* EDUSKUNNAN PANKKIVALIOKUNNALLE

Transkriptio

1 1982 vp. n:o 3 EDUSKUNNAN PANKKIVALTUUSMIESTEN KERTOMUS VUODELTA 1981 * EDUSKUNNAN PANKKIVALIOKUNNALLE HELSINKI 1982

2 SISÄLLYS Sivu Suomen Pankin toiminta Vuoden 1981 taloudellinen kehitys Suomen Pankin rahapolitiikka Rahapoliittiset toimenpiteet Erityisrahoitusjärjestelyt Suomen Pankin valuuttapolitiikka Kehitys kansainvälisillä valuutta- ja rahoitusmarkkinoilla Valuuttakurssipolitiikka ja kotimaiset valuuttamarkkinat Pitkäaikaiset pääomanliikkeet ja ulkomainen velka Lyhytaikaiset pääomanliikkeet Kahdenkeskiset maksujärjestelyt Suomen Pankin tase ja tuloslaskelma Ulkomaat Rahoituslaitokset Julkinen sektori Yritykset Liikkeessä oleva raha ja talletustodistukset 15 Suomen Pankin nettotase Setelinauto Tilinpäätös Pankkivaltuusmiesten käsittelemiä asioita Tilintarkastus Lainausliikkeen ja valuuttakaupan tarkastus.. Inventoinnit ja haarakonttorien tarkastukset.. Längmanin rahastot Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto (SITRA).... Suomen Pankin ohjesäännön 4 ja 30 :n muut- Sivu taminen Suostumus kiinteistön ostoon Suostumus osakkeiden ostoon Mortgage Bank of Finland Ltd:n lainanotto.. 22 Ulkomaisia asiamiespankkeja Ylemmän esimiestason palkkausluokat Pääsopimus palvelussuhteen ehtojen määräytymisestä Suomen Pankissa P~S:~?~in;.ukset toimenhaltijain palkkauksesta ja 1kahs1sta PES-sopimus Suomen Pankin toimenhaltijain vuosilomasta Mu~.toks~~.. ~uo~en Pankin eläke- ja perheelakemaarayksun Mvönnetyt avustukset ja eläkkeet Johtokunta Haarakonttorien valvojat Pankkivaltuusmiehet Tilintarkastajat ISSN Helsinki Valtion painatuskeskus

3 Suomen Pankin toiminta Vuoden 1981 taloudellinen kehitys Korkeasuhdanne päättyi Suomessa vuonna 1981, jolloin kansainvälinen taantuma alkoi enenevässä määrin heikentää taloudellista kehitystä. Kokonaistuotanto oll vain prosentin suurempi kuin vuonna Työllisten määrä kasvoi edelleen; työttömyysaste nousi kuitenkin vuoden aikana ja oli keskimäärin runsaat 5 %. Vaikka inflaatiovauhti hidastuikin 10 prosenttiin, hintataso nousi silti keskimäärin lähes 12 %. Idänviennin voimakkaan kasvun ja raaka-aineentuonnin tuntuvan vähenemisen johdosta vaihtotaseen alijäämä supistui 1.7 mrd. markkaan. Kansainvälisiä talousnäkymiä leimasi edelleen kysynnän heikentyminen, joka johtui raakaöljyn reaalihinnan noususta ja päättäväisestä inflaationvastaisesta talouspolitiikasta. OECDmaiden kokonaistuotannon kasvu jäi keskimäärin yhteen prosenttiin. Suomen viennille tärkeissä maissa kokonaiskysyntä lisääntyi vielä hitaammin kuin koko OECD-alueella, jossa kysynnän keskiarvoa nosti vuoden alkupuolella Yhdysvaltojen lyhytaikainen taloudellinen elpyminen, ja lännenviennin määrä supistui lähes 4 %. Maamme läntisillä markkina-alueilla jatkuneen matalasuhdanteen aiheuttamaa viennin supistumista kompensoi kuitenkin ripeästi kasvanut idänvienti, joten koko tavaranviennin määrä lisääntyi 3 %. Metalliteollisuuden viennin voimakas kasvu perustuikin etupäässä Neuvostoliiton-toimituksiin, mutta myös toimitukset länteen lisääntyivät aiemman tilauskannan turvin huolimatta investointitoiminnan taantumisesta läntisissä teollisuusmaissa. Kulutustavarateollisuuden vienti kasvoi myös huomattavasti. Metsäteollisuustuotteiden, erityisesti sahatavaran vienti sen sijaan supistui jyrkästi, sillä kysyntä heikkeni ja edellisenä vuonna voitettuja markkinaosuuksia menetettiin naapurimaille. Palvelusten viennin kasvun hidastuminen edellisvuotisesta johtui lähinnä ulkomaisten rakennusprojektien lievästä vähenemisestä. Suomen ulkomaankauppahintojen nousu hidastui jonkin F verran edellisvuotisesta. Tuontihinnat kohosivat 12 % ja vientihinnat 11 %, joten vaihtosuhteen heikkeneminen jäi yhteen prosenttiin. Vuonna 1980 vaihtosuhde heikkeni lähes 5 %. Totutusta suhdannekehityksestä poiketen kotimaisen kysynnän kasvu pysähtyi ja tuonti alkoi supistua vuoden 1981 alussa ennen viennin suhdannekäännettä. Yritysten kapasiteetin käyttöaste säilyi kuitenkin korkeana ja tulokehitys kohtuullisena. Investointiaktiviteetti alkoi vuoden aikana selvästi hiljentyä, mutta sen vähenemistä hidasti mm. paperiteollisuuden suurten investointihankkeiden pitkä rakennusaika. Yrityssektorin kiinteiden investointien painopiste oli edelleen kone- ja laiteinvestoinneissa. Rakennusinvestoinnit supistuivat selvästi sekä heikkenemässä olevien kysyntänäkymien että elokuun loppuun asti voimassa olleen investointiveron vuoksi. Korkea kansainvälinen korkotaso ja odotukset alenevista raaka-aineenhinnoista vähensivät varastoinvestointeja. Verraten nopeana pysynyt inflaatio yhdessä verotuksen kiristymisen kanssa aiheutti kotitalouksien käytettävissä olevien reaalitulojen kasvun pysähtymisen. Yksityinen kulutus kasvoi kuitenkin 1 1;2 %. Heikentyneen reaalitulokehityksen ja edellisen vuoden rahoitusmarkkinakireyden vuoksi kotitalouksien asuntoinvestoinnit supistuivat yli 3 %. Uusia asuinrakennustöitä aloitettiinkin selvästi vähemmän kuin edellisenä vuonna. Julkisen kysynnän lisäys pysyi likimain valtion ja kuntien keskusjärjestöjen välisen järjestelyasiakirjan mukaisena; julkiset kulutusmenot kasvoivat 3 1;2 % ja julkisen sektorin hallinnolliset investoinnit 2 1;2 %. Kuntien verotulojen nopean niroelliskasvun ja kunnallisten maksujen ja tariffien korotusten ansiosta kuntien rahoitusasema säilyi verraten keveänä. Veroäyrin keskimääräinen hinta oli lähes entisellään. Kokonaistuotanto oli saavuttanut huippunsa jo vuoden 1980 jälkipuoliskolla. Vuoden 1981 aikana tuotanto ei juuri kasvanut mutta oli kuitenkin keskimäärin prosentin edellisvuo-

4 4 tista suurempi. Teollisuustuotanto lisääntyi vielä lähes 2 % erityisesti metalliteollisuuden voimakkaan kasvun ansiosta, mutta sekä maaja metsätalous että rakennustoiminta supistuivat suuresti. Tuonnin määrä laski 5 %. Tähän oli syynä kysynnän yleisen heikkenemisen ohella sen rakenteen muuttuminen yksityisen kulutuksen ja julkisen kysynnän suuntaan. Erityisen jyrkästi väheni raakaöljyn tuonti energian käytön tehostumisen ja muiden energiamuotojen käytön lisääntymisen ansiosta. Työllisten maara oli keskimäärin lähes henkeä suurempi kuin vuonna 1980 ja ylitti täten edellisessä korkeasuhdannevaiheessa saavutetun tason. Osaltaan tähän oli vaikuttamassa Suomelle paluuvoittoiseksi kääntynyt siirtolaisuus. Työvoimaosuus kasvoi vielä hieman. Työttömyysaste alkoi kuitenkin kesällä nousta ja oli vuoden lopulla jo yli 6 %. Vuoden 1981 keskimääräinen työttömyysaste oli runsaat 5 %. Keväällä solmittu kaksivuotinen tulosopimus sekä heikkenevä kysyntä kotimaassa ja ulkomailla myötävaikuttivat kansantalouden inflaatiopaineiden vähenemiseen vuonna Vielä vuoden alkupuolella nopeana jatkuneen ulkomaankauppahintojen nousun vaikutukset kotimaisiin kustannuksiin hidastivat kuitenkin inflaation vaimenemista. Vuoden aikana kuluttajahintaindeksin mukainen inflaatiovauhti hidastui 14 prosentista 10 prosenttiin, mutta keskimäärin hintataso oli 12 % edellisvuotista korkeampi. Tavaranviennin arvo kohosi 14 %, sillä vienti Neuvostoliittoon kasvoi 60 %. Kun tavarantuonnin arvo nousi vain 5 %, supistui kauppataseen alijäämä korjauserät mukaan luettuina vuoden mrd. markasta 1.3 mrd. markkaan vuonna Alijäämä syntyi kokonaan lännenkaupassa, sillä bilateraalinen tavarakauppa oli ylijäämäinen. Palvelusten kaupassa syntyi nmsaan 4 mrd. markan ylijäämä. Kun pääomakorvausten ja tulonsiirtojen taseen alijäämä oli 4.7 mrd. markkaa, tuli vuonna 1981 vaihtotaseen alijäämäksi 1.7 mrd. markkaa. Tämä oli 0.8 % bruttokansantuotteesta, kun vastaava suhteellinen vajaus vuonna 1980 oli 2.7 %. Pitkäaikaisen pääoman tuonti lisääntyi tuntuvasti edellisvuotisesta, vaikka kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla vallinnut korkea korkotaso hillitsikin yritysten lainanottohalukkuutta suuren osan vuotta. Nostojen vilkastuttua vuoden lopulla pitkäaikaisen pääoman nettotuonti kohosi 2.5 mrd. markkaan. Edellisenä vuonna se oli ollut vain 0.2 mrd. markkaa. Valtion osuus vuoden 1981 ulkomaisten lainojen runsaaseen 8 mrd. markkaan kohonneista bruttonostoista oli noin kolmannes ja pitkäaikaisen pääoman nettotuonnista 4 / 5 Kauppataseen parantunut tasapaino sekä kotimaisten rahoitusmarkkinoiden keveneminen vähensivät lyhytaikaisen paaoman liikkeitä. Vuonna 1981 lyhytaikaisen pääoman nettotuonti oli miljardi markkaa eli kuudennes edellisvuotisesta. Tämä kertyi lähinnä yritysten kauppaluotoista, sillä valuuttapankkien ulkomainen nettoasema säilyi jokseenkin ennallaan. Yhteensä ulkomaisen pääoman nettotuonti oli 1.8 mrd. markkaa vaihtotaseen alijäämää suurempi. Valuuttakurssimuutokset ja osoitetut erityiset nosto-oikeudet mukaan luettuina Suomen Pankin valuuttavaranto kasvoi 7.0 mrd. markasta 9.4 mrd. markkaan. Vaihdettava varanto supistui 0.3 mrd. markkaa ja sidottujen valuuttojen tiliasema parani 2.7 mrd. markkaa. Maksutasekehitvs kevensi kotimaisia rahoitusmarkkinoita loppukesään asti ja uudelleen marras-joulukuussa. T eisaalta valtiolle vuoden lopulla mudostunut kassaylijäämä hillitsi rahoitusmarkkinoiden kevenemistä. Liikepankkien nettovelka Suomen Pankille väheni 1.8 mrd. markasta 0.8 mrd. markkaan. Kassavarantotalletusten osittaisen purkamisen vuoksi keskuspankkirahoituksen käyttö supistui 1.9 mrd. markkaa. Pankkien luotonannon kasvunopeus hidastui syksyyn saakka mutta nopeutui vuoden lopulla siinä määrin, että kokonaiskasvuksi tuli 15 %. Ottolainauksen kasvu kiihtyi hieman tulonmuodostuksen heikkenemisestä huolimatta ja oli 16 %. Suomen Pankin rahapolitiikka Rahapoliittiset toimenpiteet Inflaation hillitsemiseksi kysyntää rajoittavaa politiikkaa jatkettiin vuoden 1981 alussa, vaikka suhdannekehitys alkoi heikentyä. Kevään aikana rahapolitiikkaa kevennettiin näköpiirissä olevan taantuman lieventämiseksi purkamalla kassavarantotalletuksia ja alentamalla päiväluottokorkoa. Kuitenkin pyrittiin välttämään sellainen rahamarkkinoiden keveys, joka olisi saattanut vaarantaa inflaation hidastumisen.

