EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 Kehitysyhteistyövaliokunta 2004 VÄLIAIKAINEN 2001/2155(COS) 9. huhtikuuta 2003 MIETINTÖLUONNOS Komission tiedonanto terveydestä ja köyhyyden vähentämisestä kehitysmaissa (KOM(2002) 129 C5-0334/ /2155(COS)) Kehitysyhteistyövaliokunta Esittelijä: John Bowis PR\ doc PE

2 PE /15 PR\ doc

3 SISÄLTÖ Sivu ASIAN KÄSITTELY... 4 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS... 5 PERUSTELUT NAISTEN OIKEUKSIEN JA TASA-ARVOASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO... PR\ doc 3/15 PE

4 ASIAN KÄSITTELY Komissio välitti 22. maaliskuuta 2002 päivätyllä kirjeellä Euroopan parlamentille tiedonantonsa terveydestä ja köyhyyden vähentämisestä kehitysmaissa (KOM(2002) /2155(COS)). Parlamentin puhemies ilmoitti istunnossa 2. syyskuuta 2002 lähettäneensä kyseisen tiedonannon asiasta vastaavaan kehitysyhteistyövaliokuntaan sekä lausuntoa varten naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokuntaan (C5-0334/2002). Kehitysyhteistyövaliokunta oli nimittänyt kokouksessaan 20. kesäkuuta 2002 esittelijäksi John Bowisin. Valiokunta käsitteli komission tiedonantoa ja mietintöluonnosta kokouksessaan (kokouksissaan). Viimeksi mainitussa kokouksessa se hyväksyi päätöslauselmaesityksen äänin puolesta, vastaan ja tyhjä(ä) / yksimielisesti. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet:... (puheenjohtaja/puheenjohtajana),... (varapuheenjohtaja),... (varapuheenjohtaja),... (esittelijä),...,... (puolesta...),... ( puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti),... ja.... Naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan lausunto on tämän mietinnön liitteenä. Mietintö jätettiin käsiteltäväksi... PE /15 PR\ doc

5 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Euroopan parlamentin päätöslauselma komission tiedonannosta terveydestä ja köyhyyden vähentämisestä kehitysmaissa (KOM(2002) 129 C5-0334/ /2155(COS)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(2002) 129 C5-0334/ ), ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen konsolidoidun toisinnon 152 ja artiklan, ottaa huomioon Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun AKT-valtioiden ja EU:n välisen kumppanuussopimuksen, ottaa huomioon EY:n kehitysyhteistyötä koskevan kannanoton (huhtikuu 2000), ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2001 antamansa päätöslauselman Euroopan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikasta 2, ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2001 antamansa päätöslauselman kehitysmaiden HIV/aids-potilaiden mahdollisuuksista lääkehoitoon 3, ottaa huomioon 4. lokakuuta 2001 antamansa päätöslauselman merkittäviä tartuntatauteja koskevasta nopeutetusta toiminnasta köyhyyden vähentämisessä 4, ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2002 (Kapkaupungissa) pidetyssä AKT-valtioiden ja EU:n yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa hyväksytyn päätöslauselman "Terveyteen liittyvät kysymykset, nuoret, ikääntyneet ja vajaakuntoiset" 5, ottaa huomioon 30. tammikuuta 2003 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta asetukseksi avusta köyhyyteen liittyvien sairauksien (HIV/aids, malaria ja tuberkuloosi) torjumiseksi kehitysmaissa 6, ottaa huomioon Rooman julistuksen nälästä, joka hyväksyttiin maailman ravintopäivänä pidetyssä keskustelutilaisuudessa (lokakuu 1982), ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen lapsen oikeuksista, 1 Ei vielä julkaistu EUVL:ssä 2 EYVL C 180E, , s Pöytäkirja pidetystä kokouksesta (B5-0182/2001). 4 EYVL C 87, , s. 159 (A5-0263/2001 Khanbhain mietintö). 5 EYVL C 231, , s Ei vielä julkaistu EUVL:ssä (A5-0394/2002 Wijkmanin mietintö). PR\ doc 5/15 PE

