VIERAAT AINEET ELÄIMISTÄ SAATAVISSA ELINTARVIKKEISSA (Vierasaineasetus)

sivu 1/10 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ ASETUS 13/EEO/2001 VIERAAT AINEET ELÄIMISTÄ SAATAVISSA ELINTARVIKKEISSA (Vierasaineasetus) 1 Soveltamisala Maa- ja metsätalousministeriö antaa tässä asetuksessa ja sen liitteissä säännökset vieraiden aineiden esiintymisen valvonnasta ja vieraiden aineiden sallituista enimmäismääristä eläimistä saatavissa elintarvikkeissa. Lisäksi asetuksessa ja sen liitteissä säädetään lääkeaineiden ja muiden eläinten käsittelyssä käytettävien aineiden käytön valvonnasta tuotantotiloilla. Säännökset ovat sitovia. Asetus sisältää myös suosituksia, jotka on kirjoitettu kursiivilla. Suositukset eivät ole sitovia. Asetuksessa on riittävän yleiskuvan saamiseksi selostettu eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annetun lain (1195/1996, muut. 1121/1998, 803/1999, 664/1999, 1112/2000, hygienialaki), eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annetun asetuksen (1336/1996, muut. 683/1998, 102/2001, hygienia-asetus) ja eläinten lääkitsemisestä annetun lain (617/1997, muut. 671/1999, lääkitsemislaki) säännöksiä, jotka on kirjoitettu petiitillä. Laitosten omavalvontaan kuuluvasta eläimistä saatavien elintarvikkeiden vieraiden aineiden valvonnasta säädetään erikseen asianomaisia elintarvikkeita koskevissa maa- ja metsätalousministeriön päätöksissä ja asetuksissa. (eli tämä säädös koskee viranomaisvalvontaa eläimistä saatavissa elintarvikkeissa.) 2 Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan: 1) eläimistä saatavalla elintarvikkeella nauta- ja kavioeläinten, sian, lampaan, vuohen, siipikarjan, poron, kanin, luonnonvaraisten ja tarhattujen riistaeläinten sekä matelijoiden lihaa ja kyseisten eläinlajien lihasta saatavia tuotteita; kalastustuotteita, sammakoita ja etanoita sekä niistä saatavia tuotteita; maitoa, mukaanlukien ternimaito, ja siitä saatavia tuotteita; munia sekä kanojen, ankkojen, hanhien, kalkkunoiden, helmikanojen ja viiriäisten munista valmistettuja munavalmisteita; sekä hunajaa; 2) vieraalla aineella elintarvikkeessa olevaa ainetta, joka ei ole elintarvikkeen valmistus- tai lisäaine, ja joka voi tehdä elintarvikkeen ihmisen terveydelle vahingolliseksi tai muuten elintarvikkeeksi kelpaamattomaksi; 3) valvontaviranomaisella hygienialain tarkoittamaa kunnan valvontaviranomaista ja valtion tarkastuseläinlääkäriä sekä lääninhallitusta, lääninhallituksen valvontatehtävään määräämää eläinlääkäriä ja Elintarvikevirastoa; 4) kielletyllä lääkeaineella lääkeainetta, jonka käyttö on kokonaan kielletty tuotantoeläimille maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä eräiden lääkeaineiden käytön kieltämisestä eläimille (743/1997, muut. 935/1998, 510/2000); 1. käytöltään rajoitetulla lääkeaineella lääkeainetta, jonka käyttöä tuotantoeläimille on rajoitettu maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä eräiden lääkeaineiden käytön kieltämisestä eläimille; 2. lääkeaineiden laittomalla käytöllä eräiden lääkeaineiden käytön kieltämisestä eläimille annetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä kielletyn lääkeaineen käyttöä tuotantoeläimelle tai käytöltään rajoitetun lääkeaineen käyttöä tuotantoeläimelle kyseisen päätöksen kieltämällä tavalla; 3. tuotantoeläimillä nautaeläimiä, sikoja, lampaita, vuohia, siipikarjaa, hevosia ja muita kavioeläimiä, elintarvikkeina käytettäviksi kasvatettavia luonnonvaraisiin lajeihin kuuluvia nisäkkäitä, lintuja, matelijoita, sammakkoeläimiä ja etanoita, viljeltäviä kaloja ja muita veden eläimiä, hunajan tuotantoon käytettäviä mehiläisiä sekä poroja; 4. tuotantotilalla eläintenpitoyksikköä, jossa kasvatetaan tai pidetään tuotantoeläimiä; 5. laitoksella hygienialain tarkoittamaa laitosta; 6. tuotantoeläinryhmällä samanaikaisesti samalla tuotantotilalla samanlaisissa olosuhteissa kasvatettuja

sivu 2/10 samaan eläinlajiin ja ikäryhmään kuuluvia tuotantoeläimiä; sekä 7. vertailumenetelmällä tutkimusmenetelmää, jonka antamaa tulosta pidetään kiistatapauksessa oikeana tuloksena ja jonka antamiin tuloksiin muiden menetelmien tuloksia verrataan. 3 Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2001.

