OSUMA Osallisuutta ja uusia palvelumalleja moniammatillisen palveluohjauksen keinoin

OSUMA Osallisuutta ja uusia palvelumalleja moniammatillisen palveluohjauksen keinoin Loppuraportti Pirkko Pätynen (toim.) Heli Hollari Anne Määttä Merja Norontaus Tuula Pehkonen-Elmi Keijo Piirainen Päivi Vuokila-Oikkonen

1 SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 3 2 OSUMA-HANKKEEN TAVOITTEET... 4 3 KEHITTÄMISTYÖN ETENEMINEN... 5 3.1 Kehittämistyön lähestymistapa... 5 3.2 Kehittämistyön prosessi... 6 3.3 Taustakartoitus... 7 3.4 Työpaja 1... 8 3.5 Työpaja 2... 9 3.6 Työpaja 3... 14 3.7 Työpaja 4... 15 3.8 Työpaja 5... 15 3.9 Työpaja 6... 16 4 KEHITETTY TOIMINTAMALLI... 17 4.1 Yläkoulusta toiselle asteelle siirtyvän nuoren prosessi... 17 4.1.1 Pedagogisten tietojen siirto... 19 4.1.2 Opiskeluhuollollinen tiedonsiirto... 19 4.1.3 Valma-polku ja kuntoutuksen näkökulma... 20 4.2 Opintojensa keskeyttämistilanteessa olevan nuoren prosessi... 21 4.2.1 Opintojen jatkamisen turvaaminen... 21 4.2.2 Tilapäinen keskeyttäminen ja tukitoimet... 23 4.2.3. Eroaminen koulusta... 25 4.3 Tukiverkon tai palvelujen ulkopuolella olevan nuoren prosessi... 26 5 MOBIILITIETOKANTA NUORTEN PALVELUISTA PO1NT-PORTAALIIN... 31 6 NUORTEN JA VANHEMPIEN OSALLISUUS HANKKEEN KEHITTÄMISTYÖSSÄ... 32 7 KOLMANNEN SEKTORIN OSALLISUUS HANKKEEN KEHITTÄMISTYÖSSÄ... 35

2 7.1 Järjestökyselyn 2015 tulokset... 35 7.2 Kolmannen sektorin toimijat mukana uuden toimintamallin luomisessa... 37 8 NUORTEN PALVELUJEN YHTEENSOVITTAVA JOHTAMINEN PIEKSÄMÄELLÄ... 39 8.1 Yhteensovittavan johtamisen tarve ja lähtökohdat... 39 8.2 Yhteensovittavan johtamisen rakentaminen Pieksämäellä... 41 9 NUORTEN PALVELUJEN KEHITTÄMISEN ARVIOINNIN JA KUSTANNUSTEN TARKASTELUN YDINSEIKKOJA... 44 9.1 Arvioinnin tavoitteet ja arviointiasetelma... 44 9.2. Kehitetyn toiminnan ansioista ja arvioinnin haasteista... 46 10 LOPPUPÄÄTELMÄT... 48 10.1 Yhteisen kehittämisen tulokset... 48 10.2 OSUMAn kehittämistyön tuki Ohjaamo Pientareen toiminnalle... 52 10.3 OSUMA osan kehittämistyön jatkumoa... 53 10.4 Jatkotoimenpidesuositukset... 54 LÄHTEET... 55 LIITTEET... 59 Liite 1. Oppilastietojen siirtolomake Liite 2. Hyvinvointitapaamisen keskustelurunko Liite 3. Luotain-palautetiedon keruu Liite 4. Nuoren ja työntekijän välisen keskustelun arviointilomake

3 1 JOHDANTO OSUMA-hankkeen kohderyhmä oli pieksämäkeläiset 16 24-vuotiaat NEET-nuoret (Not in Education, Employment or Training). Vuonna 2014 heidän määränsä arvioitiin olevan noin 200. Opintojen ja työelämän ulkopuolella olevilla nuorilla on usein kumuloituneita tuen tarpeita. He tarvitsevat esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluita sekä työvoimahallinnon ja Kelan tukitoimia. Nykyisessä palvelujärjestelmässä avun ja tuen hakeminen tarkoittaa kontakteja useisiin eri toimijoihin, asioimista monien erilaisten sääntöjen ja ohjeiden mukaan, monessa eri paikassa. Heikossa tilanteessa olevan nuoren toimintakyky voi olla rajallinen esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmien seurauksena. Tämä voi johtaa siihen, että nuori joutuu tahtomattaan tarvitsemansa tuen ja palveluiden ulkopuolelle. Pirstaleinen palvelujärjestelmä vaikeuttaa asiakkaiden ja tarvittavien tukitoimien kohtaamista sekä teettää päällekkäistä työtä eri alojen työntekijöille. Tilanteen korjaaminen vaatii koordinoitua monialaista yhteistyötä, jonka mahdollistamisessa johdon rooli on keskeinen. Nykyisessä rakenteessa ei systemaattisesti huomioida olemassa olevia kolmannen sektorin ja yksityisten toimijoiden tuottamia palveluja julkisen palvelutuotannon rinnalla. Seurauksena on päällekkäistä työtä, asiakkaiden inhimillistä kärsimystä ja välillisesti syrjäytymistä, heikkoja tuloksia ja kulujen kasvua. OSUMA-hankkeessa eri sektoreiden ja toimijoiden välisiä raja-aitoja pyrittiin kaatamaan johdon suunnitelmallisella yhteistyöllä. Saatua tietoa hyödynnetään ensisijaisesti työelämän ulkopuolella olevien NEET-nuorten, mutta rakenteellisten kehittämistoimien onnistuessa myös työttömien ja osatyökykyisten kuntalaisten tukemiseen. Monia yhtäaikaisia tuki- ja palvelumuotoja tarvitsevien ryhmien palveluohjauksellisten tarpeiden ratkaiseminen moniammatillisessa yhteistyössä uskotaan selkeyttävän myös vähemmän tukea tarvitsevien asiakkaiden palvelua. (Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittaman hankkeen kuvaus. OSUMA.) Tämän hankeraportin kirjoittamisesta ovat olleet vastuussa lukujen 1 8 ja 10 osalta Pirkko Pätynen, Heli Hollari, Anne Määttä, Merja Norontaus ja Päivi Vuokila-Oikkonen. Keijo Piirainen ja Tuula Pehkonen-Elmi ovat vastanneet luvun 9 kirjoittamisesta. Kehitetyn toimintamallin ja kustannusten analyyttinen arviointi esitetään erillisessä raportissa (Piirainen & Pehkonen-Elmi 2017, Diakoniaammattikorkeakoulun Puheenvuoroja-julkaisusarja), eikä sitä ole käsitelty yksityiskohtaisesti tässä hankkeen loppuraportissa.

4 2 OSUMA-HANKKEEN TAVOITTEET OSUMA-hankkeen tavoitteena oli rakentaa julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden välille koordinoitu ja tavoitteellinen yhdessä tekemisen toimintamalli, jossa 16 24-vuotias opintojen, työelämän tai aktivointitoimenpiteiden ulkopuolelle jäänyt tai ulkopuolelle jäämisen riskissä oleva nuori ei putoa turvaverkosta tai palvelujärjestelmästä. Pyrkimyksenä oli huomioida nykyistä vahvemmin kansalaisyhteiskunnan, kolmannen sektorin ja vapaaehtoisten toimijoiden panosta julkisen ja yksityisen palvelutuotannon rinnalla. Tavoitettavilla, suunnitelmallisilla ja koordinoiduilla palveluilla voidaan hyödyntää erilaisten toimijoiden paras osaaminen yhteisesti asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteeksi asetettiin koordinoidun, moniammatillisen yhteistyön vahvistuminen ja eri toimijoiden parhaan osaamisen hyödyntäminen yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Vahvistuneen vuorovaikutuksen myötä oli tarkoitus tunnistaa ongelmat ennen niiden vaikeutumista. Tämä vähentäisi päällekkäistä työpanosta, eivätkä asiakkaat joudu kulkemaan työntekijältä toiselle. Uudenlaiset tukirakenteet toimivat ennaltaehkäisevästi ja saumattomasti, jolloin apua saadaan oikea-aikaisesti ja kalliiden, korjaavien toimenpiteiden tarve vähenee. Tämän uskotaan tuottavan pidemmällä aikavälillä kunnan taloudelle säästöjä. Hankkeen tavoitteet konkretisoitiin seuraaviksi: 1. Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden välille luodaan koordinoitu ja tavoitteellinen yhdessä tekemisen toimintamalli. 2. Kehitettyä toimintamallia pilotoidaan, arvioidaan ja toteutetaan uuden toimintamallin kustannusten tarkastelu. 3. NEET-nuorille tarkoitetut julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin hyvinvointipalvelut ja tukimuodot kootaan mobiilitietokantaan nuorten, ammattilaisten, nuorten läheisten ja vapaaehtoistoimijoiden käyttöön. 4. Kuvataan nuorten palvelujen yhteensovittavaa johtajuutta, jolla koordinoidaan suunnitelmallisesti hyvinvointipalveluja sekä ohjataan uusien asiakaslähtöisten palvelukokonaisuuksien rakentumista. Paikallisten toimijoiden roolin vahvistamisella pyrittiin edistämään osallisuutta ja kansalaisyhteiskunnan vahvistumista Pieksämäellä. Inklusiivinen, mukaan kutsuva lähiyhteisö lisää kohtaamisia ja toisten ihmisten auttamisen mahdollisuuksia. Pidemmän tähtäimen tavoitteeksi OSUMA-hankkeelle

5 asetettiin paikallisten tukirakenteiden vahvistuminen niin, että asukkaat kokevat kuuluvansa tiiviimmin lähiyhteisöönsä. Tämä näyttäytyy vahvempana yhdessä tekemisenä ja hyvinvointina. (Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittaman hankkeen kuvaus. OSUMA.) 3 KEHITTÄMISTYÖN ETENEMINEN 3.1 Kehittämistyön lähestymistapa Kehittämistyön lähestymistapana oli toimintatutkimukseen pohjautuva osallistava työelämän tutkiva kehittäminen (Keskitalo 2015; Vuokila-Oikkonen & Hyväri 2015). Kehittämistyön menetelmänä käytettiin osallistavaa yhteiskehittämisen prosessia, jonka keskiössä olivat yhteiset työpajat. Työpajoihin osallistuivat kehittämisen kannalta tärkeät henkilöt perusturvasta ja sivistystoimesta, ammatillisista oppilaitoksista, Kelalta ja TE-toimistosta (työntekijöiden edustajat ja esimiehet) sekä kolmannen sektorin toimijoita. Prosessikeskeisessä kehittämistyössä on oltava mukana kaikki organisaation tasot, työntekijöistä ylimpään johtoon asti. Johdon on mahdollistettava kehittämistyö ja työntekijöille on merkittävää, että johdon edustus on läsnä. Nisulan ja Vuokila-Oikkosen (2010) mukaan johdon osallistuminen vaikuttaa merkittävästi kehittämishankkeen onnistumiseen. Nuorten osallisuus hankkeen kehittämistyöhön huomioitiin hankkeen eri vaiheissa. Hankkeessa luotiin rakenteelliset edellytykset sille, että kehitettävä toiminta muotoutuu yhteisissä oppimisprosesseissa, ja kehittäminen pääsi tapahtumaan ensisijaisesti alhaalta ylöspäin ja kokonaisvaltaisesti. Murto (2005) korostaa prosessikeskeisessä kehittämisessä, että uutta toimintamallia ei voi tuoda ulkoapäin, vaan se synnytetään yhdessä. Prosessikeskeinen kehittäminen sisältää samoja piirteitä kuin osallistava kehittäminen (Keskitalo 2015, Vuokila-Oikkonen & Hyväri 2015). Seppänen-Järvelä & Vataja (2009) korostavat, että työelämälähtöisessä kehittämistyössä on lähdettävä liikkeelle työyhteisöissä tunnistetuista kehittämistarpeista ja haasteista sekä yhteisestä tavoitteenasettelusta ja tiedonmuodostuksesta. Näitten lähtökohtien pohjalta hankkeen tuella toteutettu monialainen kehittämistyö kohdennettiin perustyön kehittämiseen. Keskiössä oli monialaisen työskentelyn toimintatavan kehittäminen.

6 3.2 Kehittämistyön prosessi Tavoitteena oli edetä niin, että jokainen työpaja rakentuu edellisen työskentelyn pohjalle ja kumuloi tietoa sekä paikallisille osallistujille että hanketyöntekijöille. Eteneminen on kuvattu seuraavassa kuviossa (kuvio 1). Taustakartoitus Työpaja I Työpaja II Työpaja III Työkokoukset Pilotti KUVIO 1. Aukkopaikkojen kartoittamisen ja yhteistyön kehittämisen prosessi OSUMAssa (AM). Hankesuunnitelmaan kirjattu kolmen työpajan suunnitelma laajeni työskentelyn käynnistyttyä kuuden työpajan kokonaisuudeksi. Osallistava kehittämistyö, sen prosessi ja menetelmät kuvataan artikkelissa Päivi Vuokila-Oikkonen & Pirkko Pätynen (2017) Osallistavan yhteiskehittämisen prosessi Esimerkkinä Osallisuutta ja uusia palvelumalleja moniammatillisen palveluohjauksen keinoin (OSUMA) -projekti (Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja, Puheenvuoroja-sarja).

7 3.3 Taustakartoitus Hankkeen työskentely lähti liikkeelle selvittämällä kohderyhmän nuorten olemassa olevat palvelutarpeet, monialaisessa työskentelyssä hyviksi koetut käytännöt sekä palveluiden aukkopaikat. Taustakartoitus koostui kyselystä kohderyhmän nuorille sekä nuorten kanssa toimiville tehdystä kyselystä, jossa tehtiin näkyväksi olemassa olevat julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat ja heidän tarjoamansa palvelut. Diakonia-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat laativat teemahaastattelurungon nuorten asiakaskokemusten selvittämiseksi. Teemahaastattelurungon avulla etsivät nuorisotyöntekijät toteuttivat asiakasnuorten ryhmähaastattelun ja 7 nuoren yksilöhaastattelun. PSLiikunta ry:n nuorten työpajan ohjaajat haastattelivat työpajan toiminnoissa olevaa 18 nuorta. Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoille tehtiin kesällä 2015 Webropol-kysely, jolla kartoitettiin nuorille tarjolla olevia palveluja ja tukimuotoja. Kyselyn toteuttivat hankkeen ostopalvelumäärärahalla Pieksämäen Kylät ry ja Paiste ry. Kysely lähetettiin 252 järjestölle ja vapaaehtoistoimijalle. Vastauksia saatiin 72 järjestöltä. Kolmas työskentelyä ohjaava kartoitus oli hanketyöntekijöiden tekemät organisaatiovierailut, joissa NEET-nuoria kohtaaville tahoille kerrottiin OSUMA-hankkeen tavoitteista sekä motivoitiin tulevaan työskentelyyn. Tapaamisissa kartoitettiin toimipisteiden omia olemassa olevia sekä niiden ja muiden työyksiköiden ja organisaatioiden sekä kolmannen sektorin välisiä hyviksi koettuja käytäntöjä ja kehittämishaasteita sekä johtamiseen liittyviä odotuksia ja kehittämistoiveita. Taustaselvitykset tuottivat hanketyöskentelyyn mukaan lähteville laajan kokonaiskuvan nykytilanteesta, toimijoista ja toiminnan edellytyksistä. Toimipaikkakäyntejä toteutettiin neuvolaan, perheneuvolaan, lastensuojeluun, vammaispalveluihin, aikuissosiaalityöhön sekä kuntouttavaan työtoimintaan, terveyskeskuksen vastaanotoille, mielenterveys- ja päihdepalveluihin, nuorisotoimeen, paikkakunnan oppilaitoksiin sekä yläkouluun. Myös kolmannen sektorin ja seurakuntien toimijoita tavattiin ja kartoitettiin yhteistoimintamahdollisuuksia. Palvelutarpeiden ja toimintakäytäntöjen nykytilan kartoitusta vahvistettiin analysoimalla aikaisempia tutkimus- ja kehittämistyön (Pieksämäellä ja valtakunnallisesti) tuloksia sekä kokoamalla kehittämisen painopisteitä määrittävä olemassa oleva lainsäädäntö. Pieksämäellä tehty tutkimus Ulkoringiltä sisärinkiin (Määttä & Keskitalo 2014) oli hankesuunnitelman taustalla, ja tutkimuksen tuloksia on hyödynnetty uuden toimintamallin pilotoinnissa ja kolmen nivelvaiheen monialaisen työskentelyn mallintamisessa. Uuden toimintamallin kehittämisessä hyö-

8 dynnettiin myös seuraavien hankkeiden ja tutkimuksen tuottamaa tietoa: Tajua Mut! -hanke (Ervamaa ym. 2014), Monialaisten yhteistyöverkostojen kehittämishanke (2011 2013) (Gretschel & Mulari 2013), Kannatellen-hankkeet 1 3 (2010 2015) (Hakalisto & Salmisaari 2012; Hakalisto, Holm & Nylund 2015), Välittämisen koodi (2015 2016) ja Hanna Virtasen (2016) toisen asteen tutkinnon suorittamista Suomessa käsitelleen väitöskirjan tutkimustuloksia. Työpajoissa tutustuttiin lyhyesti Mikkelin Olkkarin ja Oulun Byströmin talon toimintaan hyvinä esimerkkeinä nuorille suunnatuista moniammatillisista toimintamalleista. 3.4 Työpaja 1 Ensimmäiseen työpajaan syyskuussa 2015 osallistuivat NEET-nuoria työssään kohtaavat kunnan palveluksessa olevat, eri sektorien työntekijät sekä heidän esimiehensä. Mukana oli esimiehiä ja työntekijöitä perusturvasta (perhepalvelut, päihde- ja mielenterveyspalvelut, perheneuvola, aikuissosiaalityö, lastensuojelu, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto, vammaispalvelut, terveyskeskuksen vastaanotot, kuntouttava työtoiminta) ja sivistystoimesta (nuorisotyö, yläkoulu, lukio), ammatillisista oppilaitoksista, Huoltamo-hankkeesta, PSLiikunta ry:n nuorten työpajalta, Kelalta ja TE-toimistosta. Työskentelyyn johdateltiin katsauksella teemaan liittyvään kansalliseen ja kansainväliseen tutkimukseen, esittelemällä valtakunnallisia hyviä käytäntöjä, samalle kohderyhmälle hanketoiminnan kautta saatuja toimintamalleja sekä esittelemällä alkukartoituksen tulokset. Työpajatyöskentelyn tuloksena syntyi yhteinen visio, eli toivottava tavoite, johon tulevalla työskentelyllä pyritään. Visio koostui seuraavista osa-alueista: 1. Asiakaslähtöisyys on keskiössä, mikä tarkoittaa sitä, että nuori määrittää itse palvelun sisältöä. Pääpaino ei ole hoidossa, vaan toimintaa on tarjolla kaikille nuorille. Toiminnan taustalla on riittävät voimavarat ja tieto keinoista, jotka vahvistavat nuoren pärjäämistä. Toiminnoissa vältetään nuoren puolesta tekemistä. Tavoitteena on, että nuori tulee tietoiseksi omista keinoistaan pärjäämisessä. 2. Se, joka kohtaa nuoren tai keneen nuori ottaa ensimmäisenä yhteyden, ottaa vastuulleen arvioida nuoren tilanne ja viedä nuoren asiaa eteenpäin, esim. koota nuoren tueksi monitoimijaisen ryhmän. Kontakti voidaan luoda myös toimivien sähköisten palveluiden kautta. Luodaan toimintatavat, joilla

9 tarpeellinen tieto siirtyy toimijalta toiselle. Nuorella on mahdollisuus valita, tuleeko hän palvelupisteeseen vai tapahtuuko kohtaaminen nuoren luona. Pyritään löytämään nuorten arkeen jalkautumalla erityisesti ne nuoret, jotka ovat palvelujen tai tuen tarpeessa, mutta eivät hakeudu palvelujen piiriin. Mikäli työntekijän vastuu muuttuu tai siirtyy, nimetään uusi henkilö koordinoimaan toimintaa. 3. Pieksämäellä on luotu selkeät monitoimijaiset asiakasprosessit. Nämä prosessit on kuvattu niin, että nuori vanhempineen ja työntekijät pystyvät hyödyntämään niitä tehokkaasti ja vaikuttavasti. Palvelut ovat kynnyksettömiä. On luotu päivystävät nuorisopalvelut toimiviksi. Pieksämäellä on luotu kumppanuuksia, ja työpari- ja työryhmätyöskentely on toimivaa. On siirrytty yhteistyöstä yhdessä tekemiseen. 4. Pieksämäelle on muodostunut niin sanottu nuorten asemapaikka, jossa Hiekkis tarjoaa palvelut saman katon alla ja johon Pientareen toiminnot on yhdistetty. Nuorille on tarjolla myös tukiasuntoja. Uusille työtavoille on äänen lausuttu johdon tuki ja riittävät resurssit. 5. Vanhemmuutta tuetaan nuoren kaikissa elämänvaiheissa. Eri toimijat yhdessä vanhempien kanssa tekevät sopimuksia toimimisesta erilaisissa tilanteissa (esim. kännykät, tietokoneet, kiusaamistilanteet, alaikäisten päihteiden käyttöön puuttuminen) 6. Pieksämäellä koulukiusaamiseen kiinnitetään jatkuvasti huomiota, ja kaikki sitoutuvat koulukiusaamisen ehkäisemiseen ja siihen puuttumiseen. Koulukiusaamisen ehkäiseminen ja siihen puuttuminen tulivat visioon toiveena, mutta hankkeen toiminnassa ei ollut mahdollisuuksia tämän asian edistämiseen. Kiusaamiskokemukset huomioitiin nuorten asiakasprosesseissa, samoin vanhemmuuden tukemiseen liittyviä asioita. 3.5 Työpaja 2 Seuraava työpaja oli ns. johdon työpaja (sivistystoimen johto, sosiaali- ja terveysjohtaja, eri hallinnonalojen lähiesimiehet), johon osallistuivat myös edellisestä työpajasta valitut työntekijöiden edustajat. Osallistujina olivat Pieksämäen kaupungin perusturva- ja sivistysjohtajat, lasten ja nuorten hyvinvointikoordinaattori, kaupungin työtoiminnan esimies, väliaikainen perhepalvelujohtaja, oppilai-

