N KAUPUNKI KESKUSTA-ALUEEN OSAYLEISKAAVAN TARKISTAMINEN LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET 9.11. 137-C6985
1 N LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET 1 JOHDANTO... 2 2 TYÖN LÄHTÖKOHDAT... 3 2.1 YLEISET KEHITYSLINJAT... 3 2.2 UUSI SUUNNITTELUJÄRJESTELMÄ... 11 2.2 VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET... 12 2.3 MAAKUNNALLISET LÄHTÖKOHDAT... 13 2.4 SEUDULLISET LÄHTÖKOHDAT... 17 3 PAIKALLISET LÄHTÖKOHDAT... 21 3.1 N KAUPUNKIKUVA... 22 3.2 VÄESTÖ JA ASUMINEN... 23 3.3 ELINKEINOELÄMÄ JA TYÖPAIKAT... 25 3.4 PALVELUT... 26 3.5 LIIKENNE... 30 3.6 VIRKISTYS- JA VAPAA-AJAN PALVELUT... 32 3.7 KULTTUURIYMPÄRISTÖ... 34 3.8 MAISEMA... 34 3.9 LUONNONYMPÄRISTÖ... 35 3.10 KAAVOITUSTILANNE JA MAANOMISTUS... 38 3.11 STRATEGISET TAVOITTEET... 38 4 AVAUKSIA KEHITYSKUVAAN... 41 LÄHTEET... 44 LIITTEET... 47
2 1 JOHDANTO Loimaan maankäytön kehityskuva on pohjana Loimaan kaupungin keskustan osayleiskaavan tarkistustyölle. Kehityskuva on pitkän tähtäimen suunnitelma. Kehityskuvassa määritellään maankäytön strategiset tavoitteet ja visio. Kehityskuvaprosessi antaa mahdollisuuden keskustella kaupungin tavoitteista eri näkökulmista. Kehityskuvan laatiminen on tärkeä hanke, jolla on laajoja vaikutuksia koko yhdyskuntarakenteen kehittymiselle. Kehityskuvan luominen on strategista suunnittelua, joka helpottaa Loimaan kaupunkia muutoksen hallinnassa ja tulevaisuuteen suuntaamisessa. Kehityskuvalla pyritään vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin ja välttämään negatiivisia vaikutuksia. Maankäytön kehityskuvan yhtenä lähtökohtana on valmistautuminen kasvavaan vuorovaikutukseen ja seutuyhteistyöhön lähikuntien sekä naapuriseutukuntien kanssa. Maankäytön kehityskuvan keskeinen tavoite on vahvistaa Loimaan asemaa muuttuvassa alue- ja yhdyskuntarakenteessa. Kehityskuvalla edesautetaan kaupungin yhteisesti sovitun toiminta-ajatuksen toteuttamista. Kehityskuvatyössä tarkastellaan Loimaan kaupungin maankäytön tilannetta nyt ja tulevaisuudessa. Työssä tarkastellaan tulevaisuuden mahdollisuuksia ja kehityssuuntia maankäytön kannalta. Tavoitteena on yleispiirteisellä tasolla hakea selkeät painopistealueet, joihin Loimaan kaupungin tulee tulevaisuuden maankäyttöratkaisuissa varautua. Kehityskuvan laatiminen aloitettiin nykytilanteen analyysillä ja taustaselvitysten tekemisellä (liikenne-, kaupallinen ja maisemaselvitys) kevättalvella. Kesällä työ eteni kehityskuvavaihtoehtojen ja myöhemmin kehityskuvaluonnoksen laatimiseen. Työtä tehtiin yhteistyössä Loimaan kaupungin nimeämän työryhmän kanssa. Kokouksia pidettiin viisi kertaa. Mielipiteitä ja ajatuksia kehityskuvatyöhön saatiin myös Loimaan tulevaisuus- ja ympäristölautakuntien kanssa pidetyissä kokouksissa. Syksyllä kehityskuvaluonnos eteni ehdotusvaiheeseen, jota käsiteltiin Loimaan valtuustossa syyskuussa. Koko työn lopputuotoksena syntyi Loimaan maankäytön kehityskuva. Kehityskuvaraportti liitteineen on jaettu kahteen osaan: Lähtökohdat ja tavoitteet sekä Maankäytön kehityskuva. Maankäytön kehityskuvatyötä ohjasi Loimaan kaupungin nimeämä työryhmä. Jorma Kopu Tapio Mikkola Hannu Salminiitty Sami Suikkanen Rauno Ahtinen Kaupunginjohtaja Johtava rakennustarkastaja Kaavasuunnittelija Kehittämisjohtaja Suunnittelupäällikkö Suunnittelukeskus Oy:stä työhön ovat osallistuneet Pasi Lappalainen, DI Eeva-Kaarina Wahteristo, RA Mari Moilanen, FM Matti Kiljunen, DI Juha Vesterberg, ins. AMK Juha Suominen, ins. projektin johto, maankäyttö maankäyttö ja strateginen suunnittelu kehittämisen lähtökohdat ja vaikutusten arviointi liikenne vesihuolto paikkatieto Turku 9.11. Suunnittelukeskus Oy
3 2 TYÖN LÄHTÖKOHDAT Tähän lukuun on koottu Loimaan maankäytön kehityskuvaan vaikuttavia tekijöitä. Aluksi kuvataan kansallisia ja kansainvälisiä kehityslinjoja aluerakenteen, väestön ja elinkeinoelämän kehityksen valossa. Tämän jälkeen kuvataan uusi suunnittelujärjestelmä sekä valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Lopuksi valotetaan maakunnallisia ja seudullisia lähtökohtia, mahdollisuuksia ja uhkia. 2.1 YLEISET KEHITYSLINJAT Kuntien toimintaympäristössä on nähtävillä merkittäviä muutoksia. Väestörakenne vanhenee, kansainväliset yritysketjut rantautuvat Suomen mantereelle, kokoonpanoteollisuus valuu ulkomaille ja väestön liikkuvuus lisääntyy. Lisäksi valtion hallinto on muuttamassa kuntien toimintaedellytyksiä ja -mahdollisuuksia, joiden lopulliset linjaukset ovat vielä avoimet. Muun muassa hallituksen käsittelyssä olevat uusi kuntalaki sekä kunta- ja palvelurakenneuudistus vaikuttanevat kuntien toimintaan jo lähitulevaisuudessa. Kuntien toimintaympäristön muutos jatkuu voimakkaana myös tulevaisuudessa. Nopeiden, vaikeasti ennakoitavien ja syvällisten toimintaympäristöjen muutosten luomista haasteista selviäminen vaatii kunnilta sopeutumis- ja uusiutumiskykyä sekä kykyä suunnitella toimintaansa tulevaisuusorientoituneesti. Toimintaympäristön analysointi ja siinä tapahtuvien muutosten seuraaminen ovat onnistuneen strategiaprosessin keskeinen perusta. Jatkuva muutos edellyttää myös, että strategiaa tulee arvioida jatkuvasti ulkoisten muutossignaalien valossa. 1 Asukkaiden ja yritysten tekemät sijaintiratkaisut vaikuttavat valtakunnallisesti entistä voimakkaammin kuntien menestymiseen. Maankäytön suunnittelun merkitys kaupungin kehittämisessä tulee olemaan aiempaa tärkeämpää. Tämän vuoksi maankäyttöön ja ympäristöön liittyviä odotuksia ja muutospaineita on pyrittävä ennakoimaan nykyistä painokkaammin. Tulevaisuudessa seudullisuus korostuu yhä voimakkaammin asumiseen, työpaikka-alueisiin, liikenteeseen ja palveluiden järjestämiseen liittyvissä kysymyksissä. Kunnat joutuvat toimissaan ottamaan yhä enemmän huomioon ympäröivällä seudulla tapahtuvaa kehitystä. Voimakas muutos edellyttää kuntien maankäytön ohjaukselta joustavuutta sekä valmiutta reagoida kysyntään. 2 Tässä luotava maankäytön kehityskuva on ns. Loimaan maankäytön strategia. Tätä kehityskuvaakin tulee siten arvioida jatkuvasti ja reagoida toimintaympäristön muutoksiin. Seuraavassa tuodaan esille merkittävimmät valtakunnalliset kehityslinjat, jotka vaikuttavat myös Loimaan maankäytön suunnitteluun ja tarpeisiin yhä enemmän. Väkiluku Suomen väkiluvun ennustetaan vuonna 2030 olevan noin 5,4 miljoonaa asukasta. Viimeisimmän ennusteen mukaan väkiluku kasvaa vuoteen 2030, mutta kasvu hidastuu huomattavasti 2020-luvulla. Väkiluvun kokonaismuutos vuosina 2004-2030 on Tilastokeskuksen trendiennusteen mukaan koko maassa +4% ja Etelä-Suomessa 3 +9%. 4. 1 Bruun, Kirvelä (2005). Toimintaympäristön muutokset strategiatyön lähtökohtana. Visionääri 1/2005. 2 Laine, Hiltunen, Siltala (2005). Väestörakenteen kehitys ja sen aiheuttamat toimintaympäristön muutokset. Maankäyttö, liikenne ja asuminen. Visionääri 1/2005. 3 Etelä-Karjalan, Hämeen, Itä-Uudenmaan, Kymenlaakson, Päijät-Hämeen, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maakunnat. 4 Tilastokeskuksen väestöennuste, trendilaskelma, syyskuu 2004.
