Kilpailuviraston uutislehti 1 2008 EU:n kilpailuoikeus vahvassa kehitysvaiheessa EU:n kilpailuoikeuden soveltamiseen kaavaillaan tällä hetkellä useita uudistuksia. EU:n komissio suunnittelee määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevien tulkintaperiaatteiden uudistamista ja laatii parhaillaan myös yrityskauppavalvontaan uusia soveltamisohjeita. Yksi viimeisimpiä uudistuksia on kartelliprosesseja koskeva sovintomenettely, jonka kuulemisvaihe on äskettäin päättynyt. 3 JATKUU s. 3
TÄSSÄ NUMEROSSA: Pääkirjoitus EU-yhteistyö tuo vahvuutta kilpailuvalvontaan EU:n kilpailuoikeus vahvassa kehitysvaiheessa ECN Euroopan kilpailuviranomaisten verkosto Kaupan ja kilpailun työryhmä haluaa edistää kilpailua Luotsaustoiminta kilpailun piiriin Markkinaoikeus sakotti asfalttikartellista Julkaisija: Kilpailuvirasto, Pitkänsillanranta 3 A, PL 332, 00531 Helsinki, (09) 731 41, www.kilpailuvirasto.fi Päätoimittaja: Seppo Reimavuo, (09) 7314 3602 seppo.reimavuo@kilpailuvirasto.fi Toimittaja: Marketta Salin, (09) 7314 3331 marketta.salin@kilpailuvirasto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Sähköposti: tiedotus@kilpailuvirasto.fi Julkaisu on maksuton. Ulkoasu ja taitto: Harri Heikkilä Oy Paino: Pekan Offset 2007 ISSN 1795 2220 Taloudellisen kilpailun asema on vahva EU:n uudistetussa perussopimuksessa, sillä kilpailulainsäännöillä on edelleen selkeä ja yhteisesti hyväksytty rooli EU:n oikeusjärjestelmän ytimessä. Itse asiassa EU:n kilpailusäännöistä on tullut maailmanlaajuinen standardi, jonka periaatteita kilpailun piiriin tulleet suuret maat, kuten Kiina, Intia ja Venäjä, ovat omaksuneet. EU:n kilpailusäännöt (EU 81 ja 82) ovat vuodesta 2004 lähtien olleet suoraan sovellettavaa oikeutta myös Suomessa, mikä on kytkenyt taloutemme tiiviisti yhteismarkkinoihin. EU:n tuomioistuinten ratkaisut ovat puolestaan tuoneet sisällön kilpailusääntöjen soveltamiseen. Tämän lehden keskeisenä aiheena on Kilpailuviraston jokapäiväinen EU-toiminta. Virasto vaihtaa Euroopan komission kanssa vuodessa yli tuhat salattua sähköpostiviestiä, ja viraston asiantuntijat osallistuvat vuosittain sataan EU-kokoukseen. Viraston periaatteena on vaikuttaa, kun meille on kerran varattu tuoli Brysselin kokoushuoneissa. Euroopan kilpailuviranomaisten verkostolla (ECN) ei ole itsenäistä päätösvaltaa, mikä on komissiolla ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisilla. Yhteistyön harjoittaminen vaikuttaa oleellisesti viraston toiminnan tuloksellisuuteen, sillä yhteistyö verkostossa tuo lisää ammattitaitoa ja voimaa kotimaisten kilpailunrajoitusten paljastamiseen. Virastolla on myös Jaanis Kerkis muuta kansainvälistä yhteistyötä, jolla on pitkät perinteet. Esimerkiksi teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön (OECD) kilpailukomitea pitää vuoden 2008 helmikuussa jo sadannen kokouksensa. Kilpailukomitea onkin vuosien mittaan ollut merkittävässä roolissa kilpailuoikeuden ja kilpailun taloustieteen periaatteiden levittämisessä. Myös pohjoismainen yhteistyö on tiivistä, koska kilpailuongelmat ovat samankaltaisia. Viime vuosina olemme julkaisseet yhteisiä raportteja muun muassa energiamarkkinoiden (2007) ja elintarvikeketjun (2006) kilpailuongelmista. Kansainvälisissä kokouksissa löydämme monesti yhteisen sävelen juuri pohjoismaisten kollegojen kanssa. n Seppo Reimavuo Kilpailu-uutisten päätoimittaja
