TI EHALLINTO. Vähäliikenteisten teiden tienpitomallin testaaminen

TI EHALLINTO Vähäliikenteisten teiden tienpitomallin testaaminen -.

Vähäliikenteisten teiden tienpitomallin testaaminen Tiehallinnon selvityksiä 76/2001 TIEHALLINTO Helsinki 2001

ISSN 1457-987 1 ISBN 951-726-834-3 TIEH 3200722 Edita Oy Helsinki 2001 Julkaisua myy: Tiehallinto, julkaisumyynti telefaksi 0204 22 2652 e-mail juikaisumyyntitiehaliinto.fi TIEHALLINTO Tie-ja liikenneolojen suunnittelu PL 33 00521 HELSINKI Puhelinvaihde 0204 22 150

-kenneolojen -set 7 300 km, ja Vähäliikenteisten teiden tienpitomallin testaaminen. Helsinki 2001. Tiehallinto, tie- ja Iii suunnittelu. Tiehallinnon selvityksiä 76/2001.28 s. ISSN 1457-9871, ISBN 951-726-834-3, TIEH 3200722. Asiasanat: yleiset tiet, vähällikenteiset tiet, tienpito, luokitukset, kustannukset, avustukset, rahoitus, malli Aiheluokka: 01 TIIVISTELMÄ Työn tavoitteena on ollut luoda vähäliikenteisten teiden tienpitoon yksinkertainen malli, jonka avulla voidaan helposti määrittää valtion osallistuminen tien pitoon - Testatussa mallissa valtion osallistuminen tienpidon kustannuksiin perustuu teiden merkittävyyteen, joka määritetään pääsääntöisesti asumisen ja tien vaikutusalueella olevan tuotannollisen toiminnan perusteella. Mallin käyttäminen edellyttää, että kaikille tarkasteltaville teille määritetään vaikutusalue käytössä on sellaiset paikkatietoaineistot, joista merkittävyystekijät voi- ja daan poimia. Tien merkittävyyden määrittäminen on tietojen poimimisen jälkeen laskenta - rutilni, jossa kutakin merkittävyystekijää voidaan painottaa halutulla tavalla. Lisäksi laskennassa voidaan käyttää vaikutusalueen olosuhteiden mukaan määräytyvää "tasa-arvokerrointa". Tien hallinnollinen luokka (yleinen tie / yksityinen tie) ja yksityisen tien avustusprosentti, joka muuttuu 10 prosentin välein 40:stä 80:een, määritetään merkittävyysindeksin ja asukasmäärävaatimuksen perusteella. Malliin sisältyvien merkittävyystekijöiden perusteella voidaan määrittää myös tien kunnossapitoluokka. Mallia on testattu poimimalla vähäliikenteisistä teistä satunnaisotos ja so mallia ko. tiejoukkoon. Otoksen alueellinen pätevyys varmistettiin -veltamalta jakamalla Suomi neljään otanta-alueeseen. Testiteiden kokonaismäärä oli tietä, joista 141 oli vähäliikenteisiä yleistä tietä, 814 valtionavustusre-1 004 kisterissä olevia yksityistä tietä ja 49 mandollisesti valtionavustuskelpoisia yksityisiä tietä. Testauksen aluksi eri avustusluokkien indeksirajat ja asukasmäärävaatimuk pyrittiin kalibroimaan sellaisiksi, että yleisten teiden määrä säilyy otos - teissä ennallaan ja yksityisten teiden jakautuminen eri avustusluokkiin vastaisi vuonna 1995 voimassa ollutta jakaumaa. Mm. yleisten teiden asukasmäärävaatimuksessa raja jouduttiin asettamaan 45:een. Yleisten teiden määrä jää mallin mukaisilla kriteereillä noin neljänneksen pienemmäksi kuin nykytilanteessa. Vähentyminen on koko maassa noin josta noin 45 % kohdistuu Pohjois-Suomeen. Toisaalta valtionavustusta saavien teiden määrä lisääntyy noin 5 800 km. Muutos vähentää valtion rahoitusosuutta noin 54 Mmk/v mutta lisää kiinteistöille ja kunnille tulevaa tienpitovastuuta noin 10 Mmklv. Yleinen tie / yksityinen tie -rajankäynnissä muutos vaikuttaa noin 15 000 tiekilometriin. Etelä- ja Lounais-Suomen tiekunnat ja kunnat hyötyvät mallin käytöstä: yksityisten rahoitusosuus pienenee noin 3,5 Mmk. Muualla maassa tiekuntien rahoitusosuus kasvaa, suhteellisesti eniten Pohjois-Suomessa, n. 4,4 Mmk, huomattavasti myös Järvi-Suomen alueilla, n. 7,5 Mmk. Länsirannikolla tiekuntien rahoitusosuus kasvaa runsaat miljoona markkaa.

Eri merkittävyystekijöiden painottaminen vaikuttaa koko maan tasolla hyvin samalla tavalla teiden avustusluokkajakaumaan, erot eri avustusluokkien sisällä ovat yhden prosentin luokkaa. Alueellisesti erot ovat jonkin verran suurempia: avustusluokkien sisällä enimmillään noin 3 % ja keskimääräisessä avustusprosentissa noin 1 %. Mallin käyttöönotto edellyttää melko suurta pohjatyötä, kun kaikille teille on vaikutusalue. Se on kuitenkin huomattavasti pienempi työ kuin määriteltävä nykyisenkaltaisen avustuspäätöksen ja kunnossapitoluokan määrittämiseen tarvittavan tiedon kokoaminen. Tietojen poiminen ja päivittäminen on vaikutusalueen määrittämisen jälkeen ATK-rutiinia. Malli kohtelee eri puolilla maata olevia kiinteistöjä nykyistä järjestelmää tasa - arvoisemmin, sillä avustukseen vaikuttavat vain tien vaikutusalueen olosuhteet. Malliin tulisi kuitenkin vielä löytää mekanismi, joka vaikuttaisi niin, ettei avustuskäytäntö vähenevän väestön alueilla jatkossa kiihdyttäisi tapahtumassa olevaa muutosta vaan tukisi siellä olevaa elinkeino- ym. toimintaa.

