* EDUSKUNNAN PANKKIVALIOKUNNALLE

1981 vp. n:o 5 EDUSKUNNAN PANKKIVALTUUSMIESTEN KERTOMUS VUODELTA 1980 * EDUSKUNNAN PANKKIVALIOKUNNALLE HELSINKI 1981

SISÄLLYS Sivu Suomen Pankin toiminta.................... 3 Vuoden 1980 taloudellinen kehitys.......... 3 Suomen Pankin rahapolitiikka.............. 5 Rahapoliittiset toimenpiteet.............. 5 Erityisrahoitusjärjestelyt...: 8 Suomen Pankin valuuttapolitiikka.......... 9 Kehitys kansainvälisillä valuutta- ja rahoitusmarkk:noilla.......................... 9 Valuuttakurssipolitiikka ja kotimaiset valuuttamarkkinat.......................... 10 Pitkäaikaiset pääomanliikkeet ja ulkomainen velka................................ 11 Lyhytaikaiset pääomanliikkeet............ 13 Valuutantarkkailuun liittyvät toimenpiteet.. 13 Kahdenkeskiset maksujärjestelyt.......... 13 Suomen Pankin tase ja tuloslaskelma........ 13 Ulkomaat.............................. 13 Rahoituslaitokset........................ 14 Julkinen sektori........................ 15 Yritykset.............................. 16 Liikkeessä oleva raha ja talletustodistukset 16 Suomen Pankin nettotase................ 17 Setelinanto............................. 17 Tilinpäätös............................. 17 Pankkivaltuusmiesten käsittelemiä asioita...... 21 Tilintarkastus............................. 21 Lainausliikkeen ja valuuttakaupan tarkastus.. 21 Sivu Inventoinnit ja haarakenttoden tarkastukset 21 Längmanin rahastot....................... 21 Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto (SITRA).............................. 21 Suomen Pankin soveltamien korkojen ja päiväluottokoron rajojen korottaminen.......... 21 Valuuttaindeksiluvun vaihtelualueen rajojen alentaminen............................ 22 Päiväluottomarkkinoiden toiminnan jatkaminen 23 Liikepankkien päiväluotan lisäkorko........ 23 Vientitalletusten korko................... 24 Investointitalletusten korko................ 24 Pankeille myönnettävä koroton käteisvaraluotto 25 Suomen Pankin ulkomaiset luottovaraukset.. 26 Suostumus kiinteistön ostoon.............. 26 Mortgage Bank of Finland Oy:n lainanotto ja lainavarojen käyttö...................... 26 Ulkoma:sia asiamiespankkeja................ 26 La~j?itus Urho Kekkosen KuntoinstituuttisäätJOlle.................................. 27 Toimenhaltijain palkkausten tarkistaminen.... 27 Johtokunnan vt. jäsenen palkkio............ 27 Suomen Pankin vuosilomasäännösten muuttaminen................................... 27 Myönnetyt avustukset... 27 Johtokunta............................... 27 Haarakenttoden valvojat.................. 28 Pankkivaltuusmiehet....................... 28 Tilintarkastajat........................... 29 ISSN 0356-0449 Helsinki 1981. Valtion painatuskeskus

Suomen Pankin toiminta V uodetz 1980 taloudellinen kehitys Toisin kuin useimmissa muissa teollisuusmaissa suhdannenousu jatkui Suomessa vuonna 1980. Viennin kasvun ja voimakkaan investointitoiminnan ansiosta kokonaistuotanto kasvoi edelleen nopeasti ja työllisyys parantui merkittävästi. Ulkomaankaupan hintojen nousu ja huomattava kysynnän kasvu kiihdyttivät kuitenkin kotimaista inflaatiota. Suomen suhteellisen voimakas taloudellinen kasvu päämarkkina-alueiden kasvuun nähden sekä vaihtosuhteen heikkeneminen heijastuivat vaihtotaseen muuttumisena selvästi alijäämäiseksi. Vuoden mittaan talouspolitiikkaa painotettiin kysynnän kasvua tasoittavaan suuntaan inflaatio- ja velkaantumispaineiden hillitsemiseksi. Kansainvälinen kysyntä laimeni olennaisesti vuoden 1980 aikana. Öljyn hinnannousun aiheuttama vaihtosuhteen heikkeneminen sekä inflaationvastaisen politiikan tehostuminen hidastivat kasvuvauhtia lähes kaikissa teollisuusmaissa. OEC'D-maiden keskimääräinen kokonaistuotanto oli vain yhden prosentin suurempi kuin vuonna 1979. Vaikka Suomen viennille tärkeissä maissa kokonaiskysyntä lisääntyi vielä hitaammin kuin koko OECD-alueella, jatkui lännenkaupan kasvu vuoden 1980 loppupuolelle saakka. Koko lännenviennin määrä kasvoi 6 % ja ylitti siten ostajamaiden kokonaistuonnin lisäyksen. Tähän vaikuttivat vuoden alkupuolelle jatkunut kansainvälinen raaka-aineiden varastointiaalto sekä Suomen viennin verraten hyvä kilpailukyky. Viennin määrä Neuvostoliittoon lisääntyi neljänneksen. Nopea kasvu johtui ennen muuta öljyn kallistumisen vuoksi sovituista lisätoimituksista. 1681001350 Metsäteollisuustuotteiden viennin lisääntyminen merkitsi huomattavaa markkinaosuuksien kasvua. Metalliteollisuus sai runsaasti uusia tilauksia sekä Neuvostoliitosta että länsimarkkinoilta, joskaan toimitukset eivät vielä kasvaneet kovin paljon. Muusta tavaranviennistä lisääntyi nopeimmin kemiallisen ja vaatetusteollisuuden vienti. Palvelusten viennissä lisääntyivät eniten tulot ulkomaisista rakennusprojekteista sekä matkailusta. Tavaroiden ja palvelusten viennin kokonaismäärä kasvoi 9 %. Suomen ulkomaankauppahintojen nousu jatkui nopeana vuonna 1980. Öljyn hinnan jyrkän kohoamisen vuoksi vaihtosuhde heikkeni 4.5 %, mikä vähensi kotimaisten reaalitulojen kasvua noin 1.5 %. Neuvostoliiton kanssa sovitut lisävientitoimitukset lievensivät vaihtosuhteen heikkenemisen vaikutusta tuotantoon ja työllisyyteen. Yritysten tulojen suotuisa kehitys ja kapasiteetin käyttöasteen kohoaminen paransivat edelleen yritysten kannattavuutta ja rahoitusrakennetta. Kannattavuus ylittikin selvästi 1960- ja 1970-luvun keskimääräisen tason. Kun lisäksi useimmilla keskeisillä teollisuuden aloilla toimittiin täydellä tuotantokapasiteetilla, investoinnit kasvoivat nopeasti. Tehdasteollisuuden investoinnit lisääntyivät 40 %. Myös palveluelinkeinojen investointitoiminta vilkastui merkittävästi. Ylikuumenemisilmiöiden hillitsemiseksi palveluelinkeinojen talonrakennusinvestointeja pyrittiin lykkäämään marraskuun alussa voimaan tulleella investointiverolla. Yritysten kiinteiden investointien painopiste oli edellisten vuosien tapaan kone- ja laiteinvestoinneissa, mutta myös rakennusinvestoinneissa kasvu oli nopeaa. Koska tavanomaista suurempi osa kone- ja laitehankinnoista suun-

4 tautui kotimaahan, joutui erityisesti metalliteollisuuden tuotantokapasiteetin riittävyys koetukselle. Vaikka työllisyyden paraneminen ja ansiotason nopea nousu vauhdittivat kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen nimellistä kasvua, vaihtosuhteen heikkeneminen supisti reaalisen kasvun selvästi pienemmäksi kuin edellisenä vuonna. Kotitalouksien kulutusalttius nousi ja yksityisen kulutuksen määrä kasvoi runsaat 3 %. Kotitalouksien tulojen lisääntyminen näkyi inflaatio-odotusten voimistuessa asuntomarkkinoiden vilkastumisena. Uusien ja vanhojen asuntojen hintaerojen vuoksi kysyntä kohdistui erityisesti vanhoihin asuntoihin. Uusia asuntoja valmistui runsaat 51 000 eli 2 % enemmän kuin vuonna 1979. Julkiset kulutusmenot kasvoivat 3 % ja julkisen sektorin hallinnolliset investoinnit 2 %. Julkisen kysynnän lisäys pysyi siten valtion ja kuntien keskusjärjestöjen välisen järjestelyasiakirjan puitteissa. Valtiontalouden kokonaismenojen määrällinen kasvu jäi varsin pieneksi ja mm. investoinnit sekä finanssisijoitukset supistuivat. Kotimaisen kysynnän kasvua tuki kuitenkin veroasteen lievä aleneminen. Kuntien veroäyrin keskimääräinen hinta pysyi ennallaan. Verotettavien tulojen nopea nimellinen kasvu ja kunnallisten maksujen ja tariffien korotukset pitivät kuntien rahoitusaseman verraten kevyenä. Työtaistelut hidastivat tuotannon kasvua vuoden alkupuolella, mutta niiden aiheuttamat tuotantomenetykset korvautuivat suureksi osaksi vuoden aikana. Bruttokansantuote kasvoi 5.3 % ja teollisuustuotanto 7.5 %. Kokonaistuotannon kasvu jakautui verraten tasaisesti kaikille toimialoille. Taloudellisen kasvun voimistuminen kohotti teollisuuden tuotantokapasiteetin käyttöasteen samalle tasolle, joka saavutettiin 1970-luvun puolivälin korkeasuhdannevuosina. Eräiden teollisuudenalojen tuotantokapasiteetin täyskäyttöisyys rajoitti kysynnän kasvua ja lisäsi samalla inflaatiopaineita. Samalla ilmeni eräillä aloilla ammattitaitoisen työvoiman puutetta. Tuotantokapeikot eivät olleet kuitenkaan niin ahtaita kuin aikaisemmissa suhdannehuipuissa. Työllisten määrä oli keskimäärin 70 000 henkeä suurempi kuin vuonna 1979. Työvoimaosuus (työvoiman osuus työikäisestä väestöstä) kasvoi lähes edellisessä korkeasuhdanteessa saavutetulle tasolle. Työttömyysaste aleni vuoden 1979 yli 6 prosentista 4.9 prosenttiin. Avoimen työttömyyden väheneminen pysähtyi kuitenkin jo vuoden alkupuolella työvoiman tarjonnan lisääntymisen vuoksi. Muihin pohjoismaihin muuttaneiden maara supistui edelleen ja oli 12 000 henkeä eli vain 1 200 henkeä paluumuuttoa suurempi. Vuonna 1979 alkanut ulkomaankauppahintojen nopea nousu purkautui kotimaisiin hintoihin ja tuotantokustannuksiin merkittävämmin vasta vuoden 1980 puolella. Samalla alkoivat myös kotimaiset kustannuspaineet kasvaa. Koko kansantalouden yksikkötyökustannukset kohosivat 11 %. Nousuvauhtia lisäsivät lähinnä tuottavuuden kasvun hidastuminen ja sosiaalivakuutusmaksujen kohoaminen. Vaikka palkkaliukuma! suurenivat, ne olivat selvästi pienemmät kuin 1970-luvun korkeasuhdannevuosina. Teollisuuden kansainvälinen hintakilpailukyky yksikkötyökustannuksilla mitattuna heikkeni lievästi. Vilkas kotimainen kysyntä aiheutti kustannusten nousun tavanomaista nopeamman siirtymisen hintoihin. Kuluttajahintaindeksi kohosi vuoden 1980 aikana 13.7 % ja sen keskimääräi~ nen taso oli 11.6 % korkeampi kuin vuonna 1979. Palkansaajien ansiotasoindeksi nousi keskimäärin 11.8 %. Tuonnin osuus kokonaistarjonnasta lisääntyi selvästi. Kysynnän voimakas kasvu ja sen muuttuminen kiinteiden ja varastoinvestointien suuntaan kiihdyttivät tuonnin kasvua huomatta, vasti. Investointitavaroita tuotiin 31 % edellisvuotista enemmän ja koko tavarantuonnin mää-. rä kasvoi 13 %. Raakaöljyn ja polttoaineiden tuontihinnat nousivat keskimäärin 46 %. Vaikka energiantuonnin määrä pysyi ennallaan, energiantuonnin osuus tavarantuonnista kasvoi 28 prosenttiin.. Öljyn hinnan kohoaminen kasvatti lähinnä Neuvostoliiton kanssa käytävän kaupan alijäämää, jonka osuus kauppataseen yli 5.8 mrd. markan suuruisesta vajauksesta oli runsas puolet. Palvelustaseessa oli 4.3 mrd. markan ylijäämä. Kun tuotannontekijäkorvausten ja tulonsiirtojen alijäämä oli 3.5 mrd. markkaa, vaihtotaseen alijäämä oli 5 mrd. markkaa eli 2.7 % bruttokansantuotteesta. Yritysten halukkuus pitkäaikaisen pääoman tuontiin oli vähäistä, mikä johtui lähinnä kansainvälisten pääomamarkkinoiden epävakaisuudesta ja kotimaisen rahoituksen aiemmista kustannuksista. Vaikka valtio nosti ulkomaisia luottoja 1.8 mrd. markkaa, pitkäaikaisen pääoman nettotuonti jäi 0.4 mrd. markkaan.