5 5 Rahapolitiikan kevennetty peruslinja säilytettiin muuttamattomana loppuvuoden ajan, mikä edellytti joitakin pienehköjä keskuspankkirahoituksen ehtojen tarkistuksia. Rahapolitiikkaa harjoitettiin pääasiallisesti säätelemällä liikepankkien keskuspankkirahoitusta 1 ja talletuspankkien velvoitusta pitää kassavarantotalletuksia Suomen Pankissa. Pääosa keskuspankkirahoituksesta myönnettiin päiväluottoina. Päiväluottomarkkinoiden helmikuussa 1980 käyttöön otettua, portaittaista lisäkorkoasteikkoa muutettiin kahdesti vuoden aikana. Päiväluottokoron ja lisäkorkoasteikon ohella päiväluottojen kustannuksiin vaikutti korontasausjärjestely, jonka tarkoituksena on alentaa valtiontalouden maksuvalmiuden vaihteluista päiväluottomarkkinoiden välityksellä liikepankeille aiheutuvia karkokustannuksia. Seuraavassa tarkastellaan kertomusvuoden aikana tehtyjä rahapoliittisia toimenpiteitä lähinnä aikajärjestyksessä. Joulukuussa 1980 tehdyn päätöksen mukaisesti tammikuun aikana sovellettiin tilapäisesti 10 % alennettuja liikepankkien keskuspankkiluoton kiintiöitä. Helmikuun alusta kiintiöiden yhteismäärä palautui entisen suuruiseksi eli kuukausikeskiarvoltaan 600 milj. markkaan. Päiväluottojen lisäkorkorajat palautuivat vastaavasti ennalleen. Huhtikuussa Suomen Pankki alensi kassavarantosopimukseen perustuvan talletusvelvollisuuden 4.6 prosentista 4.0 prosenttiin maaliskuun lopun ottolainauskannasta. Päätös tehtiin kassavarantosopimuksessa edellytetystä menettelystä poiketen taannehtivasti, sen jälkeen kun pankkilakon uhka oli väistynyt. Samassa yhteydessä talletusvelvollisuus huhtikuun lopun ottolainauskannasta alennettiin 3.6 prosenttiin. Toukokuussa Suomen Pankki alensi kassavarantovelvoitteen 3.0 prosenttiin. Koska pankkilakon uhka lisäsi liikepankkien keskuspankkirahoitusta, korotettiin päiväluottojen lisäkorkorajoja jälkikäteen huhtikuun ajaksi kiintiöiden viisin- ja kahdeksankertaisista määristä 10 ja 13 kertaa kiintiöiden suuruisiksi. Toukokuussa pankeille annettiin rahapolitiikan kevennetyn peruslinjan mukaiset uudet ohjeet lähiajan luottopolitiikasta. Samassa yhteydessä rahalaitoksille annettiin myös uudet 1 Liikepankkien keskuspankkirahoitukseen lasketaan pankkikohtaisiin kiintiöihin perustuva keskuspankkiluotto ja liikepankkien päiväluotot vähennettyinä liikepankkien päivätalletuksilla. pysyväisluonteiset henkilöluotto-ohjeet. Luottopoliittisissa ohjeissa todettiin, että korkeasuhdanteen huippu oli ohitettu ja että taantuman lieventämiseksi Suomen Pankki oli keventänyt rahapolitiikan linjaa. Kuitenkin haluttiin välttää sellainen rahamarkkinoiden keveys, joka vo1s1 vaarantaa inflaation hidastumisen, minkä takia painotettiin, ettei politiikan perussävyyn ollut odotettavissa olennaisia lisämuutoksia. Rahalaitosten edellytettiin ensisijaisesti huolehtivan luotanannossaan kannattavan investointi- ja tuotantot01mmnan rahoituksesta. Asuntojen hankinnan rahoitukseen erityisesti suurissa asutuskeskuksissa kehotettiin suhtautumaan pidättyvästi. Uudet henkilöluotto-ohjeet, joilla määriteltiin henkilöluottojen myöntämisen vähimmäiscdellytykset, olivat eräiltä osin aibisempia, maaliskuussa 1978 annettuja ohjeita väljemmät. Ohjeissa korostettiin erityisesti etukäteissäästämistä talletustilille luotansaannin edeilytyksenä. Henkilöluotto-ohjeiden mukaan saa ensiasunnon rahoituksessa luoton määrä olla enintään kolme ke.rtan ja asunnon vaihdon rahoittamisessa enintään kaksi kertaa niin suuri kuin etukäteissäästämisellä koottu omarahoitusosuus. Elokuussa Suomen Pankki teki periaatepäätöksen osallistumisesta Kehitysaluera.~aston rahoitukseen. Tämä todettiin käyttökelpoisimmaksi rahapolitiikan keinoksi tukea aluepolitiikkaa. Suomen Pankin rahoitusosuudella on tarkoitus pienentää KERAn toimintaan verrattain huonosti soveltuvan ulkomaisen rahoituksen osuutta. Syyskuun alussa tiukennettiin päiväluottojen Hsäkorkoasteikkoa siten, että neljän prosentin lisäkoron alkamisraja alennettiin kunkin pankin kiintiön viisinkertaisesta määrästä nelinkertaiseen määrään ja kymmenen prosentin lisäkoron alkamisraja kahdeksankertaisesta seitsenkertaiseen. Oheisissa asetelmissa ovat kertomusvuo- Liikepankkien keskuspankkiluottokiintiöt vuonna 1981, milj. mk HOP KOP OKO SKOP SYP AAB Yhteensä

6 6 Liikepankkien päiväluottojen lisäkorkoasteikko vuonna Päiväluottojen lisäkorot on käyttöoikeus Lisäkoroton käyttöoikeus 5 x kiintiö 5 x kiintiö 10 x kiintiö 5 x kiintiö 4 xkiintiö yhteensä, milj. mk Käyttöoikeus 4 prosentin lisäkorolla yhteensä, milj. mk 10 prosentin lisäkoron alkamisraja yhteensä, milj. mk den aikana sovelletut keskuspankkiluottokiintiöt ja päiväluottojen lisäkorkoasteikot. Koko keskuspankkirahoituksestaan liikepankit maksoivat vuonna 1981 nettomääräisesti keskimäärin 11.6 prosentin koron. 1 Vastaava korko vuonna 1980 oli 12.4 %. Keskuspankkirahoituksen keskimääräisen koron ja peruskoron välinen ero supistui edellisen vuoden 3.2 prosenttiyksiköstä 2.4 prosenttiyksikköön vuonna Päiväluottokorko, joka päiväluottojen lisäkorkojen takia ei enää kuvaa marginaalirahoituksen hintaa, pidettiin vuoden alussa 12.5 prosenttina, johon se oli noussut keväällä Maaliskuun alussa päiväluottokorkoa alennettiin puoli prosenttiyksikköä 12.0 prosenttiin ja kuun puolivälin jälkeen edelleen 11.5 prosenttiin. Maaliskuun lopulla Suomen Pankki muutti päiväluottopolitiikkaansa mahdollisen pankkilakon varalta siten, että päiväluottokorko aleni lineaarisesti keskuspankkirahoituksen kasvun myötä. Kun pankkilakon uhka alkoi lakata kasvattamasta keskuspankkirahoituksen määrää, siirryttiin jälleen kiinteään päiväluottokorkoon. Se asetettiin huhtikuun alkupuolella 11.0 prosenttiin. Elokuun alussa päiväluottokorko korotettiin 11.5 prosenttiin. Tällä tasolla se oli joulukuun puolivälin tienoille, jolloin se väliaikaisesti alennettiin 11.0 prosenttiin. Suomen Pankilla oli sijoituksia päiväluottomarkkinoilla koko vuoden ajan. Päiväluottojen kysyntä oli vuoden aikana keskimäärin milj. markkaa ja päivätalletusten tarjonta milj. markkaa. Päiväluottokorko oli keskimää- 1. K~skuspankkirahoituksen keskimääräistä korkoa laskett~essa otetaan huomioon keskuspankkiluetosta maksettu korko ja päiväluottomarkkinoiden käytön liikepankeille aiheuttamat nettokustannukset. rin 11.5 % ja luoton käyttäjien maksama korko korontasauksen jälkeen ilman lisäkorkoja keskimäärin 11.1 %. Kassavarantovelvoite, jota kevään aikana alennettiin yhteensä 1.6 prosenttiyksikköä, pidettiin loppuvuoden ajan 3.0 prosenttina ottolainauksesta. Joulukuun lopussa kassavarantotalletuksia oli milj. markkaa, joka oli 825 milj. markkaa vähemmän kuin edellisen vuoden lopussa. Valtiolle myytyjä talletustodistuksia oli kertomusvuoden alussa liikkeessä milj. markkaa. Talletustodistusten määrä oli suurimmillaan kevään aikana, jolloin se oli milj. markkaa. Sen jälkeen se väheni ja oli vuoden lopussa milj. markkaa. Rahapolitiikkaan läheisesti liittyviä valtioneuvoston toimenpiteitä olivat kertomusvuoden aikana vienti- ja suhdannetalletuksia sekä investointivarauksia ja investointiveroa koskevat päätökset. Valtioneuvosto päätti muuttuneen suhdannetilanteen vuoksi lopettaa helmikuussa ja huhtikuussa tekemillään päätöksillä vientitalletusten kantamisen, joka oli aloitettu kesäkuussa Lokakuun lopussa valtioneuvosto päätti lisäksi aientaa vientitalletusten palauttamisen yrityksille tapahtuvaksi yhtenä eränä marraskuun 2. päivästä 1981 lukien, kuitenkin viimeistään tammikuun 4. päivänä Vientitalletuksia palautettiin talletuskorko mukaan luettuna yhteensä 219 milj. markkaa vuoden loppuun mennessä. Lokakuun alusta 1980 alkaen kerättyjen suhdannetalletusten kantamisen valtioneuvosto päätti lopettaa heinäkuun alusta. Samalla päätettiin myös niiden palauttamisesta talletusvelvollisille tammi- ja huhtikuussa Suhdannetalletuksia oli vuoden lopussa 143 milj. markkaa.