sivu 3/10 LIITTEIDEN SISÄLLYSLUETTELO LIITE 1 VIERAIDEN AINEIDEN SEKÄ LÄÄKEAINEIDEN KÄYTÖN VALVONTA LUKU 1. VIERAITA AINEITA KOSKEVAT VAATIMUKSET LUKU 2. VIERAIDEN AINEIDEN ESIINTYMISEN VALVONTA LUKU 3. KANSALLINEN VIERASAINEVALVONTAOHJELMA LUKU 4. VALVONTA TUOTANTOTILALLA A. Toimenpiteet epäilyn perusteella B. Todettu lääkeaineiden laiton käyttö C. Todetut muut lääkejäämät ja vieraat aineet LUKU 5. NÄYTTEENOTTO LUKU 6. NÄYTTEIDEN TUTKIMINEN LUKU 7. TOIMENPITEET POSITIIVISEN TULOKSEN PERUSTEELLA LUKU 8. SELVITYKSET MUISSA VALTIOISSA LUKU 9. VILJELLYT KALAT JA TARHATUT RIISTAELÄIMET LIITE 2 VIERAIDEN AINEIDEN SALLITUT ENIMMÄISMÄÄRÄT ELÄIMISTÄ SAATAVISSA ELINTARVIKKEISSA 1. RASKASMETALLIT 2. HISTAMIINI JA MERELLISET BIOTOKSIINIT 3. TORJUNTA-AINEJÄÄMÄT 4. LÄÄKEJÄÄMÄT 5. RADIOAKTIIVISET AINEET 6. MUUT VIERAAT AINEET

sivu 4/10 LIITE 1 VIERAIDEN AINEIDEN SEKÄ LÄÄKEAINEIDEN KÄYTÖN VALVONTA LUKU 1. VIERAITA AINEITA KOSKEVAT VAATIMUKSET 1. Elintarvikkeena ei saa käyttää eikä elintarvikkeena käytettäväksi luovuttaa sellaisia eläimistä saatavia elintarvikkeita, joissa on todettu olevan: vieraita aineita yli tämän asetuksen liitteessä 2 annettujen sallittujen enimmäismäärien tai, jos sallittua enimmäismäärää ei ole annettu, vieraita aineita siinä määrin, että ne tekevät elintarvikkeen ihmisen terveydelle haitalliseksi tai muuten elintarvikkeeksi kelpaamattomaksi, kiellettyjä lääkeaineita; tai sallittuja hormonilääkeaineita siinä määrin, että kyseisen hormonin ylin luonnollinen fysiologinen taso ylittyy. 2. Elintarvikkeena ei saa käyttää eikä elintarvikkeena käytettäväksi luovuttaa myöskään sellaisia eläimistä saatavia elintarvikkeita, jotka ovat peräisin eläimestä, jolle on käytetty lääkeaineita laittomalla tavalla. Vieraita aineita ovat esimerkiksi eläimistä saatavissa elintarvikkeissa esiintyvät lääkejäämät, torjunta-ainejäämät, eräät raskasmetallit, ympäristömyrkyt, simpukkamyrkyt ja histamiini. LUKU 2. VIERAIDEN AINEIDEN ESIINTYMISEN VALVONTA Hygienialain 10 :n mukaan kunta huolehtii alueellaan lain mukaisesta valvonnasta ja tarkastuksesta. Elintarvikevirasto huolehtii kuitenkin lain mukaisesta valvonnasta ja tarkastuksesta teurastamossa ja teurastamon yhteydessä olevassa laitoksessa hygienialain 10 :n ja hygienia-asetuksen 8 :n nojalla. Lääninhallitus vastaa hygienia-asetuksen 9 :n mukaan poroteurastamojen ja poron teurastuspaikkojen valvonnasta. 