5 Tuonnin arvon kasvu sekä eurodollarikorkojen jyrkkä lasku vuoden alkupuolella johtivat lyhytaikaisen pääoman tuonnin huomattavaan lisääntymiseen. Tähän vaikuttivat myös kotimaisten rahoitusmarkkinoiden kiristyminen sekä ennakkomaksut viennistä Neuvostoliittoon. Lyhytaikaisen pääoman nettotuonti kohosi 5.6 mrd. markkaan. Liikepankkien ja Postipankin - lähinnä kaupan rahoitukseen käytetty - osuus tästä oli 4 mrd. markkaa ja yritysten suora nettoluotonotto ja muu pääomantuonti 1.6 mrd. markkaa. Ulkomr.isen pääoman nettomääräinen tuonti ylitti vaihtotaseen vajauksen, joten Suomen Pankin valuuttavaranto kasvoi ilman valuuttakurssimuutoksia 1 mrd. markkaa. Valuuttavarannon vaihtelut vaikuttivat jossain määrin kotimaisiin rahoitusmarkkinoihin, mutta häiriöt olivat vaimeampia kuin aikaisempina vuosina. Valtiontalous kevensi rahamarkkinoita syksyyn saakka, mutta vaikutus muuttui vuoden lopulla päinvastaiseksi ja valtion kassareservit nousivat vuoden alun tasolle. Pankkien luotonannon kasvu kiihtyi vuoden keskivaiheille saakka. Koko vuonna pankkien luotot yleisölle lisääntyivät 20 %, mikä ylitti ottolainauksen kasvun neljällä prosenttiyksiköllä. Suomen Pankin rahapolitiikka Rahapoliiitiset toimenpiteet Rahapolitiikassa jatkettiin edellisen vuoden syksyllä omaksuttua kysynnän kasvua rajoittavaa linjaa, jota vuoden aikana edelleen tiukennettiin. Kansainvälisiltä valuutta- ja pääomamarkkinoilta lyhytaikaisten pääomanliikkeiden välityksellä tulevat paineet ovat viime vuosina nopeasti vaihtelevien valuuttakurssiodotusten ja korkoerojen vuoksi valmistuneet. Yhdessä valtiontalouden kassa-aseman vaihtelujen kanssa tämä on vaikeuttanut rahamarkkinoiden säätelyä. Vaikka rahoitusmarkkinoille tulevat häiriöt eivät olleetkaan yhtä pahoja kuin parina edellisenä vuotena, edellytti rahapolitiikan linjan säilyttäminen kertomusvuoden aikana verraten tiheästi toistuvia tarkistuksia rahapolitiikan mitoituksessa. Rahapolitiikkaa toteutettiin pääasiallisesti säätelemällä liikepankkien keskuspankkirahoitusta ja keräämällä talletuspankeilta kassavarantotalletuksia. Liikepankkien keskuspankkirahoitusjärjestelmää 1 tarkistettiin siten, että S'en keskeiseksi osaksi tulivat päiväluottoihin sovellettavat lisäkorkoportaat. Vuoden aikana muutettiin monesti peruskorkoisten keskuspankkiluottokiintiöiden yhteismäärää ja päiväluottomarkkinoiden lisäkorkoasteikkoa. Suomen Pankki sääteli päiväluottomarkkinoiden kehitystä myös osallistumalla niihin sijoittajana. Päiväluottojen kustannuksiin va1kutettiin lisäksi korontasausjärjestelyllä, jonka tarkoituksena on alentaa valtiontalouden maksuvalmiuden vaihteluista päiväluottomarkkinoiden välityksellä liikepankeille aiheutuvia korkokustannuksia. Seuraavassa tarkastellaan kertomusvuoden aikana suoritettuja rahapoliittisia toimenpiteitä lähinnä kronologisessa järjestyksessä. Helmikuun alusta lukien korkotasoa koto tettiin % prosenttiyksikköä. Korkopäätöksen mukaan Suomen Pankin peruskorko nousi 8 1;2 prosentista 9 14 prosenttiin ja Suomen Pankin muista luotoista perimien korkojen yläraja 9 3/.t prosentista 10 1;2 prosenttiin ja alaraja 6 % prosentista 7 1;2 prosenttiin. Samalla päiväluottokoron yläraja korotettiin 24 prosentista 24 % prosenttiin. Rahalaitosten edellytettiin vastaavasti muuttavan antolainauskatkoiaan ja niiden yläraja nostettiin samalla 11 % prosentista 12 1;2 prosenttiin. Rahalaitokset korottivat ottolainauskorkojaan myös % prosenttiyksikköä helmikuun alusta muiden paitsi shekki- ja postisiirtotilien osalta, joiden korko nostettiin 2 prosenttiin. Aikaisemmin niille ei maksettu korkoa. Samoin helmikuun alusta muutettiin pankkien keskuspankkirahoituksen säätelyjärjestelmää ja rahoituksen ehtoja. Liikepankkien peruskorkoisten keskuspankkiluottokiintiöiden yhteismäärä korotettiin 200 milj. mal'kasta 1 000 milj. markkaan. Kiintiöt määriteltiin edelleen kuukausikeskiarvoilla ja liikepankin päivittäinen shekkitililuotto sai olla enintään 1.3 kertaa kiintiön suuruinen. Aikaisemmin vastaava kerroin oli 2.5. Samassa yhteydessä poistettiin liikepankkien päiväluotto-oikeuksien ehdottomat ylärajat ja mahdollisuus tehdä obligaatioiden termiinikauppoja. Tilalle tuli järjestely, jonka mukaan Suomen Pankki perii tietyt rajat ylittävästä päiväluotosta asteittain nouse- 1 Liikepankkien keskuspankkirahoitukseen lasketaan pankkikohtaisiin kiintiöihin perustuva keskuspankkiluotto ja liikepankkien päiväluotot vähennet tyinä liikepankkien päivätalletuksilla sekä liikepankkien kanssa tehdyt obligaatioiden termiinikaupat (viimeksi mainitut lakkautettiin 1. 2. lukien).

6 vaa lisäkorkoa. Päiväluottojen lisäkorottomat käyttöoikeudet asetettiin viisi kertaa peruskorkoisten kiintiöiden suuruisiksi. Tämän ylittävästä päiväluotosta veloitettiin 4 prosentin lisäkorko. Mikäli päiväluotto kuitenkin ylitti kiintiön kahdeksankertaisen määrän, perittiin ylittävästä osasta 8 prosentin lisäkorko. Kiintiöiden tavoin myös päiväluottorajat määriteltiin kuukausikeskiarvoina (ks. myös s. 23-24). Uudistuksen johdosta järjestelmä myös yksinkertaistui teknisesti, sillä pankkien keskuspankkirahoitus tapahtuu tämän jälkeen kokonaisuudessaan tililuottoina. Helmikuussa Suomen Pankki korotti kassavarantosopimukseen perustuvan pankkien talletusvelvollisuuden 3.2 prosentista 3.4 prosenttiin helmikuun lopun ottolainauskannasta. Maaliskuussa kassavarantovelvoite korotettiin 3.6 prosenttiin ja huhtikuussa 3.8 prosenttiin. Helmikuun lopulla Suomen Pankki kehotti rahalaitoksia suhtautumaan erittäin pidättyvästi rahoituksen myöntämiseen uusien sahojen perustamiseen ja sahojen laajennusinvestointeihin, koska markkinatilanne uhkasi synnyttää alueellista puun liikakysyntää ja vaaransi hintasuositussopimuksen noudattamisen. Maaliskuun lopulla tarkistettiin rahalaitoksille vuoden 1979 marraskuussa annettuja luottopoliittisia ohjeita. Uusissa ohjeissa painotettiin meneillään olevan suhdannenousun osoittautuneen arvioitua voimakkaammaksi ja kestoltaan odotettua pidemmäksi. Kysyntäpaineesta johtuvien kustannus- ja hintaliukumien vaaran todettiin selvästi kasvaneen. Inflaation hillintä ja vaihtotaseen vajauksen pysyttäminen kohtuullisena edellyttivät kotimaisen kysynnän nousun tuntuvaa rajoittamista, minkä vuoksi katsottiin välttämättömäksi, että rahalaitokset hidastavat luotonantonsa kasvua. Kesäkuun alusta keskuspankkiluoton peruskorkoisten kiintiöiden yhteismäärää alennettiin 100 milj. markkaa 900 milj. markkaan. Päiväluottojen lisäkorottomat käyttöoikeudet, jotka olivat viisi kertaa kiintiön suuruiset, alenivat siten yhteismääräitään 500 milj. markkaa. Päiväluottojen lisäkorkoasteikkoa kiristettiin samalla siten, että kiintiön kahdeksankertaisen määrän ylittävästä päiväluotosta perittävä lisäkorko korotettiin 8 prosentista 10 prosenttiin. Lisäksi Suomen Pankki ilmoitti tiukentavansa valikoivasti kotimaisten toimitusten rahoitusluottojen myöntämistä. Valtioneuvoston 1. 6. voimaan tulleen päätöksen mukaan sahatavarasta alettiin kantaa vientitalletusta 4 % ja paperimassasta 3 % tuotteen vientihinnasta. Vientitalletusten kantoajaksi määrättiin 12 kuukautta. Kesäkuussa pankkivaltuusmiehet päättivät maksaa vientitalletuksille 3 prosenttiyksikköä kulloistakin peruskorkoa alemman vuotuisen koron, kuitenkin vähintään vientitalletuslain edellyttämän 5 prosentin koron. Elokuun alusta lukien alennettiin liikepankkien peruskorkoisten keskuspankkiluottokiintiöiden yhteismäärä 900 milj. markasta 700 milj. markkaan. Samalla tiukennettiin päiväluottojen lisäkorkoasteikkoa siten, että lisäkorkoa ryhdyttiin veloittamaan päiväluotosta, joka ylitti kiintiön nelinkertaisen määrän. 10 prosentin lisäkorkoa alettiin periä, kun päiväluotto ylitti kiintiön seitsenkertaisen määrän aikaisemman kahdeksankertaisen sijasta. Kassavarantovelvoite korotettiin samassa yhteydessä 4.2 prosenttiin pankkien heinäkuun lopun ottolainauskannasta. Lokakuun alusta lukien keskuspankkirahoituksen ehtoja tarkistettiin rahoitusmarkkinoiden kausivaihtelujen tasoittamiseksi. Päiväluottojen lisäkorkoasteikkoa muutettiin siten, että 4 prosentin lisäkoron raja nostettiin kunkin pankin kiintiön nelinkertaisesta viisinkertaiseen ja 10 prosentin lisäkoron raja seitsenkertaisesta kahdeksankertaiseen määrään. Oheisissa asetelmissa ovat kertomusvuoden aikana sovelletut keskuspankkiluottokiintiöt ja päiväluottojen pankkikohtaiset käyttöoikeudet. HOP... KOP 0. OKO SKOP SYP 0 AAB 0 Liikepankkien keskuspankkiluottokiintiöt vuonna 1980, milj. mk 0 0 0 0 0 11.0 0. 0 0 0 0. 0 49.4 0. 0. 0 0. 0 41.8 0 0 0 0... 0 0 0. 51.0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0. 0 0 0 0 0 45.4 0 0 0 0 0. 0 0 0 0 0 1.4 1. 7. 1979-1. 2. 1980-1. 6. 1980-1. 8. 1980-1. 12. 1980-31. 1. 1980 31. 5. 1980 31. 7. 1980 30. 11. 1980 31. 12. 1980 55.0 49.5 38.5 33.0 247.0 222.3 172.9 148.2 209.0 188.1 146.3 125.4 255.0 229.5 178.5 153.0 227.0 204.3 158.9 136.2 7.0 6.3 4.9 4.2 Yhteensä 200.0 1 000.0 900.0 700.0 600.0

Liikepankkien päiväluottojen käyttöoikeus vuonna 1980, mllj. mk 1. 1. 1980-1. 2. 1980-1. 6. 1980-1. 8. 1980-1. 10. 1980-1. 12. 1980-31. 1. 1980 31. 5. 1980 31. 7. 1980 30. 9. 1980 30. 11. 1980 31. 12. 1980 HOP....3.30.0 275.0 247.5 154.0 192.5 165.0 KOP... 1 482.0 1 2.35.0 1111.5 691.6 864.5 741.0 OKO... 1 254.0 1 045.0 940.5 585.2 731.5 627.0 SKOP... 1 5.30.0 1275.0 1147.5 714.0 892.5 765.0 SYP... 1.362.0 11.35.0 1 021.5 6.35.6 794.5 681.0 AAB... 42.0.35.0.31.5 19.6 24.5 21.0 Lisäkoroton käyttöoikeus, yhteensä... 6 000.0 1 5 000.0 4 500.0 2 800.0.3 500.0.3 000.0 Käyttöoikeus 4 prosentin lisäkorolla, yhteensä.3 000.0 2 700.0 2 100.0 2 100.0 1 800.0 8 tai 10 prosentin lisäkoron alkamisraja 2 8 000.0 7 200.0 4 900.0 5 600.0 4 800.0 1 Päiväluoton enimmäismäärä. Tämän ylittävä rahoitus edellytti obligaatioiden termiinikauppoja. 2 Lisäkorko oli 8% 1. 2.- 31. 5. 19"80 ja 10% 1. 6. 1980 lähtien. 7 V aitioneuvosto päätti ryhtyä kantamaan investointi veroa eräistä talonrakennustöistä marraskuun 3. päivästä lukien. Suomen Pankki ilmoitti lokakuussa rahalaitoksille edellyttävänsä, etteivät nämä myötävaikuttaisi sellaisten rakennushankkeiden rahoittamiseen, jotka kuuluvat voimaan tulevan investointiveron piiriin. Lokakuussa Suomen Pankki päätti myöntää rahalaitoksille korotonta käteisvaraluottoa nii den hallussa olevien kassavarojen rahoittamiseksi, jotta voitaisiin vähentää tarpeetonta käteisrahan käsittelyä ja kuljetusta (ks. s. 25-26). Marraskuussa rahalaitoksille annettiin uudet luottopoliittiset ohjeet. Keskuspankkipolitiikan keskeiseksi lähiajan tavoitteeksi nähtiin inflaation hillintä ja vaihtotasevajauksen rajoittaminen. Vuonna 1981 rahalaitosten edellytettiin tähtäävän siihen, ettei keskuspankkirahoituksen käyttö lisäänny. Tämän katsottiin vaativan rahalaitoksilta toistaiseksi kaikilta osin luottopyyntöjen tiukkaa karsintaa. Edellytettiin, että uusia luottoja myönnettäisiin lähinnä kannattavien tuotannollisten investointien rahoitukseen. Lisäksi todettiin, että rahapolitiikan linjaa joudutaan tiukentamaan, ellei talouden tasapainottomuuksien torjunnassa saada riittävää tukea talouspolitiikan muilta lohkoilta. Vuoden lopulla tarkistettiin jälleen keskuspankkirahoituksen ehtoja rahamarkkinoiden tilapäisen kevenemisen ehkäisemiseksi. Liikepankkien peruskorkoisten keskuspankkiluottokiintiöiden yhteismäärä alennettiin joulukuun alusta lukien 700 milj. markasta 600 milj. markkaan, mikä vähensi lisäkorottoman päiväluotan käyttöoikeuden yhteismäärää 500 milj. markkaa. Samassa yhteydessä korotettiin kassavarantovelvoite 4.6 prosenttiin marraskuun lopun ottolainauskannasta. Pankkivaltuusmiehet jatkoivat marraskuussa johtokunnan oikeutta hyvittää päivätalletuksille ja toisaalta veloittaa päiväluotoista vuotuista korkoa siten, että kyseinen korko on 1. 1. 19811ukien enintään 15 prosenttiyksikköä kulloistakin peruskorkoa korkeampi. Päiväluotoista on veloitettava vähintään peruskorko. Aikaisemmasta poiketen päätös ei ollut määräaikainen vaan on voimassa toistaiseksi. Joulukuussa Suomen Pankki päätti alentaa kausivaihteluiden vuoksi liikepankkien keskuspankkiluoton kiintiöitä tammikuun 1981 ajaksi 10 %. Päiväluottoihin sovelletut lisäkorkorajat alenivat vastaavasti. Koko keskuspankkirahoituksestaan liikepankit maksoivat vuonna 1980 nettomääräisesti keskimäärin 12.4 prosentin koron. 1 Vastaava korko vuonna 1979 oli 9.0 %. Keskuspankkirahoituksen keskimääräisen koron ja peruskoron välinen ero kasvoi edellisen vuoden 1.4 prosenttiyksiköstä 3.2 prosenttiyksikköön vuonna 1980. 1 Keskuspankkirahoituksen keskimääräistä korkoa laskettaessa otetaan keskuspankkiluotosta maksetun koron ohella huomioon päiväluottomarkkinoiden käytön liikepankeille aiheuttamat nettokustannukset ja obligaatioiden termiinikauppojen kurssierot.

