Kontekstitietoisuus prosessinohjauksessa Toni Koskinen & Marko Nieminen Informaatioergonomian tutkimusryhmä (IERG), Ohjelmistoliiketoiminnan ja tuotannon instituutti, Teknillinen korkeakoulu, PL 9600, 02015 TKK Puh. (09) 451 6040, telefax (09) 451 4958, Etunimi.Sukunimi@hut.fi Hannu Paunonen & Jaakko Oksanen Metso Automation Inc., PL 237, 33101 Tampere Puh. (020) 4838528, Etunimi.Sukunimi@metso.com AVAINSANAT kontekstitietoisuus, prosessinohjaus, käytettävyys, tietämyksen hallinta TIIVISTELMÄ Operaattorien hoitamissa prosessin ohjauksen ja hallinnan työtehtävissä on tärkeää ottaa huomioon laaja joukko erilaisia prosessin toimintaan ja laatuun vaikuttavia muuttujia. Koska prosessinohjauksen toimintaympäristö on vahvasti instrumentoitu, näitä muuttujia voidaan käyttää järjestelmän näkökökulmasta myös ns. kontekstin tunnistamisessa sekä sen pohjalta tapahtuvan toiminnan määrittymisessä. Tässä artikkelissa pohditaan kontekstitietoisuuden hyödyntämistä prosessinohjausjärjestelmän keskeisissä rooleissa sekä yleisiä käytettävyysperiaatteita kontekstitietoisten sovellusten rakentamiselle. Artikkelin empiirisessä osiossa kerrotaan sähköiseen päiväkirjaan liittyvän tapaustutkimuksen tuloksista. Esiteltävissä tapaustutkimuksissa on selvitetty kontekstitietoisuuden hyödyntämistä ja soveltamista tietämyksen hallinnassa. 1 JOHDANTO Viime vuosina tietotekniikassa on painotettu, että järjestelmien tulisi yhä enenevissä määrin huomioida annetun syötteen lisäksi tilanteeseen liittyvät tekijät (kontekstitietoisuus). Kontekstitietoiset sovellukset huomioivat tulostetta määritellessään syötteenä useita tekijöitä. Tällaisia tulosteeseen, lopputulokseen, vaikuttavia asioita ovat sekä järjestelmään että käyttäjään liittyvät tekijät. Näitä ovat mm. historiatiedot käyttäjän ja järjestelmän vuorovaikutuksesta, järjestelmien tila päätöksentekohetkellä, fyysisen ympäristön tila ja tiedot käyttäjän tavoitteista. Kontekstitietoisuuteen läheisesti yhdistettyjä termejä ovat mm. mukautuvuus, käyttöliittymäagentit ja epäsuora hallinta. Prosessinohjauksessa organisaatio, ohjausjärjestelmät ja tuotantoprosessi toimivat ja kehittyvät yhtenä kokonaisuutena. Operaattoreilla on tulevaisuudessakin keskeinen rooli päätöksenteon suhteen. Järjestelmät kykenevät kuitenkin entistä paremmin tukemaan päätöksentekoprosessia tarjoamalla päätöksenteon tueksi aiempaa jalostuneempaa tietoa, tietämystä. Kontekstitietoisuuden lisäämisellä prosessinohjauksessa voidaan tarttua perinteiseen käytettävyysdilemmaan: Miksi käyttäjän tulisi mukautua järjestelmän ominaisuuksiin, miksei järjestelmä voi mukautua käyttäjien toimintatapoihin? Jotta tämä dilemma saadaan ratkaistua järjestelmäsuunnittelussa tulee kohdata monta merkittävää haastetta /2/: 1) käytettävyysperiaatteiden kehittäminen adaptiivisille, älykkäille järjestelmille, 2) luotettavat ja kustannustehokkaat käyttöliittymän kehitysmetodit, 3) tietämyksen lisääminen niistä käyttöliittymän toiminnallisuuksista, joissa älykkyyden hyödyntäminen parantaa olennaisesti lopputulosta ja 4) työvälineiden kehittäminen järjestelmän vaivattoman jatkokehityksen ja ylläpidon mahdollistamiseksi. Prosessinohjausjärjestelmän keskeiset roolit ovat /7/: prosessin seuranta, ennalta suunniteltujen tehtävien tukeminen, häiriönhallinta, tietämyksen