YKSITYISEN SEKTORIN TYÖMARKKINATUTKIMUS 200 Akavan Erityisalojen selvityksiä 200
Akavan Erityisalat ry ISSN 179-
Aluksi Akavan Erityisalojen yksityisen sektorin työmarkkinatutkimus tehtiin jälleen erillisenä muista sektoreista ja sen vuosittain vaihtuvat erilliskysymykset noudattivat suurelta osin Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN ry:n tutkimuksen mukaisia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi 1 20 jäsenyhdistystemme yksityisellä sektorilla työskentelevää jäsentä. Vastausprosentti oli noin 9, mitä ei voi pitää tyydyttävänä. Vastaajista miehiä oli 1 %, naisia %, mikä ei täysin vastaa liiton sukupuolijakaumaa. Vastausprosentin alhaisuuden vuoksi saatuja tuloksia voidaan pitää vain suuntaa-antavina. Esimerkiksi palkkoja ja palkkakehitystä koskevat luvut eivät anna täysin luotettavaa kuvaa. Tutkimuksesta kuitenkin ilmenee, että liiton jäsenistöllä on tiettyjä ominaispiirteitä, jotka vaikuttavat sekä heidän palkkaukseensa että muihin työsuhteen ehtoihin. Yksi tällainen tekijä on työnantajan koko: jäsenistöstämme lähes puolet työskentelee henkilöstömäärältään alle sadan hengen yrityksissä. Viime aikoina on puhuttu paljon julkisen sektorin määräaikaisista työsuhteista. On kuitenkin huomattava, että myös liittomme yksityisen sektorin kokoaikatyössä olevista 1 % työskentelee määräaikaisina. Yksityissektorin määräaikaisuudet painottuvat nuoriin työntekijöihin ja pieniin työnantajayrityksiin sekä toisaalta myös osa-aikatyöntekijöihin. Miehistä neljä kymmenestä työskentelee johtotehtävissä. Sen sijaan naisista kyselyn mukaan lähes puolet on toimihenkilöasemassa. Kyselyyn vastanneista teollisuudessa työskenteli 27 % ja palvelujen piirissä %. Ilahduttavaa on, että kuusi kymmenestä ilmoitti työnantajansa noudattavan jotakin työehtosopimusta. Niitä, joiden työehdot eivät määräydy minkään kollektiivisopimuksen mukaan, oli 1 %. Huolestuttavaa on, että neljännes vastaajista ei tiennyt, noudattaako työnantaja jotakin työehtosopimusta. Edellisen vuoden työmarkkinatutkimukseen verrattuna positiivisinta on, että perhevapaiden käyttö oli lisääntynyt myös isien keskuudessa ja että vastaajat arvioivat työnantajansa suhtautuvan perhevapaisiin pääasiassa myönteisesti. Sen sijaan tasa-arvo- ja samapalkkaisuuskysymykset kaipaavat lisähuomiota. Neljä viidesosaa vastaajista työskenteli työpaikalla, jossa tasa-arvosuunnitelmaa ei ollut tehty. Kiitämme kaikkia niitä jäseniä, jotka käyttivät arvokasta aikaansa kyselyyn vastaamiseen. Vastauksistanne saamme hyödyllistä tietoa edunvalvontaamme ja palkkaneuvontaamme varten. Kiitokset myös tutkimuksen käytännön toteuttamisesta huolehtineille KTM Eija Savajalle ja FM Aila Mustoselle Palkansaajien tutkimuslaitoksesta. Helsingissä 1..200 Arja Ahola Asiamies Akavan Erityisalat ry Tämä tutkimusraportti alkaa tiivistelmällä, johon on koottu tutkimuksen keskeisiä tuloksia edunvalvonnan näkökulmasta. Tämän osion on toimittanut asiamies Arja Ahola. Tiivistelmää seuraa Palkansaajien tutkimuslaitoksen raportti kokonaisuudessaan. Akavan Erityisalat Yksityisen sektorin työmarkkinatutkimus 200 Tiivistelmä
YKSITYISEN SEKTORIN TYÖMARKKINATUTKIMUS 200 TIIVISTELMÄ Akavan Erityisaloissa on työmarkkinatutkimusta tehty vuodesta 199 lähtien, joten tämänkertainen tutkimus on liiton 17. Kyselylomake lähetettiin lokakuussa 200 joka toiselle jäsenyhdistyksemme yksityisen sektorin jäsenelle. Vastausprosentti on,7. Yksityisen sektorin jäsenet työskentelevät usein pienissä yrityksissä Vastaajista lähes puolet (7 %) työskenteli alle sadan hengen yrityksissä. Alle 0 hengen yrityksissä heistä oli 1 %. Toisaalta taas kaikkein suurimpia, yli 000 henkeä työllistäviä yrityksiä, oli 1 % vastaajien työantajista. Vastaajista naisia,0 % miehiä 1,0 % Keski-ikä naiset 9, v miehet,0 v Vähintään alempi korkeakoulututkinto naiset 0, % miehet 7, % Erilaisia toimen/ tehtävän nimikkeitä 29 Kaikki kuvionumerot viittaavat jäljessä seuraavan raportin numerointiin. Kuvio 1. Työnantajayrityksen henkilöstömäärä, % Henkilöä 1-9 17-29 0-99 0-29 20-99 9 1 1 1 00-999 00-2999 000-7 1 0 1 20 % Määräaikaisuus painottuu nuoriin työntekijöihin, osa-aikatyöntekijöihin ja pieniin työnantajayrityksiin Kokoaikatyössä olleista 1 % oli määräaikaisia. Osuudessa ei ollut tapahtunut muutosta edellisestä vuodesta. Osa-aikaisessa työsuhteessa olleista määräaikaisia oli vajaa kolmasosa (29 %). Kokoaikatyötä tehneistä, alle 0-vuotiaista jopa kolmasosa ( %) oli määräaikaisena. Edellisestä vuodesta määräaikaiset työsuhteet olivat yleistyneet alle 0-vuotiaitten ikäryhmissä. Koulutuksella oli myös vaikutusta määräaikaisuuteen. Mitä korkeampi vastaajan koulutustaso oli, sitä to- dennäköisemmin hän oli määräaikaisessa työsuhteessa. Tutkijakoulutuksen suorittaneista neljäsosa oli määräaikaisena. Myös työpaikan koko näytti vaikuttavan määräaikaisuuksien osuuteen. Mitä pienempi oli työnantajayritys, sitä todennäköisemmin siellä oli määräaikaisia työsuhteita. Määräaikaisuuksien osuus olikin kasvanut edellisestä vuodesta erityisesti -29 hengen yrityksissä. Sen sijaan 00 999 hengen yrityksissä määräaikaisten osuus oli lähes puolittunut vuoteen 200 verrattuna. Akavan Erityisalat Yksityisen sektorin työmarkkinatutkimus 200 Tiivistelmä
Kuvio. Kokopäivätyössä olleiden työsuhteen laatu työnantajayrityksen koon mukaan, % Henkilöä 1-9 7 22-29 79 21 0-99 1 0-29 91 9 20-99 90 00-999 9 00-2999 9 7 000-9 0 20 0 0 0 0 70 0 90 0 % Pysyvä Määräaikainen Naisista lähes puolet toimihenkilöasemassa Vastaajista runsas viidesosa (22, %) työskenteli johtotehtävissä, tosin naisista vastaava prosenttiosuus oli 19,. Asiantuntijatehtävissä työskenteli,1 % ja toimihenkilöasemassa,7 %. Naisista kuitenkin lähes puolet (7,9 %) työskenteli toimihenkilöinä. Asemataso näkyi myös palkoissa. Johtotehtävissä olleista yli puolella ( %) oli korkeakoulututkinto. Kuitenkin asiantuntijatehtävissä työskennelleiden koulutustaso oli korkein; kuusi kymmenestä oli suorittanut vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon. Kuvio vastaa koko raportin taulukkoa. Vastaajat toimiaseman mukaan, % Yhteensä 22 Miehet 0 2 Naiset 19 0 20 0 0 0 0 % Johtotehtävät Asiantuntijatehtävät Toimihenkilöt Akavan Erityisalat Yksityisen sektorin työmarkkinatutkimus 200 Tiivistelmä
