Kalat Vesieläin kenttäkurssi, luennot 5.6.2017 Kirsti Leinonen
Mukaan Oulangalle Pinsetit, ainakin terävät, tylpät jos on Sakset (preparointi tai muut kalaan kykenevät sakset) Selkärankaiset monisteesta kalaosio Polarisoidut aurinkolasit + lippis, jos on
Kalalajit, ainakin nämä pitää oppia. Opetelkaa tieteelliset nimet ja suomeksi Ahven Harjus Hauki Kiiski Kirjoeväsimppu Kivisimppu Kolmipiikki Kymmenpiikki Lahna Lohi Järvilohi Made Muikku Mutu Nahkiainen Siika Särki Säyne Taimen Järvitaimen Purotaimen
Yleistä Kalat ovat vanhin selkärankaisten ryhmä Lähes puolet kaikista selkärankaisista on kaloja (n. 22 000 lajia) Suomessa vakinaisia lajeja n. 60 Suomessa tavattavia, mutta eivät lisäänny luontaisesti mm. kirjolohi, on noin 40, yhteensä siis n. 100 lajia tavataan Suomessa Erityistä pohjoinen sijainti ja täyssuolaisen meriveden puuttuminen, lajimäärä alhainen
Elinkierto Jotkin lajit kutevat syksyllä, jotkin keväällä (esim. lohi syksyllä, hauki keväällä) Mäti kuoriutuu kun se on kypsynyt riittävän monta päiväastetta (riippuu lämpötilasta) esim. lohi kuoriutuu 250 päiväasteen jälkeen Ruskuaispussipoikanen, poikanen, juveliinipoikanen (suomut kehittyy) Saavuttaa sukukypsyyden lajityypilliseen ikään, jotkut 1 -vuotiaina, jotkut 3-4 vuotiaina (tai myöhemmin) Jotkin lajit kasvavat koko elämänsä, ja jotkin kasvavat muutaman vuoden saavuttaen lajityypillisen maksimipituuden Sukukypsyyden saavutettua trade-off lisääntymisen ja kasvun välillä Kalan koko vaikuttaa mätijyvien määrään / niiden kokoon
Lisääntyminen Kevät- ja syys-/talvikutuiset Valoisuus, lämpötila, virtaukset, suolaisuus Kutupaikka Sorakuoppa, tulvaranta, vesikasvien sekaan, väliveteen Ulkoinen hedelmöitys (paitsi kivinilkka kantaa eläviä poikasia mahassa) Kutuvärit, kututanssi, pesänrakennus, kutukyhmyt Maternaaliefekti emokalan ominaisuudet, kuten kasvu ja kunto, vaikuttavat jälkeläisten fenotyyppiin
Ravinnonkäyttö Kalojen ravinnonkäyttö vaihtelee koon mukaan: poikasena planktonia, ja siitä siirrytään isompikokoiseen lajityypilliseen ravintoon Lajikohtaisia sopeumia, kuten siivilähampaat, nieluhampaat, terävät hampaat Opportunisteja, eli syövät sitä mitä on tarjolla Ravinnonkäyttöryhmät: Piscivori Omnivori Benthivori Herbivori Planktivori Detrivori Ravinnonkäyttöä voidaan tutkia esim. kymmenpistemenetelmällä (Hynes 1970) Täyteisyys vaihtelee 0,0 ja 10,0 välillä, jolloin tyhjä maha on 0 ja hyvin täysi 10 (huom. maha venyy, varsinkin pedoilla), erilaisten ravintokohteiden osuus arvioidaan
Biologia
Gonadit eli sukurauhaset K. Leinonen
Iänmääritys Kalat vaihtolämpöisiä, kylmä talvi ja lämmin kesä Kasvuvyöhykkeitä suomuihin, luihin ja otoliitteihin Ikäluokat pituusjakaumasta Kaksi eri iänmäärityskohdetta lisää varmuutta huomattavasti Kaikkien kalojen syntymäpäivä on 1.1., poikkeuksena lohikalat 1.4. ja made 15.5. Ikä ilmoitetaan esimerkiksi Siika: 5 vuotta -> pyydetty keväällä, ei ole vielä tämän vuoden kasvua havaittavissa Siika: 5 + -> tämä on pyydetty kesällä tai syksyllä, kasvukausi kesken Lohi: 3 jokipoikasvuotta, 5 + merivuotta
