Saimaan lohikalat ja energiatalous

Saimaan lohikalat Sivu 1 / 5 Saimaan lohikalayhdistys ry Saimaan lohikalat ja energiatalous Saimaan uhanalaiset lohikalat, järvilohi, taimen, ovat kärsineet virtavesien tuhoamisesta. Kaikkein karuin kohtalo on ollut Saimaan kuninkaalla eli järvilohella, jonka kaikki kutupaikat on padottu vesivoimatuotantoon. Luonnonkierron palauttaminen ja järkevässä mitassa tapahtuva kalastus ovat avainasemassa Järvilohen ja taimenen pelastamisessa. Kuurnan voimalaitos WWF:n mukaan Suomi on tehnyt arveluttavan maailmanennätyksen tuhoamalla 90 % vaelluskalakannoistaan. Vielä tätäkin heikompi tilanne on Saimaan järvilohen ja taimenen kohdalla sisävesissä. Saimaan järvilohi on äärimmäiseen uhanalainen perimältään ainutlaatuinen makeaan veteen sopeutunut sisävesilohi. Vastaavia sisävesilohikantoja on Äänisessä, Laatokassa, Ruotsin suurissa järvissä ja joissakin pohjoisamerikkalaisissa järvissä. Saimaa kuului viime jääkauden aikaan arktiseen Yoldian mereen ja mm. norppa, nieriä ja lohi sekä tietyt äyriäiset ovat jäänne tästä vaiheesta. Monien vaiheiden jälkeen Saimaa kuroutui omaksi järvekseen ja sen lajisto on sopeutunut makeaan veteen. Saimaan järvilohella on jäljellä poikastuottoalueita noin 10 ha. On arvioitu, että Pielis- ja Lieksanjoen poikastuotantopotentiaali on ollut ennen voimalarakentamista 136 000 smolttia. Saimaanlohen kutualueet on menetetty voimalarakentamisessa Saimaanlohi on lisääntynyt Pohjois-Karjalassa Pielis-, Ala-Koita- ja Lieksanjoessa. Pielisjoki on ollut merkittävin Saimaanlohen kutujoki, jossa on arvioitu olleen 177 ha:n koskipinta-ala ja kokonaispudotuskorkeus 18

Saimaan lohikalat Sivu 2 / 5 Saimaan lohikalayhdistys ry m. Ihminen ryhtyi muovaamaan vesiä uiton ja vesiliikenteen vuoksi, mikä heikensi järvilohen kutualueita. Kuitenkin vasta Pielis-, Ala-Koita- ja Lieksanjoen voimalarakentaminen tuhosi järvilohen lisääntymisen edellytykset. Venäjän puolelta rauhallisesti virtaava Koitajoki muuttuu yhtäkkiä koskiseksi Ala-Koitajoeksi. Pieneksi Tenoksi kutsuttu Ala-Koitajoki on 35 km pitkä ja 49 m pudotuskorkeudeltaan. Ala-Koitajoki on geohistoriallisesti merkittävä joki. Se on jääkauden jälkeisen Suomen ensimmäisen joki, joka syntyi, kun sulamisvedet puhkaisivat vesiväylän nykyisen Ala-Koitajoen paikalle. Jo 1800 1900 -luvuilla Ala-Koitajoen vaelluskalakannat kärsivät ylikalastuksesta. Pohjois-karjalan suurin, Vattenfallin omistama Pamilon voimalaitos on Palojärven ja Pielisjoessa sijaitsevan Jäsysjärven välillä. Voimala on rakennettu patoamalla Hiiskoski, jolloin on syntynyt tekojärvi. Tekojärven ja Palojärven välille on rakennettu kallion kanava ja Palojärven pintaa on nostettu rantapadoilla. Voimalaitoksen Ala-Koitajoen uoman luonnontilainen keskivirtaama oli ennen rakentamista 70 m3, ja patoamisen jälkeen se oli lähes kuiva. Jäännösvirtaama 2 m3 ei ole riittävä saimaanlohen lisääntymiselle. Ala-Koitajoen 77:stä kutu- ja poikastuotantohehtaarista tuhoutui 70. Ala-Koitajoen osuus Pielisjoen vuosittaisesta 100 000 vaelluspoikasen kokonaismäärästä on ollut arviolta 28 000 smolttia. Lieksanjoessa lisääntynyt ja Pielisessä syönnöstävä alkuperäinen järvilohikanta on