10 tosten rehtorit/koulutuspäälliköt, Huoltamo-hankkeen projektipäällikkö, PSLiikunnan nuorten työpajan esimies, Kelan aluejohtaja sekä Etelä-Savon TE-toimiston aluejohtaja. Työntekijöiden edustajina oli oppilaitosten opinto-ohjaajia, sosiaaliohjaaja kaupungin aikuissosiaalityöstä, työttömien terveydenhoitaja kaupungin terveystoimesta, terveydenhoitaja koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä TE-toimiston psykologi. Samoin kuin työpajassa 1, myös tässä työpajassa työskentelyyn johdateltiin käymällä aluksi läpi kuvaus Pieksämän nykytilanteesta ja nykyisistä toimijoista, alkukartoituksessa kootut olemassa olevat hyviksi koetut käytännöt ja kehittämiskohteet sekä ensimmäisen työpajan tuloksena syntynyt näkymä tulevaisuudesta. Tavoitteeksi asetettiin nimetä vision saavuttamiseen tarvittavat toimenpiteet, tarvittavat toimijat sekä aloittaa tulevan pilotin rakentaminen. Tämän pohjalta syntyy alustava toimintamalli, jonka lähtökohtana on ennaltaehkäisevä työ. Työpajan tuloksena syntyi uuden toimintamallin mallinnuksen ensimmäinen vaihe. Työpajan aikana konkretisoitiin OSUMA-vision kohdat asiakaslähtöisyys, se joka kohtaa nuoren tai keneen nuori ottaa ensimmäisenä yhteyden, monitoimijaiset prosessit ja asemapaikka. Kirjattiin, mitä visiossa olevat asiat tarkoittavat käytännössä sekä mitä voimavaroja/resursseja tarvitaan. Tästä työskentelystä saatiin tietoa, mihin asioihin vastuunjaossa on kiinnitettävä huomiota, ja miten turvataan uuden toimintamallin toimivuus. Työpajassa mallinnettiin sen hetkistä toimintaa ja toimijoita. Työpajatyöskentelyn tuloksena päädyttiin kolmeen nuoren elämän nivelvaiheeseen liittyvään kehittämiskohde-aihioon. Toisen työpajan jälkeen arvioitiin tarpeelliseksi järjestää täydentävä, jatkotyöskentelyä konkretisoiva tapaaminen eri sektoreiden esimiesten (sivistys-, sosiaali-, ja terveystoimen, ammatillisten oppilaitosten, TE-toimiston ja Kelan esimiehet) ja johdon kanssa (esimiesten työkokous). Esimiesten työkokouksella varmistettiin myös lähiesimiesten ja johdon roolia kehittämistyön ohjaamisessa. Tämän tapaamisen tuloksena varmistuivat työpajassa syntyneet kehitettävät prosessit, joita lähdettiin konkreettisesti työstämään jatkossa. Kehitettävät prosessit määräytyivät seuraaviksi: 1) peruskoulusta toiselle asteelle siirtyminen 2) toisen asteen opintojen keskeyttäminen 3) tilanne, jossa nuori on opintojen, työn ja aktivointitoimenpiteiden ulkopuolella. Nivelvaiheita tarkasteltiin ensin lakisääteisten velvollisuuksien kohdentumisen perusteella, mikä teki näkyväksi toimijat, jotka tästä lähtökohdasta määrittyvät keskeisimmiksi toimijoiksi nuoren tukiprosessissa. Tämän lisäksi nimettiin muita toimijoita, joilla on merkittävä rooli nuoren tuen tarpeen huomaamisessa ja avun äärelle saattamisessa. Tätä kokonaisuutta kuvataan kuviossa 2.

Toinen aste NEET 11 YLÄKOULU TOINEN ASTE: ammattikoulu ja lukio Opintojen ja työn ulkopuolella + Lait - opettajat, erityisopettajat, opintoohjaajat (POL) - oppilashuolto (lääkäri, terveydenhoitaja, kuraattori, psykologi) (OHL, THL) - yleiset perhepalvelut, ml. perheneuvola ja lastensuojelu (SHL, YläkouluAvaintoimijat LSL) - sosiaalityö (SHL) - koulun nuorisotyö (NL) - mielenterveys- ja päihdepalvelut Kaverit ja lähiyhteisö (osallisuus) Avaintoimijat + Lait - opinto-ohjaajat, ryhmänohjaajat, erityisopettajat, rehtorit (L Ammatillisesta koulutuksesta, Lukiolaki) - opiskeluhuolto (lääkäri, terveydenhoitaja, kuraattori, psykologi) (OHL, THL) - nuorten sairaanhoitaja - etsivä nuorsisotyö (NL) - oppilaitostoimijat (SORA) - yleiset perhepalvelut, ml. perheneuvola ja lastensuojelu (SHL, LSL) - mielenterveys- ja päihdepalvelut - KELA ja TE-toimisto Kaverit ja lähiyhteisö (osallisuus) Avaintoimijat + Lait - KELA ja TE-toimisto - sosiaalityö (SHL) - kunnallinen terveydenhuolto (THL) - Työvoiman palvelukeskus-toiminta (TYPlaki) - mielenterveys- ja päihdepalvelut - psykiatriset palvelut (ESHL) - armeija (Asevelvollisuuslaki) - työpajat ja muu kuntouttava työtoiminta (Laki kuntouttavasta työtoiminnasta) Kaverit ja lähiyhteisö (osallisuus) SIIRTYMÄT iän mukaan -> 16 v -> 19 v -> 30 V KUVIO 2. Siirtymät kolmen nivelvaiheen mukaan (AM) Työskentelyä ohjasivat seuraavat kysymykset: - Mitkä ovat ne merkit, joihin pitäisi reagoida? - Ketkä tunnistavat nuoren kohtaamisessa tilanteet, joissa voisi jo toimia? - Mitä tehdään, kun tunnistetaan ja ketkä tekevät? - Ketkä voisivat olla mukana nykyisten lisäksi? Kuka koordinoi verkostoa? Työskentelyn pohjalta nimettiin pilottityöskentelyn lähtökohdiksi kolme prosessia ja niihin liittyvät keskeiset, yhdessä sovittavat asiat: 1) Yläkoulusta toiselle asteelle siirtyvän nuoren prosessi (putoamisen ennaltaehkäisy) a. Tieteelliseen tutkimukseen ja näyttöön perustuva tieto sekä huolta herättävät merkit, joihin reagoidaan i. nuoren terveystiedot, siirtopalaverin tiedot ii. kuraattorin ja muiden toimijoiden tieto b. kuka arvioi nuoren tilanteen ja tuen tarpeet c. suunnitelma monialaisesta yhteistyöstä nuoren kanssa i. tiimin kokoaminen, vastuut ja valta ii. koordinaatiovastuu ja arviointivastuu d. yhteisesti sovitut tavoitteet i. käytettävät tukimenetelmät

12 ii. julkinen, yksityinen ja kolmas sektori e. miten tuetaan nuoren omia voimavaroja koko tuen ajan (osaaminen ja roolit). 2) Opintojen keskeyttäjän tukiprosessi a. Tieteelliseen tutkimukseen ja näyttöön perustuva tieto sekä huolta herättävät merkit, joihin reagoidaan i. nuoren terveystiedot ii. kuraattorin ja muiden toimijoiden tieto b. kuka arvioi nuoren tilanteen ja tuen tarpeet c. suunnitelma monialaisesta yhteistyöstä nuoren kanssa i. tiimin kokoaminen, vastuut ja valta ii. koordinaatiovastuu ja arviointivastuu d. yhteisesti sovitut tavoitteet i. käytettävät tukimenetelmät ii. julkinen, yksityinen ja kolmas sektori e. miten tuetaan nuoren omia voimavaroja koko tuen ajan (osaaminen ja roolit). 3) Palveluihin saattamisen prosessi a. Tieteelliseen tutkimukseen ja näyttöön perustuva tieto sekä huolta herättävät merkit, joihin reagoidaan i. nuoren terveys-, hoito- ja etuustiedot ii. kuraattorin ja muiden toimijoiden tieto b. kuka arvioi nuoren tilanteen ja tuen tarpeet c. suunnitelma monialaisesta yhteistyöstä nuoren kanssa i. tiimin kokoaminen, vastuut ja valta ii. koordinaatiovastuu ja arviointivastuu d. yhteisesti sovitut tavoitteet i. käytettävät tuki- ja kuntoutusmenetelmät ii. julkinen, yksityinen ja kolmas sektori e. miten tuetaan nuoren omia voimavaroja koko tuen ajan (osaaminen ja roolit). Kaikissa kolmessa kehitetyssä prosessissa oli yhteisiä piirteitä: Työntekijä, joka kohdatessaan asiakkaan tunnistaa tämän tuen tai tilanteen tarkemman selvittelyn tarpeen, tekee alkuarvioinnin nuoren

13 tilanteesta yhdessä tämän kanssa. Tarvittaessa hän konsultoi muita työntekijöitä tai kutsuu tarkoituksenmukaisen monialaisen työryhmän pohtimaan nuoren tilannetta yhdessä. Tämä vaihe on tiedon keruun, nuoren voimavarojen, toiveiden ja mahdollisuuksien kartoittamista. Tämän jälkeen nuoren kanssa voidaan laatia tarkempi suunnitelma, jossa edetään hänen ehdoillaan ja voimavarat huomioiden. Tavoitteena on yksi yhteinen suunnitelma usean eri suunnitelman sijaan. Samalla sovitaan myös koordinaatio-, seuranta- ja arviointivastuusta sekä kirjaamiskäytänteistä. Tarvittaessa nuori voidaan ohjata myös sosiaalihuoltolain mukaiseen palvelutarpeen arvioon. Keskeisinä periaatteina prosessissa on asiakaslähtöisyys, dialogisuus, voimavarakeskeisyys, luottamus ja yhteistyö. Kuviossa 3 on kuvattu uuden toimintamallin prototyyppi, jonka mallinnuksessa on huomioitu työpajojen 1 ja 2, oppilas- ja opiskeluhuoltolain, sosiaalihuoltolain sekä palveluja yhteensovittavan johtamisen (Perälä, Halme & Nykänen 2012) sisältöjä ja näkökulmia. Oleellista on tarvittavan tiedon siirtymiseen liittyvien vastuiden selvittäminen ja tiedonsiirron turvaaminen. Pieksämäen kaupungin opiskeluhuoltosuunnitelmassa on kirjattuna sovitut toimintatavat edellä mainituissa tilanteissa. Hankkeessa kehitettyä toimintamallia nivotaan yhteen opiskeluhuoltosuunnitelman kanssa ja myös opiskeluhuoltosuunnitelmaa päivitetään esille nousseiden tarpeiden pohjalta. Nuoren ja työntekijän tapaamisessa tehdään näkyväksi asiakkaan omat voimavarat, hänen perheensä ja lähiyhteisönsä voimavarat sekä niiden tueksi tarvittava ulkoinen, mahdollisesti monialainen tuki. Kun tämä tarve on kartoitettu, asiakas tulee ideaalimallin mukaisesti ohjata hänen kannalta kriittisimmän tuen piiriin, mahdollisimman nopeasti, ilman esteitä. Tavallisesti nopean etenemisen tarvittavan avun piiriin estää palvelujärjestelmän hierarkkisuus. Määttä (2015) sekä Määttä ja Keskitalo (2014) ovat kuvanneet tätä kokonaisuutta lähiyhteisö-, ulko- ja sisäringeillä. Ringit tekevät näkyväksi valtasuhteita ja pirstaleisen palvelujärjestelmän. Kriittisenä tekijänä nuoren ohjautumisessa tilannekartoitukseen on lähettävän tai ohjaavan tahon rooli. Tunnistaako se nuoren tilanteen ja mahdollisen tarpeen tilanteen selvittelyyn, osaako motivoida ja kannustaa nuorta käytännössä hakeutumaan tarvitsemansa tuen tai palvelun piiriin. Tätä vaihetta pyrittiin korostamaan hankkeen loppuvaiheen toimipaikkakierroksella ja korostamaan avaintoimijoiden roolia tässä. Toinen kriittinen kohta on riittävän laaja ja monialainen kartoitus nuoren tilanteesta, konsultointi, monialaiset verkostotapaamiset, suunnitelman laatiminen, arviointi ja vastuutyöntekijän nimeäminen. Nuoren mukana olo keskeisenä toimijana koko prosessissa on oleellista. Tämä osaltaan poistaa myös tiedon vaihtoon liittyviä ongelmia, kun nuori on itse läsnä ja hänen kanssaan on sovittu, mitä asioita voidaan ottaa esille tai siirtää toimijalta toiselle.

14 KUVIO 3. Uuden toimintamallin prototyyppi 3.6 Työpaja 3 Kolmanteen työpajaan osallistuivat perusturva- ja sivistysjohtajat, lähiesimiehet sekä kolmannen sektorin toimijat, joita olivat seurakuntien edustajat, järjestötoimijat ja vapaaehtoistyön tekijät. Kolmannessa työpajassa olivat mukana myös ensimmäisessä työpajassa nimetyt eri sektoreiden työntekijöiden edustajat. Työpajaan osallistui toimijoita Pieksämäen kaupunkiseurakunnasta, Pieksämäen helluntaiseurakunnasta, ViaDia ry:stä, Pieksämäen Kylät ry:stä, Neuvokas toimintakeskuksesta, Pieksämäen Seudun Mielenterveysseura ry:stä, PSLiikunta ry:stä, Kirkkopalvelut ry:stä, Savon Mielenterveysomaiset Fin-Fami ry:stä, (entinen Omaiset mielenterveystyön tukena, Itä-Suomi ry.), Pisaba ry:stä, Kehittämiskeskus Tyynelästä (Kirkkopalvelut ry.) ja Pieksämäen uusi nuorisoteatteri ry.stä. Kaupungin esimiehistä työpajaan osallistuivat sivistysjohtaja, väliaikainen perhepalvelujohtaja, lasten ja nuorten hyvinvointikoordinaattori sekä johtava ylihoitaja.

15 Kolmannen työpajan tavoite oli rakentaa konkreettisia yhteistyön paikkoja julkisen ja kolmannen sektorin toimijoiden välille. Tässä työpajassa esiteltiin kolmannen sektorin toimijoille uuden toimintamallin kehittämisen kohteet (kolme nivelvaihetta ja niihin liittyvät julkisen sektorin toimijat) sekä kesällä 2015 toteutetun järjestökyselyn tulokset. Yhteisen työskentelyn tuloksena syntyi sopimus siitä, miten yhteiseen kehittämisprosessiin mukaan lähtevät toimijat liittyvät ao. prosessin kehittämiseen. Työpajassa sovittiin, ketkä ovat mukana prosessissa, mitä tehdään yhdessä, mikä on työn/tekemisen tavoite ja minkä osaamisen kukin toimija tuo yhteiseen toimintaan. Tämän työpajan jälkeen hanketiimi kokosi kehittämistyön kohteiksi valittujen nivelvaiheiden avaintoimijat sekä mukaan lähteneet kolmannen sektorin toimijat prosessikohtaisiin työkokouksiin joulukuussa 2015 ja helmikuussa 2016. Näissä työkokouksissa työstettiin kehittämiskohteiksi valittujen kolmen asiakasprosessin pilotoitavia toimintamalleja. Näin valmisteltiin yhdessä pilotoinnin käynnistämisen työpajaa. 3.7 Työpaja 4 Tämän työpajan tavoitteena oli kolmen asiakasprosessin valmistelu pilotointia varten. Helmikuussa 2016 pidetyssä työpajassa sovittiin yhdessä kolmen asiakasprosessin kehittämisen sisällöistä (mitä ovat konkreettiset toimenpiteet, joita tehdään pilotoinnin aikana), pilotoinnin toteuttajista ja ao. pilottia tukevista lähiesimiehistä, aikataulusta, seurannasta ja arvioinnista. Toteutuneet pilotoinnin eli kehittämisen alueen kuvataan tarkemmin seuraavassa kappaleessa. Työpajaan osallistui nuoria nuorten työpajalta ja Etelä-Savon ammattiopistolta, julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin työntekijöitä ja esimiehiä. Pilotoinnin etenemisen tueksi järjestettiin esimiesryhmän työkokous huhtikuussa. Kokouksessa käsiteltiin johtamisessa huomioitavia asioita kehittämistyön etenemisen turvaamiseksi sekä nuorille suunnattujen palveluiden resursseihin liittyviä kysymyksiä. 3.8 Työpaja 5 Kehitetyn toimintamallin pilotoinnin väliarviointityöpaja järjestettiin toukokuun 2016 puolivälissä. Työpajan tavoitteena oli kehitetyn toimintamallin reflektointi, edelleen kehittäminen ja juurtumisen

16 varmistaminen. Työpajassa esiteltiin kunkin pilotin sen hetkinen tilanne sekä kartoitettiin yhdessä, mihin asioihin on jatkossa vielä kiinnitettävä huomioita, mitä täydennyksiä toimintamalliin ja kolmen nivelvaiheen asiakasprosesseihin tarvitaan. Osallistujia olivat opinto-ohjaajat, kuraattorit, terveydenhoitajat, nuorten sairaanhoitaja, TE-toimiston psykologi, sosiaaliohjaaja, TYP-toiminnan esimies, etsivä nuorisotyöntekijä, erityisopettaja sekä ViaDia ry:n, Savon Mielenterveysomaiset ry:n ja Paiste ry:n edustajat ja Huoltamo-hankkeen projektipäällikkö. Asiakaspalautteen saamiseksi toimintamallista sovittiin, että käytetään Luotain-menetelmää (liite 3), keskustelun arviointikysymyksiä (liite 4) sekä nuorten ryhmäkeskusteluja. Arvioinnissa painotettiin muutosta: Mitä nyt tehdään eri tavalla? Mitä se tarkoittaa? Mitä uudella tavalla toimiminen edellyttää itse kultakin? Pilotointi jatkui syyskuun 2016 loppuun saakka esimiesten tuella ja ohjauksella. 3.9 Työpaja 6 Pilotoinnin päätöstyöpajan tavoitteena oli varmistaa toimintamallien juurtumista sekä arvioida toimintamallien vaikutuksia. Työpajassa lokakuussa 2016 esiteltiin pilotoitujen asiakasprosessien tulokset, pilotoinnin aikana koottu nuorten kokemuspalaute ja vanhemmilta saatu palaute. Tässä työpajassa kuultiin uuden toimintamallin kustannusten tarkastelun analysoinnin tilanteesta sekä arviointiprosessin etenemisestä. Työpajassa tehtiin esitys esimiesryhmän päätettäväksi käyttöön otettavasta toimintamallista sekä juurruttamisprosessin käynnistymisestä. Lokakuun lopussa pidetyssä esimiesten työkokouksessa käsiteltiin juurruttamisprosessin etenemistä, esimiesten vastuuta juurruttamisen varmistamisessa sekä yhteensovittavan johtajuuden sisältöjä ja vastuita. Kehittämisprosessin aikana hanketiimi tapasi Pieksämäen kaupungin sektorijohtajia (perusturva- ja sivistysjohtajat) neljä kertaa. Ensimmäinen tapaaminen oli kehittämisprosessin suunnitteluvaiheessa kesäkuussa 2015, toinen ennen työpajatyöskentelyn alkamista elokuussa 2015, jolloin tarkennettiin kehittämistyötä ja kolmas joulukuussa 2015. Neljäs tapaaminen järjestettiin pilotoinnin käynnistäneen työpajan jälkeen helmikuussa 2016. Sektorijohtajat ohjasivat tapaamisissa kehittämisprosessia kokonaisuudessaan, ja esimiestapaamisissa sovittiin johdon vastuulle kuuluvista asioista ja päätöksistä.