4 Väestön ikärakenne Väestön nopea ikääntyminen lähitulevaisuudessa on yleiseurooppalainen ilmiö, joka johtuu sodan jälkeen syntyneistä suurista ikäluokista. Vanhusten määrään ja väestöosuuteen vaikuttaa ikärakenteen ohella myös odotettavissa olevan eliniän piteneminen. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan vuosina 2005-2010 kasvaa eniten 60-69 vuotiaiden määrä, vuosina 2010-2020 puolestaan 70-79 -vuotiaiden määrä ja vuoden 2020 jälkeen yli 80-vuotiaiden määrä. Vuonna 2004 yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä oli Suomessa 16 % ja vuonna 2030 osuuden ennustetaan olevan jopa 26 %. 5 Suurten ikäluokkien vanheneminen lisää terveys- ja sosiaalipalvelujen kysyntää, heikentää huoltosuhdetta ja johtaa kotitalouksien koon pienenemiseen ja lukumäärän kasvuun. Ikärakenteen vanhetessa lähipalvelujen tarve ja tämän myötä myös palvelurakenteeltaan monipuolisten keskusten vetovoima asuinpaikkana kasvaa. Väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen heikkeneminen edellyttävät verokertymän uudelleenkohdentamista. Muuttoliike Väestön ikääntyminen merkitsee luonnollisen väestönkasvun pysähtymistä ja kääntymistä negatiiviseksi useimmilla alueilla. Tällöin muuttoliikkeen merkitys alueiden väestökehitykselle on entistä suurempi, ja uusien asukkaiden muuttaminen kuntaan on tulevaisuudessa ainoa mahdollisuus lisätä väestön määrää. Suomen sisäinen muuttoliike suuntautuu pääasiassa Helsingin, Turun, Tampereen sekä Oulun vaikutusalueille. Maan sisäinen muuttoliike on hidastunut 2000-luvulla; suurimpien kaupunkiseutujen muuttovoitot ovat pienentyneet, samoin kuin syrjäisen maaseudun sekä pienten kaupunkiseutujen muuttotappiot. 6 Suomessa suurten ikäluokkien odotetaan jossain määrin muuttavan eläkeiässä kaupungeista maaseudulle, mutta tätä kehitystä jarruttaa palvelujen puute maaseudulla. On myös ennakoitu, että kaupunkikeskusten vetovoima kasvaa etenkin myöhäisessä eläkeiässä, kun palvelujen läheisyyden merkitys kasvaa. Maahanmuutto Suomeen on kasvanut viime vuosina ja Suomeen muuttaneet ulkomaalaiset ovat asettuneet pääosin suurille kaupunkiseuduille. Maahanmuutto on tällä hetkellä määrällisesti suurinta Baltiasta ja Luoteis-Venäjältä. Ennusteiden mukaan maahanmuutto Suomeen tulee jossain määrin kasvamaan, mutta alueellisesti sillä ei ole kovin suurta merkitystä. 7 Asuminen Asumisen tulevaisuudennäkymissä voidaan nähdä mm. seuraavia kehityslinjoja 8, 9 : Kasvukeskusten asuntomarkkinatilanne jatkuu vaikeana. Hinnat nousevat edelleen ja tonteista on pulaa. Myös kasvukeskusten lähikunnissa paineet hintojen nousuun kovenevat. Asumisen laatu- ja tilavaatimukset kasvavat. Asumistoiveiden muutokseen vaikuttavat etenkin ikärakenteen kehitys, kulttuuriset vaikutukset ja uusien sukupolvien arvomaailma. 5 Tilastokeskuksen väestöennuste, trendilaskelma, syyskuu 2004. 6 Tilastokeskuksen väestöennuste, omavaraislaskelma ja trendilaskelma, syyskuu 2004. 7 Sisäasiainministeriö (2003). Suomen aluekehittämisstrategia 2013. 8 YTV (2001). Asumisen, työn ja liikkumisen tulevaisuus. 9 VTT (2005). Asumisen kehitysnäkymät 2010-2030.
5 Asuntojen ja asumisen tarpeet monipuolistuvat. Kaavamaisista perheasunnoista halutaan siirtyä yksilöllisiin asuntoihin. Ikääntyvä väestö hakeutuu keskuksiin lähelle hyviä palveluja. Ruokakuntien määrä kasvaa ja koko pienenee ikääntymisen ja yksinasumisen lisääntyessä. Asumisväljyys ja asuntojen keskipinta-ala kasvavat hitaasti. Yhdyskuntien eheyttämisen tavoite korostuu. Mm. tiiviisti rakennetut pienten kerros-, rivi- ja paritalojen alueet lisääntyvät. Asuntotuotanto keskittyy eteläiseen Suomeen. Alueellinen rakennemuutos ja vilkas muuttoliike jatkuvat. Vanhaa infrastruktuuria hylätään ja kasvukeskuksiin rakennetaan uutta. Kaupunkien kehitys Kaupungistumisen ennakoidaan jatkuvan Suomessa ja erityisesti suuret kaupunkiseudut kasvavat edelleen. Taajamoituminen, hajakeskittyminen ja seutuistuminen jatkuvat. 10 Kasvu asettaa haasteita asunto- ja palvelutuotannolle, sosiaalisen eheyden säilyttämiselle ja yhdyskuntarakenteen kestävälle kehitykselle. Työssäkäyntietäisyyksien on ennakoitu kasvavan lähes kaikilla kaupunkiseuduilla. Suurten kaupunkien vastapainoksi pienten kaupunkien kehitys (n. 10 000 40 000 as.) on ollut Suomessa 1990-luvun lamasta lähtien varsin maltillista tai laskevaa. Monet kaupungit, jotka rakentuivat historian saatossa koskien ja ratayhteyden varteen tai suuren teollisuuslaitoksen ympärille, ovat menettäneet väestöään sekä yrityksiä suuremmille kaupunkiseuduille sekä ulkomaille. Pikkukaupungit ovatkin mm. tutkija Ojankosken mukaan suurkaupunkialueiden läheisyyttä lukuun ottamatta tilanteessa, että ne eivät enää kasva, vaan pysyvät pieninä tai niiden väkiluku tasaantuu nykyistä alhaisemmalle tasolle. 2000-luvun alun kehitys on ollut kuitenkin valoisampi myös pienten kaupunkien osalta. Yritysten hajautuminen sekä työssäkäyntietäisyyksien kasvaminen ovat parantaneet joidenkin pienten kaupunkien 11, 12 kehitysedellytyksiä. ja 13 Väestön ja työpaikkojen keskittyminen suurimmille kaupunkiseuduille on nähty ongelmallisena, koska asumisihanteet ovat hajauttaneet yhdyskuntarakennetta tavoitteiden vastaisesti. Ympäristöongelmien lisäksi sosiaaliset ongelmat ovat kasvaneet suurissa kaupungeissa. On myös todettu, että ihmiset kokevat suuret kaupungit asuinympäristönä turvattomampana kuin pienet kaupungit ja maaseututaajamat. Ekologiset ja sosiaaliset kestävän kehityksen periaatteet ovat pienessä kaupungissa helpommin organisoitavissa ja sosiaalisesti läpivietävissä. Myös pikkukaupungin aiheuttama ympäristörasitus on pienempi kuin haja-asutuksen tai suurkaupungin. 14 ja 15 Elinkeinoelämän kannalta pikkukaupunkien etuna on työvoiman sitoutuneisuus; pienissä kaupungeissa työvoima sitoutuu paremmin yritykseen, jolloin työvoiman vaihtuvuuden aiheuttamat kustannukset ovat pienissä kaupungeissa pienemmät kuin suurilla kaupunkiseuduilla. 16 Etenkin ratojen varsilla sijaitsevilla pikkukaupungeilla on hyvät edellytykset kehittyä laadukkaan asuinympäristöiksi; ratayhteys mahdollistaa omassa kotikaupungissa työskentelyn lisäksi myös pidempimatkaisen pendelöinnin ilman ympäristöhaittoja. Luomalla tiivistä ja matalaa rakennetta pienten kaupunkien keskustoihin saadaan aikaan sekä attraktiivinen että kestävä ympäristö. 10 Antikainen ym. (). Kaupunkiverkko ja kaupunkiseudut. 11 Ojankoski (2001). Kaupungit ja Raideliikenne seminaari 11.-12.10.2001. 12 Antikainen & Vartiainen (2004). Kaupunkiseutujen kasvun aika. 13 Antikainen ym. (). Kaupunkiverkko ja kaupunkiseudut. 14 Ojankoski (2001). Kaupungit ja Raideliikenne seminaari 11.-12.10.2001. 15 Ojankoski (1998). Oikea pieni kaupunki. 16 Mustikkamäki (2002). Työn hajautuminen verkostoyhteiskunnassa.
