DEMARINAISTEN POLIITTINEN ASIAKIRJA

Hyväksytty liittokokouksessa 27.11.2011 DEMARINAISTEN POLIITTINEN ASIAKIRJA Johdanto..2 1. Naisliitto työtä, jolla on tarkoitus... 3 1.1. Tavoitteena moniäänisempi yhteiskunta... 3 1.1.1. Maahanmuuttajat keskuudessamme... 3 1.1.2 Tukea hädän hetkellä... 4 1.1.3 Punainen feministi ja mielipiteen vapaus... 4 1.2. SDP periaateohjelman naisnäkökulma... 5 2. Sukupuolten tasa-arvo suomalaisessa yhteiskunnassa... 6 2.1. Valtio sukupuolten tasa-arvon edistäjänä... 6 2.2. Tasa-arvoasian neuvottelukuntaa TANE kohta 40 vuotta... 7 2.3. Tasa-arvoasiat ministeriössä... 7 2.4. Tasa-arvon valtavirtaistaminen valtion hallinnossa... 7 3. Tasa-arvolaki... 8 4. Yhdenvertaisuuslaki... 9 5. Naiset politiikassa... 9 5.1. Sirosti vallan huipulle... 9 5.2. Kunnanvaltuustot... 10 5.3. Eduskunta... 11 5.4. Valtioneuvosto... 13 5.5. Eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunta... 14 5.6. Eduskunnan naisverkosto 20 vuotta... 14 5.7. Eduskunnan miesverkosto... 14 5.8. Tasavallan presidentti... 14 5.9. Europarlamentti... 15 5.9.1. EU:n pörssiyhtiöihin naiskiintiöt... 15 5.9.2. Euroopan komissio... 15 6. Naisjärjestöt yhteistyössä -Nytkis ry... 16 7. Nais/sukupuolentutkimus... 16 8. Tasa-arvo kansainvälisenä ihmisoikeutena... 16 8.1. Yhdistyneet kansakunnat YK... 17 8.2. Euroopan yhteisö ja Euroopan unioni... 17 8.2.1. Naisten oikeuksien peruskirja... 18 8.3. Euroopan tasa-arvoinstituutti EIGE... 18 9. Demarinaisten manifesti: Avoimessa Euroopassa ihmisarvo on loukkaamaton... 19 10. Lähdeaineistoja ja linkkejä... 20

2 (21) Naispoliittinen asiakirja: Avoimessa Euroopassa ihmisarvo on loukkaamaton Sitä sanotaan kovaksi naiseksi, joka rikkouduttuaan eheytyi, oppi säätelemään aikaansa, rakkauden. Joka pysyi ihmisenä, otti itseään kädestä ja kasvoi. Teki työnsä, ei murtunut asioiden painosta ei paennut seinien sisään, ei nyhrännyt nurkissa, hallitusti avoin. Runo: Arja Tiainen Demarinaisten poliittinen ohjelma Johdanto Naiset ovat maailmassa enemmistö ihmisistä. Suomessa naisia on 2 745 076 ja miehiä on 2 648 063. Suomalaisia on 0,08 prosenttia maailman ihmisistä. Sanotaan, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Tilastollisesti näin onkin. Entä tasa-arvon näkökulmasta? Suomessa naisten yhteiskunnallinen asema on vankka. Julkinen sektori on vahva, naisten itsenäisyyttä kunnioitetaan ja vallankäyttö kestää tarkastelun. Olemme miehiin verrattuna erilaisia, mutta lain edessä samanarvoisia. Silti naiset ja miehet eivät ole keskenään tasa-arvoisia Suomessakaan. Asiakirjassa tarkastellaan tasa-arvotyön kehikkoa, mitkä ovat ne keskeiset välineet, joilla tasa-arvoa Suomessa edistetään. Samaten asiakirjassa valaistaan tasa-arvon pimeitä nurkkia. Mitä Demarinaisten tulee tehdä tasa-arvon toteuttamiseksi. Koko maailman näkökulmasta sukupuolten välisen tasa-arvon paikka kehityksen keskiössä on kiistämätön. Tasa-arvo on avain kestävään inhimilliseen kehitykseen, rauhaan ja ruokaturvaan. Ilman sukupuolten välisen tasa-arvon todellista toteutumista maailmassa ei myöskään voida puhua ihmisoikeuksien toteutumisesta. Tasa-arvon edistäminen lähtee asenteiden muutoksesta ja vallankäytön resursseista. Muutos ei tapahdu nopeasti, vaan se on pitkäjänteistä työtä. Meidän työtämme. Me vaadimme puolet vallasta, itsemääräämisoikeuden omasta kehosta ja täyden palkan. Demarinaisina teemme politiikkaa suurella sydämellä, sukupuolisensitiivisesti ja sosialidemokratian periaatteita vaalien. Merja-Hannele Vuohelainen Demarinaisten toiminnanjohtaja

3 (21) 1. Naisliitto työtä, jolla on tarkoitus Naisliitto tuo naiset yhteen ja antaa heille tilan, jossa on mahdollista toimia yhdessä ilman sukupuoleen liittyviä paineita ja rajoitteita. Demarinaisten tehtävänä on toimia Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen kuuluvien naisjäsenten verkostona ja Suomen sosialidemokraattisen naisliikkeen organisaationa, koota tasa-arvosta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta kiinnostuneet ihmiset yhteiseen toimintaan sosialidemokratian aatteellisten tavoitteiden toteuttamiseksi ihanteena ja päämääränä tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa toista ihmistä ei alisteta eikä käytetä hyväksi ja jossa itse ei joudu alistetuksi tai hyväksikäytetyksi, ylläpitää maailmanrauhaa ja toimia maailmanlaajuisen yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi. Demarinaisten tehtävänä on toimia maamme yhteiskunnallisten, taloudellisten ja koulutuksellisten olojen parantamiseksi, vaikuttaa kansainvaltaisen yhteiskunnan jatkuvaan kehittämiseen sosialidemokratian periaatteiden mukaisesti. Edistää sosialidemokratian ja sukupuolikriittisen näkökulman esille tuloa, tunnetuksi tekemistä ja periaatteiden omaksumista yhteiskunnassa. Vahvistaa sosialidemokraattista poliittista tiedostamista, yhteiskunnallista osallistumista sekä asemaa vallankäytön eri instituuteissa. Toimia demarinaisten edustajana kansallisissa sekä kansainvälisissä organisaatioissa ja seurata tasa-arvoon liittyvän lainsäädäntötyön ja kansainvälisten velvoitteiden toteuttamista Suomessa. 1.1. Tavoitteena moniäänisempi yhteiskunta Sosialidemokraattisten Naisten tavoitteena on tasa-arvoinen, suvaitsevainen ja moniääninen yhteiskunta. Tämä edellyttää ihmisiltä kriittistä ajattelua ja aktiivisuutta alistavien valtarakenteiden murtamisessa ja yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamisessa. Valtaa ylläpitävien käytäntöjen näkyväksi tekeminen on erityisen tärkeää ihmisten tietoisuuden lisäämiseksi. Hiljaiset signaalit politiikan katvealueella on kanavoitava edistämään kaikkein heikoimmassa asemassa olevien arkea. Epäkohtien tiedostaminen on ensimmäinen askel kohti parempaa maailmaa. Moniääninen yhteiskunta on sellainen, jossa myös heikoimpien ryhmien äänet kuuluvat kirkkaasti. 1.1.1. Maahanmuuttajat keskuudessamme Maahanmuuttajalla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin kantaväestöllä. Heillä on annettava mahdollisuus oman etnisen taustansa kulttuurin ja kielen vaalimiseen sekä monikulttuurisuuden ylläpitämiseen yhdessä suomalaisten kanssa. Mieskeskeisestä kulttuurista tulevat naiset ovat syrjäytymisvaarassa suomalaisesta yhteiskunnasta jäädessään kotiin lapsia hoitamaan. Siksi erityisesti naisten suomen kielitaidon vahvistaminen on tärkeää. Pääkaupunkiseudulla onkin leikkipuiston

