Liite PatuL 2 / 18.5.2017 Nydalsvikenin metsän luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma 2017 Kirkkonummen kunta Ympäristönsuojeluyksikkö
Suunnitelman on laatinut ympäristönsuojeluyksikön tilauksesta Janne Sormunen. Sisällysluettelo 1. Alueen sijainti ja yleispiirteet... 3 2. Suojelutilanne... 3 3. Aikaisemmat suunnitelmat... 4 4. Hoidon ja käytön tavoitteet... 4 5. Luontotyyppien esiintyminen... 4 6. Uhanalaisten luontotyyppien ja lajien esiintyminen... 6 7. Hoitotoimenpiteet... 7 7.1. Luonnonhoitotoimenpiteet... 7 7.2. Polkuverkosto... 7 7.3. Suojelualueen merkitseminen... 9 8. Lähteet... 9 LIITE 1. Luontotyyppien kuviokohtaiset kuvaukset... 10 LIITE 2. Puustotiedot... 19 LIITE 3. Luontotyyppikartoituksen yhteydessä havaitut kasvilajit... 23 2
1. Alueen sijainti ja yleispiirteet Nydalsvikenin metsä (YSA 014145) on 52,8 hehtaarin kokoinen monimuotoinen suojelualue, joka sijaitsee Kirkkonummen kunnassa Nydalsvikenin järven länsirannalla noin 8 kilometrin päässä keskustasta. Suojelualue on mosaiikkimainen sekoitus erilaisia luontotyyppejä, joista monet ovat joko luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia. Alueen arvokkaimpia kohteita ovat sen länsirinteillä kasvavat vanhat kuusimetsät sekä koillisnurkan rehevät purolaaksot, joissa kasvaa pähkinäpensaiden luonnehtimaa lehtoa. Alueen sisemmissä osissa vaihtelevat erityyppiset korvet, järeäpuustoiset rämeet sekä kallioiset metsät ja kalliopaljastumat. Kuva 1. Nydalsvikenin suojelualue sijaitsee Kirkkonummen keskustaan johtavan tien läheisyydessä. 2. Suojelutilanne Nydalsvikenin metsä on Kirkkonummen kunnan omistama suojelualue, joka on rauhoitettu vuonna 2000. Se kuuluu kokonaisuudessaan Meiko-Lappträskin Natura-alueeseen, minkä lisäksi se kuuluu osittain valtakunnallisiin vanhojen metsien ja lehtojen suojeluohjelmiin sekä soidensuojeluohjelmaan. 3
3. Aikaisemmat suunnitelmat Meikon alueeseen kuuluville luonnonsuojelualueille on laadittu vuonna 2009 hoito- ja käyttösuunnitelma Metsähallituksen johdolla. Koska myös Nydalsvikenin metsä kuuluu suunnittelualueeseen, tässä suunnitelmassa esitetyt toimenpiteet nojautuvat pääosin Meikon suunnitelmassa esitettyihin yleisiin linjauksiin. Suojelualueelle ei kuitenkaan ole esitetty tarkempia toimenpide-ehdotuksia kyseisessä suunnitelmassa. Nydalsvikenin metsälle on aiemmin laadittu metsänhoitosuunnitelma vuosina 1983 ja 1990 ennen alueen suojelua. Tähän aikaan alueen metsät ovat olleet talousmetsiä, minkä vuoksi suunnitelmissa esitetään hoitotoimenpiteiksi mm. erilaisia hakkuita. Koska alue ei ole enää metsätalouskäytössä, tässä suunnitelmassa ei oteta huomioon aikaisempien metsäsuunnitelmien tavoitteita tai hoitotoimenpide-ehdotuksia. 4. Hoidon ja käytön tavoitteet Luonnonhoitotoimenpiteiden tarkoituksena on auttaa pitämään luontotyypit elinvoimaisina ja parantamaan tarvittaessa ihmisten muokkaamien alueiden luonnontilaisuutta. Hoidon avulla pyritään estämään alueen suojeluperusteena olevien luonnonarvojen vähentymistä ja mahdollisuuksien mukaan myös lisäämään sen luonnonsuojelullista arvoa. Meikon suojelualueille laaditussa hoito- ja käyttösuunnitelmassa Nydalsvikenin alue on merkitty kuuluvaksi nk. syrjävyöhykkeeseen. Syrjävyöhykkeellä tarkoitetaan tässä yhteydessä aluetta, joka pyritään pitämään pysyvästi niin rauhallisena, erämaisena ja luonnontilaisena kuin suinkin (Metsähallitus 2008). Alueen rauhallisuus pyritään takaamaan siten, että sille ei esimerkiksi merkitä uusia polkuja, jotka lisäisivät alueen virkistyskäyttöä. Nydalsvikenin alue on kuitenkin nykyisellään helposti saavutettavissa, sillä se on lähellä Kirkkonummen keskustaa selkeiden ajoväylien lähellä. Alue onkin jo kohtalaisen aktiivisessa virkistyskäytössä, mistä kertoo etenkin alueella risteilevä kattava polkuverkosto. Syrjävyöhykkeeseen kuulumisesta huolimatta alueen sijainnin ja jo olemassa olevan käyttömäärän perusteella olisikin perusteltua ohjata alueen virkistyskäyttöä nykyistä vähemmille poluille suunnittelemalla ja merkitsemällä alueelle nykyistä selkeämpi polkuverkosto. Merkitty polku auttaa vähentämään liikkumista muualla, mikä myös auttaa suojelemaan herkimpien luontotyyppien kasvillisuutta. 5. Luontotyyppien esiintyminen Nydalsvikenin metsän pinta-alasta kivennäismaan luontotyyppejä on 74 % ja suotyyppejä 26 % (taulukko 1). Selvästi eniten on tuoretta kangasmetsää, joka kattaa lähes puolet koko alueesta. Kaikkiaan alueella havaittiin 14 erilaista luontotyyppiä (kuva 2) sekä neljä Natura-luontotyyppiä (taulukko 2). 4
