KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU Mielenterveystyön ja psykiatrisen hoidon erikoistumisopinnot

KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU Mielenterveystyön ja psykiatrisen hoidon erikoistumisopinnot Nella Sipilä & Heli Vänskä ELINKAUTINEN projektityö elokuvan välittömästä vaikutuksesta Projektityö 2005

TIIVISTELMÄ KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU Mielenterveystyön ja psykiatrisen hoidon erikoistumisopinnot SIPILÄ, NELLA VÄNSKÄ, HELI Elinkautinen projektityö elokuvan välittömästä vaikutuksesta Projektityö Työn ohjaaja Toimeksiantaja Marraskuu 2005 Avainsanat 33 sivua + 3 liitesivua THM Merja Laitoniemi Marko Kivioja, MMM-Videoframe25 ry Ehkäisevä päihdetyö, elokuvaterapia, elokuva vaikuttajana, nuoruuskehitys, nuoret ja päihteet Marko Kivioja otti yhteyttä Kymenlaakson ammattikorkeakouluun Kuusankosken toimipisteeseen ja pyysi tekemään elokuvan välitöntä vaikutusta mittaavan tutkimuksen. Projektityön tarkoituksena oli tutkia elokuvan katsojissa herättämiä tunteita, ajatuksia ja heidän kokemustaan elokuvan annista. Työn teoria käsittelee elokuvaterapiaa, elokuvaa vaikuttajana ja ehkäisevässä päihdetyössä, nuoruuskehitystä sekä nuoria ja päihteitä. Kokemuksia elokuvasta kartoitettiin 73 Kouvolan Lyseon lukion abiturientilta kyselylomakkeen avulla. Elokuvan koettiin opettaneen tunteiden tunnistamista ja antaneen katsojilleen tietoa, vertaistukea ja vinkkejä tulevaisuuden varalle. Katsojat olisivat halunneet myös vanhempiensa ja kavereidensa näkevän elokuvan. Kyselylomakkeen kysymykset vastasivat tutkimusaiheiseen ja tilaajan asettamaan työn tarkoitukseen. Vastausprosentti oli sata antaen kattavan kuvan otannasta. Monivalinta- ja avointenkysymysten asettelu lomakkeessa oli onnistunut. Nykypäivän päihdehoidon nousevana ajatuksena on päihteidenkäyttäjän itsensä vastuuttaminen toiminnastaan ja vaikutuksestaan ympäristöönsä. Elinkautinen - elokuvan päihteidenkäyttäjän läheisten näkökulma vastaa juuri tähän ajatukseen. Herätellään käyttäjä tai päihteidenkäyttöä harkitseva ajattelemaan, ettei hän toiminnallaan teekään hallaa vain itselleen vaan myös läheisilleen.

ELINKAUTINEN joka yö tässä ruumiissa istun elinkautista siitä, mitä en ole tehnyt tässä täytäntöönpanossa vartija on minussa kukaan ei oikeutta käynyt kalastan sanoja kuolleesta virrasta kukaan ei vapauta sellaista vankia jonka ovi ei ole lukossa joka yö tässä ruumiissa todistetaan valalla siitä, mitä kukaan ei nähnyt tässä istuntosalissa syyttäjä on minussa valamies omatuntonsa myynyt pelkojen kolonna viivyttää aamua kukaan ei puolusta sellaista vankia jonka ovi ei ole lukossa joka yö tässä ruumiissa kidutetaan vankia joka rikostaan ei ole tiennyt tässä rangaistusmuodossa tuomari on minussa ulkopuolelle oikeus jäänyt odotan kauhulla laukausten kaikua kukaan ei armahda sellaista vankia jonka ovi ei ole lukossa (Marja Mattlar)

SISÄLLYS TIIVISTELMÄ 5 ELINKAUTINEN 6 1 JOHDANTO 5 2 ELOKUVA VAIKUTTAJANA 6 3 ELOKUVATERAPIA 6 4 ELOKUVA EHKÄISEVÄSSÄ PÄIHDETYÖSSÄ 8 5 NUORUUSKEHITYS 10 6 NUORET JA PÄIHTEET 12 7 TYÖN KULKU JA TOTEUTUS 14 7.1 Lähtökohtien toteaminen ja työn tavoitteet 14 7.2 Työskentelyn aloittaminen 16 7.3 Aineiston keruu ja analysointi 16 8 KYSELYN TULOKSET 18 8.1 Vastaajien taustatiedot 18 8.2 Kokemukset aiemmasta päihdevalistuksesta 18 8.3 Mieleenpainuvin roolihahmo 18 8.4 Samaistumisen kohde 20

8.5 Tunnelma elokuvan alussa ja lopussa 21 8.6 Elokuvan anti katsojille 23 8.7 Vastaajien arviot elokuvan huumeiden käyttäjästä 23 8.8 Mieleen jäävin asia elokuvassa 24 8.8.1 Loppukohtaus, ruokailutilanteet ja menneisyydelle vilkuttaminen 25 8.8.2 Päihdeterapeutilla käynti ja matka terapeutille 26 8.8.3 Yksittäiset vastaukset 26 8.8.4 Velkojat ja isän uhkailu 26 8.8.5 Musiikki ja perheen reaktiot 27 8.8.6 Vanhempien työpaikka- ja sairaalakohtaukset 27 8.9 Vastaajien arviot elokuvan suosittelemisesta 27 8.9.1 Arvio suosittelemisesta vanhemmille 27 8.9.2 Arvio suosittelemisesta kavereille 28 9 HANKKEEN ARVIOINTI 29 10 POHDINTA 30 LÄHTEET 32 LIITE LIITE 1. KYSELYLOMAKE