6 ottaa huomioon Rion ympäristöä ja kehitystä koskevan julistuksen, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristö- ja kehityskonferenssi hyväksyi (14. kesäkuuta 1992), ottaa huomioon vesivaroja ja terveyttä koskevan pöytäkirjan Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission vuoden 1992 yleissopimukseen maasta toiseen ulottuvien vesistöjen ja kansainvälisten järvien suojelusta ja käytöstä (vesivaroja koskeva yleissopimus), ottaa huomioon vuosituhannen vaihteen julistuksessa asetetun kehitystavoitteen, joka hyväksyttiin Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen vaihteen huippukokouksessa (6. 8. syyskuuta 2000), ottaa huomioon Monterreyn konsensuksen YK:n kehitysrahoitusta koskevasta konferenssista (22. maaliskuuta 2002), ottaa huomioon kestävää kehitystä koskevan Johannesburgin julistuksen, joka hyväksyttiin Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen huippukokouksessa (4. syyskuuta 2002), ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (ja naisten oikeuksien ja tasaarvoasioiden valiokunnan lausunnon) (A5-0000/2003), A. katsoo, että terveys on perusihmisoikeus, joka tunnustetaan yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen 25 artiklan 1 kohdassa, B. katsoo, että kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä ei voi olla ilman hyvää terveyttä ja että kehitysmaissa taudit, levottomuudet ja vaikeudet rajoittavat edelleen ihmisen yksityistä ja yhteistä kehitystä, C. toteaa, että terveydellä ja tarpeella parantaa köyhien ihmisten terveysoloja on erityisen tärkeä osa vuosituhannen vaihteen julistuksessa asetetussa kehitystavoitteessa, D. katsoo, että terveyspalvelujen kapasiteetin parantaminen ja terveydenhuoltoavun antaminen ovat molemmat yhtä tärkeitä, ja ne hyötyvät toisistaan, E. ottaa huomioon, että Euroopan yhteisö (EY) on sitoutunut lisäämään tukeaan terveyden edistämiselle uuden AKT-valtioiden ja EU:n kumppanuussopimuksen ja kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevan kannanoton mukaisesti, F. ottaa huomioon, että päätöslauselmassa yleisestä talousarviosta vuodeksi 2003 korostettiin, että EU:n toimia perusterveydenhuollon alalla olisi lisättävä noudattaen sopimusta, jonka mukaan varmistetaan vähintään 35 prosentin kohdennus sosiaalimenoihin, PE /15 PR\ doc

7 Terveys ja köyhyys 1. suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon, jossa luodaan toimintaympäristö terveydenhuollon tukemiselle kehitysmaissa; 2. katsoo, että keskittyminen köyhyyden vähentämiseen on oikein, mutta keskittyminen kolmeen tautiin on liian rajallista, ja että tukea on lisättävä muiden henkisten ja fyysisten sairauksien osalta; 3. koska kolme miljoonaa ihmistä kuolee vuosittain veden välityksellä leviäviin tauteihin, kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panostamaan enemmän vuosituhannen vaihteen julistuksessa asetetun kehitystavoitteen 10 saavuttamiseen niiden ihmisten määrän puolittamiseksi vuoteen 2015 mennessä, joilla ei ole jatkuvaa mahdollisuutta puhtaaseen juomaveteen; 4. uskoo, että tehokas terveydenhuoltoon kohdistettuja investointeja koskeva strategia on yhtä tärkeä kuin käytettävissä olevien varojen kokonaismäärä, ja toteaa, että merkittäviä parannuksia on saatu aikaan silloin kun kansallisia rokotusohjelmia toteutettiin laajaalaisesti paikallisella tasolla; 5. korostaa, että paremmalla perusterveydenhuollolla ja koulutuksella voidaan edistää yksityisten ihmisten ja perheiden terveyttä, tehostaa terveydenhuoltopalvelujen käyttöä, parantaa perhesuunnittelua ja vähentää sukupuoliteitse tarttuvien tautien määrää; 6. panee merkille, että HIV/aids heikentää juuri niitä valmiuksia, joiden avulla erityisesti työtä tekevä väestönosa voi torjua köyhyyden ja nälän, ja suhtautuu myönteisesti toimiin, joihin on ryhdytty ja joita rahoitetaan HI-viruksen ja aidsin sekä tuberkuloosin ja malarian torjuntaan liittyvästä maailmanlaajuisesta rahastosta; 