Taulukko 1. Kasvillisuusluokkien jakautuminen Nydalsvikenin metsässä. Kasvillisuusluokka Pinta-ala, ha Osuus suojelualueesta, % Kivennäismaat lehto 1,4 2,6 tuore kangas 23,3 44,2 kuivahko kangas 7,2 13,7 kuiva kangas 6,7 12,6 Suot korpi 6,7 12,6 räme 6,5 12,3 turvekangas 0,7 1,3 Nydalsvikenin arvokkaimpia luontotyyppejä ovat järvenpuoleisia rinteitä hallitsevat, pääosin kuusivaltaiset vanhat tuoreet kangasmetsät, joissa on runsaasti lahopuuta. Vanhan metsän alue on laaja ja vaihteleva, ja sillä esiintyy useita kosteahkoja purolaaksoja sekä kausikosteita noroja. Alue on suureksi osaksi rinnemetsää, jossa on paikoitellen hyvin jyrkkiä rinteitä ja kallionseinämiä. Suojelualueen koillisnurkassa on reheviä purolaaksoja, joissa luontotyyppi muuttuu lehdoksi. Puusto on pääosin edelleen järeää kuusikkoa, ja kenttäkerroksessa esiintyy monipuolisesti erilaisia kosteiden lehtojen lajeja. Laakson rinteillä kasvaa runsaasti hyväkuntoisia pähkinäpensaita, joista osa muodostaa pähkinäpensaslehtokaistaleen kuusikon alle. Purolaakso on kokonaisuutena erityisen monipuolinen järeän lahopuun keskittymä. Suojelualueen sisäosissa on runsaasti erityyppisiä metsäisiä suoalueita. Merkittävimmässä suokeskittymässä on järeäpuustoinen isovarpuräme, joka vaihettuu korpirämeen kautta mustikka- ja kangaskorviksi. Suot ovat pääosin aikoinaan ojitettuja, mutta ojat ovat monilla kohteilla kuitenkin jo joko täysin tai osittain umpeutuneet, ja luontotyypit ovat palautumassa ojituksen vaikutuksista. Suotyypit ovat nykyisessä muodossaan suurimmaksi osaksi joko ojikkoja tai muuttumia. Joillakin kohteilla ojituksen aiheuttamat vesitalouden muutokset ovat selvästi vaikuttaneet luontotyyppien luontaisiin prosesseihin, kasvillisuuteen ja puustorakenteeseen siten, että ne eivät ole enää täysin tunnistettavissa. Edellä mainittujen luontotyyppien lisäksi pitkin suojelualuetta on useita kuivahkon ja kuivan kankaan peittämiä pienikokoisia kallioalueita. Jäkälän, sammalten tai laajojen kanervikkojen peitossa olevat ja paikoitellen täysin paljaat kallioalueet antavat suojelualueen luonnolle jatkuvasti vaihtelevan ilmeen. Taulukko 2. Natura-luontotyyppien esiintyminen Nydalsvikenin metsässä. Natura-luontotyyppi Pinta-ala, ha Osuus suojelualueesta, % lehdot (9050) 1,4 2,6 luonnonmetsät (9010) 18,8 35,6 puustoiset suot (91D0) 13,2 24,9 letot (7230) 0,3 0,5 5
Kuva 2. Nydalsvikenin metsän luontotyypit 6. Uhanalaisten luontotyyppien ja lajien esiintyminen Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvion (2008) perusteella uhanalaiseksi luokiteltuja luontotyyppejä on noin 23 % ja silmälläpidettäviä n. 9 % Nydalsvikenin metsän pinta-alasta. Arvokkaimpia kohteita ovat suojelualueen koillisnurkan pähkinäpensaslehto ja sisäosissa esiintyvä pienialainen lettokorpi sekä muutamat muut metsäiset suotyypit, jotka ovat uhanalaisia myös koko maan tasolla. Lajiston puolesta alueella ei tehty kattavaa kartoitusta, joten uhanalaisten lajien esiintymisestä tai määrästä ei ole luotettavaa arviota. Taulukko 3. Nydalsvikenin metsän luontotyyppien uhanalaisuusarviot ja pinta-alat. Luontotyyppi Uhanalaisuus Etelä-Suomessa Uhanalaisuus koko Suomessa Pinta-ala, ha pähkinäpensaslehto EN EN 0,7 vanha sekapuustoinen kuivahko kangas EN EN 2,4 kostea keskiravinteinen lehto NT NT 0,7 lettokorpi CR VU 0,3 mustikkakorpi VU VU 3,7 kangaskorpi VU VU 2,7 6
korpiräme VU VU 2,2 isovarpuräme NT LC 3,1 tupasvillaräme NT LC 1,2 LC: säilyvä, NT: silmälläpidettävä, VU: vaarantunut, EN: erittäin uhanalainen, CR: äärimmäisen uhanalainen 7. Hoitotoimenpiteet 7.1. Luonnonhoitotoimenpiteet Suurimmaksi osaksi Nydalsvikenin metsän luontotyypeillä ei ole erityistä hoitotarvetta. Monet luontotyypit ovat nykyisellään kohtalaisen luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia, eikä niiden nykyinen kehitys ole vähentämässä alueella olevia luontoarvoja. Eniten ihmisen toiminnan jälkiä näkyy suoalueilla, jotka on suurimmaksi osaksi ojitettu, minkä takia niiden puusto on osittain luonnottoman järeää alkuperäisille suotyypeille. Ojituksen ajankohdasta ei ole tietoa, mutta ojia ei ole selvästikään perattu pitkään aikaan, sillä ne ovat kasvaneet joko jo täysin tai osittain umpeen ja alueiden prosessit ovat alkaneet palautua luontaisen kaltaisiksi. Koska luontainen umpeenkasvu tulee todennäköisesti jatkumaan, ei ojien täyttämiseen ole erityistä tarvetta. Kuvio 24, pähkinäpensaslehto Pähkinäpensaslehto on suojelualueen ainoa selviä hoitotoimenpiteitä vaativa kohde. Lehto on paikoitellen kuusettunut, ja alikasvoksen vähentäminen on tarpeen etenkin kuvion reunan tiheissä kuusiryhmissä ja rinteen alaosassa, joissa pähkinäpensaat ja alikasvoskuuset kilpailevat kasvutilasta. Pähkinäpensaiden läheltä poistetaan lähinnä samaa kokoluokkaa olevat kuuset, mutta myös hieman suurempien kuusien poisto on paikoitellen tarpeellista. Hoitotarve ei kuitenkaan ole kiireellinen. 