VESISTÖSELVITYS OULUN VESI VIINIVAARAN POHJAVESIHANKE VAIKUTUKSET VESISTÖJEN VESIMÄÄRIIN JA VEDENLAATUUN

VESISTÖSELVITYS 112762 28.11. OULUN VESI VIINIVAARAN POHJAVESIHANKE VAIKUTUKSET VESISTÖJEN VESIMÄÄRIIN JA VEDENLAATUUN

1 Oulun Vesi Viinivaaran pohjavesihanke, vesistöjen vesitasetarkastelu Sisältö 1 TYÖN LÄHTÖKOHDAT... 1 2 TARKASTELUALUEEN KUVAUS JA SEN HYDROLOGISET PIIRTEET... 1 2.1 Tarkastelualue... 1 2.2 Hydrologiset piirteet... 3 2.2.1 Nuorittajoki... 3 2.2.2 Kiiminkijoki... 5 2.2.3 Pienvedet ja pohjavesien purkautuminen... 5 2.3 Sadanta... 7 3 PINTAVESIEN NYKYTILA JA VEDEN LAADUN KEHITYS HANKEALUEELLA 8 3.1 Vesistöt ja niiden tilaluokitukset... 8 3.2 Veden laatu ja kehitys... 1 3.2.1 Piltuanjoen ja Olvasojan valuma-alueet... 11 3.2.2 Leppiojan ja Sorsuanojan valuma-alueet... 13 3.3 Nuorittajoen valuma-alue... 16 3.4 Kivijoen valuma-alue... 19 3.5 Kiiminkijoen valuma-alue... 21 3.6 Kasviplanktontutkimukset vuonna... 23 3.7 Viitteet pohjavesivaikutuksesta... 24 4 BIOLOGINEN TARKKAILU KESÄLLÄ... 25 4.1 Kasviplanktontutkimus... 25 4.1.1 Lampien pintavesityypin määrittely... 26 4.1.2 Tulokset Iso Kirkaslampi... 26 4.1.3 Tulokset Iso Ahvenlampi... 27 4.2 Pohjaeläintutkimus... 28 4.2.1 Virtavesien ekologisen tilan arviointi pohjaeläinmittarien avulla... 28 4.2.2 Virtavesien ekologisessa tila-arvioinnissa käytetyt pohjaeläinmittarit... 28 4.2.3 ELS -arvojen laskenta... 29 4.2.4 Tulokset... 29 5 POHJAVEDEN LAATU... 3 6 SUUNNITELTU POHJAVEDENOTTO... 31 7 POHJAVESIMALLINNUS... 31 8 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI... 32 8.1 Aikaisemmin laaditut tarkastelut... 32 8.2 Vaikutusten arvioinnin periaatteet... 33 8.3 Vaikutus virtaamiin ja vedenkorkeuksiin... 33

8.4 Vaikutus veden laatuun... 34 8.5 Vaikutus vesistöjen luokitukseen ja vesienhoidon tavoitteisiin... 38 9 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 41 1 VIITTEET... 42 2 Liitteet Liite 1 Vesistöalueet, vesitasealueet, vesistöjen vedenlaadun havaintopaikat 1:3 Liite 2 Vesistöalueet ja metsäojitustiedot 1:3 Liite 3 Vesistöjen vedenlaatutiedot Liite 4 Kesän kasviplanktontutkimuksen tulokset Liite 5 Syksyn pohjaeläintutkimusten tulokset Pohjakartat Maanmittauslaitoksen aineistoja Pöyry Finland Oy Lasse Rantala, MMM Mikko Tolkkinen, FT Eeva-Leena Anttila, FM Pekka Keränen, FM Heimo Vepsä, FM Yhteystiedot PL 2, Tutkijantie 2 A 959 OULU puh. 1 3328 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com www.poyry.fi

1 1 TYÖN LÄHTÖKOHDAT Oulun kantakaupungin vedenhankinta perustuu Oulujoesta otettavaan raakaveteen. Oulujoen vedenkäyttö voi estyä esim. onnettomuuden, saastumisen tai vaurioitumisen vuoksi. Kanta-Oulun alueen vedenhankintaa ei ole nykyisellään varmistettu. Kanta- Oulun alue kuuluu alhaiseen varmuusluokkaan (luokka III) ainoana suurena vesilaitoksena Suomessa. Vesihuoltopalvelut ovat yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja ja Oulun kaupunki on velvollinen varmistamaan vedenhankinnan kahdesta eri vesilähteestä. Vesihuolto tulee turvata kaikissa tilanteissa. Kanta-Oulun tulee nostaa varmuusluokitustaan III-luokasta vähintään II-luokkaan. Luokituksen nostaminen edellyttää, että jokaiselle asukkaalle on pystyttävä toimittamaan vähintään 5 litraa vettä päivässä päävesijärjestelmän ollessa pois käytöstä. Tällä hetkellä kanta-oulun alueelle pystytään toimittamaan vain 13 litraa vettä asukasta kohden tankkiautolla jaettuna, jos päävesijärjestelmä Oulujoki on pois käytöstä. Oulun kaupunginvaltuuston kokouksessa 11.5. kanta-oulun vedenhankinnan varmistamisratkaisuksi päätettiin Viinivaara-vaihtoehto. Viinivaara-Kälväsvaara-alueelta hyödynnettävä vesimäärä on keskimäärin 11 m 3 /d, josta Viinivaaran alueelta on suunniteltu otettavan 8 m 3 /d ja Kälväsvaarasta 3 m 3 /d. Vedenotto tulee tapahtumaan 11 vedenottamosta, joista 9 kpl sijaitsee Viinivaaran pohjavesialueella ja 2 kpl Kälväsvaaran alueella. Vedenottoratkaisu on suunniteltu siten, että vaikutukset keskeisiin vesistöihin ja luontoarvoihin minimoidaan. Vaikutusarviointi perustuu pohjavesimallinnukseen, joka on tehty uudella vuonna tehdyllä pohjavesimallilla. Aikaisemmin lupakäsittelyssä ollut hanke Oulun Vesi on aikaisemmin hakenut lupaa kokonaisuudessaan pohjavedenkäyttöön siirtymiseen. Tällöin hyödynnettävä pohjavesimäärä on ollut kokonaisuutena 32 5 m 3 /d, josta Viinivaara-Kälväsvaara-alueelta hyödynnetään 27 m 3 /d. Tuo päätös on palautettu Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellä 12.12. Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon uudelleen käsiteltäväksi. Oulun Vesi on myöhemmin peruttanut tämän hakemuksen. 2 TARKASTELUALUEEN KUVAUS JA SEN HYDROLOGISET PIIRTEET 2.1 Tarkastelualue Kiiminkijoki saa alkunsa Puolangan vaara-alueilta ja se laskee noin 17 km alempana Perämereen Haukiputaalla. Kiiminkijoen suurin sivujoki on Nuorittajoki, joka yhtyy pääuomaan 72 km:n päässä jokisuulta. Kiiminkijoen valuma-alueen pinta-ala on 3 814 km 2 ja järvisyys 3,97 % ja Nuorittajoen 1 136 km 2 ja järvisyys 2,15 % (Ekholm ). Vähäisestä järvisyydestä johtuen virtaaman vaihtelut ovat suuret, Nuorittajoessa suuremmat kuin Kiiminkijoen pääuomassa. Viinivaara-Kälväsvaaran alue on noin 52 km 2 :n laajuinen useista harjuselänteistä (mm. Vaanaharju, Sarvivaara, Pitääminmaa, Kokkomaa, Kälväsvaara, Katosharju, Viinivaara Hanganvaara) muodostuva alue, joka sijoittuu Pudasjärven kaupungin ja Utajärven kuntien alueelle. Selvitysalueen lajittuneen aineksen muodostumat on jaettu Viinivaaran pohjavesitutkimuksessa erillisiin pohjaveden muodostumisalueisiin. Uudessa hankkees-

sa vedenottosuunnitelmasta ovat poistuneet Vaanaharjun, Sarvivaaran, Pitääminmaa ja Kokkomaan alueet. Tarkastelualueen sijainti selviää kuvan (Kuva 2-1) yleiskartasta. Piltuanjoki (6.75) sijaitsee tarkastelun piiriin kuuluvien pohjavesien muodostumisalueiden koillispuolella. Joki saa alkunsa Kälväsvaaran pohjavesialueen itäpuolelta Kärkkäänjärvestä ja siihen laskevista ojista ja puroista ja laskee reilut 2 km Kärkkäänjärven alapuolella Nuorittajokeen. Piltuanjoen vesistöalueen pinta-ala on 149,49 km 2 ja järvisyys 1,31 %. Kälväsvaaran Viinivaaran pohjavesialueella sijaitsevista pienvesistöistä järvistä myös Pikku Olvasjärvi sekä Iso ja Pikku Kirkaslampi sijaitsevat Piltuanjoen valuma-alueella. Olvasojan (6.66) ylä- ja keskiosa sijaitsee pohjavedenmuodostumisalueiden välissä. Oja saa alkunsa Iso-Olvasjärveen laskevasta Kiiskiojasta, jonka vedestä suurin osa on peräisin Kälväsvaaran alueelta purkautuvasta lähteestä ja laskee järven länsilaidalta Nuorittajokeen. Iso Olvasjärvi on tarkastelualueen suurin järvi, 4,5 km 2. Olvasojan vesistöalueen pinta-ala on 52,52 km 2 ja järvisyys 9,48 %. Suunnitellut vedenottamot sijoittuvat Olvasjärven lounaispuolelle Viinivaaraan ja kaakkoispuolelle Kälväsvaaraan. Olvasojan valuma-alueella sijaitsevat mm. Ahvenlammen ja Pikku Ahvenlammen pienvesistöt. Leppiojan valuma-alue (6.67) rajoittuu Viinivaaran ja Vaanaharjun pohjavesialueisiin. Vesistö saa alkunsa Kuikkalammesta, joka laskee Kuikkaojan kautta Iso Leppilampeen ja edelleen Väliojan kautta Pieneen Leppilampeen ja Leppiojaa pitkin Nuorittajokeen. Valuma-alueen pinta-ala on 23,24 km 2 ja järvisyys 5,42 %. Vesistöstä suotautuu vesiä pohjavedeksi. Sorsuanperän alueen (6.62) vedet laskevat pieniä ojia pitkin Nuorittajokeen. Viinivaaran alueen pienvesistöistä Sarvilampi laskee Sarviojaa pitkin Nuorittajokeen. Sorsuanojan valuma-alue (6.68) saa alkunsa Särkilammesta ja laskee ojitettujen alueiden halki Särkiojan, Kivi-Sorsuan ja Yliojan kautta Saari-Sorsuaan ja edelleen Sorsuajaa pitkin Nuorittajokeen. Valuma-alue rajoittuu koillisosastaan Viinivaaran pohjavesialueeseen. Viinivaaran harjun tuntumassa sijaitsee Tuomilampi. Sorsuanojan länsipuolella sijaitsee Vainionsuon turvetuotantoalue, jonka kuivatusvesistä osa johdetaan Sorsuanojaan. Valuma-alueen pinta-ala on 83,47 km 2 ja järvisyys 2,23 %. Nuorittajoen alaosan (6.6) alue alkaa Piltuanjoen laskukohdan alapuolelta ja päättyy Kiiminkijokeen. Valuma-alueen pinta-ala on 678,25 km 2 ja järvisyys 2,4 % ja koko Nuorittajoen valuma-alueen 1 136 km 2 ja järvisyys 2,15 %. Kiiminkijokeen laskeva Kivijoen valuma-alue (6.43) sijaitsee Viinivaaran ja Kälvasvaaran pohjavesialueiden etelä-lounaispuolella. Kivijoen vesistöalueen pinta-ala on 166,99 km 2 ja järvisyys 5,95 %. Valuma-alueen ylä- ja keskiosalla sijaitsee useita järviä ja lampia. Näistä Iso-Timonen ja Paskolampi laskevat Timo-ojaa ja Pasko-ojaa pitkin Marttisjärveen. Marttisjärvestä alkava Marttisjoki päätyy Iso-Ruohoseen, joka on Väliojan kautta yhteydessä Vähä-Ruohoseen. Vähä-Ruohosesta alkunsa saa Kokkojoki, joka laskee Kivijärveen. Pikku-Timonen laskee Pikku Timo-ojaa pitkin Kivijärveen. Kivijärvestä vedet virtaavat Kivijokea pitkin Kiiminkijoen pääuomaan noin 35 4 km Nuorittajokisuun yläpuolella. 2

3 Kuva 2-1 Viinivaara-Kälväsvaaran pohjavesialueen ja pohjavesimallinnusalueen sijanti. 2.2 Hydrologiset piirteet 2.2.1 Nuorittajoki Nuorittajoen valuma-alueen pinta-ala on 1 136 km 2 ja järvisyys 2,2 % (Ekholm ). Nuorittajoen virtaamia ja veden korkeuksia mitataan joen alaosalla Perttusen mittausasemalla (asema 62), jossa valuma-alue on 1 45 km 2. Vuosijaksolla 199 keskivirtaama on ollut mittausten mukaan 12,9 m 3 /s, mikä vastaa noin 12 l/s km 2 keskivaluntaa. Virtaamien ääriarvot ovat mittausten mukaan olleet ko. jaksolla,1 266 m 3 /s (q =,1 255 l/s km 2 ). Vuorokausivirtaamien vaihtelua on esitetty kuvassa (Kuva 2-2) ja virtaamien kuukausivaihtelua taulukossa (Taulukko 2-1).

