Oikaisuvaatimus - YTV:n hallituksen päätös 19.12.2008 195: Jätteen energiahyötykäyttöpalvelun toimittajan valinta YTV:n hallitukselle OIKAISUVAATIMUS Asia: YTV:N HALLITUKSEN PÄÄTÖS 19.12.2008 195: Jätteen energiahyötykäyttöpalvelun toimittajan valinta Valittaja: Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry, Helsinki Prosessiosoite: Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry c/o Suomen luonnonsuojeluliitto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: uusimaa@sll.fi puhelin 044 258 0598 ja (09) 228 08 266 telekopio: (09) 2280 8200 Vaatimus: Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri vaatii, että YTV:n hallitus oikaisee päätöksen, koska se on epätarkoituksenmukainen, perustuu virheellisiin ja puutteellisiin tietoihin ja on lisäksi ainakin ympäristönsuojelulain, julkisia hankintoja koskevan lain, jätelain ja EU:n jätedirektiivin vastainen. Perustelut: 1. Hankintalain vastaisuus Hankintailmoituksen kohdassa II.1.5 (hankinnan kuvaus) edellytetään. että "Jätteenpolttolaitos tulee toteuttaa siten, että suurin osa sen tuottamasta energiasta voidaan hyödyntää sähkön ja kaukolämmön/prosessihöyryn tuotannossa." Laki julkisista hankinnoista 40 "Jos tarjouspyyntö ja hankintailmoitus eroavat sisällöltään, on noudatettava hankintailmoitusta." Laki julkisista hankinnoista 62. Säännöksen mukaan käytettäessä valintaperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta vertailuperusteet ja niiden suhteellinen painotus on ilmoitettava hankintailmoituksessa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa. Kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä vastaavat tiedot on ilmoitettava hankintailmoituksessa tai hankekuvauksessa.
Tehdyssä hankintailmoituksessa ja siinä olevassa hankekuvauksessa ei ole ilmoitettu vertailuperusteita lain edellyttämällä tavalla. Lain 46 mukaan: "Tarjoajan tulee tarjouksessaan osoittaa tarjoamansa tavaran, palvelun tai rakennusurakan olevan tarjouspyynnössä esitettyjen vaatimusten mukainen. Tarjouspyyntöä tai tarjousmenettelyn ehtoja vastaamattomat tarjoukset on suljettava tarjouskilpailusta." Käsitteen "suurin osa" ymmärretään tällaisessa yhteydessä tarkoittavan selvästi yli puolta tuotettavasta energiasta. Vähimmillään sen voidaan katsoa tarkoittavan yli puolet laitoksen koko elinkaarensa aikana tuottamasta energiasta. Jätteenpolttolaitoksen tuottamalla energialla voidaan katsoa tarkoitettavan vain jätteellä tuotettavaa energiaa. Maakaasulla jätteenpolttolaitoksen kanssa samalla tontilla tuotettava energia ei näin ollen ole jätteenpolttolaitoksen tuottamaa energiaa. Sillä, että suurin osa energiasta "on voitava hyödyntää sähkön ja lämmön/ prosessihöyryn tuotannossa" tarkoitetaan, että suurin osa laitoksen tuottamasta energiasta hyödynnetään sähkönä ja lämpönä tai prosessihöyrynä. Hyödyntämiseksi ei voida katsoa tilannetta, jossa toisella Vantaan alueen kaukolämpöverkkoon lämpöä tuottavalla laitoksella joka tapauksessa syntyvä lämpö jätettäisiin hyödyntämättä, jotta jätteenpolttolaitoksen lämpö saataisiin hyödynnettyä. Jätteenpolttolaitoksen käyttöiäksi arvioidaan yleisesti 25-30 vuotta, ja