ARVIOMUISTIO VIITTOMAKIELILAIN TARPEESTA

Transkriptio

1 Oikeusministeriö Demokratia-, kieli- ja perusoikeusasioiden yksikkö Ylitarkastaja Maria Ranta-Muotio ARVIOMUISTIO VIITTOMAKIELILAIN TARPEESTA

2 Sisällys 1. Johdanto Lainsäädännön toimivuuden ja soveltamisen parantaminen Erityislainsäädännön kehittäminen Viittomakielet erityislainsäädännössä Erityislainsäädännön täsmentäminen Viittomakielen kielilaki Erillislain säätämisen puolesta esitettyjä näkökohtia Kuurojen Liiton luonnos viittomakielen kielilaiksi Erillislain säätämistä vastaan esitettyjä näkökohtia Johtopäätöksiä Lähteet Johdanto Perussäännös kielellisistä oikeuksista sisältyy perustuslain 17 :ään. Sen 3 momentin mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla. Lähtökohtaisesti kaikilla maamme kieliryhmillä on perustuslaintasolla suojattu oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Perustuslain säännöstä voidaan kutsua yleiseksi vähemmistöjen turvasäännöksi. Viittomakieliset mainitaan siinä lisäksi erikseen. Viittomakielen asema kielenä tunnustetaan perustuslaintasolla näin ollen nimenomaisesti. Perustuslain 17 :n 3 momenttia voidaankin pitää viittomakieltä käyttävien kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien kansallisena lähtökohtana. Myös muilla perusoikeussäännöksillä on kiinteitä yhtymäkohtia kielellisiin oikeuksiin, ja useat perusoikeudet voivat toteutua täysimääräisesti vain kielellisten oikeuksien toteutumisen kautta. Kielellisiä oikeuksia vahvistaa etenkin perustuslain 6, jossa säädetään yhdenvertaisuudesta ja kielletään syrjintä muun muassa kielen perusteella. Perustuslain 22 :n nojalla julkisella vallalla on velvollisuus perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien aktiiviseen ja tehokkaaseen edistämiseen. Kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien turvaamisella tarkoitetaan niiden toteutumista sekä lainsäädännössä että käytännön arkielämässä. Täyttääkseen turvaamisvelvoitteensa julkisen vallan tulee antaa lainsäädäntöä, jonka nojalla viittomakieltä käyttävällä on tosiasialliset mahdollisuudet käyttää omaa kieltään. Perusoikeuksien tosiasiallisen toteutumisen kannalta tärkeää on myös taloudellisten voimavarojen kohdentaminen sekä viittomakielen huomioiminen kaikessa sitä koskevassa päätöksenteossa. Viittomakielisten kannalta keskeinen säännös on myös perustuslain 16, jossa säädetään jokaiselle oikeus maksuttomaan perusopetukseen sekä yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta. Lisäksi eri hallinnonaloja koskevaan erityislainsäädäntöön sisältyy useita säännöksiä, jotka koskevat erityisesti viittomakieltä ja viittomakieltä käyttävien henkilöiden oikeuksia. Suomessa käytetään kahta kansallista viittomakieltä, suomalaista ja suomenruotsalaista viittomakieltä. Suomessa on noin viittomakieltä käyttävää kuuroa tai huonokuuloista 2

3 ja viittomakieltä käyttävää kuulevaa henkilöä. 1 Suomenruotsalaisen viittomakielen käyttäjiä on noin 300, joista noin 150 on kuuroja. Suomenruotsalaiset viittomakieliset ovat vähemmistö vähemmistössä. 2 Viittomakielinen yhteisö rakentuu kolmen vahvan peruspilarin - kielen, kulttuurin ja identiteetin varaan. Viittomakieliset määrittelevät itsensä ensisijaisesti kieli- ja kulttuurivähemmistöksi. YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista tuo esille vammaisnäkökulman sekä kieli- ja kulttuurinäkökulman rinnakkaisuuden. 3 Yleissopimusta voidaan pitää merkittävänä myös viittomakielisten kielellisten oikeuksien kannalta. Vuonna 2010 ilmestyi Kuurojen Liitto ry:n ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen valmistelema Suomen viittomakielten kielipoliittinen ohjelma, jonka tarkoituksena on vahvistaa suomalaisen ja suomenruotsalaisen viittomakielen asemaa. Ohjelmassa kiinnitetään huomiota viittomakielten kehittämistarpeisiin ja annetaan lukuisia suosituksia toimenpiteiksi lainsäätäjille, viranomaisille ja muille toimijoille. Siinä esitetään muun muassa erillisen viittomakielilain säätämistä. Viime hallituskauden lopussa annettiin oikeusministeriön asettaman Viittomakielisten kielelliset oikeudet -työryhmän mietintö (Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 24/2011). Työryhmän työskentely pohjautui oikeusministeriön vuonna 1996 viittomakielten oikeudellista asemaa kartoittaneen työryhmän mietintöön ja erityisesti sen selvittämiseen, miten tuossa mietinnössä annetut suositukset olivat käytännössä toteutuneet. Mietinnössä käydään läpi viittomakielisten kannalta keskeistä lainsäädäntöä ja käytännön nykytilaa sekä esitetään joitakin johtopäätöksiä kehittämistyön pohjaksi. Erityiskysymyksenä käsitellään suomenruotsalaista viittomakieltä, jonka olemassaolo on uhattu. Työryhmä ei ole ottanut kantaa erillisen viittomakielilain säätämiseen, vaan asia on jätetty jatkovalmistelun varaan. Viittomakielisten oikeudet mainitaan hallitusohjelmassa useassa kohdassa. Hallitusohjelman mukaan kansallisen kielivarannon kehittämisessä kiinnitetään erityistä huomiota saamen, romanikielen sekä viittomakielen asemaan. 4 Lisäksi kehitetään viittomakielisiä sosiaali- ja terveyspalveluja sekä Kelan järjestämiä tulkkauspalveluja. 5 Tavoitteeksi on myös asetettu YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifiointi hallituskauden aikana. 6 Tämän muistion lähtökohtana on hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan kehitetään viittomakielisten oikeuksien toteutumista ja selvitetään mahdollisuus säätää viittomakielilaki. 7 Kuurojen Liitto on kartoittanut, millaisia ongelmia viittomakielisten kielellisten oikeuksien toteutumisessa käytännössä on ja millaista lisäarvoa uudesta lainsäädännöstä saataisiin. Esillä on ollut useita eri vaihtoehtoja, joiden avulla viittomakielisten kielellisten oikeuksien toteutumista voitaisiin edistää. Mahdollisia toimintatapoja voisivat olla nykyisen lainsäädännön toimivuuden ja soveltamisen parantaminen, olemassa olevan lainsäädännön kehittäminen tai erillisen viittomakielilain säätäminen. Viittomakielilailla voidaan viitata sekä laaja-alaiseen että suppeaan, yleisemmän tason säädökseen. Tässä muistiossa tarkastellaan näitä eri vaihtoehtoja. 1 Oikeusministeriö 2011, s Kuurojen Liitto 2010, s Oikeusministeriö 2011, s Hallitusohjelma, s Hallitusohjelma, s Hallitusohjelma, s Hallitusohjelma, s