8 Päiväluottokorko oli tammikuussa keskimäärin lähes 13 %. Helmikuun alusta lukien päiväluottokoron luonne muuttui keskuspankkirahoitusjärjestelmän uudistuksen myötä, kun korko ei enää päiväluottojen lisäkorkojen takia kuvannut marginaalirahoituksen hintaa. Helmikuussa päiväluottokorko laski keskimäärin 11 prosenttiin, josta se kevään aikana nousi 12.5 prosenttiin. Tällä tasolla se pidettiin loppuvuoden ajan. Suomen Pankilla oli sijoituksia päiväluottomarkkinoilla koko vuoden ajan. Päiväluottojen kysyntä oli vuoden aikana keskimäärin 4 181 milj. markkaa ja päivätalletusten tarjonta 868 milj. markkaa. Päiväluottokorko oli keskimäärin 12.4 % ja luoton käyttäjien maksama korko korontasauksen jälkeen ilman lisäkorkoja keskimäärin 12.1 %. Kassavarantovelvoite korotettiin vuoden aikana edellä selostetulla tavalla asteittain 3.2 prosentista 4.6 prosenttiin ottolainauksesta. Marraskuun lopun ottolainauskannan perusteella määräytyneitä kassavarantotalletuksia oli joulukuun lopus sa 3 317 milj. markkaa. Niiden lisäys vuoden aikana oli 1 553 milj. markkaa. Valtiolle myytyjä talletustodistuksia oli kertomusvuoden alussa liikkeessä 1 700 milj. markkaa. Kesällä talletustodistusten määrä oli korkeimmillaan yli 3 mrd. markkaa mutta väheni sen jälkeen ja oli vuoden lopussa 1 900 milj. markkaa. Rahapolitiikkaan läheisesti liittyviä valtioneuvoston toimenpiteitä kertomusvuoden aikana olivat vientitalletusten ja investointiveron ohella investointivarauksia ja suhdannetalletuksia koskevat päätökset. Huhtikuussa valtioneuvosto jatkoi kertomusvuoden loppuun erityislupaa, jonka perusteella investointivaraus saa olla enintään 70 % tilikauden voitosta. Lokakuussa valtioneuvosto päätti jatkaa kyseistä erityislupaa aina maaliskuun 1981 loppuun asti. Pankkivaltuusmiehet päättivät pidentää vastaavasti sitä aikaa, jolta tehdyille investointitalletuksille Suomen Pankki maksaa lain säätämää vähimmäiskorkoa korkeamman koron. Tämä on puolitoista prosenttiyksikköä Suomen Pankin peruskorkoa alempi. Valtioneuvosto päätti kesäkuussa suhdannetalletusten perimisestä lokakuun alusta lukien. Suomen Pankkiin tehtäville yritysten suhdannetalletuksille maksetaan lainmukainen 3 prosentin vuotuinen korko. Suhdannetalletuksia kertyi vuoden loppuun mennessä 37 milj. markkaa. Vientitalletusten määrä oli vuoden päättyessä 110 milj. markkaa. Suomen Pankin huhtikuussa vuonna 1978 valtiolle myöntämää 700 milj. markan lainaa nostettiin tammikuussa 354 milj. markkaa. Lainaa kuoletettiin yhteensä 188 milj. markkaa ja sen määrä vuoden lopussa oli 512 milj. markkaa. Erityisrahoitusjärjestelyt Suomen Pankin pysyvien erityisrahoitusjärjestelyjen, kotimaisten toimitusten (KTR-luotot), uusvientiluottojen ja lyhytaikaisten vientiluottojen rahoituksen, ehtoja täsmennettiin eräiltä osin vuoden aikana. Lisäksi niiden korkoja nostettiin peruskoron korotusta vastaavasti. Järjestelyjen luottokanta oli vuoden lopussa yhteensä 3 087 milj. markkaa eli 40 % suurempi kuin vuotta aiemmin. KTR-luotoilla rahoitetaan kotimaisen teollisuuden pääomatavaratoimituksia kotimaisille tilaajille. Rahoitusjärjestelyn tarkoituksena on toimitusluottojen osalta turvata suomalaisille yrityksille ulkomaisten valmistajien kanssa tasaveroiset kilpailuedellytykset kotimaan markkinoilla. Järjestelyyn osallistuvat Suomen Pankki, liikepankit ja Postipankki. KTR-luottojen korkoa nostettiin helmikuun alusta peruskorkoa vastaavasti 9 1;:4 prosenttiin. Suomen Pankin osuus kauppahinnan luetotettavasta osasta pidettiin edelleen 50 prosenttina. Vilkkaana jatkuneen investointitoiminnan johdosta KTR-luottoja varattiin vuoden aikana 2 321 milj. markkaa eli suurin piirtein saman verran kuin edellisenä vuonna. Varauksista oli edelleen hallitseva osuus metsäteollisuuden koneilla, 56%, ja aluksilla, 19 %. Vuoden päättyessä luotanvarauksia oli 2 421 milj. markkaa. KTR-luottoja nostettiin vuoden aikana yhteensä 1 869 milj. markkaa eli kaksi kertaa niin paljon kuin edellisenä vuonna. Vuoden lopussa Suomen Pankin rahoitusosuus KTRluottokannasta oli 1 561 milj. markkaa. Uusvientiluotoilla rahoitetaan pienen ja keskisuuren teollisuuden viennin kasvusta johtuvaa valmistuksenaikaisen käyttöpääoman lisätarvetta. Rahoittajapankin uusvientiluotosta perimä korko nousi helmikuun alusta 8 1;2 prosenttiin. Uusvientiluottojen luottokanta kasvoi vuoden aikana 44 % ja oli vuoden päättyessä 449 milj. markkaa. Tekstiili-, vaatetus- sekä nahkateollisuuden osuus luottokannasta oli 32

9 %, metalli- ja konepajateollisuuden 27 % ja turkistarhauksen 11 %. Vuoden päättyessä uusvientiluottoasiakkaiden lukumäärä oli 1 883, joista turkistarhaajia oli 1 210. Lyhytaikaisten vientiluottojen rahoitusjärjestely on tarko1tettu vaihdettavina valuuttoina maksettavan viennin yhteydessä ulkomaiselle ostajalle myönnetyn, enintään 24 kuukauden vientiluotan rahoittamiseen. Rahoituksesta yrityksiltä perittäviä korkoja nostettiin helmikuun alusta yleisen koronkorotuksen yhteydessä 8 lh prosenttiin enintään 12 kuukauden vientitcoimituksissa ja 9 prosenttiin yli 12 kuukauden viendtoimituksissa. Lyh)"taikaisten vientiluottojen rahoitusjärjestelyn luottokanta factoring-yhtiöille myönnettävä rahoitus mukaan luettuna kasvoi vuoden aikana 15 % ja oli vuoden lopussa 1 078 milj. markkaa. Luottokannan kasvu ajoittui vuoden jälkipuoliskolle, jolloin kotimaisen ja ulkomaisen rahoituksen korkoero uudelleen tuntuvasti suureni. Vuoden lopussa koko luottokannasta oli metallituote- ja konepajateollisuuden osuus 44 %, tekstiili-, vaatetus- ja nahkateollisuuden 14 % sekä metalliteollisuuden 12 %. Rahoitusta kä)"tti vuoden lopussa 697 yritystä. Suomen Pankin valuuttapolitiikka Kehitys kansainvälisillä valuutta- ja rahoitusmarkkinoilla Kansainväliset valuutta- ja rahoitusmarkkinat olivat vuonna 1980 edellisten vuosien tapaan epävakaat. Epävarmuus aiheutui ennen kaikkea dollarin korkotason nopeista ja suurista muutoksista. Ne taas johtuivat pääasiassa Yhdysvalloissa omaksutusta uudesta rahapolitiikan toimintalinjasta. Vuoden alkaessa amerikkalaisten pankkien parhailta asiakkailtaan perimä lyhytaikainen antolainauskorko eli ns. prime rate oli 15 %. Huhtikuuhun mennessä korko oli noussut jo 20 prosenttiin. Tämän jälkeen korot laskivat nopeasti ja kesällä tämä peruskorko oli alimmillaan 10 ~ %. Toisella vuosipuoliskolla korkotflso alkoi uudestaan nousta ja joulukuussa peruskorko saavutti uuden huipun 21 1,-2 %. Euromarkkinoilla dollarin talletuskorko seurasi tätä kehitystä suhteellisen kiinteästi. Dollarin ja muiden valuuttojen korkoerot vaihtelivat huomattavasti. Korkoerojen muu- tokset ovat lähes koko vuoden vaikuttaneet hallitsevasti valuuttakurssien muutoksiin. Muilla tekijöillä, kuten inflaation ja kauppataseen kehityksellä, oli selvästi pienempi vaikutus kuin aikaisempina vuosina, mikä näkyi mm. Englannin punnan arvon nousuna. Vaikka Englannin inflaatiokehitys oli nopeaa, punta vahvistui vuoden aikana dollariin nähden 7 %. Puntaa tukivat keskimäärin korkean korkotason lisäksi myös Englannin kasvaneet öljytulot. Muista tärkeistä valuutoista Saksan markka heikkeni 13 % dollariin nähden huolimatta maan suhteellisen alhaisesta inflaatiosta. Tämä johtui markan ja dollarin huomattavasta korkoerosta sekä Saksan Iiittotasavallan vaihtotaseen alijäämän suuresta kasvusta. Euroopan talousyhteisön valuuttajärjestelmässä Saksan markka oli ajoittain aivan alarajansa tuntumassa ja keskuspankki joutui tukemaan sen arvoa. Saksan markan kehitystä noudatteleva Sveitsin frangi heikkeni dollariin nähden 11 %. Japanin jeni vahvistui dollariin nähden eniten eli 15 %. Edellisenä vuonna se oli heikentynyt peräti 20 %. Jenin arvoa nostivat Japanin inflaation tuntuva hidastuminen ja kauppataseen vahvistuminen. Myös öljyntuottajamaiden huomattavat sijoitukset Japanin markkinoille tukivat jenin kurssia. Kullan hinnan vuonna 1979 alkanut voimakas spekulatiivinen nousu taittui vuoden 1980 alussa. Tammikuussa kullan hinta oli vielä 840 dollaria unssilta, mutta se aleni vuoden loppuun mennessä 588 dollariin unssilta. Dollarikorkojen suuresta vaihtelusta huolimatta julkistettujen lainojen määrä kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla oli lähes yhtä suuri kuin vuotta aiemmin eli noin 120 mrd. dollaria. Lainojen todellinen määrä oli vieläkin suurempi, sillä kertomusvuonna kahdenväliset rahoitusjärjestelyt lisääntyivät. Korkeat korot ja niiden vaihtelut vähensivät lainanottoa euroluottomarkkinoilla. Julkistettujen euroluottojen kokonaismäärä jäi noin 78 mrd. dollariin eli 6 % edellisvuoden määrää pienemmäksi. Öljyä tuovien kehitysmaiden korkea velkaantumisaste alkoi rajoittaa niiden lainanottoa euromarkkinoilla. Teollisuusmaiden lainanotto sitä vastoin kasvoi. Markkinatilanteen vaihteluista huolimatta ulkomaiset obligaatioemissiot kasvoivat hieman edellisvuotisista, yhteensä noin 42 mrd. dollariin. Tästä määrästä kansainvälisten eli euroobligaatioiden osuus oli edelleen suurin eli noin 24 mrd. dollaria. Vaihtuvakorkoiset dol- 2 1681001350

10 lariobligaatiot kasvoivat euromarkkinoilla nopeimmin. Sveitsin, Saksan ja Japanin obligaatiomarkkinat säilyivät edelleen merkittävinä pääoman lähteinä ja ulkomaisten emissioiden yhteismäärä näillä markkinoilla oli likimain yhtä suuri kuin edellisenäkin vuonna. Valuuttakurssipolitiikka ja kotimaiset valuuttamarkkinat Kotimaiset valuuttamarkkinat olivat vuoden 1980 aikana varsin rauhalliset ja Suomen Pankin vaihdettavan valuuttavarannon muutokset pieniä ulkomaisista häiriötekijöistä huolimatta. Vaihdettava varanto oli pienimmillään tammikuussa 7 153 milj. markkaa ja suurimmillaan heinäkuussa 8 065 milj. markkaa. Kotimaisten valuutta- ja rahamarkkinoiden kehitystä häidtseviä odotustekijöitä lievennettiin luomalla valuuttaindeksille yhtä suuri liikkumatila kumpaankin suuntaan. Tammikuun 30. päivänä valtioneuvosto päätti Suomen Pankin esityksestä alentaa valuuttaindeksin vaihtelualueen rajoja noin 2 %. Valuuttaindeksin uusiksi rajoiksi tulivat 112.0 ja 119.0. Tätä ennen ne olivat olleet 114.0 ja 121.0. Valuuttaindeksiluku pidettiin kuitenkin muuttumattomana pisteluvussa 115.4. Tuonti- ja vientihintojen jatkuvan, nopean nousun aiheuttamien kotimaisten inflaatiopaineiden hillitsemis,eksi Suomen Pankin johtokunta päätti alentaa maaliskuun 25. päivänä valuuttaindeksilukua pisteluvusta 115.4 pistelukuun 113.1, jossa indeksin kuukausikeskiarvo oli edelleen vuoden 1980 lopussa. Valuuttaindeksiluvun kuukausikeskiarvot vuonna 1980 (1974 = 100) tammikuu... 115.4 heinäkuu 113.1 helmikuu... 115.4 elokuu.... 113.1 maaliskuu... 115.0 syyskuu.... 113.1 huhtikuu.... 113.1 lokakuu... 113.1 toukokuu... 113.1 marraskuu... 113.1 kesäkuu..... 113.1 joulukuu 113.1 Vuoden aikana eri valuuttojen markkakurssit vaihtelivat kansainvälisen kurssirakenteen muutoksia myötäillen huomattavasti. Valuuttaindeksillä ilmaistu markan ulkoinen arvo vahvistui 2 %. Dollarin markkakurssi nousi 3.5 % ja Englannin punnan 11.1 %. Ruotsin kruunu sitä vastoin heikkeni vuoden aikana markkaan nähden 1.9 %, Saksan markka 8.7% ja Neuvostoliiton rupla 1.3 %. Valuuttojen termiidimarkkinat olivat vuoden alkukuukausina rauhalliset. Suomen Pankin noteeraamat dollarin termiidikurssit perustuivat koti- ja ulkomaisten korkojen eroon eli ns. korkopariteettiin. Huhtikuun 1. päivänä Suomen Pankki vetäytyi vaihdettavien valuuttojen termiidimarkkinoilta eikä enää noteerannut valuuttapankkeja varten dollarille termiinikursseja. Tämän jälkeen pankin voimassa olevien dollarimääräisten termiidisopimusten saldot alenivat vähitellen vuoden aikana. Samalla tulivat voimaan Suomen Pankin antamat uudet termiinimarkkinoita koskevat ohjeet. Näiden tarkoituksena oli muuttaa vaihdettavien valuuttojen termiinimarkkinat sellaisiksi, että ne normaalioloissa ovat valuuttapankkien hoidettavina. Termiinimarkkinat toimivat tämän jälkeen teollisuusmaissa yleisesti noudatetun käytännön mukaisesti. Samassa yhteydessä pankeille annettiin ohjeet suurimmista sallittavista avoimista valuuttapositioista sekä termiinimarkkinoita ja avoimia positioita koskevasta raportoinoista Suomen Pankille. Termiinimarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi pankeille annettiin samalla lupa ulkomaisten luottojen ottoon termiiniostoihinsa liittyvien riskien katteeksi. Termiinimarkkinat ovat toimineet vuoden aikana tyydyttävästi huolimatta dollarin koron voimakkaista vaihteluista. Pankkien noteeraamat termiinikurssit perustuvat ensisijaisesti mainittuun korkopariteettiin, joten dollarin termiinikurssit ovat vaihdelleet suuresti. Suomen Pankki kattaa edelleen pankkien ja niiden asiakkaiden välisiä rupla- ja clearingdollarimääräisiä termiinisopimuksia, sillä pankeilla ei ole muita mahdollisuuksia kattaa näistä sopimuksista syntyviä valuuttariskejä. Suomen Pankilla oli vuoden lopussa ruplamääräisiä termiidisaatavia 102 milj. ruplaa eli 96 milj. ruplaa edellisvuotisia enemmän. Ruplamääräiset termiinivelat olivat 15 milj. ruplaa eli 1.5 milj. ruplaa suuremmat kuin edellisen vuoden lopussa. Suomen Pankin vaihdettava valuuttavaranto kasvoi kertomusvuonna 1 357 milj. markkaa ja oli vuoden päättyessä 7 798 milj. markkaa. Varannon lisäys johtui pääasiassa siitä, että vaih-

