LAUSUNTO Dnro 980/2007 19.11.2007 Metsähallitus PL 94 (Vernissakatu 4) 01301 Vantaa e-mail: kirjaamo@metsa.fi Viite: Metsähallitus/ Jorma Karttusen 30.10.2007 lähettämä lausuntopyyntö POHJOIS-SUOMEN VANHOJEN METSIEN SUOJELUN TÄYDENTÄMINEN, METSÄHALLITUKSEN JA LUONTOJÄRJESTÖJEN NS. DIALOGIRATKAISUN JATKOTOIMENPITEET Metsähallituksen hallitus on kokouksessaan 26.10.2007 päättänyt pyytää lausuntoja Pohjois-Suomen maakunnilta maa- ja metsätalousministeriön työryhmän valmistelemasta ehdotuksen ns. dialogiprosessin lopputuloksen jatkotoimenpiteistä. 13.6.2005 julkistetun dialogiprosessin tulosten tavoitteena oli hoitaa lopullisesti Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelun jatkotoimiin liittyvät ristiriidat Metsähallituksen, WWF:n ja Suomen luonnonsuojeluliiton kesken. Prosessissa osapuolet sopivat, että Pohjois-Suomen metsiensuojelun täydentämiseksi 121 000 ha metsätalousmaata siirretään metsätalouden ulkopuolelle. Vaikkei Metsähallituksen nyt lähettämä lausuntopyyntö varsinaisesti koskekaan itse vuonna 2005 tehtyä dialogiratkaisua, Kainuun maakuntahallitus toteaa, että itse tämän lausuntopyynnön perustana olevan dialogiratkaisun valmistelu on tehty puutteellisessa yhteistyössä, kun otetaan huomioon ratkaisun suuri alueellinen merkitys. Näin merkittävät muutokset metsien suojelun määrällisessä tasossa olisi pitänyt valmistella huomattavasti laajemmassa yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa ja huomioiden ratkaisun kaikki vaikutukset. Päätökset olisi tullut tehdä poliittisen päätöksenteon kautta. Lisäksi jatkotoimenpiteiden arviointia on vaikeuttanut se, että pyynnöstämme huolimatta emme ole saaneet käyttöömme tarkempaa paikkatietoaineistoa päätöksen kohteena olevista alueista. Tämä kuvannee prosessin avoimuutta ja osallistamisen aitoutta. Lisäsuojelun perusteet Pohjois-suomen vanhojen metsien suojelun täydentäminen raportti, s. 5: WWF:n ja Metsähallituksen välisissä keskusteluissa kiinnitettiin erityistä huomiota Kainuuseen, Koillismaahan, Pohjanmaahan sekä Lapin läänin etelä- ja keskiosiin valtioneuvoston vuoden 1996 vanhojen metsien suojelupäätöksen tarkastelualueelle, jossa metsien suojeluaste oli olennaisesti pienempi kuin Metsä-Lapissa. Kainuun maakuntahallituksen näkemyksen mukaan lisäsuojelulle tulee olla erityisen tarkasti dokumentoidut biologiset perusteet, joiden lisäksi tulee huomioida lisäsuojelun sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset paikallistasolle. Sivulla 5 kuvattu prosenttiperusteinen suojelualueiden lisääminen ei ole perusteltua. Kainuun maakunta -kuntayhtymä Osoite PL 400 87070 KAINUU käyntiosoite Kauppakatu 1 87100 Kajaani Puhelin (08) 6155 41/ vaihde Faksi (08) 6155 4260 Sähköposti kirjaamo@kainuu.fi etunimi.sukunimi@kainuu.fi Internet www.kainuu.fi Pankkiyhteys OKO 500001-2227474 Y-tunnus 1905652-2
Mikäli dialogin tarkoituksena on parantaa Suomen metsäluonnonsuojelun tilaa, Kainuun maakuntahallituksen näkemyksen mukaan metsien lisäsuojelu tulisi kohdistaa sinne, missä metsien monimuotoisuus on pahiten uhattuna. Jos taas dialogin tarkoituksena on parantaa Suomen luonnonsuojelualueiden kattavuutta, tulisi toimenpiteet kohdistaa alueille, jossa todellakin on vain vähän suojeltua metsää. Taulukko 1. Kainuun metsien suojelutilanne v.2006. Lähde: Kainuun metsäkeskus, Metsä- ja ympäristökertomus 2006. Taulukko 2. Suojeltujen ja rajoitetussa metsätalouskäytössä olevien metsien pinta-alat Suomessa. Lähde: Kansallinen metsäohjelma 2015 luonnos, versio 3.1. (10.9.2007). Kai nuun maakuntahallituksen näkemyksen mukaan näin suurelle lisäsuojelulle ei ole perusteita. Lisäsuojelun vaikutukset Pohjois-suomen vanhojen metsien suojelun täydentäminen raportti, s. 6: Työryhmän työlle asetettuna lähtökohtana oli, että WWF:n ja Metsähallituksen sopimaan dialogiratkaisuun kuuluvat kohteet siirtyvät pysyvästi metsätalouskäytön ulkopuolelle. Työryhmä keskittyi työssään dialogiratkaisuun sisältyvien kohteiden suojelun vaihtoehtoihin. Työryhmän esityksillä ei siten ole vaikutusta alkuperäisen dialogiratkaisun laajuuteen ja karttarajauksiin.