7 7 Toukokuussa valtioneuvosto päätti, että vuonna 1978 ja sitä ennen päättyneiltä tilikausilta tehtyjen investointivarausten ja -rahastojen käyttöjakso alkaa lokakuun alusta 1981 ja päättyy vuoden 1982 lopussa. Vuonna 1979 päättyneiltä tilikausilta tehdyt investointivaraukset ovat käytettävissä vuoden 1982 aikana ja vastaavasti vuonna 1980 ja ennen päättyneiltä tilikausilta tehdyt investointivaraukset Joulukuussa valtioneuvosto muutti paatosta siten, että vuonna 1979 ja 1980 sekä ennen päättyneiltä tilikausilta tehtyjen investointivarausten käyttöjakso on yhdenmukainen eli tammikuun alusta 1982 huhtikuun loppuun Yhteensä kyseisiin varauksiin ja rahastoihin liittyviä, Suomen Pankkiin tehtyjä investoil'ltitalletuksia vapautettiin edellä mainituilla päätöksillä milj. markkaa. Vuoden 1981 loppuun mennessä niistä oli nostettu 25 milj. markkaa. Investointiveroa, joka oli määrätty eräille talonrakennustöille 3. päivästä marraskuuta 1980 alkaen, päätettiin valtioneuvoston toukokuussa tekemän päätöksen mukaan kantaa syyskuun alusta lukien vain rakentamisesta, joka tapahtuu Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan kaupungissa. Suomen Pankin huhtikuussa 1978 valtiolle myöntämää 700 milj. markan lainaa kuoletettiin yhteensä 158 milj. markka a ja sen määrä vuoden 1981 lopussa oli 354 milj. markkaa. Erityisrahoitusjärjestelyt Kotimaisten toimitusten (KTR-1uotot), lyhytaikaisten vientiluottojen ja uusvientiluottojen rahoituksen ehtoihin tehtiin vuoden aikana eräitä pienehköjä muutoksia. Suomen Pankin osuus järjestelyjen luottokannasta oli vuoden lopussa yhteensä milj. markkaa eli noin neljänneksen suurempi kuin vuotta aiemmin. KTR-luotoilla rahoitetaan kotimaisen teollisuuden pääomatavaratoimituksia kotimaisille tilaajille. Rahoitusjärjestelyn tarkoituksena on turvata suomalaisille yrityksille ulkomaisten valmistajien kanssa tasaveroiset rahoitukselliset kilpailuedellytykset kotimaan markkinoilla. Järjestelyyn osallistuvat Suomen Pankki, liikepankit ja Postipankki. KTR-luotost:a peritään Suomen Pankin peruskorko, joka oli koko vuoden 9 1;4 %. Suomen Pankin osuus kauppahinnan luetotettavasta osasta pidettiin ennallaan 50, prosenttina. Järjestelyn muihin ehtoihin tehtiin eräitä teknis1uonteisia muutoksia ja markkamääräisiä tarkistuksia. Investointikysynnän hidastumisen vuoksi KTR-luottoja varattiin selvästi vähemmän kuin edeuisenä vuonna. Tehdyistä milj. markan varauksista oli metsäteollisuuden koneiden osuus 49 %. Vuoden päättyessä luotanvarauksia oli voimassa milj. markkaa. KTRluottojen nostoihin investointiaktiviteetin laantuminen ei vuoden aikana ehtinyt vaikuttaa. Luottoja nostettiin yhteensä milj. markkaa eli 27 milj. markkaa enemmän kuin edellisenä vuonna. Vuoden lopussa koko KTRluottokanta oli milj. markkaa, joka oli 925 milj. markkaa enemmän kuin vuotta aiemmin. Tästä Suomen Pankin rahoitusosuus oli milj. markkaa. Lyhytaikaisten vientiluottojen rahoitusjärjestely on tarkoitettu vaihdettavina valuuttoina maksettavan viennin yhteydessä ulkomaiselle ostajalle myönnetyn, enintään 24 kuukauden vientiluotan rahoittamiseen. Rahoitusjärjestelyn ehdot pidettiin vuoden aikana ennallaan. Rahoituksesta yrityksiltä perittävä korko oli 8 1;2 % enintään 12 kuukauden vientitoimituksissa ja 9 % yli 12 kuukauden vientitoimituksissa. Lyhytaikaisten vienti1uottojen rahoitusjärjestelyn luottokanta, rahoitusyhtiöille myönnetty vientifactoring-rahoitus mukaan luettuna, kasvoi vuoden aikana 16% ja oli vuoden lopussa milj. markkaa. Vuoden lopussa koko luottokannasta oli metallituote- ja konepajateollisuuden osuus 46 %, metalliteollisuuden 13 % sekä tekstiili-, vaatetus- ja nahkateollisuuden 8 %. Rahoitusta käytti vuoden lopussa 722 yritystä. Uusvientiluotoilla rahoitetaan pienen ja keskisuuren teollisuuden viennin kasvusta aiheutuvaa valmistuksenaikaisen käyttöpääoman tarvetta. Kesäkuun alussa nostettiin uusvientiluottoon oikeutettujen yritysten liikevaihtoraja 200 milj. markkaan ja uusvientiluoton yrityskohtainen enimmäismäärä 5 milj. markkaan. Rahoittajapankin uusvientiluotosta perimä korko oli 8 ~ %. Uusvientiluottojen luottokanta kasvoi vuoden aikana vajaat 20 % ja oli vuoden päättyessä 540 milj. markkaa. Metalli- ja konepajateollisuuden osuus luottokannasta oli 26 %, tekstiili- ja vaatetusteollisuuden 32 % ja turkistarhaukselle myönnetyn kausiluotan osuus 11 %. Uusvienti1uottoasiakkaita oli vuoden päättyessä yhteensä 2 148, joista turkistarhaajia

8 8 Suomen Pankin valuuttapolitiikka Kehitys kansainvälisillä valuutta- ja rahoitusmarkkinoilla Kansainväliset valuuttamarkkinat olivat vuonna 1981 edelleen epävakaat ja tärkeimpien valuuttojen kurssit muuttuivat huomattavasti. Valuuttamarkkinoiden rauhattomuus johtui ennen kaikkea dollarin korkotason suurista muutoksista. Lisäksi useat poliittiset tekijät vaikuttivat markkinoihin. Yhdysvaltojen rahapolitiikka perustui edelleen rahamäärän kasvun säätelyyn ja sen johdosta dollarikorot heilahtelivat parin edellisen vuoden tapaan jyrkästi. Vuoden alussa yhdysvaltalaisten pankkien parhailta asiakkailtaan veloittama korko, ns. prime rate, oli 21.5 % mutta laski jo keväällä 17 prosenttiin. Melkein yhtä korkeaksi, 20.5 prosenttiin, korkotaso nousi kesällä ja aleni tämän jälkeen tasaisesti vuoden loppua kohti alle 16 prosenttiin. Euromarkkinoilla dollarin talletuskorko seurasi pääpiirteissään Yhdysvaltojen kotimaisen korkotason kehitystä. Myös muiden valuuttojen korot muuttuivat euromarkkinoilla huomattavasti edellisvuotista enemmän. Korkoerojen muutokset erityisesti Yhdysvaltojen ja Saksan Hittotasavallan välillä säätelivät valuuttojen kurssikehitystä selvästi syksyyn saakka. Koska Yhdysvaltojen korkotaso nousi suhteessa useiden muiden maiden korkotasoon, dollarin kurssi kohosi muihin valuuttoihin nähden. Vuoden alkupuolella dollaria tukivat lisäksi melko myönteiset odotukset Yhdysvaltojen uuden hallituksen talouspolitiikan vaikutuksista. Vuoden loppua kohti odotukset kuitenkin muuttuivat varovaisenuniksi, mikä osaltaan aiheutti dollarikurssin laskun. Elokuusta lähtien dollarikorot alenivat melko nopeasti. Dollarin kurssia tukivat mm. odotukset korkojen uudesta noususta. Epäedullisen korkoeron vuoksi Saksan markka heikkeni dollariin nähden koko alkuvuoden. Loppukesästä lähtien Saksan markka kuitenkin vahvistui mm. Liittotasavallan myönteiseksi kääntyneen vaihtotasekehityksen johdosta. Myös Sveitsin frangi ja Japanin jeni heikkenivät dollariin nähden vuoden alkupuoliskolla mutta vahvistuivat elokuusta lähtien huomattavasti enemmän kuin muut valuutat. Sveitsin frangin vahvuus johtui mm. maan suhteellisen korkeasta korkotasosta, kun taas Japanin jeniä tuki suotuisa vaihtotasekehitys. Englannin puntaa heikensivät sen sijaan epäilyt harjoitetun talouspolitiikan tehokkuudesta, joskin korkeana pysynyt punnan korkotaso nosti sen kurssia kertomusvuoden lopussa. Ruotsin kruunu devalvoitiin 10 % syyskuun 14. päivänä. Euroopan valuuttajärjestelmässä (EMS) Ranskan frangin heikkeneminen yhdessä Saksan markan vahvistumisen kanssa johti lokakuussa sisäisen kurssirakenteen tarkistukseen. Saksan markka ja Hollannin floriini revalvoitiin 5.5 % suhteessa Tanskan kruunuun, Belgian ja Luxemburgin frangiin sekä Irlannin puntaan. Ranskan frangi ja Italian liira devalvoltiin näihin valuuttoihin nähden 3 %. Kullan hinnan lasku jatkui kansainvälisillä markkinoilla. Kun hinta vielä edellisen vuoden lopussa oli 588 dollaria unssilta, oli se kertomusvuoden päättyessä enää 400 dollaria. Tärkeimmän lainavaluutan, Yhdysvaltain dollarin, korkeasta korkotasosta huolimatta lainaustolmmta kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla lisääntyi vuonna 1981 merkittävästi edellisvuotisesta. Euroluottojen ja ulkomaisten obligaatioemissioiden yhteismäärä nousi arviolta runsaaseen 180 mrd. dollariin, kun se vuotta aiemmin oli noin 120 mrd. dollaria. Kasvu johtui OPEC-maiden vaihtotaseen ylijäämästä aiheutuneiden rahoitusvirtojen lisäksi Yhdysvaltojen ja Kanadan korkeaa korkotasoa aiemmista eurokoroista sekä hyvistä luotonsaantimahdollisuuksista, jotka houkuttelivat näiden maiden lainanottajia euromarkkinoille. Öljyä tuovien kehitysmaiden luotonotto kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta lisääntyi, kun taas teollisuusmaiden, Yhdysvaltoja ja Kanadaa lukuun ottamatta, luotonotto hieman väheni. Sosialististen maiden luotonotto puolestaan pysytteli edellisvuoden tapaan melko vähäisenä. Alkuvuoden korkeat dollarikorot hillitsivät lainaustoimintaa obligaatiomarkkinoilla niin Yhdysvalloissa kuin euromarkkinoillakin. Euromarkkinoilla lainaustoiminta lisääntyi puolestaan nopeas:ti amerikkalaisten lainanottajien hyväksyttyä vallitsevan korkotason. Vuoden lopulla myös Yhdysvaltojen obligaatiomarkkinat elpyivät korkojen alettua selvästi laskea. Muilla tärkeillä pääomamarkkinoilla ulkomaisten obligaatioemissioiden maara pysyi suunnilleen muuttumattomana lukuun ottamatta Saksan liittotasavaltaa, jossa se väheni edellisvuotisesta selvästi, ja Japania, jossa se kasvoi yli kaksinkertaiseksi. Kaikkiaan noin 50 mrd. dollariin kohonneista ulkomaisista obligaatioemis-

9 9 sioista oli euro-obligaatioita arviolta runsaat 30 mrd. dollaria. Vaihtuvakorkoiset euroluotot kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden suurimpana lainaryhmänä tulivat entistä merkittävämmiksi ja pysyivät varsinkin eri maiden julkista sektoria edustavien lainanottajien tärkeänä ulkomaisena rahoituslähteenä. Lainaehdot eivät kertomusvuoden aikana sanottavasti muuttuneet. HyviLle lainanottajille ehdot pysyivät edelleen edullisina, kun taas vähemmän luottokelpoisten lainanottajien kustannukset joissakin tapauksissa nousivat. Korkea korkotaso vaikeuttanee eräiden suuresti velkaantuneiden maiden rahoitusmahdollisuuksia lähivuosina ja nopeuttanee neuvotteluja näiden maiden luottojen uudelleenjärjestelyistä. Valuuttakurssipolitiikka ja kotimaiset valuuttamarkkinat Kotimaiset valuuttamarkkinat olivat kertomusvuoden aikana vakaat vaikkabn ajoittain vilkkaat. Suomen Pankin koko valuuttavaran- to kasvoi Vaihdettavan valuuttavarannon vähäisestä laskusta huolimatta. Kuukauden lopun vaihdettava valuuttavaranto oli pienimmillään marraskuussa, milj. markkaa, ja suurimmillaan huhtikuussa, milj. markkaa. Valuuttaindeksin kuukausikeskiarvo pidettiin koko vuoden pisteluvussa 113.1, johon Suomen Pankin johtokunta päätti sen asettaa maaliskuussa Valuuttaindeksin vaihtelualueen rajoina olivat edelleen pisteluvut ja Ruotsin kruunun devalvointi syyskuussa enempää kuin Euroopan valuuttajärjestelmän kurssirakenteen korjaukset lokakuussa ei aiheuttanut paineita kotimaisilla valuuttamarkkinoilla. Suomen Pankin noteenaamien valuuttojen markkakurssin muutokset johtuivat yksinomaan kansainvälisen kurssirakenteen muutoksista. Edellisen vuoden lopun myyntikurssiin verrattuna dollarin markkakurssi oli kertomusvuoden lopussa vahvistunut 13.4 % ja ruplan markkakurssi 8.8 %. Ruotsin kruunun markkakurssi puolestaan heikentyi 10.3 %, Englannin punnan 9.2% ja Saksan markan 1.1 %. Loka- Valuuttojen käteismyyntikurssit vuosien 1980 ja 1981 lopussa, mk New York.... Montreal.... Lontoo.... Dublin.... Tukholma..... Oslo.... Kööpenhamina.... Frankfurt a. M Amsterdam.... Bryssel.... Ziirich.... Pariisi.... Rooma.... Wien.... Lissabon.... Madrid.... Tokio.... Reykjavik.... Moskova, clearing.... Valuuttalaji USD 1 CAD 1 GBP 1 IEP 1 SEK NOK DKK DEM NLG BEC 2 BEL 3 CHF FRF ITL ATS PTE ESP JPY ISK SUR Yhdeltä yksiköitä, muut 100 yksiköitä. 2 Kaupallinen kurssi. 3 Ei-kaupallinen kurssi F

