Puulaveden käytön, hoidon ja kunnostuksen yleissuunnitelma vuosille 2015-2019 Nab Labs Oy - Ympäristöntutkimuskeskus Ambiotica Heikki Alaja, Antti Leppänen, Arja Palomäki ja Pekka Sundell Puulan kalastusalue Y-tunnus 1456262-9 www.puula.fi
SISÄLLYS Osa I. YLEINEN OSA 1. SUUNNITTELUN TAUSTA JA TAVOITTEET... 1 2. MENETELMÄT... 2 3. SUUNNITTELUALUE... 3 4. SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILA... 6 4.1 VESISTÖT JA VALUMA-ALUEET... 6 4.1.1 Numerotietoa vesistöstä... 6 4.1.2 Valuma-alueiden ominaisuudet... 6 4.1.3 Maankäytttö... 8 4.2 VESISTÖJEN TILA...13 4.2.1 Veden laatu...13 4.2.2 Järvien tyypittely ja ekologinen luokitus...17 4.3 KUORMITUS...21 4.3.1 Valuma-alueella syntyvän kuormituksen arvioinnin virhelähteet...21 4.3.2 Valuma-alueilla syntyvä kuorma Vemala-mallin antama arvio...21 4.3.3 Länsi-Puulan ja Kälkäjoen valuma-alueen kuormituslaskelmat...23 4.3.4 Pistekuormitus...26 4.3.5 Järvialtaisiin kohdistuva kuormitus...27 4.4 KALASTO...31 4.4.1 Lajisto...31 4.4.2 Osakaskuntien arviot kala- ja rapukantojen tilasta...31 4.4.3 Kalataloudelliset tarkkailut ja tutkimukset...33 5. VESIALUEIDEN OMISTUS...41 6. VESISTÖJEN KÄYTTÖ, HOITO JA HYÖDYNTÄMINEN NYKYHETKELLÄ...43 6.1 SÄÄNNÖSTELY JA VOIMATALOUS...43 6.2 ASUMINEN JA LOMA-ASUMINEN...45 6.3 VIRKISTYSKÄYTTÖ...46 6.3.1 Vapaa-ajan kalastus...46 6.3.2 Muu virkistyskäyttö ja palveluvarustus...53 6.4 ELINKEINOKALATALOUS...55 6.4.1 Ammattikalastus...55 6.4.2 Kalastusmatkailupalvelut ja luontomatkailu...56 6.4.3 Muu elinkeinokalatalous...57 6.5 KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN JA KALAVESIEN HOITO...57 6.5.1 Kalastusrajoitukset...57 6.5.2 Kalastuksenvalvonta...58 6.5.3 Kalastusluvat...60 6.5.4 Istutukset...62 6.6 KALATALOUDEN NELIKENTTÄANALYYSI...64 7. SUUNNITTELUA OHJAAVAT KESKEISET STRATEGIAT JA OHJELMAT...65
OSA II. VESISTÖJEN KÄYTÖN, HOIDON JA KUNNOSTUKSEN SUUNNITELMA 8. KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN JA KALAKANTOJEN HOITO KALASTUSALUEELLA...66 8.1 KALAVESIEN KÄYTÖN JA HOIDON YLEISET TAVOITTEET...66 8.2 KALASTUSJÄRJESTELYT JA KALASTUKSENSÄÄTELY...68 8.2.1 Yleiset periaatteet...68 8.2.2 Pyydysyksiköinti...69 8.2.3 Pyydysrajoitukset...69 8.2.4 Ammattikalastus...69 8.2.5 Vaelluskalakantojen suojelu...71 8.3 KALA- JA RAPUISTUTUKSET...74 8.3.1 Kalaistutukset...74 8.3.2 Rapuistutukset...75 8.4 KALATALOUDELLINEN SEURANTA...76 8.4.1 Tausta...76 8.4.2 Kalastusalueen ja osakaskuntien toteuttama perusseuranta...77 8.4.3 Vaelluskalakantojen seuranta...79 8.4.4 Muun seurantatiedon hyödyntäminen...79 8.5 VESIENKÄYTTÄJILLE SUUNNATTUJEN PALVELUIDEN KEHITTÄMINEN...80 8.5.1 Infrastruktuurin kehittäminen...80 8.6 TIEDOTTAMINEN, VALISTUS, NUORET JA VALVONTA...81 8.6.1 Tiedottaminen...81 8.6.2 Valistus ja nuorisotyö...83 8.6.3 Kalastuksenvalvonta...85 9. VESIEN HOIDON JA KUNNOSTUKSEN TARPEET, TAVOITTEET JA TOIMENPITEET...86 9.1 VESIENSUOJELUONGELMAT SUUNNITTELUALUEELLA...86 9.1.1 Ekologinen tila, veden laatu ja kuormitus...86 9.1.2 Avoin kysely...87 9.1.3 Tulevaisuuden haasteita...88 9.2 VESIENHOIDON TAVOITEASETTELU...91 9.2.1 Ekologien luokittelu ja vesistön käyttö...91 9.2.2 Avoin kysely...92 9.3 VESIEN HOITO- JA KUNNOSTUSTOIMENPITEET...94 9.3.1 Valuma-alueella toteutettavat toimenpiteet...94 9.3.2 Vesistössä toteutettavat toimenpiteet... 103 10. YHTEENVETO VESIENHOIDON JA KALATALOUDEN KESKEISISTÄ TOIMENPITEISTÄ... 108 11. TOIMENPITEIDEN TOTEUTUKSEN JA VAIKUTUSTEN SEURANTA... 114 12. HALLINTO JA RAHOITUS... 116 12.1 HALLINNON MUUTOKSET... 116 12.2 RAHOITUS JA SEN KOHDENTAMINEN... 117 Lähteet
Osa I. YLEINEN OSA 1. SUUNNITTELUN TAUSTA JA TAVOITTEET Perinteisesti kalataloudelliset käyttö- ja hoitosuunnitelmat, vesienhoitosuunnitelmat sekä kunnostussuunnitelmat on tehty erillisinä kokonaisuuksina ja eri tahojen toimesta. Vesiympäristön, sen käyttäjien ja valuma-alueiden toiminnan yhteistarkastelu nähtiin kuitenkin Puulalla tarpeelliseksi. Suunnittelutyön tavoitteena on yhdistää vesienhoidon, kalakantojen hoidon ja kalastuksen järjestämisen tavoitteet. Suunnittelutyön sisällöllisiksi tavoitteiksi muodostuivat Puulaveden alueen vesiympäristön kestävään tulevaisuuteen tähtäävien tavoitteiden ja toimenpiteiden määrittäminen ja tarkastelu ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset näkökulmat huomioon ottaen. Päätavoitteena oli pitkäjänteisesti parantaa Puulaveden kalakantojen ja vesialueiden tilaa edistämällä kalakantojen ja vesien hoitoa sekä vesiensuojelua (kuva 1). Yksi suunnittelutyön aloittamiseen johtaneista syistä oli myös Puulan kalastusalueen tarve päivittää lakisääteinen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma. Maa- ja metsätalousministeriön pilot-hankkeena käynnistynyt ja ministeriön rahoittama yleissuunnitelman laadinta aloitettiin syksyllä 2014. Suunnitelma tehtiin yhteistyössä Etelä- Savon ELY-keskuksen kanssa. Puulaveden käytön, hoidon ja kunnostuksen yleissuunnitelma Intressiryhmien välisen yhteistyön kehittäminen Vesienhoidon ja vesiensuojelun edistäminen Kalakantojen hoidon ja suojelun edistäminen Virkistys-, matkailu- ja ammattikalastuksen kehittäminen - Selkeä tavoiteasettelu yhteistyössä - Tiedottaminen - Jätevesien puhdistuksen tehostaminen -Hajakuormituksen vähentäminen - Toimenpiteet valuma-alueilla - Luonnontilaisten arvokalakantojen suojelu - Pyydysrajoitukset - Kalakantojen hoitotoimenpiteet - Hoitokalastus - Lupakäytännön helpottaminen - Infrastruktuurin kehittäminen - Kalastuksen säätely Kuva 1. Puulaveden käytön, hoidon ja kunnostuksen yleissuunnitelman laadinnan lähtökohdat. 1