hankintailmoituksessa energian hyödyntämistä koskevaa vaatimusta tuleekin tarkastella laitoksen elinkaaren ajalta. Tällöin olennainen tarkastelu koskee kaukolämmön tarvetta nykyhetkestä vuoteen 2045. Vantaan Energian esittämä ja YTV:n päätöksen esittelytekstissä toistettu arvio kaukolämmön tarpeen kasvusta Vantaalla ei pidä paikkaansa. Kaukolämmön tarve ei lisäänny Vantaalla Väitettä kaukolämmön kysynnän kasvusta perusteltiin Vantaan suurella rakennuskannan kasvulla. Vantaalla kaukolämmön kulutus on pysynyt jotakuinkin samalla tasolla viimeiset viisi vuotta huolimatta poikkeuksellisen suuresta uudisrakentamisen määrästä ja merkittävästä väestömäärän kasvusta. Energiateollisuus ry:n teettämässä tutkimuksessa (Gaia Group Oy,, 2008) arvioidaan kaukolämmön kulutuksen kääntyvän Suomessa laskuun vuonna 2020. Arviossa otettiin huomioon mm. rakennuskannan kasvu, rakennusten energiatehokkuuden kehittyminen sekä ilmastomuutoksen vaikutukset lämmitystarpeeseen. Rakentamismääräysten energiatehokkuusvelvoitteita tiukennettiin vuoden alusta ja niitä tiukennetaan taas parin vuoden kuluttua. Lisäksi hallitus on ilmoittanut tehostavansa rakennusten energiansäästöä mm. tukemalla energiansäästökorjaamista merkittävästi. Matalaenergiarakentaminen sekä lisääntyvät energiansäästökorjaukset
vähentävät Vantaallakin kaukolämmön kulutusta jo vuoteen 2025 mennessä. Lisäksi on hyvin mahdollista, että EU:ssa kaavailtu kaukolämpöverkkojen avaaminen kilpailulle toteutuu tuohon mennessä. Silloin Vantaan kaukolämpöverkkoon tulvisi ainakin Helsingissä ja Espoossa syntyvä suuri ylimäärälämpö. Myös mahdollinen pääkaupunkiseudun kuntaliitos toisi ison lisälämpömäärän Vantaan verkkoon. Päätöksen esittelytekstin mukaan "Molempien tarjoajien jätevoimalan prosessiteknistä toteutusta koskevat ehdotukset täyttävät em. ehdon." Vantaan Energia väittää tarjouksessaan voivansa hyödyntää 99 % kapasiteetiltaan 320 000 jätetonnin jätteenpolttolaitoksen lämpöenergiasta. Polttolaitokseen toimitettavan sekalaisen yhdyskuntajätteen energiasisältö on YTV:n ilmoituksen mukaan 11 MJ/kg. 320 000 tonnia jätettä polttava arinapolttolaitos tuottaa siis häviöt huomioon ottaen myyntiin enimmillään noin 900 GWh energiaa. Loppuosa Långmossabergenin laitoksilla tuotettavasta energiasta tuotetaan maakaasusta maakaasuturbiinilaitoksella. YTV:n hallituksen päätöksen esittelytekstin mukaan Vantaan Energia arvioi tuotetuksi energiamääräksi 1276 GWh. Tällä tarkoitetaan maakaasulla ja jätteellä tuotettavaa energiamäärää. Jätettä arinalaitoksella poltettaessa sähkön osuus pystytään jätteenpolton suomalaisen BAT-asiakirjan mukaan nostamaan yleensä 22 %:iin. Maakaasulla tulistamalla arinapolttolaitoksella tuotettua kaasuja pystytään sähkön saantoa nostamaan muutamalla prosenttiyksiköllä. Esimerkiksi Hollannissa toimivan vastaavantyyppisen voimalassa jätteiden energiakäytön prosenttiosuudeksi sähkön tuotannon hyötysuhteeksi eli osuudeksi on raportoitu 30 %. (Suomen ympäristö 27/2006) Suomen ympäristökeskuksen tutkimusraportin mukaan taajamaan sijoittuvan arinapolttolaitokselta hyötykäyttöön saatavan energian (sähkö+lämpö) osuus voi jäädä jopa