4 (21) kielikurssi -kokeilu, jossa äidit opiskelevat suomea ja lapsia hoitaa leikkipuistoon sitä varten rekrytoidut ohjaajat. Helsingin kaupungilla on myös meneillään ammatillisen suomen ja ruotsin kielen kehittämiskokonaisuus. Hankkeessa kehitetään välineitä kaupungin virastoissa työskentelevien maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden suomen tai ruotsin kielen taidon parantamiseksi. Lasten päivähoidon vastuualue on mukana ja yhteistyössä päiväkotien kanssa on tehty lastenhoitajien ja lastentarhanopettajien työtehtävissä tarvittavan suomen/ruotsin kielen taidon määrittelyjä sekä suunniteltu testi työssä tarvittavan kielitaidon mittaamiseksi. Näistä hyvistä kokeiluista on mallia ja hyötyä valtakunnallisesti. Maahanmuuttajien aseman vahvistaminen rikastuttaa maatamme. Monikulttuurisuuden hyväksyminen auttaa meitä ymmärtämään menneisyyttämme ja oppimaan tulevaisuutta. 1.1.2 Tukea hädän hetkellä Lasten ja perheiden elämän turvaamisessa on ollut tärkeä Ensi- ja turvakotipalvelujen perustaminen Suomeen. Ensimmäinen ensikoti valmistui Helsingin Vallilaan sodan jaloissa 1942. Seuraavat perustettiin Ouluun, Poriin, Tampereelle ja Turkuun 1945. Näiden viiden yhdistyksen toimesta ja Työläisnaisliiton sihteerin, kansanedustaja Miina Sillanpään aloitteesta perustettiin 24.9.1945 valtakunnallinen Ensi Kotien Liitto. Alku ei ollut helppoa. Ensimmäisen ensikodin perustamista edelsi vuosikymmeniä kestänyt keskustelu siitä, pitäisikö au-äitejä lapsineen tukea vai murentaako näiden hairahtuneiden naisten auttaminen yhteiskunnan arvopohjaa horjuttamalla avioliittoa instituutiona. Liiton ja sen jäsenyhdistysten historia on vahingollisten tabujen rikkomisen historiaa. Perhe- ja parisuhdeväkivalta, iäkkäisiin ihmisiin kohdistuva väkivalta, päihteet ja raskaus, synnytyksen jälkeinen masennus ja naisen väkivaltaisuus ovat esimerkkejä asioista, joita liitto on tuonut esille. Tänä päivänä liiton jäsenyhdistykset ylläpitävät 11 ensikotia, 6 päihdeongelmien hoitoon erikoistunutta ensikotia ja 14 turvakotia. Osa yhdistyksistä keskittyy toiminnassaan avopalveluihin. Ensi ja turvakotitoiminta on palvelumuoto, jolla on kysyntää ja jonka palveluita kuntien tulisi käyttää. 1.1.3 Punainen feministi ja mielipiteen vapaus Sosialidemokratia on feministinen liike. Feminismillä tarkoitetaan liikettä, joka pyrkii vapauttamaan miehet ja naiset heitä määrittävistä sukupuoleen liittyvistä jäykistä rakenteista. Sukupuolittuneiden rakenteiden entistä parempi tunnistaminen auttaa aidon tasa-arvon toteutumista ihmisten välillä sekä paikallisella että globaalilla tasolla. Naisliitolla on ollut oma äänenkannattaja melkein siitä lähtien kun Työläisnaisten liitto vuonna 1900 perustettiin. Ensimmäinen näytenumero, Yhteistyöhön, julkaistiin 1902. Naisliiton julkaisuvalikoimaa ja organisaatiota on uudistettu aina ajan hengen vaatimusten mukaan. Aikakauslehdestä siirryttiin 1980-luvulla funktionaalisiin lehtiin. Tietosisko on taustoittava teemajulkaisu ja tabloidi-muotoinen Punahilkka on vaalilehti. Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä, 19.3.2008 alkoi ilmestyä uusi Demarinaisten lehti, Dooris. Nimi juontuu J. Karjalaisen suositusta laulusta, jossa kerrotaan rohkeasta

5 (21) naisesta, Doriksesta. Tämä laulun nainen on itsenäinen, oman arvonsa tunteva reissunainen. Dooris- lehti uskaltaa olla toisenlainen kuin sovinnaiset naistenlehdet. Feminismi on meillä iloinen ja jokapäiväinen asia. Lehti edistää tarkkapiirtoista tulkintaa yhteiskunnan valtasuhteista ja ristiriitaisuuksista. Nostamme pintaan marginaaleihin poljetut. Meillä on unelmia, uskallusta ja uskottavuutta. Osaamme nauraa itsellemme. Dooris on jatkuvassa liikkeessä. SDP:n koulutuksessa tasa-arvokysymykset sisältyvät ohjelmaan. Naisliiton tavoitteena on saada maahanmuuttajataustaiset naiset mukaan yhdenvertaisiksi toimijoiksi, syventää molemminpuolista ymmärtämystä monikulttuurisuudesta, profiloitua rasisminvastaiseksi järjestöksi ja hankkia uusia jäseniä puolueeseen. Olemme näkyvästi mukana erilaisissa tapahtumissa mm. Maailma kylässä -festivaalissa. Naisliitto järjestää alueellisia pienoisseminaareja, joissa käsitellään Sosialidemokraattisten Naisten politiikan painopisteitä eri aikoina, naistutkimuksen ja feminismin ajankohtaisia asioita ja poliittista vaikuttamista. Dooris-lehden levikin kasvattaminen ja lukijakunnan laajentaminen myös tasa-arvoasioista kiinnostuneiden miesten lehdeksi. 1.2. SDP periaateohjelman naisnäkökulma Niin kauan kuin naisia ja miehiä kohdellaan eri tavalla yhteiskunnassa, on Naisliiton valaistava syrjiviä rakenteita ja avattava silmät sukupuolisokeudelta. Puolueen periaateohjelmaa on uudistettu viisi kertaa, naiserityisyys ja tasa-arvo on eri painoarvoin ohjelmassa. 1. Turun puoluekokouksessa vuonna 1899 kirjattiin kolme vaatimusta, jotka koskivat naisten aseman kohentamista: Yleinen, yhtenäinen ja välitön vaali- ja äänioikeus kaikille 21-vuotiaille Suomen kansalaisille sukupuoleen katsomatta kaikessa vaaleissa ja äänestyksissä. Vaadittiin että naistarkastajia on asetettava ja työsuojelulainsäädäntöä on kehitettävä; tavoitteena on naisten ja miesten täydellinen yhdenvertaisuus. 2. Forssan kokouksessa 1903 oli edelleen listalla Ääni- ja vaalioikeus. Uutena asiana oli vaatimus ilmaisesta synnytysavusta sekä terveydenhuollon valtiollistamista ja kunnallistamista. Edellytettiin myös Kaikkien rajoitusten poistaminen, jotka asettavat naisen yleis- ja yksityisoikeudellisessa suhteessa ala-arvoisempanaan asemaan kuin miehen. 3. Vuonna 1952 puoluekokous uusi osin vanhentunutta ohjelmaa ja naisten aseman huomioonottaminen näkyi selvästi yleisemmällä tasolla kuin Forssan kokouksessa, puhuttiin työväestön asemasta yleensä ja kaikista kansalaisista. SDP pyrkii taloudellisten ja sosiaalisten uudistusten sekä talousjärjestelmän