5 1 JOHDANTO Päihteiden käyttö on jatkuvasti lisääntynyt ja yhä nuoremmat kokeilevat päihteitä. Nykynuorilla on paljon tietoa päihteistä, mutta vaikuttaako saatu tieto heidän käyttäytymiseensä. Nuoret saavat valistusta paljon ja monelta taholta. Mietittäväksi jää, onko valistus liian yksipuolista ja päihteidenkäyttäjien maailmaa kuvaavaa. Nämä lähtökohdat mielessään MMM-Videoframe25 työsti erilaisen päihde-elokuvan, jonka välitöntä vaikutusta he halusivat kartoittaa. Marko Kivioja otti yhteyttä Kymenlaakson Ammattikorkeakoulun Kuusankosken toimipisteeseen ja tilasi tutkimuksen opiskelijatyönä. Elokuva tuli ensi-iltaan marraskuussa 2004, jolloin tutustuimme elokuvaan sekä elokuvan tekijöihin. Elokuvan tekijöiltä saimme myös taustatiedot elokuvan tekemisestä, työn tavoitteista ja tarkoituksesta. Työn tilaaja ehdotti teoriataustaksi elokuvaterapiaa. Elokuvaterapian lähdekirjallisuuden rajallisuuden vuoksi, laajensimme teorian käsittelemään myös ehkäisevää päihdetyötä sekä nuoria ja päihteitä. Yhteistyössä työn tilaajan kanssa päädyimme valitsemaan tutkimusmenetelmäksi kyselylomakkeen. Kysely tehtiin Kouvolan Lyseon lukiolaisille yleisönäytännön yhteydessä tammikuussa 2005. Tutkimuksia elokuvan käytöstä ehkäisevässä päihdetyössä ei ole tutkittu eikä aiheesta ole tehty julkaisuja. Vaikuttavuutta sen sijaan on tutkittu runsaastikin. Vaikuttavuustutkimukset käsittelevät kuitenkin muita tieteenaloja kuin hoitotiedettä. Aiheen tutkimisen vähyyden vuoksi koimme tutkittavan aiheen haastavana ja mielenkiintoisena sekä tarpeellisena. Ehkäisevän päihdetyön näkökulmasta on hyvä, että nuoriin kohdistuvaan päihdevalistukseen kehitetään uusia lähestymistapoja ja näkökulmia. Päihdevalistuksessa ollaan tämän työn myötä siirtymässä pois käyttäjäkeskeisyydestä kohti päihteidenkäyttäjän läheiset huomioivaa lähestymistapaa.

6 2 ELOKUVA VAIKUTTAJANA Elokuva on taiteista se, joka eniten muistuttaa näkö ja kuuloaistiemme avulla kokemaamme todellista, oikeaa ja aitoa elämää (Mäkipää 1996, 5). Elokuva koetaan todellisena, kuten haaveet, uni, arki, juhla, ilot, surut tai aistiharhat ja siksi se koetaan vaikuttavana. Elokuvassa katsoja voi seurata läheltä muiden intiimiäkin yksityiselämää, tapahtumia ja asioita, jotka tavallisesti privatisoidaan tai salataan todellisessa arkielämässä. (Heikkilä, Paloheimo, Taipale 2000, 44-45.) Elokuvan vaikuttavuus perustuu neljään tekijään: 1. identifikaatioon eli samastumiseen elokuvan henkilöihin sekä kertomukseen ja ympäristöön. 2. projektioon eli tarpeeseen heijastaa elokuvan henkilöihin voimakkaita tuntemuksia, antaa heille luonteenpiirteitä, arvovarauksia, normeja 3. Imitaatioon eli tarpeeseen toistaa, jäljitellä ja saada toimintamalleja omaan elämään. 4. Idealisaatioon eli tarpeeseen luoda ihanteita, auktoriteetteja ja esikuvia, tyydyttää omia omnipotenssiunelmia ja tarpeeseen saada viitteellinenkin selitys elämän pulmiin. (Heikkilä 2000, 45-46.) Erilaiset dokumenttielokuvat ovat myös tehokkaita tiedon välittämisessä. Niin dokumentit kuin muutkin elokuvat ovat käyttökelpoisia vuorovaikutuksellisen tukemisen välineinä. Oikeaan aikaan saatu asiallinen tieto tukee itse kunkin henkilön toimintakykyä. (Mäkipää 1996, 6.) Mäkipään (1996, 6) mukaan elokuvassa ihminen saa tiedostamattomille ja selkiintymättömille tunteilleen konkreettisen kohteen. Elokuvan avulla ihminen rakentaa minätietoisuuttaan, ihmiskäsitystään sekä maailmankuvaansa. 3 ELOKUVATERAPIA Elokuvaterapia on oma itsenäinen hoitomuoto, joka eroaa muista luovuusterapioista (kuvataide-, musiikki-, kirjallisuus-, tanssi- ja draamaterapia) olematta silti niitä parempi tai huonompi. Elokuvaterapia muistuttaa eniten elämää itseään kaikista luovuusterapioista. (Mäkipää 1996, 14.) Elokuvaterapialiiton mukaan elokuvaterapia