4 2. Lainsäädännön toimivuuden ja soveltamisen parantaminen Viittomakielisten kielelliset oikeudet -työryhmä on tuonut esiin, että viittomakielisten oikeuksien kehityksessä on ollut selkeitä hallinnonalakohtaisia eroja. Joillakin osa-alueilla lainsäädäntöön on kirjattu myönteisiä uudistuksia, mutta niiden toimeenpano ei kuitenkaan ole toteutunut odotetulla tavalla. Viittomakielisen yhteisön jäsenille myönnetyt oikeudet ja palvelut näyttävät usein tarjoutuvan ensisijaisesti kuurouteen liittyvän vammaisuuden määrittelyn kautta, eivätkä kieli- ja kulttuuriryhmän oikeuksien perusteella. Työryhmä on myös korostanut, että viittomakielisten asemaan vaikuttavia päätöksiä tehdään monilla eri hallinnonaloilla, joten tarvitaan hallinnonalat ylittävää jatkuvaa yhteistyötä. Koordinaatio on erityisen tärkeää taloudellisessa tilanteessa, jossa sekä kuntien että Kuurojen Liiton resurssit ovat niukat. Hallinnonalojen välistä yhteistyötä voidaan käytännössä toteuttaa eri tavoin. Tarkoituksenmukaista olisi kuitenkin vahvistaa yhteistyötä jo olemassa olevien rakenteiden puitteissa. 8 Esimerkiksi oikeusministeriön yhteydessä toimivaan kieliasian neuvottelukuntaan on nimitetty viittomakielisten edustaja pysyväksi asiantuntijaksi toimikaudelle Kuurojen Liitto on tuonut esiin, että viittomakielten kielipoliittisen ohjelman julkistamisen jälkeen viittomakieli tunnistetaan joissakin yhteyksissä aikaisempaa paremmin, mutta palvelujen kehittäminen on edelleen hyvin hajanaista. Erityisesti hallinnon rajoja ylittävän yhteistyön puute hidastaa Kuurojen Liiton mukaan kehittämistyötä. Viittomakielisten asiat nähdään usein vammaiskysymyksinä, ja kielellisten oikeuksien kokonaisuus näyttää edelleen helposti sekoittuvan kuulovamman perusteella myönnettäviin oikeuksiin. Joillakin hallinnonaloilla viittomakielisten tarpeisiin on haluttu panostaa ja viittomakieli on huomioitu erityislainsäädännössä (esim. kansalaisuuslaki). Toisinaan asiat jäävät Kuurojen Liiton mukaan kuitenkin vain suunnitelmien tasolle. Olisi tärkeää, että myös toteutuksen resursointi suunniteltaisiin huolellisesti. 9 Tarvittavaa lainsäädäntöä on olemassa, mutta sitä koskevat käytännöt saattavat Kuurojen Liiton mukaan olla epätarkoituksenmukaisia. Esimerkiksi vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta annetun lain (133/2010) taustalla vaikuttavat periaatteet ovat erinomaiset, mutta lain toimeenpanossa on käytännössä ilmennyt ongelmia. Kilpailutus vaikuttaa kielellisten oikeuksien toteutumiseen, eikä asiakkaan mahdollisuus saada tulkki äidinkielensä ja yksilöllisten tarpeidensa mukaan käytännössä aina toteudu. 10 Viittomakielen oikeudellista asemaa vuonna 1996 selvittänyt työryhmä kiinnitti huomiota siihen, että tietoisuus viittomakielestä on melko vähäistä. 11 Kuurojen Liiton mukaan viranomaisten tietoisuus viittomakielestä on edelleen vähäistä, mikä vaikuttaa osaltaan siihen, että julkishallinnossa on vain vähän viittomakielistä tiedotusta. Poliittiseen päätöksentekoon ja lainsäädännössä ilmenneiden ongelmien korjaamiseen vaikuttaminen on vain yksi osa kielellisten oikeuksien edistämistä: viranomaisten tietoisuuden lisäämisellä on erittäin merkittävä rooli, jotta säädöksiä toimeenpantaisiin tarkoituksenmukaisella tavalla. 12 Kuurojen Liiton mukaan etenkin sosiaali- ja terveysalan henkilöstöä olisi koulutettava viittomakielestä ja viittomakielisten kulttuurista. Olisi myös kehitettävä viittomakielisten kouluttautumista ja työllistymistä alalle. Liiton 8 Oikeusministeriö 2011, s Kuurojen Liiton lausunto Kuurojen Liiton lausunto Viittomakielen oikeudellinen asema 1996, s Kuurojen Liiton lausunto