17 4 KEHITETTY TOIMINTAMALLI Kehitetty toimintamalli muodostaa kriittisten nivelvaiheiden asiakaspolkujen kokonaisuuden, jossa on huomioitu myös NEET-nuoreksi ajautumisen ennaltaehkäisyn näkökulmat. 4.1 Yläkoulusta toiselle asteelle siirtyvän nuoren prosessi Pekka Myrskylän (2012) mukaan riski opintojen ulkopuolelle jäämiseen kasvaa sitä suuremmaksi, mitä pidemmäksi perusasteen opintojen ja toisen asteen opintojen välinen aika venyy. Tämä nivelvaihe on merkittävä myös Ilmakunnaksen (2015) mukaan. Nuorilla, jotka ovat 20-vuotiaana koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolella sekä saavat toimeentulotukea muita useammin ja pidempään, on lisääntynyt syrjäytymisen riski. Syntyneen asiakasprosessin tavoitteena ovat sujuvat siirtymät ja oikean opiskelupaikan ja/tai tarvittavien tukitoimien löytyminen. Tässä toimintamallissa painottuu koulutuksesta/palveluista putoamisen ennaltaehkäisy. Peruskoulun ja toisen asteen opintojen aikana ja siirryttäessä asteelta toiselle voidaan kuvata kaksi erillistä prosessia. Pedagogista ja opiskeluhuollollista prosessia määrittävät omat lainsäädäntönsä (perusopetuslaki, oppilas- ja opiskeluhuoltolaki). Näiden prosessien yhteensovittaminen on tuen tarpeessa olevan nuoren kohdalla erityisen tärkeää (kuvio 4). Yläkoulusta toiselle asteelle siirtyvän nuoren prosessi sisältää toimintamallin pedagogisten tietojen siirtoon, opiskeluhuollollisen tiedon siirtoon ja VALMA-polun ja kuntoutuksen näkökulman. Edellä mainittuja kuvataan seuraavassa alaluvussa.

KUVIO 4. Yläkoulusta toiselle asteelle siirtyvän nuoren prosessi 18

19 4.1.1 Pedagogisten tietojen siirto Hankkeessa laadittiin tiedonsiirtolomake (liite 1), jossa opiskelija ja huoltaja siirtävät opiskeluun vaikuttavia tietoja toiselle asteelle. Lomakkeen tarkoituksena on antaa toiselle asteelle tietoa, jolla voidaan tukea opiskelijaa parhaalla mahdollisella tavalla. Lomake on yksi osa tiedonsiirron kokonaisuutta, eikä se sulje pois ammattilaisten välistä tiedonsiirtoa tarpeellisissa asioissa. Tiedonsiirtolomakkeen tavoitteena on kopin ottaminen opiskelijan tuen tarpeesta varhaisessa vaiheessa. Lomakkeen avulla huoltajat ja nuori voivat tuottaa tietoa opiskelun tueksi. Lomakkeessa on selkeä ohjeistus sen täyttämisestä, tarkoituksesta sekä säilyttämisestä. Toisen asteen opinto-ohjaajat kutsuvat pedagogisen tiedon siirtopalaverit koolle. Ne pidetään syksyllä toisen asteen oppilaitoksissa. Opinto-ohjaajat, erityisopettajat ja ryhmänohjaajat ovat näissä siirtopalavereissa tärkeässä roolissa. Jos nuori ei hae yhteishaussa toiselle asteelle, perusasteen oppilaanohjaaja tekee nuorisolain mukaisen ilmoituksen etsivään nuorisotyöhön. Toisen asteen opintoohjaajat varmistavat, ovatko kaikki aloittaneet opinnot. Mikäli nuori ei ole aloittanut opintoja, opinto-ohjaaja ottaa yhteyttä nuoreen. Oppilaitoksen opintotoimisto ilmoittaa etsivään nuorisotyöhön niistä nuorista, jotka eivät ole aloittaneet opintoja tai ottaneet opiskelupaikkaa vastaan. Nuorisolaki (L 1285/2016) velvoittaa, että opetuksen järjestäjän on luovutettava tiedot etsivälle nuorisotyöntekijälle perusopetuksen päättäneestä nuoresta, joka ei ole sijoittunut perusopetuksen jälkeisiin opintoihin. Työskentely jatkuu etsivässä nuorisotyössä. 4.1.2 Opiskeluhuollollinen tiedonsiirto Yläkoulussa työskentelevä opiskeluhuollon kuraattori tai muu opiskeluhuollon työntekijä, terveydenhoitaja tai opiskeluhuollon psykologi kutsuu keväällä (huoltajan/nuoren luvalla) tai mahdollisimman pian syyslukukauden alettua monialaisen opiskeluhuoltopalaverin koolle. Voidaan toimia myös niin, että yläkoulun kuraattori (huoltajan/nuoren luvalla) on yhteydessä toisen asteen kuraattoriin tai muuhun opiskeluhuollon henkilöön nuoren asiassa, jossa arvioi sen olevan opiskeluhuollon jatkuvuuden kannalta välttämätöntä. Monialaiseen opiskeluhuoltopalaveriin voivat osallistua nuoren ja/tai huoltajan lisäksi niitä henkilöitä, jotka ovat oleellisia nuoren tukemisessa. Palaverissa voi olla mukana opiskeluhuollon kuraat-

20 tori, ryhmänohjaaja, opettaja, erityisopettaja, terveydenhoitaja, opinto-ohjaaja, opiskeluhuollon psykologi, nuorten sairaanhoitaja, etsivä nuorisotyöntekijä ja perhepalvelut. Kolmannen sektorin palveluita käytetään tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. Saattaen vaihtamisen käytännöt löytyvät Pieksämäen kaupungin opiskeluhuoltosuunnitelmasta, jonka opiskeluhuoltohenkilöstö päivittää vuosittain (Pieksämäen kaupunki. Oppilas-ja opiskelijahuolto). Tähän päivitykseen sisältyvät myös ohjaamiskäytänteet ja perhepalveluihin liittyvä yhteistyö (ks. Sosiaali- ja terveysministeriö 2015). Jos opiskelija siirtyy toisella asteella oppilaitoksesta toiseen, aikaisemman koulutuksen järjestäjä voi pyytää opiskelijan tai hänen huoltajansa suostumuksen siihen, että uudelle koulutuksen järjestäjälle voidaan siirtää opiskeluhuollon asiakasrekisteristä sellaiset tiedot, jotka ovat tarpeellisia opiskeluhuollon jatkuvuuden kannalta (L 1287/2013). Saman rekisterinpitäjän alaisena tai toimeksiannosta toimiva henkilö saa henkilötietolain perusteella käsitellä omalla tehtäväalueellaan tallennettuja tietoja työtehtäviensä edellyttämin tavoin. Terveydenhoitaja teettää syksyllä opiskelijoilla terveyskyselyn. Terveyskyselyssä saatuja tietoja voidaan hyödyntää opiskeluhuollollisen tuen järjestämisessä. Opiskeluterveydenhuollon terveydenhoitaja kutsuu tarvittaessa yksilökohtaisen opiskeluhuoltoryhmän koolle. 4.1.3 Valma-polku ja kuntoutuksen näkökulma Opiskelijat, jotka eivät peruskoulun jälkeen tiedä, mitä tekisivät tai kaipaavat lisää tietoa jatko-opintomahdollisuuksista tai tarvitsevat opiskeluvalmiuksien vahvistamista tai haluavat parantaa peruskoulun todistusta, voivat hakeutua ammatilliseen koulutukseen kuuluvaan valmentavaan tai ammattiin valmentavaan koulutukseen (Valma). Valma-opinnot ovat Vuokko Pohjanoksan (2016) mukaan merkityksellisiä nuoren koherenssin tunteen ja sen kehittymisen näkökulmasta. Opiskelun tueksi voi saada nuoren kuntoutusrahaa, jos nuorella on jokin sairaus, vika tai vamma joka vaikeuttaa opintoja. Nuoren kuntoutusrahaa voi saada 16 19-vuotias nuori opintojen loppuun saakka. Hakemuksen liitteeksi laaditaan kuntoutussuunnitelma, jonka laadinnassa ovat mukana nuoren ja huoltajan lisäksi nuoren asioita hoitava kunnan työntekijä ja tarvittaessa terveydenhuolto. Kuntoutusprosessi voidaan käynnistää jo perusasteella nuoren täyttäessä 16 vuotta. Erityisopettaja on luonteva

21 taho prosessin käynnistämisessä, koska hänellä on tietoa nuoren tuen tarpeesta. Opiskelijan pedagogisia asiakirjoja päivitetään oppimissuunnitelma- ja HOJKS-palavereissa, joissa on mukana myös huoltajat. Opiskelua voi hakea myös ammatillisena kuntoutuksena, jolloin kunnan työntekijä auttaa ammatillisen kuntoutuksen tai kuntoutusrahan hakemisessa. Ammatillista kuntoutusta voi hakea myös opiskelupaikan saamisen jälkeen. Tätä koordinoi opiskelijan kotikunnan sosiaalityö tai opiskeluhuollon kuraattori. 4.2 Opintojensa keskeyttämistilanteessa olevan nuoren prosessi Opintojen keskeyttämiseen liittyvän prosessin (kuvio 5) tavoitteena on ehkäistä turhia opintojen keskeyttämisiä sekä keskeyttämistilanteessa turvata paluu takaisin opintoihin ja/tai nuoren tarvitsemien muiden palvelujen piiriin. Ilmakunnaksen, Kauppisen ja Kestilän (2015) mukaan koulutuspudokkuuteen tulisi kiinnittää erityistä huomiota, koska tiedetään, että suuri osa 20-vuotiaana syrjäytyneistä on ollut 16 20-vuotiaana koulutuspoluilla suorittamatta kuitenkaan tutkintoa. Tämä perustelee tiiviitä ja koordinoituja tukitoimia opintojensa tai poissaolojen kanssa kamppaileville nuorille. 4.2.1 Opintojen jatkamisen turvaaminen Yläkoulusta toiselle asteelle siirtyvän oppilaan opiskeluhuollollinen ja pedagoginen tieto auttaa ennakoimaan opiskelijan mahdollisen tuen tarpeen heti toisen asteen opintojen alussa. Käytänteet on kirjattu vuosittain päivitettävään Pieksämäen kaupungin opiskeluhuoltosuunnitelmaan.

KUVIO 5. Opintojensa keskeyttämisvaiheessa olevan nuoren prosessi 22

23 Ryhmäohjaaja, opinto-ohjaaja, erityisopettaja, kuraattori, terveydenhoitaja ja aineenopettaja ovat oppilaitoksessa avainasemassa havaitsemassa opintojen keskeyttämisen riskejä. Ryhmänohjaajan rooli on tärkeä, koska hän tapaa säännöllisesti opiskelijaa koulun arjessa. Ryhmäohjaaja havaitsee mahdolliset muutokset nuoren voinnissa ja tilanteessa (selvittämättömät poissaolot, motivaation lasku). Huomiota kiinnitetään etenkin opintojen etenemiseen. Ryhmäohjaaja tai huolen havaitsija konsultoi opiskeluhuollon toimijoita. Konsultoinnin yhteydessä sovitaan työnjaosta. Sovittu toimija kutsuu koolle opiskelijan tai alaikäisen opiskelijan huoltajan suostumuksella monialaisen yksilökohtaisen opiskeluhuoltoryhmän. Palaveriin voidaan kutsua opiskelijan verkostoon kuuluvat merkittävät toimijat. Monialaisessa palaverissa kartoitetaan opiskelukuntoisuus, jo olemassa olevat tukitoimet ja suunnitellaan tarvittavat lisätoimet oppilaitoksessa ja sen ulkopuolella yhdessä nuoren kanssa. Oppilaitoksen on kartoitettava muut mahdolliset vaihtoehdot keskeyttämisen tilalle. Kartoittamisen päävastuu on opinto-ohjaajilla. Opiskelijan on mahdollista suorittaa osan opinnoistaan Pieksämäen kaupungin nuorten työpajalla. Opiskelija saa osaamistodistuksen työpajajaksolta, jonka avulla voidaan tunnistaa ja tunnustaa opintoja. Jos oppilaitoksessa havaitaan, että sosiaalihuollon tarve on ilmeinen, työntekijä voi tehdä pyynnön sosiaalihuoltolain mukaisesta palvelutarpeen arviosta sosiaalitoimeen (L 1301/2014). Mikäli opiskelija on sairauslomalla, kokonaisvastuu seurannasta on terveydenhuollolla. Monialaisessa palaverissa laaditaan opiskeluhuollon kertomus tai suunnitelma (Wilmaan), johon kirjataan päätökset, tavoitteet, toimenpiteet, seuranta ja vastuuhenkilöt. Lisäksi kukin taho tekee omat merkintänsä omiin asiakasrekistereihinsä. 4.2.2 Tilapäinen keskeyttäminen ja tukitoimet Tilapäinen opintojen keskeyttäminen (esim. sairausloma, äitiysloma, asepalvelus tai muu perusteltu syy) ei kuluta opiskeluaikaa. Opinnot jatkuvat, kun tilapäinen keskeytys päättyy. Opiskelijan palatessa opintoihin järjestetään monialainen palaveri tuen tarpeen kartoittamiseksi ja tukitoimien järjestämiseksi jatkossa. Palaverin koolle kutsuminen on sen henkilön vastuulla, kenellä on ollut nuoreen asiakassuhde. Tarvittaessa tehdään opiskelukuntoisuuden kartoittaminen (terveydentila,

24 sosiaalinen tilanne) ja opiskeluvalmiuksien kartoitus (kognitiiviset oppimisvalmiudet, psykologin arvio). Opintotoimistosta tehdään ilmoitus Kelalle opintojen tilapäisestä keskeyttämisestä. Sairauslomalla voi tehdä 40 % opintoja (10 h/vko). Alle kahden kuukauden sairauslomalla saa vielä opintorahaa, ja yli kahden kuukauden sairauslomasta opiskelija hakee sairauspäivärahaa. Opiskelija voi olla yhteydessä paikalliseen Kela-neuvojaan. Nuoren on mahdollista saada rinnallakulkija joko oppilaitoksen kuraattorista, Ohjaamosta tai etsivästä nuorisotyöstä tai häntä hoitavasta tahosta. Kuntoutuksellinen näkökulma on myös huomioitava (mahdollisuudet ja Kelan kuntoutukseen hakeutuminen). Käynnistetään tarvittaessa nuoren kuntoutusrahan tai ammatillisen kuntoutuksen prosessi. Kotikunnan tehtävänä on laatia vajaakuntoiselle nuorelle henkilökohtainen opiskelu- ja kuntoutumissuunnitelma (KHOPS) yhteistyössä nuoren, hänen huoltajiensa ja tarvittavien asiantuntijaviranomaisten kanssa. Opiskelu- ja kuntoutumissuunnitelma tulee laatia lääketieteellisen arvion pohjalta siten, että siitä käyvät ilmi nuoren mahdollisuudet ammatilliseen kuntoutumiseen. Kunnan edustajina voi olla esimerkiksi peruskoulun, sosiaalitoimen tai terveydenhuollon asiantuntijoita nuoren yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Laissa ei säädetä tarkemmin kyseeseen tulevista kunnan viranomaisista ja ne voivat vaihdella riippuen siitä, miten kunnan hallinto on järjestetty. Suunnitelma laaditaan yhdessä nuoren kanssa. Suunnitelman teossa ovat mukana toimijat, jotka ovat nuoren tukiverkostossa ja järjestävät tukitoimia. Suunnitelman voi laatia myös TE-toimistossa, jossa se yhdistyy luontevasti aktivointisuunnitelmaan. Kuntoutusrahan käsittelyssä voidaan käyttää oppilaitoksessa laadittua HOJKS:aa, jos se sisältää tarvittavat tiedot (myös muiden kuin koulun tukitoimista). Toisinaan KHOPS laaditaan terveydenhuollon järjestämässä hoitoneuvottelussa/verkostopalaverissa. Sosiaalitoimisto on luonteva taho suunnitelman laatimisessa, koska sosiaalitoimi on nuoren asioissa mukana, vaikka elämäntilanteet muuttuisivat. Nuoren kuntoutusraha myönnetään suunniteltujen toimien, kuten koulutuksen ajalle. Jos suunnitellut opinnot keskeytyvät, täytyy suunnitelma päivittää, jotta kuntoutusrahan maksua voidaan jatkaa. Jos KHOPS on laadittu koulussa ja opinnot keskeytyvät, ohjataan nuori sosiaalitoimen puoleen, koska opintojen keskeytyessä näillä nuorilla on oikeus sosiaalihuoltolain mukainen palvelutarpeen arviointiin. Sosiaalitoimi on tuolloin taho, jonka kanssa nuori

25 päivittää suunnitelman yhteistyössä opiskelijan verkoston kanssa. Tuen tarpeen arvioinnissa ja suunnittelussa otetaan huomioon kolmannen sektorin mahdollisuudet tuen tarjoajana ja sosiaalisessa vahvistamisessa. 4.2.3. Eroaminen koulusta Oppilaitokset ilmoittavat aina etsivään nuorisotyöhön opintonsa keskeyttäneistä alle 25-vuotiaista nuorista (L 1285/2016). Nuoren luvalla ilmoitetaan riskistä keskeyttää myös aikaisemmin. Tavoite on, että nuorelta kysytään lupa jo ennakoivasti. Oppilaitoksessa pyritään järjestämään monialainen palaveri ennen opiskelijan eroamista. Palaverin tavoitteena on etsiä ja käynnistää opiskelijan tarvitsemat tukitoimet (esim. Ohjaamo Pientare, sosiaalityö, TE-toimisto, Kela) eroamisen jälkeen. Palaveri mahdollistaa oleellisen tiedon siirtymisen opiskelijan läsnä ollessa. Tarvittaessa työntekijät jalkautuvat oppilaitoksen ulkopuolelle nuoren luokse kotiin tai muuhun sovittuun tapaamispaikkaan. Koulun ulkopuolisiin palveluihin ohjaavat opiskeluhuollon toimijat (ks. Pieksämäen opiskeluhuoltosuunnitelma, ohjeet ja hoitopolut) ja opinto-ohjaajat. Opinto-ohjaajat ohjaavat nuoria toiselle alalle (omaan tai toiseen oppilaitokseen) ja TE-toimistoon, jos oma ala ei ole selvillä. Nuori ohjataan tarvittaessa Ohjaamo Pientareen palveluihin. Ohjaamo Pientareelta saat henkilökohtaista neuvontaa ja ohjausta sekä nuoren omaan tilanteeseen sopivaa tukea. Tuki voi liittyä esimerkiksi elämänhallintaan, urasuunnitteluun tai vapaa-aikaan. Ohjaamo Pientareen palvelut ovat asiakkaalle maksuttomia, luottamuksellisia ja vapaaehtoisia. Jos koulu ei saa nuoreen yhteyttä keskeyttämis- tai erotilanteessa, etsivä työntekijä ottaa yhteyttä nuoreen. Tarvittaessa etsivät voivat tehdä sosiaalihuoltolain mukaisen palvelutarpeen arviointipyynnön nuoren luvalla. Jos sosiaalitoimen asiakkuus käynnistyy, nuorelle nimetään omatyöntekijä sosiaalitoimesta. Eronneen tulee hakea takaisin opintoihin erillisellä hakulomakkeella tai yhteishaussa. Nuoren mahdolliset siirtymät tehdään palvelusta toiseen saattaen vaihtaen eli nuorella on tuttu ammattihenkilö mukana uuden palvelun käynnistyessä. Samalla turvataan tiedon siirtyminen toimijalta toiselle nuoren tai hänen huoltajansa luvalla.

