NIIN KAUAN KUIN ON ELÄMÄÄ, ON MYÖS TOIVOA - Neljä Astetta Oy:n syntytarina Mikko ja Petri tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa futistreeneissä tai nappuladiscossa, jossain päin Lahtea 80-luvun loppupuolella. Kaksi ala-asteikäistä poikaa, tulevat ystävykset. Molemmat tulevat rikkonaisista perheistä. Taustassa on paljon samaa, mutta myös eroavaisuuksia... Mikon elämästä puuttuu hoivaa, rakkautta ja hyväksyntää, sillä äiti sairastuu mieleltään Mikon ollessa vasta vauvaiässä. Äidin muutto pois kotoa jättää jälkeensä turvattomuuden, pelon ja ahdistuksen. Ellei äiti jaksanut hoitaa minua, kuka jaksaa? Mikon isä tapaa melko pian uuden puolison. Useamman lapsen uusioperheessä, äitipuolen, isän ja sisarusten keskellä Mikko kokee jäävänsä ulkopuoliseksi, ikäänkuin hänelle ei olisi tilaa perheessä. Arvottomuuden kokemus on tyrmäävä Mikon kehittyvälle itsetunnolle. Viha, syyllisyys ja kauhu kerääntyvät sisälle. Pojasta tuntuu ettei kukaan puolusta häntä maailmassa. Petri on oman perheensä kahdesta veljeksestä vanhempi. Hän kasvaa vanhempien riitaisuuden, mustasukkaisuuden ja jopa väkivallan sävyttämässä arjessa. Perhe-elämän sekaisuus ja turvattomuus ravistelevat Petriä ja piirtyvät hänen tunnetiloihinsa. Petri on 9-vuotias kun vanhempien avioliitto päättyy eroon ja äiti sekä lapset muuttavat pois yhteisestä kodista. Isä, biljarditaituri, jää yksin, eikä aina saavu sovittuihin tapaamisiin poikien luo. Silloin Petri lohduttaa itkevää pikkuveljeä tienposkessa ja skarppaa pettymysten äärellä toisten vuoksi vaikka tunne on itsellekin musertava. Välillä kuluu pitkiä aikoja, ettei isästä kuulu mitään. Miehen malli puuttuu ja Petri kokee henkisellä tasolla vastuuta koko perheestä. Meillä kaikilla on elämässämme sekä huonoja että hyviä talletuksia. Huonoja emme koskaan saa pois pyyhityiksi, mutta lisäämällä hyvälle puolelle asioita, voimme pikkuhiljaa muuttaa sitä miltä elämä tuntuu. Tärkeässä roolissa ovat harrastukset ja ihmisten verkoston rakentuminen lapsen ympärille, sillä lapsen on saatava tukea ja onnistumisen kokemuksia jostakin! Muuten hän kuolee sisältä. Meilläkin oli omat selviytymiskeinomme ja hetket, joista ammensimme voimaa ja ammennamme edelleen. Näitä hetkiä kutsumme tunnehipuiksi ja uskomme että ne ovat jokaiselle ihmiselle välttämättömiä. Ne ovat viimeisiä oljenkorsia vaikeuksien keskellä, pelastusköysiä pimeässä. Niiden voimalla ihminen jaksaa yrittää silloinkin kun ei oikeasti edes jaksaisi. Tunnehippu on jotain, jonka toinen ihminen voi antaa toiselle, sopivanlaisessa vuorovaikutustilanteessa. Mikko pakenee tilaisuuden tullen lähellä asuvan isomummonsa luo. Mummolla riittää rakkautta ja herkkuja pienelle pojalle, tarjolla on lettuja, banaanihyvää sekä jalkahierontaa sohvalla telkkaria katsellen. Bingoonkin mummo vie Mikkoa. Mummon viesti tuntuu olevan: sinä olet hyvä ja ainutlaatuinen poika, minä puolustan sinua. Futis on mummon jälkeen Mikon elämän toiseksi paras asia. Siinä hän on tosi hyvä. Elämän kaoottisuus unohtuu kentällä ja noissa hetkissä Mikko kokee yhteyttä maailman kanssa. Tuntuu siltä kuin hän saisi viimein maistaa oikeaa elämää. Petrin perheellä on taloudellisesti tiukkaa ja äidillä yksinäistä, mutta äiti ei siitä huolimatta luovuta, vaan pitää huolta pojistaan ja saa kuin saakin asiat