muuttamisen avulla yhteiskunnan kaikkien jäsenten samanarvoisuuteen, niin ettei syntyperä tai rikkaus eikä niiden avulla saavutettu valta, vaan henkilökohtainen kyky, taito ja siveellinen kunto ovat niin naisten kuin miehenkin yhteiskunnallisen aseman perustana. 6 (21) 4. Helsingin 1987 puoluekokous yhdisti vanhaa ja uutta. Naiset eivät olleet sukupuolensa perusteella erityisryhmä, eivät liioin työväkeä, vaan yksilöitä. Epätasa-arvoinen asema kuinkin tunnustettiin: Tasa-arvon toteutuminen on edelleen kesken. Sukupuolten tasa-arvoisuus on toteutettava työssä, perheessä ja yhteiskunnassa. Perheiden sisäinen tasa-aron vaatimus oli uutta. 5. Voimassa oleva periaateohjelma hyväksyttiin Turun 100- vuotisjuhlapuoluekokouksessa. Kokousedustaja Satu Kaski, Tuula Haataisen ja Risto Kolasen kannattamana palautti tasa-arvopykälän takaisin valiokuntaan. Valiokunnan puheenjohtaja Kalevi Sorsa selvitti, että sanan jokaiseen sisään on jo ilmaistu ajatus, että tarkoitetaan naista ja miestä, mutta valiokunta antaa Sorsan mukaan periksi siksi kun on naiselle pikkusormen antanut, niin parasta on antaa nimetönkin rengastetaanhan se kuitenkin. Periaateohjelman tekstiksi tuli, että: jokaisella naisella ja miehellä on oltava tasa-arvoinen mahdollisuus hyvinvointiin, turvallisuuteen ja päätöksentekoon työssä, perheessä ja koko yhteiskunnassa. Yhteiskunnan on oltava vakaa ja turvallinen, jotta ihmiset ja yhteisöt, miehet ja naiset tasavertaisina voivat suunnitella tulevaisuuttaan ja kehittyä. Tasa-arvoinen kohtelu ja tasa-arvoiset mahdollisuudet ovat jokaisen ihmisen perusoikeuksia. Perusoikeudet eivät kuitenkaan toteudu itsestään. Naisten ja miesten välinen eriarvoisuus juontuu rakenteista, joissa toinen sukupuoli on toiseen sukupuoleen nähden etuoikeutetussa asemassa. Tasa-arvokysymykset koskevat kaikkia yhteiskuntaelämän alueita. Poliittisilla ja taloudellisilla päätöksillä on tasaarvovaikutuksia, jotka ilmenevät naisten ja miesten elämässä hyvinä tai huonoina asioina. SDP päivittää tasa-arvosuunnitelman osaksi puolueen politiikkaohjelmaa, johon sisällytetään edellä mainitut periaatteet. 2. Sukupuolten tasa-arvo suomalaisessa yhteiskunnassa Sukupuolten välinen tasa-arvo on keskeinen suomalainen arvo. Siitä säädetään perustuslaissa ja tarkemmin tasa-arvolaissa. 2.1. Valtio sukupuolten tasa-arvon edistäjänä Suomalainen naisliike on 1900- luvun alusta lähtien toiminut määrätietoisesti naisten oikeuksien puolesta. Valtiovalta ryhtyi 1960-luvun loppupuolella virallisesti edistämään tasa-arvoa. Sosialidemokraattisen naisten aloitteesta asetettiin naisen

7 (21) asemaa tutkiva komitea. Komitean vuonna 1970 valmistuneessa mietinnössä ehdotettiin pysyvän elimen perustamista valtionhallintoon jatkamaan komitean työtä 2.2. Tasa-arvoasian neuvottelukuntaa TANE kohta 40 vuotta Vuonna 1972 Rafael Paasion(sd) hallitus nimitti ensimmäisen tasa-arvoasiain neuvottelukunnan valtioneuvoston kansliaan. Vuodesta 1986 lähtien se on toiminut sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä. Valtioneuvosto nimeää neuvottelukunnan neljäksi vuodeksi parlamentaaristen voimasuhteiden mukaan. Neuvottelukunnan tehtävänä on seurata ja edistää naisten ja miesten tasa-arvon toteuttamista yhteiskunnassa. TANElla on neuvoa antava rooli valtionhallinnossa. TANE päättää asetettavista jaostoista. Sukupuoli ja valta -jaosto että Miesjaosto jatkanevat toimintaansa. 2.3. Tasa-arvoasiat ministeriössä Vuonna 1987 voimaan tullut tasa-arvolaki edellytti tasa-arvovaltuutetun toimen perustamista sosiaali- ja terveysministeriöön. Vuonna 2001 tasa-arvoasioiden hallintoa selkeytettiin perustamalla sosiaali- ja terveysministeriöön erillinen tasa-arvoyksikkö sekä tasa-arvovaltuutetun toimisto. Tasa-arvoyksikkö valmistelee hallituksen tasa-arvopolitiikkaa ja hoitaa mm. EU:n tasaarvojuridiikkaan ja politiikkaan liittyvät tehtävät. Tasa-arvopolitiikan organisatorista asemaa on vahvistettava. TANEn sihteeristöön palkataan yksi kokoaikainen viestintä- ja tiedotusihminen. Tasa-arvovaltuutetun mahdollisuuksia hoitaa laajentuneita tehtäviään on parannettava. Tasa-arvovaltuutetun toimistoon riittävät resurssit eli lisää henkilökuntaa. 2.4. Tasa-arvon valtavirtaistaminen valtion hallinnossa Tasa-arvon edistäminen on viranomaisen virkavelvollisuus, joka on kirjattu tasaarvolakiin. Velvoite koskee kaikkia viranomaisia, niin valtion kuin kuntienkin palveluksessa olevia ja pätee kaikilla toimialoilla. Hallintoa on kehitettävä niin, että tasa-arvon huomioonottamista varten luodaan ja vakiinnutetaan tarpeelliset menettelyt ja käytännöt. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen merkitsee sitä, että tasa-arvon edistämispyrkimys otetaan huomioon asioiden valmistelussa, toimeenpanossa, seurannassa ja arvioinnissa, lainvalmistelussa, tulosohjauksessa ja talousarvioissa. Pekingin vuoden 1995 toimintaohjelman toteuttamiseksi Lipposen hallitus hyväksyi vuonna 1997 tasa-arvo-ohjelman. Ohjelma sisälsi eri vastuuministeriöiden hankkeita

yhteensä 96. Seurantaraportti valmistui vuonna 1999. Paavo Lipposen II hallituksen ohjelma jatkoi valtavirtaistamisperiaatteen toteuttamista ja edellytti mm. uuden lainsäädännön sukupuolivaikutusten arviointia eli ns. suvaamista. 8 (21) Suvaaminen tarkoittaa sitä, että ennen päätöksen tekemistä arvioidaan sen vaikutukset tyttöihin ja poikiin ja naisiin ja miehiin. Menetelmä muistuttaa ympäristövaikutusten arvioimista siinä, että päätöksen sukupuolivaikutukset ovat osa asian valmistelua ja päätökseen vaikuttava tieto. Naisten ja miesten välistä tasa-arvoa koskeva valtioneuvoston tasa-arvoselonteko tehtiin ensimmäistä kertaa ja se valmistui Kiviniemen hallituksen loppumetreillä. Selonteon yhteyteen on kerätty erinomaista tausta-aineistoa. Selonteko ei ole sitova asiakirja, vaan siinä Kiviniemen hallitus linjasi näkemyksensä tulevaisuuden tasaarvopolitiikasta vuoteen 2020 asti. Linjausten toteuttaminen jäi Kataisen hallitukselle. 3. Tasa-arvolaki Lainsäädännön lähtökohtana on oikeudellinen yhdenvertaisuus, mutta sukupuolten välistä syrjimättömyyttä se on tarkoittanut vasta melko vähän aikaa. Sukupuolten välisestä tasa-arvosta säädetään perustuslaissa ja tarkemmin tasa-arvolaissa. Perustuslain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eriarvoiseen asemaan sukupuolen perusteella. Tasa-arvon perusteet on kirjattu tasa-arvolakiin, joka kieltää syrjimästä sekä naisia että miehiä sukupuolen perusteella. Suomen tasa-arvolaki tuli voimaan vuonna 1987, viimeisenä Pohjoismaissa. Lakia on muutettu useina vuosina. Vuonna 2005 tehtiin lain kokonaisuudistus. Tasa-arvolaki suojaa sukupuoleen perustuvalta syrjinnältä kaikkialla yhteiskunnassa, esimerkiksi työelämässä, oppilaitoksissa ja tavaroiden ja palvelujen tarjonnassa. Vuonna 1995 lakiin lisättiin kiintiövaatimus, jonka mukaan valtion komiteoissa ja vastaavissa elimissä sekä kunnallisissa toimielimissä tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia. Samana vuonna lakiin lisättiin työnantajan velvollisuus tasa-arvon suunnitelmalliseen edistämisen sekä sukupuolisen häirinnän ja ahdistelun kieltäminen työelämään kuulumattomana häiriötekijänä. Työelämässä tasa-arvolakia sovelletaan muun muassa työhönotossa ja koulutukseen valinnassa, palvelussuhteen jatkumisessa, palkkauksessa ja muissa työsuhteen ehdoissa, työoloissa, palvelusuhteen päättämisessä ja lomauttamisessa. Oppilaitoksissa lakia sovelletaan esimerkiksi opiskelijavalinnoissa, opetuksen järjestämisessä ja opintosuoritusten arvioinnissa. Tavaroiden ja palveluiden tarjonnassa lakia sovelletaan muun muassa tavaroiden ja palveluiden hinnoittelussa ja palveluiden suuntaamisessa vain naisille tai miehille. Toiminnallinen tasa-arvosuunnitelman tekemisen velvoite on ulotettava koskemaan perusopetusta. Työpaikoilla on tehtävä lain edellyttämät tasa-arvosuunnitelmat On tehtävä työtä palkkauksellisen tasa-arvon saavuttamiseksi.