kuollut sukupuuttoon. Sen tiedetään kuteneen Lieksanjoen alajuoksulla, jonne on rakennettu kaksi Kemijoki Oy:n omistamaa voimalaitosta. Vaikka Pielisen järvilohi ei ole kutenut ylempänä joessa olevilla koskialueilla, niin koskien vuolaus ja syvyys sopisivat järvilohen lisääntymiseen. Pohjois-Karjalassa tuotetaan 940 GWh:ta vesivoimaa, eli yli puolet maakunnassa tuotetusta vesivoimasta tuotetaan saimaanlohen kutukoskissa. Järvilohen lisääntymisalueella olevat voimalaitokset: omistaja, teho, menetetty koskipinta-ala, teho, vuosituotto, tuotannon osuus voimayhtiön kokonaistuotosta, pudotuskorkeus ja voimalan koko. Voimalaitos Kuurna Kaltimo Pamilo Lieksankoski Pankakoski Yhteensä Omistaja *PKS ** UPM Vattenfall Kemijoki Oy Pankakoski Valm. vuosi 1971 1858 1952 1960 1964 Menetetyt (ha) 73 98 70 Teho (MW) 18 24 83 16 15 156 Vuosituotto (GWH) 115 135 265 75 65 655 Tuotanto-osuus (%) 57 1,5 1,7 Pudotuskorkeus (m) 6,9 10 49 11,4 10,2 Voimalan koko pieni keskisuuri suuri pieni Pieni * PKS = Pohjois-karjalan sähkö ** UPM = United Paper Mills PKS Oy:n toimitusjohtajan mielestä järvilohen suojelu vaatisi laajan suojeluohjelman Vesivoimayritykset, jotka omistavat voimaloita padotuissa saimaanlohen kutukoskissa haastateltiin ja heiltä kysyttiin mielipidettä, kuinka saimaanlohi voidaan pelastaa. PKS on pieni pohjoiskarjalainen vesivoimayhtiö. Yhtiö tuottaa Suomen luonnonsuojeluliiton sertifioimaa ekoenergiaa mm. Pielisjoessa Kuurnan voimalaitok-

Saimaan lohikalat Sivu 3 / 5 Saimaan lohikalayhdistys ry sessa. Voimalan rakentaminen tuhosi saimaanlohen viimeiset kutupaikat. PKS Oy:n toimitusjohtaja Jorma Korhoselta tiedusteltiin: 1. Kalatiet, 2. Mitä lupia voimalat tarvitsevat, 3. Olisiko Kuurnaan mahdollista tehdä ohijuoksutusuomaan keinotekoinen koski lohien lisääntymistä ajatellen tai ennallistamaan alempana oleva Utran koski. Korhonen vastasi seuraavasti: Pielisjoella, kuten muissakin vesistöissä, koskien muutostyöt tapahtuivat aikoinaan aluksi uiton ja vesiliikenteen tarpeista ja myöhemmin vesivoimalaitosten rakentamisen tarpeista. Voimalaitosten kalataloudelle aiheutunutta haittaa korvataan voimalaitosten lupaehtojen mukaisesti velvoiteistutuksilla. Saimaanlohen menestymiseen vaikuttavat koskien rakentamisen lisäksi kalastus sekä maa- ja metsätalouden aiheuttamat vaikutukset veden laatuun. Asiantuntijoiden mukaan luontaisen kalakannan elvyttämiseen ei riitä pelkästään kalojen kulkureittien vapauttaminen, vaan se vaatisi koko Saimaan vesistöalueelle kokonaisvaltaisen suojelutoimenpidesuunnitelman. Käytännössä kaikki toimenpiteet, joilla vettä juoksutetaan voimalaitoksen ohi tai nostetaan voimalaitoksen alapuolista vedenpintaa, pienentävät voimalaitoksen tuotantoa. Tällaiset toimenpiteet ovat harvoin edes kansantaloudellisesti kannattavia (kalastus, matkailu, jne). Saimaanlohen suojelu, kuten useimmat muutkin suojeluasiat, ovat ihmisille arvoperusteisia asioita, jolloin taloudellisella kannattavuudella on päätöksen tekoon vain osamerkitys kokonaisuudessa. Suojelupäätökset tehdään yleensä suurelta osin yhteiskunnallisista lähtökohdista, jolloin mielestämme suojelutoimenpiteiden kustannuksistakin tulee vastata pääosilta