Yli puolella vastanneista työsuhteen ehdot määräytyivät työehtosopimuksen mukaan Vajaalla viidesosalla (1 %) vastanneista työsuhteen ehdot määräytyivät Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN ry:n jonkun sopimusalan työehtosopimuksen mukaan. YTN/EK:n perussopimuksen tai yleissopimuksen piiriin kuului %, yrityskohtaisen työehtosopimuksen piiriin kuului joka kymmenes (11 %) ja jonkin muun työehtosopimuksen piiriin neljäsosa (2 %) kyselyyn vastanneista. ja neljännes vastaajista ei tiennyt, minkä mukaan työsuhteen ehdot määräytyivät Vastaajista 1 %:lla työsuhteen ehdot eivät määräytyneet kollektiivisopimuksen mukaan. Reilu neljäsosa (2 %) sen sijaan ei tiennyt työsuhteensa ehtojen määräytymisperusteita. Tähän ryhmään kuuluivat erityisesti nuoremmat ikäluokat. Kuvio 2. Vastaajat työnantajan toimialan mukaan, % Metalliteollisuus Metsäteollisuus 2 Kemian teollisuus Elintarviketeollisuus 2 Muu teollisuus Insinööri- ja suunnittelutoimistot Rakentaminen 1 1 Kauppa Tietoliikenne Tietojenkäsittelypalvelut Rahoitustoiminta Vakuutustoiminta 1 2 Käännösala Kulttuuriala Majoitus- ja ravitsemistoiminta 2 Terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluala 11 Muu palveluala 29 0 1 20 2 0 % Palkat nousivat vuoden 200 yleiskorotuksen verran Vastaajista 72 %:lla kokonaiskuukausiansiot olivat nousseet lokakuusta 200 lokakuuhun 200. Yleisimmin nousun syynä oli joko yleiskorotus (7 %), henkilökohtainen korotus (22 %), siirtyminen uuden työnantajan palvelukseen (7 %) tai uusi asema tai tehtävä (7 %). Miehillä (9 %) muutos liikkuvassa pal- kanosassa, kuten esimerkiksi provisiossa, oli yleisempi palkannousun syy kuin naisilla (2 %). Tarkasteluajanjaksona, lokakuusta 200 lokakuuhun 200, palkat olivat Akavan Erityisalojen yksityissektorilla nousseet 2, %, kun Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan kaikkien yksityisen sektorin palkansaajien ansiot vuonna 200 nousivat, %. Akavan Erityisalat Yksityisen sektorin työmarkkinatutkimus 200 Tiivistelmä
Mitä iäkkäämpi työntekijä, sitä todennäköisemmin palkannousun aiheutti yleiskorotus. Samoin pysyvässä kokoaikatyössä olleilla palkannousun aiheutti yleiskorotus tai henkilökohtainen korotus useammin kuin määräaikaisilla. Myös yrityksen koolla oli merkitystä. Suurissa, vähintään 00 hengen yrityksissä, yleiskorotus oli yleisempi syy kuin pienemmissä yrityksissä. Naisten ja miesten välinen palkkaero pysyi lähes ennallaan, nuorilla naisilla kuitenkin jo merkkejä paremmasta Naisten keskipalkka oli keskimäärin vajaat neljä viidesosaa (7 % ) miesten keskipalkasta. Alle 0- vuotiailla naisten keskipalkka oli kuitenkin jo % miesten keskipalkasta, mutta ero kasvoi iän myötä ollen 0-vuotiailla ja sitä vanhemmilla 79 %. Kokonaiskuukausiansiot nousivat iän myötä sekä naisilla että miehillä, miehillä kuitenkin naisia ripeämmin. Syynä tähän lienee asemataso. Miehillä lisäksi kokonaiskuukausiansioiden vaihtelu oli suurempaa kuin naisilla. Keskimääräiset kuukausiansiot vaihtelivat myös koulutustason mukaan, kuitenkin siten, että koulutustaso vaikutti ainoastaan naisten palkkoihin. Toimiasemalla oli luonnollisesti vaikutusta keskipalkan suuruuteen, samoin yrityksen koolla. Keskimääräiset kuukausiansiot kohosivat yrityksen koon kasvaessa. Määräaikaisten keskimääräiset kokonaisansiot olivat hieman alle kolme neljäsosaa pysyvässä työssä olevien palkoista. Kuvio. Kokoaikatyötä tehneiden kokonaiskuukausiansiot päätoimesta lokakuussa 200 YHTEENSÄ Miehet Naiset 221 271 99 IKÄ Alle 0 vuotta 0-9 vuotta 0-9 vuotta 0 vuotta - 207 27 0 TOIMIASEMA Johto Keskijohto Asiantuntijat Toimihenkilöt 21 22 79 729 TYÖSUHTEEN LAATU Pysyvä kokoaikatyö Määräaikainen kokoaikatyö 21 291 TYÖSSÄKÄYNTIALUE Pääkaupunkiseutu Etelä-Suomen lääni (pl. pääkaupunkiseutu) Länsi-Suomen lääni Itä-Suomen lääni Oulun lääni Lapin lääni 29 2772 2 277 27 22 F F0 F90 Keskiarvo 00 0 2000 200 000 00 000 00 000 00 000 Euroa/kk Akavan Erityisalat Yksityisen sektorin työmarkkinatutkimus 200 Tiivistelmä 7
Uusia palkkausjärjestelmiä otetaan käyttöön pikkuhiljaa Vastaajista 1 % kertoi kuuluvansa tehtävän vaativuuteen perustuvan uuden palkkausjärjestelmän piiriin. 2 % ei osannut sanoa, millaista palkanmääräytymisperustetta palkkauksessa käytetään. Uuden palkkausjärjestelmän piirissä olleista neljäsosa (2%) katsoi, että järjestelmän kehittäminen oli tehty yhteistyössä henkilöstön kanssa. Vajaa neljäsosa (2 %) ilmoitti, että yhteistyötä ei ollut ja puolet (1 %) ei tiennyt asiasta. Reilu neljäsosa vastaajista (27 %) oli tulospalkkauksen piirissä. Työaika reilusti yli sovitun ja työmäärä ainakin ajoittain liian suuri Kokoaikatyötä tehneiden työsopimuksessa tai muuten sovittu työaika oli keskimäärin 7, tuntia viikossa. Kuitenkin todellinen viikoittainen työaika oli keskimäärin 9,7 tuntia. Todellinen viikoittainen työaika kohosi iän myötä. Kun se nuorilla, alle 0-vuotiailla, oli keskimäärin 7,2, tuntia, kohosi se iän myötä siten, että yli 0-vuotiailla se oli keskimäärin 0, tuntia. Johtotehtävissä olevien todellinen työaika kipusi keskimäärin 2,1 tuntiin, asiantuntijoilla 9, tuntiin. Toimihenkilöillä todellinen viikoittainen työaika jäi,7 tuntiin. Kaksi viidesosaa (2 %) piti työmäärää sopivana. Hiukan suurempi osuus ( %) oli sitä mieltä, että työmäärä oli ajoittain liian suuri ja 12 %:lla työmäärä oli jatkuvasti liian suuri. Johtotehtävissä toimivista työmääräänsä piti jatkuvasti liian suurena viidesosa (19 %), asiantuntijoista 11 % ja toimihenkilöistä %. Ylitöitä tehdään, myös korvauksetta Reilu viidesosa vastaajista (2 %) ei tehnyt lainkaan ylitöitä. Neljäsosalla (2 %) tehtyjen ylitöiden määrä oli lisääntynyt vuodesta 200. Johtotehtävissä työskennelleistä kolmasosalla (2 %) ylitöiden määrä oli lisääntynyt ainakin jonkin verran edelliseen vuoteen verrattuna. Toimihenkilöissä oli eniten (27 %) niitä, jotka eivät tehneet ylitöitä lainkaan. Lähes puolet vastaajista (9 %) sai tekemistään ylitöistä korvauksen ilman korotuksia vapaa-aikana.1 % sai korvauksen korotettuna vapaa-aikana, samoin 1 % korotettuna rahana. Pienelle osalle korvaus maksettiin ilman korotuksia rahana tai ilman korotuksia osittain rahana tai osittain vapaa-aikana. Vastaajista 1 % ei saanut tekemistään ylitöistä korvausta lainkaan tai niiden katsottiin sisältyvän peruspalkkaan. Erityisesti johtotehtävissä olevista lähes kolmasosa (29 %) kuului tähän ryhmään. Niistä vastaajista, joille ylityöt korvattiin vapaana, kolme viidesosaa ( %) pystyi pääsääntöisesti pitämään kyseiset vapaat. Vajaalla neljäsosalla (2 %) ylityövapaat kertyivät ns. työaikapankkiin, josta ne voi pitää myöhemmin. Reilulla kymmenesosalla (1 %) ylityövapaat jäivät pääsääntöisesti pitämättä. Miesten perhevapaiden käyttö yleistymään päin Vastaajista yli puolella oli lapsia. Heitä pyydettiin vastaamaan perhevapaiden käyttöä koskeviin kysymyksiin ja arvioimaan työnantajien suhtautumista äitiys-, vanhempain- ja hoitovapaan käyttöön. Työnantajien suhtautuminen oli keskimäärin myönteistä. Positiivisimmin suhtauduttiin äitiysloman käyttöön. 