7. katsoo, että saattohoitoon ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota alueilla, joilla esiintyy runsaasti HIV:ta/aidsia; korostaa, että saattokotien ulkopuolella tapahtuvaa saattohoitoa pitäisi pystyä järjestämään edullisesti niille, joilla on elinikää rajoittavia tauteja, kuten HIV/aids, tuberkuloosi ja syöpä, ja että esteet saada morfiinia olisi poistettava; 8. korostaa, että on monia muita heikentäviä tauteja ja sairauksia ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan esimerkiksi punatautia, koleraa, jokisokeutta, aivokalvontulehdusta, epilepsiaa, diabetesta, astmaa, lavantautia, hepatiittia, poliota ja lymfaattista filariaasia vastaan; 9. toteaa, että henkiset sairaudet, kuten masennus, lisääntyvät samaa vauhtia HIV:in/aidsin kanssa, mutta henkisen terveyden hoito on kehitysmaissa usein vaatimatonta tai olematonta; korostaa, että tautitaakan lisäksi ihmiset kärsivät usein siitä, että paikallinen yhteisö leimaa sairastuneen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita painottamaan enemmän henkistä terveyttä; 10. panee merkille, että monilla vajaakuntoisilla ihmisillä ei ole riittävää mahdollisuutta saada palveluja ja että heitä syrjitään, ja kehottaa EY:tä ja jäsenvaltioita varmistamaan osaltaan asianmukaisen terveydenhuollon ja sosiaalipalvelut, mukaan luettuina PR\ doc 7/15 PE

8 lääkinnälliset laitteet ja vajaakuntoisten kuntoutuspalvelut, ja tukemaan opetus- ja koulutusohjelmia, joilla torjutaan syrjintää; 11. panee merkille synnytyksessä kuolevien äitien ja lasten suuren määrän ja alle 5-vuotiaina kuolevien lasten määrän, ja korostaa, että on tärkeää, että kaikilla on mahdollisuus asianmukaisiin terveyspalveluihin, jotka liittyvät syntymää edeltävään aikaan, lisääntymiseen, äitiyteen ja varhaislapsuuteen; panee merkille myös terveydelle vahingollisista ja naisten arvoa alentavista kulttuurisista asenteista johtuvan, erityisesti pojille suunnatun sukupuolivalistuksen huonon laadun; 12. katsoo, että perinteisellä bona fide -lääketieteellä ja -hoidoilla voi olla hyödyllinen osa terveyteen liittyvien tarpeiden tyydyttämisessä kehitysmaissa, mutta tämä toimii parhaiten silloin kun perinteiset parantajat ja länsimaisen lääketieteen harjoittajat tekevät yhteistyötä; 13. toteaa, että monet taloudet ovat riippuvaisia biopolttoaineista ruuanlaitossa ja lämmityksessä, mutta asianmukaisen tuuletuksen puuttuessa ihmiset altistuvat erittäin saastuneelle sisäilmalle, ja kehottaa tukemaan biopolttoaineiden käytön lopettamista pitkällä aikavälillä ja parempien keittoliesien käyttöönottoa, joissa on erilliset hormit tai savuhatut; 14. katsoo, että on torjuttava saastumista, metsien hävittämistä, aavikoitumista ja teollista kehitystä, jotka ovat haitallisia terveydelle erityisesti vesihuoltoon kohdistuvien vaikutusten sekä käsittelemättömän jätteen ja jäteveden vuoksi; Terveyteen sijoittaminen 15. toteaa, että Monterreyn sitoumuksille ei ole riittävästi määrärahoja, joita tarvitaan vuosituhannen vaihteen julistuksessa asetetun kehitystavoitteen saavuttamiseen köyhyyden puolittamiseksi maailmasta vuoteen 2015 mennessä, ja että WHO:n kansantalouden ja terveysasioiden komitean mukaan terveyden alalle tarvitaan vielä 31 miljardin dollarin tukirahoitus; 16. suhtautuu myönteisesti Afrikan maiden hallitusten aloitteeseen (Abuja 2001) sitoa 15 prosenttia kansallisista talousarvioista terveydenhuoltoon; toteaa kuitenkin, että kehitysmaiden hallitukset käyttävät keskimäärin alle 15 prosenttia kansallisista talousarvioista perussosiaalipalveluihin ja monet köyhät tai raskaasti velkaantuneet maat käyttävät yli 20 prosenttia vuosibudjetistaan lainanhoitoon; 17. katsoo, että on sijoitettava erityisesti asuinsijoiltaan siirtymään joutuneiden henkilöiden, kuten pakolaisten sekä sodan ja katastrofien uhrien terveydenhuoltoon, jotta voidaan varmistaa, että nämä henkilöt saavat asianmukaista hoitoa ja että se ei kuormita liiaksi vastaanottavan maan terveyspalveluja; 18. korostaa, että tarvitaan lisää tehokkaita maailmanlaajuisia investointeja uusien tuotteiden, erityisesti rokotteiden sekä taudinlevittäjien torjuntaan tarkoitettujen tuotteiden ja lääkkeiden kehittämiseen; PE /15 PR\ doc