7.2. Polkuverkosto Nydalsvikenin metsä on aktiivisessa virkistyskäytössä, mistä kertoo alueella oleva tiheähkö polkuverkosto (kuva 3). Polkuja kulkee suojelualueen päästä päähän lähes kaikkien kuvioiden halki. Mikään poluista ei kuitenkaan ole virallisesti merkitty virkistyskäyttöön tarkoitettu reitti, ja polut ovatkin kunnoltaan eritasoisia. Osa poluista on hyvin selkeitä ja helposti seurattavia, mutta jotkut ovat epäselviä ja huonokuntoisia. Osa poluista myös kulkee luontotyypiltään ja kasvilajistoltaan herkkien alueiden halki. Suojelualueelle on laadittu ehdotus virallisista ulkoilureiteistä, jotka on esitetty kuvassa 3. Reitit pohjautuvat jo olemassa olevan verkoston hyvälaatuisimpiin polkuihin, jotka ovat oletettavasti nykyiselläänkin kaikista aktiivisimmassa käytössä. Suunnittelussa on otettu huomioon etenkin alueiden luonnontilaisuuden säilyminen, mutta pyritty myös mahdollistamaan 7
virkistyskäytön monipuolisuus. Virkistyskäyttö pyritään ohjaamaan pois esimerkiksi räme- ja korpialueiden halki kulkevilta poluilta, joilla luontotyyppi häiriintyy käytön takia herkimmin. Polut kulkevat kuitenkin monin paikoin tällaisten luontotyyppien tuntumassa, jotta niiden näkeminen olisi mahdollista. Polkujen merkitsemisen pitäisi vähentää ainakin satunnaisempien käyttäjien kulkua muilla alueilla ja poluilla. Ulkoilureittiehdotuksessa on noin 2 km ja 3 km pituiset reitit, jotka kulkevat osittain päällekkäin. Reitit lähtevät vanhan metsän rinnelaaksosta, jossa on Kirkkonummen ympäristöyhdistyksen pystyttämä tietokyltti alueesta. Molemmat reitit kulkevat vaihtelevasti vanhan metsän alueella sekä korpien ja kuivien kankaiden ohi. Lyhyemmän polun varrella voi nähdä lisäksi vanhan metsän siimeksessä olevan purolaakson ja pienialaisia rämeitä. Pidempi reitti vie alueen koillisnurkassa olevaan lehtolaaksoon ja pähkinäpensaslehtoon, järeäpuustoisen isovarpurämeen äärelle sekä kuivien mäntykankaiden poikki. Kuva 3. Nydalsvikenin metsän polkuverkosto Polkuverkoston alueella on muutamia puronylityskohtia, joihin voi olla tarpeellista rakentaa pitkospuut maaston kulumisen vähentämiseksi. Pitkospuiden rakentaminen olisi tarpeellista myös suojelualueen ulkopuolella olevalle ruovikolle, jonka läpi pitää kulkea alueelle tultaessa ja joka on ainakin syksyiseen aikaan mutainen ja ajoittain tulviva. Alue kuuluu yhteisiin vesialueisiin. Myös puuston raivaaminen polkujen välittömästä läheisyydestä on paikoitellen tarpeellista. 8
7.3. Suojelualueen merkitseminen Suojelualueen rajalla ei ole tällä hetkellä minkäänlaista merkintää suojelualueen alkamisesta. Alue tulee merkitä selkeästi maastoon esimerkiksi puihin kiinnitettävillä merkinnöillä ainakin Mariefredin kartanolta johtavan polun varteen, jota pitkin suurin osa alueella liikkuvista ihmisistä saapuu alueelle. 8. Lähteet Aapala, K., Similä, M. & Penttinen, J. (toim.) 2013. Ojitettujen soiden ennallistamisopas. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, sarja B 188. 301 s. Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001. Natura 2000 luontotyyppiopas. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 46. 194 s. Helsingfors skogsnämnd.1990. Metsätaloussuunnitelma vuosille 1990 1999. Kirkkonummen kunta. Lindgren, L. 1983. Kirkkonummen kunnan omistamien metsien moninaiskäyttösuunnitelma. Kirkkonummen kunta. Metsähallitus. 2008. Meikon suojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. 88 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. 572 s. Similä, M. & Junninen, K. (toim.) 2011. Metsien ennallistamisen ja luonnonhoidon opas. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, sarja B 157. 191 s. 9