9 (21) 4. Yhdenvertaisuuslaki Yhdenvertaisuuslain (21/2004) tarkoituksena on edistää ja turvata yhdenvertaisuuden toteutumista sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeussuojaa. Lain mukaan viranomaisilla on velvollisuus kaikessa toiminnassaan edistää yhdenvertaisuutta tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti ja tarvittaessa muuttaa niitä olosuhteita, jotka estävät yhdenvertaisuuden toteutumista. Laki kieltää välittömän (suoran) syrjinnän, välillisen (epäsuoran) syrjinnän, häirinnän sekä ohjeen tai käskyn syrjiä jotakuta. Kielletyt syrjintäperusteet ovat ikä, etninen tai kansallinen alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, terveydentila, vammaisuus, sukupuolinen suuntautuminen tai muu henkilöön liittyvä syy. Moniperusteisessa syrjinnässä ihmistä määrittävät monet eri seikat samanaikaisesti, jolloin mahdollisia syrjinnän perusteita voi olla useita. Esimerkiksi maahanmuuttajanainen voi kokea työpaikkasyrjintää sekä sukupuolensa että etnisen alkuperänsä vuoksi. Vuonna 2004 perustettiin myös vähemmistövaltuutetun toimi. Suomessa on siten kaksi erillistä tasa-arvo/yhdenvertaisuuslakia, joista yksi keskittyy sukupuoleen ja toinen koskee muita mahdollisia syrjintäperusteita. Aika ajoin tulee esityksiä tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain yhdistämisestä. Hallitusohjelmassa todetaan, että lait pidetään erillään. Demarinaiset pitävät ratkaisua hyvänä, sillä lakien yhdistäminen saattaisi heikentää tasa-arvon edistämiseksi tehtävää työtä. Naisliitto järjestää Ihmisarvon päivän (Dignity Day) tapahtuman, jossa keskustellaan ihmisarvosta ja sen ilmentymisestä yhdessä maanmuuttajataustaisten naisten kanssa. 5. Naiset politiikassa Naisten oikeuksista on taisteltu kolmessa vaiheessa. Ensi vaiheessa tavoiteltiin muodollista oikeutta osallistua päätöksentekoon ja työelämään. Seuraavaksi todettiin, etteivät pelkät oikeudet riitä, vaan on oltava todellinen mahdollisuus käyttää näitä oikeuksia. Kolmas vaihe liittyy naisten kompetenssiin; naisten panos pitää näkyä päätöksien sisällössä naisnäkökulmana. Naiset ovat miehiä koulutetumpia, joten olisi resurssien tuhausta olla käyttämättä naisten osaamiskapasiteettiä päätöksenteossa. Kiintiöt on hyvä vallan väline, kenkälusikka, jolla istuttaa sukupuolelta aliedustettua päättäville paikoille. Nyt vaaditaan kiintiöiden käyttöä talouselämän kovaan ytimeen. 5.1. Sirosti vallan huipulle Suomessa vuosisadan vaihteessa voimakkaana vaikuttaneen naisasialiikkeen jälkeen seurasi naisasiakysymyksissä näennäisesti hiljainen, muttei toimeton kausi. Työväenliike ja naisliike luottivat siihen, että naisasiat kyetään hoitamaan

10 (21) yksikamarisessa eduskunnassa. Vuodesta 1907 lähtien ovat eduskuntaan valitut naiset toimineet naisten yleisten ihmisoikeuksien toteuttamiseksi ja vakiinnuttamiseksi. Työväenliike on merkittävällä tavalla tukenut naisten pyrkimyksiä erityisesti naisten ja lasten sosiaaliturvan kehittämisessä ja työn sekä perhe- elämän yhteensovittamisessa. Naisliike halusi osoittaa naisten yhtäläinen kyvykkyys yhteiskunnalliseen toimintaan, kunhan heille annetaan samanlaiset edellytykset ja omaehtoinen asema kuin miehille. Naisliikkeen uusi aalto syntyi vasta 1960-luvulla. Sen symbolina pidetään vuosina 1966-1970 toiminutta Yhdistys 9:ää, joka ajoi mm. lasten päivähoitoa. Naisten koulutustaso oli kohonnut ja myös pienten lasten äitien työssäkäynti alkoi yleistyä. Naisilta vaadittiin opiskelussa, työelämässä ja yhteiskunnassa samoja suorituksia kuin miehiltä, mutta heidän osaansa lasten hoidossa tai asemaansa työmarkkinoilla ei kuitenkaan helpotettu. 60-luvun roolikeskustelussa pyrittiin löytämään vastauksia niihin ongelmiin, joita yhteiskunnan rakennemuutos oli naisten asemassa aiheuttanut. Yrityksenä oli kumota käsityksiä oikeasta naisesta ja oikeasta miehestä. Uskottiin, että kun yksipuoliset roolimallit purettaisiin, syntyisi entistä monipuolisempia ja tasapainoisempia ihmisiä. Toisin kuin Yhdistys 9:n tasa-arvotoimijat, feministit eivät nähneet naisten ja miesten intressejä täysin yhteneväisinä. Radikaalin naisliikkeen edustajat korostivat sukupuolten keskinäistä erilaisuutta ja naisten arvoa tai jopa paremmuutta miehiin nähden. Naisten ja miesten keskinäinen suhde on valtasuhde, jossa miehet alistavat naisia taloudellisesti, emotionaalisesti ja seksuaalisesti. Sukupuolikonfliktin ratkaisuksi ei riitä taloudellinen riippumattomuus vaan naisten on vapauduttava miehistä myös emotionaalisesti ja seksuaalisesti - lakattava olemasta puolikas ihminen, miehelle alamainen puoliso ja seksiobjekti. Tästä seurasi päättely, että yksityinen on poliittista. 1980-luvulta alkoi tasa-arvon ja naiskäsitteen purkaminen, pyrkimys pois nais-mies asetelmasta. Postmodernissa sukupuolikäsityksessä naiseus ei etsi vastakohtaa itselleen. Universaalia naiseutta ei tunnusteta. Saman elämänkokemuksen ja ympäristön omaavat mies ja nainen voivat olla lähempänä toisiaan kuin kaksi naista. 2000-luvulla haasteena on tasa-arvoa edistävien oikeuksien toteuttaminen käytännössä. Julkisesti tuotetut hoiva - ja hyvinvointipalvelut eivät toimi ilman osaavaa henkilökuntaa. Naisten odotetaan työelämässä joustavan pyyteettömästi, mutta pätkätyöt ja matala palkka eivät motivoi jaksamaan. Tasa-arvo on poliittisen tahdon asia. Työn ja perheen yhteensovittaminen on 2000-luvun koetinkivi, joka hiertää sukupuolten yhteiskuntasopimusta puhki. 5.2. Kunnanvaltuustot Miesten ja naisten tasavertainen edustus ja osallistuminen kunnalliseen päätöksentekoon vahvistavat demokratiaa. Tavoitetta tukevat tasa-arvolain kiintiösäännökset, joiden mukaan kunnallisissa ja kuntien yhteisissä toimielimissä tulee olla - ilman poikkeuksellista syytä - sekä naisia että miehiä vähintään 40 prosenttia. Kiintiösäännös ei koske suorilla vaaleilla valittavia kunnanvaltuustoja.