Kalakantojen hoidon, kalastuksen ja vesienhoidon suunnittelussa tehtyjen päätösten vaikutukset saattavat olla hyvin moniulotteisia ja kauaskantoisia. Päätöksenteossa on siksi tarpeen ottaa eri sidosryhmien tavoitteet huomioon. Käytännössä tämä edellyttää järjestelmällistä ja läpinäkyvää lähestymistapaa. Suunnitelman toteutustavaksi valittiin monitavoitteisen ympäristösuunnittelun perusteita noudattava lähestymistapa (Marttunen ym. 2008). Tavoitteena oli jäsentää moniarvoista ja monitavoitteista suunnittelutilannetta niin, että mahdollisimman monen käyttäjäryhmän mielipide tulisi esille ja osaksi suunnittelua (kuva 2). Vaiheeseen soveltuvia menetelmiä Vesistön käyttäjien ja omistajien mielipiteiden kartoittaminen Tavoitteiden ja ongelmien arviointi ohjausryhmässä Ohjausryhmätapaamiset, haastattelut, keskusteluforumeiden sisältö ("Mistä kentällä puhutaan") Ohjausryhmätapaamiset, työpajat Tiedotus suunnittelutyöstä Mielipiteiden ja tavoitteiden hyväksyttävyyden arviointi ja analysointi Sähköposti, www-sivut, sosiaalinen media, sanomalehti, yleisötilaisuudet, paikallisradio www-kysely, postikysely, haastattelu Toimenpide-ehdotusten laatiminen Kuva 2. Osallistava suunnitteluprosessi ja sen vaiheet yleissuunnitelmassa. 2. MENETELMÄT Suunnitteluohjeen mukaisesti tiedonhankinnassa on käytetty ensisijaisesti olemassa olevaa aineistoa. Olemassa oleva perustieto ei kuitenkaan antanut tarpeeksi tietoa vuorovaikutteiselle ympäristönsuunnittelulle, joten lisätiedon tarve katettiin muilla menetelmillä. Vuorovaikutteisen ympäristösuunnittelun perusperiaatteena on edetä johdonmukaisesti vaiheittain etenevässä suunnitteluprosessissa. Ensimmäisenä vaiheena on nykytilan ja ongelmien sekä sosiaalisten ja ekologisten tarpeiden kartoittaminen, minkä pohjalta edetään kehittämistyössä tarvittavien toimenpiteiden määrittämiseen. Perustietoja vesienhoidon ja suojelun nykytilasta, vesienomistajien ja vesienkäyttäjien tarpeista ja tavoitteista sekä suunnittelualueen kalastuksesta, kalakannoista ja vesienhoidosta kerättiin pääosin aiemmista käyttö- ja hoitosuunnitelmista, ympäristöhallinnon rekistereistä sekä Puulaan liittyvistä seuranta- ja tutkimusraporteista. Tiedon keräämiseen on kuulu- 2
nut useita henkilökohtaisia haastatteluita, sidosryhmille lähetetty web-pohjainen kysely, vesienomistajille lähetetty kalastustiedustelu sekä kaikille Puulan vesienkäyttäjille suunnattu avoin web-kysely (myöhemmin avoin kysely). Avointa kyselyä markkinoitiin internetin keskustelupalstoilla, sähköpostilla ja paikallislehdissä alkuvuodesta 2015. Aktiivinen ohjausryhmätyöskentely oli keskeinen osa sidosryhmätyöskentelyä. Yhteenveto avoimen kyselyn toteuttamisesta on esitetty liitteessä 1. Tärkeä osa vesienhoidon ja kunnostuksen suunnittelua oli Suomen ympäristökeskukselta tilattu Puulaveden järvialtaiden osa-aluejako sekä kuormitusmallin uudelleenkalibrointi. Vesistön tavoitetilaa on tarkasteltu osa-alueittain. Vesistön tila- ja kuormitustarkastelun perusteella on määritetty, mitä vesistössä toteutettavia toimenpiteitä kullakin osa-alueella painotetaan. Suunnittelualuetta ja siihen kohdistettavia toimenpiteitä on tarkasteltu kokonaisuutena siten, että ulkoiseen ja sisäiseen kuormitukseen vaikuttavat toimenpiteet ovat paras yhdistelmä sekä vesistön, käytännön toteutusmahdollisuuksien että kustannustehokkuuden kannalta. Yleissuunnitelmaan integroidun kalataloudellisen käyttö- ja hoitosuunnitelman sisältö koostuu, uutta kalastuslakiehdotusta (36 ) mukaillen, nyky- ja tavoitetilaa kuvaavista tiedoista ja konkreettisista toimenpiteistä kestävään kalakantojen hoitoon, kunnostuksiin sekä vapaa-ajankalastuksen ja elinkeinokalatalouden järjestämiseen liittyen. Suunnitelman tavoitteiden asettelussa ja toimenpide-esitysten laadinnassa huomioidaan valtakunnalliset ja alueelliset kalatalousstrategiat ja kantavana teemana kaikissa tarkasteluissa on kestävä kalavarojen käyttö. Uuden kalastuslain tavoitteena on tehdä kalataloudellisista käyttö- ja hoitosuunnitelmista aiempaa enemmän kalavaroja ja kalastusta koskevaan tutkimus- ja seurantatietoon perustuvia sekä käytännön toimenpiteitä ohjaavia. Suunnitelma on tarkkuustasoltaan yleissuunnitelmatasoinen. Hallinnoinnin, yhteistyön kehittämisen ja rahoitusmahdollisuuksien osalta suunnittelutyö on tehty tiiviissä yhteistyössä ohjausryhmän kanssa. Toimenpiteiden kustannukset on käsitelty pääosin toimenpidevaihtoehtojen tarkastelun yhteydessä. 3. SUUNNITTELUALUE Suunnittelualue sisältää paitsi itse Puulaveden, myös Ryökäsveden, Liekuneen, Vahvajärven sekä isommat Puulaveteen laskevat järvet. Puulavesi sijaitsee Etelä-Savossa, Hirvensalmen ja Kangasniemen kuntien sekä Mikkelin kaupungin alueilla. Puulavesi on muodoltaan laajoista selistä muodostuva monimuotoinen, niukkaravinteinen ja kirkasvetinen järviketju. Sille ovat tunnusomaisia jylhät, karut, kallioiset rannat sekä monin paikoin rannan tuntumassa kasvavat lehtipuuvaltaiset metsät. 3
Kuva 3. Suunnittelualueen ja kalastusalueen (vasemmanpuoleinen kuva) ja osa-alueiden (oikeanpuoleinen kuva) rajat. L=Länsi-Puula, P=Pohjois-Puula, I=Itä-Puula, E=Etelä-Puula, K=Keski-Puula. Suunnittelualue noudattelee pääosin Puulan kalastusalueen rajoja, muutamin poikkeuksin: Kalastusalueen länsipuolella sijaitseva Siikavesi valuma-alueineen kuuluu suunnittelualueeseen, samoin Vahvajärven eteläosa alueen etelälaidalla sekä Puulan itäpuolella sijaitseva Korpijärvi. Kalastusalueen lounaisin kulma, jossa ei ole mainittavia vesialueita, on rajattu suunnittelualueen ulkopuolelle (kuva 3). Kalataloudellista käyttö- ja hoitosuunnitelmaa varten suunnittelualue jaettiin viiteen osaalueeseen: L = Länsi-Puula (Puulansalmen länsipuoli) Puulaveden Lihvanselkä-Kaiskonselkä, Haapaselkä, Siikavesi, Haapajärvi P = Pohjois-Puula (Ukonsalmen pohjoispuoli) Puulaveden Ruovedenselkä ja Vuojanselkä, Mallos, Synsiä, Lääminki I = Itä-Puula (Väisälänsaaren sillan itäpuoli) Puulaveden itäosa, Korpijärvi 4
E = Etelä-Puula (Suonsalmen eteläpuoli) Liekune, Ryökäsvesi, Vahvajärvi K = Keski-Puula (Puulan keskiosa) Puulaveden keskiosa, Simpiänselkä, Karttuunselkä Edellä mainittujen osa-alueiden lisäksi tarkasteltiin erikseen merkittävimpiä Puulaan laskevia järviä (pääasiassa Pohjois-Puulan järvet ja virtavedet, Siikavesi, Korpijärvi) ja Vahvajärveä (kuva 3). Nykytilan kuvauksessa on käytetty vesistökohtaista tarkastelua niissä kohdin kuin se on ollut käytettävissä olevan tiedon perusteella mahdollista. Toimenpideosiossa mm. istutussuunnitelma ja poistokalastustarve on esitetty vesistökohtaisesti. Kuva 4. Puulan järvialtaat. Vesimuodostumat: SYKE, ELY-keskukset. 5