6 Usean tutkijan mukaan pienissä kaupungeissa tulisi edistää puutarhakaupungin ideaa. 17 Puutarhakaupunkiaatteeseen kuuluu ajatus sosiaalisuutta myönteisesti tukevasta kaupunkiympäristöstä. Se on mahdollista toteuttaa pienessä kaupungissa, jossa ihmismäärä on riittävän pieni, jolloin asukkaat tunnistavat suuren osa muista kaupunkilaisista. Kun ihmiset tuntevat toisensa ja kaupungissa toimii löyhä sosiaalinen kontrolli, se ylläpitää turvallisuutta monella tavalla. 18 Von Konowin mukaan kaupunki on sopivan kokoinen, kun siellä voi tulla toimeen ilman henkilöautoa 19. Liikkumisen vaivattomuus tulee pienissä kaupungeissa muutenkin yhä ajankohtaisemmaksi, kun ikääntyneet haluavat muuttaa lähelle palveluita. Pienissä kaupungeissa he muuttavat kaupungin keskustaan tai sen tuntumaan. Tällöin kaupunkiympäristön toimivuus, lyhyet välimatkat, helppo liikkuminen, turvallisuus ja sosiaaliset kontaktit korostuvat. Ojankosken mukaan puutarhakaupunkimaisella suunnittelulla saadaan aikaiseksi hyvä elinympäristö kaiken ikäisille 20. Maaseudun kehitys Maaseudun vetovoimatekijöitä ovat luonnonläheinen ympäristö, maaseutumainen elämäntapa ja sen muovaama kulttuurimaisema. Suurin maallemuuttajaryhmä ovat nuoret lapsiperheet ja keski-ikäiset kahden hengen kotitaloudet. Kaupunkien läheiselle maaseudulle muuttavat arvostavat lyhyehköjä työmatkoja ja palveluiden saatavuutta. Ydinmaaseudulle vetää asukkaita paluu juurille, aiemmalle koti- ja kesämökkiseudulle. Ydinmaaseutu ei kuitenkaan houkuttele muuttajia samassa määrin kuin kaupunkien läheinen maaseutu. 21 Uudet maallemuuttajat muovaavat uudenlaista ympäristöä ja elintapaa maaseudulle. Esimerkiksi keskusten lähialueilla tiivistyvä hajarakentaminen muuttaa ideaalikuvaa maaseudusta. Tämän merkitys maaseudun vetovoimaan asuinpaikkana jää nähtäväksi. Ydinmaaseudun säilyminen elävänä on tulevaisuuden haaste, jonka merkitys tulee korostumaan lähitulevaisuudessa. Alkutuotannon säilymisellä maaseudulla on oleellinen merkitys maaseudun rakennusperinnön ja kulttuuriluonnon säilymiselle sekä omavaraisuudelle esim. kriisitilanteessa. Maaseudun perinteisten elinkeinojen kannattavuus maa- ja metsätalouden piirissä on heikentynyt viime vuosina merkittävästi. Viimeisten kymmenen vuoden aikana maataloustukea saavien tilojen määrä väheni noin 25 000 tilalla eli yli neljänneksellä. Kehityksen ennakoidaan jatkuvan; vuonna 2005 ilmestyneen tutkimuksen mukaan tilojen määrä vähenee vuoden 2004 noin 72 000 tilasta 50 000 53 000 tilaan vuoteen 2013 mennessä. Hintojen ja tukien aletessa maatalouden rakennekehitys voi olla tätäkin nopeampaa. 22 Perinteiset maatilayritykset ovat vastanneet viime vuosina ympäröivään rakennemuutokseen monipuolistamalla toimintaansa. Maaseudun erilaisia kone- ja hoivapalveluita ym. tarjoavien pienten ja ns. mikroyritysten luku- ja henkilömäärä on kasvanut hieman viime vuosina. Kasvu on kohdistunut erityisesti kaupunkien läheiselle maaseudulle. Syrjäisen maaseudun yrityskanta on sen sijaan hieman pienentynyt. Kaikista aktiivitiloista noin neljänneksellä harjoitetaan nykyisin myös jotain muuta yritystoimintaa. 23 Erikoiskasvien viljely on yleistynyt, ja niiden viljely 17 Mm. Ojankoski, von Konow (2001). Kaupungit ja Raideliikenne seminaari 11.-12.10.2001. 18 Ojankoski (2001). Kaupungit ja Raideliikenne seminaari 11.-12.10.2001. 19 von Konow (2001). Kaupungit ja Raideliikenne seminaari 11.-12.10.2001. 20 Ojankoski (2001). Kaupungit ja Raideliikenne seminaari 11.-12.10.2001. 21 Sisäasiainministeriö (2003). Suomen aluekehittämisstrategia 2013. 22 Lehtonen & Pyykkönen (2005). Maatalouden rakennekehitysnäkymät vuoteen 2013. 23 Maa- ja metsätalousministeriö (2005). Hallinnon toimialakertomus 2004. < http://www.mmm.fi/vuosikertomus/maaseutu/>
7 tuottaa jo toisiksi eniten myyntituloja tiloille maidon jälkeen. 24 Viljelijöitä on jopa houkuteltu osaaikaisiin töihin muihin tehtäviin maatalouden pidon ohella. 25 Maaseudun perinteisten elinkeinojen ja etenkin maanviljelyn elinehtojen muuttuminen vaikuttaa elinolojen lisäksi myös maisemaan. Tulevaisuuden pellonkäytölle on laadittu vuoden 2005 aikana kolme vaihtoehtoista skenaariota, jotka ulottuvat vuoteen 2012. Perusskenaariossa viljely jatkuu nykyisellään, kesantoskenaariossa kesantoala kasvaa puoleen miljoonaan hehtaariin ja bioenergiaskenaariossa viljelyssä panostetaan voimakkaasti energiakasveihin. Todennäköisin vaihtoehto on kuitenkin vaihtoehto, jossa on kaikkea edellisistä. Suomen sitoutuminen biopolttoaineiden tuottamistavoitteisiin lisännee joka tapauksessa bioenergiaan vaadittavien kasvien viljelyä samalla kun perinteisen peltoviljelyn tuottavuuden tulisi kasvaa. 26 Kunta- ja palvelurakenneuudistus Kuntien mahdollisuudet selviytyä tehtävistään ja vastuustaan peruspalvelujen järjestämisessä ovat herättäneet vilkasta keskustelua Suomessa. Myös kuntajaosta ja kuntaliitosten tarpeellisuudesta keskustellaan paljon valtakunnallisesti ja paikallistasolla. Keskusteluun ovat vaikuttaneet kuntien toimintaympäristön nopea muutos ja kuntatalouteen kohdistuvat paineet. Väestön ikärakenteen ja elinkeinorakenteen muutos, muuttoliike sekä valtion kuntapolitiikan kehitys ovat heikentäneet monien kuntien edellytyksiä selviytyä tehtävistään ja vastuustaan palvelujen tuottamisessa kuntalaisille. 