LIITE 1. Luontotyyppien kuviokohtaiset kuvaukset Kuvio 1. Luontotyyppi: kostea keskiravinteinen lehto, Natura-tyyppi: lehdot (9050) Kuvio on laaksossa kasvavaa kosteaa lehtoa, jonka läpi virtaa kaksi puroa. Laakson puusto on pääasiassa järeää, vanhaa kuusikkoa, jonka joukossa kasvaa myös haapaa. Laakson rinteillä kasvaa runsaasti hyväkuntoisia pähkinäpensaita. Lehdon kasvillisuus on runsasta etenkin purojen tuntumassa, jonka kenttäkerroksessa kasvaa mm. suo-orvokki, lehtopähkämö, lehtokorte, koiranheisi ja suursaniaiset. Pohjakerroksessa esiintyy lehtolehväsammalta ja ruusukesammalta sekä kosteilla paikoilla korpi-, hapra- ja okarahkasammalta. Purolaakso on myös monipuolinen ja runsas järeän lahopuun keskittymä. Lahopuuta esiintyy etenkin maassa makaavana tai osittain ilmassa olevana maapuuna, mutta myös pystyyn kuolleina runkoina, keloina sekä muutaman metrin korkuisina pökkelöinä. Lahopuujatkumo on hyvä: eri vaiheissa olevaa lahopuuta on tuoreista kaadoista pitkälle lahonneisiin runkoihin. Suurin osa lahopuusta on järeähköä kuusta, mutta joukossa on myös suuria haapoja sekä pieniläpimittaisempaa puuta. Kuva 4. Kuvio 1: Purolaakson rinteissä kasvaa runsaasti pähkinäpensasta Kuvio 2. Luontotyyppi: vanha tuore kangas, Natura-tyyppi: luonnonmetsät (9010) Pienialainen kaistale vanhaa metsää, jossa kasvaa kookkaita, iäkkäitä mäntyjä. Kenttä- ja pohjakerroksissa kasvaa tyypillistä tuoreen kankaan kasvillisuutta. 10
Kuvio 3. Luontotyyppi: kangaskorpi (ojikko), Natura-tyyppi: puustoiset suot (91D0) Ojitettu kangaskorpi, jonka puusto koostuu lähes yksinomaan järeistä kuusista. Ojat ovat kasvamassa umpeen eikä ojituksen vaikutus ole enää selvästi nähtävissä, sillä lähes aukottomassa pohjakerroksessa kasvaa runsaasti rahkasammalta (yli 75 %). Metsäsammalia esiintyy lähinnä puiden juurilla. Kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, puolukkaa, pallosaraa ja harmaasaraa. Alueella on jonkin verran vanhoja kantoja. Kuva 5. Kuvio 3: kangaskorven pohjaa peittää rahkasammalmatto. Kuvio 4. Luontotyyppi: isovarpuräme (muuttuma), Natura-tyyppi: puustoiset suot (91D0) Pienikokoinen kostea räme, jolla kasvaa ojituksen takia järeää puustoa. Rämeen läpi kulkeva vanha oja on täysin umpeenkasvanut. Kasvillisuus vastaa pääosin luonnontilaista. Pohjakerros koostuu pääasiassa räme-, puna- ja varvikkorahkasammalesta. Kenttäkerroksessa kasvaa tupasvillaa, suopursua ja juolukkaa sekä mättäillä mustikkaa. Paikoitellen esiintyy myös järviruokoa. Kuvio 5. Luontotyyppi: vanha sekapuustoinen kuivahko kangas, Natura-tyyppi: luonnonmetsät (9010) Kuivahko kangas, jolla kasvaa suuria vanhoja mäntyjä ja kuusia. Puusto on rakenteeltaan eri-ikäistä eikä alueella näy kantoja. Kenttäkerroksessa kasvaa kanervaa, puolukkaa ja mustikkaa, pohjakerroksessa puolestaan metsäsammalia ja jonkin verran jäkälää. Alueella on paikoitellen pienialaisia kalliopaljastumia. 11
Kuvio 6. Voimalinja Suojelualueen pohjoisnurkassa kulkee voimalinja, jonka alapuolelta ja läheisyydestä kaikki kasvillisuus on hakattu. Kuvio 7. Luontotyyppi: isovarpuräme (muuttuma), Natura-tyyppi: puustoiset suot (91D0) Ojitettu isovarpuräme, jonka puusto on ojituksen takia järeähköä. Rämeen reunoilla kulkevat vanhat ojat ovat täysin umpeutuneet ja vaikeasti erotettavat. Kenttäkerroksessa esiintyy rämevarvuista etenkin suopursua ja jonkin verran juolukkaa, metsävarvuista puolestaan mustikkaa on runsaasti. Paikoitellen esiintyy myös suomuurainta. Pohjakerros on yhtenäinen ja se koostuu pääasiassa rahkasammalista, joista runsaimpana ovat räme- ja varvikkorahkasammal välipinnoilla ja kangasrahkasammal mättäillä. Metsäsammalia on etenkin mättäillä, mutta paikoitellen myös välipinnalla. Kuvion pohjoisosassa puusto muuttuu tiheämmäksi ja kookkaammaksi. Samalla pohjakerros muuttuu kuivemmaksi ja rämevarpujen määrä vähenee. Kuva 6. Kuvio 7: isovarpurämeen järeää männikköä. Kuvio 8. Luontotyyppi: mustikkakorpi (ojikko), Natura-tyyppi: puustoiset suot (91D0) Aikoinaan ojitettu suo, jolla kulkevat ojat ovat kasvamassa umpeen. Suo koostuu suurimmaksi osaksi välipinnasta. Välipinnalla kasvaa runsaana etenkin varvikko-, silmäke- ja rämerahkasammalta, märemmillä pinnoilla esiintyy myös siro- ja sararahkasammalta. 12
