Eduskunnan pankkivaltuusmiesten kertomus

Transkriptio

1 Eduskunnan pankkivaltuusmiesten kertomus Helsinki 1985

2 1985 vp. n:o 2 EDUSKUNNAN PANKKIVALTUUSMIESTEN KERTOMUS EDUSKUNNAN PANKKIVALIOKUNNALLE HELSINKI 1985

3 SISÄLLYS Sivu Suomen Pankin toiminta... 3 Vuoden taloudellinen kehitys... 3 Maailmantalouden tilanne... 3 Kotimainen talouspolitiikka... 3 Kysyntä ja tarjonta... 3 Työllisyys ja inflaatio... 4 Maksutase... 5 Suomen Pankin rahapolitiikka... 5 Rahapolitiikan yleislinja... 5 Rahapoliittiset toimenpiteet... 6 Erityisrahoitusjärjestelyt... 7 Suomen Pankin valuuttapolitiikka... 8 Kansainväliset valuutta- ja rahoitusmarkkinat... 8 Valuuttakurssipolitiikka ja kotimaiset valuuttamarkkinat... 9 Ulkomaiset pääomanliikkeet ja ulkomainen velka Järjestelyt maksusopimusmaiden kanssa Suomen Pankin tase ja tuloslaskelma Ulkomaat Rahoituslaitokset Julkinen sektori Yritykset Liikkeessä oleva raha Suomen Pankin nettotase Tilinpäätöstase Setelmantotase Tuloslaskelma Pankkivaltuusmiesten käsittelemiä asioita Tilintarkastus Suomen Pankin tilintarkastajien johtosäännön muuttaminen ISSN H e lsin k i V a ltio n p a in a tu sk e sk u s Sivu Lainausliikkeen ja valuuttakaupan tarkastus Inventoinnit ja haarakonttorien tarkastukset Suomen Pankin ohjesäännön 4 ja 30 :n muuttaminen Längmanin rahastot E. X. Längmanin rahastojen siirtäminen eduskunnan ja Suomen Pankin hoidosta Suomen Kulttuurirahastolle Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto (SITRA) Valuuttatalletusten vastaanottaminen Suomen Pankin valuuttavarannon sijoitustoiminnassa 23 Investointitalletuksille maksettava korko Koronmaksu yritysten omissa nimissään tuoman lyhytaikaisen pääoman talletusvelvoitteessa Luottojärjestely Euro-clear-selvittelyjärjestelmän yhteydessä Liikepankin ja Postipankin ulkomaiset sivukonttorit Mortgage Bank of Finland Ltd:n koti- ja ulkomaan rahan määräinen rahoitus Suomen Pankin viran- ja toimenhaltijoiden eroamisikä Johtokunnan jäsenen sijaisena toimivan palkkaus Viran- ja toimenhaltijoiden palkkaus Suomen Pankin eläkesäännön muutos Suostumus maa-alueen ostoon Osakemerkintöjä ja -ostoja Ulkomaisia asiamiespankkeja Johtokunta Haarakonttorien valvojat Pankkivaltuusmiehet Tilintarkastajat Vuoden taloudellinen kehitys Taloudellinen kehitys jatkui Suomessa vuonna suotuisana. Talouden sekä sisäinen että ulkoinen tasapaino paranivat ja tuotannon kasvu jatkui vakaana. Keskeisin kasvua tukenut tekijä oli maailmantalouden elpymisen johdosta tuntuvasti voimistunut lännenvienti. Inflaation hidastamiseen ja valtiontalouden tasapainon parantamiseen tähdännyt talouspolitiikka puolestaan hillitsi kotimaisen kulutus- ja investointikysynnän kasvua. Kokonaistuotanto lisääntyi ennakkotietojen mukaan edellisvuotiseen tapaan noin 3 % Vaihtotase oli tasapainossa ja vaihdettavina valuuttoina käytävässä kaupassa se kääntyi edellisten vuosien suurten vajausten jälkeen ylijäämäiseksi. Kansainväliseen korkotasoon nähden korkea markkinakorko ja vahva luottamus markan ulkoiseen arvoon johtivat valuuttavarannon runsaaseen kasvuun. Työllisten määrä kasvoi, mutta työvoiman tarjonnan jatkuvan lisääntymisen vuoksi työttömyysaste pysyi samansuuruisena kuin edellisenä vuonna ja oli keskimäärin runsaat 6 %. Inflaatio hidastui asetettujen tavoitteiden mukaisesti mutta oli silti nopeampaa kuin läntisissä teollisuusmaissa keskimäärin. Kuluttajahinnat nousivat vuoden aikana 6.1 %. Maailmantalouden tilanne Maailmantalouden elpyminen vahvistui vuonna, vaikkakin alueelliset erot kasvuvauhdissa ja kysynnän rakenteessa olivat suuria ja monissa maissa tuotannon lisäys jäi historialliseen kehitykseen nähden verraten vähäiseksi. Elpyminen perustui suuressa määrin siihen, että Yhdysvalloissa kasvu oli voimakasta ja heijastui myös muihin maihin. Maailmankauppa lisääntyikin tuntuvasti ja korkeasta korkotasosta huolimatta myös investoinnit elpyivät monissa maissa. Länsi- Euroopassa kokonaistuotannon kasvu jäi kuitenkin vähäiseksi kireänä jatkuneen talouspolitiikan ja rakenneongelmien vuoksi; inflaatiovauhti hidastui, samalla kun työttömyyden kasvu jatkui. Kun kysyntä teollisuusmaissa lisääntyi varsin hitaasti mm. siksi, että korkea korkotaso hillitsi Suomen Pankin toiminta hankintoja varastoon, raaka-aineiden dollarimääräiset maailmanmarkkinahinnat kääntyivät keväällä laskuun ja paineita kohdistui myös öljyn hinnan alentamiseen. Vaikka nämä tekijät merkitsivätkin kehitysmaiden ja öljyntuottajamaiden tuontikysynnän pysymistä verraten vaimeana ja osaltaan viivyttivät kehitysmaiden velkaongelmien helpottumista, kehitysmaiden taloudellinen tilanne parani ja tuotannon kasvu nopeutui. Myös sosialistisissa maissa tuotannon kasvu nopeutui edellisvuotisesta. Kotimainen talouspolitiikka Vuoteen tultaessa taloudelliset kasvunäkymät olivat hyvät ja talouspolitiikan tavoitteeksi omaksuttiin talouden tasapainon säilyttäminen ja vahvistaminen meneillään olevan suhdannenousun aikana. Talouspolitiikkaa kiristettiin, millä pyrittiin varsinkin hidastamaan inflaatiota ja parantamaan valtiontalouden tasapainoa. Valtioneuvosto pyrki vuodeksi tekemässään budjettiesityksessä supistamaan valtiontalouden alijäämää. Alijäämä supistuikin tuntuvasti. Kun aiempien kotimaista kysyntää tukeneiden talouspoliittisten toimenpiteiden teho heikkeni, muuttui finanssipolitiikka selvästi kysyntää rajoittavaksi. Rahapolitiikan asteittainen tiukentaminen oli aloitettu jo 1983 ja suhteellisen kireää linjaa ylläpidettiin koko vuoden ajan. Rakennemuutokset rahoitusmarkkinoilla jatkuivat. Suomen Pankki nojautui rahapolitiikassaan ennen kaikkea korkeaan päiväkorkoon ja pyrki samalla asteittain yleisemminkin lisäämään korkojen osuutta rahoitusmarkkinoiden tasapainottumisessa. Markan ulkoista arvoa vahvistettiin myös lievästi. Kysyntä ja tarjonta Vuoden 1983 aikana elpynyt lännenvienti voimistui edelleen. Tavaranviennin määrä kasvoi kaikkiaan lähes 10 %. Erityisesti paperiteollisuustuotteiden kysyntä kasvoi ja Suomeen viime vuosina rakennettu uusi kapasiteetti saatiin lähes