7 tarkoittaa elävän kuvan käyttämistä hoidollisesti. Hoidolla tarkoitetaan suunnitelmallisesti toteutettua, tasapainottavaa, eheyttävää ja ei- toivottuja olotiloja parantavaa myönteistä toimintaa. (Suomen elokuvaterapialiitto.) Kuten kaikissa luovuusterapioissa, elokuvaterapiassakin elokuva toimii vain välineenä, instrumenttina ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Elokuva on jo sinällään jostakin pakottavasta tarpeesta syntynyt viesti tekijöiltä katsojille. (Mäkipää 1996, 15.) Elokuvan muodon tai tyylilajin valinta riippuu kulloisestakin elokuvan käyttötarkoituksesta. Elokuvaterapiassa käytetään elokuvaa, joka puhuttelee ja koskettaa terapoitavia. Tekemisen näkökulmasta voidaan elokuvaterapia jakaa yksinkertaisesti kahtia: 1. ensisijaisesti aktiivisesti toiminnalliseen 2. ensisijaisesti vastaanottavaan terapiaan Toiminnallinen elokuvaterapia tarkoittaa erilaisten elokuvallisten tallenteiden tekemiseen liittyvää luovaa toimintaa (kuten käsikirjoitus, kuvaus, ohjaus, jne) sekä tekoprosessiin liittyvien tunteiden ja aikaansaatujen tulosten hoidollista kohtaamista. Toiminnallinen elokuvaterapia on yhdessä kokemista ja jakamista. Siihen liittyy aina paitsi antavia myös vastaanottavia ulottuvuuksia. (Mäkipää 1996, 16.) Vastaanottava elokuvaterapia voidaan jakaa kahteen erilaisia lähestymistapoja hyödyntävään toimintaan: Analyyttiseen eli oivallusta tuottavien elokuvien katsomiseen Supportiiviseen eli tukea antavaan elokuvien katsomiseen sekä katsomiskokemusten hoidolliseen työstämiseen. Analyyttisessä, oivallusta tuottavassa elokuvaterapiassa käytetään, mikäli mahdollista, elokuvateatteriolosuhteita. Analyyttinen terapia edellyttää asiakkaalta motivaatiota, valmiutta sekä kykyä pohtivaan työskentelyyn. Peiliulottuvuus tarjoaa mahdollisuuden kokea omaa sekä muiden todellisuutta; muiden tapaa elää, ajatella ja tuntea. Sekä toisaalta mahdollisuuden tarkastella ja tutkia omaa, muille välittyvää peilikuvaa eli mahdollisuuden nähdä itsensä muiden silmin. Peiliulottuvuus tähtää minätie-

8 toisuutta lisäävään tai minää eheyttävään vaikutukseen. Peiliulottuvuutta voidaan käyttää sekä analyyttisesti että supportiivisesti. (Mäkipää 1996, 17-18.) Supportiivisessa, tukea antavassa elokuvaterapiassa korostuu elämänmyönteisyys, positiivisuus ja asioita ja arvoja suhteuttava sisältö. Se soveltuu kaikille jossain muodossaan. Ikkunaulottuvuus tähtää olemassaolo- ja ihmistietoutta lisäävään minän ja sitä ympäröivän todellisuuden rakenteiden sekä vuorovaikutussuhteiden selkiytymiseen, niihin sopeutumiseen. Ikkunaulottuvuudella tähdätään myös elämänkirjoa laajentavaan ja suhteuttavaan vaikutukseen. (Mäkipää 1996, 19-20.) Elinkautinen elokuva käyttää elokuvaterapia näkökulmasta vastaanottavaa analyyttistä terapiaa. Elokuvassa käytetään peiliulottuvuutta, jossa katsoja voi samaistua elokuvan henkilöihin ja tunnelmiin. Lähtökohtana Elinkautinen elokuvassa on tuoda päihdevalistuksen laajaan kirjoon uusi näkökulma, siirtyä pois käyttäjäkeskeisyydestä ja tuoda perhe sosiaalisine ja tunnesuhteineen keskeiseksi. 4 ELOKUVA EHKÄISEVÄSSÄ PÄIHDETYÖSSÄ Paineet ehkäisevään päihdetyötä kohtaan ovat kasvaneet nuorten päihteiden käytön lisääntyessä. Tavoitteena ehkäisevässä päihdetyössä on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Toiminta on parhaimmillaan laaja-alasta yhteistyötä. (Päihteiden 2000, 4.) Sieväsen pro gradu-tutkielman (2005, 51) mukaan nuoret olivat sitä mieltä, että nuorten itsetuntoa pitää pyrkiä vahvistamaan kodin ja koulun yhteistyössä. Opetuksellisella osa-alueella nuoret korostivat terveystiedon opetusta, elämyksellisiä menetelmiä ja shokkiopetusta. Esimerkkejä shokkiopetuksesta nuoret kertoivat huumeiden käyttäjien kanssa töitä tehneen poliisin näyttämiä kuvia ja videoita sekä terveiden keuhkojen kuvan vertailua tupakoivan ihmisen keuhkojen kuvaan. Ehkäisevä päihdetyö määritellään toiminnaksi, jolla vähennetään ja ehkäistään päihteiden käyttöä vaikuttamalla saatavuuteen, päihteitä koskeviin asenteisiin ja tietoihin, päihteiden käyttötapoihin sekä päihteiden ongelmakäyttöä synnyttäviin olosuhteisiin ja sitä tukevaan kulttuuriin. (www.stakes 2005.) Ehkäisevä päihdetyö on käsitteenä laaja ja sisältää monentasoisia päihteiden käyttöön ja sen haittoihin vaikuttavia toimenpiteitä ja päätöksiä. Toiminnan tason ja

