Ajatuksia lastensuojelututkimuksen nuoruuskuvista VTT Elina Pekkarinen Avoin tutkijaseminaari Lapsuuden ja nuoruuden tutkimuksen menetelmät ja lapsuus- ja nuorisokuvat Nuorisotutkimusverkosto, Lapsuudentutkimuksen seura & Lapset kertovat hyvinvoinnistaan - Lasten ääni kuuluville! -hanke Helsingin yliopisto 28.9.2011
Lastensuojelututkimus Lastensuojelututkimus liittyy aina tavalla tai toisella lapsuuteen ja nuoruuteen, mutta suojelun ulottuvuus erottaa sen yleisestä lapsuus- ja nuorisotutkimuksesta Lastensuojelun käsitteellinen laaja-alaisuus ja hahmottomuus on vaikeuttanut sen fokusoitua tutkimusta ja teoreettista keskustelua Lastensuojelun määrittely vaihtelee riippuen siitä, puhutaanko laajasti lasten suojelemisen periaatteesta yhteiskunnan heikompien oikeudesta erityiseen suojeluun vai onko kyse spesifistä yksilö- ja perhekohtaisesta lastensuojelutyöstä Täysin riittämätöntä on ollut suojelu-käsitteen teoreettinen tarkastelu Lastensuojeluaiheisia tutkimuksia on ilmestynyt aina viime vuosisadan alusta alkaen, mutta aiheen ympärille muodostunut tietovaranto on jakautunut laajasti eri professioiden ja disipliinien alueille ja on laajuudestaan huolimatta ohutta Vaikka voidaan perustellusti väittää, että sosiaalityötieteen sisällä lastensuojelututkimus on ollut suosittua (Mäntysaari & Haaki 2007), on päätoimisten lastensuojelun tutkijoiden määrä Suomessa hyvin pieni
Nuoret lastensuojelututkimuksessa Lastensuojelun tarkastelukehys ei ole ollut nuorisotutkimuksessa tavallinen Poikkeuksena esim. Nuorisotutkimus 4/2004 teemanumero, yksittäiset tutkijat Nuorisotutkimuksen tarkastelukehys ei ole ollut lastensuojelututkimuksessa tavallinen Poikkeuksena yksittäiset tutkijat Nuoruus ilmiönä ja sanana ei juuri nouse esille lastensuojeluun liittyvissä raporteissa ja tutkimuksissa. (Aaltonen & Heikkinen 2009, 165) Nuoruus on sosiaalityössä jäänyt paljolti lapsuuden katveeseen, osaksi lastensuojelun laajaa ja eriytymätöntä kenttää. (Pohjola 2009, 25) Nuoruus leimautuu lastensuojelun viitekehyksessä usein ongelmalliseksi, erityistä tukea vaativaksi elämänvaiheeksi Lastensuojelukäytännöissä ja -tutkimuksessa jako turvattomiin lapsiin ja pahantapaisiin nuoriin vallitsee jossain määrin edelleen Esim. uhri- ja tekijätutkimukset edelleen erillisiä, vaikka yksilöt usein samoja
Lastensuojelun avohuollon asiakkaiden osuus vastaavasta väestöstä ikäryhmittäin vuonna 2009, % (lähde: Tarja Heino, THL) 18-20-vuotiaat 16-17-vuotiaat 13-15-vuotiaat 7-12-vuotiaat 3-6-vuotiaat 0-2-vuotiaat 0,0 1,0 2,0 3,0 4,0 5,0 6,0 7,0 8,0 % suhteellisesti eniten yläasteella olevia ja oppivelvollisuusiän ylittäneitä
Ensimmäistä kertaa huostaanotetut lapset (avohuollon tukitoimena tehdyt sijoitukset mahdollisia ennen huostaanottoa kunakin tilastovuonna) 2000-2009 (lähde: Tarja Heino, THL) 600 500 400 300 200 12-15 16-17 100 0 POIKA TYTTÖ POIKA TYTTÖ POIKA TYTTÖ POIKA TYTTÖ POIKA TYTTÖ POIKA TYTTÖ POIKA TYTTÖ POIKA TYTTÖ POIKA TYTTÖ POIKA TYTTÖ 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Murrosikäisen huostaanotto liittyy sukupuoleen. Näissä ikäryhmissä on enemmän tyttöjä kuin poikia, ja erityisesti vuodesta 2007 alkaen 16-17 -vuotiaiden joukossa tyttöjä on ollut selvästi enemmän kuin poikia
Stakesin lastensuojelurekisterin ja Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastojen kertomaa (Heino & Johnson 2010) 24-vuotiaana perusasteen koulutustasolla oli 20 % kaikista miehistä, mutta huostassa olleista miehistä yli 60 % (yli 80 %, mikäli yli 12- vuotiaana sijoitettu laitokseen). Koulutusura alkoi myöhemmin, ammattikoulupainotteinen. Huostassa olleista pisimmälle opiskelivat ja parhaiten työllistyivät alle 13-vuotiaana perheisiin sijoitetut tytöt. Heikoiten kiinnittyneitä olivat yli 12-vuotiaina laitoksiin sijoitetut pojat, joista ¼ oli 23-24-vuotiaana rekisterien ulkopuolella (luokassa "muut") ja toinen ¼ joko työttömänä tai eläkkeellä Huostassaolleilla on 4-5 -kertainen todennäköisyys jäädä työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolelle verrattuna kaikkiin 15-24 -vuotiaisiin (Myrskylä 2011, 86-89) Ryhtyvät muita useammin äideiksi Ajautuvat muita useammin työ- ja koulutuspoliittisten toimenpiteiden ulkopuolelle Ovat muita useammin yksineläjiä tai yksinhuoltajia