Dialogiratkaisu täydentää Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelmaa. Alkuperäisessä dialogiratkaisussa eikä MMM:n asettaman työryhmän lisäsuojeluesityksen jatkotoimenpiteiden päätöksissä ei alueiden valinnassa huomioida mitenkään esitysten ympäristö-, taloudellisia tai sosiaalisia vaikutuksia. Kainuun maakuntahallituksen näkemyksen mukaan näin merkittävää suojeluohjelman laajentamista koskee Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (200/2005), eli SOVA-lain 4 mukainen velvoite ympäristöarvioinnin suorittamisesta: Lakiin, asetukseen tai hallinnolliseen määräykseen perustuvasta viranomaisen suunnitelmasta ja ohjelmasta on tehtävä ympäristöarviointi, jos: 1) kyse on maa-, metsä- tai kalataloutta, energiahuoltoa, teollisuutta, liikennettä, jätehuoltoa, vesitaloutta, televiestintää, matkailua, aluekehitystä, alueidenkäyttöä, ympäristönsuojelua taikka luonnonsuojelua varten laadittavasta suunnitelmasta tai ohjelmasta, joka luo puitteet hankkeiden lupa- tai hyväksymispäätöksille Lisäksi Valtioneuvoston asetus viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (347/2005), 2 toteaa ympäristöarvioinnin tarpeen harkintaperusteista, että: Viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain 5 :ssä tarkoitetussa ympäristöarvioinnin tarpeen harkinnassa on otettava huomioon seuraavat harkintaperusteet: 1) Suunnitelmien ja ohjelmien ominaispiirteet, erityisesti a) missä määrin suunnitelmalla tai ohjelmalla luodaan puitteet hankkeelle tai muulle toiminnalle sijainnin, luonteen, koon tai toimintaedellytysten osalta tai kohdentamalla voimavaroja; b) missä määrin suunnitelma tai ohjelma vaikuttaa muihin suunnitelmiin ja ohjelmiin, mukaan lukien ne, jotka kuuluvat eri tasoilla valmisteltavien suunnitelmien ja ohjelmien kokonaisuuteen; Edellä olevaan viitaten Kainuun maakuntahallitus toteaa, että Kainuun maakuntasuunnitelma 2025:n ja Kainuun maakuntaohjelma 2006-2010:n mukaan metsien suojelun taso on Kainuussa riittävä. Niiden mukaan metsien suojelua voidaan täydentää pienialaisilla erityiskohteilla. Myös Ympäristöministeriössä vahvistettavana oleva Kainuun maakuntakaava toteaa s.48, että: "Kainuussa olevien suojelualueiden määrä säilytetään nykytasolla." Kainuussa on Kainuun metsäkeskuksen Metsä ja ympäristökertomus 2006:n mukaan eri tavoin suojeltua metsää 240 126 ha (ks. Taulukko 1.). Dialogin tuloksena syntyneen Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelman täydennysesityksen ja myös MMM:n työryhmän esityksen mukaan Kainuussa tulisi ohjata eriasteiseen lisäsuojeluun 18 197 ha lisää. Kainuussa lisäsuojelun suora vähentävä vaikutus metsätalouden käytössä oleviin puuvaroihin olisi n. 2,4 milj. m³ ja hakkuisiin vuosittain 60 000 m³. Siitä 55% eli 33 000 m³ on tukkipuuta. Lisäsuojelun suora vaikutus olisi hakkuissa noin 30 metsäalan työpaikkaa. Lisäksi tulevat kerrannaisvaikutukset muille toimialoille ja erityisen suuret vaikutukset harvaan asutun maaseudun työllisyydelle ja elinvoimalle. Metsäsektorin merkitys Kainuun arvonlisäykseen on kaksinkertainen maan keskimääräiseen verrattuna. Viime aikojen heikennykset teollisuuden puuraaka-aineen saannissa lisäävät tarvetta kotimaisesta raaka-aineesta. Toimialan tilanne tulee siten olemaan hankala ilman ehdotettua lisäsuojeluakin. Kainuun alueellisen metsäohjelman tavoitteena on lisätä Kainuun hakkuumääriä 3 milj. m³:sta 4 milj. m³:iin. Lisäsuojelu vaikeuttaa edelleen tämän tavoitteen saavuttamista.
