AKT:N JA EU:N YHTEINEN PARLAMENTAARINEN EDUSTAJAKOKOUS Istuntoasiakirja 31.5.2007 ACP-EU/100.083/B/07 MIETINTÖ terveydenhoitopalvelujen ja lääkkeiden saatavuudesta sekä erityisesti laiminlyödyistä taudeista Sosiaali- ja ympäristöasioiden valiokunta Yhteisesittelijät: Martin Magga (Salomonsaaret) ja John Bowis B-OSA: PERUSTELUT PR\669904.doc APP/100.083/B
PERUSTELUT "Emme saa jähmettyä paikoillemme valtavilta vaikuttavien ongelmien edessä. Meidän pitää määrittää tehtävissä olevat asiat ja löytää käytännöllisiä toimintatapoja." (Nelson Mandela). Yhä uudestaan saamme lukea synkkiä lukuja kokonaistautirasitteesta. Yhä uudestaan me voimme osoittaa, että hyvään terveyteen tehdyillä investoinneilla saavutetaan taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä ja mm. vähennetään kuolleisuutta, sairastuneisuutta ja vammaisuutta. Meillä on nyt mahdollisuus antaa poliittista ja taloudellista tukea terveydenhoitopalvelujen ja lääkkeiden saatavuuden parantamiseksi sekä kehitysmaiden laiminlyötyjen tautien torjumiseksi. AIDS, malaria ja tuberkuloosi tappavat vuosittain kuusi miljoonaa ihmistä, ja niiden torjunta vaatii jatkuvasti voimavaroja. Maailman väestöstä kuitenkin kuudesosa eli miljardi ihmistä kärsii sairauksista, joihin ei kiinnitetä maailmalla huomiota. Esim. ripuli aiheuttaa vuosittain 2,2 miljoonan ihmisen kuoleman, mikä on enemmän kuin tuberkuloosiin vuosittain kuolleiden määrä. Veden välityksellä leviävät taudit, aliravitsemus (erityisesti synnytysvaiheessa ja lapsuuden aikana), loismadot ja tartunnanlevittäjät vaivaavat ihmisiä kehitysmaissa. Esim. Onchocerca volvulus -sukkulamato aiheuttaa sokeutta, näön heikkenemistä ja ihosairauksia ja vaivaa 37 miljoonaa ihmistä, joista 95 prosenttia elää Länsi- ja Keski-Afrikassa. Tällä hetkellä tämän sukkulamadon torjuntaan käytettävä ivermektiini tappaa ainoastaan toukkavaiheessa olevat madot eikä tehoa aikuisiin matoihin. Matojen vastustuskyky on myös kasvanut ja jotkut potilaat ovat kärsineet vakavista vastareaktioista. Monet näistä laiminlyödyistä sairauksista eivät ole kovin tappavia, vaan enemmänkin köyhyyteen liittyviä sairauksia, jotka aiheuttavat kroonista sairastelua, vammoja ja epämuodostumia. Ne vaikeuttavat näin työntekoa ja perhe- ja talouselämään osallistumista tai estävät ne kokonaan. Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan kyseiset sairaudet heikentävät lasten kasvua ja kehitystä, aiheuttavat komplikaatioita raskauden aikana, vammauttavia epämuodostumia, sokeutta ja syrjimistä sekä vähentävät taloudellista tuottavuutta ja kotitalouksien tuloja. Näiden tautien lisäksi on huomioitava uudet uhat ja haasteet kuten eri tautien esim. tuberkuloosin monilääkeresistenttiset kannat. On kuitenkin tärkeää huomata, että kehitystä on jo tapahtunut. Olemme kehittäneet parempia hyttysverkkoja malarian torjuntaa varten, löytäneet malarian hoitoon tehokkaampia yhdistelmähoitoja, tehostaneet bilhartsioosin hoitamista lasten parissa ja perustaneet yksinkertaisia valvontastrategioita, joissa käytetään edullisia, turvallisia ja tehokkaita lääkkeitä loismatojen aiheuttamien infektioiden hoitoon ja joiden vuosittaiset kustannukset ovat vain 50 senttiä / henkilö. Meillä on käytössä ivermektiiniä jokisokeuden hoitamista varten (edellä mainitut rajoitukset huomioon ottaen) ja me olemme alkaneet kehittämään EDCTP-aloitteen (kliinisiä tutkimuksia koskeva Euroopan maiden ja kehitysmaiden yhteistyökumppanuus) kaltaisia aloitteita sekä tasapuolisia pohjoisen ja etelän sekä yksityisen ja julkisen sektorin välisiä kumppanuushankkeita, joita tarvitaan tieteen sekä kliinisten käytäntöjen ja kokeiden alalla. Laiminlyötyjä sairauksia koskevat EU:n rahoittamat tutkimusohjelmat kuuluvat tehokkaimpien kansainvälisen järjestön suunnittelemien ohjelmien joukkoon, ja niiden avulla on saavutettu useita edellä mainituista tuloksista. APP/100.083/B 2/6 PR\669904.doc
Euroopan parlamentin vuonna 2005 merkittävistä ja laiminlyödyistä taudeista antaman mietinnön (Bowisin mietintö P6_TA(2005)0341) jälkeen on saatu aikaan huomattavaa kehitystä. Maailman terveysjärjestön yleiskokouksessa vuoden 2006 toukokuussa päätettiin perustaa hallitusten välinen työryhmä, jonka tehtävänä on neuvotella tutkimus- ja kehittämistoimintaa koskeva toimintasuunnitelma parempien ja vakaiden puitteiden varmistamiseksi tarpeiden mukaan toteutettavaa keskeistä terveysalan tutkimus- ja kehittämistoimintaa varten. Maailman terveysjärjestö ja 25 yhteistyöorganisaatiota esittelivät uuden laiminlyötyjä trooppisia sairauksia koskevan koordinoidun lähestymistavan, johon kuuluu loismatojen aiheuttamien infektioiden hoitoon käytettävä, ennaltaehkäisevään kemoterapiaan perustuva strategia. Vuoden 2006 joulukuussa hyväksytyssä Euroopan unionin tutkimusta koskevassa seitsemännessä puiteohjelmassa on laiminlyötyjä sairauksia koskeva erityismaininta. Kyseisessä ohjelmassa on varattu kuusi miljardia euroa seitsemän vuoden ajaksi kansainvälisiä yhteistyötoimia varten. Tärkeintä on se, että meillä on jälleen poliittista tahtoa tehdä jotakin kehitysmaiden laiminlyödyille sairauksille. Kuinka tämä tahto sitten muutetaan konkreettisiksi tuloksiksi? Meidän on yksinkertaisesti tehostettava tutkimus- ja kehittämistoimintaa sekä samalla kiinnitettävä huomiota tehokkaiden terveydenhoitojärjestelmien luomiseen, mikä on jäänyt toistaiseksi liian vähälle huomiolle. Tässä mietinnössä esitellään erilaisia ratkaisuja terveydenhoitopalvelujen ja lääkkeiden saatavuuden parantamiseksi. Nämä ratkaisut perustuvat - terveydenhoitoa koskevien kansallisten budjettien ja kansainvälisen avun varmistamiseen, - kaikkien nykyisten torjuntamenetelmien edistämiseen ja uusien menetelmien kehittämiseen, - terveydenhoitojärjestelmien tehokkuuden ja infrastruktuurin parantamiseen, - tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulosten soveltamiseen uusissa taudinmääritysmenetelmissä, lääkkeissä ja rokotteissa. TUTKIMUS & KEHITTÄMINEN Kehittämistoimintaan on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta perustutkimusta voidaan hyödyntää innovatiivisten hoitojen sekä uusien helppokäyttöisten taudinmäärityskokeiden ja seurantamenetelmien kehittämisessä. Näiden kokeiden ja menetelmien on oltava tarkkoja ja nopeita ja sovelluttava paikallisiin tarpeisiin ja köyhien maiden käytössä oleviin resursseihin. Ikävä kyllä aikaisemmin ei ole toteutettu integroituja hankkeita, joissa olisi määritetty kemikaaleja kliinisten kokeiden kehittämisvaiheiden avulla ja niiden pohjalta rekisteröity ja valmistettu uusia tuotteita. Nykyisiin menetelmiin ja tekniikkoihin on luotettu aivan liian kauan. Laiminlyödyistä taudeista kärsiville potilaille annetaan liian usein vanhanaikaisia lääkkeitä, joista jotkut ovat erittäin myrkyllisiä, tehottomia tai hankalasti annosteltavia. Maailman köyhimpiä ihmisiä vaivaaviin tauteihin käytettävien lääkkeiden markkinat ovat harvoin kannattavia, ja tästä syystä julkisen ja yksityisen sektorin välisillä yhteistyöhankkeilla saadaan paras hyöty julkisen sektorin tutkimustoiminnasta ja yksityisen sektorin kehittämistoiminnasta. PR\669904.doc 3/6 APP/100.083/B