10 10 kuussa Suomen Pankki muutti ruplan noteerausmenettelyä aiempaa joustavammaksi. Tämä on tasoittanut ruplan markkakurssin kehitystä. Kertomusvuoden aikana Suomen Pankki ei osallistunut vaihdettavien valuuttojen termiinimarkkinoiden toimintaan. Suomen Pankki sovelsi edelleen valuuttapankeille asettamiaan pankkikohtaisia kokonaisvaluuttapositiorajoja, joissa pankkien avista- ja termiiniposition yh teissumman tulee päivittäin pysyä. Termiinimarkkinat olivat pääosiltaan vakaat ja ajoittain varsin vilkkaat. Vuoden loppua kohti termiinikurssit lähestyivät laskennallisen korkopariteetin edellyttämää tasoa ja valuuttapankkien nettotermiinisaatavat vähenivät. Syyskuun alusta laajennettiin terminointioikeus koskemaan myös pankkien myöntämiä kotimaisia valuuttamääräisiä luottoja. Ruplatermiinien käyttö Neuvostoliiton-kaupassa kasvoi kertomusvuoden aikana merkittävästi. Suomen Pankilla oli vuoden lopussa ruplamääräisiä termiinisaatavia 439 milj. ruplaa ja velkoja 15 milj. ruplaa. Suomen Pankin vaihdettava valuuttavaranto oli vuoden lopussa milj. markkaa eli 340 milj. markkaa pienempi kuin vuotta aikaisemmin. Kultavaranto lisääntyi 309 milj. markkaa kultaostojen takia. Vaihdettavat valuutat vähenivät nettomääräisesti 178 milj. markkaa milj. markkaan ja ulkomaiset joukkovelkakirjat 720 milj. markkaa milj. markkaan. Suomen Pankin sidottujen valuuttojen nettomäärä muuttui 757 mij.j. markan velasta mi!lj. markan saatavaksi. Vuosina 1975 ja 1976 Kansainvä:1iseltä valuuttarahasto1ta nostettuja öljyluottoja kuoletettiin vuoden aikana 72 milj. markkaa. Niitä oli siten vuoden lopussa käytössä 265 milj. markkaa. Vuoden 1981 päättyessä Suomen Pankilla oli ulkomaisten pankkien kanssa valmiiksi neuvoteltuja, valuuttavarannon tukemiseen tarvittaessa käytettävissä olevia luottovarauksia yhteensä milj. Yhdysvaltain dollaria. Luottovarausten määrä nousi vuoden aikana 150 milj. Yhdysvaltain dollaria. Kertomusvuoden aikana luottovarauksien käyttöön ei jouduttu turvautumaan. Pitkäaikaiset pääomanliikkeet ja ulkom:ai.nen velka Pitkäaikaista pääomaa tuotiin vuonna 1981 edellisvuotista huomattavasti enemmän. Vuoden alkukuukausina koko pääomantuonti tosin oli melko vähäistä. Valtio oli tuo1loin suurin pääoman nettotuoja.. Pääomantuontia hillitsivät korkeat ulkomaiset korot, valuuttakurssien heilahtelut, kotimaisten rahamarkkinoiden hallittu keveys ja yritysten tulokehitys. Kesäkuukausina pääomantuonti vilikastui lähinnä eurodoharikoron laskun vaikutuksesta. Vuoden viimeisinä kuukausina yleinen ulkomaisen korkotason lasku yhdessä kotimaisen keskuspankkirahoituksen kustannusten kohoamisen kanssa joudutti pääomantuontia. Yritysten pitkäaikaisen pääoman tuonnilla rahoitettiin pääasiassa paperiteollisuuden sekä kemian ja metall.iteollisuuden investointeja. Valtio toi ulk10maista pääomaa huomattavasti edellisvuotista enemmän. Valtion nostot jakautuivat suhteellisen tasaisesti koko vuodelle, joskin suurimmat nostot ajoittuivat marraskuulle. Suomen ulkomainen nettovelka kasvoi ennakkotietojen mukaan kertomusvuoden aikana 4.3 mrd. markkaa ja oli vuoden lopussa 32.3 mrd. markkaa. Pitkäaikainen nettovelka lisääntyi 4.3 mrd. markkaa, kun taas lyhytaikaisen nettovelan määrä ei sanottavasti muuttunut. Pitkäaikaisen nettovelan kasvuun vaikuttivat ensisijaisesti ulkomailta nostetut uudet rahoituslainat. Yritysten tuontivelka kasvoi, mutta kun valuuttapankkien lyhytaikaiset ulkomaiset saatavat lisääntyivät, lyhytaikaisen ulkomaisen velan nettokasvu jäi kohtuulliseksi. Ulkomaisen nettovelan osuus markkinahintaisesta bruttokansantuotteesta pysyi entisellään ja oli vuoden lopussa 15.0 %. Suomen luottokelpoisuus kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla säilyi edelleen hyvänä.

11 11 Suomen ulkomainen velka vuosien lopussa, milj. mk Pitkäaikainen bruttovelka i... Pitkäaikainen biuttosaatava Pitkäaikainen nettovelka Lyhytaikainen bruttovelka Lyhytaikainen bruttosaa:tava Lyhytaikainen nettovelka ( +) /nettosaatava (-) Koko ulkomainen nettovelka % BKT: sta markkinahintaan Pitkäaikaisen velan ja saatavan saldot on laskettu saldopäivämäärän kprssin mukaan. 2 Ennakko~ieto. Suomen pitkäaikainen ulkomainen bruttovelka kasvoi 6.0 mrd. markkaa 42.6 mrd. markka~n~ Yritykset ja rahoituslaitokset toivat pääomaa nettomääräisesti vain 1.6 mrd. markkaa. Valtion nettopääomantuonti kasvoi sen sijaan huomattavasti ja oli 2.1 mrd. markkaa. Pitkäaikaisesta. bruttovelasta oll vuoden lopussa. Yhdysvaltain dollareina 45 %, Saksan markkoina 11 %, Sveitsin frangeina 11 % ja Japanin jeneinä 7 %. Loppuosa jakautui noin 20 valuutan kesken. Luottojen keskimääräinen maksuaika oli.5.3 vuotta. Pitkäaikaista ulkomaista pääomaa nostettiin puolitoista kertaa niin paljon kuin edellisenä vuonna eli 8.7 mrd. markkaa. Tästä suomalaiset obligaatioemissiot ulkomailla olivat 2.3 mrd. markkaa. Ulkomailta nostettiin seuraavat 10 suomalaista obligaatiolainaa: Suomen valtio.... Suomen valtio.... Suomen valtio.... Suomen valtio.... Suomen valtio.... Suomen Vientiluotto Oy.. Suomen Vientiluotto Oy.. Teollistamisrahasto Oy... Suomen Teollisuuspankki Oy Enso-Gutzeit Oy milj. DEM 20 mrd. JPY 50 milj. GBP 100 milj. USD 100 milj. DEM 15 milj. GBP 50 milj. USD 5 mrd. JPY 50 milj. CHF 60 milj. NLG Pit~käaikaisia tuontiluottoja nostettiin hieman enemmän kuin edellisenä vuonna eli 0.9 mrd. markkaa. Pitkäaikaista bruttovelkaa kuoletettiin 4.9 mrd. markkaa eli jonkin verran enemmän kuin vuonna Kuoletoksista oli ennenaikaisia takaisinmaksuja 1.0 mrd. markkaa. Korkomenot kasvoivat viidenneksen ja olivat 3.9 mrd. markkaa. Rahoituslainojen painotettu keskikorko nousi noin 11 prosenttiin. Edellisenä vuonna se oli ollut 9.6 %. Ulkomaisten yritysten suorat sijoitukset Suomeen kasvoivat nettomääräisesti 75 milj. markkaa eli jonkin verran vähemmän kuin edellisenä vuonna. Vuoden päättyessä Suomessa toimi 958 sellaista yritystä, joissa ulkomaisen omistuksen osuus oli yli 20 %. Suomen pitkäaikainen ulkomainen bruttosaatava kasvoi 21 % ja oli kertomusvuoden lopussa 9.4 mrd. markkaa. Noin puolet saatavakannasta oli vrenthuottoja, joiden nettolisäys vuoden aikana oli 0.5 mrd. markkaa. Rahoituslainasaatavat kasvoivat jonkin verran ja olivat vuoden päättyessä 0.4 mrd. markkaa. Kehitysluottosaatavat lisääntyivät ja niiden kanta vuoden päättyessä oli 88 milj. markka,a. Suomalaisten yritysten suorat sijoitukset ulkomaille kasvoivat nettomääräisesti 599 milj. markkaa eli jonkin verran enemmän kuin edellisenä vuonna. Vuoden päättyessä ulkomailla oli sellaista yritystä, joissa suomalaisen omistuksen osuus oli yli 20 %. Suomen Pankki päätti myöntää Citibank N.A:lle pääomantuontiluvan valtioneuvoston hyväksytttyä sen hakemuksen perustaa tytärpankki Suomeen. Vuoden loppuun mennessä Suomen Pankille oli jätetty lisäksi kaksi muu-

12 12 ta ulkomaisen tytärpankin pääomantuontilupaa koskevaa hakemusta. Lyhytaikaiset pääomanliikkeet Vuoden ensimmäisinä kuukausina lyhytaikaisen pääoman nettotuonti jäi ennustettua pienemmäksi. Tähän vaikuttivat korkeat korot sekä tuonnin hitaasta kasvusta ja viennin vilkkaudesta johtunut kauppataseen ylijäämä. Alkukuukausina pankkien lyhytaikaista ulkomaista velkaa ylläpitivät lähinnä valuuttatermiinisaatavien kattamiseksi otetut valuuttatalletukset. Loppuvuodesta pankkien nettovelka alkoi supistua, kun ulkomaankaupan kasvu hidastui ja kotimaiset rahoitusmahdollisuudet paranivat. Toimitusluottoina iyhytaikaista pääomaa tuotiin nettomääräisesti yhteensä 0.9 mrd. markkaa. Pankkien tuomasta lyhytaikaisesta pääomasta, 1.4 mrd. markasta, käytettiin 0.8 mrd. markkaa vientisaatavien jälleenrahoittamiseen. Kahdenkeskiset maksujärjestelyt Suomella oli vuoden 1981 lopussa clearingmaksusopimukset Neuvostoliiton, Bulgarian, Romanian, S!!iksan demokraattisen tasavallan, Kiinan ja Unkarin kanssa. Clearingmaksusopimukset Puolan ja Tsekkoslovakian kanssa ovat yhä muodollisesti voimassa, mutta käytännössä on jankettu kokeilua, jonka mukaan maksuissa käytetään vaihdettavia Yhdysvaltain dollareita. Suomen ja Romanian välillä allekirjoitettiin uusi pitkäaikainen kauppasopimus, jonka mukaan clearingmaksusopimus lopetettiin ja maiden välisessä maksuliikkeessä siirryttiin käyttämään vallidettavia valuuttoja vuoden 1982 alusta. Suomen ja Bulgarian välillä allekirjoitettiin uusi maksusopimus, joka tuli voimaan vuoden 1982 alusta. Asiakirjassa sovittiin luottorajan korottamisesta 3 milj. Yhdysvaltain dollariin sekä luottorajan ylittävän velan automaattisesta tasoitusmenettelystä. Jos velkasaldo ylittää vuoden vaihteessa luottorajan, }'llittävä osuus maksetaan vaihdettavina Yhdysvaltain dollareina. Vuoden 1981 aikana korotettiin Suomen ja Neuvostoliiton välisen clearingtilin luottoraja 150 mi.1j. ruplaan sekä Suomen ja Kiinan välinen luottoraja 20 milj. markkaan. Suomen Pankin tase ;a tulos!'askelma Ulkomaat Suomen Pankin vaihdettava valuuttavaranto supistui vuoden 1981 aikana 340 milj. markkaa milj. markkaan. Ulkomaiset joukkovelkakirjat vähenivät 720 milj. markkaa milj. markkaan ja vaihdettavat valuuttasaamiset 155 milj. markkaa milj. markkaan. Kultavaranto kasvoi 309 milj. markkaa joulukuussa suoritettujen kultaostojen takia. Muista vaihdettavan varannon eristä erityiset nosto-oikeudet Hsääntyivät 235 milj. markkaa ja val'anto-osuus Kansainvälisessä valuuttarahastossa kasvoi 14 milj. markkaa. Vaihdettava varanto pysyi koko vuoden varsin vaka ana. Sidottu valuuttavaranto kasvoi vuoden aikana milj. markkaa, ja sidotuilla tileillä oli vuoden lopussa nettos aatavaa milj. markkaa. Sidotut valuuttasaamiset lisääntyivät milj. markkaa ja sidotut va 1 luuttavelat vähenivät 910 milj. markkaa. Suomen Pankin muut ulkomaiset saamiset, jotka käsittävät vain markkaosuuden Kansainvälisessä valuuttarahastossa, lisääntyivät 66 milj. marlkkaa milj. markkaan. Suomen Pankin muut ulkomaiset velat kasvoivat 167 milj. markkaa milj. markkaan, mikä johtui pääasiassa siitä, että osoitetut erityiset nosto-oikeudet nousivat 160 milj. mar.kkaa 726 milj. markkaan liså'osoitusten vuoksi.