alle 40 %:n. On huomattava, että tämä laskelma perustuu oletukseen, että sähkön osuus polttolaitoksen tuottamasta energiasta on 30 %. On siis perusteltua olettaa, että Vantaan Energian laitoksella jätteestä tuotetusta energiasta korkeintaan 30 % saataisiin sähkönä. Kun jätteenpolttolaitoksen voidaan arvioida käyttävän itse vähintään viisi prosenttia tuottamastaan sähköstä, riittää laitokselta myyntiin 256 GWh jätteellä tuotettua sähköä. Tämäkin arvioi on todennäköisesti ylimitoitettu, sillä esimerkiksi Ruotsissa jätteenpolttolaitokset ovat energiantuotantotilastojen mukaan olleet pääosan aikaa sähkön nettokuluttajia eli ne ovat kuluttaneet enemmän sähköä kuin ovat tuottaneet. Sähkölle on ollut pääosan aikaa kysyntää, mutta Energiateollisuus ry:n tilastojen mukaan sähkönkulutus laski vuonna 2008 sähköintensiivisen teollisuuden vähennyttyä. Saman kehityssuunnan oletetaan yleisesti jatkuvan. Jätteellä tuotettavan lämmön ja sähkön osuutta tai määrää ei voida juurikaan säätää Vantaan Energian laitoksessakaan kulloistakin tarvetta vastaavasti, sillä jätettä syntyy tasaisesti ympäri vuoden eikä sitä voida varastoida. Lämmölle on vähän tarvetta lämmityskauden ulkopuolella.
Jätteenpolttolaitoksen sähkön tuotannon osuus eli hyötysuhde on paljon voimalaitoksia huonompi. Jätteenpolttolaitoksen kytkeminen sähkön ja lämmön yhteistuotantoa hyödyntävään kaukolämpöverkkoon vähentääkin koko järjestelmän sähkön tuotannon hyötysuhdetta, jos polttolaitoksen lämmöllä korvataan verkon voimalaitoksissa tuotettavaa lämpöä. Jos taas polttolaitos kytketään verkkoon, jossa lämmön tarve kasvaa, jää hyötysuhde-eroa vastaava sähkön tuotanto toteutumatta. (Suomen ympäristö 27/2006) Vaikka kaukolämmön tarve Vantaalla kasvaisi, olisi polttolaitoksesta haittaa eikä hyötyä alueen energiantuotannon kokonaistalouden kannalta. Jätteenpolttolaitoksen energian hyödyntämisen kannalta on olennaista, paljonko lämpöä Vantaan kaukolämpöverkkoon tulee joka tapauksessa olemassa olevista voimalaitoksista tai uuden - ei jätteenpolttoon perustuvan - sähköntuotannon oheistuotteena. Jos sähkön hinta pysyy korkeana jätteenpolttolaitoksen koko käyttöiän, tuotetaan Martinlaakson voimalassa ja sen poistuttua käytöstä Vantaalle rakennettavassa uudessa voimalassa jatkuvasti mahdollisimman paljon sähköä. Mitä enemmän sähköä tuotetaan maakaasua, hiiltä, puuta tms ainetta polttavassa laitoksessa, sitä suurempi lämpömäärä syntyy oheistuotteena. Sähkön tuotannon voidaan olettaa kasvavan Vantaalla, mutta näköpiirissä ei ole sen paremmin kaukolämmön kuin prosessihöyrynkään tarpeen kasvua Vantaalla. Vantaan kaukolämmön kulutus on pysynyt viime vuodet tasolla 1600 GWh. Martinlaakson voimalaitoksessa on tuotettu 90 % tarvitusta lämmöstä. Huippulämpölaitoksilla on tuotettu lisäksi enimmillään noin 200 GWh. Martinlaakson voimalaitoksen ympäristölupahakemuksen mukaan Martinlaaksossa tuotetaan noin 150 000 tonnilla hiiltä tuotetaan 423 GWh sähköä ja 922 GWh lämpöä. Tämä tehdään 6000 tunnissa eli 8 kk:ssa. Vuonna 2007 kivihiilen käytön hiilidioksidipäästöt olivat 392 176 tonnia. Vantaan Energia ilmoittaa vähentävänsä jätteenpolttolaitoksen