Suunnitelmassa on tarkasteltu vesialueiden lisäksi koko valuma-aluetta ja otettu huomioon sieltä tuleva kuormitus. Vedenlaatutarkasteluja ja kuormituslaskelmia varten Puulavesi ja lähivedet jaettiin yhdeksään erilliseen altaaseen (kuva 4), joiden veden laatu eroaa toisistaan. Osa altaista, kuten Siikavesi ja Kotalahti ovat melko pieniä vesialueita, mutta selvästi muuta Puulaa kuormitetumpina niiden erottaminen omiksi alueikseen on perusteltua. 4. SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILA 4.1 Vesistöt ja valuma-alueet 4.1.1 Numerotietoa vesistöstä Puulavesi ja siihen laskevat vesialueet kuuluvat Kymijoen vesistöalueen (14) Mäntyharjun reittiin (14.9). Puulaveden koko pinta-ala on 330 km² ja se on Suomen 13. suurin järvi. Pääaltaan keskisyvyys on 9,2 metriä ja syvin kohta 69 metriä (taulukko 1). Suunnittelualueen ulkopuolelta Puulaan laskevat koillisesta Läsäkosken kautta Kyyveden alueen vedet. Puulavesi laskee Liekunen, Kissakosken ja Vahvajärven kautta etelään kohti Suomenlahtea. Taulukko 1. Puulaveden osa-altaiden ja isoimpien erillisten järvialtaiden hydrologia. Järviallas Pinta-ala km 2 Keskisyvyys m Tilavuus milj. m 3 Virtaama m 3 /s Viipymä vrk Valuma-alueen pinta- ala km 2 Länsi-Puula 19.8 11.1 219.44 3.8 670 559.9 Siikavesi 4.0 7.4 29.55 1.6 218 224.0 Ruovedenselkä 18.5 10.9 202.34 0.67 3475 110.2 Vuojaselkä 21.5 11.4 243.93 16 171 1830.0 Kotalahti 2.0 6.3 12.86 0.10 1431 15.7 Itä-Puula 45.6 13.7 624.88 1.8 4119 289.1 Puulan pääaltaat 219.7 9.2 2030.43 24 961 3188.0 Ryökäsvesi 36.6 13.0 473.71 1.1 5148 179.4 Liekune 13.4 9.7 129.48 26 58 3397.7 Vahvajärvi 13.9 4.9 68.47 26 29 3474.1 Synsiä 19.3 3.1 59.36 0.99 697 143.2 Mallos 10.0 4.0 40.02 0.64 721 99.4 Hirvijärvi 5.2 10.7 55.45 0.22 2944 32.1 Korpijärvi 11.9 4.6 53.92 0.69 903 105.3 4.1.2 Valuma-alueiden ominaisuudet Suunnittelualue kattaa lähinnä Puulaveden alueen (14.92), mutta Kälkäjoen valuma-alue (14.95) on otettu mukaan kuormitustarkasteluun, koska sieltä tuleva kuormitus vaikuttaa oleellisesti Siikaveden veden laatuun (taulukko 2, kuva 5). 6
Puulaveden alueella (14.92) vesistöjen osuus pinta-alasta on suuri, 15-33 %. Kälkäjoen valuma-alueella (14.95) järviä on vähän, vain muutamia prosentteja pinta-alasta. Viljelymaata on koko suunnittelualueella melko vähän (2-9 % pinta-alasta). Eniten peltoa on Vahvajärven alueella (taulukko 2). Kuva 5. 2. ja 3. jakovaiheen mukaiset valuma-alueet. Valuma-alueet: SYKE, vesimuodostumat: SYKE, ELY-keskukset. 7
Taulukko 2. 2. ja 3. jakovaiheen valuma-alueiden pinta-alat, järvisyys ja peltojen osuus. Nimi Valumaalueen Yläpuolisen Yläpuolisen Pinta-ala Järvisyys Peltoa km 2 valuma-alueen valuma-alueen % % tunnus pinta-ala km 2 järvisyys % Puulaveden alue 14.92 1795.7 27.70 4.09 3510.1 21.57 Vahvajärven alue 14.921 74.0 20.74 8.95 3510.1 21.57 Liekuneen-Ryökäsveden a. 14.922 214.0 26.31 4.59 3436.0 21.59 Puulan lähialue 14.923 1037.5 33.27 3.91 3188.9 21.28 Hirvijärven va. 14.924 34.1 18.28 3.67 34.1 18.28 Haapajärven va. 14.925 34.0 14.47 4.03 34.0 14.47 Synsiäjärven va. 14.926 174.2 17.66 3.07 174.2 17.66 Malloksen va. 14.927 102.3 15.39 2.48 102.3 15.39 Santarajärven va. 14.928 14.3 15.62 5.38 14.3 15.62 Korpijoen va. 14.929 109.9 18.59 4.60 109.9 18.59 Kälkäjoen va. 14.95 209.3 4.02 2.89 209.4 4.02 Kälkäjoen alaosan alue 14.951 27.0 4.55 4.55 209.4 4.02 Havujoen alue 14.952 91.2 5.89 1.56 154.2 4.07 Pajupuron va. 14.953 28.1 3.20 2.67 28.2 3.20 Mustajoen va. 14.954 62.9 1.43 4.20 62.9 1.43 4.1.3 Maankäytttö Kuvassa 6 on esitetty Puulavedelle ja lähivesille tehdyn allasjaon (ks. kuva 4) mukaiset järvialtaiden valuma-alueet. Tässä ei ole otettu huomioon yläpuolisia valuma-alueita, esimerkiksi Kyyveden valuma-aluetta, joka laskee Vuojaselän kautta Puulaan. Myös jäljempänä esitetyt maankäyttötiedot koskevat altaiden lähivaluma-alueita (taulukot 3-4). Vuoden 2012 tilastojen mukaan valtaosa kokonaisviljelyalasta oli nurmella (73 %), ja kevätviljan osuus on 26 %. Muiden viljelykasvien osuus oli hyvin pieni (taulukko 3) (Maaseutuvirasto, TIKE 2012). Kuvassa 7 on esitetty peltolohkojen sijainti Puulan järvialtaiden valumaalueilla. Puulaveden alueella tehtyjen vuosittaisten uudishakkuiden pinta-ala vaihteli 700-1500 ha ja Kälkäjoen valuma-alueella vastaavasti 60-180 ha vuosina 2005-2014 (kuva 8). Ojituksia tehtiin Puulaveden alueella vuosittain 56-250 hehtaarin alalla vuosina 2001-2008 ja Kälkäjoen valuma-alueella 0-42 hehtaarin alalla vuosina 2001-2011 (kuva 9) (Metsäkeskus Etelä-Savo ja Keski-Suomi). Puulaveden alueelta puuttuivat ojitustiedot vuosilta 2009-2011. Turvemaiden osuus on suurin Siikaveden valuma-alueella, ja Länsi-Puulan ja Vuojaselän valuma-alueilla niitä on myös kohtalaisen runsaasti (taulukko 4, kuva 10). Puulan pääaltaiden, Kotalahden, Liekunen ja Vahvajärven valuma-alueilla turvemaiden osuus on pieni. Turvemaiden osuus on keskimäärin 9 %, ja niistä on ojitettu 80 %. Turvetuotannossa on 3.3 % koko suoalasta. Turvetuotantoa on Siikaveden (10.4 % suoalasta) ja Itä-Puulan (3.9 % suoalasta) valuma-alueilla. 8
Kuva 6. Puulan järvialtaiden lähivaluma-alueet. Valuma-alueet SYKE, vesimuodostumat: SYKE, ELYkeskukset. Taulukko 3. Puulan järvialtaiden lähivaluma-alueiden viljelykasviryhmien viljelyalat (Maaseutuvirasto, TIKE 2012). Järvialtaan Kasviryhmä valuma-alue Nurmet Syysvilja Kevätvilja Juurikkaat Puutarha Kaikki yhteensä ha ha ha ha ha ha Siikavesi 508.6 0.7 217.6 1.9 728.8 Länsi-Puula 640.0 0.8 253.9 20.8 915.6 Puulan pääaltaat 625.7 231.6 0.8 7.1 865.2 Ruovedenselkä 418.0 102.5 0.1 9.2 529.9 Vuojaselkä 440.1 167.0 10.9 1.0 619.0 Itä-Puula 884.5 0.5 230.5 10.8 1126.3 Kotalahti 66.6 5.7 23.6 1.2 97.1 Ryökäsvesi 414.2 0.5 206.0 0.9 621.6 Liekune 38.1 28.5 3.3 69.9 Vahvajärvi 374.6 124.9 499.5 Kaikki yhteensä 4410.4 8.2 1586.0 15.2 53.0 6072.9 9
Kuva 7. Peltolohkojen sijainti Puulan järvialtaiden lähivaluma-alueilla. Valuma-alueet: SYKE, vesimuodostumat: SYKE, ELY-keskukset. 10
ha 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 Uudishakkuut 14.95 14.92 0 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 8. Puulaveden alueen (14.92) ja Kälkäjoen valuma-alueen (14.95) uudishakkuut vuosina 2005-2014. Lähde Metsäkeskus Keski-Suomi ja Etelä-Savo. ha 250 200 Ojitukset 14.95 14.92 150 100 50 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Kuva 9. Puulaveden alueen (14.92) ja Kälkäjoen valuma-alueen (14.95) metsäojitukset vuosina 2001-2011. Vuosien 2009-2011 Puulaveden tiedot puuttuvat. Lähde Metsäkeskus Keski-Suomi ja Etelä-Savo. 11
Kuva 10. Turvemaat Puulan järvialtaiden lähivaluma-alueilla. (Soiden ojitustilanne SYKE, pohjautuu MML aineistoon 2008. Vesimuodostumat: SYKE, ELY-keskukset.) 12