13 13 Ulkomaiset tilit milj. mk Kulta.... Erityiset nosto-oikeudet Varanto-osuus Kansainvälisessä valuuttarahastossa.... Ulkomaiset joukkovelkakirjat.... Vaihdettavat valuutat.... Sidotut valuutat.... Kulta- ja valuuttasaamiset.... Markkaosuus Kansainvälisessä valuuttarahastossa.... Muut ullromaiset saamiset.... Ulkomaiset saamiset yhteensä.... Vaihdettavat tilit.... Sidotut tilit.... Va1uuttavelat Kansainvälisen valuuttarahaston markkatilit.. Osoitetut erityiset nosto-oikeudet.... Muut ulkomaiset velat.... Ulkomaiset velat yhteensä Muutos Ulkomaiset nettosaamiset Suomen Pankin ulkomaiset nettosaamiset kasvoivat milj. markkaa siten, että ulkomaiset saamiset lisääntyivät milj. markkaa ja ulkomaiset velat vähenivät 720 milj. malikkaa. Vuoden lopussa ulkomaiset netto saamiset olivat milj. markkaa. Rahoituslaitokset Suomen Pankilla oli vuoden lopussa nettovelkaa r~oituslaitaksille 107 nlllj. markkaa. Vuoden aikana saamiset rahoituslaitoksilta supistuivat milj. markkaa milj. markkaan ja velat rahoituslaitoksille kasvoivat 58 milj. markkaa milj. markkaan. Liikepankkien keskuspankkirahoitus supistui milj. markkaa milj. matkkaan. Supistuminen tapahtui päiväluotoissa, sillä peruskorkoinen shekkitiililuotto pysyi ennallaan, 458 milj. markkana. Keskuspankkirahoituksen muutdksen ja päiväluottojen muutoksen ero johtuu liikepankkien päivätalletuksista. Suomen Pankin päiväluottomarkkinoilla oli vuoden lopussa päivätalletuksia milj. markkaa ja päiväluottoja milj. markkaa. Päivätalletusten yhteismäärä oli 790 milj. markkaa suurempi ja päiväluottojen milj. markkaa pienempi kuin vuoden 1980 lopussa. Päiväluottojen ja päivätalletusten erotuksen, joka vuoden vaihteessa oli 716 milj. markkaa, Suomen Pankki kattoi omalla sijoituksellaan päiväj.uottomarkikinoille. Tämä oli milj. markkaa pienempi kuin Suomen Pankin vastaava sijoitus vuotta aikaisemmin. Rahalaitosten kanssa vuonna 1979 solmitun kassavarantosopimuksen mukaisia kassavarantotalletuksia o<li vuoden lopussa inilj. markkaa, joka oli 825 milj. markkaa vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Näistä oli liikepankkien (pl. OKO ja SKOP) talletuksia 868 milj. mavkkaa, osuuspankkien (ml. OKO) talletuksia 586 milj. markkaa, säästöpank,kien {.ml SKOP) talletuksia 7.30 milj. markkaa sekä Postipankin talletuksia.308 milj; mark-

14 14 Rahoituslaitosten tilit milj. mk Pankkien shekkitilit Päiväluotot.... Käteisvaraluotot Joukkovelkakirjat.... Muut.... Saamis~t rahoituslaitoksilta.... Pankkien shekkitilit.... Päivätalletukset.... Kassavarantotalletukset Pääomantuontitalletukset.... Muut.... Velat rahoitustlaitoksilta.... Nettosaamiset raboituslaitoksilta Muutos kaa. Rahoituslaitosten pääomantuontitalletukset, joita vuoden alussa oli 108 milj. markkaa, kasvoivat 93 milj. markkaa. Pankeilla oli käteisvara1uottoa vuoden lopussa 768 milj. markkaa eli '125 milj. markkaa enemmän kuin edellisen vuoden lopussa. Suomen Pankin omistamat rahoitushitosten joukkovelkakirjat lisääntyivät 67 mi:lj. markkaa 594 milj. mal'kkaan. Saamisten ja velkojen lisäksi rahoituslaitoksilla on Suomen Pankille vastuita, jotka ovat.syntyneet erilaisten rahoitusjärjestelyjen yhteydessä. Suomen Pankin omistamia vekseleitä, joiden maksamisesta pankit ovat vastuussa, ovat vienti- ja uusvientivekselit. Suomen Pankin tas eessa nämä.sisältyvät saa~siin y>rityksiltä eränä "Viennin rahoitus". Vastuisiin kuuluvat myös pankkien antamat takaukset kotimaisten toimitusten rahoitusluottojen maksamis esta. Julkinen sektori Suomen Pankin saamiset julkiselta sektoriilta kasvoivat 11 milj. markkaa milj. markkaan. Suomen Pankin vuonna 1978 vai- Valtion velkakirjat.... Jotikkovelkakirjat.... Valtion metallirahavastuu.... Muut.... Saamiset julkiselta sektorilta.... Shekkitilit.... Suhdannerahastotalletukset.... Suhdannetalletukset Pääomantuontitalletukset.... Muut.... Velat julkiselle sektorille.... Nettosaamisef Julkiselta sektorilta.... Julkisen sektorin tilit milj. mk Muutos ~

15 15 tiolle myöntämää 700 milj. markan lainaa kuoletettiin yhteensä 158 milj. ma!lkkaa ja sen määrä oli vuoden lopussa.354 milj. markkaa. Suomen Pankin omistamat valtion joukkovelkakirjat lisääntyivät 98 milj. markkaa ja valtion metallirahavastuu kasvoi 80 milj. markkaa. Suomen Pankin velat julkiselle sektorille vähenivät 1.3 milj. matkkaa 578 milj. markkaan. Valtion suhdannerahastotalletuksia, joita oli vuoden alussa 545 milj. markkaa, valtio purki 149 milj. markkaa. Vuoden lopussa näitä talletuksia oli milj. markkaa pääomaan liitetty korko,.37 milj. markkaa, mukaan luettuna. Valtion keräämiä yritysten suhdannetalletuksia kertyi vuoden aikana 106 milj. markkaa lisää ja niitä oli vuoden lopussa 14 3 mil j. ma!lkkaa. Suomen Pankin nettosaamiset julkiselta sektorilta lisääntyivät 24 milj. markkaa ja olivat 658 mijj. markkaa vuoden lopussa. Yritykset Suomen Pahk:in. saamiset yrityksiltä kasvoivat 1150 milj. markkaa milj. markkaan. Viennin rahoitus, joka sisältää ulkomaiset vekselit ja uusvientivekselit, lisääntyi 252 milj. markkaa. Uusvientivekseleiden määrä nousi 91 milj. markkaa 540 milj. markkaan ja lyhytaikaisten vientiluottojen määrä 161 milj. markkaa milj. markkaan. Kotimaisten toimitusten rahoitus lisääntyi 550 milj. markkaa milj. markkaan. Yhteensä näiden kolmen erityisrahoitusjärjesrtelyn luottokanta kasvoi 802 milj. markkaa milj. mavkkaan. Muista saamisista Suomen Pankin omistamat yritysten joukkovelkakirjat vähenivät 33 milj. markkaa ja erittelemättömät saamiset lisääntyivät.381 milj. markkaa. Vdat yrityksille kasvoivat 455 milj. markkaa milj. markkaan. Investointi- ja alushankintatalletukset lisääntyivät nettomääräisesti 708 milj. markkaa ja niitä oli vuoden lopussa milj. markkaa. Pääomantuontitalletukset, joita vuoden alussa oli 83 milj. markkaa, nostettiin kokonaisuudessaan vuoden aikana. V aitioneuvoston päätöksen perusteella vientitalletukset palautettiin yrityksille yhtenä eränä marraskuun alusta lukien. Palautettujen talletusten määrä korko mukaan luettuna oli 219 milj. markkaa. Suomen Pankin nettoluotonanto yrityksille kasvoi 695 milj. markkaa ja oli vuoden lopussa milj. markkaa. Liikkeessä oleva raha ja talletustodistukset Liikkeessä olevan rahan määrä kasvoi 641 milj. mar kkaa ja oli vuoden lopussa milj. markkaa. Tästä oli setelistöä milj. markkaa ja metallirahaa 443 milj. markkaa. Lisäksi tase-erään "Muut velat" sisältyi liikkeessä olevia vanhan rahayksikön määräisiä seteleitä 9 milj. markkaa. Liikkeessä olevien talletustodistusten määrä oli vuoden lopussa milj. markkaa eli.300 milj. markkaa pienempi kuin vuotta aikaisemmin. Viennin rahoitus.... Kotimaisten toimitusten rahoitus.... Joukkovelkakirjat.... Muut.... Saamiset yrityksiltä Investointi- ja alushankintatalletukset.... Pääomantuontitalletukset.... Vientitalletukset. ;.... Muut... Velat. yrityksille. :.... Nettosaamiset yrityksiltä.... Yritysten tilit milj. mk Muutos

16 16 + ~ettosaamiset ulkomailta ~ettosaamiset rahoituslaitoksilta ~ettosaamiset yrityksiltä ~ettosaamiset julkiselta sektorilta.... == Nettosaamiset yhteensä Lii:kkeessä olevat talletustodistukset Liikkeessä oleva raha Oma pääoma, arvonjärjestelytilit ja muut tase-erät, netto.... = ~ettovelat ja oma pääoma yhteensä... ~ettotase~ erät milj. mk \i Muutos Suomen Pankin nettotase Yhteenvetona edellä suoritetusta taseen kehityksen tarkastelusta esitetään ohessa Suomen Pankin nettotase pääsektoreittein. Setelinanto Ensisijainen setelinkate, johon luetaan kulta- varanto ja pankin riidattomat ulkomaiset saamiset, lisääntyi vuoden 1981 aikana milj. mavkkaa milj. markkaan. Toissijainen setelinkate, joka käsittää katekelpoiset kotimaiset vekselit, supistui 192 milj. markkaa milj. markkaan. Täten koko setelinanto-oikeus lisääntyi milj. markkaa. Kun setelinantooikeuden käyttö, johon luetaan liikkeessä oleva Setelinantotase milj. mk Muutos Setelinanto-oikeus Ensisijainen kate Toissijainen kate Yhteensä Setelinanto-oikeuden käyttö Liikkeessä olevat setelit Vaadittaessa maksettavat sitoumukset Shekkiluotoista nostamatta ~------~----- Yhteensä Setelinantovara setelistö, vaadittaessa maksettavat sitoumukset sekä shekkiluotoista nostamatta oleva määrä, supistui yhteensä 363 milj. markkaa, nousi setelinantovara milj. markkaa ja oli vuoden lopussa milj. markkaa. Tilinpäätös Seuraavassa esitetään Suomen Pankin tase täysinä miljoonina markkoina vuosien 1980 ja 1981 lopussa:

17 Vastaavaa Kulta.... Erityiset nosto-oikeudet.. Varanta-osuus Kansainvälisessä valuuttarahastossa. Ulkomaiset joukkovelkakirjat.... Vaihdettavat valuutat.... Sidotut valuutat.... Kulta ja valuuttasaamiset.. Markkaosuus Kansainvälisessä valuuttarahastossa. Muut ulkomaiset saamiset. Pankkien shekkitilit.... Päiväluotot.... Käteisvaraluotot.... Joukkovelkakirjat.... Muut.,.... Saamiset rahoituslaitoksilta Valtion velkakirjat.... Joukkovelkakirjat.... Valtion metallirahavastuu Muut.... Saamiset julkiselta sektorilta Viennin rahoitus.... Kotimaisten toimitusten rahoitus.... Joukkovelkakirjat.... Muut.... Saamiset yrityksiltä.... Muut varat.... Tase milj. mk Yhteensä Vastattavaa Vaihdettavat tilit.... Sidotut tilit.... Valuuttavelat Kansainvälisen valuuttarahaston markkatilit... Osoitetut erityiset nostooikeudet.... Muut ulkomaiset velat.. Setelit.... Metalliraha Liikkeessä oleva raha... Liikkeessä olevat talletustodistukset.... Pankkien shekkitilit.... Päivätalletukset.... Kassavarantotalletukset Pääomantuontitalletukset Muut.... Velat rahoituslaitoksille.. Shekkitilit.... Suhdannerahastotalletukset Suhdannetalletukset..... Pääomantuontitalletukset Muut Velat julkiselle sektorille Investointi- ja alushankinta talletukset Pääomantuontitalletukset Vientitalletukset Muut Velat yrityksille Muut velat Arvonjärjestelytilit Kantarahasto Vararahasto Tilivuoden voitto Oma pääoma ~ Yhteensä

18 18 Osakkeet ja osuudet nimellisarvo, mk Teollisuusosakkeet 0 o o o 0 0 o 0 0 o 0 0 o o 0 0 o , ,- Erityisluottolaitosten osakkeet. o o o o o o o o o o , ,- Asunto-osakkeet o o o o o o o o o o o o o o o o o o o , ,- Kiinteistöosakkeet. 0 o. o o o o o o o , ,- Muut osakkeet ja osuudet o 0 o , , ~~ ~- Yhteensä , ,- SITRAn peruspääoma , ,- Suomen Pankin tuloslaskelma kertomusvuodelta ja sitä edeltäneeltä vuodelta on seuraava: Tuloslaskelma mk L-3L S! Korkotuotot Korot kotimaisista saamisista o , ,97 Korot ulkomaisista saamisista , ,98 Korot kotimaisista joukkovelkakirjoista , ,47 Korot ulkomaisista joukkovelkakirjoista , ,83 ~~~~----~~--~~ ~--~~ Yhteensä , ,25 Korkokulut Korot kotimaisista veloista 0. o o , ,18 Korot ja varausprovisiot ulkomaisista veloista , , ~ ~--~~ Yhteensä , ,51 Korkokate o o. o o o. o o o o o , ,74 Muut tuotot Provisiot o o o o 0 o , ,81 Kurssierot o o 0 o o o 0.,o o o o o o , ,98 Muut tuotot.. o. o 0 o o o 0 0 o , , ~ ~--~- Yhteensä , ,98 Miuit kulut Palkat o o o o o o , ,07 Sosiaaliturvamaksut... o o o o o o. o. o , ,77 Eläkkeet 0 o o o o : o o o o o o o 0 o , ,10 Setelien valmistus o 0 0 o o o o o o o , ,72 Poistot... o o o o o o o , ,12 Muut kulut o o. o o o o 0 0 o o o. o , , ~ ~~- Yhteensä , ,28 Siirto 'arvonjärjestelytileille o o o Tilivuoden voitto 0 0 o o o o o ,--' , , ,44

19 19 Eduskunnan päätöksen mukaisesti korotettiin kantarahastoa tilinpäätöksen yhteydessä milj. markkaa milj. markkaan. Pankin oma pääoma kantarahaston korotuksen jälkeen, mutta ennen tilivuoden voiton lis~~mistä, oli tilinpäätöksen mukaan mtlj. markkaa eli milj. markkaa suurempi kuin edellisen vuoden lopussa. Pankin vastuusitoumusten kokonaismäärä oli vuoden päättyessä 578 milj. markkaa eli 44 milj. markkaa pienempi kuin vuoden 1980 lopussa. Tilinpäätöksen yhteydessä on Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahaston (SITRA) peruspääomaa korotettu 100 milj. markkaa 400 milj. markkaan siirtämällä Suomen Pan~ kin omistamia arvopapereita SITRAlie sekä veloittamalla vastaava summa Suomen Pankin arvonjärjestelytileiltä. Pankin taseeseen ei ohjesäännön mukaan ole merkitty pankin omistamien kiinteistöjen, kalustojen eikä osakkeiden ja osuuksien arvoa. Suomen Pankki omistaa mm. pankkikiinteistöt Helsingissä ja niissä kaupungeissa, joissa pankin haarakonttorit toimivat. Pankilla on Vantaan kaupungissa teollisuuskiinteistö, jossa toimii Suomen Pankin setelipaino. Suomen Pankki omistaa myös Mortgage Bank of Finland Ltd:n ja Tervakoski Oy:n osake-enemmistön. Näiden sekä setelipainon toiminnasta julkaistaan erilliset toimintakertomukset. Lisäksi pankki on osakkaana mm. Teollistamisrahasto Oy:ssä, Sponsor Oy:ssä sekä eräissä teollisuusyrityksissä. Suomen Pankin omistuksessa on myös Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto SITRA. Sivulla 18 olevassa taulukossa on esitetty pankin omistamien osakkeiden ja osuuksien niroellisarvot pääryhmittäin vuosien 1980 ja 1981 lopussa. Tuloslaskelman mukaan pankin korkotuotot lisääntyivät 40 milj. markkaa ja olivat yhteensä milj. markkaa. Korkotuloista ulko- maisten saamisten korot kasvoivat 157 milj. markkaa lähinnä korkean ulkomaisen korkotason vuoksi. Kotimaisten joukkovelkakirjojen korot nousivat 37 milj. markkaa. Sen sijaan kotimaisten saamisten korot vähenivät 109 mi1j. markkaa ennen kaikkea rahapolitiikan keventämisen johdosta. Ulkomaisten joukkovelkakirjojen korot supistuivat 45 milj. markkaa. Suomen Pankin korkokulut alenivat 24 milj. markkaa 592 milj. markkaan. Korkokulujen vähentyminen aiheutui kotimaisten velkojen, Jähinnä kassavarantotalletusten ja talletustodistusten, supistumisesta. Niille maksetut korot vähenivät 33 milj. markkaa. Korot ja varausprovisiot ulkomaisista veloista sen sijaan lisääntyivät 9 milj. markkaa. Korkotuottojen ja korkotulojen erotus eli korkokate kasvoi 64 milj. markkaa ja oli 944 milj. markkaa. Muut tuotot lisääntyivät 228 milj. markkaa 544 milj. markkaan. Valtaosa lisäyksestä eli 218 milj. markkaa johtui valuuttakurssimuutoksista, joista syntyi tuottoja nettomääräisesti 514 milj. markkaa. Muut kulut kasvoivat 51 milj. markkaa. Suurin kuluerä oli poistot, jotka lisääntyivät 43 milj. markasta 70 milj. markkaan. PaLkat ja sosiaaliturvamaksut kasvoivat yhteensä 9 milj. markkaa, eläkkeet 3 milj. markkaa, setelien valmistuskulut 10 milj. markkaa ja erittelemättömät kulut 2 milj. markkaa. ArvonjärjestelytHeille pankin tuotoista siirrettiin 700 milj. markkaa. Pankin voitto tilivuodelta 1981 oli ,44 markkaa. Vuoden 1982 avaustaseessa on vararahastoon siirretty puolet voitosta eli ,72 markkaa. Toinen puoli on siirretty käyttämättömien voittovarojen tilille ja sen käytöstä päättää eduskunta. Pankkivaltuusmiehet ehdottavat, että mazmttu maara, ,72 markkaa, siirretään valtiovarastoon.

20 20 Pankkivaltuusmiesten käsittelemiä asioita T ilintarkastus Vuoden 1980 valtiopäivillä valitut tilintarkastajat, kunnallisneuvos Mikko Kaarna, valtiotieteen kandidaatti Erkki Liikanen, järjestösihteeri Erkki Kivimäki, diplomi-insinööri Pentti Mäki-Hakola ja agrologi Håkan Malm, toimittivat helmikuuta 1981 pankin vuoden 1980 tilien tarkastuksen. Tilintarkastajien lausunnon mukaisesti pankkivaltuusmiehet myönsivät johtokunnalle vastuuvapauden pankin hallinnosta vuodelta Lainausliikkeen ja valuuttakaupan tarkastus Pankkivaltuusmiehet ovat kertomusvuoden aikana toimittaneet johtosääntönsä määräämän pankin.lainausli1kkeen ja muiden sijoitusten sekä valuuttakaupan tarkastuksen seuraavina aikoina: helmikuun 27., toukokuun 26., kesäkuun 9., elokuun 17., lokakuun 6. ja joulukuun 15. päivänä. I nventoinnit ja haarakonttorien tarkastukset a) Pääkonttorissa Johtosääntönsä 6 :n mukaisesti pankkivaltuusmiehet ovat toimittaneet pääkonttorin kassojen ja kassahoivien sekä laina- ja vakuuskirjojen ynnä panttien ja talletusten inventoinnit, joissa ei havaittu aihetta muistutuksiin. b) Haarakonttoreissa Pankkivaltuusmiehet ovat valvoneet, että konttorien valvojat ovat inventoineet haarakanttoden käsikassat ja holvit kerran kuukaudessa sekä vekselit, velkakirjat ja pantit vähintään kolmesti vuodessa. Kaikissa haarakonttoreissa on toimitettu pankin johtosäännön 2 :ssä säädetty tarkastus. Längmanin rahastot Pankkivaltuusmiehet ovat hyväksyneet Längmanin rahastojen tilit vuodelta 1980 ja lähettäneet jäljennökset tileistä eduskunnan pankkivaliokunnalle. Elokuun 17. päivänä pitämässään kokouksessa pankkivaltuusmiehet hyväksyivät eduskunnan joulukuun 9. päivänä 1971 vahvistamien ohjeiden mukaisesti E. J. Längmanin yrittäjärahastosta vuonna 1978 jaettujen apurahojen tilitykset. Edellä mainittujen ohjeiden mukaan oli E. J. Längmanin yrittäjärahastosta jälleen suoritettava apurahojen jako; jaettava summa oli markkaa. Jako käsittää toistaiseksi Lapin ja Oulun läänit, joiden kummankin osuus on puolet jaettavaksi tulevasta apurahasta. Tämän johdosta olivat Lapin ja Oulun läänien lääninha,llitukset, hankittuaan lausuntonsa taloudellisilta elimiltä, ja suunnitteluviranomaisilta, valmistaneet ohjeiden mukaan ehdotuksensa apurahojen käytöstä ja lähettäneet ne pankkivaltuusmiesten ratkaistaviksi. Kokouksessaan elokuun 17. päivänä pankkivaltuusmiehet hyväksyivät mainitut ehdotukset ja päättivät kehottaa johtokuntaa maksattamaan apurahat asianomaisille ehdotettuihin tarkoituksiin käytettäviksi. Kokouksessaan lokakuun 6. päivänä pankkivaltuusmiehet hyväksyivät Suomen Syöpäyhdistys r.y:n selonteon vuonna 1978 E. J. Längmanin A-rahaston alarahastosta n:o 2 jaetun apurahan käytöstä sekä päättivät, että rahastosta kertomusvuonna jaettava apuraha, markkaa, käytetään syöpätautien tor-