11 Valuuttojen myyntikurssit vuosien 1979 ja 1980 lopussa, mk New York.... Montreal.... Lontoo... Dublin.... Tukholma.... Oslo.... Kööpenhamina.... Frankfurt a.m.... Amsterdam.... Bryssel.... Ziirich.... Pariisi.... Rooma.... Wien.... Lissabon.... Madrid.... Tokio...... Reykjavik.... Moskova, clearing.... Valuuttalaji USD 1 CAD 1 GBP 1 IEP 1 SEK NOK DKK DEM NLG BEC 2 BEU CHF FRF ITL ATS,pTE ESP JPY ISK SUR' 31. 12. 1979 3.720 3.178 8.294 7.998 89.90 75.50 70.00 215.50 195.40 13.330 12.850 233.00 92.90 0.465 30.00 7.60 5.65 1.563 0.96 5.774 31. 12. 1980 3.849 3.240 9.216 7.350 88.20 74.75 64.60 196.70 180.40 12.290 12.260 217.90 85.45 0.420 27.75 7.45 4.88 1.898 0.66 5.701 1 Yhdeltä yksiköitä, muut 100 yksiköitä. 2 Kaupallinen kurssi. 3 Ei-kaupallinen kurssi. dettavat valuuttasaamiset kasvoivat 863 milj. markkaa 3 841 milj. markkaan. Tammikuun 1. päivästä 1980 lähtien varantoon luetut ulkomaiset joukkovelkakirjat lisääntyivät 376 milj. markkaa ja olivat vuoden lopussa 2 125 milj. markkaa. Suomen Pankin sidottu varanta supistui kertomusvuoden aikana 79 milj. markkaa. Vuosina 1975 ja 1976 Kansainväliseltä valuuttarahastolta nostettuja öljyluottoja ei kertomusvuonna lyhennetty. Niitä oli vuoden lopussa käytössä 325 milj. markkaa. Vuoden 1980 päättyessä Suomen Pankilla oli ulkomaisten pankkien kanssa valmiiksi neuvoteltuja, valuuttavarannon tukemiseen tarvittaessa käytettävissä olevia luottovarauksia yhteensä 1 350 milj. Yhdysvaltain dollaria. Kertomusvuoden lopussa luottovarauksia ei ollut käytössä. Pitkäaikaiset pääomanliikkeet ja ulkomainen velka Pitkäaikaisen pääoman tuonti jäi vuonna 1980 huomattavasti ennakoitua pienemmäksi. Yritykset toivat pitkäaikaista pääomaa suhteellisen vähän investointiensa huomattavasta kasvusta huolimatta. Investointien rahoittamista ulkomaisella luotolla vähensivät kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla vuoden ensimmäisellä puoliskolla ja syksyllä vallinneet korkeat korot sekä nopeasti vaihdelleet valuuttakurssiodotukset. Lisäksi pääomantuontitarvetta vähensivät korkeasuhdanteen aikana parantunut yritysten tulorahoitus ja syksyyn saakka liikkumavaraa tarjonneet kotimaiset rahoitusmarkkinat. Kesäkuukausia lukuun ottamatta kotimaisen rahoituksen kustannukset olivat lisäksi ulkomaisia edullisemmat. Pitkäaikaisen pääoman tuonnilla rahoitettiin ensisijaisesti metsä- ja metalliteollisuuden uusinta- ja laajennusinvestointeja. Valtion pääomantuonti ajoittui lähes kokonaan vuoden ensimmäiselle neljännekselle. Valtio toi ulkomaista pääomaa jonkin verran vähemmän kuin edellisenä vuonna eli nettomääräisesti 1.6 mrd. markkaa.

12 Suomen ulkomainen velka vuosien 1977-1980 lopussa, milj. mk Pitkäaikainen bruttovelka 1 0 1 30 1977 356 Pitkäaikainen bruttosaatava 1... 4 615 Pitkäaikainen nettovelka................. 25 741 Lyhytaikainen bruttovelka Lyhytaikainen bruttosaatava 1 0 0 01 1 16 0 0 14 000 617 Lyhytaikainen nettovelka ( +) / nettosaatava (-) +1383 Koko ulkomainen nettovelka 0 27124 % BKT:sta markkinahintaan... 21.3 1978 35 444 5 784 29 660 15 159 19 332-4173 25 487 18.2 1979 35 371 6 696 28 675 19 489 23 538-4049 24 626 15.3 1980 36 522 7 729 28 793 31 430 2 30 430 2 +1 000 2 29 793 2 15.9 2 1 Pitkäaikaisen velan ja saatavan saldot on laskettu saldopäivämäärän kurssin mukaan. 2 Ennakkotieto. Suomen ulkomainen nettovelka kasvoi ennakkotietojen mukaan kertomusvuoden aikana 5.2 mrd. markkaa ja oli vuoden lopussa 29.8 mrd. markkaa. Pitkäaikainen ulkomainen nettovelka kasvoi 0.2 mrd. markkaa, joten pääosa, 5.0 mrd. markkaa, oli lyhytaikaisen nettovelan kasvua. Tähän vaikutti kauppataseen heikkenemiseen liittyvä yritysten kauppaluottovelan kasvu. Ulkomaisen nettovelan osuus markkinahintaisesta bruttokansantuotteesta nousi 0.6 prosenttiyksikköä ja oli vuoden lopussa 15.9 %. Suomen luottokelpoisuus kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla säilyi hyvänä. Suomen pitkäaikainen ulkomainen bruttovelka oli kertomusvuoden lopussa 36.5 mrd. markkaa. Nostot olivat 1.2 mrd. markkaa kuoletuksia suuremmat. Velasta oli vuoden lopussa Yhdysvaltain dollareina 44 %, Sveitsin frangeina 12% ja Saksan markkoina 11 %. Loppuosa velasta jakaantui noin 20 valuutan kesken. Pitkäaikaista ulkomaista pääomaa nostettiin noin viidennes vähemmän kuin edellisenä vuonna eli 5.5 mrd. markkaa, josta suomalaiset obligaatioemissiot ulkomailla olivat 1.5 mrd. markkaa. Ulkomailta nostettiin kertomusvuonna seuraavat 7 suomalaista obligaatiolainaa: Suomen valtio.... Suomen valtio.... Suomen valtio.... Suomen valtio.... Suomen Vientiluotto Oy.. Suomen valtio.... Suomen Teollisuuspankki Oy 1 Laskettu liikkeeseen joulukuussa 1979. 150 milj. DEM 1 75 milj. NLG 20 mrd. JPY 15 mrd. JPY 50 milj. USD 80 milj. CHF 50 milj. DEM Pitkäaikaisia tuontiluottoja nostettiin 0.5 mrd. markkaa eli saman verran kuin edellisenä vuonna. Pitkäaikaista bruttovelkaa kuoletettiin kertomusvuonna noin viidennes vähemmän kuin edellisvuonna eli 4.3 mrd. markkaa. Korkean kansainvälisen korkotason johdosta velan korkomenot lisääntyivät 6% 3.2 mrd. markkaan. Rahoituslainojen painotettu keskikorko nousi kertomusvuoden aikana 9.2 prosentista 9.6 prosenttiin. Ulkomaisten yritysten suorat nettosijoitukset Suomeen olivat 104 milj. markkaa eli saman verran kuin edellisenä vuonna. Suomeen tehtyjen suorien nettosijoitusten yhteenlaskettu arvo oli vuoden 1980 päättyessä 2.1 mrd. markkaa. Tällöin Suomessa toimi 926 sellaista yritystä, joissa ulkomaisen omistuksen osuus oli yli 20 %. Suomen pitkäaikainen ulkomainen bruttosaatava kasvoi 15 % ja oli kertomusvuoden lopussa 7.7 mrd. markkaa. Suurimpana eränä, 3.9 mrd. markkaa, saatavakannasta olivat vientiluotot, joiden nettolisäys oli 0.4 mrd. markkaa. Rahoituslainasaatavat pysyivät lähes ennallaan 0.3 mrd. markkana. Kehitysluottosaatavat vähenivät edelleen. Kertomusvuoden aikana niitä muutettiin lahja-avuksi 49 milj. markkaa, joten kehitysluottojen kanta vuoden päättyessä oli 55 milj. markkaa. Suomalaisten yritysten suorat nettosijoitukset ulkomaille olivat kertomusvuoden aikana 481 milj. markkaa, joka oli lähes yhtä paljon kuin edellisenä vuotena. Kertomusvuoden päättyessä ulkomaille tehtyjen suorien nettosijoitusten yhteenlaskettu arvo oli 2.8 mrd. markkaa.

13 Tällöin ulkomailla oli 1 052 sellaista yritystä, joissa suomalaisen omistuksen osuus oli yli 20%. Lyhytaikaiset pääomanliikkeet Vuoden alkukuukausina lyhytaikaisen pääoman tuonti oli vähäistä. Kauppaluottojen nettosaatava lisääntyi kesään saakka, lähinnä koska kansainvälinen korkotaso oli varsin korkea. Lyhytaikaista pääomaa tuotiin kauppaluottoina noin 1.6 mrd. markkaa. Pankkien kautta lähinnä ulkomaankaupan rahoitukseen tarkoitetun lyhytaikaisen pääoman tuonti kasvoi toukokuusta alkaen, kunnes dollarikorkojen uusi nousu loppuvuodesta jälleen vaimensi pääomantuontihalukkuutta. Koko vuoden aikana valuuttapankkien ulkomainen nettovelka lisääntyi noin 4 mrd. markkaa. Valuutantarkkailuun liittyvät toimenpiteet Ulkomaankaupan maksuliikenteen jälkiseurannan tehostamiseksi otettiin huhtikuun 1. päivänä 1980 käyttöön ulkomaankaupan yhtenäistetty tietojärjestelmä. Järjestelmän käyttöönoton edellyttämät muutokset valuuttamääräyksissä tulivat voimaan samanaikaisesti. Lokakuussa Suomen Pankki päätti laajentaa valuuttapankeille myönnettyä oikeutta myydä valuuttaa lähinnä tiettyjen juoksevien maksujen suorittamiseksi. Joulukuussa Suomen Pankki asetti pankeille kiintiöt, joiden puitteissa ne voivat ottaa ulkomaisilta pankeilta luottoja käytettäv,äksi luotonantoon tuojille tuonnin maksamiseksi käteisellä. Toimenpiteen tavoitteena oli kotimaisen rahapolitiikan tukeminen ja samalla myös pankkien kautta tapahtuvan lyhytaikaisen pääoman tuonnin aiempaa tehokkaampi valvonta. Molemmat päätökset tulivat voimaan vuoden 1981 alusta. Valuuttalain voimassaoloaikaa jatkettiin joulukuun 30. päivänä annetulla lailla vuoden 1985 loppuun. Kahdenkeskiset maksujärjestelyt Suomella oli vuoden 1980 päättyessä kahdenkeskiset maksusopimukset kahdeksan sosialistisen maan kanssa. Sopimusten mukaan oli tilivaluuttana Neuvostoliiton kanssa clearingrupla, Bulgarian, Romanian, Saksan demokraat- tisen tasavallan ja Unkarin kanssa clearingdollari sekä Kiinan kansantasavallan kanssa clearingmarkka. Puolan ja TSekkoslovakian kanssa jatkettiin maksujärjestelyä, jonka mukaisesti tilit pidettiin vapaasti vaihdettavina Yhdysvaltain dollareina. Suomen ja Mongolian kansantasavallan kauppasopimuksen mukaan maiden väliset maksut hoidettii:n Suomen Pankissa ja Mongolian kes kuspankissa pidettävien tilien kautta vaihdettavina Yhdysvaltain dollareina. Suomen Pankin tase ja tuloslaskelma Ulkomaat Suomen Pankin vaihdettava valuuttavaranto kasvoi vuoden 1980 aikana 1 357 milj. markkaa 7 798 milj. markkaan. Varannon lisäys johtui pääasiassa siitä, että vaihdettavat valuuttasaamiset kasvoivat 863 milj. markkaa 3 841 milj. markkaan. Ulkomaiset joukkovelkakirjat, jotka kertomusvuoden alusta lähtien on luettu vaihdettavaan valuuttavarantoon, lisääntyivät 376 milj. markkaa ja niiden määrä oli vuoden lopussa 2 125 milj. markkaa. Vaihtotaseen alijäämän kasvusta ja kansainvälisten korkojen suurista vaihteluista huolimatta vaihdettava varanto pysyi vuoden aikana huomattavan vakaa: na. Muista vaihdettavan varannon eristä kulta pysyi ennallaan 1 073 milj. markkana, varantaosuus Kansainvälisessä valuuttarahastossa kasvoi 155 milj. markkaa ja erityiset nosto-oikeudet vähenivät 33 milj. markkaa. Sidotuilla valuuttatileillä oli vuoden lopussa nettovelkaa 757 milj. markkaa. Nettovelka kasvoi vuoden aikana 79 milj. markkaa. Sidotut valuuttasaamiset lisääntyivät 54 milj. markkaa 208 milj. markkaan ja sidotut valuuttavelat 133 milj. markkaa 965 milj. markkaan. Suomen Pankin muut ulkomaiset saamiset, jotka käsittävät vain markkaosuuden Kansainvälisessä valuuttarahastossa, Lisääntyivät 486 milj. markkaa 1 540 milj. markkaan. Tämä johtui Suomen jäsenosuuden korotuksesta Kansainvälisessä valuuttarahastossa. Suomen Pankin muut ulkomaiset velat kasvoivat 612 milj. markkaa 2 430 milj. markkaan. Näistä Kansainvälisen valuuttarahaston markkatilit lisääntyivät em. jäsenosuuskorotuksen johdosta 479 milj. markkaa 1 864 milj. markkaan ja osoitetut erityiset nosto-oikeudet nousivat 133 milj. markkaa 566 milj. markkaan lisäosoitusten vuoksi.

