ARBORETUM YSTÄVYYDENPUISTO

ARBORETUM YSTÄVYYDENPUISTO Vantaan kaupunki/kuntatekniikan keskus/viheralueyksikkö

SISÄLTÖ: Johdanto... 3 Arboretumin puut ja pensaat, kartat... 6 Arboretumin kasvillisuuden hoito ja kehittäminen...24 Lajikuvauksia...26 Hakemisto...34 Vantaan kaupunki Maankäytön ja ympäristön toimiala Kuntatekniikan keskus Viheralueyksikkö Teksti ja valokuvat: Eija Välimäki Taitto: Tarja Huhtakallio Paino: Vantaan kaupunki 6/2007 Kuntek 2/2007 C14:2007 ISBN 978-952-443-206-1 Metsänreunan niitty kylpee ilta-auringossa Arboretum - ystävyydenpuisto Vantaan kaupungin viheralueyksikkö on suunnitellut ja rakennuttanut Vantaan Koivuhakaan arboretumin. Kohteen on rakentanut Vantaan kaupungin oma ympäristötuotanto vuosina 2002 2004. Arboretumiin on jo aiemminkin istutettu joitakin puuryhmiä ja istutuksia. Vihervuonna 1985 lukuisat yhdistykset ja yritykset istuttivat nimikkopuunsa niin sanotussa ystävyyspuistotapahtumassa. Arboretumiin on istutettu noin 150 puuvartista kasvilajia, lisäksi luonnostaan siellä esiintyy noin 20 lajia. Koivuhaan arboretum on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kaupungin alueella sijaitseva puulajipuisto. Arboretum on puulajipuisto, joka palvelee kaikkia kuntalaisia ja vierailijoita kauempaakin. Alue suo monipuolisia virikkeitä uusien kasvilajien opiskeluun ja tutkimiseen sekä luonnon kokemiseen ja virkistäytymiseen. Arboretum-sana tulee latinankielisestä arbor -sanasta, joka tarkoittaa puuta. Arboretumilla tarkoitetaan puistomaisesti tai puistometsänä hoidettua aluetta, jossa esitellään erilaisia puita ja pensaita. Vantaan Koivuhaan arboretum on suhteellisen helppohoitoinen metsäarboretum. Runotaulu kertoo lehdon tarinaa Ympäristö Arboretum on osa Tikkurilan keskuspuistoa, joka on noin neliökilometrin laajuinen viheraluekokonaisuus. Alue on Vantaan viheralueohjelmassa määritelty keskeisimmäksi Tikkurilan viheralueeksi tulevaisuudessa. Keskuspuisto on osa Kylmäojan purolaaksoa. Puro virtaa suurimmaksi osaksi luonnonuomassa kauniisti kaarrellen. Sen rantalehdot ovat erityisen merkittäviä runsaine luonnonkasvustoineen ja asutuksen kohdalla koristepuineen ja pensaineen. Peltoalueet Koivuhaassa ja Simonkylässä ovat kulttuurihistoriallisesti ja maisemakuvallisesti merkittäviä. Peltoja on viljelty jo ainakin 1600-luvulta lähtien. Vanhat tilakeskukset, muun muassa asemakaavassa suojeltu Johansin talonpoikaistila Koisotien varrella pihapiireineen, ovat maiseman kiintopisteitä. Keskuspuistoon tutkitaan mahdollisuuksia kehittää erilaisia osa-alueita ja toimintoja, esimerkiksi erilaisia leikki-, oleskelu- ja pelialueita, lasten liikennepuisto, viljelypalstoja, kosteikko ja mahdollisesti kotieläinpuisto laitumineen. Kylmäojan länsipuolelle rakennettava yhtenäinen pääulkoilureitti tulee parantamaan alueen kevyenliikenteen yhteyksiä.

Arboretumin merkitys Arboretumien tarkoituksena on esitellä ja opettaa kasvilajeja eri kohderyhmille, muun muassa koululaisille, kotipuutarhureille ja alan ammattilaisille. Kasvien kehitystä seuraamalla voidaan myös kerätä tietoa ja tutkia sekä kotimaisia että ulkomaista alkuperää olevia kasvilajeja ja niiden menestymisestä Vantaalla. Samalla alue toimii osana laajempaa viheralueverkostoa puistokäytävineen ja polkuineen. Monilajisessa näytepuistossa voi kokea erilaisia tunnelmia; synkkää kuusikkoa, heleää lehtipuumetsikköä ja kuivaa männikköä rikastettuna erikoisemmilla puu- ja pensaslajeilla. Arboretumissa voi vierailla kaikkina vuodenaikoina, myös ikivihreät kasvit ovat edustettuina laajasti. Kevät ja alkukesä ovat hienoa aikaa runsaine kukkivine puineen, samoin loistavia syysvärejä omaavia kasveja on alueella runsaasti. Alueen lähtökohdat Arboretumin alue on asemakaavassa merkitty puistoksi, jossa on erityispuistoksi istutettava alueen osa. Koko alue on Vantaan kaupungin omistuksessa. Pinta-ala on kaiken kaikkiaan noin 8 hehtaaria, josta nyt perustettu alue on noin 5,5 hehtaaria. Tulevina vuosina arboretumia on mahdollisuus laajentaa alueen eteläosaan, joka on tällä hetkellä puistometsää. Arboretumin metsämäellä esiintyvät kaikki metsätyypit rehevästä lehdosta kuivan kankaan tyyppeihin varsin pienellä alueella. Tämä antaa erinomaiset mahdollisuudet perustaa alueelle monilajinen näytepuisto. Alueen kasvillisuus on arvokas jo sellaisenaan ja runsaat lisäistutukset takaavat, että arboretumista muodostuu rikas ja monipuolinen kohde. Maaperä vaihtelee avokalliosta ja moreenista hiekka- ja silttialueisiin. Koivut hehkuvat syysauringossa Alkukesän kielot kukkivat lehmusten alla Puistometsästä metsäarboretumiksi Arboretumiin on rakennettu leveydeltään vaihtelevia käytäviä ja pysäköintialue. Käytävien kaltevuudet on suunniteltu niin, että suuressa osassa aluetta voi kulkea vaivatta pyörätuolilla ja lastenvaunujen kanssa. Levähdyspaikat on varustettu penkein, istuinkivin ja roska-astioin. Kallion laella on piknikpöytä-penkki-yhdistelmä, jossa voi nauttia eväitä. Uudet istutukset on ryhmitelty pääasiassa niin, että saman suvun lajeja löytyy lähekkäin. Tällöin niiden eroja on helppo vertailla. Ryhmittäin on istutettu muun muassa vaahteroita, hevoskastanjoita, koivuja, tuomensukuisia kasveja, pihlajia, pihtoja ja kuusen erikoismuotoja. Lisäksi on istutettu jonkin verran köynnös- ja pensaslajeja. Kasvilajit on sijoitettu niiden luontaisia kasvupaikkoja vastaaville paikoille. Yksittäiset istutusryhmät on sijoitettu käytävien varsille, jotta niihin on helppo tutustua. Syvemmälle metsään on istutettu myös jalopuiden ja harvinaisempien havupuiden metsätaimia, jotka vuosien kuluessa täydentävät ja muuttavat arboretumin ilmettä jalostetumpaan suuntaan. Kenttäkerroksen kasvillisuus on säilytetty pääosin luontaisena. Keskeiselle alueelle on perustettu pienialainen kukkaniitty. Kaikki istutukset on nimetty, myös luonnonvaraisista sekä aikaisemmin istutetuista kasveista kustakin yksi kappale. Kasvikohtaiset tolpat, joissa on nimikyltit, opastavat tunnistamaan lajeja. Kylteissä on kasvin latinan-, suomen- ja ruotsinkielinen nimi. Runotaulut kertovat ajatuksia metsästä ja luonnosta.

Arboretumin puut ja pensaat, kartat 0m 30m 60m Arboretum sijaitsee Tikkurilan Koivuhaassa. Pääsisäänkäynti alueelle on Meiramitieltä, Läntisen Valkoisenlähteentien ja Meiramitien risteyksen tuntumasta. Tarkempi kartta esitteen takasivulla.