4 4 täyteen käyttöön. Myös metalliteollisuustuotteiden vienti vilkastui idänviennin supistumisesta huolimatta. Varsinkin monet alustoimitukset li säsivät viennin kasvua. Raakapuun saannin on gelmat ja syksyn mittaan heikentynyt vientikysyntä johtivat puutavarateollisuuden viennin määrän supistumiseen. Metsäteollisuustuotteiden markkinatilanteen vahvistuminen heijastui vientihintojen tuntuvana nousuna. Muilta osin ulkomaankauppahintojen nousu oli verraten maltillista. Ulkomaankauppa tilaston mukaan vientihinnat kokonaisuutena nousivat edellisvuotisista lähes 6 % ja tuontihin nat noin 4 1/2 %. Vaihtosuhde parani näin ollen prosentin verran. Liikerakennusinvestointien vuoteen 1983 ajoit tuneen voimakkaan kasvun ja talouspolitiikan kiristämisen vuoksi investointitoiminta jäi vaimeaksi. Tehdasteollisuuden investoinnit li sääntyivät lähes kymmeneksen, mutta energia sektorin investoinnit vähenivät selvästi. Kone- ja laiteinvestoinnit lisääntyivät hieman, mutta tuo tannolliset rakennusinvestoinnit vähenivät. Hie noisesta supistumisestaan huolimatta asuntoin vestoinnit jatkuivat vilkkaina. Yksityiset kiinteät investoinnit kokonaisuudessaan supistuivat hie man. Myös julkisten investointien määrä väheni. Yksityisen kulutuksen kasvu voimistui reaali ansioiden kasvun tukemana. Erityisen tuntuvasti lisääntyivät kestokulutushyödykkeiden hankin nat. Yksityisen kulutuksen määrä kasvoi noin 3 % eli prosenttiyksikön verran enemmän kuin edellisenä vuonna. Kulutuksen kasvu vastasi suu rin piirtein kotitalouksien käytettävissä olevien reaalitulojen lisäystä, joten keskimääräisessä säästämisalttiudessa ei juuri tapahtunut muutosta. Julkisen sektorin kysynnän kasvu hidastui prosenttiyksikön verran vajaaseen 3 prosenttiin. Julkisen kulutuksen kasvu hidastui vain hieman ja oli noin 3 1/2 %. Kuntien kulutuksen kasvu kuitenkin nopeutui, mihin osaltaan vaikutti sosi aali- ja terveydenhuollon ns. VALTAVA-uudistus vuoden alussa. Talouspolitiikan kiristämi nen näkyi lähinnä julkisissa investoinneissa, jotka supistuivat vajaat 2 %. Vielä edellisenä vuonna ne olivat selvästi kasvaneet. Julkisen sektorin kysynnän kiristävää vaikutusta lisäsi osaltaan se, että nettoveroastetta nostettiin noin prosenttiyk sikön verran. Valtion nettorahoitustarve supistui 4.5 mrd. markkaan eli suunnilleen puoleen edel lisvuotisesta. Väheneminen oli noin 1 1/2 % kokonaistuotannon arvosta. Edellisenä vuonna valtiontaloudessa oli ollut vastaavansuuruinen, kansantaloutta elvyttävä rahoitustarpeen lisäys. 5 Kokonaistuotanto kasvoi ennakkolukujen mukaan noin 3 % eli likimain saman verran kuin edellisenä vuonna. Kasvu oli nopeinta avoimen sektorin toimialoilla. Erityisen nopeata se oli metsäteollisuudessa, jonka tuotanto lisääntyi lä hes 8 %. Ns. muun teollisuuden toimialojen heikon kehityksen johdosta koko tehdasteollisuu den tuotanto kasvoi vain noin 3 1/2 %. Keväällä aikaansaatu sopimus raakapuun hinnoista vilkas tutti huomattavasti edellisvuonna taantuneita hakkuita. Kahden hyvän satovuoden jälkeen maataloustuotanto ei enää lisääntynyt. Raken nustoiminta supistui etenkin talonrakennuksen osalta, kun taas palvelusektorin tuotannon kasvu jatkui. Kokonaistuotannon verraten tasaisen kehityk sen ja investointitoiminnan laimeuden johdosta tavaroiden ja palvelusten tuonnin määrän lisäys jäi vähäiseksi. Rahoituskustannusten nousu lie nee osaltaan johtanut suurempaan taloudellisuu teen mm. varastonpidossa. Työllisyys ja inflaatio Työllisten määrä lisääntyi edelleen ja oli keskimäärin henkeä suurempi kuin edelli senä vuonna. Kasvu keskittyi palveluelinkeinoi hin; teollisuudessa työllisten määrä sen sijaan väheni edelleen. Osallistumisasteen nousu, työ ikäisen väestön määrän kasvu ja siirtolaisten pa luu Ruotsista lisäsivät työvoiman tarjontaa. Työt tömien määrä oli hieman suurempi kuin edellise nä vuonna eli henkeä ja vuoden keski määräinen työttömyysaste 6.2 % eli jokseenkin yhtä suuri kuin vuotta aikaisemmin. Kotimainen inflaatio hidastui vuoden aikana selvästi mutta pysyi edelleen kansainvälis tä keskiarvoa nopeampana. Vuoden lopulla in flaatioero OECD-maihin nähden kaventui kulut tajahintojen osalta yhteen prosenttiyksikköön. Kuluttajahinnat nousivat edellisen vuoden keski määrästä 7.1 % ja vuoden aikana 6.1 %. Kaksivuotisen keskitetyn tulopoliittisen koko naisratkaisun mukaan sopimuspalkat nousivat keskimäärin 6.8 % edellisvuotisista. Palkkaliuku mien johdosta ansiotaso nousi kaikkiaan runsaat 9 %. Yksikkötyökustannukset kohosivat Suomes sa hiukan nopeammin kuin tärkeimmissä kilpai lijamaissa. Kun markka lisäksi jossain määrin vahvistui, teollisuuden keskimääräinen hintakil pailukyky samana valuuttana laskettuna heikkeni noin 4 %. Maksutase Kauppataseen ylijäämäksi tuli 5.5 mrd. mark kaa. Ulkomaankaupan alueellisen kehityksen erot tasapainottivat toisiaan: lännenvienti kasvoi voi makkaasti samaan aikaan kun idänvienti supis tui. Vuonna lännenkaupassa kertyi ylijää mää kaikkiaan noin 8 mrd. markkaa, kun taas idänkaupassa syntyi noin 3 mrd. markan alijää mä. Palvelusten kaupan ylijäämä supistui runsaa seen 2 mrd. markkaan, kun projektivientitulot vähenivät ja matkustustaseen alijäämä kasvoi. Pääomankorvausten ja tulonsiirtojen taseen ali jäämä lisääntyi hieman. Vaihtotase oli tasapai nossa; ensimmäisen kerran sitten vuoden 1978 se ei ollut alijäämäinen. Vaihdettavina valuuttoina käytävässä kaupassa paraneminen oli erityisen merkittävää, sillä kun vaihdettavien valuuttojen vaihtotase kahtena edellisvuonna oli ollut lähes 8 mrd. markkaa alijäämäinen, oli se hieman ylijäämäinen. Valtio toi pitkäaikaista pääomaa 2.6 mrd. markan nettomäärän kuten edellisenäkin vuon na. Vuonna tämä kattoi yli puolet valtion nettorahoitustarpeesta. Yksityinen sektori toi pit käaikaista lainapääomaa vajaan 4 mrd. markan nettomäärän, josta huomattava osa koostui va luuttapankkien lyhytaikaisten luottojen konver toinneista pitkäaikaisiksi lainoiksi. Muut pitkäai kaisen pääoman erät mukaan lukien pitkäaikai sen pääoman tase oli kaikkiaan 6.4 mrd. markkaa ylijäämäinen. Lyhytaikaisen pääoman tuonti oli etenkin al kuvuodesta poikkeuksellisen runsasta. Jo edellis vuonna koti- ja ulkomaisten korkojen välille syntynyt huomattava ero sekä markkaan kohdis tuneen luottamuksen vahvistuminen houkuttelivat maahan runsaasti lyhytaikaista pääomaa. Kor koeron vuoksi myös termiinikurssit olivat vienti yrityksille sangen houkuttelevia ja osa pääomantuonnista aiheutuikin pankkien termiiniostojen kattamisesta. Mittavilla termiini-interventioilla Suomen Pankki kuitenkin valtaosin neutraloi valuuttapankkien pääoman tuontitarpeen. Yksi tyisen sektorin lyhytaikaisen pääoman tuonti kaikkiaan oli lähes 5 mrd. markkaa. Kun otetaan huomioon Suomen Pankin takaisin maksamat 2 mrd. markan valmiusluotot, tuli lyhytaikaisen pääoman taseen ylijäämäksi 2.9 mrd. markkaa. Vaihdettava valuuttavaranto vakiintui vuoden jälkipuoliskolla vajaan 20 mrd. markan tuntu maan. Vuoden lopussa vaihdettava varanto oli 18.8 mrd. markkaa ja samanaikaisesti Suomen Pankilla oli termiiniostosopimuksia 20.1 mrd. markkaa. Vuotta aiemmin vaihdettava valuutta varanto oli ollut 8.2 mrd. markkaa, johon sisäl tyivät 2 mrd. markan varantoluotot. Sidotut valuuttasaamiset vähenivät etenkin vuoden jälkipuoliskolla. Sidotuilla tileillä oli vuoden lo pussa velkaa 0.3 mrd. markkaa. Edellisen vuoden päättyessä sidottu valuuttavaranto oli ollut 0.6 mrd. markkaa. Sen lisäksi oli ollut 2.1 mrd. markkaa pitkäaikaisia ruplasaamisia, jotka kuole tettiin vuoden aikana. Suomen Pankin rahapolitiikka Rahapolitiikan yleislinja Vuoden keskuspankkipolitiikkaa luon nehtivat kireys ja