1 % vastaajista arvioi työnantajan suhtautuvan kielteisesti osittaisen hoitovapaan käyttöön. Miehet arvioivat työnantajan suhtautumisen perhevapaisiin myönteisemmäksi kuin naiset. Vastaajista viidesosa ilmoitti, että perheessä ei oltu käytetty isyysvapaata. Täydet 1 arkipäivää oli pitänyt 0 % isistä. Perheistä kolmessa neljäsosassa isyyskuukausi jäi täysin käyttämättä. Kuitenkin vajaa neljäsosa vastaajista oli pitänyt täydet 12 arkipäivää. Tasa-arvo ja samapalkkaisuus Viidesosa (19 %) vastaajista ilmoitti, että heidän työpaikallansa on tehty tasa-arvosuunnitelma. Osuus vaikuttaa pieneltä siihen nähden, että 9 % vastaajien työnantajayrityksistä oli henkilöstömäärältään suurempia kuin 0 henkeä. Vain % niistä, joiden työpaikalla suunnitelma oli tehty, oli sitä mieltä, että se oli edesauttanut palkkaeron kaventumista. Miehet olivat naisia useammin sitä mieltä, että suunnitelma oli kaventanut palkkaeroa. Akavan Erityisalat Yksityisen sektorin työmarkkinatutkimus 200 Tiivistelmä
Akavan Erityisalojen työmarkkinatutkimus 200 Yksityinen sektori Sisällysluettelo Yleistä...2 Taustatietoja vastanneista...2 Työsuhteeseen liittyviä tietoja... Työnantaja... Työsuhde ja sen laatu... Toimiasema... Työsuhteen ehtojen määräytyminen... Työaika... Työmäärä... Ylityöt...7 Ylitöiden määrä...7 Ylitöiden korvaaminen...7 Matka-aika... Matkatyöpäivien määrä... Matka-ajan korvaaminen... Työsuhteen varmuus...9 Palkkaus...11 Kokonaiskuukausiansiot...11 Luontoisedut ja ylityökorvaukset...1 Tulospalkkaus...1 Vuosiansiot...1 Palkkakehitys...1 Uudet palkkausjärjestelmät...1 Henkilökohtaiset palkankorotukset...1 Tasa-arvo ja samapalkkaisuus...1 Etätyö...1 Työ ja perhe...1 Lasten lukumäärä...1 Työnantaja ja perhevapaiden käyttö...1 Perhevapaiden käyttö...17 Tilanne työpaikalla perhevapaan jälkeen...17 Taulukkoluettelo...19 Liitetaulukot...20 Kyselylomake...2 1
Yleistä Akavan Erityisalojen vuoden 200 työmarkkinatutkimus suoritettiin totuttuun tapaan kyselytutkimuksena. Kuten edellisenäkin vuonna tutkimus jakaantui kahteen osaan siten, että julkiselle ja yksityiselle sektorille laadittiin omat kyselylomakkeet. Tämä raportti käsittelee yksityisen sektorin vastauksia. Kyselylomake lähetettiin joka toiselle yksityisellä sektorilla työskentelevälle Akavan Erityisalojen jäsenelle. Kyselyyn otettiin kuitenkin mukaan kaikki liiton rekisterin mukaan käännösalalla työskentelevät. Vastauksia on painotettu siten, että käännösalalla työskentelevien painokerroin on 0, ja muiden 1. Käännösalalla työskenteli 0 vastaajaa. Kyselytutkimuksen ajankohtaa aikaistettiin edellisestä vuodesta ja kyselylomakkeet postitettiin 2..200. Lomakkeen täyttämisestä ja palauttamisesta muistuttava kortti lähetettiin lomakkeen saajille 7.11.200. Kyselylomakkeen viimeinen palautuspäivä oli 2.12.200. Lomakkeita postitettiin kaiken kaikkiaan 21 kappaletta, joista palautui lomaketta. Vastausprosentti,7 % oli noussut edellisestä vuodesta, jolloin se oli %. Kyselylomake oli mahdollista täyttää myös Akavan Erityisalojen kotisivuilla. Kyselyyn vastanneista 12 eli 1 %:a käyttikin tätä vaihtoehtoa vastaamiseen. Edellisenä vuonna % vastauksista tuli internetin kautta. Yksityisen sektorin lomakkeella kysyttiin työsuhteeseen liittyvät perustiedot ja työaika. Kuten edellisenäkin vuonna kiinnostuksen kohteena olivat myös palkkaus, ylitöiden tekeminen ja etätyö. Tämänkertaisen tutkimuksen uudet kysymykset käsittelivät matka-aikaa ja sen korvaamista, henkilökohtaisia palkankorotuksia sekä työhön ja perheeseen liittyviä asioita. Kyselyaineisto koostuu pääasiassa luokitelluista muuttujista, kuten sukupuoli tai toimiasema. Jatkuvista muuttujista, kuten ikä, matkatyöpäivien lukumäärä tai kokonaiskuukausiansio, on käytetty tunnuslukuna muuttujan keskiarvoa. Ristiintaulukoinneissa muuttujien välistä yhteisvaihtelua (riippuvuutta) on testattu χ 2 -testillä. Tekstissä esille otetut erot eri muuttujien suhteen on kaikki testattu ja todettu tilastollisesti merkitseviksi vähintään %:n merkitsevyystasolla. %:n merkitsevyystaso tarkoittaa, että vähemmän kuin viisi tapausta sadasta on sattuman aiheuttamia. Taustatietoja vastanneista Taulukossa 1 on esitetty kyselyyn vastanneet jäsenyhdistyksen mukaan. Vastaajista vajaa kolmasosa oli SPECI- An jäseniä. Viidesosa vastanneista kuului Kääntäjien ammattijärjestöön ja samoin viidesosa vastaajista oli Tradenomi HSO Sihteerit yhdistyksen jäseniä. Miehistä melkein puolet kuului SPECIAan ja lähes 1 %:a kuulujohonkin muuhun kuin lomakkeella mainittuun jäsenyhdistykseen. Miehistä noin % ei ilmoittanut omaa jäsenyhdistystään. Naisista 2 % kuului SPECIAan ja reilu viidesosa Tradenomi HSO Sihteerit yhdistykseen. Kääntäjien ammattijärjestöön naisista kuului joka viides. Taulukko 1. Vastaajat jäsenyhdistyksittäin, % Yhteensä (N = 9) Miehet (N = 1) Naiset (N = 9) Arkistoalan ammattiyhdistys ry 1,0 2, 0,7 Blue 1 Pilots' Association (B1PA) 0,,1 0,0 Hallintonotaarit ry 0,2 0,7 0,1 Kääntäjien ammattijärjestö ry 19, 7, 21,2 Museoalan ammattiliitto ry,,1, Nuoriso- ja Liikunta-alan asiantuntijat ry 1, 0,7 1, SPECIA - asiantuntijat ja ylemmät toimihenkilöt ry 1,1, 2, Suomen restonomit - SURE ry 2, 0,7 2,9 Suomen Toimintaterapeuttiliitto ry,1 2,1,7 Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry,2,2,0 Tiedotusalan ammattijärjestö ry,9 2,,0 Tradenomi HSO Sihteerit ry 19,1 0,0 22,2 Muu, 1, 1,7 Ei tietoa 1,9, 1, Taulukosta 2 nähdään, että vastanneista oli miehiä 1 %. Edellisenä vuonna miesten osuus oli 12 %. Vastaajien keski-ikä oli 0,2 vuotta. Miehet olivat keskimäärin, vuotta vanhempia kuin naiset. Naisista yli puolet (2 %) oli alle 0-vuotiaita ja miehistä reilu kolmasosa (7 %). Keski-ikä vaihteli jäsenyhdistyksittäin. Suomen Restonomit yhdistyksessä jäsenten keski-ikä oli alhaisin eli 27,2 vuotta. Museoalan ammattiliiton jäsenistön keskiikä taas oli korkein eli 2, vuotta. SPECIAn, Tiedotusalan ammattijärjestön sekä Tradenomi HSO Sihteerit yhdistyksen jäsenistön keski-ikä oli noin 1 vuotta. Akavan Erityisalojen työmarkkinatutkimus 200, yksityissektori 2