9 19. katsoo, että lääkealan yritysten on tuotettava korkealaatuisia yhdisteitä, lääkäreiden on määrättävä lääkkeitä vastuullisesti ja yksityisten henkilöiden on noudatettava lääkemääräyksiä asiaankuuluvasti, ja lääkkeiden ja rokotteiden, joita tuotetaan jo, on oltava paremmin saatavilla; Tehokkuuden lisääminen 20. on komission kanssa samaa mieltä siitä, että tarvitaan entistä valikoivampaa ja kohdennetumpaa lähestymistapaa, jotta terveydenhuoltojärjestelmät voivat yhteisön tämänhetkisen tuen avulla tarjota köyhien tarvitsemia palveluja; 21. toteaa, että avunantajien vetämiin hankkeisiin saatetaan tarvita vähäisiä henkilöresursseja ja rahavaroja, niiden vaikutusala saattaa olla rajallinen ja niissä saatetaan asettaa vaatimuksia, joita ei voida täyttää, ja että suuri riippuvaisuus ulkomaisesta teknisestä avusta voi estää paikallisen kapasiteetin kehittämisen; 22. korostaa, että on tärkeää kartuttaa kokemusta alalla ja ehkäistä ammattitaitoisten ihmisten, etenkin lääkäreiden kato kehitysmaista teollisuusmaihin; 23. korostaa, että on tehostettava koordinointia EU:n, kulloinkin kyseessä olevassa kehitysmaassa toteutettavan hankkeen sekä EU:n ja muiden avunantajien välillä sekä maailmanlaajuisesti että paikallisesti; 24. korostaa myönteistä vaikutusta, joka kansalaisyhteiskunnalla, vakaumukseen perustuvat järjestöt mukaan luettuina, voi olla julkisiin ja yksityisiin yhteistyöhankkeisiin; 25. korostaa, että paikallisten kansalaisjärjestöjen ja terveyden alan järjestöjen osallistuminen on toivottavaa erityisesti ensihoidon ja liikkuvien palvelujen tarjoamisessa; Valvonta 26. korostaa, että yksittäiset hankkeet ja ohjelmat on kohdennettava tehokkaasti, ja niiden tuloksia on arvioitava; 27. kehottaa käyttämään erityisiä indikaattoreita EY:n eri tukimuotojen vaikutuksen arvioimiseksi; 28. pitää tärkeänä varmistaa, että maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa noudatetaan kehitysmaiden terveydenhuoltoon sovellettavia EY:n tuen perusperiaatteita; 29. katsoo, että kansallisten määrärahojen ja terveystilanteen valvonnan on oltava osa köyhyyden vähentämistä koskevaa strategia-asiakirjaa; 30. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Maailman terveysjärjestölle (WHO) ja AKT-valtioiden ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle. PR\ doc 9/15 PE

10 PERUSTELUT Ihmisten terveys on todellakin perusta, josta riippuu sekä heidän onnellisuutensa että valtioiden voima. -- Benjamin Disraeli Yhteisön toimivalta ja kokemus Euroopan unioni on antanut itselleen sekä kokonaisuutena että yksittäisten jäsenvaltioiden tasolla valtuudet ja ottanut velvollisuudekseen tukea alhaisen tulotason kehitysmaita. Tuki koostuu rahasta, henkilöstöstä, koulutuksesta ja tietotaidosta. Joskus tuki on humanitaarista hätäapua tuhojen korjaamiseen, mutta useimmiten se on kehitysapua, jolla kumppaneitamme kehitysmaissa autetaan voittamaan esteet taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tieltä, jota länsimaat osaavat jo odottaa vuosisatoja kestäneiden epäoikeudenmukaisten ponnistelujen ja muutosten jälkeen. Länsi-Euroopan kansat ovat yli kahden vuosisadan ajan onnistuneet torjumaan tauteja, nälkää, sotia ja väestön liikkumista. Monet kansalaiset muistavat elävästi kokemansa köyhyyden ja vaikeudet. Merkittävät edistykset olivat usein seurausta lääketieteen ja yhteiskuntatieteen kehittymisestä. Länsi-Euroopan kehitysmalli ei ole ollut yhtenäinen ja olemme edelleen