä ei vähennetä myllypadon omistajalle suoritettavasta korvauksesta. DD:n mukaan sähkön myyntihinta on arvioitu lisäselvityksessä liian alhaiseksi. Lähtökohtana sähkön myyntihinnan määrittämisessä voidaan pitää nykytilannetta. Myllypadon sähköntuotantomahdollisuudet tulevat vähentyvät pysyvästi, mikäli lupahakemus hyväksytään, minkä vuoksi sähkön myyntihinnassa on otettava huomioon jo nyt ennakoitavissa oleva sähkön hinnan kallistuminen tulevaisuudessa. Tästä syystä sähkön myyntihinta tulisi arvioida tämän hetken myyntihintaa korkeammaksi, ainakin 3,5 c/kwh. DD on todennut, että myllypadon sähköntuotantokapasiteetti on oman käytön ohella riittävä myös myllyn laitteiston käyttämiseen ja vaatinut, että sähkön käyttötarvetta laskettaessa ja korvausta määritettäessä tulee myös nykyinen mahdollisuus laitteiston käyttämiseen itse tuotetulla sähköllä ottaa huomioon, vaikka laitteisto ei ole tällä hetkellä käytössä. DD on vaatinut, että mikäli suunnitellun hankkeen johdosta oma käyttösähkö joudutaan ostamaan osin markkinoilta, on
HAKIJAN VASTASELITYS 19 tästä maksettava ostettavan sähkön markkinahinnan mukainen korvaus. Hakija on kiistänyt väitteen siitä, että kysymyksessä olisi käyttöoikeuden ottaminen korvauksetta, koska hakija katsoo, ettei käyttöoikeudesta patoon aiheudu DD:lle mitään sellaista LunL 30, 35 ja 37 :ssä tarkoitettua taloudellista menetystä, mitä ei hakijan lisäselvityksessä olisi esitetty korvattavaksi. Hakija on todennut, että mitään tällaista haittaa, kuten esimerkiksi pysyväisluonteista haittaa jäljelle jäävän omaisuuden käyttämiselle, ei myöskään DD:n vastaselityksessä ole voitu osoittaa. Ohijuoksutuksesta hakija on todennut, että rakennusvirtaamaa suuremmat tulovirtaamat on laskettu ohijuoksutuksiksi ja että myllyn sähköntuotantomahdollisuus on laskettu tilanteessa, missä ylivedenkorkeus pidetään koko ajan säännöstelyn ylärajalla, jolloin myllyn putouskorkeus on suurin mahdollinen. Hakija on todennut, että padon yläpuolinen varastoallas käsittää vain noin 7 km:n pituisen jokisuvannon, jonka varastotilavuus on hyvin pieni ja jonka vuoksi varastoa ei voida mitenkään käyttää vuosi- tai edes viikkosäännöstelyyn. Hakija on arvioinut, että jos padolla olevaksi vedenkorkeusvaihteluksi oletetaan 0,5 metriä, merkitsisi se noin 50 000 m 3 :n varastotilavuutta. Tämä varasto täyttyisi vuorokaudessa jo noin 0,6 m 3 /s virtaamalla ja viikossa noin 0,08 m 3 /s virtaamalla. Lisäksi varastotilan käyttäminen edellyttäisi ylivirtaamien tarkkaa ennustamista, jotta varasto olisi käytettävissä virtaamien kasvaessa. Hakija on kiistänyt vääränä DD:n käsityksen siitä, että vettä voitaisiin varastoida patoaltaaseen muulloin kuin varsinaisena tulva-aikana. Vuosijaksolla 1975 2003 Keravanjoen ylivirtaamien ja keskiylivirtaamien lukuarvoista voidaan havaita, että ylivirtaama-arvot ylittävät huomattavasti kaikkina kuukausina myllyn rakennusvirtaaman 3,5 m 3 /s ja että myös keskivirtaama-arvot ovat heinä-elokuuta lukuun ottamatta rakennusvirtaa suurempia. Näin suurien ylivirtaamien varastoiminen padotusaltaaseen ei ole käytännössä mahdollista. Varaston käyttämisen edellyttämä ylivedenkorkeuden alentaminen pienentäisi myös vastaavasti myllyn putouskorkeutta ja samalla tuottoa. Lisäselvityksessä käytetty laskentatapa, missä ylävedenkorkeus pidetään koko ajan sallitulla padotuskorkeudella antaa suurimman mahdollisen tuoton. Hakija on kiistänyt DD:n väitteen siitä, että kalatie olisi suunniteltu rakennettavaksi niin, että se kulkisi patoaltaan sivuitse, sillä ylimmät patoaltaat muodostavat osan kalatietä. Hakija on kiistänyt DD:n väitteen siitä, että kalatiehen juoksutettava virtaama vähentää myllyn tuottoa, koska hakijan esittämässä lisäselvityksessä sähköntuotanto on laskettu siten, että kalatiehen juoksutetaan vain silloin, kun tulovirtaama ylittää myllyn rakennusvirtaaman. Suunnitelman mukaisessa tilanteessa talviaikana ylävesipinta pidetään padotuksen ylärajalla N 43 +39,4 m ja kun yläkynnyksen harja on tasolla N 43 +39,6 m, kala-