27 Myös vireillä olevalla kunta- ja palvelurakenneuudistuksella on todennäköisesti merkittävät vaikutukset kuntien toimintaan ja yhteistyöhön. Kuntaliitokset ovat yleistyneet viime vuosina. Tämän hetkisestä ilmapiiristä voi päätellä, että liitokset tulevat yleistymään ja niissä pyritään yhä suurempiin alue- ja väestökokonaisuuksiin. Tähän vaikuttanee myös osaltaan uusi kuntalaki, joka on tällä hetkellä hallituksen käsittelyssä. Uuden kuntalain perusvaihtoehdoista käy hyvin ilmi, että kuntakoon toivotaan kasvavan ja palvelujen toiminnan tehostuvan nykyisestä 28. Elinkeinoelämä 29 Suomen elinkeinoelämän ja myös laajemmin yhteiskunnallisen kehityksen kannalta merkittävimmät kansalliset ja kansainväliset kehityslinjat ovat teknologian kehityksen kiihtyminen ja osaamisen merkityksen korostuminen. Tulevaisuudessa teknologiainnovaatioitten seurauksena valtaosa työskentelyn tavoista, menetelmistä ja käytännöistä muuttuu. Muutos koskee kaikkia toimialoja ja työtehtäviä. Innovaatiotoiminnassa luovuus on avainasemassa. Luova työ puolestaan vaatii henkilökohtaista poikkitieteellistä vuorovaikutusta, jota ei pystytä korvaamaan kehittyneimmälläkään tiedonsiirtotekniikalla. Luovat toiminnat keskittyvät näin ollen alueille, joilla kohtaaminen on helpointa eli alueille, joilla on paras sisäinen ja ulkoinen tavoitettavuus. Innovaatiotoiminnan näkökulmasta suurkaupunkiseudut ovat avainasemassa (toisaalta seudulle voi kasautua yhden sektorin erikoisosaamista vaikkapa konepaja- tai elintarvikesektorilla). 24 Maaseudun tulevaisuus 11.1.. 25 Maaseudun tulevaisuus 15.2.. 26 Maaseudun tulevaisuus 4.1.. 27 Majoinen, Aronen, Laamanen (2005). Kuntaliitokset. Kunnat.net <http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;348;4827> 29.11.2005 28 Turun sanomat 9.3. 29 Mm. Hernesniemi ym. (2001), Tekes, Niemi Olli (2004).
8 Osaamisen merkitys yritysten, kaupunkien ja alueiden menestystekijänä korostuu tulevaisuudessa. Tietoyhteiskaupungissa ja globaalissa taloudessa kilpailukyvyn ytimessä on kyky luoda, hankkia ja soveltaa tehokkaasti uutta tietoa. Myönteinen kehitys edellyttää yhä enemmän osaamista ja kilpailukykyä edistäviä voimavaroja. Nämä resurssit ovat alueellisesti keskittyneitä, mutta yhteistyön ja verkostoitumisen kautta avautuu mahdollisuuksia myös tasapainoiselle alueelliselle kehitykselle. Toukokuussa 2004 joukko halpoja tuotantomaita tuli Euroopan Unionin jäseneksi. Yhtenä tulevaisuuskuvana onkin, että suomalaiset yritykset siirtävät tuotantoaan juuri näihin maihin. Jo nyt suomalaiset yritykset laajentavat tuotantoaan Euroopan ulkopuolelle, erityisesti Kiinaan. Elektroniikkateollisuus aloitti tuotantonsa siirron, ja perässä tulee perinteinen metalliteollisuus. Halpa työ on todennäköisesti pakenemassa Suomesta edullisempiin tuotantomaihin. Toisaalta uusissa Itämeren EU-maissa uudistamistarvetta on kuljetus- ja energiaverkostoissa sekä tietojärjestelmissä. Toisaalta Euroopan Unionin laajenemisen myötä Itämeren valtioista ja Pietarin alueesta muodostuu merkittävä Pohjois-Euroopan talousalue. Erityisesti WTO-jäsenyyden myötä kansainvälinen kiinnostus Suomenlahden aluetta kohtaan tulee lisääntymään ja lisäämään ulkomaisia investointeja. Etelä-Suomen kannalta tärkeitä Itämeren alueen kumppaneita tulevat olemaan Tallinnan, Pietarin, Tukholman ja Riikan kaupunkiseudut. Keskuskauppakamarin selvityksen mukaan tärkeimmät yritysten sijaintipaikkapäätökseen vaikuttavat tekijät ovat tärkeysjärjestyksessä 30 : 1) Markkinoiden läheisyys 2) Yritykselle sopivan työvoiman saatavuus 3) Liikenneyhteydet 4) Alue on kasvukeskus 5) Tuotantokustannusten aleneminen 6) Työvoimakustannusten aleneminen 7) Yritysten väliset yhteistyömahdollisuudet 8) Alihankkijoiden saatavuus 9) Kuntien tukitoiminnot investointien edistämiseksi 10) Turvallinen ja viihtyisä elinympäristö Selvitys osoittaa, että markkinoiden läheisyys on yrityksille tärkein sijaintipaikkapäätökseen vaikuttava tekijä, jopa tärkeämpi kuin se, onko alue kasvukeskus. Selvityksestä käy myös ilmi, että yritysten tarpeiden huomioon ottaminen ja yhteistyö julkisen ja yksityisen sektorin välillä nousee yhä keskeisemmäksi tekijäksi alueiden kilpailukyvyn vahvistamiseksi. 31 Kuva 1. Turun sanomat uutisoivat 23.2. Tunturi Oy:n yt-neuvotteluista ja taustoitti samalla kokoonpanoteollisuuden siirtymisestä halpamaihin. Kuvassa olevien yritysten lisäksi Turun seudulta on kadonnut useita kokoonpanoteollisuuden työpaikkoja viimeisen vuosikymmenen aikana: mm. Wärtsilä, Valio, Johnson Diversey, Barker, Enston keramiikkatehdas ovat lopettaneet toimintansa Turun seudulla. 30 Keskuskauppakamari (2005). Alueiden kilpailukyky yritysten näkökulmasta. 31 Keskuskauppakamari (2005). Alueiden kilpailukyky yritysten näkökulmasta.
