Residylause ja sen sovelluksia



Samankaltaiset tiedostot
Kompleksianalyysi, viikko 6

KOMPLEKSIANALYYSI I KURSSI SYKSY 2012

KOMPLEKSIANALYYSI I KURSSI SYKSY exp z., k = 1, 2,... Eksponenttifunktion z exp(z) Laurent-sarjan avulla

KOMPLEKSIANALYYSI I KURSSI SYKSY 2012

Kompleksianalyysi, viikko 5

Kompleksitermiset jonot ja sarjat

Potenssisarja, suppenemissäde. Potenssisarja ja derivointi. Potenssisarja ja analyyttiset funktiot. Potenssisarja ja integrointi.

3.3 Funktion raja-arvo

2 Funktion derivaatta

1. Viikko. K. Tuominen MApu II 1/17 17

Reaalisten funktioiden integrointia kompleksianalyysin keinoin

Funktiojonot ja funktiotermiset sarjat Funktiojono ja funktioterminen sarja Pisteittäinen ja tasainen suppeneminen

Mat Matematiikan pk KP3-i - kertaus

Karteesinen tulo. Olkoot A = {1, 2, 3, 5} ja B = {a, b, c}. Näiden karteesista tuloa A B voidaan havainnollistaa kuvalla 1 / 21

1 Kompleksiluvut. Kompleksiluvut 10. syyskuuta 2005 sivu 1 / 7

Kompleksianalyysi, viikko 4

8 Potenssisarjoista. 8.1 Määritelmä. Olkoot a 0, a 1, a 2,... reaalisia vakioita ja c R. Määritelmä 8.1. Muotoa

Julian joukot. Henna-Liisa Kivinen. Matematiikan pro gradu

DIFFERENTIAALI- JA INTEGRAALILASKENTA I.1. Ritva Hurri-Syrjänen/Syksy 1999/Luennot 6. FUNKTION JATKUVUUS

Tenttiin valmentavia harjoituksia

1.4 Funktion jatkuvuus

Konvergenssilauseita

(a) avoin, yhtenäinen, rajoitettu, alue.

KOMPLEKSIANALYYSI I KURSSI SYKSY 2012

Residylaskenta ja sen sovelluksena äärettömien sarjojen summien laskeminen ja Mittag-Leerin laajennuslause

1 sup- ja inf-esimerkkejä

Kompleksianalyysi viikko 3

Ratkaisuehdotus 2. kurssikokeeseen

Ratkaisuehdotus 2. kurssikoe

IV. TASAINEN SUPPENEMINEN. f(x) = lim. jokaista ε > 0 ja x A kohti n ε,x N s.e. n n

Täydellisyysaksiooman kertaus

2 Funktion derivaatta

Mitään muita operaatioita symbolille ei ole määritelty! < a kaikilla kokonaisluvuilla a, + a = kaikilla kokonaisluvuilla a.

Derivaattaluvut ja Dini derivaatat

Reaalifunktioista 1 / 17. Reaalifunktioista

KOMPLEKSILUVUT C. Rationaaliluvut Q. Irrationaaliluvut

Matematiikan tukikurssi, kurssikerta 3

1 Kompleksiluvut 1. y z = (x, y) Kuva 1: Euklidinen taso R 2

5 Funktion jatkuvuus ANALYYSI A, HARJOITUSTEHTÄVIÄ, KEVÄT Määritelmä ja perustuloksia

1 Kompleksitason geometriaa ja topologiaa

MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 3: Jatkuvuus

Reaalimuuttujan kompleksiarvoisen funktion integraali

Diskreetin LTI-systeemin stabiilisuus

y z = (x, y) Kuva 1: Euklidinen taso R 2

k=1 b kx k K-kertoimisia polynomeja, P (X)+Q(X) = (a k + b k )X k n+m a i b j X k. i+j=k k=0

HY, MTO / Matemaattisten tieteiden kandiohjelma Todennäköisyyslaskenta IIa, syksy 2018 Harjoitus 3 Ratkaisuehdotuksia.

Sekalaiset tehtävät, 11. syyskuuta 2005, sivu 1 / 13. Tehtäviä

5 Funktion jatkuvuus ANALYYSI A, HARJOITUSTEHTÄVIÄ, KEVÄT Määritelmä ja perustuloksia. 1. Tarkastellaan väitettä

Luku 4. Derivoituvien funktioiden ominaisuuksia.

Funktiot. funktioita f : A R. Yleensä funktion määrittelyjoukko M f = A on jokin väli, muttei aina.

Positiivitermisten sarjojen suppeneminen

PERUSASIOITA ALGEBRASTA

1. Olkoon f :, Ratkaisu. Funktion f kuvaaja välillä [ 1, 3]. (b) Olkoonε>0. Valitaanδ=ε. Kun x 1 <δ, niin. = x+3 2 = x+1, 1< x<1+δ

1. Osoita, että joukon X osajoukoille A ja B on voimassa toinen ns. de Morganin laki (A B) = A B.

7. Tasaisen rajoituksen periaate

Matematiikan tukikurssi

3 Lukujonon raja-arvo

Perustehtävät. Kompleksitehtävät, 10/9/2005, sivu 1 / 10. Tehtävä 1. Sievennä 1.

a) z 1 + z 2, b) z 1 z 2, c) z 1 z 2, d) z 1 z 2 = 4+10i 4 = 10i 5 = 2i. 4 ( 1)

Matematiikan tukikurssi, kurssikerta 5

= 5! 2 2!3! = = 10. Edelleen tästä joukosta voidaan valita kolme särmää yhteensä = 10! 3 3!7! = = 120

KOMPLEKSIANALYYSI I KURSSI SYKSY 2012

1 Analyyttiset funktiot

1. Olkoot f ja g reaalifunktioita. Mitä voidaan sanoa yhdistetystä funktiosta g f, jos a) f tai g on rajoitettu? b) f tai g on jaksollinen?

2. Funktiot. Keijo Ruotsalainen. Mathematics Division

Lukujonot Z-muunnos Z-muunnoksen ominaisuuksia Z-käänteismuunnos Differenssiyhtälöt. Z-muunnos. 5. joulukuuta Z-muunnos

r > y x z x = z y + y x z y + y x = r y x + y x = r

1 Supremum ja infimum

Sarjoja ja analyyttisiä funktioita

Analyysi 1. Harjoituksia lukuihin 4 7 / Syksy Tutki funktion f(x) = x 2 + x 2 jatkuvuutta pisteissä x = 0 ja x = 1.

Johdatus reaalifunktioihin P, 5op

Esimerkki kaikkialla jatkuvasta muttei missään derivoituvasta funktiosta

Kompleksianalyysi Funktiot

Kuva 1: Funktion f tasa-arvokäyriä. Ratkaisu. Suurin kasvunopeus on gradientin suuntaan. 6x 0,2

Analyysi III. Jari Taskinen. 28. syyskuuta Luku 1

3 Lukujonon raja-arvo

0 kun x < 0, 1/3 kun 0 x < 1/4, 7/11 kun 1/4 x < 6/7, 1 kun x 1, 1 kun x 6/7,

Matemaattisen analyysin tukikurssi

Cantorin joukon suoristuvuus tasossa

Matematiikan peruskurssi 2

5 Differentiaalilaskentaa

HY / Avoin yliopisto Johdatus yliopistomatematiikkaan, kesä 2015 Harjoitus 5 Ratkaisuehdotuksia

Outoja funktioita. 0 < x x 0 < δ ε f(x) a < ε.

Vastausehdotukset analyysin sivuainekurssin syksyn välikokeeseen

Johdatus todennäköisyyslaskentaan Momenttiemäfunktio ja karakteristinen funktio. TKK (c) Ilkka Mellin (2005) 1

w + x + y + z =4, wx + wy + wz + xy + xz + yz =2, wxy + wxz + wyz + xyz = 4, wxyz = 1.

KOMPLEKSIANALYYSI I KURSSI SYKSY 2012

1 Määritelmä ja perusominaisuuksia. 2 Laskutoimitukset kompleksiluvuilla. 3 Reaaliluvut ja kompleksiluvut. 4 Kompleksilukujen algebraa

RIEMANNIN KUVAUSLAUSE. Sirpa Patteri

1 Määrittelyjä ja aputuloksia

Funktion raja-arvo ja jatkuvuus Reaali- ja kompleksifunktiot

MAT Laaja Matematiikka 1U. Hyviä tenttikysymyksiä T3 Matemaattinen induktio

Tehtäväsarja I Tehtävät 1-5 perustuvat monisteen kappaleisiin ja tehtävä 6 kappaleeseen 2.8.