3. Kunnan valvontaviranomaisen tai valtion tarkastuseläinlääkärin on otettava eläimistä saatavasta elintarvikkeesta näytteet vieraiden aineiden tutkimista varten silloin, kun on syytä epäillä elintarvikkeessa esiintyvän vieraita aineita siinä määrin, ettei sitä saa käyttää elintarvikkeena. 4. Jos eläimistä saatavasta elintarvikkeesta on todettu viranomaisen tekemässä tutkimuksessa tai laitoksen omavalvontaan kuuluvassa tutkimuksessa vieraita aineita, kunnan valvontaviranomaisen tai valtion tarkastuseläinlääkärin on tarvittaessa selvitettävä vieraiden aineiden esiintymisen syitä valvomassaan laitoksessa tai valvomallaan tuotantotilalla. Kunnan valvontaviranomaisen tai tarkastuseläinlääkärin on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin vieraiden aineiden esiintymisen estämiseksi. LUKU 3. KANSALLINEN VIERASAINEVALVONTAOHJELMA Elintarvikevirastosta annetun lain 2 :n ja Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksesta annetun lain 2 :n sekä hygienia-asetuksen 7 :n mukaan Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos ja Elintarvikevirasto huolehtivat eläimistä saatavien elintarvikkeiden kansallisen vierasainevalvonnan toteuttamisesta. Hygienia-asetuksen 7 :n mukaan Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos ja Elintarvikevirasto voivat tässä tehtävässä käyttää apunaan lääninhallituksia ja kunnan valvontaviranomaisia.*** LUKU 4. VALVONTA TUOTANTOTILALLA Lääkitsemislain 6 :n mukaan lääninhallitus ohjaa ja valvoo lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista läänin alueella. A. Toimenpiteet epäilyn perusteella 9. Jos on perusteltua syytä epäillä, että lääkeaineiden tai muiden eläinten käsittelyssä käytettävien aineiden käyttöä koskevia säännöksiä on rikottu, lääninhallituksen tai lääninhallituksen tähän tehtävään määräämän eläinlääkärin on tehtävä tarkastus epäillylle tuotantotilalle. Tarkastuksen yhteydessä on selvitettävä lääkeaineiden ja muiden eläinten käsittelyssä käytettävien aineiden käyttöä ja hallussapitoa sekä otettava selvityksen vaatimat näytteet.