Kuvio 1 Rehevällä lehtomaisella alueella kasvaa varttunutta haapaa, koivua ja kuusta. Alueen keskiosassa kasvaa harmaaleppää, koivua, tuomea ja vuonna 1999 istutettuja tammia sekä ojan varressa pensasmaista pajua. Puuston sekaan on istutettu lehmuksen, saarnen ja punasaarnen metsätaimia, sekä isompina taimina jalavia, siipipähkinää, saarnea ja erilaisia pajuja. Sisääntulotietä reunustamaan on istutettu japaninjalopähkinää ja pilarituijaa. Kuviosta kehitetään jalopuuvaltainen alue, jossa metsänreunavyöhyke on tiheähkö. Alueen keskiosaan puita jätetään kasvamaan harvakseltaan. Nuoria kuusia jätetään korvaamaan ajan myötä poistuva vanha kuusikko. Uusien istutusten suojapuustona olevat haavat, koivut ja lepät poistetaan vaiheittain. Ojan läheisyyteen jätetään kasvamaan parhaat tuomet. Komeat raidat pysäköintialueen läheisyydessä säilytetään mahdollisimman pitkään, samoin tunnelmaltaan varjoisa kuusikko, jonne on istutettu saarnen metsätaimia ja aukkopaikkoihin erilaisia varjoa sietäviä havupuita ja pensaita. Köynnökset 20. Aristolochia macrophylla, piippuköynnös Metsätaimet F Fraxinus excelsior, lehtosaarni FP Fraxinus pennsylvanica, punasaarni U Ulmus glabra, vuorijalava Merkinnät P Pysäköintialue Kasvitolppa ja nimikilpi Runotaulu Luonnonkivi Säilytettävä kasvillisuus, jota on täydennetty uusilla istutuksilla Vuosina 1977-1999 istutetut puuryhmät Havukasvit 1. Picea abies, kuusi 2. Picea abies f. aurea, kultakuusi 3. Picea abies f. cruenta Ruotsi, purppurakuusi 4. Picea abies f. cruenta Aamurusko, purppurakuusi 5. Thuja occidentalis f. fastigiata, pilarituija 6. Tsuga mertensiana, vuorihemlokki Pensaat 19. Viburnum opulus, koiranheisi Havukasvit Pensaat Köynnökset Metsätaimialueet 7. Fraxinus excelsior, lehtosaarni 8. Fraxinus pennsylvanica, punasaarni 9. Juglans ailanthifolia, japaninjalopähkinä 10. Phellodendron amurense, amurinkorkkipuu 11. Pterocarya sp., siipipähkinä 12. Quercus robur, tammi 13. Quercus rubra, punatammi 14. Salix alba Vitellina, keltasalava 15. Salix x pendulina Blanda, isoriippasalava 16. Salix pyrolifolia, talvikkipaju 17. Ulmus glabra, vuorijalava 18. Ulmus laevis, kynäjalava Kuusikon varjoisaa tunnelmaa

Kuvio 2 Varttunut koivikko toimii aluksi istutettujen kasvien suojapuustona. Kuviolle on istutettu useita lajeja vaahteraa ja hevoskastanjaa sekä erilaisia jalopuiden metsätaimia, alueen itäosaan myös havupuita. Alueella kasvaa luonnostaan levinnyttä tammea ja vaahteraa, jotka pääsääntöisesti säilytetään. Kuviosta kehitetään jalo- ja havupuumetsikkö. Uusien istutusten kehityttyä suojapuusto poistetaan vähitellen useammassa erässä. Pensaskerroksen korpipaatsamaa suositaan. Kuuset poistetaan. Yksittäinen komea tuomi ja pihlaja alueen länsireunassa säästetään. Havukasvit 1. Abies amabilis, purppurapihta 2. Abies concolor, harmaapihta 3. Abies holophylla, ussurinpihta 4. Abies lasiocarpa, lännenpihta 5. Abies sachalinensis, sahalininpihta 6. Abies veitchii, japaninpihta 7. Psedotsuga menziesii, douglaskuusi 8. Tsuga canadensis, kanadanhemlokki 9. Tsuga heterophylla, lännenhemlokki 10. Acer negundo, saarnivaahtera 11. Acer saccharinum, hopeavaahtera 12. Acer sieboldianum, sirovaahtera 13. Acer spicatum, tähkävaahtera 14. Acer triflorum, huntuvaahtera 15. Aesculus flava, keltahevoskastanja 16. Aesculus glabra, ohionhevoskastanja 17. Aesculus hippocastanum, hevoskastanja 18. Betula pendula var. carelica, visakoivu 19. Prunus padus, tuomi 20. Quercus robur, tammi Kukoistava loppukesän niittykasvusto Metsätaimet A Acer platanoides, metsävaahtera AH Aesculus hippocastanum, hevoskastanja F Fraxinus excelsior, lehtosaarni Q Quercus robur, tammi T Tilia cordata, metsälehmus Pensaat 21. Rhamnus frangula, korpipaatsama Jalopuut valtaavat vähitellen koivikon 10 11

Kuvio 3 Alueella kasvaa kookkaita kuusia ja muutamia hienoja mäntyjä, pihlajaa ja koivua, sekä luonnostaan levinnyttä tammea ja vaahteraa. Lisäksi alueelle on istutettu 1977 ryhmä siperianlehtikuusia. Puuston harvennus on tehty jokseenkin lopulliseen tiheyteensä. Alue säilytetään puustoltaan monilajisena ja hieman tiheähkönä, siperianlehtikuusia harvennetaan. Aukkokohtiin istutetut hemlokit ja makedonianmännyt vapautetaan vadelmakasvustoista. Opastetaulun sivustan näkymäalue arboretumin sisäosiin säilytetään avoimena. Kuvio 4 Alueella kasvaa koivua, pihlajaa, haapaa, kuusta, mäntyä sekä luonnostaan levinnyttä tammea ja vaahteraa. Alueen sisäosiin on istutettu 1977 siperianlehtikuusia. Kuviolle on istutettu mm. vaahteran, koivun ja omenapuiden eri lajeja, sekä havupuita. Alue säilytetään puustoltaan monilajisena ja sen sisäosat jätetään tiheähköksi. Siperianlehtikuusia harvennetaan väljentäen. Kuusen kasvua hillitään, muutamia jätetään kuitenkin kasvamaan alueen sisäosiin. Havukasvit 1. Larix sibirica, siperianlehtikuusi 2. Pinus peuce, makedonianmänty 3. Taxus cuspidata, japaninmarjakuusi 4. Tsuga heterophylla, lännenhemlokki 5. Tsuga sp., hemlokki 6. Sorbus aria, saksanpihlaja 7. Sorbus aucuparia, kotipihlaja 8. Sorbus Dodong, tuurenpihlaja 9. Sorbus koehneana, helmipihlaja 10. Syringa sp., syreeni Pensaat 11. Amelanchier lamarckii, rusotuomipihlaja 12. Rhododendron,sp., atsalea 13. Syringa reticulata, likusterisyreeni Köynnökset 14. Hydrangea anomala subsp. petiolaris, köynnöshortensia Havukasvit 1. Picea glehnii, glehninkuusi 2. Picea jezoensis, ajaninkuusi 3. Picea mariana, mustakuusi 4. Larix sibirica, siperianlehtikuusi 5. Acer campestre, niverävaahtera 6. Acer tataricum, tataarivaahtera 7. Acer tataricum subsp. ginnala, mongolianvaahtera 8. Betula alleghaniensis, keltakoivu 9. Betula pendula, rauduskoivu 10. Fagus sylvatica Atropunicea, veripyökki 11. Malus baccata, marjaomenapuu 12. Malus Hopa, purppuraomenapuu 13. Malus Kirjailija, purppuraomenapuu 14. Malus prunifolia, siperianomenapuu 15. Prunus maackii, tuohituomi 16. Prunus serotina, kiiltotuomi 17. Quercus robur, tammi Pensaat 18. Amelanchier alnifolia, marjatuomipihlaja 19. Amelanchier spicata, isotuomipihlaja 20. Ribes alpinum, taikinamarja 21. Sambucus nigra, mustaselja 22. Sambucus racemosa, tertuselja 12 13

