Sinileväkukinnasta ja Salmijärven, Tyystiön sekä Kaiturin tilasta

Sinileväkukinnasta ja Salmijärven, Tyystiön sekä Kaiturin tilasta Sinileväkukinnasta Sinileväkukinnalla tarkoitetaan sinilevien massaesiintymää. Varsinaisesta kukinnasta ei ole kysymys, sillä levät eivät kuki. Ilmiölle on vaan annettu tuo nimitys. Sinilevää havaitaan erityisesti tyynellä säällä. Syy on se, että levä kohoaa tyynellä säällä pintaan, jolloin pienikin tuulenvire kasaa levämassaa rannoille. Sinileväkukinnan syynä on järven ravinnepitoisuuden kasvu ja järven rehevöityminen, jota kautta leville on tarjolla sopivaa ravintoa. Sinilevän ravintona on järvivedessä liuenneessa muodossa oleva fosfori. Kun samalla on tarjolla runsasta auringon valoa ja lämmintä vettä, muodostuvat optimaaliset olosuhteet sinilevien runsastumiselle eli kukinnalle. Todettakoon, että sinilevää, kuten muitakin leviä, on ihan normaalisti järvivedessä, mutta sinileväkukinnon aiheuttaa sinilevien lisääntymiselle runsas fosforin tarjonta. Sinileviä on myös useaa lajia, joista osa on myrkyllisiä ja osa ei. Mistä fosfori on sitten järviin joutunut? Jos ajatellaan järviämme Salmijärveä, Tyystiötä ja Kaituria, ne ovat saaneet fosforikuormansa vuosikymmenten saatossa: - Sadevesien mukana luonnollisena luonnon huuhtoutumana. - Ympäröivistä maatiloista purojen kautta karanneina lannoitteina. - Mökeistä järveen päätyneiden fosfaattipitoisten pesuaineiden, pesuvesien ja ravinnepitoisten päästöjen kautta. - Metsänhakkuiden seurauksena, jolloin sadevedet huuhtovat maanmuokatulta hakkuualueelta maaperään rikastuneita ravinteita kuten typpeä ja fosforia sekä humusta purojen kautta järveen. - Järviluonnon omasta tuotannosta eli kalastosta ja kasvillisuudesta. - Ilmakehän kautta laskeumana. Järveen edellä mainituilla tavalla joutunut fosfori on sinne joutuessaan sitoutuneessa muodossa mm. fosfaatteina eikä liuenneessa muodossa, joka on edellytys sinilevien kukintaan. Niin kauan kuin järven vesi on hapekasta, fosfori pysyy sitoutuneessa muodossa, jolloin sinilevä ei pysty sitä käyttämään. Hapettomassa vedessä yhdiste kuitenkin purkautuu ja fosfori muuttuu liukoiseen muotoon levien ravinnoksi. Järven happikadon aiheuttaa pääasiassa kuolleiden kasvien ja kalojen eliömassan hajotustoiminta, josta mikrobit vastaavat. Mikrobien aiheuttama hajotustoiminta kuluttaa happea. Jos happea ei tule jostain lisää, hajotustoiminta saattaa kuluttaa hapen kokonaan järven pohja- alueiden sedimentin pinnasta ja pohjanläheisestä vedestä. Normaalisti järven pohjavesi saa happea viimeistään alkutalvella tapahtuvassa veden täyskierrossa. Tällöin veden pintakerroksen jäähtynyt vesi painuu sen alaista vettä raskaampana kohti pohjaa tuoden sinne hapekasta vettä. Jos kuitenkin järven vesi on voimakkaasti lämpötilaltaan kerrostunut, täyskiertoa ei tapahdu. Tämä tilanne vallitsee mm. Salmijärvessä. 1