sivu 5/10 Lääninhallitus ei määrää tarkastustehtäviin sellaisia eläinlääkäreitä, joiden voidaan epäillä olevan jäävejä tuotantotilan tarkastukseen esimerkiksi sen takia, että he vastaavat tuotantotilan eläinten lääkitsemisestä. Jos tuotantoeläimille epäillään käytetyn lääkeaineita laittomalla tavalla, tarvittavat näytteet on otettava eläimistä, niistä saatavista tuotteista, eläinten rehuista tai juomavedestä. 10.Tarkastuksen yhteydessä on aina tarkastettava tuotantoeläinten omistajan tai haltijan pitämä kirjanpito tuotantoeläinten lääkityksestä. B. Todettu lääkeaineiden laiton käyttö 11.Jos tuotantotilalta otetut näytteet tai kyseiseltä tilalta peräisin olevista eläimistä saatavista elintarvikkeista otetut näytteet osoittavat, että lääkeaineita on tuotantotilalla käytetty laittomalla tavalla, lääninhallituksen on huolehdittava seuraavista toimenpiteistä: Läänineläinlääkäri tai lääninhallituksen määräämä eläinlääkäri tekee tarkastuksen tuotantotilalle kiellettyjen tai käytöltään rajoitettujen lääkeaineiden esiintymisen syyn selvittämiseksi sekä lääkeaineiden laittoman käytön laajuuden tutkimiseksi. Tarkastuksen yhteydessä otetaan selvitystä varten tarvittavat näytteet. Tähän näytteenottoon kuuluvat näytteet eläinten rehuista, juomavedestä ja tilalla olevista lääkkeistä. Tilan kaikista tuotantoeläinryhmistä otetaan näytteet siten, että jokaisesta ryhmästä näytteitä tulee tilastollisesti edustava määrä. Tuotantotilan tuotantoeläimet tutkitaan implantaattien varalta. Tuotantotilan tuotantoeläimet merkitään tunnistamista varten. Tuotantoeläinten siirtäminen pois tilalta kielletään tutkimustulosten valmistumiseen saakka. Myös kyseisistä tuotantoeläimistä saatavien tuotteiden luovuttaminen elintarvikkeena tai rehuna käytettäväksi kielletään tutkimustulosten valmistumiseen saakka. Tuotantoeläimiä saadaan kuitenkin siirtää tilalta lääninhallituksen erikseen määräämään paikkaan. Eläinten siirron on tällöin tapahduttava lääninhallituksen valvonnassa. Tarvittaessa lääninhallitus voi pyytää poliisilta virka-apua tarkastusten suorittamiseen sekä eläinten siirtokiellon noudattamisen valvontaan. Lääninhallitus ilmoittaa tilan tuotantoeläimiä koskevasta siirtokiellosta ja tuotteiden luovutuskiellosta sille teurastamolle, meijerille tai muulle yksikölle, johon tilalta on toimitettu tuotteita elintarvikkeena tai rehuna käytettäväksi. Todetun kielletyn tai käytöltään rajoitetun lääkeaineen alkuperää selvitetään koko aineen valmistus-, myynti- ja kuljetusketjun osalta. Kyseessä olevan lääkeaineen käytön seurantaa tehostetaan sillä alueella, jossa kyseinen tuotantotila sijaitsee. Lääkitsemislain 40 :n mukaan silloin, kun tuotantoeläimestä tai siitä saadussa tuotteessa todetaan sellaisia lääkeaineita, joiden käyttö kyseiselle eläimelle on kielletty, eläimen omistajan tai haltijan on maksettava asian selvittämiseksi tehdyistä tutkimuksista ja selvityksistä aiheutuvat kustannukset. 12. Lääninhallituksen on määrättävä sellaiset tuotantoeläimet, joille on tehtyjen tutkimusten perusteella todettu käytetyn lääkeaineita laittomalla tavalla, lopetettaviksi ja niiden ruhot ja muut niistä saadut tuotteet hävitettäviksi. Eläimet on lopetettava kyseisellä tuotantotilalla. Eläinten ruhot ja muut eläimistä saadut tuotteet ovat suuririskistä eläinjätettä, joka on käsiteltävä eläinjätteen käsittelystä annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (1022/2000) säädetyllä tavalla. Lääkitsemislain 40 :n mukaan laittomasti lääkittyjen eläinten lopettamisesta ja hävittämisestä aiheutuvista kustannuksista vastaa eläimen omistaja tai haltija. 13. Lääninhallituksen on otettava näytteet kaikista tuotantoeläimistä, joita perustellusti epäillään lääkityn laittomasti. Kuitenkin silloin, kun tehtyjen tutkimusten perusteella todetaan, että osalle tuotantoeläinryhmän tutkituista eläimistä on käytetty lääkeaineita laittomalla tavalla, eläinten omistaja tai haltija päättää siitä, tutkitaanko kaikki ryhmän eläimet vai määrätäänkö koko tuotantoeläinryhmä suoraan lopetettavaksi ja hävitettäväksi.