yhteiskunnan. Järvilohen suojelun merkityksestä, suojelutoimenpiteistä ja niiden vaikutuksesta sekä suojelusta aiheutuvista kustannuksista on hyvä käydä keskustelua, jotta asiasta olisi kaikilla kokonaisvaltainen näkemys. UPM toimii lakien mukaan ja kantaa vastuun toiminnan aiheuttamista haitoista UPM:n ympäristöjohtajana toimivalta Timo Lehesvirralta tiedusteltiin 1. Pielisjoen Kaltimon voimalaitoksen luvista, 2. Velvoitteista ja 3. Suhtautumisesta järvilohen suojeluun. Hän vastasi: Vesivoima on tärkeä uusiutuvan energian ja säätövoiman lähde. UPM:n omistamilla vesivoimalaitoksilla on lainvoimainen viranomaisen antama lupa voimalaitoksen rakentamiselle ja toiminnalle. UPM hoitaa viranomaispäätösten mukaan kalanistutusvelvoitteet, kalanhoitomaksut tai muut viranomaisten määräämät toimenpiteet. UPM pitää hyvänä vaelluskalojen suojelua sekä kantojen elvyttämistä mahdollisuuksien mukaan. Kalateiden hallinta ja kunnossapito tulee olla kuntien tai yhteisöjen vastuulla. Vattenfall Oy:n ei kommentoinut Ala-Koitajokikysymystä Ylen tietojen perusteella 6 m 3 juoksutus Ala-koitajoessa aiheuttaisi 600 000 tulonmenetyksen. Tämä tarkoittaa sitä, että Vattenfall kantaa pääosan järvilohen luonnonkierron palauttamisesta johtuvista kuluista. Suomen vesivoimatoimintojen päällikkö Vattenfall Oy:n vesivoimaliiketoiminnan johtaja Erik Mälkki ei kommentoinut Ala-Koitajoen juoksutukseen liittyviä kysymyksiä ennen eikä jälkeen KHO:n päätöstä. KHO:sta saatu päätös oli hyvä Saimaanlohen kannalta eli yhtiö velvoitettiin lisäämään vanhan uoman juoksutusta kahdesta kuutiometristä kuuteen kuutioon. KHO:n päätöksellä kalatalousmaksusta luovutaan. Kemijoki Oy:n mielestä voimaloiden velvoitteet voisi käyttää joustavammin kalakantojen hyväksi

Saimaan lohikalat Sivu 4 / 5 Saimaan lohikalayhdistys ry Kemijoki Oy:n ympäristöpäälliköltä Erkki Huttulalta tiedusteltiin Lieksanjoen voimaloiden 1. Tuottoa ja mahdollisten ohijuoksutusten vaikutuksesta voimaloiden tuottavuuteen, 2. Kuuluvatko voimalat kalatiestrategiaan, 3. Millaisia lupia voimalat tarvitsevat, 4. Onko heille esitetty Ala-Koitajoen mallia Lieksankosken vanhalla uomalla ja 5. Miten yhtiö suhtautuu järvilohen suojeluun. Hän vastasi näin: 1. Tuotannon arvon laskeminen on hankala. Kemijoki Oy on ns. keskinäinen yhtiö, joka luovuttaa tuotantonsa (=sähkön) omistajilleen, jotka myyvät sen eteenpäin. Ja tämän myynnin arvosta meillä ei ole lukuja käytettävissä. Ohijuoksutetun veden hinta puolestaan määräytyy periaatteessa ohijuoksutuksen aikaisen sähkön hinnan ja ohijuoksutetun veden määrän perusteella, mutta sekään ei ole niin yksinkertainen asia. Nimittäin mikäli virtaama joessa ylittää voimalaitoksen rakennusvirtaaman, ei ohijuoksutus aiheuta tuotannonmenetystä, muussa tapauksessa kyllä. 