Kuntien työntekijöissä naisten osuus on 80 %. Naisten osuus henkilöstöjohtajista ja talousjohtajista on noin 60 %. Kunnat edistävät tasa-arvoa tasa-arvosuunnittelulla ja seuraavat sen toteutumista. 11 (21) Naisten osuus kunnallisvaaliehdokkaista on kasvanut 1950-luvulta alkaen. Vuoden 1988 kunnallisvaaleissa naisten osuus ehdokkaista nousi ensi kertaa yli kolmeenkymmeneen prosenttiin (32,4 %). Vuoden 2004 vaaleissa ehdokkaista oli naisia 39,9 prosenttia. Nyt ylitettiin ensimmäistä kertaa 40 prosentin raja (40,4 %). Viime kunnallisvaaleissa vuodelta 2008 valituista valtuutetuista hieman alle 37 % on naisia. Vaaleissa piti paikkansa tuttu sääntö: mitä enemmän naisia on ehdolla, sitä enemmän heitä tulee valituksi. Ehdokasasetteluun nähden naisia on mennyt eniten läpi Vihreillä (enemmän) ja SDP:llä (saman verran kuin asetettiin ehdolle). Muissa puolueissa naisten osuus valituista on ollut noin 4 6 prosenttiyksikköä pienempi kuin heidän osuutensa ehdokkaista. Demarinaisia oli ehdokkaina koko maassa 3074. SDP:llä koko maassa naisvaltuutettujen osuus on 41 prosenttia. SDP:n valtuutettuja on 2.066, joista naisia on 847. Tästä on hyvä jatkaa kunnallisvaaleissa 2012. Eurooppalainen peruskirja naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta paikallishallinnossa on asiakirja, jolla Euroopan kunnat ja maakunnat sitoutuvat käyttämään valtaansa ja yhteistyökumppanuuksiaan asukkaidensa tasa-arvon edistämiseksi. SDP kattava, naisia ja miehiä tasapuolisesti, ehdokasasettelu 2012 kunnallisvaaleissa. SDP:n valtuutetuiksi valitaan naisia ja miehiä tasapuolisesti yhtä paljon. Aktiivisella kenttätyöllä SDP on suurin kuntapuolue 2012. Kunnallisvaaliohjelma kirjoitetaan Sosialidemokraattisten Naisten liittokokousasiakirjojen pohjalta sekä sosiaalipolitiikan, työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen näkökulmasta. Poliittinen ohjelmamme tähtää siihen, että kunnat tulevat olemaan tasa-arvon edelläkävijöitä. Tasa-arvoasiantuntemusta lisätään aluehallinnossa. 5.3. Eduskunta SDP on eduskunnan suurin naistenpuolue ja vastuu tasa-arvon ja hyvinvointivaltion edistäjänä on merkittävä. Naisliiton panosta tarvitaan entistä enemmän kansanedustajien apuna sekä paikallisen järjestötyön voimaannuttajana. Eduskuntavaalit 2011 lisäsi naisten määrää kansanedustajissa. Eduskunnassa naisia on 42,5 prosenttia kansanedustajista, mikä on puoli prosenttiyksikköä enemmän kuin edellisessä eduskunnassa. Naisia on nyt 85 mikä on ennätys. Eri eduskuntaryhmien sisällä naisedustajien määrien ja osuuksien kasvut kuitenkin vaihtelevat.

12 (21) Naisvaltaisin eduskuntaryhmä on demareilla, naisia on 64 prosenttia kansanedustajista. SDP:n naisten osuus kasvoi kahdeksalla prosenttiyksiköllä. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä naisten osuus kasvoi myös merkittävästi. Edellisessä eduskuntaryhmässä 17 kansanedustajasta vain kolme oli naisia. Nyt heidän 14 kansanedustajastaan on kuusi naista, eli 43 prosenttia. Suuren vaalitappion kokeneessa Keskustapuolueessa naisten osuus eduskuntaryhmästä kasvoi viidellä prosenttiyksiköllä. Keskustan eduskuntaryhmässä naisia on nyt 34 prosenttia. Vaikka Keskustan eduskuntaryhmä menetti vaaleissa 16 paikkaa, naisedustajien määrä väheni ainoastaan kolmella. Ainoa eduskuntaryhmä, jossa naisten määrä on pysynyt täysin samana, on RKP, jonka yhdeksästä kansanedustajasta naisia on viisi, eli 56 prosenttia. Eduskunnassa on nyt kaksi eduskuntaryhmää, joissa naisten ja miesten määrä on tasan: vihreät ja kristillisdemokraatit. Näitä eduskuntaryhmiä yhdistää myös se, että ne olivat edellisellä vaalikaudella naisvaltaisia, joten kristillisdemokraateissa ja vihreissä naisten osuus laski ja miesten nousi. Kolmas eduskuntaryhmä, jossa naisten osuus laski näissä vaaleissa, on Kokoomus. Eduskunnan suurimman eduskuntaryhmän naisten osuus on nyt 34 prosenttia, eli se on tippunut kuudella prosenttiyksiköllä edellisestä vaalikaudesta. Kokoomuksen eduskuntaryhmä pieneni kuudella kansanedustajalla. Naisedustajien määrä tippui viidellä edustajalla. Pienin osuus kansanedustajista naisia on vaalien suurimmalla voittajalla Perussuomalaisilla, joiden eduskuntaryhmästä naisia on 28 prosenttia. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on ainoa, joka kasvoi edustajamäärältään. Perussuomalaisissa naisten osuus kasvoi edellisestä vaalikaudesta kahdeksalla prosenttiyksiköllä. Naisten osuudet eduskuntaryhmissä: lähde: www.tasa-arvovaalit.fi 2011 2007 lukumäärä naisia/kaikki % lukumäärä naisia/kaikki % Keskusta 12/35 34 15/51 29 Kokoomus 15/44 34 20/50 40 Kristillisdemokraatit 3/6 50 4/7 57 Perussuomalaiset 11/39 28 1/5 20 RKP 5/9 56 5/9 56 SDP 27/42 64 25/45 56 Vasemmistoliitto 6/14 43 3/17 18 Vihreät 5/10 50 10/15 67 Muut 1/1 100 1/1 100 Yhteensä 85/200 42,5 84/200 42