sivu 6/10 Lääninhallitus pyytää eläinten omistajalta tai haltijalta kirjallisen suostumuksen joko ryhmän kaikkien eläinten tutkimiseen tai eläinryhmän suoraan lopettamiseen. 14. Lääninhallituksen on määrättävä tuotantotila sekä muut saman omistajan omistuksessa olevat tuotantotilat tehostettuun valvontaan tuotantotilalla tehtyä selvitystä seuraavan 12 kuukauden ajaksi. Tämän tehostetun valvonnan aikana: läänineläinlääkärin tai lääninhallituksen määräämän eläinlääkärin on tehtävä tuotantotilalle säännöllisiä tarkastuksia lääkeaineiden laittoman käytön valvomiseksi, kaikki kyseiseltä tuotantotilalta teurastamoon, teurastuspaikkaan tai muuhun laitokseen lähetetyt tuotantoeläinryhmät on tutkittava asianomaisen tarkastuseläinlääkärin tai kunnan valvontaviranomaisen toimesta lääkeaineiden laittoman käytön varalta, ja tuotantotilalta peräisin olevat muut eläimistä saatavat elintarvikkeet on tarvittaessa tutkittava säännöllisesti lääkeaineiden laittoman käytön varalta. Tällöin näytteet ottaa tuotantotilaa tai sitä laitosta, johon elintarvikkeet on tuotantotilalta lähetetty, hygienialain nojalla valvova kunnan valvontaviranomainen. Lääninhallituksen on ilmoitettava asianomaisia laitoksia hygienialain nojalla valvoville kunnan valvontaviranomaisille ja valtion tarkastuseläinlääkäreille tuotantotilan eläimiin ja niistä saatuihin elintarvikkeisiin kohdistetusta tehostetusta valvonnasta. Lääninhallituksen on annettava näille viranomaisille yksityiskohtaiset ohjeet tehostetun valvonnan toteuttamisesta. Lääkitsemislain 40 :n mukaan tehostettuun valvontaan sisältyvien tutkimusten kustannukset on perittävä kyseessä olevien tuotantoeläinten haltijalta tai omistajalta. 15.Lääninhallituksen on toimitettava tehtyjen tutkimusten ja selvitysten tulokset maa- ja metsätalousministeriölle sekä Elintarvikevirastolle. C. Todetut muut lääkejäämät ja vieraat aineet 16.Jos tuotantotilalta peräisin olevista eläimistä saatavissa elintarvikkeissa on todettu lääkejäämiä tai muita vieraita aineita yli sallittujen enimmäismäärien eikä kyseessä ole lääkeaineiden laiton käyttö, lääninhallituksen on huolehdittava seuraavista toimenpiteistä: läänineläinlääkäri tai lääninhallituksen määräämä eläinlääkäri tekee tuotantotilalle tarkastuksen lääkejäämien tai muiden vieraiden aineiden esiintymisen syyn selvittämiseksi ja ottaa selvitystä varten tarvittavat näytteet, ja tarvittaessa selvitetään todetun lääkeaineen tai vieraan aineen alkuperää. 17. Tuotantotilalle ei kuitenkaan tarvitse tehdä tarkastusta, jos eläimen omistaja tai haltija on ilmoittanut eläimen lääkityksestä asianomaiselle laitokselle lääkitsemislain 18 :n edellyttämällä tavalla lähettäessään eläimen tai siitä saadun tuotteen kyseessä olevaan laitokseen teurastettavaksi tai muuten elintarvikkeena käytettäväksi. 18. Jos tuotantotilalta peräisin olevasta eläimestä saadusta elintarvikkeesta on todettu lääkejäämiä yli sallittujen enimmäismäärien, lääninhallitus voi tarvittaessa määrätä tilan tuotantoeläimet merkittäviksi ja kieltää määräajaksi tuotantoeläinten siirtämisen tilalta. 