ALKUSANAT Tässä työssä testattu vähäliikenteisten teiden tienpitomalli perustuu alun perin Keski-Suomen tiepiirissä ideoituun malliin. Testauksen tuloksia on tarkoitus käyttää hyväksi pienväyläpolitiikan kehittämisessä ja mallin jatkokehittämisessä. Tienpitomallia on testattu Tiehallinnon tie- ja liikenneolojen suunnitteluyksi toimeksiannosta. Tiehallinnon puolesta työn valvojana toimi suunnittelu--kön päällikkö Seppo Kosonen Keski-Suomen tiepiiristä. Konsulttina toimi JP Oy ja konsultin asiantuntijana testauksen -Transplan - Suunnittelukolmio luotettavuutta koskevissa kysymyksissä FT Juha Tienari Oulun Yliopistosta. Helsinki, joulukuu 2001 Tiehallinto Tie- ja liikenneolojen suunnittelu

Vähäliikenteisten teiden tienpitomallin testaaminen Sisältö 1 JOHDANTO 11 2 MALLIN KUVAUS - 13 3 MALLIN TESTAUS 15 3.1 Otos 15 3.2 MaIlin kalibrointi 18 Mallin vaikutukset 20 Vaikutukset koko maassa 20 3.3.2 Alueelliset vaikutukset 21 3.3.3 Merkittävyystekijöiden painotuksen vaikutus 26 4 JOHTOPÄÄTÖKSET 27 5 JATKOTOIMENPITEET 28

lo VäI

Vähäliikenteisten teiden tienpitomallin testaaminen 11 JOHDANTO I JOHDANTO Mallin idea Tavoitteena on ollut kehittää yksinkertainen ja samalla oikeudenmukainen malli, jonka avulla voidaan helposti määrittää valtion osallistuminen vähäliikenteisten teiden tienpitoon. Mallin mukainen valtionavustusjärjestelmä on / liikenteelliseen merkittävyyteen pe- melko karkea, tien yhteiskunnalliseen rustuva järjestelmä. Sen jatkeena voi olla kunnanavustus, jolla koko avustusjärjestelmän sosiaaliset kysymykset hoidetaan. Mallin perusidea on seuraavan kuvan mukainen. (fl U, > C', C 0 Merkittävyys suuri + Yleinen tie ( valtionavustus 100 Merkittävyys vähäinen Ei valtionavustusta 4 Tien merkittävyys Mallia ei sovelleta sellaisiin teihin, joilla on verkollisessa tarkastelussa todettu olevan seudullista tai valtakunnallista merkitystä tai joilla tiedetään olevan riittävän paljon paikallista liikennettä (laskentatieto). Mallin avulla laskettu tien merkittävyys ei myöskään voi aina yksin olla ratkaiseva tekijä tien hallinnosta tai "valtionosuudesta" päätettäessä: joillekin, lähinnä harvaan asuttujen alueiden vähäliikenteisille teille voidaan antaa harkinnanvaraista lisäarvoa esimerkiksi palo- ja pelastustoiminnan turvaamisen tms. syyn vuoksi. Tällaisten tarpeiden selvittäminen vaatii kyseisiin toimintoihin liittyvistä periaatteista sopimista ja verkollista tarkastelua. Kehitettävässä mallissa tien merkittävyys määritetään tien vaikutusalueella olevien toimintojen perusteella. Mallin on kuitenkin tarkoitus olla mandollisimman yksinkertainen niin, että yksittäisen tien tai jonkin alueen teiden merkittävyys voidaan sen avulla nopeasti tarkistaa. Toisaalta mallin pitää olla sellainen, että merkittävyyden perusteena voidaan käyttää koko maassa samoja, kohtuullisen hyvin ajan tasalla pidettäviä lähtötietoja. Valtion osallistumisen yleisperiaatteet Mallin kehittämisen aiemmissa vaiheissa on valtionavustuksen saamiselle yleensä ja 100 %:n valtionavustukselle (yleinen tie) ajateltu seuraavia reunaehtoja.

12 Vähällikenteisten teiden tienpitomallin testaaminen JOHDANTO Valtio osallistuu vähäliikenteisten teiden tienpitoon vain, jos tien vaikutusalueella on pysyvää asutusta. Muut toimin not ja merkittävyystekijät, kuten työpaikat, mökit, maa- ja metsätalous ym., tuovat tielle "lisäarvoa" ja voivat nostaa valtion rahoitusosuutta. Vaatimus pysyvästä asutuksesta tulkitaan yksityistielain mukaisesti niin, että valtio osallistuu vähäliikenteisten vain siltä osin, kuin ne ovat pysyvän asutuksen käytössä teiden tienpitoon (ts. valtio ei avusta "mökki- ja metsätiehäntiä"). Koska tien vaikutusalueella asuvat ihmiset ovat mallissa tien keskeisin merkittävyystekijä, saavaa tiepituutta lyhentävää omavastuuta mallissa ei ole mu-avustusta kana. Tieverkollisista syistä tie voi olla yleinen tie tai valtio voi osallistua tienpitoon vaikka tiehen ei suoranaisesti liitykään kiinteää asutusta. Tällöin tiellä on yleensä vähintään seudullista merkitystä tai se toimii läpikulkutie haja-asutusalueelta kunnan keskustaajamaan tai muuhun merkittä--nä vään kohteeseen (ts. tien vaikutusalueella on pysyvää asutusta). Yleisen tien pitää, merkittäviä läpikulkuteitä lukuun ottamatta, olla vähintään neljä kilometriä pitkä ja puolet yleisen tien kriteeristä pitää täyttyä vielä kanden kilometrin etäisyydellä tien alusta. Yleinen tie päätetään tavallisesti merkittävään asutuskeskittymään tai liittymäkohtaan, jonka jälkeen tien haaroilla täyttyy enää alle 20 % yleisen tien kriteeristä. Yleisen tien kriteeriä ei sovelleta sellaisenaan kaava-alueiden välittömässä läheisyydessä olevien teiden tienpitoon vaan kukin tapaus ratkaistaan erikseen. Valtio avustaa yksityisten teiden tienpitoa, jos tien vaikutusalueella asuu pysyvästi vähintään viisi ihmistä (kaksi keskimääräistä taloutta) ja asutuksen käyttämä tiepituus pääasialliseen kulkusuuntaan on vähintään yksi kilometri. Avustuksen suuruus on vähintään 40 % laskennallisista kun ja se kasvaa portaittain (40-50 - 60-70 - 80 %) -nossapitokustannuksista tien merkityksen lisääntyessä. Valtionavustus päätetään viimeisen pysyvästi asutun talouden kohdalle. Valtio ei avusta asema- ja rakennuskaavojen alueella olevia yksityisiä teitä. Avustusta tarkistetaan alaspäin, kun tien merkittävyys on alittanut vähintään viiden vuoden ajan voimassa olevan avustusluokan kriteerit.