Salmijärven sinileväkukinto Kesäkuun 16. päivän aamuna havaittiin Salmijärven pohjoispään rannalla pahimmillaan viiden metrin levyisenä vihreää levämassaa. Levämassasta otettiin näyte, joka vietiin analysoitavaksi Turkuun Lounais- Suomen Vesi- ja ympäristötutkimukseen. Analyysi osoitti, että kyseessä oli myrkyllisen Anabaena - suvun sinileväesiintymä eli leväkukinto. Tällaista vettä ei saa käyttää talousvetenä, pesuvetenä eikä löylyn heittovetenä. Asiasta kerrottiin sähköpostilla satykalaisille ja pyydettiin tarkkailemaan järven vettä ja ottamaan tarvittaessa vettä lasipurkkiin levän havaitsemiseksi. Levä hävisi näkyvistä kahden päivän kuluessa. Viikkoa myöhemmin veden pintaan ilmestyi uudestaan levämassaa, mutta nyt harmahtavaa. Siitä otettu näyte vietiin Lounais- Suomen vesi- ja ympäristötutkimukseen. Näytteestä havaittiin yksittäisiä sinilevärihmoja, piileviä ja kultaleviä. Näyte ei enää viitannut sinileväkukintaan. Kolmannen kerran veden pinnassa esiintyi hajanaista levämassaa heinäkuun puolivälissä. Siitä otetun näytteen analyysi osoitti, että massa oli suurelta osin piileviä ja siitepölyä. Tulos ei viitannut sinileväkukintaan. Kesällä otettujen kolmen levänäytteen perusteella on todettava, ettei Salmijärvessä vielä ollut kysymys pysyvästä sinileväkukinnosta, mikä on erinomainen asia. Havaittu sinileväkukinto on siten tulkittavissa yksittäiseksi tapahtumaksi. Tätä todistaa, ettei sinileväkukintoa ilmennyt uudestaan heinäkuussa olleen reilun viikon kestäneen hellekauden ja tyynen sään aikana, jolloin veden lämpötila kohosi + 23 asteeseen. Olosuhteet olisivat tuolloin olleet sinileväkukinnolle otolliset, jos leville olisi ollut tarjolla riittävästi ravintoa. Kesäkuinen Salmijärven sinileväkukinto on kuitenkin varoitus, joka on syytä ottaa vakavasti. Mikä oli syynä Salmijärven kesäkuiseen leväkukintoon ja miksi se katosi nopeasti? On varmaa, että leväkukinnon aiheutti Salmijärven pintavedessä liukoisessa muodossa ollut fosfori, joka on sinilevien tarvitsema ravinne. Tästä johtopäätös on, että Salmijärvessä on hapettomassa tilassa olevaa vettä, joka tuottaa liuenneessa muodossa olevaa fosforia sinilevien käyttöön. Sekin on jokseenkin varmaa, että leväkukinnon loppumisen aiheutti sinilevien käyttämän ravinnon ehtyminen eli pintavedessä olevan fosforin loppuminen. Mutta, miksi tämä lyhytaikainen leväkukinto Salmijärvessä kesäkuussa? Syitä on varmaan useita, mutta kaksi selitystä tuntuu mahdolliselta. 1. Ensinnäkin talven jäljiltä pintaveteen on saattanut kertyä ylimäärä liuenneessa muodossa olevaa fosforia, jota levät eikä muu eliöstö ollut vielä kuluttanut. Toisaalta lämpimän kevään ansiosta veden lämpötila oli kesäkuun alussa normaalia korkeammalla tasolla. Näin oli syntynyt optimaaliset olosuhteet sinilevien runsastumiselle, joka ilmeni rannan leväpuurona. Ravinnon loppuminen lopetti sitten myös leväkukinnan. 2

2. Toinen mahdollisuus on, että jostain syystä Salmijärven syvänteestä olisi kesäkuussa kummunnut liuenneen fosforin purkaus veden pintakerroksiin. Syynä voisi olla vaikkapa voimakkaat tuulet, jotka olisivat sekoittaneet tilapäisesti fosforirikasta pohjavettä pintaveteen. Fosforipurkauksen seurauksena olisi sinileville ollut tarjolla ravinneryöppy, jonka levät olisivat käyttäneet hyväksi voimakkaasti runsastuen. Tässäkin tapauksessa ravinteen loppuminen lopetti sitten leväkukinnan. Hapen, fosforin ja typen tila Salmijärvessä, Tyystiössä ja Kaiturissa Koska järven veden laatu kuvaa hyvin järven rehevöitymiskehitystä ja sinileväkukinnan