sopeutuminen muuttuviin oloi hin. Päiväkorkoa oli nostettu tuntuvasti jo syksyl lä 1983, jotta olisi estetty valuuttakurssiodotusten aiheuttama valuuttojen virtaus maasta. Päiväkor ko pidettiin tilanteen rauhoittumisen jälkeen edelleen korkeana pankkien luotonannon kasvun ja kokonaiskysynnän hillitsemiseksi sekä runsaan likviditeetin sitomiseksi. Myös kassavarantotalletuksia lisättiin nostamalla asteittain pankkien talletusvelvoitetta keväällä ja laajentamalla kassavarantopohjaa syksyllä. Häiriöt valuuttamarkkinoilla syksyllä 1983 va roittivat siitä, että luottamus taloudellisen kehi tyksen pitkän aikavälin vakauttamispyrkimyksiin ei ollut riittävän vahva. Vaikka inflaatiovauhti alkoikin hidastua vuoteen tultaessa, se oli edelleen selvästi nopeampi kuin kilpailijamaissa ja hintakilpailukyvyn heikkeneminen jatkui. Pankkien luotonanto kasvoi ripeästi ja talouden likviditeetti lisääntyi, samalla kun suhdannenousu alkoi varmistua. Rahapolitiikan painopistettä siirrettiin entistä selvemmin inflaation ja suhdannenousun hillitsemiseen. Päiväkorolla ohjattiin varsin pitkälle myös pankkien erityisottolainauksen korkoa keväästä lähtien, kun pankkien markkinarahan korkokartelli murtui kilpailun kiristyttyä. Tällöin markki nakorko nousi Suomen Pankin päiväkoron tuntu maan, joten päiväkorkoa oli mahdollista alentaa jossain määrin keventämättä rahamarkkinoita. Korkea päiväkorko hillitsi pankkien markkaantolainauksen kasvua ja korkea markkinakorko kannusti yrityksiä siirtämään investointiensa ajan kohtaa myöhemmäksi. Rahapolitiikka vähensi si ten mahdollisuuksia ja halukkuutta rahoittaa kulutus- ja investointikysyntää. Markkinakorkoisen ja korkosäännöstelyn alai sen rahoitusmarkkinalohkon välinen huomattava

5 7 6 korkoero lisäsi rahan kiertoa rahoitusjärjestelmäs sä ja paisutti siten osaltaan luotonannon ja rahan määrän kasvulukuja. Tämä vaikeutti rahoitus markkinoiden tilan tulkintaa. Liikepankkien ko ko luotonannon kasvuvauhti pysyi koko vuoden melko nopeana. Vasta loppuvuodesta kahden toista kuukauden muutosvauhti laski alle 20 prosentin. Luotonannon lisäys koostui melkoises sa määrin joukkovelkakirjalainoista sekä pank kien välittämistä valuuttaluotoista. Suomen Pan kin keskikorkosäätelyn alaisten markkaluottojen kasvu oli sen sijaan noin 10 prosenttiyksikköä pienempi kuin koko luotonannon kasvu. Korkea markkinakorko ja vahvistunut luotta mus markkaan lisäsivät tuntuvasti yritysten pääomantuontia ja valuuttavaranto kasvoi nopeasti. Valtaosa yritysten pääomantuonnista kanavoitui kuitenkin edelleen markkinarahatalletuksiksi pankkeihin ja sitä kautta pääasiassa päivätalletuksiksi Suomen Pankkiin. Pääomantuonti ei siis johtanut sellaiseen rahoitusmarkkinoiden kevene miseen, joka olisi vaarantanut rahapolitiikan ta voitteet. Valuuttaa olisi virrannut maahan poik keuksellisen paljon myös pankkien termiiniostojen katteina, ellei Suomen Pankki olisi hillinnyt tätä osallistumalla itse laajamittaisesti termiinimarkkinoihin. Talletuspankkien antolainauksen keskikoron säätelyä muutettiin syyskuussa siten, että pank kien korkokustannusten siirto-oikeuteen sisälly tettiin myös normaaliehtoinen ottolainaus. Pan kit voivat muutoksen jälkeen siirtää 30 % koko ottolainauksen korkokustannusten noususta antolainauskorkoihin. Pyrkimyksenä oli saattaa pankit samaan asemaan kilpailtaessa koroilla. Samassa yhteydessä pankit ja Suomen Pankki tekivät uuden kassavarantosopimuksen. Vanha sopimus velvoitti pankit pitämään talletuksia Suomen Pankissa määrätyssä suhteessa kassavarantopohjaan, johon kuuluivat normaaliehtoinen markkaottolainaus yleisöltä sekä puolet kotimai sesta valuuttamääräisestä ottolainauksesta. Sopi muksen voimassaoloaikana markkinarahan ja pankkien valuuttamääräisen rahoituksen kasvu oli varsin huomattavaa. Tämä johti kassavarantopohjan kaventumiseen ja koko kassavarantojärjestelmän rahapoliittisen ohjaustehon heikentymi seen. Lisäksi kassavarantovelvoite merkitsi paikal lispankeille tuntuvasti suurempaa rasitusta suh teessa antolainaukseen ja taseen loppusummaan kuin liikepankeille. Pankkien kanssa tehty uusi kassavarantosopimus korjasi nämä epäkohdat käsittelemällä eri rahoituseriä ja pankkeja tasapuolisemmin. Sopi muksen mukaan kassavarantopohjaa laajennettiin siten, että se sisältää normaaliehtoisen ottolai nauksen lisäksi valuuttamääräisen ottolainauksen kokonaan sekä uusina erinä markkinarahaottolainauksen ja pankkien ulkomaisen nettovelan eri näisin vähennyksin. Uusi kassavarantopohja kä sittää näin ollen suurimman osan pankkien anto lainaukseen käytettävissä olevista rahoituslähteis tä. Nämä muutokset tehostivat rahapolitiikan oh jausjärjestelmää. Kun lisäksi kansainväliset korot olivat laskussa, katsottiin aiheelliseksi alentaa päiväkorkoa asteittain syys joulukuun aikana. Suomen Pankin peruskorko pidettiin koko vuo den ennallaan 9-5 prosenttina. Rahapoliittiset toimenpiteet Seuraavassa tarkastellaan vuoden aikana toteutettuja rahapoliittisia toimia aikajärjestyk sessä. Pankkien oikeus siirtää osa vapailta markki noilta hankkimansa erityisottolainauksen korkokustannuksista antolainauskorkoihin nostettiin tammikuussa 50 prosentista 60 prosenttiin. Tar koituksena oli, että rahapolitiikan kiristäminen heijastuisi aikaisempaa selvemmin myös luotto jen kysyntään, sillä samalla poistettiin 14 prosen- tin antolainauskorkojen yläraja yhteisöjen shekkija vekseliluotoista. Pankkien peruskorkoiset kiintiöt poistettiin ko konaan vuoden alusta lukien järjestelmän yksinkertaistamiseksi. Tämän jälkeen keskus pankkirahoitusta myönnettiin yksinomaan päiväluottona. Samassa yhteydessä ulkomaisessa omis tuksessa olevat liikepankit saivat samanlaiset oi keudet osallistua Suomen Pankin päivämarkkinoihin kuin kotimaisilla liikepankeilla on. Päivätalletuksille asetettiin yläraja, joka oli 20 % kunkin pankin taseen loppusummasta. Huhti kuun alusta lukien päivätalletuksille asetettu ylä raja poistettiin. Päiväkorkoa muutettiin useaan otteeseen vuo den aikana, mutta varsinaisesta rahapolitii kan linjanmuutoksesta ei ollut kysymys. Pank kien luotonannon kasvuvauhdin hidastamiseksi ja inflaation vaimentamiseksi päiväkorkoa nostet tiin vuoden alussa 16.7 prosentista 17.5 prosent tiin, jona se pidettiin maaliskuun loppuun saak ka. Pankkien edellisenä syksynä sopima markkinarahakartelli, jonka tarkoitus oli estää erityisot tolainauksen korkoa nousemasta yli 15 prosentin, murtui maaliskuun lopussa ja markkinakorko nousi lähelle päiväkorkoa. Tällöin päiväkorkoa voitiin alentaa keventämättä rahamarkkinoita. Huhtikuun aikana päiväkorkoa alennettiin asteit tain 16.5 prosenttiin. Tarkoituksena oli myös supistaa koti- ja ulkomaisten lyhytaikaisten kor kojen välistä huomattavaa eroa. Rahapolitiikan linjaa tuettiin nostamalla ke väällä pankkien kassavarantovelvoitetta asteittain 4.7 