LAUSUNTO Asia: Kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauksia koskevan työryhmän mietintö

Transkriptio

1 1 LAUSUNTO Työ- ja elinkeinoministeriölle Viite: lausuntopyyntönne TEM/039:00/2014 Asia: Kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauksia koskevan työryhmän mietintö Helsingin käräjäoikeus pyydettynä lausuntonaan esittää seuraavaa. Laki kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista 1 Soveltamisala Lailla kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista täytäntöön pantaisiin annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/104/EU tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin. Direktiivi tulee saattaa kansallisesti voimaan viimeistään Direktiivin 2 artiklan 1) kohdan mukaan kilpailuoikeuden rikkomisella tarkoitetaan SEUT 101 tai 102 artiklan taikka kansallisen kilpailuoikeuden rikkomista. Lakiehdotuksen mukaan kilpailuoikeuden rikkomisella tarkoitetaan SEUT 101 ja 102 artiklan sekä kilpailulain 5 ja 7 :n rikkomista. Lakiehdotus on rikkomisen osalta sisällöltään sama kuin voimassa olevan kilpailulain 20 :n 1 momentti. Lakiehdotus ei koske kilpailulain 4 a luvun, joka koskee kilpailun tasapuolisuuden turvaamista julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan välillä, rikkomisesta aiheutuvia vahingonkorvauksia. Kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista annettavan lain soveltamisen esteenä kilpailulain 4a luvun tarkoittamiin kilpailurikkomisiin ei ole kauppakriteeri. Direktiivin johdannon kohdan 4 mukaan Unionin oikeuteen perustuva oikeus saada korvausta unionin ja kansallisen kilpailuoikeuden rikkomisesta edellyttää, että jokaisessa jäsenvaltiossa on kyseisen oikeuden tehokkaan toteutumisen takaavat prosessioikeudelliset säännöt. Tehokkaiden prosessuaalisten oikeussuojakeinojen tarve voidaan johtaa myös oikeudesta tehokkaaseen oikeussuojaan, sellaisena kuin siitä määrätään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisessä kohdassa. Jäsenvaltioiden olisi taattava tehokas oikeussuoja unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla.

2 2 Kysymyksen alle jää, täyttääkö ehdotetun lain soveltamisala direktiivissä asetetun vaatimuksen tehokkaista prosessuaalisista oikeussuojakeinoista ja SEUT 19 artiklan 1 kohdassa säädetyn oikeuden tehokkaaseen oikeussuojaan, kun kilpailulain 4 a luvun rikkomista koskevat vahingonkorvaukset on lakiehdotuksessa jätetty soveltamisen ulkopuolelle. 2 Vahinko ja sen korvaaminen 2 :n 1 momentin viimeiseen kappaleeseen Myös rikkomiseen syyllistyneen välillisellä ostajalla tai toimittajalla on oikeus korvaukseen kärsimästään vahingosta tulisi selvyyden vuoksi lisätä maininta siitä, että oikeus korvaukseen ei edellytä sitä, että kilpailuviranomainen on todennut kilpailulain rikkomisen. Tämä voisi käydä esim. lisäämällä pykälän loppuun teksti riippumatta siitä, onko kilpailuviranomainen todennut kilpailuoikeuden rikkomisen vai ei. 3 Rikkomuspäätösten vaikutus 6 Ylihinnan siirtäminen Lakiehdotuksen 3 :n 1 momentin säännös koskee sitä, että kilpailu- ja kuluttajaviraston, markkinaoikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden lainvoimaisessa päätöksessä todettu kilpailuoikeuden rikkominen sitoo vahingonkorvausasiaa käsittelevää tuomioistuinta. Selvempää olisi kirjoittaa lakiteksti esimerkiksi muotoon Kilpailu- ja kuluttajaviraston, markkinaoikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden lainvoimaisessa päätöksessä todettu kilpailuoikeuden rikkominen sitoo vahingonkorvausasiaa käsittelevää tuomioistuinta (oikeusvoimavaikutus). Lakiehdotuksen 3 :n 2 momentin säännös koskee sitä, että muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa kuin Suomessa annettu lainvoimainen päätös, jolla kilpailuoikeuden rikkominen on vahvistettu, on otettava huomioon osana näyttöä korvausasiaa käsittelevässä tuomioistuimessa. 3 :n 2 momenttia koskevan direktiivin 9 artiklan 2 kohdan mukaan kyseinen lopullinen päätös voidaan esittää kansallisissa tuomioistuimissa kansallisen lainsäädännön mukaisesti ainakin alustavana näyttönä siitä, että kilpailuoikeuden rikkominen on tapahtunut, ja että tarvittaessa sitä voidaan arvioida osapuolten toimittamien muiden todisteiden ohella. Lakiehdotuksen sisältö on laajempi ja pakottavaan muotoon kirjoitettu. Selvempää olisi kirjoittaa lakiteksti esimerkiksi muotoon Muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa kuin Suomessa annettu kilpailuoikeuden rikkomista koskeva lainvoimainen päätös on otettava todisteena huomioon vahingonkorvausasian käsittelyssä (todistusvaikutus). Lakiehdotuksen 6 :n teksti Tässä arviossa se voi ottaa huomioon samaan kilpailuoikeuden rikkomiseen liittyvät jakeluketjujen eri tasojen vahingonkorvauskanteet ja niiden johdosta annetut ratkaisut sekä julkiset tiedot kilpailuoikeuden julkisoikeudellisesta täytäntöönpanosta on loppuosaltaan epäselvä. Mainittu teksti on lähes sanatarkka käännös direktiivin 15 artiklan, joka koskee jakeluketjun eri tasoilla olevien kantajien vahingonkorvauskanteita, kohdista 1a-c. Direktiivin 15 artiklan mukaan kansalliset tuomioistuimet voivat