9 Osaamisperusteisessa taloudessa alueiden menestys riippuu useiden tekijöiden vuorovaikutuksesta. Menestyvistä alueista voidaan puhua luovina miljöinä tai oppivina alueina, joissa ratkaiseva rooli on tietointensiivisten instituutioiden kuten yliopistojen, tiedepuistojen ja yritysten kehittämisyksiköiden muodostamalla vuorovaikutusjärjestelmällä. Tulevaisuudessa alueiden välisessä kilpailussa teknologian ohella sosiaalisen ja kulttuurisen osaamisen merkitys kasvaa. Tämä voi muuttaa aiempia kilpailuasetelmia. 32 Liikenne, työmatkat ja pendelöinti Suomen liikennepolitiikan pitkän tähtäyksen tavoitteena on älykäs ja kestävään kehitykseen perustuva liikkuminen ja kuljettaminen. Tämä edellyttää, että liikennettä koskevissa päätöksissä otetaan huomioon liikenteeseen liittyvät taloudelliset, ekologiset, sosiaaliset ja kulttuuriset näkökohdat. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti pyritään eheyttämään yhdyskuntarakennetta, parantamaan elinympäristön laatua ja vähentämään liikkumistarvetta. Turvallisuus ja terveys kuuluvat liikennepolitiikan tärkeimpiin tavoitteisiin. EU:n liikennepolitiikan tavoite on edistää erityisesti rautatieliikennettä. 33 Tulevina vuosina liikkumisen määrään ja laatuun vaikuttavia tekijöitä ovat mm. 34 : Väestön ja työpaikkojen keskittyminen suurimmille kaupunkiseuduille Yhdyskuntarakenteen hajautumisen jatkuminen kaupunkiseutujen sisällä Palvelujen (mm. koulut, päivittäistavarakaupat) keskittyminen Etätoimintojen yleistyminen mm. pankki- ja virastoasioinnissa Ajokorttien ja autojen määrän kasvu Työaikojen joustojen ja kansainvälisyyden lisääntyminen työmarkkinoilla Ympäristö- ja terveysarvojen painoarvon lisääntyminen Yksilöllistymisen jatkuminen ja pienyhteisöjen arvostuksen kasvu Vapaa-ajan arvostuksen lisääntyminen Väestön ikääntyminen Talouden kasvu Kansainvälistyminen Työmatkojen määrän ja pituuden uskotaan tulevaisuudessa kasvavan. Asuinpaikan ja työpaikan välisten, alle 150 kilometrin yhdensuuntaisten työmatkojen keskimääräinen pituus (linnuntie-etäisyys) kasvoi Suomessa vuosien 1985-1998 aikana keskimäärin 200 metriä vuodessa ja oli vuonna 1998 noin 10 kilometriä. Etenkin suuria kaupunkeja ympäröivillä alueilla pitkien työmatkojen osuus on korkea. Yhtenä työmatkan pituutta kasvattavana tekijänä näyttääkin selkeästi olevan työssäkäyntialueen läheisyys suurimpiin kasvukeskuksiin, Helsinkiin, Tampereelle, Turkuun ja Ouluun. Työmatkojen pitenemisen taustalla on useita tekijöitä. Liikenneinfrastruktuurin kehittyminen (uudet moottoritiet ja nopeat raideliikenteen yhteydet) on mahdollistanut työmatkojen pitenemisen. Samalla kehittyvä tietoliikenneinfrastruktuuri on vastaavasti antanut mahdollisuuden korvata ainakin osan matkoista esim. etätyönä. Toistaiseksi näyttää kuitenkin siltä, että etätyön vaikutukset työmatkojen määrään tulevaisuudessa tulevat olemaan vähäinen. Toisaalta erityisesti suurissa kasvukeskuksissa asuntojen tarjonnan riittämättömyys ja asumisen kalleus pakottavat osan väestöstä asumaan muualla. 35 32 Vartinainen, Perttu (2003). Suomen alueellinen kahitys laajentuneessa Euroopan unionissa. Teoksessa Kunnat ja laajentuva Euroopan unioni. Suomen Kuntaliitto, Helsinki. 33 Suomen liikennepolitiikan suuntaviivat, Euroopan liikennepolitiikka vuoteen 2010 34 Kiiskilä (1999). Yksilön arvot, asenteet ja matkustuskäyttäytyminen. 35 Helminen, Ristimäki, Oinonen (2003). Etätyö ja työmatkat Suomessa.
10 Rautatiekuljetusten suhteen Suomi on hyvässä asemassa. Suomessa neljännes tavarasta kuljetetaan rautateitse (kuljetun matkan mukaan). Rautatiekuljetusten suuri osuus johtuu pitkälti Suomen harvasta asutuksesta ja teollisuuden rakenteesta; perusteollisuuden suuria kuormia on edullista kuljettaa rautateitä pitkin varsinkin yli 150 kilometrin pituisilla, säännöllisesti toistuvilla matkoilla. Raideliikenteen kuljetusmäärät voivat kasvaa tavaraliikenteen määrän kasvaessa tulevaisuudessa ja kotimaan tavaraliikenteen markkinoiden avautuessa kilpailulle vuonna 2007. Raideliikenteen osuuden koko tavaraliikenteestä arvioidaan Liikenne- ja viestintäministeriössä kuitenkin säilyvän suunnilleen samana. 36 Liikennepolitiikan haasteena on tulevaisuudessa lisätä raideliikenteen osuutta myös henkilöliikenteen osalta. Etenkin Helsingin seudulla, mutta tulevaisuudessa yhä enemmän myös muilla suurilla kaupunkiseuduilla työmatkaliikennettä pyritään ohjaamaan raiteille. Raideliikenteen käyttöä työmatkoilla edesauttavat etenkin tiivis yhdyskuntarakenne ja lyhyet yhteydet rautatieasemille, työpaikkojen sijoittuminen asemien läheisyyteen, hyvät kevyen liikenteen yhteydet rautatieasemille ja esimerkiksi polkupyörien säilytyspaikat tai mahdollisuus ottaa polkupyörä mukaan junaan, jolloin siirtyminen asemalta määränpäähän helpottuu. 37 Loimaaseen keskeisimmin vaikuttavat kehityslinjat Luonnollinen väestönkasvu pysähtyy. Väestön ikääntyminen jatkuu ja lisää terveys- ja sosiaalipalvelujen kysyntää. Väestönkasvu keskittyy Etelä-Suomeen ja Pohjois-Pohjanmaalle. Globaali kilpailu suosii suuria ja monipuolisia kaupunkiseutuja sekä suurkaupunkien vaikutusalueella sijaitsevia pieniä kaupunkeja. Kasvukeskusten asuntomarkkinatilanne jatkuu vaikeana. Kasvukeskusten maan hinta nousee, mikä edesauttaa yritysten sijoittumista kasvukeskusten ulkopuolelle hyvin liikenneyhteyksien ulottuville. Kasvukeskusten läheinen maaseutu houkuttelee muuttajia. Asumisen laadun odotetaan paranevan, asumisväljyyden kasvu jatkuu. Asumisen tarpeet monipuolistuvat ja asuntojen muunneltavuus korostuu. Kaupunki- ja maaseutukeskukset palveluineen houkuttelevat eläkeläisiä. Palvelujen keskittyminen jatkuu (koulut, kaupat). Etätoiminnot ja verkkopalvelut yleistyvät. Kuntaliitokset yleistyvät ja kuntakoko kasvaa. Yritykset ja työpaikat keskittyvät alueille, jotka tarjoavat parhaat kilpailuedut. Työssäkäyntietäisyydet pitenevät. Yhdyskuntien eheyttämisen tavoite korostuu. Alkutuotanto keskittyy alueille, joissa on edullisimmat kasvu- ja tuotantoedut. Alueet ja kunnat verkottuvat entistä monipuolisemmin. 36 Ratahallintokeskus, VR Gargo, Liikenne- ja viestintäministeriö (). Turun sanomat 28.2.. 37 Lehtinen, R, M. Heikkonen, A. Naskila (2001). Kaupungit ja Raideliikenne seminaari 11.-12.10.2001.
11 2.2 UUSI SUUNNITTELUJÄRJESTELMÄ Kuva 1. Suunnittelujärjestelmä. 38 Rakentamista ja maankäyttöä on Suomessa jo pitkään säännelty lailla. Keskeinen säädös on ollut vuodesta 1958 voimassa ollut rakennuslaki, joka korvattiin vuoden 2000 alusta voimaan astuneella maankäyttö- ja rakennuslailla. Uuden lain myötä kuntakaavoitus on alisteinen maakunnan suunnittelulle. Maakunnan suunnittelun tulee ottaa suunnittelussaan huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ja sovittaa ne yhteen alueiden käyttöön liittyvien maakunnallisten ja paikallisten tavoitteiden kanssa. Maakuntasuunnitelmassa osoitetaan maakunnan tavoiteltu kehitys. Maakuntakaavassa esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita. Aluevarauksia osoitetaan vain siltä osin ja sillä tarkkuudella kuin alueiden käyttöä koskeviin valtakunnallisten tai maakunnallisten tavoitteiden kannalta taikka useamman kuin yhden kaupungin alueiden käytön yhteen sovittamiseksi on tarpeen. Maakunnan suunnittelusta vastaa maakunnan liitto, jossa alueen kunnat ovat jäseninä. 38 Varsinais-Suomen liitto 2005.
