Ohjauksen onnistumisen avaintekijöitä 15.9.2017 Ohjataan yhdessä tulevaisuuteen! Sanna Vehviläinen KT, dosentti, työnohjaaja Opinto- ja uraohjauksen vt. professori, Itä-Suomen yliopisto
Ohjauksen kentät ja kontekstit 1. Opinto- ja uraohjaus elämänkulun prosessien kokonaisvaltaisena tukemisena 2. Opiskelu- ja oppimisprosessit ts. oppimisen ja opiskelun ohjaaminen eri instituutioissa 3. Ohjaus työtoiminnan tukena: työnohjaus, coaching, kehittäminen organisaatioissa ja verkostoissa sekä työn muutoksessa, johtamisen tukena tai ulottuvuutena 4. Työllisyyden hoitoon liittyvät työ- ja koulutusuraan kytkeytyvät prosessit 5. Työkyvyn, työhyvinvoinnin sekä kuntoutumisen prosessit 6. Sotepalveluiden käyttämiseen liittyvät prosessit; palveluohjaus l. case management 7. Ryhmien ja kulttuurien kohtaamisen prosessit 8. Elämäntapa, hyvinvointi ja arvot, hyvä elämä, viisaus
Mitä on ohjaus? Ohjaus on institutionaalista yhteistoimintaa, jossa rakennetaan ja edistetään ohjattavan muutosprosesseja (oppimis-, kasvu-, työ-, elämänsuunnittelu- tai ongelmaratkaisuprosesseja) siten, että ohjattavan toimijuus vahvistuu (Vehviläinen 2014)
3 ydinkysymystä Kuka ohjaa: yksilöt, ryhmät, yhteisöt ja verkostot Mitä ohjataan: ohjaustoiminnan kohteeksi hahmottuvat prosessit, ei ainoastaan tuotokset, tulokset tai suoritteet Miten ohjataan: toimijuutta tukien väistämättä neuvottelevaa, kontekstisidonnaista ja tilanneherkkää Vehviläinen 2014 18.9.2017 4
Toimijuuden tulkintoja Motivaatio (oppimis)toiminnassa: Sisäinen motivaatio ja sen säilyttäminen pitkäkestoisessa yhteistoiminnassa ja sen säätelyssä, aktiivinen vaikuttaminen omaan oppimistoimintaan (Pietarinen ym. 2008; Deci & Ryan 2008, Reeve & Tseng 2011) Minäpystyvyys (Vanhalakka-Ruoho 2014) Osallisuus, tekijyys ja asianomistajuus erilaisissa käytännöissä (Wenger 1998; Young & Miller 2004; Säljö 2000; Dysthe ym. 2006; Hopwood 2010) Episteeminen toimijuus/tekijyys: mahdollisuus luoda jotain, olla tietävän positiossa (Lipponen & Kumpulainen 2011) Relationaalinen toimijuus; kyky toimia suhteissa ja pyytää apua (Edwards 2005; Pyhältö & Keskinen 2012; Vanhalakka-Ruoho 2014) Aktiivinen vaikuttaminen yhteiseen toimintaan osallisuudessa ja konkreettisissa olosuhteissa (Fenwick 2008; Jyrkämä 2008; Vähäsantanen ym. 2012; Lipponen & Kumpulainen 2011, Eteläpelto ym. 2013)
Ohjauksen kynnyskysymyksiä 3 pointtia 1 Sosiaalisen yhteistoiminnan onnistuminen Yhteinen tavoite tulos Kontakti ohjattavan motivaatioon ja kokemukseen Yhteisen työskentelyn kohteet Sisäiset (elämänhistoriasta nousevat, kokemukset rakenteet, ydinuskomukset, osaaminen, toimintakulttuurit) ulkoiset (kohtaamamme maailma) mm. oppimisja counsellingteoriat jäsentävät näitä
2 Ohjattavana olevan prosessin mielekäs hahmottaminen Suhde muihin siihen vaikuttaviin keskeisiin prosesseihin Tulevaisuuden työelämä- ja yhteiskuntaelämän taito: tunnistaa ohjauksen kohteena oleva prosessi oikein ja kannatella sitä? Eivät aina ole selkeästi johdettuja tai edes omistettuja 18.9.2017 7
3 Neuvotteleva, dialoginen ja toimijuutta tukeva toimintatapa Ohjauksen metodit kuinka paljon erilaisia metodeja voi olla? 18.9.2017 8
Ohjauksen orientaatiot Kannatteleva orientaatio: sen mahdollistamista että voimme asettua yhteiseen toimintaan (läsnäoloon suuntautuminen, yhteisen tarkkaavaisuuden suuntaaminen ja havaitun myötäelävä vastaanottaminen) Tutkiva orientaatio: keskeisten kohteiden (puheena olevien asioiden) tutkimista ja tulkintaa yhdessä, kuvan rikastamista ja monipuolista (kysyminen, peilaaminen, ulkoistaminen, tulkintojen rakentelu) Ongelmanratkaisuorientaatio: käsillä olevien ongelmien ratkomista (ratkaisujen tarjoaminen neuvojen, palautteiden tai ehdotusten kautta) 18.9.2017 9