9 kohderyhmän mukaan puhutaan primaari-, sekundaari ja tertiaaripreventiosta. (Päihteiden 2000, 9.) Primaaripreventiolla tarkoitetaan yleisryhmiin tai koko väestöön kohdistuvaa toimintaa. Päihdevalistuksen ja kasvatuksen avulla pyritään lisäämään päihteisiin sekä niiden haittoihin ja käyttöön liittyvää tietoutta sekä edistämään yksilön elämänhallintaa. Koulussa tehtävä ehkäisevä päihdetyö liittyy suurelta osin primaaripreventioon. (Päihteiden 2000, 9.) Sekundaaripreventioon liittyvät toimenpiteet kohdistuvat jo päihteitä kokeilleihin ja riskiryhmiin. Tavoitteina on riskeistä tiedottaminen, päihteiden käytön varhainen toteaminen, käyttöön puuttuminen ja hoitoonohjaus. (Päihteiden 2000, 9.) Tertiaaripreventiolla tarkoitetaan päihteiden käytöstä johtuvien haittojen vähentämistä ja hoitamista ja se kohdistuu päihteiden ongelmakäyttäjiin. Käytännössä se on jo syntyneen vakavan riippuvuuden hoitamista. (Päihteiden 2000, 9.) Päihdeopetuksen yksi tärkeimpiä lähtökohtia on lapsen ja nuoren kokemusmaailman tunteminen ja erittely. Joka kahdeksas suomalainen kasvaa päihdeperheessä. Tämä tarkoittaa, että lähes jokaisessa koululuokassa on lapsia, joille vanhempien tai läheisten tai muiden päihteiden käyttö on elettyä arkea. Ehkäisevän päihdetyön ohjelmien vaikuttavuuden arvioimiseksi ei ole käytettävissä yhtenäisiä maailmanlaajuisia kriteereitä. (Päihteiden 2000, 21). Mäkipään (1996, 31, 37-38) kirjassa on luetteloitu elokuvaterapian vinkkipankki, josta löytyy osio myös päihteille ja huumeille. Mäkipää kehottaa myös luottamaan omaan vaistoon, tunteeseen ja kokemukseen ja tekemään rohkeitakin valintoja. Elinkautinen elokuvassa tekijät lähtivät rohkeasti hakemaan uutta näkökulmaa päihdetyöhön. He toivat näkyväksi elokuvallaan perheen roolin ja tuntemukset. Tähän asti valistus on ollut suurelta osin käyttäjäkeskeistä, läheisten unohtuessa. Kuitenkin päihdeongelma on luonteeltaan sen kaltainen, ettei se voi olla vaikuttamatta läheisiinkin. Elokuva on myös valistusmuodoista yksi nuoriin eniten vaikuttavimmista.

10 Elinkautinen elokuva toimii sekä primaari- että sekundaaripreventio tasolla kohdistuen nuoriin ja heidän vanhempiinsa. 5 NUORUUSKEHITYS Nuoruus on elämänvaihe, jolloin yksilö etsii voimavarojaan, minuuttaan ja identiteettiään (Friis, Eirola, Mannonen 2004, 44).Lapsuudesta ei hypätä aikuisuuteen vaan siirrytään asteittain nuoruuskehityksen aikana. Nuori heilahtelee itsenäistymispyrkimyksen ja toisaalta riippuvuuden tarpeiden välillä. Hänen mielikuvansa ovat voimakkaita, ja ne pyrkivät korvaamaan ja sotkemaan todellisuutta. Kun nuorella on aikaa ja tilaa kasvaa, hän voi nuorena aikuisena ottaa vastuun itsestään ja ympäristöstään. Aidon kypsyyden vastakohtana on vääränlainen kypsyys tai kypsymättömyys, jolloin kasvu on häiriintynyt nuoren omaksuessa aikuisen ominaisuudet liian aikaisin tai liian myöhään. (Välisalo-Leinonen 1993, 39.) Nuoruus sijoittuu ikävuosien 12-22 välille (Friis, Eimola, Mannonen 2004, 44; Välisalo-Leinonen 1993, 39). Vaiheen loppupuolella kiinteytyy jo suhteellisen muuttumaton aikuisen persoonallisuus. Nuoruusikä on rajallista, eikä kehityksellisesti pitkittynyttä nuoruutta ole olemassa. Nuoruus on mahdollisuuksien aikaa, minkä vuoksi sitä kutsutaan persoonallisuuden rakentumisen toiseksi mahdollisuudeksi. Nuoruusiän tapahtumaketju muuttaa persoonallisuutta ratkaisevalla ja lopullisella tavalla. (Välisalo-Leinonen 1993, 39.) Nuoruuden kehityksellisenä päämääränä on saavuttaa itse hankittu autonomia. Nuoruusikään liittyy sisäisten ja ulkoisten syiden vaikutuksesta kasvanut jännite, jota nuori voi käyttää hyväkseen voidakseen kasvaa. Nuoruus voidaan jakaa eri vaiheisiin. 13-vuotias ja 18-vuotias eroavat toisistaan, vaikka molemmat ovatkin vaiheessa, jossa he kehittyvät. (Välisalo-Leinonen 1993, 39.) Vaiheet voidaan karkeasti jakaa seuraavasti: Varhaisnuoruus (12 16 vuotiaana): Varhaisnuoruus kytkeytyy alkaneeseen puberteettiin. Varhaisnuori elää ristiriidassa. Nuoren suhde vanhempiin vaihtelee aaltomaisesti; välillä korostaen lapsenomaisuut-