Iänmääritys: suomut Suomu on kalan nahassa suomutaskussa Varsinaiset suomut Pyörösuomu (sykloidisuomu): siika, särki (useimmilla sisävesikaloilla) Kampasuomu (ktenoidisuomu): ahven, kuha (useimmilla merikaloilla) Suomunäyte otetaan pinseteillä, ja suomut laitetaan paperiseen suomupussiin, säilytys litteänä (limat pois ennen ottoa) Ei regeneroituneita suomuja, eikä kylkiviivasuomuja Luetaan suomulukulaitteella (mikrofilmin lukulaite) sellaisenaan, vedessä liotuksen jälkeen tai prässättynä Vanhoilla kaloilla kasvu hidastuu, ja iänmääritys suomusta vaikeutuu. Tällöin on hyvä määrittää ikä otoliitista
Laji ahven kuha särki lahna säyne hauki made siika Nieriä muut lohikalat Iänmääritys operculum, otoliitti operculum, suomut/otoliitti cleithrum, suomu cleithrum, suomu suomut, operculum cleithrum, metapterygoideum otoliitit (huom. nopea kasvu talvella, kesällä hidas) suomut, otoliitti otoliitti suomut, otoliitti
K. Leinonen
kpl 17.6 17.1 16.6 16.1 15.6 15.1 14.6 14.1 13.6 13.1 12.6 12.1 kasvun jaksottaisuus Suomessa aiheuttaa vuosirenkaat suomuihin ja luihin Kesävyöhyke Talvivyöhyke Vuosirengas tämän jälkeen = Vuosikasvuvyöhyke Iänmääritykseen voidaan käyttää myös pituusjakaumaa 20 15 10 5 0 Pituus Silakan eri vuosiluokkien pituudet
Iänmääritys: takautuva kasvu Kalan suomut kasvavat samassa suhteessa kuin kala Samanmuotoiset suomut, sama suurennos L = as + c L = Kalan pituus S = Suomun säde a = regressiokerroin c = vakio Kalan pituus tietyn ikäisenä: K. Leinonen L i on kalan pituus iässä i S i on suomun säde iässä i (etäisyys suomun keskipisteestä kuhunkin vuosirenkaaseen) Kuvan siika syksyllä pyydetty 2+
Iänmääritys, luut ja otoliitit Otoliitit eli tasapainokivet kalan päässä, aivojen alla Sagitta, lapillus ja asteriscus Mikroskoopilla katsotaan kasvurenkaat, vain kokonaiset Voidaan värjätä/paahtaa, katkaista ja hioa (vaativat harjoittelua) Kokonaisina esim: made, nuori siika, nieriä Synkronoi oma määritys vesialueen kanssa Cleithrum eli hartian lukkoluu (osa särkikaloista, hauki) Operculum eli kiduskannen luu (esim. ahven, kuha) Metapterygoideum eli nielukaaren luu (käytetään hauella, mutta harvemmin) Vähemmän käytettyjä: eväruoto, selkänikama Opaakkivyöhyke tai kerros: Kalojen luissa ja otoliiteissa vaaleana näkyvä läpinäkymätön ja yleensä leveämpi vyöhyke, joka syntyy kesäaikaan nopean kasvun aikana Hyaliinivyöhyke tai kerros: kalojen luissa ja otoliiteissa läpikuultava ja yleensä kapea tai kapeahko vyöhyke, joka syntyy useimmilla lajeilla talviaikaan hitaan kasvun aikana
K. Leinonen
kuha
käyttökohteet Perustietoja populaatiodynamiikasta (populaation koko, tiheys, syntyvyys, kuolevuus) Kalakantatutkimukset: mm. ikä- ja kokojakaumien vaihtelut ja kalakantojen tuotanto tietyllä aikavälillä Vuosiluokkien väliset erot Kalojen kasvunopeuden muutokset