hallinta, informaation välittäminen, oppiminen ja kehittyminen käytön aikana. Nämä roolit kattavat prosessinohjaustyön keskeiset tehtävät. Järjestelmän näkökulmasta voidaan todeta, että yksittäinen työkalu tai järjestelmän ominaisuus, esimerkiksi prosessin seuranta -näyttö voi tukea tilanteesta riippuen useita eri rooleja. Kontekstitietoisuutta hyödyntämällä prosessinohjausjärjestelmä voi nykyistä täsmällisemmin tarjota käyttäjälle tietoa päätöksenteon tueksi. Esimerkiksi häiriönhallintatilanteessa järjestelmä voi automaattisesti tunnistaa häiriön kohteen ja hakea prosessinohjauksen historiamittaustiedoista vastaavanlaiset tilanteet, niiden syyt ja toimintatavat. Käytettävyyden näkökulmasta edellä kuvattu tilanne on kuitenkin
haasteellinen. Miten kyseinen toiminnallisuus tulisi käyttöliittymätasolla toteuttaa, jotta käyttäjää ei johdettaisi harhaan? Mitkä toimenpiteet tulisi hoitaa automaattisesti ja mihin vaadittaisiin käyttäjän vahvistus? Miten tieto tulisi esittää käyttäjälle? Tässä artikkelissa pohditaan kontekstitietoisuuden hyödyntämistä prosessinohjausjärjestelmän keskeisissä rooleissa sekä yleisiä käytettävyysperiaatteita kontekstitietoisten sovellusten rakentamiselle. Artikkelin empiirisessä osiossa kerrotaan sähköiseen päiväkirjaan liittyvän tapaustutkimuksen tuloksista. Tapaustutkimuksissa selvitettiin kontekstitietoisuuden hyödyntämistä tietämyksen hallinnassa. 2 KONTEKSTITIETOISUUS Tarkastellessamme kontekstitietoisuutta prosessinohjausjärjestelmien yhteydessä, meidän pitää määritellä, mitä käsite kontekstitietoisuus pitää sisällään. Tämä käsite esiintyy nykyään yhä useammin tarkasteltaessa tietoteknisiä laitteita tai järjestelmiä. Perinteisesti tietotekniikassa on ohjelmien toimintaa havainnoitu kuuluisaksi tulleella musta laatikko mallilla (black box). Tässä perinteisessä mallissa sovellukselle annetaan syöte (input), jonka ohjelma prosessoi tiettyjen algoritmien mukaisesti ja palauttaa tulosteen (output). Tälle mallille on tyypillistä, että annettu syöte yksinään määrittää tulosteen. Kontekstitietoiset järjestelmät pystyvät kuitenkin käyttämään hyväkseen käyttäjän antaman syötteen ulkopuolelta tulevaa informaatiota ja mukauttamaan toimintaansa sekä käyttäjän antaman syötteen että järjestelmän toimintaympäristöstään havaitseman tilan ja tilanteen, käyttökontekstin, mukaan. Kontekstia tunnistettaessa informaatiolähteinä voidaan hyödyntää useita eri tekijöitä. Vaatimuksena on sopivien parametrien oleminen käytettävissä ja muuttujien tärkeys, merkityksellisyys, kontekstia määrittävinä tekijöinä. Prosessinohjausympäristössä tällaisia tekijöitä voivat olla esim. operaattorin tunnistaminen, toimilaitteen tila ja sijainti, ajankohta, lämpötila, saavutettavissa olevat työntekijät, saatavilla olevat tukimateriaalit, prosessin historiatrendit ja tuotannon tila. Esimerkiksi häiriötilanteen sattuessa ohjausjärjestelmä voi automaattisesti tunnistaa, missä prosessinosiossa hälytys on tapahtunut, onko samankaltaisia hälytyksiä tapahtunut aiemmin, onko operaattorin roolissa kokenut työntekijä vai kesätyöläinen, keitä asiantuntijoita on tuotantolaitoksella/tietoverkkojen kautta saavutettavissa ja millaista tietämystä vastaavankaltaisista aiemmista tilanteista on saatavilla. Kontekstitietoisia järjestelmiä