Kenttäkerroksessa kasvaa jonkin verran tupasvillamättäitä ja jouhisaraa. Kuivemmilla reunaosilla esiintyy hieman rämevarpuja, mutta pääosin ne kuitenkin puuttuvat. Mättäillä puiden juurilla kasvaa metsävarpuja. Suo on osittain hyvin märkä etenkin länsiosasta, jossa on avovesipintoja ja kuljuja. Alueella on runsaasti lahopuuta, josta suurin osa on kuusta. Nykyinen suotyyppi ei täysin vastaa luontaista suotyyppiä ojituksen takia. Kuusia on kuollut runsaasti ilmeisesti ojien tukkeutumisen ja vedenpinnan nousun takia, sillä kuuset ovat herkkiä etenkin nopeille vedenpinnan tason muutoksille. Muun kasvillisuuden puolesta suo on palautunut hyvin ojituksesta. Kuvio 9. Luontotyyppi: tupasvillaräme, Natura-tyyppi: puustoiset suot (91D0) Kostea räme, jonka välipinnoilla kasvaa runsaasti tupasvillamättäitä sekä karpaloa. Mättäillä tavataan juolukkaa ja paikoitellen suopursua sekä kanervaa. Pohjakerroksen lajeina välipinnoilla ovat räme-, silmäke- ja sirorahkasammal, mättäillä puolestaan puna- ja varvikkorahkasammal sekä metsäsammalet. Ei näkyviä ojia. Kuvio 10. Luontotyyppi: korpiräme, Natura-tyyppi: puustoiset suot (91D0) Pienikokoinen mäntyvaltainen kuivahko korpiräme, jonka puuston seassa kasvaa myös runsaasti kuusta. Kenttäkerroksessa kasvaa rämevarpujen lisäksi pajuja ja kanervaa. Pohjakerrosta hallitsevat räme- ja varvikkorahkasammal. Kuviot 11, 13, 17, 22, 26, 27. Luontotyyppi: kuiva kangas Kivikkoisia, kumpuilevia kallioalueita, joilla vuorottelevat pääasiassa paljas kalliopinta, sammalet ja jäkälät. Valtapuuna on lähinnä mänty. Painanteissa kasvaa useimmiten metsäsammalia (seinäsammal, kynsisammalet) ja runsaasti kanervaa, paikoitellen myös puolukkaa ja mustikkaa sekä suopursua ja juolukkaa. Jäkälistä yleisimpiä ovat harmaa-, valko- ja palleroporonjäkälä. Kosteammissa painanteissa voi olla mätäsmäisiä ruso- ja kangasrahkasammalkasvustoja. Paikoitellen esiintyy myös 1 3 metrin korkuista katajaa sekä männyntaimia. Kuviot 12, 14, 16, 21, 23. Luontotyyppi: kuivahko kangas Kallioisia kuivahkoja kankaita, jotka ovat suurimmaksi osaksi sammalpeitteisiä. Valtapuuna kasvaa mäntyjä, jotka ovat usein rakenteeltaan jämäköitä, mutta lyhyitä. Seassa kasvaa paikoitellen myös nuorempaa kuusta. Kenttäkerroksessa kasvaa puolukkaa, kanervaa ja heiniä sekä paikoitellen mustikkaa. Pohjakerroksessa vallitsevat seinäsammal, kynsisammalet ja karhunsammalet, mutta paikoitellen etenkin kallioiden laella kasvaa myös jäkälää. Jonkin verran on myös parin metrin korkuisia katajapensaita. Rannan lähellä olevilta kuvioilta avautuu hieno näkymä järvelle. 13
Kuva 7. Kuvio 11: kuivaan kankaan männiköissä kasvaa usein runsaasti kanervaa sekä paikoitellen katajaa. Kuvio 15. Luontotyyppi: tupasvillaräme, Natura-tyyppi: puustoiset suot (91D0) Kallioiden ympäröimä pieni suo, jonka välipinnoilla kasvaa tupasvillaa, karpaloa ja suokukkaa. Kuivemmilla osilla kasvaa runsaasti suopursua ja paikoitellen juolukkaa, mustikkaa sekä kanervaa. Puusto on järeydeltään vaihtelevaa mutta lähes tasapituista, ja joukossa on muutamia vanhoja kookkaita mäntyjä. Kuvio 18. Luontotyyppi: korpiräme (muuttuma), Natura-tyyppi: puustoiset suot (91D0) Suoalueen kuivempi reunaräme, jonka poikki kulkee umpeenkasvaneita ojia. Mäntyvaltainen puusto on järeämpää kuin viereisellä rämeellä, ja sen seassa on kuusta ja alikasvoksessa myös koivua. Metsäsammalten osuus pohjakerroksesta on suurempi kuin ympäröivillä rämeillä. Kenttäkerroksessa vaihtelevat räme- ja metsävarvut. Kuvio 19. Luontotyyppi: tuore kangas Paikoitellen soistunutta tuoreen kankaan kuusikkoa, jossa kasvaa siellä täällä iäkkäitä mäntyjä. 14
Kuvio 20. Luontotyyppi: isovarpuräme (ojikko), Natura-tyyppi: puustoiset suot (91D0) Kallioiden ympäröimä kostea rämepainanne, jonka pohjakerros on rahkasammalten peittämä. Kenttäkerroksessa kasvaa runsaasti suopursua, mustikkaa, juolukkaa sekä pajuja. Kuvion märemmässä pohjoisosassa on myös tupasvillaa. Kuvio 24. Luontotyyppi: pähkinäpensaslehto, Natura-tyyppi: lehdot (9050) Laakson rinteissä kasvaa järeän kuusikon alla kookkaita pähkinäpensaita. Pähkinäpensaat kasvavat paikoitellen alikasvoskuusikon seassa. Pohjakerrosta ei juuri ole ja myös kenttäkerros on aukkoinen, muttei kuitenkaan olematon. Kenttäkerroksen runsaimpia lajeja ovat sinivuokko ja käenkaali, joiden lisäksi esiintyy mm. lehto-orvokkia, jänönsalaattia, kieloa, näsiää, taikinamarjaa, kotkansiipeä ja koiranheisiä. Lähellä kulkevan voimalinjan takia hakatun aukon tuntumassa puusto on saanut hyvin valoa ja pähkinäpensaat ovat suuria ja paikoitellen puumaisia. Kuvio 25. Luontotyyppi: vanha kuusivaltainen tuore kangas, Natura-tyyppi: luonnonmetsät (9010) Nydalsvikenin arvokkaimpia luontotyyppejä ovat pääosin kuusivaltaiset vanhat luonnonmetsät, joissa on runsaasti maa- ja pystylahopuuta. Alue on laaja ja vaihteleva, ja sillä on useita kosteahkoja purolaaksoja sekä kausikosteita noroja. Etenkin purolaaksoissa pohjakerros on runsas ja sen valtalajeina ovat kerrossammal, seinäsammal ja kynsisammalet. Kosteissa painanteissa ja purojen sekä kausikosteiden norojen varsilla kasvaa etenkin korpi- ja varvikkorahkasammalta. Alue