26 4.3 Tukiverkon tai palvelujen ulkopuolella olevan nuoren prosessi Toimintamallin tavoitteena on nuoren paluu takaisin opintoihin ja/tai muiden tarvitsemiensa palvelujen piiriin. Nuoren asiakasprosessissa on mallinnettu prosessin etenemistä alkuarviosta monialaisen tiimin kokoamiseen, suunnitelman laatimiseen sekä yhteisistä tavoitteista, seurannasta ja arvioinnista sopimiseen. Virallisten toimijoiden lisäksi nuoren tueksi voidaan kutsua kolmannen sektorin toimijoita tai ohjata nuori näiden toimintojen piiriin. Nuori on itse keskiössä ja aktiivisena toimijana koko prosessin ajan. Toimintamallissa kuvataan myös konkreettiset toimet saattaen vaihtamiseen, niin että nuori kiinnittyy tarvitsemansa tuen tai palvelun piiriin. Toimintamallissa (kuvio 6) kuvataan paikat, joissa NEET-nuori voi tulla näkyväksi sekä tilanteet, joissa voidaan tunnistaa mahdollinen nuoren tuen tarve. Se, joka kohtaa nuoren, tekee ensi vaiheen arvion hänen tilanteestaan ( kopin otto ). Alkuarvion jälkeen nuoren tilanteen selvittämiseksi hänet voidaan ohjata hyvinvointitapaamiseen (terveystarkastukseen tai sosiaaliohjaajan tapaamiseen), jonka jälkeen nuoren luvalla voidaan kutsua mukaan yhteistyökumppani tai monialainen työryhmä kartoittamaan laajemmin hänen tilannettaan. Palvelujen tai tuen piiriin kiinnittymisen tueksi toimintamalliin kehitettiin nuoren hyvinvointitapaaminen. Hyvinvointitapaaminen tarkoittaa nuoren tilanteen kokonaisvaltaista kartoittamista. On tärkeää tunnistaa nuoren erityisen tuen tarve riittävän varhain sekä pystyä seuraamaan ja tukemaan hänen hyvinvointiaan monialaisessa yhteistyössä (L 1301/2014). Keskeisenä tavoitteena on auttaa nuorta omien voimavarojensa tunnistamisessa sekä elämänhallintataitojensa kehittämisessä. Tarvittaessa autetaan nuorta hänen oman tukiverkostonsa vahvistamisessa. Pilotoinnin aikana hyvinvointitapaamiseen osallistuneet nuoret ovat pohtineet tapaamisen nimeä, paikkaa sekä olleet myös arvioimassa tapaamisen sisältöä. Myös olemassa olevia ryhmiä, muun muassa työtoiminnan miesten starttiryhmää, on hyödynnetty kehittämistyössä. Koko ikäluokan henkilökohtaista kutsumenetelmää ei käytetä, vaan tapaamista tarjotaan tasapuolisesti kaikille halukkaille OSUMA-hankkeen kohderyhmän nuorille.

27 KUVIO 6. Tukiverkon tai palvelujen ulkopuolella olevan nuoren prosessi

28 Sosiaaliohjaaja ja/tai terveydenhoitaja tekee hyvinvointitapaamisessa alkukartoituksen ja sen jälkeen konsultoi tarvittavia tahoja asiakkaan luvalla ja / tai asiakkaan kanssa. Asianomaisten käytössä on suojattu sähköposti tähän tarkoitukseen. Lisäksi virkanumeroilla pystyy soittamaan muunakin kuin soittoaikoina. Myös Kelan vakuutuspiireillä on yhteistyökumppaneille oma numero. Mielenterveys- ja päihdepoliklinikka pyritään saamaan mukaan tiiviisti nuoren palveluketjuun sellaisten nuorten kohdalla, jotka ovat näiden palveluiden piirissä tai hyvinvointitapaamisessa tulee esille tarvetta mielenterveys- ja päihdepoliklinikan palveluille. Nuori voi tulla ohjatuksi hyvinvointitapaamiseen kahta reittiä pitkin: Virallinen taho, esimerkiksi Kela, sosiaalityö, terveydenhuolto, mielenterveys- ja päihdepalvelut, perhepalvelut (alle 18 v), tai nuorisotoimi voi ohjata tapaamiseen tai kutsunnoissa toteutettavassa aikalisä-toiminnassa voidaan todeta tuen tarvetta ja nuori ohjataan eteenpäin. Armeijasta vapautuksen saavat voidaan myös ohjata hyvinvointitapaamiseen. Sekä armeijasta vapautetuista että armeijan keskeyttäneistä tulee huolehtia tieto etsivään nuorisotyöhön. Nuorisolaki (L 1285/2016) määrittelee, että puolustusvoimien ja siviilipalveluskeskuksen on luovutettava tiedot nuoresta, joka vapautetaan varusmies- tai siviilipalveluksesta palveluskelpoisuuden puuttumisen takia tai joka keskeyttää palveluksen. Epävirallinen taho, kuten vanhemmat, isovanhemmat, muut sukulaiset, kaveri, tyttö- tai poikaystävä, voivat ohjata nuoren tapaamiseen tai suositella nuorelle tapaamista. Nuorta kannustetaan ja motivoidaan oman tilanteensa ja tuen tarpeen selvittämiseen sekä omien toiveiden ja mahdollisuuksien kartoittamiseen. Nuori voi hakeutua hyvinvointitapaamiseen myös oma-aloitteisesti. Hyvinvointitapaaminen on nuorelle vapaaehtoista. Tukiverkon tai palvelujen ulkopuolella oleva nuori voi hakeutua tai ohjautua Ohjaamo Pientareelle ammattilaisten, läheisten, kavereiden tai kolmannen sektorin toimijoiden ohjaamana ilman hyvinvointitapaamista. Hyvinvointitapaamista määrittelevät terveydenhuolto- ja sosiaalihuoltolaki, riippuen siitä kuka tapaamisen hoitaa. Terveydenhoitajan toteuttamana hyvinvointitapaaminen on samalla terveydenhuoltolain mukainen terveystarkastus. Työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleville nuorille kunnan tulee järjestää terveystarkastuksia (L 1326/2010). Sosiaaliohjaajan toteuttamana hyvinvointitapaaminen on osa sosiaalihuoltolain mukaista palvelutarpeen arviota (L 1301/2014). Tässä tapaamisessa nuorelle tarjotaan myös mahdollisuutta lakisääteiseen terveystarkastukseen. Sosiaalihuoltolain mukaan sosiaalihuoltoa toteutetaan yhteistyössä mui-

29 den toimijoiden kanssa, jotta sosiaalihuollon ja tarvittaessa muiden hallinnonalojen palvelut muodostavat asiakkaan edun mukaisen kokonaisuuden. Tällöin työntekijän on oltava yhteydessä eri yhteistyötahoihin ja asiantuntijoihin sekä tarvittaessa henkilön omaisiin ja muihin hänelle läheisiin henkilöihin. (L 1301/2014.) Tarvittaessa työntekijä kutsuu nuoren luvalla koolle monialaisen työntekijäryhmän, jolloin kaikilla tarvittavilla tahoilla on tiedossa nuoren tilanne ja tavoitteet sekä yhteinen päämäärä nuoren auttamiseksi. Tavoitteena on saada kokonaisvaltainen kuva nuoren tilanteesta ja sopia yhdessä nuoren kanssa, miten hänen tilanteessaan edetään. Sovitaan myös vastuista ja tapaamisen kirjaamisesta. Nuoren mahdollinen jatko palvelusta seuraavaan toteutetaan saattaen vaihtaen, jotta yhden polun päättyessä nuori ei tipahda uudelleen. Sosiaalityön puolella on pääsääntöisesti koordinointivastuu. Nuorelle nimetään samalla vastuu- tai omatyöntekijä. Hyvinvointitapaamisen tiedot kirjataan asianomaisen ammattihenkilön asiakasrekisteriin. Erityisen tuen tarpeen arvioimista varten myös muu viranomaistaho, esimerkiksi terveydenhuollon ammattihenkilö, on velvollinen ottamaan yhteyttä sosiaalihuoltoon ja tarvittaessa tehtävä ilmoitus sosiaalihuollon tarpeesta viipymättä salassapitosäännösten estämättä. Sosiaalihuoltolain mukaiseen asiakassuunnitelmaan kirjataan tuen tarve, arvio tarvittavista palveluista ja toimenpiteistä, tapaamisista vastuutyöntekijän kanssa, tavoitteista, voimavaroista, yhteistyötahoista, seurannasta sekä asiakkuuden kestosta. Asiakkaan suostumuksella voidaan laatia sosiaalihuollon ja muiden hallinnonalojen palveluja ja tukitoimia koskeva yhteinen suunnitelma. Suunnitelmaan kirjataan myös, kenelle se jaetaan. Jos asiakkaan tukena toimii omaisia tai muita läheisiä henkilöitä, laaditaan heidän tukemiseensa liittyvä suunnitelma tarvittaessa erikseen. Erityistä tukea tarvitsevien lasten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden palvelutarpeen arvioinnin tekemisestä vastaa virkasuhteessa oleva sosiaalityöntekijä. Hän on myös ko. henkilön omatyöntekijä. Asiakkaan saattaminen palveluihin on yhteistyöneuvottelu eri toimijoiden kesken, vaikka sosiaalityöntekijä toimisikin nuoren omatyöntekijänä. (L 1301/2014.) Pilotoinnin aikana kehitettiin teemapohjainen hyvinvointitapaamisen runko (liite 2) tapaamisen pohjaksi: kartoitettiin jo olemassa olevat Pieksämäen mallit, sekä muualla muun muassa Kuopion kuntakokeilussa kehitetyt mallit (esim. 3X10D Elämänpyörä) hyvinvointitapaamisen pohjaksi. Sisällön asiantuntija laati yhteistyökumppaneiden kanssa lomakkeen, joka toimii keskustelun pohjana. Tapaamisessa käsitellään muun muassa seuraavia teemoja: nuoren elämäntilanne, perhe, sosiaalinen ver-

30 kosto, koulutus- ja työelämätausta, asuminen, taloudellinen toimeentulo, koettu terveys, mielenterveys, päihteiden käyttö, elämänhallinta, muutostoiveet ja voimavarat. Niin ikään tapaamisessa kartoitetaan nuoren tulevaisuuden toiveet ja hänen käsityksensä siitä, mitä pitää tehdä, että tavoitteiden saavuttaminen on mahdollista. Lomakkeeseen tulee tieto siitä, mistä nuori on ohjautunut hyvinvointitapaamiseen. Terveystarkastuksessa nuoren kokonaistilanne (ml. terveydentila) kartoitetaan terveystarkastusta varten laaditun sisältörungon pohjalta. Vanhemmat ovat tärkeässä roolissa ja heidät voidaan kutsua nuoren halutessa mukaan tapaamiseen. Nuori voi kutsua tapaamiseen myös hänelle tärkeän henkilön. Vanhemmilla on mahdollisuus myös omaan tapaamiseen. Paikkana nuoren ja/tai vanhemman tapaamiselle on ensisijaisesti Ohjaamo Pientare tai muutoin nuorelle luonteva paikka, jonka nuori hyväksyy, esimerkiksi Poleeni, kahvila, kirjasto, koti tai kolmannen sektorin toimipaikka (esim. ViaDia). Terveydenhoitajan tai sosiaaliohjaajan hyvinvointitapaamisessa se voi olla myös näiden työtila. Paikan valinnassa tulee huomioida luottamuksellisen keskustelun käyminen. Nuorille tiedottamisessa tulee korostaa, että hyvinvointitapaamiseen kannattaa tulla ja on osattava motivoida häntä oman tilanteensa tsekkaukseen. Hyvinvointitapaamisen voi järjestää myös nuorelle ns. luontevassa ympäristössä tai palvelussa, missä hän jo muutenkin käy, esim. neuvola tai perheneuvola. Järjestöjen ja muun kolmannen sektorin toimintaa esitellään myös hyvinvointitapaamisessa. Järjestöjen tapahtumakalenteri voisi olla sähköisesti näkyvissä esimerkiksi tv-näytöllä Ohjaamo Pientareen tiloissa. Savon mielenterveysomaiset FinFami ry. aloittaa vertaisryhmätoiminnan (omaisryhmät) Pientareella. Vanhempien osuuteen ja tuen tarpeeseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Huomioi omaiset -malli (Innokylä. Huomioi omaiset -malli) on Omaiset mielenterveystyön tukena ry:n kehittämä, ammattilaisille suunnattu menetelmä omaisen tuen tarpeen arviointiin silloin, kun läheisellä on esimerkiksi mielenterveysongelmia ja/tai päihderiippuvuutta. Mallin avulla voidaan edistää omaisen hyvinvointia kuormittavassa elämäntilanteessa. Pilotoidun toimintamallin kokemuksia ja tuotoksia voidaan hyödyntää lakisääteisen TYP-toiminnan kehittämisessä kohderyhmän nuorten osalta. OSUMAssa kehitetty hyvinvointitapaamisprosessi voidaan nähdä jatkumona TYP:n monialaiseen yhteispalveluun. TYP-toiminta, eli työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu on yhteistoimintamalli, jossa TE-toimisto, Kela ja kunta (sosiaali- ja terveydenhuolto) yhdessä arvioivat työttömän palvelutarpeet, suunnittelevat työllistymisen kannalta

31 tarkoituksenmukaiset palvelukokonaisuudet sekä vastaavat työllistymisprosessin etenemisestä ja seurannasta. TYP:n piiriin ohjaudutaan tiettyjen asiakkuuskriteerien kautta (työmarkkinatuen /työttömyyden kesto). Eläkkeellä tai määräaikaisella eläkkeellä olevalle henkilölle on varmistettava hänelle kuuluvat palvelut. Toisaalta eläkemahdollisuus on otettava huomioon yhtenä vaihtoehtona selvittelyprosessin aikana. Hyvinvointitapaamisen nimikilpailua nuorille ei ehditty hankkeen aikana järjestää. Hankkeen päätyttyä kannattaa kuulla nuorten mielipiteitä, säilytetäänkö tämän ns. matalan kynnyksen tapaamisen nimenä jatkossakin hyvinvointivointitapaaminen. Hankkeen aikana nuorilta saaduissa palautteissa pidettiin tärkeänä neutraalia, ei leimaavaa nimeä, ja tapaamisen tarkoitus nuoren tilanteen tulevaisuuteen suuntaavana tsekkaustilanteena tulisi näkyä nimessä. 5 MOBIILITIETOKANTA NUORTEN PALVELUISTA PO1NT- PORTAALIIN OSUMA-hankkeen yhtenä tavoitteena oli rakentaa mobiilitietokanta nuorten palveluista ja kehittää palveluista tiedottamista. Mobiilitietokannan suunnittelussa huomioitiin, että nuoren tarpeet määrittävät tiedottamisen suunnittelua ja rakentamista. Nuoren on löydettävä tieto palveluista tai muu tarvitsemansa tieto helposti omasta sen hetkisestä tilanteestaan ja tarpeistaan lähtien. Mobiilitietokantaa varten OSUMAssa kartoitettiin valtakunnallisia malleja sekä Ohjaamoissa käytössä olevia malleja. Parhaimmaksi vaihtoehdoksi valittiin Pieksämäen nuorisotoimen ja ohjaamo Pientareen käytössä oleva itäsuoma- KUVA 1. Po1nt-portaalin logo lainen Po1nt-portaali, johon tallennettiin OSUMA-hankkeen toteuttamana tietoa ja yhteyslinkit nuorille suunnatuista opiskeluun, terveyteen, asumiseen, taloudelliseen tilanteeseen sekä vapaa-aikaan

32 liittyvistä palveluista. Sivustolle lisättiin tietoa myös kolmannen sektorin nuorille tarjoamista tuki-, harrastus- ja palvelumahdollisuuksista. Sivustojen ylläpito on vastuutettu palvelun tuottajalle tai toimijalle itselleen. Sivustolle lisättyjen palvelutietojen suunnittelussa kuultiin nuorten näkemyksiä ja sivustoa rakennettiin tiiviissä yhteistyössä kaupungin nuorisotoimen edustajien kanssa. Tietokannan kokonaisvastuusta huolehtii nuorisotoimen Po1nt-vastuutyöntekijä. Hän on esitellyt sivustoa nuorisotiloilla ja oppilaitoksissa. Sivustosta tiedotetaan nuorille ja heidän vanhemmilleen oppilaitosten Wilma-tiedotteella. Nuorten parissa toimiville (opiskeluhuolto, TE-toimisto, Kela, sosiaalityö, terveydenhuolto, seurakunnat, kolmannen sektorin toimijat) kerrottiin Po1nt:sta hankkeen tulosten esittelyn yhteydessä. Sivuston käyttömahdollisuuksista tiedottamista on jatkettava ja käytettävä monipuolisesti eri kanavia: sosiaalinen media, koulut ja oppilaitokset, Wilma, etsivät nuorisotyöntekijät, Ohjaamo Pientareen päivystys sekä kaupungin nettisivut. Po1nt-portaalin avulla voidaan levittää tietoa Ohjaamo Pientareen monialaisesta toiminnasta, nuorten parissa toteutuvasta jalkautuvasta työstä, etsivän nuorisotyön mahdollisuuksista ja toiminnasta sekä kolmannen sektorin toiminnasta. Hankkeen aikana sivustoa ei ehditty tehdä laajasti tutuksi kolmannen sektorin toimijoille ja vanhemmille. Jatkossa on myös huolehdittava, että Pientareen (päivystys) puhelinnumero on kaikkien toimijoiden tiedossa. 6 NUORTEN JA VANHEMPIEN OSALLISUUS HANKKEEN KEHITTÄMISTYÖSSÄ Nuorten ja vanhempien osallisuus kehittämistyöhön on toteutunut pääsääntöisesti asiakas informanttina -osallisuutena heidän toimiessa tiedonantajina kyselyissä ja haastatteluissa. Lisäksi nuoria oli osallisina työpajoissa. Toimintamallin synnyttyä saatiin myös nuorten edustajia mukaan muutamaan työpajaan pohtimaan sekä päättämään yhdessä kokeiltavien asiakasprosessien sisällöistä ja monialaisessa työskentelyssä huomioitavista asioista. Työpajoihin osallistuneet nuoret olivat PSLiikunnan nuorten työpajalta sekä Esedun ja Seurakuntaopiston opiskelijoita. Vanhempien edustajia ei osallistunut työpajoihin.

33 Syksyllä 2015 käynnistyneen työpajatyöskentelyn pohja-aineistoksi koottiin nuorten kokemuksia ja toiveita palvelutarpeistaan haastattelemalla nuoria keväällä ja kesällä 2015. Haastattelut tehtiin etsivien nuorisotyöntekijöiden sekä PSLiikunnan nuorten työpajan asiakkaille (yksi ryhmävastaus ja 25 yksilövastausta). Auttavimmiksi tahoiksi nuoret kokivat nuorisotoimen, etsivän nuorisotyön, Kelan, TE-toimiston, kaupungin mielenterveys- ja päihdeyksikön, PSLiikunnan ja poliisin. Nuorten toiveina palveluille nousivat seuraavat asiat: palvelut yhdestä paikasta apua virastoissa asioimiseen ymmärrystä, kannustamista, ohjausta, vierellä kulkemista (tukihenkilö) tietojen ja taitojen kartuttamisen tukemista koulutus- tai työpaikan saamiseksi. Tätä nuorilta saatua palautetietoa hyödynnettiin kehittämisprosessin ensimmäisessä työpajassa kehittämistyön OSUMA-vision laatimisessa. Koska nuorten osallistuminen työpajoihin syksyllä 2015 ei toteutunut toivotulla tavalla, päätetiin nuorten kokemustiedon keräämisestä. Tammikuussa 2016 Mikkelin ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogiopiskelija toteutti nuorten työpajalla toiminnallisen ryhmähaastattelun, johon osallistui neljä nuorta. Ryhmähaastattelussa painopisteenä oli opintojen keskeyttäjän ja tuen tai palvelujen ulkopuolella olevan nuoren tukiprosessiin liittyvät kysymykset: Keneltä nuori on toivonut ja saanut apua? Millainen apu on auttanut nuorta eniten? Miten nuoret voisivat tukea toisiaan asianomaisissa tilanteissa? Millaisissa tilanteissa ammattilaisten ja kolmannen sektorin toimijoiden olisi pitänyt puuttua nuoren tilanteeseen ja tehdä jotakin? Nuoret työstivät vastauksistaan palautepuun. Kaupungin hanketyöntekijä toteutti toisen ryhmähaastattelun nuorten työpajalla. Kuraattori ja opintoohjaaja haastattelivat Esedun tutor- ja oppilasyhdistyksen opiskelijoita helmikuussa 2016. Ryhmäkeskustelussa käytiin läpi asioita, jotka ovat auttaneet kiinnittymään kouluun. Keskusteluun osallistui 13 opiskelijaa eri aloilta ja eri vuosikursseilta (10 tyttöä, 3 poikaa). Nuorilta koottiin palautetta myös pilotoinnin aikana. Esedun tutor-opiskelijoiden ja opiskelijayhdistyksen edustajien ryhmäkeskustelussa elokuussa 2016 oli aiheena siirtyminen toiselle asteelle. Keskustelun toteuttivat kuraattori ja opinto-ohjaaja, ja siihen osallistui 13 opiskelijaa. Asiakasnuorten palautteita uudesta toimintamallista saatiin pilotoinnin aikana kuudelta nuorelta hyvinvointitapaamisesta, ja kuudelta ViaDian asiakkaana olevalta nuorelta. Kaksi nuorta osallistui pilotoinnin päätöstyöpajaan lokakuussa 2016.