4 m 3 /s 3 25 2 15 1 5 Kuva 2-2 Nuorittajoen Perttusessa mitatut vuorokausivirtaamat vv. 199 (korjaamaton alivirtaamatieto). Taulukko 2-1 Kuukausivirtaamien (m 3 /s) keski- ja ääriarvoja Nuorittajoen Perttusessa v. 199 (korjaamaton alivirtaamatieto). Nuorittajoki Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Keskiarvo 3,9 2,5 2,5 29,9 45, 1,5 6,5 7,6 9, 13, 14,3 9,9 Min,4,3,3,4 3,1 1,8,2,1,1,5,5,4 Max 53,6 29,3 27, 266, 252,7 46,4 52,8 62,9 56, 63,6 8,4 79,5 Todellisuudessa Nuorittajoen alivirtaamat ovat mitattuja suurempia, sillä käytetyn purkautumiskäyrän alapää ei kuvaa virtaamia oikein alivirtaamat ovat asteikon antamia virtaamia suurempia (Suomen ympäristökeskuksen hydrologi TkT Jarkko Koskela, s-posti 16.3., Heidi Sjöblom 11.3. Nuorittajoelta ei ole saatu vielä riittävästi virtaamamittauksia alivirtaama-ajoilta, jotta purkautumiskäyrä olisi voitu korjata ). Korjaukset mittausaikasarjoihin tehdään, kun mittauksia saadaan tarpeeksi käyrän korjaamiseksi. Eroa kuvaavat seuraavat tarkistusmittaukset (A. Miettunen 16.3.): Pvm. W Mitattu Asteikon Ero virtaama virtaama 3.9. 66 cm 1,88 m³/s 1,69 m 3 /s,19 m 3 /s (11,2 %) 6.9. 65 cm 1,82 m³/s 1,47 m 3 /s,35 m 3 /s (23,8 %) 13.9. 63 cm 1,54 m³/s 1,3 m 3 /s,51 m 3 /s (49,5 %) Alustavien mittausten mukaan suhteellinen virhe kasvaa virtaamien pienentyessä. Suomen ympäristökeskuksen (Syke) vesistömallijärjestelmästä poimittuna Nuorittajoen keskivirtaamaksi vastaavalla jaksolla saadaan 13,2 m 3 /s ja keskialivirtaamaksi 1,3 m 3 /s. Vesistömallijärjestelmä kerää hydrologista tietoa ja kuvaa veden kiertokulun sadannasta maaperän ja vesistöjen kautta haihdunnaksi ja valunnaksi mereen. Vesistömalli sisältää hydrologisen kierron kannalta tärkeimmät vesistöalueen elementit: aluesadanta, lumipeite, haihdunta maanpinnalta ja vesistöstä, maankosteus, pohjavesi, valunta, järvet ja joet.

2.2.2 Kiiminkijoki Kiiminkijoen koko valuma-alueen pinta-ala on 3 814 km 2 ja järvisyys 3, %. Kiiminkijoen virtaamia ja veden korkeuksia mitataan joen alaosalla Haukiputaan mittausasemalla (asema 641), jossa valuma-alue on 3 814 km 2. Joen yläosalla virtaamia mitataan Yli-Kiimingissä Porkkalan sillan mittausasemalla (61), jossa valuma-alue on 1 855 km 2. Vuosijaksolla 199 keskivirtaama on ollut mittausten mukaan Yli- Kiimingissä Porkkalan sillalla 21,6 m 3 /s ja Haukiputaalla 45, m 3 /s. Virtaamien ääriarvot ovat mittausten mukaan olleet ko. jaksolla Porkkalan sillalla 1,2 238, m 3 /s ja Haukiputaalla 2,3 69, m 3 /s. Vuorokausivirtaamien vaihtelua on esitetty kuvassa (Kuva 2-3) ja virtaamien kuukausivaihtelua taulukossa (Taulukko 2-2). 5 m 3 /s 7 6 5 Haukipudas Porkkalan silta 4 3 2 1 Kuva 2-3 Kiiminkijoen vuorokausivirtaama Porkkalan sillalla Yli-Kiiminigin Joki-Kokossa ja Haukiputaalla jokisuulla vuosina 199. Taulukko 2-2 Kiiminkijoen kuukausivirtaamien keski- ja ääriarvot vuosina 199. Porkkalan silta Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Keskiarvo 9,2 5,7 4,9 28,2 73,3 24,7 14,7 13,8 14,2 21,4 26,5 21,2 Min 1,6 1,3 1,2 1,6 2,1 6,5 2,4 1,7 1,7 2,9 3,2 2,1 Max 73,5 14,4 17,4 238, 29, 84, 49, 61, 57,6 65, 82,8 87, Haukipudas Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Keskiarvo 18,9 11,5 11,4 72, 145,4 46, 29,6 29,3 31,3 44,9 54,1 42,8 Min 2,8 2,5 2,3 3,1 11, 12,2 7,2 4,1 4,7 7,2 6,5 4, Max 148,3 48,4 83,7 69, 574, 164, 1, 133, 137, 164, 184, 196, 2.2.3 Pienvedet ja pohjavesien purkautuminen Virtaamissa esiintyy normaalisti selvää vuodenaikaisvaihtelua. Yleensä kevättalvella on 1 2 kuukauden alivirtaamakausi ja loppukesällä esiintyy usein toinen alivirtaamakausi. Ylivirtaamat ajoittuvat yleensä kevääseen ja syksyyn, joskin pienissä vesistöissä esiintyy usein muulloinkin rankkasateen aiheuttamia suuria virtaamia. Mitä pienempiä valuma-alueita tarkastellaan sitä äärevämpiä virtaaman vaihtelut yleensä ovat. Lisäksi järvisyys (varastotilavuus) vaikuttaa merkittävästi virtaamien jakautumiseen. Vesistöön päätyvä kokonaisvalunta koostuu karkeasti luokiteltuna pintavesivalunnasta, välikerrosvalunnasta ja pohjavesivalunnasta. Valunta on ilmiönä kuitenkin hyvin mo-

nimutkainen, ja mm. eri vesijakeiden osuuksien määrä ja vaihtelu riippuvat paljon mm. pohjamaan rakenteesta (mm. maalaji) ja tilasta (mm. vettymisaste, lämpötila). Pohjaveden määrät ja osuudet vaihtelevat siten alueellisesti ja ajallisesti mm. vuodenaikojen ja sadannan mukaan. Isotooppitutkimuksin on todettu, että yleensä kokonaisvalunnan kasvaessa pohjavesivaluntakin kasvaa ja valunnan pienentyessä pohjavesivaluntakin pienenee. Yleisesti voidaan arvioida, että viipymä vajovesikerroksessa aiheuttaa viiveen sade- ja sulamisvesien päätymisestä pohjavesikerrokseen. Pohjavedet purkautuvat usein vesistöihin soiden ja kosteikkojen kautta, jolloin myös syntyy viivettä pohjavesien saavuttaessa uoman. Karkeasti voidaan ajatella, että pohjavesipurkaumat ja pohjavesivalunta vesistöihin noudattelee pohjavesipintojen luonnollista vaihtelua (n. 1m Kälväsvaaran ja Viinivaaran alueilla). Pohjavesipinnat ovat alhaisimmillaan helmi-maaliskuussa ja korkeimmillaan sulannan jälkeen kesäkuussa, josta pinnat laskevat lokakuulle ja kääntyvät sen jälkeen syyssadannan vaikutuksesta uudelleen nousuun. Pohjavesivaikutuksen liiallista korostumista alivirtaamatilanteissa on pyritty vähentämään tarkastelemalla alivirtaamakautta pidempää ajanjaksoa (3 vrk) kuin vuoden alimpien virtaamien keskiarvona (MNQ) vastaavasti kuin aiemmissa selvityksissä (v., ja ) taulukko 4) (Taulukko 2-3). Taulukko 2-3 Tyypillinen ali- ja keskivirtaamatilanne tarkastelualueella (Pöyry ). Sivu-uoma Valuma-alue km2 Tyypillinen alivirtaamakauden virtaama (l/s) Tyypillinen alivirtaamakauden valunta (l/s) Tyypillinen keskivirtaamakauden virtaama (l/s) Tyypillisessä alivirtaamatilanteessa valunnaksi on arvioitu Olvasojaa lukuun ottamatta (suurempi järvisyys) noin 1 2 l/s km 2. Tyypillinen keskivalunta on 1 13 l/s km 2. Suomen ympäristökeskuksen pienillä valuma-alueilla mitataan veden kiertokulun muuttujia valuma-alue mittakaavassa. Vuonna oli toiminnassa yhteensä 35 valumaaluetta, joilta purkautuva virtaama määritetään tarkasti mittapatojen avulla. Nuoritan alueella näitä pienvaluma-alueita ei ole. Eräs lähimmistä seurantakohteista on Ranualla sijaitseva Kotiojan pienvaluma-alue (tunnus 12), jonka valuma-alue on 18,11 km 2. Tyypillisesti nämä alueet ovat järvettömiä. Vertailun vuoksi taulukossa on esitetty tämän alueen tyypillisiä valunta-arvoja kuukausitasolla. Keskiarvot tasaavat vaihtelua vuosittaisten erojen ollessa suuria, myös vuorokausivaluntojen vaihtelu on suurta. Vuosikeskiarvo vastaa Nuoritan keskivaluntaa. 6 Tyypillinen keskivirtaamakaude n valunta (l/s) Piltuanjoki 149,49 25 1,7 1 7 11,4 Olvasoja 52,52 15 2,9 5 9,5 Leppioja 23,34 4 1,7 3 12,9 Sorsuanoja 83,47 13 1,6 9 1,8 Kivijoki 166,99 3 1,8 1 7 1,2 Nuorittajoki, Sorsuan ap 1 45 1 3 1,2 117 11,2 Nuorittajoki suu 1 136 1 5 1,3 137 12,1

7 Taulukko 2-4 Ranualla sijaitsevan pienvaluma-alueen Kotioja (12) kuukausivaluntoja mittausjaksolla 1991 (Suomen ympäristökeskus). 2.3 Sadanta q (l/s km 2 ) Tammi 2,42 Helmi 1,53 Maalis 1,37 Huhti 15,56 Touko 61,34 Kesä 12,11 Heinä 7,26 Elo 9,18 Syys 8,24 Loka 1,48 Marras 11,26 Joulu 6,44 Keskiarvo 12,27 Viinivaaran alueen sademääriä on tarkasteltu Pudasjärven Jaurakkajärven sademittausaseman vuosien 198 tietojen avulla (Kuva 2-4). Asema sijaitsee noin 2 kilometriä Kälväsvaaran alueelta koilliseen. Vuosina 198 vuosittainen sademäärä on ollut 419 919 mm, ja vertailujaksona käytetyllä jaksolla 1981 sademäärä oli keskimäärin 638 mm. Pienimmillään sademäärä oli vuosina 198 (419 mm), 199 (493 mm) ja (533 mm). Eniten satoi vuosina (919 mm), (88 mm), (769 mm) ja (768 mm). Noin kolmenkymmenen vuoden aikana sadanta vaikuttaisi hieman lisääntyneen, mutta vuosittainen vaihtelu oli suurta. mm 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 198 1982 1984 1986 1988 199 Kuva 2-4 Sadanta (mm) Pudasjärven Jaurakkajärven sadeasemalla vuosina 198 (Ilmatieteen laitoksen Ilmastopalvelu 24.5.). Viivalla on merkitty vertailujakson 1981 keskimääräinen vuosisadanta (638 mm).

8 3 PINTAVESIEN NYKYTILA JA VEDEN LAADUN KEHITYS HANKEALUEELLA 3.1 Vesistöt ja niiden tilaluokitukset Nuorittajoki (6.6 ja 6.7) on Kiiminkijoen (6) pisin sivuhaara, joka yhtyy Kiiminkijokeen Oulun Ylikiimingin Jokikokossa. Nuorittajoki saa alkunsa Pudasjärven kaupungin Ruottisenjärvestä. Nuorittajoen valuma-alue on metsätalousvaltaista aluetta. Tarkastelualueen vesistöt on esitetty kuvassa (Kuva 3-1). Nuorittajoki on pintavesityypiltään suuri turvemaiden joki (St). Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelman 22 osassa 2 käsitellään Kiiminkijoen vesistön tilaa ja tilatavoitteita (Torvinen & Laine a). Nuorittajoki on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Vesienhoitosuunnitelman mukaan hyvän ekologisen tilan saavuttamisen suurimpana esteenä useimmissa vesimuodostumissa on suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus. Merkittävimmät kuormittajat Nuorittajoella ovat turvetuotannosta aiheutuva pistekuormitus, metsätalous ja muu hajakuormitus (käytöstä poistuneet pellot). Nuorittajoen tavoitetila vuoteen mennessä on hyvä. Nuorittajoessa ihmisen aiheuttamaa fosforikuormitusta (maa- ja metsätalous) tulisi toimenpideohjelman mukaan saada vähennettyä 3 5 % nykyisestä (Taulukko 3-1). Typpikuormalle ei ole vähennystarvetta. Iso Olvasjärvi (6.66) on pintavesityypiltään matala humusjärvi (Mh) ja se on luokiteltu ekologiselta tilaltaan välttäväksi. Pikku Olvasjärvi on matala runsashumuksinen järvi (MRh) ja sen ekologinen tila on hyvä. Merkittävimmät kuormittajat Isolla Olvasjärvellä ovat laskeuma, metsätalous, muu hajakuormitus (käytöstä poistuneet pellot) ja mahdollisesti sisäinen kuormitus. Järven maaperässä on mahdollisesti myös fosforipitoista vivianiittia. Isolla Olvasjärvellä tavoitetila vuoteen 221 mennessä on hyvä. Ison Olvajärven fosfori- ja typpikuormitusta tulisi toimenpideohjelman mukaan saada vähennettyä >5 % nykyisestä.