21 21 juntaan Suomen Syöpäyhdistyksen ehdottarualla tavalla, ja kehottivat johtokuntaa maksattamaan apurahan Suomen Syöpäyhdistykselle. Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto (SITRA) Pankkivaltuusmiehet ovat hyväksyneet SITRAn tilit vuodelta 1980 ja lähettäneet jäljennökset toimintakertomuksesta, inventaarista ja taseista eduskunnan pankkivaliokunnalle. Suomen Pankin ohjesäännön 4 ja 30 :n muuttaminen Johtokunta teki toukokuun 12. päivänä pankkivaltuusmiehille lähettämässään kirjelmässä esityksen Suomen Pankin ohjesäännön 4 ja 30 :n muuttamisesta. Mainitut ohjesäännön kohdat koskevat pankin kantarahaston määrää sekä pankin rahastojen kartuttamista. Näitä säännöksiä oli viimeksi tarkistettu 1976, jonka jälkeen säännösten mukainen kantarahaston määrä ja vararahaston kartuttamisvelvoite ovat reaaliarvoltaan siinä määrin laskeneet, että määräysten tarkistaminen oli jälleen ajankohtainen. Tätä olivat edellyttäneet myös pankkivaltuusmiehet vahvistaessaan vuoden 1980 pankin tilinpäätöksen perusteet. Tammikuun 9. päivänä 1976 annetulla lailla Suomen Pankin ohjesäännön 4 ja 30 muutettiin siten, että pankin kantarahaston määrä korotettiin 600 milj. markasta milj. marldcaan. Samalla se kanta- ja vararahastojen yhteenlaskettu määrä, jonka saavuttamiseen saakka pankin vuosivoitosta on ainakin puolet käytettävä vararahaston kartuttamiseen, vahvistettiin milj. markaksi. Kantarahaston määrä on pyritty pitämään taseen loppusummaan verrattuna likimäärin muuttamattomana. Kun kantarahaston määrä vuonna 1970 korotettiin 300 milj. markasta 600 milj. markkaan, muuttui tämä suhdeluku 10 prosentista 16 prosenttiin. Vuoden 1976 muutos, jota sovellettiin jo edellisen vuoden tilinpäätökseen, nosti silloisen vastaavan suhdeluvun 8 prosentista 16 prosenttiin. Taseen loppusumman kohoaminen vuodesta 1975 lähtien on aiheuttanut kantarahaston suhteellisen määrän alentumisen takaisin noin 7 prosenttiin. Edellä olevan johdosta johtokunta ehdotti pankin ohjesäännön 4 :n muuttamista siten, että kantarahaston määräksi vahvistettaisiin milj. markkaa, jolloin.rahaston osuus taseen loppusummasta nousisi noin 15 prosenttiin. Korotus toteutettaisiin siirtämällä vastaava määrä varoja arvonjärjestelytileiltä kantarahastoon. Samalla johtokunta ehdotti pankin ohjesäännön 30 :n muuttamista siten, että se kanta- ja vararahastojen yhteismäärä, jonka saavuttamiseen saakka pankin vuosivoitosta ainakin puolet on käytettävä vararahaston kartuttamiseen, vahvistettaisiin milj. markaksi. Muutoksia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuoden 1981 tilinpäätöksessä. Pankkivaltuusmiehet käsittelivät johtokunnan esityksen toukokuun 26. päivänä ja päättivät pyytää valtioneuvostoa antamaan kirjelmän mukaisen lakiesityksen eduskunnalle. Laki Suomen Pankin ohjesäännön muuttamisesta edellä selostetulla tavalla annettiin 20. päivänä marraskuuta 1981 (768/81). Suostumus kiinteistön ostoon Marraskuun 9. päivänä lähettämässään kirjelmässä johtokunta ilmoitti, että asetuksella perustettu Suomen Pankin Joensuun konttori on vuodesta 1951 toiminut Asunto-osakeyhtiö Pankkitalon omistamassa kiinteistössä Kauppakadun varrella Kauppatorin länsilaidalla. Pankki omistaa yhtiön osakkeista noin kolmanneksen. Pankkihuoneisto, joka kolme vuosikymmentä sitten vastasi senaikaisia tarpeita, on ajan mittaan käynyt epätarkoituksenmukaiseksi eikä es1merkiksi henkilökunnan sosiaalitilojen, rahan käsittelyn, kuljetusten ja holvitiloren osalta vastaa nykyaikaisia vähimmäisvaatimuksia, minkä vuoksi olisi harkittava pankkitoiminnan siirtämistä uusiin tiloihin. Pankille oli tarjottu ostettavaksi lääninhallituksen naapurina oleva, Torikadun ja Sairaalakadun kulmassa sijaitseva tontti, jonka pintaala on m 2 ja nykyinen rakennusoikeus tkerrosalaneliömetriä. Pyydetty kauppahinta oli 2.1 milj. markkaa. Kun edellä mainittu tontti on yksi harvoista pankin käyttöön sopivista tonteista Joensuussa, johtokunta esitti, että pankkivaltuusmiehet oikeuttaisivat johtokunnan ostamaan Suomen Pankille kysymyksessä olevan, Joensuun kaupungin II kaupunginosan 14. korttelin tontin nro 1 enintään 2.1 milj. markan

22 22 kauppahinnasta ja muuten sopiviksi katsomillaan ehdoilla. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen marraskuun 13. päivänä pitämässään kokouksessa. Suostumus osakkeiden ostoon Kokouksessaan tammikuun 15. päivänä pankkivaltuusmiehet oikeuttivat johtokunnan ostamaan Kotkan konttorin kamreerin asunnon yhteyteen '.lutota:llin nro 4 hallintaan oikeuttavat Asunto Oy Satamaportin osakkeet nrot 9 95Cr markan kauppahinnastla. Mortgage Bank of Finland Ltd:n lainanotto Kesäkuun 9. päivänä pitämässään kokouksessa pankkivaltuusmiehet johtokunnan esityksen mukaisesti päättivät antaa suostumuksensa sille, että Mortg~age Bank of Finland Ltd (ent. Mortgage Bank of Finland Oy, toiminimen muutos rekisteröity ) aikaisemmin myönnettyjen valtuuksien lisäksi laskee Suomen Pankin myöhemmin määräämänä aikana liikkeelle yhteensä enintään 300 milj. markan arvosta debentuureja, joiden korko on vähintään 7 % ja enintään 9 % sekä juoksuaika enintään 15 vuotta, käyttääkseen nämä varat pankkivaltuusmiesten päätösten mukaisiin tarkoituksiin. Samalla pankkivaltuusmiehet oikeuttivat Suomen Pankin merkitsemään nämä debentuurit, joiden ehdoista sovitaan kulloinkin Suomen Pankin ja Mortgage Bank of Finland Ltd:n kesken pankkivaltuusmiesten asettamissa rajoissa. Ulkomaisia asiamiespankkeja Maaliskuun 20., elokuun 17. ja joulukuun 15. päivänä pidetyissä kokouksissa pankkivaltuusmiehet päättivät, että Bank of Scotland, Edinburgh, Banque Europeenne de Credit, Bruxelles, A. G. Becker Incorporated, New York, County Bank Ltd, London, DG Bank Deutsche Genossenschaftsbank, Frankfurt/ Main, Dow Scandia Banking Corporation Ltd, London, Goldman, Sachs & Co, New York, The Mitsui Trust & Banking Co Ltd, Tokyo, Mocatta & Goldsmid Ltd, London, Samuel Montagu & Co Ltd, London, Nederlandsche Middenstandsbank N.V., Amsterdam, Orion Royal Bank Limited, London, Phibro Corporation, New York, N. M. Rotschild & Sons Ltd, London, Saudi International Bank, London ja The Yasuda Trust & Banking Co, Ltd, Tokyo, otetaan Suomen Pankin ulkomaisiksi asiamiespankeiksi. Ylemmän esimiestason palkkausluokat Kokouksessaan tammikuun 15. päivänä pankkivaltuusmiehet johtokunnan esityksen mukaisesti päättivät, että pankin ylemmälle esimiestasolle eli johtajille, osastopäälliköille ja toimistopäälliköille sekä vastaavissa esimiestehtävissä toimiville toimenhaitijoille perustetut palkkausluokat pysytetään erillisinä palkkausluokkina, joihin johtokunta tulee soveltamaan kokonaisvaikutukseltaan samanlaisia korotuksia kuin palkkatoimikunnan esittämät yleiskorotukset. Pääsopimus palvelussuhteen ehtojen määräytymisestä Suomen Pankissa Tammikuun 13. päivänä pankkivaltuusmiehille lähettämässään kirjelmässä johtokunta totesi, että valtion virkaehtosopimuslailla ( 664/ 70) perustettiin valtion ja kuntien virkamiehille oikeus tehdä työnantajan kanssa sopimuksia palvelussuhteen ehdoista lain rajaamissa puitteissa (nk taloudelliset ja sosiaaliset etuudet). Tämän mukaisen tasaveroisuuden merkkejä ovat osapuolille suodut tehostemahdollisuudet (lakko, työsulku jne.). Valtion virkaehtosopimuslaissa on varattu mahdollisuus kytkeä Suomen Pankki järjestelmään mukaan. Kun näin ei ole tapahtunut, ei laki sinänsä eikä myöskään sen synnyttämä sopimis- ja työtaisteluoikeus koske Suomen Pankkia. Virkamiesten asemaan ja virkaehtosopimusjärjestelmään on viime aikoina kohdistunut verrattain voimakkaita paineita. Muun muassa tämän vuoksi on Suomen Pankissa katsottu perustelluksi pidättyä tässä vaiheessa ottamasta kantaa virkaehtosopimusjärjestelmän puolesta tai sitä vastaan. Näin ollen on pankissa otettu lähtökohdaksi sopimusmalli, joka pääpiirteissään vastaisi varsinaista virkaehtosopimusta mutta olisi joustavammin toteutettavissa.