prosentista 5.6 prosenttiin. Syyskuun alusta Peruspankki Oy:lie myönnet tiin samat keskuspankkirahoitus- ja päivämarkkinaoikeudet kuin muillakin liikepankeilla on. Tä mä edellytti, että Peruspankki tuli Suomen Pan kin keskikorkosäätelyn ja muiden liikepankkeja koskevien ohjeiden piiriin. Kun keskikorkosäätelyä ja kassavarantojärjestelmää syyskuussa muutettiin, alennettiin päiväkorkoa uudelleen kahdessa portaassa 15.8 pro senttiin. Päiväkorkoa alennettiin loka joulukuun aika na edelleen asteittain 14.8 prosenttiin. Peruste luina oli, että kansainväliset korot alenivat ja kassavarantotalletukset lisääntyivät kassavarantopohjan laajentamisen johdosta. Erityisrahoitusjärjestelyt Suomen Pankin rahoittama erityisrahoitusjärjestelyjen luottokanta kasvoi vuoden aikana 3 % ja oli vuoden lopussa milj. markkaa. KTR-luotoilla rahoitetaan kotimaisen teolli suuden pääomatavaratoimituksia kotimaisille ti laajille. Rahoitusjärjestelyn tarkoituksena on tur vata suomalaisille yrityksille ulkomaisten valmis tajien kanssa tasaveroiset kilpailuedellytykset ra hoituksessa kotimaan markkinoilla. Järjestelyyn osallistuvat Suomen Pankki, liikepankit ja Posti pankki. Rahoitusjärjestelyn ehtoja sopeutettiin suhdannetilanteeseen ja rahoitusmarkkinoiden korkokehitykseen. Suomen Pankin osuus kauppahinnan luototet tavasta osasta alennettiin maaliskuussa 40 prosen tista 30 prosenttiin. KTR-luottojen korkoa nos tettiin marraskuun alusta yksi prosenttiyksikkö, siten että ko. ajankohdan jälkeen myönnettävistä KTR-luotoista veloitettava korko on Suomen Pankin peruskorko lisättynä yhdellä prosenttiyk siköllä. Lisäksi KTR-luotolla rahoitettavan toimi tuksen kauppahinnan alaraja nostettiin maalis kuussa markasta markkaan ja marraskuussa edelleen 1 milj. markkaan. KTR-luottoja varattiin milj. markkaa, josta metsäteollisuuden koneiden osuus oli 47 % ja alusten 31 %. Vuoden päättyessä luottovarauksia oli voimassa milj. markkaa eli 72 % enemmän kuin vuotta aiemmin. KTR-luotto jen nostot olivat milj. markkaa eli 425 milj. markkaa enemmän kuin KTR-luottokanta kokonaisuudessaan kasvoi edellisvuotisesta 613 milj. markkaa milj. markkaan, josta Suomen Pankin rahoitusosuus oli milj. markkaa. Lyhytaikaisten vientiluottojen rahoitusjärjestely on tarkoitettu vaihdettavina valuuttoina makset tavan viennin yhteydessä myönnetyn, enintään 24 kuukauden vientiluoton rahoittamiseen. Suo men Pankin rahoittamien lyhytaikaisten vienti luottojen vuosikeskiarvona laskettavaksi yritys kohtaiseksi enimmäismääräksi vahvistettiin 30 milj. markkaa vuoden alusta ja 20 milj. markkaa vuoden 1985 alusta. Rahoituksesta yri tyksiltä perittävä korko oli 0.75 prosenttiyksikköä alle peruskoron enintään 12 kuukauden ja 0.25 prosenttiyksikköä alle peruskoron yli 12 kuukau den vientitoimituksissa eli 8.75 ja 9.25 %. Joulu kuussa päätettiin korkoa korottaa lu kien siten, että viejiltä perittävä korko on maksuajasta riippumatta peruskorko lisättynä 0.25 pro senttiyksiköllä. Lyhytaikaisten vientiluottojen kanta supistui 13 % ja oli vuoden lopussa milj. markkaa mukaan luettuna rahoitusyhtiöille myönnetty 41 milj. markan vientifactoringrahoitus. Koko luot tokannasta oli metallituote- ja konepajateollisuu

6 9 den osuus 42 %, metalliteollisuuden 4 % sekä tekstiili-, vaatetus- ja nahkateollisuuden 10 %. Rahoitusta oli vuoden lopussa 642 yrityksellä. Uusvientiluotoilla rahoitetaan pienen ja keski suuren teollisuuden viennistä aiheutuvaa valmistuksenaikaista käyttöpääoman tarvetta. Rahoitta japankin uusvientiluotosta perimä korko oli 0.75 prosenttiyksikköä alle peruskoron eli 8.75 %. Vuoden alussa uusvientiluottojen hakemuskäytäntöön tehtiin eräitä teknisiä muutoksia. Uus vientiluottojen luottokanta kasvoi 103 milj. markkaa eli 18 % edellisvuotisesta ja oli vuoden päättyessä 675 milj. markkaa. Metalli- ja konepa jateollisuuden osuus luottokannasta oli 34 %, tekstiili-, vaatetus- ja nahkateollisuuden 31 % ja turkistarhauksen 15 %. Uusvientiluottoasiakkaita oli vuoden päättyessä yhteensä 2 906, joista tur kistarhaajia Suomen Pankin valuuttapolitiikka Kansainväliset valuutta- ja rahoitusmarkkinat Kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla olivat kurssien muutokset edelleen tuntuvia. Ke hitykseen vaikuttivat erityisesti vuoden loppu puolelle asti jatkunut Yhdysvaltojen talouden suhteellisen nopea kasvu ja korkea korkotaso. Useiden velkaantuneiden kehitysmaiden talou delliset vaikeudet jatkuivat. Korkotaso Yhdysvalloissa oli keskimäärin edel lisvuotista korkeampi. Dollarikorot nousivat lähes koko ensimmäisen vuosipuoliskon ajan, kun odo tettua voimakkaamman taloudellisen kasvun myötä luotonkysyntä vauhdittui. Samalla Yhdys valtojen rahapolitiikkaa kiristettiin. Vuoden puo livälin jälkeen korkotaso kääntyi kuitenkin las kuun. Korot alenivat edelleen vuoden loppukuu kausina, kun taloudellinen kasvu vaimeni nope asti ja sen johdosta rahapolitiikan tiukkaa linjaa lievennettiin. Dollarin euromarkkinakorot seurasivat Yhdys valtojen kotimaisen korkotason muutoksia. Dol larin 3 kuukauden euromarkkinakorko laski vuo den lopulla vajaaseen 9 prosenttiin eli runsaan prosenttiyksikön edellisen vuodenvaihteen tason alapuolelle. Englannin punnan eurokorko puo lestaan oli vuoden lopussa korkeampi kuin vuotta aikaisemmin. Vuoden mittaan se vaihteli melkoi sesti. Saksan markan korko oli koko vuoden 6 prosentin tuntumassa. Kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla Yhdys valtojen dollari ja Japanin jeni vahvistuivat tun tuvasti muihin tärkeisiin valuuttoihin nähden. Vuoden alkukuukausina dollari heikkeni, mutta kääntyi keväällä selvään nousuun lähinnä dollarikorkojen ja muiden tärkeiden valuuttojen korko jen välisen eron kasvun takia. Dollarin vahvistu minen jatkui vuoden loppupuolella, vaikka kor koero kaventuikin ja eräät keskuspankit intervenoivat valuuttamarkkinoille. Vuoden kuluessa dollari vahvistui 15 % Saksan markkaan nähden. Japanin jenin arvon nousun taustalla olivat talou den voimakas kasvu, hidas inflaatiovauhti ja vaihtotaseen suuri ylijäämä. Englannin punta oli suurimman osan vuotta suhteellisen vakaa muihin eurooppalaisiin va luuttoihin nähden. Vuoden loppupuolella se kuitenkin heikentyi paitsi dollarin myös muiden valuuttojen suhteen. Tähän vaikuttivat kansain välisten öljymarkkinoiden rauhattomuus, lakot ja kauppataseen alijäämä. Euroopan valuuttajärjestelmässä (EMS) ei tehty keskinäisiä kurssien muutoksia järjestel mään kuuluvien maiden verraten yhtenäisen ta loudellisen kehityksen vuoksi. EMS-valuuttojen keskinäisiä kursseja tarkistettiin viimeksi maalis kuussa 1983, mikä oli kaikkiaan seitsemäs kerta sen jälkeen kun järjestelmä oli otettu käyttöön maaliskuussa 1979Kullan hinta laski edelleen maailmanmarkki noilla vuoden kuluessa. Tuntuvinta aleneminen oli kesä heinäkuussa, jolloin dollari vahvistui ja