Kuvio 5 Rehevällä lehtomaisella kuviolla kasvaa luonnostaan harmaaleppää, koivua, raitaa, halavaa ja tuomea. Alueelle on istutettu mm. koivun ja kirsikansukuisia lajeja, lehdon pensaita sekä metsätaimina erilaisia jalo- ja havupuita. Alueella seurataan kolmea ominaisuuksiltaan erilaista Metsäntutkimuslaitoksen vaahterakantaa. Alueen rehevä ilme säilytetään ja kasvamaan jätetään runsaslajinen lehtometsän puusto. Istutettujen kasvien suojapuustona aluksi toimivat lepät ja koivut poistetaan vähitellen useammassa erässä. Metsänreunan ja koillisen sisääntulokäytävän molemmin puolin kasvavat raitaryhmät, alueen halavat ja joitakin tuomia säilytetään. Havukasvit 1. Abies sibirica, siperianpihta 2. Picea omorica, serbiankuusi 15. Salix caprea, raita 16. Viburnum lentago, kiiltoheisi Pensaat 17. Cornus mas, punamarjakanukka 18. Cornus alba subsp. Stolonifera, lännenkanukka 19. Corylus avellana, euroopanpähkinäpensas 20. Daphne mezereum, näsiä 21. Lonicera involucrata, kehtokuusama 22. Lonicera xylosteum, lehtokuusama Metsätaimet A Acer platanoides, metsävaahtera F Fraxinus excelsior, lehtosaarni FP Fraxinus pennsylvanica, punasaarni U Ulmus glabra, vuorijalava Lehdon reheviä kevätkukkijoita 3. Betula ermanii, kivikoivu 4. Betula pendula Dalecarlica, taalainkoivu 5. Betula pendula Yongii, kyynelkoivu 6. Betula pubescens f. rubra, punakoivu 7. Malus sylvestris, metsäomenapuu 8. Populus laurifolia, laakeripoppeli 9. Populus tremula, haapa 10. Prunus padus Colorata, purppuratuomi 11. Prunus pensylvanica, pilvikirsikka 12. Prunus sargentii, rusokirsikka 13. Prunus virginiana, virginiantuomi 14. Pterocarya rhoifolia, japaninsiipipähkinä 14 15

Kuvio 6 Alueella kasvaa komeita mäntyjä, koivua, pihlajaa, kuusta ja katajaa, lounaisrinteessä sijaitsevalla rehevähköllä tuoreen kangasmetsän alueella myös haapaa. Kuviolle on istutettu mm. erilaisia pihlajan ja havupuiden lajeja. Eteläosan kuivan kangasmetsän alueella on mäntyä ja katajaa, jonne on istutettu saarnen ja tammen metsätaimia. Aluetta kehitetään sekametsänä. Nuoria mäntyjä harvennetaan tarvittaessa. Alueen puusto säilytetään ryhmittäin ja väljänä niin, että näkymät käytävältä metsikön läpi viereiselle keskusalueelle toteutuvat. Tuoreen kangasmetsän alueesta kehitetään tiheähkö sekametsikkö. Jalopuille tehdään riittävästi tilaa niiden varttuessa. Kuvion eteläosan valoisaksi jätettävässä tammi-männikössä ei ole tarvetta säännöllisille toimenpiteille. Reheviä sananjalkoja metsän siimeksessä Havukasvit 1. Juniperus communis f. suecica Norrback, pilarikataja 2. Picea abies f. pendula, surukuusi 3. Picea abies f. virgata, käärmekuusi 4. Pinus sylvestris, mänty 5. Sorbus aucuparia Edulis, makeapihlaja 6. Sorbus aucuparia Fastigiata, pylväspihlaja 7. Sorbus aucuparia Pendula, riippapihlaja 8. Sorbus aucuparia Xanthocarpa, keltamarjapihlaja 9 Sorbus commixta, japaninpihlaja Köynnökset 10. Actinidia kolomikta, kiinanlaikkuköynnös Metsätaimet F Fraxinus excelsior, lehtosaarni Q Quercus robur, tammi 16 17

Kuvio 7 Kuviolle on istutettu pääosa vihervuoden 1985 ystävyydenpuistotapahtuman kasveista. Alueella kasvavat luonnostaan arboretumin komeimmat männyt. Lisäksi kuviolla kasvaa runsaasti katajia, sekä muutama varttunut koivu. Istutetut puut on harvennettu jokseenkin lopulliseen tiheyteensä. Alue on arboretumin keskusalue, jossa ei ole tarvetta tehdä kovinkaan mittavia toimenpiteitä. Vaahterat, tammet, makedonian- ja sembramännyt sekä muut puut, joita on istutettu useampia, saavat kehittyä ryhmänä. Alueelle annetaan kehittyä yksi yksittäispuu, esim. tammi ja saarni. Kaikki kookkaat männyt säästetään mahdollisimman pitkään, katajista poistetaan vain kuolleet yksilöt ja koivut poistetaan aikanaan turvallisuussyistä. Keskusalue on arboretumin sydän Havukasvit 1. Abies balsamea, palsamipihta 2. Abies sibirica, siperianpihta 3. Abies sp., pihta 4. Juniperus communis, kotikataja 5. Juniperus communis f. suecica, pilarikataja 6. Picea glauca Conica, kartiovalkokuusi 7. Picea omorika, serbiankuusi 8. Picea pungens, okakuusi 9. Picea pungens Glauca, hopeakuusi 10. Pinus cembra, sembramänty 11. Pinus peuce, makedonianmänty 12. Thuja koraiensis, koreantuija 13. Thuja occidentalis, kanadantuija 14. Acer palmatum, japaninvaahtera 15. Acer platanoides, metsävaahtera 16. Acer rubrum, punavaahtera 17. Caragana arborescens Pendula, riippapernepensas 18. Carpinus caroliniana, karoliinanvalkopyökki 19. Cercidiphyllum japonicum, katsura 20. Crataegus douglasii, mustamarjaorapihlaja 21. Fagus sylvatica, euroopanpyökki 22. Fraxinus excelsior, lehtosaarni 23. Populus tremula Erecta, pylväshaapa 24. Quercus robur, tammi 25. Quercus robur Fastigiata, pylvästammi 26. Quercus rubra, punatammi 27. Sorbus hybrida, suomenpihlaja 28. Sorbus intermedia, ruotsinpihlaja 29. Tilia x euchlora, kriminlehmus 30. Tilia sp., lehmus 31. Ulmus glabra, vuorijalava Köynnökset 32. Clematis tangutica, kiinankeltakärhö 18 19

Kuvio 8 Alueen länsiosassa kasvaa mäntyjä, muutama kuusi ja alikasvoksena katajaa ja pihlajaa. Alueelle on istutettu erilaisia lehtikuusia ja kuusen kääpiömuotoja. Metsiköstä kehitetään lehtikuusivaltainen alue, jonne jätetään hienoimmat männyt ja muutama kuusi. Tilanne arvioidaan lehtikuusien vartuttua, jolloin kuusien poistamisesta päätetään. Kuivan kangasmetsän ja kalliolaen mäntyvaltainen metsikköalue on harvennettu jokseenkin lopulliseen tiheyteensä. Kuviolle on istutettu kontortamännyn, tammen ja visakoivun metsätaimia ja siitä kehitetään valoisa mäntyvaltainen metsikkö. Puustosta poistetaan ainoastaan turvallisuutta vaarantavat huonokuntoiset puut sekä ränsistyneet kuuset, pihlajat ja katajat. Havukasvit 1. Larix decidua, euroopanlehtikuusi 2. Larix gmelinii, dahurianlehtikuusi 3. Larix kaempheri, japaninlehtikuusi 4. Picea abies f. globosa Peikko, kääpiökuusi 5. Picea abies f. condensata Akka, luutakuusi 6. Pinus contorta var. latifolia, kontortamänty 7. Betula pendula var. carelica, visakoivu Metsätaimet LD Larix decidua, euroopanlehtikuusi LK Larix kaempheri, japaninlehtikuusi Q Quercus robur, tammi Kuiva kalliokangas talviasussaan Polku johdattelee piknikpaikalle 20 21

Kuvio 9 Jyrkähkössä rinteessä kasvaa kuusta, koivua, pihlajaa ja haapaa. Puuston sekaan on istutettu jalopuiden metsätaimia ja käytävien läheisyyteen pensaita ja havupuita. Alueesta kehitetään jalopuumetsikkö. Jalopuuistutukset harvennetaan lopulliseen tiheyteensä, kun latvukset saavuttavat toisensa. Hyväkuntoisia mäntyjä jätetään jonkin verran, kaikki kuuset poistetaan. Eteläisimmän osan kallioalueelle ei ole tarpeen tehdä toimenpiteitä. Rehevällä entiseen peltoon rajoittuvalla kuviolla kasvaa mm. harmaaleppää, koivua ja raitaa. Oleva puusto toimii aluksi istutettujen euroopanpyökkien ja leppien suojapuustona. Alueesta kehitetään pyökkimetsäkuvio (pyökikkö). Suojapuusto muutamia parhaita raitoja ja kookasta puumaista pajua lukuun ottamatta poistetaan pyökkien vartuttua. Käytävän itäpuolelle on istutettu puistolehmusrivistö. Pyökkimetsikkö on kehittymässä arboretumin itäosaan Havukasvit 1. Picea engelmannii, engelmanninkuusi 2. Tsuga diversifolia, japaninhemlokki 3. Alnus glutinosa, tervaleppä 4. Alnus glutinosa Pyramidalis, pilaritervaleppä 5. Alnus glutinosa Sääksmäki, mukuratervaleppä 6. Alnus incana, harmaaleppä 7. Alnus incana f. laciniata, sulkaharmaaleppä 8. Alnus incana f. purpurea, punalehtinen harmaaleppä 9. Prunus spinosa, oratuomi 10. Tilia cordata, metsälehmus 11. Tilia x vulgaris, puistolehmus Pensaat 12. Corylus avellana, euroopanpähkinäpensas 13. Diervilla lonicera, keltavuohenkuusama 14. Rosa glauca, punalehtiruusu 15. Rosa majalis, metsäruusu 16. Weigela middendorfiana, keltakotakuusama Köynnökset 17. Tripterygium regelii, siipiköynnös Metsätaimet F Fraxinus excelsior, lehtosaarni FP Fraxinus pennsylvanica, punasaarni FS Fagus sylvatica, euroopanpyökki Q Quercus robur, tammi T Tilia cordata, metsälehmus 22 23