Taulukko 4. Soiden ojitustilanne Puulan järvialtaiden lähivaluma-alueilla ( SYKE, pohjautuu MML aineistoon 2008). Järvialtaan Koko Soiden ojitustilanne Suot yhteensä valuma-alue pinta-ala Ojittamaton Ojitettu Turpeenotto % suoalastalastalasta alasta % suo- % suo- % koko ha ha ha ha ha Siikavesi 26307 553 21.7 3825 78.3 507.3 10.4 4885 18.6 Länsi-Puula 31528 564 14.4 3341 85.6 0.0 0.0 3905 12.4 Puulan pääaltaat 48400 408 25.4 1199 74.6 0.0 0.0 1607 3.3 Ruovedenselkä 12033 197 20.4 766 79.6 0.0 0.0 963 8.0 Vuojaselkä 21346 435 16.5 2203 83.5 0.0 0.0 2639 12.4 Itä-Puula 31595 623 27.2 1951 72.8 105.4 3.9 2679 8.5 Kotalahti 1533 17.8 35.9 31.8 64.1 0.0 0.0 49.6 3.2 Ryökäsvesi 18183 356 21.9 1268 78.1 0.0 0.0 1624 8.9 Liekune 3021 3.35 5.2 60.6 94.8 0.0 0.0 64.0 2.1 Vahvajärvi 6942 25.0 27.3 66.6 72.7 0.0 0.0 91.6 1.3 Yhteensä/ keskiarvo 200888 3181 20.5 14713 79.5 612.8 3.3 18507 9.2 4.2 Vesistöjen tila 4.2.1 Veden laatu Puulavesi on tunnettu karuna ja kirkasvetisenä vesistönä, ja pääaltaiden osalta se on edelleen maineensa veroinen (kuvat 11-13, liite 2). Selvästi humuspitoisempaa vettä löytyy Siikavedeltä ja Länsi-Puulalta erityisesti Siikaveden vaikutusalueelta sekä erillisistä järvistä suunnittelualueen länsi- ja pohjoisosassa. Näiden vesialueiden valuma-alueilla turvemaiden osuus on keskimääräistä suurempi. Kotalahti on myös pääaltaita ruskeavetisempi. Puulan pääaltaiden fosforipitoisuus on hyvin pieni, ja suurinta osaa muustakin vesialueesta voidaan luonnehtia vähäravinteiseksi. Fosforipitoisuuden perusteella Siikavesi, Länsi-Puula, Ruovedenselkä ja Kotalahti ovat lievästi reheviä. Typpipitoisuus on kaikilla alueilla melko pieni. Vesistön rehevyystasoa kuvaava klorofyllipitoisuus kertoo karuista olosuhteista suurimmassa osassa suunnittelualuetta. Siikavedellä, Ruovedenselällä sekä Synsiällä ja Malloksella tuottavuus on hieman suurempi, ja Kotalahti on rehevä. Puulan pääaltaan syvänteellä on valtakunnallinen veden laadun seurantapaikka Puulavesi 85, josta on havaintoja vuodesta 1964 lähtien. Veden laatu on pysynyt melko vakaana koko seuranjakson ajan. Selkeimmät muutokset ovat tapahtuneet värin, orgaanisen aineen (COD) sekä sameuden arvoissa, jotka ovat kasvaneet 2000-luvun loppupuolelta alkaen. Samalla näkösyvyys on pienentynyt (kuva 13). Tummumisilmiö on yleinen Etelä- ja Keski-Suomen järvissä, ja on havaittavissa esimerkiksi Päijänteen suurilla selillä. 13
Havaintoaseman 85 ravinnepitoisuuksissa ja klorofylliarvoissa ei ole selkeää muutossuuntaa, ja syvänteen happitilanne pohjan lähellä on säilynyt hyvänä. Pintaveden keskimääräinen happipitoisuus on hieman pienentynyt, mikä liittynee veden lämpötilan nousuun kesäaikana (kuva 14). Veden näkösyvyys kertoo ikään kuin summamuuttujana veden laadusta kooten yhteen värin, sameuden ja klorofyllipitoisuuden (levämäärän) muutokset (kuva 15). Siikaveden näkösyvyys pienentyi 1970-luvun puolivälistä 1990-luvun lopulle, mutta on sen jälkeen hieman kasvanut. Ruovedenselän näkösyvyys on keskimäärin hieman pienentynyt 1970- luvulta lähtien. Kotalahdella näkösyvyys oli pienimmillään 1980-luvulla, mutta on sen jälkeen jonkin verran kasvanut. Ryökäsveden näkösyvyys on pienentynyt 1990-luvulta, kun taas Liekuneella se on jonkin verran kasvanut. Kuva 11. Muutamien Puulan vedenlaadun havaintoasemien sijainti. 14
Kuva 12. Puulan järvialtaiden sekä erillisten järvien veden laatu vuosien 2015-2014 keskiarvo. Lähde ympäristöhallinnon Hertta-rekisteri, vesimuodostumat: SYKE, ELY-keskukset. 15
mg/l 16 Happi 1 m mg/l 16 Happi pohja - 1 m 14 14 12 12 10 10 8 8 6 6 4 4 2 2 0 1964 1967 1971 1974 1977 1980 1982 1984 1987 1989 1992 1993 1995 1997 1998 2000 2001 2003 2004 2006 2008 2009 2010 2012 2013 2014 0 1964 1967 1971 1974 1977 1980 1982 1984 1987 1989 1992 1993 1995 1997 1999 2000 2002 2003 2005 2006 2008 2009 2011 2012 2013 2014 FNU 1.2 Sameus 1 m ms/m 8 Sähkönjohtavuus 1 m 1.0 7 0.8 6 5 0.6 4 0.4 3 0.2 2 1 0.0 1964 1967 1971 1974 1977 1980 1982 1984 1987 1989 1992 1993 1995 1997 1998 2000 2001 2003 2004 2006 2008 2009 2010 2012 2013 2014 0 1964 1967 1971 1974 1977 1980 1982 1984 1987 1989 1992 1993 1995 1997 1998 2000 2001 2003 2004 2006 2008 2009 2010 2012 2013 2014 mgpt/l 70 Väri 1 m mgo 2 /l 16 Kemiallinen hapenkulutus 1 m 60 14 50 12 40 30 20 10 8 6 4 10 2 0 1964 1967 1971 1974 1977 1980 1982 1984 1987 1989 1992 1993 1995 1997 1998 2000 2001 2003 2004 2006 2008 2009 2010 2012 2013 2014 0 1964 1967 1971 1974 1977 1980 1982 1984 1987 1989 1992 1993 1995 1997 1998 2000 2001 2003 2004 2006 2008 2009 2010 2012 2013 2014 µg/l 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 Kokonaistyppi 1 m 1964 1967 1971 1974 1977 1980 1982 1984 1987 1989 1992 1993 1995 1997 1998 2000 2001 2003 2004 2006 2008 2009 2010 2012 2013 2014 µg/l 12 10 8 6 4 2 0 Kokonaisfosfori 1 m 1964 1967 1971 1974 1977 1980 1982 1984 1987 1989 1992 1993 1995 1997 1998 2000 2001 2003 2004 2006 2008 2009 2010 2012 2013 2014 µg/l 5 a-klorofylli 0-2 m 4 3 2 1 0 07.06.1977 09.08.1977 14.06.1982 16.08.1982 23.08.1984 11.06.1986 11.08.1986 20.08.1987 15.08.1989 16.07.1990 22.08.1990 26.08.1992 15.08.1994 24.06.1996 31.07.1996 20.08.1996 19.08.1997 25.08.1999 16.07.2001 15.08.2002 15.07.2004 16.08.2005 29.08.2007 17.06.2009 05.07.2010 14.06.2011 05.07.2012 06.06.2013 08.07.2014 Kuva 13. Puulaveden keskusaltaan (havaintoasema 85) pitkän ajanjakson veden laadun kehitys (1 metrin näytteet, happi myös metri pohjasta, klorofylli 0-2 m). Osakuvissa ovat mukana kaikki mittaukset. Lähde ympäristöhallinnon Hertta-rekisteri. 16
ast-c 24 Lämpötila, elokuu mg/l 10.5 Happi, elokuu 22 10.0 20 9.5 18 9.0 16 8.5 14 8.0 12 7.5 10 7.0 22.8.1972 22.8.1974 22.8.1976 22.8.1978 22.8.1980 22.8.1982 22.8.1984 22.8.1986 22.8.1988 22.8.1990 22.8.1992 22.8.1994 22.8.1996 22.8.1998 22.8.2000 22.8.2002 22.8.2004 22.8.2006 22.8.2008 22.8.2010 22.8.2012 22.8.2014 22.8.1972 22.8.1974 22.8.1976 22.8.1978 22.8.1980 22.8.1982 22.8.1984 22.8.1986 22.8.1988 22.8.1990 22.8.1992 22.8.1994 22.8.1996 22.8.1998 22.8.2000 22.8.2002 22.8.2004 22.8.2006 22.8.2008 22.8.2010 22.8.2012 22.8.2014 ast-c 2.0 1.8 1.6 1.4 1.2 1.0 0.8 0.6 0.4 0.2 0.0 Lämpötila, maaliskuu 19.3.1965 19.3.1967 19.3.1969 19.3.1971 19.3.1973 19.3.1975 19.3.1977 19.3.1979 19.3.1981 19.3.1983 19.3.1985 19.3.1987 19.3.1989 19.3.1991 19.3.1993 19.3.1995 19.3.1997 19.3.1999 19.3.2001 19.3.2003 19.3.2005 19.3.2007 19.3.2009 19.3.2011 19.3.2013 mg/l 16.0 15.0 14.0 13.0 12.0 11.0 10.0 9.0 19.3.1965 19.3.1967 19.3.1969 19.3.1971 19.3.1973 19.3.1975 19.3.1977 Happi, maaliskuu 19.3.1979 19.3.1981 19.3.1983 19.3.1985 19.3.1987 19.3.1989 19.3.1991 19.3.1993 19.3.1995 19.3.1997 19.3.1999 19.3.2001 19.3.2003 19.3.2005 19.3.2007 19.3.2009 19.3.2011 19.3.2013 Kuva 14. Veden lämpötila ja happipitoisuus 1 metrissä Puulaveden keskusaltaalla (havaintoasema 85) maaliskuussa ja elokuussa. Lähde ympäristöhallinnon Hertta-rekisteri. 