dollarikorot nousivat. Kullan unssihinta laski vuoden loppuun mennessä 75 dollaria 310 dolla riin. Kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla lainaus toiminta vilkastui selvästi vuoden aikana. Kasvu aiheutui tosin paljolti luottojen uudelleenneuvotteluista euromarkkinoilla. Markkinoiden rahoitusvaihtoehdot ovat tulleet hyvin monipuo lisiksi ja joustaviksi. Luottojen yhteismäärä nousi noin 200 mrd. dollariin edellisvuoden runsaasta 140 mrd. dollarista. Sekä euroluottojen että kan sainvälisten obligaatioemissioiden määrä kasvoi lähes puolella. Valtaosa euroluotoista oli teollisuusmaiden luotonottoa ja suurimpana lainanottajaryhmänä olivat amerikkalaiset yritykset. Merkittäviä olivat myös eräiden valtioiden rahoitusjärjestelyt. N ii den vanhoja luottoja neuvoteltiin ehdoiltaan edullisemmiksi. Kehitysmaiden luotonotto koko naisuutena sen sijaan hieman väheni edellisvuoti sesta, vaikka eräitä huomattavia luottojen uudel leenjärjestelyjä tehtiinkin. Kansainväliset joukkovelkakirjaemissiot kasvoivat yli 100 mrd. dollariin edellisvuoden noin 70 mrd. dollarista. Euro-obligaatioiden yhteismäärä oli runsaat 80 mrd. dollaria. Näistä runsas kol mannes oli vaihtuvakorkoisia, mikä osoitti huo mattavaa korkoepävarmuutta. Näitä emissioita käyttivät myös teollisuusmaiden lainanottajat muuttaessaan osan velkaansa ehdoiltaan edulli semmaksi. Samalla laina-aikoja voitiin pidentää huomattavasti. Tärkeillä kansallisilla pääoma markkinoilla, kuten Saksan liittotasavallassa, Sveitsissä ja Japanissa, lainoja oli hyvin saatavissa, mikä mahdollisti ulkomaisten lainanottajien pää syn myös näille markkinoille. Valuuttakurssipolitiikka ja kotimaiset valuuttamarkkinat Kun kotimainen rahapolitiikka oli huomatta van kireää, valuuttamarkkinoihin kohdistui tun tuvia paineita. Markan ulkoista arvoa nostettiin lievästi alkuvuonna. Korkean kotimaisen koron aiheuttama paine purkautui kuitenkin runsaana pääomantuontina ja näkyi mm. yritysten termiinivaluutan huomattavina myynteinä. Vuoden ai kana Suomen Pankki osti poikkeuksellisen run saasti valuuttaa paitsi avistamarkkinoilta myös interventioilla termiinimarkkinoilta. Suomen Pankin valuuttaindeksiluvun laskenta tapaa muutettiin vuoden alusta lukien siten, että indeksissä ovat mukana vain Suomen ulkomaan kaupan kannalta tärkeät vaihdettavat valuutat. Näin aiemmin indeksiin sisältynyt rupla poistet tiin uudesta valuuttaindeksistä. Samalla otettiin käyttöön uusi laskentakaava ja luovuttiin kiinte ästä perusvuodesta. Muutoksen yhteydessä mar kan ulkoinen arvo pysyi ennallaan. Tammikuun aikana markka vahvistui kuitenkin lievästi. Maa liskuun 27. päivänä Suomen Pankki päätti vah vistaa markan ulkoista arvoa edelleen noin pro sentin samalla päätettyjen rahapoliittisten toi menpiteiden yhteydessä. Valuuttaindeksiluvun vaihtelualueen rajat säilyivät ennallaan. Loppu vuoden aikana indeksiluku pidettiin vakaana lu vun tuntumassa. Kansainvälisen valuuttarakenteen muutokset näkyivät siten likimain sellaisinaan Suomen Pan kin noteeraamissa valuuttojen markkakursseissa. Vuoden aikana Yhdysvaltojen dollarin myyntikurssi nousi 12.4 %. Sen sijaan Saksan markan myyntikurssi laski lähes 3 % ja Englannin pun nan 10 %. Ruotsin kruunun markkakurssi pysyi lähes ennallaan. Neuvostoliiton rupla vahvistui 1.6 %. Valuuttojen käteismyyntikurssit vuosien 1983 ja lopussa, mk V a lu u tta la ji New York......U S D 1 Montreal... CAD 1 Lontoo GBP 1 D ub lin......iep 1 Tukholma......SEK Oslo NOK Kööpenhamina......DKK Reykjavik......ISK Frankfurt a. M......DEM Amsterdam......NLG Bryssel BEC 2 BEL 3 Zurich......CHF Pariisi... FRF Rooma ITL Wien... ATS Lissabon......PTE Madrid ESB Tokio... JPY Moskova, clearing......sur 1 1 Y h d e ltä yksiköltä, m u u t 100 yksiköltä. 2 K a u p a llin e n kurssi. 3 E i-k a u p a llin e n kurssi

7 10 11 Termiinimarkkinoilla vientiyritykset lisäsivät jo vuoden 1983 lopulta alkaen vaihdettavien va luuttojen myyntejä pankeille. Tämä johtui pää osin tuolloin tuntuvasti nostetusta kotimaisesta päiväkorosta ja siitä johtuneesta termiinikurssien noususta. Vuoden alusta Suomen Pankki tuli mukaan termiinimarkkinoille ostamalla pankeilta vaihdettavia valuuttoja termiinillä. Näillä inter ventioilla hidastettiin valuuttavarannon ja siten kotimaisen likviditeetin nopeaa kasvua. Vuoden loppuun mennessä termiinikurssit alenivat päiväkoron ja kansainvälisen korkotason laskun sekä päiväkoron alenemista koskevien odotusten johdosta. Vuoden lopussa valuuttapankkien termiinimyyntisopimukset Suomen Pankin kans sa olivat 20.1 mrd. markkaa. Suomen Pankin lopetettua 1983 ruplatermiinikurssien noteeraamisen ja ruplatermiinisopimusten kattamisen Suomen Pankin ruplatermiinisopimukset erääntyivät kokonaan kesällä. Huolimatta Suomen Pankin interventioista ter miinimarkkinoille Suomen Pankin vaihdettava valuuttavaranto kasvoi pääomantuonnin vuoksi vuoden aikana 10.6 mrd. markkaa ja oli vuoden lopussa 18.8 mrd. markkaa. Vaihdettavien va luuttojen nettomäärä kasvoi 5.8 mrd. markasta 15.3 mrd. markkaan. Suomen Pankin sidottujen valuuttojen 0.5 mrd. markan saaminen muuttui 0.3 mrd. markan velaksi. Vuoden alussa Suomen Pankilla oli ulko maisten pankkien kanssa neuvoteltuja luottovarauksia kaikkiaan milj. Yhdysvaltojen dol laria, josta määrästä oli vaihdettavan varannon tukemiseksi nostettuna 350 milj. dollaria. Nämä maksettiin takaisin helmi maaliskuussa. Valuuttatilanteen vahvistuttua vuoden mittaan olennaisesti Suomen Pankki sanoi marraskuussa irti kaikki luottovaraussopimukset. Ulkomaiset pääomanliikkeet ja ulkomainen velka Pitkäaikaisen lainapääoman tuonti oli bruttomäärältään 14.1 mrd. markkaa eli 4 mrd. markkaa enemmän kuin edellisenä vuonna. Kas vusta 3.1 mrd. markkaa oli kuitenkin valuuttapankkien omien lyhytaikaisten lainojen konver tointeja pitkäaikaisiksi, millä ei ollut vaikutusta nettopääomantuontiin. Myös yritykset muuttivat tuntuvasti aikaisempaa enemmän vanhoja laino jaan edullisemmiksi uusiksi lainoiksi, koska ulko maisen lainapääoman saatavuus oli hyvä ja luottoehdot olivat suhteellisen edulliset. Ilman laino jen konvertointeja lainapääoman tuonti oli brut tomäärältään 9-8 mrd. markkaa, josta yksityisen sektorin osuus oli 5.2 mrd. markkaa. Valtion rahoitustarpeen kattamiseksi nostettiin ulkomai sista lähteistä pitkäaikaista pääomaa jonkin ver ran vähemmän kuin edellisenä vuonna eli 4.6 mrd. markkaa. Suomen ulkomainen velka vuosien 1981 lopussa milj. mk Pitkäaikainen bruttovelka Pitkäaikainen bruttosaaminen Pitkäaikainen nettovelka Lyhytaikainen bruttovelka Lyhytaikainen bruttosaaminen Lyhytaikainen nettovelka tai nettosaaminen Koko ulkomainen nettovelka ? % BKT:sta markkinahintaan P itk äaik aisen v elan ja saam isen sa ld o t o n la sk e ttu s a ld o p ä iv ä m ä ärän k u rssien m u k a a n. 2 E n n a k k o tie to. Teollisuuden