Rainer Lindberg: EU:n kilpailuoikeus vahvassa kehitysvaiheessa EU:n sovintomenettely Komissio esittää kartelliasioiden päätöksentekoon uutta nopeutettua menettelyä, jota kutsutaan sovintomenettelyksi. Vastaava menettely on jo käytössä eräissä EU:n jäsenmaissa ja kokemukset ovat olleet myönteisiä. Sovintomenettely täydentää, mutta ei korvaa leniency-prosessia, jossa kartellin tunnustanut yritys vapautetaan sakkoseuraamuksista. Sovintomenettely alkaa ennen kuin komissio tekee kartelliasiassa varsinaisen päätöksen. Ensin komissio esittää alustavat havaintonsa kartellista, kuten esimerkiksi sen luonteesta, laajuudesta ja kestosta. Tämän jälkeen yrityksellä on käyttöön saamiensa tietojen perusteella mahdollisuus ilmoittaa halukkuudestaan sovintomenettelyyn. Mikäli komissio suostuu sovintomenettelyn aloittamiseen, asiasta aloitetaan komission ja yrityksen välillä tarkemmat neuvottelut. Neuvotteluiden aikana tai sen jälkeen yrityksellä on mahdollisuus vahvistaa komission johtopäätökset oikeiksi ja myöntää osallisuutensa kartelliin. Tämän seurauksena yritykselle kaavailtua sakon määrää alennetaan. Menettelyyn siirryttäisiin vain yrityksen omasta aloitteesta, mutta toisaalta komissiolla olisi itsenäinen oikeus päättää sovintomenettelyn käytöstä. Sovintomenettelyssä komissio ja yritykset käytännössä sopivat myös kartelliselvitysten selkeästä nopeuttamisesta. Monissa kilpailuviranomaisten tutkimissa kartellitapauksissa asian viranomaiskäsittely saattaa kestää useitakin vuosia. Jos viranomaisen ratkaisusta valitetaan tuomioistuimiin, kartelliasian lainvoimaisen ratkaisun valmistuminen voi kestää jopa 5-10 vuotta. Yrityksillä on luonnollisesti tarve saada kartelliasia selvitetyksi huomattavasti nopeammin. Komission esitys sovintomenettelystä pohjautuu osin yrityksiltä saatuun palautteeseen kartelliprosessien kehittämiseksi. 3
Sovintomenettely ei sovellu kuitenkaan kaikille yrityksille kaikissa tilanteissa. Sen aloittamisen edellytyksenä on, että kaikki osapuolet komissio ja kartelliepäilyn kohteena olevat yritykset kokevat menettelyn omalta kannaltaan soveltuvaksi. Sovintomenettelyyn päätyminen ei poista yritysten valitusoikeutta, ja lisäksi yrityksillä säilyisi luonnollisesti mahdollisuus edetä asiassa nykyisillä menettelytavoilla. Suunnitellusta sovintomenettelystä tarkemmin, ks. http:// ec.europa.eu/comm/competition/cartels/ legislation/settlements.html. Vahingonkorvaukset kilpailuasioissa Yhteisön tuomioistuimen mukaan jokaisella, joka on kärsinyt vahinkoa yhteisöoikeuden vastaisesta kilpailunrajoituksesta tulee olla oikeus vahingonkorvauksiin. Yhteisön tuomioistuimen mukaan EY:n kilpailusääntöjen tehokas toimeenpano voi vaarantua, mikäli ei turvata oikeutta