Vastaajien koulutustaso oli korkea; kolme neljäsosaa vastanneista oli suorittanut vähintään alemman korkeakoulututkinnon. Naisten koulutustaso oli korkeampi kuin miesten. Ylemmän korkeakoulututkinnon tai tutkijakoulutuksen suorittaneiden määrissä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja sukupuolittain. Sen sijaan miehissä oli selvästi enemmän niitä, jotka olivat suorittaneet ainoastaan keskiasteen tutkinnon. Taulukko 2. Taustatietoja kyselyyn vastanneista, % Yhteensä Miehet Naiset Sukupuoli 0,0 1,0,0 Keski-ikä 0,2,0 9, Alle 0-vuotiaat 17,2,1 1, 0-9 -vuotiaat 2,2 2,,2 0-9 -vuotiaat 29, 2, 29, 0-vuotiaat tai vanhemmat 21,0,0 1, Koulutusaste Keskiaste,7 17,0 9,7 Alin korkea-aste 9, 7,,0 Alempi korkeakoulututkinto 0,2 21, 1, Ylempi korkeakoulututkinto,7 7,2, Tutkijakoulutusaste 1, 2, 1, Ulkomailla suoritettu tutkinto 2,2, 1,9 Kolmasosa ( %) vastaajista oli suorittanut filosofian kandidaatin tai maisterin tutkinnon. Seuraavaksi yleisimmät tutkinnot olivat HSO (1 %), tradenomi (7 %), toimintaterapeutti (7 %), DKK ( %) ja kasvatustieteiden maisteri ( %). Kaikkiaan erilaisia tutkintoja oli. Helsingin yliopistossa tutkintonsa oli suorittanut lähes viidesosa (19 %) vastanneista. Kymmenesosa oli suorittanut tutkinnon joko Helsingin sihteeriopistossa (12 %), Tampereen yliopistossa ( %) tai Turun yliopistossa (9 %). Vastaajien tutkintoikä oli keskimäärin 27, vuotta. Vajaa kolmasosa (29 %) ei maininnut suorittamaansa tutkintoa ja reilu kolmasosa ( %) tutkintonsa suorituspaikkaa. Vastaajista yli puolet ( %) työskenteli pääkaupunkiseudulla ja 11 % muualla Etelä- Suomen läänin alueella. Länsi-Suomen läänin alueella kävi työssä reilu viidesosa (22 %) ja Itä-Suomen tai Oulun lääneissä kummassakin noin %. Lapin läänissä työpaikka oli 2 %:lla vastaajista. Työsuhteeseen liittyviä tietoja Työnantaja Kaksi kolmasosaa vastaajista työskenteli yksityisessä yrityksessä ja kolmasosa yksityisessä yleishyödyllisessä yhteisössä. Miehet ( %) olivat naisia (1 %) useammin yksityisen yleishyödyllisen yhteisön palveluksessa. Kuviosta 1 nähdään, että kolmasosa (1 %) vastaajista työskenteli alle 0 hengen yrityksissä. Suurissa vähintään 000 henkilöä työllistävissä yrityksissä työskenteli 1 % vastanneista. Kyselyyn vastanneista kymmenesosa työskenteli joko kulttuurialalla tai terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelualalla. Vajaa kolmasosa vastaajista työskenteli työnantajalla, jonka toimiala oli jokin muu palveluala. Kuvio 1. Työnantajayrityksen henkilöstömäärä, % Henkilöä 1-9 -29 0-99 0-29 20-99 00-999 00-2999 000-17 9 1 1 1 7 1 0 1 20 % Akavan Erityisalojen työmarkkinatutkimus 200, yksityissektori
Kuvio 2. Vastaajat työnantajan toimialan mukaan, % Metalliteollisuus Metsäteollisuus 2 Kemian teollisuus Elintarviketeollisuus 2 Muu teollisuus Insinööri- ja suunnittelutoimistot Rakentaminen 1 1 Kauppa Tietoliikenne Tietojenkäsittelypalvelut Rahoitustoiminta Vakuutustoiminta 1 2 Käännösala Kulttuuriala Majoitus- ja ravitsemistoiminta 2 Terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluala 11 Muu palveluala 29 0 1 20 2 0 % Lähes % vastaajista työskenteli Nokian palveluksessa. Yli kahdeksan kyselyyn vastannutta työskenteli kussakin seuraavista yrityksistä: AAC Global, BGS Finland, Citec Information, Done Information, Metso ja UPM- Kymmene. Viidesosalla vastaajista työnantaja sisältyi 0 yrityksen listaan, joka lomakkeella annettiin. Neljä viidesosaa vastanneista työskenteli jossain muussa yrityksessä. Työsuhde ja sen laatu Kyselyyn vastanneista 72 % oli pysyvässä kokoaikatyössä ja kymmenesosa (11 %) määräaikaisessa kokoaikatyössä. Joko pysyvässä tai määräaikaisessa osa-aikatyössä oli % vastanneista. Pysyvässä osa-aikatyössä työtuntien määrä oli keskimäärin 2,9 tuntia viikossa. Määräaikaisessa osa-aikatyössä työtuntien määrä viikossa oli keskimäärin tuntia vähemmän kuin pysyvässä osaaikatyössä. Äitiys-, isyys- tai vanhempainlomalla tai hoitovapaalla oli 7 % vastaajista. Pienten lasten vanhempien lyhennettyä työviikkoa teki vajaat 2 prosenttia ja osa-aikaeläkkeellä oli vajaa prosentti. Vuorotteluvapaalla oli yksi kyselyyn vastanneista. Erilaisia toimen tai tehtävän nimikkeitä oli kaiken kaikkiaan 29. Yleisimmät nimikkeet olivat assistentti, toimintaterapeutti, projektipäällikkö, johdon assistentti, kääntäjä, toiminnanjohtaja ja sihteeri. Miehillä yleisimmät nimikkeet olivat projektipäällikkö, toiminnanjohtaja, myyntipäällikkö ja toimitusjohtaja. Naiset työskentelivät yleisimmin assistentteina, toimintaterapeutteina, johdon assistentteina, kääntäjinä, sihteereinä, projektipäällikköinä tai toiminnanjohtajina. Kokoaikatyössä olleista 1 % oli määräaikaisia. Määräaikaisten osuudessa ei ollut tapahtunut muutosta edellisestä vuodesta. Osa-aikaisessa työsuhteessa olleista määräaikaisia oli vajaa kolmasosa (29 %). Kokoaikatyötä tehneistä, alle 0-vuotiaista kolmasosa ( %) oli määräaikaisia. 0-9 vuotiaista määräaikaisia oli 1 % ja 0-9 vuotiaista %. 0-vuotiaista tai sitä vanhemmista määräaikaisia oli vajaat %. Edellisestä vuodesta määräaikaiset työsuhteet ovat yleistyneet alle 0-vuotiailla; alle 0-vuotiaista oli määräaikaisia 2 % ja 0-9 vuotiaista 12 % vuonna 200. Vastaajan koulutusasteella oli vaikutusta työsuhteen laatuun. Mitä korkeampi vastaajan koulutustaso oli, sitä todennäköisemmin hän oli määräaikaisessa työsuhteessa. Tutkijakoulutuksen suorittaneista neljäsosa oli määräaikaisia. Kuviossa on esitetty kokopäivätyötä tehneiden pysyvässä ja määräaikaisessa työsuhteessa olleiden osuudet jäsenyhdistyksittäin. Määräaikaisessa työsuhteessa työskennelleitä oli eniten Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestöön, Suomen Restonomeihin ja Suomen Toimintaterapeuttiliittoon kuuluneissa. Akavan Erityisalojen työmarkkinatutkimus 200, yksityissektori
Kuvio. Kokopäivätyössä olleiden työsuhteen laatu jäsenyhdistyksen mukaan, % Kääntäjien ammattijärjestö 92 Museoalan ammattiliitto 7 1 SPECIA 1 SURE 7 2 Suomen Toimintaterapeuttiliitto 79 21 TAKU 2 Tiedotusalan ammattijärjestö 9 Tradenomi HSO Sihteerit 9 Muu 1 19 0 20 0 0 0 0 % Pysyvä Määräaikainen Kuvio. Kokopäivätyössä olleiden työsuhteen laatu työnantajayrityksen koon mukaan, % Henkilöä 1-9 7 22-29 79 21 0-99 1 0-29 91 9 20-99 90 00-999 9 00-2999 9 7 000-9 0 20 0 0 0 0 70 0 90 0 % Pysyvä Määräaikainen Kuviosta nähdään, että pienissä, alle hengen yrityksissä yli viidesosa työskenteli määräaikaisessa työsuhteessa. Yrityksen koon kasvaessa määräaikaisten osuus väheni. Määräaikaisten osuus on kasvanut edellisestä vuodesta erityisesti -29 hengen yrityksissä; vuonna 200 määräaikaisten osuus tämän kokoisissa yrityksissä oli 1 %. 00-999 hengen yrityksissä määräaikaisten osuus on lähes puolittunut verrattuna vuoteen 200. Myös tätä suuremmissa yrityksissä määräaikaisten osuus on hieman vähentynyt. Akavan Erityisalojen työmarkkinatutkimus 200, yksityissektori