1 sup- ja inf-esimerkkejä

MATP153 Approbatur 1B Harjoitus 6 Maanantai

Matematiikan johdantokurssi, syksy 2017 Harjoitus 8, ratkaisuista

Alkulukujen harmoninen sarja

Matematiikan peruskurssi 2

Funktiojonon tasainen suppeneminen

Tehtävänanto oli ratkaista seuraavat määrätyt integraalit: b) 0 e x + 1

Transkriptio:

TAMPEREEN YLIOPISTO Pro gradu -tutkielma Henry Joutsijoki Residylause ja sen sovelluksia Matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitos Matematiikka Marraskuu 7

Tampereen yliopisto Matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitos Joutsijoki, Henry: Residylause ja sen sovelluksia Pro gradu -tutkielma, 53 s. Matematiikka Marraskuu 7 Tiivistelmä Residylause on kompleksianalyysiin kuuluva tulos, jonka avulla voimme laskea tehokkaasti määrättyjä integraaleja annetusta funktiosta. Perusideana residylauseessa on laskea annetun funktion residyjen summa erikoispisteissä ja kertoa se πi:llä, jolloin integraalin arvo saadaan selville. Tutkielman toisessa luvussa käsittelemme erikoispisteitä, jotka ovat perustana myöhemmin esitettävälle residylauseelle. Jaamme tutkielmassa erikoispisteet kahteen osaan: nollakohtaan ja eristettyihin erikoispisteisiin. Aluksi esitämme nollakohtaan liittyviä tuloksia ja esimerkkejä. Tämän jälkeen keskitymme eristettyihin erikoispisteisiin, jotka jaetaan kolmeen alaluokkaan: poistuva erikoispiste, oleellinen erikoispiste ja napa. Nämä erotellaan toisistaan Laurentin sarjakehitelmän kertoimien luonteen mukaan. Viimeisenä asiana toisessa luvussa esitämme residyn määritelmän ja sen määrittämiseen liittyviä lauseita. Kolmannessa luvussa todistamme ensimmäiseksi residylauseen, jonka jälkeen todistamme residylausetta apuna käyttäen integrointilauseita ja tärkeän argumentin periaatteen. Tämän jälkeen siirrymme tutkielmassa käsittelemään argumentin periaatteen sovelluksia. Näistä sovelluksista tunnetuimmat ovat: algebran peruslause, Rouchén lause ja Hurwitzin lause. Viimeisessä alaluvussa todistamme Riemannnin funktionaaliyhtälön, joka kuuluu analyyttisen lukuteorian piiriin ja samalla saamme residylauseelle ja Riemannin ζ-funktion välille yhteyden. Viimeisessä luvussa käsittelemme residylauseen historiaa. Historiaosuudessa keskitymme kahteen kuuluisaan matemaatikkoon, Augustin-Louis Cauchyyn ja Ernst Lindelöfiin, joiden saavutukset residylauseen historiassa ovat kiistatta merkittävimmät. Tässä luvussa käymme läpi yksityiskohtaisesti heidän kehittämiä tuloksia ja tällä tavoin annamme lukijalle laajan näkemyksen residylauseen historiallisesta kehityksestä. Asiasanat: residylause, kompleksianalyysi

Sisältö Johdanto Erikoispisteet 3. Nollakohdat............................ 3. Eristetyt erikoispisteet...................... 7 3 Residylause ja sen sovelluksia 6 3. Residylause............................ 6 3. Argumentin periaatteen sovelluksia............... 5 3.3 Riemannin funktionaaliyhtälö.................. 3 4 Historiaa 38 4. Augustin-Louis Cauchy...................... 38 4. Ernst Lindelöf........................... 48 Viitteet 53

Johdanto Residylause kuuluu kompleksianalyysin mielenkiintoisimpiin tuloksiin ja sen soveltamismahdollisuudet ovat erittäin laajat. Erityisesti vaikeiden integrointien sekä päättymättömien sarjojen summien määrittämisessä residylause on tehokas väline. Lisäksi se on monen keskeisen kompleksianalyysin tuloksen todistamisessa vaadittu apuväline. Näitä tuloksia käsittelemme tässä tutkielmassa. Toisessa luvussa käymme läpi erikoispisteisiin liittyviä asioita. Aloitamme luvun lähtemällä tutusta nollakohdan määritelmästä ja nollakohtiin liittyvistä perustuloksista, joista tärkeimpiä ovat mm. L Hospitalin sääntö ja diskreetti kuvauslause. Toisessa alaluvussa siirrymme tutkimaan eristettyjä erikoispisteitä. Eristetyt erikoispisteet jakautuvat kolmeen alaluokkaan. Nämä luokat ovat: napa, oleellinen erikoispiste ja poistuva erikoispiste. Niiden erottelu perustuu Laurentin sarjakehitelmän kertoimien ominaisuuksiin. Ensimmäisenä näistä käsittelemme poistuvan erikoispisteen, johon liittyy mielenkiintoinen Riemannin laajennuslause. Toisena erikoispisteenä esittelemme navan, jolla on keskeinen rooli toisessa luvussa esittettävissä residylauseen sovelluksissa. Viimeisenä eristettynä erikoispisteenä käymme läpi oleellisen erikoispisteen käsitteen, johon liittyy kiinnostavia ja syvällisiä tuloksia. Näistä tuloksista ensimmäiseksi esittelemme Casoratin-Weierstrassin lauseen, jonka jälkeen esitämme sille vahvemman tuloksen, joka tunnetaan nimellä Picardin suuri lause. Tämän seuraus on Picardin pieni lause, jota apuna käyttäen todistamme algebran peruslauseen. Ensimmäisen luvun viimeisenä asiana käymme läpi residyn käsitteen ja sen määrittämiseen liittyviä lauseita. Kolmas luku käsittelee residylausetta ja sen sovelluksia, joka on tutkielman keskeisin osa. Ensimmäisessä alaluvussa todistamme aluksi residylauseen, jonka jälkeen osoitamme kaksi mielenkiintoista integrointilausetta, joiden avulla pystytään laskemaan tehokkaasti ja helposti vaikeita määrättyjä integraaleja. Näiden lauseiden soveltamisesta on useita esimerkkejä. Viimeisenä asiana ensimmäisessä alaluvussa todistamme argumentin periaatteen, joka on tärkeä residylauseen sovellus. Toinen alaluku käsitteleekin argumentin periaatteen sovelluksia. Ensimmäisenä sovelluksena esitämme todistuksen algebran peruslauseelle. Tämän jälkeen todistetuista sovelluksista kuuluisimmat ovat: Rouchén lause, joka on tehokas väline nollakohtien sijainnin, olemassaolon ja lukumäärän selvittämisessä, ja Hurwitzin lause. Viimeisessä alaluvussa käsittelemme Riemannin funktionaaliyhtälöä. Ennen funktionaaliyhtälön todistamista johdamme funktiolle π cot πz osamurtokehitelmän. Funktio π cot πz on tärkeä funktio kompleksianalyysissa, sillä se tulee vastaan monissa yllättävissäkin tilanteissa. Lisäksi johdamme funktioille π tan πz ja π osamurtokehitelmät. Viimeisenä asiana kolmannessa luvussa todistamme Riemannin sin πz funktionaaliyhtälön ζ(s) = (π) s sin πs Γ( s)ζ( s),

missä ζ tarkoittaa Riemannin ζ-funktiota ja Γ tilastotieteestäkin tuttua gammafunktiota. Viimeisessä luvussa keskitymme residylauseen historiaan. Historiaosuudessa tutustumme kahteen merkittävään matemaatikkoon, Augustin-Louis Cauchyyn ja Ernst Lindelöfiin, jotka ovat vaikuttaneet residylauseen syntyyn ja kehitykseen merkittävällä tavalla. Tarkastelemme heidän tieteellistä tuotantoa yksityiskohtaisesti ja jätämme henkilöhistorian vähemmälle huomiolle. Tutkielman esimerkit ovat osin kirjoittajan keksimiä ja osin lähdekirjojen harjoitustehtäviä. Ratkaisut kaikkiin esimerkkeihin ovat kirjoittajan laatimia. Lukijalta oletamme kompleksianalyysin perustietojen vahvaa hallintaa sekä topologian alkeiden tuntemista. Esitiedoiksi kelpaavat esimerkiksi Tampereen yliopiston kurssit Kompleksianalyysi A+B tai kirjan [9] kappaleet -7.

Erikoispisteet. Nollakohdat Tässä luvussa käsittelemme holomorfisen funktion nollakohtia koskevia tuloksia. Nollakohdat ovat ensimmäisiä erikoispisteisiin lukeutuvia asioita. Aloitamme määrittelemällä nollakohdan kertaluvun käsitteen. Määritelmä.. Oletetaan, että funktio f on holomorfinen pisteessä z ja on olemassa sellainen r R + että f on holomorfinen kiekossa B(z, r). Piste z on funktion f m-kertainen nollakohta, jos = f(z ) = f (z ) = = f (m ) (z ) ja f (m) (z ). Lause.. Jos funktio f on holomorfinen alueessa G ja on olemassa sellainen piste ζ G, että f (n) (ζ ) = kaikilla n Z +, niin f on vakio alueessa G. Todistus (Vrt. [8, s. 3]). Määrittelemme ensin joukot U ja V siten, että U = {z G f (n) (z) = kaikilla n Z + } = ja V = G \ U. Nyt selvästi G = U V ja U V = Oletuksen perusteella ζ U, joten meidän tulee osoittaa, että U = G. Tämän todistamiseen riittää, että osoitamme joukot U ja V avoimiksi, jolloin G:n yhtenäisyyden nojalla V =. Osoitamme ensin, että U on avoin. Valitsemme mielivaltaisen z U. Tällöin on olemassa sellainen r >, että avoin kiekko B(z, r) G. Nyt voimme esittää tässä kiekossa funktion f Taylor-kehitelmän avulla f(z) = n= f (n) (z ) (z z ) n = f(z ) n! kaikilla z B(z, r). Näin ollen f (n) (z) = jokaisella n Z + ja z B(z, r). Täten B(z, r) U, joten U on avoin. Todistamme seuraavaksi, että joukko V on avoin. Valitsemme mielivaltaisen z V. Joukon V määrittelyn nojalla on olemassa sellainen n Z +, että f (n) (z ). Koska f (n) on jatkuva alueessa G, on olemassa sellainen B(z, r) G, että f (n) (z) kaikilla z B(z, r). Siis B(z, r) V, joten joukko V on avoin. Lause.. Oletetaan, että funktio f on holomorfinen ja vakiofunktiosta eroava alueessa G. Olkoon piste z G, jolla f(z ) =. Tällöin funktio f voidaan esittää yksikäsitteisesti muodossa f(z) = (z z ) m g(z), missä m Z + ja funktio g : G C on holomorfinen funktio, jolla g(z ). 3