on suureksi osaksi rinnemetsää, jossa on paikoitellen hyvin jyrkkiä rinteitä ja kallionseinämiä. Paikoitellen esiintyy pienialaisia lehtolaikkuja, satunnaista lehtokasvillisuutta ja yksittäisiä jalopuita, kuten tammea, vaahteraa, lehmusta ja pähkinäpensasta. Lehtokasvien ja jalopuiden esiintymät keskittyvät yleensä purojen ja norojen läheisyyteen. Paikoitellen on myös muutamia vanhoja järeitä kilpikaarnamäntyjä (läpimitta 65 cm). Rannassa kasvaa muutaman metrin levyinen tervaleppävyöhyke. Metsässä on runsaasti lahopuuta, ja sitä on usein keskittynyt erityisesti puronuomiin. Lahopuu on monipuolista ja sen jatkumo on erittäin hyvä. Suurimmaksi osaksi metsä on sulkeutunutta, mutta välillä on kohtalaisen suuriakin aukkokohtia, jotka ovat syntyneet tuuli- ja hyönteistuhojen ansiosta. Tuhot ovat luonnollinen osa vanhan metsän dynamiikkaa, ja niiden ansiosta aukkokohtiin on syntynyt uusien kuusentaimien ryhmittymiä. Aukkokohdat ovat yleensä kuivempia ja heinäisempiä kuin ympäröivät alueet, ja niissä niin pystyssä kuin maassa olevan lahopuun määrä on paikoitellen hyvin korkea. Kuvio 28. Luontotyyppi: mustikkakorpi (muuttuma), Natura-tyyppi: puustoiset suot (91D0) Ojitettu korpi, jonka ojat ovat kasvaneet tai kasvamassa umpeen. Puusto koostuu pääasiassa koivuista ja paikoitellen esiintyvistä järeistä männyistä. Harvat kuuset ovat pienikokoisia ja huonokuntoisia. Lahopuuta on runsaasti ja se koostuu lähinnä kuusesta. Pohjakerroksessa kasvaa 15
silmäke-, varvikko- ja punarahkasammalta. Kenttäkerroksen välipinnoilla esiintyy tupasvillamättäitä ja satunnaisesti jouhisaraa, mättäillä puolestaan mustikkaa ja puolukkaa, muttei rämevarpuja. Kuva 8. Kuvio 25: vanhan metsän alueella kulkee useita mutkittelevia puroja ja noroja. Kuvio 29. Luontotyyppi: mustikkakorpi (muuttuma), Natura-tyyppi: puustoiset suot (91D0) Ojitettu mustikkakorpi, jonka ojat ovat edelleen näkyvissä, mutta kasvamassa umpeen. Ojituksen vaikutus näkyy pohjakerroksessa, jossa on paikoitellen kuivempia kohtia, joilla metsäsammalet ovat valloillaan. Korpi- ja varvikkorahkasammalesta koostuva rahkasammalpeite on vaihteleva. Kuvio 30. Luontotyyppi: tuore kangas Keski-ikäinen kuusivaltainen tuore kangas, joka on paikoitellen tiheähkö. Kenttäkerros on tiheämmissä kohdissa vähäinen, mutta pohjakerrosta peittää yhtenäinen sammalpeite. Paikoitellen on soistuneita painanteita ja runsaita lahopuukeskittymiä. Kuvio 31. Luontotyyppi: mustikkakorpi (ojikko), Natura-tyyppi: puustoiset suot (91D0) Kuusivaltainen, sekapuustoinen välipintakorpi, joka on aikoinaan ojitettu. Osa alueen ojista on kasvanut umpeen, mutta osa on edelleen avoinna ja etenkin järveen valuva oja vetää hyvin.. 16
Rahkasammalten peittävyys on etenkin alueen keskellä suuri, mikä kertoo luontaisen vesitalouden palautumisesta. Lajeina pohjakerroksessa ovat lähinnä korpi- ja varvikkorahkasammal. Kenttäkerroksessa kasvaa jonkin verran saroja välipinnoilla, mättäillä puolestaan metsävarpuja. Paikoitellen näkyy vanhoja kantoja. Lahopuun määrä on luonnontilaiseen korpeen verrattuna vähäinen. Kuvio 32. Luontotyyppi: mustikkakorpi (ojikko), Natura-tyyppi: puustoiset suot (91D0) Ojitettu korpi, jonka ojat ovat edelleen selkeästi näkyvissä, mutta kasvamassa umpeen. Elävä puusto koostuu lähinnä koivusta ja männystä. Erittäin runsas lahopuusto on puolestaan pääasiassa kuusta, mikä johtunee ojien tukkeutumisen aiheuttamasta vedenpinnan noususta. Mätäspintaa on selvästi välipintaa enemmän. Pohjakerroksessa kasvaa varvikkorahkasammalta ja korpikarhunsammalmättäitä, kenttäkerroksessa paikoitellen runsaita suomuurainkasvustoja ja riidenliekoa sekä hieman tupasvillaa. Kuva 9. Kuvio 32: Koivuvaltaisessa mustikkakorvessa on runsaasti lahopuuta. Kuvio 33. Luontotyyppi: puolukkaturvekangas Puusto on ojituksen takia luonnontilaista suota järeämpää. Ojituksen vaikutus näkyy myös pohjakerroksessa metsäsammalten kasvaneena osuutena. Ojat ovat kuitenkin jo täysin umpeenkasvaneet. Lahopuuta ei juuri ole. Rämevarvuista suopursua esiintyy paikoitellen. 17