kehitystilassa, mutta opimme toisiltamme ja meillä on voimavaroja ja kokemusta, joista saattaa olla hyötyä muille. Oppi terveyden ja vaurauden keskinäisestä riippuvuudesta on sekä vanha että uusi. Rintasyöpää lukuun ottamatta myös Länsi-Euroopan maissa on näyttöä suhteettoman monista tauti-, häiriö- ja vammaistapauksista alhaisen tulotason ihmisten keskuudessa. Paljon useammin näin tapahtuu kun verrataan rikkaita ja köyhiä maita. Vauraus tarkoittaa yleensä parempaa terveyttä ja köyhyys sairastuvuutta. Sairastuvuus puolestaan merkitsee kansakuntien, perheiden ja yksittäisten ihmisten köyhyyttä. Haasteet Kehitysmaissa kuolee päivittäin alle 5-vuotiasta lasta tauteihin, jotka olisivat helposti hoidettavissa nykyisin käytettävissä olevilla lääkkeillä. Ripulitauteihin kuolee yli 1,5 miljoonaa lasta vuodessa. Afrikkalaisen naisen riski kuolla raskauden aikana tai synnytyksessä on 1:13. Vuoteen 2020 mennessä 80 prosenttia kaikista taudeista on ei-tarttuvia (sydän- ja verisuonitaudit, syöpä, hengitysteiden sairaudet ja diabetes), ja henkiset sairaudet ovat nopeimmin kasvava sairausryhmä. 1,1 miljardilla ihmisellä ei ole käytettävissään puhdasta vettä ja 2,4 miljardia kärsii puutteellisesta hygieniasta. Vuosittain 3 miljoonaa ihmistä kuolee veden välityksellä tarttuviin tauteihin (lavantauti, dysenteria, kolera, hepatiitti, malaria, trakooma, fluoroosi ja japanilainen enkefaliitti). Tuberkuloosiin kuolee vuosittain 2 miljoonaa ihmistä, ja tuberkuloosin on arvioitu maksavan köyhille maille yli 12 miljardia dollaria vuodessa (WHO). Miljoona ihmistä kuolee malariaan ja 300 miljoonaa kärsii akuutista malariasta. Jos malaria olisi nujerrettu Afrikasta 30 vuotta sitten, jolloin tehokkaat valvontatoimet tulivat käyttöön, Afrikka olisi nyt arvioiden mukaan 100 miljardia dollaria vauraampi (WHO). HIV:n/aidsin vaikutuksesta on saatavilla paljon tietoa; Lesothossa, PE /15 PR\ doc

11 Malawissa, Mosambikissa, Swazimaassa, Sambiassa ja Zimbabwessa tauti on joka viidennellä aikuisella. Seitsemän miljoonaa maatilojen työntekijää 25 Afrikan maassa on kuollut vuoden 1985 jälkeen. Vuosittain 95 prosenttia 5 miljoonasta uudesta tapauksesta todetaan eteläisen Afrikan alhaisen tulotason maissa. Afrikassa 25 miljoonalla ihmisellä on aids, ja uudella kasvualueella, erityisesti Etelä-, Kaakkois- ja Keski-Aasiassa, aids on 6 miljoonalla ihmisellä. HIV/aids Aidsin tapauksessa kohtaamme ankaran tartuntataudin, keinojen puutteen ja köyhyyden sekä 16 miljoonaa kuollutta. Vuosittain kaksi miljoonaa ihmistä kuolee Afrikassa aidsiin, mikä on neljännes kaikista kuolemista Afrikassa. Aidsia sairastaa 10 prosenttia vuotiaista. Aidsorpoja on 10 miljoonaa. Ihmiset, jotka odottivat, että heidän perheensä huolehtii heistä vanhuuden päivinä, eivät enää voi saada huolenpitoa ja tukea, koska heidän lapsensa ovat kuolleet. Vanhukset palaavat työelämään tullakseen jotenkuten toimeen ja voidakseen huolehtia orvoista lapsenlapsistaan. Tällainen näkymä meillä on edessämme. Kun The Economist -lehti meni Sambiaan, se näki kahden kolmanneksen potilaista kuolevan aidsiin eräässä sairaalassa. Kertomusten mukaan ihmisten raajat näyttivät rikkoutuneilta luudanvarsilta. Ihmiset halusivat epätoivoisesti ruokaa, eivät retroviruslääkkeitä. Köyhyyden vuoksi he eivät saaneet kumpaakaan. Köyhyys nopeuttaa kuolemaa ja kuolema eloonjääneiden joutumista köyhyyteen. Sambian terveysministeriö arvioi, että puolet väestöstä tulee kuolemaan aidsiin. Joissakin maissa opettajia otetaan koulutukseen 25 prosenttia yli tarpeen, koska sen verran opettajia kuolee aidsiin koulutuksen aikana. Monenlaiset taudit Kehitysmaan lapsi kuolee kymmenen kertaa todennäköisemmin rokotteilla ehkäistävään tautiin kuin eurooppalainen lapsi. Elämäntyyli vaikuttaa sairastuvuuteen. Käsittelemättömien kiinteiden polttoaineiden, erityisesti biopolttoaineiden (satojätteet, puu ja lannoitteet) polttamisesta aiheutuva saastunut sisäilma ihmisten kodeissa voi aiheuttaa akuutteja hengityselinten tulehduksia, tuberkuloosia, kroonista obstruktiivista keuhkosairautta sekä keuhkosyöpää, astmaa, harmaakaihia, sokeutta, anemiaa ja raskauskomplikaatioita. Kehitysmaissa 40 miljoonaa ihmistä sairastaa epilepsiaa ja 32 miljoona jää ilman hoitoa, vaikka hyvin pienellä rahalla ja lääkemäärillä noin 80 prosenttia voitaisiin hoitaa niin, että kohtaukset eivät uusiudu. Ilman varoja ja lääkkeitä nämä ihmiset jäävät taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimien ulkopuolelle. Henkiset sairaudet leviävät nopeasti kehitysmaissa, mutta myös Euroopassa. Usein ne kulkevat rinnakkain HIV:n/aidsin kaltaisten tautien kanssa. Henkisiin häiriöihin tarvitaan enemmän lääkinnällistä ja sosiaalista valvontaa kuin useimpiin fyysisiin häiriöihin. Kuitenkin monissa kehitysmaissa lääkäreitä, sairaaloita, klinikoita ja yhteisön palveluja on vähän, tai niitä ei ole lainkaan. Lääkkeet ja hoidot ovat harvinaisia, ja leimaantuminen lisää häiriöistä aiheutuvia kärsimyksiä. Neljännes koko maailman väestöstä kärsii henkisistä, neurologisista ja käyttäytymishäiriöistä tai henkisestä jälkeenjääneisyydestä. Useimpia niistä voidaan hoitaa, ja monet ovat ehkäistävissä tai parannettavissa. Kehitysmaiden ongelmana onkin se, että PR\ doc 11/15 PE

12 olennaisen tärkeään ihmisten terveyteen ja sen vaikutukseen köyhyyteen ja köyhyyden voittamiseen ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Nämä ovat karuja ja haastavia tosiasioita sairastuvuudesta ja sen yhteydestä köyhyyteen ja köyhyyden voittamiseen. Ilman terveyttä ei voi olla vaurautta. Kyseessä on maailmanlaajuinen haaste, johon Euroopan unioni on asiaankuuluvasti päättänyt osaltaan vaikuttaa. Saavutettavuus Hyvä uutinen on se, että vaikuttamiseen ei tarvita valtavia summia ja että terveydenhuollon parantaminen johtaa hyvin usein olennaiseen elämänlaadun parantumiseen. Pienillä summilla voidaan ehkäistä hoidettavissa olevista terveysongelmista johtuvia turhia kuolemia. Ripulin aiheuttamaa lapsikuolleisuutta voitaisiin tuntuvasti vähentää, sillä 125 annosta oraalista rehydraatiosuolaa maksaa 7 euroa. Oxfam tarjoaa 4 eurolla erityissuunniteltuja kannellisia vesisäiliöitä, joissa vesi säilyy turvallisena ja puhtaana, mikä ehkäisee altistumista taudeille. Varojen käyttöä on niin ikään tärkeää muuttaa. Kansallisesta rokotusohjelmasta käy esimerkiksi ilmi, että Nigeriassa lasten kuolleisuutta aiheuttavat taudit, kuten jäykkäkouristus, lapsihalvaus, kurkkumätä, matorakkulatauti, tuberkuloosi, keltakuume sekä aivokalvon- ja selkäydinkalvontulehdus, jotka ovat pääsyy lapsikuolleisuuteen kehitysmaissa, ovat jatkuvasti ja tuntuvasti vähentyneet. Tärkein syy tautien vähenemiseen oli yleisen käsityksen muuttuminen rutiinirokotuksista. Ohjelmassa hyväksyttiin talosta taloon -menetelmä, jossa kukin rokotusryhmä oli yhteisössä koko rokotuksen ajan. Aikaisemmissa rokotuksissa ryhmät olivat koko ajan liikkeellä. Tiedonanto Yleisesti ottaen komission tiedonantoon on suhtauduttava myönteisesti. Siinä politiikka yhdistetään oikeutetusti vuosituhannen vaihteen julistuksessa asetettuihin kehitystavoitteisiin. Tavoitteet 4, 5 ja 6 on kuitenkin nähtävä terveydenhuoltoon liittyvinä tavoitteina, mutta tavoitteen 8 merkitys usein unohdetaan. Tavoitteeseen 8 sisältyy indikaattori 33, jolla mitataan perussosiaalipalveluihin kohdennetun julkisen kehitysavun osuutta, mukaan luettuna perusterveydenhuolto, ravinto, puhdas vesi ja hygienia. Tiedonannossa mainitaan myös tavoite 17 ja indikaattori 46, jotka koskevat lääkintäalan yritysten yhteistyöstä olennaisen tärkeiden lääkkeiden tarjoamiseksi kehitysmaissa, ja tavoite 10, joka koskee mahdollisuutta puhtaaseen juomaveteen. Komission tiedonanto on muutoin hyvin onnistunut, mutta ehdotuksen rajallinen soveltamisala on yksi päähuolenaiheista. HIV/aids, tuberkuloosi ja malaria ovat ensisijaisia terveyteen liittyviä haasteita. On oikein, että niihin kiinnitetään erityistä huomiota, mutta ne eivät suinkaan ole ainoita terveyttä uhkaavia tekijöitä. Tiedonannossa ei juurikaan oteta huomioon ei-tarttuvia ja muita tauteja. Monet kehitysmaiden asukkaat ovat alttiita astmalle, ylähengitysteiden tulehduksille ja neuropsykiatrisille häiriöille. Etelä-Afrikassa on 2 miljoonaa diabetestapausta. Tiedonannossa ei mainita myöskään muita tauteja, kuten Chagasin tautia, maaperän kautta leviäviä loismatoja, bilhartsioosia, lymfaattista filariaasia, medinamatoa, dracuncoliasisia, trypanosomiaasia ja dengue-kuumetta. Useiden näiden tautien aiheuttama kuolleisuus on vähäistä, mutta sairastuvuutta ja vammaisuutta ne aiheuttavat PE /15 PR\ doc

13 paljon. Kuten on sanottu, suurilla taudintorjuntakampanjoilla on pelastettu miljoonia lapsia ennenaikaiselta kuolemalta, mutta pikemminkin heikentävien kuin tappavien tautien huonon hoidon vuoksi heidän elämänsä on puutteenalaista. Esimerkiksi lymfaattista filarioosia on yli 80 maassa Afrikassa, Aasiassa, Amerikassa ja Läntisellä Tyynellämerellä ja 1,1 miljardia on altistunut sille. Sijoittaminen näihin sairauksiin voi tuottaa tulosta, ja kiinalaiset taloustieteilijät ovat arvioineet, että jokainen lymfaattisen filarioosin torjumiseen sijoitettu dollari tuottaa 15 dollaria takaisin. Hyvin usein maakohtaisilla strategia-asiakirjoilla ja sektoriohjelmilla on taipumusta retorisuuteen, mutta niissä on niukalti erityisesti terveydenhuoltoa ja koulutusta koskevia ehdotuksia. Yhteensä 61 julkaistusta maakohtaisesta strategia-asiakirjasta vain 9:ssä terveydenhuolto on valittu keskeiseksi yhteistyön alueeksi, mikä on vain 4,3 prosenttia ohjelmoitavista varoista. Tärkeää on myös se, että politiikka olisi riittävän joustavaa niin, että tautimuotojen alueelliset erot esimerkiksi Karibian ja Afrikan välillä otetaan huomioon. On myös korostettava sitä, että köyhyys ja terveys eivät ole vain lääketieteellinen ja hoitoasia, vaan ne liittyvät ravitsemusta, puhdasta vettä, hygieniaa, asuntoja, koulutusta, ympäristöä, kuntoutusta, uudelleenkoulutusta ja työllisyyttä koskevaan laajempaan ohjelmaan. Nälkä Terveyttä ja köyhyyttä rinnastettaessa nälkä on tärkeä tekijä. Yleinen käsitys nälästä on hyvin usein televisiossa nähtävää nälänhätää. Suurin ongelma on kuitenkin aliravitsemus. Yksi huomionarvoinen asia tässä yhteydessä on likainen juomavesi, joka aiheuttaa tauteja, työkyvyttömyyttä ja kuolemia sekä tehotonta työvoimaa. Tämä puolestaan johtaa alhaisiin tuloihin, mikä johtaa aliravitsemukseen, ja niin edelleen. Syntyy siis puutteen noidankehä, joka on katkaistava. Tilanne pahenee, kun humanitaarinen apu heikentää paikallisten viljelijöiden tuottavuutta ja paikallista talouselämää. Me annamme ruokaylijäämämme alhaisen tulotason maille ymmärtämättä kuitenkaan sitä, että se saattaa vahingoittaa kyseisten maiden maataloutta. Tilanne pahenee jälleen, kun Eurooppa sulkee ovensa niiden ruokavienniltä. Protektionismi kehitysmaita kohtaan maksaa niille noin 100 miljardia dollaria, mikä on paljon enemmän kuin koko humanitaarinen apu. Jos kyseiset maat voisivat lisätä vientiään Eurooppaan vain 5 prosentilla, tuotto olisi 350 miljardia dollaria. Tavoitteet asetettiin neljännesvuosisata sitten. Vuonna 1996 tavoitteeksi asetettiin 800 miljoonan aliravitun määrän puolittaminen vuoteen 2015 mennessä 22 miljoonan vuosivauhdilla. Luvut laskevat vain 6 miljoonan vuosivauhdilla. Tavoitetta ei saavuteta ennen vuotta Eikä ruokatuotanto henkeä kohti ole kasvanut raskaasti velkaantuneissa, alhaisen tulotason maissa, erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Silti Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman arvion mukaan ongelman ratkaisemiseen tarvittaisiin vain 13 miljardia dollaria vuodessa. Määrä on sama, joka Euroopassa ja Amerikassa kulutetaan kosmetiikkaan. PR\ doc 13/15 PE