Todistus (Vrt. [8, s. 3-3]). Koska f on vakiofunktiosta eroava, lauseen. perusteella on olemassa vähintään yksi n Z +, jolla f (n) (z ). Olkoon m pienin tällainen kokonaisluku. Valitsemme nyt avoimen kiekon B(z, r) G. Tällöin voimme esittää funktion f Taylor-kehitelmän avulla f(z) = a n (z z ) n = n= n= f (n) (z ) (z z ) n. n! Koska f (m) (z ), niin f (n) (z ) =, kun n < m. Siis a m, joten voimme esittää funktion f muodossa f(z) = a n (z z ) n = (z z ) m n=m n=m a n (z z ) n m, kun z B(z, r). Näin ollen määrittelemme funktion g : G C siten, että { f(z) g(z) = (z z, jos z z ) m, a m, jos z = z. Tällöin funktio g on holomorfinen, kun z z. Funktion g Taylor-kehitelmästä huomaamme, että g on derivoituva myös pisteessä z = z. Täten g on holomorfinen ja g(z ). Lisäksi f(z) = (z z ) m g(z). Todistamme vielä funktion g yksikäsitteisyyden. Teemme vastaoletuksen, että alueessa G funktiolle f on olemassa toinen esitysmuoto. Olkoon se f(z) = (z z ) l h(z), missä l Z + ja h : G C on holomorfinen funktio, jolla h(z ). Nyt kaikilla kompleksiluvuilla z G on voimassa (z z ) m g(z) = (z z ) l h(z). Tällöin, jos m > l, niin = lim z z (z z ) m l g(z) = lim z z h(z) = h(z ), mikä on mahdotonta. Vastaavasti menee tapaus l > m. Näin ollen m = l. Siis g(z) = h(z) kaikilla z G\{z }. Edelleen jatkuvuuden nojalla g(z ) = h(z ), joten funktion f esitysmuoto on yksikäsitteinen. Seurauslause... Oletetaan, että funktio f on holomorfinen ja vakiofunktiosta eroava alueessa G ja piste z G. Tällöin f voidaan esittää yksikäsitteisesti muodossa f(z) = f(z ) + (z z ) m g(z), missä m Z + ja funktio g : G C on holomorfinen, jolla g(z ). Todistus. Sovellamme lausetta. funktioon h(z) = f(z) f(z ), joka on määritelty alueessa G. 4

Esimerkki. [8, s. 36, teht. 5..(iii)]. Määritä funktion f(z) = log (cos z) nollakohdan z = π kertaluku. Logaritmin monifunktioluonteen vuoksi valitsemme argumentin päähaaran θ < π. Koska = f (π) = f (π) = f (3) (π) f (4) (π) = 6, nollakohta on nelinkertainen. Esimerkki. [8, s. 36, teht. 5..(iv)]. Määritä funktion f(z) = tan ( + z + z 4 ) nollakohdan z = i kertaluku. Koska nollakohta on nelinkertainen. = f (i) = f (i) = f (3) (i) f (4) (i) = 384, Reaalifunktioille tuttu L Hospitalin sääntö pätee myös kompleksifunktioille. Lause.3 (L Hospitalin sääntö). Olkoot funktiot f ja g holomorfisia ja vakiofunktiosta eroavia avoimessa kiekossa B(z, r). Jos f(z ) = g(z ) =, niin f(z) (.) lim z z g(z) = lim f (z) z z g (z). Todistus. Ks. [8, s. 34-35]. Esimerkki.3 [8, s. 36, teht. 5.3.(i)]. Määritä raja-arvo lim z cos z z. L Hospitalin säännöllä saamme cos z lim z z = lim z sin z z = lim cos z z =. Esimerkki.4 [8, s. 36, teht. 5.3.(iv)]. Määritä raja-arvo lim z π log(cos z) ( e iz ). Logaritmin monifunktioluonteen takia valitsemme argumentin päähaaran θ < π. L Hospitalin säännöllä saamme log(cos z) lim z π ( e iz ) = lim tan z z π ( e iz )( ie iz ) = lim tan z z π e iz 4e = iz. Esimerkki.5 [8, s. 36, teht. 5.3.(vi)]. Määritä raja-arvo lim z ( ). e z z L Hospitalin säännöllä saamme ( lim z e z z ) = lim z z e z + z(e z ) = lim z e z e z + ze z = lim z e z e z + ze z =. Määritelmä.. Avoimen joukon U osajoukko E on diskreetti osajoukko, jos sillä ei ole joukossa U kasautumispistettä. 5

Määritelmä.3. Olkoon f kompleksifunktio, jonka määrittelyjoukko sisältää avoimen joukon U. Funktio f kuvaa joukon U diskreetisti, jos jokaisella kompleksiluvulla w joukko E w = {z U f(z) = w} on joukon U diskreetti osajoukko. Lause.4 (Diskreetti kuvauslause). Jos funktio f on holomorfinen ja vakiofunktiosta eroava alueessa G, niin se kuvaa joukon G diskreetisti. Todistus (Vrt. [8, s. 36]). Kiinnitämme aluksi kompleksiluvun w C. Olkoon E = E w = {z G f(z) = w} ja z joukon E kasautumispiste. Osoitamme, että E on alueen G diskreetti osajoukko. Toisin sanoen osoitamme, että z / G. Teemme vastaoletuksen, että z G. Olkoon (z n ) n= sellainen joukossa E \{z } suppeneva lukujono, että z n z. Funktion f jatkuvuuden nojalla saamme lim f(z n) = f(z ) = lim w = w, n n joten z E. Nyt seurauslauseen.. nojalla voimme esittää funktion f muodossa f(z) = w + (z z ) m g(z), missä g(z ). Koska funktio g on jatkuva, voimme valita sellaisen avoimen kiekon B(z, r) G, että jokaisella z B(z, r) pätee g(z). Siis f(z) w aina, kun z B (z, r). Näin ollen E B (z, r) =. Tämä on ristiriidassa joukon E kasautumispisteen määritelmän kanssa. Seurauslause.. (Analyyttisen jatkamisen periaate). Olkoot funktiot f ja g holomorfisia alueessa G. Olkoon f(z) = g(z) kaikilla kompleksiluvuilla z, jotka kuuluvat johonkin alueen G osajoukkoon A, jolla on kasautumispiste alueessa G. Tällöin f(z) = g(z) kaikilla z G. Todistus (Vrt. [8, s. 37]). Funktio h(z) = g(z) f(z) on holomorfinen alueessa G. Koska funktiolla h on nollakohta jokaisessa osajoukon A pisteessä, nollakohtien joukko ei ole G:n diskreetti osajoukko. Näin ollen lauseen.4 perusteella funktio h on identtisesti nolla. Toisin sanoen f(z) = g(z) kaikilla z G. Seurauslause..3. Jos funktiot f ja g ovat holomorfisia alueessa G ja f(z)g(z) = kaikilla z G, niin f tai g on identtisesti nolla. Todistus (Vrt. [8, s. 38]). Oletetaan, että on olemassa piste z G, jolla f(z ). Todistamme, että tällöin g(z) = kaikilla z G. Koska f on jatkuva, valitsemme sellaisen avoimen kiekon B(z, r) G, että f(z) kaikilla z B(z, r). Mutta nyt g(z) = kaikilla z B(z, r). Näin ollen alueessa G funktion g nollakohdat eivät ole eristettyjä pisteitä eli pisteitä, jotka eivät ole G:n kasautumispisteitä. Siis lauseen.4 nojalla g on vakio alueessa G, jolloin sen tulee olla identtisesti nolla. Lause.5. Olkoot U avoin joukko ja funktio f : U C holomorfinen. Olkoon g funktion f haara alueessa G. Tällöin funktio g on holomorfinen. 6

Todistus (Vrt. [8, s. 38-39]). Oletuksen perusteella funktio g : G U on jatkuva funktio, jolla f[g(z)] = z kaikilla z G. Näin ollen osoitamme, että funktio g on holomorfinen alueen G jokaisessa pisteessä. Oletamme, että H on joukon U sellainen alue, joka sisältää yhtenäisen joukon g(g). Jos w = g(z ) ja w = g(z ), missä z, z G ovat erillisiä pisteitä, niin f(w ) = z z = f(w ). Siis funktio f ei ole vakio alueessa H, joten f ei ole identtisesti nolla siellä. Kun sovellamme diskrettiä kuvauslausetta funktioon f, saamme, että E = {w H f (w) = } on joukon H diskreetti osajoukko. Valitsemme mielivaltaisen pisteen z G ja merkitsemme, että w = g(z ). Jos w / E, niin funktio g on derivoituva pisteessä z, koska g(z) g(z ) z z = g(z) g(z ) f(g(z)) f(g(z )) = w w f(w) f(w ) f (w ), kun z z. Jos w E, niin valitsemme sellaisen r >, että E B(w, r) = {w }. Koska funktio g on jatkuva pisteessä z, voimme valita sellaisen avoimen kiekon B(z, s) G, että g[b(z, s)] B(w, r). Koska funktio g on univalentti (eli injektio) ja g(z ) = w, kaikilla z B (z, s), funktion g kuva g(z) B (w, r). Täten funktion g kuva ei ole joukon E piste. Näin ollen funktio g on holomorfinen joukossa B (z, s). Koska funktio g on lisäksi jatkuva joukossa B(z, s), se on myös derivoituva pisteessä z. Siis funktio g on derivoituva alueessa G.. Eristetyt erikoispisteet Määritelmä.4. Funktiolla f on eristetty erikoispiste z, jos on olemassa sellainen r R +, että f on holomorfinen punkteeratussa kiekossa B (z, r), mutta ei pisteessä z. Määritelmä.5. Funktio f on holomorfinen paitsi eristetyissä erikoispisteissä avoimessa joukossa U, jos sen erikoispisteiden joukko E on diskreetti ja jos f on holomorfinen joukossa U \ E. Määritelmässä (.5) ei suljeta pois mahdollisuutta, että joukko E olisi tyhjä joukko. Tällöin funktio f yksinkertaisesti olisi holomorfinen koko joukossa U. Eristetyn erikoispisteen käsitteeseen sisältyy olennaisesti Laurentin sarjakehitelmä. Siis, jos funktiolla f on eristetty erikoispiste pisteessä z, niin funktiolle f voidaan muodostaa Laurentin sarjakehitelmä kyseisen pisteen suhteen. Tällöin funktio f voidaan ilmoittaa muodossa f(z) = n= 7 a n (z z ) n,