19. Jos on perusteltua syytä epäillä, että tuotantotilan eläimissä tai niistä saaduissa tuotteissa esiintyy lääkejäämiä tai muita vieraita aineita siinä määrin, että ne voivat tehdä eläimistä saatavat elintarvikkeet elintarvikkeeksi kelpaamattomaksi, voi tuotantotilaa hygienialain nojalla valvova kunnan valvontaviranomainen kieltää tuotantotilaa määräajaksi toimittamasta eläimiä tai niiden tuotteita elintarvikkeena käytettäväksi. Tänä aikana kunnan valvontaviranomainen ottaa näytteet tilan tuotteista kyseisen vieraan aineen esiintymisen selvittämiseksi ja tuotteiden elintarvikekelpoisuuden tutkimiseksi. 20.Jos samalta tuotantotilalta peräisin olevista eläimistä saatavissa elintarvikkeissa todetaan toistuvasti vieraita aineita yli sallittujen enimmäismäärien, lääninhallituksen on määrättävä kyseinen tila

sivu 7/10 tehostettuun valvontaan 6 kuukauden ajaksi. Vieraiden aineiden toistuvana esiintymisenä pidetään sitä, että tuotantotilalta peräisin olevista eläimistä saatavissa elintarvikkeissa todetaan vieraita aineita yli sallittujen enimmäismäärien useammin kuin kaksi kertaa 3 vuoden aikana. Hygienia-asetuksen 15 :n mukaan tuotantotilan on ilmoitettava eläviä eläimiä laitokseen toimittaessaan kirjallisesti teurastamolle, teurastuspaikalle tai muulle laitokselle tieto edeltävän 3 vuoden aikana lihantarkastuksen yhteydessä tai muussa tutkimuksessa saman tuotantotilan toisesta eläimestä todetusta vieraasta aineesta. Tehostetun valvonnan aikana tuotantotilalta peräisin olevia eläimistä saatavia elintarvikkeita on tutkittava säännöllisesti vieraiden aineiden esiintymisen varalta. Asianomaista tuotantotilaa valvovan kunnan valvontaviranomaisen tai sitä laitosta, johon eläimet tai niistä saadut tuotteet toimitetaan elintarvikkeena käytettäväksi, valvovan kunnan valvontaviranomaisen tai valtion tarkastuseläinlääkärin on otettava tätä tarkoitusta varten tarvittavat näytteet. Lääninhallituksen on ilmoitettava tuotantotilalta peräisin oleviin eläimistä saataviin elintarvikkeisiin kohdistuvasta tehostetusta valvonnasta asianomaisille kunnan valvontaviranomaisille ja valtion tarkastuseläinlääkäreille. Lääninhallituksen on annettava myös yksityiskohtaiset ohjeet valvonnan ja näytteenoton suorittamisesta. Lääkitsemislain 40 :n mukaan tehostettuun valvontaan sisältyvien tutkimusten kustannukset on perittävä kyseessä olevan tuotantotilan tuotantoeläinten omistajalta tai haltijalta. 21.Lääninhallituksen on toimitettava tehtyjen tutkimusten ja selvitysten tulokset maa- ja metsätalousministeriölle sekä Elintarvikevirastolle. LUKU 5. NÄYTTEENOTTO 22.Valvontaviranomaisten on otettava tämän asetuksen edellyttämät näytteet. Näyte on merkittävä siten, ettei synny epäilystä siitä, mistä näyte on otettu. Näytteet on otettava asianmukaisiin näytteenottoastioihin siten, että näytteiden saastuminen ja muuttuminen estetään mahdollisimman hyvin. Astiat on suljettava sinetillä. 23.Näytettä seuraavaan asiakirjaan on liitettävä seuraavat tiedot: tuotantoeläinten omistajan tai haltijan nimi ja osoite, tuotantotilan osoite, hygienialain mukaisen laitoksen nimi, osoite ja rekisterinumero silloin, kun näyte on otettu laitoksessa, näytteenoton ajankohta ja näytteen lähetyspäivä, näytteen numero, näytteen laatu ja näytteenottotapa, kyseessä oleva eläinlaji, näytteenoton syy, näytteen määrä, tutkittavaksi pyydetyt yhdisteet ja näytteen ottaneen viranomaisen nimi ja osoite. Elävästä tai teurastetusta eläimestä otettuja näytteitä seuraavaan asiakirjaan on liitettävä lisäksi seuraavat tiedot: eläimen tunnistustiedot, eläimen sukupuoli, sisältäen tiedon mahdollisesta tiineydestä, eläimen ikä ja eläimen lääkitys viimeisen 4 kuukauden aikana, jos tämä tieto on saatavissa. 