14 Kulta... Erityiset nosto-oikeudet.... V aranto-osuus Kansainvälisessä valuuttarahastossa.... Ulkomaiset joukkovelkakirjat.... Vaihdettavat valuutat.... Sidotut valuutat.... Kulta- ja valuuttasaamiset.... Markkaosuus Kansainvälisessä valuuttarahastossa....... Muut ulkomaiset saamiset.... Ulkomaiset saamiset yhteensä...... Vaihdettavat tilit.... Sidotut tilit.... Valuuttavelat Kansainvälisen valuuttarahaston markkatilit.. Osoitetut erityiset nosto-oikeudet.... Määräaikaiset velat.... Muut ulkomaiset velat...... Ulkomaiset velat yhteensä.... Ulkomaiset nettosaamiset...... Ulkomaiset tilit milj. mk 31. 12. 1979 1073 430 225 1 749 2 978 154 6 609 1054 1054 7 663 14 832 846 1 385 433 1 818 2 664 4 999 31. 12. 1980 1073 397 380 2125 3 841 208 8 024 1540 1540 9564 18 965 983 1864 566 2 430 3 413 6151 Muutos 33 155 + 376 863 + 54 + 1415 + 486 + 486 + 1901 + 4 + 133 + 137 + 479 + 133 + 612 + 749 + 1152 Suomen Pankin ulkomaiset nettosaamiset kasvoivat 1 152 milj. markkaa siten, että ulkomaiset saamiset lisääntyivät 1 901 milj. markkaa ja ulkomaiset velat 749 milj. markkaa. Vuoden lopussa ulkomaiset nettosaamiset olivat 6 151 milj. markkaa. Rahoituslaitokset Suomen Pankin nettosaamiset rahoituslaitoksilta lisääntyivät 116 milj. markkaa ja olivat 1 611 milj. markkaa vuoden lopussa. Liikepankkien keskuspankkirahoitus kasvoi 29 milj. markkaa 4 132 milj. markkaan. Keskuspankkirahoituksesta kiintiöiden alainen peruskorkoinen shekkitililuotto kasvoi 225 milj. markkaa 458 milj. markkaan, kun taas päiväluotto supistui 196 milj. markkaa 3 674 milj. markkaan. Suomen Pankin päiväluottomarkkinoilla oli vuoden lopussa päivätalletuksia 290 milj. markkaa ja päiväluottoja 3 674 milj. markkaa. Päivätalletusten yhteismäärä oli 841 milj. markkaa ja päiväluottojen 196 milj. markkaa pienempi kuin vuoden 1979 lopussa. Päiväluottojen ja päivätalletusten välisen erotuksen, joka vuoden vaihteessa oli 3 384 milj. mark~ kaa, Suomen Pankki kattoi omalla sijoituksellaan päiväluottomarkkinoille. Tämä oli 645 milj. markkaa suurempi kuin Suomen Pankin vastaava sijoitus edellisen vuoden lopussa. Rahalaitosten kanssa vuonna 1979 solmitun kassavarantosopimuksen mukaisia kassavarantotalletuksia kerättiin lisää 1 553 milj. markkaa, ja vuoden lopussa kassavarantotalletusten kokonaismäärä oli 3 317 milj. markkaa. Näistä oli liikepankkien (pl. OKO ja SKOP) talletuksia 1 162 milj. markkaa, osuuspankkien (ml. OKO) talletuksia 767 milj. markkaa, säästöpankkien (ml. SKOP) talletuksia 981 milj. markkaa sekä Postipankin talletuksia 407 milj. markkaa. Rahoituslaitosten pääomantuontitalletukset, joita vuoden alussa oli 140 milj.

15 Pankkien shekkitilit.... Päiväluotot.... Käteisvaraluotot.... Joukkovelkakirjat.... Muut.... Saamiset rahoituslaitoksilta.... Pankkien shekkitilit.... Päivätalletukset.... Kassavarantotalletukset.... Pääomantuontitalletukset.... Muut.... Velat rahoituslaitoksille.... Nettosaamiset rahoituslaitoksilta.... Rahoituslaitosten tilit milj. mk 31. 12. 1979 233 3 870 408 27 4 538 4 1131 1764 140 4 3 043 1495 31. 12. 1980 481 3 674 643 527 25 5 350 1 290 3 317 108 23 3 739 1611 Muutos + 248 196 643 + 119 2 + 812 3 841 + 1553 32 + 19 + 696 + 116 markkaa, supistuivat 32 milj. markkaa. Käteisvaraluottoa, jota pankeille ruvettiin myöntämään kertomusvuoden marraskuussa, oli vuoden lopussa 643 milj. markkaa. Suomen Pankin omistamat rahoituslaitosten joukkovelkakirjat lisääntyivät 119 milj. markkaa 527 milj. markkaan. Saamisten ja velkojen lisäksi rahoituslaitoksilla on Suomen Pankille vastuita, jotka ovat syntyneet erilaisten rahoitusjärjestelyjen yhteydessä. Suomen Pankin omistamia vekseleitä, joiden maksamisesta pankit ovat vastuussa, ovat vienti- ja uusvientivekselit. Suomen Pan- kin taseessa nämä sisältyvät saam1s11n yrityksiltä eränä "Viennin rahoitus". Vastuisiin kuuluvat myös pankkien antamat takaukset kotimaisten toimitusten rahoitusluottojen maksamisesta. Julkinen sektori Suomen Pankin saamiset julkiselta sektorilta kasvoivat 341 milj. markkaa 1 225 milj. markkaan. Suomen Pankin valtiolle vuonna 1978 myöntämästä 700 milj. markan velkakirjalai- Valtion velkakirjat.... Joukkovelkakirjat.... Valtion metallirahavastuu.... Muut.... Saamiset julkiselta sektorilta.... Shekkitilit.... Suhdannerahastotalletukset.... Suhdannetalletukset.... Pääomantuontitalletukset.... Muut.... Velat julkiselle sektorille.... Nettosaamiset julkiselta sektorilta.... Julkisen sektorin tilit milj. mk 31. 12. 1979 346 145 372 21 884 2 42 339 4 387 497 31. 12. 1980 512 288 403 22 1225 2 545 37 7 591 634 Muutos 166 143 + 31 + 1 + 341 0 + 503 + 37-339 + 3 + 204 + 137

16 nasta valtio nosti loppuosan 354 milj. markkaa tammikuussa. Vuoden lopussa lainan määrä oli 512 milj. markkaa, sillä vuoden jälkipuolella valtio maksoi kuoletuksia yhteensä 188 milj. markkaa. Suomen Pankin omistamat valtion joukkovelkakirjat lisääntyivät 143 milj. markkaa sekä muut saamiset julkiselta sektorilta 1 milj. markkaa. Suomen Pankin velat julkiselle sektorille lisääntyivät 204 milj. markkaa 591 milj. markkaan. Valtion suhdannerahastotalletukset, joita vuoden alussa oli 42 mllj. markkaa, kasvoivat 503 milj. markkaa vuoden lopussa suoritetun 500 milj. markan suhdannerahastosiirron ja koron lisäyksen vuoksi. Toisaalta julkisen sektorin pääomantuontitalletukset, joita edellisen vuoden lopussa oli 339 milj. markkaa, nostettiin kokonaisuudessaan vuoden alkupuolella. Uutena eränä on velkoihin julkiselle sektorille kirjattu suhdannetalletukset, joita valtio alkoi periä yrityksiltä lokakuun alusta lukien. Vuoden loppuun mennessä näitä talletuksia oli kertynyt 37 milj. markkaa. Suomen Pankin nettosaamiset julkiselta sektorilta lisääntyivät 13 7 milj. markkaa ja olivat 634 milj. markkaa vuoden lopussa. Yritykset Suomen Pankin saamiset yrityksiltä lisääntyivät 879 milj. markkaa 3 399 milj. markkaan. Viennin rahoitus, joka sisältää ulkomaiset vekselit ja uusvientivekselit, kasvoi 272 milj. markkaa. Uusvientivekseleiden maara nousi 138 milj. markkaa 449 milj. markkaan ja lyhytaikaisten vientiluottojen määrä 134 milj. markkaa 1 053 milj. markkaan. Kotimaisten toimitusten rahoitus lisääntyi 609 milj. markkaa 1 561 milj. markkaan. Yhteensä näiden kolmen erityisrahoitusjärjestelyn luottokanta kasvoi 881 milj. markkaa 3 063 milj. markkaan. Muista saamisista Suomen Pankin omistamat yritysten joukkovelkakirjat lisääntyivät 15 milj. markkaa ja erittelemättömät saamiset supistuivat 17 milj. markkaa. Velat yrityksille kasvoivat 575 milj. markkaa 978 milj. markkaan. Investointi- ja alushankintatalletukset Hsääntyivät nettomääräisesti 584 milj. markkaa 717 milj. markkaan. Pääomantuontitalletukset supistuivat 171 milj. markkaa. Uutena eränä on velkoihin yrityksille kirjattu vientitahetukset. Valtioneuvoston päätöksen perusteella niitä on koottu yrityksilrtä kesäkuun 1980 alusta lähtien. Vuoden loppuun mennes<sä kyseisiä talletuksia oli kertynyt yhteensä 110 milj. markkaa. Suomen Pankin nettoluotonanto yrityksille kasvoi 304 milj. markkaa ja oli vuoden lopussa 2 421 milj. markkaa. Liikkeessä oleva raha ja talletustodistukset Liikkeessä olevan rahan määrä lisääntyi 579 miljoonaa ja oli vuoden lopussa 4 954 milj. markkaa. Tästä oli setelistöä 4 572 milj. markkaa ja metallirahaa 382 milj. markkaa. Lisäksi tase-erään "Muut velat" sisältyi liikkeessä ole- Yritysten tilit milj. mk Viennin rahoitus.... Kotimaisten toimitusten rahoitus.... Joukkovelkakirjat.... Muut.... Saamiset yrityksiltä.... Investointi- ja alushankintatalletukset.... Pääomantuontitalletukset.... Vientitalletukset.... Muut.... Velat yrityksille.... Nettosaamiset yrityksiltä.... 31. 12. 1979 1230 952 205 133 2 520 133 254 16 403 2 117 31. 12. 1980 1502 1561 220 116 3 399 717 83 110 68 978 2 421 Muutos +272 + 609 + 15-17 + 879 + 584-171 + 110 + 52 + 575 + 304

17 via vanhan rahayksikön määräisiä seteleitä 9 milj. markkaa. Liikkeessä olevien talletustodistusten määrä oli vuoden lopussa 1 900 milj. markkaa eli 200 milj. markkaa suurempi kuin vuotta aikaisemmin. Suomen Pankin nettotase Yhteenvetona edellä suoritetusta taseen kehityksen tarkastelusta esitetään ohessa Suomen Pankin nettotase pääsektoreittain. + + Nettosaamiset ulkomailta... Nettosaamiset rahoituslaitoksilta... Nettosaamiset yrityksiltä... Neutosaamiset julkiselta sektorilta... Nettosaamiset yhteensä... Liikkeessä olevat talletustodistukset... Liikkeessä oleva raha..... Oma pääoma, arvonjärjestelytilit ja muut,tase-erät, net.to... Nettovdat ja oma pääoma yhteensä Nettotaseen erät milj. mk 31. 12. 1979 31. 12. 1980 Muutcs 4 999 6 151 + 1152 1495 1611 + 116 2117 2 421 + 304 497 634 + 137 9108 10 817 + 1709 1700 1900 + 200 4 375 4 954 + 579 3 033 3 963 + 930 9 108 10 817 + 1709 Setelinanto Ensisijainen setelinkate, johon luetaan kultavaranto ja pankin riidattomat ulkomaiset saamiset, lisääntyi vuoden 1980 aikana 1 252 milj. markkaa 7 681 milj. markkaan. Toissijainen setelin:kate, joka käs1ttää katekelpoiset ko- timaiset vekselit, kasvoi 1 136 milj. markkaa ja oli vuoden lopussa ohjesäännön mukaisella ylätajallaan 1 500 milj. markkaa. Täten koko setelina.nto-oikeus lisääntyi 2 388 milj. markkaa. Kun setelinanto-oikeuden käyttö, johon luetaan liikkeessä oleva setelistö, vaadittaessa Setelinanto-oikeus Ensisijainen kate... Toissijainen kate... Yhteensä Setelinanto-oikeuden käyttö Liikkeessä olevat setelit... Vaadittaessa maksettavat sitoumukset... Shekkiluotoista nostamatta... Yhteensä Setelinantovara... Setelinantotase milj. mk 31. 12. 1979 31. 12. 1980 Muutos 6 429 7 681 + 1252 364 1500 + 1136 6 793 9 181 + 2388 4 020 4 572 + 552 884 1089 + 205 1 0 1 4 905 5 661 + 756 1888 3 520 + 1632 maksettavat sitoumukset sekä shekkiluotoista nostamatta oleva määrä, kasvoi yhteensä 756 milj. markkaa, nousi setelinantovara 1 632 milj. markkaa ja oli vuoden lopussa 3 520 milj. markkaa. 3 1681001350 Tilinpäätös Seuraavassa esitetään Suomen Pankin tase täysinä miljoonina markkoina vuosien 1979 j.a 1980 lopussa:

18 Valitaavaa Kulta.... Erityiset nosto-oikeudet.. Varanta-osuus Kansainvälisessä valuuttarahastossa. Ulkomaiset joukkovelkakirjat.... Vaihdettavat valuutat.... Sidotut valuutat.... Kulta ja valuuttasaamiset.. Markkaosuus Kansainvälisessä valuuttarahastossa Muut ulkomaiset saamiset. Pankkien shekkitilit.... Päiväluotot.... Käteisvaraluotot.... Joukkovelkakirjat.... Muut.... Saamiset rahoituslaitaksi/ta Valtion velkakirjat.... Joukkovelkakirjat.... Valtion metallirahavastuu Muut.... Saamiset julkiselta sektorilta Viennin rahoitus.... Kotimaisten toimitusten rahoitus.... Joukkovelkakirjat.... Muut.... Saamiset yrityksiltä.....muut varat.... 31. 12. 1979 31. 12. 1980 1 073 1 073 430 397 225 380 1 749 2 125 2 978 3 841 154 208 6 609 8 024 1054 1 054 233 3 870 408 27 4538 346 145 372 21 884 1230 952 205 133 2 520 73 Tase milj. mk 1540 1540 481 3 674 643 527 25 5350 512 288 403 22 1225 1502 1561 220 116 3 399 80 Vastattavaa Vaihdettavat tilit.... Sidotut tilit.... Valuuttavelat.... Kansainvälisen valuuttarahaston markkatilit... Osoitetut erityiset nostooikeudet.... Määräaikaiset velat.... Muut ulkomaiset velat... Setelit.... Metalliraha.... Liikkeessä oleva raha.... Liikkeessä olevat talletustodistukset.... Pankkien shekkitilit.... Päivätalletukset.... Kassavarantotalletukset... Pääomantuontitalletukset.. Muut.... Velat rahoituslaitoksille... Shekkitilit.... Suhdannerahastotalletukset Suhdannetalletukset.... Pääomantuontitalletukset.. Muut.... Velat julkiselle sektorille.. Investointi- ja alushankintatalletukset......... Pääomantuontitalletukset.. Vientitalletukset.... Muut.... 31. 12. 1979 31. 12. 1980 14 18 832 965 846 983 1 385 1 864 433 566 1 818 4 020 355 4375 1 700 4 1131 1764 140 4 3 043 2 42 339 4 387 133 254 16 2430 4572 382 4 954 1900 1 290 3 317 108 23 3 739 2 545 37 7 591 717 83 110 68 Velat yrityksille......... 403 978 Muut velat............. 13 13 Arvonjärjestelytilit....... 1 252 1 767 Kantarahasto........... 1 400 1 400 Vararahasto............ 636 441 Tilivuoden voitto/tappio.. -195 422 Oma pääoma........... 1 841 Yhteensä 15 678 19 618 Yhteensä 15 678 2 263 19 618