missä kertoimet a n = πi γ f(w) dw (w z ) n+ ja γ on positiivisesti suunnistettu ympyräkaari. Kutsumme jatkossa Laurentin sarjakehitelmän n= a n(z z ) n osaa funktion f singulaariosaksi pisteessä z. Tätä käsitettä tarvitsemme erityisesti tämän luvun lopussa olevissa esimerkeissä sekä toisessa luvussa esitettävässä residylauseen todistuksessa. Kertoimilla a n on erityinen rooli puhuttaessa eristetystä erikoispisteestä; niiden ominaisuuksien mukaan voimme jakaa eristetyt erikoispisteet kolmeen alaluokkaan. Nämä alaluokat ovat: poistuva erikoispiste, oleellinen erikoispiste ja napa. Esittelemme ensimmäiseksi poistuvan erikoispisteen käsitteen. Määritelmä.6. Olkoon z C funktion f eristetty erikoispiste. Olkoon f(z) = n= a n(z z ) n funktion f Laurentin sarjakehitelmä punkteeratussa kiekossa B (z, r). Tällöin z on funktion f poistuva erikoispiste, jos a n = kaikilla n Z +. Seurauslause... Olkoon funktiolla f eristetty erikoispiste z. Tällöin z on poistuva erikoispiste, jos ja vain jos voimme määrittää tai uudelleen määrittää arvon f(z ) siten, että voimme tehdä funktion f derivoituvaksi pisteessä z. Todistus. Jätämme todistuksen lukijalle harjoitustehtäväksi. Lause.6 (Riemannin laajennuslause). Olkoon funktiolla f eristetty erikoispiste pisteessä z. Tällöin erikoispiste on poistuva, jos ja vain jos funktio f on rajoitettu punkteeratussa kiekossa B (z, r). Todistus (Vrt. [8, s. 3]). Teemme todistuksen kahdessa osassa. Oletamme ensin, että funktio f on rajoitettu punkteeratussa kiekossa B (z, r). Siis on olemassa sellainen m R, että f(z) m jokaisella z B (z, r). Olkoot r R + riittävän pieni, jolloin funktio f on holomorfinen punkteeratussa kiekossa B (z, r) ja γ on z -keskisen ja s-säteisen ympyrän kaari. Muodostamme seuraavaksi funktion f Laurentin sarjakehitelmän punkteeratussa kiekossa B (z, r). Tällöin kerroin a n = πi γ f(z) dz (z z ) n+ kaikilla < s < r. Koska γ(t) = z + se it, missä t [, π], niin γ (t) = ise it. Tällöin a n = f(z) dz πi (z z ) n+ = π f(z + se it )ise it dt πi (se it ) n+ π γ π f(z + se it ) dt (se it ) n π 8 πm s n = m s n.

Kun n < ja s, niin a n =. Näin ollen a n = kaikilla n Z +, jolloin z on poistuva erikoispiste. Oletamme seuraavaksi, että funktiolla f on poistuva erikoispiste z. Seurauslauseen.. nojalla voimme tehdä funktion f derivoituvaksi pisteessä z. Tällöin raja-arvo lim z z f(z) = f(z ) on olemassa. Täten voimme valita sellaisen r R +, että f(z) < f(z ) + kaikilla z B (z, r). Mutta nyt funktio f on rajoitettu punkteeratussa kiekossa B (z, r). Lause.7. Olkoon z funktion f eristetty erikoispiste. Tällöin erikoispiste on poistuva, jos ja vain jos lim z z f(z) on olemassa. Todistus. Jätämme todistuksen harjoitustehtäväksi lukijalle. Toisena erikoispisteenä esitämme navan käsitteen. Määritelmä.7. Olkoon z C funktion f eristetty erikoispiste. Olkoon f(z) = n= a n(z z ) n funktion f Laurentin sarjakehitelmä punkteeratussa kiekossa B (z, r). Tällöin z on funktion f napa, jos a n vähintään yhdellä, mutta korkeintaan äärellisen monella n Z +. Lause.8. Olkoon m positiivinen kokonaisluku. Holomorfisella funktiolla f punkteeratussa kiekossa B (z, r) on m-kertainen napa pisteessä z, jos ja vain jos f voidaan esittää punkteeratussa kiekossa B (z, r) muodossa f(z) = g(z) (z z ) m, missä g on holomorfinen funktio kiekossa B(z, r) ja g(z ). Todistus (Vrt. [8, s. 3-3]). Todistamme vain suunnan, sillä toinen suunta on varsin suoraviivainen todistus. Olkoon m Z +. Olkoon punkteeratussa kiekossa B (z, r) holomorfisella funktiolla f m-kertainen napa pisteessä z. Täten funktion f Laurentin sarjakehitelmä on (.) f(z) = a m (z z ) m + + a z z + a n (z z ) n, missä a m. Kerromme yhtälön (.) puolittain termillä (z z ) m, jolloin n= (.3) (z z ) m f(z) = a m + a m+ (z z ) + = a n m (z z ) n. Yhtälön (.3) oikeanpuoleisin lauseke on Taylor-kehitelmä, joka suppenee kaikilla z B(z, r). Merkitsemme g(z) = n= a n m(z z ) n. Tällöin funktio g on holomorfinen kiekossa B(z, r) ja g(z ) = a m. Täten f(z) = g(z) (z z ) m kaikilla z B (z, r). 9 n=

Lause.9. Olkoon funktiolla f eristetty erikoispiste pisteessä z. Tällöin erikoispiste on napa, jos ja vain jos lim z z f(z) =. Lisäksi erikoispiste on m-kertainen napa, jos ja vain jos m on yksikäsitteinen positiivinen eksponentti, jolla lim z z z z m f(z) on positiivinen reaaliluku. Todistus (Vrt. [8, s. 37]). Todistamme ensimmäiseksi kummankin väitteen suunnan. Oletamme ensin, että funktiolla f on m-kertainen napa pisteessä z. Tällöin lauseen.8 perusteella punkteeratussa kiekossa B (z, r) voimme esittää funktion f muodossa f(z) = (z z ) m g(z), missä funktio g on holomorfinen kiekossa B(z, r) ja g(z ). Näin ollen lim f(z) = lim g(z) z z m =. z z z z Olkoon l R + mielivaltainen. Tällöin meidän pitää tarkastella kolmea eri tapausta, kun haluamme selvittää milloin lim z z z z m f(z) on positiivinen. Siis käsiteltävinä tapauksina ovat l < m, l = m ja l > m. Nyt (.4) lim z z z z l f(z) = lim z z g(z) z z l z z m. Yhtälöstä (.4) näemme, että jos l = m, niin lim z z z z l f(z) = g(z ). Muutoin, jos l < m, niin lim z z z z l f(z) = tai jos l > m, niin lim z z z z l f(z) =. Siis ainoa tapaus, jossa yhtälön (.4) puolet ovat positiivisia, on l = m. Näin ollen m on yksikäsitteinen eksponentti. Todistamme nyt väitteiden suunnan. Oletamme ensimmäiseksi, että f(z), kun z z. Valitsemme sellaisen punkteeratun kiekon B (z, r), että funktio f on holomorfinen siinä ja f(z) kaikilla z B (z, r). Muodostamme apufunktion h(z) =, jolla on eristetty erikoispiste pisteessä z. Koska h(z) kaikilla z B (z, r), Riemannin laa- f(z) jennuslauseen perusteella funktion h erikoispiste on poistuva. Tällöin voimme poistaa erikoispisteen z määrittelemällä h(z ) = lim z z h(z) =. Koska funktio h ei ole identtisesti nolla punkteeratussa kiekossa B (z, r), funktiolla h täytyy olla jotain kertalukua m oleva nollakohta laajennuksen myötä. Näin ollen saamme, että funktiolla f puolestaan täytyy olla samaa kertalukua oleva napa pisteessä z. Koska jollakin m > lauseke z z m f(z) saa positiivisen arvon, kun z z, tällöin myös f(z) z z m lim f(z) = lim =. z z z z z z m Täten funktiolla f on napa pisteessä z ja sen kertaluku on m. Viimeisenä erikoispisteenä esittelemme oleellisen erikoispisteen. Määritelmä.8. Olkoon z C funktion f eristetty erikoispiste. Olkoon f(z) = n= a n(z z ) n funktion f Laurentin sarjakehitelmä punkteeratussa kiekossa B (z, r). Tällöin z on funktion f oleellinen erikoispiste, jos a n on voimassa äärettömän monella n Z +.