valmistuttua Martinlaakson voimalan kivihiilen käyttöä 30 %:lla, jolloin hiilidioksidipäästöt vähenevät 117 000 tonnilla. Vähennyksen jälkeen Martinlaakson voimala tuottaisi lämpöä 1360 GWh eli noin 124 GWh kuukaudessa. (Oletus yksi huoltokuukausi, 11 käyttökuukautta.) Tämä määrä ylittää huomattavasti kaukolämmön kulutuksen Vantaalla toukokuusta lokakuun alkuun, jolloin kulutus vaihtelee 24-104 GWh/kk. Långmossabergenin laitoksilla käytetään maakaasua 60,7 miljoonaa kuutiometriä ja jätettä 320 000 tonnia/vuosi. Maakaasu tuottaa yleensä 10 kwh/kuutio ja jätteen energiasisältö on 11 MJ/kg. Vantaan Energia tarjouksen mukaan maakaasua käyttävän kaasuturbiinin ja jätteen arinapolttolaitoksen yhteistuotannoksi 1276 GWh energiaa, josta sähköä 525 GWh/vuosi ja lämpöä 751 GWh/vuosi. Jos vastaavalla määrällä maakaasua tuotettaisiin energiaa maakaasuvoimalassa ja vastaavalla jätemäärällä tuotettaisiin energiaa arinapolttolaitoksessa saataisiin sähköä 577 GWh ja lämpöä noin 1000 GWh ja energiaa yhteensä 1583 GWh. Jätteenpoltto arinakattilassa tuottaa 244 GWh sähköä ( enimmillään 25 %) ja 733 GWh lämpöä (75 %). Maakaasusta saadaan 333 GWh sähköä (55 %) ja 273 GWh lämpöä (45 %).
Vantaan Energian tarjous on ristiriidassa jätteenpolton BAT-raportissa (Suomen ympäristö 27/2006) esitettyjen tietojen kanssa. Raportin mukaan tämän tyyppisessä kombilaitoksessa jätteellä tuotetusta energiasta sähkön osuus on 30 % eli 270 GWh. Loppuosa (255 GWh) on peräisin maakaasusta. Laitoksella tuotettavalle lämmölle (62 GWh/kk) on ensimmäisten viiden vuoden ajan käyttöä loka-huhtikuussa, mutta silloinkin parin kuukauden ajan vain alle puolet lämmöstä voidaan hyödyntää. Jos kaikki Långmossabergenin tuottama lämpö hyödynnettäisiin, jouduttaisiin suurin osa Martinlaakson voimalan lämmöstä jättämään hyödyntämättä. Vuoden 2020 jälkeen kaukolämmön tarpeen pienentyessä reilusti alle puolet jätteenpoltolla tuotettavasta energiasta pystytään hyödyntämään. Uusimmissa maakaasuvoimaloissa lämmön osuus saadaan parhaimmillaan painettua 45 %:iin. Silti esimerkiksi Espoon Suomenojalle vuonna 2009 valmistuvan uuden maakaasuvoimalan myötä Espoon kaukolämpöverkkoon tarvitaan voimalaitospäällikön mukaan lisälämpöä vasta, kun lämpötila laskee -5 asteeseen. Tämä tarkoittaa, että Espoossa jätteenpolttolaitoksen lämmölle olisi ollut tarvetta korkeintaan parin kuukauden ajan vuosittain. Laitoksen energiasta olisi voitu hyödyntää enintään kolmannes - jos sille olisi rakennettu puuttuva kaukolämpöverkko. Tästä huolimatta Fortumin tarjouksessa ja YTV:n hallituksen esittelytekstissä väitettiin virheellisesti, että kaikki Espooseen rakennettavalla jätteenpolttolaitoksella tuotettu energia pystytään hyödyntämään. YTV:n jätelaitos olisi halutessaan voinut ja sen olisi tullut hankkia ja esittää hallituksensa päätöksentekoa varten oikeaa tietoa tarjousten totuudenmukaisuudesta. Se, että hallituksen päätöksen esittelyteksti sisälsi näin selvän, olennaista asiaa koskevan virheen Fortumin tarjouksen osalta, osoittaa, ettei tarjouksissa annettujen tietojen oikeellisuutta ei ole edes haluttu arvioida. YTV:n jätelaitoksen