Seminaari 11.2.2013 Lähinnä graduaiheen pohdintaa
Aiheen taustoitusta Keväällä 2012 tekemäni kandityö käsitteli tulonjaon muutosten (tulonsaajien välinen ja funktionaalinen tulonjako) mahdollista yhteyttä talouskriiseihin. Erityisesti aiheena olivat yhtäläisyydet vuonna 2008 puhjennutta talouskriisiä ja 1930-luvun suurta lamaa edeltäneessä tulonjakokehityksessä. Kausaalinen yhteys tulonjaon ja talouden epävakauden välillä syntyisi velkaantumisen kautta. Tulokset viittasivat siihen, että seuraavat kehityskulut ovat esiintyneet yhtäaikaisesti: Tulonjaon painottuminen suurituloisille Tulonjaon painottuminen pääomatuloihin Yksityisen velan kasvu Velan kasvu erityisesti mediaania pienempituloisilla kotitalouksilla Työtulojen tuottavuutta hitaampi kehitys Finanssisektorin koon kasvu (osuus BKT:stä) Finanssisektorin voittojen kasvu BKT:tä nopeammin Investointien painottuminen finanssihyödykkeisiin (vs. suorat tuotannolliset investoinnit)
Yhtäläisyydet suurta lamaa ja 2008 finanssikriisiä edeltävässä velkaantumiskehityksessä Yhtäläisyydet suurta lamaa ja nykyistä taantumaa edeltävässä tulonjakokehityksessä Yhden velka on toisen saatava; kuka on velallinen ja kuka velkoja?
Tulokehitys eri tulonsaajaryhmissä yhdysvalloissa. Viimeisen 40 vuoden talouskasvu on kokonaisuudessaan päätynyt mediaania parempituloiselle osalle väestöstä. Kulutuserot kasvaneet vähemmän kuin tuloerot
Finanssisektorin koko kasvanut velkaantumisen myötä. Velkaantuminen kasvanut tulo- ja kulutuskehityksen eriytyessä Minskyn mukaan finanssisektori on sellaisenaan epävakauden lähde taloudessa. Yhden velkaa vastaa toisen varallisuus. Velkaantumisen kasvu lähes yksinomaan tulojakauman alaosaan kuuluvien velkaantumista.
Varallisuuserot ovat huomattavasti tuloeroja suuremmat Esim. Yhdysvalloissa income Gini= 0,55 varallisuus Gini=0,80 Rikkaimman 1% osuus tuloista 25%, Varallisuudesta 33% Työtulojen kehitys ja työn tuottavuuden kehitys Yhdysvalloissa
Työtulojen osuus kansantulosta Yhdysvalloissa ja Suomessa
Tulonjaon muutoksen taustalla monia tekijöitä. Globalisaatio ja erityisesti pääomaliikkeiden vapautuminen on lisännyt työvoiman tarjontaa. Ammattiliittojen heikentämiseen tähdänneet politiikkamuutokset 1970 luvun lopulta lähtien heikentäneet työvoiman neuvotteluvoimaa. Pankkitoiminnan vapauttaminen 1980 luvulta lähtien lisännyt keskiluokan mahdollisuutta ylläpitää kulutustasoaan velkaantumalla. o Tämä vähentänyt painetta tulonjaon korjaamiseen työvoiman suuntaan. o Kotitalouden hyöty muodostuu olennaisesti kulutuksen, ei tulojen funktiona. Tulospalkkojen yleistyminen. Korkeakoulutuksen hyöty lisääntynyt voimakkaasti. Verotuksen muutokset. o Verotuksen progressiivisuus tulojen suhteen vähentynyt erittäin voimakkaasti. Esim. Yhdysvalloissa korkein marginaalivero% laskenut 91% -> 28% (1964-1988). o Pääomatulojen edullinen verokohtelu työtuloihin verrattuna lähes kaikkialla 1980 luvulta alkaen (USA:ssa nykyinen vero% 15, Suomessa 30). o Omaisuusverojen poisto. o Perintöveron kevennykset.
Miten talouden resurssien jakaantumisen muutos vaikuttaa velkaantumiseen ja kriisien syntyyn? Tulonjaon yläpään / sijoittajien näkökulmasta: Marginaalinen säästämisalttius lisääntyy tulojen mukana. Mitä suurempi osuus talouden resursseista menee pienelle suurituloiselle ryhmälle, sitä suurempi on talouden toivottu säästöaste. Suuremmat toivotut säästöt -> Matalampi toivottu kulutus. Matalampi kulutus -> Matalampi tuotanto. Matalampi kulutus -> Vähäisempi investointitarve Suuremmat säästöt + Vähäisempi investointitarve -> Matalampi investointien tuotto Riski / tuotto suhteen heikentyminen ceteris paribus
Keskiluokan kannalta: Marginaalinen säästämisalttius laskee reaalitulojen laskiessa. Haluttu kulutus laskee tuloja hitaammin -> Velkaantuminen /säästämisasteen lasku Kansantalouden loppukysyntä ei kehity keskiluokan tulojen mukaan koska velkaantuminen pitää ostovoimaa yllä. Finanssisektorin kannalta Resurssit ovat eri paikassa, kuin kulutushalut -> Allokaatiorooli. Mitä suurempi epätasapaino on, sitä suurempi on finanssisektorin koko. Keskiluokan velkaantumisen pohjalle finanssisektori luo uusia sijoitustuotteita (CDO), joihin tulonjaon yläpää voi parkkeerata säästönsä. CDO:t ovat sijoitushyödykkeitä, joiden riski/tuotto suhde vaikutti edullisemmalta, kuin suoran lainauksen. CDO:n suurin omistajaryhmä ennen kriisiä -> hedge fundit (48% koko volyymista). Hedge fundien suurin asiakasryhmä -> Rikkaat kotitaloudet (52% hallinnoitavasta varallisuudesta). Maailman rikkaimman 0,01% varallisuus = $37*10^12 vuonna 2006. Tästä arvopapereihin sijoitettuna $19*10^12 = 15% koko maailman arvopaperivarallisuudesta. Rikkaimmat kotitaloudet kierrättivät ylisäästämisensä finanssisektorin kautta keskiluokan velkaantumiseen ylläpitäen kulutuskysyntää, joka muuten jäisi jatkuvasti jälkeen tuotantokapasiteetin kasvusta. Kansantalous tuottaa liikaa säästöjä, joille ei löydy kannattavia tuotantokapasiteettia kasvattavia investointeja.