Lause. (Casoratin-Weierstrassin lause). Jos funktio f on holomorfinen punkteeratussa kiekossa U = B (z, r) ja lisäksi sillä on oleellinen erikoispiste pisteessä z, niin f(u) on tiheä kompleksitasossa C. Toisin sanoen joukolla C \ f(u) ei ole sisäspisteitä. Todistus (Vrt. [8, s. 3]). Teemme vastaoletuksen, että joukolla C\f(U) on sisäpisteitä. Olkoot w joukon C \ f(u) sisäpiste ja s R + sellainen, että B(w, s) (C \ f(u)). Tällöin kaikilla z U pätee, että f(z) w s. Näin ollen funktio g : U C : g(z) = [f(z) w ] on holomorfinen ja g(z) s kaikilla z U. Riemannin laajennuslauseen perusteella funktion g erikoispiste on poistuva pisteessä z. Koska funktiolla g ei ole nollakohtia joukossa U, sen käänteisfunktiolla on eristetty erikoispiste pisteessä z g. Se on joko napa tai poistuva erikoispiste, riippuen siitä, että onko raja-arvo lim z z g(z) nolla vai siitä eroava. Täten funktiolla f(z) = w +( ) on pisteessä z joko napa tai poistuva erikoispiste. Tämä on ristiriidassa oletuksen g(z) kanssa, joten joukolla C \ f(u) ei ole sisäpisteitä. Italialainen matemaatikko Felice Casorati (835-89) esitti edellisen lauseen todistuksen vuonna 868 ja samaan tulokseen päätyi myös Karl Weierstrass (85-897) riippumattomana Casoratista vuonna 876. Kolme vuotta myöhemmin, eli vuonna 879, ranskalainen matemaatikko Émile Picard esitti syvällisen tuloksen, joka kantaa nimeä Picardin suuri lause. Se on vahvennus Casoratin-Weierstrassin lauseeseen, joka takaa ainoastaan sen, että funktion f kuvajoukko on tiheä. Picardin suuresta lauseesta saadaan suorana seurauksena Picardin pieni lause, joka on perustana algebran peruslauseen todistukselle. Algebran peruslauseelle esitämme myös toisen todistuksen, joka nojaa residylauseeseen. Jälkimmäinen todistus esitetään luvussa kolme. Ennen Picardin lauseiden esittämistä tulee meidän määritellä kokonaisen funktion käsite. Määritelmä.9. Kokonainen funktio on funktio, joka on holomorfinen ja määritelty koko kompleksitasossa Lause. (Picardin suuri lause). Jos funktio f on holomorfinen punkteeratussa kiekossa U = B (z, r) ja sillä z on oleellinen erikoispiste, niin joukko C \ f(u) sisältää korkeintaan yhden pisteen. Todistus. Ks. [4, s. 3-3]. Seurauslause.. (Picardin pieni lause). Jos f on kokonainen funktio, joka ei saa kahta arvoa, niin se on vakio. Todistus. Ks. [4, s. 97]. Lause. (Algebran peruslause). Polynomifunktiolla p(z) = z n +a z n + + a n z + a n, missä n >, on vähintään yksi nollakohta.

Todistus (Vrt. [3, s. 5-5]). Todistus perustuu Picardin pieneen lauseeseen. Teemme vastaoletuksen, että polynomifunktiolla p(z), joka on kokonainen funktio, ei ole nollakohtia. Lisäksi väitämme, että polynomifunktio p(z) ei saa jotain arvoa /k, missä k =,,.... Oletamme, että on olemassa sellaiset pisteet z k, että p(z k ) = /k, kun k =,,.... Koska polynomifunktiolla p(z) on napa äärettömyydessä, jonkin ympyrän K ulkopuolella p(z) >. Näin ollen kaikki pisteet z k sijaitsevat ympyrän K sisällä tai sen kaarella. Täten ympyrän K sisällä tai sen reunalla on vähintään yksi kasautumispiste Z. Koska polynomifunktio p(z) on jatkuva, niin p(z) = lim z k Z p(z k) =. Näin ollen on olemassa sellainen kokonaisluku k, että p(z) ei saa arvoa k. Lisäksi p(z) ei saa arvoa, joten Picardin pienen lauseen perusteella p(z) on vakio, mikä on ristiriidassa oletuksen kanssa. Määritelmä.. Olkoon z C funktion f eristetty erikoispiste. Olkoon f(z) = n= a n(z z ) n funktion f Laurentin sarjakehitelmä punkteeratussa kiekossa B (z, r). Tällöin funktion f residy pisteessä z on Res(z, f) = a. Lause.3. Jos z on funktion f yksinkertainen napa, niin Res(z, f) = lim z z (z z )f(z). Todistus (Vrt. [6, s. 7-73]). Koska z on funktion f napa, on olemassa sellainen r R +, että f(z) = a (z z ) + n= a n(z z ) n kaikilla z B (z, r). Tällöin kaikilla z B (z, r), joten lim z z (z z )f(z) = lim z z (z z )f(z) = a + { a + a n (z z ) n+ n= } a n (z z ) n+ = a = Res(z, f). n= Lause.4. Olkoon funktiolla f m-kertainen napa (m > ) pisteessä z. Olkoon f(z) = g(z) (z z, missä funktio g on holomorfinen pisteessä z ) m ja g(z ). Tällöin Res(z, f) = g(m ) (z ). (m )! Todistus (Vrt. [6, s. 73-74]). Koska funktio g on holomorfinen pisteessä z, sen Taylor-kehitelmä avoimessa kiekossa B(z, r) on g(z) = a m + a m+ (z z ) + + a (z z ) m + a n (z z ) m+n, n=

missä a m. Näin ollen f(z) = g(z) (z z ) = a m m (z z ) + a m+ m (z z ) + + a m (z z ) + a n (z z ) n. Koska a = Res(z, f), funktion g Taylor-kehitelmän perusteella a = g (m ) (z ), jolloin Res(z (m )!, f) = g(m ) (z ). (m )! Lause.5. Jos funktiolla f on m-kertainen napa pisteessä z, niin Res(z, f) = lim z z (m )! d m dz m [(z z ) m f(z)]. Todistus. Jätämme todistuksen lukijalle harjoitustehtäväksi. Esimerkki.6. Olkoon f(z) = cos(πz) (z ) 3. Määritä funktion f erikoispisteen z = laatu ja laske Res(, f). Funktiolla f on selvästi kolminkertainen napa z = Näin ollen laskemme seuraavaksi funktion f residyn arvon pisteessä z =. Merkitsemme, että m = 3 ja g(z) = cos(πz). Tällöin g () = π, joten lauseen.4 perusteella Res(, f) = π. Esimerkki.7 [8, s. 364, teht. 5.7.(ii)]. Olkoon f(z) = cos(πz/). Määritä (z ) 3 funktion f erikoispisteen z = laatu ja laske Res(, f). Merkitsemme ensin, että h(z) = cos(πz/) ja k(z) = (z ) 3. Koska funktiolla h on yksinkertainen nollakohta pisteessä z ja funktiolla k on kolminkertainen nollakohta pisteessä z, funktiolla f = h/k on kaksinkertainen napa pisteessä z. Laskemme seuraavaksi residyn arvon pisteessä z =. Lauseen.5 ja L Hospitalin säännön perusteella d Res(, f) = lim z dz [(z ) f(z)] = [ ] lim d cos(πz/) z dz z = lim z = lim z [ π πz πz ( z) sin( ) cos( (z ) π πz ( z) cos( ) 4 z = π lim cos( πz 4 z ) + π3 8 ) ] ( z) sin( πz ) =. Esimerkki.8 [8, s. 364, teht. 5.7.(iv)]. Olkoon f(z) = z e /z3. Määritä funktion f erikoispisteen z = laatu ja laske Res(, f). Koska f(z) = z = n= n= ( z 3 ) n n! = z ( z 3 ) n n! n= ( ) n z 3n n! = z z + ( ) n z 3n n!, 3 n= n=

näemme, että erikoispiste on oleellinen ja Res(, f) =. Esimerkki.9 [8, s. 364, teht. 5.7.(iv)]. Olkoon f(z) = z e /z3. Määritä funktion f erikoispisteen z = laatu ja laske Res(, f). Koska f(z) = z = n= n= ( z 3 ) n n! = z ( z 3 ) n n! n= ( ) n z 3n n! = z z + ( ) n z 3n n!, n= näemme, että erikoispiste on oleellinen ja Res(, f) =. Esimerkki.. Olkoon f(z) = z (z ). Laske funktion f singulaariosa pisteessä z = ja sen avulla Res(, f). Koska (z ) z = (z ) ( + (z )) = (z ) = = (z ) ( ) n+ (n + )(z ) n n= (z ) z + (z ) n= n( ) n+ (z ) n n= ( ) n+ (n + )(z ) n n= = (z ) z + ( ) n+4 (n + 3)(z ) n, yhtälöketjun viimeisestä muodosta näemme, että funktion f singulaariosa on ja näin ollen Res(, f) = a (z ) z =. Seuraavassa esimerkissä käytämme ordo -merkintänä kirjainta O. Esimerkki. [8, s. 364, teht. 5.8.(iii)]. Olkoon f(z) = sin(z3 ) ( cos z) 3. Laske funktion f singulaariosa pisteessä z = ja sen avulla Res(, f). Sinin sarjakehitelmän nojalla sin z 3 = n= ( ) n z 6n+3 (n + )! = z 3 z9 6 + z5 + O(z ). Kosinin sarjakehitelmän perusteella cos z = n= ( ) n z n (n)! = z z4 4 + z6 7 + O(z8 ), 4

josta saamme ( ) z ( cos z) 3 3 ) = z4 4 + z6 7 + O(z8 ) = ( z6 z 8 4 + 7z4 4 + O(z6 ). Soveltamalla geometrista sarjaa saamme ( cos z) 3 = 8 z 6 ( z = 8 ( z [ + z 6 + 4 O(z6 )) ) ( 4 7z4 z 4 + O(z6 ) + 4 7z4 = 8 z 6 + z 4 + 4 5z + O(). 4 7z4 4 + O(z6 ) ) + O(z 6 )] Nyt )( (z 3 z9 6 + z5 8 + O(z ) z + 6 z + 4 ) 4 5z + O() = 8 z + 3 z + 4z 5 + O(z3 ), mistä näemme, että funktion f singulaariosa on 8 z 3 + z ja Res(, f) =. 5