12 2.2 VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET Valtioneuvosto päätti 30.11.2000 maankäyttö- ja rakennuslain mukaisista valtakunnallista alueidenkäyttötavoitteista. Tavoitteiden tarkoitus on edistää hyvän elinympäristön ja kestävän kehityksen toteutumista alueiden käyttöä koskevissa päätöksissä sekä turvata alueidenkäytölliset edellytykset valtakunnallisten hankkeiden toteutumiselle. Tavoitteet välittyvät kuntien kaavoitukseen pääsääntöisesti maakuntakaavan ohjausvaikutuksen kautta. Osa tavoitteista otetaan huomioon suoraan kuntakaavoituksessa. Nämä tavoitteet ovat osaltaan pohjana myös Loimaan maankäytön kehityskuvalle. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on ryhmitelty asiasisällön perusteella seuraaviin kokonaisuuksiin. Kokonaisuuksien alla on esitetty erityisesti Loimaan kehityskuvan kannalta keskeisiä tavoitteita. 1) Toimiva aluerakenne Aluerakenteen tasapainoinen kehittäminen hyödyntämällä olemassa olevia rakenteita ja alueiden omia vahvuuksia. Ylimaakunnallisten kehittämisvyöhykkeiden toimintaedellytysten tukeminen. 2) Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu Olemassa olevien yhdyskuntarakenteiden hyödyntäminen ja eheyttäminen Palvelujen ja työpaikkojen sijoittaminen siten, että ne ovat eri väestöryhmien saavutettavissa. Joukkoliikenteen, pyöräilyn ja jalankulun edellytysten parantaminen Riittävien alueiden varaaminen elinkeinotoiminnoille alkutuotanto mukaan lukien Viheralueiden yhtenäisyys Rakennetun ympäristön ajallinen kerroksellisuus, omaleimaisuus ja ihmisläheisyys 3) Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat Kansallisen kulttuuriympäristön ja rakennusperinnön säilyttäminen. Arvokkaiden luonnonalueiden ja niiden monimuotoisuuden säilyttäminen. Luonnon virkistyskäytön ja luonto- ja kulttuurimatkailun edistäminen 4) Toimivat yhteysverkostot ja energianhuolto Liikennetarpeen vähentäminen ja liikenneturvallisuuden parantaminen Ensisijaisesti olemassa olevien pääliikenneyhteyksien kehittäminen. Valtakunnallisesti tärkeiden liikenneväylien kehittämisen turvaaminen. 5) Helsingin seudun erityiskysymykset 6) Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet Erityisiksi aluekokonaisuuksiksi on nimetty saaristomeri, maankohoamisrannikko, Lapin tunturialueet ja Vuoksen vesistöalue
13 2.3 MAAKUNNALLISET LÄHTÖKOHDAT Varsinais-Suomessa on lähes 450 000 asukasta ja maakunta on jakautunut viiteen seutukuntaan: Turun, Salon ja Loimaan seutukunnat sekä Vakka-Suomi ja Turunmaa. Maakunnan väestö on viime vuosikymmeninä kasvanut Turun ja Salon seutukunnissa muuttovoiton johdosta. Väestön ikärakenne on hieman vinoutunut ja vanhempien ikäryhmien osuus väestöstä tullee edelleen kasvamaan. Sijainti Varsinais-Suomi sijaitsee Suomen lounaiskolkassa hyvien liikenneyhteyksien ulottuvilla. Maakunnasta on nopeat liikenneyhteydet valtateiden (vt 8, vt 9, E18, vt 2) ansiosta maamme suurimmille kaupunkiseuduille. Myös maakunnan sisäiset yhteydet ovat hyvät etenkin pitkittäissuunnassa. Useat satamat parantavat elinkeinoelämän edellytyksiä ja yhteyksiä ulkomaille. Varsinais-Suomen suurin lentokenttä sijoittuu Turun kaupungin alueelle. Lisäksi Helsingin ja Tampereen lentokentät ovat hyvin saavutettavissa. Talous ja elinkeinoelämä 39 ja 40 Varsinais-Suomi on noussut yhdeksi koko maan voimakkaimmin kasvavista alueista. Etenkin viime vuosina kasvu on kiihtynyt. Elinkeinoelämän vetureina ovat elektroniikka- ja kulkuneuvoteollisuus. Maakunta on myös maan vahvinta maatalousaluetta. Viime vuosina kasvussa ovat olleet erityisesti kulkuneuvoteollisuus, rakentaminen ja yksityiset palvelut. Kasvusysäyksen Varsinais-Suomen talouteen on antanut ns. meriteollinen klusteri, jossa esim. laivanrakennuksen tilauskanta ulottuu jo vuoteen 2010. Myös muun teknologiateollisuuden, erityisesti autojen valmistuksen viennin kasvu oli vuonna 2005 jopa 20 30 prosentin vuotuisessa kasvussa. Myös rakentamisen liikevaihto on kasvanut muuta maata nopeammin. Varsinais-Suomen lääke- ja diagnostiikkateollisuus on niin ikään omilla avaintuotteillaan kasvanut koko maan lääkeklusteria nopeammin. Varsinais-Suomen työllisyysaste on pääasiassa kasvanut laman jälkeisinä vuosina. 2000-luvun alkuvuosina kasvu on hidastunut ja muutamana vuonna jopa laskenut (kuva 2). Vuonna 2005 työllisyys lähti kuitenkin nousuun ollen vuoden lopulla yli 70 prosenttia. Työttömyysaste laski 9 prosenttiin. Kuva 2. Työllisyysasteen kehitys Varsinais-Suomessa ja koko maassa 1990-2004. 41 39 Varsinais-Suomen TE-keskus (). Työllisyyskatsaus 1/. 40 Varsinais-Suomen liitto (2005). Maakuntasuunnitelma 2025. 41 Varsinais-Suomen liitto (2005). Maakunnan tila 1/2005.
14 Varsinais-Suomen yrityskanta on kasvanut viimeisen vuosikymmenen ajan nopeammin kuin koko maassa keskimäärin. Yritysten määrä suhteessa väkilukuun on myös maakunnassa suurempi kuin koko maassa keskimäärin, ja maakunnalle onkin ominaista PKyrittäjyys. Ulkoistaminen ja kotitalousvähennys lisännevät PK-yritysten määrää myös tulevaisuudessa. PKyritykset ovat myös kokeneet tulevaisuudennäkymänsä paremmiksi kuin suuremmat yritykset viimeisimpien yritysbarometrien mukaan. Kuva 3. Toimivien yritysten määrän suhteellinen kehitys 1998-2004. 42 Elinkeinoelämän tulevaisuuden näkymiin vaikuttaa yhä enemmän työvoiman määrän kehitys. Toisin kuin edellä esitetty työllisyys- ja yrityskehitys väestömäärän kasvu on hidastunut maakunnassa ja eläkkeelle jäävien määrä puolestaan kasvanut. Väestöennusteiden pohjalta Varsinais-Suomessa on ennakoitu työvoiman määrän kehitystä. Oli väestöennuste maltillinen taikka kärjistävä tai työssäjaksamisen ja syrjäytymisen arviot millaisia tahansa, on selvää, että työvoiman määrä tulee todennäköisesti laskemaan tulevaisuudessa Varsinais-Suomen maakunnassa. Turun seutu ja Turku sekä Salo ovat maakunnan suurimpia työpaikkakeskittymiä. Myös työssäkäynti suuntautuu yhä enemmän Turkuun ja Saloon. Turussa työssäkäynnin alue on kasvanut edelleen 2000-luvun alussa. On ennakoitu, että suuntaus jatkuu samanlaisena myös tulevaisuudessa. Kuva 4. Kokonaistyövoiman määrän kehityksen erilaisia skenaarioita vuoteen 2025 asti Varsinais- Suomessa. Skenaariot pohjautuvat eri väestöennusteisiin sekä erilaisiin näkemyksiin työvoiman ulkopuolelle jäävien henkilöiden määrästä ja kehityksestä tulevaisuudessa. 43 42 Varsinais-Suomen liitto (2004). Maakunnan tila 2/2004. 43 Varsinais-Suomen liitto (2005). Maakunnan tila 1/2005.