Toimiasema Noin viidesosa kyselyyn vastanneista työskenteli johtotehtävissä, kolmasosa asiantuntijana ja % oli toimihenkilöitä. Naisista lähes puolet oli toimihenkilötehtävissä. Miehet työskentelivät naisia useammin johtotehtävissä. Taulukko. Vastaajat toimiaseman mukaan, % Toimiasema Yhteensä Miehet Naiset Johtotehtävät 22, 9,9 19, Asiantuntijatehtävät,1, 2,7 Toimihenkilöt,7 2, 7,9 Johtotehtävissä olleista yli puolet ( %) oli suorittanut vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon. Asiantuntijatehtävissä työskennelleiden koulutustaso oli korkein; kuusi kymmenestä oli suorittanut vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon. Toimihenkilöiden koulutustaso oli alhaisempi: heistä kolmasosalla ( %) oli ylempi korkeakoulututkinto ja 9 %:lla alempi korkeakoulututkinto. Noin viidesosalla (21 %) vastaajista oli alaisia. Miehillä ( %) oli alaisia useammin kuin naisilla (1 %). Alle 0-vuotiaista alaisia oli kymmenesosalla ja 0- vuotiaista tai sitä vanhemmista joka kolmannella (2 %). Kolmella neljästä johtotehtävissä työskennelleestä ja 7 %:lla asiantuntijoista oli alaisia. Välittömässä alaisuudessa oli keskimäärin 7 henkilöä. Välittömässä alaisuudessa olleiden henkilöiden määrä vaihteli yhdestä 7:een. Kaiken kaikkiaan alaisuudessa oli keskimäärin 21 henkilöä, mikä on henkilöä enemmän kuin edellisenä vuonna. Kaikkiaan alaisuudessa saattoi olla 200 henkilöä. Työsuhteen ehtojen määräytyminen Vajaalla viidesosalla (1 %) vastanneista työsuhteen ehdot määräytyivät YTN:n jonkun sopimusalan työehtosopimuksen mukaan. YTN/EK:n perussopimuksen tai yleissopimuksen piiriin kuului %, yrityskohtaisen työehtosopimuksen piiriin joka kymmenes (11 %) ja jonkin muun työehtosopimuksen piiriin neljäsosa (2 %) kyselyyn vastanneista. Vastaajista 1 %:lla työsuhteen ehdot eivät määräytyneet kollektiivisopimuksen mukaan. Reilu neljäsosa (2 %) vastaajista ei tiennyt, miten työsuhteen ehdot määräytyivät. Alle 0-vuotiaista kolmasosa ja 0-9 vuotiaistakaan 1 % ei tiennyt, miten heidän työsuhteensa ehdot määräytyivät. 0-vuotiaista tai sitä vanhemmista viidesosa ei tiennyt työsuhteensa ehtojen määräytymisperusteista. Museoalan ammattiliittoon kuuluneista kolmasosa ja Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKUun kuuluneista 1 % ei tiennyt työsuhteensa ehtojen määräytymisperusteita. Parhaiten työsuhteensa ehtojen määräytymisperusteista olivat tietoisia Suomen Toimintaterapeuttiliittoon ja Suomen Restonomit SUREen kuuluneet vastaajat. Heistä neljä viidesosaa tiesi työsuhteensa ehtojen määräytymisperusteet. Työaika Kokoaikatyötä tehneiden työsopimuksessa tai muuten sovittu työaika oli keskimäärin 7, tuntia viikossa. Todellinen viikoittainen työaika oli keskimäärin 9,7 tuntia. Edelliseen vuoteen verrattuna keskimääräisissä työajoissa ei ole tapahtunut muutoksia. Todellinen viikoittainen työaika oli nuorilla, alle 0- vuotiailla keskimäärin 7,2 tuntia ja kohosi iän karttuessa siten, että 0-vuotiailla tai sitä vanhemmilla todellinen viikoittainen työaika oli keskimäärin 0, tuntia. Todellinen viikoittainen työaika venyi yli 0 tunnin SPECIAn, Suomen Restonomit SUREn ja Tiedotusalan ammattijärjestön jäsenillä. Johtotehtävissä työskennelleiden todellinen viikoittainen työaika oli keskimäärin 2,1 tuntia ja asiantuntijoilla 9, tuntia. Toimihenkilöiden tekemä työviikko oli keskimäärin vajaan tunnin lyhyempi eli,7 tuntia. Työmäärä Kaksi viidesosaa (2 %) vastaajista piti työmääräänsä sopivana. Vajaalla puolella ( %) työmäärä oli ajoittain liian suuri ja 12 %:lla työmäärä oli jatkuvasti liian suuri. Pari prosenttia vastanneista piti työmääräänsä liian pienenä. Kuviossa on esitetty jäsenyhdistyksittäin niiden vastaajien osuudet, jotka ainakin ajoittain kokivat työmääränsä liian suureksi. Museoalan ammattiliittoon kuuluneista kolme neljäsosaa ja Tiedotusalan ammattijärjestöön kuuluneista 70 % piti ainakin ajoittain työmääräänsä liian suurena. Sekä Tiedotusalan ammattijärjestön että Museoalan ammattiliiton jäsenistä neljäsosa piti työmääräänsä jatkuvasti liian suurena. Johtotehtävissä työskennelleistä työmääräänsä piti jatkuvasti liian suurena vajaa viidesosa (19 %) - asiantuntijoista (11 %) ja toimihenkilöistä ( %) joka kymmenes. Seitsemän kymmenesosaa (9 %) niistä, joilla oli alaisia, koki työmääränsä ainakin ajoittain liian suureksi. Niistä, joilla ei ollut alaisia, hieman yli puolet ( %) koki ainakin ajoittain työmääränsä liian suureksi. Akavan Erityisalojen työmarkkinatutkimus 200, yksityissektori
Kuvio. Työmääräänsä ainakin ajoittain liian suurena pitäneet jäsenyhdistyksen mukaan, % Kääntäjien ammattijärjestö 9 2 Museoalan ammattiliitto 2 7 SPECIA SURE Suomen Toimintaterapeuttiliitto TAKU 1 1 1 Tiedotusalan ammattijärjestö 2 Tradenomi HSO Sihteerit Muu 9 0 0 20 0 0 0 0 Työmäärä on jatkuvasti liian suuri Työmäärä on ajoittain liian suuri % Ylityöt Ylitöiden määrä Reilu viidesosa (2 %) vastaajista ei tehnyt lainkaan ylitöitä. 0-9 vuotiaissa oli eniten niitä, jotka eivät tehneet lainkaan ylitöitä (2 %). Neljäsosalla (2 %) tehtyjen ylitöiden määrä oli lisääntynyt vuodesta 200 ainakin jonkin verran. Kahdella viidesosalla (1 %) vastanneista ylitöiden määrä ei ollut muuttunut edellisestä vuodesta. Noin % vastaajista oli tehnyt ylitöitä vähemmän kuin vuonna 200. Alle 0-vuotiaista kolmasosa (1 %) teki ylitöitä ainakin jonkin verran enemmän kuin edellisenä vuonna. 0-9 vuotiaista ylitöiden määrä oli lisääntynyt viidesosalla (22 %), 0-9 vuotiaista reilulla neljäsosalla (27 %) ja 0-vuotiaista tai sitä vanhemmista vajaalla viidesosalla (1 %). Erityisesti 0-9-vuotiailla tehtyjen ylitöiden määrä oli vähentynyt (1 %) edellisestä vuodesta. Johtotehtävissä työskennelleistä kolmasosalla (2 %) ylitöiden määrä oli lisääntynyt ainakin jonkin verran verrattuna vuoteen 200. Joka kymmenennellä johtoon kuuluneista ylitöiden määrä oli lisääntynyt selvästi. Viidesosa asiantuntijoista ja toimihenkilöistä ilmoitti ylitöiden määrän lisääntyneen. Toimihenkilöissä oli eniten niitä, jotka eivät tehneet ylitöitä lainkaan eli 27 %. Asiantuntijoista 17 %:lla ylitöiden määrä oli vähentynyt edellisestä vuodesta ainakin jonkin verran. Tehtyjen ylitöiden määrissä tapahtuneet muutokset vaihtelivat työnantajayrityksen toimialan mukaan. Metalliteollisuudessa työskennelleistä viidesosalla ylitöiden määrä oli lisääntynyt edellisestä vuodesta. Muilla palvelualoilla ylitöiden määrä taas oli lisääntynyt reilulla neljäsosalla (2 %) vastanneista. Lisäys on suurempi kuin muilla toimialoilla keskimäärin. Työmääräänsä jatkuvasti liian suurena pitäneistä viidesosa (21 %) kertoi ylitöiden määrän lisääntyneen selvästi edellisestä vuodesta ja kolmasosa (2 %) ylitöiden lisääntyneen ainakin jonkin verran. Ylitöiden korvaaminen Lähes puolet (9 %) Akavan Erityisalojen kyselyyn vastanneista sai tekemistään ylitöistä korvauksen ilman korotuksia vapaa-aikana (ns. 1:1). Työaikalakien, virkatai