Tutkimukset viittaavat syrjäytymiseen, mutta saako siitä puhua?...toivottomuutta korostava syrjäytymispuhe on viranomaisille, poliitikoille ja myös tutkijoille yksi keino rakentaa valta- ja hierarkiasuhteita nuoriin, tapa kontrolloida nuorten käyttäytymistä ja toimintaa. (Suutari & Suurpää 2001, 6) koko syrjäytymisen diskurssi olisi lopetettava. Nykyisellään se ruokkii ongelmapuhetta, leimaavaa ajattelua ja kohderyhmään liittyvää yleistämistä.( ) Nuorten kohdalla syrjäytymiskeskustelun tuottamat yleistykset ovat kohtalokkaita. Niiden seurauksena nuoret ongelmallistetaan. (Pohjola 2001, 202)
Miten integroida nuorison näkökulma lastensuojelun viitekehykseen ja päinvastoin? Instituutiolähtöinen tutkimus ei lapsuus- ja nuorisotutkimuksessa ole tavatonta Vrt. koti, perhe, koulu, päiväkoti, harrastustoiminta, nuorisotyö jne. Nuoret lastensuojelutoimenpiteiden kohteena ja -palveluiden käyttäjinä ovat tosiasia ja erityinen ilmiönsä Huomattava lasten ja nuorten joukko jää jo syntyessään valtavirran reunamille Tilastolliset trendit huolestuttavia: ajaako tukikoneisto syrjäytymisuralle? Ylisukupolvisuuden kysymykset Lastensuojelussa muodostuvat nuorisokuvat ja alakulttuurit, nuorten kokemukset, läheis- ja vertaissuhteet ovat tutkimatta Tutkimatta jättäminen eettisesti ja yhteiskuntapoliittisesti kestämätöntä Miten vältämme leimaamista, ongelmakeskeisyyttä ja syrjäytymispainottuneisuutta?
Voitaisiinko tutkimuksessa irrottautua instituutiolähtöisestä lastensuojelun määritelmästä ja hahmottaa se laajemmin lasten ja nuorten oikeudeksi elää hyvää elämää? Tunnemmeko lastensuojelun tarpeessa olevien nuorten intressit? Tunnemmeko heidän hallussaan olevat kyvyt ja resurssit, entä mahdollisuudet? Tiedämmekö, mikä estää heitä toteuttamasta tavoitteitaan? Emansipaatio: erityistä vapautumista, joka muodostuu transformaatiosta ei-toivotuista ja tarpeettomista toivottuihin ja tarpeellisiin ratkaisujen lähteisiin (Bhaskar 1986, 170-171) Tunnemmeko lastensuojelun tarpeessa olevien nuorten intressit? Tunnemmeko heidän hallussaan olevat kyvyt ja resurssit, entä mahdollisuudet? Tiedämmekö, mikä estää heitä toteuttamasta tavoitteitaan? Voitaisiinko tutkimusta tehdä siis siten, että tehtäisiin näkyviksi nuorten näkökulmat, heidän emansipaatiotaan estävät rakenteet ja pyrittäisiin purkamaan niitä - autettaisiin matkalla ei-toivotuista ja tarpeettomista olosuhteista toivottuihin ja tarpeellisiin ratkaisuihin? Voitaisiinko SUOJELUN näkökulma muuttaa resurssiksi?
On yllättävän radikaalia tutkia nuoria nuorina viranomaiskäytäntöjen keskellä, jossa lapset ja nuoret nähdään pääsääntöisesti osana perhettään. (Tolonen 2004)
Lähteet Aaltonen, Sanna & Heikkinen, Alpo (2009) Nuoret lastensuojelussa. Teoksessa Marjatta Bardy (toim.) Lastensuojelun ytimissä. Helsinki: THL, 165-176. Bhaskar, Roy (1986) Scientific Realism and Human Emancipation. Heino, Tarja & Johnson, Marianne (2010) Huostassa olleet lapset nuorina aikuisina. Teoksessa Hämäläinen & Kangas (toim.) Perhepiirissä. Helsinki: KELA, 266-293. Pohjola, Anneli (2001) Nuorten myyttinen ongelmallisuus. Teoksessa Suutari (toim.), 187-204. Pohjola, Anneli (2009) Nuorisotyön ja sosiaalityön rajapinnoilla. Teoksessa Suvi Raitakari & Elina Virokannas (toim.) Nuorisotyön ja sosiaalityön jaetut kentät. Puheenvuoroja asiantuntijuudesta, käytännöistä ja kohtaamisista. Nuorisotutkimusverkosto julkaisuja 96. Helsinki: NTV/NTS, 21-40. Suutari, Minna & Suurpää, Leena (2001) Erottautumista, kiinnikkeitä ja irrallisuutta. Teoksessa Minna Suutari (toim.) Vallattomat marginaalit. Yhteisöllisyyksiä nuoruudessa ja yhteiskunnan reunoilla. Nuorisotutkimusverkosto julkaisuja 20. Helsinki: NTV/NTS, 5-12. Tolonen, Tarja (2004) Nuorten näkökulmia lastensuojeluun. Nuorisotutkimus 22(4).