9 Kuva 3-1 Viinivaaran lähialueen pintavesien ekologinen tila (ympäristökarttapalvelu Karpalo 17.5.). Sininen = erinomainen ekologinen tila, vihreä = hyvä tila, keltainen = tyydyttävä tila, oranssi = välttävä tila. Taulukko 3-1 Hyvää huonommassa ekologisessa tilassa olevien pintavesien ravinnepitoisuuden vähentämistarve sekä tilatavoitteen arvioitu saavuttamisaika (Torvinen & Laine a). Arvio ympäristötavoitteen saavuttamisesta on tehty ensimmäisellä suunnittelukierroksella niille vesimuodostumille, jotka tuolloin sisältyivät suunnitteluun. Kiiminkijoen pääuomaan laskeva Kivijoki on Nuorittajokea selvästi pienempi joki. Se virtaa suoalueen keskellä hitaasti useiden matalien ja rehevien järvien läpi (Iso- Timonen, Marttisjärvi, Vähä- ja Iso Ruohonen, Kivijärvi). Marttisjärvi ja Iso-Timonen

ovat pintavesityypiltään matalia runsashumuksisia järviä (MRh). Kivijärvi, Iso- Ruohonen ja Vähä-Ruohonen ovat pintavesityypiltään hyvin lyhytviipymäisiä järviä (Lv). Kivijoki-Kokkojoki-Marttisjoki-Timo-oja -kokonaisuus on pintavesityypiltään keskisuuri turvemaiden joki (Kt). Marttisjärven, Iso-Timosen, Vähä-Ruohosen ja Iso-Ruohosen ekologinen tila on tyydyttävä ja Kivijärven tila on välttävä. Järviä kuormittavat metsätalous, laskeuma ja lisäksi alueen maaperässä on mahdollisesti fosforipitoista vivianiittia. Marttisjärvi kärsii mahdollisesti myös sisäisestä kuormituksesta. Lukuun ottamatta ihmisen aiheuttamaa kuormitusta Kivijärven fosfori- ja typpikuormitusta tulisi toimenpideohjelman mukaan saada vähennettyä >5 % nykyisestä. Kivijärvessä fosforin vähennystavoite on 1 3 % ja typen vähennystavoite > 5 % nykyisestä tasosta. Vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan Kivijärven tulisi olla hyvässä tilassa vuonna 227 ja muiden järvien hyvässä tilassa vuonna 221. Kivijoki-Kokkojoki-Marttisjoki-Timo-oja on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Merkittävimmät kuormittajat ovat metsätalous ja laskeuma. Tavoitetila vuoteen 221 mennessä on hyvä. Ravinteiden kuormitusvähenemistarvetta ei pystytä arvioimaan, koska vesimuodostumasta ei ole pitoisuusmittaustuloksia. Viinivaaran alueella olevista lammista on tyypitelty Tuomilampi (Matala humusjärvi Mh), Iso Leppilampi (matala runsashumuksinen järvi MRh) ja Pieni Leppilampi (matala runsashumuksinen järvi MRh). Kaikkien pienten lampien ekologinen tila on hyvä. Kiiminkijoen (suuri turvemaiden joki St) yläosan ekologinen tila on erinomainen ja alaosan tila on hyvä. Kiiminkijoen alueen vesistöjen kemiallinen tila on hyvä Kivarinjärveä lukuun ottamatta. Vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan Kiiminkijoen yläosan tila on vaarassa heikentyä nykyisellä vesienhoitokaudella maa- ja metsätalouden, hajaasutuksen ja laskeuman aiheuttaman kuormituksen takia, jos vesistöön ei kohdisteta uusia vesienhoidon toimenpiteitä tai nykyisiä toimenpiteitä ei tehosteta. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen pohjoisella osa-alueella, johon Kiiminkijoen vesistöalue kuuluu, on käynnissä lukuisia edellisellä vesienhoitokaudella aloitettuja toimenpiteitä (esim. peltoviljelyn lannoituksen optimointi, metsätalouden vesiensuojelun tehostaminen vesien suotautumiseen perustuvilla menetelmillä, turvetuotannon tehostetun vesienkäsittelyn ottaminen ympärivuotiseen käyttöön), joiden tavoitteena on parantaa hyvää huonommassa tilassa olevien vesimuodostumien tilaa (Torvinen & Laine b). Vesienhoidon kaudella 221 toimenpiteitä jatketaan, ja lisäksi pohjoiselle vesienhoidon osa-alueelle esitetään sektorikohtaisia toimenpiteitä. Osassa vesimuodostumia hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää myös täydentäviä toimenpiteitä. Nuorittajoelle ja Kiiminkijoen pieniin latvavesistöihin tulee suunnata turvetuotannon ja metsätalouden tehostettua vesiensuojelua ja metsätalouden eroosiohaittojen torjuntaa. Kiiminkijoen alueella selvitetään neljän ja toteutetaan kahden pienen virtaveden elinympäristökunnostusta. Isolle Olvasjärvelle laaditaan kunnostussuunnitelma (Torvinen & Laine a). 3.2 Veden laatu ja kehitys Vesistöjen veden laatu hankealueella on tarkastelu ympäristöhallinnon Herttatietopalvelusta (Suomen ympäristökeskus ja ELY-keskukset a) löytyvän tiedon perusteella pienvesistöjen, Nuorittajoen ja Kiiminkijoen alueilla. Vesistöjen vedenlaatutietoja täydennettiin vuonna heinä- ja elokuussa tehdyillä tutkimuksilla 21 pisteestä, jotka sijoittuivat pienehköihin Nuorittajokeen ja Kiiminkijokeen laskeviin jokiin ja järviin. Vedenlaatutietojen lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty ympäristöhallinnon leväkukintarekisterin (Suomen ympäristökeskus ja ELY-keskukset b) ja kasviplankton- 1

rekisterin (Suomen ympäristökeskus ja ELY-keskukset c) tietoja. Osasta paikoista vedenlaatunäytteitä on otettu vain yksittäisiä kertoja, mutta esimerkiksi Nuorittajoesta aineistoa on käytettävissä enemmän. Havaintopaikkojen sijainti on esitetty liitteessä 1. Vedenlaatutiedot on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 3. Nuorittajoen valuma-alueen vedenlaatu esitetään seuraavassa jaettuna Piltuanjoen (6.75) ja Olvasojan (6.66) sekä Sorsuanojan (6.68) ja Leppiojan (6.67) valuma-alueisiin. Jälkimmäiseen osioon on lisäksi yhdistetty joitakin Sorsuanperän (6.62) alueella sijaitsevia vesistöjä. 3.2.1 Piltuanjoen ja Olvasojan valuma-alueet Piltuanjoen valuma-alue Piltuanjoki alkaa Kärkkäänjärvestä ja laskee Nuorittajokeen. Pieni Olvasjärvi laskee Piltuanjokeen. Piltuanjoesta on saatavilla hyvin vähän vedenlaatutietoja (liite 3). Valumaalueen järvistä ja lammista on otettu jonkin verran vedenlaatunäytteitä. Ojista tietoja on vain vähän lukuun ottamatta Hongannoroa. Taulukossa (Taulukko 3-2) on esitetty Piltuanjoen valuma-alueen keskimääräinen vedenlaatu vuosina ja. Kärkkäänjärven vesi oli keskimäärin lievästi hapanta, ruskehtavaa ja humuspitoista. Kokonaistyppipitoisuudet viittasivat pääosin keskiravinteisuuteen. Kokonaisfosfori- ja klorofylli-a-pitoisuudet olivat lähinnä reheville vesille tyypillistä tasoa. Talviaikaan järven happipitoisuudet olivat usein melko huonoa tasoa, mutta kesällä happitilanne oli hyvä. Kärkkäänjärvestä itään virtaa Hongannoro, jonka vesi oli vuosina lievästi hapanta, ruskeaa ja humuspitoista. Ravinnepitoisuudet viittasivat keskiravinteisuuteen. Taulukko 3-2 Piltuanjoen valuma-alueen (6.75) vesistöjen päällysveden laatu vuosina ja. n syv. Happi ph* Sameus COD Mn S-joht. Alkalinit. Väri K-aine Kok.P PO 4 -P Kok.N NH 4 -N NO 23 -N Fe a-chl m kyll.% FNU mg/l ms/m mmol/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Kärkkäänjärvi ka -, 1 1, 67 6,4 3,5 9,8 2,7,18 82 6,1 27 8 493 56 23 1 645 9,7 min,3 29 6,2,6,8 1,6,7 1,4 8 1 18 4 1 32 3,8 max 1,3 15 6,9 15, 17, 4,7,37 16 18, 67 28 87 14 54 5 8 19,6 elo-syyskuu 5,9 89 6,5 2,8 13,8 1,7,9 94 7,7 3 3 598 26 8 1 256 9,7 maaliskuu 3 1, 46 6,2 1,5 1,2 3,,24 35 1,4 2 14 2 13 46 925 Iso Kirkaslampi ka -, 16 4,4 83 6,6,3,9 1,5,5 3,5 4 1 135 11 13 25 1,1 min,3 59 6,2,1,1 1,2,4 3,1 1 1 85 1 1 5,5 max 12, 122 7,1,6 1,4 1,9,6 1 1,4 7 2 25 5 97 91 1,8 kesä-syyskuu 11 3,7 93 6,7,4,9 1,4,5 3,7 4 1 129 4 2 31 1,1 tammi-maaliskuu 3 1, 83 6,4,2 1, 1,7,6 3,1 2 1 12 21 13 7 Pieni Olvasjärvi ka - 7,9 24 6,1 9,1 19,3 5,1,44 237 5,3 67 26 917 278 5 9 3 3 min,2 5,8 4,2 12, 2,1,12 1 1,6 27 4 45 4 1 2 7 max 1, 84 6,7 25, 33, 9,1,89 5 14, 13 92 1 5 72 12 23 * ph-keskiarvot laskettu log-muunnetuista arvoista n=3 Ison Kirkaslammen vesi oli vuosina ja lievästi hapanta tai neutraalia, kirkasta ja väritöntä. Ravinteita ja klorofylliä esiintyi vähän. Päällysveden happitilanne oli hyvä erinomainen. Alusvedestä on otettu näyte yhdeksän kertaa useimmiten kesäajan ulkopuolella. Alusveden happitilanne oli tällöin pääosin hyvä, ja pienin happipitoisuus 7,5 mg/l mitattiin 23.9.. Ison Kirkaslammen vedenlaatu oli kokonaisuutena harjulammille tyypilliseen tapaan hyvä. Pohjaveden virtaus suuntautuu alueella kohti Isoa Kirkaslampea. Lammen vedenpinnan taso on merkittävästi ylempänä (9 1 m) kuin pohjavedenpinnan taso Ison Kirkaslammen länsipuolisella alueella. Näin ollen Ison Kirkaslammen ja länsiosasta hyödynnettäväksi suunniteltavan pohjavesivarannon välillä 11

ei ole merkittävää virtausyhteyttä. Lammen lähellä sijaitsee pienempi Pieni Kirkaslampi, jonka vedenlaatu oli hyvin samankaltainen kuin Ison Kirkaslammen vedenlaatu. Pienen Olvasjärven vesi oli vuosina keskimäärin lievästi hapanta, ruskeaa, humuspitoista ja runsasravinteista. Piltuanjoen vesi oli yksittäisten havaintojen perusteella lievästi hapanta, ruskeaa ja humuspitoista. Rautaa esiintyi runsaasti. Typen ja klorofylli-a:n määrät viittasivat keskiravinteisuuteen ja fosforin määrä runsasravinteisuuteen. Olvasojan valuma-alue Olvasoja alkaa Isosta Olvasjärvestä. Ahvenlampi ja Pikku Ahvenlampi ovat laskuojattomia lampia. Järvestä on vuosina 1991 otettu jonkin verran vesinäytteitä (liite 3). Vedenlaatutietoja on saatavilla myös Ahvenlammesta vuosilta 1991 ja sekä Pikku Ahvenlammesta vuosilta, mutta Olvasojasta on otettu vain muutamia näytteitä vuosina, ja. Ison Olvasjärven happitilanne oli vuosina 1991 tyydyttävä: kesällä hyvä ja talvella välttävä (Taulukko 3-3, liite 3). Talviaikaan järvi on kärsinyt ajoittain hapettomuudesta. Veden ph on vaihdellut välillä 5,9 9,1, ollen keskimäärin lievästi hapan (ph 6,6). Kesän keskimääräiset kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet ovat olleet suurempia kuin Nuorittajoessa. Ravinnepitoisuudet ilmensivät rehevyyttä ja keskimääräinen a- klorofyllipitoisuus oli ylireheville vesille tyypillistä korkeaa tasoa. Ympäristöhallinnon leväkukintarekisterin tietojen perusteella Iso-Olvasjärvessä on esiintynyt kasviplanktonlevien massaesiintymiä 13 kertaa vuosina. Järven vedenlaadussa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa (Kuva 3-2). 12 Taulukko 3-3 Olvasojan valuma-alueen (6.66) vesistöjen päällysveden laatu vuosina 1991. n syv. Happi ph* Sameus COD Mn S-joht. Alkalinit. Väri K-aine Kok.P PO 4 -P Kok.N NH 4 -N NO 23 -N Fe a-chl m kyll.% FNU mg/l ms/m mmol/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Iso-Olvasjärvi ka 1991-52 1,1 76 6,6 12,8 1 2,9,18 71 14,4 52 8 1 292 97 183 1 59 54 min,2 5,9 1,3 6 2,,11 3 1,5 13 1 6 1 1 24 3 max 3, 126 9,1 44, 24 4,1,27 18 35 29 14 2 9 62 13 11 9 kesä-syyskuu 28 1, 12 7,3 19, 1 2,5,17 86 21 62 5 1 382 33 18 1 865 56 tammi-maaliskuu 13 1, 6 6,3 2,2 1 3,4,19 48 1,9 21 8 1 15 22 412 551 Ahvenlampi ka 1991-, 41 2,2 85 6,4,6 3 1,1,3 8,7 6 1 32 18 13 48 2,4 min,2 35 5,9,2 2,7 -,2 3,2 3 1 22 1 1 17 2,1 max 4, 16 7,8 1,3 4 1,9,7 15 1,5 11 3 65 99 96 11 2,6 kesä-syyskuu 23 1,9 95 6,4,6 3 1,,3 8 1,2 7 1 323 7 5 44 2,4 joulu-maaliskuu 6 2, 81,2,3 3 1,8,6 7,3 5 2 25 43 28 43 Pikku Ahvenlampi ka - 6 1, 67 4,7 2,9 12 1,6, 39 6,6 12 2 1 126 291 52 41 31 min,2 23 4,6 1,2 1 1,1 -,3 25,7 7 1 84 8 3 max 2, 97 4,8 6,6 14 2,,1 7 15, 22 3 1 6 52 15 15 * ph-keskiarvot laskettu log-muunnetuista arvoista n=1