kilpailunrajoituksista aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen. Vahingonkorvauksista ja niitä koskevista prosesseista säädetään pitkälti jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä. On kuitenkin käynyt ilmi, että kansalliset vahingonkorvaussäännökset ja niiden perusteella muotoutuneet vahingonkorvausprosessit saattavat todellisuudessa estää kilpailurajoituksista aiheutuneiden vahinkojen korvaamisen. EY:n tuomioistuinten linjauksiin ja kansallisiin prosessiongelmiin viitaten komissio julkaisi vuonna 2005 vihreän kirjan, jolla se avasi keskustelua vahingonkorvausten merkityksestä ja asemasta kilpailunrajoitusasioissa. Vihreän kirjan julkaisemisen jälkeen komissio kuuli laajasti eri intressitahoja. Kuuleminen päättyi huhtikuussa 2006 ja saamansa palautteen perusteella komissio on ryhtynyt valmistelemaan asiasta valkoista kirjaa. Siinä esitetään ratkaisumalleja vahingonkorvauskanteisiin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Eräs keskeinen kysymys on se, tulisiko vahingonkorvauskanteen nostajalle järjestää erityinen pääsy kilpailunrajoituksen osoittaviin todisteisiin. Euroopassa vahingonkorvauskanteita nostetaan monesti vasta sen jälkeen, kun kilpailuviranomainen tai tuomioistuin on antanut kilpailunrajoituksesta lainvoimaisen ratkaisun. Tämän seurauksena kilpailuviranomaisen hallussa ovat yleensä myös kilpailunrajoituksen osoittavat todisteet, joita haluttaisiin hyödyntää vahingonkorvauskanteiden tukena. Valkoisessa kirjassa otetaan kantaa myös todistustaakkaa koskeviin kysymyksiin ja vahingon määrän laskemiseen. Kysymys vahingonkärsijän mahdollisuudesta siirtää kärsimänsä vahinko omille asiakkailleen tulee arvioitavaksi samoin kuin se, mikä merkitys kilpailuviranomaisen päätöksellä tulisi olla siviilikanteena nostettavassa vahingonkorvausprosessissa. On esitetty, että esimerkiksi kilpailuviranomaisen lainvoimaisen ratkaisun tulisi olla riittävä kilpailunrajoituksen toteamiseksi, jolloin vahingonkorvauskannetta käsittelevä tuomioistuin voisi käsitellä vain itse vahinkoa ja sen korvaamista. Kilpailuviranomaisten piirissä mielenkiinto kohdistuu myös siihen, miten vahingonkorvausprosessit vaikuttavat viranomaisten EU:n kilpailusääntöjen ANTTI HOVILA EU:n uudistussopimus hyväksytään, kilpailunrajoitusten keskeisiin kieltoihin ei tule muutoksia. Komission aloite sovintomenettelystä ilmestyy. Komissio määrää kautta aikojen korkeimmat yksittäiselle yritykselle asetetut sakot (479 miljoonaa euroa). Vuosina 2003-2007 komissio saa päätökseen 40 kartellitapausta, sakkojen yhteissumma on 7,6 miljardia euroa. Kilpailunrajoitusten vahingonkorvauksia koskevan valkoisen kirjan valmistelua jatketaan. 2007 Komissio julkaisee keskustelualoitteen määräävän markkina-aseman väärinkäytön arvioinnista. Kilpailusääntöjen täytäntöönpanon uudistus tulee voimaan. Fuusiovalvonta-asetus uudistetaan. Kilpailusääntöjen täysimääräinen soveltaminen hajautetaan myös EU:n jäsenmaiden kilpailuviranomaisille ja tuomioistuimille. Kilpailuviranomaisten ECN-verkosto perustetaan. Uusia päätösmuotoja käyttöön. Yksilöllisten poikkeuslupien myöntäminen päättyy. Laaja ohjeistuspaketti kilpailusääntöjen itsearviointiin julkaistaan. Komissio siirtää entisestään voimavaroja vakavimpien kilpailunrajoitusten, ml. kartellien käsittelyyn. 