34 Nuorten palautteiden keskeiset asiat liittyvät vertaistukeen, erilaisiin lomakkeisiin, kohtaamiseen, ohjaukseen, omaan apuun sekä läheisten ja vanhempien tukeen. Nuorten palautteissa nousi tärkeänä esille vertaistuen merkitys. Tämä näkyi muun muassa omien kokemusten vaihtamisena ja vertailuna toisten samassa tilanteessa olevien nuorten kanssa. Lomakeviidakko koettiin jopa niin vaikeaksi, että nuorelle kuuluva etuus saattoi jäädä kokonaan hakematta. Lomakkeisiin tarvitaan lisää selkokielisyyttä. Nuoret eivät halua, että asiointi tapahtuu liiaksi netissä. Nuoret kaipaavat myös kasvokkain kohtaamisia ja pitävät tärkeänä työntekijän velvollisuutta ohjata oikeisiin palveluihin. Toisaalta nuoret luottavat omaan apuun. He kokevat, että apua on tarjolla, jos sitä vain ymmärtää tai haluaa ottaa vastaan. Etsivä nuorisotyö, Ohjaamo Pientare ja oppilaitoksen tukipalvelut ovat apuna tukalissa tilanteissa. Nuoret toivovat oppivelvollisuuteen yhtä vuotta lisää, jotta saisivat pohtia eri ammattivaihtoehtoja pidempään. Perusasteen oppilaanohjausta toivottiin lisää. Nuoret toivovat läheisiltä ja vanhemmilta tukea lisää, mutta ei neuvovaan sävyyn. Vanhemmilta, lähiyhteisöltä ja toimijoilta toivottiin ymmärrystä tilanteessa, jossa omat voimavarat koettiin puutteellisina. Vanhemmilta ei haluttu ottaa vastaan apua ammattihaaveissa, vaan enemmän tukeuduttiin viralliseen oppilaanohjaukseen. Muilta toivottiin ymmärrystä lisää siitä, että on joutunut tekemään valinnan varhain ja jopa puutteellisilla tiedoilla Opiskelijan rajalliset voimavarat tulisi huomioida paremmin toisella asteella. Opiskelijoille tulisi tarjota vaihtoehtoisia tapoja suorittaa opintojaan (yksilölliset opintopolut). Nuorten mielestä oppilaitokset ovat toisaalta joustaneet ja auttaneet paljonkin, mutta tämän pitäisi olla systemaattisempaa, jotta tasavertaisuus toteutuisi. Taloudellinen turva on tärkeää, jotta voi kokea turvallisuudentunnetta ja suunnitella tulevaa. Nuoret suhtautuivat kansalaispalkkaan lähtökohtaisesti positiivisesti. Työpaikkoja toivottiin lisää, jos ei voi jostain syystä opiskella täysipainoisesti. Ammattikorkeakouluopiskelijat ovat tehneet hankkeessa harjoitteluja ja kehittämistehtäviä. Mikkelin ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogiopiskelija osallistui ensimmäisiin työpajoihin ja toi niissä esille nuorten näkökulmaa. Hän toteutti nuorten työpajalla toiminnallisen palautekyselyn uuden toimintamallin pilotoinnissa huomioitavaksi. Hankkeen käynnistymisvaiheessa keväällä 2015 Diakonia-ammattikorkeakoulun Työyhteisöt ja kehittäminen -opintokokonaisuuden neljä opiskelijatiimiä tuottivat pohjakartoitusta OSUMAn kehittämistyön tueksi. Tiimit suunnittelivat nuorten asiakaskokemusten palautekyselyn, kartoituksen yksityisen ja kolmannen sektorin palveluista nuorille Pieksämäellä sekä kehittämissuunnitelmaa nuorten palveluohjauksen kehittämiseen.

35 Kolme Diakonia-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijaa on tehnyt Työyhteisöt ja kehittäminen -opintokokonaisuuden 7 viikon harjoittelunsa hankkeessa. Opiskelijat osallistuivat aktiivisesti työpajoihin ja työkokouksiin, huolehtivat erilaisista tiedottamistehtävistä ja osallistuivat harjoittelunsa aikana tapahtuneen kehittämistyön dokumentointiin ja palautetiedon kokoamiseen. Hankkeen päättövaiheessa sosionomi-opiskelijatiimi työsti esittelykoosteen hankkeessa kehitetystä toimintamallista. Diakin opiskelijat tekivät hankkeessa opintoja yhteensä 113 opintopisteen verran. Vanhempien haastatteluja saatiin toteutettua vain kuusi haastattelua, joista kolme oli toisen asteen opiskelijoiden vanhempaa ja kolme työttömänä olevan nuoren vanhempaa. Keväällä 2016 tehtiin Otakantaa.fi-sivustolle kysely, johon vastasi vain yksi vanhempi ja yksi nuoren läheinen. Vanhemmat toivovat nuorten kanssa työskenteleviltä enemmän kiinnipitävää otetta. Usein vanhemmilla ei ollut enää mahdollisuutta vaikuttaa nuoren ratkaisuihin, joten toive ja huoli heijastettiin toimijoihin. Nuoren täysi-ikäisyys tarkoitti käytännössä sitä, ettei kotiin enää oltu yhteyksissä. Joitakin vanhempia tämä harmitti, vaikka toisaalta tilanne ymmärrettiinkin. Vastauksissa tuotiin esille nopean ja napakan ongelmakohtiin puuttumisen merkitys oppilaitoksissa, nuorten tuentarve vapaa-aikaan, kiusaamiseen puuttuminen, tukihenkilöiden ja nuorisotyön tärkeys sekä kolmannen sektorin mahdollisuudet tutustuttaa nuoria harrastuksiin ja tukea myös vapaa-ajalla. Vanhemmat toivoivat jonkin verran vertaistuen mahdollisuutta, jossa olisi voinut ehkä peilata oman lapsen tilannetta. 7 KOLMANNEN SEKTORIN OSALLISUUS HANKKEEN KEHITTÄMISTYÖSSÄ 7.1 Järjestökyselyn 2015 tulokset Pieksämäen Kylät ry ja Paiste ry huolehtivat ostopalvelusopimuksella kesällä 2015 järjestökyselyn käytännön toteutuksesta. Webropol-kysely lähetettiin 252 yhdistykselle, joista vastaukset saatiin 72 järjestöltä. Vastausprosentti jäi 28,6:een. Kyselyn toteutuminen kesäaikaan oli haasteellinen ja vaikutti vastausprosenttiin. Kyselyn tarkoituksena oli kerätä tietoja hankkeen kohderyhmän nuorille tarkoitetuista tuki/palvelumuodoista, niiden käytöstä sekä mahdollisista toiminnan kehittämisideoista ja -suunnitelmista. Kyselyyn osallistuneissa järjestöissä nuorten kanssa tehtävä työ on monimuotoista

36 esim. liikuntaan ja kulttuuriin liittyvää (harrasteryhmiä, tapahtumia ja talkoita, retkeilyä, matkailua, käsillä tekemistä). Erilaisen harrastustoiminnan lisäksi nuorille järjestetään koulutusta (esim. työpalvelukoulutus, ajokortti työelämään, kotipalvelu, dogsitter, pihapalvelu), keikkatöitä sekä urheiluun, opiskeluun, työhön ja elämäntaitoihin liittyvää ohjaus- ja valmennustoimintaa ja järjestys- ja yhdistystoimintaan opastamista. Tärkeänä yhteistyönä nuorten kanssa nostettiin esille nuorten kuunteleminen, aikuisen läsnäolo, turvallisen ympäristön järjestäminen ja keskustelu. Vastaajien mukaan nuorten on helpointa mennä mukaan harrastustoimintaan, jossa on ohjaaja. Keskeisimmät tahot, joista NEET-nuoret ohjautuvat toimintoihin tai palveluihin, ovat koti ja ystävä- tai kaveripiiri sekä muut läheiset. Vastauksissa tuotiin esille, että ao. nuoret eivät hakeudu ollenkaan tai heillä on vaikeuksia ohjautua neuvonnan, ohjauksen ja tuen toimintoihin, ryhmätoimintaan ja säännöllisiin harrastuksiin. Kyselyssä kartoitettiin järjestöjen edellytyksiä hankkeen NEET-nuorten kanssa tehtävään työhön. 38 järjestövastaajasta puolet koki, että heillä on aikaa työskennellä nuorten kanssa, puolella ei ole aikaa. Järjestöissä on osaamista nuorten kanssa tapahtuvaan työskentelyyn, mutta työntekijöitä ei ole. Muitakin resursseja tarvittaisiin lisää. Järjestöt ovat halukkaita tiiviimpään yhteistyöhön eri tahojen kanssa, mutta viranomaisyhteistyöhön ei ole riittävästi aikaa eikä työntekijöitä. Yhteistyötahoiksi nostettiin etenkin seuraavat tahot: nuoren koti ja vanhemmat, nuoren ystävät, kaverit ja läheiset, järjestö- ja vapaaehtoistoiminta, seurakunnat, koulujen opettajat, työpajatoiminta, yritykset, TE-toimisto ja etsivä nuorisotyö. Vastuun antamista ja palkitsemista pidettiin tärkeinä asioina nuorten kanssa tapahtuvassa työskentelyssä. Nuorille tulee turvata matalan kynnyksen kohtaamisen mahdollisuuksia. Nuorten osallistumiseen vaikuttaa myös nuoren asuinpaikka: Kantakaupungin ulkopuolella, eri kylillä asuvien nuorten osallistumista vaikeuttaa kulkuyhteyksien puuttuminen. Koulumatkat ja koulukuljetusten niukkuus rajoittavat nuorten osallistumista iltatapahtumiin. Viikonloppuisin ei ole minkäänlaisia julkisia kulkuyhteyksiä saatavilla. Siksi palvelujen ja toimintojen jalkauttaminen kylille on tärkeä kehittämisen kohde. (Ote järjestökyselyn yhdestä vastauksesta.) Osallisuuden ja yhteisöllisyyden edistämisen keinoiksi esitettiin yhteistyön lisäämistä kaupungin edustajien ja ammattilaisten kanssa, vastuun jakamista, toimijoiden keskinäisen tutustumisen lisäämistä, hanketoimintaa, kuntalaisten paikallisidentiteetin vahvistamista sekä mielekästä toimintaa, johon nuoret voivat vaikuttaa.

37 7.2 Kolmannen sektorin toimijat mukana uuden toimintamallin luomisessa Yhteiskehittämisen prosessiin sitoutui seitsemän järjestöä. Kehittämistyössä olivat mukana ViaDia ry., PSLiikunta ry., Pieksämäen Kylät ry., Omaiset mielenterveystyön tukena FinFami ry. (entinen Omaiset mielenterveystyön tukena Itä-Suomi ry), Neuvokas-toimintakeskus, Paiste ry. ja Savon kestävä kehitys ry. Järjestöjen edustajia osallistui työpajoihin. Uuden toimintamallin pilotoinnissa olivat mukana ViaDia, PSLiikunta ja Omaiset mielenterveystyön tukena FinFami. PSLiikunta ry. ja Savon kestävä kehitys ry. toteuttivat syksyllä 2016 ostopalvelusopimuksella nuorille suunnattujen uudenlaisten tukimahdollisuuksien kokeilun. PSLiikunta teki selvityksen jäsenseurojensa mahdollisuuksista ei-aktiivisille nuorille suunnattavasta toiminnasta. Kolme seuraa (Salibandyseura Pisaba, Pieksämäki Curling ry, Savon Pallo) lupautuivat tarjoamaan ao. nuorille maksuttomia, ohjattuja lajikokeiluja. Nuoret voivat saada ilmaisjäsenyyden/alennuksen jäsenyydestä sekä liikuntavälineitä käyttöönsä tarvittaessa ilmaiseksi. Kaupungin liikunta- ja nuorisotoimi kutsutaan yhteistyökumppaneiksi toiminnan toteutukseen. Nuoret voivat saada taloudellista tukea liikuntaharrastukseen PSLiikunnan hallinnoimasta tukirahastosta. Savon kestävä kehitys ry suunnitteli Pelastakaa Lapset ry:n kehittämän Sporttikummitoiminnan käynnistämistä Pieksämäellä. Sporttikummitoiminnassa ao. koulutuksen käynyt vapaaehtoinen aikuinen tukee lasta ja nuorta urheiluharrastusten parissa. Laajasta markkinoinnista huolimatta lokakuussa 2016 järjestettäväksi suunniteltuun koulutukseen ei tullut osallistujia. Tarvetta järjestökavereille on. Pisaba ry on kiinnostunut olemaan mukana Sporttikummi koulutuksessa, ja Pelastakaa Lapset ry on valmis toteuttamaan koulutuksen myöhemmin. PSLiikunta selvittää koulutuksen järjestämistä v. 2017. PSLiikunta järjesti NEET-nuorille suunnatun matalan kynnyksen pienryhmätoimintakokeilun. Tämä toiminta mallinnettiin (kuvaus toiminnan tavoitteista ja sisällöistä). Aikatauluongelmien vuoksi ryhmä ennätti kokoontua vain kolme kertaa. Tavoitetuista nuorista muodostui 3 4 nuoren naisen ryhmä, jonka keski-ikä oli vähän yli 20 vuotta. Nuorten ohjautuminen tapahtui pitkälti etsivien nuorisotyöntekijöiden ja kuntouttavan työtoiminnan kautta. Nuorten motivoituminen pienryhmätoimintaan vaati ohjaajalta paljon, pelkästään kiva tekeminen ei riitä. Nuorten osallisuutta tuettiin toiminnan kautta: jokaisella oli mahdollisuus osallistua, tehdä ja tulla kuulluksi. Pidempikestoisessa ryhmätoiminnassa nuoret olisivat voineet ideoida enemmän kokoontumiskertojen sisältöä ja toteutustapoja.

38 Pienryhmätoiminnasta koottiin palaute ryhmään osallistuneilta nuorilta. Ryhmätoiminnan aloitusvaiheessa 1 kerta viikossa koettiin hyvänä, jolloin nuorten on helpompi sitoutua toimintaa. Pienryhmätoiminnan mallintamisessa hyödynnettiin PSLiikunnan kokemuksia nuorten työpajatoiminnan aikana pidetyistä nuorten ryhmistä. Tärkeimpinä sisältöinä nuorten työpajatoiminnan pienryhmissä ovat korostuneet osallisuus, sosiaaliset taidot, motivoituminen tekemiseen, päivärytmin mahdollinen korjaaminen sekä tutustuminen uuteen ympäristöön. PSLiikunta voi toteuttaa ryhmätoimintaa jatkossakin sen työpajoilla oleville nuorille. Savon kestävä kehitys ry:n organisoimana kokeiltiin digitaalista tiedottamisen toimintamallia, jolla parannettaisiin järjestöjen ja vapaaehtoisten nuorille tarkoitetun toiminnan löydettävyyttä. Whats- App-infoviestipalvelun kokeilussa oli yhteistyökumppanina Pieksämäen Kylät ry. Laajasta ja monipuolisesta tiedottamisesta huolimatta Infoviestipalvelun tilaajiksi saatiin kokeilun aikana vain kuusi nuorta. Kokeilun aikana infoviestipalvelu ei ehtinyt juurtua yhdistystoimijoiden tiedotuskanavaksi. Syksyn 2016 aikana Pieksämäellä kehitettiin Vapaaehtoistyö.fi-sivustoa, joka otettiin käyttöön vuoden 2017 alussa. Sivuston avulla lisätään kuntalaisten tietoisuutta vapaaehtoistoiminnasta ja sen mahdollisuuksista. Sivuston toiminnasta vastaavat Pieksämäen seurakunta, Pieksämäen kaupungin vapaaaikatoimi ja Seurakuntaopisto. Kolmannen sektorin toimijoiden kanssa päätettiin, että Vapaaehtoistyö.fi-sivuston tarjoamia osallistumismahdollisuuksia kannattaa markkinoida myös nuorille, eikä ole järkevää luoda nuorille erillistä tiedotuskanavaa vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista. Pieksämäen kaupungin nuorisotoimi on mukana kehittämässä Vapaaehtoistyö.fi-sivuston käyttöä ja markkinointia nuorille ao. sivuston ylläpitäjien kanssa. Kolmannen sektorin mahdollisuuksiin tarjota tukea ja palveluja NEET-nuorille vaikuttaa järjestöjen taloudellinen tilanne sekä vapaaehtoisten määrä. Pieksämäellä on haasteena löytää riittävästi vapaaehtoisia, jotka voivat sitoutua säännölliseen toimintaan järjestöissä. Järjestökyselyssä tuli esille, että ei-aktiiveille nuorille suunnattua toimintaa haluttaisiin tarjota ja kehittää uusia mahdollisuuksia, mutta tarvitaan lisää vapaaehtoistoimijoita. Järjestöt ovat halukkaita tiiviimpään yhteistyöhön eri tahojen kanssa, mutta yhteistyöhön tarvitaan koordinointia. Järjestöjen mahdollisuutta palkata työntekijöitä esim. palkkatuella tulisi helpottaa, mutta nykyisin työ- ja elinkeinoministeriön linjaukset palkkatuen ehdoista ovat kiristyneet. Järjestöjen toiminnan taloudelliseen turvaamiseen tarvittaisiin kevyempiä ja helpompia rahoitusmalleja. Pieksämäkeläiset vapaaehtoistoimijat ovat tällä hetkellä aktiivisimpia ikääntyneemmän järjestöväen toiminnassa. Järjestökyselyssä tuotiin esille kantakaupungin ul-

39 kopuolella, eri kylillä asuvien nuorten vaikeudet osallistua harrastustoimintaan ja eri tapahtumiin kulkuyhteyksien puuttumisen vuoksi. Kehittämistyössä on tärkeää ideoida erilaisia mahdollisuuksia palvelujen ja toimintojen jalkautumiseen kylille. 8 NUORTEN PALVELUJEN YHTEENSOVITTAVA JOHTAMINEN PIEKSÄMÄELLÄ 8.1 Yhteensovittavan johtamisen tarve ja lähtökohdat Asiakkaat, joilla on monia yhtäaikaisia palveluiden ja tuen tarpeita, tarvitsevat useiden eri toimijoiden yhtäaikaistakin tukea. Asiakkaan näkökulmasta osa toimijoista on helpommin saavutettavissa kuin toiset. Yksittäisen ammattilaisen toimintamahdollisuudet ovat myös usein sidoksissa tehtyihin tai tekemättä jääneisiin päätöksiin. Palvelujärjestelmän kokonaisuudessa on tilanteita, joissa eri hallinnonalojen toimijoita johdetaan sekä oman taustaorganisaationsa kautta että eri sektoreiden muodostamana ryhmänä. Tästä johtuen vastuunjakoon ja tiedonkulkuun liittyvät ongelmat ovat tyypillisiä (mm. Liukko & Kuuva 2015). Eri hallinnonaloilla työskentelevät työntekijät ovat monenlaisten, jopa vastakkaisten odotusten kohteena. (Axelsson & Axelsson 2009; Axelsson & Bihari Axelsson 2006; Arnkil, Karjalainen, Saikku. Spangar & Pitkänen 2008.) Tästä huolimatta he ovat näkyvästi tai näkymättömässä suhteessa toisiinsa. Palvelujärjestelmän kokonaisuus rakentuu hierarkkisista sidoksista, jotka säätelevät asiakkaan tuen rakentumista. Tätä on aiemmassa tutkimuksessa havainnollistettu muun muassa ulko-, sisä- ja lähiyhteisörinkien avulla (Määttä 2015; myös Määttä & Keskitalo 2014). Palveluiden pirstaleisuus ja palveluiden antajien riittämätön yhteistoiminta heikentävät palveluihin pääsyä ja edesauttavat palveluiden ulkopuolelle joutumista. Haastavia tilanteita syntyy silloin kun asiakkaat käyttävät useita samanaikaisia palveluita tai kun palveluiden tarjoajat vaihtuvat elämäntilanteiden muuttuessa. Opintojen, työn ja aktivointitoimenpiteiden ulkopuolella oleva NEET-nuori tarvitsee tukea monelta taholta. Yhteistoimintaa tukevia rakenteita ja käytäntöjä on hallinnonalojen sisällä, mutta vähemmän niiden välillä. Niitä on vähän myös kuntien, yksityisten palvelutuottajien ja järjestöjen välillä. Perälä, Halme, Hammar ja Nykänen (2011) toteavat, että vain alle puolella hallin-