13 (21) Vaalien tulos oli Demarinaisten kannalta erittäin hyvä, vaikka puolue koki tappion hyvästä loppukiristä huolimatta. Naisia valittiin sosialidemokraattiseen eduskuntaryhmään 27 ja miehiä 15. Kansanedustajanaisten lukumäärän lisäämisessä tavoite toteutui vuonna 2007 valittiin 25 naista. 5.4. Valtioneuvosto Tasavallan presidentti Tarja Halonen nimitti 22. kesäkuuta 2011 pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen, joka on itsenäisen Suomen 72. hallitus. Hallitus on Kansallisen Kokoomuksen, Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen, Vasemmistoliiton, Ruotsalaisen kansanpuolueen, Vihreän liiton ja Suomen Kristillisdemokraattien muodostama enemmistöhallitus. Ministereitä hallituksessa on 19, joista naisia on 9 ja miehiä 10. Demareita on kuusi: SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on Suomen ensimmäinen nainen valtiovarainministerinä, Demarinaisten puheenjohtaja Maria Guzenina-Richardson on peruspalveluministeri ja Krista Kiuru on asunto- ja viestintäministeri, Erkki Tuomioja on ulkoministeri, Lauri Ihalainen on työministeri ja Jukka Gustafsson on opetusministeri. Hallitusohjelmassa on suhteellisen hyvin erilaisia tasa-arvokirjauksia. Ongelma on vain siinä, että usean tavoitteen kohdalle ei ole kirjattu resursseja. Tässä on siis vielä paljon työtä tehtävänä, mm. Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma tarvitsee rahoitusta. On erittäin tärkeää, että tasa-arvolakia noudatetaan ja sukupuolinäkökulma valtavirtaistetaan paitsi lainvalmistelussa ja talousarvion laadinnassa, myös kaikissa hankkeissa. Tämä koskee erityisesti kaikkia talouspäätöksiä, joita tulee tarkastella myös sukupuolisilmälasein. Talouspolitiikka vaikuttaa resurssien ja sitä kautta hyvinvoinnin jakautumiseen sukupuolten välillä. Siksi talouspoliittisten toimenpiteiden sukupuolivaikutuksia on tärkeää arvioida. Esimerkiksi veropoliittiset ratkaisut ja tulonsiirrot voivat kohdella eri tavoin miehiä ja naisia, koska miesten ja naisten tulonmuodostus, kulutus ja ajankäyttö poikkeavat toisistaan. Köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen on yksi hallituksen päätavoitteita. Köyhyys on vahvasti sukupuolistunut. Yksinhuoltajista enemmistö on naisia. Pelkän kansaneläkkeen varassa elävien yli 75-vuotiaiden naisten köyhyysriski on suuri. Asunnottomista on selkeä enemmistö miehiä. Yksinelävät miehet on yliedustettuina toimeentulotuen saajissa. Köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämistoimien vaikutukset naisiin ja miehiin on tärkeää arvioida etukäteen. Hallituksen kehityspolitiikan erityisiä painopistealueita ovat naisten ja lasten aseman parantaminen. Samoin ihmisoikeuspolitiikan keskeisenä tavoitteena on naisten ja lasten ihmisoikeuksien edistäminen. Suomi tukee voimakkaasti YK:n päätöslauselman 1325 toteuttamista.

14 (21) Naisliiton Perheiden parhaaksi ohjelmasta tehtiin puoluekokousaloitteita ja nostoja hallitusohjelmatavoitteisiin. Naisliitto seuraa tavoitteiden toteutumista ja tarvittaessa luo painetta uudistustyölle. Sukupuolten tasa-arvo on toteuduttava myös pörssiyhtiöiden hallitusten jäseniä ja johtavissa asemissa olevia henkilöitä valittaessa. 5.5. Eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunta Eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunta käsittelee mm. työympäristöä, työturvallisuutta, työterveyshuoltoa, työvoimaa, työllisyyttä, tasa-arvoa ja siviilipalvelua koskevia asioita sekä asioita, jotka koskevat työntekijöiden osallistumista työpaikalla tehtävien päätösten valmisteluun. Valiokunnan puheenjohtajana toimii Demarinaisten pitkäaikainen puheenjohtaja Tarja Filatov (sd). 5.6. Eduskunnan naisverkosto 20 vuotta Eduskunnan kaikki naiskansanedustajat muodostavat verkoston, joka kokoaa naiskansanedustajat yli puoluerajojen keskustelemaan erityisesti naisia koskettavista poliittisista kysymyksistä. Verkosto toimii naisten ja miesten välisen tasa- arvon sekä naisten oikeuksien toteuttamiseksi ja tuo naisnäkökulmaa lainvalmistelutyöhön yleisemminkin. Naisverkoston saavutuksia on mm. Naisyrittäjälainan aikaansaaminen ja NYTKIS- järjestön rahoituksen vahvistaminen. Eduskunnan naisverkosto perustettiin vuonna 1991, jolloin eduskuntaan valittiin 77 naista. Luku oli sen aikainen ennätys. Vuonna 2011 naisia valittiin eduskuntaan 85 naista. Naisverkoston vetovastuu on vuorotellen kullakin eri puolueella aina vuoden verran. 5.7. Eduskunnan miesverkosto Eduskunnan miesverkosto perustettiin lokakuussa 2010 vahvistamaan miesten näkökulmaa tasa-arvopolitiikassa. Verkosto haluaa nostaa esille miehiä haittaavia ongelmia, kuten asevelvollisuuden epätasa-arvoisuus tai miesten syrjiminen huoltajuuskiistoissa, sekä huolehtimalla, että miesten näkökulma huomioidaan erilaisissa lakihankkeissa. Idea on sama kuin jo pitkään toimineella naisverkostolla. 5.8. Tasavallan presidentti Tasavallan presidentiksi valittiin suoralla kansan äänestyksellä sosialidemokraatti, nainen Tarja Halonen koko kansan presidentiksi ensimmäistä kertaa vuonna 2000 ja uudestaan 2006.

15 (21) Presidentinvaalit ovat ensi vuonna: ensimmäinen äänestyskierros on 22.1.2012 ja toinen kierros käydään 5.2.2012, mikäli ensimmäisen kierroksen äänestyksessä kukaan ehdokkaista ei saa yli puolta annetuista, hyväksytyistä äänistä. Presidentti on asiaosaaja ja arvojohtaja, joka vaikuttaa yhteiskunnan ilmapiiriin. Paavo Lipponen on voimakas hyvinvointiyhteiskunnan ja sukupuolten tasa-arvon kannattaja. Hän korostaa yli sukupolvien ulottuvaa solidaarisuutta presidentti Tarja Halosen tapaan. Presidentinvaalissa Paavo Lipponen valitaan tasavallan presidentiksi. 5.9. Europarlamentti Europarlamenttivaali oli 7.6.2009. SDP:n saama kokonaisäänisaalis oli 17,5 % ja 291 355 ääntä. Valituiksi tulivat Mitro Repo ja Liisa Jaakonsaari. Ehdokkaista puolet eli 10 oli naisia. Naiset keräsivät 46 % SDP:n äänistä. Jaakonsaaren läpimeno oli naisliitolle erittäin mieluisa, sillä hän on toiminut Naisliiton puheenjohtajana kolme liittokokouskautta vuosina 1990-1999. Suomen EU-ryhmästä tuli myös Euroopan naisvaltaisin 62 prosentilla edustajista. 5.9.1. EU:n pörssiyhtiöihin naiskiintiöt Euroopan unionin parlamentti vaatii (ei-lainsäädännöllisellä) päätöslauselmassaan 6.7.2011 EU:n pörssiyhtiöiden ylimpään johtoon naiskiintiöitä. Parlamentin mukaan nykyvauhdilla kestää 50 vuotta, ennen kuin yrityksissä on naisilla vähintään 40 prosentin edustus. Euroopan Unionin parlamentti kehottaa EU-komissiota ehdottamaan kiintiöasiassa sitovaa lainsäädäntöä. Parlamentti tahtoisi nostaa naisten osuuden pörssiyhtiöiden ylimmästä johdosta vähintään 30 prosenttiin ja vuoteen 2020 mennessä 40 prosenttiin. Nykyisin naisten osuus pörssiyhtiöiden johdosta on kymmenen prosenttia. Toimitusjohtajista naisia on vain kolme prosenttia. Parlamentin mukaan komission pitäisi ehdottaa uutta lainsäädäntöä asiasta vuoteen 2012 mennessä. Naisten osuus pörssiyhtiöiden johtoelimissä pitäisi saada 30 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä ja 40 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, elleivät yritykset vapaaehtoisesti nosta naisten osuutta." 5.9.2. Euroopan komissio Jose Manuel Barroson johtamassa uudessa komissiossa on 27 komissaaria, joista naisia yhdeksän. Demareita on vain kuusi, näistä kaksi ovat naisia: Catherine Ashton (komission vpj. sekä Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja) sekä Maria Damanaki (meri- ja kalastusasiat).