puutteellisesta osaamisesta jätteenkäsittelylaitosten hankkimisessa kertovat kompostointilaitoksen hankinnassa esiin tulleet poikkeuksellisen suuret ongelmat ja se, että laitoksen kapasiteetti riittää vain puolelle seudulla syntyvästä yhdyskuntabiojätteestä. Toinen esimerkki on kaatopaikkakaasun hyödyntämisratkaisut: vuonna 2004 rakennettiin putkiyhteys Ämmässuolta Kivenlahteen kaasun hyödyntämiseksi kaukolämmön tuotannossa. Silti vuonna 2007 talteen otetusta kaasusta hyödynnettiin alle 60 %. Nyt on päätetty rakennuttaa kaasusta pelkästään Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen käyttöön sähköä tuottava laitos. Se tekee pari vuotta käytössä olleesta putki-investoinnista turhan ja jättää hyödyntämättä suuren osan kaasun primäärienergiasisällöstä. 2. Ympäristönsuojelulain vastaisuus ja virheelliset tiedot hankkeen vaikutuksista ympäristöön Iso jätteenpolttolaitos tuo ympäristön pilaantumisen riskin. Tarkoituksella ja tarkoituksetta syntyneet ympäristövahingot ja lupaehtojen rikkomiset myös jätteenkäsittelylaitoksissa (esim. dioksiinien päästörajan ylitykset Ekokemin jätteenpolttolaitoksessa, useiden ilmapäästörajojen pitkäaikaiset ylitykset Kajaanin rinnakkaispolttolaitoksella ja tulipalon käsittelylaitoksissa) osoittavat, etteivät edes tiukoiksi väitetyt lupaehdot estä vahinkoja. Pohjavesialueen välittömään
läheisyyteen sijoitettava Långmossabergenin jätteenpolttolaitos muodostaa todellisen pohjaveden pilaantumisriskin. Ympäristönsuojelulain 8 :ssä on ehdoton kielto pohjavesien pilaamiselle. Ympäristönsuojelulain 4 :n mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on mm. ennalta ehkäistävä ja minimoitava haittoja sekä otettava huomioon onnettomuusriski. Vuosittain 320 000 tonnia sekalaista yhdyskuntajätettä vastaanottavalla laitoksella esimerkiksi tulipalon riski on suuri. Yhdyskuntajäte saattaa sisältää helposti syttyviä esimerkiksi pellavaöljyä sisältäviä remonttijätteitä ja palava jäte tuottaa ympäristölle ja terveydelle haitallisia aineita raskasmetalleista haitallisiin hiukkasiin ja dioksiineista klooriyhdisteisiin. Suurtulipalon sammuttamisessa käytettävää valtavaa vesimäärää ei pystytä keräämään talteen, vaikka laitoksella olisi määräysten mukaiset keräysaltaat. Onnettomuusriski vaarantaa myös lähiseudun asukkaiden ja läheisen merkittävän virkistys- ja ulkoilualueen käyttäjien terveyden, mutta polttolaitoksen toiminnasta jo normaalisti syntyvät päästöt pilaavat ilmaa 50 000 asukkaan ympäristössä Vantaalla ja Helsingin puolella. YTV:n hallituksen päätös perustuu virheelliselle tiedolle mm. eri jätestrategioiden ympäristövaikutuksesta. Eri sijoituspaikkojen ympäristövaikutusten selvityksen 0- vaihtoehto oli YVA-lain vastainen, sillä vaihtoehdossa kaatopaikkasijoitusta olisi jatkettu entiseen malliin lisäämättä lain ja EU-direktiivin vaatimusten mukaisesti jätteiden synnyn ehkäisyä ja kierrätystä. Lisäksi kaatopaikkasijoitus saatiin näyttämään todellisuutta selvästi huonommalta jättämällä YTV:n vaatimuksesta laskelmista pois kaatopaikkakaasun hyödyntämisellä saavutettavat kasvihuonekaasu- ja muut päästövähennykset. Jos ne olisi otettu huomioon, olisi jopa kaatopaikkavaihtoehto osoittautunut ilmaston kannalta ja taloudellisesti huomattavasti polttovaihtoehtoa paremmaksi. 