2005 2004 Komissio julkaisee useita kilpailusääntöjen soveltamista koskevia asetuksia ja tiedonantoja. 2000-2004 Komissio esittää kilpailusääntöjen täytäntöönpanon uudistamista. Vallitsevaa järjestelmää pidetään hallinnollisesti muun muassa yrityksille liian raskaana. 1999 Esitys jakelusopimusten kilpailuvalvonnan uudistamiseksi annetaan. Vanha ryhmäpoikkeusmalli todetaan liian joustamattomaksi jakelukanavien nopeisiin muutoksiin. Uuden polven ryhmäpoikkeusmalli voimaan 2000. 1997 4
perustehtäviin ja niitä koskeviin priorisointitarpeisiin. Kyseessä on hyvin monimuotoinen kokonaisuus, joka liittyy kilpailuoikeudellisen järjestelmän toimivuuteen kokonaisuutena. Asiaan vaikuttaa myös se, että eräissä EU:n jäsenvaltioissa kilpailunrajoitusten vahingonkorvauksia koskeva ratkaisukäytäntö kehittyy nyt voimakkaasti. Kansallisia ennakkoratkaisuja on hiljattain tullut tai on piakkoin tulossa etenkin suurimmissa EU-valtioissa. Myös vahingonkorvauskanteiden määrä on kasvussa. Esimerkiksi Saksassa on nostettu tammikuusta 2006 lukien noin 200 kilpailunrajoituksiin liittyvää vahingonkorvauskannetta. Eräässä näistä kanteista vaadittujen vahingonkorvausten yhteismäärä nousee 114 miljoonaan euroon. Valkoisella kirjalla komissio esittää siten näkemyksensä aihealueeseen, jonka merkitys kilpailuoikeuden osa-alueena kasvaa myös Euroopassa. Komission valkoinen kirja julkaistaan viimeistään vuoden 2008 alkupuolella komission kotisivuilla http://ec.europa. eu/comm/competition/antitrust/actionsdamages/index.html. Itsearvionnin haasteet EU:n kilpailupolitiikassa on siis tällä hetkellä meneillään voimakas kehitysvaihe, jolla on heijastusvaikutuksia myös Suomeen. EU:n kilpailuoikeuden suunta on selkeästi siirtymässä pois muodollisista ja kilpailun toimivuuden kannalta vähemmän merkityksellisistä menettelyistä. Päämääränä on ensinnäkin kohdistaa toimintaa yhteismarkkinoiden kannalta kaikkein haitallisimpiin kilpailurajoituksiin ja toisaalta kilpailunrajoituksiin, joihin puuttumisessa ajoitus on ratkaisevaa. Periaatteellisesti tärkeisiin kilpailun vääristymiin puututaan tehokkaasti jo ennakolta. Suuntaus siirtyä vaikutuksiltaan vähäisten kilpailunrajoitusten hallinnoinnista vakavien ja periaatteellisten kilpailunrajoitusten poistamiseen on selkeä. Esitys sovintomenettelystä on yksi esimerkki tavoitteesta virtaviivaistaa kilpailuprosesseja. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on julkaistu erittäin laajasti kilpailuoikeudellista ohjeistus- ja tulkinta-apua. Vaikka aineisto on tuskin koskaan aikaisemmin ollut niin kattavaa kuin nykyisin, tarvetta kilpailuoikeudelliselle neuvonnalle on edelleen olemassa. Suomessa elinkeinoelämän piirissä on viime aikoina esitetty näkemyksiä siitä, että kilpailuoikeus on yhtäältä hyvin tärkeä oikeudenalue, samalla kun se on koettu myös vaikeaksi. Elinkeinoelämästä tulleet viestit on syytä ottaa myös viranomaisten piirissä vakavasti, ja katsoa missä määrin tilannetta voitaisiin yhteisin toimin selkeyttää. Paitsi yrityksille ja elinkeinoelämälle myös kilpailuviranomaisille on eduksi se, että kilpailuoikeudellinen ympäristö on yrityksille mahdollisimman selkeä. Näin vuonna 2004 tapahtunut siirtyminen kilpailusääntöjen itsearviointiin voi jatkua mahdollisimman sujuvasti. n kehitysvaiheita 1951 Sopimus hiili- ja teräsyhteisöstä syntyy. Se sisältää nykyisiä EU:n kilpailusääntöjä vastaavat keskeisimmät kiellot. 1958 Rooman sopimus Euroopan talousyhteisöstä tulee voimaan. Perustamissopimukseen kirjataan talousyhteisössä kielletyt kilpailunrajoitukset. 1962 1967 1972-1989 Komissiolle toimivalta kilpailusääntöjen soveltamiseen ja oikeus antaa yksittäisiä poikkeuksia kilpailusääntöjen kielloista. Komissio saa kahdessa vuodessa käsittelyynsä 35 000 poikkeuslupahakemusta, joista valtaosa koskee jakeluteiden kilpailunrajoituksia. Ryhmäpoikkeuksilla pyritään vähentämään poikkeuslupahakemusten määrää. Ensimmäinen, jakelusopimuksia koskeva ryhmäpoikkeusasetus julkaistaan. Lisää ryhmäpoikkeusasetuksia tulee käyttöön. Ne koskevat lähinnä jakelusopimuksia, erikoistumissopimuksia, tietotaidon lisensointia sekä tutkimus- ja tuotekehitysyhteistyötä. 1990 1992-1996 Fuusiovalvonta-asetus astuu voimaan. Uusia ryhmäpoikkeuksia tulee käyttöön. Keskustelu EU:n kilpailusääntöjen jäykästä ja liian muodollisesta lähestymisestä voimistuu. Kritiikkiä ilmenee etenkin suhtautumisesta jakelukanavien kilpailunrajoituksiin. 5
ECN Euroopan kilpailuviranomaisten verkosto ANTTI HOVILA EU:n kilpailusääntöjen toimeenpanossa tapahtui toukokuussa 2004 merkittävä muutos, kun yhteisön kilpailusääntöjen soveltaminen hajautettiin täysimääräisesti EU:n jäsenvaltioihin ns. modernisaatioasetuksella. ECN-verkostoon kuuluvat komission ohella kaikki EU-valtioiden kilpailuviranomaiset. Verkostoa hyödynnetään sellaisissa 81 ja 82 artiklojen kilpailunrajoitustapauiksissa, joilla on merkittävää vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Verkosto varmistaa yhteisötasoisten kilpailunrajoitusten tehokaan ja yhdenmukaisen käsittelyn yhteismarkkinoilla. Verkoston käytössä on yhteinen ECN-tapaustietopankki, johon on vajaan neljän vuoden aikana viety noin 800 kilpailunrajoitusta. Jos esimerkiksi Kilpailuviraston käsittelyyn tulleella kilpailunrajoituksella on kauppavaikutus, tapaus ilmoitetaan tietopankkiin ennen selvitystoimenpiteiden aloittamista. Keskeistä on se, että kilpailunrajoitusasian käsittelee kulloinkin se EU:n kilpailuviranomainen, jolla on tehokkaimmat mahdollisuudet asian selvittämiseen PÄÄJOHTAJAKOKOUS riippumatta siitä, missä EU-valtiossa kilpailunrajoitus on alunperin tullut vireille. Tämä on myös selvitysten kohteena olevien yritysten etu. ECN-verkoston toinen keskeinen toiminto liittyy EU:n kilpailuviranomaisten keskinäiseen avunantoon tapauskäsittelyssä. ECN-viranomaiset voivat tehdä yritystarkastuksia