3 Residylause ja sen sovelluksia 3. Residylause Määritelmä 3.. Olkoon U avoin joukko. Silmukka σ on nollahomologinen joukossa U, jos silmukan kierrosluku n(σ, z) = kaikilla z / U. Jatkossa merkinnällä σ tarkoitamme kompaktia joukkoa γ γ γ p. Määritelmä 3.. Olkoot U avoin joukko ja s n = f + f + + f n funktiojonosta (f n ) n= muodostettu osasumma. Sarja n= f n suppenee normaalisti joukossa U, jos funktiojono (s n ) n= suppenee tasaisesti jokaisessa joukon U kompaktissa osajoukossa. Lause 3. (Residylause). Olkoon funktio f holomorfinen avoimessa joukossa U paitsi eristetyissä erikoispisteissä. Olkoot σ silmukka joukossa U \ E ja nollahomologinen joukossa U. Tällöin f(z)dz = πi n(σ, z)res(z, f). σ z E Todistus (Vrt. [8, s. 33-35]). Ensimmäiseksi todistamme, että joukossa E ehto n(σ, z) voi päteä vain äärellisellä määrällä pisteitä, vaikka joukossa E olisi ääretön määrä pisteitä. Teemme vastaoletuksen, että ehto n(σ, z) pätee äärettömän monella kompleksiluvulla z joukossa E. Tällöin voimme muodostaa sellaisen lukujonon (z k ) k= joukossa E, että n(σ, z k ) kaikilla k Z +. Tällöin mikään pisteistä z k ei voi olla rajoittamattomassa joukossa C \ σ, joten (z k ) k= on rajoitettu lukujono. Siis lukujonolla (z k ) k= pitää olla vähintään yksi kasautumispiste kompleksitasossa. Olkoon se piste z, joka on myös joukon E kasautumispiste. Koska E on joukon U diskreetti osajoukko, niin z C \ U. Koska σ on nollahomologinen joukossa U saamme, että n(σ, z ) =. Valitsemme nyt avoimen kiekon B(z, r), joka ei leikkaa joukkoa σ. Tällöin n(σ, z) = n(σ, z ) kaikilla z B(z, r). Toisaalta, koska lukujonon (z k ) k= kasautumispiste on z, voimme valita sellaisen N N, että z N B(z, r). Tällöin n(σ, z N ), joka on ristiriidassa oletuksen kanssa. Olkoot ζ, ζ,..., ζ p joukon E pisteitä, joilla n(σ, ζ). Olkoon V avoin joukko, joka on saatu joukosta U poistamalla siitä kaikki joukon E pisteet, jotka eroavat pisteistä ζ, ζ,..., ζ p. Täten σ on silmukka joukossa V \ {ζ, ζ,..., ζ p }. Koska C \ V = (C \ U) {z E z ζ, ζ,..., ζ p }, niin n(σ, z) = kaikilla z / V. Siis σ on nollahomologinen joukossa V. Olkoon S k funktion f singulaariosaa pisteessä ζ k. Funktio S k on holomorfinen joukossa C \ {ζ k } ja funktiolla f S k on poistuva erikoispiste pisteessä ζ k. Näin ollen funktio g = f S S S p on holomorfinen joukossa V 6

paitsi poistuvissa erikoispisteissä ζ, ζ,..., ζ p. Voimme poistaa nämä erikoispisteet, jolloin funktio g on holomorfinen koko joukossa V. Täten Cauchyn lauseen nojalla = σ g(z)dz = σ f(z)dz p k= σ S k (z)dz, josta (3.) σ f(z)dz = p S k (z)dz. k= σ Jos S(z) = n= a n(z ζ ) n on funktion f singulaariosa mielivaltaisessa pisteessä ζ E, niin sarja S suppenee normaalisti joukossa C \ {ζ }. Lisäksi se suppenee tasaisesti joukossa σ, jolloin voimme vaihtaa integraali- ja summamerkin paikkaa. Siis (3.) σ S(z)dz = σ = a ( n= Kaavojen (3.) ja (3.) perusteella σ f(z)dz = πi p σ ) a n dz = (z ζ ) n a n n= dz z ζ = πin(σ, ζ )Res(ζ, f). k= n(σ, ζ k )Res(ζ k, f) = πi z E σ dz (z ζ ) n n(σ, z)res(z, f). Seurauslause 3... Olkoon funktio f holomorfinen avoimessa joukossa U paitsi eristetyissä erikoispisteissä. Olkoon γ sellainen Jordanin kaarimonikulmio joukossa U \ E, että Jordanin käyrän γ rajoittama alue G U. Tällöin p f(z)dz = πi Res(z n, f), γ missä z, z,..., z p ovat joukon E alkioita, jotka kuuluvat alueeseen G. Seuraavaksi todistamme Jordanin epäyhtälön. Tämä epäyhtälö on tarpeellinen apuväline mm. seuraavassa esimerkissä. Jordanin epäyhtälön todistus on yksinkertainen ja täten sivuutamme sen. Lause 3. (Jordanin epäyhtälö). Jos < θ π, niin π sin θ θ. Todistus. Ks. [9, s. 4-5]. n= 7

Esimerkki 3. [7, s., teht. 4]. Todista Fresnelin integraaleille cos x dx = sin x dx = π. Laskemme integraalit integroimalla funktiota e z pitkin sulkeutuvaa tietä γ, jonka muodostavat origosta pisteisiin R ja Re πi 4 piirretyt janat sekä näiden pisteiden välinen ympyrän z = R kaari. Koska integrointipolku on suljettu, Cauchyn lauseen ja parametrisoinnin perusteella R π (3.3) e z dz = e x 4 dx + ire iθ e ir e iθ dθ + e iπ 4 e t e iπ dt =. Koska ja π 4 γ π ire iθ e ir e iθ dθ R 4 R e x dx = lim e x dx = R = R π 4 saamme kaavan (3.3) muotoon π = π e ir e iθ 4 dθ = R e R sin θ dθ R π 4 R π = π ( ) e R, kun R, 4R e iπ 4 e t e iπ dt. Edelleen π = + i e it dt, josta saamme Eulerin kaavaa soveltamalla π ( i) = cos t dt i mistä väite seuraa. e R (i cos θ sin θ) dθ e 4R θ π dθ (lause 3.) sin t dt, Merkinnällä K(z, r) tarkoitamme joukkoa {z : z z = r}. Lause 3.3. Olkoon R muuttujien x ja y rationaalifunktio, jonka määrittelyjoukko sisältää ympyrän K(, ). Tällöin π p R(cos θ, sin θ)dθ = π Res(z n, f), missä f(z) = z R[(z + z )/, (z z )/i] ja pisteet z, z,..., z p ovat funktion f napoja avoimessa kiekossa B(, ). n= 8

Todistus (Vrt. [8, s. 39-33]). Funktio f on rationaalifunktio, jonka muuttujana on z. Funktiolla f on äärellinen määrä napoja tai poistuvia erikoispisteitä ja oletuksen perusteella sillä ei ole erikoispisteitä ympyrällä K(, ). Oletamme, että z, z,..., z p ovat funktion f napoja kiekossa B(, ). Koska funktion f jokaisella poistuvalla erikoispisteellä residy on nolla, seurauslauseen 3.. nojalla saamme, että p f(z)dz = πi Res(z n, f). z = Parametrisoimalla funktion f saamme, että π f(z)dz = e iθ R[(e iθ + e iθ )/, (e iθ e iθ )/i]ie iθ dθ Siis z = z = mistä väite seuraa. = i π n= R(cos θ, sin θ)dθ. π f(z)dz = i R(cos θ, sin θ)dθ = πi Esimerkki 3. [6, s. 78, teht. 7..3.]. Todista, että π dθ + c sin θ = π, c jos < c <. Koska sin θ = (z )/iz, lauseen 3.3 nojalla f(z) = z + c z iz Funktion f nimittäjän nollakohdat ovat z = i + i c c = p Res(z n, f), n= i cz + iz c. ja z = i i c. c Näistä z / B(, ), jolloin lauseen 3.3 perusteella Koska π dθ + c sin θ = πres(z, f). i(z z ) Res(z, f) = lim (z z )f(z) = lim z z z z cz + iz c i = lim z z i cz + i = 9 c ( i+i c c ) + i = c,

niin π dθ + c sin θ = π c. Esimerkki 3.3 [8, s. 367, teht. 5.49.i]. Todista, että π jos < b < a. Koska cos θ = (z + )/z, niin Nimittäjän nollakohdat ovat: cos θ a + b cos θ = πb [ a(a b ) / ], f(z) = z z =, z = a + (a b ) / b z + bz + az + b. Näistä z 3 / B(, ), joten lauseen 3.3 perusteella ja z 3 = a (a b ) /. b Koska ja π cos θ a + b cos θ dθ = π[res(z, f) + Res(z, f)]. Res(z, f) = lim z z zf(z) = z(z + ) bz 3 + az + bz = lim z z 3z + 3bz + 4az + b = b niin (z z )(z + ) Res(z, f) = lim (z z )f(z) = lim z z z z bz 3 + az + bz π = lim z z 3z z z + 3bz + 4az + b = cos θ a + b cos θ dθ = π b a b a b, [ a ]. a b Esimerkki 3.4 [8, s. 68, teht. 5.49.v]. Todista, että jos a > ja b >. π dθ a cos θ + b sin θ = π ab,

Funktio f(z) = [ z a ( z + z ) ( ) z +b ] = iz Nimittäjän nollakohdat ovat: a + b a + b z = i a b, z = i a b, b a b a z 3 = ja z 4 = a + b a + b. Näistä z, z / B(, ), joten lauseen 3.3 perusteella Koska π 4z (a b )z 4 + (a + b )z + a b. dθ a cos θ + b sin θ = π[res(z 3, f) + Res(z 4 )]. Res(z 3, f) = lim z z3 (z z 3 )f(z) = lim z z3 4z(z z 3 ) (a b )z 4 + (a + b )z + a b niin = lim z z3 8z 4z 3 4(a b )z 3 + 4(a + b )z = z 3 (a b )z 3 3 + (a + b )z 3 = ab = Res(z 4, f), π [ dθ a cos θ + b sin θ = π ab + ] = π ab ab. Lause 3.4. Jos f(z) = (a + a z + + a n z n )/(b + b z + + b m z m ) on rationaalifunktio, missä m n+ ja nimittäjällä ei ole reaalisia nollakohtia, niin vakion c arvoilla (3.4) f(x)e icx dx = πi p Res[z k, f(z)e icz ], missä z, z,..., z p ovat funktion f napoja puolitasossa H = {z Iz > }. Lisäksi, jos funktion f kaikki kertoimet ovat reaalisia, niin (3.5) ja (3.6) k= { f(x) cos(cx)dx = R πi { f(x) sin(cx)dx = I πi p k= p k= } Res[z k, f(z)e icz ] } Res[z k, f(z)e icz ].