3. Jätelain ja -direktiivin vastaisuus YTV on vastuussa jätelain velvoitteiden toteutumisesta. YTV:n jätelaitos on enimmillään osoittanut jätelain ensisijaisen tavoitteen, jätteiden synnyn ehkäisyn edistämiseen 1,5 % budjetista. YTV:n tarkastuslautakunta on kehottanut YTV:tä ainakin kahdesti lisäämään resursseja ehkäisyyn ja kierrätykseen. Tästä huolimatta resursseja ei ole lisätty. Vastikään uusitussa EU:n jätedirektiivissä painotetaan jätehierarkiaa: ensisijaista on edelleen jätteen synnyn ehkäisy, toiselle sijalle on nostettu uudelleenkäytön edistäminen, kolmannella on jätteen hyödyntäminen materiaalina ja vasta näiden jälkeen tulee hyödyntäminen energiana. Hierarkiasta voidaan poiketa osoittamalla poikkeaminen elinkaaritarkastelulla ympäristön kannalta perustelluksi. Elinkaaritarkastelua jätteenpolton ympäristövaikutuksista suhteessa jätteiden synnyn ehkäisyyn ja kierrätykseen ei ole tehty Suomessa tai YTV:n alueella. USA:n ympäristövirasto on selvittänyt näiden vaihtoehtojen vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin jo kolmasti. Jätteiden synnyn ehkäisy on osoittautunut
selvästi parhaimmaksi vaihtoehdoksi ja kierrätys yleensä seuraavaksi parhaimmaksi. Energiahyödyntäminen polttamalla on näitä huonompi vaihtoehto. Muoville jopa kaatopaikalle sijoittaminen on polttamista parempi. Myös Suomen ympäristökeskuksen, jätehuolto- ja energia-alan toimialajärjestöjen teettämässä raportissa jätteenpolton parhaan käytettävissä olevan tekniikan soveltamisesta suomalaisessa toimintaympäristössä (Suomen ympäristö, 27/2006) painotetaan velvollisuutta huolehtia jätteiden synnyn ehkäisystä ja jätteiden hyödyntämisestä materiaalina mahdollisimman pitkälle ennen polttoon ryhtymistä. Polttolaitokselle tuotaisiin 260 000 tonnia YTV:n alueella syntyvää ja 60 000 tonnia Länsi-Uudellamaalla Rosk'n Rollin toimialueella syntyvää jätettä. YTV:n mukaan yhdyskuntajätteen kierrätysaste on sen toimialueella 49 %. Rosk'n Roll ei ole ilmoittanut alueensa kierrätysastetta, mutta se edustanee maan keskitasoa eli on reilusti alle 40 %. Kunnalliset jäteyhtiöt voivat määrätä nykyisen jätelain mukaan vain asumisen ja julkisen palveluiden jätteestä. YTV:n vastaanottaa nyt kaatopaikallaan 180 000 tonnia tällaista jätettä. Rosk'n Rollin määrättävissä on arviolta 40 000 tonnia kaatopaikalle päätyvää yhdyskuntajätettä. Kummankin yhtiön alueella sekalaisena kaatopaikalle tulevan jätteen määrä ei ole kasvamaan päin. YTV:llä sen määrä romahti neljänneksen muutamassa vuodessa. Kun polttolaitos tarvitsee vuosittain 320 000 tonnia on helppo nähdä, ettei kumpikaan yhtiö pysty noudattamaan jätelain velvoitteita yhdyskuntajätteen osalta, jos Långmossabergenin laitos toteutuu. Yhtiöt eivät pysty lainkaan lisäämään määräysvallassaan olevan jätteen synnyn ehkäisyä tai kierrätystä, ja ne joutuvat ohjaamaan polttoon pääasiassa kierrätyskelpoista ja suurelta osin myös ehkäistävissä olevaa jätettä. EU tulee asettamaan tavoitteet jätteiden synnyn ehkäisylle vuodelle 2020. Suomessa