riskiä, on tärkeä tietää Salmijärven, Tyystiön ja Kaiturin vedenlaatu ja vedenlaadun kehitys. Salmijärven, Tyystiön ja Kaiturin happi-, fosfori- ja typpipitoisuudet on tutkittu vuosina 2006 2008 osana Järvipaja- hanketta. Jotta saataisiin selville vedessä olevan hapen, typen ja fosforin tilan muutos viimeisen kymmenen vuoden aikana, otettiin järvistä 26. heinäkuuta analysoitaviksi uudet vesinäytteet. Näytteet otti ja analysoi Lounais- Suomen Vesi- ja ympäristötutkimus, joka teki myös aiemmat tutkimukset. Näin taattiin tutkimustulosten hyvä vertailtavuus. Seuraavassa on lyhyt yhteenveto, joka perustuu Salmijärvestä, Tyystiöstä ja Kaiturista vuosina 2006 ja 2016 tehtyihin vesianalyyseihin järvien happipitoisuuden, typen, fosforin ja klorofyllin osalta. Salmijärvi Pinnassa happitilanne on normaali, mutta järven syvänteen (12,5 m) happitilanne on huono. Syvänne on lähes hapeton ja se merkitsee, että fosforia muuttuu siellä koko ajan liukoisen muotoon levien käytettäväksi. Kyse on siis järven sisäisestä kuormituksesta. Salmijärven syvänteen happitilanteessa on havaittavissa lievää, joskaan ei vielä merkittävää kehitystä parempaan suuntaan. Salmijärven veden fosforipitoisuudet pintavedessä ovat pieniä (vuonna 2006 13 ja vuonna 2016 11 mikrogrammaa litrassa). Luvut kielivät, että Salmijärvi on fosforin osalta luonteeltaan vähäravinteiden järvi. Tilanne muuttuu täysin, kun tarkastellaan syvänteen arvoja. Siellä fosforipitoisuus on korkea (62/50 mikrogrammaa litrassa) ja kertoo syvänteen fosforipumpusta. Kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna fosforipitoisuus on kuitenkin vähän laskenut. Typpi kertoo fosforin kanssa järven rehevöitymisen asteesta. Typen kymmenen vuoden vertailuarvot ovat pintavedessä 570/430 mikrogramman litrassa. Se merkitsee, että typen osalta Salmijärvi on keskiravinteinen järvi. Myönteistä on typen määrän laskusuunta kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Salmijärven klorofyllitaso on jokseenkin alhainen. Klorofyllin määrällä mitataan järvessä olevan levän määrää. 3

Tyystiö Tyystiö muistuttaa suuresti Salmijärven veden happitilannetta. Pinnassa vesi on happikyllästeinen, mutta pohjalla (3 m) vallitsee happiongelma, joskaan tilanne ei ole ihan niin huono kuin Salmijärvessä. Silti Tyystiön lähes hapeton pohjavesi tuottaa liukoista fosforia aiheuttaen järven sisäistä ravinnekuormitusta. Hapen osalta tilanne on kuitenkin jo parempi kuin vuonna 2006. Tyystiön fosforipitoisuus veden pintaosassa on kaksinkertainen Salmijärveen verrattuna (26/29 mikrogrammaa litrassa). Fosforipitoisuus (29) on myös nyt hieman korkeampi kuin kymmenen vuotta sitten. Pitoisuus kolmen metrin syvyydessä on todella paljon parantunut, jos vuoden 2016 tulos 25 mikrogrammaa litrassa pitää paikkansa. Se olisi todella suuri parannus kymmenen vuoden takaiseen arvoon (82 mikrogrammaan litrassa). Tulos vähän arveluttaa ja se tarkistetaan, sillä poikkeama aiempaan on niin suuri ja kun järven pintavedessä fosforin taso on puolestaan vähän kohonnut. Tyystiön veden typen määrä 700/630 mikrogrammaa litrassa osoittaa järven olevan runsasravinteinen ja ravinteisempi kuin Salmijärvi. Typen määrä osoittaa pientä