Arboretumin kasvillisuuden hoito ja kehittäminen Arboretumista on laadittu hoitosuunnitelma, jossa on annettu ohjeet mm. kasvillisuuden, kulkuväylien ja rakenteiden hoidosta ja hoitoluokista. Kasvillisuus käsittää nurmikot, niityt, pensaat, köynnökset, puut ja metsiköt. Metsiköiden osalta arboretum on jaettu kuvioihin, joille on annettu aluekohtaiset kehittämis- ja hoito-ohjeet. Rakenteita ovat puistokalusteet, kasvien nimitolpat, runotaulut ja opastetaulu. Puut, pensaat ja köynnökset Hoidon tavoitteena on pitää kasvit elinvoimaisina, kauniina ja pitkäikäisinä. Hoitotoimenpiteisiin kuuluvat mm. rikkakasvien torjunta, hoitoleikkaukset ja tuentojen sekä jyrsijä- ja talvisuojien tarkastus ja korjaus. Kuolleet yksilöt uusitaan. Nurmikot ja niityt Pääsisäänkäynnin alue ja keskeiset alueet käytävien läheisyydessä hoidetaan siten, että alueen yleisilme on siisti. Nurmikko leikataan muutaman kerran kesässä. Syrjemmällä sijaitsevat alueet käsitellään niin, että näkymät istutetuille kasveille säilyvät ja kasvitolpille pääsy on mahdollista. Metsiköt Koko arboretumin alueelle on vuosina 2000 2003 tehty metsän perusharvennus. Lähes kaikille metsikkökuvioille on istutettu jalopuiden metsätaimia, lisäksi on istutettu mm. lehtikuusi-, mänty- ja pihtaryhmiä. Arbore- Siperianlehtikuusi syysasussaan tumin uusi kasvillisuus on keskitetty suurimmaksi osaksi käytävien varteen. Arboretumin puuston kehittymistä tarkkaillaan jatkuvasti. Alue on jatkuvan hoidon piirissä, jolloin tarkkaillaan etenkin istutettujen metsätaimien kehittymistä suhteessa suojapuustoon ja säilytettävään luonnon puustoon. Hoitotoimenpiteet suoritetaan vahingoittamatta istutettua kasvillisuutta, tarvittaessa käytetään nostolava-autoa poistettavan suojapuuston kaadossa. Säilytettävän puuston kuntoa tarkkaillaan normaalin käytännön mukaisesti. Kaikki turvallisuutta vaarantavat puut poistetaan puistokäytävien läheisyydestä. Itsestään kaatuneet puut voidaan jättää maapuiksi tai pökkelöiksi metsiköiden sisäosiin ja alueille, joilla ei ole tarvetta liikkua. Haketuskelpoinen aines voidaan hakettaa hyvin ohuena kerroksena maastoon tai levittää varjoisan alueen käytävien reunoille. Itsestään kylväytyneet jalopuiden taimet jätetään pääosin kasvamaan koko alueella, samoin taikinamarja, koiranheisi, tuomipihlaja, paatsama ja kataja. Alikasvoksena kasvanutta pihlajaa, harmaaleppää ja tuomea on poistettu koko alueelta perusraivauksen yhteydessä ja sen jälkeen vuosittain tyvivesojen kasvun hillitsemiseksi ja tyrehdyttämiseksi. Tyvivesat poistetaan vuosittain, jolloin raivausjätteet voidaan jättää maastoon. Kookkaammat kannot, mm. koivu, haapa ja tuomi, voidaan käsitellä vesakontorjuntaaineella ehkäisemään juuri- ja kantovesojen muodostuminen. Syksy saapuu arboretumiin Pihdat ja pylväshaavat keväisten vaahterankukkien taustalla Kenttäkerroksen metsänpohjakasvillisuus säilytetään ja hoidetaan luonnonmukaisena poistamalla ainoastaan liiaksi levinnyt vadelma, nokkonen, pujo ja muut istutusten kasvualustojen myötä levinneet rikkakasvit. Vadelmakasvustot poistetaan käytävien läheisyydestä sekä sisääntulojen ja keskeisten alueiden läheisyydestä. Myös esiteltävien kasvien ympäristöstä vadelma poistetaan. Näkymät oleviin luonnonkiviin säilytetään poistamalla tarvittaessa vesakko ja muu kasvillisuus niiden ympäriltä. Istutetut köynnökset saavat peittää kiviä. Arboretumin kunnossapidosta vastaa Vantaan kaupungin viheralueyksikön ylläpito. 24 25