-sun rengas- ja sen -etta, on Vähäliikenteisten teiden tienpitomallin testaaminen 13 MALLIN KUVAUS 2 MALLIN KUVAUS Testattavana olevassa mallissa valtion osallistuminen tienpidon kustannuk perustuu teiden merkittävyyteen, joka määritetään pääsääntöisesti asumisen ja tien vaikutusalueella olevan tuotannollisen toiminnan perusteella. Asumisessa ovat mukana sekä pysyvä asutus että vapaa-ajan asutus. Tuotannollista toimintaa kuvaavina muuttujina ovat aina mukana tien vaikutusalueella olevat maatalous- ja muut työpaikat sekä metsät. Tarvittaessa mer voidaan tiekohtaisesti ottaa mukaan myös muita asioita, -kittävyystekijöihin esimerkiksi venesatama tai turvetuotantoalue. Mallin käyttäminen edellyttää, että kaikille tarkasteltaville teille määritetään vaikutusalue ja käytössä on sellaiset paikkatietoalneistot, joista merkittävyystekijät voidaan poimia. Vaikutusalueen määrittely on pistoteillä sekä rinnakkaisteillä hyvin rutiininomainen toimenpide. Läpikulkuteillä sijaan joudutaan harkitsemaan sitä, onko tiellä toissijaista vaikutusalu jonka pitää olla tarkastelussa pienemmällä painoarvolla mukana. Itse tietojen kokoaminen on rutiininomaista paikkatietopoimintaa, johon inhimilliset tekijät eivät juurikaan voi vaikuttaa. -. - Toissijainen _,ikutusatue Ensisijainen vaikutusalue Läpikulkutien vaikutusalue vaikutusalue Kuva 1: Periaatekuva yksityisen tien vaikutusalueen määrä ytymisestä. Tien merkittävyyden määrittäminen on tietojen poimimisen jälkeen laskentarutiini, jossa kutakin merkittävyystekijää voidaan painottaa halutulla tavalla. Lisäksi laskennassa voidaan käyttää vaikutusalueen olosuhteiden mukaan "tasa-arvokerrointa", jolla halutaan vaikuttaa siihen, ettei tien määräytyvää nouse harvan asutuksen alueilla kohtuuttomaksi. Kertoimen mää -pitorasitus periaate näkyy kuvasta 6. Nyt testattavassa mallissa asuminen -räytymisen perustoiminto, johon muut toiminnot suhteutetaan. Malli on kehitetty tien varten, mutta siinä käytettävää tieto- valtionavustusprosentin määrittämistä aineistoa voidaan käyttää myös tien kunnossapitoluokan määrittämiseen sekä työkaluna tien hallinnollista luokitusta harkittaessa.

k3 -sin ko. 14 Vähäliikenteisten teiden tienpitomallin testaaminen MALLIN KUVAUS Avustusprosentin osalta malli on muotoa 'AS = Asukkaat + K * [k1 * loma-asunnot + k2 * maatalouden työpaikat + * muut työpaikat + k4 * metsät + k * muut toiminnot] Asukkaat Lomasunn2t Rakennus ja huo- neistore- I kisteri jossa 'AS = tien merkittävyyttä kuvaava "asukasindeksi", ts. indeksiluku, jossa eri tekijöiden merkittävyys on suhteutettu asumiseen K = alueellisia eroja tasoittava kerroin, tässä matlissa kerroin määritetään kunkin tien vaikutusalueen asukastiheyden perusteella k 1, k 2... k = merkittävyystekijöiden painokertoimet (muuntokertoimet) Tieluokka, yleinen tie / yksityinen tie, ja yksityisen tien avustusprosentti, joka muuttuu 10 prosentin välein 40:stä 80:een, määritetään merkittävyysindek ja asukasmäärävaatimuksen perusteella kuvassa 2 esitetyn periaatteen mukaisesti. Tilastopaikat keskuksen työpaikka- i ruudut Metsat Muut tekijat Maanmit- I tauslaitoksen maan- I käyttö ja puustotul- I kinta [Jietolähteet : I- E C C, Yleinen tie U, vaatimus Asukka d määrä en vaikutu 'SJu- K uiden toi Asukasmaara eella \/minn määrä 80 % ustusprosenth 70 70 % - buyo - / 40 % K * Muut toiminnot (työpaikat, mökit, metsät...) Kuva 2: Vähäliikenteisen vustuksen tien valtiona ytymisperiaate. määrä Jos samoja tietoja käytetään kunnossapitoluokan määrittämiseen, malli voisi tarkoituksessa olla seuraava: 'AS = Asukkaat + k1 * loma-asunnot + k2 * maatalouden työpaikat + * muut työpaikat + k4 * metsät + k * muut toiminnot Tasa-arvokerrointa (K) ei tarvita, sillä kunnossapitoluokalla kuvataan liikenteestä aiheutuvaa tien kunnossapitotarvetta, johon vaikuttavat vain toimintojen laatu ja määrä. Luonnonolosuhteiden vaikutus kunnossapitotarpee otetaan huomioon kunnossapitoluokan sisällä kustannushaarukkana. -seen

Vähällikenteisten teiden tienpitomallin testaaminen 15 MALLIN TESTAUS 3 MALLIN TESTAUS Testauksen tavoitteena oli tutkia miten malli kohtelee eri puolilla maata olevia vähäliikenteisiä teitä, ts. miten se vaikuttaa yleinen tie I yksityinen tie ra kuinka suuri määrä yksityisten teiden valtionavustusrekisterissä -jankäyntiin, olevista teistä menettäisi valtionavustuksen, kuinka suuri määrä ko. rekistenfl ulkopuolella olevista teistä voisi saada valtionavustusta ja kuinka suuria muutoksia avustuksen määrässä tiekohtaisesti tapahtuisi. Mallia on testattu poimimalla vähäliikenteisistä teistä satunnaisotos ja soveltamalla mallia ko. tiejoukkoon. 3.1 Otos Otos muodostettiin siten, että valta-, kanta- ja seututeiden rajaamista tieverkon silmistä (1562 kpl) poimittiin arpomalla joukko alueita ja kultakin alueelta otettiin tarkasteluun kaikki - yhdystieluokkaiset yleiset tiet, joiden liikennemäärä on alle 150 ajon.ivrk., - kaikki valtionavustusrekisterissä olevat yksityiset tiet ja - kaikki vähintään kilometrin pituiset muut yksityiset tiet, joiden vaikutusalueella karttatarkastelun perusteella on asutusta. Alueiden poimintaan päädyttiin, koska rekistereiden tms. kautta tarkasteluun ei olisi saatu teitä, jotka ovat aiemmin olleet valtionavustuksen ulkopuolella mutta jotka uuden mallin mukaan saattaisivat olla siihen oikeutettuja. Tieverkon silmä valittiin poimintayksiköksi, sillä valta-, kanta- ja seututiet rajaavat kunta tms. rajoista riippumatta sellaisia alueita, jotka sisältävät kokonaisia teitä ja kokonaisia vaikutusalueita. Otoksen alueellinen pätevyys varmistettiin jakamalla Suomi neljään otantaalueeseen (Etelä- ja Lounais -Suomi, Järvi-Suomi, Länsirannikon lakeudet ja -Suomi), joilta kultakin otos oli 12 kpl + 2 %. Tutkittavien tie-pohjoinen Metsä verkon silmien määräksi tuli näin 80 (19 + 26 + 19 + 16)ja niiden alueella oli yhteensä 141 vähäliikenteistä yleistä tietä, 814 valtionavustusrekisterissä ja 49 mandollisesti valtionavustuskelpoista yksityistä olevaa yksityistä tietä tietä. Testiteiden kokonaismääräksi tuli yhteensä 1004 tietä (taulukko 1). ja otokseen sisältyneet tieverkon silmät näkyvät kuvasta 3. Poiminta-alueet Taulukko 1: Testiteiden määrä otanta-alueittain. Yleisiä teitä Valtionavus- Valtionavus- tukseen tusrekistemandollirissä olevia sesti oikeuteitä tettuja teitä Yhteensä kpl km kpl km kpl km kpl km Etelä- ja Lounais -Suomi 19 93 250 698 18 32 287 822 Järvi -Suomi 34 273 312 1 079 19 41 365 1 393 Länsirannikon lakeudet 31 214 181 579 5 6 217 800 Pohjoinen Metsä -Suomi 57 566 71 293 7 43 135 903 Yhteensä 141 1146 814 2650] 49 121 1004 3917