voidaan luokitella useilla eri tavoilla. Pascoe ym. /6/ ja Dey ym. /1/ ovat tunnistaneet seuraavat keskeiset piirteet, joita kontekstitietoiset ohjelmat tukevat: Ohjelma kykenee esittämään informaation ja palvelun käyttäjälle tilannesidonnaisesti, kontekstiin liittyen Palvelun tai toiminnon automaattinen suorittaminen on mahdollista tietyssä kontekstissa Tietoa tallennettaessa kontekstitiedot voidaan liittää informaatioon myöhemmän haun helpottamiseksi. Kontekstitietoisuuden hyödyntäminen on lupaava joskin vaativa tutkimuksellinen haaste. Järjestelmätason haasteina voidaan pitää mm. relevanttien kontekstisidonnaisten ongelmien tunnistamista ja mallittamista sekä niihin oikealla tavalla reagoimista järjestelmän toiminnan näkökulmasta, järjestelmien kontekstisidonnaisten toimintaperiaatteiden mallittamista. Merkittävänä haasteena voidaan pitää myös kontekstitietoisten järjestelmien käytettävyystekijöiden huomioimista. Kontekstitietoisen ja proaktiivisen järjestelmän toiminta ei käyttäjän näkökulmasta ole välttämättä täysin suoraviivaisesti ennustettavissa, koska myös käyttäjän toiminnan ulkopuoliset asiat vaikuttavat järjestelmän toimintaan ja käyttäytymiseen. Käyttäjän näkökulmasta järjestelmän toiminnan ymmärtäminen voi olla hyvin vaikeaa, jos toiminta määräytyy vahvasti käyttäjästä pitkälti riippumattomien ulkoisten tekijöiden kautta. Kontekstitietoisen järjestelmän suunnittelussa onkin kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, miten järjestelmä tarjoaa käyttäjälle ymmärrettävän kuvauksen toiminnastaan, jotta käyttäjä voi kokea hallitsevansa järjestelmän toimintaa eikä päinvastoin. Prosessinohjauksessa ulkoisten tekijöiden kautta märittyvä järjestelmän toiminta on kuitenkin suhteellisen tyypillistä. Prosessien säätöön ja ohjaukseen liittyvissä tilanteissa vaikuttavia tekijöitä on muutenkin varsin paljon, ja muuttujien säätöä tehdään usein pikemminkin muuttujien yhdistelmänä kuin yksittäisten muuttujien erillisenä muuttamisena. Tästä näkökulmasta kontekstitietoisten järjestelmien tarkastelu ja kehittäminen juuri prosessinohjauksessa on luontevaa. Prosessinohjausympäristö tarjoaa kontekstitietoisuuden tutkimiselle, mallittamiselle ja rakentamiselle hyvät puitteet myös siksi, että toimintaympäristö on vahvasti instrumentoitu
erilaisin toimilaittein ja anturitekniikoin. Näiden tuottamien tietojen avulla ja tietojen erilaisilla yhdistelmillä järjestelmän toimintaympäristöstä, kontekstista, voidaan tuottaa monimuotoinen kuvaus, jota voidaan hyödyntää monimuotoisemman vuorovaikutteisuuden rakentamisessa. 3 KONTEKSTITIETOISUUDEN HYÖDYNTÄMINEN PROSESSINOHJAUKSESSA Järjestelmien kontekstitietoisuutta voidaan hyödyntää kaikissa prosessinohjausjärjestelmän rooleissa. Esimerkiksi prosessin seurannassa kontekstitietoinen järjestelmä voi ennakoida tilanteiden kehittymisen ja ehdottaa käyttäjälle tilanteeseen parhaiten sopivien näyttöjen valintaa. Järjestelmä voi myös tunnistaa käyttäjän ja hänen tapansa operoida (esim. käyttäjäkohtaiset näytöt) ja tarjota tämän mukaan ohjeistusta. Ennalta suunnitelluissa tehtävissä operaattori suorittaa jonkin tehtävän ennalta määritetyssä järjestyksessä, esimerkiksi säätää prosessin ajoarvoja. Ennalta suunniteltujen tehtävien tukemisessa kontekstitietoinen järjestelmä