13 1 9 8 7 6 5 4 3 2 ph kyll.% 12 1 8 6 4 2 Happi talvi kesä talvi kesä mg/l 25 2 15 1 5 COD Mn mg/l Pt 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Väri talvi kesä talvi kesä mg/l 14 12 1 8 6 4 2 kok.p µg/l 3 25 15 1 5 Kok.N talvi kesä talvi kesä Kuva 3-2 Ison Olvasjärven päällysveden laatu vuosina. Vuosina 1991 ja Ahvenlammen vesi oli keskimäärin lievästi hapanta, kirkasta ja väritöntä. Ravinnepitoisuudet olivat pääosin pieniä ja klorofylli-a-pitoisuudet viittasivat vähäravinteisuuteen. Ahvenlampi on harjulampi, johon pohjavesipintatietojen perusteella tapahtuu pohjaveden virtausta pohjoispuoliselta alueelta. Vedenpinnan korkeustietojen perusteella lammesta ei kuitenkaan ole merkittävää yhteyttä varsinaiseen pohjavesiesiintymään. Pikku Ahvenlammen vesi oli ravinnepitoisempaa ja jonkin verran tummempaa ja sameampaa kuin Ahvenlammen vesi. Yksittäinen klorofyllipitoisuus viittasi rehevyyteen. Vuosina ja otettujen vesinäytteiden tulosten perusteella Olvasojan yläosan vesi oli lähes neutraalia, ruskehtavaa ja humuspitoista. Ravinnepitoisuudet olivat reheville vesille tyypillistä tasoa ja yksittäinen klorofyllipitoisuus viittasi ylirehevyyteen. 3.2.2 Leppiojan ja Sorsuanojan valuma-alueet Sarvilampi sijaitsee Sorsuanperän alueella (6.62) ja lammen vedet laskevat Sarviojaa ja muita ojia pitkin Nuorittajokeen. Lammen vesi oli vuosina ja lieväs-

ti hapanta, ruskeaa ja humus- ja rautapitoista (Taulukko 3-4). Fosforipitoisuudet olivat pääosin keski- tai runsasravinteisille vesille tyypillistä tasoa, typpipitoisuudet viittasivat vähä- tai keskiravinteisuuteen. Taulukko 3-4 Leppiojan (6.67) ja Sorsuanperän valuma-alueen vesistöjen päällysveden laatu vuosina. n Happi ph* Sameus COD Mn S-joht. Alkalinit. Väri K-aine Kok.P PO 4 -P Kok.N NH 4 -N NO 23 -N Fe a-chl kyll.% FNU mg/l ms/m mmol/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Sarvilampi ka -, 9 59 6,2 6,6 2 3,5,25 246 5,7 28 8 42 29 23 4 467 17,6 min 25 6, 3,5 8 1,8,8 16 2,7 12 5 18 4 1 2 7 9,8 max 97 6,7 8,5 31 5,3,47 35 13, 59 15 71 71 15 7 9 23, Iso Leppilampi ka -, -16 11 66 4,9 1,3 17 1,5,1 123 1,2 19 4 366 28 2 63 5,2 min 11 4,4,6 12,8, 8,2 14 1 26 2 1 2 1,2 max 95 5,4 2,8 25 2,6,2 24 2,2 29 11 44 82 61 9 9,5 kesä-syyskuu 6 89 5,2 1,8 14 1,,1 92 1,9 18 2 354 4 5 49 5,2 joulu-maaliskuu 4 47 4,7 1, 2 2,1,1 133 1, 2 6 36 48 9 673 Pieni Leppilampi ka -, -16 11 64 6,2 9,5 2 3,3,2 25 5,5 34 9 68 98 5 3 446 15,2 min 3 5,7 3,1 1 1,7,4 14 1, 21 3 4 4 1 56 12,2 max 1 6,6 22, 31 5,6,42 28 9,5 55 2 1 31 17 5 9 21, kesä-syyskuu 5 88 6,3 6,5 24 1,8,8 198 7, 4 5 732 26 8 2 472 12,3 joulu-maaliskuu 3 51 6,2 9,8 19 4,8,33 213 3,3 26 12 595 171 88 3 125 Leppioja 19.1. 6,7 3, 15 2,7 14 28 55 1 9 Leppioja 1 18.4. 6, 8,6 16 3,4,22 24 7,4 28 14 68 15 13 4 4 26.6. 92 6,5 6,3 18 2,,1 16 46 11 64 8 19 2 3 2.7. 83 6,6 6,1 22 2,2,11 26 9,1 48 1 75 35 18 3 8 22.8. 8 6,2 6,4 23 2,1,1 24 13, 51 15 63 13 24 3 4 * ph-keskiarvot laskettu log-muunnetuista arvoista n=3 Iso Leppilampi laskee Väliojan kautta Pieneen Leppilampeen ja edelleen Leppiojaan. Kummankin lammen vesi oli vuosina ja melko hapanta, humuspitoista ja ruskeaa. Ison Leppilammen ravinnepitoisuudet viittasivat lähinnä vähä- tai keskiravinteisuuteen, Pienen Leppilammen pitoisuudet keski- tai runsasravinteisuuteen. Isossa Leppilammessa esiintyi selvästi vähemmän rautaa kuin Pienessä Leppilammessa. Päällysveden happipitoisuudet vaihtelivat huonosta erinomaiseen, pääosin happitilanne oli välttävä. Ympäristöhallinnon leväkukintarekisterin tietojen perusteella Pienessä Leppilammessa on havaittu kasviplanktonin massaesiintymä elokuussa. Esiintymästä otetussa näytteessä esiintyi myös haitallisiksi määriteltyjä, potentiaalisesti toksisia sinileviä. Leppiojasta on vain yksittäisiä vedenlaatuhavaintoja. Näiden tulosten perusteella Leppiojan vesi oli lievästi hapanta, ruskeaa ja runsasravinteista. Sorsuanojaan laskevien pienten ojien vedenlaatua on tutkittu vuosina, ja (Taulukko 3-5). Kaikkien ojien typpipitoisuudet olivat melko pieniä, mutta fosforia esiintyi keski- tai runsasravinteisille vesille tyypillisiä määriä. Heteojan vesi oli lähes väritöntä, muiden ojien vesi oli ruskehtavaa tai ruskeaa. Sameutta esiintyi hieman Hanganojassa ja Sorsuanojassa, Hämyöjan ja Sulaojan vesi oli kirkasta. Rautaa esiintyi vaihtelevia määriä. Pohjavesien vaikutus oli havaittavissa etenkin Hämyöjan ja Heteojan vedenlaadussa. 14

15 Taulukko 3-5 Sorsuanojaan laskevien ojien vedenlaatu vuosina. n syv. Happi ph* Sameus COD Mn S-joht. Alkalinit. Väri K-aine Kok.P PO 4 -P Kok.N NH 4 -N NO 23 -N Fe m kyll.% FNU mg/l ms/m mmol/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Hämyoja ka, 3,3 9 6,6,6 13 3,3,22 92 1,1 15 1 216 3 8 677 Sulaoja ka, 3,2 81 5,3,4 22 2,6,11 147,7 22 16 317 5 1 26 Hangasoja ka, 3,3 85 6,1 3,7 24 3,,17 183 5,6 26 17 43 16 14 1 833 Heteoja 6.68 ka,, 5,1 63 6,9 1,4 4 4,,3 23,6 13 9 12 1 3 349 Sorsuanoja ka,, 7,2 93 6,3 2,3 17 3,2,8 144 4,1 29 12 399 8 14 2 429 * ph-keskiarvot laskettu log-muunnetuista arvoista Sorsuanojan veden happitilanne oli vuosina keskimäärin hyvä niin talvella kuin kesälläkin (Taulukko 3-6). Veden ph oli keskimäärin happaman puolella. Ojan vesi oli väriltään tummaa sekä humusvaikutteista. Keskimääräinen veden laatu oli hieman parempi kuin Nuorittajoessa. Kesän keskimääräiset typpi- ja a-klorofyllipitoisuudet ilmensivät lievää rehevyyttä ja fosforipitoisuus rehevyyttä. Taulukko 3-6 Sorsuanojan valuma-alueen vesistöjen päällysveden laatu vuosina. n Happi ph* Sameus COD Mn S-joht. Alkalinit. Väri K-aine Kok.P PO 4 -P Kok.N NH 4 -N NO 23 -N Fe a-chl kyll.% FNU mg/l ms/m mmol/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Tuomilampi ka -, -16 9 75 5,3 1,2 11 2,5,4 8 1,2 15 2 299 13 32 122 4,4 min 4,5,6 9 1,2,1 6,4 11 1 26 1 1 55 3,9 max 98 6,6 2,3 14 8,5,9 1 2,4 18 6 35 34 98 15 5,2 Sorsuanoja alap silta ka - 3 86 6,2 4,5 18 3,4,24 173 4,4 32 14 455 21 3 2 47 4,7 min 72 5,3 2,7 3 1,5,2 3,8 13 3 11 2 3 7,5 max 1 7,3 7,8 32 6,1,28 36 13, 76 38 77 1 11 5 4 14 kesä-syyskuu 23 87 6,5 3, 19 3,4,2 179 4,8 35 15 454 1 23 2 599 4,7 tammi-maaliskuu 3 83 6,7 9 5,1 149 2,1 26 17 385 74 92 3 58 * ph-keskiarvot laskettu log-muunnetuista arvoista n=1 Tuomilammen vesi oli keskimäärin melko hapanta, ruskehtavaa ja humuspitoista. Typpipitoisuudet olivat pieniä, fosforin määrä oli vähä- tai keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa. Yksittäinen klorofyllipitoisuus oli keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa. Sorsuanojan veden happitilanne oli vuosina keskimäärin hyvä niin talvella kuin kesälläkin (Taulukko 3-6, Kuva 3-3). Veden ph on ollut Nuorittajoen tavoin keskimäärin happaman puolella. Ojan vesi oli väriltään tummaa sekä humusvaikutteista. Keskimääräinen veden laatu on ollut hieman parempi kuin Nuorittajoessa. Kesän keskimääräiset typpi- ja a-klorofyllipitoisuudet ilmensivät lievää rehevyyttä ja fosforipitoisuus rehevyyttä. Vedenlaadussa ei ole havaittavissa selkeää kehitystä vuosien aikana. Sorsuanojalla on turvetuotannon kuormitusta. Esimerkiksi Vainionsuon turvetuotantoalueen nettofosforikuormitus oli,4 kg/päivä.

16 8, ph kyll.% 11 Happi 7,5 7, 6,5 1 9 6, 8 5,5 5, 4,5 4, talvi kesä 7 6 5 talvi kesä mg/l 35 COD Mn mg/l Pt 4 Väri 3 25 2 15 1 5 talvi kesä 35 3 25 2 15 1 5 talvi kesä µg/l 8 Kok.P µg/l 8 Kok.N 7 7 6 6 5 5 4 4 3 3 2 1 talvi kesä 2 1 talvi kesä Kuva 3-3 Sorsuanojan alaosan (Sorsuanoja alap silta) vedenlaatu vuosina. 3.3 Nuorittajoen valuma-alue Nuorittajoen happipitoisuus oli vuosina 199 kesäaikaan hyvää tasoa ja talvella tyydyttävä/välttävä (Taulukko 3-7). Veden ph on ollut happaman puolella. Nuorittajoen vesi oli lievästi sameaa ja veden sähkönjohtavuus oli luonnonvesille tyypillisesti alhaista tasoa. Vesi oli humus- ja rautapitoista ja väriltään tummaa. Nuorittajoen kesän keskimääräiset ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet ilmentävät rehevyyttä. Nuorittajoen yläosan (Määtänperä, Viinikoski) havaintopaikoilla vesi oli pääasiassa kesäaikaan hieman heikompaa laadultaan kuin Nuorittajokisuulla.

17 Taulukko 3-7 Keskimääräinen veden laatu Nuorittajoessa vuosina 199. n = näytteiden lukumäärä. n Happi ph* Sameus COD Mn S-joht. Alkalinit. Väri K-aine Kok.P PO 4 -P Kok.N NH 4 -N NO 23 -N Fe a-chl kyll.% FNU mg/l ms/m mmol/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Nuorittajoki Määtänperä ka 14 8 4,7 7,1 22 3,2,17 2 6,6 48 19 633 16 27 3 3 9,8 min 52 2,8 5,4 8 1,4,9 7,1 23 2 26 1 2 1 72,3 max 19 7,4 8,8 42 7,2,25 35 34, 92 64 4 1 17 224 5 714 38,1 kesä-syyskuu 7 83 6,3 7,1 22 3,3,17 215 7,4 52 2 625 9 12 3 37 1,3 tammi-maaliskuu 7 66 6,4 14 5,9 185 4,6 51 36 617 71 186 4 656 Nuorittajoki Viinikoski ka 1991 44 77 6, 7,7 19 3,4,18 194 6, 49 21 68 21 43 3 583 12, min 54 5,3 3,3 6 1,4,2 8,5 2 9 35 2 3 1 5 5,2 max 99 7,3 2, 34 7,3,55 3 13, 79 45 85 84 332 7 2 31, kesä-syyskuu 23 83 6,6 6,6 21 3,5,2 29 7,2 53 21 614 15 24 3 586 12, joulu-maaliskuu 1 63 6,4 11,4 14 5,5,36 187 4,3 5 43 598 64 276 4 61 Nuorittajoki suu ka 241 82 5,1 7,3 2 3,6,17 191 5,6 49 22 617 27 76 3 71 9,2 min 15 2,8 5,8 5 1,3,3 8,3 22 6 264 1 2 1 72 1,9 max 19 7,5 1 41 1,5,39 346 27, 286 66 1 798 266 542 6 697 43,5 kesä-syyskuu 111 84 6,4 22 3,4,22 28 5,8 49 19 594 8 25 3 258 9,5 tammi-maaliskuu 32 75 6,5 13 5,9,25 171 4,4 5 35 699 73 24 4 47 * ph-keskiarvot laskettu log-muunnetuista arvoista Nuorittajoen veden laadun kehitys vuosina 199 Määtänperän ja jokisuun näytteenottopaikoilla on esitetty kuvissa (Kuva 3-4, Kuva 3-5). Nuorittajoessa kemiallisen hapenkulutuksen ja värin arvot sekä kiintoainepitoisuudet näyttäisivät olevan kasvussa etenkin kesäajan näytteissä, joskin vaihtelu on ollut suurta. Tällä voi olla kielteinen vaikutus tilatavoitteisiin pääsemisessä. Kesäajan happipitoisuudet ovat laskussa kummallakin näytepisteellä. -luvulla kesäaikana mitatut tavanomaista alhaisemmat ph-arvot ovat yleistyneet. Kokonaisfosforipitoisuuksissa on havaittavissa vain pieniä muutoksia vuosina 199. Kesäajan kokonaisfosforipitoisuudet ovat sen sijaan nousussa kummallakin näytepisteellä. Klorofyllipitoisuuksissa ei ole havaittavissa selvää kehitystä. Ympäristöhallinnon leväkukintarekisterissä on saatavilla tiedot yhteensä neljästä Nuorittajoessa havaitusta kasviplanktonin massaesiintymästä vuosilta, ja. Kolmella kerralla neljästä näytteissä havaittiin haitallisiksi määriteltyjä, potentiaalisesti toksisia sinilevälajeja.

18 8 ph kyll.% 11 Happi 7 9 6 5 4 7 5 3 3 2 199 1991 mg/l Nuorittajoki suu talvi 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Nuorittajoki Määtänperä talvi COD Mn Nuorittajoki suu kesä Nuorittajoki Määtänperä kesä 199 1991 mg/lnuorittajoki suu talvi 2 Nuorittajoki Määtänperä talvi 34 27 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Nuorittajoki suu kesä Nuorittajoki Määtänperä kesä 199 1991 Nuorittajoki suu talvi Nuorittajoki Määtänperä talvi Kiintoaine Nuorittajoki suu kesä Nuorittajoki Määtänperä kesä 1 mg/l Pt 4 35 3 25 2 15 1 5 199 1991 Nuorittajoki suu talvi Väri Nuorittajoki suu kesä 199 1991 µg/l Nuorittajoki suu talvi 7 Nuorittajoki Määtänperä talvi 6 5 4 3 1 Rauta Nuorittajoki suu kesä Nuorittajoki Määtänperä kesä 199 1991 Nuorittajoki suu talvi Nuorittajoki Määtänperä talvi Nuorittajoki suu kesä Nuorittajoki Määtänperä kesä Kuva 3-4 Nuorittajoen vedenlaatu vuosina 199.