3 3 todistustaakan täyttämistä arvioidessaan ottaa huomioon mitkä tahansa samaan kilpailuoikeuden rikkomiseen liittyvät vahingonkorvauskanteet, joiden nostajat toimivat jakeluketjun muilla tasoilla, niiden johdosta annetut ratkaisut sekä kilpailuoikeuden julkisoikeudellisesta täytäntöönpanosta johtuvat julkisesti saatavilla olevat olennaiset tiedot. Lakiehdotuksen perustelujen (s. 61) mukaan Julkiset tiedot kilpailuoikeuden julkisoikeudellisesta täytäntöönpanosta viittaavat muun muassa Kilpailu- ja kuluttajaviraston, markkinaoikeuden ja hallinto-oikeuden julkaisemiin päätöksiin. Kun lakiehdotuksen 6 :än teksti todellisuudessa tarkoittaa kilpailu- ja kuluttajaviraston, markkinaoikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden antamia eikä vain julkaisemia päätöksiä ja niiden hallussa olevia asiakirjoja, siltä osin kuin ne ovat julkisia, voisi lainkohdan sanamuoto olla selvempi. Saattaisi olla selvempää olisi kirjoittaa lakiteksti esimerkiksi muotoon Tuomioistuin arvioi, mikä osuus mahdollisesta ylihinnasta on siirretty eteenpäin jakeluketjussa. Tässä arviossa se voi ottaa huomioon samaan kilpailuoikeuden rikkomiseen liittyvät jakeluketjujen eri tasojen vahingonkorvauskanteet ja niiden johdosta annetut ratkaisut sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston, markkinaoikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden antamat päätökset ja niiden hallussa olevat asiakirjat, siltä osin kuin ne ovat julkisia. 7 Todistustaakka ylihinnan siirtämisestä Lakiehdotuksen 7 :n 1 momentti on lähes sanatarkasti sama kuin direktiivin 13 artikla ja momentit 2-4 samoja kuin 14 artikla. 8 Todisteen esittäminen ja hyödyntämiskielto Lakiehdotuksen 8 :n momentti 2 vastaa sanatarkasti direktiivin artiklan 6 kohtaa 10. Selvyyden vuoksi olisi tekstin sana osapuoli korvattava sanoilla asianosainen ja taho, jolloin teksti kuuluisi Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset tuomioistuimet pyytävät kilpailuviranomaista esittämään sen asiakirja-aineistoon kuuluvat todisteet ainoastaan silloin, jos kukaan asianosaisista tai kolmas taho ei voi kohtuudella toimittaa kyseisiä todisteita. Direktiivin 7 artiklaan perustuva lakiehdotuksen 8 :n 5 momentin termi tutustumisoikeuden saaja tarkoittaa direktiivin ja myös mietinnön (s. 69) mukaan asianosaista. Termi tutustumisoikeuden saanut tulisi selvyyden vuoksi muuttaa termiksi asianosainen. Lakiehdotuksen 8 :n momenttien teksti on lähes sanatarkasti direktiivin artikloiden 6 ja 7 tekstistä. 9 Todisteiden esittämisen oikeasuhtaisuus 10 Vanhentuminen Lakiehdotuksen 9 on sisällöltään sama kuin direktiivin artiklan 5 kohta 3, artiklan 6 kohta 11 ja artiklan 6 kohta 4c. Lakiehdotuksen 9 :n 3 momentti voisi olla kirjoitettu selvemminkin.