voi suorittaa tehtävän operaattorin puolesta huomioiden jatkuvasti eri järjestelmien antaman palautteen. Häiriönhallintaan liittyvissä tilanteissa kontekstitietoinen järjestelmä voisi välittömästi häiriön ilmaannuttua tai operaattorin käskystä aloittaa mahdollisten syiden etsimisen esim. prosessin historiamittaustiedoista. Järjestelmä kykenisi nopeasti keräämään listan mahdollisista häiriön syistä operaattorin tulkittavaksi. Tietämyksen hallinta ja informaation välittäminen ovat keskeisiä rooleja, joita prosessinohjausjärjestelmän tulisi tukea. Informaation välittämisellä on tärkeä merkitys organisaatiossa, koska välimatkat prosessiteollisuuslaitoksissa ovat suuret ja työ on organisoitu vuoroihin. Prosessinohjausympäristössä tietämyksen hallinnan merkitys korostuu päätöksenteon tukena. Eri muodoissaan olevaa tietoa ja tietämystä on tallennettuna mm. prosessinohjausjärjestelmässä ohjeiden, manuaalien ja toimintokuvausten muodossa. Lisäksi sähköiset päiväkirjasovellukset sisältävät runsaasti kuvauksia prosessin aiemmista tapahtumista. Kontekstitietoisuuden avulla päätöksenteon kannalta relevantti järjestelmissä oleva tietämys voidaan tarjota käyttäjille. Samoin myös tieto tavoitettavissa olevista, päätöksenteon kannalta keskeisistä asiantuntijoista voidaan tarjota käyttäjille. Kontekstitietoinen järjestelmä voi myös lähettää automaattisesti tietoja toiselle osastolle tai ehdottaa operaattorille keneen kannattaa ottaa yhteyttä ja milloin kyseinen henkilö on tavoitettavissa. Kontekstitietoisuus prosessinohjausjärjestelmissä mahdollistaa järjestelmän toimintojen kehittymisen aikaa myöden. Järjestelmä kykenee oppimaan tilanteista ja käyttäjien tavoista reagoida niihin ja näin ollen mukautumaan entistä paremmin käyttäjien tavoitteisiin. 4 KONTEKSTITIETOISTEN JÄRJESTELMIEN KÄYTETTÄVYYSVAATIMUKSET Kaikkien kontekstitietoisten järjestelmien kehittämisessä joudutaan ottamaan kantaa siihen, miten järjestelmän tulee kerätä ja tulkita tilanteeseen liittyvää informaatiota, miten reagoida informaatioon ja miten esittää tulkinnat käyttäjälle. Kontekstitietoiset järjestelmät sisältävät yhä enenevässä määrin myös proaktiivisia piirteitä: ne ennakoivat käyttäjätarpeita ilman käyttäjän aloitetta ja voivat ajan myötä alkaa tehdä myös päätöksiä tyypillisissä ja tunnetuiksi tulleissa tilanteissa. Tässä kappaleessa esitetään lyhyesti yleisiä kontekstitietoisiin järjestelmiin yhdistettäviä käytettävyysvaatimuksia. Yleisesti voidaan sanoa, että kontekstitietoiset järjestelmät tulisi rakentaa siten, että niiden toiminnallisuus olisi ennustettavissa ja käyttäjänäkökulmasta läpinäkyvää. Täten käyttäjät oppisivat luottamaan järjestelmään /3/. Kontekstitietoisten järjestelmien tulisi myös huomioida prosessinohjauksen aikakriittisyys. Järjestelmän tulisi toimia nopeasti ja antaa palautetta käyttäjälle. Järjestelmien tulisi myös joka tilanteessa säilyttää se käyttäjän kokema tunne, että käyttäjä hallitsee järjestelmää. Tämä on tarpeellista jo pelkästään vastuukysymysten näkökulmasta: kriittisissä tilanteissa vastuu päätöksenteosta jää viime kädessä käyttäjille. Lisäksi kontekstitietoisuutta hyödyntäviä järjestelmiä suunniteltaessa tulisi huomioida, että järjestelmän antaman palautteen määrä tulisi tarkoin harkita. Myös liian suuri palautteen määrä voi olla prosessinohjausympäristössä häiritsevää. Järjestelmän tuleekin kyetä antamaan palautetta käyttäjälle tilanteeseen liittyvistä relevanteista asioista ei välttämättä kaikista prosessin tapahtumista. Kontekstitietoisuutta hyödyntäviä proaktiivisia järjestelmiä suunniteltaessa kannattaa muistaa, että monet perinteiset käytettävyyskriteerit /5/. ovat sovellettavissa myös tulevaisuuden järjestelmiin.