µg/l 12 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 286 Kok.P 199 1991 Nuorittajoki suu talvi Nuorittajoki Määtänperä talvi Nuorittajoki suu kesä Nuorittajoki Määtänperä kesä µg/l 45 4 35 3 25 2 15 1 5 µg/l 14 12 1 8 6 4 2 Kok.N 199 1991 Klorofylli-a Nuorittajoki suu talvi Nuorittajoki Määtänperä talvi 199 1991 1798 41 19 Nuorittajoki suu kesä Nuorittajoki Määtänperä kesä Nuorittajoki suu Nuorittajoki Määtänperä Kuva 3-5 Nuorittajoen kokonaisravinteiden ja klorofylli-a:n pitoisuudet vuosina 199. 3.4 Kivijoen valuma-alue Kivijoen valuma-alueelta on saatavissa veden laatu tuloksia melko niukasti (Taulukko 3-8,Taulukko 3-9, liite 3). Eniten näytteitä on otettu Kivijärvestä, Marttisjärvestä ja Iso- Timosesta. Käytettävissä olevan aineiston perusteella järvivedet ovat kärsineet ajoittain kevättalvisin hapettomuudesta. Huonon happitilanteen johdosta myös rauta- ja/tai fosforipitoisuudet ovat olleet ajoittain erittäin korkeita Marttisjärvessä, Kivijärvessä, Paskolammessa ja Iso-Timosessa. Järvivedet ovat olleet keskimäärin tummia, samentuneita ja kemiallisen hapenkulutuksen arvot ovat olleet koholla. Ruunalampea ja Pikku-Timosta lukuun ottamatta tutkittujen vesistöjen kesäajan ravinne- ja klorofyllipitoisuudet olivat reheville vesille tyypillistä tasoa. Pikku-Timosen tulokset viittasivat kokonaisravinteiden ja klorofyllin osalta keski- tai runsasravinteisuuteen. Ruunalammessa fosforia esiintyi hyvin vähän ja typpipitoisuudet olivat reheville vesille tyypillistä tasoa. Ympäristöhallinnon leväkukintarekisterissä on tiedot kahdesta kasviplanktonin massaesiintymästä Kivijärvessä vuosina ja. Kummassakin näytteessä esiintyi jonkin verran haitallisiksi määriteltyjä, potentiaalisesti toksisia sinileviä. Iso-Timosessa havaittiin kasviplanktonin massaesiintymä elokuussa. Näytteessä esiintyi myös jonkin verran haitallisiksi määriteltyjä, potentiaalisesti toksisia sinileviä. Kivijoen keskiosalla veden ph oli vuosina ja lievästi hapan (Taulukko 3-9). Jokivesi oli väriltään tummaa, lievästi sameaa ja rautapitoista. Joen happitilanne vaihteli välttävästä hyvään. Kesän ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet ilmensivät rehevyyttä.

2 Taulukko 3-8 Vedenlaatu Kivijoen valuma-alueella (6.43) vuosina 1985. n = näytteiden lukumäärä n Happi ph* Sameus COD Mn S-joht. Alkalinit. Väri K-aine Kok.P PO 4 -P Kok.N NH 4 -N NO 23 -N Fe a-chl kyll.% FNU mg/l ms/m mmol/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Paskolampi ka -, 9 39 5,8 1 34 4,5,28 416 7,8 21 137 1 33 18 9 7 289 39 min 5,5 4 1 2,4,6 2 2,1 54 13 77 5 3 2 7 21 max 76 6,4 37 46 1,2,87 7 14, 61 55 1 3 45 37 21 49 Iso-Timonen ka -, 13 59 6,2 2 28 4,1,24 266 16,5 75 24 1 438 151 17 3 938 73 min 5,6 2 12 1,7,4 12 3,8 24 1 57 7 3 1 1 54 max 99 6,9 36 35 1,3,79 5 41, 13 93 2 6 7 49 13 15 Marttisjärvi ka 1985-, 11 44 6, 8 29 4,,25 256 1,3 16 54 1 19 133 24 4 873 44 min 5,6 3 13 2,4,5 12 3,8 41 6 77 5 2 1 4 18 max 98 6,6 22 46 7,,61 4 21, 28 22 1 6 36 18 14 5 87 kesä-syyskuu 5 74 6, 6 33 2,5,9 238 14, 71 9 1 126 21 5 2 58 44 tammi-maaliskuu 4 3 6, 9 43 9,3,71 527 5,3 413 175 1 57 315 4 11 5 Kivijärvi ka 1985-49 64 6,1 5 29 3,5,1 249 33 8 76 8 39 2 991 32 min 4,6 1 14 1,9, 14 11 1 46 3 1 1 2 9 max 99 7,5 13 45 7,8,5 5 74 19 1 1 32 27 8 5 64 kesä-syyskuu 15 88 6,7 6 24 2,1,1 199 5 5 827 5 4 2 323 32 tammi-maaliskuu 27 59 5,9 4 32 4,,2 264 27 9 743 1 42 3 67 * ph-keskiarvot laskettu log-muunnetuista arvoista n=3 Taulukko 3-9 Kivijoen valuma-alueen vesistöjen vedenlaatu vuosina ja. Happi ph* Sameus COD Mn S-joht. Alkalinit. Väri K-aine Kok.P PO 4 -P Kok.N NH 4 -N NO 23 -N Fe a-chl kyll.% FNU mg/l ms/m mmol/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Iso-Ruohonen 1.8. 8 6,4 4,4 21 2,5,14 2 71 14 84 1 3 2 9 42 Vähä-Ruohonen 31.7. 9 6,6 4,8 23 2,3,12 16 6 5 88 4 3 2 3 36 2.8. 85 6,8 3,8 21 2,3,12 16 54 5 81 5 3 2 3 24 1.4. 2 Kivijoki keskiosa 1.8. 9 6,5 6,6 22 2,2,11 2 57 5 87 5 3 2 4 38 2.7. 6 6,2 5,5 25 2,,9 2 51 7 83 7 14 2 6 Pikku-Timonen 2.8. 83 6,6 1,8 11 2,2,12 7 22 1 61 4 5 81 3 31.3. 1 25.7. 74 6,4 1,6 13 1,7,9 1 5,8 33 3 61 3 1 1 4 13 24.8. 73 6,1 2,7 17 1,7,7 13 5,1 4 3 55 4 4 1 7 8 * ph-keskiarvot laskettu log-muunnetuista arvoista Kivijärven ja Marttisjärven veden laadun kehitystä vuosina on tarkasteltu kuvassa (Kuva 3-6). Marttisjärveltä näytteitä on otettu niin vähän, että selkeitä kehityssuuntia on vaikea arvioida. Kivijärven talviaikaiset kemiallisen hapenkulutuksen arvot vaikuttavat olevan kasvussa, mutta väriarvoissa vaihtelu oli vuosina aiempaa pienempää. Kokonaisfosforipitoisuuksissa ei ole havaittavissa selvää kehitystä. Talviajan kokonaistyppipitoisuuksissa esiintyi vuosina aiempaa vähemmän vaihtelua.

21 8 ph kyll.% 12 Happi 7 1 6 8 5 6 4 4 3 2 2 mg/l 45 4 35 3 25 2 15 1 5 mg/l 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Kivijärvi talvi Kivijärvi kesä Marttisjärvi talvi Marttisjärvi kesä COD Mn Kivijärvi talvi Kivijärvi kesä Marttisjärvi talvi Marttisjärvi kesä 28 kok.p Kivijärvi talvi Kivijärvi kesä Marttisjärvi talvi Marttisjärvi kesä mg/l Pt 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 µg/l 16 14 12 1 8 6 4 2 Kivijärvi talvi Kivijärvi kesä Marttisjärvi talvi Marttisjärvi kesä Väri Kivijärvi talvi Kivijärvi kesä Marttisjärvi talvi Marttisjärvi kesä Kok.N Kivijärvi talvi Kivijärvi kesä Marttisjärvi talvi Marttisjärvi kesä Kuva 3-6 Kivijärven ja Marttisjärven vedenlaatu kesäisin (kesä-syyskuu) ja talviaikaan (lokatoukokuu) vuosina ja. 3.5 Kiiminkijoen valuma-alue Kiiminkijoen vedenlaatua on tarkkailtu lähes vuosittain ottamalla näytteitä Nuorittajoen suun yläpuolelta Ylikiimingin Joki-Kokosta ja Nuorittajoen suun alapuolelta 843-tien sillalta Ylikiimingin keskustasta. Joen vesi oli vuosina 1991 keskimäärin lievästi hapanta, ruskeaa ja humuspitoista (Taulukko 3-1). Sähkönjohtavuusarvot olivat pieniä ja alkaliniteetin arvot hyvää tasoa. Happitilanne oli yleensä hyvä. Ravinnepitoisuudet olivat keskimäärin typen ja klorofylli-a:n osalta keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa ja fosforin osalta reheville vesille tyypillistä tasoa. Ylikiimingin keskustassa vesi oli yleensä hieman tummempaa ja rautapitoisempaa kuin Joki-Kokossa, mutta merkittäviä eroja vedenlaadussa ei tarkkailupaikkojen välillä havaittu.

22 Taulukko 3-1 Kiiminkijoen vedenlaatu vuosina 199. n Happi ph* Sameus COD Mn S-joht. Alkalinit. Väri K-aine Kok.P PO 4 -P Kok.N NH 4 -N NO 23 -N Fe a-chl kyll.% FNU mg/l ms/m mmol/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Kiiminkijoki Joki-Kokko ka 181 84 6,5 3,1 17 3,7,18 144 3,4 32 9 522 15 53 1 682 6,4 min 63 5,8 2,1 6 1,7,7 58,1 13 2 161 1 3 699,5 max 112 7,3 5,6 34 2,6,32 357 2,7 435 114 1 33 252 285 6 543 15,7 kesä-syyskuu 85 88 6,7 2,6 17 3,4,16 148 3, 29 8 485 8 18 1 689 6,6 joulu-maaliskuu 34 77 6,6 3,4 15 5,,24 128 2,3 28 13 574 32 126 1 79 Kiiminkijoki 843-tien silta ka 199 312 85 6,4 4,1 19 3,5,18 155 3,9 32 13 521 16 65 1 963 6,2 min 64 5,5 1,5 7 1,5,2 8,3 15 4 22 1 2 7 1, max 19 7,6 14, 33 7,8,47 28 3, 87 67 1 2 26 45 4 14, kesä-syyskuu 129 89 6,6 3, 2 3,2,16 164 3,5 32 1 57 6 2 1 991 6,6 joulu-maaliskuu 56 76 6,4 4,3 16 5,,29 151 2,1 29 19 532 32 152 2 32 * ph-keskiarvot laskettu log-muunnetuista arvoista Kiiminkijoen vedenlaadun kehitys vuosina 199 on esitetty kuvassa (Kuva 3-7). Veden ph- ja hapenkyllästeisyysarvoissa ei ole havaittavissa kehitystä. Orgaanisen aineksen määrä on sen sijaan kasvanut kummallakin näytteenottopaikalla, ja myös väriarvoissa on havaittavissa lievää nousua. Kokonaistypen pitoisuuksissa on havaittavissa hiukan nousua Ylikiimingin näytteenottopaikalla, mutta Joki-Kokossa pitoisuustaso on pysynyt lähes vakiona. Tulokseen saattaa vaikuttaa se, että Joki-Kokosta on vuosina otettu selvästi vähemmän näytteitä kuin aiempina vuosina. Kokonaisfosforin pitoisuudet ovat Ylikiimingissä pysyneet lähes samana, mutta Joki-Kokossa on vuoden jälkeen mitattu aiempaa pienempiä pitoisuuksia. Havainto saattaa johtua myös aiempaa vähäisemmästä näytemäärästä.

23 8 ph kyll.% 12 Happi 7 1 6 8 5 6 4 4 3 2 2 mg/l 4 35 3 25 2 15 1 5 199 1991 834-tien silta COD Mn Joki-Kokko 199 1991 mg/l Pt 4 35 3 25 2 15 1 5 199 1991 834-tien silta Väri Joki-Kokko 199 1991 µg/l 12 1 834-tien silta Kok.P Joki-Kokko 435 (25.4.2) 151 (3.7.2) µg/l 1 4 1 2 Kok.N 834-tien silta Joki-Kokko 8 6 4 1 8 6 4 2 2 199 1991 199 1991 834-tien silta Joki-Kokko 834-tien silta Joki-Kokko Kuva 3-7 Kiiminkijoen vedenlaadun kehitys v. 199. 3.6 Kasviplanktontutkimukset vuonna Ympäristöhallinnon kasviplanktonrekisterissä oli 13.1. saatavilla laskentatiedot kahdesta Iso-Olvasjärvestä kesällä otetusta kasviplanktonnäytteestä. Rekisteriin oli lisäksi merkitty Ison Leppilammen, Pienen Leppilammen ja Tuomilammen näytteenotot kesällä, mutta näytteistä ei ollut saatavilla laskentatietoja. Iso-Olvasjärven kasviplanktonnäytteet otettiin kesällä vesistötarkkailun näytteenottopaikalta (liite 1). Tulokset Iso-Olvasjärven kasviplanktonnäytteiden biomassa viittasi kesällä rehevyyteen (Kuva 3-8). Näytteiden biomassa koostui pääosin sinilevistä, piilevistä, viherlevistä ja panssarilevistä. Näytteissä esiintyi runsaasti haitallisiksi määriteltyjä Anabaena flosaquae - ja Microcystis wesenbergii -sinileviä, sekä pienempiä määriä muita haitalliseksi

määriteltyjä leviä. Ympäristöhallinnon leväkukintarekisterin mukaan Iso-Olvasjärvessä on havaittu 13 kertaa sinileväkukintoja vuosina. Useimmiten leväkukintanäytteiden valtalajeina ovat olleet Anabaena- ja Microcystis-sukujen haitallisiksi määritellyt levät. Järvessä on lisäksi havaittu piilevien ja panssarilevien massaesiintymisiä kaksi kertaa vuosina ja. Saatavilla olevien tietojen perusteella Iso- Olvasjärvessä esiintyy siten melko säännöllisesti kasviplanktonin massaesiintymiä. 24 mg/l 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1,, rehevä lievä rehevöityminen a. r. karu 28.7. 3.9. sinilevät nielulevät panssarilevät tarttumalevät kultalevät piilevät keltalevät limalevät silmälevät suomuviherlevät viherlevät muut Kuva 3-8 Iso-Olvasjärven kasviplanktonnäytteiden biomassa ja lajistokoostumus kesällä. Kuvaan on lisäksi merkitty Mitikan ym. () määrittämät rehevyystason luokkarajat. a. r. = alkava rehevöityminen Vuoden kasviplanktontutkimuksen tulokset viittasivat välttävään tyydyttävään ekologiseen tilaan Iso-Olvasjärvessä (Taulukko 3-11). Saatavilla olevien tietojen perusteella Iso-Olvasjärven kasviplanktonyhteisö on tyypillinen rehevöityneelle järvelle. Järvessä esiintyy melko säännöllisesti sinileväkukintoja, joiden valtalajina esiintyy haitallisiksi määriteltyjä, potentiaalisesti toksisia leviä. Taulukko 3-11 Iso-Olvasjärven kasviplanktonnäytteiden TPI-indeksiarvo, haitallisten sinilevien määrä näytteessä ja kokonaisbiomassa sekä tulosten ilmentämä ekologinen tila heinäelokuussa. T = tyydyttävä, V = välttävä, Mh = matala humusjärvi 28.7. 3.9.* TPI-arvo 2,26 V 1,88 T Haitalliset sinilevät (%) 42,6 V 39,8 T Kokonaisbiomassa (mg/l) 4,86 T 7, V Pintavesityyppi Mh * ekologinen tila määritetään virallisesti vain kesä-elokuussa otetuista näytteistä (Aroviita ym. ) 3.7 Viitteet pohjavesivaikutuksesta Piltuanjoen latvoilla sijaitsevassa Kärkkäänjärvessä veden laatu vaihtelee laajasti, mutta ajoittain erityisesti alivirtaamakausina pohjavesivaikutus on selvä. Piltuanjoessa veden laadussa on havaittavissa pohjavesivaikutusta ojan yläosalla, joka heikkenee alaosaa kohden samalla kun humuspitoisuus sekä rauta- ja fosforipitoisuudet kasvavat.