Osakkeet ja osuudet nimellisarvo, mk 31. 12. 1979 31. 12. 1980 Teollisuusosakkeet...................... 106 586 770,- 107 064 170,- Erityisluottolaitosten osakkeet............. 48 816 500,- 48 516 500,- Asunto-osakkeet........................ 1 383 380,- 1 388 720,- Kiinteistöosakkeet...................... 3 488 130,- 2 728 800,- Muut osakkeet ja osuudet......:....:....:......:......:......:..::.10.:...:..0.::.25::...:...9.::.50.:..;' ~-------=1.::..0-=0-=2.::.5...:..9.::..5.::..0?...,_ Yhteensä 170 300 730,- 169 724 140,- SITRAn peruspääoma.... 300 000 000,- 300 000 000,- 19 Suomen Pankin tuloslaskelma kertomusvuodelta ja sitä edeltäneeltä vuodelta on seuraava: Tuloslaskelma mk Korkotuotot 1. 1.-31. 12. 1979 Korot kotimaisista saamisista.... 248 247 619,35 Korot ulkomaisista saamisista.... 359 846 711,88 Korot kotimaisista joukkovelkakirjoista... 63 157 213,96 Korot ulkomaisista joukkovelkakirjoista... 1. 1.-31. 12. 1980 816 164 566,06 433 549 910,37 86 713 334,11 118 176 313,89 158 470 090,41 -----------~------~-~~ Yhteensä 789 427 859,08 1 494 897 900,95 Korkokulut Korot kotimaisista veloista.... 293 967 088,21 562 107 275,05 Korot ja varausprovisiot ulkomaisista veloista 61 586 346,41 53 366 976,66 ~--------~~~~~~------~~ Yhteensä 355 553 434,62 615 474 251,71 Korkokate.... 433 874 424,46 879 423 649,24 M.uut tuotot Provisiot.... 1 979 683,80 1 497 348,08 Kurssierot.... 295 956 122,52 Muut tuotot.... 13 545 699,73 18 285 841,85 ~~~------=-~~~~--------~~~~~ Yhteensä 15 525 383,53 315 739 312,45 Muut kulut Palkat.... 48 895 507,60 57 095 889,99 Sosiaaliturvamaksut.... 3 495 575,45 3 805 265,33 Eläkkeet.... 14 795 589,61 16 925 532,58 Setelien valmistus...... 31 554 134,30 33 699 500,00 Poistot.... 85 856 459,40 42 893 467,75 Kurssierot...... 442 634 491,53 Muut kulut......:. _ _ _._.._...:...:...:...:...:...:...=..::..::.:._:. 16 873 023,96 :~_:_:...::.:::.=-:..:::.::. 18 504 116,81 Yhteensä 644 104 781,85 172 923 772,46 Siirto arvonjärjestelytileille.... 600 000 000,00 Tilivuoden voitto/tappio.... -194 704 973,86 422 239 189,23

20 Pankin omat varat ennen tilivuoden voiton lisäämistä olivat tilinpäätöksen mukaan 1 841 milj. markkaa, mikä oli 195 milj. markkaa vähemmän kuin edellisen vuoden lopussa. Omien varojen vähentyminen aiheutui edellisenä vuonna kirjatusta tappiosta, joka katettiin pankin vararahastosta. Pankin vastuusitoumusten kokonaismäärä oli vuoden päättyessä 622 milj. markkaa eli 158 milj. markkaa pienempi kuin vuoden 1979 lopussa. Pankin taseeseen ei ohjesäännön mukaan ole merkitty pankin omistamien kiinteistöjen, kalustojen eikä osakkeiden ja osuuksien arvoa. Suomen Pankki omistaa mm. pankkikiinteistöt Helsingissä ja niissä kaupungeissa, joissa haarakonttorit toimivat. Pankilla on Vantaan kaupungissa teollisuuskiinteistö, jossa Suomen Pankin setelipaino toimii. Suomen Pankki omistaa myös Mortgage Bank of Finland Oy:n ja Tervakoski Oy:n osakeenemmistöt. Lisäksi pankki on osakkaana mm. Teollistamisrahasto Oy:ssä, Sponsor Oy:ssä sekä eräissä teollisuusyrityksissä. Suomen Pankin omistuksessa on myös Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto, SITRA. Edellisellä sivulla olevassa taulukossa on esitetty pankin omistamien osakkeiden ja osuuksien nimellisarvo! pääryhmittäin vuosien 1979 ja 1980 lopussa. Tuloslaskelman mukaan pankin korkotuotot lisääntyivät 705 milj. markkaa ja olivat yhteensä 1 495 milj. markkaa. Korkotuottojen kasvuun myötävaikuttivat korkotason nousu kotimaassa ja ulkomailla, rahapolitiikan tiukentaminen sekä keskuspankkirahoituksen ja erityisrahoitusjärjestelyjen luottokannan kasvu. Korkotuotoista kotimaisten saamisten korot lisääntyivät 568 milj. markkaa, ulkomaisten saamisten 7 4 milj. markkaa ja joukkovelkakirjojen 64 milj. markkaa. Suomen Pankin korkokulut kasvoivat 260 milj. markkaa 615 milj. markkaan. Korkokulujen lisäys aiheutui kotimaisten velkojen, lähinnä kassavarantotalletusten ja talletustodistusten, kasvusta. Näille maksetut korot lisääntyivät 268 milj. markkaa. Korot ja varausprovisiot ulkomaisista veloista sen sijaan supistuivat 8 milj. markkaa. Korkotuottojen ja korkokulujen erotus eli korkokate kasvoi 446 milj. markkaa ja oli 879 milj. markkaa. Muut tuotot lisääntyivät 300 milj. markkaa 316 milj. markkaan. Valtaosa lisäyksestä oli valuuttojen kurssieroja, joista syntyi tuottoja nettomääräisesti 296 milj. markkaa. Edellisenä vuonna kurssieroista syntyi tappiota 443 milj. markkaa. Muut kulut ilman kurssieroja supistuivat 29 milj. markkaa. Tämä aiheutui poistojen määrän vähentymisestä 86 milj. markasta 43 milj. markkaan. Muut kuluerät sen sijaan kasvoivat 15 milj. markkaa 130 milj. markkaan. Palkat ja sosiaaliturvamaksut lisääntyivät yhteensä 9 milj. markkaa, eläkkeet 2 milj. markkaa, setelien valmistuskulut 2 milj. markkaa ja erittelemättömät kulut 2 milj. markkaa. ArvonjärjestelytHeille pankin tuotoista siirrettiin 600 milj. markkaa. Pankin voitto tilivuodelta oli 422 milj. markkaa. Voitosta on pankin ohjesäännön mukaan ensiksi katettava vuonna 1979 syntyneen tappion aiheuttama 195 milj. markan suuruinen vararahaston vähennys. Jäljelle jäävästä voitosta on siirrettävä vähintään puolet eli 114 milj. markkaa vararahastoon. Vuoden 1981 avaustaseessa on voitosta siirretty vararahastoon ohjesäännön edellyttämä määrä eli 308 milj. markkaa. Muu osa voitosta eli 114 milj. markkaa on siirretty käyttämättömien voittovarojen tilille ja sen käytöstä päättää eduskunta. Pankkivaltuusmiehet ehdottavat, että käytettävissä oleva voiton osa, 113 767 107,68 markkaa, siirrettäisiin valtiovarastoon.

21 Pankkivaltuusmiesten käsittelemiä asioita Tilintarkastus Vuoden 1979 valtiopäivillä valitut tilintarkastajat, kunnallisneuvos Mikko Kaarna, valtiotieteen kandidaatti Erkki Liikanen, järjestösihteeri Erkki Kivimäki, diplomi-insinööri Pentti Mäki-Hakola ja agrologi Håkan Malm, toimittivat 18.-22. helmikuuta 1980 pankin vuoden 1979 tilien tarkastuksen. Tilintarkastajien lausunnon mukaisesti pankkivaltuusmiehet myönsivät johtokunnalle vastuuvapauden pankin hallinnosta vuodelta 1979. Lainausliikkeen ja valuuttakaupan tarkastus Pankkivaltuusmiehet ovat kertomusvuoden aikana toimittaneet johtosääntönsä määräämän pankin lainausliikkeen ja muiden sijoitusten sekä valuuttakaupan tarkastuksen seuraavina aikoina: helmikuun 22., huhtikuun 18., kesäkuun 17., elokuun 5., lokakuun 22. ja joulukuun 18. päivänä. I nventoinnit ja haarakonttorien tarkastukset a) Pääkonttorissa Johtosääntönsä 6 : n mukaisesti pankkivaltuusmiehet ovat toimittaneet pääkonttorin kassojen ja kassahoivien sekä laina- ja vakuuskirjojen ynnä panttien ja talletusten inventoinnit, joissa ei havaittu aihetta muistutuksiin. b) Haarakonttoreissa Pankkivaltuusmiehet ovat valvoneet, että konttorien valvojat ovat inventoineet haarakonttorien käsikassat ja holvit kerran kuukaudessa sekä vekselit, velkakirjat ja pantit vähintään kolmesti vuodessa. Kaikissa haarakonttoreissa on toimitettu pankin johtosäännön 2 :ssä säädetty tarkastus. Längmanin rahastot Pankkivaltuusmiehet ovat hyväksyneet Längmanin rahastojen tilit vuodelta 1979 ja lähettäneet jäljennökset tileistä eduskunnan pankkivaliokunnalle. Huhtikuun 18. päivänä pitämässään kokouksessa pankkivaltuusmiehet hyväksyivät eduskunnan toukokuun 6. päivänä 1969 vahvistamien ohjeiden mukaisesti E. J. Längrnanin B rahastosta vuonna 1977 jaettujen apurahojen tilitykset. Apurahojen oltua edellä mainittujen ohjeiden mukaan haettavina pankkivaltuusmiehet päättivät samassa huhtikuun 18. päivän kokouksessaan, että E. J. Längmanin B-rahastosta kertomusvuonna jakoa varten käytettävissä olleet 62 600 markkaa jaetaan apurahoja anoneille suppeamman pankkivaltuuston ehdotuksen mukaisesti. Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto (SITRA) Pankkivaltuusmiehet ovat hyväksyneet SITRAn tilit vuodelta 1979 ja lähettäneet jäljennökset toimintakertomuksesta, inventaarista ja taseista eduskunnan pankkivaliokunnalle. Suomen Pankin soveltamien korkojen ja päiväluottokoron rajojen korottaminen Tammikuun 29. päivänä lähettämässään kirjelmässä johtokunta totesi, että pankkivaltuusmiehet päättivät kokouksessaan syyskuun 21. päivänä 1979 korottaa korkotasoa 1.25 prosenttiyksikköä saman vuoden marraskuun alusta. Tämän päätöksen jälkeen ovat korot sekä useissa maissa että kansainvälisillä markkinoilla edelleen nousseet, joskin kansainvälisten korkojen nousu näyttää olevan taittumassa. Suo-

22 men taloudellista kehitystä vuonna 1980 koskevien ennusteiden tarkistukset viittaavat aikaisemmin arvioitua selvästi suurempaan vaihtotaseen vajaukseen ja ulkomaisen velkaantumisen uuteen nousuun. Suomen korkotason alhaisuus ja kasvava vaihtotaseen alijäämä aiheuttavat huomattavaa painetta valuuttavarantoa kohtaan. Tällainen kehitys kaventaa mahdollisuuksia harjoittaa tuotantoa ja työllisyyttä tukevaa talouspolitiikkaa vuosina 1981-1982 odotettavissa olevan taantuman lieventämiseksi. Johtokunta ilmoitti käsityksenään, että talouspolitiikan liikkumavaraa ajatellen olisi tarkoituksenmukaista edelleen korottaa korkotasoa yksi prosenttiyksikkö 1. 2. 1980 lukien. Pankkien antolainauskorkoja korotettaisiin yleensä yksi prosenttiyksikkö. Pankkien ottolainauskorkoja edellytettäisiin korotettavan vastaavasti. Edellä sanotun mukaisesti johtokunta esitti, että pankkivaltuusmiehet muuttaisivat 21. 9. 1979 tekemäänsä korkopäätöstä siten, että Suomen Pankin peruskorko korotetaan 8.5 prosentista 9.5 prosenttiin vuodessa ja että muunlaista kotimaista luottoa myönnettäessä veloitettavan koron rajat korotetaan 6 % ja 9 34 prosentista 7 % ja 10 % prosenttiin vuodessa sekä että päiväluottokoron rajat korotetaan 8.5 ja 24 prosentista 9.5 ja 25 prosenttiin. Nämä korotukset tulisivat voimaan 1. päivästä helmikuuta 1980. Pankkivaltuusmiehet käsittelivät johtokunnan esitystä tammikuun 30. päivänä pitämässään kokouksessa. Käytyjen keskustelujen jälkeen johtokunta muutti esitystään siten, että korkotasoa esitettiin korotettavaksi 0.75 prosenttiyksikköä aikaisemmin esitetyn yhden prosenttiyksikön sijasta. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät tämän esityksen ja päättivät muuttaa 21. 9. 1979 tekemäänsä korkopäätöstä siten, että 1. 2. 1980 alkaen Suomen Pankin peruskorko on 9 14 % vuodessa ja muunlaista kotimaista luottoa myönnettäessä veloitettavan koron rajat 7.5 ja 10.5% vuodessa sekä päiväluottokoron rajat 9 14 ja 24 % %. Valuuttaindeksiluvun vaihtelualueen raioien alentaminen Edellä mainitussa tammikuun 30. päivän kokouksessa pankkivaltuusmiehet käsittelivät myös johtokunnan edellisenä päivänä lähettämään kirjelmään sisältyvää esitystä valuuttaindeksiluvun vaihtelualueen rajojen alentamisesta. Johtokunta totesi, että valtioneuvosto päätti 21. 9. 1979 Suomen Pankin esityksestä muuttaa markan ulkoisesta arvosta 28. 10. 1977 antamansa päätöksen 4 :n, sellaisena kuin se oli muutettuna valtioneuvoston 16. päivänä helmikuuta 1978 antamalla päätöksellä, kuulumaan: "Valuuttaindeksin vaihtelualueen yläraja on 121.0 ja alaraja 114.0." Tällä päätöksellä valuuttaindeksin vaihtelualuetta samalla laajennettiin aiemmasta noin 4.5 prosentista noin 6 prosenttiin. Valtioneuvoston päätöksen jälkeen Suomen Pankki on pitänyt valuuttaindeksiluvun kuukausikeskiarvon pisteluvussa 115.4 eli selvästi vaihtelualueen laskennallisen keskipisteen alapuolella. Vuoden 1979 loppupuoliskolla Suomen Pankin valuuttavaranto kääntyi laskuun. Aluksi lasku johtui aiemmin vallinneiden valuuttakurssiodotusten vaimenemisesta, mutta varannon supistuminen jatkui senkin jälkeen, kun revalvaation ja eräiden valuuttasäännösten tarkistusten valuuttavarantovaikutuksen vottun arvioida toteutuneen. Tämä johtui pääasiassa korkojen nopeasta noususta ulkomailla. Pääomanvientiä lienee jossain määrin lisännvt myös se, että valuuttaindeksin mahdollinen liikkumavara vaihtelualueelia on saatettu tulkita vain yhdensuuntaiseksi, markan ulkoisen arvon heikentymisen suuntaan. Viime kuukausina tapahtunut kansainvälispoliittisen tilanteen kiristyminen on lisännyt epävarmuutta myös kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla. Tämä saattaa herkästi heijastua myös markan ulkoista arvoa koskeviin odotuksiin. Näistä kotimaisten valuutta- ja rahamarkkinoiden kehitystä häiritseviä odotustekijöitä voitaisiin noudatetun valuuttakurssipolitiikan puitteissa lieventää muuttamalla valuuttaindeksiluvun vaihtelualueen ylä- ja alarajoja alaspäin siten, että viimeaikaiselle valuuttaindeksiluvulle luodaan yhtä suuri liikkumatila kumpaankin suuntaan. Edellä olevan johdosta johtokunta ehdotti, että valuuttaindeksiluvun vaihtelualueen ylärajaksi määrättäisiin 119.0 ja alarajaksi 112.0 ja että pankkivaltuusmiehet tekisivät valtioneuvostolle esityksen aikaisemmin mainitun valtioneuvoston päätöksen muuttamisesta vastaavalla tavalla. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan ehdotuksen ja tekivät asiaa koskevan esityksen valtioneuvostolle, joka samana päivänä antamallaan päätöksellä (72/ 80) hyväksyi esityksen ja muutti markan ul-