40 nonaloista on nimetty vastuuhenkilö tai johtoryhmä, joka koordinoi hallinnonalat ylittävää kokonaisuutta. Jotta tuki ei ole päällekkäistä, ristiriitaista tai puutteellista, on tärkeää, että eri toimijat ovat tietoisia toisistaan. Yhteistyötä voidaan tehdä sujuvasti arjen kohtaamisissa, ilman turhaa byrokratiaa. Monta yhtäaikaista tuen ja palveluntarvetta omaava asiakas kuitenkin tarvitsee koordinoitua tukea, jossa yksittäiset toimijat ja toimet rakentuvat selkeäksi tukiverkostoksi. Niukatkin voimavarat saadaan paremmin riittämään, kun niitä koordinoidaan laajempana kokonaisuutena. Tätä pyrkimystä Perälä ym. (2012) ovat kuvanneet yhteensovittavan johtamisen käsitteellä. Yhteensovittavan johtamisen tavoitteena on tukea johtajia asiakaslähtöisen palvelutoiminnan kehittämisessä. Yhteensovittavan johtamisen lähtökohta on toimia suunnitelmallisesti kohti yhteisesti asetettua ja tiedostettua tavoitetta. Yhteensovittavalla johtamisella parannetaan toimintojen sujuvuutta, lisätään monialaista johtamista hallinnonalat ylittävissä toiminnoissa sekä vahvistetaan henkilöstön osaamista. Yhteisen tavoitteen asettaminen vaatii valtaa ja vastuuta sekä sen jakamista, joten se on johdon tehtävä. (Perälä ym. 2012, 14, 16.) Pysyvien yhteistyökäytäntöjen rakentaminen edellyttää toimivaltaa, joka kohdentaa vastuun esimiehille ja sektorijohdolle. Johdolla on valtaa määritellä asiakaslähtöisen tukiprosessin rakentumista yli sektori- ja toimijarajojen sekä sopia yhdessä pysyvistä toimintakäytännöistä, jotka eivät ole työntekijä- eivätkä tilannesidonnaisia. Johdon yhteispäätöksillä on mahdollisuus tehdä toimenkuviin tai toimipisteiden toimintamalleihin liittyviä muutoksia, joiden avulla käytännöt tarpeen mukaan muuttuvat asiakaslähtöisemmiksi ja vakiintuvat pysyviksi. Uusien innovaatioiden ja toimintamallien syntyminen vaatii joustavia ja avoimia rakenteita ja yhteisesti sovittuja tavoitteita. Yhteisinnovoinnin pohjalle rakennetut kokeilut luovat pohjaa tarvittavien muutosten tekemiselle. Sitoutumista ja luottamusta johtamiseen vahvistaa se, että mukana olevat toimijat tietävät etenemisestä ja yhteisen ideoinnin pohjalta tehtävien muutosten toteuttamisesta. Rakenteiden uudelleentarkastelu ja niiden kehittäminen vaativat johdon jatkuvaa vuoropuhelua. Tämä on välttämätön edellytys sille, ettei palata takaisin johtamaan sektoroitunutta, siilomaista järjestelmää. Toimintaympäristömme on muutoksessa. Uudenlainen tilanne vaatii palvelurakenteen muutosta, mikä edellyttää kykyä johtaa muutosta. Yhteensovittava johtaminen kohdistuu muutoksen johtamiseen ja edellyttää muutosprosessin ymmärtämistä. Muutoksen johtamisen tukitoimet, jotka kulkevat rinnalla kaikissa vaiheissa, ovat viestintä, henkilöstön sitouttaminen ja motivointi, arviointi ja palaute, palkitseminen, valvonta ja seuranta. Muutos alkaa luottamuksen rakentamisesta toimijoiden välillä. Tarvitaan yhteinen kieli ja dialogi, joka johtaa avautumiseen ja yhteisen paremman tulevaisuuden rakentamiseen. Kehittäminen edellyttää yhteen tulemista ja keskittämistä, mikä kumuloi osaamista ja

41 johtaa lopulta yhden yhteisen näyn kirkastumiseen. Luottamus rakentuu aidolle vuorovaikutukselle ja vuoropuhelulle. Näistä aineksista syntyy yhdessä oppimisen ja jaetun oppimisen kulttuuri, joka moninkertaistaa osaamisen kehittymisen. Keskeisenä keinona muutoksessa on yhteisen johtajuuden luominen. (Laine, Määttä & Koistinen 2016.) 8.2 Yhteensovittavan johtamisen rakentaminen Pieksämäellä Yhteensovittavan johtamisen tulee rakentua vahvalle tietoperustalle. OSUMAssa tietoperustaa koottiin kartoittamalla kaikki Pieksämäellä toimivat yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin toimijat, jotka ovat tai voisivat olla tekemisissä NEET-nuorten kanssa. Paikalliset toimijat tavattiin omissa organisaatioissaan ja selvitettiin heidän kokemukset omista mahdollisuuksistaan kohdata ja auttaa nuoria nykyisessä järjestelmässä. Näissä hanketiimin ja työntekijöiden kohtaamisissa saatiin näkyväksi eri toimijoiden konteksti, jossa hän toimii omassa organisaatiossaan, omalla toimialallaan tai vuorovaikutuksessa toisten toimijoiden kanssa. Eri toimintaympäristöjä kartoitettiin kysymällä toiminnan esteistä ja hyvistä käytännöistä nuoren asiakkaan näkökulmasta. OSUMA-hankkeessa toteutettiin kuusi työpajaa. Niiden toteuttaminen kasvokkaisessa kohtaamisessa, ammattitaitoisella fasilitoinnilla oli tärkeää. Ensimmäisessä työntekijöiden ja esimiesten työpajassa käsiteltiin avoimesti eri organisaatioiden ja toimipisteiden työntekijöiden esiin nostamia epäkohtia ja hyviä käytäntöjä. Haasteina nähtiin edelleen osin palveluiden pirstaleisuus ja toisen ammattilaisen työn sisällön ja asiantuntijuuden vähäinen tuntemus, mikä aiheutti sen, ettei asiakkaan tarvitsema palvelukokonaisuus päässyt rakentumaan täysipainoisesti. Asiakaslähtöisyyden tarve palveluprosesseissa korostui ja erityisesti tarve kiinnittää huomiota siirtymiin palvelusta ja yksiköstä toiseen sekä työntekijältä toiselle. Yhdessä nuoren kanssa laadittavan palvelusuunnitelman, tavoitteiden ja niiden toteutumisen seurannan ja koordinoinnin tärkeys tuli keskeisesti esille. Seuraavassa esimiesten ja johdon työpajassa tehtiin vielä ehdotuksia tarvittavista muutoksista tukipolun kokonaisvaltaisen rakentumisen kannalta, paikallisessa palvelujärjestelmässä. Saatuja esityksiä työstettiin eteenpäin hanketiimissä ja esimiestapaamisissa. Lopputuloksena oli näkemys kriittisistä kohdista, joita tulee yhdessä kehittää asiakkaan parempien palvelujen takaamiseksi. Konkreettisen yhteisen näkemyksen rakentaminen on välttämätön tarvittavan muutoksen aikaansaamiseksi. Asiak-

42 kaiden, esimiesten ja muiden arjen toimijoiden kohtaamisen ja yhteistyöstämisen pohjalta rakennettiin ideaalimalli, jossa lähtökohta on asiakkaan mahdollisimman nopeasti saavutettavissa oleva tuki. Tämä vaatii pätevän kokonaisarvioinnin asiakaskohtaamisessa. Johdon sitoutuminen kattavasti OSUMA-hankkeen kehittämisprosessiin ja kehitetyn toimintamallin viemiseen pysyviin toimintakäytäntöihin oli olennaista. Johto myös mahdollisti henkilöstön osallistumisen kehittämistyöhön, mikä taas lisäsi osallisuuskokemusta, työtyytyväisyyttä ja vahvisti toinen toisilta oppimista. Kaikkien toimijoiden innostus ja tahto yhdessä kehittämiseen on ollut kantava voimavara hankkeen tavoitteiden konkretisoitumisessa ja tavoiteltujen tulosten syntymisessä. Kehittämisprosessi on mahdollistanut myös johdolle keskinäisen kohtaamisen paikkoja ja lisännyt yhteistä ymmärrystä monialaisen johtamisen merkityksestä. Esimiesten yhteisissä työkokouksissa on tuotu näkyväksi kunkin toimialan ja toimintayksikön perustehtävää, sitä määrittävää lainsäädäntöä ja muuta ohjeistusta ja siten kunkin toimialan vastuita ja tehtävää osana asiakkaan kokonaisuutta. Kohtaamiset tekevät myös näkyväksi yhteisen johtamisen rajapinnat ja yhdessä tehtävien päätösten paikat. Yhteinen kehittäminen on vaikuttanut hankeprosessin aikana toimintakäytäntöjen yhtenäistymiseen ja se on ollut turvaamassa samantasoista palvelua kaikille. On tarvittu näyttöön perustuvien, vaikuttavien, hyvinvointia edistävien ja ongelmia ehkäisevien käytäntöjen ja menetelmien määrätietoista käyttöönottoa. Osallistujat pitivät tärkeänä esimiesten ja sektorijohtajien mukana oloa hankeprosessissa. Heidän mukaansa ylin johto mahdollistaa kehittämistyön tulosten ja uusien toimintamallien juurtumisen käytännön toiminnaksi. Haasteena on kuitenkin se, miten hankkeen tuotokset saadaan konkreettisesti kiinnitettyä eri yksiköiden toimintasuunnitelmiin ja osaksi kunkin työntekijän perustyötä. Yksiköiden lähiesimiesten vastuulla onkin viedä hankkeessa sovitut käytänteet osaksi yksiköiden perustyötä ja perehdyttää työntekijät uuteen toimintatapaan. Jatkossa johdon ja esimiesten tehtävä on turvata työntekijöille riittävät aika- ja muut resurssit nuorten parissa tehtävään asiakas- ja verkostotyöhön sekä prosessien edelleen kehittämiseen. Näin työntekijät sitoutetaan toimintamalliin esimiesten ohjeistuksella ja tuella. Myös arviointimittareita tulee kehittää toiminnan vaikutusten arvioimiseksi. Eri toimialojen johdon ja lähiesimiesten tulee tuntea toimintaprosessin kokonaisuus ja oman toimialansa ja niiden alaisten yksiköiden rooli ja tehtävät siinä. Erityisesti kohderyhmän asiakkaiden tarvitsemien sote-palveluiden yhteen sovittaminen toiminnalliseksi kokonaisuudeksi ja muihin palveluihin on keskeistä.

43 Esimiesten tehtävä on huolehtia riittävästä perehdytyksestä toimintamalliin ja tarvittavasta lisäkoulutuksesta sekä yksikkökohtaisesti että koko toimijaverkostossa. Tämä edellyttää johdon koordinoitua yhteistyötä. Johdon suunnitelmallinen yhteistyö toteutuu Lasten ja nuorten Pieksämäki -työryhmässä, missä on edustettuna keskeisten vastuu- ja tulosalueiden johto ja esimiehiä. Kehitetyn toimintamallin ja siihen sisältyvien kolmen asiakasprosessin ylläpidon ja käytäntöjen edelleen kehittämisen Lasten ja nuorten Pieksämäki -työryhmä vastuuttaa nuorten ohjaus- ja palveluverkosto Katiskalle sekä Hiekkis-hyvinvointityöryhmälle, jossa on mukana nuorisotoimen, Ohjaamo Pientareen, opiskeluhuollon ja opinto-ohjauksen edustajat sekä opetustoimen johto. Johdon ja Katiskatyöryhmän välinen tiedonkulku tulee olla ajantasaista ja suunnitelmallista. Lasten ja nuorten Pieksämäki-työryhmällä on säännölliset tapaamiset myös järjestöjen kanssa, jolloin kolmannen sektorin rooli nuorten palveluiden toteuttamisessa ja kehittämisessä tulee huomioitua. Lasten ja nuorten Pieksämäki -työryhmä laatii lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman, joka on osa laajempaa Pieksämäen hyvinvointikertomusta ja -suunnitelmaa. Valtuustokaudeksi laaditussa lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa on sovittu keskeiset strategiset linjaukset, joille on määritelty tavoitteet, toimenpiteet ja vastuutahot. Suunnitelma on hyväksytty kaupunginvaltuustossa ja siihen on sitouduttu kaikilla päätöksenteko- ja johtamistasoilla kaupungissa. On tärkeää, että OSUMAhankkeessa kehitetyt toimintamallit ja sovitut toimintakäytännöt kirjataan hyvinvointisuunnitelman strategioihin, tavoitteisiin ja toimenpiteisiin. Kunkin toimialan johto ja esimiehet vievät ne eteenpäin omiin suunnitelmiinsa omissa toimintayksiköissään ja vastaavat niiden konkreettisesta toteutuksesta. Johdon ja esimiesten tulee viime kädessä huolehtia siitä, että OSUMA-hankkeen aikana kehitetyt, hyviksi todetut käytännöt juurtuvat ja edelleen jalostuvat käytännön yhteistoiminnassa. Kaupungissa on useita monialaisia työryhmiä, joiden kehittämistoiminnan sisällöt koskevat myös OSUMA-nuoria. Näin ollen hankkeessa kehitetyt asiat kulkevat läpäisevästi myös näissä työryhmissä. Katiska työryhmän tulee koordinoida myös muissa monialaisissa työryhmissä kehitettäviä nuoria koskevia asioita. Lasten ja nuorten hyvinvointikoordinaattori sovittaa yhteen eri monialaisten työryhmien, Katiska-työryhmän sekä Lasten ja nuorten Pieksämäki -työryhmän toimintaa. Kehitetyistä toimintamalleista on tärkeä koota jatkossa tutkimuksellista tietoa kaikilta osapuolilta ja tuottaa se arvioitavaan muotoon johtoa ja päätöksentekijöitä varten. Asiakkailta, työntekijöiltä ja esimiehiltä koottu tieto ja analyysin pohjalta tehdyt muutosesitykset tulee saattaa toimivaltaisen johdon käsiteltäväksi. Päätöksentekijöillä tulee olla tarvittava valta ja vastuu tehdä muutoksia. Samanarvoiset työn-

44 tekijät eivät voi tehdä päätöksiä toistensa työnkuvasta, se on esimiesten ja johdon tehtävä. Arviointitietoa tarvitaan OSUMAssa kehitettyjen toimintamallien toimivuudesta ja niiden edelleen kehittämiseksi erityisesti moniasiakkaiden palvelutarpeiden näkökulmasta. Tarvitaan muun muassa tietoa siitä, pääsevätkö nuoret aiemmin tarvitsemansa monialaisen tuen ja palveluiden piiriin ja pystytäänkö olemassa olevia palveluita ja eri toimijoiden osaamista hyödyntämään aiempaa tehokkaammin. Johdon ja esimiesten on sitouduttava analyysin tulosten mukaisiin mahdollisiin muutoksiin palvelujärjestelmässä ja palveluiden organisoinnissa. Ideaalitilanteessa yhteisanalyysiä ovat tekemässä tutkimuksen, hallinnon eri alojen, kolmannen sektorin ja muiden palveluntuottajien edustajat. Mahdolliset muutosesitykset palvelurakenteessa ja organisoinnissa on vietävä myös tarvittaessa poliittiseen päätöksentekoon ja talousarviovalmisteluun, jos ne vaativat esimerkiksi lisäresursointia. 9 NUORTEN PALVELUJEN KEHITTÄMISEN ARVIOINNIN JA KUSTANNUSTEN TARKASTELUN YDINSEIKKOJA 9.1 Arvioinnin tavoitteet ja arviointiasetelma Seuraavissa kahdessa alaluvussa kerrotaan lyhyesti arvioinnin tavoitteista, arviointiasetelmasta ja haasteista. Yksityiskohtainen raportti arvioinnista ja saavutetuista tuloksista julkaistaan erikseen (Piirainen & Pehkonen-Elmi 2017). Kehittämisen arvioinnin tavoitteena on tuoda esiin, mitä merkitystä ja arvoa Pieksämäen kaupungin ja Diakonia-ammattikorkeakoulun yhteistyöllä on ollut nuorten palvelujen kehittämisessä sekä millä edellytyksillä ja miltä osin aikaansaatu toimintatavan mallinnus on parempi kuin aikaisempi. Arviointi- ja tiedonkeruuasetelman rakentaminen oli haasteellista. Hankkeen tavoitteena oli rakentaa ns. pilottikokonaisuus, johon kuuluvat työntekijät kokeilevat rakennettua uutta toimintatapaa. "Pilotin" rajat ja siihen kuuluva henkilöstö jäivät jossain määrin epäselviksi, jopa siinä määrin, että käytännössä ei voida puhua aidosta pilotista. Aito pilotti olisi edellyttänyt selvää kuvaa palvelujen toimintatapaan tehdyistä muutoksista ennen pilotin aloittamista. Jos tähän olisi haluttu kytkeä asiakas-

45 tason vaikutuksiin liittyvän tiedon hankintaa, tiedonhankinta olisi pitänyt kytkeä prosessin nivelkohtiin ja seurantajakson oltava riittävän pitkä. Muutoksen esiin saaminen suhteessa aikaisempaan olisi myös edellyttänyt, että osa toimijoista olisi jatkanut vanhalla toimintatavalla samaan aikaan, kun uudella toimintatavalla pilotoidaan. Ajallisestikaan tähän ei ollut projektin puitteissa mahdollisuuksia. Kehittämisryhmän ytimen muodostivat OSUMA-hankkeen työpajatoimintaan osallistuneet sosiaalija terveystoimen, sivistys- ja nuorisotoimen sekä TE-toimiston käytännön työntekijät, jotka työstivät mallinnusta työpajoissa ja työkokouksissa. Mallinnus kattoi kuitenkin myös henkilöstöä, jotka eivät työpajoihin osallistuneet. Kehittämisprosessin luonteesta ja aikataulujen yhteensovittamisen haasteista johtuen uuden toimintatapaluonnoksen kokeileminen käynnistyi ennen kuin uusi mallinnus oli valmis. Arviointia koskevan tiedon saannissa keskeinen ryhmä on ollut kehittämistyöhön osallistunut henkilöstö. Niin kehitetyn toiminnan arviointi kuin kustannusten tarkastelukin perustuu heiltä ohjeistuksen perusteella saatuihin tapauskuvauksiin. Uuden toimintatavan kehittämiseen ja käyttöönottoon liittyen toteutettiin syksyllä 2016 fokusryhmähaastattelu, johon osallistuivat toimintatavan kehittämisen ja käytännön toimeenpanon näkökulmasta keskeisimmät toimijat. Haastateltavina olivat kaupungin perusturvajohtaja, sivistystoimenjohtaja, lasten ja nuorten hyvinvointikoordinaattori (nuorisotoimi), työvoimatoimiston psykologi, OSUMAhankkeen hanketyöntekijä ja projektipäällikkö. Haastattelun tavoitteena oli hankkia osallistujien näkökulmasta tietoa, joka liittyi kehittämistoiminnan kohteena olevan ryhmän palvelujen toimivuuteen, kehittämiseen ja ratkaisujen hakemiseen, muutosvaikutuksiin, muutoksen mekanismeihin ja tulevaisuuden näköaloihin. Kustannusten tarkastelu ja analysointi limittyivät uuden toimintatavan kehittämisen arviointiin. Nuorille palveluja antavia työntekijöitä pyydettiin kertomaan ammattinimikkeittäin prosessiin osallistuneiden henkilöiden työajankäyttö sekä merkitsemään tapaamiset, joihin asiakas ei saapunut eikä ilmoittanut siitä etukäteen. Palvelujen ulkopuolella olleiden nuorten kuvaukset pyydettiin työttömien terveystarkastusten tekijöiltä. Kuvauksia tyypillisistä asiakastapauksista saatiin yhteensä neljätoista. Keväällä 2016 (edellä kuvatun tiedonkeruun avulla) hankittiin sellaista tietoa (asiakasprosessiin osallistuvat ja työajankäyttö), joka mahdollisti asiakasprosessien työajankäytön ja työvoimakustannusten muutosten tarkastelun.

46 Tilastokeskuksen eri tilastojen sekä työehtosopimusten viikkotyöaikojen ja tuntipalkanjakajien avulla laskettiin ammattinimikkeittäin työvoimakustannukset yhtä työtuntia kohden. Työvoimakustannukseen sisällytettiin kaikki palkkauksesta aiheutuvat kustannukset kuten työterveyshuolto. Sitten kustannukset kerrottiin käytetyllä työajalla ja laskettiin yhteen toimijoittain vuoden 2014 hinnoin. Työajankäyttöä ja työvoimakustannuksia voitiin siten tarkastella ammattinimikkeittäin sekä asiakasprosessiin osallistuneiden toimijoiden mukaisina jakaumina. Toteutettu kustannusten tarkastelu oli luonteeltaan taloudellista analyysiä. Huomiota kiinnitettiin vain kustannuksiin. Varsinainen taloudellinen arviointi olisi edellyttänyt sekä kustannusten että vaikutusten tarkastelua (esim. Piirainen & Kettunen 2015, 270). 9.2. Kehitetyn toiminnan ansioista ja arvioinnin haasteista Pieksämäellä toteutetun nuorten palvelujen kehittämisen ansiot ovat olleet itse kehittämistoiminnan organisoitumisessa, jossa on kyetty säilyttämään toimiva yhteys koko hankkeen (OSUMA) ajan projektihenkilöstön ja nuorten palvelujen käytännön toteutuksesta vastaavan henkilöstön kesken. Eri sidosryhmät ovat nähneet onnistuneena työpajatyöskentelyn käytön kehittämisen välineenä. Ansiona on myös, että on kyetty luomaan ohjeistus nuorten palveluissa etenemisen tueksi ja yhteisen toimintatavan käynnistämiseksi. Tätä kehittämistoiminnan avulla aikaansaatua lopputulosta, joka on ollut kehittämisen summatiivisena tavoitteena, on nimitetty palvelutoiminnan (monialaisen työskentelyn) mallinnukseksi. Kehittämisessä mukana olevan henkilöstön haastattelujen läpiluenta kertoo tyytyväisyydestä tämän tuloksen saavuttamiseen. Lisäksi haastattelut valaisevat muun muassa nuorten palvelujen kehittämisen pitkäjänteisyyttä (jatkunut pidempään kuin OSUMA-hanke ja myös riippumatta hanketyöstä), kehittämisen paikkojen kirkastumista, toimeenpanon sujuvuuden paranemista (taustalla mm. hallinnollinen kehittäminen hanketyöstä riippumatta), vastuunkannon selkeyden välttämättömyyttä ja yhteistoimintakysymyksiä. Isoja haasteitakin kehittämiseen on sisältynyt, eikä niitä kaikkia ole kyetty hankeaikana ratkaisemaan. Yksi keskeinen kysymys on ollut arvioinnin edellyttämä aineiston hankinta ja palveluissa toimivien asiantuntijoiden mahdollisuudet antaa panoksensa omaan työhönsä liittyvän aineiston tuottamiseen. Kaikilta osin mahdollisuudet eivät olleet kovin hyvät ja osittain tietojen kerääminen ei onnistunut juuri ollenkaan. Nuorten palveluprosessikuvaukset onnistuivat kuitenkin hyvin.