Todistus (Vrt. [8, s. 33-333]). Koska m n +, itseisarvo z f(z) saa äärellisen raja-arvon L, kun z. Näin ollen voimme valita sellaiset luvut M > L ja r >, että (3.7) f(z) M z kaikilla kompleksiluvuilla z, joilla z r. Koska oletuksen perusteella funktiolla f ei ole nollakohtia reaaliakselilla ja itseisarvo f(z) on äärellinen epäyhtälön (3.7) nojalla, epäoleellinen integraali f(x)e icx dx = lim a a f(x)e icx dx + lim b b f(x)e icx dx on suppeneva. Oletamme, että r r. Tällöin epäyhtälön (3.7) perusteella avoimessa kiekossa B(, r) on funktion f kaikki navat. Määrittelemme seuraavaksi kaarimonikulmion γ = α + β, missä α(t) = t, kun r t < r ja β(t) = re it, kun t π. Nyt seurauslauseen 3.. perusteella funktion f integraali pitkin kaarimonikulmiota γ on (3.8) γ f(z)e icz dz = πi p Res[z k, f(z)e icz ]. k= Voimme esittää kaavan (3.8) muodossa r f(z)e icz dz = f(t)e ict dt + Kun r, niin γ r r r f(t)e ict dt β f(t)e ict dt. f(z)e icz dz. Tutkimme seuraavaksi, miten integraali β f(z)eicz dz käyttäytyy. Jaamme tarkastelun kahteen osaan: c > ja c =. Tarkastelemme ensin tapauksen c >. Tällöin f(z)e icz dz f(z) e icz M dz z er(icz) dz (3.7) β = β π M r M r e cr sin t rdt = M r π β π e crt π dt (lause 3.) = Mπ( e cr ) cr, e cr sin t dt

kun r. Jos c =, niin f(z)dz β β f(z) dz Mπ r, kun r. Näin ollen saamme, että f(t)e ict dt = πi p Res[z k, f(z)e icz ]. Ottamalla reaali- ja imaginaariosat erilleen saamme kaavat (3.5) ja (3.6) todistetuksi. Esimerkki 3.5 [8, s. 368, teht. 5.5.i]. Määritä epäoleellinen integraali Merkitsemme f(z) = n= cos x (x + π ) dx. (z + π ) ja c = Funktiolla f on kaksinkertainen napa pisteessä z = πi. Näin ollen [ ] Res[πi, f(z)e iz d ] = lim z πi dz [(z πi) f(z)e iz d (z πi) e iz ] = lim z πi dz (z + π ) [ ] d e iz ie iz (z + πi) e iz = lim = lim z πi dz (z + πi) z πi (z + πi) 3 (π + )e π =, 4iπ 3 joten lauseen 3.4 perusteella cos x πi(π + )e π dx = (x + π ) 4iπ 3 = (π + )e π π. Esimerkki 3.6. Määritä epäoleellinen integraali sin πx x + dx. Integraalin voi määrittää yksinkertaisella arvoinnilla ja sinin parittomuuteen vetoamalla, mutta ratkaisemme nyt tämän integroinnin lauseen 3.4 avulla. Merkitsemme siis f(z) = z + 3 ja c = π.

Funktiolla f on yksinkertaiset navat pisteissä z = i ja z = i. Koska i / H, tarvitsee meidän laskea vain Res[i, f(z)e iπz ]. Näin ollen Res[i, f(z)e iπz ] = lim z i (z i)f(z)e iπz = lim z i (z i)e iπz z + = lim z i (π + iπz + )e iπz z = ie π. Nyt lauseen 3.4 perusteella ] sin πx [πi x + dx = I ie π =. Esimerkki 3.7 [8, s. 368, teht. 5.5.v]. Määritä epäoleellinen integraali Merkitsemme f(z) = cos πx (x + )(x + 4) dx. (z + )(z + 4) ja c = π. Funktiolla f on yksinkertainen napa pisteessä z = i ja kaksinkertainen napa pisteessä z = i. Näin ollen ja Res[i, f(z)e iπz ] = lim(z i)f(z)e iπz = lim z i z i Res[i, f(z)e iπz ] = lim z i (z i)e iπz (z + )(z + 4) (π + πiz + )e iπz = lim z i z(z + 4) + 4z(z + )(z + 4) = ie π 8 d dz (z i) f(z)e iπz = lim z i d dz e iπz (z + )(z + i) = lim z i e iπz [πi(z + )(z + i) (z + iz + )] (z + ) (z + i) 3 = ie π ( + 6π). 88 Täten lauseen 3.4 nojalla [ cos x ie π dx = πi (x + π ) 8 ] + ie π ( + 6π) 88 = πe π ( + 6e π 6π). 44 Määritelmä 3.3. Funktio f on meromorfinen avoimessa joukossa U, jos sillä on napoja tai poistuvia erikoispisteitä joukossa U. 4

Lause 3.5 (Argumentin periaate). Oletetaan, että funktio f on meromorfinen avoimessa joukossa U. Olkoon γ sellainen Jordanin kaarimonikulmio joukossa U, että Jordanin käyrä γ ei kulje funktion f minkään nollakohdan tai navan kautta. Olkoon γ sellainen Jordanin käyrä, että sen rajoittama alue G U. Tällöin f (z)dz = Z P, πi γ f(z) missä Z ja P tarkoittavat funktion f nollakohtien ja napojen lukumäärää alueessa G (kun kertaluvut on otettu huomioon). Todistus (Vrt. [8, s. 34-34]). Oletuksien perusteella funktio f ei ole identtisesti nolla alueessa H, jolla G H U. Näin ollen funktio f on meromorfinen alueessa H ja sen erikoispisteitä ovat funktion f nollakohdat f ja navat. Oletamme ensin, että z H on funktion f m-kertainen nollakohta. Tällöin avoimessa kiekossa B(z, r) voimme esittää funktion f muodossa f(z) = (z z ) m g(z), missä funktio g : B(z, r) C on holomorfinen ja jolla ei ole nollakohtia. Näin ollen avoimessa kiekossa B(z, r) f (z) = m(z z ) m g(z) + (z z ) m g (z), jolloin f (z) f(z) = m + g (z) z z g(z), kun z B (z, r). Koska funktio g on holomorfinen kiekossa B(z g, r), funktiolla f on yksinkertainen napa pisteessä z f ja Res(z, f /f) = m. Vastaavasti, jos funktiolla f on m-kertainen napa pisteessä z H, niin voimme esittää funktion f muodossa f(z) = (z z ) m h(z), missä funktio. h : B(z, r) C on holomorfinen ja jolla ei ole nollakohtia. Tällöin f (z) f(z) = h (z) h(z) m, z z kun z B (z, r). Nyt funktiolla f on yksinkertainen napa pisteessä z ja Res(z, f /f) = m. Täten seurauslauseen 3.. nojalla f (z) p πi γ f(z) = Res(z n, f /f), n= missä z, z,..., z p ovat funktion f /f navat alueessa G. Siis, jos funktion f nollakohdat ja navat ovat funktion f /f napoja, niin funktion f /f erikoispisteiden määrä alueessa G on Z P = p n= Res(z n, f /f). 3. Argumentin periaatteen sovelluksia Esitimme aikaisemmin algebran peruslauseelle todistuksen nojautuen Picardin pieneen lauseeseen. Nyt esitämme algebran peruslauseelle toisen todistuksen käyttäen apuna argumentin periaatetta. 5

Lause 3.6 (Algebran peruslause). Polynomifunktion p(z) = a + a z + + a m z m, missä m ja a, nollakohtien kertalukujen summa on m. Todistus (Vrt. [7, s. 95-96]). Esitämme polynomin p(z) = a + a z + + a m z m muodossa (3.9) p(z) = a z m { + f(z)}, missä f(z) = a a z + a a z + + a m a z. m Näin ollen f(z), kun z. Täten on olemassa sellainen R >, että f(z) < kun z R. Koska p(z) ympyrällä K = K(, R) ja sen ulkopuolella, on polynomifunktion p(z) kaikki mahdolliset nollakohdat ympyrän K sisällä. Argumentin periaatteen perusteella polynomifunktion p(z) nollakohtien kertalukujen summa π:llä kerrottuna = K arg p(z), eli se lisäys, jonka arg p(z) saa, kun kompleksiluku z tekee kierroksen pitkin ympyrää K. Koska ympyrän K kierrosluku jokaisen nollakohdan suhteen on, yhtälön (3.9) perusteella K arg p(z) = K arg z m + K arg{ + f(z)} = πm + K arg{ + f(z)}. Koska f(z) <, kun z R, on olemassa piste ζ = + f(z) ympyrässä ζ <. Kompleksiluvun z kuljettua kierroksen pitkin ympyrää K, kuvaa ζ sulkeutuvan käyrän ympyrässä ζ <, jonka argumentin lisäys on π:n monikerta. Toisaalta arg ζ voidaan sulkea rajojen π ja π välille. Tällöin sen lisäys on nolla, jolloin K arg{ + f(z)} = ja K arg p(z) = πm, josta väite seuraa. Eugene Rouché (83-9) esitti seuraavan lauseen, joka tunnetaan kirjallisuudessa nimellä Rouchén lause. Sen avulla voimme saada tietoa holomorfisen funktion nollakohtien lukumäärästä, sijainnista ja olemassaolosta. Tämän pystymme tekemään vertailemalla funktioita f g ja f + g, missä funktio g on testifunktio, jonka nollakohtien sijainnit tiedämme sopivasti valitulla Jordanin käyrällä. Lause 3.7 (Rouchén lause). Olkoot G Jordanin kaarimonikulmion rajoittama alue ja funktiot f ja g holomorfisia jossain avoimessa joukossa, joka sisältää alueen G. Olkoon epäyhtälö (3.) f(z) g(z) < f(z) + g(z) voimassa kaikilla z G. Tällöin funktioilla f ja g on yhtä monta nollakohtaa alueessa G (kun kukin nollakohta lasketaan niin monta kertaa kuin sen kertaluku osoittaa). 6