Ensimmäinen yhteistyöhanke Special Programme for Research and Training in Tropical Diseases (TDR) aloitettiin vuonna 1975. Tämän trooppisia tauteja koskevan tutkimuksen ja koulutuksen erityisohjelman rahoittamiseen osallistuivat UNICEF, UNDP, WHO ja Maailmanpankki sekä monet virastot, hallitukset (mm. EU:n jäsenvaltiot), säätiöt, kansalaisjärjestöt ja yritykset. Sen tarkoituksena on auttaa useiden tärkeimpien köyhyyteen liittyvien tautien maailmanlaajuisten torjuntatoimien koordinoinnissa, tukemisessa ja edistämisessä. TDR-ohjelma on ollut käynnissä jo yli 30 vuotta. Kuitenkin vuosien 1975 ja 1999 välisenä aikana markkinoille tulleista 1 393 uudesta lääkkeestä vain 13 on kehitetty trooppisia tauteja vastaan. Näistä 13 lääkkeestä kuusi on kehitetty TDR-ohjelman tuella. Markkinoille tulleista uusista lääkkeistä alle prosentti on kehitetty tarttuvia trooppisia tauteja vastaan. Viime vuosina kehitystä on kuitenkin tapahtunut enemmän uusien julkisten kehitysyhteistyöhankkeiden aloittamisen ansiosta. Näitä hankkeita ovat mm. Drugs for Neglected Diseases Initiative (DNDi), GAVI Alliance, Global Alliance for TB Drug Development (TB Alliance), Institute for One World Health, International AIDS Vaccine Initiative (IAVI), International Partnership for Microbicides (IPM), European Malaria Vaccine Initiative (EMVI), Medicines for Malaria Venture (MMV) ja Roll Back Malaria (RBM) Partnership. Tällä hetkellä on käynnissä lukuisia lääketutkimushankkeita, ja pelkästään DNDi-aloitteeseen kuuluu 20 hanketta, joiden kliinisessä kehitysvaiheessa olevilla lääkkeillä torjutaan mm. unitautia, leishmanioosia, Chagasin tautia ja malariaa. Mm. Edinburghissa ja Oxfordissa on saavutettu huomattavaa kehitystä rokotealalla. Meidän on aikaisempaa tehokkaammin jatkettava tätä työtä, käytettävä tätä yksityisen ja julkisen sektorin välistä yhteistyömallia, tuettava uusien lääkkeiden kehittämistä alustavan tutkimuksen lisäksi vielä kehittämisvaiheessa ja otettava tutkimustyön kohteeksi entistä useampia tauteja. KAPASITEETTI & INFRASTRUKTUURI Emme voi tyytyä pelkästään tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoittamiseen ja harjoittamiseen. Uusista lääkkeistä, rokotteista ja laitteista ei ole mitään hyötyä, jos niiden toimittamista, hallintaa ja paikan päällä tapahtuvaa käyttöä varten ei ole olemassa mitään järjestelmää. Puolet kaikista kehitysmaissa olevista lääketieteellisistä laitteista on poissa käytöstä. Terveydenhoitojärjestelmän infrastruktuuri (henkilöstöresurssit ja institutionaaliset valmiudet mukaan luettuina) on äärimmäisen tärkeä tekijä terveydenhoidon parantamisessa. Taudinmääritysmenetelmien ja lääkkeiden puuttumisen lisäksi tautien ja terveysongelmien torjuntaa haittaavat heikot terveydenhoitojärjestelmät, terveydenhoitoalan työntekijöiden puuttuminen ja tehoton avustustoiminta. Tiettyjä tauteja ei ole laiminlyöty sen takia, että ne olisivat kehitysmaiden tauteja, vaan siksi, että kehittyneissä