Vuorovaikutustutkimuksen perusteella syytä olettaa, että ongelmanratkaisuorientaatio yliedustettuna ohjaustilanteissa; useat syyt vaikuttavat tähän suuntaan olemmeko tietoisia vuorovaikutuskäytännöistämme? Orientaation tulisi ohjata keinojen valintaa sekä yksittäisessä hetkessä (mitä sanon tai teen) että yhteistoiminnan rakentamisessa Tällä hetkellä kiinnostaa myös Mikä estää ja mahdollistaa ryhmän osallisuutta ja sosiaalista tukea ryhmäohjauksen vuorovaikutuksessa (Tiitinen ym. 2017a, b) Millä tavalla riittävästi jaettu yhteinen tavoite ja kohde syntyy ja rakentuu vuorovaikutuksessa? 18.9.2017 10
Ohjauksen ankeuttajat Ajanpuute pysähtymisen välttäminen Vuorovaikutuksen keinojen heikko tiedostaminen Tutkivan tilan puute liika etukeno t. tavoitevetoisuus Intersubjektiivisuuden hajoaminen ( misalignment ) ja jumit (Vehviläinen 2009b, 2017) Jumeja tuottaa paitsi ohjattavan vastarinta, myös ohjausammattilaisen yritykset vastarinnan käsittelyyn Ohjaavien yhteisöjen alikäyttö -> meillä on paljon ohjaavia yksilöitä mutta vähemmän ohjaavia yhteisöjä Ohjausammattilaisten ja ohjausvastuullisten tuen tarve! Välineurheilu kohti affordanssien ymmärtämistä (Gibson; Carr 2010) Väline tai media ei ainoastaan ole käytössämme, se myös käyttää meitä 18.9.2017 11
Ohjaus puhumalla auttamisena ( the talking cure ) Allianssi ja vuorovaikutuksen toimivuus onnistuneen prosessin säätelijänä vrt. counselling- ja psykoterapiakirjallisuus ohjaus on laadullinen kehitystapahtuma sen kuluessa rakennetaan uusi tulkinta maailmasta ja molemmat osapuolet/kaikki muuttuvat (Leiman 2004) Allianssin elementit (Safran 2007; myös Cooper & McLeod 2011) Ymmärrys tavoitteesta: mitä ollaan tekemässä, mihin toiminnalla pyritään Myönteinen ja luottamuksellinen tunnesuhde Ymmärrys toimintatavasta: miksi toimitaan niin kuin toimitaan, miksi vuorovaikutus on sellaista kuin se on
Onnistuneen ohjauksen avaintekijöitä: common factors -näkökulman tapailua Kosketus ohjattavan kokemukseen ja motivaatioon Kytkentä relevantteihin työskentelyn kohteisiin Myönteinen, luottamuksellinen ilmapiiri Sosiaalinen tuki Riittävässä määrin jaettu tavoitteellisuus agendoista neuvottelu ja niiden läpinäkyvyys, joka mahdollistaa myös arvioinnin (tuloksellisuus) Itsereflektion mahdollisuus Tulevaisuusperspektiivi, toivon näkökulma ja ratkaisuvaihtoehdot Joustavat ohjausvuorovaikutuksen keinot HUOM: YHTEISÖTASOLLE JÄSENNETTYNÄ mm. Vehviläinen 2015) (Mukaillen mm. Cooper & McLeod 2011)
Ohjaus eettisenä suhteena ohjaus eheyttäjänä Ohjauksen ydinrooli on pitkään hahmotettu eräänlaisena elämänkulkua korjaavana palveluna: se auttaa siellä missä prosesseissa ongelmia Ohjaus siirtymien/suunnanottojen helpottajana ja edistäjänä Instituutioiden toiminnan voitelija (vrt. ohjauksen kaksoisluonne) Jos jokainen voi tarvita ohjausta missä tahansa elämänvaiheessa ja tilanteessa, tulisiko ohjauksen ydinjäsennys irrottaa niiden perinteisistä jäsennysperustoista (palkkatyöura, koulutuspolku)? Onko ohjauksen tehtävä yksinomaan auttaa yksilöitä selviytymään yhteiskunnassa tai toimimaan taloudessa?
Ohjauksella myös muita tehtäviä! Suojaamisen ja eheyttämisen tehtävä Yhteisöllisyyden, dialogisten tilojen ja kohtauspaikkojen rakentamisen tehtävä Voisiko ajatus olla, että pohjimmiltaan kehitämme itsessämme ja toisissamme - omalla toiminnallamme - eettisesti arvokkaita hyveitä?