4.2.2 Järvien tyypittely ja ekologinen luokitus Pääosa Puulan alueesta kuuluu järvityyppiin suuret vähähumuksiset järvet (SVh) (kuva 16). Ruskeavetisemmistä alueista Siikavesi on tyyppiä pienet humusjärvet (Ph) ja Länsi-Puula, Synsiä ja Mallos tyyppiä keskikokoiset humusjärvet (Kh). Ruovedenselkä-Vuojaselkä, Hirvijärvi, Korpijärvi ja Vahvajärvi on sijoitettu tyyppiin pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet (Vh). Alueen järvet ovat pääasiassa erinomaisessa ekologisessa tilassa (kuva 17). Hyvään tilaan on luokiteltu Siikavesi, Ruovedenselkä-Vuojaselkä sekä Ryökäsvesi-Liekune, ja Kotalahti on tyydyttävässä tilassa. Ekologista luokittelua tarkasteltaessa on pidettävä mielessä, että tila on luokiteltu suhteessa vastaavan tyyppiseen vertailutilassa olevaan (lähes luonnontilaiseen) vesistöön. Eri tyyppisiä vesialueita ei siten voi suoraan verrata toisiinsa. Esimerkiksi vähähumuksisten järvien ja humusjärvien hyvän ekologisen tilan luokituskriteerit ovat erilaiset. 17
18 Kuva 15. Puulan alueiden sekä Ryökäsveden ja Liekunen näkösyvyyden kehitys. 0 1 2 3 4 5 6 7 8 04.04.1968 08.04.1970 22.03.1972 10.10.1973 14.10.1974 25.08.1976 06.09.1978 02.09.1980 02.09.1982 29.08.1984 25.03.1987 08.03.1989 19.02.1991 22.07.1993 31.05.1995 05.03.1996 25.02.1998 15.07.1999 01.08.2000 02.09.2003 30.08.2006 27.07.2009 02.07.2012 m Puula Kotalahti 191 0 1 2 3 4 5 6 7 8 21.04.1997 17.09.1997 12.03.1998 17.09.1998 11.07.2007 18.03.2008 14.07.2008 12.02.2009 14.07.2009 04.03.2010 31.08.2010 10.03.2011 01.08.2011 m Puula Lihvanselkä 336 0 1 2 3 4 5 6 7 8 08.04.1974 19.08.1980 17.08.1982 23.08.1983 22.08.1984 03.06.1986 10.06.1987 27.07.1988 06.09.1989 06.01.1991 05.02.1992 31.05.1993 17.05.1994 31.05.1995 27.05.1996 09.06.1997 10.03.1998 25.05.1999 18.08.1999 15.05.2002 21.05.2003 31.08.2004 31.08.2005 04.06.2007 26.08.2008 21.07.2009 31.05.2011 28.08.2012 m Puula Ruovedenselkä 206 0 1 2 3 4 5 6 7 8 23.08.1972 15.07.1985 10.03.1992 16.02.1993 29.07.1993 10.04.2006 04.07.2006 24.08.2006 19.03.2008 21.08.2008 16.09.2008 19.07.2011 30.08.2011 06.10.2011 17.03.2014 08.07.2014 26.08.2014 m Ryökäsvesi 089 0 1 2 3 4 5 6 7 8 17.09.1975 29.01.1976 31.03.1976 26.09.1977 22.05.1995 14.06.1995 01.08.1995 19.03.1996 23.07.1996 03.03.1997 08.04.1997 21.05.1997 29.07.1997 02.09.1997 10.03.1999 05.02.2004 30.08.2006 11.03.2009 11.08.2010 09.03.2011 04.04.2011 20.07.2011 01.08.2011 10.08.2011 21.03.2012 25.07.2012 09.10.2012 04.03.2013 27.08.2013 06.02.2014 m Siikavesi 1 0 1 2 3 4 5 6 7 8 24.08.1971 14.04.1977 27.10.1981 03.10.1984 02.10.1990 08.03.1994 04.07.1995 21.07.1997 02.03.1999 21.09.1999 16.10.2000 13.08.2001 24.03.2003 09.03.2004 22.08.2005 12.03.2007 04.06.2008 11.03.2009 01.09.2010 10.08.2011 21.08.2012 m Liekune 273 0 1 2 3 4 5 6 7 8 24.01.1964 25.03.1971 28.03.1973 28.08.1974 18.08.1975 30.08.1976 15.03.1978 16.08.1979 16.03.1981 13.07.1982 28.03.1983 22.03.1984 14.03.1985 19.03.1986 20.08.1987 22.08.1988 15.08.1989 22.08.1990 22.08.1991 26.08.1992 29.03.1993 18.10.1993 15.08.1994 22.08.1995 24.06.1996 31.07.1996 20.08.1996 15.10.1996 08.07.1997 29.10.1997 19.08.1998 25.08.1999 23.03.2000 21.11.2000 16.07.2001 05.11.2001 15.08.2002 27.08.2003 22.03.2004 23.08.2004 16.03.2005 24.10.2005 23.08.2006 29.08.2007 26.03.2008 23.09.2008 17.06.2009 30.09.2009 05.07.2010 18.10.2010 14.06.2011 13.10.2011 05.07.2012 16.08.2012 18.03.2013 13.08.2013 15.10.2013 08.07.2014 26.08.2014 m Puulavesi 85
Kuva 16. Järvialtaiden tyypittely. 19
Kuva 17. Järvialtaiden ekologien luokitus. 20
4.3 Kuormitus 4.3.1 Valuma-alueella syntyvän kuormituksen arvioinnin virhelähteet Kuormituslaskennassa käytetty Vemala-malli on Suomen ympäristökeskuksessa kehitetty kuormitusmalli (Huttunen et al. 2008), joka huomioi hydrologiset havainnot ja laskee mm. kokonaistypen, kokonaisfosforin ja kiintoaineen kuormitusta ja etenemistä vesistöissä. Malli yhdistää eri lähteistä tulevan kuormituksen: pistekuormituksen, laskeuman, maa- ja metsätalouden ja haja-asutuksen kuormituksen sekä taustakuorman (Huttunen ym. 2013a). Malli sovittaa kuormituksen järvien ja jokien vedenlaatuhavaintoihin. Kuormituksen pidättyminen arvioidaan tarkastelemalla järviin tulevaa kuormitusta ja havaittujen pitoisuuksien vaihtelua järviketjussa. Mitä enemmän vedenlaatuhavaintoja vesistöstä on käytettävissä, sitä tarkempi kuormitusarvio mallilla saadaan. Vedenlaatuaineiston puuttuessa kokonaan Vemala käyttää kuormituslaskennassa pelkästään ominaiskuormitusarvoja, mikä heikentää huomattavasti arvioiden luotettavuutta. Mitä pienempi osavaluma-alue on kyseessä, sitä heikompi Vemalan kuormitusarvioiden tarkkuus yleensä on. Typen ja fosforin pitoisuushavaintoja on tavallisesti riittävästi kohtuullisen luotettavuuden saavuttamiseksi ainakin 2. jakovaiheen valuma-aluetasolla. Sen sijaan kiintoaineen ja erityisesti orgaanisen hiilen kuormien mallintaminen ja jako kuormituslähteisiin on ongelmallista. Vedenlaatumittauksia on yleensä vähän, ja orgaanisen hiilen (TOC) osalta useissa tapauksissa ei lainkaan. Orgaanisen hiilen kuorman arvioinnissa on siten käytettävä pääasiassa ominaiskuormituslukuja. Eri lähteistä peräisin olevasta orgaanisen hiilen kuormituksesta ei ole koottu tietoa vastaavalla kattavuudella kuin ravinteiden ja kiintoaineen, joten orgaanisen hiilen ominaiskuormituslukuihin sisältyvä epävarmuus on suurempi kuin ravinne- ja kiintoainekuormituksen. 4.3.2 Valuma-alueilla syntyvä kuorma Vemala-mallin antama arvio Suomen ympäristökeskuksen Vemala-mallin tulosten perusteella sekä Puulaveden (14.92) että Kälkäjoen (14.95) valuma-alueella noin kolmannes fosforikuormasta on peräisin peltoviljelystä (kuva 18, liite 3). Laajasta vesipinta-alasta johtuen Puulaveden alueella laskeuman osuus on varsin suuri, noin 20 % kokonaiskuormasta. Metsätalouden kuormitusosuus on alle 10 % ja haja-asutuksen 6-8 %. Puulaveden valuma-alueella on pistekuormitusta muuhun kuormitukseen nähden hyvin vähän. Kälkäjoen valuma-alueella sen sijaan pistekuormitusta, joka muodostuu kokonaan turvetuotannon kuormasta, on noin 8 % fosforin kokonaiskuormasta. Luonnonhuuhtoman osuus on Puulaveden alueella noin kolmannes ja Kälkäjoen valuma-alueella 44 %. Typen laskeuma vesiin on Puulaveden alueella suuri (40 %), ja luonnonhuuhtouman osuus on samoin noin 40 %. Peltoviljelystä tulee 15 % typen kokonaiskuormasta. Muiden kuormi- 21