maissa saatavissa olevia lääkkeitä ja erityishoitoja ei ole saatavissa köyhissä maissa. Esim. Euroopan unionissa diabetespotilailla on oikeus ilmaisiin palveluihin sekä silmä- ja verikokeisiin tilansa seuraamiseksi, kun taas kehitysmaissa liian monet diabetespotilaat menettävät ruumiinjäseniä ja näkökyvyn, kärsivät maksan vajaatoiminnasta ja kuolevat ennenaikaisesti, koska insuliini on liian kallista keskivertoperheelle. Meidän on varmistettava, että köyhissä maissa on saatavissa näiden tautien torjuntaan kustannuksiltaan alhaisempia menetelmiä. Eri puolilla maailmaa mielisairauksista sekä neurologisista oireista APP/100.083/B 4/6 PR\669904.doc
ja vammoista kärsiviä ihmisiä ei saa myöskään unohtaa. Vaikka kyseisiin sairauksiin ja vammoihin on olemassa tehokkaita hoitomuotoja, useimmissa keskinkertaisen ja alhaisen tulotason maissa alle prosentti terveydenhoitoon varatuista varoista käytetään mielenterveyteen ja neurologiseen terveyteen. Monien maiden terveydenhoitojärjestelmissä on huutava pula resursseista. Näiden maiden on käytettävä suurempi osa kansallisesta budjetista terveydenhoitoon ja varojen käyttämistä terveydenhoitoon on pidettävä hyvään hallintoon kuuluvana toimintana. Vuonna 2003 terveydenhoidon osuus julkisista menoista oli 15,8 prosenttia Yhdistyneessä kuningaskunnassa, 17,5 prosenttia Saksassa ja 18,5 prosenttia Yhdysvalloissa. Suurin osa AKT-valtioiden hallituksista käyttää terveydenhoitoon kuitenkin huomattavasti Abujan tavoitteen mukaista 15 prosenttia vähemmän. Nämä valtiot käyttävät terveydenhoitoon pienemmän osuuden pienemmistä budjeteista (katso liite), eikä tällainen toiminta saa enää jatkua. Kansainvälisen yhteisön on täydennettävä maakohtaisia investointeja vakaalla ja pitkäaikaisella taloudellisella ja teknisellä tuella sekä annettava koulutusta terveydenhoitoalan työntekijöille paikallisella tasolla. Maailman terveysjärjestön vuoden 2006 maailman terveysraportissa suositellaan, että puolet kansainvälisestä tuesta pitäisi käyttää terveydenhoitojärjestelmiin ja puolet näistä varoista työvoiman vahvistamiseen. Terveydenhoidon on oltava keskeisessä asemassa maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa, köyhyyden vähentämistä koskevissa strategia-asiakirjoissa ja keskipitkän aikavälin rahoituskehyksissä, ja toimilla on pyrittävä saavuttamaan mahdollisimman hyviä tuloksia terveydenhoitoalalla ja köyhyyden torjunnassa. AKT-valtioiden kansanedustajilla ja Euroopan parlamentin jäsenillä on oltava mahdollisuus tutustua maakohtaisten strategia-asiakirjojen luonnoksiin. Kehitysapusitoumusten on vastattava maiden yleistä terveystilannetta ja tautirasitetta eikä pelkästään HI-virusta/AIDSia, tuberkuloosia ja malariaa koskevaa tilannetta. Tautien ala-arvoinen seuranta (yli 60 maassa rekistereihin merkitään alle 25 prosenttia kuolemista) sekä terveydenhoidolle ja sosiaalipalveluille annettua kokonaistukea mittaavien indikaattoreiden puuttuminen ovat heikentäneet avun tehokkuutta tähän päivään asti. ENNALTAEHKÄISY Tautien ennaltaehkäisy on luonnollisesti parempi vaihtoehto kuin niistä parantaminen. Tästä syystä ennaltaehkäisevien menetelmien saatavuuden ja ennaltaehkäisyä koskevan koulutuksen on oltava keskeisiä osia terveyspolitiikoissa. Puhtaan veden ja sanitaatiopalvelujen saatavuuden parantaminen on tehokkain tapa torjua veden välityksellä leviäviä