47 Aineiston hankintaan liittyvä kysymys liittyy laajemmin siihen, millaiset arviointiasetelmat ylipäätään ovat mahdollisia suhteellisen pienimuotoisissa kehittämishankkeissa, joiden arvon, ansioiden ja merkityksen arviointiin on varattu hankkeiden suunnitteluvaiheessa ja rahoituspäätöksissä varsin vähän työaikaa. Käytännössä arvioinnin alustava suunnittelu on tapahtunut eri henkilöiden toimesta kuin niiden, jotka lopulta toteuttivat arvioinnin niiden puitteiden ja resurssien vallitessa, joissa käytännön arviointimahdollisuudet realisoituivat. Toisin sanoen toiminnan lähtökohdissa arvioinnille saatetaan asettaa tavoitteita, joiden saavuttamiseen arvioinnille asetettu työaika ja kehittämisen luonne huomioiden ei ole edellytyksiä. Toteutettu taloudellinen analyysi on siis ollut kustannuksen tarkastelua, mikä on eronnut varsinaisesta taloudellisesta arvioinnista. Taloudelliseen arviointiin ei ollut edellytyksiä, sillä kehitettävän uuden toiminnan asiakastason vaikutuksiin ei päästy riittävän uskottavasti kiinni toimintamallin jatkuvaluonteisen kehittämisen vuoksi, kokeilun rajallisen keston (mallinnus kesti oletettua pidempään), arviointiin käytettävien resurssien ja kokeiltavan toiminnan rajojen epäselvyyden (ei ollut aivan selvää, mitkä työntekijät, missä määrin ja kuinka aidosti he olivat alkaneet kokeilla uutta mallia, etenkään kun keskeiset palvelujen nivelkohtiin liittyvät siirtymätilanteet voivat toteutua vain tiettyinä aikoina) vuoksi. Yksi kustannusten tarkastelun karkea tulos on voimavarojen tarkoituksenmukaisen kohdentamisen ja oikea-aikaisuuden merkityksen esiin tuominen nuoren omaehtoisen toiminnan tukemisessa. Joidenkin nuorten osalta on tarkoituksenmukaista käyttää runsaasti resursseja juuri siinä vaiheessa, kun pulmia ilmenee, eikä jättää tilannetta vain seurannan varaan. Pitkään jatkuva ja määrältään vähäinen palvelujen käyttö ei läheskään aina johda tavoiteltuun tulokseen. Itse asiassa varsin usein se kertoo siitä, että asiat eivät tavoitteiden suuntaan etene. Tällöin kustannuksia kertyy jatkuvasti, mutta vaikutukset jäävät vähäisiksi.

48 10 LOPPUPÄÄTELMÄT 10.1 Yhteisen kehittämisen tulokset Hankkeen tuloksena syntyi moniammatillinen toimintamalli nuoren elämän kolmeen kriittiseen nivelvaiheeseen. Toimintamalliin sisältyvissä asiakasprosesseissa on tehty näkyväksi nuoren kokonaistilanteen kartoittamisen tärkeys, toimijoiden rooleja, moniammatillisen yhdessä tekemisen paikkoja ja palveluohjauksellisen työotteen sisältöä. Asiakasprosessien kuvaukset ovat auttaneet työntekijöitä hahmottamaan omaa rooliaan osana laajempia nuoren palvelukokonaisuuksia. Päävastuulliset toimijat on kuvattu kolmen nivelvaiheen asiakasprosesseissa sekä Pieksämäen kaupungin opiskeluhuoltosuunnitelmassa. Hankkeen aikana kuvattiin nuorten palvelujen yhteensovittavan johtamisen tämän hetkinen rakenne sekä nimettiin yhteensovittavan johtamisen vastuutyöryhmäksi Lasten ja nuorten Pieksämäki -työryhmä. Kehitetty toimintamalli on hankkeen esimiesryhmän ja kaupungin sivistysja perusturvajohtajien hyväksymä. Toimintamalli on käsitelty myös vastuualue-, tulosalue- ja yksiköiden esimiesten tapaamisissa hankkeen juurruttamisvaiheessa, jolloin on sovittu esimiesten roolista ja vastuusta toimintamallin juurruttamisessa sekä jatkokehittämisessä. Toimintamalli viedään kaupungin strategioihin (esim. Lasten ja nuorten Pieksämäki hyvinvointisuunnitelma), toimintasuunnitelmiin (esim. Pieksämäen kaupungin opiskeluhuoltosuunnitelma), ja vastuutahoksi on nimetty Lasten ja nuorten Pieksämäki -työryhmä. NEET-nuorille suunnattujen palvelujen rakenteita ei pyritty muuttamaan hankkeen aikana, koska tulossa olevaa sote-uudistusta ennakoiden tärkeämpänä pidettiin monialaisen työskentelyn käytännön toimintatapojen vahvistamista ja kehittämistä. Hankkeen kehittämisprosessin aikana syntyi yhteinen ymmärrys palveluohjauksellisen työotteen tarpeesta, sisällöstä ja mahdollisuuksista. Palveluohjauksellinen työote on sisällöltään laajempaa kuin palveluneuvonta. Siihen sisältyy nuoren tilanteen kartoitus ja palvelutarpeen selvittäminen, asiakkaan tukeminen ja ohjaaminen, tarvittaessa monialaisen työryhmän kokoaminen nuoren tueksi sekä saattaen vaihtaminen oikean palvelun piiriin. Palveluohjauksellisella työotteella rakennetaan yhteistyötä asiakkaan ja palvelujärjestelmän toimijoiden välille ja ohjataan asiakkaan palveluprosessia. Hankkeen aikana pyrittiin laajentamaan palveluohjauksellista työotetta kaikkien nuorten kanssa työsken-

49 televien toimijoiden työhön. Eri työryhmissä, juurruttamisvaiheen toimipistekäynneillä sekä toukokuussa 2017 pidetyssä hankkeen seurantatapaamisessa toimijat ovat tuoneet esille, että monialainen yhdessä toiminen on tiivistynyt, ja joustavuus toiminnassa näkyy. Yhteydenottoja verkoston toimijoihin on tullut enemmän, yhteydenotto on helpottunut molempiin suuntiin ja verkostoituminen on vahvistunut. Nuorten kanssa pidetään nykyisin enemmän verkostopalavereja. Nuoren ei tarvitse odottaa aiempaa kauemmin oikean avun tai palvelun saantia. Sosiaalityöstä ja mielenterveys- ja päihdepoliklinikalta on työntekijä jalkautunut nuorten asiakkaiden luo eri toimipisteisiin. Kelan näkyvyys on lisääntynyt, kun esim. kuntoutusrahan ja muiden nuoren kuntoutusetuuksien mahdollisuudet ovat tulleet tutuksi. Kuntoutusrahan hakuprosessit ovat käynnistyneet varhaisemmassa vaiheessa ja hakijamäärät ovat kasvaneet. Siilomaisuudesta on siirrytty monitoimijaiseen asiakaslähtöiseen työskentelyyn ja palveluohjauksellisen työote työtapana on lisääntymässä. Yksilökohtaisessa palveluohjauksessa palveluohjauksesta huolehtiva työntekijä toimii yli hallinnollisten organisaatiorajojen ja hänet on nimetty nuoren henkilökohtaiseksi vastuuhenkilöksi. Yksilökohtaiseen palveluohjaukseen kuuluu arvioida yhdessä nuoren kanssa nuoren voimavarat ja palvelujen tarve. Palveluohjauksessa yhdistyvät yhdessä nuoren kanssa eri tahojen näkemykset nuoren tilanteesta kokonaisuudeksi. Palveluohjaukseen kuuluu palveluiden yhteensovittaminen ja linkittäminen sekä palvelu/tuki/toiminta/hoitosuunnitelman tekeminen ja sen toteutuksen sekä nuoren tilanteen etenemisen seuranta yhdessä nuoren kanssa. Tavoitteena on yksi yhteinen suunnitelma usean eri suunnitelman sijaan. (Hänninen 2007; Suominen & Tuominen 2007; Hyppönen 2012.) Johdon valtuutus on saatu palveluohjauksellisen työotteen ja yksilökohtaisen palveluohjauksen systemaattisemmalle käytölle (Perälä ym. 2012). Kehittämisprosessin alussa laaditusta OSUMA-visiosta toteutuivat hyvin myös asiakaslähtöisyyden korostuminen ja nuoren tilanteen huomiointiin/ kopin ottoon liittyvät toimijoiden vastuiden ja kopin oton paikkojen näkyväksi tekeminen. Asiakaslähtöisyys ja palveluohjaus korostavat jokaisen asiakkaan näkemistä yksilönä. Työntekijän on tärkeää kysyä, mistä nuori itse kokee hyötyvänsä ja miten nuori katsoo maailmaa ja palvelujärjestelmää. Palveluohjaus toimii asiakkaan arjessa, jolloin palveluohjausta toteuttava työntekijä pyrkii vahvistamaan nuoren toimivaa arkea, toimii viranomaistapaamisten välissä ja varmistaa, että palvelut kohtaavat nuoren arjen. Seurantatapaamisessa toukokuussa 2017 todettiin, että edelleen tarvitaan tehokkaammin kotona olevien nuorten kopin ottoa, ja vastuuta nuoren tilanteeseen tarttumisesta voivat ottaa kaikki nuorta kohtaavat ammattilaiset ja vapaaehtoiset ja myös nuoren läheiset. Hankkeessa kokeiltiin lyhyen aikaa

50 hyvinvointitapaamista palvelujen tai tuen piiriin kiinnittymisen mahdollisuutena. Terveydenhoitajan tai sosiaaliohjaajan kanssa tapahtuvaa hyvinvointitapaamista tulee tehdä tunnetuksi jatkossakin nuorten kanssa toimivien verkostoissa ja erityisesti nuorten vanhemmille ja läheisille sekä vapaaehtoistoimijoille. Kaikilla NEET-nuoria kohtaavilla aikuisilla on myös mahdollisuus kannustaa nuorta tutustumaan ohjaamo Pientareen toimintaan, jolloin nuori voisi löytää tarvitsemansa tuki- ja palvelumahdollisuudet myös tätä kautta. Hankkeessa kehitettyä toimintamallia myös muilta osin on pidettävä esillä eri työryhmissä. Haasteellisimmaksi hankkeen tavoitteista muodostui uuden toimintamallin kustannusten ja vaikutusten arviointi, joka olisi edellyttänyt sitä, että uusi toimintamalli olisi ollut valmis ennen pilotoinnin käynnistymistä. Hankkeen arvioinnista ja kustannusten tarkastelun tuloksista ilmestyy syksyllä 2017 oma julkaisu, jossa avataan tarkemmin vanhan ja kehitetyn uuden toimintavan mukaisia nuoren kolmen nivelvaiheen asiakasprosesseja. Kehittämisen arvioinnin ja kustannusten tarkastelun osalta opittiin hankkeen toteutusvaiheen aikana, että on tärkeää ensinnäkin ymmärtää ja määritellä mitä ja millä menetelmillä taloutta halutaan arvioida ja turvata tähän riittävät työaikaresurssit. Lisäksi on tärkeää pohtia jo ennakkoon, miten hankkeessa toteutuvan kehittämistoiminnan ja arvioinnin prosessien tulee nivoutua ajallisesti toisiinsa. Hankkeen kesto rajoitti uuden toimintamallin pilotointiajan seitsemään kuukauteen, mikä myös omalta osaltaan vaikutti kustannusten tarkastelun toteuttamiseen. Jatkossa on tärkeää seurata uuden toimintamallin toteutumista käytännössä ja tehdä sen kustannusten ja vaikutusten arviointia, esimerkiksi opinnäytetöinä. OSUMA-visioon kirjattuna ns. nuorten asemapaikkana toimii ohjaamo Pientare, ja Pientareen toiminnan kehittämisessä on voitu hyödyntää myös OSUMA-hankkeen kehittämistyön tuloksia. Vanhemmuuden tukemiseen ja koulukiusaamisen ennaltaehkäisyyn ei hankkeessa ollut mahdollisuutta kehittää uusia toimintamalleja. Vanhempien tukemisen ja nuorten kiusaamisen kokemusten huomioinnin tärkeys nousi esille kaikissa kolmessa asiakasprosessissa. Nämä teemat huomioidaan jatkossa lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kehittämisessä. Esimerkiksi Omaiset Mielenterveystyön tukena ry on tarjonnut vertaisryhmätoimintaa nuorten vanhemmille ja läheisille ohjaamo Pientareella. Työpajoista kootussa kirjallisessa palautteessa osallistujat pitivät tärkeänä moniammatillista ja -alaista ryhmissä työskentelyä. Palautteissa tuli esille oman näkemyksen avartuminen, toisten työn tuleminen tutuksi ja sen ymmärtäminen, uusien yhteistyökanavien löytyminen ja yhteistyökuvioiden kehittäminen, yhteydenoton helpottuminen sekä monialaisen työskentelyn hyödyllisyyden näkemi-

51 nen. Nämä ovat auttaneet yhteisen näkemyksen ja tavoitteen löytämisessä eri organisaatioissa toimivien kesken. Työpajoissa saatiin aikaan me-tunne, jota kuvattiin avoimuutena, vuorovaikutuksena ja mahdollisuutena esittää mielipiteitä. (Vuokila-Oikkonen 2016.) Työpajatyöskentelyn arvioinnissa painottuivat tavoitteenasettelun ja tiedonmuodostuksen merkitys. Monialaiset keskustelut, sosiaalinen verkostoituminen ja eri aloilta tulevien toimijoiden kautta syntynyt laajempi näkemys NEET-nuorten palvelujen kokonaisuudesta koettiin tärkeänä. Toimijoiden aito kiinnostus asioista välittyi yhteisissä tapaamisissa. Työpajoista saadun palautteen mukaan osallistujat kokivat olevansa osallisina yhdessä oppimisen prosessissa. Toimintaa voidaan kuvata alhaalta ylöspäin lähtevän kehittämistyön prosessina. Työpaja- ja työkokoustyöskentely loi rakenteelliset edellytykset yhteisen oppimisprosessin toteutumiselle ja yhteisen sosiaalisen todellisuuden rakentumiselle, mikä lisäsi keskinäistä ymmärrystä, vuorovaikutusta ja luottamusta. Työpajatyöskentelyn menetelmät kannustivat avoimeen ja pohdiskelevaan keskusteluun, aktiiviseen osallistumiseen, toisiin toimijoihin tutustumiseen, konkreettiseen yhdessä tekemisen kehittämiseen sekä reflektoivaan otteeseen. Voidaankin päätellä kehittämisen olleen dialogista. Kehittämisprosessin toimijat toivovat samanlaisen dialogisen kehittämistyöskentelyn jatkuvan. Hankkeessa käytettyjen osallistavia työmenetelmiä kannattaa käyttää kehittämistyössä jatkossakin. Monitoimijaisten asiakasprosessien kuvaukset on koettu erittäin hyödyllisinä. Niiden yhdessä työstäminen ja esimiesten mukanaolo koko kehittämisprosessin ajan on nähty oleellisina kehitetyn toimintamallin käytäntöön juurtumisessa. Hankkeen päätösseminaarissa helmikuussa 2017 nousi vahvasti esille osallisuuden kokemuksen merkityksellisyys yhteiskehittämisessä. Myös nuorten edustajat kokivat olleensa osallisena nuorten palvelujen kehittämisessä. Osallisuuden kokemusta tuettiin myös tiedottamisen avulla. Hankkeen työntekijät lähettivät sähköpostilla työpajojen ja työkokousten työskentelyn koosteet kaikille kehittämisprosessissa mukana oleville esimiehille ja työntekijöille, ja heillä oli mahdollisuus kommentoida yhteisen työskentelyn tuloksia myös jälkeenpäin. Kehittäjäkumppaneille luotiin myös oma suljettu Facebook-ryhmä yhteisen keskustelun ja tiedonjakamisen välineeksi, mutta sen käyttö jäi hankkeen aikana vähäiseksi. Hankkeen aikana nousi tarve asiakastyössä tarvittavan ajantasaisen tiedon saamiselle yhdessä, ja tähän tarpeeseen vastattiin hankkeen järjestämien koulutusten avulla. Monialaisen työskentelyn orientaation pohjaksi hanke järjesti Opiskeluhuoltolain ja sosiaalihuoltolain mahdollisuudet monialaisessa

52 työskentelyssä -koulutusiltapäivän marraskuussa 2016 (41 osallistujaa) sekä Nuoren voimavaralähtöinen kohtaaminen -koulutusiltapäivän joulukuussa 2016 (13 osallistujaa). Kelan info nuorille suunnatuista kuntoutusmahdollisuuksista sekä etuuksista järjestettiin maaliskuussa 2017 (27 osallistujaa). 10.2 OSUMAn kehittämistyön tuki Ohjaamo Pientareen toiminnalle OSUMA-hankkeen kehittämistyö on tukenut myös Ohjaamo Pientareen toiminnan kehittämistä. Pientareen asema on vahvistunut matalan kynnyksen monialaisena palvelupaikkana. OSUMAn työpaja-prosessi on lähentänyt toimijoita ja Pientareelle on saatu uusia yhteistyökumppaneita sekä luotu uusia toimintamalleja. Opinto-ohjaajat ovat tulleet mukaan monialaiseen työskentelyyn ja yhteistyö sosiaalityön toimijoiden kanssa on lisääntynyt. Systemaattisuus toiminnassa on lisääntynyt, yhteinen ymmärrys nuoren tukemisen tavoitteista ja mahdollisuuksista on vahvistunut, ja siilomaisuudesta pyritään pääsemään pois. Toiminta toteutuu asiakaslähtöisemmin, nuori on keskiössä ja nuorta koskevan tiedon siirron tilalle on tullut tiedon jakaminen yhdessä nuoren kanssa. Nuorten kanssa pidetään nykyisin enemmän verkostopalavereja ja kokonaiskoordinaatiovastuusta sovitaan nyt monialaisemmin. Pientareen puhelinpäivystys hoidetaan nykyisin yhteisvastuullisesti. Myös esimiesten käsitys Pientareen toiminnasta on muuttunut yhteisvastuullisemmaksi. Nuorisotoimen työntekijät ovat saaneet nuorten vanhemmilta palautetta, että nyt tuki nuorille tulee yhdestä paikasta. Ohjaamo Pientareelle on kehitetty asiakkaiden tarpeesta lähtenyttä vertaistoimintaa erilaisen pienryhmätoiminnan muodossa. Vertaistoimintaa ovat ohjanneet Seurakuntaopiston nuoriso-ja vapaa-ajan perustutkinnon opiskelijat. Pienryhmätoimintojen kautta nuoret ovat löytäneet itselleen mm. uusia harrastuksia, jotka vahvistavat nuorten hyvinvointia ja oman elämän hallintaa. Lisäksi nuorisotoimi on yhteistyössä Savon Setan kanssa kehittänyt sateenkaarevien nuorten vertaisryhmä-toimintaa. Ryhmä kokoontuu säännöllisesti ja sille on noussut tarve nuorilta itsestään. (Seija Laitinen, henkilökohtainen tiedonanto 12.6.2017.) Ohjaamo Pientareen monialaisen työskentelyn tueksi on ehdotettu esimiesten tukiryhmää, joka voisi olla Lasten ja nuorten Pieksämäki -työryhmä tarvittaessa täydennettynä.