Todistus (Vrt. [8, s. 34]). Epäyhtälön (3.) perusteella funktioilla f ja g ei voi olla nollakohtia Jordanin käyrällä J = G. Muodostamme uuden funktion h = f. Funktio h on meromorfinen jossain avoimessa joukossa, joka sisältää g G:n ja Jordanin käyrä J ei käy funktion h minkään nollakohdan tai navan kautta. Jakamalla epäyhtälön (3.) puolittain termillä g(z) saamme (3.) h(z) < + h(z) kaikilla z J. Koska h(z) = + h(z) pätee selvästi kaikilla z C, joilla h(z) R {}, epäyhtälön (3.) nojalla h(j) C \ (, ]. Koska h = f g ja polku β = h γ, missä γ on mikä tahansa Jordanin käyrä J, h f g saamme f (z)dz (3.) g (z)dz = h (z)dz = n(β, ) =. πi γ f(z) πi γ g(z) πi γ h(z) Argumentin periaatteen ja oletusten nojalla yhtälöketjun (3.) ensimmäinen lauseke on Z f Z g, missä Z f ja Z g ovat funktioiden f ja g nollakohtien lukumäärä alueessa G. Näin ollen saamme Z f = Z g. Seuraavasta lauseesta Palka [8] käyttää nimitystä Branched Covering Principle. Tämä nimitys ei ole vakiintunut matemaattisessa kirjallisuudessa, joten jätämme sen nimeämättä. Lause 3.8. Oletetaan, että funktio f on holomorfinen avoimessa joukossa U ja z U. Oletetaan lisäksi, että funktio f saa arvon w m-kertaisena pisteessä z. Olkoon r > riittävän pieni luku, joka täyttää seuraavat ehdot:. Suljettu kiekko B(z, r) U.. Kaikilla z B(z, r) \ {z } pätee f(z) w ja f (z). Olkoon s = s(r) >, missä s = min{ f(z) w : z K(z, r)}. Tällöin H = {z B(z, r) f(z) B(w, s)} on alue ja kaikilla w B (w, s) joukko E w = {z B(z, r) f(z) = w} sisältää alueen H m pistettä, joilla jokaisella funktio f saa arvon w yksinkertaisena. Todistus (Vrt. [8, s. 344-346]). Oletuksen perusteella funktio f ei ole vakio alueessa G U, jossa z G. Täten f ei ole identtisesti nolla alueessa G. Näin ollen diskreetin kuvauslauseen perusteella joukot {z G f(z) = w } ja {z G f (z) = } ovat alueen G diskreettejä osajoukkoja. Valitsemme sellaisen r >, että B(z, r) G ja ehdot f(z) w ja f (z) täyttyvät kaikilla z B(z, r) \ {z }. Funktio f on jatkuva kiekossa B(z, r) ja näin ollen joukko H on avoin. Valitsemme mielivaltaisen kompleksiluvun w B (w, s). Sovellamme Rouchén lausetta funktioihin g(z) = f(z) w ja h(z) = f(z) w avoimessa kiekossa B(z, r). Tällöin g(z) h(z) = f(z) w (f(z) w) = w w < s g(z) 7

kaikilla z K(z, r). Näin ollen funktioilla g ja h on yhtä monta nollakohtaa kiekossa B(z, r) kertaluvut huomioonotettuina. Täten funktiolla g on m-kertainen nollakohta pisteessä z. Funktiolla h puolestaan on m kappaletta nollakohtia punkteeratussa kiekossa B (z, r), kun w w. Koska h (z) = f (z), kun z B (z, r), funktion h nollakohdat ovat yksinkertaisia avoimessa kiekossa B(z, r). Toisin sanoen joukko E w = {z B(z, r) f(z) = w} sisältää m pistettä, joilla jokaisella funktio f saa arvon w yksinkertaisena. Näin ollen E w H. Todistamme seuraavaksi, että avoin joukko H on yhtenäinen. Valitsemme mielivaltaisen osa-alueen V H. Näin ollen meidän tulee osoittaa, että z V. Teemme vastaoletuksen, että z / V. Määrittelemme funktion k : V C siten, että k(z) = [f(z) w ]/s. Funktio k on jatkuva ja holomorfinen V :ssä. Lisäksi koska z / V ja V B(z, r), funktiolla k ei ole nollakohtia V :ssä. Näin ollen joukon H määrittelyn perusteella k(z) < kaikilla z V ja funktion k jatkuvuuden nojalla k(z) kaikilla z V. Koska V H, niin k(z) = kaikilla z V. Täten funktio on jatkuva V :ssä, holomorfinen k V :ssä ja = kaikilla z V. Näin ollen maksimiperiaatteen nojalla k(z) kaikilla z V. Siis k(z) kaikilla z V, mikä on ristiriidassa k(z) oletuksen kanssa. Lause 3.9 (Avoin kuvauslause). Jos funktio f on holomorfinen ja vakiofunktiosta eroava alueessa G, niin f(g) on avoin ja se on alue. Todistus (Vrt. [8, s. 347]). Olkoon U alueen G avoin osajoukko. Tällöin meidän tulee todistaa, että joukko f(u) on avoin. Valitsemme mielivaltaisen pisteen w f(u). Siis f(z ) = w, missä z U. Lisäksi valitsemme sellaisen r >, että B(z, r) U. Oletusten nojalla f(z) w ja f (z) kaikilla z B(z, r) \ {z }. Lauseen 3.8 perusteella jokaisella w B(w, s), missä s = min{ f(z) w : z K(z, r)}, pätee w f[b(z, r)] f(u). Täten f(u) on avoin joukko, mistä seuraa myös, että f(g) on avoin joukko. Koska f(g) on myös yhtenäinen, on se alue. Lause 3.. Olkoon funktio f holomorfinen alueessa G. Jos funktio f on univalentti alueessa G, niin f (z) kaikilla z G. Todistus (Vrt. [8, s. 347-348]). Oletamme, että f (z ) = jollain z G Koska funktio f on univalentti, se on vakiofunktiosta eroava. Näin ollen funktio f saa arvon w m-kertaisena pisteessä z. Koska f (z ) =, kun m, lauseen 3.8 perusteella millä tahansa riittävän lähellä olevalla kompleksiluvulla w w on vähintään kaksi alkukuvaa alueessa G. Tämä on ristiriidassa funktion f univalenttisuuden kanssa, joten f (z) kaikilla z G. Lause 3.. Olkoon funktio f holomorfinen alueessa G. Jos piste z G on sellainen, että f (z ), niin on olemassa G:n osa-alue H, missä funktio f on univalentti ja z H. 8

Todistus (Vrt. [8, s. 348]). Koska f (z ), funktio f saa arvon w = f(z ) yksinkertaisena pisteessä z. Näin ollen lauseen 3.8 perusteella, kun U = G, niin z H ja f(h) on univalentti kuvaus kiekolle B(w, s). Lause 3. (Käänteisfunktiolause). Oletetaan, että G on alue ja funktio f : G C on univalentti holomorfinen funktio. Tällöin käänteisfunktio f : f(g) G on holomorfinen. Todistus (Vrt. [8, s. 348]). Avoimen kuvauslauseen nojalla G = f(g) on alue. Todistamme ensimmäiseksi, että f on jatkuva funktio. Oletamme, että z G ja w = f (z ). Nyt jokaiselle ɛ > muodostamme sellaisen δ >, että f [B(z, δ)] B(w, ɛ). Merkitsemme, että U = G B(w, ɛ). Tällöin joukko U on avoin ja w U. Näin ollen avoimen kuvauslauseen nojalla U = f(u) on G :n avoin osajoukko ja z U. Täten f (U ) = U. Valitsemme sellaisen δ >, että B(z, δ) U. Tällöin f [B(z, δ)] U. Siis f [B(z, δ)] B(w, ɛ). Näin ollen funktio f on jatkuva G :n jokaisessa pisteessä ja lauseen.5 perusteella f on holomorfinen funktio. Määritelmä 3.4. Funktiojono (f n ) n= suppenee normaalisti joukossa U kohti rajafunktiota f, jos (f n ) n= on pisteittäin suppeneva kohti funktiota f joukossa U ja suppeneminen on tasaista jokaisessa joukon U kompaktissa osajoukossa. Lause 3.3 (Hurwitzin lause). Oletetaan, että funktiojonossa (f n ) n= jokainen funktio on holomorfinen ja ei sisällä nollakohtia alueessa G. Oletetaan lisäksi, että funktiojono (f n ) n= suppenee normaalisti kohti rajafunktiota f alueessa G. Tällöin funktiolla f ei ole nollakohtia tai se on identtisesti nolla alueessa G. Todistus (Vrt. [8, s. 348-349]). Oletuksen nojalla funktio f on holomorfinen alueessa G. Jos f(z ) = jollain z G, niin identtisyyslauseen perusteella f(z) = kaikilla z G. Oletamme nyt, että z on funktion f eristetty nollakohta (eli on olemassa sellainen pisteen z ɛ-ympäristö, että B (z, ɛ) ei sisällä funktion f nollakohtaa). Tällöin voimme valita sellaisen r >, että B(z, r) G ja f(z) kaikilla z K(z, r). Nyt f(z) saavuttaa miniminsä ympyrällä K(z, r). Merkitsemme, että ɛ = min f(z). Koska f n f suppenee tasaisesti ympyräkehällä K(z, r), on olemassa n Z +, jolla f n (z) f(z) < ɛ f(z) kaikilla z K(z, r). Rouchén lauseen perusteella funktioilla f n ja f on yhtä monta nollakohtaa kiekossa B(z, r). Näin ollen funktiolla f n on vähintään yksi nollakohta kiekossa B(z, r), joka ristiriidassa oletuksen kanssa. Lause 3.4. Oletetaan, että (f n ) n= on jono holomorfisia ja univalentteja funktioita alueessa G. Oletetaan lisäksi, että funktiojono (f n ) n= suppenee normaalisti kohti rajafunktiota f alueessa G. Tällöin funktio f on univalentti tai se on vakio alueessa G. 9