Kai Alhanen: Osallisuustaju Osallisuustaju: yksilön kyky hahmottaa itsensä osaksi laajoja ihmisympäristöjen ja luonnonympäristöjen kokonaisuuksia ja pyrkimys ottaa huomioon oma vaikutuksensa näihin kokonaisuuksiin (Alhanen 2016, 205) mitkä asiat vaikuttavat häneen ja mihin hän itse puolestaan vaikuttaa Tämä kyky on oppimisen ja jatkuvan kehittämisen tulos, ei synnynnäinen Sijoittaa ihmisen, ei vain talouden tai työelämän toimijaksi, vaan eettiseksi subjektiksi yhteiskuntaan ja maailmaan Osallisuustaju kehittyy julkisen ja yksityisen välitilassa ja suojaavan yksityisyyden ja kokemukseen kytkevän yksinolon kautta
Ohjaus on eettisen suhteen luomista toiseen ihmiseen ja hänen prosessiinsa, sekä aktiivista yritystä kytkeytyä yhdessä maailmaan.
Lähteet Alhanen, K. 2016. Dialogi demokratiassa. Gaudeamus. Cooper M, McLeod J. 2011.Pluralistic counselling and psychotherapy. London: Sage Dysthe, O, Samara, A. & Westrheim, K. (2006). Multivoiced supervision of Master s students: a case study of alternative supervision practices in higher education. Studies in Higher education 31,3: 299-318. Edwards, A. 2005. Relational Agency: Learning to be a resourceful practitioner. International Journal of Educational Research. 43: 168-182. Eteläpelto, Anneli, Vähäsantanen, Katja, Hökkä, Päivi. & Paloniemi, Susanna. (2013). What is agency? Conceptualizing professional agency at work. Educational Research Review 10: 45-65. Fenwick, T. 2008. Understanding relations of individual collective learning in work: a review of research. Management Learning 39 (3): 227-243. Hopwood, N. 2010. Doctoral experience and learning from a sociocultural perspective. Studies in Higher Education 35 (7), 829-843 Jyrkämä, J. 2008. Toimijuus, ikääntyminen ja arkielämä hahmottelua teoreettis-metodiologiseksi viitekehykseksi. Gerontologia 4, 190-203. Leiman, M. 2004. Vaikuttavuustutkimuksen pulmallisuus psykoterapiassa. Duodecim 120: 2645-2653. Lipponen, L. & Kumpulainen, K. 2011. Acting as accountable authors: Creating interactional spcaes for agency work in teacher education. Teaching and Teacher Education 27: 812-819 Peavy, R.V. 2000. Pietarinen, J. Soini, T. Pyhältö, K. 2008. Pedagoginen hyvinvointi uutta ja tuttua koulun arjesta. Teoksessa Lappalainen, K., Kuittinen, M. & Meriläinen, M. (toim.). Pedagoginen hyvinvointi. Kasvatusalan tutkimuksia- Research in Educational Scences 41. Helsinki: Suomen kasvatustieteellinen seura. Pyhältö, K. & Keskinen, J. 2012. Doctoral student s sense of relational agency in their scholarloy communities. International Journal of Higher Education 1(2): 136-149.
Reeve, J. & Tseng, C-M. 2011. Agency as a fourth aspect of students engagement during learning activities. Contemporary Educational Psychology 36: 257-267. Safran, J.D. ym. 2007. A relational approach to supervision: Addressing ruptures in the alliance. Teoksesssa C.A. Falender & E.P. Shafranske (toim.) Casebook for clinical supervision: A competency-based approach. Washington D.C., American Psychological Association. Säljö, R. 2000. Lärande i Praktiken. Ett Sociokulturellt Perspektiv. Stockholm: Prisma Van Esbroeck, R. 2008. Career guidance in a global world. Teoksessa J.A. Athanasou & R. Van Esbroeck (Eds.) International handbook of career guidance. Dordrecht: Springer, 23 44 Vanhalakka-Ruoho, M. 2014. Vehviläinen 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Gaudeamus. Vehviläinen, S. 2014b. Ongelmanratkaisua opinnäytteen äärellä -- neuvot opinnäytteen ohjauksen vuorovaikutuksessa. Prologi - Puheviestinnän vuosikirja, 9-26. Vehviläinen, Sanna (2015) Yhteisöohjauksen solmukohdat - esimerkkinä opintojen ohjaus Tampereen yliopistossa ja Campus Conexus-hankkeen työssä. Aikuiskasvatus 35 (4): 292-296 Vähäsantanen, K. Hökkä, P. Eteläpelto, A. & Rasku-Puttonen, H. 2012. Opettajien ammatillinen identiteetti, toimijuus ja sitoutuminen väljä- ja tiukkakytkentäisessä koulutusorganisaatiossa. Aikuiskasvatus 2, 96-106 Young, R.A & Valach, L. 2008. Action theory: An intergrative paradigm for research and evaluation in career. In Athanasou & van Esbroeck (eds): International Handbook of Career Guidance. Springer.
Kiitos! uef.fi