pääomantuonnista hieman yli puolet kohdistui metsä- ja metalliteollisuuden investointien rahoittamiseen. Näiden yleensä runsaasti ulkomaista pääomaa käyttävien toimialojen osuus teollisuuden pääomantuonnista pieneni edellisen vuoden pääomantuonnista inves- tointien vilkastumisesta huolimatta. Myös suotui sa tulorahoituskehitys vähensi osaltaan pääomantuontitarvetta. Kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden uusia lainainstrumentteja eivät suomalaiset lainanotta jat kovinkaan paljon käyttäneet, vaan luotonotto tapahtui suurelta osin entiseen tapaan. Lähinnä valuuttapankkien konvertointilainoihin sisältyi kuitenkin markkinoilla kehitettyjä uusia lainamuotoja. Valtion ulkomainen luotonotto jatkui pääasiassa kiinteäkorkoisina obligaatiolainoina. Koko lainapääomasta kiinteä- ja vaihtuvakorkoi sina nostettiin suurin piirtein yhtä paljon. Nostettujen kiinteä- ja vaihtuvakorkoisten rahoituslainojen ehdot 1980 Kiinteäkorkoiset Keskikorko Keskimaksuaika vuotta % Vaihtuvakorkoiset KeskikorkoKeskimaksumarginaali aika vuotta % Lainavaluutoista dollari oli edelleen yleisin Nostetuista lainoista dollarimääräisten lainojen osuus oli yli puolet; vastaava osuus vuotta aikai semmin oli kolmannes. Osuuden kasvuun myö tävaikutti näiden lainojen saannin paraneminen kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla. Yksityisen sektorin nostamissa lainoissa dollarimääräisten lainojen osuus oli 67 %. Valtio jakoi luotonot tonsa tasaisemmin eri valuutoille; sen nostamista lainoista dollarin osuus oli vain 26 %. Valuuttajakaumaa arvioitaessa on kuitenkin otettava huo mioon, että lainanhoitokulut saatetaan maksaa eri valuuttana kuin laina on nostettu. Sekä vaihtuva- että kiinteäkorkoisina nostettu jen lainojen luottoehdot paranivat, mikä johtui maksuaikojen pidentymisestä ja eurodollarikorkojen alenemisesta loppuvuodesta. Vaihtuvakor koisten lainojen keskimääräistä- korkomarginaa lia, joka on vaihtuvakorkoisten lainojen keskiko ron ja Lontoon pankkien välisten markkinoiden tarjontakoron (LIBOR) erotus, supistivat erityises ti valuuttapankkien nostamat konvertointilainat. Näiden korkomarginaali oli nimittäin huomatta van kapea. Pitkäaikaisen lainapääoman nettotuonti (pääomanvienti vähennettynä) oli 7.1 mrd. markkaa, joka oli 3.8 mrd. markkaa enemmän kuin edelli senä vuonna. Kasvu johtui lähinnä siitä, että valuuttapankit konvertoivat lainojaan ja Neuvos toliitto kuoletti korollisen erityistilinsä Suomen Pankissa. Yritysten pitkäaikaisen lainapääoman nettovienti sen sijaan oli 1.4 mrd markkaa. Suomalaisyritysten kansainvälistyminen jatkui. Jo edellisenä vuonna yritysten merkittävä nä uutena rahoituslähteenä olivat ulkomaisiin pörsseihin suunnatut osakeannit. Vuonna neljä suomalaista yritystä laski Suomen Pankin luvalla liikkeeseen osakkeitaan ulkomaisilla pää omamarkkinoilla. Ulkomaisten emissioiden ja Helsingin Arvopaperipörssin välityksellä ulko maisille ostajille myytyjen arvopapereiden nettomäärä oli 1.5 mrd. markkaa eli lähes kol minkertainen edellisvuotiseen verrattuna. Suomalaisten yritysten nettomääräinen pääomanvienti suorina sijoituksina lisääntyi yli 70 % 2.5 mrd. markkaan. Ulkomaisten yritysten suorat sijoitukset Suomeen pysyivät edelleen verraten vähäisinä. Ne olivat nettomäärältään 0.3 mrd. markkaa. Sen jälkeen kun päiväkorkoa oli syksyllä 1983 tuntuvasti korotettu, alkoi erityisesti valuuttapankkien lyhytaikaisen pääoman tuonti kasvaa. Vuoden neljän ensimmäisen kuukauden aikana, kun kotimainen markkinakorko oli huo mattavasti korkeampi kuin ulkomailla yleensä, pankkien ulkomaisen nettovelan lisäys oli 4 mrd. markkaa. Kesäkuukausina kasvoivat puolestaan lähinnä yritysten ulkomaiset kauppaluotot. Tä män jälkeen lyhytaikaisen pääoman tuonti kui tenkin likimain pysähtyi pääasiassa markkinako rossa tapahtuneen käänteen ja Suomen Pankin termiinimarkkinainterventioiden vuoksi. Koko vuoden lyhytaikaisen pääoman taseen ylijäämä oli 2.9 mrd. markkaa. Tästä pankkien osuus oli 1.9 mrd. markkaa. Se ei sisällä yli 3 mrd. markkaan noussutta määrää, joka aiheutui lyhytaikaisten luottojen muuttamisesta pitkäai kaisiksi. Vaihdettavina valuuttoina tuodun pää oman määrä oli kokonaispääomantuontia suu rempi, sillä sidottu lyhytaikainen velka supistui. Tärkein lyhytaikaisen pääoman liikkeisiin vaikut tanut erityistekijä oli termiinimarkkinoiden voi makas kasvu, joka johtui vientiyritysten termiinimyynneistä pankeille. Suomen Pankin termiiniinterventiot vähensivät ratkaisevasti tästä aiheu tunutta pankkien tarvetta velkaantua ulkomaille. Pitkäaikainen nettovelka (ml. suorat sijoitukset nimellisarvoisina) oli vuoden päättyessä 53.6 mrd. markkaa eli noin viidenneksen enem män kuin vuotta aikaisemmin. Kasvusta runsas

8 13 12 neljännes muodostui velan saldoa kasvattaneista valuuttakurssinmuutoksista. Koko ulkomainen nettovelka kasvoi ennakkolaskelmien mukaan kuitenkin vain noin 2.5 mrd. markkaa, sillä edellisen vuoden lopussa ollut lyhytaikainen net tovelka oli vuoden lopussa saamista lähinnä valuuttavarannon voimakkaan kasvun takia. Bruttokansantuotteeseen suhteutettu velkaantu misaste aleni prosenttiyksikön verran noin 16.9 prosenttiin. Valtion ulkomaisen velan osuus tästä oli 7.7 prosenttiyksikköä. si harjoitettiin Neuvostoliitosta ostetun raakaöl jyn välitystä kolmansiin maihin. Neuvostoliiton kanssa sovittiin clearingjärjestelmän jatkamisesta maiden välisessä vuosien tavaranvaihtoa ja maksuja koskevassa runkosopimuksessa, joka allekirjoitettiin syys kuussa. Maksuja koskevat artiklat ovat olennaisil ta osin ennallaan. Suomen Pankin tase ja tuloslaskelma Ulkomaat Järjestelyt maksusopimusmaiden kanssa Suomella oli vuoden lopussa clearingmaksusopimukset Neuvostoliiton, Bulgarian, Saksan demokraattisen tasavallan ja Unkarin kanssa. Clearingmaksusopimukset Puolan ja Tsekkoslovakian kanssa olivat yhä muodollisesti voimassa. Vuonna jatkettiin kokeilua, jonka mukaan Suomen ja Puolan välisessä kaupassa käytettiin vaihdettavia Yhdysvaltojen dollareita. Suomen ja Tsekkoslovakian välillä oli edellisenä vuonna sovittu, että ja 1985 maksuvaluuttana voidaan dollarin lisäksi käyttää myös muita vaihdettavia valuuttoja. Suomen ja Unkarin hallitusten välisellä noot tien vaihdolla lokakuussa maiden välinen clearingmaksusopimus lakkautettiin lu kien. Siirtyminen vapaavaluuttamaksuihin johtuu Unkarin liittymisestä Kansainväliseen va luuttarahastoon, mikä edellyttää kahdenkeskisis tä maksujärjestelyistä luopumista. Suomen ja Bulgarian välillä sovittiin marras kuussa clearingvaluutan muuttamisesta Suomen markaksi Samalla sovittiin tilin luottoraja korotettavaksi 3 milj. dollarista 25 milj. markkaan. Maksuliikenteessä Neuvostoliiton kanssa tilan ne tasapainottui huomattavasti. Suomen ja Neu vostoliiton välisellä clearingtilillä oli vuoden alus sa 50 milj. ruplaa Suomen