11 ta ja toisaalta itsenäisyyttä. Nuoren maailmassa ikätoverit ovat vanhempia tärkeämpiä. (Friis, Emola, Mannonen 2004, 45-46; Välisalo-Leinonen 1993, 39.) Varsinainen nuoruus, keskinuoruus (15 18 vuotiaana): Varsinaisessa nuoruusiässä nuori on saanut osittain hallintaansa varhaisnuoruuden yllykepaineen ja alkanut sopeutua muuttuneeseen ruumiinkuvaansa. Hämmentyneestä varhaisnuoresta tulee aktiivinen, kantaa ottava sekä kykyjään etsivä ja käyttävä tyttö tai poika. (Friis, Emola, Mannonen 2004, 45-46; Välisalo-Leinonen 1993, 39.) Jälkinuoruus (18 22 vuotiaana): Nuoruus alkaa myrskyisästi päättyen tyveneen. Nuoren kyky empatiaan lisääntyy. Nuori ottaa toiset huomioon, antaa periksi, tekee kompromisseja tai siirtää omia halujaan. Nuori tekee valintoja, jotka vaikuttavat hänen tulevaan aikuisuuteensa. Hänestä tulee yhteiskunnan jäsen ja omalta osaltaan vastuuta vastaanottava. (Välisalo- Leinonen 1993, 39.) Nuoren kehitystehtävänä on aikuisen persoonallisuuden eheytyminen (Friis, Emola, Mannonen 2004, 46). Nuoren aikuisen elämäntilanne on erilainen kuin missään muussa elämänvaiheessa. Nuori aikuinen on välikädessä, häneltä odotetaan aikuismaista otetta omaan elämäänsä. Elämään sisältyy myös enemmän mahdollisia roolimuutoksia kuin missään muussa elämänvaiheessa, esim. nuoresta aikuiseksi, koululaisesta opiskelijaksi, kotona asujasta yksin / parisuhteessa eläjäksi. Ympäristö kohdistaa nuoreen aikuiseen odotuksia. Ne vaikuttavat itseään toteuttavan ennusteen tavoin elämänrakenteen muotoutumiseen. (Välisalo-Leinonen 1993, 39.) Samankaltaisuus samanikäisten kanssa tuntuu välttämättömältä, ja toisaalta yksityisyyden tarve on huomattava. Ystävien parissa kokeillaan, tutkitaan ja omaksutaan aikuisuuteen liittyviä ihanteita, arvoja ja käyttäytymistapoja, jotka vaikuttavat jokapäiväiseen elämään varsinkin vapaa-aikana. (Friis, Emola, Mannonen 2004, 45.) Muiden suhtautuminen meihin muokkaa käsitystä itsestämme ja sitä kautta omaa käyttäytymistämme. Ihminen on suurelta osin sitä, mitä hänen oletetaan olevan. Vanhempien ja nuoren aikuisen viestintä saa nuoren aikuistuttua uuden ulottuvuuden. Jos vanhemmat hyväksyvät nuorelleen aikuisen roolin, sanomaristiriitoja ei todennäköisesti synny. Vanhemmuus ei

12 häviä nuoren aikuistumisen myötä vaan saa uuden muodon. Pystyäkseen ottamaan itse vastuuta elämästään nuoren on itsenäistyttävä. (Välisalo-Leinonen 1993, 39.) 6 NUORET JA PÄIHTEET Pienelle ryhmälle nuoria ovat huumeet yritys ratkaista ongelmia. Tärkein syy huumeiden kokeiluun on halu hakea elämään jännitystä tai uteliaisuus. Nuoruus on testaamisen ja kokeilujen aikaa. Halutaan tietää miltä mikin asia tuntuu. (Aalberg Siimes 1999, 221.) Koiviston (2004, 38) pro gradu-tutkielman mukaan aineita kokeiltiin ensimmäisen kerran kavereiden kanssa. Jopa sattumasta voi olla kyse kokeilussa. Huumekokeilussa voi olla kyse yksinomaan siitä, että nuori on ollut väärässä porukassa väärään aikaan. Hän on voinut joutua tilanteeseen, jossa ei ole ollut vapautta olla kokeilematta. Kokeileminen liittyy myös nuoren sosiaaliseen tilanteeseen, siihen, miten kaveripiiri vaikeuttaa tai mahdollistaa kokeilua. (Aalberg Siimes 1999, 221.) Monelle nuorelle huumeiden kokeilu on tapa kapinoida, hakea aikuisten huomiota ja hätkähdyttää. Huumeiden kokeilu saa vanhemmat avuttomiksi ja tyrmistyneiksi, jolloin nuori voi tuntea olevansa vallan kahvassa kiinni. Huumeet ovat itse asiassa aihe, josta vanhemmat uskovat tietävänsä vähiten. Huumeongelma syntyy siitä, että nuori haluaa käyttää ja kokeilla aineita. Taustalla on tekijöitä, joiden vuoksi nuori etsii huumeiden aiheuttamaa, tavallisesta elämästä poikkeavaa tunnetilaa. Nuori voi käyttää huumeita esimerkiksi saadakseen hetkellistä mielihyvää, selviytyäkseen liian ankarina kokemistaan arkielämän vaatimuksista tai välttääkseen jatkuvaa psyykkistä kärsimystä. Kokeilun halu on huumeiden käytön syy noin puolella tapauksista. (Aalberg Siimes 1999, 222.) Nuorten huumeidenkäyttö on lisääntynyt Suomessa, kuten muissakin länsimaissa. Huumeiden käytön lisääntymistä selitetään kahdella teorialla. Tartuntateorian mukaan huumeiden käyttö on tarttuvaa. Nuoret ovat alttiita aineiden käytölle, ellei heitä erityisesti siltä suojella. Porttiteorian mukaan huumeiden käyttöä edeltää nuorilla alkoholin ja tupakan käyttö. Alkoholia ja tupakkaa käyttävät nuoret ovat alttiimpia kokeilemaan kannabista ja sen jälkeen vahvempia huumeita. Suomalaisille päih-