alueellaan sijaitseviin yrityksiin tai muutoin hankkia tietoa oman maansa alueella toisen EU:n kilpailuviranomaisen puolesta. Saatu aineisto voidaan edelleen toimittaa tarkastusta pyytäneelle toisen valtion ECN-kilpailuviranomaiselle, ml. salaiseksi luokiteltava aineisto. Myös Kilpailuvirasto on Suomessa toteuttanut yritystarkastuksia toisen, ECN-verkostoon kuuluvan kilpailuviranomaisen pyynnöstä. Toisaalta virasto on itse pyytänyt eräitä muita ECN-kilpailuviranomaisia avustamaan sitä tietojenhankinnassa, kun asian selvittämiseen tarvittu aineisto on sijainnut Suomen rajojen ulkopuolella. ECN-verkosto on vielä suhteellisen uusi yhteistyömuoto eikä sen toiminta ole vielä vajaan neljän vuoden jälkeen lopullisessa muodossaan. ECN-verkos- Jaanis Kerkis EU- ja ECN-artikkeleiden kirjoittaja Rainer Lindberg toimii Kilpailuvirastossa kansainvälisistä asioista vastaavan ryhmän päällikkönä. Viraston keskeisimpiä ulkomaisia sidosryhmiä ovat komission kilpailupääosasto (DG Competition) ja EU:n kilpailuviranomaisten ECN-verkostoon kuuluvat muut EU-kilpailuviranomaiset, OECD, pohjoismaiset ja muut lähialueiden kollegavirastot sekä yli 100 kilpailuviranomaisen muodostama kansainvälinen yhteistyöfoorumi International Competition Network (ICN). SEKTORIKOHTAISET ALATYÖRYHMÄT 82 artikla Arvopaperit Elintarvikkeet Energia Lääkeala Media Merenkulku Moottoriajoneuvot Pankit / Maksukortit Pääekonomistit Rautatiet Terveydenhoito Tietoliikenne Urheilu Vakuutus Vapaat ammatit Ympäristö YLEISKOKOUS YHTEISTYÖASIAT TYÖRYHMÄT Sakkoimmuniteetti Sakot ja oikeusvoimavaikutus Tietoliikenne- ja viestintäasiat TAPAUSKÄSITTELY NEUVOA-ANTAVA KOMITEA YRITYSKAUPAT KULUTTAJAKIRJEENVAIHTAJAT ton pelisääntöjä on tasaisin väliajoin kehitettävä, jotta verkosto pysyy toimintakykyisenä. Kehitystyötä osaltaan ohjaa yhteisön tuomioistuinten ratkaisukäytäntö kilpailusääntöjen soveltamisessa. ECN-verkoston kehitystyössä on varmistuttava siitä, että kilpailunrajoituksiin puututaan tehokkaasti ja että toisaalta myös yritysten perustellut oikeusturvatarpeet turvataan. Tapauskohtaisen yhteistyön lisäksi ECN-verkostossa on laajaa toimiala- ja sektorikohtaista yhteistyötä n 6
Kaupan ja kilpailun työryhmä haluaa edistää kilpailua Kaupan ja kilpailun työryhmän mielestä toimivan kilpailun edellytykset tulisi ottaa nykyistä tietoisemmin huomioon kauppaa koskevassa kaavoituksessa. Työryhmä luovutti raporttinsa marraskuun lopussa asuntoministeri Jan Vapaavuorelle. Kilpailuvirastosta työryhmässä oli jäsenenä erikoistutkija Liisa Vuorio ja Oulun lääninhallituksesta ylitarkastaja Veikko Syrjänen, joka käsittelee kilpailu- ja kuluttaja-asioita. Markkinoiden avautuminen ja ulkomaisten yritysten tulo vähittäiskauppaan ovat edistäneet kilpailua. Työryhmä tunnisti kuitenkin myös ongelmakohtia ja kehittämistarpeita, vaikka yleiskuva kilpailun toimivuudesta on myönteinen. Useita kilpailua edistäviä suosituksia Työryhmässä pohdittiin sääntelyn vaikutusta palvelurakenteeseen, kauppapalvelujen saatavuuteen ja myymälärakenteeseen ja päädyttiin