Iso Olvasjärven ja Olvasojan esim. Nuorittajokea alhaisemmat COD Mn - ja väriarvot viittaavat pohjavesivaikutukseen. Pikku Ahvenlampi on orsivesilampi, jossa pohjavesivaikutus havaittiin selvästi. Leppiojan alueella suotautuu vesiä pohjavedeksi. Lievää pohjavesivaikutusta Leppiojan alueella on havaittavissa, selvimmin Isossa Leppilammessa. Sorsuanojan alueella pohjavesien vaikutus näkyy selvimmin Viinivaaran suunnasta laskevissa Heteojassa ja Hämyojassa, lievempänä Sulaojassa ja Hanganojassa ja edelleen Sorsuanojassa. Ojan yläosalla sijaitsevaan Tuomilampeen purkautuu vesiä Viinivaaran suunnasta, mikä on havaittavissa myös veden laadussa. Kivijoen valuma-alueella pohjavesivaikutus oli selvästi havaittavissa Ruunalammessa. Muissa vesistöissä selviä vaikutuksia ei havaittu. 4 BIOLOGINEN TARKKAILU KESÄLLÄ Kesällä Viinivaaran alueen vesistöjen biologista tilaa tutkittiin ottamalla joista piilevä- ja pohjaeläinnäytteitä ja järvistä kasviplanktonnäytteitä. Viinivaaran alueelta on aiemmin otettu vain vähän biologisen tarkkailu näytteitä. Kesän tutkimusten näytepisteet sijaitsevat hankealueen välittömässä läheisyydessä tai alueilla, joissa pohjavedenoton vaikutusten arvioidaan olevan selkeimmin havaittavissa. 4.1 Kasviplanktontutkimus Viinivaaran alueen kasviplanktonyhteisöjen tilaa tutkittiin ottamalla kasviplanktonnäytteet Ison Kirkaslammen ja Ison Ahvenlammen vesistötarkkailun näytteenottopaikoilta heinäkuussa ja elokuussa. Ahvenlammen elokuun näyte rikkoutui laboratoriossa ennen kuin se ehdittiin laskea, joten lammelta otettiin korvaava näyte syyskuussa. Ympäristöhallinnon kasviplanktonrekisterissä ei ollut 13.1. saatavilla näytteenottotietoja kesää edeltävältä ajalta kummaltakaan lammelta. Kasviplanktonnäytteet otettiin vesinäytteenoton yhteydessä 2 metrin kokoomanäytteinä ja kestävöitiin happamalla Lugolin liuoksella. Kasviplanktonnäytteiden laskennasta ja tulosten tallentamisesta ympäristöhallinnon kasviplanktonrekisteriin vastasi Nablabs Oy. Kasviplanktonnäytteiden mikroskopoinnissa noudatettiin Järvisen ym. () ohjeistusta. Käytetty laskentamenetelmä oli laaja kvantitatiivinen analyysi, ja kasviplanktonin biomassan laskennassa käytettiin Suomen ympäristökeskuksen määrittelemiä solutilavuuksia. Laskentatulokset on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 4. Kasviplanktontutkimuksen tulosten tulkinnassa käytettiin apuna Mitikan ym. () biomassaperusteista rehevyystasoluokittelua ja ympäristöhallinnon (Aroviita ym. ) koostamia ekologisen luokituksen luokkarajoja tarkasteltaessa kasviplanktonin biomassamäärää ja näytteessä esiintyvien haitallisten sinilevien määrää. Haitallisten sinilevien lajistoa tarkasteltiin Vuoren ym. () esittämän listauksen perusteella. Haitallisiksi sinileviksi luokitellaan näkyviä kukintoja muodostavat ja/tai suotuisissa olosuhteissa toksiineja tuottavat sinilevälajit. Näytteistä laskettiin määritystulosten perusteella TPI-indeksitulokset. TPI-indeksi (trofiskt planktonindex, kasviplanktonin trofiaindeksi) on Ruotsissa kehitetty muuttuja, joka kuvaa rehevien ja vähäravinteisten indikaattorilajien suhteellista esiintymisestä näytteessä (Naturvårdsverket, Willén, Aroviita ym. ). TPI-indeksin laskentaa on täydennetty suomalaisilla indikaattorilajeilla (Aroviita ym. ), ja indeksitulokset lasketaan automaattisesti ympäristöhallinnon kasviplanktonrekisterissä, kun näytteen tiedot on sinne tallennettu. Indeksin perusteella määritetty ekologinen luokka pe- 25

rustuu vesistön ravinnemääriin eikä muita vesistön tilaan vaikuttavia muuttujia oteta huomioon indeksitulosten laskennassa. 26 4.1.1 Lampien pintavesityypin määrittely Ympäristöhallinto ei ole määritellyt Ison Kirkaslammen ja Ahvenlammen pintavesityyppiä. Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan tietojen (13.1.) perusteella Kirkaslammen suurin syvyys on 11,2 m ja Ahvenlammen suurin syvyys 4 m. Kirkaslammen pinta-ala on 42 hehtaaria ja Ahvenlammen pinta-ala 4 hehtaaria. Ympäristöhallinnon pintavesien tyypittelyoppaan (Pilke ) mukaan Keskikokoiset ja pienet vähähumuksiset järvet (Vh) -luokkaan kuuluvien järvien pinta-ala on 4 km 2 (4 ha), keskisyvyys 3 metriä ja veden väri on < 3 mg/l Pt. Matalat vähähumuksiset järvet (MVh) -tyypin keskisyvyys on < 3 m ja veden väri < 3 mg/l Pt. Vedenlaatutietojen (Taulukko 3-2, Taulukko 3-3) perusteella Kirkaslammen ja Ahvenlammen väriarvojen maksimi oli 1 15 mg/l Pt. Ahvenlammen keskisyvyys on todennäköisesti alle 3 metriä, mutta Kirkaslammen keskisyvyys todennäköisesti yli 3 metriä. Näiden kriteerien perusteella kasviplanktontulosten vertailuarvoina käytetään seuraavassa Kirkaslammen kohdalla Vh-tyypille ja Ahvenlammen kohdalla MVh-tyypille asetettuja ekologisen tilan luokkarajoja. Koska tilaluokittelu ei perustu viralliseen pintavesityypin määrittelyyn, tulee tuloksia pitää suuntaa-antavina. 4.1.2 Tulokset Iso Kirkaslampi Ison Kirkaslammen kasviplanktonnäytteiden biomassa oli kesällä karuille vesille tyypillistä tasoa (Kuva 4-1). Näytteet koostuivat pääosin kultalevistä, panssarilevistä ja elokuun näytteessä pienistä tarkemmin määrittelemättömistä leväsoluista. Sinileviä esiintyi kummassakin näytteessä hyvin vähän: 1,3 prosenttia näytteen biomassasta. Haitallisiksi määriteltyjen sinilevälajien esiintyminen oli erittäin vähäistä. Kummankin Kirkaslammen kasviplanktonnäytteen TPI-rehevyysindeksiarvo, haitallisten sinilevien määrä ja kokonaisbiomassa viittasivat erinomaiseen ekologiseen tilaan (Kuva 4-1). Tutkimuksessa ei havaittu merkkejä Kirkaslampeen kohdistuvasta kuormituksesta. mg/l 1,,9,8,7,6,5,4,3,2,1, alkava rehevöityminen karu 26.7. 25.8. sinilevät nielulevät panssarilevät tarttumalevät kultalevät piilevät keltalevät limalevät silmälevät suomuviherlevät viherlevät muut Kuva 4-1 Ison Kirkaslammen kasviplanktonnäytteiden biomassa ja lajistokoostumus kesällä. Kuvaan on lisäksi merkitty Mitikan ym. () määrittämät rehevyystason luokkarajat.

Taulukko 4-1 Ison Kirkaslammen kasviplanktonnäytteiden TPI-indeksiarvo, haitallisten sinilevien määrä näytteessä ja kokonaisbiomassa sekä tulosten ilmentämä ekologinen tila heinäelokuussa. E = erinomainen ekologinen tila, Vh = pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet 26.7. 25.8. TPI-arvo -2,59 E -2,8 E Haitalliset sinilevät (%),1 E,2 E Kokonaisbiomassa (mg/l),36 E,31 E Pintavesityyppi Vh (arvio) 27 4.1.3 Tulokset Iso Ahvenlampi Ahvenlammen kasviplanktonnäytteiden biomassa viittasi kesällä alkavaan rehevöitymiseen tai karuuteen (Kuva 4-2). Näytteiden biomassa koostui pääosin viherlevistä, kultalevistä ja panssarilevistä. Sinilevien osuus näytteiden biomassasta oli pieni, heinäkuussa viisi prosenttia ja elokuussa 1,5 prosenttia. Sinilevissä ei esiintynyt lainkaan haitallisiksi luokiteltuja lajeja. Ahvenlammesta heinäkuussa otetun kasviplanktonnäytteen TPI-rehevyysindeksiarvo, haitallisten sinilevien määrä ja kokonaisbiomassa viittasivat erinomaiseen ekologiseen tilaan (Taulukko 4-2). Syyskuussa otetuista näytteistä ei Aroviidan ym. () ohjeistuksen mukaan määritetä ekologista tilaa. Syyskuun näytteen indeksiarvo, haitallisten levien määrä ja biomassa olivat kuitenkin hyvin samaa tasoa kuin heinäkuun näytteessä. Tutkimuksessa ei havaittu merkkejä Ahvenlampeen kohdistuvasta kuormituksesta. mg/l 1,,9,8,7,6,5,4,3,2,1, 21.7. 23.9. alkava rehevöityminen karu sinilevät nielulevät panssarilevät tarttumalevät kultalevät piilevät keltalevät limalevät silmälevät suomuviherlevät viherlevät muut Kuva 4-2 Ison Ahvenlammen kasviplanktonnäytteiden biomassa ja lajistokoostumus kesällä. Kuvaan on lisäksi merkitty Mitikan ym. () määrittämät rehevyystason luokkarajat.

Taulukko 4-2 Ison Ahvenlammen kasviplanktonnäytteiden TPI-indeksiarvo, haitallisten sinilevien määrä näytteessä ja kokonaisbiomassa sekä tulosten ilmentämä ekologinen tila heinäja syyskuussa. E = erinomainen ekologinen tila, MVh = matala vähähumuksinen järvi 21.7. 23.9.* TPI-arvo -2, E -2,29 E Haitalliset sinilevät (%) E Kokonaisbiomassa (mg/l),76 E,35 E Pintavesityyppi MVh (arvio) * ekologinen tila määritetään virallisesti vain kesä-elokuussa otetuista näytteistä (Aroviita ym. ) 28 4.2 Pohjaeläintutkimus 4.2.1 Virtavesien ekologisen tilan arviointi pohjaeläinmittarien avulla Virtavesien ekologisessa tila-arvioinnissa havaittua (observed = O) pohjaeläinmittariarvoa verrataan vesistötyyppikohtaiseen odotusarvoon (expected = E). Kyseessä on Vesipuitedirektiivin mukainen vertailuoloihin perustuva lähestymistapa (Hämäläinen ym., Vuori ym. ), jossa vesistön tilan arvioinnissa käytetään mittarikohtaisia ekologisia laatusuhteita (ELS). Kohteen ekologinen tila määräytyy havaittujen ja odotettujen arvojen poikkeamien suuruuden perusteella. Jos O/E -suhdeluku (ELS) on lähellä yhtä, tulkitaan paikan olevan ekologisesti häiriintymättömässä tilassa (mm. Wright ym. ). Tilaluokituksen luokkarajat on asetettu siten, että vertailuarvo on vertailupaikkojen tyyppikohtainen keskiarvo. Erinomaisen ja hyvän luokan raja-arvo on kiinnitetty vertailupaikkojen tyyppikohtaisen jakauman alakvartaaliin (25. pros.piste) ja huonon luokan alaraja nollaan. Muut luokkarajat on asetettu tasavälisesti (Aroviita ym. ). 4.2.2 Virtavesien ekologisessa tila-arvioinnissa käytetyt pohjaeläinmittarit Tutkimuskohteiden ekologista tilaa arvioitiin kolmella eri pohjaeläinmittarilla. Seuraavassa on kuvattu tarkemmin, mitä kullakin pohjaeläinmuuttujalla kuvataan ja millaisiin ympäristöstressitekijöihin mittarit reagoivat. Tyyppiominaiset taksonit ja EPT- heimojen lukumäärä Selvitysalueiden pohjaeläinlajistoa verrattiin valtakunnalliseen vertailuaineistoon, jossa jokaiselle jokityypille on määritelty ns. tyyppiominaiset taksonit (TT), tyyppiominainen EPT-heimojen lukumäärä (EPTh). Tyyppilajeiksi on katsottu ne lajit tai ylemmät taksonit, jotka esiintyvät vähintään 4 %:ssa tyypin vertailujoista. Tyyppiominaiset taksonit tarkoittavat siis kullekin jokityypille ominaisten taksonien havaittua lukumäärää. Tällä muuttujalla kuvataan taksonomista monimuotoisuutta (Hämäläinen ym. ). Tyyppiominaisten EPT-heimojen määrällä tarkoitetaan puolestaan kullekin jokityypille ominaisten EPT-heimojen havaittua lukumäärää (Ephemeroptera, Plecoptera, Trichoptera). Tällä muuttujalla kuvataan mm. tärkeiden taksonomisten ryhmien mahdollista puuttumista. Suhteellinen mallinkaltaisuus (PMA) Pohjaeläinyhteisökoostumuksen ja -taksonien runsaussuhteiden kuvaamiseen käytettiin ns. suhteellista mallinkaltaisuutta (PMA; Percent Model Affinity) (ks. Novak & Bode ). Menetelmässä verrataan arvioitavan kohteen lajiston suhteellisia osuuksia vertai-