16 Vähällikenteisten teiden tienpitomallin testaaminen MALLIN TESTAUS Kuva 3: Poiminta-alueet ja otokseen sisältyneet tieverkon silmät.

Vähäliikenteisten teiden tienpitomallin testaaminen 17 MALLIN TESTAUS Otoksen edustavuutta on tarkasteltu vertaamalla mm. tiepituuksien, asutuksen määrän ja kesämökkien määrän jakaumia valtionavustusrekisteriin si ja kaikilla ko. rekisterin teillä (kuvat alla). Myös otokseen -sältyneillä otosteillä tieverkon silmien asukastiheys vastasi hyvin otanta-alueiden asu osuneiden -kastiheyttä. 35 VÄHÄLIIKENTEISTEN TEIDEN TIENPITOMALLI Pituusjakaumien vertailu 30 - - sisältyvät otostiet 25 EJYt-95 -rekistenn kaikki tiet 20 1 Korrelaatiokerroino,99 Keskipituus/yt1995 = 3,19 km Keskipituus/otos = 3,26 km -1 - - - 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 l3tai Pltuusryhmä,km yli VÄHÄLIIKENTEISTEN TEIDEN TIENP ITOMALLI Pysyvän asutuksen jakaumien vertailu 80 70 Yt -95-rekisteriin 60 sisältyvät otostiet 50 j 0Yt -95-rekisterin kaikk tiet 2 40 J Korrelaatiokerroin=0,998 304 20 10 01 1 11 21 31 41 51 61 71 81 91 101 111 121 131 Asutusryhmät: 1=1-10, 2= 11-20, jne. 8 7 Kuva 4: Otoksen edustavuus, vertallukohtana kaikki yksityisten teiden rekisteriin sisältyvät tiet.

-hintään 1995 18 Vähälilkenteisten teiden tienpitomallin testaaminen MALLIN TESTAUS 3.2 MaIlin kalibrointi Testauksen ensimmäisenä vaiheena oli mallin kalibrointi vastaamaan 90- luvun alkupuolen tilannetta - tilannetta, jolloin kunnossapidon valtionavustusjärjestelmää on viimeksi täysimääräisesti noudatettu. Kalibroinnilla pyrittiin löytämään malliin sellainen tasa-arvokerroin sekä sellaiset merkittävyysindeksin ja asukasmäärävaatimusten rajat, joilla valtion panostus vähäliikenteisiin teihin säilyy samalla tasolla ja kohdistuu yhtä suureen tiejoukkoon kuin 90-luvun alkupuolella. Käytännössä pyrittiin siihen, että yleisten teiden määrä säilyy otosteissä ennallaan ja yksityisten teiden jakautuminen eri avustusluokkiin vastaisi vuonna 1995 voimassa ollutta jakaumaa. "Perusasetuksina" olivat kuvassa 6 esitetty mallin 1 mukainen tasa-arvokerrom sekä seuraavat eri merkittävyystekijöiden asukasvastaavuudet: 1 asukas = 1 työpaikka (maatalous I muu) 2,4 loma-asuntoa 150 ha metsää Asukasmäärärajojeri osalta tarkastelun lähtökohdat olivat seuraavat: - Yleisen tien (valtion osallistuminen 100 %) vaikutusalueella pitää olla 'a 80 asukasta. Raja vastaa yksityisen tien yleiseksi tieksi muuttamisen perusteissa harvan asutuksen alueille asetettua vaatimusta. - Yksityisen tien valtionavustus voi olla 80 %, jos sen vaikutusalueella asuu vähintään 50 ihmistä. Korkealla asukasmäärävaatimukseila tähän luokkaan haettiin "lähes yleisiä teitä", ts. teitä, joilla päivittäinen liikennemäärä on m4- ko suuri. - Yksityisen tien valtionavustus voi olla 60 tai 70 %, jos sen vaikutusalueella asuu vähintään 10 ihmistä. Ko. rajauksella näihin avustusluokkiin voi tulla ja - myös sellaisia harvaan asuttujen alueiden teitä, jotka ovat metsälouden teollisuuden kannalta merkittäviä. - Yksityisen tien valtionavustus voi olla 40 tai 50 %, jos sen vaikutusalueella asuu vähintään 5 ihmistä. Raja on hieman löysempi kuin nykyinen "vähintään kolme pysyvästi asuttua taloutta", joka vastaa keskimäärin noin -8:aa asukasta. Toisaalta nykyinen vaatimus mandollistaa avustuksen 7 kolmelle yhden hengen taloudelle. Asukasmäärän pitää kaikissa luokissa olla huomattavasti edellä mainittuja rajoja korkeammat (ko. luokan indeksirajan mukainen), ellei tien vaikutusalueella ole mitään muita merkittävyystekijöitä. Sekä asukas- että indeksirajoja koskevan iteroinnin tuloksena on päädytty seuraaviin raja -arvoihin, joilla malli antaa koko maan osalta lähes vuonna voimassa ollutta jakaumaa vastaavan jakauman. Mm. yleinen tie - yksityinen tie jakauman osalta ei täsmälleen nykytilanteeseen lopulta pyritty - kään, sillä se olisi johtanut "kohtuuttoman alhaisiin rajoihin". Avustusluokka Indeksi Asukasmäärä (vähint.) Taulukko 1: 100 % (yleinen tie) 130-45 MaIlin testauksessa käy- 80 % 125-35 tetyt eri avustusluokkien 70% 115-10 indeksi-ja asukasmäärä - rajat. 60% 55-114,99 10 50% 25-54,99 5 40% 9-24,99 5 0% 0-8,99