5 mukaan sosiaali- ja terveyspalveluja ei myöskään ole kartoitettu yhdessä viittomakielisen asiakasryhmän kanssa eikä mitoitettu näiden tarpeisiin. 13 Viittomakielisten kielelliset oikeudet -työryhmän mukaan viranomaisten tietoisuus viittomakielestä ja sen merkityksestä kieli- ja kulttuuriyhteisölle on keskeistä, jotta viittomakielisten kielelliset oikeudet toteutuisivat myös käytännössä. Lisäksi keskeistä on viittomakielisen yhteisön osallistaminen sitä koskevaan päätöksentekoon alusta alkaen. 14 Kuurojen Liitto on korostanut, että viittomakielisten osallistaminen jo säädöksiä valmisteltaessa ja suunniteltaessa on tärkeää. Kieliyhteisön syvällistä kieli- ja kulttuuriosaamista tulisi hyödyntää. Myös viittomakielisen yhteisön tietoisuutta omista kielellisistä oikeuksistaan olisi lisättävä. Siitä olisi huolehdittava muun muassa viittomakielisellä tiedottamisella. 15 Kuurojen Liiton mukaan keskeisiä viittomakielisten kielellisiä oikeuksia koskevia käytännön ongelmia ovat viranomaisten puutteellinen tiedottaminen viittomakielellä ja viittomakielen aliarvostettu asema opetuskielenä. Tietoa viranomaispäätöksistä, palveluista ja asiakkaan oikeuksista ei ole riittävästi saatavilla viittomakielellä, etenkään verkossa. Viranomaisia tulisi myös ohjeistaa enemmän siitä, miten kuuroihin tulee suhtautua. Tiedonsaantiin liittyvät peruskysymykset tulisi ratkaista kunnissa. Usein kunnissa vedotaan resurssien rajallisuuteen ja viittomakieltä tarvitsevien määrään. Viittomakieltä käyttävää henkilöstöä ei ole riittävästi. Koulutuksen puutteen lisäksi ongelmallista on viittomakieltä käyttävien henkilöiden alueellinen hajautuminen sekä tulkkien puute erityisesti Pohjois-Suomessa. 16 Viittomakielen lautakunta on kiinnittänyt huomiota tulkkien puutteeseen ja käännösten ja tulkkauksen laatuun. Viittomakielten opetuksen tilanne Suomessa on lautakunnan mukaan huono, koska oppimateriaalia ei juuri ole saatavilla. Käytännössä keskeinen ongelma on viittomakielen tulkkikoulutuksen puute. Erityisen heikko on suomenruotsalaisen viittomakielen tilanne, sillä sen opetusta on tarjolla vain satunnaisesti ja tulkkikoulutusta ei lainkaan. Viittomakielisten perustuslaillinen oikeus käyttää omaa kieltään ja kulttuuriaan ei lautakunnan mukaan toteudu. 17 Döva och Hörselskadade Barns Stödförening r.f. (DHBS r.f.) on tuonut esiin, että kuulovammaisten lasten yksilöllistä tulkkauksen tarvetta ei turvata. Monet kunnat palkkaavat viittomakielen tulkkien sijasta avustajia etenkin taloudellisten syiden vuoksi. Ruotsinkielentaitoisista viittomakielen tulkeista on pulaa, koska Suomessa ei järjestetä heille koulutusta. Avustajien puutteelliset viittomakielen taidot vaikuttavat lasten kielikehitykseen ja vaikeuttavat osallistumista opetukseen ja luokkahuoneessa toimimiseen. 18 Finlandssvenska teckenspråkiga rf:n ja viittomakielen lautakunnan mukaan yhdenvertaisuus edellyttäisi toimenpiteitä, joilla taattaisiin suomenruotsalaista viittomakieltä käyttäville lapsille mahdollisuus koulunkäyntiin suomenruotsalaisella viittomakielellä. Olisi tärkeää turvata myös palvelut ja tiedonsaanti suomenruotsalaisella viittomakielellä sekä kielen säilyminen. Tähän tarvittaisiin vastaavanlainen kielen elvyttämisohjelma kuin saamen kielten osalta on tehty Kuurojen Liitto Oikeusministeriö 2011, s Kuurojen Liiton lausunto Vierailu Kuurojen Liitossa Viittomakielen lautakunnan lausunto Hufvudstadsbladet Kielellisiä oikeuksia koskeva seminaari- ja kuulemistilaisuus

6 Viittomakielisten kielelliset oikeudet -työryhmä kiinnitti huomiota suomenruotsalaista viittomakieltä koskevan kattavan strategian tarpeeseen. Kielen olemassaolo on työryhmän mukaan vakavasti uhattuna ja on arvioitu, että ilman nopeita ja tehokkaita toimenpiteitä se tulee katoamaan 10 vuoden sisällä. 20 Kuurojen Liitto on tuonut esiin, että tällä hetkellä monet kunnille tai valtiolle lakisääteisesti kuuluvat viittomakieliset palvelut toteutetaan järjestöjen ja vapaaehtoisten voimin määräaikaisella rahoituksella. Kun kohderyhmä on pieni, palvelujen keskittäminen on järkevää. Viittomakielisten palvelujen järjestämisen ja rahoituksen tulisi kuitenkin olla pysyvää, ja palvelut tulisi toteuttaa asiantuntijayhteistyössä Kuurojen Liiton kanssa. 21 Lainsäädännölliset toimenpiteet eivät käytännössä yksistään riitä turvaamaan viittomakielisten kielellisiä oikeuksia. Merkittävin muutos saataisiin aikaan tietoisuutta lisäämällä ja ihmisten asenteisiin vaikuttamalla Erityislainsäädännön kehittäminen 3.1. Viittomakielet erityislainsäädännössä Kuurojen Liiton mukaan viittomakieliset kuurot on nähty Suomen lainsäädännössä perinteisesti vammaisryhmänä, ja suurimmassa osassa nykyisistä säädöksistä heidät nähdään yhä vammaisryhmänä. Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen jälkeen heitä on kuitenkin alettu pitää myös kieli- ja kulttuuriryhmänä. Sen vuoksi molemmat näkökulmat ovat läsnä nykyisessä kielilainsäädännössä. Muutos johtuu ennen kaikkea tietoisuuden lisääntymisestä. 23 Perustuslain 17 :n 3 momentissa asetettua velvollisuutta turvata viittomakieltä käyttävien oikeudet lailla on käytännössä toteutettu eri tavoin. Eri alojen lainsäädäntöön sisältyy erilaisia määräyksiä viittomakielisten oikeuksista. Ei ole sellaista yleislakia viittomakielen käytöstä viranomaisissa ja tuomioistuimissa, joka vastaisi suomen ja ruotsin kielen käyttämisestä kielilaissa säädettyä. Sen sijaan eri laeissa on viittauksia viittomakieleen ja siihen, miten viittomakieli pitäisi ottaa huomioon. Tässä suhteessa toisistaan voidaan erottaa hallinnollinen lainsäädäntö, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskeva lainsäädäntö, opetuslainsäädäntö ja sosiaalilainsäädäntö. 24 Kielilain (432/2003) 37 :n mukaan valtioneuvosto antaa vaalikausittain eduskunnalle kertomuksen kielilainsäädännön soveltamisesta ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta sekä tarpeen mukaan muistakin kielioloista. Kertomuksessa käsitellään suomen ja ruotsin kielen lisäksi ainakin saamen kieltä, romanikieltä ja viittomakieltä. Kielilain täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston asetuksen (433/2004) 10 :n 1 momentin mukaan kyseisessä kertomuksessa käsitellään suomen ja ruotsin kielen lisäksi ainakin saamen kieltä, romanikieltä ja viittomakieltä sekä tarpeen mukaan yleisemminkin maan kielioloja. Viittomakieli nostetaan näin ollen muiden kielten rinnalle kielioloja seurattaessa. Viittomakielen asema tulee Suomessa ottaa erikseen huomioon ainakin joka neljäs vuosi sellaisella tavalla, että on 20 Oikeusministeriö 2011, s. 16 ja Kuurojen Liitto Seminarium om dövas rättigheter Kuurojen Liitto 2010, s Suksi 2006, s