23 23 Syksyllä 1979 Suomen Pankin Virkailijayhdistys r.y. ja Suomen Pankin Toimenhaltijat r.y. esittivät virallisen neuvottelupyynnön johtokunnalle, joka määräsi edustajansa nk. PESneuvotteluihin (PES = palvelussuhteen ehtoja koskeva vapaaehtoinen sopimus). Tammikuun alussa 1981 pääsivät osapuolet yksimielisyyteen pääsopimuksesta, joka käsittää järjestelmän perusteet ja neuvottelumenettelyä sekä erimielisyyksien ratkaisemista koskevat säännökset. PES-sopimusta voidaan luonnehtia herrasmiessopimukseksi, koska virkamiesoikeudellisessa mielessä sopimuksia palvelussuhteen ehdoista ei voida Suomen Pankin ja henkilöstöyhdistysten välillä tehdä ilman lainsäädännöllisiä muutoksia. PES-sopimuksen allekirjoittaminen on siten oikeudelliselta kannalta katsoen neuvottelutuloksen yhteistä kirjaamista. Koska kuitenkin sopimuksen allekirjoittaminen perustuu osapuolten väliseen luottamukseen, on sopimuksen tosiasiallinen sitovuus varsin suuri. Soimittavan PES-sopimuksen pysyväksi tarkoitettu osa on pääsopimus. Pääsopimus sisältää paitsi jo ennen mainitut järjestelmän perusteet myös säännökset henkilöllisestä ja asiallisesta soveltamisalasta. Muun osan PESsopimusta muodostavat runkosopimus ja mahdollisesti erilliset palkkaa, työaikaa, vuosilomia jne. koskevat sopimukset. Näitä koskevat neuvottelut tultaisiin käymään sopimuskausittain kuten yleisilläkin työmarkkinoilla. PES-sopimukset koskisivat osallisten yhdistysten jäseninä olevia kaikkia toimenhaltijoita. Palkkauksen osalta ei PES-sopimus kuitenkaan koskisi pankin neuvottelijoita eikä ylempää esimies tasoa. Asiallinen soveltamisala vastaa valtion virkaehtosopimuslain soveltamisalaa. Näin ouen ei voitaisi sopia asioista, jotka esimerkiksi koskevat Suomen Pankkia laitoksena tai pankin organisaatiota. Sopia ei voitaisi myöskään mm. tointen perustamisesta, työn johtamisesta, toimeen vaad:ittavista kelpoisuusehdoirsta, kurinpidosta, eläkkeistä eikä pankin omaisuuden käyttämisestä. Neuvottelumenettely olisi seuraava: pankin henkilökunnan palvelussuhteen ehdoista kävisivät neuvottduja pankin johtokunta (sen määräämät neuvottelijat) ja pankin henkilökuntayhdistykset. Neuvottelutulos alistettaisiin Suomen Pankin ohjesäännön 16 :n mukai- sestl Ja 17 :n edellyttämiltä osiltaan pankkivaltuusmiesten vahvistettavaksi. Mahdolliset erimielisyydet sopimuksen soveltamisessa ratkaisisi toimiehtolautakunta. Toimiehtolautakuntaan kuuluisi kutsuttuna kolme pankkivaltuusmiestä, joista yksi toimisi puheenjohtajana. Pankin johtokunta määräisi lautakuntaan kaksi jäsentä ja osalliset yhdistykset yhdessä kaksi. Toimiehtolautakunnan asiassa antama ratkaisu ei olisi PES-sopimuksen luonteen vuoksi oikeudellisesti mutta kyliäkin käytännössä sitova. Viitaten edellä sanottuun sekä kirjelmänsä liitteenä olleeseen pääsopimusluonnokseen, joka koskee palvelussuhteen ehtojen määräytymistä Suomen Pankissa, johtokunta esitti, että pankkivaltuusmiehet hyväksyisivät omalta osaltaan sanotun pääsopimuksen pankin ohjesäännön 17 :n edellyttämässä laajuudessa. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen tammikuun 15. päivänä pitämässään kokouksessa. Pääsopimus ja siihen liittyvä pöytäkitrja allekirjoitettiin tammikuun 20. päivänä. PES-sopimukset toimenhaltijain palkkauksesta ja ikälisistä Maaliskuun 19. päivänä solmittiin valtion virkaehtosopimus, joka pohjautui maaliskuun 9. päivänä tehtyyn ns. Pekkas-ratkaisuun ja koski valtion virkamiesten palkkausta ja ikälisiä sopimuskautena Maaliskuun 20. päivänä pitämässään kokouksessa pankkivaltuusmiehet valtuuttivat johtokunnan allekirjoittamaan Suomen Pankin henkilöstöjärjestöjen kanssa valtion virkaehtosopimukseen pohjautuvat palkkausta ja ikälisiä koskevat PES-sopimukset sopimuskaudeksi Edellä mainitut PES"sopimukset allekirjoitettiin huhtikuun 1. päivänä. Sopimuksen mukaan tarkistetaan palkkoja sopimuksen liitteenä olevien taulukoiden mukaisesti siten, että kokonaisvaikutus on 3.3 %, %, % sekä % siten, että tarkemmat markkamääräiset taulukkovaikutukset täsmennetään myöhemmin. Sopimukseen sisältyy lisäksi 0.5 prosentin

24 24 suuruinen järjestelyvara ja ma1nmta maksuajankohdista s ekä toteamus siitä, että muutoin noudatetaan sopimuskaudella soveltuvin osin valtion virkaehtosopimusta. Ikälisäjärjestelmän tarkistamisesta sovittiin, että pankin voimassa~ olevaa ikälisäjärjestelmää muutetaan solmitun valtion virkamiesten ikälisäsopimuksen mukaisesti. Pankkivaltuusmiehet päättivät vahvistaa edellä mainitut pankin toimenhaltijain palkkausten tarkistamista ja ikälisäjärjestelmän uudistamista koskevat PES-sopimukset kokouksessaan huhtikuun 29. päivänä. PES-sopimus Suomen Pankin toimenhaltijain vuosilomasta Pankkivaltuusmiehille huhtikuun 27. päivänä lähettämässään kirjelmässä johtokunta totesi, että pankkivaltuusmiehet olivat viimeksi muuttaneet vahvistamiaan Suomen Pankin toimenhaltijain vuosilomasäännöksiä, jotka ovat perustuneet valtion virkamiesten vuosiloma-asetuksen (692/ 7 3) säännöksiin ja niihin tehtyihin muutoksiin. Vuosina julkisella sektorilla saavutettujen virkaehtosopimuksia koskevien neuvottelutulosten perusteella on vuosilomaasetusta jälleen muutettu (222/81) johtokunnan kirjelmässä mainitulla tavalla. Suomen Pankissa tammikuun 20. päivänä 1981 solmitun palvelussuhteen ehtojen määräytymistä koskevan pääsopimuksen johdosta on pankin toimenhaltijoiden vuosilomasäännökset kirjoitettu PES-sopimuksen muotoon. Sopimukseen on samalla sisällytetty edellä mainittuja valtion vuosiloma-asetuksen muutoksia vastaavat sopimuskohdat. Edellä sanottuun ja kirjelmänsä liitteenä olleeseen sopimusjäljennökseen viitaten johtokunta esitti, että pankkivaltuusmiehet vahvistaisivat Suomen Pankin vakinaisten ja ylimääräisten toimenhaltijain palvelussuhteen ehtoja koskevan allekirjoitetun sopimuksen vuosilomasta. Pankkivaltuusmiehet käsittelivät ja hyväksyivät johtokunnan esityksen huhtikuun 29. päivänä pitämässään kokouksessa. ja perhe Muutoksia Suomen Pankin eläkeeläkemääräyksiin Marraskuun 13. päivänä pidetyssä kokouksessa esiteltiin pankkivaltuusmiehille johtokunnan saman marraskuun 6. päivänä lähettämä kirjelmä, jossa todettiin, että y.altion eläkelakiin, valtion perhe-eläkelakiin ja valtion perheeläkelain voimaanpanolakiin on vuoden 1979 lopussa ja vuodenvaihteessa tehty useita vähäisempiä muutoksia. Muutosten tarkoituksena on mm. mahdollistaa virantoimituksen keskeytyksen lukeminen aikaisempaa laajemmin eläkeajaksi tapauksissa, joissa keskeytys aiheutuu palveluksesta kansainvälisissä järjestöissä, laajentaa perhe-eläkkeen edunsaajan oikeutta valita eri perhe-eläkesääntöjen välillä sekä parantaa työkyvyttömyyseläkehakemusten käsittelyä tapauksissa, joihin liittyy työkyvyttömyyttä edeltävä sairausloma. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen ja päättivät muuttaa Suomen Pankin eläkesäännön 3 a, 5, 6, 12, 16 ja 20 :n sekä perhe-eläkesäännön 7, 21, 27 ja 29 :n johtokunnan esittämähä tavalla. Samalla pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen muutosten voimaantulosta. Myönnetyt avustukset ja eläkkeet Pankkivaltuusmiehet myons1var kertomusvuonna yhden avustuksen ja yhden ylimääräisen perhe-eläkkeen. Johtokunta Kertomusvuoden aikana johtokunnan kokoonpanossa ja tehtävänjaossa ei tapahtunut muutoksia. Pankinjohtaja Harri Holkerin ollessa vuosilomallaan ja virkavapaana johtokunnan vt. jäsenenä toimi johtaja Markku Puntila. Valtuuttaessaan maaliskuun 20. päivänä pitämässään kokouksessa johtokunnan allekirjoittamaan Suomen Pankin henkilöstöjärjestöjen kanssa palkkausta ja ikälisiä koskevat PESsopimukset sopimuskaudeksi pankkivaltuusmiehet samana päättivät, että vastaavat tarkistukset tehdään myös johtokunnan puheenjohtajan ja jäsenten palkkoihin. Haarakonttorien valvojat Pankin haarakonttorien valvojina ja heidän varamiehinään ovat vuonna 1982 pankkival-

25 25 tuusniiesten päätöksen nojalla seuraavat henkilöt: Joensuun konttori: valvojat opetusneuvos, fiiosofian maisteri Aulis Olavi Waldemar Koivusalo ja varatuomari Otto Alvar Gustaf Sorasalmi sekä. ya,ramiehet poliisineuvos, varatuomari Leo 11klka Kalevi Hupli ja kansanedustaja, toimitusjohtaja Mauri Heimo Kalervo Vänskä; Jyväskylän konttori: valvojat varatuomari Uuno Osmo Voimari Aarnio ja ent. pormestari, varatuomari Jaakko Wilhelm Krogerus sekä varamiehet lääninverojohtaja, varatuomari Martti Ilmari Lahtinen ja piirijohtaja Esa Mikael Riihimäki; Kotkan konttori: valvojat varatuomari Leif Gunnar Thuresson Häggblom ja oikeusneuvosmies Heikki Pajari sekä varamiehet verojohtaja, varatuomari Toivo Verneri Rikkinen ja toimitusjohtaja, ekonomi Toivo Tapio Tikanoja; Kuopion konttori: valvojat lääninneuvos Toivo Kalevi Kopponen ja poliisimestari, varatuomari Erkki Juhani V ahronen sekä varamiehet hovioikeudenneuvos Esko Juhani Kilpeläinen ja johtaja, agronomi Pauli Uolevi Ilva; Lahden konttori: valvojat varatuomari Timo Johannes Tuori ja ent. rehtori Ilmari Johannes Vartiainen sekä varamiehet ent. kaupallinen johtaja Toivo Voitto Kullervo Koponen ja talousjohtaja, ekonomi Pertti Juhani Lares; Mikkelin konttori: valvojat rehtori Pauli Veli Vainio ja lääninneuvos Viljo Uolevi Lehtolainen sekä varamiehet oikeusneuvosmies Jorma Kalevi Pekonen ja markkinointijohtaja, merkonomi Erkki Heikki Nevasaari; Oulun konttori: valvojat kaupungintaloustarkastaja, ekonomi Ville Kalevi Matturi ja varatuomari Erkki August Korhonen sekä varamiehet toimitusjohtaja, konsuli Jorma Jalmari Sallamo ja poliisimestari, varatuomari Erkki Eino Haikala; Porin konttori: valvojat pormestari, varatuomari Olavi Einar Koivisto ja toimitusjohtaja, kauppaneuvos Heimo Kalervo Kaitila sekä varamiehet toimitusjohtaja Eino Kivikoski ja apu- laiskaupunginjohtaja, varatuomari Mikko Iisakki Sävelä; Rovaniemen konttori: valvojat lääninverojohtaja, lainopin kandidaatti Erkki Emanuel Ollila ja kaupunginkamreeri, ekonomi Erkki Antero Vähälä sekä varamiehet konttoripäällikkö, ekonomi Seppo Olavi Söderlund ja suunnittelupäällikkö, diplomi-insinööri Heikki Mikael Annanpalo; Tampereen konttori: valvojat pormestari Jyrki Jalo Unto Tuominen ja hallintojohtaja, hahlinto-opin kandidaatti Eero Einar Lindfors sekä varamiehet varatuomari Lasse Joutsiniemi ja tullijohtaja, valtiotieteen kandidaatti Veikko Armas Seppänen; Turun konttori: valvojat toimitusjohtaja, ekonomi Heikki Alarik Löyttyniemi ja päätoimittaja, filosofian tohtori Keijo Kalevi Kulha sekä varamiehet professori Jaakko IJmari Nousiainen ja apulaiskaupunginsihteeri, varatuomari Paavo Aarne Sakari Heinonen; Vaasan konttori: valvojat lääninneuvos Henrik Matias Palomäki ja toimitusjohtaja, lainopin kandidaatti, diplomi-ekonomi Hans Erich Slotte sekä varamiehet kauppatieteiden tohtori Kauko Kalervo Mikkonen ja apulaiskaupunginjohtaja, diplomi-insinööri Seppo Sanaksenaho. Pankkivaltuusmiehet Pankkivaltuusmiehinä toimivat vuonna 1981 edusku...'1nan valitsijamiesten sanottuun tehtävään valitsemat seuraavat henkilöt: Jaatinen, Matti, ekonomi, Laine, Jermu, varatuomari, Maijala, Matti, toimitusjohtaja, Sorsa, Kalevi, yhteiskuntatieteiden maisteri, Björklund, Ilkka-Christian, valtiotieteen kandidaatti, Saarinen, Aarne, SKP:n puheenjohtaja, Jokela, Mikko, varatuomari, Melin, Ingvar S., kauppatieteiden lisensiaatti, Miettinen, Mauri, metsänhoitaja. Näistä kolme ensin mainittua muodostavat suppeamman valtuuston. Puheenjohtajana toimi koko vuoden pankkivaltuusmies Jaatinen ja varapuheenjohtajana pankkivaltuusmies Laine.