23 koisesta arvosta 28. 10. 1977 antamansa paatöksen 4 :n, sellaisena kuin se on syyskuun 21. päivänä 1979 annetussa päätöksessä, näin kuuluvaksi: "V aluuttaindeksiluvun vaihtelualueen yläraja on 119.0 ja alaraja 112.0." Päätös tuli voimaan 30. päivästä tammikuuta 1980. maksaa päiväluottotileille tehdyille talletuksille ja veloittaa päiväluotoista koron, joka on enintään 15 prosenttiyksikköä kulloistakin peruskorkoa korkeampi. Päiväluotoista on veloitettava vähintään peruskorko. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen marraskuun 26. päivänä pitämässään kokouksessa. Päiväluottomarkkinoiden toiminnan jatkaminen Marraskuun 18. päivänä pankkivaltuusmiehille lähettämässään kirjelmässä johtokunta kiinnitti huomiota siihen, että Suomen Pankin päiväluottomarkkinat ovat olleet toiminnassa runsaat viisi vuotta syyskuun 1975 alusta lukien. Niiden käyttö rahapolitiikan yhtenä välineenä on perustunut pankkivaltuusmiesten päätöksiin, joilla johtokunnalle on määräajaksi annettu oikeus toisaalta hyvittää päivätalletuksille ja toisaalta veloittaa päiväluotoista vuotuista korkoa tietyissä rajoissa. Viimeksi tehty tällainen pankkivaltuusmiesten päätös marraskuun 18. päivältä 1977 on voimassa vuoden 1980 loppuun, minkä vuoksi päiväluottomarkkinoiden toiminnan jatkosta päättäminen on tullut ajankohtaiseksi. Päiväluottomarkkinoiden toiminnasta saadut kokemukset ovat olleet edelleen myönteisiä. Päiväluottomarkkinoiden asema on vuosien mittaan muuttunut marginaalirahoituksen lähteestä ja rahapolitiikan hienosäädön välineestä yhä merkittävämmäksi keskuspankkirahoituksen säätelyvälineeksi. Heinäkuun 1979 ja helmikuun 1980 alusta voimaan tulleiden keskuspankkirahoi tusj ärj estelmän rakennemuutosten jälkeen päiväluottomarkkinoilla on keskeinen asema liikepankkien keskuspankkirahoituksessa. Lisäksi päiväluottomarkkinoiden kautta on voitu ja voidaan edelleen joustavasti tasoittaa valtiontaloudesta aiheutuvia lyhytaikaisia rahamarkkinavaihteluita. Näistä syistä johtokunta katsoi perustelluksi saattaa päiväluottomarkkinoiden toiminta pysyvämmälle pohjalle siten, että päiväluottokorkoa koskevat luvat myönnettäisiin vuoden 1981 alusta toistaiseksi voimassa olevina. Samalla olisi aiheellista sitoa päiväluottomarkkinoiden enimmäiskorko peruskorkoon, ettei siitä tarvitsisi peruskoron muutosten yhteydessä erikseen päättää. Edellä mainituin perustein johtokunta esitti pankkivaltuusmiesten päätettäväksi, että Suomen Pankki saisi 1. 1. 1981 lukien toistaiseksi Liikepankkien päivätuoton lisäkorko Tammikuun 23. päivänä lähettämässään kirjelmässä johtokunta esitti pankkivaltuusmiesten päätettäväksi, että Suomen Pankin johtokunnalla olisi oikeus harkintansa mukaan periä liikepankin päiväluetosta lisäkorkoa, joka voisi yhdessä päiväluottokoron kanssa nousta enintään pankkivaltuusmiesten päiväluottokorolle kulloinkin vahvistamaan ylärajaan asti. Esitystään johtokunta perusteli sillä, että Suomen Pankki on viime vuosikymmeninä miltei jatkuvasti soveltanut liikepankkien keskuspankkirahoituksessa järjestelmää, jonka mukaan liikepankit ovat voineet käyttää peruskorkoista keskuspankkiluottoa pankkikohtaisesti määrätyn kiintiön verran ja kiintiön ylittäminen on ollut mahdollista kasvavaa lisäkorkoa vastaan. Kiintiön ylitykselle on kuitenkin yleensä asetettu yläraja. Vuodesta 1975 lähtien pankit ovat voineet käyttää myös päiväluottoa pankkikohtaisesti määriteltyyn rajaan asti. Käytettyään keskuspankki- ja päiväluotto-oikeutensa kokonaan pankit ovat saaneet keskuspankkirahoitusta obligaatioiden termiinikaupoin. Suomen Pankin johtokunnalla on pankkivaltuusmiesten 24. 11. 1970 antama oikeus periä harkintansa mukaan kotimaiselle rahalaitokselle myöntämästään diskontto- ja rediskonttoluotosta lisäkorkoa enintään 4 % koko luoton määrästä. Obligaatioiden termiinikaupoissa on yleensä sovellettu kurssieroa 1h % viikkoa kohti, mikä vuotuiseksi koroksi muunnettuna on 26%. Heinäkuun alusta 1979 siirryttiin liikepankkien keskuspankkirahoituksessa uuteen järjestelmään. Liikepankkien keskuspankkiluotto myönnetään nyt yksinomaan shekkitililuottona, jonka kuukausikeskiarvoina määriteltyjä kiintiöitä pankit eivät saa ylittää. Shekkirililuotosta peritään Suomen Pankin peruskorko. Peruskorkoisen kiintiön ylittävän keskuspankkirahoituksen tarpeen liikepankit voivat tyydyttää ottamalla päiväluottoa Suomen Pan-

24 kin päiväluottomarkkinoilta kullekin pankille määrättyyn, verraten korkeaan rajaan asti. Mikäli liikepankin keskuspankkirahoituksen tarve ylittää peruskorkoisen kiintiön ja päiväluottooikeuden yhteismäärän, pankilla on mahdollisuus saada keskuspankkirahoitusta obligaatioiden termiinikaupoin, joiden kurssiero alennettiin uudistuksen yhteydessä ~ prosentiksi viikolta eli 17 ~ prosentin vuotuista korkoa vastaavaksi. Liikepankkien keskuspankkirahoituksen nykyiset muodot täyttävät modernille rahoitusjärjestelmälle asetettavat hallinnolliset ja tekniset vaatimukset lukuun ottamatta obligaatioiden termiinikauppoja, joiden käyttö on selvästi vanhahtavaa. Kokonaiskysyntää hillitsevän rahapolitiikan harjoittamisen kannalta nykyisessä järjestelmässä on se heikkous, että keskuspankkirahoituksen marginaalikorkoa on vaikea nostaa rahapolitiikan ohjaustehon kannalta riittävän korkeaksi, ilman että keskuspankkirahoituksen keskimääräinen korkorasitus samalla nousee tarpeettoman suureksi. Tämä voitaisiin välttää suurentamalla huomattavasti peruskorkoisia shekkiluottokiintiöitä ja korottamalla päiväluottokorkoa, mutta tällöin kärjistyisivät jälleen kiintiöiden pankkikohtaisen jakautuman ongelmat. Toisena vaihtoehtona olisi määritellä päiväluotan käyttöoikeudet niin niukoiksi, että pankit joutuisivat marginaalirahoituksessaan turvautumaan obligaatioiden termiinikauppoihin. Päiväluottokorkoa voitaisiin tällöin alentaa. Tämän ratkaisumallin ongelmana olisi päiväluottooikeuksien pankkikohtaisen jaon lisäksi vanhakantaisten obligaatiokauppojen merkityksen korostuminen. Johtokunta ilmoittikin päätyneensä esittämään ratkaisua, jossa liikepankkien päiväluottooikeudelle ei asetettaisi ehdotonta ylärajaa, mutta jos liikepankin päiväluotan käyttö kuukausikeskiarvona laskettuna ylittäisi asetetun pankkikohtaisen rajan, Suomen Pankki perisi pankilta rajan ylittävästä päiväluotosta asteittain nousevaa lisäkorkoa. Tarkoitus olisi samassa yhteydessä korottaa jossain määrin liikepankkien peruskorkoisia kiintiöitä ja alentaa päiväluottokoron tasoa. Tällöin suhteellisen runsaasti keskuspankkirahoitusta käyttävät pankit joutuisivat maksamaan marginaalirahoituksestaan verraten korkeata korkoa, mutta keskuspankkirahoituksen keskimääräinen korko ja suhteellisen vähän keskuspankkirahoitusta käyttävien pankkien korkorasitus alenisivat. Johtokunta katsoi, että nähtävissä oleviin tilanteisiin riittävä rahapoliittinen ohjausteho voitaisiin saavuttaa, mikäli johtokunta saisi oikeuden periä liikepankeilta päiväluotosta lisäkorkoa siten, että lisäkorko yhdessä päiväluottokoron kanssa nousisi enintään pankkivaltuusmiesten kulloinkin päiväluottokorolle vahvistamaan ylärajaan asti. Kun pankkivaltuusmiehet ovat oikeuttaneet johtokunnan tarvittaessa perimään kaikistakin päiväluotoista korkoa 24 %, esitetty ratkaisu olisi käytännössä pankkien kannattavuuden kannalta selvästi kevyempi, mutta sillä olisi kuitenkin aiheutettuun keskimääräiseen kannattavuusrasitukseen nähden huomattavan suuri rahapoliittinen ohjausteho. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen tammikuun 30. päivänä pitämässään kokouksessa. Vientitalletusten korko Kesäkuun 13. päivänä lähettämässään kirjelmassa johtokunta viittasi valtioneuvoston 29. 5. 1980 tekemään päätökseen, jonka mukaan vientitalletuslain (578/79) tarkoittamia talletuksia alettiin periä 1. 6. 1980 alkaen sahatavarasta ja paperimassasta. Vientitalletuslaki edellyttää, että Suomen Pankki maksaa vientitalletuksille vähintään 5 prosentin vuotuisen koron. Kun 5 prosentin korkoa on yleiseen korkotasoon verrattuna pidettävä alhaisena, johtokunta esitti, että Suomen Pankki saisi maksaa valtioneuvoston 29. 5. 1980 tekemän päätöksen mukaisille vientitalletuksille 3 prosenttiyksikköä kulloistakin peruskorkoa alemman vuotuisen koron, kuitenkin vähintään vientitalletuslain edellyttämän 5 prosentin koron. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen kokouksessaan kesäkuun 1 7. päivänä. Investointitalletusten korko Maaliskuun 31. päivänä lähettämässään kirjelmässä johtokunta totesi, että valtiovarainministeriössä on valmisteltu valtioneuvoston päätöstä sen ajan pidentämiseksi kuluvan vuoden loppuun, jona päättyviltä tilikansilta tehtävän investointivarauksen enimmäismäärä saa olla 70 % tilikauden voitosta.

25 Korotetun varausoikeuden voimassaolaajan jatkamista on kuluvan vuoden taloudellista kehitystä koskevien tarkistettujen ennusteiden valossa pidettävä perusteltuna. Olisi myös perusteltua pidentää vastaavasti sitä aikaa, jolta tehdyille investointitalletuksille Suomen Pankki maksaa lain säätämää vähimmäiskorkoa korkeamman koron. Tämän mukaisesti johtokunta esitti, että pankkivaltuusmiehet päättäisivät täydentää marraskuun 27. päivänä 1979 tekemäänsä päätöstä investointitalletusten korosta siten, että Suomen Pankki maksaa 1 Vz prosenttiyksikköä kulloistakin peruskorkoa alemman vuotuisen koron myös investointitalletukselle, joka on tehty 1. 4.-31. 12. 1980 päättyvän tilikauden voitosta. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen huhtikuun 18. päivänä pitämässään kokouksessa. Lokakuun 9. päivänä lähettämässään kirjelmässä johtokunta mainitsi, että valtiovarainministeriössä on valmisteilla valtioneuvoston päätös sen ajan pidentämiseksi vuoden 1981 maaliskuun loppuun, jona päättyviltä tilikausilta tehtävän investointivarauksen enimmäismäärä saa olla 70 % tilikauden voitosta. Koska olisi perusteltua pidentää vastaavasti sitä aikaa, jolta tehdyille investointitalletuksille Suomen Pankki maksaa lain säätämää vähimmäiskorkoa korkeamman koron, johtokunta esitti, että pankkivaltuusmiehet täydentäisivät huhtikuun 18. päivänä tekemäänsä päätöstä investointitalletusten korosta siten, että Suomen Pankki maksaa 1 Vz prosenttiyksikköä kulloistakin peruskorkoa alemman vuotuisen koron myös investointitalletukselle, joka on tehty 1. 1.-31. 3. 1981 päättyvän tilikauden voitosta. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen lokakuun 22. päivänä pitämässään kokouksessa. Pankeille myönnettävä km oton käteisvaraluotto Lokakuun 17. päivänä lähettämässään kirjelmässä johtokunta esitti seuraavan. Erityisesti kireän rahapolitiikan aikana pankit pyrkivät minimoimaan hallussaan olevien käteisvarojen määrän tarkasti päivittäin vähentääkseen keskuspankkirahoituksen tarvettaan ja siitä aiheutuvia korkokustannuksia. Yleisenä 4 1681001350 menettelynä on, että pankit kuljettavat työpäivän päättyessä lähes kaikki käteisvaransa paikalliseen postitoimipaikkaan tai Suomen Pankin konttoriin ja hakevat seuraavana aamuna suunnilleen vastaavat rahamäärät samoista lähteistä. Tästä syystä Suomen Pankin, postin ja pankkien kanttareiden välillä liikkuu huomattava määrä rahahuollon kannalta täysin tarpeettomia rahalähetyksiä. Suomen Pankin rahahuollon yhtenä tavoitteena on käteisrahan saannin varmistaminen mahdollisimman turvallisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Suomen Pankkiin tulisi toimittaa pääsääntöisesti vain huonokuntoisia rahoja ja pankista tulisi lähettää hyväkuntoisia tai uusia rahoja suhteellisen harvoin tapahtuvina suurehkoina toimituksina. Turhien rahalähetysten poisjääminen vähentäisi huomattavasti käteisrahan lajitteluun, laskemiseen, pakkaamiseen, kuljettamiseen ja kirjanpitoon liittyvää työtä pankeissa. Lisäksi rahankuljetuksiin liittyvä turvallisuusriski pienenisi. Samoin pankkien toimintavalmius kausiluonteisen tai poikkeuksellisen käteisrahan tarpeen tyydyttämisessä paranisi. Johtokunnan mielestä tarpeetonta käteisrahan käsittelyä ja kuljetusta voitaisiin vähentää myöntämällä pankeille päivittäin koroton käteisvaraluotto, jonka suuruus on sama kuin pankkien hallussa kunakin päivänä olevien kotimaisten setelien ja metallirahojen määrä. Tällä luotolla olisi rahapoliittista merkitystä ainoastaan sen käyttöönottovaiheessa, jolloin pankit saisivat korottoman luotan myös niitä yhteensä noin 400 milj. markan suuruisia hallussaan pitämiään vähimmäiskassoja vastaan, jotka ne tähän asti ovat rahoittaneet korollisella keskuspankkiluotolla. Tästä aiheutuva keventävä vaikutus on tarvittaessa helposti neutraloitavissa tarkistamaila vastaavasti muun keskuspankkirahoituksen ehtoja. Siltä osin kuin järjestely johtaa tavoiteltuun rahakassojen lisäykseen pankeissa, sillä ei ole rahapoliittisia eikä muitakaan sivuvaikutuksia, koska korotonta saatavaa aina vastaa samansuuruinen koroton velka. Edellä esitetyn perusteella ja Suomen Pankin ohjesäännön 17 : n 1 momentin 1 kohtaan viitaten johtokunta esitti pankkivaltuusmiesten päätettäväksi, että Suomen Pankin johtokunta voisi myöntää liike-, säästö- ja osuuspankeille sekä Postipankille tämän hallussa olevien käteisvarojen määräisen korottoman luoton, edel-