7 mahdollista arvioida, miten perustuslaissa asetettu turvaamisvelvoite täytetään voimassa olevalla lainsäädännöllä. 25 Kotimaisten kielten keskuksesta annetun lain (1403/2011) 3 :n mukaan keskuksen tehtävänä on koordinoida saamen kielten, viittomakielten ja romanikielen kielenhuoltoa. Lain 4 :n mukaan keskuksen yhteydessä toimii suomen kielen, ruotsin kielen, saamen kielen, viittomakielen ja romanikielen lautakunnat, joiden tehtävänä on alallaan antaa kielenkäyttöä koskevia periaatteellisia tai yleisluonteisia suosituksia. Nykyisessä viittomakielten lautakunnassa ovat edustettuina molemmat viittomakielet, suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli, mikä on käytännössä edistänyt erityisesti suomenruotsalaisen viittomakielen asemaa. 26 Itse lakitekstissä ei kuitenkaan mainita erikseen suomenruotsalaista viittomakieltä. Perustuslain 17 :n 3 momentissa ja sen perusteluissa viittomakieltä käyttävät muotoillaan yhtenäiseksi ryhmäksi. Suomalaista ja suomenruotsalaista viittomakieltä ei eroteta toisistaan. 27 Poikkeuksen tästä lähtökohdasta muodostaa kansalaisuuslain (359/2003) 13, jonka mukaan Suomen kansalaisuuden myöntämisen edellytyksenä ulkomaalaiselle voi olla suomen tai ruotsin kielen tyydyttävän suullisen ja kirjallisen taidon sijaan vastaava suomalaisen tai suomenruotsalaisen viittomakielen taito. Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta (133/2010, jäljempänä tulkkauspalvelulaki) tuli voimaan Kyseisellä lailla tulkkauspalvelujen järjestämisvastuu siirtyi kunnilta valtiolle, käytännössä Kansaneläkelaitokselle. Tulkkauspalvelulaki on luonteeltaan toissijainen. Sen mukaista tulkkauspalvelua järjestetään, jos vammainen henkilö ei saa riittävää ja hänelle sopivaa tulkkausta muun lain nojalla. Erityissäännöksiä tulkkauksesta sisältyy muun muassa hallintolain (434/2003) 26 :ään, perusopetuslain (628/1998) 31 :ään, sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 5 :ään ja potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 3 :ään. Tulkkauspalvelulain 10 :n 1 ja 2 momenttien mukaan Kansaneläkelaitos voi järjestää tulkkauspalvelun joko tuottamalla palvelun itse tai hankkimalla sen muilta palveluntuottajilta. Kansaneläkelaitoksen tulee järjestää tulkkauspalvelu kokonaistaloudellisesti edullisimmin huomioiden samalla asiakkaiden yksilölliset tarpeet. Tulkkauspalvelua järjestettäessä on otettava huomioon palvelunkäyttäjän toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa. Tulkkauspalvelulain etuja ovat keskitetty päätöksenteko, jolla turvataan asiakkaiden keskinäinen yhdenvertaisuus, sekä luotettavan tilastoinnin mahdollisuus. Kattava lainsäädäntö ei kuitenkaan yksinään takaa yksilöiden perusoikeuksien käytännön toteutumista eikä pelkkä muodollinen koulutus tulkkauksen laatua. Viittomakielisten perusoikeuksien voidaan katsoa toteutuvan täysimääräisesti vain silloin, kun tulkkaus on riittävän laadukasta sekä viittomakielestä puhutulle kielelle että puhutusta kielestä viittomakielelle. 28 Käytännössä Kela ostaa palvelun kilpailutetuilta palveluntuottajilta. Tulkkauspalvelulaki on tuonut merkittäviä parannuksia palvelun saantiin, sillä se sisältää aikaisempaa laajemmat oikeudet ulkomailla tapahtuvaan tulkkaukseen sekä mahdollisuuden käyttää etätulkkausta. Toisaalta Kuurojen Liitto on tuonut lausunnossaan esiin, että uuden palvelujärjestelmän luominen on ollut hidasta, eikä toimeenpanon suunnitteluun ole aina ollut riittävästi resursseja. Liiton mukaan 25 Suksi 2006, s Kielellisiä oikeuksia koskeva seminaari- ja kuulemistilaisuus Suksi 2006, s , Oikeusministeriö 2011, s

8 tiedottaminen ei ole kaikissa tapauksissa tavoittanut palvelun käyttäjiä ja tulkkauspalvelun laadulliset erot ovat lisääntyneet. Liiton mukaan asiakkaiden mahdollisuus saada äidinkieltään ja yksilöllisiä tarpeitaan vastaava tulkki ei aina toteudu, eivätkä alueelliset erot ole kaventuneet. 29 Yleisradio Oy:stä annetun lain (1380/1993) 3 luvun 7 :n (635/2005) 2 momentin 4 kohdassa on Yleisradion nimenomaiseksi velvollisuudeksi säädetty palvelujen tuottaminen muun muassa viittomakielellä. On tuotu esiin, että Yleisradion viittomakielinen ohjelmatarjonta ei ole sanottavasti lisääntynyt vuodesta 1996, eikä esimerkiksi viittomakielistä lastenohjelmatuotantoa ole lainkaan Erityislainsäädännön täsmentäminen Voidaan todeta, että eri hallinnonaloja koskevaan lainsäädäntöön sisältyy useita säännöksiä, jotka koskevat erityisesti viittomakieltä ja viittomakieltä käyttävien henkilöiden oikeuksia. Viittomakielisten kielelliset oikeudet -työryhmän mukaan viittomakieli mainitaan lainsäädännössä harvemmin kuin muut perustuslain 17 :n 3 momentissa mainitut kielet. 31 Lapsiasiavaltuutetun selvityksessä todetaan, että nykyinen päivähoitolaki ei takaa viittomakieliselle lapselle oikeutta omakieliseen päivähoitoon siten kuin eräiden muiden vähemmistökielten lapsille. 32 Viittomakieltä ei mainita lasten päivähoidosta annetussa laissa (36/1973) eikä asetuksessa (239/1973). Käytännössä viittomakielisen lasten kannalta merkitystä on päivähoitolain ja -asetuksen säännöksillä, jotka koskevat erityisen hoidon tai kasvatuksen tarpeessa olevia lapsia. Nykyinen päivähoitolaki ja muut varhaiskasvatusta koskevat säädökset eivät sinänsä estä päivähoidon antamista viittomakielellä ja useat yleisluontoiset ohjeet muun muassa äidinkielen huomioimisesta ja erityisestä tuesta mahdollistavat sen. Voidaan kysyä, tulisiko perustuslain 17 :n 3 momentin nojalla mieluiten säätää asiasta nimenomaisesti. Tällä saattaisi myös olla käytännössä vahvempi ohjausvaikutus. 33 Kuurojen Liitto on korostanut, että päivähoitolaki ja päivähoidon henkilöstön kelpoisuutta koskevat säädökset ovat vielä viittomakielisten lasten osalta puutteellisia. Viittovia kuuroja tai huonokuuloisia lapsia pidetään säädöksissä erityistä tukea tarvitsevina, joten heidät sijoitetaan erityispäiväkoteihin tai päiväkotien erityisryhmin. Päiväkotien työntekijöiden viittomakielen taito vaihtelee, ja yleisimmin osataan vain yksittäisiä tukiviittomia. Ryhmässä viittomakielinen lapsi saattaa joutua selviytymään itselleen vierailla kommunikaatiomenetelmillä. Joskus lapsen tukena on viittomakielinen työntekijä, mutta yhtenäistä velvoitetta omakielisen palvelun järjestämiseen ei ole. 34 Liiton mukaan tulevan varhaiskasvatuslain säätämisen yhteydessä tulisi harkita viittomakielen sisällyttämistä lakiin. 35 Opetuslainsäädäntöön sisältyy viittomakieltä koskevia säännöksiä. Perusopetuslain (628/1998) 10 :n 1 momentin mukaan koulun opetuskielenä voi olla myös viittomakieli ja 2 momentin mukaan kuulovammaisille tulee tarvittaessa antaa opetusta myös viittomakielellä. Säännöksen perusteluiden mukaan ainakin viittomakieltä ensimmäisenä kielenä oppineille kuuroille opetus tulee antaa 29 Kuurojen Liiton lausunto Oikeusministeriö 2011, s Oikeusministeriö 2011, s Lapsiasiavaltuutettu 2012, s Oikeusministeriö 2011, s. 28, Kuurojen Liitto 2010, s Kuurojen Liiton lausunto