tuslähteiden osuus on melko pieni. Kälkäjoen valuma-alueella luonnonhuuhtouman osuus on 65 %, peltoviljelyn 12 % ja pistekuormituksen 9 % typpikuormasta (kuva 18, liite 3). Kiintoainekuormasta valtaosa on Vemalan mukaan peräisin peltoviljelystä. Käsitellyn maan osuus kiintoainekuormasta korostuu, koska käsittelemättömältä metsämaalta tai suolta liikkeelle lähtevän kiintoaineen määrä on varsin pieni. Puulaveden alueella loppuosa kuormasta tulee luonnonhuuhtoumana sekä pieni osa metsätaloudesta. Kälkäjoen alueella pistekuormituksen eli tässä tapauksessa turvetuotannon osuus on huomattavasti suurempi (8 %) kuin Puulaveden alueella (liite 3). Kiintoainekuorma sisältää tässä kaiken hiukkasmuodossa olevan aineksen, sekä eloperäisen että mineraaliaineksen. Kiintoainekuorma ilmoitetaan kuivapainoyksikköinä. Tästä syystä esim. pelloilta peräisin olevan painavan mineraaliaineksen osuus korostuu verrattuna kevyeen turvemailta peräisin olevaan orgaaniseen ainekseen. Kiintoaineen alkuperästä riippuen, näköhavainnot kiintoaineen määrästä vedestä eivät aina käy yksiin tehtyjen mittausten kanssa. Puulaveden alue, fosfori Kälkäjoen va, fosfori 33 % 34 % 30 % Peltoviljely Metsätalous 44 % Haja-asutus Hulevesi Pistekuormitus 19 % 5 % 8 % 0 % 1 % 3 % 8 % 9 % 6 % 0 % Laskeuma vesiin Luonnonhuuhtouma Puulaveden alue, typpi Kälkäjoen va, typpi 1 % 39 % 15 % 3 % 1 % 0 % 2 % 12 % 7 % 9 % 0 % Peltoviljely Metsätalous Haja-asutus Hulevesi 65 % 6 % Pistekuormitus Laskeuma vesiin 40 % Luonnonhuuhtouma Kuva 18. Puulaveden (14.92) ja Kälkäjoen (14.95) valuma-alueilla syntyvän fosfori- ja typpikuorman osuudet kuormituslähteittäin (Vemala). 22
Orgaanisen hiilen kuorma on Vemalassa jaoteltu vain pelloilta ja metsistä peräisin olevaan kuormaan. Valtaosa hiilikuormasta on peräisin metsistä (94 %; liite 3). Fosforin ominaiskuormitus (kuorma pinta-alayksikköä kohti tiettynä ajanjaksona) on Puulaveden alueella melko vähäistä (taulukko 5). Suurimmat ominaiskuormat syntyvät Vahvajärven (14.921) ja Santarajärven (14.928) osa-alueilla. Kälkäjoen alueella fosforin, typen ja kiintoaineen ominaiskuormat ovat keskimäärin pienempiä kuin Puulaveden alueella. Sen sijaan orgaanisen hiilen ominaiskuorma on Kälkäjoen valuma-alueella noin kolmanneksen suurempi kuin Puulaveden alueella, mikä johtuu turvemaiden ja erityisesti käsiteltyjen turvemaiden suuremmasta osuudesta. Taulukko 5. Valuma-alueilla syntyvän fosforin, typen, kiintoaineen ja orgaanisen hiilen (TOC) kokonais- ja ominaiskuormat (eivät sisällä pistekuormitusta). Pintaala Alue Alueen nimi Fosfori Typpi Kiintoaine TOC km 2 kg/km 2 kg/km 2 kg/km 2 kg/km 2 kg/v t/v t/v t/v /v /v /v /v 14_92 Puulaveden alue 1794 24055 13 708 395 4090 2280 6365 3547 14_921 Vahvajärven alue 74.0 1455 20 30.1 407 605 8173 20.9 283 14_922 Liekuneen-Ryökänsv. 214.0 2948 14 89.6 418 507 2371 783 3659 14_923 Puulan lähialue 1037.5 14305 14 425 410 1748 1685 3403 3280 14_924 Hirvijärven va. 34.1 395 12 11.4 335 56 1634 269 7903 14_925 Haapajärven va. 34.0 437 13 12.7 373 63 1852 124 3659 14_926 Synsiäjärven va. 174.2 1838 11 59.0 339 734 4215 554 3179 14_927 Malloksen va. 102.3 1083 11 32.3 316 115 1127 518 5065 14_928 Santarajärven va. 14.3 268 19 5.7 397 56 3890 57 3999 14_929 Korpijoen va. 109.9 1327 12 42.6 387 206 1877 634 5772 14_93 Kyyveden alue 1286 17264 13 468 363 4842 3765 6842 5320 14_95 Kälkäjoen va. 209 1934 9 58.1 277 209 1000 1001 4783 14_951 Kälkäjoen alaosan a. 27.0 312 12 8.4 312 43 1595 118 4380 14_952 Havujoen alue 91.2 697 8 24.0 263 27 296 476 5224 14_953 Pajupuron va. 28.1 285 10 7.7 273 39 1377 122 4339 14_954 Mustajoen va. 62.9 639 10 18.0 286 100 1598 284 4516 4.3.3 Länsi-Puulan ja Kälkäjoen valuma-alueen kuormituslaskelmat 4.3.3.1. Länsi-Puulan kuormitusselvitys Vuosina 2012-2014 tehdyn Länsi-Puulan kuormitusselvityksen (Roiha 2014) tavoitteena oli arvioida Puulan länsiosan valuma-alueiden maankäyttöä ja maankäytöstä johtuvien muutosten vaikutuksia Puulan vedenlaadulle. Maankäytön osalta huomioitiin turvetuotannon, maatalouden ja metsätalouden toimenpiteet sekä turvemaiden ojitukset. Tarkoitus oli myös kiinnittää huomiota pitoisuuksien ja ainevirtaamien ajalliseen ja paikalliseen vaihteluun ja tunnistaa vesistökuormituksen kannalta merkittävimmät kuormituskohteet. 23
Tutkimuksessa vertailtiin läntisen Kälkäjoen valuma-alueen sekä sen itäpuolella olevan Länsi-Puulaan laskevan valuma-alueen vesistöjen pitoisuuksia ja kuormitusta. Leimaa-antavana piirteenä läntiselle alueelle on turveperäisten maa-alueiden (turvemaapohjaiset metsät, turvemaat, ojitetut turvemaat ja turpeenottoalueet) suurempi esiintyminen verrattuna itäiseen alueeseen, jossa kivennäismaiden ja vesistöjen osuus on suurempi. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että ravinteiden, humuksen ja kiintoaineen pitoisuuksien sekä soistuneiden maa-alueiden ja turpeenottoalueiden välillä oli merkitsevä positiivinen korrelaatio. Vesistökuormituksen kannalta erityisen tärkeitä olivat muokattujen turvemaaalueiden suuremmat pinta-alat (ojitukset ja turpeenotto) läntisellä valuma-alueella. Johtopäätöksissä todettiin myös vaikuttavan siltä, että läntinen valuma-alue olisi jo luontaisilta ravinne- ja humuspitoisuuksiltaan itäistä hieman suurempi pienemmän vesistöpinta-alan sekä suurempien metsä- ja turvemaa-alueiden johdosta. Muissa tutkimuksissa on todettu, että maankäytön toimenpiteistä aiheutuvien vaikutusten voimakkuuteen vaikuttaa suuressa määrin toimenpidealueen maaperän laatu (maalaji, ravinteikkuus ja kaltevuus), ja turvemaille kohdistuneilla toimenpiteillä voi olla moninkertainen vesistövaikutus kivennäis- ja kangasmaihin verrattuna (Kenttämies ja Mattsson 2006, Nieminen ym. 2013). Myös turvetuotannon ojitustoimenpiteiden on osoitettu vaikuttavan erityisesti kiintoaineen ja liuenneen orgaanisen hiilen määrään valumavesissä (Klöve 1997). Roihan (2014) tutkimustulosten perusteella ei kuitenkaan pystytty jakamaan kuormitusta eri lähteiden kesken, vaan kuormitusjakaumat arvioitiin Vemala-mallin avulla. 4.3.3.2. Kuormituslaskelmat ja humuskuorma Edellä esitetyillä kuormituslaskelmilla ei saatu vastausta kysymykseen, mikä osuus eri kuormituslähteillä ja toiminnoilla on Kälkäjoen valuma-alueen humuskuormasta. Syynä tähän on, että olemassa olevilla mallinnustyökaluilla ei vielä toistaiseksi pystytä mallintamaan humuskuormaa. Vemalaan on tulossa humuskuormituksen mallinnusosio, jota ollaan parastaikaa kehittämässä lähdekohtaisen kuormituksen laskemiseen. 4.3.3.3. Puulan kalastusalueen selvitykset humuksen lähteistä Kälkäjoen valumaalueella Tämän luvun teksti perustuu Puulan kalastusalueen kirjalliseen tiedonantoon. Tämän yleissuunnitelman avoimessa kyselyssä lähes 70 % vastaajista koki Puulan veden laadun heikentyneen viimeisen 10 vuoden aikana. Valtaosa vastaajista piti veden laadun heikentymisen syynä turvetuotantoa. Kälkäjoen valuma-alueella on yli 400 ha tuotannossa olevia turvekenttiä ympäri vuoden avoimena eroosiolle. Lisäksi Vapolla on suunnitelmia uusista kentistä. 24