4 4 Direktiivin 10 artikla edellyttää, että jäsenvaltioiden on artiklan mukaisesti vahvistettava säännöt, joita sovelletaan vahingonkorvauskanteiden nostamista koskeviin vanhentumisaikoihin. Kyseisissä säännöissä on määritettävä, milloin vanhentumisaika alkaa kulua, sen kesto sekä olosuhteet, joiden vallitessa se katkeaa tai keskeytyy. Lakiehdotuksen 10 :ssä on kolme eri vanhentumisaikaa: Ensimmäinen, 5 vuoden vanhentumisaika, joka lasketaan siitä, kun vahingonkärsijä tiesi tai sen olisi pitänyt tietää kilpailuoikeuden rikkomisesta sekä vahingosta ja siitä vastuussa olevasta. Toisen momentin mukaan vanhentuminen on katkaistava ennen kuin 10 vuotta on kulunut siitä päivästä, jolloin rikkominen tapahtui tai jatkettu rikkominen päättyi. Lakiehdotuksen perustelujen (s. 74) mukaan nämä molemmat koskevat muun ohessa ns. itsenäisiä kanteita, joihin liittyvää kilpailuoikeuden epäiltyä rikkomista kilpailuviranomainen ei ole edes alkanut tutkimaan. Kolmas, momentin 3 mukainen yhden vuoden vanhentumisaika lasketaan siitä, kun kilpailuviranomaisen aloittama rikkomuksen tutkinta tai muu rikkomusta koskevan menettely on ratkaistu lainvoimaisesti tai sen käsittely on muuten päättynyt. Lakiehdotuksen 10 :n 2 ja 3 momentit vastaavat voimassa olevan kilpailulain 20 :n 3 momentin säännöstä. Sekä kilpailulakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 88/2010) että nyt kysymyksessä olevassa mietinnössä (s. 74) on katsottu, että vaikka 10 vuotta olisi kulut rikkomisen päättymisestä, vanhentumisaika voi jatkua, kunnes yhden vuoden takaraja tulee vastaan ja että yhden vuoden vanhentumisaika voi jopa alkaa uudelleen lainvoimaisen ratkaisun antopäivänä, jos 10 vuoden vanhentumisaika oli sitä ennen kulunut umpeen. Kantajalla on edelleen aina käytettävissään 10 vuoden kanneaika kokonaisuudessaan, vaikka vuoden määräaika päättyisi ennen kuin on kulunut 10 vuotta rikkomisen päättymisestä. Samoin kantajalla olisi käytettävissään 1 momentin mukainen 5 vuoden kanneaika kokonaisuudessaan, vaikka 3 momentin mukainen määräaika päättyisi ennen 5 vuoden määräajan päättymistä. Lakiehdotuksen määräajat ovat sinänsä selkeät, mikä on ehdoton päämäärä kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauksia koskevassa sääntelyssä. On tunnettua, että lähes jokaisessa kilpailuoikeudellista vahingonkorvausta koskevassa riitaasiassa on tehty vanhentumisväitteitä, joiden käsittely vie aikaa tuomioistuimessa ja aiheuttaa kustannuksia asianosaisille. Korkein oikeus lähitulevaisuudessa ratkaissee eräitä vanhentumiskysymyksiä, joista saataneen johtoa myös muiden kilpailuoikeuden rikkomista koskevien vahingonkorvausten vanhentumiskysymykseen. Lakiehdotus koskee luonnollisestikin vain kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauksia. Kun vahingonkorvauksia haetaan sopimus- tai rikkomusperusteella tai perusteettoman edun palautuksena, sovellettavaksi tulevat vanhentumislain säännökset niin vanhentumisen alkamisajankohdan kuin vanhentumisaikojen osalta, jotka eroavat lakiehdotuksen säännöksistä. Lähes kaikissa tuomioistuimissa vireillä olevissa kilpailuoikeuden rikkomista koskevissa vahingonkorvauskanteissa on useita vaihtoehtoisia oikeudellisia perusteita kuten sopimusrikkomus, vahingonkorvauslakiin perustuva vahingonkorvaus tai perusteettoman edun palautus. Useat kanneperusteet aiheuttavat paljon työtä niin asianosaisille kuin tuomioistuimelle ja lisäävät asianosaisten oikeudenkäyntikulujen

5 5 määrää entisestään. 11 Sovintoon tähtäävä riitojenratkaisu ja vanhentumisajan keskeyttäminen Lakiesitykseen tulisi selvyyden vuoksi lisätä säännös siitä, että lainkohdassa tarkoitettu sovintoon tähtäävä riitojenratkaisu koskee riitojenratkaisua sekä tuomioistuimessa että sen ulkopuolella sekä siitä, että asianosaisen on tarvittaessa esitettävä tuomioistuimelle asiakirja tai muu luotettava selvitys sovintoneuvottelujen alkamis- ja päättymispäivästä ja osapuolten sitoutumisesta neuvotteluihin. 12 Sovintoratkaisun vaikutus korvauskanteisiin Lopuksi Lakiehdotuksen 12 :n momentin säännökset, jotka perustuvat direktiivin artiklaan 19 ovat perusteltuja nimenomaan sen vuoksi, että rikkomiseen syyllistyneillä on suurempi intressi pyrkiä asian ratkaisemiseen sovinnollisesti. Helsingin käräjäoikeudessa on vireillä yli kilpailuoikeuden rikkomista koskevaa vahingonkorvausasiaa. On selvää, että selkeät säännökset kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista voimaan tullessaan helpottavat asioiden käsittelyä, minkä lisäksi esimerkiksi 12 :n sovintoratkaisusäännöksillä todennäköisesti tulee olemaan vaikutusta siihen, että vahingonkorvauksista tullaan sopimaa tuomioistuimen ulkopuolella, erityisesti liitännäiset kanteiden osalta. Säännösten luettavuuden ja ymmärrettävyyden kannalta olisi toivottavaa, että säännökset olisi laadittu niin, ettei niiden sisältö ole sanatarkasti sama kuin vastaavan direktiivin sisältö. Lausunnon on valmistellut käräjätuomari Riitta Kiiski. Laamanni Tuomas Nurmi