Kuvio 34. Luontotyyppi: mustikkakorpi (ojikko), Natura-tyyppi: puustoiset suot (91D0) Ojitettu välipintakorpi, jonka ojat ovat lähes kokonaan tukossa. Ojituksen jäljet ovat kumoutuneet hyvin. Pohjakerros on miltei yhtenäistä rahkasammalmattoa, jonka valtalajeina ovat korpi- ja varvikkorahkasammal. Myös korpikarhunsammalta on runsaasti. Kenttäkerroksessa kasvaa kutakuinkin yhtä paljon mustikkaa ja puolukkaa sekä vähän pallosaraa. Vanhoja kantoja. Kuvio 35. Luontotyyppi: lettokorpi (ojikko), Natura-tyyppi: letot (7230) Korven puusto koostuu pääasiassa kuusesta, jonka seassa kasvaa muutamia kiemuralatvaisia vanhoja mäntyjä. Lettoisuutta ilmentävät hete- ja lettorahkasammal, mutta muiden indikaattorilajien puuttumisen takia lettoisuus ei vaikuta olevan kovin voimakasta. Muita pohjakerroksen lajeja ovat varvikko- ja rämerahkasammal sekä korpikarhunsammal. Kenttäkerroksessa puolestaan esiintyy runsaasti rätvänää ja siniheinää sekä lisäksi riidenliekoa, metsävarpuja ja paikoitellen sananjalkaa ja juolukkaa. Muita rämevarpuja ei esiinny. Kuvion poikki ei kulje ojia, mutta ympäröivän korven ojitus on voinut vaikuttaa luontotyypin tilaan. Paikoitellen vanhoja, sammaloituneita kantoja. Kuva 10. Kuvio 35: pienialainen lettokorpi 18
LIITE 2. Puustotiedot Kuvio Pintaala, ha Puulaji Keskiläpimitta, cm Keskipituus, m 19 Pohjapinta-ala tai runkoluku Tilavuus, m 3 /ha Tilavuus kuviolla, m 3 1 0,7 kuusi 48 35 18 261 183 haapa 50 32 3 35 25 koivu 25 27 1,5 19 13 lehmus 12,5 9,5 1,5 7 5 tervaleppä 29 24 0,5 5 4 kuusi alikasvos 4 3,5 700 2 2 pähkinä 5 6,5 250 - - maapuu (kuusi) 40,5 32 8 112 79 pystypuu (kuusi) 45 35 4,5 67 47 pystypuu (kuusi, kanto) 50 5,5 4 7 5 2 0,5 mänty 39 26 16 186 89 kuusi 34 24 15 159 76 kuusi alikasvos 10 6 4 13 6 3 2,7 kuusi 32 23 30 310 831 kuusi alikasvos 13 12 2,7 16 44 hieskoivu 15 21 0,7 7 18 mänty 39 26 0,3 4 10 pystypuu (kuusi) 22,5 17,5 4 33 90 maapuu (kuusi) 15 13 4,3 28 76 4 0,5 mänty 22 16 27 210 96 koivu 20 15 6 41 18 kuusi 6 4 200 1 1 pystypuu (mänty) 18 10 3 16 7 maapuu (koivu) 25 15 1 6 3 5 2,4 mänty 41 18 10 82 193 kuusi 32,5 18,5 5 40 93 kuusi alikasvos 7,5 4,5 1000 12 28 koivu 35 20 1 8 19 pystypuu (mänty) 40 18 1 8 19 maapuu (mänty) 40 18 1 8 19 7 2,2 mänty 23 12,5 20,3 127 274 kuusi 3,5 3 1 3 5 koivu 10 9 0,3 1 3 pystypuu (mänty) 15 9 1,7 8 17 maapuu (mänty) 20 12 0,3 2 4 8 0,9 koivu 12,5 15 18,5 132 125 mänty 28 16 8 61 58 kuusi 13 11 1,5 8 8 kuusi alikasvos 4 2 300 1 1 pystypuu (mänty) 25 13,5 5,5 37 34 maapuu (koivu) 25 15 5 32 30
Kuvio Pintaala, ha Puulaji Keskiläpimitta, cm Keskipituus, m 20 Pohjapinta-ala tai runkoluku Tilavuus, m 3 /ha Tilavuus kuviolla, m 3 9 0,5 mänty 20 14 20 139 63 koivu 12 13 10 62 28 pystypuu (mänty) 20 10 4 21 9 maapuu (mänty) 20 8 0,5 2 1 10 0,4 mänty 32 16 16 121 51 kuusi 30 17 4 30 12 koivu 12 13 2 12 5 kuusi alikasvos 4 3,5 300 1 0 pystypuu (kuusi) 25 14 20 137 58 11 2,0 mänty 28,5 11 18 99 197 kuusi 30 13 1 5 11 kuusi alikasvos 7 6 20 0 1 maapuu (mänty) 21 11 0,5 3 6 pystypuu (mänty) 22 11 0,5 3 6 12 0,5 mänty 36,5 17,5 14,5 118 63 kuusi 16 12 2 12 6 maapuu (mänty) 35 18 2 17 9 pystypuu (mänty) 35 14 2 13 7 13 1,0 mänty 25 10 13 67 66 kuusi alikasvos 5,5 4 50 0 0 pystypuu (mänty) 25 7 3 12 12 maapuu (mänty) 25 7 1 4 4 14 2,0 mänty 32 19 15 133 272 kuusi 15 11 2 11 22 pystypuu (mänty) 21,5 9 1,5 7 15 maapuu (mänty) 23,5 11 1 6 11 15 0,8 mänty 20 11 17 96 75 hieskoivu 9 10 8 39 30 kuusi alikasvos 4,5 3 50 0 0 16 1,7 mänty 32 19 20,5 182 312 kuusi 15 11 2 11 19 koivu 35 19 0,5 4 6 pystypuu (mänty) 32 18 0,5 4 7 maapuu (mänty) 32 18 0,5 4 7 17 1,0 mänty 12 11 16 92 93 koivu 12 8 2 8 8 pystypuu (mänty) 12 11 1 6 6 18 1,8 mänty 31 22 24,7 251 446 kuusi 20,5 17,5 6,7 57 101 kuusi alikasvos 10 8 6 25 45 koivu 10 10 3 14 26 pystypuu (mänty) 25 14 1,7 11 20 19 2,0 kuusi 24 18 16 136 275 mänty 34 19 8 71 143 kuusi alikasvos 10 5 3 8 17
Kuvio Pintaala, ha Puulaji Keskiläpimitta, cm Keskipituus, m 21 Pohjapinta-ala tai runkoluku Tilavuus, m 3 /ha Tilavuus kuviolla, m 3 19 2,0 pystypuu (mänty) 34 19 2,5 22 45 maapuu (kuusi) 24 18 2 17 34 20 0,4 mänty 22 17 20 165 74 koivu 8 10 2 10 4 kuusi 7,5 4 200 2 1 21 0,3 mänty 32 18,5 16 138 43 kuusi 15,5 11,5 2 11 4 maapuu (mänty) 33 18 1,25 11 3 pystypuu (mänty) 33 16 1,25 9 3 22 0,7 kuusi 8 8 25 110 75 mänty 31 11 13 71 49 koivu 15 14 0,5 3 2 maapuu (mänty) 31 11 1 5 4 pystypuu (mänty) 31 11 0,5 3 2 23 0,3 mänty 32 18,5 16 138 39 kuusi 15,5 11,5 2 11 3 maapuu (mänty) 33 18 1,25 11 3 pystypuu (mänty) 33 16 1,25 9 3 24 0,7 kuusi 51 35 17 239 159 koivu 27 28 5 64 43 haapa 48 31 4 46 31 kuusi alikasvos 20 15 1 7 5 kuusi alikasvos 5,5 5,5 700 5 4 pähkinä 5 6,5 300 - - maapuu (kuusi) 45 30 1,5 19 12 maapuu (koivu) 45 30 1,5 17 11 pystypuu (kuusi) 50 35 1 14 9 maapuu (koivu) 20 12,5 1 6 4 25 16,0 kuusi 34 31,5 28 414 6600 kuusi alikasvos 16,5 19 3 28 444 koivu 25 26,5 2 27 435 mänty 41 29,5 1 16 258 haapa 33,5 28,5 1 15 243 maapuu (kuusi) 33 26,5 7 85 1364 pystypuu (kuusi) 31,5 27,5 4 55 880 26 0,9 mänty 23 12 26 156 142 kuusi 20 12 2 11 10 koivu 15 11 1 5 5 pystypuu (mänty) 24 12 2 12 11 maapuu (mänty) 20 11 1 6 5 27 0,7 mänty 28 11 12,5 69 47 koivu 30 16 1,5 10 7 kuusi 14 11 1 6 4 maapuu (kuusi) 22,5 12,5 1,5 9 6 pystypuu (mänty) 15 5 1 3 2