Lajikuvauksia Tässä esitellään etenkin erikoisimpia ja harvinaisimpia puu- ja pensaslajeja, joita arboretumiin on istutettu. Lisätietoja kasveista saa mm. kirjallisuudesta, kuten Suomen pensas- ja puukasviosta sekä internetistä hakukoneiden avulla. Havupuut Abies amabilis, purppurapihta Kasvutavaltaan kaunis havupuu, joka kasvaa 10 25 m korkeaksi. Latvus on leveän kartiomainen ja neulasten runsauden vuoksi hyvin vehreä. Neulasten alapinta on vaalean harmahtava, jolloin tuulisella säällä latvus vilauttelee vaaleita sävyjä. Silmut aukeavat myöhään kesäkuun alussa, jolloin latvus vaalenee vähäksi aikaa nuorten neulasten vaaleanvihreän sävyn ansiosta. Käpy on pysty, tylppäkärkinen ja pihtojen tapaan hajoaa puussa eikä varise kokonaisena. Kuvio 2, kasvi numero 1. Abies concolor, harmaapihta Kasvutavaltaan harmaapihta on hieman epäsymmetrinen kuusten selkeään kartiomuotoon verrattuna. Latvus on silti pääasiassa kapean kartiomainen ja puu kasvaa 10 20 m korkeaksi. Neulaset ovat hyvin pitkiä, jopa 4 6 cm ja siirottavat eri suuntiin, jolloin latvus näyttää pörröiseltä. Väriltään neulaset ovat selvästi harmaan - sinertävänvihreitä etenkin uusissa vuosiversoissa. Uudet vuosiversot puhkeavat myöhään kesäkuun alussa. Käpy on pysty, tavallisesti pyöreäkärkinen ja pihtojen tapaan hajoaa puussa eikä varise kokonaisena. Kuvio 2, kasvi numero 2. Picea engelmannii, engelmanninkuusi Kasvutavaltaan ja korkeudeltaan engelmanninkuusi muistuttaa metsäkuusta ollen kuitenkin vähän matalampi ja oksat ovat usein pidempiä. Etenkin uusien vuosiversojen neulaset ovat sinertävän- tai harmaanvihreitä ja ne puhkeavat touko-kesäkuussa. Lajin neulasten värit kuitenkin vaihtelevat jonkin verran yksilöstä toiseen. Sinertävä sävy on voimakkain kesällä, mutta sävy on silloinkin keskimäärin hillitympää kuin hopeakuusella (Picea pungens Glauca ). Roikkuvat kävyt muistuttavat metsäkuusen pitkiä käpyjä. Kuvio 9, kasvi numero 1. Picea mariana, mustakuusi Mustakuusi on suomalaista metsäkuusta selvästi kapealatvuksisempi ja matalakasvuisempi tiheän kartiomainen puu. Neulaset ovat himmeästi sinivihreitä. Sinisyys on selvin uusissa versoissa vähän niiden puhkeamisen jälkeen. Silmut avautuvat toukokesäkuussa. Kävyt ovat tiheinä ryppäinä, useita vuosia säilyviä, melkein pallomaisia ja selvästi pienempiä kuin metsäkuusella. Kuvio 4, kasvi numero 3. Pseudotsuga menziesii, douglaskuusi Douglaskuusi voi kasvaa hyvällä paikalla metsäkuusta korkeammaksi (n. 30m). Runko on vanhana korkkimaisen paksukaarnainen ja syvään punaruskeauurteinen. Neulaset ovat alapuolelta vaalean siniharmaajuovaisia, jolloin latvus näyttää heikosti sinertävältä. Latvus on leveähkön kartiomainen ja harsu. Uudet vuosiversot puhkeavat myöhään kesäkuun alkupuolella, jolloin muutoin tumman latvuksen ilme vaalenee vähäksi aikaa. Kävyt ovat roikkuvia, pitkiä ja varsinaisten käpysuomujen vä- leistä pilkistävät pitkät kolmiliuskaiset peitinsuomut. Kuvio 2, kasvi numero 7. Acer negundo, saarnivaahtera Kaksikotinen pieni puu on korkeudeltaan noin 5 m, suotuisalla kasvupaikalla enemmänkin. Lehtilapa on päätöparinen, (3-)5(- 9)-lehdykkäinen ja muistuttaa nimensä mukaisesti saarnen lehteä. Lehdet puhkeavat toukokuun alkupuolella vaaleanvihreinä. Kukinta alkaa jo huhti- toukokuussa, jolloin hedepuussa olevat punaiset kukinnot ovat tiheissä huiskiloissa. Kukinnan lopussa huiskilot pitenevät riippuviksi ja vaalenevat ennen varisemistaan. Emipuussa olevat kukinnot ovat pidempiä, riippuvia ja vihreitä. Tyypilliset kaksilohkoiset hedelmät syntyvät pian ja ne säilyvät puussa monesti koko talven koristeellisina. Syys-lokakuussa muodostuu lähinnä keltaista ruskaa, punaista ja oranssia voi olla myös hieman mukana. Kuvio 2, kasvi numero 10. Acer rubrum, punavaahtera Punavaahtera kasvaa melko kookkaaksi puuksi, korkeus 5 13 m. Lajilla on runsaasti sahahampaiset 3- tai 5-halkoiset lehdet, joiden alapinta on sinisen- tai hopeanharmaa, ei kuitenkaan yhtä voimakkaasti kuin hopeavaahteralla (kts. ko. laji). Puu kukkii toukokuun alussa ennen lehtien puhkeamista punaisin ja sarjamaisin kukinnoin. Kukinnot ovat runsaana esiintyessään melko näyttäviä. Lehdet puhkeavat punertavaoranssin värisinä hieman myöhemmin kuin metsävaahteran silmut. Punertavat hedelmät kypsyvät ja varisevat jo alkukesällä. Muodostaa syys- lokakuussa kirkasta joko punaista tai keltaista ruskaa yksilöittäin vaihdellen. Kuvio 7, kasvi numero 16. Acer saccharinum, hopeavaahtera Lehdet ovat suunnilleen samankokoisia kuin metsävaahteralla, väljästi sahahampaiset. Lehtien alapinta on sinisen- tai hopeanharmaa. Tuulisella säällä lehvästön väri vaihtelee ja sävy on hieman hopeinen. Kukinta on toukokuun alussa tai lämpiminä keväinä jopa huhtikuun puolella oranssinkellertävin sarjamaisin kukinnoin ennen lehtien puhkeamista. Lehtien puhkeamissävy on kellertävänvihreä ja ajankohta on vähän metsävaahteran silmujen avautumisen jälkeen. Siemen kypsyy ja varisee jo alku- Sirovaahtera 26 27

kesällä. Muodostaa syys- lokakuussa enimmäkseen keltaisensävyistä ruskaa ja harvemmin punaisia sävyjä. Kuvio 2, kasvi numero 11. Acer sieboldianum, sirovaahtera Sirovaahteran kasvutapa on pensasmainen, korkeus 2 3 m. Lehdet ovat sirot, pyöreät ja noin 7-jakoisia. Puhkeaa vaaleanvihreisiin lehtiin suunnilleen samaan aikaan tai vähän myöhemmin kuin metsävaahtera. Kukat ovat melko vaatimattomia vastapuhjenneiden lehtien seurassa. Muodostaa voimakasta punaista ja oranssia ruskaa syys-lokakuussa. Joskus sävy voi jäädä kellertäväksi ja ruska saattaa keskeytyä aikaisten yöpakkasten vuoksi. Kuvio 2, kasvi numero 12. Acer spicatum, tähkävaahtera Kasvutapa on pensasmainen, korkeus 2 3 m. Lehdet ovat lähes samankokoisia kuin metsävaahteralla, 3- tai 5-halkoisia ja hieman ryppypintaisia. Lehteen puhkeaminen kuten sirovaahteralla. Kukkii vasta kesäkuun lopulla pystyin, tihein ja pitkin tertuin. Keltaiset kukkatertut erottuvat hyvin tummia lehtiä vasten. Syysvärityksenä on enimmäkseen keltaisen eri sävyt vaatimattomammin kuin muilla esitellyillä vaahteroilla. Kuvio 2, kasvi numero 13. Acer triflorum, huntuvaahtera Kasvaa pieneksi puuksi tai on pensasmainen, korkeus 3 5 m. Runko on vanhemmiten havupuumaisesti hyvin rosoinen ja vaalean ruskeanharmaa. Kolmilehdykkäiset, hieman hammaslaitaiset, sirohkot lehdet muodostavat ilmavan näköisen latvuksen ja mielenkiintoisen kontrastin rungon kanssa. Hieman punertavat lehdet puhkeavat toukokuun puolivälin tienoilla. Kukkii Juglans ailanthifolia, japaninjalopähkinä Muistuttaa japaninsiipipähkinää (ks. ko. laji), sillä tälläkin lajilla on suuret parilehdykkäiset lehdet. Oksat ovat kuitenkin siipipähkinää vankempia ja yleensä puu on yksirunkoinen. Latvus on leveä, oksat harittavia ja korkeus on 6 12 m. Kaarna on harmaata ja uurteista. Lehtilapa on jopa 40 60 cm pitkä, tummahkonvihreä ja lehdyköitä on 9 19 kpl. Lehteen laji puhkeaa hitaasti toukokuun puolivälistä lähtien ja lehdet ovat täysikokoisia vasta kesäkuun loppuun mennessä. Puhkeamissävy on vaaleanvihreä. Kukinta on lehtien puhjettua kesäkuun alkupuolella, jolloin vihertäviä ja riippuvia hedenorkkoja on runsaasti ryppäittäin. Emivihertävänkeltaisin kukin nuorten vastapuhjenneiden lehtien kanssa samaan aikaan. Kukat ovat kolmen sarjoissa ja kukinta on melko vaatimatonta. Muodostaa syys-lokakuussa voimakasta punaista ja oranssia ruskaa. Hedelmät ovat isohkoja, mutta melko huomaamattomasti oksilla. Kuvio 2, kasvi numero 14. Cercidiphyllum japonicum, katsura Katsura on värikäslehtinen puu, jonka korkeus on 6 8 m. Kasvutapa on siro ja puu on usein monirunkoinen. Lehtilapa on 3 7 cm, leveänpuikea - melkein pyöreä. Lehdet puhkeavat toukokuun alussa voimakkaan punaruskeina. Sävy muuttuu kellertävänoranssin kautta vaaleahkonvihreäksi viimeistään kesäkuun alkupuoleen mennessä. Lehtien alapinta on sinivihreä ja nuorten puiden uudet kasvulehdet ovat pitkin kesää punertavia, jolloin latvus pysyy jonkin verran värikkäänä pitkään. Kukkii lehtien puhjetessa. Pienet, punaiset hedekukat ovat melko huomaamattomia hedepuissa. Emikukista näkyy emipuissa pitkä ja voimakkaan punainen luotti. Hedelmä on pieni vihreä tuppilo, joita on ryppäinä lehtiruotien tyvillä. Ruska on syyskuun lopulta lokakuun alkuun erittäin värikäs ja kirjava. Sävyinä ovat yksilöittäin vaihtelevasti punaiset, oranssit ja tummanpunaiset pääasiallisen keltaisen sävyn kanssa. Kuulakkuus ja kirkkaus sävyissä on usein huomattavaa ja sävy voi olla jopa kermanvalkeakin. Aikaiset yöpakkaset voivat keskeyttää ruskan etenemisen yhdessä yössä lehtien hallanarkuuden vuoksi, jolloin lehdet varisevat kerralla. Varisseet lehdet tuoksuvat voimakkaan imelältä, on kuvailtu mansikan-, vaniljan-, pullan- ja piparkakun tuoksuja. Syyslehdet kannattaakin jättää sijoilleen tuoksuefektin vuoksi. Kuvio 7, kasvi numero 19. Katsura Fagus sylvatica, euroopanpyökki Kasvi on Suomessa talvenarka, joskin saattaa sopivalla paikalla kasvaa jopa noin 10 m korkeaksi. Rungon kaarna on vanhanakin sileää ja vaaleanharmaata. Lehdet ovat kooltaan 4-9 cm, leveän soikeita, ehytlaitaisia, kiiltäviä ja tummanvihreitä. Ne puhkeavat vaaleanvihreinä toukokuun alkupuolella. Talvisilmut ovat ruskeita, pitkiä ja teräväkärkisiä. Pallomaiset ja keltaiset hedekukinnot roikkuvat heti lehtien puhjettua oksilla. Emikukinnot ovat huomaamattomampia. Hedelmä on liuskoiksi halkeavan piikkisen kehdon suojaama pähkinä. Leutoina syksyinä oranssinruskea ja keltainen ruska muodostuu lokakuun aikana. Aikaiset yöpakkaset muuttavat vihreät lehdet suoraan ruskeiksi. Lehdet varisevat loka-marraskuun vaihteeseen mennessä; osa lehdistä voi jäädä puuhun pitkälle talveen. Kasvihuoneilmiön voimistumisen vuoksi lajin elinolot paranevat selvästi tulevaisuudessa. Kuvio 7, kasvi numero 21 ja kuvio 9 metsätaimina istutetut (FS). Fagus sylvatica Atropunicea, veripyökki Euroopanpyökin lajike on muutoin samanlainen, mutta lehdet ovat voimakkaan mustanpunertavia koko kesän. Nuorten lehtien sävy on kirkkaamman viininpunainen toukokuussa. Lokakuussa muodostuu lähinnä ruskeita ruskasävyjä ja osa lehdistä voi jäädä puuhun pitkälle talveen. Tämä lajike on joidenkin lähteiden mukaan normaalityyppiään kestävämpi. Kuvio 4, kasvi numero 10. 28 29