Itä-Suomen Aluehallintovirasto ei myöntänyt Vapolle Rääsysuon lohkon 7 turvetuotantoalueen ympäristölupaa (19.04.2013/33/2013/1) eikä myöskään Turvetuote Beat Bog Oy:lle Teurisuon tuotantoalueelle (17.01.2014 Nro2/2014/1). Molemmissa epäävissä päätöksissä merkittävinä perusteina olivat tuotannosta aiheutuvat vesistökuormitukset. Kuormitukset olisivat kohdistuneet Puulaan. Puulan Kalastusalue on vuodesta 2010 lähtien selvittänyt Vapon turvetuotantoalueilta lähtevien vesien humus- ja virtaamamääriä sekä tuotantoaluekohtaisesti että koko Kälkäjoen osalta. Selvityksillä on osoitettu, että kaikki pintavalutuskentät tai kosteikot eivät toimineet lupaehtojen mukaisesti eivätkä pystyneet poistamaan tuotantoalueen vesistä humusta, vaan humus kulkeutuu sekä kiinteänä että liuenneena alapuoliseen Puulaan. Kalastusalueen selvityksen perusteella Vapo lakkautti Paju-Pihlassuon pintavalutuskentän ja rakensi tilalle kemikalointilaitoksen. Sen heikkoutena on veden ph:n laskeminen tasolle, joka on haitallinen tai jopa tappava vesieliöille. Laitos tarvitsee kemikaloinnin jatkoksi veden stabiloinnin. Sitä Vapo ei ole rakentanut. Kalastusalue selvitti vuonna 2012 Kälkäjoesta ja siihen laskevien purojen ja jokien jokihaaroista virtaama- ja COD mittauksilla, että suurin osa Kälkäjoen humuskuormasta on peräisin turvetuotantoalueilta. Viime vuosina Vapo on lukinnut tuotantoalueilta lähtevien vesien mittakaivot ja osin vaihtanut oman mittauksensa jatkuvatoimiseksi. Kuormitusluvuista puuttuvat kaikki tulvien ja rankkasateiden aikaiset ohi- ja ylijuoksutukset. Määrät ovat suuria, koska tuolloin veden ja siihen sitoutuneen kiintoaineen ja humuksen liikkeet ovat luonnonvoimista johtuen rajuja. Kalastusalue on tehnyt lupaehtojen vastaisista juoksutuksista useita ilmoituksia Keski-Suomen ELYlle, viimeksi toukokuussa 2014 Havusuon eteläisen, keskisen ja pohjoisen tuotantoalueen ohijuoksutuksista. Velvoitemittauksissa ei oteta lainkaan huomioon tuotantoalueiden ympärysojien suoraan Kälkäjoen kautta Puulaan laskemia päästöjä. Ne ovat kuitenkin mittavat varsinkin tuotantoalueiden rakennusvaiheissa ja sen jälkeen koko tuotannon ajan ympärivuotisesti jatkuvina. Myöskään tuotantoaikaisen turvepölyn ympäristölle aiheuttamaa kuormaa ei valuma-alueen turvesoilla mitata eikä tilastoida millään tavoin, vaikka kuiva-ainemäärät voivat olla huomattavan suuria. (Pöyry 2010/ SYMO/Hartola Isosuon YVAsta ja Ramboll Analytics Parkanon Mustajärvi 2014. 25
Kuva 19. Kälkäjoki purkautuu taustalla näkyvään Puulan Siikaveteen (Kuva otettu 14.05.2014, Jouko Häkkinen). 4.3.4 Pistekuormitus Alueen pistekuormittajia ovat Kangasniemen ja Hirvensalmen asumajätevedenpuhdistamot sekä Vapo Oy:n turvetuotantoalueet (taulukko 6). Aiemmin Kotalahtea kuormittivat Otavan taajaman asumajätevedet ja Ryökäsveden Kotkatvettä Koskisen Oy:n Hirvensalmen viilutehtaan hautomovedet, mikä näkyy edelleen vesialueiden veden laadussa. Tuotannossa olevien turvesoiden lisäksi taustakuormitusta suurempaa vesistökuormitusta voivat aiheuttaa myös tuotannosta poistuneet turvetuotantoalueet. Kuormituksen taso riippuu jälkikäyttömuodosta, joka voi olla peltoviljely, metsitys, lintuvesi tai esimerkiksi ruokohelven kasvatus. Ongelmana on, että alueen tarkkailuvelvoite loppuu siirryttäessä jälkikäyttövaiheeseen, jolloin kuormituksesta ei saada enää tietoa. Läsäkosken eteläpuolella sijaitseva Vapo Oy:n omistuksessa ollut 48 ha suuruinen Mäkelänsuo on poistunut turvetuotannosta vuonna 2011, ja alue on myyty vuonna 2012. Osa alueesta on jo otettu viljelykseen (15 ha). Pellon kuivatusvesien laskuojalle on haettu Mikkelin kaupungin ympäristölautakunnalta kaivu- ja johtamislupaa Läsäkoskeen. Hakemus on parhaillaan käsittelyssä. 26
Taulukko 6. Puulaveden ja Kälkäjoen valuma-alueiden pistekuormitus. Lähteet: *VAHTI-järjestelmä, 10 vuoden jakso; **Ehdotus Etelä-Savon vesienhoidon toimenpideohjelmaksi 2016-2021. ***Vapo Oy, Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailut Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella 2012-2013. 1 Mäkelänsuon tuotanto on loppunut vuonna 2011. Kuormittaja Kohdevesistö BOD COD Kok.N Kok.P Kiintoaine Puulaveden alue Kangasniemen jätevedenpuhdistamo* 14.923 1887 12415 10750 79 2035 Hirvensalmen jätevedenpuhdistamo* 14.922 1214 6327 3084 126 2657 1 Mäkelänsuo, Vapo Oy** 14.923 384 18 1847 Pohjasuo, Vapo Oy** 14.929 982 14 1019 Kälkäjoen valuma-alue Rääsysuo*** 14.953 401 35 2173 Mesiänsuo*** 14.953 380 1.3 922 Jokipolvensuo*** 14.953 54 0.24 149 Havusuo*** 14.953 745 2.2 2890 Paju-Pihlassuo*** 14.953 902 14 6080 Kälkäjoen valuma-alueella sijaitsevat Vapo Oy:n Havusuon ja Jokipolvensuon turvetuotantoalueet ovat poistumassa tuotannosta lähivuosina. Havusuon jälkikäyttömuodoksi on kaavailtu osittain maanviljelystä, osittain mahdollisesti metsitystä. Havusuon jo käytöstä poistuneella osalla on osittain maatalouskäyttöä. Keski-Suomen ELY-keskuksen mukaan Havusuon yläpuolella olevan maatilan käytössä on Havusuon vieressä etälietesäiliö, joka ei kuulu tilan ympäristöluvan piiriin (Harri Liukkonen, suullinen tieto). 4.3.5 Järvialtaisiin kohdistuva kuormitus Järvialtaiden kautta kulkeva ravinne-, kiintoaine- ja orgaanisen hiilen virta on esitetty kaavioina (liite 5). Kuvissa 20 ja 21 on esitetty yksinkertaistetut fosforin ja orgaanisen hiilen kaaviot. Suuri osa Puulan pääaltaaseen kohdistuvasta fosforikuormasta tulee Vuojaselän kautta Kyyveden alueelta (45 %). Laajalta lähivaluma-alueelta tuleva fosforikuorma on myös merkittävä (43 %). Länsi-Puulalta tuleva kuorma on noin 10 % ja Itä-Puulalta tuleva kuorma noin 2 % fosforin kokonaiskuormasta. Fosforin pidättyminen on tehokasta Puulan pääaltaassa, ja vain neljännes tulevasta kuormasta virtaa Liekunen ja Vahvajärven kautta pois vesistöstä. 27