Miten Metsähallitus korvaa alueen elinkeinoille lisäsuojelusta aiheutuvat tappiot? Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja vastasi eduskunnassa 7.7.2005 kansanedustaja Arto Satosen kirjallisen kysymyksen (KK 615/2005), että: laki Metsähallituksesta velvoittaa Metsähallituksen ottamaan huomioon työllisyyden edistämisen vaikutukset, mikä periaatteessa mahdollistaa suojelusta aiheutuvien haittojen kompensoimisen esimerkiksi työvoimavaltaisilla metsänhoitotöillä. Kainuun maakuntahallituksen näkemys on, että metsänkorjuun ja puunjalostuksen työpaikat eivät tämän lisäsuojelun takia saa vähentyä ja että Metsähallituksen on osoitettava, miten lisäsuojelun vähentämä hakkuutyö on korvattu. Dialogiprosessin osapuolten sitoutuminen päätöksiin Työryhmän raportista ei käy ilmi, miten dialogiprosessissa mukana olleet tahot ovat sitoutuneet tehtyyn ratkaisuun. Mikäli kaikki dialogissa mukana olleet osapuolet eivät ole sitoutuneet tehtyyn ratkaisuun, ei ratkaisu Kainuun maakuntahallituksen tulkinnan mukaan sido muitakaan siinä mukana olleita tahoja. Dialogiratkaisun toteuttaminen Maa- ja metsätalousministeriön työryhmä on valmistellut toteuttamistapaehdotuksen ns. dialogiprosessin lopputulokselle. Nyt tapahtunut työryhmätyöskentely on käsitellyt ainoastaan sitä hallinnollista tapaa, jolla metsätalouden ulkopuolelle siirtäminen tehtäisiin ja lausuntoa pyydetään nimenomaan tästä. Työryhmä on jakanut esityksessään yksittäiset dialogikohteet viiteen ryhmään A-E. Näistä A-C merkitsevät lakisääteistä suojelualuetta, D Metsähallituksen omalla päätöksellä perustettavaa suojelumetsää ja E metsätalouskäytön ulkopuolelle jätettäviä alueita, jotka kuitenkin jäävät metsätalouden liiketoiminta-alueen hallintaan. Työryhmä esittämä kriteeri, ettei luokkiin A-C siirretä alueita, joilla tiedetään olevan erityistä merkitystä matkailuelinkeinolle, on kannatettava asia, sillä matkailun ja etenkin luontomatkailun kehittäminen on yksi keskeinen Kainuun maakuntasuunnitelmassa ja -kaavassa esitetty kehittämistoimenpide. Työryhmän esityksen mukaan lakisääteisillä suojelualueilla (A-C) tulisi olemaan myös muita kuin metsätaloudellisia käyttörajoituksia. Työryhmä on esittänyt seuraavaa suojeluvaihtoehtojen soveltamista Kainuun kohteille: A-C D E yhteensä (ha) puusto m3 Hyrynsalmi 40 260 660 960 168 000 Kuhmo 2276 1493 1590 5359 828 000 Puolanka 336 634 1151 2121 265 000 Ristijärvi 18 18 2 000 Sotkamo 81 121 270 472 83 000 Suomussalmi 2201 4749 2318 9268 1 066 000 yhteensä 4934 7257 6007 18198 2 412 000 Kainuun maakuntahallitus toteaa, että maakuntavaltuusto on 7.5.2007 hyväksynyt Kainuun maakuntakaavan. Maakuntavaltuuston hyväksymä kaava on ympäristöministeriössä vahvistettavana. Kainuun maakuntakaavassa on osoitettu maankäyttöön liittyviä varauksia ja suunnittelumääräyksiä, joihin metsien käytöllä ja dialogiratkaisun toteuttamistavalla saattaa olla yhtymäkohtia. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan viranomaisten on pyrittävä edistämään maakuntakaavan toteuttamista ja katsottava, että kaavan toteuttamista ei vaikeuteta. Maakuntakaavan ja lausuntopyynnössä esitettyjen kohdekarttojen yleispiirteisyydestä johtuen on vaikea arvioida kohdekohtaisesti dialogiratkaisun toteuttamistavan ja maakuntakaavan toteuttamisen välistä suhdetta ja mahdollisia