9 viittomakielellä. 36 Äidinkielen opetuksesta säädetään perusopetuslain 12 :ssä, jonka 2 momentin mukaan eri äidinkielenä voidaan huoltajan valinnan mukaan opettaa viittomakieltä. Lukiolain (629/1998) 6 :n mukaan opetuskielenä lukiossa voi olla myös viittomakieli. Lukiossa äidinkielenä voidaan opettaa viittomakieltä opiskelijan valinnan mukaan. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) 11 :n mukaan ammatillisessa koulutuksessa opetuskielenä voi olla myös viittomakieli. Äidinkielenä voidaan opettaa opiskelijan valinnan mukaan viittomakieltä. Viittomakielisen opetuksen tarjoamiselle on velvollisuus vain perusopetuksessa ja sielläkin viittomakieltä ensimmäisenä kielenä oppineille kuuroille. Lukiossa viittomakielen voi valita oppiaineeksi, mutta se ei sisälly ylioppilastutkinnon valikoimaan. Opetuksen järjestäjien ratkaisut viittomakieltä käyttävien opetuksen toteuttamisesta ovat vaihtelevia kaikilla opintoasteilla. Kyseiset päätökset vaikuttavat tosiasiallisesti siihen, onko lapsella ja nuorella mahdollisuus opiskella viittomakielellä ja saada opetusta äidinkielessään viittomakielessä. Koulu- tai kuntakohtaisia varoja tai opettajaa ei aina löydy, eikä asiaa välttämättä aina tunneta riittävästi. Viittomakielisten ikäluokat ovat hyvin pieniä ja käytännön haasteena on kuntien resurssipula. Viittomakieltä ei myöskään tueta perus- ja lukio-opetuksessa, kuten saamen, romanin tai vieraskielisten oman äidinkielen opiskelua, joiden osalta opetusministeriö on antanut asetuksen perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa myönnettävän valtionavustuksen perusteista (1777/2009). Viittomakielisten kielelliset oikeudet -työryhmän opetusta ja koulutusta koskevissa johtopäätöksissä todetaan, että koulutuksen kehittämisessä keskitytään usein vain ns. erityisen tuen tarpeen näkökulmaan. Lisäksi tuodaan esiin, että pelkkä viittomakielen tulkin välityksellä toteutuva opetus ei vastaa viittomakielistä opetusta tai viittomakielistä oppimisympäristöä. 37 Kuurojen Liitto on tuonut esiin, että asetuksessa kuulovammaisten ja näkövammaisten sekä liikuntavammaisten kouluista (724/1984) säädetään näiden erityiskoulujen opettajien pätevyydestä. Asetuksen perusteella luokanopettajan, aineenopettajan tai lehtorin virkaan vaaditaan erityisluokanopettajan kelpoisuus. Vaatimusta erityisopettajan pätevyydestä tulisi Kuurojen Liiton mukaan kuitenkin harkita uudelleen. Epäkohtana on, ettei Jyväskylän yliopistosta valmistuvilla viittomakielisillä luokan- tai aineenopettajilla ole kelpoisuutta hakea virkaa kuulovammaisten kouluissa, vaikka heillä on taito opettaa viittomakieltä äidinkielenä ja suomea toisena kielenä. Kuurojen Liitto on myös korostanut, että viittomakielisten lasten opetuksen tulisi olla viittomakielistä opetusta, ei erityisopetusta. Liiton mukaan tämä on myös vammaisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 24 artiklan lähtökohtana. Kuurojen lasten tulee saada kuurojen yhteisön kielellinen identiteetti. He muodostavat kielellisen ja kulttuurisen ryhmän, jonka yhteisen kielen käyttö on turvattava. Liiton mukaan opetussuunnitelman perusteita olisi päivitettävä vastaamaan yleissopimuksen valtiolle asettamia velvoitteita. Olisi tarkistettava muun muassa suomalaisen ja suomenruotsalaisen viittomakielen asemaa äidinkielenä, toisena kielenä ja opetuskielenä sekä suomen ja ruotsin asemaa toisena kielenä. 38 Lapsiasiavaltuutetun selvityksessä todetaan, että kuurojen ja huonokuuloisten lasten osallistumisessa perusopetukseen on tapahtunut muutoksia sisäkorvaistutteen ja lähikouluperiaatteen vahvistumisen myötä. Perusopetuksessa tavoitteena on, että mahdollisimman moni lapsi voisi käydä koulua kotona asuen ja lähikoulussaan, mikä on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen suosittama suunta. Viittomakielisillä lapsilla on oikeus yhtä laadukkaaseen ja korkeatasoiseen opetukseen kuin muillakin lapsilla. Lapsilla on oikeus myös oman äidinkielensä, 36 HE 86/1997 vp. 37 Oikeusministeriö 2011 s Kuurojen Liitto

10 viittomakielen, opetukseen. Viittomakielisillä lapsilla on oikeus saada hyvää puheopetusta ja sisäkorvaistutetta käyttävillä lapsilla hyvää viittomakielen opetusta. Tämä oikeus ei kuitenkaan käytännössä toteudu. 39 Kuurojen Liitto on korostanut kirkon palvelujen merkitystä viittomakielisille. Liiton mukaan kirkollislakia tulisi muuttaa siten, että myös viittomakielisellä kuurolla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet tulla vihityksi papin virkaan Viittomakielen kielilaki 4.1. Erillislain säätämisen puolesta esitettyjä näkökohtia Kuurojen Liitto on tuonut esiin, että sen tavoitteena on erillinen viittomakielilaki, joka vahvistaisi viittomakielisten kielellisten oikeuksien toteutumista. Viittomakielten kielipoliittisessa ohjelmassa todetaan, että perustuslaki velvoittaa ottamaan viittomakielen ja viittomakieltä käyttävien oikeudet huomioon lainsäädännön eri osa-alueilla, mutta tämä velvoite ei vielä toteudu riittävän hyvin. Omaa erillistä kielilakia tarvittaisiin, jotta voitaisiin turvata viittomakielisten lasten kielelliset oikeudet ja oikeus saada opetusta omalla äidinkielellään sekä viittomakielisten tiedonsaanti. Tällä hetkellä viittomakieltä ja sen käyttöä koskevia säännöksiä ei ole koottu yhden lain alaisuuteen, vaan ne ovat lainsäädännössä hajallaan. Niiden tulkinnassa on monia mahdollisuuksia ja käytännön soveltamisessa on puutteita. Erillinen viittomakielilaki olisi ainoa mahdollinen keino kattaa nykyisessä lainsäädännössä olevia aukkoja. 41 Kuurojen Liitto on korostanut, että viittomakielet ovat yhdenvertaisia kieliä puhuttujen kielten kanssa. Kielitieteellisen määritelmän mukaan viittomakielet ovat luonnollisia kieliä. Viittomakieltä koskevia säännöksiä sisältyy erityislainsäädäntöön, mutta viittomakieltä käyttävien kielelliset oikeudet eivät liiton mukaan toteudu voimassa olevalla lainsäädännöllä täysimääräisesti perustuslain 17 :n 3 momentin edellyttämällä tavalla. Viittomakielen asemasta kielenä ei säädetä kielilainsäädännössä. Näin ollen viittomakieli jää pois erityislainsäädännöstä ja hallinnollisesta ohjauksesta. Kuurojen Liiton näkemyksen mukaan olisi välttämätöntä säätää tarkemmin lain tasolla viittomakielestä ja viittomakieltä käyttävien kielellisistä ja kulttuurisista oikeuksista sekä lisätä myös kielilakiin viittomakieltä koskeva viittaussäännös. Kuurojen Liitto on todennut, että ei ole hyväksyttävää perustetta sille, että viittomakieltä käyttävät ovat eriarvoisessa asemassa muihin perustuslain 17 :ssä mainittuihin kieliryhmiin verrattuna. Saamen kielilailla on turvattu perustuslain 17 :n 2 momenttiin perustuvat saamelaisten kielelliset ja kulttuuriset oikeudet. Perustuslain 6 :n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä eikä ketään saa asettaa eriarvoiseen asemaan muun muassa kielen tai vammaisuuden vuoksi. Viittomakielen kielilailla viittomakieltä käyttävät saisivat saamelaisten kielellisiä oikeuksia vastaavasti perustuslain edellyttämät kielelliset oikeudet kieli- ja kulttuuriryhmänä. 42 Kielilakia koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että perustuslain 17 :n 3 momentin mukaan viittomakieltä sekä vammaisuuden vuoksi käännös- ja tulkitsemisapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla. Tätä koskevaa tarkempaa lainsäädäntöä ei vielä ole annettu, minkä vuoksi 39 Lapsiasiavaltuutettu 2012, s Kuurojen Liitto Kuurojen Liitto 2010, s. 23, 27, Kuurojen Liitto

11 ehdotettuun kielilakiin ei ole voitu ottaa viittomakieltä koskevaa viittausta. 43 Perustuslakivaliokunta on kielilain säätämisen yhteydessä nimenomaisesti kiirehtinyt tällaisen lainsäädännön valmistelua. 44 Eduskunnan sivistysvaliokunta on todennut Kotimaisten kielten keskuksesta annettua lakia käsitellessään, että viittomakielen osalta tulee muiden kielipoliittisten toimenpiteiden ja mahdollisen viittomakielilain valmistelun yhteydessä erityisesti tarkastella, ovatko tämän lainsäädännön yhteydessä toteutetut järjestelyt tarkoituksenmukaisia, ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin, joilla viittomakielten asema ja kehittäminen voidaan turvata. 45 On esitetty, että yleistä lakia viittomakielen käyttämisestä tarvittaisiin nykyisen sääntelyn yhtenäistämiseksi. Tällaisessa laissa voitaisiin muun muassa eritellä viittomakielen käyttöä oikeudenkäynneissä, ja siinä voitaisiin myös ottaa kantaa suomalaista ja suomenruotsalaista viittomakieltä käyttävien tarpeisiin heidän kieliryhmänsä sisällä. Yleinen laki viittomakielen käyttämisestä viranomaisissa ja tuomioistuimissa ei kuitenkaan vähentäisi tarvetta erityislainsäädäntöön, vaan se olisi luonteeltaan toissijainen ja täydentäisi erityislainsäädäntöön jääviä aukkoja. Yleisessä laissa voitaisiin myös mahdollisesti säätää sellaisista erityisistä tukitoimenpiteistä, joita viittomakieliset tarvitsevat. Viittomakieltä koskeva erityislaki mahdollistaisi keskittymisen viittomakielisiin ja lainsäädännön soveltamisen seurannan. 46 Kuurojen Liiton näkemyksen mukaan erillinen viittomakielilaki turvaisi sen, että viittomakieli otettaisiin jatkossa kielenä automaattisesti huomioon kaikessa varhaiskasvatusta koskevassa erityislainsäädännössä. Viittomakielilaki korjaisi myös välillisesti viittomakielen aliarvostettua asemaa opetuskielenä. Viittomakielilaissa tunnustettaisiin molemmat kotimaiset viittomakielet, jolloin myös suomenruotsalaisten viittomakielisten oikeudet perusopetukseen voisivat toteutua. Viittomakielilailla viranomainen velvoitettaisiin tiedottamaan myös viittomakielellä, mikä olisi tärkeää etenkin vaaratiedottamisessa. Viittomakielilaki tukisi lisäksi välillisesti Yleisradion viittomakielisen ohjelmatoiminnan pitkäjänteistä kehittämistä. Kuurojen Liiton mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä ei ole tällä hetkellä otettu riittävästi huomioon viittomakielisten tarpeita. Palvelut ovat useimmiten saavutettavissa viittomakielen tulkkauksen avulla. Ongelmallisia ovat palvelut, jotka edellyttävät suoraa viittomakielistä kommunikaatiota, kuten päivähoito-, mielenterveys-, päihde- ja vanhuspalvelut. Viittomakielilaki edistäisi viittomakielisiä koskevien toimintamallien valmistelua sosiaalipalvelun keskeisillä alueilla. Kuurojen Liiton mukaan viittomakielilaki tarjoaisi juridisen pohjan käännösten ja kääntäjien aseman määrittelyyn. Virallisen viittomakielisen käännöksen määrittely puuttuu ja kääntäjien asema on epäselvä, koska kääntäjät eivät kuulu Opetushallituksen auktorisoitujen kääntäjien järjestelmään. Viittomakielistä kulttuuritoimintaa ei Kuurojen Liiton mukaan tällä hetkellä kehitetä valtakunnallisesti ja pitkäjänteisesti. Viittomakielilaki vahvistaisi näkemystä viittomakielisistä kulttuuriryhmänä ja velvoittaisi siten kansallisiin strategisiin näkemyksiin ja johtopäätöksiin, jotka liittyvät perusopetuksen ja opettajakoulutuksen opetussuunnitelmiin, rahoitukseen ja avustuksiin. Viittomakielilaki tukisi välillisesti myös viittomakielisen kirjaston perustamista. Kuurojen Liiton näkemyksen mukaan olisi tärkeää, että valtio velvoitettaisiin viittomakielilailla huolehtimaan molempien kotimaisten viittomakielten tutkimuksen järjestämisestä ja rahoituksesta. 43 HE 92/2002 vp, s PeVM 9/2002 vp - HE 92/2002 vp 45 SiVM 4/2011 vp - HE 97/2011 vp 46 Suksi 2006, s