suosittelemaan jatkotoimenpiteiksi muun muassa seuraavaa. Elinkeinoelämän toimintaedellytysten edistäminen sisältyy maankäyttö- ja rakennuslakiin. Selvitetään, tulisiko lakiin sisällyttää erikseen myös kilpailun edistämisen tavoite. Myös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (VAT) tarkistuksessa tulisi selvittää mahdollisuus sisällyttää kilpailun edellytysten turvaaminen tavoitteisiin. Selvitetään pilottiprojektien avulla kaavoituksen keinoja ja mahdollisuuksia edistää kilpailua. Ympäristöministeriö valmistelee yhteistyössä Kilpailuviraston ja Suomen Kuntaliiton kanssa aineistoa kaavoituksen vaikutuksista kilpailuun kaavoja valmistelevien kuntien ja maakuntien liittojen sekä kaavoitusta ohjaavien ympäristöhallinnon viranomaisten käyttöön. Aluehallinnon uudistamisen yhteydessä selvitetään mahdollisuus liittää jonkin aluehallinnon viranomaisen tehtäviin huolehtiminen kilpailukysymysten esillä olosta kaavojen valmistelussa. Ympäristöministeriö käynnistää selvityksen, jossa arvioidaan vähittäiskaupan suuryksikön nykyisen kokorajan ajanmukaisuutta kilpailun edistämisen ja kaupan sijainninohjauksen tarpeen kannalta. Työryhmässä oli erilaisia näkemyksiä aukioloaikojen sääntelystä, eikä yhteistä suositusta pystytty muotoilemaan. Kilpailuviraston kanta vähittäiskaupan aukioloaikakysymykseen on selvä: nykyinen aukioloaikoja koskeva laki ei palvele kuluttajan etua ja se tulisi tarpeettomana kumota. Toimivat markkinat kuluttajien etu Kilpailuviraston ylijohtaja Juhani Jokinen pitää raportin ehdotuksia hyvinä, joskin vaikeina toteuttaa niin, että tyydytetään eri intressiryhmien tavoitteet. Kun työryhmän ehdottamia jatkoselvittelyjä tehdään, tulisi kilpailuvaikutuksiin kiinnittää erityistä huomiota ja kysyä, mitä intressejä sääntely suojaa, missä määrin se rajoittaa toimijoiden määrää markkinoilla ja rajoittaa mahdollisuuksia kilpailla. Edelleen miten sääntely vähentää alalla olevien kannusteita voimakkaaseen kilpailuun. Tavalliset kuluttajat, ryhmä jota kaupan sääntely ja kilpailun toimivuus eniten koskettaa, eivät juurikaan saa ääntä kuuluviin tässä keskustelussa. Paras väline talouden ohjaamisessa asiakkaiden ja kuluttajien etujen mukaisesti on toimivat markkinat, tähdensi Jokinen. Kaupan ja kilpailun työryhmän raportti, ympäristöministeriön raportteja 26/2007 Jaanis Kerkis Juhani Jokinen Nykyinen aukioloaikoja koskeva laki ei palvele kuluttajan etua ja se tulisi tarpeettomana kumota. 7
Markkinaoikeus sakotti asfalttikartellista Markkinaoikeus määräsi 19.12.2007 antamassaan päätöksessä yhteensä 19,4 miljoonan euron sakot asfalttikartelliin osallistuneille yrityksille. Markkinaoikeus vahvisti päätöksellään merkittäviltä osin Kilpailuviraston esityksen: alan yritykset ovat syyllistyneet kilpailunrajoituslain vastaiseen hinta- ja tarjousyhteistyöhön valtakunnallisesti valtion urakoiden osalta vuosina 1996-2000 sekä kuntien ja yksityisten asiakkaiden osalta eri osissa maata vuosina 1994 2001. Kyse oli tähän asti laajimmasta Suomessa tuomitusta kartellista. Kilpailuviraston