26 lyttäen että pankki kykenisi osoittamaan käteisvarojensa määrän Suomen Pankin hyväksymällä tavalla. Osuus- ja säästöpankeille käteisvaraluotto myönnettäisiin näiden keskusrahalaitoksina toimivien liikepankkien välityksellä ja vastuulla. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen lokakuun 22. päivänä pitämässään kokouksessa. Suomen Pankin ulkomaiset luottovaraukset Tammikuun.30. päivänä pitämässään kokouksessa pankkivaltuusmiehet johtokunnan esityksen mukaisesti päättivät, että Suomen Pankin ulkomaisten pankkien kanssa sopimien luottovarausten enimmäismäärä saadaan korottaa siihenastisesta 1 000 milj. dollarista 1 200 milj. dollariin. Huhtikuun 18. päivänä pitämässään kokouksessa pankkivaltuusmiehet korottivat enimmäismäärän 1 500 milj. dollariin. Suostumus kiinteistön ostoon Joulukuun 9. päivänä lähettämässään kirjelmässä johtokunta ilmoitti, että Suomen Pankin Mikkelin toimitalo sijaitsee Vilhonkadun ja Päiviönkadun kulmauksessa olevalla I kaupunginosan 1.3. korttelin tontilla n:o 18 b, jonka pinta-ala on 1 289 m 2 ja rakennusoikeus 1 050 kerrosalaneliömetriä. Rakennusoikeus on käytännöllisesti katsoen loppuun käytetty. Naapurina Vilhonkadun varrella on tontti n:o 18 a, jonka pinta-ala on 1.32.3 m 2 ja rakennusoikeus 1.330 kerrosalaneliömetriä. Suomen Pankki on useiden vuosien ajan käynyt keskusteluja tontin n:o 18 a omistajan kanssa tontin ostamisesta pankille mahdollisia tulevaisuuden tarpeita varten, mutta keskustelut eivät ole johtaneet tulokseen kauppahintaa koskevien erimielisyyksien takia. Tuorein hintapyyntö on 900 000 markkaa, jota johtokunnan hankkimien selvitysten perusteella on pidettävä ko. tontin kohtuullisena käypänä hintana tällä hetkellä. Edellä olevan johdosta johtokunta esitti, että pankkivaltuusmiehet oikeuttaisivat johtokunnan ostamaan Suomen Pankille Mikkelin kaupungin I kaupunginosan 13. korttelin tontin n:o 18 a enintään 900 000 markan kauppahinnasta ja muuten sopiviksi katsomillaan ehdoilla. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen joulukuun 18. päivänä pitämässään kokouksessa. Mortgage Bank of Finland Oy:n lainanotto ia lainavaroien käyttö Lokakuun 22. päivänä pitämässään kokouksessa pankkivaltuusmiehet johtokunnan esityksen mukaisesti - oikeuttivat Mortgage Bank of Finland Oy:n ottamaan ulkomaista luottoa vuosien 1981-1982 aikana vasta-arvoltaan enintään 550 milj. markan määrään asti; - päättivät antaa suostumuksensa sille, että Mortgage Bank of Finland Oy laskee vuosina 1981-198.3 liikkeeseen yhteensä enintään.300 milj. markan arvosta debentuureja ja obligaatioita, joiden vuotuinen korko on vähintään 7 % ja enintään 9 % ja juoksuaika enintään 15 vuotta, sekä oikeuttivat Suomen Pankin merkitsemään nämä debentuurit ja obligaatiot, joiden ehdoista sovitaan kulloinkin Suomen Pankin ja Mortgage Bank of Finland Oy:n kesken pankkivaltuusmiesten asettamissa rajoissa; - päättivät, että Mortgage Bank of Finland Oy voi käyttää liikkeeseen laskemiensa debentuurilainojen varoja myös kannattavien ja 1. 9. 197.3 jälkeen toimintansa aloittaneiden teollisuuslaitosten suorittamien vesiensuojeluinvestointien samoin kuin muiden teollisuuden ympäristönsuojeluinvestointien rahoittamiseen. Ko. investointien rahoittamisessa noudatettava! periaatteet vahvistaa Suomen Pankin johtokunta. Ulkomaisia asiamiespankkeja Huhtikuun 18. päivänä ja joulukuun 18. päivänä pidetyissä kokouksissa pankkivaltuusmiehet päättivät, että Privatbanken A.S., K0benhavn, Bayerische Vereinsbank, Miinchen, Fuji Bank Ltd, Tokyo, Nippon Credit Bank Ltd, Tokyo, Sanwa Bank Ltd, Osaka, The Tokay Bank Ltd, Nagoya, Mitsui Bank Ltd, Tokyo, National Bank of Abu Dhabi, Abu Dhabi, Gulf lnternational Bank B.S.C., Manama, Bahrain, National Bank of Kuwait S.A.K., Kuwait, Riyad Bank Ltd, Jeddah, PSP & Company (U.K.) Ltd, London, National Bank of Canada, Montreal, The Taiyo Kobe Bank Ltd,

27 Tokyo, Union Bank of Finland (Singapore) Ltd, Singapore, Warburg (S.G.) & Co. Ltd, London, ja Salomon Brothers, New York, otetaan Suomen Pankin ulkomaisiksi asiamiespankeiksi. Lahjoitus Urho Kekkosen Kuntoinstituuttisäätiölle Johtokunnan tekemän esityksen perusteella pankkivaltuusmiehet päättivät kokouksessaan elokuun 5. päivänä antaa suostumuksensa siihen, että Suomen Pankki lahjoittaa tasavallan presidentti Urho Kekkosen BO-vuotispäivän johdosta Urho Kekkosen Kuntoinstituuttisäätiölle sen työn tukemiseksi 50 000 markkaa. Toimenhaltijain palkkausten tarkistaminen Työmarkkinaosapuolet allekirjoittivat maaliskuun 1980 loppuun mennessä sopimukset työ- ja virkaehtosopimusten uudistamisesta sopimuskaudeksi 1. 3. 1980-28. 2. 1981. Huhtikuun 14. päivänä pankkivaltuusmiehille lähettämässään kirjelmässä johtokunta esitti hyväksyttäväksi Suomen Pankin toimenhaltijoiden palkkaratkaisun sopimuskaudeksi 1. 3. 1980-28. 2. 1981, jossa noudatettaisiin valtion virkaehtosopimuksen päälinjoja seuraavasti: - 1. 3. 1980 lukien taulukkopalkkoja korotettaisiin 1.3 % + 145 markkaa, kuitenkin vähintään 4.6 %, joka kokonaisvaikutukseltaan merkitsisi noin 6 prosentin korotusta palkkakustannuksiin; - 1. 11. 1980 palkkojen yleiskorotus tulisi olemaan 2.5 % sekä järjestelyvarana keväästä syksyyn siirrettynä 1 %, joka valtion ilmoittamien laskelmien mukaan silloin merkitsee 3.9%. Lisäksi johtokunta esitti, että Suomen Pankin palkkaratkaisuissa ja muissa palvelussuhteen ehdoissa muutoinkin noudatettaisiin soveltuvin osin sopimuskaudella 1. 3. 1980-28. 2. 1981 valtion virkaehdoissa tapahtuvia muutoksia. Samalla johtokunta esitti, että syksyn palkkaratkaisun yhteydessä Suomen Pankissa esimiestehtävissä toimivia toimenhaltijoita varten perustettaisiin omat palkkaluokat, joihin johtokunta tulisi soveltamaan kokonaisvaikutukseltaan samanlaisia korotuksia kuin palkkatoimikunnan esittämät yleiskorotukset. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen huhtikuun 18. päivänä pitämässään kokouksessa. Johtokunnan vt. jäsenen palkkio Maaliskuun 21. päivänä pitämässään kokouksessa pankkivaltuusmiehet johtokunnan esityksen mukaisesti päättivät, että niille pankin toimenhaltijoille, jotka pankkivaltuusmiesten päätöksellä määrätään toimimaan johtokunnan vt. jäseninä johtokunnan varsinaisen vuosiloman aikana taikka jotka johtokunta pankin johtosäännön 12 :n nojalla määrää hoitamaan johtokunnan jäsenen virkaa, maksetaan tehtävän hoitamisesta johtokunnan jäsenen peruspalkan ja ao. toimenhaltijan kulloisenkin kokonaispalkan välinen erotus. Pankkivaltuusmiehet päättivät samalla, että edellä oleva tulee voimaan huhtikuun 1. päivästä 1980. Suomen Pankin vuosilomasäännösten muuttaminen Kesäkuun 17. päivänä pitämässään kokouksessa pankkivaltuusmiehet päättivät muuttaa Suomen Pankin vakinaisten ja ylimääräisten toimenhaltijain vuosilomasäännöksiä johtokunnan saman kesäkuun 11. päivänä lähettämän kirjelmän mukaisesti sekä määräsivät, että muutoksia sovelletaan ensimmäisen kerran maaliskuun 31. päivänä 1980 päättyneeitä lomanmääräytymisvuodelta määräytyviin vuosilomiin ja lomakorvauksiin. Myönnetyt avustukset Pankkivaltuusmiehet myönsivät kertomusvuonna yhden avustuksen. Johtokunta Kertomusvuoden aikana johtokunnan kokoonpanossa ja tehtävänjaossa ei tapahtunut muutoksia. Huhtikuun 18. päivänä pankkivaltuusmiehet päättivät, että johtokunnan puheenjohtajan ja jäsenten palkkoja tarkistetaan samoilla perusteilla kuin samana päivänä oli pankin toimenhaltijain osalta päätetty ja että valtion virkaehtosopimuksen mukaisesti kolmatta määrä-

28 vuosilisää korotetaan 1.5 prosenttiyksikköä sekä että määrävuosilisiin oikeuttavaksi ajaksi luetaan myös valtioneuvoston ja eduskunnan jäsenyydestä kertyvä aika. Haarakonttorien valvojat Pankin haarakanttatien valvojina ja heidän varamiehinään ovat vuonna 1981 pankkivaltuusmiesten päätöksen nojalla seuraavat henkilöt: Joensuun konttori: valvojat opetusneuvos, filosofian maisteri Aulis Olavi Waldemar Koivusalo ja varatuomari Otto Alvar Gustaf Sorasalmi sekä varamiehet poliisineuvos, varatuomari Leo Ilkka Kalevi Hupli ja kansanedustaja, toimitusjohtaja Mauri Heimo Kalervo Vänskä; Jyväskylän konttori: valvojat varatuomari Uuno Osmo Voimari Aarnio ja ent. pormestari, varatuomari Jaakko Wilhelm Krogerus sekä varamiehet lääninverojohtaja, varatuomari Martti. Ilmari Lahtinen ja piirijohtaja Esa Mikael Riihimäki; Kotkan konttori: valvojat ent. poliisimestari Eero Johannes Kettunen ja varatuomari Leif Gunnar Thuresson Häggblom sekä varamiehet oikeusneuvosmies Heikki Pajari ja verojohtaja, varatuomari Toivo Verneri Rikkinen; Kuopion konttori: valvojat lääninneuvos Toivo Kalevi Kopponen ja poliisimestari, varatuomari Erkki Juhani Vahtonen sekä varamiehet hovioikeudenneuvos Esko Juhani Kilpeläinen ja johtaja, agronomi Pauli Uolevi Ilva; Lahden konttori: valvojat varatuomari Timo Johannes Tuori ja ent. rehtori Ilmari Johannes Vartiainen sekä varamiehet ent. kaupallinen johtaja Toivo Voitto Kullervo Koponen ja talousjohtaja, ekonomi Pentti Juhani Lares; Mikkelin konttori: valvojat rehtori Pauli Veli Vainio ja lääninneuvos Viljo Uolevi Lehtolainen sekä varamiehet oikeusneuvosmies Jorma Kalevi Pekonen ja markkinointijohtaja, merkonomi Erkki Heikki Nevasaari; Oulun konttori: valvojat kaupungintaloustarkastaja, ekonomi Ville Kalevi Matturi ja varatuomari Erkki August Korhonen sekä varamiehet toimitusjohtaja, konsuli Jorma Jalmari Sallamo ja poliisimestari, varatuomari Erkki Eino Haikala; Porin konttori: valvojat pormestari, varatuomari Olavi Einar Koivisto ja toimitusjohtaja, kauppaneuvos Heimo Kalervo Kaitila sekä varamiehet toimitusjohtaja Eino Kivikoski ja apulaiskaupunginjohtaja, varatuomari Mikko Iisakki Sävelä; Rovaniemen konttori: valvojat varatuomari Vilho Johannes Haataja ja lääninverojohtaja, lainopin kandidaatti Erkki Emanuel Ollila sekä varamiehet ekonomi Erkki Antero Vähälä ja konttoripäällikkö, ekonomi Seppo Olavi Söderlund; Tampereen konttori: valvojat pormestari Jyrki Jalo Unto Tuominen ja hallintojohtaja, hallinto-opin kandidaatti Eero Einar Lindfors sekä varamiehet varatuomari Lasse Joutsiniemi ja tullijohtaja, valtiotieteen kandidaatti Veikko Armas Seppänen; Turun konttori: valvojat toimitusjohtaja, ekonomi Heikki Alarik Löyttyniemi ja päätoimittaja, filosofian tohtori Keijo Kalevi Kulha sekä varamiehet professori Jaakko Ilmari Nousiainen ja apulaiskaupunginsihteeri, varatuomari Paavo Aarne Sakari Heinonen; Vaasan konttori: valvojat varatuomari Ake Johannes Helanko ja lääninneuvos Henrik Matias Palomäki sekä varamiehet toimitusjohtaja, lainopin kandidaatti, diplomiekonomi Hans Erich Slotte ja kauppatieteiden tohtori Kauko Kalervo Mikkonen. P ankkivaltuusmie he t Pankkivaltuusmiehinä toimivat vuonna 1980 eduskunnan valitsijamiesten sanottuun tehtävään valitsemat seuraavat henkilöt: Jaatinen, Matti, ekonomi, Laine, Jermu, varatuomari, Maijala, Matti, toimitusjohtaja, Sorsa, Kalevi, yhteiskuntatieteiden maisteri, Björklund, Ilkka-Christian, valtiotieteen kandidaatti,