työehtosopimusten mukaisen ylityökorvauksen sai korotettuna rahana 1 % vastaajista ja korotettuna vapaa-aikana myöskin 1 %. Vajaa viidesosa (1 %) vastaajista ei saanut tekemistään ylitöistä korvausta tai niiden katsottiin sisältyvän peruspalkkaan. Ylityöt korvattiin ilman korotuksia rahana %:lle, ilman korotuksia osittain rahana vajaalle 2 %:lle, ilman korotuksia osittain vapaa-aikana %:lle, jollain muulla tavalla %:lle ja erillisenä, kiinteänä, kuukausittain maksettuna, arviomääräisenä rahakorvauksena vajaalle prosentille vastanneista. Johtotehtävissä olleista lähes kolmasosa (29 %) ei saanut tekemistään ylitöistä korvauksia tai niiden katsottiin kuuluvan peruspalkkaan. Asiantuntijoista ja toimihenkilöistä 1 % ei saanut tekemistään ylitöistä korvauksia. Niistä vastaajista, joille ylityöt korvattiin vapaana, pystyi kolme viidesosaa ( %) pääsääntöisesti pitämään kyseiset vapaat. Vajaalla neljäsosalla (2 %) ylityövapaat kertyivät ns. työaikapankkiin, josta ne voi pitää myöhemmin. Reilulla kymmenesosalla (1 %) vastaajista ylityövapaat jäivät pääsääntöisesti pitämättä. Miehiltä (22 %) ylityövapaat jäivät pitämättä noin kaksi kertaa useammin kuin naisilta (12 %). Johtotehtävissä työskennelleistä viidesosa (19 %), asiantuntijoista Akavan Erityisalojen työmarkkinatutkimus 200, yksityissektori 7
1 % ja toimihenkilöistä vajaa kymmenesosa ( %) ei pystynyt käyttämään ylityövapaitaan. 0-vuotiailta tai sitä vanhemmilta jäivät ylityövapaat useammin käyttämättä kuin sitä nuoremmilta. Matka-aika Matkatyöpäivien määrä Kahdelle kolmasosalle (9 %) vastaajista oli kertynyt päivärahaan oikeuttavia matkatyöpäiviä kotimaassa ja kolmasosalle (2 %) ulkomailla vuoden aikana. Kotimaassa matkatyöpäiviä kertyi keskimäärin 1, ja ulkomailla 11,. Matkatyöpäivien määrä kotimaassa vaihteli välillä yhdestä 200:aan ja ulkomailla yhdestä :een. Miehille matkatyöpäiviä kertyi enemmän kuin naisille. Kotimaassa miehet tekivät keskimäärin 22,7 matkatyöpäivää vuodessa ja naiset puolet vähemmän (11,). Miesten matkatyöpäivien määrä ulkomailla oli keskimäärin 1, ja naisten päivää vähemmän. Kuviossa on esitetty matkatyöpäivien määrä keskimäärin kotimaassa jäsenyhdistyksen mukaan. SPECI- An jäsenille kertyi keskimäärin 1 kotimaan matkatyöpäivää. Kääntäjien ammattijärjestöön ja Museoalan ammattiliittoon kuuluneille kertyi vähiten matkatyöpäiviä kotimaassa. Ulkomailla tehtyjen matkatyöpäivien määrissä ei ollut eroja jäsenyhdistyksittäin. Myöskään eri toimiasemissa olleiden matkatyöpäivien määrät eivät poikenneet toisistaan merkitsevästi. Kuvio. Päivärahaan oikeuttavien matkatyöpäivien määrä keskimäärin kotimaassa jäsenyhdistyksittäin Kääntäjien ammattijärjestö Museoalan ammattiliitto 7, 7, SPECIA SURE Suomen Toimintaterapeuttiliitto TAKU Tiedotusalan ammattijärjestö Tradenomi HSO Sihteerit 1,1 1,1 12, 1,,1 9, Muu 27, 0 20 Kotimaan matkatyöpäivien määrä keskimäärin 0 Vastaajista neljäsosa ei matkustanut työasioissa kotimaassa ja % ei matkustanut ulkomailla. Sekä kotimaassa että ulkomailla matkustaneista kolme viidestä ilmoitti, että matkatyöpäivien määrässä ei ollut tapahtunut muutosta verrattuna vuoteen 200. Neljäsosalla (2 %) kotimaassa matkustaneista matkatyöpäivien määrä oli lisääntynyt joko jonkin verran tai selvästi. Kotimaassa matkatyöpäivien määrä oli vähentynyt jonkin verran tai selvästi 17 %:lla vastanneista. Ulkomailla matkustaneista reilulla viidesosalla (22 %) matkatyöpäivien määrä oli lisääntynyt ja viidesosalla vähentynyt. Alle 0-vuotiaista % ei matkustanut työasioissa kotimaassa ja 9 % ulkomailla. Iän karttuessa työmatkoja tehneiden osuudet kasvoivat. 0-vuotiaista 1 % ei matkustanut työasioissa kotimaassa ja 29 % ulkomailla. Kuitenkin erityisesti nuorilla, alle 0-vuotiailla, matkatyöpäivien määrä kotimaassa ( %) oli lisääntynyt ainakin jonkin verran vuoden aikana. Johtotehtävissä työskennelleistä kolmasosalla (1 %) matkatyöpäivien määrä ulkomailla oli lisääntynyt verrattuna edelliseen vuoteen. Akavan Erityisalojen jäsenet matkustivat työasioissa keskimäärin 11 tuntia kuukaudessa säännöllisen työajan ulkopuolella. Runsas kolmasosa ( %) vastaajista ei matkustanut lainkaan työasioissa työajan ulkopuolella. Miehet matkustivat työasioissa työajan ulkopuolella enemmän kuin naiset; miehille tunteja kertyi kuukaudessa keskimäärin 1,9 ja naisille 9,. Alueellisesti katsottuna säännöllisen työajan ulkopuolella matkustettiin työasioissa enemmän Oulun ja Lapin lääneissä kuin muilla alueilla Suomessa. Oulun ja Lapin lääneissä säännöllisen työajan ulkopuolella matkustettiin työasioissa keskimäärin 1, tuntia kuukaudessa. Matka-ajan korvaaminen Akavan Erityisalojen jäseniltä kysyttiin sitä, miten matkustaminen työasioissa säännöllisen työajan ulkopuolella korvattiin käytännössä ja miten se heidän mielestään tulisi korvata. Tulokset on esitetty kuviossa 7. Kuvion prosenttiosuudet on laskettu niistä vastaajista, Akavan Erityisalojen työmarkkinatutkimus 200, yksityissektori
jotka ovat matkustaneet työasioissa säännöllisen työajan ulkopuolella. Yli puolelle ( %) vastaajista matkaaikaa ei korvattu tai sen katsottiin sisältyvän peruspalkkaan. Viidesosa vastaajista sai matkustamisesta korvauksen ilman korotuksia vapaa-aikana. Kymmenesosa vastanneista ei tiennyt, miten matkustaminen työasioissa työajan ulkopuolella korvataan. Kuvio 7. Miten matkustaminen työasioissa säännöllisen työajan ulkopuolella korvataan ja miten se tulisi korvata, % Korotettuna tuntipalkkana 1 1 Korotettuna vapaa-aikana 2 Ilman korotuksia rahana Ilman korotuksia vapaa-aikana 20 2 Ilman korotuksia osittain rahana 1 1 Ilman korotuksia osittain vapaa-aikana Erillisenä kiinteänä kuukausittain maksettuna arviomääräisenä korvauksena 0 Muulla tavalla Ei korvata tai sisältyy peruspalkkaan/ Matka-ajan korvausta ei tarvita Ei tiedä 7 9 Korvataan Tulisi korvata 0 20 0 0 0 0 % Puolet vastaajista haluaisi saada korvauksen matkustamisesta vapaa-aikana joko korotettuna tai ilman korotuksia. Neljäsosa haluaisi saada matkustamisesta korvauksen joko korotettuna tuntipalkkana tai ilman korotuksia rahana. Miehistä 1 % oli sitä mieltä, että matka-ajan korvausta ei tarvita. Naisista tätä mieltä oli vajaat %. Miehet (0 %) haluaisivat myös naisia ( %) harvemmin saada matka-ajan korvauksen korotettuna tuntipalkkana tai vapaa-aikana. Myös vastaajan ikä vaikutti tuloksiin: nuoret haluaisivat saada matka-ajasta korvauksen rahana ja vanhemmat mieluummin vapaa-aikana. Johtotehtävissä työskennelleistä 1 % oli sitä mieltä, että mitään korvausta matka-ajasta ei tarvita. Asiantuntijoista ja toimihenkilöistä tätä mieltä oli alle %. Toimihenkilöistä kolmasosa (1 %), asiantuntijoista reilu neljäsosa (27 %) ja johdosta 1 % haluaisi matka-ajan korvauksen rahana. Erityisesti toimihenkilöt olivat sitä mieltä, että korvaukset tulee maksaa korotettuna joko rahana tai vapaa-aikana. Työsuhteen varmuus Työmarkkinatutkimuksessa selvitettiin myös vastaajien näkemyksiä sekä omasta että työpaikkansa tilanteesta yleisesti lähitulevaisuudessa. Tulokset on esitetty kuvioissa ja 9. Kolme neljästä piti tilannetta työpaikallaan vakaana tai melko vakaana lähitulevaisuudessa. Lomautuksia piti mahdollisena tai todennäköisenä % vastanneista ja irtisanomisia 1 %. Omaa tilannettaan vastaajat pitivät parempana kuin tilannetta työpaikalla yleensä. Neljä viidestä katsoi oman tilanteensa olevan vakaa tai melko vakaa lähitulevaisuudessa. Lomautuk- Akavan Erityisalojen työmarkkinatutkimus 200, yksityissektori 9