5 TAPAUSTUTKIMUS: KONTEKSTITIETOISUUS KÄYTTÖPÄIVÄKIRJASSA 5.1 Sovellusympäristö: sähköinen käyttöpäiväkirja Prosessinohjauksessa kokemusperäisellä tietämyksellä on keskeinen merkitys. Yksilöiden ja organisaation osaaminen kehittyy työtä tekemällä ja työtehtävistä keskustelemalla. Viime vuosina prosessinohjausympäristöön on kehitetty järjestelmiä, jotka mahdollistavat kokemusperäisen tietämyksen nopean ja jäsentyneen tallentamisen ja myöhemmin samaisen tietämyksen hyödyntämisen päätöksenteon tukena. Tällaiset järjestelmät tallentavat keskustelujen lopputuloksena syntynyttä tietämystä ja tarjoavat sitä työntekijöille päätöksenteon tueksi. Järjestelmien etuna on riippumattomuus ajasta ja paikasta, mikä laajassa ja vuorotyötä noudattavassa tuotantolaitoksessa on etu. Järjestelmissä käytävä keskustelu ja johtopäätökset voidaan myös tarvittaessa tehdä näkyväksi laajoille joukoille samanaikaisesti. Järjestelmän välityksellä käyty keskustelu voidaan tarvittaessa palauttaa nähtäville toisin kuin työntekijöiden käymä puhuttu keskustelu. /8/ Viime vuosina valvomojen paperisia käyttöpäiväkirjoja on korvattu sähköisillä, yhä useammin web-pohjaisilla, päiväkirjoilla (kuva 1). Sähköiseen päiväkirjaan kuten aikaisempaan paperiseen versioonkin - voidaan tehdä sekä häiriö- että vuorokirjauksia. Päiväkirjat mahdollistavat myös tehtyjen kirjausten täydentämisen ja kommentoinnin, sitä mukaan kun asiasta saadaan lisää tietoa. Kuva 1. Esimerkki sähköisen päiväkirjan kirjauksesta ja kirjaukseen liitetystä kommentista (Metso DNAdiary) Sähköisten päiväkirjojen eräänä keskeisenä haasteena on ollut, miten järjestelmään tallennettu tieto kyetään tarjoamaan käyttäjälle päätöksenteon tueksi. Sähköinen päiväkirja voi sisältää satoja kirjauksia, joista käyttäjälle tulisi kyetä tarjoamaan parhaiten kuhunkin tilanteeseen sopivat kirjaukset. Tässä luvussa kerrotaan tapaustutkimuksen tuloksista, jossa tutkittiin miten kontekstitietoisuutta voitaisiin hyödyntää tiedon ja tietämyksen tarjoamisessa päätöksenteon tueksi.
5.2 Tutkimuksen toteutus Tässä esiteltävä tutkimus on ollut luonteeltaan konstruktiivista. Tutkimuksen lähtökohtana käytettiin Metso DNAdiary päiväkirjaa, jonka yhteyteen rakennettiin kontekstitietoisuutta simuloiva prototyyppitoiminnallisuus. Lähtökohtaisesti kyseinen toiminnallisuus mahdollisti uuden kirjauksen tekemisen yhteydessä vanhojen, samankaltaisten kirjausten tarkastelun (kuva 2). Kontekstitietoisuus rajautui tässä tutkimuksessa käyttäjien kirjoittamien erityistermien tunnistamiseen: kun käyttäjä kirjoitti kuvausta tapahtumasta ja esim. siihen liittyvistä toimilaitteista, järjestelmä näytti kirjoittamisen yhteydessä suppenevaa listaa jo järjestelmän tietokannassa olevista aiemmista kirjauksista. Tämän toiminnallisuuden avulla käyttäjä kykeni nopeammin saamaan selville sen, onko vastaavaa tilannetta ja siihen mahdollisesti