-rän Vähälilkenteisten teiden tienpitomallin testaaminen 1 9 MALLIN TESTAUS Edellä oleva yleisen tien kriteeri tarkoittaa yksinkertaistettuna seuraavaa: - Jos tien vaikutusalueella on vain 45 asukasta, sen vaikutusalueella pitää olla muita toimintoja vähintään 85 indeksipisteen verran, esim. metsää harvaan asutulla alueella (1 as/km 2 ) runsaat 5300 ha (10 km * 5,3 km). - Jos tien vaikutusalueella ei ole mitään muita merkittävyystekijöitä kuin asuminen, asukkaita pitää olla 130. Koko maan osalta kalibroidun mallin antama jakauma ja samoja teitä koskeva "nykytilanne" (vuoden 1995 tilanne) ovat alla olevan kuvan mukaiset. Mallissa on käytetty tasa-arvokertoimena kuvassa 6 esitettyä ylintä käyrää. 3 mukainen hyperbeli, joka on muotoa K = 1/((as./km 2 +18,5) * (Mallin 0,015) + 0,45. Käyrän muotoon vaikuttavat vakiot on saatu sovittamalla käy päät halutuille korkeuksille.) Mallin perusteella laskettu keskimääräinen avustus on 56,5 %, mikä on 3,2 % korkeampi, kuin 95-rekisteristä laskettu keskimääräinen prosentti. 40 35 30.E 25 ( >.c 20 15 o 10 0 5 VÄHÄLIIKENTEISTEN TEIDEN TIENPITOMALLI Avustusprosenttien jakauma, koko maan osalta kalibroitu malli 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Avustusprosenttiryhmä Kuva 5: Avustusprosenttien jakautuminen voimassa olevan avustusjärjeste/män ja testattavan mallin mukaan. 4 3.5 3 C 2 2,5 "Tasa-arvokertoimen K" määräytyminen 1,5 ' 0,5 0 0 20 40 60 80 100 120 140 160 18 Asukasta / km2 Kuva 6: Tasa-arvokertoimen määrä ytyminen, testatut ma/lit.

(KVL < 1990 on sitä, että 20 Vähällikenteisten teiden tienpitomallin testaaminen MALLIN TESTAUS Tasa-arvokertoimen määrittävää funktiota testattaessa todettiin, että hyperbelin "loiventaminen", ehkä yllättäen, suosii harvaan asuttuja alueita. Kuvassa 6 esitettyjen ylimpien käyrien välillä alueellisen jakauman muutos on kuitenkin hyvin pieni. Selityksenä yllättävälle vaikutukselle lienee se, että Pohjois- ja Itä-Suomen harvaan asutulla alueilla muista kuin asutuksesta tulevien indeksipisteiden suhteellinen määrä on huomattavasti suurempi kuin tiheän asutuksen alueilla. Tällöin ko. tekijöihin vaikuttavan tasa -arvokäyrän tiejoukon kautta. nosto korostaa alueellista eroa huomattavasti suuremman 3.3 MaIlin vaikutukset 3.3.1 Vaikutukset koko maassa T(epittksissa p uvat muutokset Yleisten teiden määrä näyttää edellä mainituilla kriteereillä jäävän vähäliikenteisten teiden joukossa 150 ajon./vrk) noin neljänneksen pienemmäksi kuin nykytilanteessa. Vähentyminen on koko 7 300 km. Toisaalta valtionavustusta maassa noin 1995 tilan- saavien teiden määrä lisääntyy vuoden teesta noin 5 800 km. Eri "avustus-luokkien" välillä tapahtuvat muutokset on esitetty kuvassa 7. km 90000 80000 70000 60000 Valtion osallistuminen vähällikenteisten teiden tienpitoon 28 0 3 (0 N- 0 (N -- Valtion tienpitomeno ssa tapahtuvat muutokset Muutos vähentää vähäliikenteisten yleisten teiden kunnossapitoon tarvittavaa perustienpidon rahoitusta noin 74 Mmklv ja toisaalta lisää yksityisille teille maksettavien kunnossapitoavustusten tarvetta -luvun alun tilanteeseen nähden noin 20 Mmk/v. Valtionrahoituksen nettovähennykseksi tulee noin 54 Mmklv (edellyttäen, että valtionavustukset maksetaan täysimääräisinä). Yleisten teiden väheneminen lisää kiinteistöille ja kunnille tulevaa noin 10 Mmklv (kuva 8). tienpitovastuuta 50000 40000 30000 20000 10000 - Mikäli valtion ko. tiejoukkoon kohdistuva rahoitus halutaan pitää 90-luvun alun tasolla, vaihtoehtoina joko alentaa edelleen yleisen tien kriteeriä tai lisätä selvästi yksityisten teiden avustuksia joko avustusten tasoa nostamalla tai avustettavien teiden määrää lisäämällä. Vuoden 1995 valtionavustusrekisterissä olevalle tiejoukolle avustus voisi em. 21 % (53,3 % - summalla nousta keskimäärin 74...75 %). Jos taas tiekuntien ja kuntien tienpito se -menot haluttaisiin pitää ennallaan, tarkoittaisi valtionavustusten kokonaismäärää pitäisi nostaa em. 10 Mmklv. Kaikille yksityisille teille jaettuna se tarkoittaisi keskimäärin 4 %:n lisäystä (53,3 % - 57 %) valtionavustukseen E E 90-luvun alun tilanne Malli Avustuksen ulkopuolella olevat tiet Valtionavustusta saavat yksityiset tiet Yleiset tiet Nuolet kuvaavat teiden siirtymistä "avustusluokkien" välillä Kuva 7: Arvio mallin vaikutuksista teiden "avustusluokkiin ".