24.Näytteenottajan on allekirjoitettava näytettä seuraava asiakirja. Silloin kun se on mahdollista, asiakirjaan pyydetään myös tuotantotilan eläinten omistajan tai haltijan taikka hygienialain mukaisen laitoksen edustajan allekirjoitus. Asiakirjasta on jäätävä yksi kopio näytteenottajalle. Yksi kopio on annettava sille tuotantotilalle tai laitokselle, josta näyte on otettu. Näytteen mukana laboratorioon on lähetettävä yksi kopio asiakirjasta. Lisäksi näytteenottajan on lähetettävä tuotantotiloilla otetuista näytteistä yksi kopio asiakirjasta maa- ja metsätalousministeriöön ja hygienialain mukaisissa laitoksissa otetuista näytteistä yksi kopio Elintarvikevirastoon. 25.Tuotantoeläinten tai eläimestä saatavan elintarvikkeen omistajan tai haltijan niin vaatiessa on otetun

sivu 8/10 näytteen kanssa samanaikaisesti otettava vastanäyte. Näyte ja vastanäyte on otettava samalla lailla samasta eläimestä tai samasta tuote-erästä. Vastanäyte on suljettava ja merkittävä asianmukaisesti. Vastanäyte on luovutettava tuotantoeläinten tai eläimestä saatavan elintarvikkeen omistajalle tai haltijalle käytettäväksi haluttaessa laboratoriotutkimuksiin. Omistajan tai haltijan on säilytettävä vastanäytettä siten, ettei sen alkuperästä synny epäilystä ja siten, ettei tutkittava ominaisuus näytteessä muutu. Lisäksi näytteiden ottamisessa on noudatettava hygienialain mukaisten näytteiden ottamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (3/EEO/2000) säännöksiä. 26.Viranomaistutkimuksiin tarkoitettu näyte on jaettava kahteen samanlaiseen osaan aina, kun se on teknisesti mahdollista. Molempien osien (näyte ja kaksoisnäyte) on oltava niin suuret, että halutun yhdisteen tutkiminen niistä molemmista on mahdollista. LUKU 6. NÄYTTEIDEN TUTKIMINEN *** LUKU 7. TOIMENPITEET POSITIIVISEN TULOKSEN PERUSTEELLA *** LUKU 8. SELVITYKSET MUISSA VALTIOISSA *** LUKU 9. VILJELLYT KALAT JA TARHATUT RIISTAELÄIMET Lääkitsemislain 14 :n mukaan viljeltyjä kaloja tai tarhattuja riistaeläimiä ei saa laskea vapauteen varoajan kuluessa, jollei luotettavalla selvityksellä pystytä osoittamaan, ettei siitä aiheudu haittaa ihmisille, eläimille tai ympäristölle. 42.Jos viljeltyjen kalojen tai tarhattujen riistaeläinten omistaja tai haltija haluaa laskea viljellyt kalat tai tarhatut riistaeläimet vapauteen eläimille annetun lääkkeen varoajan kuluessa, eläinten omistajan tai haltijan on toimitettava lääninhallitukselle selvitys, jossa esitetään perustelut sille, ettei eläinten vapauteen laskemisesta aiheudu haittaa ihmisille, eläimille tai ympäristölle. Selvityksestä on käytävä ilmi ne syyt, joiden vuoksi eläimet halutaan laskea vapauteen varoajan kuluessa. Selvitys on toimitettava sen läänin lääninhallitukselle, jonka alueella eläimet on tarkoitus laskea vapauteen. Lääninhallituksen on kiellettävä eläinten vapauteen laskeminen, jos annettu selvitys ei ole riittävä ja luotettava. Viljeltyjä kaloja tai tarhattuja riistaeläimiä voidaan laskea vapauteen varoajan kuluessa esimerkiksi silloin, kun eläinten kalastus- tai metsästyskauteen on vielä niin pitkä aika, että varoaika on kauden koittaessa jo ohi. Selvitystä arvioitaessa otetaan huomioon lääkittyjen eläinten koko ravintoketjulle aiheuttamat haitat ja mahdolliset eläintautiriskit. Ilmoitus tehdään lääninhallitusten elintarvikeosastolle. Tarkemmat tiedot löytyvät www.laaninhallitus.fi