kukinto on pitkähkö ja pysty punaluottinen rypäs. Hedelmät ovat riippuvissa rypäissä, joissa yksittäinen luumarja on läpimitaltaan 5 8 cm. Hedelmän pinta on tahmea, aromaattinen ja vihreä. Sen sisällä oleva luu eli varsinainen siemen on pähkinämäinen. Syys- lokakuussa kehittyy puhtaan keltainen ruska, elleivät aikaiset yöpakkaset varista lehtiä kerralla kesken ruskan kehityksen. Kuvio 1, kasvi numero 9. Phellodendron amurense, amurinkorkkipuu Puu on laajalatvuksinen, korkeus 5 12 m. Lajin kaarna on vanhana korkkimaisen paksua, syväuurteista ja hyvin tummaa. Lehdet ovat päätöparisia, melko isoja ja 5-13 lehdykkäisiä. Silmut avautuvat toukokuun puolivälin tienoilla, jolloin lehtien puhkeamissävy on vaalean kellertävänvihreä. Lehdet tummuvat tummahkonvihreiksi kesäkuun loppuun mennessä. Kukinta on kesä- heinäkuussa, jolloin harsuissa huiskiloissa on melko vaatimattoman vihertävänvalkoisia, hyväntuoksuisia kukkia. Hedelmä on luumarja, joka juuri ja juuri ehtii kypsyä syys- lokakuussa. Tämän puulajin kirkkaan vaaleankeltainen ruska on yksi puhtaimmista sävyistä ja on erinomaisena kontrastina tummaa ja syväuurteista kaarnaansa vasten. Hedelmää muodostuu yleensä vain emipuihin, joissa mustat marjatertut säilyvät pitkälle talveen. Kuvio 1, kasvi numero 10. Prunus maackii, tuohituomi Tuohituomi on rungoltaan erikoisen näköinen 5 10 m korkea puu. Kaarna on kirkkaan kuparin ruskea, kiiltävä ja irtoaa tuohimaisina liuskoina. Talvella tämä on huomiota herättävä ominaisuus. Lehdet muistuttavat hieman tuomen lehtiä, mutta ovat selvästi vaaleampia ja ne puhkeavat huhti- toukokuussa lähes samaan aikaan kuin tuomella. Puhkeamissävy on vaaleanvihreä. Tuohituomi kukkii kesäkuun alussa tuomen kukinnan jälkeen. Terttukukinnot ovat selvästi tuomea huomaamattomammat 6-10 kukkaiset ja valkoteriöiset. Hedelmä on heinäkuun lopulla kypsyvä musta luumarja. Kirkas ja kuulakas vaaleankeltainen ruska on parhaimmillaan syys- lokakuussa. Kuvio 4, kasvi numero 15. Prunus pennsylvanica, pilvikirsikka Puu on 5 10 m korkea ja punaruskearunkoinen. Lehdet ovat kapeanpitkähköjä, eivät kovin kiiltäviä (vrt. kiiltotuomi). Lehtien vihreä väri on melko vaalea ja niiden puhkeamisväri on vain vähän vaaleampi. Lehteen ja kukkaan puu puhkeaa huhti - toukokuussa samaan aikaan kuin tuomi. Kukinta kestää pidempään kesäkuun alkuun, jolloin oksilla on runsaasti 4-5 kukkaisia sarjoja valkoisena massana. Elokuuksi kypsyvä luumarja on punainen. Syysväritys alkaa osittain syyskuun alkupuolella ja on nopeasti kirkkaan ja kuultavan vaaleanpunainen syys- lokakuussa. Keltaista sävyä saattaa myös olla mukana joillakin yksilöillä. Kuvio 5, kasvi numero 11. Prunus sargentii, rusokirsikka Rusokirsikan kaarna on kiiltävä, tumman kastanjanruskea ja poikkijuovainen. Kasvupaikasta riippuen laji voi kasvaa jopa 10 m korkeaksi. Lehteen puhkeaminen on näyttävää toukokuun alussa juuri ennen kukintaa. Silmut, kukkanuput ja nuoret lehdet ovat jonkin aikaa väriltään tumman viininpunaisia. Kukinta on toukokuun puolivälissä tai vähän sen jälkeen, jolloin latvus on täynnä vaaleanpunaisia kukkia 2-6 kukan sarjoissa japaninkirsikoiden tyyliin. Kukinnan jälkeen nuorten lehtien punertava sävy viipyy vielä pari-kolme viikkoa, jonka jälkeen lehdet muuttuvat kiiltävän vihreiksi. Hedelmä on punaisen- tai punertavanmustaksi kypsyvä luumarja. Kypsymisajankohta on jo kesä-heinäkuussa. Syyskuun puolivälistä alkava ruska on parhaimmillaan syys-lokakuussa. Värisävynä on lähes yksinomaan kirkas punainen; seassa on eri vaiheissa vähän myös tummia ruskeanpunaisia ja oransseja sävyjä. Kuvio 5, kasvi numero 12. Pilvikirsikka Prunus serotina, kiiltotuomi Puu on 5 10 m korkea ja muistuttaa lehdiltään hieman pilvikirsikkaa; lehdet ovat kuitenkin kapeampia, pidempiä ja hyvin kiiltäviä. Lehteen puhkeaminen on tuomea myöhemmin toukokuun alkupuolella ja nuoret lehdet ovat aluksi hieman punertavia. Kukinta on vasta kesäkuun loppupuolella selvästi tuomen jälkeen. Kukinnot ovat riippuvissa 10 14 cm pitkissä ja kapeahkoissa tertuissa. Teriö on valkoinen, muttei yhtä näyttävä kuin tuomella. Hedelmä on mustanpunainen ja melko huomaamaton luumarja. Syysväritys on parhaimmillaan syys-lokakuun tienoilla, myöhemmin kuin tuomella. Pääväreinä ovat yleensä punaiset ja oranssit sävyt. Kuvio 4, kasvi numero 16. Pterocarya rhoifolia, japaninsiipipähkinä Puu on 6 10 m korkea ja usein monirunkoinen. Parilehdykkäiset lehdet ovat hyvin kookkaat vankoilla oksilla. Lehdyköitä on noin 11-21 kpl ja koko lehtilavan pituus on 20 40 cm. Rungon kaarna on mustanharmaa ja uurteinen. Lehteen puu puhkeaa hitaasti toukokuun alkupuolelta lähtien ja lehdet ovat täysikasvuisia kesäkuun puoliväliin mennessä. Puhkeamissävy on vaaleanvihreä ja lehti tummuu vain vähän keskikesäksi. Kukinta on lehtien puhjettua kesäkuun alkupuolella pitkin, riippuvin ja vihertävin norkoin. Eminorkoista kehittyy jopa 20 40 cm pitkiä, riippuvia ja kapeita hedelmänorkkoja, joissa on runsaasti siipipalteisia pähkinöitä; puusta ikään kuin sataa hedelmiä helminauhamaisesti. Syys- lokakuussa kehittyy puhtaan keltainen ruska. Riippuvat hedelmänorkot säilyvät puussa joskus pitkälle alkutalveen. Kuvio 5, kasvi numero 14. 30 31