12 Viittomakielilaissa määritettäisiin ne viittomakielet, jotka kuuluvat Viittomakielikeskuksen toimialaan, ja täten korjattaisiin keskuksen epäselvää roolia suomenruotsalaisen viittomakielen tutkimuksessa. Liiton mukaan viittomakielilaissa voitaisiin määrittää, että myös molemmat kotimaiset viittomakielet tulevat kuulumaan yleisen kielitutkinnon piiriin uuden kansalaisuuslain edellyttämällä tavalla. 47 Kuurojen Liiton mukaan viittomakielen kielilailla täytettäisiin lisäksi YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen asettamia velvoitteita ja varauduttaisiin yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamiseen. Yleissopimus on viittomakielisten kielellisten oikeuksien näkökulmasta hyvin merkittävä, koska se on ensimmäinen kansainvälinen sopimus, jossa viittomakieli tunnustetaan itsenäiseksi kieleksi. 48 Viittomakielisten kielelliset oikeudet -työryhmä on tarkastellut viittomakielisten kannalta keskeistä kansainvälistä normistoa ja todennut, että YK:n vammaisten oikeuksia koskeva yleissopimus kokonaisuudessaan on merkittävä viittomakielisten kannalta. Viittomakieli mainitaan nimenomaisesti sopimuksen viidessä eri artiklassa. Ensinnäkin yleissopimuksen 2 ja 21 artiklassa viittomakieli tunnustetaan kieleksi ja rinnastetaan puhuttuihin kieliin ensimmäistä kertaa kansainvälisellä sopimustasolla. Koulutusta koskevassa 24 artiklassa otetaan kantaa lasten oikeuteen omaan kieleen ja kulttuuriin ja painotetaan sekä viittomakielisen opetuksen että ympäristön merkitystä. Oikeus kulttuuri- ja kieli-identiteettiin mainitaan myös erikseen 30 artiklassa. Yleissopimuksessa ei puhuta viittomakielen käytöstä ainoastaan kuurojen keskinäisessä vuorovaikutuksessa, vaan sopimuksen 21 artiklassa se tunnustetaan käytettäväksi kieleksi myös virallisissa yhteyksissä. Yleissopimuksen 9 artiklassa mainitaan lisäksi koulutettujen viittomakielen tulkkien käyttö keinona edistää esteettömyyttä ja saavutettavuutta tehokkaasti ja laadukkaasti. Lisäksi sopimuksen 3 artiklassa painotetaan vammaisten henkilöiden osallistamista kaikissa heitä koskevissa päätöksentekoprosesseissa ja 8 artiklassa sopimuspuolet velvoitetaan ryhtymään tehokkaisiin toimiin, joilla lisätään tietoisuutta vammaisista henkilöistä sekä torjutaan vammaisiin henkilöihin liittyviä ennakkoluuloja. 49 Kuurojen Liiton näkemyksen mukaan viittomakielilaki säätämällä tunnustettaisiin yleissopimuksen 30 artiklan mukainen vammaisten henkilöiden oikeus yhdenvertaisesti muiden kanssa erityisen kulttuuri- ja kieli-identiteettinsä tunnustamiseen ja tukeen Kuurojen Liiton luonnos viittomakielen kielilaiksi Kuurojen Liitto on luonnostellut esityksen viittomakielen kielilaiksi kielilain (423/2003) ja saamen kielilain (1086/2003) pohjalta. Liiton luonnostelemalla viittomakielen kielilailla turvattaisiin viittomakieltä käyttävien oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa omaa kieltään, suomalaista tai suomenruotsalaista viittomakieltä, sekä kehittää ja ylläpitää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Lailla turvattaisiin jokaisen viittomakieltä tarvitsevan mahdollisuus oppia ja käyttää viittomakieltä. Lakia sovellettaisiin kaikkiin julkiselle vallalle kuuluviin tehtäviin ja jokainen viranomainen valvoisi lain noudattamista omalla toimialallaan. Laki koskisi myös liikelaitoksia ja yhtiöitä vastaavalla tavalla kuin kielilaissa on säädetty. Laki velvoittaisi perustamaan 47 Kuurojen Liitto Kuurojen Liiton lausunto Oikeusministeriö 2011, s Kuurojen Liitto