liittyvää ratkaisua ollut aiemmin käsittelyssä. Toiminnallisuuden hyödyllisyyttä ja käytettävyyttä arvioitiin seitsemällä prosessiteollisuuden operaattorilla. Prototyyppitoiminnallisuuden arviointi sisälsi seuraavat vaiheet: 1) taustahaastattelu (mm. työkokemus, tehtävät, osaaminen, koulutus), 2) kirjauksien tekeminen prototyyppitoiminnallisuutta hyödyntäen, 3) tehtävien jälkeen suoritettu haastattelu, jossa käytiin lävitse tehtävien suorittamisen aikana havaittuja asioita ja käyttäjien kokemuksia toiminnallisuuteen liittyen. Pääasiallisena tutkimusmenetelmänä arvioinnin yhteydessä käytettiin yhteistyössä suoritettavaa evaluointia /4/. Evaluoinnin lähtökohtana käyttäjille esitettiin prosessinohjaukseen liittyviä häiriötilanteita, jotka tyypillisesti kirjataan sähköiseen päiväkirjaan. 5.3 Tulokset Taustahaastattelu. Kaikilla tutkimukseen osallistuneilla henkilöillä oli useiden vuosien mittainen aiempi työkokemus. Kuusi henkilö piti itseään noviisina tietokoneen käyttäjänä ja yksi käytti tietokonetta säännöllisesti myös työpaikan ulkopuolella. Operaattorit olivat tottuneet tekemään kirjauksia käyttöpäiväkirjaan tosin sähköisestä käyttöpäiväkirjasta heillä ei ollut aiempaa kokemusta. Kirjausten tekeminen. Kaikki operaattorit pystyivät onnistuneesti tekemään tehtävien mukaisia kirjauksia sähköiseen päiväkirjaan. Evaluoinnin aikana havaittiin, että operaattorit oppivat varsin nopeasti hyödyntämään mahdollisuutta tarkastella olemassa olevia samankaltaisia kirjauksia. Samalla kuitenkin havaittiin eräs prototyyppitoiminnallisuuden käytettävyysongelma: järjestelmä aloitti välittömästi tietokannassa olevien kirjausten tarjoamisen käyttäjälle. Tästä oli seurauksena pitkä lista olemassa olevia kirjauksia, joista monet eivät kaikilta osin olleet relevantteja käyttäjän tekemän kirjauksen kanssa. Käyttäjät puolestaan aloittivat välittömästi kirjausten lukemisen niiden ilmestyttyä näkyville, mikä luonnollisesti hidasti varsinaisen kirjattavan asian tallentamista. Evaluointi paljasti, että järjestelmän tulisi tarjota käsillä olevaan tilanteeseen liittyvää tietämystä, vasta kun tilanne on kyetty riittävän tarkasti tunnistamaan. Järjestelmän pitäisi kyetä tunnistamaan muihin kirjauksiin liittyvä riittävä relevanttiuden taso. Kuva 2. Esimerkki, miten päiväkirjassa olevia aiempia kirjauksia voitaisiin tarjota käyttäjien tueksi uusien kirjauksien tekemisen yhteydessä. Sitä mukaan kun käyttäjän tekemä kirjaus etenee, järjestelmä tarjoaa entistä tarkemmin kirjattavaa asiaa vastaavia kirjauksia.
Tehtävien jälkeen suoritettu haastattelu. Tehtävän suorittamisen jälkeen kaikki operaattorit kertoivat, että mahdollisuus tarkastella päiväkirjaan tallennettuja kirjauksia uutta kirjausta tehtäessä olisi hyödyllistä, koska järjestelmässä olevien kirjausten perusteella a) voisi varmistua, että vastaavankaltaisia tilanteita on esiintynyt aiemminkin b) voisi tarkistaa, miten edellisillä kerroilla on menetelty. Käyttäjien kommentit vahvistivat myös tehtävien suorittamisen aikana havaitun käytettävyysongelman. Eräs operaattori kommentoikin: kymmenen kirjausta voin tarvittaessa selata, mutta en yhtään enempää, koska se vie liikaa aikaa. 