Ruovedenselkä Haapajärven va Malloksen va Härkäjärven va Kälkäjoen va Synsiäjärven va Vuojaselkä Kyyveden alue Siikavesi Länsi-Puula Santarajärven va Hirvijärven va Puulan pääallas Korpijoen va Itä-Puula Liekune Kotalahti Vahvajärvi Ryökäsvesi 100 kg/v Järvialtaasta toiseen siirtyvä kuorma 1000 kg/v Yläpuoliselta valuma-alueelta tuleva kuorma 5000 kg/v Lähivaluma-alueelta tuleva kuorma Kuva 20. Puulan altaiden fosforivirtaamat. Lähde: Suomen ympäristökeskus. Puulan pääaltaan orgaanisen hiilen virtaamasta valtaosa on peräisin Kyyjärven alueelta (56 %). Länsi-Puulalta tulee 14 % ja Itä-Puulalta 4 % hiilivirrasta. Lähivaluma-alueen osuus on selvästi pienempi kuin fosforin kohdalla eli noin 26 %. Orgaanisesta hiilestä pidättyy Puulan pääaltaassa noin 27 % eli huomattavasti vähemmän kuin fosforista. Keskimäärin noin kolmannes järvialtaisiin tulevasta fosforikuormasta on peräisin peltoviljelystä, ja vajaa kolmannes on luonnonhuuhtoumaa (kuva 22). Peltoviljelyn osuus on keskimääräistä suurempi Kotalahdella, Vuojaselällä, Korpijärvellä ja Vahvajärvellä ja keskimääräistä pienempi Itä-Puulalla sekä Synsiällä, Malloksella ja Hirvijärvellä. Pistekuormitusta kohdistuu mainittavassa määrin Siikavedelle ja sen kautta Länsi-Puulalle, sekä Ruovedenselälle ja Liekuneelle ja sen alapuoliselle Vahvajärvelle. 28
Valuma-alueella tapahtuvan ihmistoiminnan osuus järvialtaisiin tulevasta typpikuormasta on melko pieni, keskimäärin noin 24 %. Peltoviljelyn osuus on 16 %. Pistekuormitus on merkittävää vain Ruovedenselällä (24 %) ja Siikavedellä (10 %). Ruovedenselkä Haapajärven va Malloksen va Härkäjärven va Kälkäjoen va Synsiäjärven va Vuojaselkä Kyyveden alue Siikavesi Länsi-Puula Hirvijärven va Santarajärven va Puulan pääallas Korpijoen va Itä-Puula Liekune Kotalahti Vahvajärvi Ryökäsvesi 100 kg/v Järvialtaasta toiseen siirtyvä kuorma 1000 kg/v Yläpuoliselta valuma-alueelta tuleva kuorma 5000 kg/v Lähivaluma-alueelta tuleva kuorma Kuva 21. Puulan altaiden orgaanisen hiilen (TOC) virtaamat. Lähde: Suomen ympäristökeskus. 29
Fosforikuorma Fosforikuorma Länsi-Puula Siikavesi Ruovedenselkä Vuojaselkä Kotalahti Itä-Puula Puula pääaltaat Ryökäsvesi Liekune Vahvajärvi Synsiä Mallos Hirvijärvi Korpijärvi Peltoviljely Metsätalous Haja-asutus Hulevesi Pistekuormitus Laskeuma Luonnonhuuhtouma Länsi-Puula Siikavesi Ruovedenselkä Vuojaselkä Kotalahti Itä-Puula Puula pääaltaat Ryökäsvesi Liekune Vahvajärvi Synsiä Mallos Hirvijärvi Korpijärvi 0 2500 5000 7500 10000 12500 15000 kg/v 0 20 40 60 80 100 % Typpikuorma Typpikuorma Länsi-Puula Siikavesi Ruovedenselkä Vuojaselkä Kotalahti Itä-Puula Puula pääaltaat Ryökäsvesi Liekune Vahvajärvi Synsiä Mallos Hirvijärvi Korpijärvi Peltoviljely Metsätalous Haja-asutus Hulevesi Pistekuormitus Laskeuma Luonnonhuuhtouma Länsi-Puula Siikavesi Ruovedenselkä Vuojaselkä Kotalahti Itä-Puula Puula pääaltaat Ryökäsvesi Liekune Vahvajärvi Synsiä Mallos Hirvijärvi Korpijärvi 0 100 200 300 400 500 600 t/v 0 20 40 60 80 100 % Kuva 22. Järvialtaisiin tuleva fosfori- ja typpikuorma sekä kuormitusosuudet lähteittäin. 30
4.4 Kalasto Suunnittelualueella esiintyvistä kalalajeista sekä kala- ja rapukantojen tilasta kerättiin tietoa tutkimuskirjallisuudesta, velvoitetarkkailuraporteista, koekalastusrekisteristä (vpdseuranta) sekä aiemmista käyttö- ja hoitosuunnitelmista. Tietoja täydennettiin vielä suunnittelualueen osakaskunnille suunnatun postikyselyn avulla. Suunnittelualueen osa-aluejako noudattaa kuvan 3 mukaista jakoa. 4.4.1 Lajisto Suunnittelualueella tavataan ainakin 24 kalalajia, joista suurin osa lisääntyy luonnonvaraisesti ja osaa ylläpidetään istutuksilla (taulukko 7). Taulukko 7. Suunnittelualueella esiintyvät kala- ja rapulajit (L=Luontainen, I= Istutettu). ahven L muikku L ankerias I mutu L harjus I nieriä I hauki L pasuri L järvilohi I ruutana L kiiski L salakka L kirjolohi I siika L/I kivisimppu L sorva L kivennuoliainen L särki L kuha L/I säyne L kuore L taimen L/I lahna L jokirapu L/I made L täplärapu L/I 4.4.2 Osakaskuntien arviot kala- ja rapukantojen tilasta Osakaskuntien edustajien arvioiden mukaan Puulaveden, Liekune-Ryökäsveden ja Vahvajärven muikkukannan tilaa pidettiin yleisimmin kohtalaisena tai runsaana, muista järvistä muikun katsottiin pääasiassa puuttuvan (taulukko 8). Synsiän muikkukantaa pidettiin heikkona (taulukko 9). Pohjois-, Keski- ja Länsi-Puulaveden siikakannan tilaa pidettiin heikkona tai kohtalaisena, kun taas Itä-Puulan, Liekune-Ryökäsveden ja Vahvajärven siikakanta arvioitiin useammin kohtalaiseksi tai runsaaksi. Puulaveden osa-altaiden särkikalakantoja pidettiin yleisesti runsaina. Yksittäisistä lajeista esiin nousi erityisesti lahnan runsaus Keski- Puulaveden, Liekune-Ryökäsveden ja Vahvajärven alueella. Osakaskunnat pitivät Puulaveden joki- ja täplärapukantoja yleisesti heikkoina. Ainoastaan Ryökäsveden ja Liekuneen alueella täplärapukanta arvioitiin yhdessä vastauksessa kohtalaiseksi. 31
Taulukko 8. Osakaskuntien arviot kala- ja rapulajien kannan runsaudesta Puulaveden osa-altaissa, Liekune-Ryökäsvedessä ja Vahvajärvessä vuonna 2014. Taulukossa ilmoitettu vastausten vaihteluväli. Pohjois- Puulavesi Keski- Puulavesi Länsi- Puulavesi Itä- Puulavesi Liekune- Ryökäsvesi Vahvajärvi Ahven R K-R K K R K-R Hauki R K-R K K R R Kuha K H-K H-K K H-K H-R Made H H-R K-R K H-R H-K Särki R H-R H-K R K-R H-R Lahna K R K-R K R R Kuore P H-R K H P-K K Muikku EOS K-R R K H-R K-R Siika H H-K H K H-R H-K Taimen H P-K EOS-H K P-H H Järvilohi P P-R EOS-H K P-H H Jokirapu H P-H EOS EOS P-H P-H Täplärapu EOS P-H EOS-H - EOS-K H-P Petokalat K K - - K-R R Särkikalat R R - - R R Lohikalat H P-K - - H-R H Vastauksia 1 5 2 1 5 3 R=Runsas K= Kohtalainen H= Heikko P= Puuttuu EOS= En osaa sanoa Taulukko 9. Osakaskuntien arviot kala- ja rapulajien kannan runsaudesta eräissä Puulan kalastusalueen järvissä vuonna 2014. Taulukossa ilmoitettu vastausten vaihteluväli. Synsiä Lääminki Pieni Ahvenainen Iso Ahvenainen Iso Jouhtjärvi Pesäjärvi Santaranjärvi Saarva Ahven K-R K R K R K K R Hauki K-R K R R R K K R Kuha H-K K H P EOS H P K Made H-K K H H H H EOS H Särki R K R K R K K R Lahna K-R K R R K EOS EOS R Kuore P P P P P P P - Muikku H P P P P P P EOS Siika P-H - K H H K H H Taimen P - P P P H P H Järvilohi P - P P P EOS P H Jokirapu P-H - P H H K H H Täplärapu P - P P EOS - - P Petokalat K - R - K - - - Särkikalat K - R - R - - - Lohikalat P - P - P - - - Vastauksia 2 1 1 1 1 1 1 1 32