ristiriitaisuuksia. Dialogiratkaisun jatkotoimenpide-esitykset edistävät maakuntakaavan toteuttamista seuraavissa tapauksissa: maakuntakaavan luontomatkailun kehittämisalueilla olevat kohteet edistävät luontomatkailun kehittämistä, mikäli toteuttamistavassa ei aseteta rajoituksia matkailuelinkeinojen kehittämiselle kohteet, joiden alueeseen sisältyy maakuntakaavassa luo merkintä, edistävät toteuttamistavasta riippumatta uhanalaisten eliöiden tai arvokkaiden lintualueiden säilymistä koskevaa maakuntakaavan tavoitteen toteutumista maakuntakaavassa osoitetuille ulkoilureiteille sijoittuvat kohteet saattavat edistää ulkoilureittien sekä luonto- ja virkistysmatkailun toteuttamista, mikäli toteuttamistavassa ei aseteta rajoituksia kohteiden ulkoilu- ja virkistyskäytölle Dialogiratkaisun jatkotoimenpide-esitykset saattavat vaikeuttaa maakuntakaavan toteuttamista seuraavissa tapauksissa: maakuntakaavassa osoitetuille moottorikelkkailun runkoreiteille sijoittuvat kohteet vaikeuttavat maakuntakaavan toteuttamista, mikäli kohteiden toteuttamistavassa asetetaan rajoituksia moottorikelkkailulle maakuntakaavassa osoitetulle puolustusvoimien ampuma- ja harjoitusalueelle sijoittuvat kohteet vaikeuttavat maakuntakaavan toteuttamista, mikäli kohteiden toteuttamistavalla estetään tai rajoitetaan puolustusvoimien toimintaa ko. alueilla maakuntakaavassa osoitetulle ohjeellisen pääsähköjohdon alueelle sijoittuva kohde vaikeuttaa maakuntakaavan toteuttamista, mikäli kohteen toteuttamistavalla estetään pääsähköjohdon rakentaminen ko. alueelle Kainuun maakuntahallitus toteaa lisäksi, että Kainuun maakuntakaavassa on osoitettu maaja metsätalouskäyttöön tarkoitetut alueet. Metsähallituksen ja luontojärjestöjen ns. dialogiratkaisun tuloksena metsätalouskäytöstä poistuvat kohteet sijaitsevat kaikki maakuntakaavan maa- ja metsätalouskäyttöön tarkoitetuilla alueilla. Maa- ja metsätalouskäyttöön tarkoitettuja alueita koskevassa maakuntakaavamääräyksessä todetaan, että: Maa- ja metsätalouskäyttöön tarkoitettuja alueita voidaan käyttää alueen pääasiallista käyttötarkoitusta sanottavasti haittaamatta ja luonnetta muuttamatta myös erityislainsäädännön ohjaamana muihin tarkoituksiin, kuten luontais- tai muuhun elinkeinotoimintaan, turvetuotantoon, maa- ja kiviainesten ottoon, haja-asutusluonteiseen pysyvään ja loma-asumiseen sekä jokamiehen oikeuden rajoissa ulkoiluun ja retkeilyyn. Alueille voidaan perustaa yksityisiä suojelualueita. Ilman erityisiä perusteita hyviä ja yhtenäisiä peltoalueita ei tule ottaa taajamatoimintojen käyttöön. Maankäyttöä suunniteltaessa on tuettava metsätalousalueiden yhtenäisyyttä ja toimivuutta. Metsähallituksen ja luontojärjestöjen yhdessä sopima ns. dialogiratkaisu ylittää laajuudessaan maakuntakaavassa tarkoitetut suojelutavoitteet, mikäli kohdealueita toteutetaan lakisääteisinä suojelualueina. Toteuttamistavat A-C voivat lisäksi vaikeuttaa kohteiden matkailu- ja virkistyskäytön kehittämistä. Kainuun maakuntahallitus pitää kannatettavana työryhmän esitystä siitä, että suojelualueiden luokittelua ja tilastointia tarkistetaan ja suojelumetsät tilastoidaan tiukasti suojeltuina alueina. Kainuun maakuntahallitus vaatii, että dialogiratkaisu on valmisteltava uudelleen ja laajapohjaisen osallistavan yhteistyön kautta. Vasta sen jälkeen on mahdollista ottaa kantaa itse jatkotoimenpiteisiin. Myös itse mahdollinen suojelupäätös on käsiteltävä poliittisella tasolla päätöksen todella merkittävien alueellisten vaikutusten takia. Kajaanissa 19.11.2007 Kainuun maakuntahallitus Hannu Leskinen puheenjohtaja