15 Kuva 5. Jopa maakuntamme keskus, Turun kaupunki, on havainnut, että tulevaisuudessa työntekijöiden saanti on yhä haastavampaa. (Turun sanomat 11.2.). Toisaalta on nähtävillä, että yritysten määrä kasvaa yhä enemmän etenkin Turkua ympäröivissä kunnissa, eli siellä, missä väestönkasvukin on ollut viime vuosina nopeinta. Alueiden välinen kilpailu on siten tiukentunut. Alueiden on vastattava yhä paremmin sekä yritysten että työntekijöiden mieltymyksiin. Tämä näkyy myös yleisessä keskustelussa; jopa maakuntamme keskuksesta vaaditaan parantamaan asunto- ja palvelurakennetta sekä liikenneyhteyksiä yritysten ja työntekijöiden houkuttelemiseksi (esim. kuva 5). Maatalouden elinehdot ovat heikentyneet niin valtakunnallisesti kuin Varsinais-Suomessakin viime vuosikymmeninä. Maakuntasuunnitelma 44 Varsinais-Suomessa on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain mukainen maakuntasuunnitelma vuoteen 2025. Se on pitkän aikavälin strateginen maakunnan kehittämisen suunnitelma, joka tulee ottaa huomioon maakuntakaavan ja maakuntaohjelman laatimisessa. Maakuntasuunnitelman mukaan Varsinais-Suomi -visio on seuraava. VARSINAIS-SUOMI VUONNA 2025 Varsinais-Suomessa elämisen laatu sekä lasten ja nuorten elämän hallinta on Suomen parasta. Varsinais-Suomi on ajassa elävä ja uusiutuva, kansainvälisesti tunnettu elinkeinoelämän, koulutuksen ja tutkimuksen eurooppalainen aluekeskus. Turun seudun logistinen tehokkuus ja toimivuus ovat Pohjoismaiden parasta. Varsinais-Suomessa on laajaa ja syvää yhteistoimintaa maakunnan sisällä, alueellisesti ja kansainvälisesti. Varsinais-Suomen kunnat ovat tehokkaasti käyttäneet hyväksi kaikki yhteistyömahdollisuudet hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen tuottamiseksi. Maankäytön kehityskuvan laaditaan vaikuttavat eniten maakuntasuunnitelman aluerakenteelle esitetyt tavoitteet. Aluerakenteessa esitetään, että toimiva aluerakenne syntyy parhaiten hyödyntämällä olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta ja täydennysrakentamalla taajamia. Työ- 44 Varsinais-Suomen liitto (2005). Maakuntasuunnitelma 2025.
16 paikat ja palvelut tulisi olla hyvin saavutettavissa kevyellä sekä joukkoliikenteellä. Alueiden käytöllä edistetään kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutusta sekä kyläverkoston säilymistä. Seutu- ja maakuntakaavoitus Varsinais-Suomeen on valmistunut Turun kaupunkiseudun maakuntakaava, jonka ympäristöministeriö vahvisti 23.8.2004 lukuun ottamatta muutamia seudun osa-alueita. Salon seudun maakuntakaava on ehdotusvaiheessa. Muun Varsinais-Suomen maakuntakaavaa laaditaan kokonaismaakuntakaavana, jonka valmistelu etenee seutukunnittain. Maakuntakaavatyö käynnistyi Loimaan seudun, Turunmaan, Vakka-Suomen sekä Turun seudun kehyskuntien osalta maakuntavaltuuston 2.6.2003 tekemällä päätöksellä. Maakuntakaavalla korvataan alueelle aiemmin vahvistetut seutukaavat. Maakuntakaavojen laatiminen on aloitettu perusselvitysten laatimisella. Liikennejärjestelmäsuunnitelmat valmistuvat viimeisiinkin seutukuntiin lähiaikoina. Rakennettua kulttuuriympäristöä ja maisemaa koskeva selvitys (VARAKUM) on käynnistetty Turun seudun kehyskunnissa ja sitä ollaan käynnistämässä Loimaan seudulla ja osittain Vakka-Suomessa. Tuulivoimaselvityksestä pyydetään lausunnot syksyn aikana. Tavoitteena on, että Varsinais-Suomen maakuntakaavan luonnos on nähtävillä vuonna 2007, ja vuonna 2009-2010 ympäristöministeriön vahvistettavana. Liite 1 Ote Varsinais-Suomen seutukaavayhdistelmästä.
17 2.4 SEUDULLISET LÄHTÖKOHDAT Loimaan kaupunki kuuluu Loimaan seutukuntaan. Loimaan seutukunnan kunnat ovat Loimaan kaupunkia lukuun ottamatta pieniä muutaman tuhannen maaseutukuntia. Seutukunta sijaitsee edullisesti kolmen maamme suurimman kasvukeskuksen muodostamalla kolmiomaisella vyöhykkeellä, jossa nopeat tie- ja ratayhteydet yhdistävät Turun, Tampereen ja Helsingin kaupunkiseudut toisiinsa. Loimaan kaupunki sijaitsee Loimaan seutukunnan koillispuolella seutukunnan rajalla. Loimaan kaupungin seudullinen ja valtakunnallinen sijainti havainnollistuu kuvassa 6 sekä taulukossa 1. Paitsi, että kaupunki sijaitsee Turun, Tampereen ja Helsingin seutujen välimaastossa, sijaitsee kaupungin läheisyydessä useita muitakin pikkukaupunkeja: Forssa, Huittinen, Somero ja hieman etäämpänä Hämeenlinna. Kuva 6. Loimaan kaupungin seudullinen ja valtakunnallinen sijainti valtateiden ja ratayhteyksien varrella. Turku Tampere Helsinki Loimaa Forssa Hämeenlinna Loimaa 66 km 93 km 145 km - 37 km 90 km Forssa 88 km 87 km 110 km 37 km - 56 km Hämeenlinna 142 km 75 km 101 km 90 km 56 km - Taulukko 1. Etäisyydet Loimaalta, Forssasta ja Hämeenlinnasta maamme suurimmille kaupunkiseuduille sekä Loimaan, Forssan ja Hämeenlinnan keskinäiset etäisyydet.
18 Historia Loimaan seutu on ollut keskiajalta lähtien vahvaa maanviljelyaluetta. Vanhimmat pellot olivat pieniä jokivarteen raivattuja tilkkuja tai niittyjä ja nykyiset suuret peltoaukeat ovat syntyneet vuosisatoja kestäneen raivaustyön jälkeen. Perinteiseen maalaismaisemaan kuuluvat tiheään rakennut kylät, joissa talojen rakennukset ovat lähes kiinni toisissaan. Vanhin asutus on hakeutunut vesireittien varsille. 45 Turun-Toijalan rautatien valmistuminen 1876 merkitsi suurta muutosta koko Loimaan seudulle. Rautatie houkutteli alueelle uudenlaista taloudellista toimintaa ja oli tärkeä edellytys etenkin teollisuuden kehittymiselle. Loimaa sai oman aseman heti vuonna 1876. Aseman ympärille kasvoi muutamassa vuosikymmenessä taajama. Asemanseutu sai kauppalan oikeudet 1921 ja kaupunginoikeudet 1969. Näin syntyi Loimaan kaupunki. 46 Loimaan kunta ja Loimaan kaupunki yhdistyivät 1.1.2005, jolloin Loimaan kaupunki laajeni nykyiseen laajuuteensa. Väestö Loimaan seutukunnan väestö on pääosin laskenut viimeisten kahden vuosikymmenen ajan. Aivan viimeisimpinä vuosina väestökehitys on kääntynyt kasvuun. Vuonna 2004 seudulla oli 37 250 asukasta ja vuonna 2020 asukkaita arvioidaan olevan 38 036. Seuraavissa kuvioissa on esitetty Loimaan seutukunnan kuntien väestön kehitys vuosien 1980 ja 2004 välillä. 47 16 000 14 000 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 Alastaro Aura Koski TI Loimaa (yhdistynyt) Marttila Mellilä Oripää Pöytyä Tarvasjoki Yläne Loimaan kunta Loimaa 2 000 0 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 Kuva 7. Loimaan seutukunnan kuntien väestökehitys vuodesta 1980 vuoteen 2004 (TK) (Lähde: Tilastokeskus ). 45 Loimaan kaupunki (). 46 Loimaan kaupunki (). 47 Tilastokeskuksen väestöennuste, trendilaskelma, syyskuu 2004.