13 denuorille on tyypillistä sekakäyttöä. Tavallista on alkoholin ja lääkeaineiden samanaikainen käyttö sekä vaihteleva eri aineiden käyttö. (Aalberg Siimes 1999, 222.) Nuorista noin 5 % on huumeiden riskikäyttäjiä ja heidän on myös vaikea lopettaa. Ongelmakäyttäjät yrittävät huumeiden avulla ratkaista psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmiaan. Huumeiden välittäjät ja käyttäjät antavat näille nuorille aineista ihannoidun kuvan. Jos huumeiden käyttö parantaa, edes tilapäisesti, nuoren elämänlaatua, siihen on vaikea vaikuttaa, ellei todellisuus muutu. Jos nuori välttyy tupakoinnilta, hänellä on vain pieni riski tulla huumausaineiden väärinkäyttäjäksi. (Aalberg Siimes 1999, 222.) Ongelmakäytön syntyyn vaikuttaa käytön aloittamisen syy. Huumeiden käyttö kaveripiirissä hauskanpitoon johtaa pienemmällä todennäköisyydellä ongelmakäyttöön kuin aineiden käyttö oman olon korjaamiseksi tai sellaisen tunteen saavuttamiseksi, josta tuntee, ettei sitä muuten pystyisi saavuttamaan. Jos aineiden kokeilija todella uskoo niiden auttavan pahaan oloon, hän on altis joutumaan psyykkiseen koukkuun. (Huolesta 2000, 21.) Riippuvuuteen joutumista edesauttaa nuoren myönteinen asenne huumeita kohtaan ja tunne hallitusta huumeiden käytöstä. Osaltaan alttiutta riippuvuuden kehittymiseen voi selittää biologisilla perintötekijöillä. Sokea usko perintötekijöiden voimaan voi tuottaa psyykkistä alttiutta: jos kokeilen, jään varmasti koukkuun. Oikeanlainen apu ja väliintulo olisi tärkeää jo siinä vaiheessa, kun riippuvuus on syntymässä. Ongelmaksi muodostuu nuoren itsensä kokemus siitä, ettei tarvitse apua. (Huolesta 2000, 22.) Koiviston (2004, 40) mukaan huumeiden käyttö oli nuorten koko elämä ja aikaisemmat kaverit sekä perhe unohtuivat. Huumeiden käytöstä tuli nuorten elämäntapa ja elämä oli ollut täysin huumekeskeistä, eikä mikään liittynyt muuhun kuin huumeisiin. Kaikki kaverit olivat huumeita käyttäviä nuoria, joten puheenaiheetkin liittyivät yleensä vain huumeisiin.

14 7 TYÖN KULKU JA TOTEUTUS 7.1 Lähtökohtien toteaminen ja työn tavoitteet Vuonna 2001 elokuvan ohjaaja Marko Kivioja katsoi lastensuojelutyössään useita päihdevalistusvideoita, joista lähes kaikki olivat käyttäjäkeskeisiä. Kiviojan mielestä ongelmaa käsiteltiin puhtaasti perheen näkökulmasta harvoin, jos lainkaan. Marko Kivioja ja Matti Kalevi Pasi miettivät asiaa ja päättivät tehdä elokuvan, jossa päihdeongelmaa käsitellään puhtaasi perheen näkökulmasta, kuinka poissaoleva päihderiippuvainen vaikuttaa perheeseen. Joulukuussa 2001 Kivioja ja Pasi vetäytyivät metsään pohtimaan kuinka asiaa lähestyisivät ja loivat käsikirjoituksen ensimmäisen version. (Kivioja 2003.) Käsikirjoitusta alettiin työstää lokakuussa 2002. Alkuperäisenä ajatuksen oli, että elokuvan olisi rahoittanut Kouvolan kaupungin Päihdetyön tuki- ja neuvontakeskus, mutta yllättäen loppusyksystä 2002 tämä instanssi ajettiin alas ja lopetettiin 31.12.2002. Koska käsikirjoitusta oli ehditty työstää jo pitkälle, ja koska aihe ja tarina tuntuivat tärkeiltä, päätettiin projektin toteuttamista kuitenkin jatkaa ja etsiä rahoitusta muualta. (www.videoframe....) Päärahoitus tuli lopulta Pohjoiskymen kasvu ry:ltä, välirahoitus Kuusankosken kaupungilta ja vastikkeeton sponsorituki Kymen nuorten asema oy:ltä (Kivioja 2004). Elokuvan nimeä miettiessään Kivioja kuunteli Timo Rautiaisen ja Trio niskalaukauksen kappaletta Elinkautinen. Hänestä Marja Mattlarin tekemät sanat kertoivat juuri siitä, mistä Kiviojan mielestä oli kyse, syyllisyydestä. Kivioja ehdotti kappaletta Pasille elokuvan musiikiksi. Pasin mielestä laulu oli hieno ja nimi loistava, näin elokuva sai työnimensä, joka myöhemmin päätettiin ottaa myös varsinaiseksi nimeksi. (Kivioja 2003.) Vuonna 2003 hiottiin ja viimeisteltiin käsikirjoitusta, tehtiin kuvaussuunnitelma, aikataulut ja kuvakäsikirjoitus, etsittiin kuvauspaikat, valittiin roolitus ja hankittiin muu henkilökunta ja kalusto sekä hoidettiin rahoitus kuntoon. Kun kaikki tämä oli valmiina aloitettiin kuvaukset tammikuussa 2004. Kuvauspäiviä kertyi kaikkiaan n. 20. Työtä tehtiin pääsääntöisesti viikonloppuisin. Tämän jälkeen oli vuorossa edi-