sen uhka koski % vastanneista ja irtisanomista piti mahdollisena tai todennäköisenä %. Työpaikkansa tilannetta pitivät huonoimpana Itä- Suomen läänissä työssä käyvät: viidesosa piti lomautuksia ja kymmenesosa irtisanomisia mahdollisena tai todennäköisenä. Vakaana työpaikkansa tilannetta piti % Itä-Suomen läänissä työskennelleistä. Pääkaupunkiseudulla ja Oulun läänissä työssä käyvät näkivät työpaikkansa tilanteen vakaimpana. Oulun läänissä oli kuitenkin eniten niitä, jotka pitivät irtisanomisia mahdollisena tai todennäköisenä. Sitä vastoin lomautuksiin uskoi vajaa 2 % vastanneista. Työssäkäyntialue ei vaikuttanut vastaajien näkemyksiin heidän omasta tilanteestaan lähitulevaisuudessa. Erikokoisissa yrityksissä työskennelleiden arviot työpaikan tilanteesta lähitulevaisuudessa poikkesivat toisistaan. Suurissa vähintään 000 henkeä työllistävissä yrityksissä neljäsosa vastanneista piti irtisanomisia mahdollisena tai todennäköisenä. Lomautuksia pidettiin todennäköisimpänä 0-29 hengen yrityksissä. Vakaimpana työpaikan tilannetta pidettiin 00-999 henkeä työllistävissä yrityksissä. Niissä myös lomautusten ja irtisanomisten mahdollisuus tai todennäköisyys oli alle keskimääräisen tason. Myös vastaajien arviot omasta tilanteestaan vaihtelivat sen mukaan, minkä kokoisessa yrityksessä henkilö työskenteli. Pienissä - alle hengen yrityksissä - ja toisaalta vähintään 000 hengen yrityksissä työskentelevät pelkäsivät eniten irtisanomista. Vakaimpana omaa tilannettaan pitivät ne, jotka työskentelivät 20-99 hengen yrityksissä. Kuvio. Vastaajien arviot työpaikan tilanteesta lähitulevaisuudessa, % Yhteensä 7 1 IKÄ Alle 0-vuotiaat 0 0-9 -vuotiaat 70 9 1 0-9 -vuotiaat 7 1 0-vuotiaat tai vanhemmat 1 2 12 TYÖSSÄKÄYNTIALUE Pääkaupunkiseutu 79 12 Etelä-Suomen lääni (pl. pääkaupunkiseutu) 7 1 Länsi-Suomen lääni 71 7 1 Itä-Suomen lääni 7 20 11 Oulun lääni 79 22 17 Lapin lääni 70 1 Pysyvä kokoaikatyö 1 2 11 Määräaikainen kokoaikatyö 1 1 TYÖNANTAJAYRITYKSEN KOKO 1-9 77 11-29 1 1 0-99 77 9 0-29 7 11 20-99 7 12 00-999 1 12 00-2999 7 17 000-7 2 0 20 0 0 0 0 70 0 90 0 % Vakaa tai melko vakaa Lomautukset mahdollisia tai todennäköisiä Ei osaa sanoa Irtisanomiset mahdollisia tai todennäköisiä Kuvio 9. Vastaajien arviot omasta tilanteestaan työpaikalla lähitulevaisuudessa, % Akavan Erityisalojen työmarkkinatutkimus 200, yksityissektori
Yhteensä 2 IKÄ Alle 0-vuotiaat 11 1 0-9 -vuotiaat 7 0-9 -vuotiaat 2 0-vuotiaat tai vanhemmat Pysyvä kokoaikatyö 90 2 Määräaikainen kokoaikatyö 2 2 2 TYÖNANTAJAYRITYKSEN KOKO 1-9 7 7 12-29 2 1 0-99 2 0-29 0 20-99 7 1 00-999 7 00-2999 000-0 2 12 0 20 0 0 0 0 70 0 90 0 % Vakaa tai melko vakaa Lomautukset mahdollisia tai todennäköisiä Ei osaa sanoa Irtisanomiset mahdollisia tai todennäköisiä Myöskin eri toimialoilla työskennelleiden näkemykset omasta tai työpaikan tilanteesta vaihtelivat. Metsäteollisuudessa tai tietoliikennealalla työskennelleet pitivät sekä työpaikkansa että omaa tilannettansa huonompana kuin muilla toimialoilla työskennelleet keskimäärin. Johtotehtävissä työskennelleistä noin 90 % piti omaa tilannettaan työpaikalla vakaana tai melko vakaana asiantuntijoista ja toimihenkilöistä tätä mieltä oli 0 %. Palkkaus Palkkausosiossa vastaajilta kysyttiin päätoimesta saatua kokonaiskuukausiansiota ja luontoisetujen verotusarvoa lokakuussa 200. Lisäksi kysyttiin ylityökorvausten määrää, kokonaiskuukausiansioissa tapahtunutta muutosta ja syitä muutokseen. Kiinnostuksen kohteena olivat myös uudet palkkausjärjestelmät ja henkilökohtaiset palkankorotukset. Kokonaiskuukausiansiot Palkkatiedot on laskettu niille Akavan Erityisalojen jäsenille, jotka olivat kyselyajankohtana joko pysyvässä tai määräaikaisessa kokoaikatyössä. Palkkatietojen laskennasta on jätetty pois niiden vastaajien tiedot, joilla kokonaiskuukausiansio jäi alle 00 euron tai ylitti 0000 euroa kuukaudessa. Kokonaiskuukausiansiot on määritelty seuraavasti: Kokonaiskuukausiansiot = Säännöllisen työajan rahapalkka (myös kyseisen kuukauden säännölliseltä työajalta maksettavat provisiot, lisät ja lisäpalkkiot tms.) + Luontoisetujen yhteenlaskettu verotusarvo Kokonaiskuukausiansiota on kuvattu neljällä tunnusluvulla, joita ovat aritmeettinen keskiarvo ja fraktiilit prosenteille, 0 ja 90 (F, F0 ja F90). F0 eli mediaanipalkka ilmoittaa palkan, jota pienempää saa Akavan Erityisalojen työmarkkinatutkimus 200, yksityissektori 11
puolet mukana olleista ja suurempaa puolet (0 %). F ilmoittaa palkan, jota pienempää saa % ja suurempaa 90 % mukana olleista. F90 ilmoittaa palkan, jota pienempää saa 90 % ja suurempaa % mukana olleista. Liitetaulukoissa 1-1 ovat mukana myös 2 ja 7 prosentin fraktiilit (F2 ja F7). Kuviossa on esitetty kokoaikaisten Akavan Erityisalojen jäsenten kokonaiskuukausiansiot vuoden 200 lokakuussa. Kuvaajana on käytetty ns. nauhakuviota, jonka vasen pää ilmoittaa tunnusluvun F, oikea pää tunnusluvun F90 ja keskellä on F0 eli mediaanipalkka. Mitä pidempi nauha on, sitä suurempi on kokonaispalkan hajonta. Vastanneista 0 prosenttia sijoittuu palkkanauhalle. Kuvioon on merkitty myös keskimääräiset kokonaiskuukausiansiot. Kuvio. Kokoaikatyötä tehneiden kokonaiskuukausiansiot päätoimesta lokakuussa 200 YHTEENSÄ Miehet Naiset 221 271 99 IKÄ Alle 0 vuotta 0-9 vuotta 0-9 vuotta 0 vuotta - 207 27 0 TOIMIASEMA Johto Keskijohto Asiantuntijat Toimihenkilöt 21 22 79 729 TYÖSUHTEEN LAATU Pysyvä kokoaikatyö Määräaikainen kokoaikatyö 21 291 TYÖSSÄKÄYNTIALUE Pääkaupunkiseutu Etelä-Suomen lääni (pl. pääkaupunkiseutu) Länsi-Suomen lääni Itä-Suomen lääni Oulun lääni Lapin lääni 29 2772 2 277 27 22 F F0 F90 Keskiarvo 00 0 2000 200 000 00 000 00 000 00 000 Euroa/kk Pysyvää tai määräaikaista kokoaikatyötä tehneiden keskimääräinen kokonaiskuukausiansio oli 221 euroa/kk yksityisellä