19 Kuvasta 7 voi havaita, että Loimaan seutukunnan väestökehitys on ollut hyvin maltillista viimeiset vuosikymmenet. Ainoastaan Auran, Pöytyän (yhdistynyt 2005) ja Tarvasjoen väkiluku on kasvanut. Muiden kuntien väestömäärän jäädessä pääasiassa muutamaan tuhanteen Loimaan väkiluku on nykyään yli 13 000, mikä on seurausta Loimaan kaupungin ja Loimaan sulautumisesta yhteen vuoden 2005 alussa. Loimaan seutukunnan ikärakenne on vanhempi kuin Varsinais-Suomessa keskimäärin (kuva 9). Myös huoltosuhde on monessa kunnassa heikko (taulukko 2). Loimaan kaupungissa ikärakenne on vanhempi kuin maakunnassa ja seutukunnassa keskimäärin. 100 % 90 % 15,6 18,8 20,5 18,4 20,7 21,4 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 67,9 64,2 61,9 65,1 62,5 62,5 yli 64 v. 15-64 v. alle 15 v. 30 % 20 % 10 % 16,5 17 17,6 16,5 16,8 16,1 0 % Turun sk Salon sk Loimaan sk Vakka-Suomen sk Turunmaan sk Loimaan kaupunki Kuva 9. Varsinais-Suomen seutukuntien sekä Loimaan kaupungin ikäjakauma vuonna 2004 (Lähde Maakunnan tila 2/2005). Elinkeinoelämä Työpaikkoja Loimaan seutukunnassa vuonna 2003 oli 13 511. Loimaan kaupungin osuus seutukunnan työpaikkojen määrästä oli 43 prosenttia. 48 Verrattuna muihin Varsinais-Suomen seutukuntiin, työpaikkojen määrä on vähäinen. Loimaan kaupunki on seutukunnan suurin työpaikka- ja työvoimakeskittymä. Silti Loimaan kaupunki työllistää pääasiassa vain loimaalaisia. Loimaan seutukunnan kunnille onkin ominaista työpaikan sijoittuminen omaan asuinkuntaan. Pendelöinti naapurikuntiin, Loimaalle sekä Turun seudulle on varsin vähäistä. Poikkeuksen tästä muodostavat Tarvasjoki ja Aura, joista pendelöidään jonkin verran Saloon ja Turkuun. 49 Loimaan kaupungin työpaikkojen määrä on kasvanut tasaisesti laman jälkeisinä vuosina. Samoin Forssan työpaikkojen määrä on kasvanut 50. 48 Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto. 49 Varsinais-Suomen liitto (2005). Maakunnan tila 2/2005. 50 Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto.
20 Taulukko 2. Vertailulukuja työllisyyteen ja huoltosuhteeseen liittyen kaupungin lähilalueilla. Työpaikat 2003 Työpaikkaomavaraisuus 2003* Työttömyysaste ** Huolto-suhde 2003*** * Työpaikkaomavaraisuus = työpaikkoja suhteessa työlliseen työvoimaan alueella ** Työttömyysaste = työttömien prosenttiosuus työvoimasta, tammikuu 2005 51 *** Huoltosuhde = työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien summa jaettuna työllisten määrällä Työvoima Alastaro 844 73,4 10,3 1,58 1309 Aura 1164 70,4 6,8 1,15 1790 Koski TI 936 87,9 6,0 1,38 1160 Loimaa 5758 107,0 8,6 1,40 6012 Marttila 616 68,8 8,0 1,25 986 Mellilä 374 74,1 9,0 1,51 564 Oripää 467 81,3 7,4 1,31 647 Pöytyä 2149 85,1 6,7 1,37 2812 Tarvasjoki 570 66,5 5,8 1,28 919 Yläne 633 74,0 8,3 1,49 957 Loimaan sk 13 511 87,4 7,7 1,37 17 156 Salon sk 28 030 102,1 8,1 1,26 30 495 Vakka-Suomen sk 12 885 92,4 7,9 1,41 16 339 Turunmaan sk 8 162 84,6 7,2 1,34 10 560 Turun sk 130 844 100,4 9,3 1,25 146 817 Turku 91 693 123,3 13,2 1,33 85 993 Hämeenlinnan sk 35 684 94,7 10,8 1,34 42 338 Hämeenlinna 22 401 112,3 11,7 1,35 22 631 Forssan sk 15 167 99,8 11,8 1,32 17 351 Forssa 9 816 99,8 13,3 1,32 9006 51 Varsinais-Suomen TE-keskus ()
21 3 PAIKALLISET LÄHTÖKOHDAT Loimaan kirkkopitäjä syntyi 1420-luvulla. Tällöin Suur-Loimaa käsitti nykyisen Loimaan lisäksi Alastaron, Metsämaan ja Mellilän seudut. Loimaan kunnan keskukseksi muodostui Hirvikosken kylä Loimijoen ja vanhan Helsinki-Pori valtatien varrella. Taajama on rakennettu metsäiselle mäelle, jolta avautuu näkymät Loimijoen varren laajoille peltoaukeille. Taajaman vanhin rakennuskanta sijoittuu joen varteen kirkon läheisyyteen. Loimaan kaupunkikeskustan asutus on puolestaan lähtöisin kolmesta keskiaikaisesta kylästä: Vesikoskesta, Kemppilästä ja Peltoisista. Loimaalla asutus keskittyi aluksi Loimijoen varteen muodostaen vähitellen kasvavan nauhamaisen ketjun. Turku-Toijala -rautatie, joka valmistui 1876, käynnisti asemanseudun rakentamisen. Turusta Tampereelle johtavan valtatien 9 rakentaminen Loimaan kaupungin halki antoi alueelle uuden kasvusysäyksen ja ohjasi asutuksen laajenemista länteen. Asutus alkoi levittäytyä myös pohjoiseen ja etelään valtatien 9 vartta pitkin. Loimaan kauppala perustettiin 1922, jolloin alueella asui jo 1592 henkeä. 1950-luvulla kauppala laajeni merkittävästi lännessä alueliitoksen kautta. Vuoden alusta 1992 Loimaan kaupunkiin liitettiin nk. Sieppalan alue. Taajaman vanhin rakennuskanta sijoittuukin nykyään aseman tuntumaan sekä suurimpien teollisuuslaitosten läheisyyteen (vanha nahkatehdas, Fiskarsin tehtaat, oluttehdas, mylly). Erityisesti 1960-luvun loppu ja 1970-luku olivat Hirvikosken nopean kasvun aikaa. Tällöin asuntorakentaminen oli varsin laajamittaista ja osin myös kerrostalovaltaista. Loimaan kaupunkikeskustan puolella puolestaan ensimmäiset varsinaiset pientaloalueet syntyivät vanhan keskustan eteläpuolelle 1930-luvulla. 1980- ja 1990-luvuilla taaja-asutus on laajentunut Loimaan kaupunkikeskustan puolella etenkin valtatie 9 länsipuolelle ja Loimijoen pohjoispuolelle. Lisäksi taajamarakennetta on täydennetty uusilla asuinalueilla taajaman sisällä sekä sen reunoilla. Kaupalliset ja hallinnolliset keskukset ovat sijoittuneet Loimaan kaupungin keskusta-alueelle sekä Hirvikosken keskukseen. Palvelutason ja asukasmäärän kasvun myötä vanhaa kaupunkirakennetta on korvattu uudisrakentamisella, ja viime aikoina valtatie 9:n vetovoima on siirtänyt erityisesti palvelu- ja teollisuussektorien rakentamista länteen. Hirvikosken taajaman lounaispuolelle Loimijoen varrella on huomattavia teollisuuslaitoksia. Hirvikosken ulkopuolella peltoalueiden keskellä sijaitsevat kylätaajamat, joista yleiskaava-alueelle sijoittuvat Onkijoki, Karhula, Pappinen ja Kauhanoja. Suurin ja palveluvarustukseltaan monipuolisin kylätaajama, Metsämaa sijoittuu kaava-alueen pohjoispuolelle. Kylätaajamat ovat useimmiten Loimijoen tai sen purohaarojen varsille nauhamaisesti rakentuneita, harvahkoja asutusrypäleitä. Kylien palveluvarustus on vaatimaton ja niiden määrä on ollut laskussa väestön poismuuton myötä. Hirvikosken ja kylien väliin sijoittuvat Loimaan laajat ja viljavat peltoalueet, joita rajaavat metsäiset ja matalat mäenharjanteet. Tilakeskukset on rakennettu peltojen keskelle, useimmiten maaston kohoumille tai mäkien rinteille. Huomattavimmat ja maisemallisesti tärkeimmät peltoaukeat sijaitsevat Loimijoen varrella sekä valtatie 9 molemmin puolin lähestyttäessä keskustaa etelästä ja pohjoisesta. Loimaan kunta ja kaupunki yhdistyivät 1.1.2005. Yhdistymisen myötä Loimaan maankäytössä on nähtävillä uusia mahdollisuuksia. Loimaan kaupunkikeskustan ja Hirvikosken välistä nauhamaista rakennetta voidaan täydentää ja valtatien 9 vartta hyödyntää paremmin elinkeinoelämän kehittämisen kannalta. 52 52 Koski (2003). Kuntajakoselvitys.