luaineistosta laskettuihin lajien keskimääräisiin suhteellisiin osuuksiin. Indeksi huomioi myös lajit, joita ei vertailuaineistosta ole tavattu. PMA kuvaa myös muutoksia, joissa yhteisön lajimäärä kasvaa ympäristön tilanmuutoksen seurauksena. Esimerkiksi Barton () ja Hämäläinen ym. () ovat kuvanneet tarkemmin PMA-mallin laskentaa sekä sen perusteita. Suhteellinen mallinkaltaisuus laskettiin kaavalla: 29 PS = PMA = 1,5 b = min a, b, missä a i on taksonin i suhteellinen osuus vertailuyhteisössä ja b i saman taksonin osuus arvioitavan kohteen näytteessä. 4.2.3 ELS -arvojen laskenta Mittarikohtaisten havaittujen arvojen laskentaan sisällytetään neljä nopean virtauksen alueelta otettua 3 sekunnin pohjaeläinnäytettä (ks. Vuori ym., Meissner ym. ). Pohjaeläinnäytteet otettiin syksyllä Leppiojasta, Pilttuanjoesta, Olvasojasta, Sorsuanojasta ja Marttisjoesta. Pohjaeläimet otettiin ja määritettiin NabLabs Oy:n toimesta. Tyyppiominaisten lajien, EPT-heimomäärien ja PMA:n arvot laskettiin manuaalisesti. Ekologisen luokittelun vertailu- ja luokkaraja-arvoina on käytetty Aroviita ym. () esittämiä jokityyppikohtaisia arvoja. 4.2.4 Tulokset Leppiojassa, Pilttuanjoessa ja Sorsuanojassa pohjaeläinten avulla laskettu ekologinen tila oli erinomainen tai hyvä. Olvasojan ekologinen tila oli hyvä, kun taas Marttisjoen ekologinen tila oli huono/välttävä. Marttisjoen ekologinen tila on arvioitu vesikemian perusteella tyydyttäväksi. Yhtenä syynä pohjaeläinten perusteella laskettuun Marttisjoen huonoon ekologiseen tilaan on joen järvisyys, josta johtuen pohjaeläinnäyte sisälsi paljon järvien luusuoille tyypillistä lajistoa (Neureclipsis bimaculata 82% näytteessä) ja muiden lajien osuus näytteissä oli pientä. Muissa joissa taksonien määrät olivat hyviä (17-35 kpl), joka ilmenee myös hyvissä ekologisissa luokissa. Sorsuanojan pohjaeläinnäyte on otettu joen keskiosalta, koska joen alaosalta ei löytynyt edustavaa näytepaikkaa. Tämän vuoksi joen alaosan valuma-alueen laajat ojitukset eivät vaikuta keskiosalta otettuun pohjaeläinlajistoon. Pohjaeläintulokset löytyvät liitteestä 5. i i a ( ) Taulukko 4-3 Tutkimuskohteilta havaitut tyyppiominaisten taksonien esiintyminen (TT), tyyppiominaisten EPT-heimojen esiintyminen, prosenttinen mallinkaltaisuus (PMA) sekä näihin mittareihin perustuvat ekologiset luokat vuonna (Hu=huono, V=välttävä, T = tyydyttävä, Hy = hyvä & E = erinomainen). Ekologinen luokka Leppioja Pilttuanjoki Olvasoja Sorsuanoja Marttisjoki TT E (18) E (26) Hy (1) E (15) Hu (5) T-EPTh E (12) E (15) Hy (7) E (1) V (5) PMA E (,42) Hy (,35) Hy (,31) E (,54) Hu (,4) i i

5 POHJAVEDEN LAATU Viinivaara-Kälväsvaaran alueen kallioperä on pääosin migmatiitista tonaliittia. Tonaliitti on graniitinkaltainen syväkivi, jossa on vain vähän kalimaasälpää. Alueen kallioperässä ei ole mustaliusketta (http://gtkdata.gtk.fi/maankamara/). Kallioperän laadusta johtuen pohjavesi on kohteena alueella lievästi hapanta ja sen elektrolyyttipitoisuudet ovat alhaiset. Usein maaperän raekoko ja rakenneominaisuudet vaikuttavat enemmän pohjaveden laatuun kuin kivilaji- ja mineraalikoostumus (Lahermo ym., 199). Alueen pohjavedet ovat muodostuneet ympäröiviä soita korkeammilla harjualueilla ja siksi orgaanisen aineen pitoisuudet ovat alhaisia. Toisaalta monilla paikoilla maaperän orgaanista ainesta sisältävän kerroksen mikrobitoiminnan vaikutus on havaittavissa veden hiilidioksidi pitoisuuksien nousuna ja vastaavasti happipitoisuuden laskuna. Näillä alueilla myös raudan ja mangaanin pitoisuudet ovat jossain määrin muita alueita korkeammat. Vähäisiä merkkejä ihmisen toiminnan vaikutuksista on nähtävissä alueen luoteispäässä Katosharjun alueella, jossa osassa tutkituista pohjavesistä on ollut luonnon tasoa korkeampia nitraattipitoisuuksia. Viinivaara-Kälväsvaara -alueelta hyödynnettävän veden laatu on erinomainen ja laadun pysyvyys pienennetyllä vedenotolla on taattu ja näin ollen pohjavesi soveltuu laadultaan hyvin vedenottoon. Pohjavesien laatua on tutkittu lähinnä talousvesikäytön kannalta, joten mm. fosforipitoisuuksia on tutkittu vähän. Yleisesti voidaan sanoa, että pohjavesien laatu poikkeaa pintavesistä keskimääräisestä laadusta, ne ovat mm. kirkkaita ja värittömiä. Merkittävimmin laatu poikkeaa sameus, väri, rauta ja COD Mn -arvojen osalta. Myös ravinteita pohjavedessä on pintavesiä selvästi vähemmän. Metallien ja muiden alkuaineiden pitoisuudet ovat alhaisia. Seuraavissa taulukoissa on esitetty koepumppausten aikaisia pohjaveden laatutietoja sekä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen uusimmat tulokset vuodelta. Tulosten mukaan pohjavesi täyttää tutkittujen komponenttien osalta talousvedelle asetetut laatuvaatimukset ja suositukset (STM 1352/) lukuun ottamatta paikoin lievästi tavoitearvoa alempaa ph-arvoa sekä enimmillään lievästi tavoitearvon ylittäviä rautapitoisuuksia ja kemiallisen hapenkulutuksen arvoa. Nikkelin, kadmiumin, lyijyn, elohopean ja muiden tutkittujen metallien pitoisuudet olivat hyvin alhaiset. 3 Taulukko 5-1 Pohjaveden laatu hankealueella (n=näytteiden lukumäärä) Lt Happi Happi Alkalin. ph s-joht. Väri COD Mn Fe Sameus Kok.P PO 4 -P Kok.N NH 4 -N NO 23 -N Mn TOC SO4 Cl Al Hg C kyll.% mg/l mmol/l ms/m mgpt/l mg/l µg/l FNU µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l mg/l µg/l µg/l STM 1352/ 6,5-9,5 25 5, 2 5* 5* 5 25 25 2 1, Keskiarvo 4,8 8 1,2,31 6,7 4,2 4,81 28,25 14 11 47 1,2 41 Keskihajonta 1, 11 1,4,52,3 1,7 3,95 55,28 5,7 5,1 1,55 44 minimi 3,4 51 6,84 5,8 2, <5,2 <5,4 3 3 35 <2 <5 1 maksimi 9,5 11 12,5,41 7,4 17 2 6,6 36 1,7 22 2 66 3, 33 3 n 65 59 59 69 76 69 72 77 79 68 12 12 8 13 73 4.6 ja 8.6. Kälväsvaara, 26 5, 54 6,9,147 6, 2,1 43 11 8 62 2 12 1,2 2,7 1,4,5 7 <,1 Viinivaara, Por5/4 5,2 94 12,217 6,9 2,8 7,5 <,5 14,19 33 <,5,5 As Cr Ni Cu Zn Se Cd Pb V F Co U Ba Sr Na K Ca Mg CO 2 Ca+Mg µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mmol/l STM 1352/ 1 5 2 1 5, 1 15 3 2 4.6 ja 8.6. Kälväsvaara, 26,5,8,1 <,25,7 <,5,34,2 <5,1 <,15 1 18 1,7,4 1,8,5,16 Viinivaara, Por5/4 3,3 *Arvot ovat ammoniumille (NH4) ja nitraatille (NO3), aiemman asetuksen mukaiset arvot olivat 4 µg/l (NH4-N) ja 11 µg/l (NO3-N).

31 Taulukko 5-2 Raakaveden laatu Viinivaara-Kälväsvaara -alueella. Parametri ph Rauta, Fe Mangaani, Mn Yksikkö mg/l mg/l Laatusuositus 6,5-9,5,2,5 Katosharju, luoteispää 6,3-6,5,1 -,4,1 -,5 Katosharju, kaakkoispää 6, - 6,7,5 -,1 <,1 Viinivaara, Hanganvaara 6,5-6,6,1 -,1,1 -,1 Viinivaara, länsipää 6,6-7,3,1 -,1,1 -,1 Kälväsvaara, länsipää 6,6-6,7,1 -,5,1 -,3 4.6. ja 8.6. Kälväsvaara, 26 6,,43,12 Viinivaara, Por5/4 6,9,14 <,5 6 SUUNNITELTU POHJAVEDENOTTO Vedenottamoiden sijoittelussa periaatteena on ollut suunnitella 11 m 3 /d vedenottoratkaisu siten, että vaikutukset keskeisimpiin luontoarvoihin minimoidaan. Katosharjun ja Viinivaaran alueelta pohjavettä on suunniteltu hyödynnettävän 8 m 3 /d ja Kälväsvaaran länsipäästä 3 m 3 /d. Vedenottomäärät ovat keskimääräisiä arvoja. Vedenottamoiden sijoittuminen on esitetty piirustuksessa 1 ja ottamokohtaiset vesimäärät taulukossa (Taulukko 6-1). Taulukko 6-1 Viinivaara-Kälväsvaara-alueelle suunniteltu vedenotto Vedenottamo Veden otto (m 3 /d) Viinivaaran alue Katosharju K7 4 Viinivaara AK7 1 3 Viinivaara MV9 5 Viinivaara MV9/3 5 Viinivaara 8/1 1 4 Viinivaara Por 73 5 Viinivaara Por 11/5 1 5 Viinivaara V4 1 Hanganvaara Por49 9 Kälväsvaaran alue Kälväsvaara 5/3 1 5 Kälväsvaara Por25 1 5 Yhteensä 11 7 POHJAVESIMALLINNUS Tässä tarkastelussa on käytetty uutta pohjaveden virtausmallia. Laaditut uudet pohjaveden virtausmallit eroavat -luvun vaihteessa laadituista merkittävästi. Taulukossa (Taulukko 7-1) on esitetty keskeisimmät vanhojen ja uusien virtausmallien väliset eroavaisuudet. Simuloinnissa käytettiin sadantana vuosien kuukausisadantojen hilaan interpoloitujen arvojen keskiarvoa, joka vuosisadannaksi muutettuna tarkoittaa