tauteja. Rutiininomaisesta rokotesuojasta on tultava kansanterveysalan strategioiden kulmakivi, jonka avulla päästään eroon nykytilanteesta, jossa yli 28 miljoonaa lasta jää ilman rokotesuojaa ensimmäisenä elinvuotenaan ja on näin vaarassa sairastua tuhkarokon kaltaisiin tartuntatauteihin ja jäykkäkouristukseen. Hygieniaa, turvaseksiä, terveellisiä elämäntapoja ja tupakan vaaroja koskevaa koulutusta ei saa myöskään unohtaa. Lisäksi ottaen huomioon maanteillä kuolleiden ja vammautuneiden ihmisten suuren määrän ja teiden suunnitellun lisärakentamisen kehitysmaissa, liikenneturvallisuutta koskevaa valistusta on myös parannettava. Koulutuksen puuttuminen ja harhaanjohtavat tiedot vaikeuttavat yhä tällä hetkellä tilannetta, sillä esim. joillakin seudulla vallitsevien väitteiden mukaan poliorokotukset ovat aiheuttaneet PR\669904.doc 5/6 APP/100.083/B
polioon sairastumista. Tällaisten valheellisten myyttien sekä HI-virukseen/AIDSiin ja mielisairauksiin liittyvien uskomusten poistamiseen tarvitaan valistusta. SAATAVUUS On selvää, että terveydenhoitopalvelujen ja lääkkeiden puuttumiseen johtavat syyt ovat monitahoisia. Ongelmat liittyvät terveydenhoitojärjestelmien kapasiteettiin ja varainkäyttöön, avun tehokkuuteen, ennaltaehkäisevien menetelmien ja koulutuksen saatavuuteen sekä uusien hoitomuotojen kehittämiseen. Terveydenhoitopalvelujen ja lääkkeiden saatavuuteen vaikuttavat myös kansainväliset ja kansalliset hinnoittelupolitiikat, tariffit, verotus sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien sopimusten soveltaminen. Kekseliäisyyden ja luovuuden avulla saavutetaan sosiaalisia ja teknisiä etuja ja näin ollen teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamisella rohkaistaan uusien lääkkeiden kehittämistä, joka voi olla joskus erittäin kallista. Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskevassa TRIPS-sopimuksessa todetaan tämä tosiasia. Hallitusten ja lääkealan yritysten on pyrittävä sopimaan yhteistyömallista, jossa patenttisuojaa kunnioitetaan kehittyneillä markkinoilla ja johon voi liittyä vapaaehtoisia lisenssisopimuksia, terveysalan ohjelmien tukemista, teknologian siirtämistä, paikallisten tuotantovalmiuksien lisäämistä ja köyhille maille (porrastetun tai eriytetyn hinnoittelujärjestelmän avulla) annettavia hinnanalennuksia. Mikäli kansanterveyden turvaamiseen tarvitaan muita toimia, hallituksilla on oikeus käyttää tarvittaessa muita TRIPS-sopimukseen kuuluvia mahdollisuuksia kuten esim. pakkolisensointia. Jo pelkästään pakkolisensoinnin uhka saattaa lisätä lääkealan yritysten halukkuutta alentaa hintoja, joista joidenkin toissijaisten retroviruslääkkeiden hinnat ovat jopa 12 kertaa ensisijaisten rinnakkaisvalmisteiden hintoja suuremmat. Maailman terveysjärjestö kuvasi tätä vuoden 2004 raportissaan yhdeksi kasvavaksi kansanterveyttä uhkaavaksi tekijäksi. Lopuksi on vielä syytä korostaa valppauden, ennaltaehkäisyn, taudinmäärityksen, seurannan, erityishoitojen ja hoidon sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan tarpeellisuutta. Meidän on kannustettava poliittisia johtajia ja terveysministeriöitä, kehittämisestä vastaavia virastoja ja pankkeja, julkisia laitoksia ja säätiöitä, hyväntekeväisyysjärjestöjä, tutkijoita sekä lääkealan yrityksiä muodostamaan hyvän terveyden puolesta toimiva liittoutuma. APP/100.083/B 6/6 PR\669904.doc