5.4 Tapaustutkimuksen johtopäätökset Edellisissä alaluvuissa kuvattiin tyypillinen käyttäjäkeskeisen suunnittelun alkuvaiheisiin kuuluva järjestelmän osion toiminnallisuuden kokeilu. Tapaustutkimuksessa arvioitiin, olisiko hyödyllistä, että päiväkirjassa olevaa kokemusperäistä tietämystä voitaisiin tarjota käyttäjille käsiteltävissä olevaan tilanteeseen liittyen. Tässä yhteydessä evaluoitiin prototyyppitoiminnallisuutta, joka hyödynsi kontekstitietoisuutta. Prototyyppitoiminnallisuutta pidettiin hyödyllisenä. Joskin lopullista tuotetoiminnallisuutta ajatellen järjestelmän kontekstitietoisia piirteitä tulisi kehittää, jotta se kykenisi tarjoamaan riittävän tarkkaa tietoa käyttäjille. Järjestelmän tulisi hyödyntää useita eri informaatiolähteitä kyseessä olevan tilanteen tunnistamiseksi, esim. prosessinohjausjärjestelmän hälytystiedot, prosessin historiatiedot, tehtävään kirjaukseen liitettävät tiedot tai käyttäjän tausta (esim. operaattori tai kesätyöntekijä). Pelkästään kirjoitettuun tekstiin tukeutuminen ei tarjoa välttämättä vielä riittävää kontekstisidonnaisuutta, joka rajaisi relevanttien kommenttien listaa riittävästi. 6 YHTEENVETO Kontekstitietoisuuden hyödyntäminen tulee lisääntymään tulevaisuuden prosessinohjausjärjestelmissä. Prosessinohjausympäristö on ihanteellinen kontekstitietoisten ja proaktiivisten järjestelmien kehittämiselle, koska ympäristö on vahvasti instrumentoitu ja sisältää runsaasti dynaamista ja ei-strukturoitua informaatiota. Järjestelmiin liitettävien kontekstitietoisten piirteiden ja ominaisuuksien suunnittelu on haasteellista, kuten tässä paperissa esitelty tapaustutkimuskin todistaa. Tästä syystä käyttäjäkeskeisellä iteratiivisella suunnittelulla on keskeinen rooli tulevaisuuden järjestelmien kehittämisessä. Tulevaisuudessa järjestelmän rooli tulee yhä enenevässä määrin muistuttamaan sähköistä assistenttia, joka toimii käyttäjän aloitteesta tai jopa itsenäisesti. 7 KIRJALLISUUSLUETTELO /1/ Dey, A.K. & Abowd, G.D. (1999): Toward a Better Understanding of Context and Context-Awareness. Proceedings of CHI 2000 Workshop on: The What, Who, Where, When, and How of Context-Awareness. The Hague, Netherlands, (April 2000). /2/ Höök, K. (1999): Designing and evaluating intelligent user interfaces. In IUI '99: Proceedings of the 1999 International Conference on Intelligent User Interfaces, Los Angeles, California, January 5-8, 1999, Redondo Beach, CA. ACM. /3/ Höök, K. (2000): Steps to take before IUIs become real. Journal of Interaction with Computers, 2000. /4/ Monk, A., Wright, P., Haber, J., & Davenport, L. (1993): Improving your human-computer interface: A practical technique. Prentice Hall International (UK) Ltd. /5/ Nielsen, J. (1993): Usability engineering. Academic Press Inc., Boston. /6/ Pascoe, J., Ryan, N.S., & Morse, D.R. (1999): Issues in Developing Context-Aware Computing. Proceedings of the 1999 International Symposium on Handheld and Ubiquitous Computing. Karlsruhe, Saksa: Springer- Verlag, s. 208-221. /7/ Paunonen, H. (1997): Roles of informating process control systems. Tampere. University of Technology, Publication 225, Tampere. 166 p., ISBN 951-722-916-X. /8/ Paunonen H. & Oksanen J. (1999): Usability criteria for knowledge support in process control (in Finnish). Prosessinohjausjärjestelmän tietämystuen käytettävyyskriteerit. Automaatiopäivät 99, 14.-16.9.1999. Helsinki, Finland.