saamista. Lisäksi Suomen Pankilla oli 300 milj. ruplan saaminen Neuvostoliitosta korollisella erityistilillä. Vuoden loppuun mennessä Suomen clearingsaaminen kääntyi 95 milj. ruplan eli noin 700 milj. markan suuruiseksi velaksi. Myös erityistililuotto kuole tettiin jo vuoden aikana eli alun perin sovittua nopeammin. Maksutilanteen muutos johtui lähinnä sntä, että Suomen tuonti Neuvostoliitosta oli vientiä suurempi. Tuonnin maksuja lisäsivät dollarin kurssin nousu ja maksuaikojen muutokset. Lisäk Suomen Pankin vaihdettava valuuttavaranto kasvoi vuoden aikana milj. markkaa eli yli kaksinkertaiseksi. Vaihdettava varanto oli vuoden lopussa milj. markkaa. Kultavaranto nousi kultaostojen johdosta 349 milj. markkaa. Erityisiä nosto-oikeuksia hankittiin vuoden aikana lisää ja niiden määrä kasvoi 710 milj. markkaa. Varanto-osuus Kansainvälisessä valuuttarahastossa kasvoi 108 milj. markkaa muun muassa sen johdosta, että rahasto alkoi syksyllä käyttää markkoja maksuissaan. Vaihdet tavat valuutat, joihin vuoden lopusta lukien sisältyvät aiemmin omana eränään taseessa olleet ulkomaiset joukkovelkakirjat, lisääntyivät netto määrältään milj. markkaa. Valuuttavaran non huomattava kasvu johtui ennen kaikkea siitä, että kotimainen korkotaso oli ulkomaista korkotasoa tuntuvasti korkeampi. Rajoittaakseen valuuttavarannon kasvua Suomen Pankki osallis tui vuoden aikana aktiivisesti valuuttojen termiinimarkkinoihin. Sidottu valuuttavaranto, joka vuoden 1983 lopussa oli ollut 550 milj. markkaa, nousi kor keimmillaan noin 1.3 mrd. markkaan touko kuussa. Vuoden puolivälistä varanto alkoi supis tua ja oli alimmillaan joulukuun alkupuolella noin 1.4 mrd. markkaa alijäämäinen. Aivan vuoden lopulla sidottu varanto vahvistui selvästi mutta oli vuoden vaihteessa edelleen 337 milj. markkaa alijäämäinen. Suomen Pankin muut ulkomaiset saamiset vähenivät milj. markkaa milj. mark kaan. Määräaikaisiin saamisiin sisältynyt erityistilijärjestely lopetettiin kertomusvuoden aikana siirtämällä tilillä olleet varat, 300 milj. ruplaa eli noin 2.1 mrd. markkaa, neljässä erässä sidotun varannon lisäykseksi. Tällä Suomen ja Neuvosto liiton väliseen kahdenkeskiseen kauppaan liitty vällä korollisella tilillä oli vuoden alussa ollut milj. markkaa saamisia. Muista saamiseris- tä markkaosuus Kansainvälisessä valuuttarahas tossa kasvoi kurssinmuutosten takia 73 milj. markkaa. Suomen Pankin muut ulkomaiset velat supis tuivat milj. markkaa milj. mark kaan. Supistuminen aiheutui siitä, että määräai kaisiin velkoihin sisältyneet varantoluotot mak settiin pois: helmikuussa 150 milj. Yhdysvaltojen dollaria eli noin 0.8 mrd. markkaa ja maaliskuus sa jäljellä olevat 200 milj. dollaria eli noin 1.1 mrd. markkaa. Suomen Pankin ulkomaisten saamisten ja vel kojen erotus eli ulkomaiset nettosaamiset kasvoivat milj. markkaa, siten että ulkomaiset saamiset kasvoivat milj. markkaa ja ulko maiset velat supistuivat milj. markkaa. Vuoden lopussa ulkomaiset nettosaamiset olivat milj. markkaa. Rahoituslaitokset Liikepankkien keskuspankkirahoitus, joka si sältää shekkitilit ja päiväluotot, väheni vuonna kaikkiaan 723 milj. markkaa milj. markkaan. Keskuspankkirahoituksesta oli vuoden viimeisenä päivänä shekkiluottoa 490 milj. mark kaa ja päiväluottoa milj. markkaa. Päiväluottojen lisäksi rahalaitoksilla oli Suo men Pankin päivämarkkinoilla vuoden lo pussa päivätalletuksia milj. markkaa. Päi väluottojen määrä oli 767 milj. markkaa pienem pi ja päivätalletusten määrä milj. markkaa suurempi kuin vuotta aikaisemmin. Päiväluotto jen ja päivätalletusten erotuksen, milj. markkaa, Suomen Pankki kattoi omalla sijoituk sellaan päivämarkkinoille. Kevään aikana pankkien päivätalletukset lisääntyivät huomatta vasti ja ylittivät huhti lokakuussa päiväluottojen määrän. Tällöin syntyneen talletusylijäämän Suo men Pankki vastaanotti päivämarkkinoilta. Kassavarantotalletukset lisääntyivät vuoden ai kana milj. markkaa. Pääosa kasvusta aiheu tui uuteen kassavarantosopimukseen perustuvasta kassavarantopohjän laajentamisesta. Tuntuvasti vaikuttivat myös kevään aikana toteutetut kassa varantovelvoitteen korotukset. Vuoden aikana lii kepankkien (pl. OKO ja SKOP) osuus kassavarantotalletuksista kasvoi 34 prosentista 42 pro senttiin, kun taas osuuspankkien (ml. OKO) osuus pieneni 24 prosentista 21 prosenttiin ja säästöpankkien (ml. SKOP) osuus 29 prosentista 25 prosenttiin. Vuoden lopussa kassavarantotalletuksia oli Suomen Pankissa kaikkiaan milj. markkaa. Näistä oli liikepankkien (pl. OKO ja SKOP) talletuksia milj. markkaa, osuus pankkien (ml. OKO) talletuksia milj. markkaa, säästöpankkien (ml. SKOP) talletuksia milj. markkaa sekä Postipankin talletuksia 967 milj. markkaa. Muista eristä rahoituslaitosten pääomantuontitalletukset lisääntyivät 710 milj. markkaa 745 milj. markkaan. Korottomia käteisvaraluottoja, joilla Suomen Pankki rahoittaa rahalaitosten hallussaan pitämät seteli- ja metallirahakassat, oli vuoden päättyessä milj. markkaa. Tämä oli 621 milj. markkaa enemmän kuin edellisen vuoden lopussa. Osa kasvusta johtui siitä, että kesäkuun alusta lukien Suomen Pankki hyväksyi suurimmat posti toimipaikat käteisvaraluottojärjestelyn piiriin. Käteisvaraluotoista oli liikepankkien (pl. OKO ja SKOP) käteisvaraluottoja 471 milj. markkaa, osuuspankkien (ml. OKO) 335 milj. markkaa, säästöpankkien (ml. SKOP) 503 milj. markkaa ja Postipankin (ml. postitoimipaikat) 254 milj. markkaa. Suomen Pankin omistamat rahoituslai tosten joukkovelkakirjat lisääntyivät 453 milj. markkaa milj. markkaan. Lisäys aiheutui valtaosin SITRAn hallussa olleiden joukkovelka kirjojen lunastamisesta ja kirjaamisesta Suomen Pankin taseeseen. Toimenpiteen tarkoituksena oli helpottaa ja yksinkertaistaa SITRAn pääoman ja maksuliikenteen hoitoa. Saamisten ja velkojen lisäksi rahoituslaitoksilla oli Suomen Pankille vastuita, jotka ovat synty neet eri rahoitusjärjestelyjen yhteydessä. Suomen Pankin omistamia vekseleitä, joiden maksamises ta pankit ovat vastuussa, ovat vienti- ja uusvientivekselit. Suomen Pankin taseessa nämä sisältyvät saamisiin yrityksiltä eränä "Viennin rahoitus ja niiden määrä oli vuoden lopussa milj. markkaa. Vastuisiin kuuluvat myös pankkien antamat takaukset kotimaisten toimitusten rahoi tusluottojen maksamisesta; niitä oli vuoden lo pussa milj. markkaa. Julkinen sektori Saamiset julkiselta sektorilta vähenivät 227 milj. markkaa milj. markkaan. Suomen Pankin omistamat valtion joukkovelkakirjat su pistuivat 325 milj. markkaa. Valtion metallirahavastuu, joka taseessa on liikkeessä olevan metalli rahan vastaerä, kasvoi 96 milj. markkaa. Velat julkiselle sektorille lisääntyivät milj. markkaa milj. markkaan. Lisäyksestä milj. markkaa aiheutui valtion talletustilil lä olevien varojen kasvusta ja 76 milj. markkaa valtion yrityksiltä keräämistä vientitalletuksista.