16 (21) 6. Naisjärjestöt yhteistyössä -Nytkis ry Nytkisin kautta Demarinaiset ovat mukana mm. Baltia-yhteistyössä, pohjoismaisessa naisjärjestöverkostossa (Noks) ja European Women s Lobbyssa (EWL). NYTKIS-toiminta on myös alueellista. Sosialidemokraattisten Naisten aloitteesta perustettiin vuonna 1988 Nytkis eli Naisjärjestöt Yhteistyössä - järjestö. Se on poliittisten ja muiden naisjärjestöjen yhteistyöelin niin kansallisissa kuin kansainvälisissäkin asioissa. Järjestön mallin mukaisesti naisten yhteistyö yli puoluerajojen on laajentunut myös kunta- ja aluetasolla. Toimisto sijaitsee Unioni Naisasialiiton yhteydessä. Lisätietoja: www.nytkis.org Demarinaiset ovat aktiivisesti ja näkyvästi mukana alueellisessa NYTKIStoiminnassa. Yhteisiä tapahtumia järjestetään vauhdittamaan vaalityötä. 7. Nais/sukupuolentutkimus Niin kauan kuin naisten ja miesten välille tehdään sukupuolen ja seksuaalisuuksien keinoin eroja ja eriarvoisuutta, tarvitaan puolueissa naisjärjestöjä ja yliopistoissa kriittistä sukupuolitietoista tutkimusta. Feminismi ei ole luksusta, se on elämää. Yliopistoissa Nais/sukupuolentutkimusta on opetettu omana opintokokonaisuutena noin 20 vuotta. Kyse ei ole vain naisista, sillä tutkimuskohteina ovat muutkin hierarkioita ja eriarvoisuutta tuottavat erot, kuten yhteiskuntaluokka, seksuaalisuus, etnisyys ja uskonto. Sukupuolentutkimus on monitieteellistä mikä antaa uusia näkökulmia, kun samassa seminaarissa keskustelevat esimerkiksi juristin, papin, opettajan, kielitieteilijän ja sosiaalipsykologin tutkintoon tähtäävät. Nais-, mies- ja sukupuolentutkimus ei saa vaarantua ja hävitä yliopistouudistuksessa. Akateemisen kriittisen nais-, mies- ja sukupuolentutkimustuloksia on hyödynnettävä entistä tehokkaammin koulutuksessa ja sen suunnittelussa. 8. Tasa-arvo kansainvälisenä ihmisoikeutena Naisliiton yhteistyökumppaneita ovat Pohjolan Sosialidemokraattiset Naiset (SKN), Viron demarinaisten järjestö Kadri, Euroopan Sosialidemokraattisen Puolueen naistoimikunta (PES Women) ja Sosialistinen Naisinternationaali (SIW). Tasa-arvon edistämisen normitausta rakentuu kansallisen lainsäädäntömme lisäksi myös kansainvälisistä sitoumuksista. Syrjinnän kieltämisen ja tasa-arvon edistämisen kannalta ovat erityisen keskeisessä asemassa sekä Suomen ja Euroopan Unionin syrjinnän kieltävä ja tasa-arvon edistämistä edellyttävä lainsäädäntö ja sitoumukset

17 (21) että Yhdistyneiden Kansakuntien Naisten oikeuksien yleissopimus (CEDAW-sopimus) ja Pekingin toimintaohjelma. 8.1. Yhdistyneet kansakunnat YK Suomi on sitoutunut noudattamaan useita kansainvälisiä sopimuksia, jotka edellyttävät naisten ja miesten tasa-arvoista kohtelua. YK:n työjärjestön (ILO) yleissopimuksista naisten kannalta ensimmäinen merkittävä on sopimus numero 100 (v.1953), joka velvoittaa maksamaan samanarvoisesta työstä miehille ja naisille samaa palkkaa. Suomi allekirjoitti sopimuksen vuonna 1963, jonka jälkeen poistettiin työehtosopimuksista erilliset naisten ja miesten palkkataulukot. Vuonna 1986 Suomi ratifioi YK:n naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen. Se edellytti tasa-arvolakia, joka tuli voimaan vuoden 1987 alusta. YK on järjestänyt neljä maailmankonferenssia naisten aseman edistämiseksi. Viimeisin kokous oli Pekingissä vuonna 1995. Tämä kokous hyväksyi merkittävän Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman, jota Suomi sitoutui noudattamaan. Toimintaohjelman pääperiaatteet ovat naisten aseman ja arvon vahvistaminen, naisten ihmisoikeuksien toteuttaminen ja tasa-arvon edistäminen valtavirtaistamisen periaatteella. YK:n turvallisuusneuvoston vuonna 2000 hyväksymä päätöslauselma 1325 Naiset, rauha ja turvallisuus, luo pohjan ja vaatimuksen naisten huomioimiseksi kriisiolojen päätöksenteossa. Sodan ja rauhan kysymykset kuuluvat myös naisille. Naisten tulee olla mukana rauhanneuvotteluissa ja uusia hallintoja rakennettaessa. Tästä hyvä esimerkki on Liberia. Suomen ja Turkin yhdessä esittämä ja YK:ssa hyväksytty uusi päätöslauselma rauhanvälityksestä tukee myös tavoitteita naisten aseman vahvistamiseen kriisiolojen päätöksenteossa. YK järjestää viidennen naisten maailmankonferenssissa sekä kansalaisjärjestöjen Forumin. Vetoomus on esitetty useilta eri tahoilta, muun muassa Sosialistisen Naisinternationaalin kokouksessa, Andorrassa vuonna 2010. Työtä päätöslauselman 1325 toteuttamiseksi voimistetaan. 8.2. Euroopan yhteisö ja Euroopan unioni Suomen liityttyä Euroopan unioniin vuoden 1995 alusta, on Suomea sitonut EU:n perustamissopimukset, direktiivit ja Euroopan Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö. EU on antanut Suomelle hyviä välineitä tasa-arvon edistämiseen. Vaikka Suomessa useat asiat ovat eurooppalaisittain hyvin, niin meillä on myös opittavaa toisten maiden hyvistä käytännöistä. EY:n tasa-arvosääntely on saanut alkunsa jo vuonna 1957 palkkasyrjinnän kiellosta Rooman sopimuksen artiklassa 119. Vuonna 1997 Amsterdamin sopimuksessa artikla muutettiin numeroksi 141. Amsterdamin sopimus sisältää useita sukupuolten tasa-

18 (21) arvon edistämistä lisääviä velvoitteita. Perustamissopimukseen kirjattiin muun muassa läpäisyperiaate, jonka mukaan tasa-arvonäkökohdat tulee ottaa huomioon kaikessa yhteisön toiminnassa. Tasa-arvodirektiiveistä, joita on kahdeksan, on syntynyt eniten oikeuskäytäntöä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa. Ratkaisukäytännöt, jotka ohittavat kansalliset lait ja sopimukset, ovat olleet edistyksellisiä verrattuna kotimaisiin käytäntöihin. Työelämän tasa-arvodirektiivi korostaa ennaltaehkäisevien toimien ja työnantajan roolin merkitystä tasa-arvon turvaamisessa työpaikoilla. Miesten ja isien roolin on noussut tärkeäksi tasa-arvon toteutumisessa. Direktiivi muun muassa velvoittaa ehkäisemään aktiivisesti seksuaalista häirintää työpaikalla, turvaamaan vanhempainja adoptiovapaalta palaaville niin naisille kuin miehillekin oikeuden samantasoiseen työhön ja etuihin kuin ennen vapaan aloittamista ja perustamaan tasaarvoviranomaisen valvomaan tasa-arvon toteutumista. Direktiivi määrittelee välittömän ja välillisen syrjinnän sekä sukupuolisen häirinnän, jotka luokitellaan sukupuoleen perustuvaksi kielletyksi syrjinnäksi. Myöskään työehtosopimukset eivät saa sisältää syrjintää. Sitovien normien lisäksi EU:lla on eisitovia suosituksia, toimintaohjeistoja ja tasa-arvo- ohjelmia. 8.2.1. Naisten oikeuksien peruskirja Euroopan Sosialidemokraattinen puolue (ESP) ja sen naisjärjestö sitoutuivat vuoden 2009 europarlamentin vaaleissa sukupuolten tasa-arvoon antamalla vaaliohjelman neljännen kappaleen nimeksi Taistelu sukupuolten väliseksi tasa-arvoksi Euroopassa. Tässä kappaleessa olevissa yhdeksässä ehdotuksessa ESP esitti ajatuksen Euroopan naisten oikeuksien peruskirjasta, jolla taattaisiin samat oikeudet kaikille Euroopan naisille kaikilla elämänaloilla. Peruskirjan lähtökohtana, ja siten perustana, josta ei neuvotella, tulisi olla neljä olemassa olevaa tekstiä: CEDAW, ECFR (Euroopan unionin perusoikeuskirja), tasa-arvon tiekartta ja ESP:n vaalijulistuksen tekstit. CEDAWin tulisi olla osa peruskirjaa, jotta EU ja sen kaikki jäsenmaat sitoutuvat tämän kansainvälisen sopimuksen ratifioimiseen ja toimeenpanoon. ECFR:n, koska Lissabonin sopimuksen täysi ratifiointi ja siten sen toimeenpano on se laillinen perusta, johon Euroopan kansalainen voi tukeutua ja vaatia ja puolustaa oikeuksiaan sen perusteella. Tasa-arvon tiekartta antaa jokaiselle jäsenmaalle ohjeet siitä, kuinka parhaiten saavutetaan tasa-arvo eri alueilla. 8.3. Euroopan tasa-arvoinstituutti EIGE Euroopan tasa-arvoinstituutti perustettiin vuonna 2007 ja se sijaitsee Vilnassa, Liettuassa. Instituutin ensisijainen tehtävä on antaa tietoa poliitikoiden, järjestöjen, kansalaisten, viranomaisten ja tasa-arvotoimijoiden käyttöön sekä tiedottaa EU-maiden kansalaisia tasa-arvoasioissa. Instituutti antaa myös teknistä tukea jäsenmaiden viranomaisille.