2. Lieksanjoki mainitaan kalatiestrategian kärkikohteiden luettelossa. Se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että kalatiet rakennetaan tuota pikaa, koska strategia ei osoita varoja kalateiden rakentamiseen. Lieksanjoen rakentamisesta aiheutuneet kalataloudelliset haitat on aikanaan arvioitu voimalaitosten lupaprosessin yhteydessä ja voimalaitosrakentajalle on määrätty niiden kompensoimiseksi Lieksankosken laitoksen osalta istutusvelvoite ja Pankakosken osalta kalatalousmaksu. Lähtökohta on siten yhtiön kannalta se, että voimalaitokset toimivat lainvoimaisilla luvilla ja että tuo lupa pitää sisällään toiminnan kannalta keskeiset toimintaedellytykset, joista yksi on kalatalousvelvoite. Istutusvelvoite on melko jäykkä sen toteutuksen suhteen (ts. vastaavaa rahasummaa ei voida ilman uutta lupakäsittelyä käyttää esim. kalateiden rakentamiseen) kun taas kalatalousmaksu on tässä suhteessa huomattavan joustava. Jos velvoitevarojen käytöstä esim. kalateiden rakentamiseksi päästään eri osapuolten (osakaskunnat jne.) kesken yksimielisyyteen, sopii se myös meille. Olemme olleet mukana - lähinnä rahoittajan roolissa Lieksanjoen järvilohihankkeissa ja suhtaudumme järvilohen palauttamiseen positiivisesti edellä mainitut lähtökohdat huomioiden. Oma henkilökohtainen mielipiteeni tosin on, että Lieksanjoen tapauksessa olisi huomattavasti järkevämpää kalateiden sijaan edetä järvilohien ylisiirron tietä. Tästä on hyviä kokemuksia mm. Ruotsista Klarälveniltä. 3. Lieksanjoen voimalaitoksilla ja padoilla on vesilain mukaiset luvat. 4. Lieksanjoella ei ole (tietääkseni) esitetty vastaavanlaisia vaatimuksia kuin Ala-Koitajoella. Lieksankosken vanhaan uomaan on lupaviranomaisen päätöksen mukaisesti rakennettu pohjapatoja vesimaiseman säilyttämiseksi, ja tilanne on siltäkin osin kovin erilainen kuin Ala-Koitajoella. Pohjapatojen yhteyteen on rakennettu kalatiet, joita yhtiökin on rahoittanut. 5. Toivottavasti tuosta edellä esitetystä käy ilmi, että suhtaudumme asiaan positiivisesti. On myös hyvä muistaa, että järvilohen ahdingon helpottamiseksi tarvitaan hyvin laajaa toimenpidekokonaisuutta, jossa kalastuksen järjestäminen on aivan keskeisessä asemassa. Vastauksista oli huomattavissa, että vesivoimatuottajat olivat huolestuneita saimaanlohen tilanteesta ja ymmärsivät kalalajin ahdingon. Voimayhtiöt olivat oikeassa, että kalakantojen pelastaminen vaatisi rasvaevällisiin kaloihin kohdistuvan kalastuspaineen laskua järvellä. Vastaava tilanne on Päijänteen taimenella, jota pyydetään järvellä niin voimakkaasti, ettei kutukaloja riitä kunnostettuihin koskiin. Lopulta kuitenkin suurin osa saimaanlohen ongelmista johtuu vesivoimarakentamisesta, joka on johtanut lohen geneettisen perimän kapeutumiseen ja jokivaiheen luonnonvalinnan puuttumiseen. Voimayhtiöt eivät olleet valmiita luopumaan osasta vedestä ja luomaan kutupaikkoja. Voimayhtiöiden kiinnostus vaelluskala-asioita kohtaan voisi kasvaa, jos Suomen sähkönkulutus alkaisi laskea ja sähköntuotantoon syntyisi ylikapasiteettia. Kuluttajakin voi suojella Saimaan lohikaloja valitsemalla SLL sertifioimaa ekoenergiaa, jonka ehdot ovat tiukkenemassa. Aivan ongelmaton tämäkään vaihtoehto ei ole, SLL sertifioimaa sähköä tuotetaan Kuurnan voimalai-

Saimaan lohikalat Sivu 5 / 5 Saimaan lohikalayhdistys ry toksessa, joka on tuhonnut saimaanlohen viimeiset kutualueet. Kuitenkin Saimaan lohikalojen tulevaisuus on mitä suurimmassa määrin kuluttajien käsissä. Lähteet: Jarvilohi-hanke, Kemijoki Oy, PKS Oy, UPM Oy, Vattenfall Oy, WWF, Suomen luonnonsuojeluliitto ja Yle. Pertti Moilanen