Liite 1. Kuntakohtaiset kartat dialogialueiden luokittelusta (s.22)
Liite 2. KIRJALLINEN KYSYMYS 615/2005 vp Tarkistettu versio 2.0 KK 615/2005 vp - Arto Satonen /kok Metsähallituksen vapaaehtoiset suojelupäätökset Eduskunnan puhemiehelle Metsähallitus tiedotti 13.6. tehneensä päätöksen 100 000 hehtaarin lisäsuojelusta Oulun ja Lapin läänien alueella. Suojelupäätös perustuu Metsähallituksen mukaan Suomen Luonnonsuojeluliiton ja Maailman Luonnon Säätiön Suomen-rahaston edustajien kanssa käytyyn ns. dialogiprosessiin, jonka Metsähallitus tämän asian osalta päätti ilmoittaessaan suojelusta. Yli kaksi vuotta kestäneen dialogin aikana on käyty läpi 405 kohdetta, joista 2/3:ssa on saavutettu järjestöjen kanssa yksimielinen näkemys. Metsämaan osalta yksimielisyyteen päästiin noin 35 000 hehtaarin suojelusta, minkä lisäksi Metsähallitus on suojellut 20 000 hehtaaria metsämaita omalla päätöksellään. Metsähallituksen mukaan työn kuluessa osoittautui, että metsärauhaa Pohjois-Suomeen ei vuoropuhelulla ole saavutettavissa. Kansainvälinen Greenpeace ei dialogin aikana hyväksynyt siinä sovittuja ratkaisuja, vaan vaati edelleen toukokuussa 500 000 hehtaarin laajuista hakkuukieltoa Pohjois-Suomen metsiin. Greenpeacen mielestä nämä alueet ovat arvokkaita aarniometsiä. Saksan Greenpeace on ilmoittanut jatkavansa saksalaisten asiakkaiden painostamista, jotta nämä kieltäytyisivät ostamasta Suomessa tuotettua paperia. Tämä yli 70 tapaamiskertaa osapuolten välillä käsittänyt prosessi on tullut maksamaan yhteiskunnalle Metsähallituksen varovaisen arvion mukaan parisataa henkilötyövuotta. WWF Suomi on ilmoittanut, että eräitä sen arvokkaina pitämiä alueita jäi vielä suojelun ulkopuolelle, koska neuvottelut keskeytettiin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin perustuu Metsähallituksen yksipuolisesti päättämä 20 000 hehtaarin lisäys metsämaan suojeluun dialogissa sovitun 35 000 hehtaarin sijaan, aikooko maa- ja metsätalousministeriö määrätä Metsähallituksen käynnistämään dialogit uudelleen lähitulevaisuudessa, onko dialogiprosessissa riittävästi kuultu paikallisia ihmisiä, kuten saha-, korjuu- ja kuljetusyrittäjiä ja heidän henkilökuntaansa, jotka saavat toimeentulonsa metsäelinkeinosta ja miten hallitus aikoo korvata lisäsuojelun aiheuttamat taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset metsätaloudesta leipänsä hankkiville Pohjois-Suomen asukkaille? Helsingissä 15 päivänä kesäkuuta 2005 Arto Satonen /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Arto Satosen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 615/2005 vp: Mihin perustuu Metsähallituksen yksipuolisesti päättämä 20 000 hehtaarin lisäys metsämaan suojeluun dialogissa sovitun 35 000 hehtaarin sijaan, aikooko maa- ja metsätalousministeriö määrätä Metsähallituksen käynnistämään dialogit uudelleen lähitulevaisuudessa, onko dialogiprosessissa riittävästi kuultu paikallisia ihmisiä, kuten saha-, korjuu- ja kuljetusyrittäjiä ja heidän henkilökuntaansa, jotka saavat toimeentulonsa metsäelinkeinosta ja miten hallitus aikoo korvata lisäsuojelun aiheuttamat taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset metsätaloudesta leipänsä hankkiville Pohjois-Suomen asukkaille? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Tämän vuoden alussa voimaan tullut laki Metsähallituksesta (1378/2004 ) säätää sen tehtävistä seuraavasti: "Metsähallitus hoitaa, käyttää ja suojelee hallinnassaan olevia luonnonvaroja ja muuta omaisuutta. Metsähallituksen tulee toimia kestävästi ja tuloksellisesti. Metsähallitus harjoittaa liiketoimintaa tässä laissa säädettyjen yhteiskunnallisten velvoitteiden puitteissa ja hoitaa julkisia hallintotehtäviä." Metsähallituksen yleisistä yhteiskunnallisista velvoitteista on säädetty lain 4 :ssä. Sen mukaan Metsähallituksen on riittävästi otettava huomioon biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen sekä lisäksi luonnon virkistyskäytön ja työllisyyden edistämisen vaatimukset. Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF tekivät 20.12.2002 aloitteen käynnistää Metsähallituksen kanssa keskustelut siitä, kuinka Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelutilannetta voitaisiin parantaa. Aloitteen taustalla oli valtioneuvoston periaatepäätös vuodelta 1996, jonka seurauksena Pohjois-Suomeen perustettiin 293 000 hehtaaria uusia metsiensuojelualueita. Periaatepäätökseen sisältyi niiden lisäksi 35 000 hehtaaria metsiä, joiden luontoarvot tuli turvata alue-ekologisen suunnittelun keinoin. Niiden lisäksi luontojärjestöt halusivat suojella myös muita kohteita, joita koskevat keskustelut käytiin 3.4.2003-14.6.2005 välisenä aikana. Keskusteluissa käytiin läpi noin 400 luontojärjestöjen esittämää aluekokonaisuutta, yhteensä 360 000 hehtaaria. Yhteinen näkemys saavutettiin kahdella kolmanneksella kohteista. Luontojärjestöjen lisäksi prosessin aikana kuultiin muita sidosryhmiä viidessä eri tilaisuudessa. Dialogiprosessin lopputuloksena Metsähallituksen johtoryhmä päätti 13.6.2005 siirtää 100 000 hehtaaria metsätalousmaata, joista 55 000 hehtaaria on metsämaata, talouskäytön ulkopuolelle. Puuta näillä alueilla on 7,3 miljoonaan kuutiometriä. Päätöksen seurauksena Pohjois-Suomen markkinoilta jää vuosittain noin 150 000 kuutiometriä puuta pois. Valtion maa- ja vesialueiden hoito on uskottu lainsäädännön nojalla Metsähallitukselle ja ne on luovutettu eduskunnan ja valtioneuvoston päätöksellä Metsähallituksen hallintaan. Maa- ja metsätalousministeriön tehtävä on huolehtia laitoksen tulosohjauksesta, mutta sen tehtävä ei ole puuttua operatiiviseen toimintaan, joten ministeriöllä ei myöskään ole intressiä tehdä dialogiprosessin jatkamista koskevia ratkaisuja Metsähallituksen puolesta. Metsähallitusta koskevan lain nojalla Metsähallitus voi liiketoiminnan taseeseen kuuluvissa talousmetsissä omalla päätöksellään tehdä kuviokohtaisia ratkaisuja, joilla rajoitetaan metsien talouskäyttöä. Luonnon monimuotoisuuden suojelusta samoin kuin muistakin yhteiskunnallisista velvoitteista aiheutuvat tulonmenetykset otetaan huomioon Metsähallituksen tulostavoitteesta päätettäessä. Uusi laki Metsähallituksesta velvoittaa Metsähallituksen ottamaan huomioon työllisyyden edistämisen vaikutukset, mikä periaatteessa mahdollistaa suojelusta aiheutuvien haittojen kompensoimisen esimerkiksi työvoimavaltaisilla metsänhoitotöillä. Helsingissä 7 päivänä heinäkuuta 2005 Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja
Liite 3. KIRJALLINEN KYSYMYS 646/2005 vp Tarkistettu versio 2.0 KK 646/2005 vp - Matti Kangas /vas Metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaaminen Eduskunnan puhemiehelle Metsähallituksen johtoryhmä on päättänyt siirtää Suomen luonnonsuojeluliiton ja Suomen WWF:n kanssa käydyn vuoropuhelun perusteella noin 100 000 hehtaaria metsiä ja niitä ympäröiviä soita ja muita metsäisiä alueita Oulun ja Lapin lääneissä pysyvästi pois metsätalouskäytöstä. Metsämaata näistä alueista on n. 55 000 hehtaaria. On osoittautunut, ettei edes tämä ratkaisu takaa yhdeksi sen tavoitteeksi asetettua metsärauhaa Pohjois-Suomeen. Kansainvälinen Greenpeace ei dialogin aikana hyväksynyt siinä sovittuja ratkaisuja, vaan vaati edelleen toukokuussa 500 000 hehtaarin laajuista hakkuukieltoa Pohjois-Suomen metsiin. Saksan Greenpeace on ilmoittanut jatkavansa saksalaisten asiakkaiden painostamista, jotta nämä kieltäytyisivät ostamasta Suomessa tuotettua paperia. Maa- ja metsätalousministeriön alainen metsäneuvosto, muiden muassa, on kiinnittänyt huomiota siihen, että Metsähallituksen ja luontojärjestöjen välisessä vuoropuhelussa ei ole otettu huomioon muita sidosryhmiä ja niiden näkökohtia riittävästi. Mm. Pohjois-Suomen sahat ovat olleet tästä huolissaan metsäneuvostolle ja Metsähallitukselle kesäkuun vaihteessa toimittamassaan kannanotossa. Tehty linjaus uhkaa lisätä merkittävästi työttömyyttä synkentää puunjalostusteollisuuden tulevaisuudennäkymiä. Suomi elää nyt ja pitkälle tulevaisuuteenkin metsästä: puun jalostaminen ja hyödyntäminen ovat tulevaisuudessa entistä tärkeämpiä, koska metsää ei voi siirtää globaalin talouden paineessa ulkomaille. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus ottaa Pohjois-Suomen metsien metsätalouskäyttöä koskevan asian käsittelyynsä ja perua tehdyt päätökset ja miten hallitus aikoo ottaa vastuun siitä, että puunjalostusteollisuuden työllisyyskehitys saadaan tulevaisuudessa pysymään hyvänä? Helsingissä 22 päivänä kesäkuuta 2005 Matti Kangas /vas Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Matti Kankaan /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 646/2005 vp: Aikooko hallitus ottaa Pohjois-Suomen metsien metsätalouskäyttöä koskevan asian käsittelyynsä ja perua tehdyt päätökset ja miten hallitus aikoo ottaa vastuun siitä, että puunjalostusteollisuuden työllisyyskehitys saadaan tulevaisuudessa pysymään hyvänä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kansallisen metsäohjelman toteutuksesta vastaava metsäneuvosto käsitteli kokouksessaan 25.3.2003 Suomen luonnonsuojeluliiton ja Suomen WWF:n Metsähallitukselle tekemää ehdotusta Pohjois-Suomen valtionmaiden vanhojen metsien suojelun täydentämisestä. Ympäristöjärjestöjen esityksen mukaan kyse ei ollut uuden luonnonsuojelulain mukaisen suojeluohjelman laatimisesta, vaan vanhojen metsien suojelutilannetta tuli kehittää muokkaamalla ensisijaisesti olemassa olevien Metsähallituksen alue-ekologisten suunnitelmien maankäyttöpäätöksiä. Metsäneuvoston kokouksessa sovittiin, että Pohjois-Suomen metsien suojelua kehitetään edelleen alue-ekologisen suunnittelun keinoin ja että Suomen luonnonsuojeluliiton, Suomen WWF:n ja Metsähallituksen
väliset keskustelut käynnistetään huhtikuun alussa 2003. Neuvotteluprosessi ympäristöjärjestöjen ja Metsähallituksen välillä aloitettiin 3.4.2003. Prosessin tarkastelualueeksi sovittiin Pohjanmaa, Kainuu, Länsi-Lappi ja Itä-Lappi. Metsähallitus esitteli keskustelujen etenemistä metsäneuvostolle 8.3.2005 ja 7.6.2005 pidetyissä kokouksissa. Metsäneuvostossa todettiin prosessin hitaus ja paikallisten toimijoiden puuttuminen päätöksenteosta. Lisäksi tuotiin esille, että jatkossa prosessia tulisi kehittää normaalin luonnonvarasuunnittelun puitteisiin. Suomen luonnonsuojeluliiton ja Suomen WWF:n kanssa käymiensä keskustelujen pohjalta Metsähallitus päätti 13.6.2005 siirtää noin 100 000 hehtaaria valtiolle