14 Viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana 400 miljoonaa ihmistä on kuollut nälän ja alhaisen hygienian vuoksi koko maailmassa. Luku on kolme kertaa suurempi kuin kaikissa luvulla käydyissä sodissa kuolleiden määrä. Noin yhdeksän miljoonaa ihmistä kuolee vuosittain nälkään. Se merkitsee kuollutta päivässä. Toimet ja kustannukset Maailmanpankki arvioi, että keskeinen tavoite eli köyhyyden puolittaminen vuoteen 2015 mennessä edellyttäisi julkisen kehitysavun pikaista kaksinkertaistamista. WHO:n kansantalouden ja terveysasioiden komitean raportin mukaan (joulukuu 2001) tarvitaan 31 miljardin dollarin lisärahoitus terveyden alalle tästä päivästä vuoteen 2015, jotta alalla päästään vuosituhannen vaihteen julistuksessa asetettuihin tavoitteisiin. EU:n kehitysyhteistyön talousarviota on arvosteltu siitä, että siinä ei keskitytä köyhyyteen. Komission tiedonannossa mennään jonkin verran tähän suuntaan, mutta meidän on vielä odotettava nähdäksemme, voidaanko asiassa todella edistyä. Varoja on siirrettävä sosiaalisille aloille, erityisesti perusterveydenhuoltoon ja koulutukseen. Komission tiedonannon mukaan komissio antoi vuonna 2001 vain 3,4 prosenttia (201,62 miljoonaa euroa) komission ja Euroopan kehitysrahaston yhdistetystä yleisestä talousarviosta terveydenhuoltoon. Jos makrotaloudellinen tuki vie suuremman osan kehitykseen tarkoitetuista varoista, on esitettävä kysymys, miten terveyssektori järjestetään ja miten sitä arvioidaan. Euroopan parlamentti on jatkuvasti vaatinut 35 prosentin kehitysapua terveydenhuoltoon ja koulutukseen, ja että vähiten kehittyneiden maiden määrärahoja ei suunnattaisi muille kuin vähiten kehittyneille maille. Monien kehitysmaiden terveydenhuolto kärsii varojen puutteesta. Maiden on itse panostettava enemmän terveystilanteen kohentamiseen. Tervetulleita ovat myös aloitteet, kuten se, jossa Afrikan maiden hallitukset sitoutuvat (Abuja 2001) kohdentamaan 15 prosenttia kansallisista talousarvioista terveydenhuoltoon. Silti useimmissa alhaisen tulotason maissa kansainvälisen yhteisön on täydennettävä maiden julkisia ja yksityisiä investointeja pitkän aikavälin rahoitustuella. Monet maat tarvitsevat enemmän teknistä tukea ja kapasiteetin luomista kuin suuria tulonsiirtoja. Kehitysmaissa ei ole riittäviä mahdollisuuksia kohtuuhintaisiin palveluihin ja lääkkeisiin. Syyt tähän ovat moninaisia ja ne johtuvat osaltaan kansainvälisistä ja kansallisista hinnoittelupolitiikoista, tariffeista, verotuksesta sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien sopimusten täytäntöönpanosta. Mahdollisuuksien ja kohtuullisten hintojen varmistamiseksi on tutkittava erilaisen hinnoittelun (porrastetun hinnoittelun), vapaaehtoisten lisenssisopimusten, rinnakkaiskaupan, teknologiansiirron, paikallisen tuotantokapasiteetin lisäämisen sekä yleisten ja patentoitujen tuotteiden käyttöä. Yhteenveto Tarvitsemme tehokkaampaa yhteisön sitoutumista kehityksen tukemiseen terveyden alalla. Suurempi panostus sosiaalisille aloille ei välttämättä merkitse parempia tuloksia terveyden alalla. Tehokkaammin kohdennetut investoinnit ovat olennaisen tärkeitä. Terveydenhuollon tehokkuus ja terveyden tukeminen on arvioitava paremmin. Suuntauksia on seurattava PE /15 PR\ doc

15 koordinoidusti ja valmiuksia siihen on kehitettävä. Euroopan on erityisesti estettävä lääkinnän alan ammattilaisten katoaminen kehitysmaista. WHO:n mukaan kehitysmaat menettävät tällä hetkellä lääkäriä vuodessa ja saavat takaisin Tarvitsemme kaiken kaikkiaan tehokkaampaa ohjelmaa emmekä vain kauniita sanoja. PR\ doc 15/15 PE