53 10.3 OSUMA osan kehittämistyön jatkumoa Pieksämäen kaupunki on vahvasti mukana maakunnallisen lapsi ja perhepalveluiden muutosohjelman toteutuksessa. LAPE-muutosohjelma rakentaa siltoja sivistystoimen ja sosiaali- ja terveystoimen sekä kunnan ja maakunnan palvelujen välille. Ajatuksena on, että lapset, nuoret ja perheet saavat tarpeenmukaista ja oikea-aikaista tukea riippumatta siitä, mikä hallinnonala vastaa palveluista. Palvelukokonaisuuksien pitää toimia lapsi- ja perhelähtöisesti ja tiedon kulkea jouhevasti eri toimijoiden välillä. Ohjelma tähtää sirpaleisesta kehittämisestä kokonaisvaltaiseen uudistukseen ja pysyvään muutokseen. (Sosiaali- ja terveysministeriö. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE).) Etelä-Savon maakunnallinen kehittäminen kohdistuu lapsi- ja perhelähtöisiin palveluihin, johon kuuluvat seuraavat kolme kehittämiskokonaisuutta: 1. perhekeskustoimintamallin kehittäminen ja käyttöönotto ja sen sisällölliset kehittämisosa-alueet 2. varhaiskasvatus, koulu ja oppilaitos lapsen, nuoren ja vanhempien hyvinvoinnin tukena 3. erityis- ja vaativamman tason palveluiden kehittäminen. OSUMA-hanke on tuottanut tätä muutostyötä varten niin nuorten palveluiden kuin yhteen sovittavan johtamisen osalta pohjatietoa ja menetelmiä. Nuorisotoimi ja sosiaalitoimi ovat kehittäneet myös omana työnä toteutettavaa tukihenkilötoiminnan koordinoitua mallia Pieksämäelle. Tavoitteena on tuottaa ammatillista tukihenkilötoimintaa sekä vapaaehtoisuuteen perustuvaa tukihenkilötoimintaa yhteistyössä niin ammattilaisten, toisen asteen oppilaitosten, Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kuin järjestöjen sekä vapaaehtoisten kanssa yhdessä. Näin tuotettuna tukihenkilötoiminnan kustannukset pienenevät ja nuoret saavat paremmin ja nopeammin omia tarpeitaan vastaava tukihenkilötoimintaa kustannustehokkaasti eikä tukihenkilötoimintaa tarvitse osta kalliisti yrityksiltä. (Seija Laitinen, henkilökohtainen tiedonanto 12.6.2017.) Pieksämäki on mukana myös hallituksen kärkihankkeessa Mielenterveys kuuluu kaikille, jossa organisoidaan mielenterveyden ensiapu-koulutuksia nuorten parissa työskenteleville.

54 10.4 Jatkotoimenpidesuositukset Kehittämisprosessiin osallistuneet toimijat nostivat esille hankkeen palautekyselyssä uuden toimintamallin juurtumisen edistämisessä yhteiset tapaamiset ja työaikaresurssit. Edelleen tarvitaan keskustelua asiakkailta kootun palautteen huomioimisesta ja kokemusasiantuntijuuden hyödyntämisestä. Yli sektorirajojen tehtävän monialaisen työskentelyn mahdollistamiseen tarvitaan työaikaresursseja, tiedonjakoa, hyvää tiedonkulkua ja kirjallisia dokumentteja. Fyysinen läheisyys toimijoiden kesken ja kasvokkain tapahtuvat tapaamiset ovat myös merkityksellisiä. Yhteinen tavoitteiden asettelu sekä seuranta ja arviointi, miten toimintatavat ovat muuttuneet aiemmasta koetaan tärkeänä. Diakin sosionomiopiskelijoille on laadittu uuden toimintamallin seurantaan ja arviointiin liittyviä oppimistehtävien ja opinnäytetöiden aiheita. Vastuuhenkilöistä sopiminen tukee myös juurtumista. Palautteissa korostettiin esimiehen antaman tuen mahdollistavan asioiden etenemisen. Palvelujen kehittämisessä on jatkossakin kiinnitettävä huomiota nuoren oman lähiverkoston hyödyntämiseen nykyistä tehokkaammin, esimerkiksi verkostodialogi-menetelmää hyödyntämällä. Erityistä tukea työllistymiseensä tarvitsevien nuorten ohjautuminen oikealle asiakaslinjalle TE-toimistossa tulisi turvata. Kuka ottaisi vastuun tämän asian kehittämisestä? Asian tärkeys nousi esille hankkeen aikana, mutta hankkeessa ei ollut mahdollisuutta suunnitella konkreettisia toimenpiteitä oikean ohjautumisen turvaamiseksi. Nuorten kokemustiedon systemaattinen hyödyntäminen palvelujen kehittämisessä on tärkeää. Pieksämäellä toimii nuorisovaltuusto Pisto, jolla on puhe- ja läsnäolo-oikeus opetus-, vapaa-aika- ja kulttuuri- sekä teknisessä lautakunnassa ja kaupunginvaltuustossa. Kaupungin nuorisotoimi järjestää joka syksy peruspalveluiden arviointitilaisuuden, jolloin kaupungin virkamiehet ja päättäjät vastaavat nuorten laatimiin kysymyksiin. Lisäksi Pieksämäellä toimii lastenparlamentti sekä kaikilla kouluilla on oppilaskunnat osallisuuden toteutuksen välineenä. Nuorisotoimi järjestää myös useita kuulemistilaisuuksia nuoria koskevista asioista vuosittain, joihin kaikilla nuorilla on vapaa pääsy. Nuorisovaltuustotoiminta on kirjattu kaupungin hallintosääntöön. (Seija Laitinen, henkilökohtainen tiedonanto 12.6.2017.) Nuorten edustaja voisi olla jäsenenä nuorten palveluihin keskeisesti liittyvissä monialaisissa työryhmissä. Edelleenkin haasteena on mahdollistaa osallisuus ei-aktiiveille nuorille heitä koskevien palvelujen kehittämisessä. Osallistuakseen omaa elämää koskevaan päätöksentekoon nuori tarvitsee tietoa, taitoa sekä aikuisten ja vertaisten tukea.

55 OSUMAn keskeisenä teemana on ollut myös osallisuuden edistäminen ja kansalaisyhteiskunnan vahvistuminen. Kaikkien yhteiskehittämiseen osallistuneiden toimijoiden, aikuisten ja nuorten, panos on vahvistanut osallisuutta ja kannustanut uusien osallisuuden mahdollisuuksien luomiseen jatkossakin. LÄHTEET Arnkil, R., Karjalainen, V., Saikku, P., Spangar, T. & Pitkänen, S. (2008). Kohti työelämälähtöisiä integroivia palveluja. Työvoimatoimistojen ja työvoiman palvelukeskusten arviointitutkimus. (Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 18/2008). Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. Axelsson, R. & Bihari Axelsson, S. (2006). Integration and collaboration in public health a conceptual framework. International Journal of Health Planning and Management 21, 75 88. Bihari Axelsson, S. & Axelsson, R. (2009). From territoriality to altruism in interprofessional collaboration and leadership. Journal of Interprofessional Care 23 (4), 320 330. Ervamaa, S., Haahkola, K., Illi, M., Markkola, A., Tukiainen, H., & Suomalainen, K.(toim.) (2014). Tajua Mut! -toimintamalli lasten ja nuorten tukena. Saatavilla https://www.sitra.fi/julkaisut/tajua-mut-toimintamalli-lasten-ja-nuorten-tukena/selvityksia83-pdf/. Viimeaikaisin selvitys Espoon hankkeen toteutumisesta ja haasteista. Saatavilla https://www.sitra.fi/julkaisut/selvityksiä-sarja/selvityksia97.pdf Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittaman hankkeen kuvaus. OSUMA. Saatavilla https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=s20197 Gretschel, A. & Mulari, T. (2013). Ryhmistä verkostoksi ja verkoston toiminta laadukkaaksi. Monialaisten yhteistyöverkostojen kehittämishankkeen loppujulkaisu. Saatavilla 19.6.2017 http://www.lanuti.fi/loader.aspx?id=5f80afe3-2ac5-4d6c-b52a- 13e82af4dbeb Hakalisto, H. & Salmisaari, T. (2012). Etelä-Suomen mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittäminen. Mielen avain -hanke, Kannatellen I -osahankkeen loppuraportti. Saatavilla 19.6.2017 http://www.eksote.fi/eksote/tutkimus-ja-kehittaminen/paattyneetkehittamishankkeet/documents/kannatellen_1_loppuraportti.pdf

56 Hakalisto, H., Lönn, E. & Nylund, T. (2015). Etelä-Suomen mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittäminen. Mielen avain -hanke, Kannatellen III -loppuraportti. Saatavilla 19.6.2017 http://www.eksote.fi/eksote/tutkimus-ja-kehittaminen/paattyneetkehittamishankkeet/documents/kannatellen%203%20loppuraportti%20%281%29.pdf Halme, N., Perälä, M.-L. & Laaksonen, C. (2010). Yhteistyöinterventioiden vaikuttavuus lapsiperhepalveluissa. Järjestelmällinen katsaus. (Raportti 10/2010). Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201205085515 Hyppönen, J. (2012). Uuden sukupolven palveluohjaus. Jyväskylän palveluja kehittämässä. Opinnäytetyö. Sosionomi (YAMK) -tutkinto. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Saatavilla http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/48334/jonna_hypponen.pdf Hänninen, K. (2007). Palveluohjaus. Asiakaslähtöistä täsmäpalvelua vauvasta vaariin. (Stakesin raportteja 20/2007). Saatavilla http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201210319566 Ilmakunnas, I., Kauppinen, T. M. & Kestilä, L. (2015). Sosioekonomisten syrjäytymisriskien kasautuminen vuonna 1977 syntyneillä nuorilla aikuisilla. Yhteiskuntapolitiikka (80) 3, 247 262. Saatavilla http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2015061110217 Innokylä. Huomioi omaiset -malli. Saatavilla 19.6.2017 https://www.innokyla.fi/web/malli650114 Keskitalo, E. (2015). Osallistava tutkimus ja kehittäminen ylempien ammattikorkeakoulututkintojen TKI-toiminnan viitekehyksenä. Teoksessa R. Gothóni, S. Hyväri, M. Kolkka & P. Vuokila-Oikkonen (toim.), Osallisuutta, oppimista ja arviointia. Diakonia-ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan vuosikirja 2015 (s. 191 206). (Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja, B Raportteja 60). Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu. Saatavilla http://urn.fi/urn:isbn:978-952-493-233-2 L 1285/2016. Nuorisolaki. Saatavilla http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20161285 L 1287/2013. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki. Saatavilla http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20131287 L 1301/2014. Sosiaalihuoltolaki. Saatavilla http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141301 L 1326/2010. Terveydenhuoltolaki. Saatavilla http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326 Laine, T., Määttä, A. & Koistinen, K. (2016). Yhteensovittava johtaminen ja palvelurakenteiden muutos. Teoksessa A. Kettunen, P. Vuokila-Oikkonen & A. Määttä (toim.), Hyvinvointipalvelut toimiviksi (s. 21 32). (Diak Työelämä 5). Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu. Saatavilla http://urn.fi/urn:isbn:978-952-493-268-4 Liukko, J. & Kuuva, N. (2015). Toimijoiden yhteistyö työkykyongelmien hallinnassa. Ammattilaisten haastatteluihin perustuva tutkimus. (Eläketurvakeskuksen raportteja 03/2015). Helsinki: Eläketurvakeskus. Saatavilla 19.6.2017 http://www.etk.fi/wp-

57 content/uploads/toimijoiden_yhteistyo_tyokykyongelmien_hallinnassa_ammattilaiste n_haastatteluihin_perustuva_tutkimus.pdf Murto, K. (2005). Prosessin johtaminen. Kohti prosessikeskeistä työyhteisön kehittämistä. Jyväskylä: Jyväskylän Koulutuskeskus. Myrskylä, P. (2012). Hukassa Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? EVA Analyysi 19. Saatavilla 19.6.2017 http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2012/02/syrjaytyminen.pdf Määttä, A. & Keskitalo, E. (2014). Ulkoringiltä sisärinkiin. Kumuloituneista ongelmista kärsivät nuoret aikuiset pirstaleisessa palvelujärjestelmässä. Yhteiskuntapolitiikka (79) 2, 197 207). Saatavilla http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2014061729300 Määttä, A. (2015). Yksittäisistä toimenpiteistä hyvin johdetuksi kokonaisuudeksi. Teoksessa M. Määttä & A. Määttä (toim.), Parempia ratkaisuja työn ja opintojen ulkopuolella olevien nuorten tukemiseen (s. 27 32). (Valtion selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 16/2015). Saatavilla http://urn.fi/urn:isbn:978-952-287-197-8 Määttä, Anne (2016). Palveluintegraatio ja moniasiakkaat sote-uudistuksessa. Teoksessa J. Niemelä (toim.), Sote sosiaalisen kestävyyden vahvistajana (s. 51 76). (Diak Puheenvuoro 2). Saatavilla http://urn.fi/urn:isbn:978-952-493-2660 Nisula, L. & Vuokila-Oikkonen, P. (2010). Työelämän kehittäminen muutostilanteessa: esimerkkinä kahden kunnan yhdistyminen. Työelämän tutkimus 2/2010, 201 207. Saatavilla 19.6.2017 http://pro.tsv.fi/tetu/tt/tt22_verkkoversio.pdf Perälä, M.-L., Halme, N., Nykänen, S. (2012). Lasten, nuorten ja perheiden palveluja yhteensovittava johtaminen. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla http://urn.fi/urn:isbn:978-952-245-529-1 Perälä, M.-L., Halme, N., Hammar, T. & Nykänen, S. (2011). Hajanaisia palveluja vai toimiva kokonaisuus? Lasten ja perheiden palvelut toimialajohtajien näkökulmasta. (Raportteja 29/2011). Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201205085045 Pieksämäen kaupunki. Oppilas-ja opiskelijahuolto. Saatavilla 19.6.2017 http://www.pieksamaki.fi/palvelut/koulutus/oppilas-ja-opiskelijahuolto/ Piirainen, K. & Kettunen, A. (2015). Arviointitutkimus ja kehittävä arviointi ammattikorkeakoulussa. Teoksessa R. Gothóni, S. Hyväri, M. Kolkka & P. Vuokila-Oikkonen (toim.) Osallisuutta, oppimista ja arviointia. Diakonia-ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan vuosikirja 2015 (s. 263 272). (Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja, B Raportteja 60). Diakonia-ammattikorkeakoulu. Helsinki, 263 272. Saatavilla http://urn.fi/urn:isbn:978-952-493-233-2

58 Pohjanoksa, V. (2016). Syrjäytymisriskistä elämänhallintaan? Erityisammattioppilaitoksen valmentavassa koulutuksessa opiskelevan koherenssin tunne ja sen kehittyminen. (Lisensiaatintyö, yhteisösosiaalityö, Helsingin yliopisto). Pätynen, P., Vuokila-Oikkonen, P. & Norontaus, M. (2016). OSUMA-hankkeen osallistava kehittämisprosessi Pieksämäellä. Teoksessa R. Gothóni, S. Hyväri, M. Kolkka & P. Vuokila- Oikkonen (toim.), Osallisuus yhteiskunnallisena haasteena. Diakin TKI-toiminnan vuosikirja 2 (s. 125 139). Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu. Saatavilla http://urn.fi/urn:isbn:978-952-493-275-2 Seppänen-Järvelä, R. & Vataja, K. (toim.) (2009). Työyhteisö uusille urille. Kehittäminen osaksi arjen työtä. Jyväskylä: PS-Kustannus. Sosiaali- ja terveysministeriö (2015). Uusi oppilas- ja opiskelijahuoltolainsäädäntö. Soveltamisohje. Kuntainfo 13a/2015. Saatavilla 19.6.2017 http://stm.fi/documents/1271139/1427058/kuntainfo13a+uusi+soveltamisohje+oppila s- +ja+opiskelijahuoltolains%c3%a4%c3%a4d%c3%a4nn%c3%b6st%c3%a4+p% C3%A4ivitetty+18122015/ea07ef1e-38b5-4236-a503-aee01aa87185 Sosiaali- ja terveysministeriö. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE). Saatavilla http://stm.fi/hankkeet/lapsi-ja-perhepalvelut Sote-tiedosta tekoihin (2016). Palvelupaketit raportoinnin työkaluna ja mitä niillä voidaan seuraavaksi tehdä. Sitran selvityksiä. Helsinki: Sitra. Suominen, S. & Tuominen, M. (2007). Palveluohjaus portti itsenäiseen elämään. Helsinki: Profami. Virtanen, H. (2016). Epäonnistuminen yhteishaussa iso riski toisen asteen opinnoille. Saatavilla http://www.amke.fi/ajankohtaista/uutiset/uutinen/vaitos-epaonnistuminenyhteishaussa-iso-riski-toisen-asteen-opinnoille.html Vuokila-Oikkonen, P. & Hyväri, S. (2015). Toimijoita osallistava kehittämisprosessi esimerkkinä Oulun mielenterveyspalvelujen rajapintatyön mallintaminen. Teoksessa R. Gothóni, S. Hyväri, M. Kolkka & P. Vuokila-Oikkonen (toim)., Osallisuutta, oppimista ja arviointia. Diakonia-ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan vuosikirja 2015, (s. 65 79). (Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja, B Raportteja 60). Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu. Saatavilla http://urn.fi/urn:isbn:978-952-493-233-2 Vuokila-Oikkonen, P. (2016). Ensimmäisen kohtaamisen merkitys työelämän kehittämisprosessissa. Ratkes. Ratkaisu- ja voimavarakeskeisen kulttuurin lehti 1, 19 22. Välittämisen koodi (2015 2016). Saatavilla 19.6.2017 http://välittämisenkoodi.fi/

59 LIITTEET Liite 1 Toisen asteen koulutus Pieksämäellä Luottamuksellinen Oppilastietojen siirtolomake perusopetuksesta toiselle asteelle Lomakkeen tarkoituksena on helpottaa ja tukea uutta opiskelijaa oppimispolulla hänen siirtyessään uuteen opiskelupaikkaan. Lomakkeen tiedot tulevat vain opiskeluhuoltohenkilöstön, opinto-ohjaajan, erityisopettajan ja ryhmänohjaajan tietoon. Lomakkeen tietoja ei tallenneta sähköisesti ja ne tuhotaan opiskelun päättyessä. Opiskelijan siirtyessä toiseen oppilaitokseen, tiedot siirretään vain opiskelijan (ja alaikäisen kohdalla huoltajan) luvalla. Taustatiedot Opiskelijan nimi Puh Opiskelijan osoite Huoltajien nimet ja yhteystiedot Peruskoulusi/ viimeisin oppilaitos, jossa opiskelit Kokemuksesi oppijana Mitkä ovat vahvuutesi oppijana? Mielioppiaineesi koulussa Oppiaineet, jotka olivat vaikeita Saamasi tuki Olen saanut aikaisempien opintojen aikana tukea Kyllä Mihin aineisiin? Ei

60 Onko Sinulle tehty HOJKS (opetuksen jäjestämistä koskeva suunnitelma)? Kyllä Jos, niin miksi? Ei Käännä :-) Onko Sinulla todettu lukivaikeutta? Kyllä Ei Muuta tietoa Miten vietät vapaa-aikasi? Mitä muuta ryhmänohjaajan olisi hyvä tietää Sinusta? Huoltajien terveiset toiselle asteelle

61 Opintojen alkaessa haluaisin keskustella kuraattorin terveydenhoitajan opinto-ohjaajan kanssa. Paikka Aika Opiskelijan allekirjoitus Huoltajan allekirjoitus Palauta lomake oheisessa palatuskuoressa tai koulun alettua ryhmänohjaajalle!

62 Liite 2 HYVINVOINTITAPAAMISEN RUNKO / KÄSITELTÄVÄT ASIAT PERHE JA IHMISSUHTEET nykyinen elämäntilanne perhetilanne, kotitausta sosiaalinen verkosto (ystävät ja sukulaiset) ASUMINEN asumismuoto (asunnottomuus) onko asumisessa ongelmia / puutteita KOULUTUS koulunkäyntitausta (jos keskeytyksiä, miksi) suhtautuminen ja asenne koulutukseen TYÖ/TYÖTTÖMYYS työhistoria tämänhetkinen tilanne työttömyys ja sen kesto ase- tai siviilipalvelus TOIMEENTULO JA TALOUS pääasiallinen tulonlähde velat luottotiedot TERVEYS JA HYVINVOINTI terveydentila (fyysinen ja psyykkinen) lääkitys ja hoitosuhteet unirytmi

63 PÄIHTEET JA RIIPPUVUUDET päihteidenkäyttö riippuvuudet (peli-, nettiriippuvuus jne.) rikollisuus? haitat arkielämässä ja tarve muutokseen läheisten ja verkoston päihteiden käyttö ARKIELÄMÄ JA VAPAA-AIKA arkielämän sujuminen (tyytyväisyys elämään, asenne yhteiskuntaan) harrastukset (myös aikaisemmat) mielenkiinnonkohteet voimavarat, vahvuudet/heikkoudet PALVELUIDEN KÄYTTÖ JA YHTEISTYÖTAHOT asiakkaan asioissa mukana olevat tahot ja työntekijät asiakkuushistoria (sosiaalitoimi, muut palvelut) MUUTOSTOIVEET JA -TARPEET mihin haluaa tukea/apua/muutosta (toiveet palveluista) tulevaisuuden toiveet/haaveet/unelmat (työ, koulutus, päihteettömyys, talous, terveys, ihmissuhteet) - mitä palveluita tarvitsee päästäkseen tähän ASIAKKAAN PALAUTE Miten tieto tapaamisesta tavoittaisi parhaiten? Mistä haet tietoa? Oliko tapaaminen tarpeellinen? Miksi? Miksi ei? Mikä olisi hyvä nimi tapaamiselle? Mikä sai ottamaan yhteyttä? Kokemus tapaamisesta.

Liite 3 64

65