ei ehkäisytavoitteita ole asetettu, vaikka EU velvoittaa jo nyt tekemään suunnitelman jätteiden synnyn ehkäisemiseksi. YTV:n polttolaitos estää tavoitteiden toteuttamista koko maan osalta. Valtakunnallisen jätesuunnitelman mukaan polttoon tulee ohjata vain kierrätyskelvotonta yhdyskuntajätettä. Polttolaitos estää myös EU:n kierrätysvelvoitteiden toteuttamisen koko maassa. Jätedirektiivin mukaan jäsenmaissa on järjestettävä vuoteen 2015 mennessä mm. muovin erilliskeräys ja kierrätettävä vuonna 2020 vähintään 50 % yhdyskuntajätteen sisältämästä paperista, metallista, muovista ja lasista. Rakennus- ja purkujätteestä on kierrätettävä vastaavasti 70 %.(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY). Tuoreen, Suomen ympäristökeskuksenkin mukaan oikean arvion mukaan Suomessa syntyy vuonna 2009 yhdyskuntajätettä 2,6 miljoonaa tonnia ja siitä päätyy kierrätykseen 37 %, kaatopaikalle 33 % ja polttoon 31 %. Polttoon päätyvästä jätteestä yli 80 % tulee Etelä-Suomesta. Sekalaista yhdyskuntajätettä poltetaan massapolttolaitoksissa 300 000 tonnia, lajiteltua jätettä (REF) poltetaan 400 000 tonnia ja eroteltua puuta 100 000 tonnia.
YTV:n jätteenpolttolaitos johtaisi tilanteeseen, jossa pelkästään Etelä-Suomesta polttoon päätyisi yli miljoona tonnia yhdyskuntajätettä ja koko Suomessa yhdyskunta jätteen kierrätysaste jäisi alle 40 %:n. Jätteenpolttolaitokselle vietävä yhdyskuntajäte sisältää noin 40 % biojätettä (energiasisältö 3-4 MJ/kg, noin 20 % muovia (37-40 MJ/kg), lähes viidenneksen paperia ja kuitupakkauksia. Jätteen energiasta vähintään puolet tulee muovijätteestä. Nyt muovista kierrätetään vain muutamia prosentteja. Muovin erilliskeräys- ja 50 %:n kierrätysvelvoite merkitsevät, että polttolaitoksen polttoaineen energiasisältö väistämättä putoaa rajusti. Tätä ei otettu huomioon tarjouspyynnössä eikä Vantaan Energian tarjouksessa. 4. Päätöksen epätarkoituksenmukaisuus Viittaamme edellä esitettyihin näkökohtiin sekä esimerkiksi siihen, ettei päätöksessä ole huomioitu laitoksen elinkaaren aikaisia toimintaympäristön muutoksia kuten raaka-aineiden ja polttoaineiden hintakehitys ja saatavuus sekä muutokset jäte- ja luonnonvarapolitiikassa. Helsingissä 19.1.2009 Leo Stranius puheenjohtaja Ursula Immonen toiminnanjohtaja Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri Kotkankatu 9 00510 Helsinki Lähteet: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY Gaia Group Oy (2007) Lämmön ja sähkön yhteistuotannon potentiaali sekä kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen tulevaisuus Suomessa. Myllymäki et al. Jätteiden kierrätyksen ja polton käsittelyketjujen ympäristökuormitus ja kustannukset. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 28/2008. Suomen ympäristö 27/2006 Jätteenpolton parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) vertailuasiakirjojen käyttö suomalaisessa toimintaympäristössä. Jätevoimalan ympäristövaikutusten arviointiselostus. YTV 2007.
Liite: 1. Energiateollisuus ry:n kuva kaukolämmön kulutuksen jakautumisesta vuoden mittaan. LIITE 1 Kaukolämmön kulutuksen jakautuma eri kuukausille Lähde: Energiateollisuus ry