Mikä G:n aiheeksi Miksi mediaania pienempituloiset kotitaloudet eivät ole tulkinneet tulokehityksen muutosta pysyväksi, vaikka trendi on jatkunut kauan? Miksi investoinnit painottuvat finanssihyödykkeisiin, ja onko tällä kausaalista yhteyttä tulonjaon muutokseen? Mikä osuus finanssisektorin koon kasvamiseen on tulonjaon muutoksilla, ja mikä rahastoivalla eläkejärjestelmällä? Onko Minsky oikeassa? Onko finanssisektorin rooli talouden epästabiliudessa kriisien etenemiseen liittyvä, vai aktiivinen epävakautta synnyttävä? Onko finanssialan yrityksillä kasvavat skaalatuotot? Huonontaako eläkejärjestelmä investointien tuotto/riski suhdetta? Jotain ihan muuta???
Eläkejorinaa Eläkkeet pyritty tekemään reaalisiksi: Nyt luvattu eläke ei ole monetaarinen hyödyke, jonka todellinen arvo määräytyy tulevaisuudessa, kun hyödyke "lunastetaan, vaan on luvattu reaalinen eläke: nyt luvataan tulevaisuudeksi tietty hyödykekori, jonka koko ei riipu siitä, mikä tulevaisuuden tuotanto on. *Riskin siirto: Eläkkeen saajien toimeentuloriski (nyt tehdyn rahallisen lupauksen tulevaisuuden reaaliarvoon liittyvä riski) on siirretty eläkkeen maksajille. *Riskin siirrosta johtuen tulevaisuuden tulo-odotusten riski on lisääntynyt ilman, että odotettu tuotto olisi kasvanut; Riski-Tuotto suhteen huononeminen? *Huonontunut riski-tuotto suhde laskee tuotannollisten investointien kysyntää. Koulutus, kulutuskysyntään perustuvat tuotannolliset investoinnit.
Lähteet Clark, B., (2011) Inequality and the Great Recession Challenge vol. 54 no. 3: 56-79 Datta, M., Mirman, L., Morand, O., Reffett, K., (2001) Monotone Methods for Distorted Economies University of Connecticut Department of Economics Working paper 200103. Fernholz, R., Fernholz, R., (2012) Wealth distribution without redistribution Claremont McKenna College working paper. Galbraith, K., (1997) The Great Crash 1927. Houghton Mifflin. Galor, O., Zeira, J., (1993) Income distribution and macroeconomics Review of Economic studies 60, 35-52. Gourinchas, P-O., Obstfeld, M., (2012) Stories of the twentieth century for the twenty-first American Economic Journal: Macroeconomics 4(1): 226-265. Hjerppe, R., (2012) Kapitalismin Epävakaus: Hyman Minskyn teoria Esitelmä Kriisitaloustiede seminaarissa Helsingissä Helmikuu 2012. Hume, M., Sentance A. (2009) The Global Credit boom: Challenges for macroeconomics and policy Journal of International and Finance 28, 1426-1461. Kanniainen, V., (2012) Euro myrskyn silmissä Esitelmä Kriisitaloustiede seminaarissa Helsingissä Helmikuu 2012. Kiander, J., Lönnqvist, H., (2002) Hyvinvointivaltio, sosiaalipolitiikka ja taloudellinen kasvu Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2002:20 Korpinen, P., (1981) Kriisit ja pitkät syklit Työväen taloudellinen tutkimuslaitos.
Lähteet Kumhof, M., Rancière, R. (2010) Inequality. Leverage and Crises IMF Working Paper WP/10/268. Lim, M.M-H., Khor, H.E., (2011) From Marx to Morgan Stanley: Inequality and Financial Crisis Development and Change 42(1): 209-227. Lysandrou, P., (2011) Global Inequality as one of the root causes of the financial Crisis: a suggested explanation Economy and society 40(3): 323-344. Minsky, H., (1986) Stabilizing an Unstable Economy McGraw-Hill, New York. Reinhart, C., Rogoff, K., (2009) This Time is Different: Eight Centuries of Financial Folly Princeton University Press. Schularick, M., Taylor, A., (2009) Credit booms gone bust: Monetary policy, leverage cycles and financial crises, 1870-2008 National Bureau of Economic Studies Working paper 15512. Suni, P., (2012) Euromaiden velkaantumisen sietämätön keveys mitä ovat faktat Esitelmä Kriisitaloustiede seminaarissa Helsingissä Helmikuu 2012. Tanninen, H., (2000) Studies in Redistribution and Economic Performance Acta Wasaensia 76 Economics 6. Voigtländer, N., Voth, H-J., (2005) Why England? Demand, Growth and Inequality During The industrial Revolution Centre for Economic Policy Research. Voitchovsky, S., (2005) Does the Profile of Income Inequality Matter for Economic Growth? Journal of Economic Growth 10: 273-296.