Instituutti koostuu johtajasta, hallintoneuvostosta ja neuvoa antavasta ryhmästä. Hallintoneuvostossa on 18 jäsentä, joista komissio nimittää yhden jäsenen ja loput edustajat nimitetään jäsenmaiden ehdotusten perusteella. Instituutin päällikkönä on johtaja, jonka hallintoneuvosto nimittää komission ehdotuksesta viideksi vuodeksi. 9. Demarinaisten manifesti: Avoimessa Euroopassa ihmisarvo on loukkaamaton 19 (21) Vapaus, sisaruus ja tasa-arvo ovat sosialidemokraattisten naisten perusarvoja. Vapaus ja yksilöllisyys edellyttävät myötäelämistä ja solidaarisuutta, sitä että ihminen näkee ja kokee toisessa ihmisessä itsensä kaltaisen kanssaihmisen. Tämä tarkoittaa, että myös oma vapaus kasvaa, jos toinenkin on vapaa. Vapaus on yhteisöllisyyttä, se on vastuuta itsestä ja muista. Avoimessa Euroopassa ihmisarvo on loukkaamaton. Norjassa tapahtuneen joukkomurhan herättämän epäluulon ja vihamielisyyden kitkemiseksi on tehtävä valtava työ, jossa tarvitaan merkittävästi myös kansainvälistä yhteistyötä. Maailmanlaajuinen ihmiskauppa loukkaa häikäilemättä yksilön ihmisarvoa ja koskemattomuutta. Prostituutio, paritus ja ihmiskauppa ovat vakavia rikoksia, jotka ovat ihmisoikeusloukkauksien ja epätasa-arvon ilmentymä. Suomi on vuosittain arviolta kymmenien, jopa satojen ihmiskaupan uhrien kauttakulku- ja kohdemaa. Suomessa ihmiskauppaa ilmenee ainakin prostituutiona ja parituksena sekä ulkomaalaisten hyväksikäyttönä ihmisarvoa loukkaavassa pakkotyössä. Ihmis- ja elinkauppa on Suomessa ja Virossa ankarasti rangaistava rikos. Maailmalla sitä todistettavasti tapahtuu. Suomen laki seksin oston kriminalisoimisesta vaatii täydentämistä, koska kielletyksi ja rangaistavaksi teoksi todetaan vain seksin osto prostituoidulta, joka on parituksen tai ihmiskaupan uhri. Tämä rajaus on ongelmallinen: ostajan on lähes mahdotonta edes halutessaan saada selville ja arvioida mahdollisia seksin myyjän taustalla toimivia välikäsiä, ja toisaalta myös viranomaisilla on vaikeuksia tunnistaa ihmiskaupan uhreja. Suomi on allekirjoittanut Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisestä. Sopimuksen tarkoituksena on luoda kattava oikeudellinen kehys naisten suojelemiseksi väkivallan (henkinen, fyysinen, seksuaalinen ja taloudellinen) kaikilta muodoilta. Sopimus tulee voimaan 10 maan ratifioitua sopimuksen. Maista kahdeksan on oltava Euroopan neuvoston jäsenmaita. Vaadimme, että Kansainvälisen ihmiskaupan ehkäisemiseksi on saatava pitävä kansallinen kansainvälinen lainsäädäntö seksin oston kriminalisoimisesta. Lainsäädännön sukupuoli- ja ihmisoikeusvaikutukset on arvioitava perusteellisesti. Valtioiden välistä yhteistyötä on syvennettävä. Viranomaisten kykyä tunnistaa ihmiskaupan uhrit on lisättävä koulutuksen avulla.

20 (21) Ihmiskaupan uhrien suojelemiseen on kohdennettava valtion budjeteista lisää resursseja: rahaa ja työntekijöitä. Ihmisryhmään kohdistuvia väkivalta- ja viharikoksia on ehkäistävä kansainvälisellä yhteistyöllä. Maailmalla rehottava elinkauppa on tuomittava. 10. Lähdeaineistoja ja linkkejä Tasa-arvoasian neuvottelukuntaa (TANE) Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan pääsihteerinä toimii Hannele Varsa. TANEn puheenjohtajana 20.10.2011 aloitti Jukka Relander (vihr.) ja varapuheenjohtajana Tarja Filatov (sd). Sosiaali- ja terveysministeriö: tasa-arvoyksikkö ja tasa-arvovaltuutetun toimisto Tasa-arvoyksikön johtaja on Tarja Heinilä-Hannikainen. Tasa-arvoneuvos Riitta Martikainen on tasa-arvoyksikön kakkonen, johtajan sijainen. Tasa-arvovaltuutetun toimisto valvoo tasa-arvolain noudattamista ja antaa lain noudattamiseen liittyvää neuvontaa. Tasa-arvolain velvoitteet ovat laajentuneet, mutta valtuutetun toimistoon ei ole saatu lisää henkilökuntaa. Uutena tehtävänä on tullut mm. oppilaitosten tasa-arvosuunnittelu. Henkilöstöpulasta johtuen valtuutetun toimisto ei pysty panostamaan riittävästi tasa-arvon edistämiseen, joka on myös osa tasa-arvolakia. Tasa-arvovaltuutettuna toimii Pirkko Mäkinen. Tasa-arvoasioista vastaa Kataisen hallituksessa Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki. Vähemmistövaltuutettu Vähemmistövaltuutettu on viranomainen, jonka perustehtävänä on edistää etnisten vähemmistöjen ja ulkomaalaisten asemaa, yhdenvertaisuutta ja oikeusturvaa sekä hyviä etnisiä suhteita Suomessa. Vähemmistövaltuutettuna toimii Eva Biaudet. Eduskunnan naisverkosto Vuonna 2010 puheenjohtajana oli Naisliiton varapuheenjohtaja Tuula Peltonen, vuonna 2011 puheenjohtajana toimii Astrid Thors (Rkp). Työvaliokunnassa on Eeva- Johanna Eloranta (sd) ja varajäsenenä Suna Kymäläinen (sd). Asialistalla syksyn ohjelmassa on muun muassa seminaari Alueellinen ja sosiaalinen tasa-arvo keskosten hoidossa, asiantuntijatapaamisissa ovat vuorossa Yrittäjänaisten Keskusliiton Heli Järvinen ja lapsiasiainvaltuutettu Maria Kaisa Aula. Lisäksi vuoden loppupuolella juhlitaan naisverkoston 20-vuotistaivalta. Eduskunnan miesverkosto Tasa-arvotyö ei ole nollasummapeliä, jossa saadakseen jotain on toiselta otettava jotain pois. Tasa-arvopolitiikan hedelmistä hyötyvät kaikki. Miesverkoston puheenjohtaja on Kari Uotila (vas). Työvaliokuntaan kuuluu Raimo Piirainen (sd). Asialistalla syksyn ohjelmassa on muun muassa isyyslain seurantaan ja vaikuttamiseen liittyvät asiat.