keskimäärin 63 mm sadekertymää. Hilaan interpoloitu aineisto oli osa Ilmatieteenlaitoksen avointa aineistoa. Aikaisemmin tehdyissä simuloinneissa on käytetty sadannan arvona 615 tai 74 mm/v. Keskimääräisestä vuosisadannasta (63 mm/vuosi) pohjavedeksi imeytyi Viinivaaran pohjavesialueen varsinaisella pohjaveden muodostumisalueella 65 %, eli noin 41 mm/vuosi ja Kälväsvaaran pohjavesialueen varsinaisella pohjaveden muodostumisalueella 55 % keskimääräisestä vuosisadannasta, eli noin 347 mm/vuosi. Imeytymisprosentit (Viinivaara 65 % sadannasta ja Kälväsvaara 55 % sadannasta) perustuvat virtausmallien kalibrointiin. Kalibrointitilanteessa pohjaveden muodostuminen, pohjaveden pinnan taso ja pohjaveden purkautuminen pohjavesialueelta (esim. lähteistä ja suo-alueille) ovat tasapainossa. Pohjavesimallinnuksen tulosten perusteella Viinivaaran pohjaveden muodostumisalueella muodostuu pohjavettä sadannasta noin 24 m 3 /d ja Kälväsvaaran alueella noin 15 m 3 /d. Viinivaaran alueella toteutettavaksi suunniteltua pohjavedenottoa (8 m 3 /d) kuvaavien virtausmallisimulaatioiden perusteella pohjaveden pinnan tasoon kohdistuvia vaikutuksia syntyisi koko pohjavesialueella. Simulointien perusteella pohjavedenoton vaikutukset kohdistuvat suurimmin muodostuman eteläpuolella sijaitsevien alueiden pohjavesipurkaumiin. Kälväsvaaran alueella toteutettavaksi suunniteltua pohjavedenottoa (3 m 3 /d) kuvaavien virtausmallisimulaatioiden perusteella pohjaveden pinnan tasoon kohdistuvat vaikutukset rajoittuisivat Kälväsvaaran pohjavesialueen lounaisosaan ja vedenottokaivojen läheisyyteen. Virtausmallisimulaatioiden perusteella vedenoton vaikutukset pohjaveden purkautumiseen kohdistuisivat lähinnä vedenottokaivojen eteläpuoleiseen alueeseen. Pohjaveden virtausmallisimulaatioiden laskentaperusteet ja yksityiskohtaiset tulokset on esitetty pohjavesimallinnusraportissa (Pöyry Finland Oy ). Taulukko 7-1 -luvun vaihteessa laadittujen Kälväsvaaran ja Viinivaaran virtausmallien sekä uusien virtausmallien väliset merkittävimmät eroavaisuudet. 32 8 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 8.1 Aikaisemmin laaditut tarkastelut Kiiminkijoen Natura-arvioinnin ja vedenoton YVA-selvityksen yhteydessä vuonna on laadittu selvitys Viinivaara-Kälväsvaara-alueen vedenoton vaikutuksista alueen vesistöjen virtaamiin, vedenkorkeuksiin ja veden laatuun. Vesitasetarkastelua on päivitetty vuonna, jolloin Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolta on haettu lupaa pohjaveden ottamiseen Viinivaara-Kälväsvaara alueelta 27 m 3 /d ja Ylikiimingin harjujaksolta 5 5 m 3 /d. Kälväsvaaran vedenottoa on tuolloin pienennetty merkittävästi YVA-vaiheessa tarkastellusta vedenottoratkaisusta. VHO:n PS-AVI:n päätöksestä antaman päätöksen mukaan Oulun kaupungin on selvitettävä edelleen pohjavedenoton vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Vuoden lopussa on valmistunut konsulttityönä laadittu selvitys Oulun vedenhankinnan varmistamisen vaihtoehdoista. Kyseisessä selvityksessä on kartoitettu kattavasti Oulun ja lähialueen pohjavesivaroja ja luotu päätöksenteon pohjaksi vaihtoehdot, joilla Oulun vedenhankintaa voidaan varmistaa. Päätöksentekijät ovat pitäneet riittävänä varautumisen tasona varmuusluokan II alarajan saavuttamista. Vaihtoehtoisesta vesilähteestä kanta-ouluun saatavan vesimäärän tulee siten olla 11 m 3 /d. 8.2 Vaikutusten arvioinnin periaatteet Vedenoton vaikutuksia hankealueen läheisiin pintavesimuodostumiin on seuraavassa arvioitu vesistöjen nykytilan sekä pohjavesimallinnuksen perusteella. Pohjaveden otto vaikuttaa alueen pintavesimuodostumien vesitaseeseen vähentämällä pohjavesien purkautumista vesistöön, jolloin keskimääräiset virtaamat pienentyvät vastaavasti. Pumppaukset ja pinnankorkeuden muutokset muuttavat myös pohjavesien virtaussuuntia. Pohjavesi on laadultaan pintavettä parempaa, jolloin pohjavesiosuuden vähentyminen nostaa pintavesien ainepitoisuuksia laimentumisen vähentyessä. Pohjaveden lämpötila eroaa usein pintaveden lämpötilasta sen ollessa kesällä kylmempää ja talvella lämpimämpää kuin pintavesi. Vaikutuksia pintavesivirtaamiin on arvioitu laskennallisesti vesistöön purkautuvien pohjavesimäärien muutosten perusteella vesistöjen tyypillisissä ali- ja keskivirtaamatilanteissa (kappale 2.2). 8.3 Vaikutus virtaamiin ja vedenkorkeuksiin Tarkastelualueelta hyödynnettäväksi suunniteltu pohjaveden määrä on 11 m 3 /d. Vesimäärästä Viinivaaran alueelta otetaan 8 m 3 /d ja Kälväsvaaran alueelta 3 m 3 /d. Pohjavedenotto alentaa ottokaivon ympäristössä pohjavesipintoja ja valuma-alueiden rajalla vaikutukset ulottuvat myös viereiselle valuma-alueelle esim. harjun toiselle puolelle, joskin vaikutukset ovat suurempia pohjaveden päävirtaussuunnissa. Taulukossa (Taulukko 8-1) on esitetty suunniteltu pohjaveden otto sekä sen vaikutus pohjavesipurkaumiin ja virtaamiin vesistöalueittain. Taulukko perustuu pohjavesimallinnukseen, jossa on käytetty keskimääräistä pohjavesipurkaumaa. Taulukko 8-1 Vedenoton vaikutus pohjavesipurkaumiin ja vesistön virtaamiin valuma-alueittain. Pohjaveden purkaumana on käytetty keskimääräistä purkaumaa. 33 Sivu-uoma Tyypillinen alivirtaamakauden virtaama (l/s) Tyypillinen keskivirtaamakauden virtaama (l/s) Purkauma nykytilanteessa (l/s) Purkauma oton aikana (l/s) Vähenemä (l/s) Alivirtaamakauden Keskivirtaamakauden virtaama Muutos % virtaama ottotilanteessa (l/s) ottotilanteessa (l/s) Muutos % Piltuanjoki 25 1 7 68,3 61,5 6,8 243 2,7 % 1 693,4 % Olvasoja 15 5 76,1 55,2 2,9 129 13,9 % 479 4,2 % Leppioja 4 3 16,6 12,4 4,2 36 1,5 % 296 1,4 % Sorsuanoja 13 9 132,3 84,4 47,9 82 36,9 % 852 5,3 % Kivijoki 3 1 7 14,9 79,2 25,7 274 8,6 % 1 674 1,5 % Sorsuanperän a 1 7 43,8 35,9 7,9 92 7,9 % 692 1,1 % Nuorittajoki, Sorsuan ap 1 3 11 7 337, 249,3 87,7 1 212 6,7 % 11 612,7 % Nuorittajoki suu 1 5 13 7 337, 249,3 87,7 1 412 5,8 % 13 612,6 % Kiiminkijoki, Nuoritan alapuolelle 11 6 37 4 441,9 328,5 113,4 11 487 1, % 37 287,3 % Kiiminkijoki suu 13 42 441,9 328,5 113,4 12 887,9 % 41 887,3 % Viinivaara-Kälväsvaara -alueelta purkautuu pohjavesiä noin 442 l/s, joka vähenisi ottotilanteessa noin 113 l/s eli noin neljänneksen. Eniten pohjaveden purkaumat vähenisivät

harjujakson eteläpuolella. Laskennallisesti vedenotto vähentää pienvesistöissä virtaamia,4 37 %. Suurin vaikutus kohdistuu Sorsuanojaan, missä suualueen virtaamat pienentyvät noin 5 37 %. Nuorittajoessa vaikutus on noin,7 6,7 %. Muilla Kiiminkijoen kolmannen jakovaiheen valuma-alueilla vähenemä on alle 15 %. Kiiminkijoessa virtaama vähenee enimmillään yhden prosentin. Otettavat vesimäärät ovat pienentyneet merkittävästi aiempiin suunnitelmiin verrattuna. Vuoden lupahakemuksessa esitetty kokonaisottomäärä oli noin 33 m 3 /d, josta Viinivaara-Kälväsvaara -alueelta hyödynnettävä vesimäärä oli 27 5 m 3 /d. Tällöin arvioitu virtaaman vähenemä alivirtaamakaudella esimerkiksi Sorsuanojalla oli lähes 9 %. Vesistöalueittain vedenoton pienentyminen on vuonna tehtyyn tarkasteluun verrattuna ollut noin 5 8 % (Taulukko 8-2). Taulukko 8-2 Pohjaveden vähenemä vesistöalueittain vuoden ja ottotilanteissa. Oletuksena on että lappopumppaus Kälväsvaaran W lähteen lähellä loppuu (Olvasjoen va.). 34 Valuma-alue Vähenemä ottotilanne Vähenemä mallinnus Muutos / Nuorittajoen alue Sorsuanperä 3 6 684-81, % Sorsuanoja 9 7 4 141-57,3 % Leppioja 1 363-63,7 % Olvasoja 4 45 1 84-59,5 % Piltuanjoki 95 589-38, % Yhteensä 19 7 7 581-61,5 % Kiiminkijoen alue Kivijoki 7 3 3 419-53,2 % Yhteensä 27 11-59,3 % Oletettaessa pohjavesipurkauma vakioksi kaikissa virtaamatilanteessa laskelmat yliarvioivat pohjaveden osuuden alivirtaamatilanteessa, vaikka pohjavesivaikutuksen liiallista korostumista alivirtaamatilanteissa on pyritty vähentämään tarkastelemalla alivirtaamakautta pidempänä ajanjaksona kuin vuoden alimpien virtaamien keskiarvona (MNQ). Vedenkorkeuden ja virtaaman välinen yhteys riippuu uoman morfometriasta. Purkautumiskäyrästä johtuen alivesitilanteissa vaikutus veden korkeuksiin ei ole usein kovin suuri. Esimerkiksi Nuorittajoen virtaamamittausten perusteella 2 cm veden korkeuden muutos (65 >63 cm) vastaa virtaamaa 28 l/s eli alivirtaamatilanteessa vedenoton (127 l/s) kokonaisvaikutus veden korkeuksiin on tasoa 1 cm. Pohjavedenpinnan korkeustietojen ja lampien vesipinnan korkeuden perusteella tarkasteltuna harjulammista ei ole merkittävää virtausyhteyttä varsinaiseen hyödynnettävään pohjavesiesiintymään, joten vedenotolla ei näin ollen ole merkittävää vaikutusta lampien vesipintoihin. 8.4 Vaikutus veden laatuun Pohjavedenoton vaikutusta veden laatuun sivu-uomien suilla ja Nuorittajoessa Sorsuanojan alapuolella on tarkasteltu sekä tyypillisessä alivirtaamakauden tilanteessa että keskivirtaamatilanteessa laskemalla pohjaveden oton aiheuttamien ainevirtaamien muutosten vaikutukset pitoisuuksiin. Veden laatu on tarkastelussa oletettu samaksi sekä keski- että keskialivirtaamatilanteessa. Pohjavesivirtaaman on oletettu pysyvän vakiona,

mikä saattaa yliarvioida pohjavesien vaikusta alivirtaamatilanteessa. Todellisuudessa muutokset eivät välttämättä ole niin suuria, kuin sekoituspitoisuuksien perusteella tehdyt laskelmat alivirtaamatilanteessa osoittavat. Vedenotto vähentää pohjavesivirtaamia, minkä seurauksena ainepitoisuudet nousevat hieman vesistöissä. Tarkasteltavat muuttujat ovat rauta (Fe), kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) ja fosfori (kok.p). Pintaveden laatutietoina on käytetty kesän mittaustulosten keskiarvoa. Pohjaveden laatutietoina on käytetty taulukossa 4-1 esiintyviä pitoisuuksia. Laskentatulosten mukaan (Kuva 8-1) Nuorittajoen pienten sivu-uomien fosforipitoisuudet kasvavat keskimäärin 1 µg/l (<1-3 %) keskivirtaamatilanteessa. Alivirtaamatilanteessa laskennallinen nousu on 1 1 µg/l (1 31 %). Kemiallisen hapenkulutuksen arvo kasvaa keskimäärin 1 mg/l (<1 5 %) keskivirtaamatilanteissa. Alivirtaamien aikana muutos on laskennallisesti 1 mg/l (<1 55 %). Rautapitoisuus kasvaa vastaavasti 13 134 µg/l (<1 6 %) ja 97 1399 µg/l (3 58 %). Kivijoessa fosforipitoisuus, COD Mn -arvo ja rautapitoisuus kasvavat 1% keskivirtaamatilanteessa ja 7 9 % alivirtaamatilanteessa. Vedenoton vaikutus veden laatuun on alivirtaamakausina selvimmin havaittavissa Sorsuanojassa, Olvasojassa, Leppiojassa ja Kiviojassa. Keskimääräiset muutokset ovat suhteellisen pieniä, ja vaikutukset näkyvät lähinnä vain loppukesän alivalumien aikana. Vedet ovat alueella yleisesti hyvin ravinteikkaita ja leville käyttökelpoista ravinnepotentiaalia on runsaasti, joten todennäköisesti lasketun suuruinen muutos ei merkittävästi lisää rehevyystasoa. Lähinnä muut tekijät kuten veden luontainen tummuus ja sameus rajoittavat leväkasvua. Nuoritan pääuomassa muutokset ovat pieniä, keskimäärin 1 %, alivirtaamien aikana Sorsuanojan alapuolella 5 7 %. Veden laadun vaihtelu Nuorittajoessa on jo nykyisellään varsin suurta, mikä näkyy mm. taulukossa 6 minimi- ja maksimiarvoissa. Verrattuna aikaisemmin tarkasteltuun tilanteeseen, jossa pohjavedenottomäärä oli suurempi, vaikutukset ovat nyt huomattavasti pienemmät. 35

36

37 Kuva 8-1 Pohjavedenoton vaikutus veden laatuun Nuorittajoen alueella tyypillisessä alivirtaamatilanteessa ja keskivirtaamatilanteessa. Viinivaaran harjujakson pohjoispuolella sijaitsevaan Iso Olvasjärveen vedenoton vaikutukset ulottuvat jossain määrin. Pohjavesipintojen lasku ulottuu juuri järven lähialueelle asti, ja vaikutus näkyy pohjavesivaluntojen pienentyessä ainepitoisuuksien muutamien prosenttien kasvuna sekä lievänä pinnan alenemana ja viipymän pitenemisenä järvialtaan tasatessa vaihtelua. Tämä pienentää alivalumien hetkellistä merkitystä. Ahvenlampi sijaitsee Viinivaaran harjussa. Lähes koko lampea ympäröi kapea ohutturpeinen suovyöhyke, joka vaihettuu pian kankaiksi. Lammella ei ole laskupuroa, mutta korkean veden aikaan vettä virtaa itään pitkin kausikuivaa suojuottia. Ahvenlammen vesi on melko kirkasta. Lammen luonnontila on todettu hieman muuttuneeksi. Pohjavedenpinnan korkeustietojen ja lammen vesipinnan korkeuden perusteella lammesta ei ole merkittävää virtausyhteyttä varsinaiseen hyödynnettävään pohjavesiesiintymään, joten vedenotolla ei näin ollen ole vaikutusta lampien vesipintoihin. Iso Kirkaslampi on suuri (pinta-ala 38 ha), syvä ja erittäin kirkasvetinen harjulampi. Kirkaslammen välittömässä läheisyydessä pohjavedenpinnan taso on samassa tasossa lammen kanssa. Lammen vesipinnan taso on kuitenkin merkittävästi ylempänä kuin harjun länsiosassa hyödynnettäväksi suunnitellussa pohjavesiesiintymässä. Vedenpinnanvaihtelut eri vuosien ja vuodenaikojen välillä ovat hyvin pieniä. Lammen valuma-alueen on arvioitu olevan noin 36 ha. Rantavyöhykkeeltä tarkasteltuna vesikasvillisuus on vähäistä. Eteläosasta Kirkaslampeen purkautuu pohjavettä. Pohjoisosasta lähtee puro, jonka kautta laskee vain pieni osa vedestä. Suurin osa vedestä suotautuu harjuun.