sivu 9/10 LIITE 2 VIERAIDEN AINEIDEN SALLITUT ENIMMÄISMÄÄRÄT ELÄIMISTÄ SAATAVISSA ELINTARVIKKEISSA 1. RASKASMETALLIT Lyijyn, kadmiumin ja elohopean sallituista enimmäismääristä säädetään tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärien vahvistamisesta annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 466/2001. Kaloissa tämä tarkoittaa elohopean määrää. Ks. oheinen linkki: http://www.iss.it/binary/lcdr2/cont/reg466-2001en.1143192966.pdf 2. HISTAMIINI JA MERELLISET BIOTOKSIINIT Sallitut enimmäismäärät Kalastustuotteet sekä niistä saadut raakavalmisteet ja jalosteet Histamiini Scombridae-, Clupeidae-, Engraulidae-, ja Coryphaenidae- heimojen kaloille (tonnikalat, makrillit, sillit, sardellit ja dolfiinit) sekä näistä kaloista saaduille raakavalmisteille ja jalosteille sovelletaan seuraavia enimmäismääriä ja näytteenottomenetelmää: Tutkittavasta erästä otetaan 9 osanäytettä, joiden keskiarvo ei saa ylittää arvoa 100 mg/kg, kaksi osanäytteistä saa olla välillä 100 mg/kg - 200 mg/kg, ja yksikään osanäytteistä ei saa ylittää arvoa 200 mg/kg. Suomessa tämä koskettaa siis lähinnä silliä Scombridae- ja Clupeidae- heimojen kaloille, jotka on entsymaattisesti kypsytetty suolavedessä, sovelletaan kaksi kertaa suurempia enimmäismääriä. Halvaannuttava simpukkamyrkky (paralytic shellfish poison, PSP) Kaksikuoriset simpukat, piikkinahkaiset, vaippaeläimet ja merikotilot sekä niistä saadut raakavalmisteet ja jalosteet: 0,8 mg/kg syötävässä osassa. Ripulia aiheuttava simpukkamyrkky (diarrhetic shellfish poison, DSP) Kaksikuoriset simpukat, piikkinahkaiset, vaippaeläimet ja merikotilot sekä niistä saadut raakavalmisteet ja jalosteet: Syötävässä osassa alle biologisen menetelmän määritysrajan. Muistinmenetystä aiheuttava simpukkamyrkky Kaksikuoriset simpukat, piikkinahkaiset, vaippaeläimet ja merikotilot sekä niistä saadut

sivu 10/10 (amnesic shellfish poison, ASP) raakavalmisteet ja jalosteet: 20 mg/kg domoiinihappona laskettuna syötävässä osassa. 3. TORJUNTA-AINEJÄÄMÄT TAULUKKO 1*** TAULUKKO 2*** 4. LÄÄKEJÄÄMÄT Lääkejäämien sallituista enimmäismääristä säädetään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2377/90 ja tätä asetusta muuttavissa neuvoston ja komission asetuksissa. 5. RADIOAKTIIVISET AINEET Radioaktiivisten aineiden sallituista enimmäismääristä säädetään neuvoston asetuksissa (EY) N:o 737/90 ja (EY) N:o 686/95 sekä niitä muuttavissa asetuksissa. 6. MUUT VIERAAT AINEET Aflatoksiinin sallituista enimmäismääristä säädetään tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärien vahvistamisesta annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 466/2001. Muiden vieraiden aineiden osalta noudatetaan Euroopan yhteisöjen asettamia sallittuja enimmäismääriä tai toissijaisesti elintarvikelain (361/1995) nojalla annettuja enimmäismääriä. Jos näissä säädöksissä ei ole annettu enimmäismäärää, noudatetaan Codex Alimentarius -komission tai sen komiteoiden hyväksymiä sallittuja enimmäismääriä. Jos vieraalle aineelle ei löydy sallittua enimmäismäärää edellä tarkoitetuista lähteistä, Elintarvikeviraston on arvioitava, missä määrin kyseistä vierasta ainetta voidaan sallia esiintyvän eläimestä saatavassa elintarvikkeessa.