Vähäliikenteisten teiden tienpitomallin testaaminen 21 MALLIN TESTAUS Valtion rahoitus vähälilkenteisten teiden ku nnossapitoon 90-luvun alkupuoli Malli D 50 100 150 200 250 300 350 400 450 Vähäliikenteisten yleisten teiden kunnossapito (KVL < 150) kunossapidon valtionavustus Yksityisten teiden Tiekunnille tuleva lisärahoitus *) Yksityistieavustuksiin vuodelle 2001 varattu määräraha on 50 Mmk. Raha jaetaan harkinnanvaraisina avustuksina. Kuva 8: Ar1'io mallin vaikutuksista vähäliikenteisten teiden kunnossa pidon rahoitukseen, jos yksityistieavustukset maksetaan täysimääräisinä. Jos mallia sovelletaan siten, että vaadittavat indeksirajat ovat samat kuin edellä, mutta asukasmäärärajoina käytetään testauksen lähtökohtana olleita rajoja 80-50 - 10-10 - 5-5, johtaisi se tilanteeseen, jossa yleisten teiden 150) määrä vähenisi lähes kandella kolmanneksella, noin 18 300 km. (KyL < se tarkoittaisi sitä että yksityisille talouksille ja kunnille tulisi li-käytännössä sää tienpidon kustannuksia noin 32 Mmklv, edellyttäen, että ko. teille maksetaan keskimäärin 65 %:n valtionavustus (tiet menisivät pääosin 60 %:n ja Valtion tienpitomenot vähenisivät vastaavasti noin 70 %:n avustusluokkiin). 100 Mmk/v. Sosiaaliset vaikutukset Lähtökohdiltaan malli on ihmispainotteinen ja siihen on helppo olosuhteiden arvostusten muuttuessa asettaa uusia arvopainotuksia. Kovin herkkä pal-ja notusten muutoksille malli ei kuitenkaan ole. Malli kohdentaa valtionavustuksia sinne, missä ne tuottavat hyötyä mandollisimman monille ihmisille. Yksittäisten ihmisten sosiaaliseen tasa-arvoon vaikuttavana elementtinä toimivat eri avustusluokkien rajaukset niin, että 40-70 %:n avustukseen on mandollisuus melko pienellä asukasmäärällä. Tarkempi sosiaalisen tasa-arvon tukeminen jää mallin mukaisessa avustusjärjestelmässä kuntien tehtäväksi. Suurin vaikutus sosiaalisen tasa-arvon toteutumiseen ja ihmisten luottamukseen järjestelmää kohtaan on kuitenkin ovatko valtionavustukset lakisääteisiä vai harkinnanvaraisia, kuten ny- sillä, kyisin. 3.3.2 Alueelliset vaikutukset Mallin mukainen avustusjärjestelmä poikkeaa lähtökohdiltaan niin paljon 90- luvun alussa voimassa olleesta avustusjärjestelmästä, että avustusten alueellinen jakauma on vaikea sovittaa nykytilanteeseen. Tärkeimpänä syynä silloisessa järjestelmässä ollut alueellisia eroja tasoittava avustuksen pe-on rusprosentti, joka määräytyi kunnittain yksityistieasetuksessa määritellyllä (40, 45, tai 50 %). Perusprosentissa olevan 10 prosentin eron ku- tavalla vaaminen mallin avulla edellyttäisi sitä, että pohjoisen teillä avustusprosentin indeksiluku olisi 1,5-2-kertainen samanlaisissa olosuhteissa ole- määräävä

-nusten ollut tie! menee 22 Vähälilkenteisten teiden tienpitomallin testaaminen MALLIN TESTAUS vaan etelän tiehen verrattuna. Toisaalta myös aiempaan avustusjärjestelmään kuuluneet lisäprosentit (ulkopuolinen liikenne, kunnossapitokustan suuruus, tiepituus/asukas ja tieosakkaiden varallisuus) ovat ohjanneet avustuksia pohjoisen teille: "Metsä-Suomen" alueella niiden vaikutus on 11,5 % (perus-% 50 - keskim. avustus 61,5 %) ja Etelä- ja Lounais- Suomessa 7,7 % (perus-% 40 3 keskim. avustus 47,7 %). Edellä mainituista syistä mallin käyttö, kun se koko maan osalta sovitetaan vastaamaan nykytilannetta, johtaa siihen, että etelässä keskimääräinen prosentti nousee ja vastaavasti pohjoisessa laskee, kun myös alin avustusluokka (40 %) tulee käyttöön. Näyttää siltä, että avustusten jakauman säilyttäminen 1995-tilanteen mukaisena edellyttää alueittain määriteltyä "tasa -arvokerrointa". Koko maassa samalla tavoin vaikuttavalla kertoimella se ei onnistu. Avustusluokissa tapahtuvat muutokset Etelä- ja Lounais-Suomen alueella malli ei juurikaan muuta valtion rahoituksen piirissä olevien teiden määrää eikä kovin paljon myöskään yleinen yksityinen tie suhdetta: yleisten teiden määrä vähentyy vajaat 200 km (5 % teistä, joilla KVL < 150) ja valtionavustusta saavien yksityisten teiden määrä lisääntyy suunnilleen saman verran (1,6 %). Yleinen tiet yksityinen tie malli sen sijaan muuttaa tilannetta runsaalla 1 700 tiekilo rajankäynnissä rajankäynnissä vaikutus ulottuu -metrillä. Vastaavasti saa! ei saa avustusta vähän yli 1 000 tiekilomeriin. Yleisinä teinä lakkaavista teistä, joita on yhteensä 950 km, noin 850 km menee avustusluokkiin 40-60 % ja vain noin 100 km jää avustusluokkaan 80 Nykyisistä yksityisistä teistä lähes puolella avustus muuttuu vähemmän %. kuin 10 % ja noin 85 %:lta muutos on enintään 20 %. Yli 30 % muutos tulee noin 13 %:lle tiepituudesta. Järvi-Suomen alueella mallin käyttö vähentaä valtion rahoituksen piirissä olevien teiden määrää runsaat 1 100 km - yleisten teiden määrä vähentyy lähes 3 000 km (22 % teistä, joilla KVL < 150) ja valtionavustusta saavien yksityisten teiden määrä lisääntyy runsaat 1800 km (5,5 %). Yleinen tiet yksityinen tie rajankäynnissä muutos vaikuttaa noin 6 900 tiekilometriin (15 % : im tarkasteltavasta tiejoukosta). Saa! ei saa valtionavustusta rajankäynnissä mallin vaikutus ulottuu lähes 3 200 tiekilometriin. Yleisinä teinä lakkaavista teistä, joita on yhteensä runsaat 4 900 km, noin menee avustusluokkiin 40-60 % ja noin 160 km menettää avus- 2 100 km tuksen kokonaan. Avustusluokkaan 80 % jää lähes 1 000 km. Nykyisistä yksityisistä teistä yli puolella avustus muuttuu vähemmän kuin 10 % ja noin 80 muutos on enintään 20 %. Yli 30 % muutos tulee noin 13 %:lle tiepi-%:lla tuudesta. Länsirannikon alueella valtion rahoituksen piiriin kuuluvien teiden määrä vähenee noin 450 km: yleiset tiet vähentyvät runsaat 900 km (23 % teistä, joilla KyL < 150) ja valtionavustusta saavat yksityiset tiet lisääntyvät lähes %). Yleinen tie! yksityinen tie rajankäynnissä muutos vaikuttaa 500 km (4,6 lähes 2 900 tiekilometriin (20 %:iin tarkasteltavasta tiejoukosta) ja saa! ei saa valtionavustusta rajankäynnissä noin 550 tiekilometriin. Yleisinä teinä lakkaavista teistä, joita on yhteensä 1 900 km, noin 850 km avustusluokkiin 40-60 % ja noin 70 km menettää avustuksen kokonaan. Avustusluokkaan 80 % jää runsaat 400 km. Nykyisistä yksityisistä