Sovellukset Kalastuksen tehokkuuden säätely ja kalastuspaineen suuntaaminen esim. eri ikäryhmiin Istutusten tehokkuus ja vaikutukset (liikaa istukkaita -> kalojen kasvu hidastuu) Ympäristömuutosten seuraaminen ja niiden vaikutukset populaatiorakenteeseen ja kasvunopeuteen Erilaisten kalakantojen erottaminen toisistaan (esim. kasvunopeuden perusteella) Vierasainetutkimukset (myrkyt ja saasteet pitoisuus riippuvainen kalan koosta ja kasvunopeudesta)
2.3. Kalamerkinnät Ryhmämerkintä: Värimerkintä Ruiskuvärjäys Kuonomerkintä Tatuointi Eväleikkaus Kudosvärjäys alitsariinipunamerkintä Yksilömerkintä: Carlin-merkintä Streamer T-ankkurimerkintä Nuolimerkintä Radiotelemetria ja PIT Ultraäänitelemetria Data Storage merkintä Ville Vähä Ville Vähä
Loiset Osa haitallisia, osa ei (ei ole loisen edun mukaista tappaa isäntää) Loinen haluaa saada oman elinkiertonsa loppuu ja täyttää tehtävänsä lisääntyä Osalle kala on väli-isäntä, osalle pääisäntä Endoparasiitit (sisäloiset) ja ectoparasiitit (ulkoloiset) Ravinnon välityksellä tai suoraan vedessä Loiseton kala on melkoisen sairas, jos ei kelpaa edes loisille Voivat vaikuttaa mm. kutuväritykseen, kutunystyröihin, kasvuun, ruumiinmuotoon, uimiseen, selviytymiseen
Gyrodactylus salaris Erittäin vaarallinen tyynenmeren lohille Itämeren lohet kestää, niillä on riittävän hyvä vastutuskyky tätä loista vastaan Kalastusvälineet aina desinfioitava kun siirrytään Tenon ja Näätämöjoen alueelle Noin 0,5 mm kokoinen, elää lohen iholla tehden siihen pieniä reikiä ja näin altistaa muille taudeille Elää myös kirjolohen, nieriän, harjuksen ja taimenen iholla, sekä lyhyitä aikoja myös muiden kalalajien iholla https://www.drivaregionen.no/gyrodactylus-salaris/
Haukimato Triaenophorus crassus ja T. nodulosus T. crassus siian ja muikulla lihaksessa vapaana T. nodulosus lohikaloilla, mateilla, ahvenilla ja kiiskillä maksassa Aikuinen loinen lisääntyy hauen suolessa Alentaa kaupallista arvoa Joissain järvissä paha ongelma Noin 11 kg
Lokin ja sukeltajasorsan lapamato Diphyllobothrium ditremum ja D. dendriticum Loinen aikuistuu lokin tai sukeltajasorsan suolistossa Voivat tarttua myös muihin eläimiin, esimerkiksi hamstereihin Näyttävät rumilta, mutta useimmiten eivät haittaa kalan käyttöä ruuaksi Loiset ovat rakkuloina vatsalaukun päällä Suurina massoina saattavat olla myös mädin joukossa, sekä lihaksessa vapaana Perkuujätteet haudattava maahan Lohikaloissa, siika koteloi mahan pinnalle, mutta esimerkiksi nieriäyksilöllä, jolla on paljon loisia, voivat olla myös vapaana lihaksessa K. Leinonen K. Leinonen Siian mahalaukku
Diplostomum Imumato Särkikalojen silmässä, aiheuttaa loiskaihia Sokeat kalat uivat veden pinnassa, jolloin lokkien on helppo saalistaa ne Aikuistuvat lokin suolessa Väli-isäntinä kotilo, joista kerkaria toukat vapautuvat ja infektoivat särkikaloja
Ligula särjen lapamato Ei tartu ihmiseen Ei tartu särjestä toiseen, vaan leviää ravinnon (hankajalkaisten) välityksellä Tavataan joillakin särkikaloilla (esim. särki, lahna) K. Leinonen Lintu särki muna Hankajalkainen