13 viittomakieliasiain neuvottelukunnan, joka valvoisi viittomakielen kielilain ja muun viittomakieltä käyttävien kielellisiä oikeuksia koskevan lainsäädännön toteutumista. Lain 1 luvussa säädettäisiin lain tarkoituksesta ja soveltamisalasta, ja sen 2 luvussa säädettäisiin viittomakieltä käyttävien oikeuksista valtion viranomaisissa ja vastaavista viranomaisten velvoitteista. Lain 3 luvussa säädettäisiin siitä, miten viranomaisen on meneteltävä, kun joku haluaa käyttää lakiehdotuksen mukaisia kielellisiä oikeuksiaan tai viranomainen muuten joutuu käyttämään viittomakieltä. Lain 4 luvussa säädettäisiin julkisen vallan velvollisuudesta huolehtia viittomakielisen kieli- ja kulttuurivähemmistön kielellisistä ja kulttuurisista oikeuksista sekä velvollisuudesta edistää viittomakielen käyttämistä ja turvata viittomakielen asema. Lisäksi siinä säädettäisiin viittomakielen kielilain noudattamisen valvonnasta ja seurannasta. Lain 5 luvussa säädettäisiin liikelaitosten ja yksityisten palveluvelvollisuudesta viittomakielellä. Lisäksi siinä säädettäisiin valtion taloudellisesta vastuusta, viittomakielen asemasta eräillä hallinnonaloilla, viittomakielen taidosta ja sitä koskevista kelpoisuusvaatimuksista Erillislain säätämistä vastaan esitettyjä näkökohtia Viittomakielisten oikeudellista asemaa vuonna 1996 selvittänyt oikeusministeriön työryhmä totesi, että viittomakieltä koskevan lainsäädännön tarve ulottuu useiden eri ministeriöiden hallinnonalalle. Tämän vuoksi työryhmä katsoi, että on tarkoituksenmukaisempaa kehittää erityislainsäädäntöä sen sijaan, että määräykset kerättäisiin yhteen ainoaan lakiin. 51 Voidaan myös katsoa, että eri viranomaiset tuntevat erityisen hyvin oman alansa erityislainsäädännön, ja näin ollen erityislainsäädäntöön sisältyvät säännökset olisivat erityisen vaikutuksellisia. Perustuslain 17 :n 3 momentissa säädetään erityisesti viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeuksien turvaamisesta lailla. Säännös ei kuitenkaan velvoita lainsäätäjää säätämään erillistä viittomakielen kielilakia. Kuurojen Liiton luonnostelema esitys viittomakielen kielilaiksi on sellaisenaan melko laaja. Mallina on käytetty saamen kielilakia, joka on lähtökohtaisesti alueellinen ja pääosin sidoksissa saamelaisten kotiseutualueeseen. Kuurojen Liiton luonnostelema malli olisi myös varsin kallis. Ongelmia tuottaisi muun muassa se, että viittomakieliset kieliyhteisöt ovat pienehköjä ja alueellisesti hajallaan. Viittomakieliset asuvat eri puolilla Suomea, eivätkä he ole yhtä vahvasti sidoksissa tiettyihin kotikuntiin tai -alueisiin kuin esimerkiksi ruotsin- ja saamenkieliset. 52 Yhteisön hajanaisuus onkin taloudellisten resurssien ohella tärkeä huomioon otettava tekijä. 5. Johtopäätöksiä Viittomakielisen yhteisön mukaan erityislainsäädännössä ja sen soveltamisessa on yhä puutteita, joiden vuoksi on esitetty erillisen viittomakielilain säätämistä. On myös tuotu esiin, että viittomakieliä koskeva erillislaki lisäisi tietoisuutta viittomakielestä ja edistäisi osaltaan 51 Viittomakielen oikeudellinen asema 1996, s Kuurojen Liitto 2010, s

14 viittomakielisten kielellisten oikeuksien huomioimista säädösvalmistelussa ja käytännön ratkaisutoiminnassa. Yhteenvetona voidaan todeta, että jonkinlaisen viittomakieliä koskevan erillislain säätämistä voitaisiin ministeriön näkemyksen mukaan tässä muistiossa esille tuodun perusteella puoltaa, koska siten pyrittäisiin parantamaan viittomakielisten oikeuksien toteutumista. Viittomakielilaki voisi tehdä viittomakielisten oikeudet näkyvämmiksi ja lisätä niiden tuntemusta. Myös YK:n vammaisten oikeuksia koskeva yleissopimus nostaa esille kysymyksen jonkinlaisen erillislain tarpeesta. Kattavan, eri elämänaloja koskevan, viittomakieliin liittyvän yleislain säätäminen olisi kuitenkin haasteellista. Viittomakielisten oikeuksista säädetään erillislainsäädännössä, josta viittomakielistä koskevien kohtien erottaminen saattaisi olla myös oikeuksien toteutumisen näkökulmasta ongelmallista. Kunkin alueen erityislainsäädännöllä voidaan olettaa olevan kyseisen alan viranomaisten keskuudessa hyvä tunnettuisuus ja siten toimintaa selkeästi ohjaava vaikutus. Oikeusministeriön mielestä saattaisikin sen vuoksi lähinnä tulla kyseeseen lyhyen yleislain säätäminen viittomakielisten oikeuksista. Lisäksi vaikuttaa perustellulta käydä läpi viittomakielisiä koskeva keskeinen erityislainsäädäntö ja käynnistää mahdollisesti tarpeellisiksi osoittautuneet tarkistukset. Lähteet HE 86/1997 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle koulutusta koskevaksi lainsäädännöksi HE 92/2002 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi kielilaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi Hei, kato mua! Vuorovaikutus ja hyvinvointi kuurojen ja huonokuuloisten lasten elämässä. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2012:3. (Lapsiasiavaltuutettu 2012) Hufvudstadsbladet Kuurojen Liitto ry:n lausunto viittomakieltä koskevista kielioloista (Kuurojen Liiton lausunto ) Kuurojen Liitto ry:n selvitys oikeusministeriölle ja (Kuurojen Liitto 2012) Oikeusministeriön kielellisiä oikeuksia koskeva seminaari- ja kuulemistilaisuus (Kielellisiä oikeuksia koskeva seminaari- ja kuulemistilaisuus ) PeVM 9/2002 vp - HE 92/2002 vp, Perustuslakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä uudeksi kielilaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma (Hallitusohjelma) SiVM 4/2011 vp - HE 97/2011 vp, Sivistyslakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi Kotimaisten kielten keskuksesta 14

15 Suksi, Markku: Reglering av teckenspråkigas språkliga rättigheter. JFT 1/2006, s (Suksi 2006) Suomen viittomakielten kielipoliittinen ohjelma 2010 (Kuurojen Liitto 2010) Teckenspråk för barn och unga i norden Fortsätter den kulturella och språkliga mångfalden i Norden? Seminarium om dövas rättigheter (Seminarium om dövas rättigheter ) Vierailu Kuurojen Liitossa Viittomakielisten kielelliset oikeudet. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 24/2011. (Oikeusministeriö 2011) Viittomakielen oikeudellinen asema. Työryhmän mietintö, oikeusministeriön lainvalmisteluosasto (Viittomakielen oikeudellinen asema 1996) Viittomakielen lautakunnan lausunto viittomakieltä koskevista kielioloista (Viittomakielen lautakunnan lausunto ) 15