sektorilla lokakuussa 200. Naisten keskimääräiset kokonaiskuukausiansiot olivat 271 euroa/kk ja miesten 99 euroa/kk. Naisten keskipalkka oli siis keskimäärin vajaat neljä viidesosaa (7 %) miesten keskipalkasta. Miehillä kokonaiskuukausiansioiden vaihtelu oli suurempaa kuin naisilla. Kokonaiskuukausiansiot nousivat iän karttuessa sekä miehillä että naisilla. Alle 0-vuotiailla naisten keskipalkka oli % miesten keskipalkasta, 0-9-vuotiailla 0 %, 0-9-vuotiailla % ja sitä vanhemmilla 79 % (Liitetaulukot ja ). Keskimääräiset kuukausiansiot vaihtelivat koulutustason mukaan kuitenkin siten, että koulutustaso vaikutti ainoastaan naisten palkkoihin (Liitetaulukot, ja 7). Miesten keskipalkkaan koulutustasolla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta. Alemman korkeakoulututkinnon suorittaneilla naisilla keskipalkka oli alhaisin (297 euroa/kk) ja tutkijakoulutusasteella korkein (0 euroa/kk). Vastaajan toimiasemalla oli vaikutusta keskipalkan suuruuteen. Johtotehtävissä työskennelleiden kokonaiskuukausiansiot olivat korkeimmat ja myöskin palkkojen vaihtelu suurinta. Toimihenkilöiden palkoissa vaihtelu oli vähäisintä. Toimihenkilöistä joka toisella keskipalkka Akavan Erityisalojen työmarkkinatutkimus 200, yksityissektori 12
oli enintään 22 euroa. Toimihenkilöiden keskipalkka oli 21 euroa/kk, mikä on % johdon keskipalkasta. Määräaikaisten keskimääräiset kokonaisansiot olivat kolme neljäsosaa pysyvässä työsuhteessa olleiden palkoista. Pysyvää kokoaikatyötä tehneiden palkkojen vaihtelu oli suurempaa kuin määräaikaisessa työsuhteessa olleiden. Kokonaisansiot olivat korkeimmat pääkaupunkiseudulla ja alhaisimmat Lapin läänissä. Keskimääräinen kokonaiskuukausiansio pääkaupunkiseudulla oli 29 euroa/kk muualla Suomessa päästiin keskimäärin 90 %:iin pääkaupunkiseudun palkoista. Liitetaulukossa 1 on esitetty jäsenjärjestöjen keskimääräiset kokonaiskuukausiansiot. Tiedotusalan ammattijärjestön ja SPECIAn jäsenten keskipalkat olivat korkeimmat. Suomen Restonomit SUREn ja Suomen Toimintaterapeuttiliiton jäsenten keskipalkat jäivät noin kolmeen viidesosaan Tiedotusalan ammattijärjestön jäsenistön keskipalkasta. Myös erikokoisissa yrityksissä työskennelleiden keskipalkoissa oli eroja. Keskimääräiset kokonaiskuukausiansiot kohosivat yrityksen koon kasvaessa. Vähintään 000 henkilöä työllistävissä yrityksissä keskipalkka oli korkein eli 2 euroa/kk. Alle hengen yrityksissä keskipalkka oli 21 euroa/kk, mikä on 2 % vähintään 000 hengen yrityksissä työskennelleiden keskipalkasta. Keskimääräistä korkeampia keskimääräiset kokonaisansiot olivat tietoliikennealalla, tietojenkäsittelypalveluissa sekä rahoitus- ja vakuutustoiminnassa työskennelleillä. Akavan Erityisalojen jäsenistöstä keskimääräistä alhaisempaa palkkaa saivat käännösalalla, kulttuurialalla, majoitus- ja ravitsemistoiminnassa sekä terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelualalla työskennelleet. Yksityisissä yleishyödyllisissä yhteisöissä työskennelleiden keskipalkka (22 euroa/kk) oli 22 euroa alhaisempi kuin yksityisissä yrityksissä työskennelleiden keskipalkka (290 euroa/kk). Luontoisedut ja ylityökorvaukset Kokoaikatyötä tehneistä vastaajista puolet (2 %) sai säännöllisen työajan rahapalkan lisäksi luontoisetuja. Luontoisetujen määrä oli keskimäärin euroa/kk. Puolella luontoisetuja saaneista luontoisetujen verotettava arvo jäi korkeintaan 20 euroon. Vuonna 200 luontoisetuja sai 0 % vastanneista ja luontoisetujen verotusarvo oli keskimäärin 99 euroa. Ylityökorvauksia sai 7 % kokoaikatyötä tehneistä Akavan Erityisalojen jäsenistä. Ylityökorvausten määrä oli keskimäärin 22 euroa/kk. Joka toisella ylityökorvausten määrä oli korkeintaan 0 euroa/kk. Miehet saivat ylityökorvauksia keskimäärin 1 euroa/kk ja naiset 17 euroa/kk. Kokoaikatyötä tehneistä miehistä ylityökorvauksia sai joka kymmenes (11 %) ja naisista %. Tulospalkkaus Kokoaikatyötä tehneistä 27 % kuului tulospalkkauksen piiriin. Tulospalkkauksen piiriin kuuluneista kokoaikaisista puolet (2 %) sai vuoden 200 tulokseen pohjautuvaa tulospalkkiota. Tulokseen perustuva osa vuoden 200 vuosiansioista oli keskimäärin 1 % palkasta eli 1 euroa. Euromääräinen tulospalkkio vaihteli taustatekijöittäin. Miehet saivat tulospalkkioita keskimäärin 021 euroa ja naiset 1 euroa. Keskiasteen koulutuksen omaavilla tulospalkkio oli keskimäärin 191 euroa, alimmalla korkea-asteella 1 euroa, alemman korkeakoulututkinnon suorittaneilla 299 euroa ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla euroa. Johtotehtävissä työskennelleiden tulospalkkiot kohosivat 9 euroon. Asiantuntijat saivat tulospalkkiota keskimäärin 9 euroa ja toimihenkilöt 221 euroa. Vuosiansiot Kokoaikatyössä olleiden vastaajien verotettavan päätoimen vuosiansiot olivat keskimäärin euroa vuonna 200. Peruspalkan lisäksi vuosiansioissa on huomioitu ylityökorvaukset, lomaraha, luontoisedut, tulospalkka, voittopalkkiot, voitonjako, optiot sekä yrittäjien osalta myös yrittäjätulot. Vastaajista puolella vuosiansiot olivat korkeintaan 000 euroa vuodessa. Miehillä vuosiansiot olivat keskimäärin 9 euroa vuodessa. Naisten vuosiansiot olivat 77 % miesten vuosiansioista eli 97 euroa. Iän karttuminen kasvatti vuosiansioita siten, että alle 0-vuotiaiden vuosiansiot (277 euroa/vuosi) olivat 0 % 0-vuotiaiden tai sitä vanhempien vuosiansioista. Palkkakehitys Vastaajista 72 %:lla kokonaiskuukausiansiot olivat nousseet ja 1 %:lla pysyneet ennallaan lokakuusta 200 lokakuuhun 200. Kokonaiskuukausiansiot olivat laskeneet %:lla vastanneista. Tradenomi HSO Sihteerit yhdistyksen jäsenten palkat olivat nousseet keskimääräistä useammalla. Tiedotusalan ammattijärjestön ja Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestön TAKUn jäsenistön palkat taas olivat nousseet keskimääräistä harvemmalla. Museoalan ammattiliittoon ja TAKUun kuuluneilla palkat olivat laskeneet keskimääräistä useammalla. Määräaikaisessa kokoaikatyössä olleilla kokonaiskuukausiansiot nousivat harvemmin kuin pysyvässä kokoaikatyössä olleilla. Kulttuurialalla työskennelleiden palkat olivat nousseet keskimääräistä harvemmin. Yleisimmin palkankorotuksen syynä oli joko yleiskorotus (7 %), henkilökohtainen korotus (22 %), siirtyminen uuden työnantajan palvelukseen (7 %) tai uusi asema tai tehtävä (7 %). Miehillä (9 %) muutos liikkuvassa palkanosassa kuten esimerkiksi provisiossa oli yleisempi palkannousun syy kuin naisilla (2 %). Mitä iäkkäämpi vastaaja oli kyseessä, sitä todennäköisemmin palkannousun aiheutti yleiskorotus. Nuoremmilla palkannousun aiheutti vanhempia ikäryhmiä Akavan Erityisalojen työmarkkinatutkimus 200, yksityissektori 1