myönteistä laskua. Tyystiön klorofyllitaso on kaksinkertaistunut kymmenen vuoden aikana (15/31) ja on selvästi Salmijärveä ja Kaituria korkeammalla tasolla. Vuoden 2016 taso viittaisi limalevän esiintymiseen. Limalevä on melko tavallinen rehevissä järvissä. Kaituri Kaiturissa happitilanne on tyydyttävä eikä Salmijärven ja Tyystiön kaltaista pohjan vähähappisuutta esiinny. Kaiturista puuttuukin syvänteet, joissa hapettomuutta saattaisi esiintyä. Kaiturin fosforipitoisuudet ovat samaa tasoa niin veden pinnassa kuin pohjassa (20/25 ja 20/39) ja ovat Tyystiön tasoa, mutta selvästi korkeammat kuin Salmijärven pintavedessä. Vähän huolestuttaa fosforipitoisuuden lievä kasvava suunta. Typen määrän vertailuarvot 860/560 mikrogrammaa litrassa, ovat suunnilleen samaa tasoa, kuin Tyystiössä, mutta korkeammat kuin Salmijärvessä. Myös Kaiturissa typpimäärät ovat laskusuunnassa. Kaiturin klorofyllitaso on kohonnut selvästi kymmenen vuoden aikana (6,8/17), mikä ilmentää järven rehevöitymiskehityksen kasvua. Yhteenveto Järven ravinteisuutta mittaavat kokonaistypen määrät ovat laskeneet kaikissa järvissä. Salmijärvi on yhä niukkaravinteisempi verrattuna Tyystiöön ja Kaituriin. Myös hapen ja fosforin osalta kehityksen suunta kymmenen vuoden aikana on ollut myönteinen. Sen sijaan vedessä olevan levän määrää mittaavat klorofylliarvot ovat kohonneet kaikissa järvissä ilmentäen rehevöitymiskehitystä. 4

Suurin riski leväkukintoihin on Salmijärvessä järven syvänteiden hapenpuutteen ja siitä johtuvan veden korkean fosforipitoisuuden vuoksi. Sama ilmiö koskee, joskin lievemmässä määrin myös Tyystiötä. Kaiturissa ei näyttäisi olevan leväkukinnan vaaraa. Todettakoon vielä, että vuosittain mitatut järvien näkösyvyysarvot ovat huonontuneet viimeisten vuosien aikana veden humuksen lisääntymisen seurauksena. Salmijärvessä näkösyvyysarvot ovat pudonneet jopa puoli metriä 290 cm tasosta 220 230 cm tasolle. Leväkukintojen estäminen Leväkukintojen estämisessä keskeistä on parantaa veden happipitoisuutta, alentaa fosforin määrää ja vähentää järveen kohdistuvaa ravintokuormitusta. Veden happitilanteen parantaminen Järven vähähappisen tai hapettoman veden hapettaminen palauttaa liukoisessa muodossa olevan fosforin kiinteään muotoon, jolloin sinilevät eivät kykene fosforia ravintonaan hyödyntämään. Perinteinen tapa hapettaa järven hapetonta pohjavettä on pumpata ilmaa järven pohjaveteen, jolloin vesi hapettuu. Menetelmä on kallis. Uusi ja jo muutamilla järvillä käyttöön otettu keino on COOLOX - menetelmä. Siinä järven hapettoman alueen päällä vesi pidetään virtaavana käyttämällä veden virtauksen kehittimiä, jollaisilla pidetään mm. avantouimareiden avantoja avonaisina. Tällä uudella menetelmällä on saatu lupaavia tuloksia mm. Nuutajärven hapetuksessa (http://airanne.net/toiminta/kunnostushankkeet/coolox- hanke/). Veden sekoitusvaikutus on ulottunut aina 12 metrin syvyyteen asti. Menetelmän etuna on myös sen edullisuus. Nuutajärven hankkeen budjetti on noin 6000 euroa. Menetelmä sopii erityisesti pienille järville, kuten Salmijärvelle. Fosforin saostaminen kemiallisesti Yksi menetelmä sinileväkukintojen estämiseksi on saostaa liuenneessa muodossa oleva fosfori