15 tointi ja kuvan sekä äänen jälkikäsittelyvaihe. Elokuvan tekemisestä vastasi kuusankoskelainen MMM-Videoframe25 ry. (www.videoframe....) Elokuva sai ensiiltansa Kuusankoski-talolla 20.11.2004. Elokuvasta järjestettiin myös neljä ennakkoesitystä yleisölle marraskuussa 2004. Elokuva on fiktiivinen kertomus nelihenkisestä perheestä, jonka lapsista vanhin on ajautunut huumekierteeseen vanhempien siitä mitään tietämättä. Elokuvan aikana vanhemmille paljastuu vähitellen koko totuus: Heidän perheessään elää päihdeongelmainen. Esikoinen on jo täyttänyt 18 vuotta, joten hän on lastensuojelun ulkopuolella ja siten omien valintojensa armoilla, kuten myös koko perhe. Kertojana on perheen nuorimmainen viisitoistavuotias Reetta, jonka silmin tapahtumia seurataan. Hän pyrkii olemaan mahdollisimman lojaali sisarustaan kohtaan. Mutta lopulta, apunaan edesmennyt mummi, joka on Reetan keskustelukaveri, hän on valmis ottamaan vastuun. Elokuva tarkastelee väittämää "Päihteiden käyttö on henkilökohtainen ongelma vai onko?" päihteidenkäyttäjän omaisten kautta. Se ei pyri antamaan valmiita vastauksia, vaan toimimaan keskustelun herättäjänä. Elokuvan kesto on 26 minuuttia. (www.videoframe....) Elokuvaa on tarkoitus markkinoida valtakunnallisesti päihdehuollon parissa työskenteleville henkilöille ja järjestöille, oppilaitoksiin ja kirjastoille. Lisäksi se tulee osallistumaan erilaisiin filmialan kilpailuihin. Siitä järjestetään myös yleisöesityksiä ja sitä esitetään Kymenlaakson kouluissa ja ammattioppilaitoksissa. Huhtikuuhun 2005 mennessä elokuvan on kouluissa nähnyt hieman yli tuhat oppilasta ja kaikkiaan reilut kaksituhatta ihmistä. (www.videoframe....) Marko Kivioja otti yhteyttä Kymenlaakson ammattikorkeakouluun Kuusankosken toimipisteeseen ja pyysi tekemään elokuvan välitöntä vaikutusta mittaavan tutkimuksen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää elokuvan yleisössä herättämiä tunteita, ajatuksia ja heidän kokemustaan elokuvan annista. Elokuvan toteuttajat tulevat käyttämään tutkimuksen tuloksia rahoittajille tekemässään loppuraportissa sekä elokuvan markkinoinnissa.

16 7.2 Työskentelyn aloittaminen Syyskuussa 2004 saimme aiheen projektiin opettajalta. Ennen kuin otimme yhteyttä projektin tilaajaan, Marko Kiviojaan, luimme fideoframe25 nettisivuilta elokuvasta. Kiviojan kanssa sovimme, että ennen tutkimuksen yksityiskohtien hiomista katsomme elokuvan ja muodostamme sen tyylistä oman mielikuvamme. Saimme sähköpostitse kutsun elokuvan ensi-iltaan, kutsuvierasnäytäntöön, jonne kumpikin olimme estyneitä saapumasta. Kiviojan ehdotuksesta osallistuimme yleisönäytökseen, joka pidettiin marraskuun 25. päivä 2004 Kuusankoski-talolla Voikkaa-salissa. Tapasimme elokuvan ohjaajan Marko Kiviojan ja näyttelijä/käsikirjoittaja Matti Kalevi Pasin ennen näytännön alkua Kuusankoski-talon kahviossa. Keskustelimme elokuvan synnystä, tutkimuksemme tarkoituksesta ja aikataulusta. Olimme päättäneet tutkivamme elokuvan vaikutusta kyselylomakkeen avulla ja miettineet tapaamista varten valmiiksi mahdollisia kysymyksiä kyselylomaketta varten. Nähtyämme elokuvan hylkäsimme kaikki valmiit kysymyksemme tarkoitukseen sopimattomina ja katsoimme elokuvan toiseen kertaan keksien samalla tarkoituksen mukaisempia kysymyksiä. Koska elokuvaa on tarkoitus esittää sekä kouluissa että vanhempainilloissa syntyi elokuvan aikana ajatus tehdä vertaileva tutkimus vertaillen vanhempien ja nuorten vastauksia toisiinsa. Elokuvan esitykset oli tarkoitus aloittaa tammikuussa 2005, joten jäimme odottamaan varmistuksia esityspäivistä ja paikoista. 7.3 Aineiston keruu ja analysointi Tammikuun alussa 2005 laadimme nuorille ja vanhemmille omat alustavat kyselylomakkeet, jotka molemmat sisälsivät samat kysymykset hieman eri sanamuodoin. Opettaja tarkasti alustavat lomakkeet ja teki niihin muutosehdotukset 13.1.2005. Lomakkeet oli tarkoitus esitestata Kouvolassa Lyseon lukiossa 14.1. Oltuamme yhteydessä ohjaajaan ja saatuamme tietoomme lukio esityksen laajuuden, tulimme opettajan kanssa yhdessä tulokseen, että kyselylomakkeiden esitestauksesta luovutaan, lomakkeet otetaan käyttöön sellaisenaan (liite 1) ja tutkimus tehdään Lyseon lukiolla keskittyen ainoastaan nuorten tutkimiseen. (Kyselylomakkeen asettelua on liitteessä muutettu, jotta saimme sen liitteeksi oikealla sivujaottelulla.) Päätöstämme tukivat myös ne seikat, että monet koulut olivat jo lyöneet lukkoon kevään vanhempainiltansa ohjelmineen, joten elokuvaa voitaisiin vanhempain-illoissa käyttää vasta