Sorbus aria, saksanpihlaja Saksanpihlaja on noin 5 m korkea kapeahkolatvuksinen puu. Lehdet eivät ole parilehdykkäisiä, vaan lehtilapa on puikea - soikea. Lehti on päältä tumman- ja kiiltävänvihreä, alta hyvin vaaleasti harmaasävyinen. Runsaan karvoituksen vuoksi supussa olevien lehtien puhkeamissävy on toukokuun alussa valkeanharmaa ja vähitellen lehtien kasvun myötä yläpinnan vihreä väri tulee esiin. Kukinta on suunnilleen kotipihlajan kanssa samaan aikaan kesäkuun alkupuolella, jolloin 5 8 cm leveissä kukinnoissa on heikosti kellertäviä valkoisia kukkia. Punainen hedelmä kypsyy elokuussa. Lokakuun alkupuolella puhkeava ruska on melko vaatimaton ja sävyltään ruskehtavan keltainen. Lehdet varisevat yleensä melko myöhään lokakuun lopulla. Kuvio 3, kasvi numero 6. Sorbus commixta, japaninpihlaja Suuresti kotipihlajaa muistuttava 5 10 m korkea puu. Lehdistö on hieman tummempi kuin kotipihlajalla ja keväällä sekä syksyllä väri on selvästi voimakkaampi. Lehtien yläpinta on kiiltävä. Lehdet puhkeavat toukokuun alussa punaruskeina. Kukinta on hieman kotipihlajan jälkeen kesäkuun lopulla harsuin, melko isoin ja valkoteriöisin kukinnoin. Kirkkaanpunainen hedelmä kypsyy elokuun aikana. Voimakkaan punainen ruska on parhaimmillaan lokakuun alussa; sävy on aluksi tumma ja vaalenee lopuksi kirkkaan punaiseksi. Ruska on erinomaisena kontrastina lajin rungon harmaata ja sileää kuorta vasten. Kuvio 6, kasvi numero 9. Sorbus Dodong, tuurenpihlaja Puu on kotipihlajan kaltainen ja kokoinen puu, mutta rotevampioksainen ja lehdistöltään värikkäämpi. Kiiltävät lehdet puhkeavat toukokuun alkupuolella huomattavan punertavina vaihtaen pian väriä vaaleahkoon kesävihreyteen. Valkoinen kukinta on suunnilleen samaan aikaan kuin kotipihlajalla. Kukinnot ovat harsuja ja sirompia kuin kotipihlajalla. Hedelmä on punainen, päärynän muotoinen ja kypsyy elokuun aikana. Syys- lokakuussa muodostuu kirkasvärinen ja kirjava ruska, jossa on paljon punaista ja seassa myös hyvin tummia punaisen sävyjä sekä keltaista. Kuvio 3, kasvi numero 8. Pensaat Mustaselja Sambucus nigra, mustaselja Mustaselja on 2 3 m korkuinen, juurivesaton, rotevaoksainen pensas. Lehtilapa on 5- tai 7-lehdykkäinen ja vaaleahkon vihreä. Lehteen puhkeaminen on toukokuun alkupuolella selvästi myöhemmin kuin sen lähilajilla terttuseljalla. Puhkeamissävy on vain vähän vaaleampi kuin lopullinen kesävihreys. Kukinta on kesäkuun lopusta heinäkuun puolivälin yli, jolloin jopa 10 20 cm leveissä tasohuiskiloissa on runsaasti pieniä, valkoisia ja voimakastuoksuisia kukkia. Eri huiskilot kukkivat hieman eri aikoina, jolloin kukinta-aika on melko pitkä. Hedelmä on syötävä musta marja, joka joissakin huiskiloissa ehtii kypsyä normaaleina vuosina lokakuun alkuun mennessä. Lajin syysväritys on leutoina syksynä kellertävänvihreä loka-marraskuussa ja pakkasen purressa aikaisemmin ruskehtava tai vihreä. Kuvio 4, kasvi numero 21. Sambucus racemosa, terttuselja Siirottavahaarainen pensas on korkeudeltaan 2 3 m. Lehtilapa on 3 7-lehdykkäinen, tummanvihreä ja yksittäiset lehdykät ovat 4 12 cm, puikeita soikeita, pitkäsuippuisia ja sahalaitaisia. Lehti muistuttaa melko paljon mustaseljan lehteä. Terttuselja puhkeaa lehteen erittäin aikaisin, jo huhtikuun lopulla. Puhkeamissävy on punaruskea - viininpunertava ja kukkaterttujen vihreät aiheet ovat samalla jo esillä. Lehtien vihreä sävy muodostuu parissa kolmessa viikossa. Kukinta on 2,5 6 cm leveissä ja tiheissä kartiohuiskiloissa. Teriö on vihertävän keltainen ja kukinta-aika on toukokesäkuun vaihteen tienoilla. Pensas kukkii joskus toistamiseen heinä- elokuussa, tosin heikommin kuin ensimmäisellä kerralla. Punainen marja kypsyy jo heinäkuun loppupuolella ja säilyy usein pitkälle syksyyn, elleivät linnut niitä syö. Marjaterttuja on usein hyvin runsaasti, jolloin koristeellisuus on huomattavaa. Lokakuun aikana muodostuu vain vähän haaleankellertävää ruskaa ja leutoina syksyinä lehtien varisevat vasta loka marraskuun tienoilla. Kuvio 4, kasvi numero 22. Syringa reticulata, likusterisyreeni Likusterisyreeni on pieni puu tai pensas, joka on korkeudeltaan 3 6 m. Se kasvaa isommaksi kuin muut syreenilajit. Lehdet muistuttavat muiden syreenien lehtiä (lukuun ottamatta pihasyreenin muista selvästi poikkeavia). Lehdet puhkeavat aikaisin toukokuun alussa vaaleanvihreänä, kesällä lehdistö on tummahkon vihreä. Kukinta on vasta heinäkuun puolivälissä loppupuolella, selvästi kaikkien muiden syreenien kukinnan jälkeen. Kukinnot ovat näyttäviä ja isoja, halkaisijaltaan 10 20 cm, kermanvalkoisia ja voimakkaasti tuoksuvia. Hedelmä on pieni kota, kuten muillakin syreeneillä. Syys- lokakuussa muodostuu haaleaa ja enimmäkseen kellertävää ruskaa. Lehdet voivat varista leutoina syksyinä vasta lokakuun lopulla. Kuvio 3, kasvi numero 13. 32 33

