Loiset pienet mutta epämiellyttävät seuralaiset kotona ja päiväkodissa

Näin hoidan Loiset pienet mutta epämiellyttävät seuralaiset kotona ja päiväkodissa Timo Rostila ja Eeva Salo Täit, syyhypunkit ja kihomadot eivät ole mennyttä aikaa, vaan niitä löytyy lapsilta jatkuvasti, välillä aikuisiltakin. Niiden esiintyvyys vaihtelee vuosittain, ja kihomatojen esiintyminen on jopa lisääntynyt. Kaikki vanhat lääkkeet eivät enää tepsi tai niitä ei ole saatavilla, ja uusiakin on tullut käyttöön. Päätäi Päätäi on lähinnä lasten ongelma. Etenkin kouluissa ja päiväkodeissa päätäitartunnat herättävät usein melkoista keskustelua. Laajaa tietoa täiden yleisyydestä on vaikeaa saada, koska tartunnoista ei kerätä systemaattista tietoa (Speare ja Buettner 1999). Tauti kuuluu lainsäädännössä ryhmään muut tartuntataudit, joista ei ole ilmoitusvelvollisuutta. Etenkin syksyisin kesälomien jälkeen täiden esiintyvyys lisääntyy. Helsingissä päiväkotilasten ja koululaisten tartuntatauteja on seurattu pitkään. Tämän seurannan perusteella täit ovat lisääntyneet pitkällä aikavälillä mutta viime vuosina ei enää ole tapahtunut merkittäviä muutoksia (kuva 1). Kuva 1. Päätäiden ja kihomatojen esiintyminen Helsingin kunnallisissa päiväkodeissa v. 1990 99. Duodecim 2000; 116: 289 96 289

Vastoin yleistä luuloa kotieläimillä ei ole mitään osuutta täiden leviämisessä. Päätäi on ainoastaan ihmisen loinen. Se on myös täysin riippuvainen isäntänsä ihon lämmöstä ja säännöllisistä veriaterioista. Hiuspohjan ulkopuolelle jouduttuaan se yleensä kuivuu ja kuolee noin vuorokaudessa. Vastoin yleistä luuloa kotieläimillä ei ole mitään osuutta täiden leviämisessä. Täysikasvuinen täi on 2 3 mm:n pituinen litteä eläin, jolla on kolme raajaparia. Sen väri vaihtelee harmaasta punertavaan, ja joskus se voi olla myös täysin musta. Se elää hiuspohjan ihon lähellä hiuksissa imien ravinnokseen verta. Suomessa täit eivät levitä erityisiä bakteeri- tai virussairauksia. Munansa täi kiinnittää liimamaisella aineella hiuksiin. Munia kutsutaan saivareiksi. Ne ovat noin 1 mm:n mittaisia soikeita vaalean läpikuultavia tai harmahtavia lujasti hiuksissa kiinni olevia nystermiä. Helpoiten saivareita voi havaita korvien yläpuolisissa ja niskan alueen hiuksissa (kuva 2). Täysikasvuinen täi elää pari viikkoa ja tuottaa sinä aikana huomattavan määrän munia. Nymfit kuoriutuvat munista 5 9 vuorokauden kuluttua ja saavuttavat parin viikon aikana sukukypsyyden. Tartunta tapahtuu tavallisimmin suorassa Kuva 2. Päätäin saivareita korvan yläpuolisissa hiuksissa. kontaktissa päästä toiseen. Etenkin lasten välisissä leikeissä tämä on tavallista, ja myös samassa taloudessa asuminen aiheuttaa merkittävän tartuntariskin. Täi aistii lämmön ja suuntaa aina kulkunsa lämmönlähdettä kohti. Koska täi säilyy vuorokauden verran hengissä pyyhkeissä, vuodevaatteissa, päähineissä ja hiustenhoitovälineissä, on myös välillinen tartunta mahdollinen. Sen merkitys on kuitenkin luultua vähäisempi. Lakanat, tyynynpäälliset ja pyyheliinat on kuitenkin hoidon jälkeen syytä pestä. Pyykin normaali käsittely on riittävä. Pakkanen ja kuumuus tuhoavat tehokkaasti täit. Päähineiden ym. pitäminen yön yli pakastimessa on tehokas tapa puhdistaa hankalasti pestävät esineet, kuten turkikset. Kuiva lämpö esimerkiksi saunan lauteilla (vähintään 80 astetta, 1 2 tuntia) tai kuivauskaapissa sopii myös desinfiointiin. Oireet ja diagnoosi. Useimmiten ainoa oire täitartunnasta on hiuspohjan kutina, joka johtuu täin syljessä olevista ärsyttävistä aineista. Kutinaan liittyvä raapiminen saattaa aiheuttaa rikkoutumia hiuspohjan ihoon, jolloin on vaarana ihon sekundaarinen bakteeritulehdus. Osalla täipotilaista ei esiinny lainkaan kutinaa. Diagnoosi tehdään tarkastelemalla hiuksia ja hiuspohjaa hyvässä valaistuksessa, tarvittaessa suurennuslasia ja kampaa apuna käyttäen. Saivareet ovat helpoimmin löytyvä merkki tartunnasta. Elävien täiden löytäminen on huomattavasti vaikeampaa. Hiuksia voidaan kammata tiheällä kammalla valkean paperin päällä, jolloin paperilta kerättyä materiaalia tarkastelemalla on usein mahdollista nähdä eläviä täitä, munia sekä tyhjiä täin nahkoja. Pelkkien saivareiden löytyminen hiuksista ei vielä ole varma merkki aktiivisesta tartunnasta, koska saivareet saattavat olla jo kuoriutuneita tai hoidon jälkeen kuolleita. Koska täi sijoittaa munansa aivan lähelle hiuspohjaa ja hiukset kasvavat noin senttimetrin kuukaudessa, voidaan tästä arvioida muninnan ajankohta. Suurin vaikeus diagnostiikassa liittyy mahdollisen tartunnan pois sulkemiseen. Koulussa tai päiväkodissa saattaa tutkittavien henkilöiden lukumäärä olla suuri. Huolellinen tarkastus on aikaa vievä toimenpide. Lisäksi tartunnan luotettava pois sulkeminen vaatii, että tarkastus toistetaan vielä sopivan seuranta-ajan jälkeen ainakin kertaalleen. 290 T. Rostila ja E. Salo

Hoidon ongelmina ovat viime aikoina olleet lääkkeiden heikentynyt teho ja sopivien lääkkeiden huono saatavuus (Reunala ja Paakkari 1999). Tätä nykyä Suomessa on myyntilupa kahdella täiden hoitoon tarkoitetulla lääkevalmisteella. Sampoomuotoinen permetriini on ollut käytössä useampia vuosia. Se on parhaiten tunnettu. Permetriini on pyretriinin pitkävaikutteinen synteettinen johdos. Se säilyy hiuksissa useita päiviä. Tästä huolimatta hoidon toistaminen 7 14 vuorokauden jälkeen on tärkeää. Useissa maissa, mm. Ruotsissa, on ollut saatavana jo muutaman vuoden ajan malationivalmisteita sampoona päätäin ja linimenttinä syyhyn hoitoon. Malationi on osoittautunut permetriiniä tehokkaammaksi erityisesti niissä tapauksissa, joissa hoito on epäonnistunut toistuvasti. Malationisampoo on juuri saanut myös Suomessa myyntiluvan, joten kauan kaivattu vaihtoehto permetriinille on nyt meilläkin käytettävissä. Käsittelyaika täisampoolla vaihtelee valmisteittain ja selviää pakkauksen mukana tulevista tarkoista käyttöohjeista. Aiemmin lääkevalikoimaan kuulunutta pyretriinin ja piperonyylibutoksidin seosta ei ole enää saatavissa. Myös lindaanivalmiste, jonka käyttö oli aikaisemmin hyvin laajaa, poistui markkinoilta jo vuoden 1998 loppukesällä. Hoitojen epäonnistuminen jopa useita kertoja toistettujen käsittelyjen jälkeen on ollut lisääntyvä pulma. Syynä tähän on ilmeisesti täin kehittämä resistenssi käytettyjä lääkkeitä kohtaan (Vander Stichele ym. 1995, Downs ym. 1999). Tarpeettomat hoidot ovat yksi mahdollinen syy resistenssin kehittymiseen. Siksi onkin suositeltu kriittistä suhtautumista lähikontaktien laajaan epidemiologiseen hoitoon ilman todettua tartuntaa. Samassa taloudessa asuvien hoitaminen on kuitenkin edelleen yleisesti suositeltu käytäntö. Muuten hoidon tulisi perustua vain diagnoosiin. Erityisluvalla on saatavissa karbariilia. Se saattaa olla ratkaisu tilanteissa, joissa muut keinot ovat osoittautuneet tehottomiksi. Hoito-ongelmien vuoksi on joskus jouduttu suosittelemaan vanhoja perinnäisiä keinoja, kuten etikkavesikäsittelyä sekä saivareiden ja täiden toistettua mekaanista poistoa. Tukan leikkaaminen lyhyeksi helpottaa täiden ja saivareiden poistamista. Luonnollisesti monet potilaat vierastavat viimeksi mainittua ohjetta. Syyhy Syyhyn aiheuttaa syyhypunkki (Sarcoptes scabiei). Se on ainoastaan ihmisen loinen. Kotieläimissä ja linnuissa usein esiintyvät punkit eivät vastoin yleistä käsitystä tartu ihmiseen. Monet niistä saattavat kuitenkin ihmisen iholle päästessään aiheuttaa kutiavaa ihottumaa mutta eivät varsinaista tartuntaa. Syyhy on tyypillisesti poikkeusolojen tauti. Se lisääntyy helposti sotien ja asumiseen vaikuttavien kriisitilanteiden yhteydessä. Tartuntoja ilmeisesti edistävät poikkeavat ja ahtaat asumisolosuhteet. Suomessa syyhyä esiintyi runsaasti sotavuosina. Sen jälkeen tauti on ollut huomattavasti harvinaisempi. Esiintyvyys on tyypillisesti aaltomaista 5 8 vuoden jaksoissa. Esiintyvyysjaksojen väliaikoina tautia on todettu sen verran harvakseltaan, että diagnoosi on helposti viivästynyt. Joskus kutinaa on hoidettu mm. erilaisina allergisina ihottumina jopa yli vuoden Uusi syyhyn esiintyvyyteen liittyvä piirre viimeisten kymmenen vuoden aikana on ollut tämän taudin muuttuminen pääasiassa vanhusväestön vaivaksi. ajan. Aiemmin syyhyä on esiintynyt lähinnä työikäisillä sekä lapsilla. Päiväkotien ja koulujen infektioseurannassa syyhyä on 1990-luvulla havaittu niukasti eivätkä määrät ole lisääntyneet. Myöskään ihotautivastaanotoilla ei työikäisiä syyhypotilaita ole viime vuosina ollut merkittävästi aiempaa enemmän. Uusi syyhyn esiintyvyyteen liittyvä piirre viimeisten kymmenen vuoden aikana on ollut tämän taudin muuttuminen pääasiassa vanhusväestön vaivaksi. Syyhyn aiheuttamat epidemiat ovat osoittautuneet ongelmallisiksi pitkäaikaispotilaita hoitavilla sairaalaosastoilla. Myös vanhainkodeissa on esiintynyt ongelmia. Vanhuksen kutinan syyksi ei aina osata ajatella syyhyä, vaan kutinaa pidetään kuivaan ja ikääntyneeseen ihoon liittyvänä oireena. Diagnoosin viivästyminen edistää syyhyn leviämistä potilaasta Loisongelmat kotona ja päiväkodissa 291

toiseen. Usein tämä tapahtuu henkilökunnan välityksellä hoitokontaktin kautta. Etenkin silloin, kun kyseessä ovat täysin autettavat vuodepotilaat, on tartunnan välittävä ihokosketus toistuvasti mahdollinen. Viime aikoina ovat työperäiset syyhytartunnat yleistyneet vanhusten hoitoosastojen työntekijöillä syyhyepidemioiden yhteydessä. Syyhypunkkinaaras elää ihon epidermiksen pinnallisimmassa osassa sarveiskerroksessa, johon se tekee 2 15 mm:n mittaisen, usein mutkittelevan käytävän. Ravinnokseen punkki käyttää sarveiskerroksen solukkoa. Kutina syntyy herkistymisestä punkille ja sen eritteille. Käytävä sisältää naaraspunkin lisäksi tämän ulostetta ja munia. Naaras poistuu harvoin käytävästä ja kuolee yleensä lopulta sinne. Munista kehittyy toukkia, jotka siirtyvät ihon pinnalle. Toukista Vanhusosastoilla tartunnat leviävät helposti potilaasta toiseen henkilökunnan välityksellä. kehittyneet hedelmöittymättömät naaraat sekä koiraspunkit kaivavat myös ihoon käytäviä, mutta ne ovat lyhyitä eivätkä yleensä paljain silmin nähtävissä. Hedelmöitys tapahtuu näissä lyhyissä käytävissä. Koiras kuolee pian sen jälkeen, ja hedelmöittynyt naaras kaivaa sitten varsinaisen punkkikäytävän, jonne sijoittaa munansa. Uuden sukupolven kehittyminen kestää 2 3 viikkoa. Tartunta. Syyhy tarttuu ihokosketuksessa. Tarttuvuus ei kuitenkaan ole niin suuri, että lyhytkestoinen kontakti, kuten kätteleminen, olisi yleensä tartuttava. Sen sijaan toistuvassa ja intensiivisemmässä kontaktissa tartunta tapahtuu helposti. Lasten ja vanhusten ihoon syyhy tarttuu helpommin. Työikäisillä aikuisilla tartunta saadaan usein seksin yhteydessä. Perheessä tartunnat aikuisista pieniin lapsiin sekä päinvastoin hoitokontaktin yhteydessä ovat tavallisia. Lasten välisissä leikeissä tauti tarttuu usein lapsesta toiseen. Vanhusosastoilla tartunnat leviävät helposti potilaasta toiseen henkilökunnan välityksellä ja toisinaan myös henkilökunnan perheenjäseniin ja potilaiden omaisiin. Oireet ja diagnoosi. Tavallisin oire syyhystä on kutina, joka on useimmiten hankalinta öisin. Kuva 3. Syyhyn aiheuttamaa ihottumaa punkkikäytävineen sormivälissä. Pahiten kutiavia alueita ovat yleensä kädenselät, erityisesti sormivälit, kyynärtaipeet, vatsan alue, pakaraseutu, polvitaipeet ja jalkaterät, etenkin niiden reuna-alueet. Raapimisjälkiä on myös useimmin edellä kuvatuilla alueilla. Ihon hankaus aiheuttaa usein punoitusta, karheutta ja eksematisoitumista. Joskus seurauksena on sekundaarisesti infektoitunut märkivä ihottuma. Eri puolilla vartaloa esiintyy usein kutiavaa, papulaista ihottumaa, joka ei paikannu edellä mainitulla tavalla. Hiuspohja ja kasvot ovat yleensä oireettomat. Aivan pienillä lapsilla ja iäkkäillä vanhuksilla syyhymuutoksia esiintyy myös hiuspohjan alueella. Diagnoosi perustuu anamneesiin, kliinisiin ihottumalöydöksiin ja tyypillisten punkkikäytävien löytymiseen sekä punkin osoittamiseen. Muiden perheenjäsenten ja erityisesti seksikumppanin mahdolliset kutinaoireet auttavat usein diagnoosiin pääsyssä. Punkin löytäminen ja tunnistaminen ovat ainoa tapa varmistaa diagnoosi sitovasti. Punkkikäytäviä on tavallisimmin löydettävissä käsistä sormien sivuilta, kämmenen reunoilta ja kädenselästä sormiväleistä (kuva 3) sekä rystysten alueelta. Ranteiden sivuilta kannattaa myös etsiä. Pikkulapsilla käytäviä löytyy usein myös jalkaholvien alueelta. Peniksen varressa on usein kutiavia papuloita ja joskus myös käytäviä. Käytävät ovat yleensä hieman muuta ihoa tummempia 2 15 mm:n 292 T. Rostila ja E. Salo

mittaisia mutkittelevia juovia, jonka toisessa päässä naaraspunkki näkyy pienenä tummempana kohoumana. Kun neulalla raaputetaan löydettyä käytävää punkin kohdalta, punkki mikäli se on elävä tarttuu neulan kärkeen, mistä se on siirrettävissä objektilasille mikroskopoitavaksi. Neulan kärkeen tarttuneen punkin, joka on läpimitaltaan noin 0.4 mm, pystyy yleensä tunnistamaan ilman mikroskooppiakin hyvän suurennuslasin avulla. Ellei punkkia saada tarttumaan neulaan, kannattaa käytävän kattoa rikkoa neulalla varovasti raaputtaen koko matkalta ja siirtää neulaan tarttunutta materiaalia objektilasille. Samaan tarkoitukseen voi myös käyttää peitinlasin reunaa, jolla rikottua käytävää raavitaan. Käytävästä saattaa saada objektilasille myös punkin osia ja munia, jotka ovat tunnistettavissa. Käytävien lähistöllä on usein myös pieniä vesikkeleitä. Niiden sisältä voi löytyä koiraspunkkeja, jotka ovat kooltaan vain puolet naaraspunkista. Koiraat kuolevat heti pariteltuaan. Paras väline punkin etsimiseen on aivan tavallinen nuppineula. Injektioneula ei ole yhtä hyvä, koska sen kärjessä oleva reikä vaikeuttaa punkin havaitsemista. Hoito. Syyhyn hoitoa vaikeuttavat samat seikat kuin edellä täiden yhteydessä mainittiin eli saatavilla olevien lääkkeiden huonontunut teho sekä saatavuusongelmat. Lindaanivalmisteen markkinoilta poistuminen jätti selvän aukon vaihtoehtoihin. Käytettävissä on 5-prosenttinen permetriinivoide. Voidetta levitetään huolellisesti kaikkialle kaulasta alaspäin. Voide saa vaikuttaa 8 15 tuntia, minkä jälkeen se pestään pois vedellä ja saippualla. Hoito tulisi uusia 1 2 viikon kuluttua. Kaikki samassa taloudessa asuvat suositellaan hoidettavaksi potilaan kanssa samanaikaisesti. Oireettomilla kontakteilla riittää yksi käsittely. Erityisen tärkeää on hoitaa seksikumppani(t). Alusvaatteet, lakanat, tyynynpäälliset ja pyyheliinat pestään, ja patja ja tyynyt imuroidaan hoitokäsittelyn jälkeen. Hankalammin pestävät vaatteet voidaan myös pitää poissa käytöstä vähintään kolmen vuorokauden ajan, jolloin niissä mahdollisesti olevat punkit ehtivät kuolla. Myös pakkanen ja kuumuus ovat tehokkaita. Uutena vaihtoehtona syyhyn hoitoon on alettu käyttää ivermektiiniä yhä enemmän suun kautta. Erityisesti sairaalaepidemioiden hallinnassa lääke on osoittautunut tehokkaaksi. Ivermektiinillä ei ole Suomessa myyntilupaa, joten sen määräämiseksi tarvitaan reseptin liitteeksi joko vapaamuotoinen tai erityiselle lomakkeelle kirjoitettu Lääkelaitokselle osoitettu erityislupahakemus. Menettely rajoittaa lääkkeen käyttöä etenkin yksittäisten potilaiden hoidossa. Lääke on myös melko kallis. Sitä käytetään kerta-annoksena 200 µg painokiloa kohden. Aikuisen keskimääräinen annos on siten kaksi 6 mg:n tablettia. Hoito on syytä toistaa 1 2 viikon kuluttua. Ivermektiini on osoittautunut erittäin hyvin siedetyksi, eikä merkittäviä haittoja ole ilmennyt. Raskautta ja imetystä lukuun ottamatta ei tunneta myöskään merkittäviä vasta-aiheita (Meinking ym. 1995, Dannaoui ym. 1999). Riittämättömän tutkimustiedon takia valmistaja ei suosittele lääkettä alle viisivuotiaille. Laitosepidemioissa on osoittautunut tarpeelliseksi hoitaa laajasti osaston kaikki potilaat ja koko henkilökunta, mikäli syyhy on todettu useammalla eri huoneissa asuvalla potilaalla tai jos myös henkilökuntaan kuuluvilla on esiintynyt tartuntoja. Mikäli tartunta rajoittuu vain samassa huoneessa asuviin potilaisiin, riittää kyseisen huoneen kaikkien potilaiden hoitaminen. Omaisten informointi on tärkeä muistaa. Henkilökunnan tartuntojen yhteydessä on otettava huomioon myös syyhyn mahdollinen leviäminen henkilökunnan perheenjäseniin. Kihomadot Syyhyn hoitoa vaikeuttavat samat seikat kuin edellä täiden yhteydessä mainittiin eli saatavilla olevien lääkkeiden huonontunut teho sekä saatavuusongelmat. Kihomadot ovat ihmisen yleisimpiä loisia, kantajia arvellaan maailmassa olevan 750 miljoonaa. Ne tarttuvat ihmisestä toiseen munien päästessä suoraan käsien välityksellä tai esineiden kautta uuden isännän ruoansulatuskanavaan. Kotieläimet eivät kihomatoja tartuta. Loisongelmat kotona ja päiväkodissa 293

Helsinkiläislapsilla vuosina 1982 83 tehdyssä selvityksessä todettiin kihomatoja 5 %:lla (Kyrönseppä 1993). Helsingin päiväkotilasten ilmoitettujen tartuntojen määrä on 1990-luvun aikana noussut kymmenestä vuosittaisesta ilmoituksesta 211 ilmoitettuun tapaukseen. Auroran sairaalan lastenosastolla 1995 96 tehdyssä selvityksessä todettiin 12 %:lla 2 6-vuotiaista kihomatoja, vaikka lapsilta otettiin vain yksi näyte (Williamson 1997). Ruotsalaisessa tutkimuksessa todettiin kihomatoja 24 %:lla tutkituista 4 10 vuoden ikäisistä (Herrström ym. 1997), eivätkä ne suomalaislapsilla liene sen harvinaisempia. Kuva 4. Kihomatonaaras tuottaa 4 000 17 000 munaa (suurennos x 50). Valokuva Päivi Hölsä, HYKS-Diagnostiikka, parasitologian laboratorio. Taulukko 1. Täiden, syyhyn ja kihomatojen lääkehoito. Vaikutusaika tai annos Loinen Paikallis- Lääke Aikuiset Lapset Huomattavaa hoitoalue Täit hiukset, permetriini- 10 min 10 min vain yli 6 kk:n ikäisille; hoidon hiuspohja sampoo toistaminen 1 2 viikon kuluttua tärkeää hiukset, malationi- 4 5 min x 2 4 5 min x 2 yli 2 v:n ikäisille, nuoremmille hiuspohja sampoo lääkärin määräyksellä hiukset, karbariili- erityisluvalla karsinogeenihiuspohja sampoo suus; käyttö lapsilla? Syyhy iho permetriini- 8 15 h 8 15 h yli 2 v:n ikäisille; 2 kk 2 v, voide hoito lääkärin määräyksellä ihoi ivermektiinitabletit 12 mg (2 tabl.) 1 mg/5 kg yli 5 v:n ikäisille; erityisluvalla Kiho- suolisto pyrviinitabletit 100 mg/10 15 kg 100 mg/10 15 kg madot suolisto mebendatsolitabletit 100 mg 100 mg yli 1-vuotiaille 294 T. Rostila ja E. Salo

Kihomatojen yleistyminen johtunee useammasta tekijästä. Vaiva pääsi välillä unohtumaan, joten oireisia lapsia ei tunnistettu ja hoidettu, ja toisaalta suuri osa madon kantajista on oireettomia (Herrström ym. 1997, Williamson 1997). Myös käsien peseminen on saattanut vähentyä parin viime vuosikymmenen aikana, ja ainakin sormin syöminen on lisääntynyt: pitsaa, hampurilaisia ja ranskanperunoita nautitaan etiketin mukaisesti haarukatta, ja perheiden yhteisten aterioiden käytyä harvinaisemmiksi lasten omatoiminen välipalan napostelu on entistä tavallisempaa. Kihomadot ovat valkoisia sukkulamatoja. Koiraan pituus on 3 5 mm ja naaraan 8 13 mm. Kihomadot näyttävät pieniltä valkoisilta langanpätkiltä. Naaraat ryömivät öisin paksusuolesta peräaukon ympäristöön munimaan (kuva 4). Matojen kiemurtelu aiheuttaa voimakasta kutinaa. Raapiessa tahmean eritteen peittämät munat tarttuvat sormiin ja siirtyvät sitten syödessä tai sormia imeskellessä suuhun. Ohutsuolessa ne taas kehittyvät uusiksi madoiksi ja ovat 2 viikon 1 kk:n kuluttua valmiita jatkamaan sukuaan ja munimaan uusia munia. Kihomadot altistavat virtsatieinfektioille (Ok ym. 1999). Joissakin perheissä vaiva uusii kerran toisensa jälkeen. Munat voivat säilyä tartuntakykyisinä huonepölyssä jopa kuukausia, mutta useimmiten on kyseessä lähipiiristä, esimerkiksi päiväkodista, saatu uusi tartunta. Kihomatotauti on kuitenkin joskus erittäin sitkeä, huolellisesta hoidosta ja torjunnasta huolimatta aina vain uusiutuva vaiva. Toisaalta vanhemmat saattavat sekoittaa ulosteessa näkyvän liman tai kuidun matoihin, ja vaipan vilkaiseminen vastaanotolla voi selvittää asian. Tartunta. Kihomadot tarttuvat suorassa kontaktissa kädestä käteen ja sitten suuhun. Tahmeat munat takertuvat myös helposti leikkikaluihin ja ovenkahvoihin ja siirtyvät siitä taas uusiin käsiin. Munia myös varisee huonepölyyn, josta ne hengitettäessä joutuvat nieluun. Jotta munia tarttuisi sormiin mahdollisimman vähän, on kynnet pidettävä lyhyinä. Käsien pesusta on huolehdittava, erityisesti ennen ruokailua ja vessasta tultua. Lääkkeen ottamista seuraavana päivänä on syytä vaihtaa lakanat ja imuroida tai tuulettaa vuodevaatteet. Siivoukseksi riittää normaali viikkosiivous, jatkuva suursiivous ei ole tarpeen. Jos kihomatovaiva on sitkeä ja uusii, kannattaa imuroida verhotkin, sillä huonepölyssä olevat munat voivat säilyä niissäkin. Vessan ja kylpyhuoneen hanat ja ovenkahvat on syytä pyyhkiä. Oireet ja diagnoosi. Kihomatovaivan oireena on ennen kaikkea iltaöinen kutina, joka usein haittaa nukahtamista tai herättää. Toisinaan madon ärsytys aiheuttaa peräaukon supistuksia, jotka aistitaan paikallisena kovana kipuna tai vatsavaivoinakin. Kutina aiheuttaa raapimista, alapää ärtyy, ja virtsatessa voi ilmetä kirvelyä. Joskus madot eksyvät Kihomadot altistavat virtsatieinfektioille. myös tyttöjen emättimeen tai virtsaputkeen. Oireettomien lasten madot huomataan toisinaan ulosteen seasta. Jos alapään iholla tai ulosteessa on nähty pieniä valkoisia matoja, on diagnoosi selvä ilman näytteitäkin. Tarvittaessa munia, ei matoja, etsitään kahtena kolmena perättäisenä aamuna peräaukon ympäristön iholta keittosuolaliuokseen tai vesijohtoveteen kastetulla pumpulitikulla tai erityisellä parafiini-vaseliinitikulla. Myös teipillä voidaan etsiä munia. Näytteet otetaan aamulla ennen pesua tai vessassa käyntiä. Jos oireet sopivat kihomatoihin, on kuitenkin usein kyse niistä, vaikka näytteet jäisivätkin negatiivisiksi. Jos lähipiirissä on todettu kihomatoja, kannattaa oireiden perusteella aloittaa torjunta, vaikka madonmunia ei näytteistä löytyisikään. Jos päiväkotiryhmässä on todettu kihomatoja vähintään kolmasosalla lapsista, kannattaa koko lapsiryhmä hoitaa. Päiväkodista ei tarvitse olla poissa todettujen kihomatojen vuoksi. Hoito. Kihomatojen hoitoon on saatavilla käsikauppavalmisteena pyrviiniembonaattia. Lääke värjää ulosteet punaisiksi, mutta tahrat lähtevät pesussa. Mebendatsoli on määräaikaisella erityisluvalla myytävä reseptilääke. Yksittäisiä potilaita varten ei erityislupaa tarvitse anoa, vaan heille voidaan kirjoittaa tavallinen resepti. Annos on kaikille vuoden täyttäneille sama: yksi 100 mg:n tabletti heti ja toinen kahden viikon kuluttua. Koko perhe kannattaa hoitaa yhtä ai- Loisongelmat kotona ja päiväkodissa 295

kaa, vaikka vain yhdellä perheenjäsenellä olisi todettu kihomatoja. Joskus madot uusiutuvat kerran toisensa jälkeen. Lähes aina on kyseessä uusi tartunta kodin ulkopuolelta, ja hoidoksi riittää tavallisen matokuurin uusiminen. Joissakin perheissä matoja todetaan aina uudelleen samalla perheenjäsenellä. Jos madot eivät ota hoidosta lainkaan vähetäkseen, voidaan kokeilla myös kolmen vuorokauden mebendatsolikuuria (yksi tabletti kahdesti vuorokaudessa). Erityisen sitkeään kihomatovaivaan on käytetty myös mebendatsolia puolen vuoden ajan kerran kuukaudessa. Kirjallisuutta Dannaoui E, Kianzand A, Piens M, Picot S. Use of ivermectin for the management of scabies in a nursing home. Eur J Dermatol 1999;6:443 5. Downs AMR, Stafford KA, Harvey L, Coles GC. Evidence for double resistance to permethrin and malathion in head lice. Br J Derm 1999;141:508 11. Herrström P, Friström A, Karlsson A, Högsted B. Enterobius vermicularis and finger sucking in young Swedish children. Scand J Prim Health Care 1997;15:146 8. Kyrönseppä H. The occurrence of human intestinal parasites in Finland. Scand J Infect Dis 1993;25:671 3. Meinking TL, Taplin D, Hermida JL, Pardo R, Kerdel FA. The treatment of scabies with ivermectin. N Engl J Med 1995;333:26 30. Ok Ü, Ertan P, Limoncu E, Ece A, Özbakkaloglu B. Relationship between pinworm and urinary tract infections in young girls. APMIS 1999;107:474 6. Reunala T, Paakkari P. Päätäin häädön ongelmat ratkeamassa. TABU 1999;5:13 4. Speare R, Buettner PG. Head lice in pupils of a primary school in Australia and implications for control. Int J Dermatol 1999;38:285 90. Vander Stichele RH, Dezeure EM, Bogaert MG. Systematic review of clinical efficacy of topical treatments for head lice. BMJ 1995;311:604 8. Williamsson N. Förekomst av springmask hos barn i Helsingfors. Syventävien opintojen tutkielma, Helsingin yliopiston Lääketieteellinen tiedekunta 1997. TIMO ROSTILA, LL, kaupunginepidemiologi timo.rostila@soster.hel.fi Helsingin terveysvirasto, epidemiologinen yksikkö Auroran sairaala Nordenskiöldinkatu 20, 00250 Helsinki Aikakauskirjan pyytämä artikkeli Jätetty toimitukselle 20.10.1999 EEVA SALO, LKT, erikoislääkäri HYKS:n lasten ja nuorten sairaala PL 281, 00029 HYKS 296