17 seuraavalla lukukaudella. Elokuvalle ei myöskään ollut vielä tammikuun 13. päivään mennessä varmistunut muita esityksiä keväälle. Lyseon lukiolla oli kolme esitystä tammikuun 14. päivän aikana. Yhdessä esityksessä odotettiin olevan 25 35 oppilasta. Oppilaiden määrä yllätti sekä meidät että ohjaajan. Kiviojan pyynnöstä otimme tutkimusotannaksi keskimmäisen esityksen, joka oli tarkoitettu abiturienteille. Meidän tuli saapua Lyseon lukiolle tuntia ennen esitystä, koska elokuvasta tehtiin juttua Kouvolan sanomiin ja meitä haluttiin haastatella projektityön tiimoilta. Kivioja oli tulostanut meillä valmiiksi 75 kyselylomaketta, joista kaksi meni muuhun käyttöön. Asetuimme ovelle jakamaan kyselylomakkeen ja kynän jokaiselle katsojalle heidän tullessaan sisään auditorioon. Ensimmäisille 73 oppilaalle riitti kyselylomakkeita, noin 10 oppilaan jäädessä ilman. Elokuvan ohjaaja esitteli meidät tervetulosanojensa jälkeen ja käytimme lyhyen puheenvuoron kertoen projektin tarkoituksesta ja kyselylomakkeen täytöstä. Elokuvan jälkeen katsojille annettiin aikaa lomakkeiden täyttämiseen ja lomakkeet pyydettiin palauttamaan pois lähtiessä ovelle. Olimme sijoittaneet oven viereen laatikon lomakkeita palauttamista varten. Osan otimme vastaan itse. Päätimme työstää projektityötä osissa. Nella otti työstääkseen kaikki kyselylomakkeet yhdenmukaisen käsittelyn takaamiseksi ja Heli alkoi työstää teoriaosuutta. Työtä tehtiin itsenäisesti tammikuusta toukokuuhun 2005 toisiamme konsultoiden ja työstä keskustellen. Lähetimme ensimmäisen version työstä opettajille luettavaksi 20.5.2005. Olemme koko työn ajan olleet yhteydessä ohjaajaan puhelimitse ja sähköpostitse. Toukokuun alussa ohjaaja Kivioja ilmoitti tarvitsevansa työn kesäkuun puolivälissä siinä muodossaan kun työ sillä hetkellä on. Toukokuun viimeisenä päivänä työstimme yhdessä työn pohdintaa ja hankkeen arviointia saaden työn ensimmäiseen valmiiseen muotoonsa. Kesän ja syksyn 2005 aikana muokkasimme työn tekstiosuutta ja ulkoasua, jättäen työn muutoksineen opettajien luettavaksi. Työ esitettiin opiskeluryhmällemme 27.10.2005. Marraskuun 2005 alussa työ sai lopullisen muotonsa ja luovutettiin tilaajalle.

18 8 KYSELYN TULOKSET 8.1 Vastaajien taustatiedot Kyselylomakkeita (liite 1.) jaettiin 73 kappaletta. Kaikki lomakkeet palautettiin asianmukaisesti täytettyinä. Kyselyyn osallistuneiden ikä vaihteli 17:sta 19 vuoteen. Kyselyyn osallistuneista 18-vuotiaita oli 88 % (64 kpl), 19-vuotiaita 11 % (8 kpl)ja 17-vuotiaita 1 % (1 kpl). Tyttöjä kyselyyn vastanneista oli 58 % (42 kpl) ja poikia 42 % (31 kpl). 8.2 Kokemukset aiemmasta päihdevalistuksesta Kaikki kyselyyn osallistuneet olivat aiemminkin saaneet päihdevalistusta. Sukupuolella vaikuttaisi olevan merkitystä saadun valistuksen määrään, sillä vain yhdellä tavalla päihdevalistusta saaneista 70 % oli poikia. Useammalla kuin yhdellä tavalla päihdevalistusta oli saanut 82 % kyselyyn vastanneista. Yleisintä valistustapa oli valistusmateriaali, jota oli saanut 88 % vastaajista. Päihdevalistusluennoilla oli ollut 84 % ja valistuselokuvia oli nähnyt 40 % vastanneista. Muilla tavoin valistusta oli saanut 4 %, muina tapoina mainittiin huumerekka, internet ja koulussa puhuneen vangin omakohtaiset kokemukset. 8.3 Mieleenpainuvin roolihahmo Elokuvasta pyydettiin nimeämään roolihahmo, joka jäi parhaiten vastaajien mieleen (kuva 1.). Koska monivalintakysymyksissä oli mahdollista valita useampi vastausvaihtoehto on vastausten osuudet laskettu suhteessa valittujen vastausvaihtoehtojen lukumäärään.

19 käyttäjä 5 % mummo 4 % muu 4 % sisar 34 % äiti 48 % isä 6 % Kuva 1. Elokuvan henkilöistä parhaiten mieleen jäänyt roolihahmo (n = 80) Elokuvan roolihahmoista mieleenpainuvimmaksi vastaajat olivat kokeneet perheen äidin roolin. Valintaansa oli perustellut 61 % vastauksen valinneista. Perustelut jakautuivat seuraavan taulukon mukaisesti (taulukko 1.): Taulukko 1. Perustelujen jakautuminen äidin roolihahmon valinneiden vastauksissa Miksi % kpl Eniten esillä/näytettiin eniten 30 % 7 Ärsytti jollain tavalla 22 % 5 Kielsi tapahtuneen/peitteli sitä 13 % 3 Ulkonäkönsä vuoksi 9 % 2 Eniten esillä, perfektionisti 4 % 1 Näytteli hyvin 4 % 1 Hössötti koko ajan 4 % 1 Tuttu tilanne, kieltäminen 4 % 1 Oudoin tapaus 4 % 1 Oli naiivi 4 % 1 Yhteensä 100 % 23 Sisaren roolihahmo oli jäänyt mieleen 34 %:lle vastaajista. Sisaren koettiin alussa olleen ainut, joka välitti käyttäjästä. Hän huomasi ongelman ja oli huolissaan. Vaikka sisar oli peloissaan ja toivoton hän ei kuitenkaan ollut neuvoton. Hän piti ohjat käsissään vaikeassa tilanteessa, ja vaikka hän ymmärsi ettei tilannetta voi täysin korjata, hän yritti silti. Hän herätti perheen huomaamaan ongelman ja oli lopulta koko perheen vahvin jäsen, joka sai muutoksen aikaan. Sisarella koettiin olevan samanlaisia ajatuksia kuin itsellä ja itsensä pystyi kuvittelemaan sisaren rooliin. Sisaren roolihahmoa pidettiin erikoisena ja fiksuja ja häntä näytettiin elokuvassa paljon. Myös