HAKEMISTO Nimikyltein varustetut kasvit Kuvio/ kasvin numero m: metsätaimena istutettu puu Havupuut Abies amabilis, purppurapihta, 2/1 Abies balsamea, palsamipihta, 7/1 Abies concolor, harmaapihta, 2/2 Abies holophylla, ussurinpihta, 2/3 Abies lasiocarpa, lännenpihta, 2/4 Abies sachalinensis, sahalininpihta, 2/5 Abies sibirica, siperianpihta, 5/1, 7/2 Abies veitchii, japaninpihta, 2/6 Abies sp., pihta, 7/3 Juniperus communis, kotikataja, 7/4 Juniperus communis f. suecica, pilarikataja, 7/5 Juniperus communis f. suecica Norrback, pilarikataja, 6/1 Larix decidua, euroopanlehtikuusi, 8/1, 8/m Larix gmelinii, dahurianlehtikuusi, 8/2 Larix kaempheri, japaninlehtikuusi, 8/3, 8/m Larix sibirica, siperianlehtikuusi, 3/1, 4/4 Picea abies, kuusi, 1/1 Picea abies f. aurea, kultakuusi, 1/2 Picea abies f. cruenta Ruotsi, purppurakuusi, 1/3 Picea abies f. cruenta Aamurusko, purppurakuusi, 1/4 Picea abies f. globosa Peikko, kääpiökuusi, 8/4 Picea abies f. condensata Akka, luutakuusi, 8/5 Picea abies f. pendula, surukuusi, 6/2 Picea abies f. virgata, käärmekuusi, 6/3 Picea engelmannii, engelmanninkuusi, 9/1 Picea glauca Conica, kartiovalkokuusi, 7/6 Picea glehnii, glehninkuusi, 4/1 Picea jezoensis, ajaninkuusi, 4/2 Picea mariana, mustakuusi, 4/3 Picea omorica, serbiankuusi, 5/2, 7/7 Picea pungens, okakuusi, 7/8 Picea pungens Glauca, hopeakuusi, 7/9 Pinus cembra, sembramänty, 7/10 Pinus contorta var. latifolia, kontortamänty, 8/6 Pinus peuce, makedonianmänty, 3/2, 7/11 Pinus sylvestris, mänty, 6/4 Psedotsuga menziesii, douglaskuusi, 2/7 Taxus cuspidata, japaninmarjakuusi, 3/3 Thuja koraiensis, koreantuija, 7/12 Thuja occidentalis, kanadantuija, 7/13 Thuja occidentalis f. fastigiata, pilarituija, 1/5 Tsuga canadensis, kanadanhemlokki, 2/8 Tsuga diversifolia, japaninhemlokki, 9/2 Tsuga heterophylla, lännenhemlokki, 2/9, 3/4 Tsuga mertensiana, vuorihemlokki, 1/6 Tsuga sp., hemlokki, 3/5 Acer campestre, niverävaahtera, 4/5 Acer negundo, saarnivaahtera, 2/10 Acer palmatum, japaninvaahtera, 7/14 Acer platanoides, metsävaahtera, 7/15, 2/m, 5/m Acer rubrum, punavaahtera, 7/16 Acer saccharinum, hopeavaahtera, 2/11 Acer sieboldianum, sirovaahtera, 2/12 Acer spicatum, tähkävaahtera, 2/13 Acer tataricum, tataarivaahtera, 4/6 Acer tataricum subsp. ginnala, mongolianvaahtera, 4/7 Acer triflorum, huntuvaahtera, 2/14 Aesculus flava, keltahevoskastanja, 2/15 Aesculus glabra, ohionhevoskastanja, 2/16 Aesculus hippocastanum, hevoskastanja, 2/17, 2/m Alnus glutinosa, tervaleppä, 9/3 Alnus glutinosa Pyramidalis, pilaritervaleppä, 9/4 Alnus glutinosa Sääksmäki, mukuratervaleppä, 9/5 Alnus incana, harmaaleppä, 9/6 Alnus incana f. laciniata, sulkaharmaaleppä, 9/7 Alnus incana f. purpurea, punalehtinen harmaaleppä, 9/8 Betula alleghaniensis, keltakoivu, 4/8 Betula ermanii, kivikoivu, 5/3 Betula pendula, rauduskoivu, 4/9 Betula pendula var. carelica, visakoivu, 2/18, 8/7 Betula pendula Dalecarlica, taalainkoivu, 5/4 Betula pendula Yongii, kyynelkoivu, 5/5 Betula pubescens f. rubra, punakoivu, 5/6 Caragana arborescens Pendula, riippapernepensas, 7/17 Carpinus caroliniana, karoliinanvalkopyökki, 7/18 Cercidiphyllum japonicum, katsura, 7/19 Crataegus douglasii, mustamarjaorapihlaja, 7/20 Fagus sylvatica, euroopanpyökki, 7/21, 9/m Fagus sylvatica Atropunicea, veripyökki, 4/10 Fraxinus excelsior, lehtosaarni, 1/7, 7/22, 1/m, 2/ m, 5/m, 6/m, 9/m Fraxinus pennsylvanica, punasaarni, 1/8, 1/m, 5/m, 9/m Juglans ailanthifolia, japaninjalopähkinä, 1/9 Malus baccata, marjaomenapuu, 4/11 Malus Hopa, purppuraomenapuu, 4/12 Malus Kirjailija, purppuraomenapuu, 4/13 Malus prunifolia, siperianomenapuu, 4/14 Malus sylvestris, metsäomenapuu, 5/7 Phellodendron amurense, amurinkorkkipuu, 1/10 Populus laurifolia, laakeripoppeli, 5/8 Populus tremula, haapa, 5/9 Käytävät on suunniteltu helppokulkuisiksi Populus tremula Erecta, pylväshaapa, 7/23 Prunus maackii, tuohituomi, 4/15 Prunus padus, tuomi, 2/19 Prunus padus Colorata, purppuratuomi, 5/10 Prunus pensylvanica, pilvikirsikka, 5/11 Prunus sargentii, rusokirsikka, 5/12 Prunus serotina, kiiltotuomi, 4/16 Prunus spinosa, oratuomi, 9/9 Prunus virginiana, virginiantuomi, 5/13 Pterocarya rhoifolia, japaninsiipipähkinä, 5/14 Pterocarya sp., siipipähkinä, 1/11 Quercus robur, tammi, 1/12, 2/20/m, 4/17, 7/24, 6/m, 8/m, 9/m Quercus robur Fastigiata, pylvästammi, 7/25 Quercus rubra, punatammi, 1/13, 7/26 Sorbus aria, saksanpihlaja, 3/6 Sorbus aucuparia, kotipihlaja, 3/7 Sorbus aucuparia Edulis, makeapihlaja, 6/5 34 35

Sorbus aucuparia Fastigiata, pylväspihlaja, 6/6 Sorbus aucuparia Pendula, riippapihlaja, 6/7 Sorbus aucuparia Xanthocarpa, keltamarjapihlaja, 6/8 Sorbus commixta, japaninpihlaja, 6/9 Sorbus Dodong, tuurenpihlaja, 3/8 Sorbus hybrida, suomenpihlaja, 7/27 Sorbus intermedia, ruotsinpihlaja, 7/28 Sorbus koehneana, helmipihlaja, 3/9 Syringa sp., syreeni, 3/10 Salix alba Vitellina, keltasalava, 1/14 Salix caprea, raita, 5/15 Salix x pendulina Blanda, isoriippasalava, 1/15 Salix pyrolifolia, talvikkipaju, 1/16 Tilia cordata, metsälehmus, 9/10, 2/m, 9/m Tilia x euchlora, kriminlehmus, 7/29 Tilia sp., lehmus, 7/30 Tilia x vulgaris, puistolehmus, 9/11 Ulmus glabra, vuorijalava, 1/17, 7/31, 1/m, 5/m Ulmus laevis, kynäjalava, 1/18 Viburnum lentago, kiiltoheisi, 5/16 Pensaat Amelanchier alnifolia, marjatuomipihlaja, 4/18 Amelanchier lamarckii, rusotuomipihlaja, 3/11 Amelanchier spicata, isotuomipihlaja, 4/19 Cornus alba subsp. stolonifera, lännenkanukka, 5/18 Cornus mas, punamarjakanukka, 5/17 Corylus avellana, euroopanpähkinäpensas, 5/19, 9/12 Daphne mezereum, näsiä, 5/20 Diervilla lonicera, keltavuohenkuusama, 9/13 Lonicera involucrata, kehtokuusama, 5/21 Lonicera xylosteum, lehtokuusama, 5/22 Rhamnus frangula, korpipaatsama, 2/21 Rhododendron,sp., atsalea, 3/12 Ribes alpinum, taikinamarja, 4/20 Rosa glauca, punalehtiruusu, 9/14 Rosa majalis, metsäruusu, 9/15 Sambucus nigra, mustaselja, 4/21 Sambucus racemosa, tertuselja, 4/22 Syringa reticulata, likusterisyreeni, 3/13 Viburnum opulus, koiranheisi, 1/19 Weigela middendorfiana, keltakotakuusama, 9/16 Köynnökset Actinidia kolomikta, kiinanlaikkuköynnös, 6/10 Aristolochia macrophylla, piippuköynnös, 1/20 Clematis tangutica, kiinan keltakärhö, 7/32 Hydrangea anomala subsp. petiolaris, köynnöshortensia, 3/14 Tripterygium regelii, siipiköynnös, 9/17 Koristeomenapuut kukkivat kesäkuun alkupuolella Purppuraomenapuu `Kirjailija` Opastetaulu arboretumin sisäänkäynnin tuntumassa 36 37

Levähdyspaikat odottavat arboretumin vierailijoita Lähdeaineisto: Asemapiirustus nro. 37 753, 2003, Arboretum, Vantaan kaupunki, Maankäytön ja ympäristön toimiala, Viheralueyksikkö Välimäki E., 2001, Pienvesien vetovoima esiin - Kylmäojan purolaakson eteläosan yleissuunnitelma, opinnäytetyö Karjalainen M., Tikkurilan luonnonhoitosuunnitelma osa 1, lajikuvaukset, Vantaan kaupunki, Maankäytön ja ympäristön toimiala, Viheralueyksikkö 38 39

Vantaan kaupunki, mittausosasto 40