kuuluvia metsiä ja niitä ympäröiviä soita ja muita metsäisiä alueita Oulun ja Lapin lääneissä ekologisiin syihin perustuen pysyvästi pois metsätalouskäytöstä. Metsämaata näistä alueista on 55 000 hehtaaria. Noin puolet pinta-alasta on aiemmin merkitty alue-ekologisissa suunnitelmissa käyttörajoitusten alaiseksi. Osa kohteista on tarkoitus liittää jo aiemmin perustettuihin suojelualueisiin, mikä edellyttää niiden perustamissäädösten muuttamista. Riippuen siitä, onko laajennettava luonnonsuojelualue perustettu lain vai asetuksen nojalla, uusien alueiden liittäminen edellyttää vastaavasti ko. lain tai asetuksen muuttamista. Ympäristöministeriö ohjaa ja valvoo Metsähallitusta luonnonsuojeluasioissa. Myös luonnonsuojelualueiden perustamista koskeva säädösvalmistelu kuuluu ympäristöministeriölle. Metsähallitus ei siten voi omalla päätöksellään laajentaa olemassa olevia luonnonsuojelualueita, vaan päätöksenteko on alistettu eduskunnalle ja valtioneuvostolle. Noin puolet dialogiprosessin seurauksena suojeltavista 100 000 hehtaarista olisi tarkoitus jättää liiketoiminnan taseeseen. Tämän vuoden alussa voimaan tulleen Metsähallitusta koskevan lain (1378/2004 ) 4 :n mukaan Metsähallituksen on riittävästi otettava huomioon biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen muiden tavoitteiden lisäksi. Tästä johtuen Metsähallitus voi tehdä omalla päätöksellään liiketoiminnan taseeseen kuuluvissa talousmetsissä kuviokohtaisia ratkaisuja, joilla rajoitetaan metsien talouskäyttöä. Monimuotoisuuden suojelun samaten kuin muiden yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden aiheuttamat hakkuutulojen menetykset otetaan huomioon Metsähallituksen tulostavoitetta asetettaessa. Vastaisuudessa Metsähallituksen maankäyttömuutokset on tarkoitus valmistella osana luonnonvarasuunnittelua, joka täyttää sidosryhmätyöskentelylle asetettavat vaatimukset. Metsätalouden ja metsäteollisuuden työllisyyskehityksestä pidetään huolta erilaisin toimenpitein, joista tärkeimmät on sisällytetty valtioneuvoston vuonna 1999 hyväksymään Kansalliseen metsäohjelmaan 2010 (KMO) ja pääministeri Vanhasen hallitusohjelmaan. Kansallisen metsäohjelman tavoitteena on vuoteen 2010 mennessä mm. lisätä metsäteollisuuden kotimaisen ainespuun vuotuista käyttöä, kaksinkertaistaa puuteollisuuden viennin arvo ja nostaa hakkuukertymä 63-68 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Tämän vuoden toukokuussa julkistetun ohjelman väliarvioinnin mukaan tavoitteiden saavuttamisessa oli edistytty, mutta puuteollisuuden viennin arvon kasvattaminen ja kotimaisen ainespuun käytön lisääminen vaativat nykyistä laajempaa toimenpidevalikoimaa. Maa- ja metsätalousministeriö onkin päättänyt aloittaa Kansallisen metsäohjelman tarkistamisen tänä vuonna. Ministeriön tukena tarkistustyössä toimii kesäkuun lopulla asetettu uusi metsäneuvosto, jonka puheenjohtajana toimii maa- ja metsätalousministeri. Vanhasen hallitusohjelman mukaan puun käyttöä lisätään laatimalla puutuoteteollisuudelle oma elinkeinopoliittinen ohjelma ja edistämällä puun käyttöä erityisesti pientalotuotannossa. Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen puun käytön ja puurakentamisen edistämisestä maaliskuussa 2005. Ohjelma toteutetaan yhteistyössä teollisuuden kanssa ja puutuotealan työllisyyden arvioidaan olevan 43 000 henkilötyövuotta vuonna 2010. Helsingissä 15 päivänä heinäkuuta 2005 Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja