Kysymyksiä: Mitä mieltä olette viittomakieltä käyttävän määritelmästä? (KLVL ry) on tyytyväinen siihen, että lakiin ei ole sisällytetty kuulovammaan perustuvaa lääketieteellistä määrittelyä ja näin ollen myös viittomakieltä käyttävät eriasteisesti kuulovammaiset ja viittomakielisten kuurojen vanhempien kuulevat lapset tunnustetaan viittomakielisiksi heidän itse sitä halutessaan. Sen sijaan ongelmallista on se, että kuuroina ja vaikeasti kuulovammaisina syntyvien lasten vanhemmilla ei ole tosiasiallista oikeutta päättää siitä, onko lapsella edes mahdollisuutta tulla viittomakieliseksi. Vanhemmilla on oltava käytössään mahdollisimman monipuolisesti kaikki tieto ja tuki, jota on saatavilla, kun he tekevät koko lapsen elämään vaikuttavia päätöksiä. Näin ollen esitettyyn viittomakielilakiin tulee ehdotetun määrittelyn lisäksi tuoda pykälämuodossa mahdollisuus sen turvaamiseen, että jokaisella, jolla on tarve viittomakielen käyttöön kielenkehityksen varhaisessa tai myöhemmässä iässä kuurouden, kuulovamman, kuurosokeuden tai muun syyn perusteella, turvataan. KLVL ry pitää erittäin tärkeänä, että päätösvalta siitä, muodostuuko viittomakielestä lapselle tämän lain tarkoittama oma kieli, on aluksi kuuron tai kuulovammaisen lapsen vanhemmilla ja myöhemmin kyseisellä nuorella aikuisella ja aikuisella itsellään. Mitä mieltä olette ehdotetun viittomakielilain tavoitteesta? Edistääkö laki viittomakieltä käyttävien kielellisten oikeuksien toteutumista, heidän mahdollisuuksiaan käyttää omaa kieltään ja saada tietoa viittomakielellä? Kyllä
Ei En osaa sanoa Muuta, mitä? Muuta, mitä? [Ehdotettu viittomakielilaki edistää oikeuksia osittain. Ehdotuksesta puuttuu lapsen oikeus viittomakieleen hänen varhaislapsuudessaan. Mikäli lapsen oma kieli on viittomakieli, tulee hänen saada myös varhaiskasvatusta omalla kielellään, joka tulee mainita viittomakielilain 4 :ssä. Varhaiskasvatuslaki on juuri uudistumassa, mutta lain laatijoiden tulee tehdä asiassa yhteistyötä ja varmistaa, että sekä viittomakielilakiin että varhaiskasvatuslakiin tulee merkintä lapsen oikeudesta saada varhaiskasvatusta omalla kielellään, joka voi olla myös viittomakielilain tarkoittama viittomakieli. ] Millä muilla keinoilla viittomakieltä käyttävien kielellisten oikeuksien toteutumista voitaisiin edistää? Mitkä ovat esimerkiksi keskeisimpiä kehittämiskohteita tai -tapoja suomenruotsalaisen viittomakielen aseman parantamiseksi? Uutena lakina voimaan tuleva viittomakielilaki edellyttää sen toimeenpanon tehostettua seurantaa ja valvontaa, jotta lain tarkoitus todellakin tulee käytäntöön otetuksi. Viittomakieltä käyttävien kielellisten oikeuksien seuranta vaatii erityistä seurantaa ja osaamista. Tämän vuoksi KLVL ry esittää, että asetetaan Suomen viittomakielten kielipoliittisen ohjelman (2010) mukainen viittomakieliasiain neuvottelukunta valvomaan
viittomakielisten kielellisten oikeuksien toteutumista lainsäädännössä. Tämä turvaa viittomakieltä omana kielenään käyttävien mahdollisuutta käyttää kieltä jokapäiväisessä elämässä. Millaista erityislainsäädäntöä eri hallinnonaloilla tarvitaan, jotta viittomakieltä käyttävien oikeudet toteutuvat? Työryhmän mietinnössä kerrotaan eri hallinnonalojen lainsäädännön ongelmista ja kehittämistarpeista. Mitä muita mahdollisia ongelmia ja kehittämistarpeita erityislainsäädäntöön ja sen soveltamiseen liittyy? Esimerkiksi miten viranomaiset huolehtivat tulkitsemisesta/tulkkauksesta sosiaali- ja terveydenhuollossa? -- Mitä muita tärkeitä kehittämiskohteita mielestänne on niiden lisäksi, jotka työryhmä on nostanut kannanotossaan esiin? Kuuroina ja vaikeasti kuulovammaisina syntyvien lasten vanhemmilla ei ole tosiasiallista oikeutta päättää siitä, onko lapsella edes mahdollisuutta tulla viittomakieliseksi. Tällä hetkellä lähes kaikki kuurot ja erittäin vaikeasti huonokuuloiset lapset saavat sisäkorvaistutteen terveydenhuollon
lääkinnällisenä kuntoutuksena. Tämän tavoitteena on kuulonvarainen kommunikaatio ja puhutun kielen oppiminen. Kaikki lapset eivät kuitenkaan hyödy istutteesta eivätkä saavuta riittävää puhekielen taitoa sen avulla. Osa lapsista tarvitsee kielellisen kehityksensä turvaamiseksi viittomakieltä tai viittomakommunikaatiota. On huomioitava myös tilanteet, joissa istute ei syystä tai toisesta ole käytössä. Toimiva kieli tukee lapsen psyykkistä, sosiaalista ja kognitiivista kehitystä sekä on elintärkeä lapsen identiteetin kehittymisen kannalta. Vanhempien kokemuksen mukaan terveydenhuollon välittämä tieto on lääketieteellisesti painottunutta keskittyen kuulokykyyn ja puhutun kielen oppimiseen. Sen sijaan viittomakielen, viittomakommunikaation ja kaksikielisyyden hyödyistä ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista ei ole saatu riittävästi tietoa. Lapsen kielelliseen kehitykseen liittyvien tarpeiden arviointi ei voi olla vain lääkinnällisen kuntoutuksen tehtävä. Kyse ei ole sairauden hoidosta, vaan monitahoisista kielellisistä valinnoista ja ratkaisuista, joista lapsen vanhemmat vastaavat. Vanhemmilla on oltava käytössään mahdollisimman monipuolisesti kaikki tieto ja tuki, jota on saatavilla, kun he tekevät koko lapsen elämään vaikuttavia päätöksiä. Näin ollen esitettyyn viittomakielilakiin tulee ehdotetun määrittelyn lisäksi tuoda pykälämuodossa mahdollisuus sen turvaamiseen, että jokaisella, jolla on tarve viittomakielen käyttöön kielenkehityksen varhaisessa tai myöhemmässä iässä kuurouden, kuulovamman, kuurosokeuden tai muun syyn perusteella, turvataan. Mitä ajatuksia teillä on viittomakielisten perheiden kuulovammaisten ja kuulevien lasten asemasta?
Kuuroina ja vaikeasti kuulovammaisina syntyvien lasten vanhemmilla ei ole tosiasiallista oikeutta päättää siitä, onko lapsella edes mahdollisuutta tulla viittomakieliseksi. Vanhempien kokemuksen mukaan terveydenhuollon välittämä tieto on lääketieteellisesti painottunutta keskittyen kuulokykyyn ja puhutun kielen oppimiseen. Sen sijaan viittomakielen, viittomakommunikaation ja kaksikielisyyden hyödyistä ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista ei ole saatu riittävästi tietoa. Kuulovammaisten lasten vanhempia ei lueta asiantuntijoiksi lapsen arkeen liittyvissä asioissa. Näin kuulovammaisten lasten vanhempien toiveita ei välttämättä huomioida tai kuunnella lapsen lääketieteellisessä kuntoutuksessa eikä lapsen varhaiskasvatuksessa. Lapsella ja hänen perheellään ei ole tosiasiallista mahdollisuutta eikä oikeutta saada viittomakielen opetusta. Oikeus saada viittomakielen opetusta kuuron lapsen kuuleville vanhemmille on ensiarvoisen tärkeää. Tästä oikeudesta säädetään vammaispalvelulaissa osana sopeutumisvalmennusta. Palvelu on määrärahasidonnainen ja edellyttää usein hoitavan lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön suositusta. Koska vanhempien toiveita viittomakielen opetuksesta ei kuulla, ei perhe saa hoitavan lääkärin suositusta viittomakielen opetukseen ja näin osa viittomakieltä tarvitsevista lapsista ja heidän perheistään jää ilman toimivaa yhteistä kieltä ja vuorovaikutusta.
Tuetteko viittomakielilakityöryhmän ehdotuksia? Kyllä En En osaa sanoa Muuta, mitä? Muuta, mitä? [KLVL ry on tyytyväinen, että viittomakielilaki on viimein tulossa, lain valmistelu on tehty huolella ja sitä on valmistellut laaja-alaisen asiantuntemuksen omaava työryhmä. Näiltä osin tuemme viittomakielilain työryhmän ehdotuksia. KLVL ry toivoo, että lisäksi viittomakielilakityöryhmä huomioi ehdotuksessaan myös esittämämme kehitysehdotukset liittyen lausuntomme kohtiin: Oikeus tämän lain tarkoittamaan omaan kieleen, Viittomakieltä käyttävän kielelliset oikeudet sekä Viittomakielilain seuranta ja valvonta.] Mitä muita ajatuksia teillä on työryhmän mietinnöstä ja siihen sisältyvistä ehdotuksista? Lähetämme vielä erillisen lausunnon sähköpostilla