Kuvio Pintaala, ha Puulaji Keskiläpimitta, cm Keskipituus, m 22 Pohjapinta-ala tai runkoluku Tilavuus, m 3 /ha Tilavuus kuviolla, m 3 28 0,2 hieskoivu 22,5 15 14 92 16 mänty 31 16 6 46 8 kuusi 9 9 1 5 1 pystypuu (koivu) 9 8 11 44 7 pystypuu (koivu, järeä) 27,5 14,5 7 42 7 maapuu (koivu, järeä) 24 13 6 34 6 maapuu (koivu) 8 8 4 16 3 29 0,6 kuusi 28,5 25 17 202 130 koivu 11 17 12 99 64 mänty 38 28 4 50 32 kuusi alikasvos 11 8 9 37 24 pystypuu (kuusi) 25 25 4 49 32 maapuu (kuusi) 25 24 3 35 23 30 4,9 kuusi 26 23,5 29 329 1599 kuusi alikasvos 13 14 5,5 40 196 mänty 35 26 2 24 114 koivu 13 19 1 9 45 maapuu (kuusi) 25 22 2,5 27 129 pystypuu (mänty) 32 20 1 9 45 31 0,3 kuusi 30 20 20 179 48 koivu 20 20 6 56 15 mänty 35 26 4 47 13 kuusi alikasvos 12 10 4 21 6 pystypuu (kuusi) 30 20 6 54 15 maapuu (kuusi) 25 18 2 17 5 32 0,8 mänty 31 21 8 78 64 hieskoivu 14 16 5,5 42 34 kuusi 25 20 2 19 15 maapuu (kuusi) 25 17,5 12,5 101 83 pystypuu (kuusi) 24 18,5 7 61 50 33 0,7 mänty 27 16 26 200 135 hieskoivu 12 12 7 40 27 34 0,9 kuusi 20 18 19 172 152 hieskoivu 14 16 12 94 83 mänty 28 20 4 38 33 kuusi alikasvos 10 9 5 25 22 pystypuu (kuusi) 16 12,5 6 39 35 maapuu (kuusi) 20 14 3 20 18 35 0,3 mänty 38 19 8 70 18 kuusi alikasvos 8 7,5 7 29 7 kuusi 25 19 3 27 7 koivu 16 14 1 6 2 pystypuu (koivu) 16 14 1 6 2 maapuu (mänty) 6 6 1 4 1
LIITE 3. Luontotyyppikartoituksen yhteydessä havaitut kasvilajit PUTKILOKASVIT Nimi ahomansikka harmaasara hiirenporras isoalvejuuri isotalvikki jouhisara juolukka jänönsalaatti järviruoko kallioimarre kanerva karpalo kielo korpi-imarre kotkansiipi käenkaali lehtokorte lehto-orvokki lehtopähkämö lillukka metsäalvejuuri metsäimarre metsäkorte metsälauha metsätähti mustikka oravanmarja pallosara pikkutalvikki pullosara puolukka ranta-alpi riidenlieko rätvänä sananjalka siniheinä sinivuokko Tieteellinen nimi Fragaria vesca Carex canescens Athyrium filix-femina Dryopteris expansa Pyrola rotundifolia Carex lasiocarpa Vaccinium uliginosum Mycelis muralis Phragmites australis Polypodium vulgare Calluna vulgaris Vaccinium oxycoccos Convallaria majalis Phegopteris connectilis Matteuccia struthiopteris Oxalis acetosella Equisetum pratense Viola mirabilis Stachys sylvatica Rubus saxatilis Dryopteris carthusiana Gymnocarpium dryopteris Equisetum sylvaticum Deschampsia flexuosa Trientalis europaea Vaccinium myrtillus Maianthemum bifolium Carex globularis Pyrola minor Carex rostrata Vaccinium vitis-idaea Lysimachia vulgaris Lycopodium annotinum Potentilla erecta Pteridium aquilinum Molinia caerulea Hepatica nobilis 23
suokeltto suokukka suomuurain suo-orvokki suopursu tupasvilla Crepis paludosa Andromeda polifolia Rubus chamaemorus Viola palustris Rhododendron tomentosum Eriophorum vaginatum PUUT JA PENSAAT Nimi haapa hieskoivu kataja koiranheisi kuusi lehmus mänty näsiä pihlaja pähkinäpensas rauduskoivu taikinamarja tammi tervaleppä vaahtera vadelma Tieteellinen nimi Populus tremula Betula pubescens Juniperus communis Viburnum opulus Picea abies Tilia cordata Pius sylvestris Daphne mezereum Sorbus aucuparia Corylus avellana Betula pendula Ribes alpinium Querqus robur Alnus glutinosa Acer platanoides Rubus idaeus SAMMALET JA JÄKÄLÄT Nimi kerrossammal haprarahkasammal harmaaporonjäkälä harmaatorvijäkälä heterahkasammal kangasrahkasammal korpikarhunsammal korpirahkasammal kynsisammalet lehtolehväsammal lettorahkasammal metsäliekosammal Tieteellinen nimi Hylocomium splendens Sphagnum riparium Cladonia rangiferina Cladonia deformis Sphagnum warnstorfii Sphagnum capillifolium Polytrichum commune Sphagnum girgensohnii Dicranum sp. Plagiomnium affine Sphagnum teres Rhytidiadelphus triquetrus 24
okarahkasammal Sphagnum squarrosum palleroporonjäkälä Cladonia stellaris punarahkasammal Sphagnum magellanicum punatorvijäkälä Cladonia coccifera rusorahkasammal Sphagnum rubellum ruusukesammal Rhodobryum roseum rämerahkasammal Sphagnum angustifolium sararahkasammal Sphagnum fallax seinäsammal Pleurozium schreberi silmäkerahkasammal Sphagnum balticum sirorahkasammal Sphagnum flexuosum sulkasammal Ptilium crista-castrensis valkoporonjäkälä Cladonia arbuscula varvikkorahkasammal Sphagnum russowii 25