kiinteään muotoon. Näin sinilevät eivät pystyisi fosforia käyttämään. Fosforia voidaan saostaa levittämällä veteen nestemäistä alumiinikloridia. Se tehoaa vesimassassa olevaan fosforiin. Jos halutaan sitoa järven pohjasedimentissä olevaa fosforia, silloin saostajana käytetään ferrisulfaattia. Sekä alumiinikloridin että ferrisulfaatin käyttö tulee kysymykseen ennen muuta järvissä, joissa sinileväkukintotilanne on jo päässyt pahaksi. Särkikalojen tehopyynti Suureksi runsastuneet särkikalakannat lisäävät järvien fosforin määrää ja rehevöitymiskehitystä ja sitä kautta mahdollisuutta leväkukintoihin. Särkikalat ovat pohjaeliöstöjä syöviä ja siten pöllyttävät järvenpohjasedimenttejä, jonne ravinteita on kerrostunut. Myös kalojen ulosteilla on oma vaikutuksensa järven ravinnepitoisuuden kasvuun. Keinona vähentää särkikalakantoja on niiden tehopyynti. Tällainen olisi syytä toteuttaa Salmijärvessä. 5

Ulkoisen kuormituksen vähentäminen Kaikki toimenpiteet, jolla voidaan vähentää järven ulkoista ravinnekuormitusta, ovat tarpeen sinileväkukintojen estämiseksi. Kuormitukseen puuttuminen koskee yhtälailla maataloutta, metsätaloutta, asutusta ja rannan kesämökkejä. Salmijärven hapetushanke? Jos lähdetään konkreettisesti nostamaan Salmijärven pohjaveden happipitoisuutta ja siten alentamaan pohjaveden korkeaa fosforipitoisuutta, se edellyttäisi systemaattista kunnostushanketta toimenpiteiden toteuttamiseksi. Kelvollisin nykyisin käytössä oleva menetelmä Salmijärven olosuhteisiin olisi todennäköisesti COOLOX - menetelmä. Tällainen hanke edellyttäisi organisaatiota, joka ottaa siitä vastuun. Meillä on Salmijärvi- Tyystiö- Kaituri Seura juuri sitä varten. Tällaiselle hankkeelle voisi hakea ulkopuolista rahoitusta mm. Varsinais- Suomen ELY- keskuksesta. Todettakoon, että Nuutajärven COOLOX- hanke sai puolet hankkeen rahoituksesta paikalliselta Pirkanmaan ELY- keskukselta ja puolet omalla rahoituksella. Keskusteluiden perusteella, joita olen käynyt sekä Varsinais- Suomen ELY- keskuksen että Lounais- Suomen vesi- ja ympäristötutkimuksen asiantuntijoiden kanssa, voidaan kuitenkin todeta, etteivät järveä hapettavat aktiiviset toimenpiteet, kuten esimerkiksi COOLOX - menetelmän käyttö olisi vielä Salmijärven kohdalla ajankohtaista. Tilanne ei siis olisi asiantuntijoiden mukaan niin ongelmallinen. Kävi myös ilmi, ettei Varsinais- Suomen ELY- keskukseen lähetetty Salmijärven hankehakemus ehkä menestyisi. Hankerahaa on tarjolla niukalti ja monen muun järven osalta tilanne on huomattavasti Salmijärveä pahempi, jolloin niiden hakemukset menestyisivät Salmijärven hakemusta paremmin. Toki olisi hyvä toimia jo siinä vaiheessa, kun tilanne ei ole vielä kehittynyt pahaksi, mutta siinä tapauksessa Salmijärvi- hanke jouduttaisiin toteuttamaan omarahoitteisesti. Ottaen huomioon Salmijärvestä tehtyjen vesianalyysien tulokset ja keskustelut asiantuntijoiden kanssa vaikuttaakin siltä, ettei juuri nyt ole syytä ryhtyä konkreettisesti toteuttamaan Salmijärven syvänteen hapetushanketta. Sen sijaan seurataan Salmijärven tilannetta ensi kesänä ja jos leväkukinto uusiutuu, ryhdytään suunnittelemaan hanketta Salmijärven hapettoman pohjaveden tilan parantamiseksi. 6