Vähäliikenteisten teiden tienpitomallin testaaminen 23 MALLIN TESTAUS teistä noin puolella avustus muuttuu vähemmän kuin 10 % ja noin 80 %:lla on enintään 20 %. Yli 30 % muutos tulee noin 15 %:lle tiepituudesta. muutos Pohjoisen Metsä-Suomen alueella mallin käyttö ei muuta valtion rahoituksen piirissä olevien teiden määrää. Yleinen tie! yksityinen tie suhdetta se sijaan muuttaa voimakkaasti: yleisten teiden (KVL < 150) määrä vähe-sen nee noin 3300 km (49 % teistä, joilla KVL < 150). Valtionavustusta saavien yksityisten teiden määrä vastaavasti lisääntyy noin 3300 km (68 %). Yleinen yksityinen tie rajankäynnissä muutos vaikuttaa runsaaseen 3600 tieki- tie! lometriin (30 %:iin tarkasteltavasta tiejoukosta) ja saa! ei saa valtionavustusta rajankäynnissä noin 1000 tiekilometriin. cnnnn km 45000 Vähällikenteisten teiden jakautuminen "avustusluokkiin" -luvun alkupuolella ja mallin mukaan 90-2100 = 80 40000 - Avustuksen ulkopuolella - olevattiet 35000 a, [] Valtionawstusta saavat,ics its et tiet tiet Yleiset tiet 30000 25000 Nuoletkuvaavatteiden - siirnistä"avustusluokkien välillä a, 20000 imsi$ii - _520 10000 50 5000 0 >1770 18d0 Etelä- ja Lou- Länsirannikon Pohjoinen Met- Järvi-Suomi nais-suomi lakeudet sä-suomi Kuva 9. Arvio mallin vaikutuksista vähäliikenteisten teiden "avustusluokkiin".

noin Vähäliikenteisten teiden tienpitomallin testaaminen MALLIN TESTAUS Yleisinä teinä lakkaavista teistä, joita on yhteensä lähes 3 500 km, runsaat menee avustusluokkiin 40-60 % ja noin 50 km menettää avustuk- 1 400 km sen kokonaan. Avustusluokkaan 80 % jää lähes 900 km. Nykyisistä yksityisistä teistä noin kolmanneksella avustus muuttuu vähemmän kuin 10 % ja 70 %:lla muutos on enintään 20 %. Yli 30 % muutos tulee noin 13 %:lle tiepituudesta. Avustusprosenttien jakauma alueittain on esitetty kuvassa 10. Nykytilan (= vuoden 1995) avustusprosenteissa - 0 % tarkoittaa sitä ryhmää yksityisiä teitä, jotka olivat tarkastelussa mukana "mandollisesti valtionavustukseen olkeutettuina teinä". - 100 % tarkoittaa yleisiä teitä, joilla on liikennettä vähemmän kuin 150 ajon./vrk. - Muut prosenttiluokat koostuvat ko. kymmenlukua lähinnä olevista prosenteista. Esim. 50 % teistä, joiden nykyinen avustus on 45 54 %. % Järvi-Suomi 45 --------_-_- 40 35.n1_H_ 11111 60 Avustus prosentti % Länsirannikko 45 -. 40 30 25 20 Nykytila MIIi Metsä -Suomi 45 40_ Nykytila jo M11i 30 0 40 50 60 70 80 100 Avustusprosentti Avustus pros entti ii Kuva 10: Avustusprosenttien jakauma alueittain.

90 Vähäliikenteisten teiden tienpitomallin testaaminen 25 MALLIN TESTAUS Rahoituksessa tapahtuvat muutokset Etelä- ja Lounais-Suomessa mallin käyttö lisää hieman (n. 2 Mmklv) ko. yksityistieavustuk alueelle suuntautuvaa valtion rahoitusta. Lisäys kohdistuu jotka kasvavat keskimäärin runsaat 6 % (47,7-54,0 %, puolet lisäyk--sun, sestä aiheutuu mallin hieman aiempaa korkeammasta avustustasosta). Tiekuntien kustannusvastuuta yleisten muutokset vähentävät noin 3,5 Mmklv. Järvi-Suomen alueella mallin käyttö vähentää alueelle tulevaa valtionrahoitusta 90-luvun alun tasosta runsaat 25 Mmklv. Tiekuntien kustannusvastuuta muutokset lisäävät noin 7,5 Mmk/v. Valtionavustusta saavilla yksityisillä teillä avustusten taso säilyy keskimäärin ennallaan (55,7 %). Länsirannikolla mallin käyttö vähentää alueelle tulevaa valtionrahoitusta -luvun alun tasosta noin 6 Mmklv ja lisää tiekuntien kustannusvastuuta 1,3 Mmk/v. Valtionavustusta saavien yksityisten teiden avustukset kas- noin vavat keskimäärin 3,5 % (53,9-57,4 %). Pohjoisen Metsä-Suomen alueella valtionrahoituksen määrä vähenee muutosten myötä 90-luvun alun tasosta noin 23 Mmk/v. Tiekuntien kustan lisääntyy samalla noin 4,4 Mmk/v. Valtionavustusta saavilla teillä -nusvastuu avustus kasvaa alimman avustusluokan mukaantulosta huolimatta keskimäärin yhden prosentin (61,5-62,5 %). Valtion rahoitus vähäliikenteisten teiden kunnossapitoon Etelä- ja Lounais -Suomi 90-luvun j 45 29 alkupuoli Malli 43 33 I Tiekuntien rahoitusosuus vähenee 3.5 Mmklv Järvi -Suomi 90-luvun alkupuoli Malli Länsirannikon lakeudet 90-luvun 43 25 alkupuoli Malli 33 28 1,3 Pohjoinen Metsä -Suomi 90-luvun 64 alkupuoli Malli 33 19 44 0 50 100 150 200 Vähäliikenteisten yleisten teiden kunnossapito (KVL < [=1] 150) Yksityisten teiden kunossapidon valtionavustus Tiekunnille tuleva lisärahoitus Kuva 11: Arvio mallin alueellisista vaikutuksista vähälllkenteisten teiden kunnossapidon rahoitukseen (oletus: yksityistieavustukset maksetaan täysimääräisinä).