9 14 15 Yritykset Suomen Pankin saamiset yrityksiltä supistuivat 233 milj. markkaa milj. markkaan. Viennin rahoitus, joka käsittää lyhytaikaiset vientiluotot ja uusvientiluotot, väheni 81 milj. markkaa. Lyhytaikaiset vientiluotot supistuivat 184 milj. markkaa ja uusvientiluotot lisääntyivät 103 milj. markkaa. Kotimaisten toimitusten rahoitus kasvoi 198 milj. markkaa. Näiden kolmen erityisrahoitusjärjestelyn luottokanta oli vuoden lopussa yhteensä milj. markkaa. Lisäksi Suomen Pankilla on 41 milj. markkaa vientifactoringrahoitukseen liittyviä vekseleitä, jotka taseessa sisältyvät muihin saamisiin rahoituslaitoksilta. Suomen Pankin omistamien, yritysten liikkeeseen laskemien joukkovelkakirjojen määrä aleni 20 milj. markkaa 114 milj. markkaan. Muut saamiset yrityksiltä supistuivat 330 milj. markkaa, kun niihin sisältynyt idänkaupan erityisrahoitusjärjestely purettiin. Suomen Pankin veloista yrityksille investointija alushankintatalletukset lisääntyivät 837 milj. markkaa eli 64.9 % ja vuoden lopussa niitä oli kaikkiaan milj. markkaa. Yritysten pääomantuontitalletukset kasvoivat 137 milj. markkaa 668 milj. markkaan. Suomen Pankin nettoluotonanto yrityksille supistui vuoden aikana milj. markkaa eli 37.4 % ja oli vuoden lopussa milj. markkaa. Liikkeessä oleva raha Liikkeessä olevan rahan määrä lisääntyi 868 milj. markkaa eli 13.2 % ja oli vuoden lopussa milj. markkaa. Tästä oli setelistöä milj. markkaa ja metallirahaa 698 milj. markkaa. Lisäksi tase-erään 'Muut velat sisältyi liikkeessä olevia vanhan rahayksikön määräisiä seteleitä 9 milj. markkaa. Suomen Pankin nettotase Taseen kehityksestä esitetään seuraavassa tiivistelmänä Suomen Pankin nettotase pääsektoreittani. pankille kuluja. Suomen Pankki omistaa pankkikiinteistöt Helsingissä ja niissä kaupungeissa, joissa pankin haarakonttorit toimivat. Pankilla on Vantaan kaupungissa teollisuuskiinteistö, jossa toimii Suomen Pankin setelipaino. Suomen Pankki omistaa myös Mortgage Bank of Finland Ltd:n ja Tervakoski Oy:n osake-enemmistön. Näiden sekä setelipainon toiminnasta julkaistaan erilliset toimintakertomukset. Lisäksi pankki on osakkaana mm. Teollistamisrahasto Oy:ssä, Sponsor Oy:ssä sekä eräissä teollisuusyrityksissä. Vuoden lopulla Suomen Pankki lunasti Postipankin omistamat Mortgage Bank of Finland Ltd:n osakkeet sekä luopui suurimmasta osasta Sponsor Oy:n osakkeitaan myymällä ne Helsingin Arvopaperipörssissä. Suomen Pankin omistuksessa on myös Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto SITRA. Toukokuussa Suomen Pankki lunasti SITRAn hallussa olleet joukkovelkakirjat. Näitä vastaava SITRAn pääoma, 400 milj. markkaa, rahastoitiin Suomen Pankkiin ja kirjattiin omaksi tase-eräkseen (ks. s. 23)' Pankin oma pääoma ennen tilivuoden voiton lisäämistä oli tilinpäätöksen mukaan milj. markkaa eli milj. markkaa suurempi kuin edellisen vuoden lopussa. Taseen loppusummasta oman pääoman osuus oli 14.7 %. Tilinpäätöksen yhteydessä on omaan pääomaan sisältyvää kantarahastoa korotettu milj. markkaa eduskunnan hyväksymän Suomen Pankin ohjesäännön 4 :n muutoksen mukaisesti (ks. s. 21). Korotus on suoritettu veloittamalla vararahastoa ja arvonjärjestelytiliä. Kantarahasto kasvoi korotuksen johdosta milj. markasta milj. markkaan. Pankin myöntämien takausten kokonaismäärä oli vuoden päättyessä 467 milj. markkaa eli 24 milj. markkaa pienempi kuin vuoden 1983 lopussa. Termiiniostosopimuksia, jotka kaikki olivat dollarimääräisiä, oli vuoden lopussa milj. markkaa. Edellisen tilivuoden päättyessä termiiniostosopimuksia oli milj. markkaa ja ne olivat kaikki ruplamääräisiä. Termiiniostosopimusten huomattava kasvu johtui Suomen Pankin laajamittaisista, rahoitusmarkkinoiden keventymistä ehkäisevistä toimista valuuttojen termiinimarkkinoilla. Nettotaseen erät milj. mk M uutos + Nettosaamiset ulkomailta Nettosaamiset rahoituslaitoksilta Nettosaamiset yrityksiltä = Nettosaamiset yhteensä Nettovelka julkiselle sektorille Liikkeessä oleva raha Oma pääoma, arvonjärjestelytili ja muut taseerät, netto = Nettovelat ja oma pääoma yhteensä Osakkeet ja osuudet nimellisarvo, mk Teollisuusosakkeet , , Erityisluottolaitosten osakkeet , , Asunto-osakkeet , ,24 Kiinteistöosakkeet , , Muut osakkeet ja osuudet , , Yhteensä , ,24 Vuoden aikana ulkomaisten nettosaamisten huomattava kasvu kevensi rahoitusmarkkinoita. Muut nettotase-erät, eniten muutokset nettosaamisissa yrityksiltä ja nettovelassa julkiselle sektorille, kiristivät rahoitusmarkkinoita. Yhteensä rahoituslaitosten asema muuttui milj. markan nettovelasta milj. markan nettosaamiseksi. Muutoksesta kassavarantotalletusten kasvun vaikutus oli noin kaksi kolmasosaa. Tilinpäätöstase Seuraavassa esitellään erittely Suomen Pankin omistamista osakkeista sekä Suomen Pankin tase vuosien 1983 ja lopussa. Pankin taseeseen ei ohjesäännön mukaan ole aktivoitu pankin omistamien kiinteistöjen, kalustojen eikä osakkeiden ja osuuksien arvoa, vaan ne poistetaan tuloslaskelmassa kokonaan sitä mukaa kuin niistä kertyy