ylijohtaja Juhani Jokisen mukaan markkinaoikeuden päätös osoittaa, että Suomessa pystytään paljastamaan ja myös tuomitsemaan kartelleja. Markkinaoikeus piti erittäin moitittavana Lemminkäinen Oyj:n toimintaa, joka on ollut keskeinen toimija kartellissa ja myös valtion töiden osalta huolehtinut sen seurannasta että urakat ovat toteutuneet sovitun mukaisesti. Lemminkäinen Oyj sai 14 miljoonan euron sakot. Kiellettyyn yhteistyöhön ovat päätöksen mukaan lisäksi osallistuneet Valtatie Oy, Skanska Asfaltti Oy, NCC Roads Oy, SA-Capital Oy, Rudus Asfaltti Oy, Super Asfaltti Oy sekä Asfalttiliitto, jolle ei kuitenkaan määrätty seuraamusmaksua. Kielletyssä yhteistyössä olivat mukana kaikki alan keskeiset toimijat. Yritysten yhteinen markkinaosuus oli noin 70 %. Juhani Jokisen mukaan yhteiskunta suhtautuu torjuvasti karkeisiin kilpailunrajoituksiin yleisesti, mutta erityisesti kartelleihin. Markkinaoikeuden päätöksessä ei todellakaan kyseenalaisteta kartellia. Nyt tuomion saanut kartelli on aiheuttanut selkeästi vahinkoa asiakkaille, kuluttajille ja veronmaksajille. Jokinen katsoo, että vain riittävän korkea sakkotaso täyttää asetetun tavoitteen ennaltaehkäistä kartelleja. Kartellitoiminta ei saa olla yrityksille kannattavaa. n Asfalttikartelliasiaa selvittivät virastossa mm. tutkimuspäällikkö Leena Passi ja erikoistutkija Antti Norkela JAKKE NIKKARINEN Luotsaustoiminta kilpailun piiriin Kilpailuviraston mielestä luotsaustoimintaa voitaisiin harjoittaa myös sallimalla alan kilpailu. Kilpailevalla toiminnalla voitaisiin varmistaa julkisen palvelun tehtävää hoitavan Finnpilotin (Luotsausliikelaitos) toiminnan tehokkuus. Viraston aloitteessa liikenne- ja viestintäministeriölle 4.12. ehdotetaan työryhmän perustamista selvittämään, miten luotsaustoiminta voitaisiin avata kilpailulle. Luotsausliikelaitos on lisäämässä palvelujaan alueille, jotka ovat tähän asti olleet yksityisen sektorin varassa. Tällaisia palveluja olisivat mm. alusten avustus, satamien jäänmurto, erilaiset kuljetuspalvelut tai alusten kiinnityspalvelut. Palvelutarjonnan lisääntyminen näillä markkinoilla saattaa olla palvelunkäyttäjien etujen mukaista, kunhan siihen ei liity määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Vastavuoroisesti myös luotsaus tulisi tällöin avata kilpailulle. Tällöin laivaliikennettä palveleville yrityksille tarjoutuisi yhtäläiset mahdollisuudet kehittää toimintaansa. Kilpailuvirasto viittaa asiassa myös EY:n perustamissopimuksen 86 ja 16 artikloihin. Niiden mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää yrityksille erityis- ja yksinoikeuksia sellaisten yleishyödyllisten palveluiden osalta, joiden tuottaminen kansalaisille tai yrityksille muuten vaarantuisi ja joita markkinamekanismi ei pysty tuottamaan tehokkaasti. Luotsauspalveluissa järjestelmän ylläpitoa ohjaa palveluiden tarjonta, ei niiden kysyntä. Palvelutuotanto voitaisiin markkinaehtoistaa sallimalla kilpailu tai valitsemalla alueelliset toimijat kilpailuttamalla. Näille voitaisiin asettaa julkisen palvelun velvoite. n 8