-noarvo 1,5 26 Vähälilkenteisten teiden tienpitomallin testaaminen MALLiN TESTAUS 3.3.3 Merkittävyystekijöiden painotuksen vaikutus Mallin herkkyyttä merkittävyystekijöiden erilaisille painotuksille testattiin kaksinkertaistamalle vuorotellen kunkin tekijän asukasmäärään suhteutettu pal (1 asukas = 0,5 työpaikkaa I 1,2 loma -asuntoa I 75 ha metsää). Tarkastelu osoitti, että eri tekijöiden painottaminen vaikuttaa koko maan tasolla hyvin samalla tavalla teiden avustusluokkajakaumaan, erot eri avustusluokkien sisällä ovat yhden prosentin luokkaa. Jos indeksirajat pidetään samoina, kuin peruspainotuksilla, keskimääräinen avustusprosentti kasvaa maatalouden työpaikkoja painotettaessa 1,1 %, loma-asutusta painotettaessa % ja metsiä painotettaessa 1,5 %. Kaikkien työpaikkojen painottaminen kasvattaa avustusprosenttia hiukan yli 1,5 %. Alueellisesti erot ovat jonkin verran suurempia: avustusluokkien sisällä enimmillään noin 3 % ja keskimääräisessä avustusprosentissa noin 1 %. -asutuksen painottaminen suosii Järvi-Suomen aluetta ja jossain mää- Loma rin myös Etelä- ja Lounais-Suomea. Metsä-Suomen alueella sen vaikutus on ja ehkä yllättäen vähäisin. Metsien painotus taas suosii Pohjois-Suomea myös Pohjanmaan aluetta. Myös Järvi-Suomessa metsien vaikutus on lähes yhtä suuri. Maatalouden työpaikkojen painottamisella ei juurikaan ole alueellista merkitystä (kuva 11). Kaikkien työpaikkojen painotuksesta hyötyy Eteläja Lounais-Suomi, jossa muiden kuin maa- ja metsätaloustyöpaikkojen määrä on lähes kaksi kolmannesta vähäliikenteisten teiden vaikutusalueella olevista työpaikoista. Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa tilanne on päinvastainen; kaksi kolmannesta vähäliikenteisten teiden vaikutusalueella olevista työpaikoista on nimenomaan maa- ja metsätalouden työpaikkoja. Kuva 12: Eri merkittävyystekjöiden painotuksen vaikutus keskimääräiseen avustusprosenttiin.

-minen Vähälilkenteisten teiden tienpitomallin testaaminen 27 JOHTOPAATÖKSET 4 JOHTOPÄÄTÖKSET 1. Mallin käyttöönotto edellyttää melko suurta pohjatyötä, kun kaikille teille on vaikutusalue. Mallissa tarvittavien tietojen poiminen ja päivittä määriteltävä paikkatietorekistereistä on vaikutusalueen määrittämisen jälkeen ATK-rutiinia. Vaikutusalueen määrittäminen ja tietojen poiminen ovat kuitenkin huomattavasti pienempi työ kuin nykyisenkaltaisen avustuspäätöksen ja määrittämiseen tarvittavan tiedon kokoaminen, joka kunnossapitoluokan myös edellyttää tien vaikutusalueen määrittämistä ja erilaisten liikennettä ym. koskevien tietojen hankkimista. Työmäärä tulisi olemaan koko maassa arviolta 2-2,5 henkilötyövuotta. Tiepiireittäin työmäärä vaihtelisi Lapin vajaasta kuukaudesta Savo-Karjalan ja Kaakkois-Suomen 4-5 kuukauteen (arvion perusteena 10 min/tie). 2. Malli kohtelee eri puolilla maata olevia kiinteistöjä valtion rahoituksen osalta nykyistä järjestelmää tasa-arvoisemmin, sillä avustukseen vaikuttavat vain vaikutusalueen olosuhteet, ei alueen "keskimääräinen vauraus". Sa- tien mantyyppistä, sosiaalista tasa-arvoa tukevaa elementtiä, kuin 90-luvun alussa voimassa olleessa avustusjärjestelmässä, malli ei kuitenkaan sisällä (tie perustuva lisäavustus). -kohtainen, tieosakkaiden varallisuusasemaan 3. Yksityisiin teihin ja vähäliikenteisiin yleisiin teihin kohdistuvan valtionrahoituksen nykyistä alueellista jakaumaa on vaikea kuvata koko maassa yhtenäisesti sovellettavilla periaatteilla. Yleisten teiden määrän huomattava vähentyminen sekä vanhassa järjestelmässä olleen perusprosentin poistuminen kasvattavat kiinteistöjen ja kuntien tienpitomenoja erityisesti Keski- ja kompensoiminen edellyttäisi Pohjois- Pohjois-Suomessa. Menojen kasvun Suomessa noin 15 %:n, Itä-, Keski- ja Kaakkois-Suomessa noin 6 %:n ja 3 %:n tasokorotusta yksityisten teiden avustuksiin. Länsi-Suomessa vajaan Vaihtoehtoisesti avustettavien teiden määrää tulisi lisätä 90-luvun alun tasosta Pohjois-Suomessa noin 2000 km, Itä-, Keski- ja Kaakkois-Suomessa runsaat 3500 km ja Länsi-Suomessa noin 500 km. 4. Haja-asutusalueiden väestön muuta maata nopeampi vähentyminen erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa johtaa siihen, että mallin mukaisesti lasket - tujen, teiden merkittävyyteen perustuvien avustusten jakauma painottuu jatkossa entistä enemmän eteläisen Suomen hyväksi. Väestön väheneminen ei kuitenkaan suoraan vähennä liikenteen kysyntää, sillä esimerkiksi yksikin toimiva karjataloustila edellyttää säännöllistä maidonkeräilyä ja toisaalta tuottajien vähentyminen ei välttämättä vähennä tuotantoa (tuotantotietojen käyttäminen tien merkittävyystekijänä ei ole mandollista). 5. Mallin perusidea, tien merkittävyyteen perustuva avustuksen määräytyminen, on testauksen perusteella ainakin teknisesti käyttökelpoinen tapa määritellä valtion osallistuminen vähäliikenteisten teiden tienpitoon. Paikkatietoon perustuva merkittävyyden määrittäminen on myös täsmällinen ja työn tekijästä lähes riippumaton, nykyaikainen tapa ratkoa avustuskysymyksiä. Malliin tulisi kuitenkin löytää mekanismi, joka vaikuttaisi niin, ettei avustuskäytäntö vähenevän väestön alueilla kiihdyttäisi tapahtumassa olevaa muutosta vaan tukisi siellä olevaa elinkeino- ym. toimintaa. Yksittäisen ihmisen näkökulmasta tien merkitys yleensä kasvaa, vaikka se yhteiskunnan kannalta vähenisikin, sillä käynnissä oleva kehitys edellyttää entistä enemmän liikkumista ja entistä täsmällisempää kuijetusten ajoittamista.

28 Vähällikenteisten teiden tienpitomallin testaaminen JATKOTOIMENPITEET 5 JATKOTOIMENPITEET Mallista pyydetään tiepiirien lausunnot ja sen jälkeen testauksen tulokset annetaan liikenne- ja viestintäministeriölle pohjaksi pienväyläpolitiikan kehittämiseen. Tiepiireiltä pyydettävissä lausunnoissa haetaan kannanottoja lähinnä mallin ideaan, alueellisia painotuksia koskeviin kysymyksiin, ja teiden merkittävyyttä kuvaavien tekijöiden määrittämiseen. Mallin kehittäminen tulee ottaa huomioon myös yksityistierekisterin kehittämisessä niin, että se mandollistaa mallissa tarvittavien tietojen sisällyttämi rekisteriin ja tietojen joustavan käytön. -sen

ISSN 1457-9871 ISBN 951-726-834-3 TIEL 3200722