toimimaan. Samalla Petri saa kokea jotain hyvin tärkeää: äidin rakkautta sekä arvostusta äitiään kohtaan. Hän oppii periksiantamattomuutta, asiat kyllä järjestyvät kunhan ei anneta periksi! Neljän Asteen tehtävä on löytää jokaiselle ihmiselle joku. Joku joka kohtaa, välittää, huolehtii, rakastaa ja on läsnä. Tehtävämme on myös etsiä jokaiselle ainutkertaiselle asiakkaalle juuri hänelle sopivat yksilölliset harrastus- ja toimintamuodot elämäniloa vaikeuksien keskelle. Uskomme ja tiedämme omasta kokemuksestakin, että positiivisten kokemusten ja ihmissuhteiden myötä meillä jokaisella on mahdollisuus uuteen suuntaan, jopa silloin kun elämä on jo kovaa vauhtia menossa väärille raiteille. Mikko menee seiskaluokalle, Petri on kuutosella. Molemmat ovat juuri muuttaneet pois kaupungista, maaseudulle Nastolaan, ja pyörivät samoissa porukoissa itseään vanhempien seurassa. Muuton myötä Mikon yhteys mummoon katkeaa, eikä hänellä enää ole paikkaa minne mennä, minne kuulua. Ekat kännit ja tupakanpoltto toimivat nuorille korvaavina kokemuksina, sanattomien, täyttymättömien tarpeiden täyttäjinä. Yhteenkuuluvuutta haetaan kaveriporukasta ja itseä vanhemmilta kundeilta. Pikkupojat tekevät juoksukeikkaa isommille ansaitakseen näiden hyväksynnän. Suomessa lama on ovella ja vanhempien huomio kiinnittyy lasten sijasta huoliin. Kasvatuksen rima laskee. Maailman avautuessa ahdistus Mikon ja Petrin sisällä kasvaa ja turvapaikkaa haetaan yhä enemmän erilaisista päihteistä, rikoksistakin. Lapsuus jää lyhyeksi. Mikko karkailee kotoa ja viettää joskus öitä Mestassa, kaveriporukan patjalla sisustamassa verkkokellarin kopissa. Myös Petri kokee elämässään rajattomuutta ja hatkailee aika ajoin, mutta pyrkii silti äitinsä vuoksi noudattamaan jonkin sortin rajoja käytöksessään. Tiivis suku isovanhempineen luo sekin Petrille raameja. Petri on hyvä jätkä monen vaikeamman tapauksen joukossa. Hänellä on myös taito ajatella asioita eteenpäin ja nähdä kokonaisuuksia, jonka seurauksena hän pystyy selviämään monesta hankalasta tilanteesta. Nuoren miehen uho on molemmille pojille yhteistä, mutta Mikolla se johtaa seiskaluokan jälkeen huostaanottoon. Hänet sijoitetaan yhteen sen ajan rankimmista lastensuojelulaitoksista. Vuosi laitoksessa, ankaruuden ja pelon ilmapiirissä, on vankilamainen. Mikko viettää pitkiä aikoja lukitussa huoneessa ilman tavaroitaan saati sosiaalisia kontakteja. Kiinnipitämistilanteet ja tunnekylmyys ovat ainoita kohtaamisen muotoja. Kukaan ei kerro 13-vuotiaalle pojalle miksi näin menetellään. Mikon isä ja Petri vierailevat Mikon luona ja hakevat joskus poikaa lomillekin. Nastolassa ei ole enää pyöriminen, joten isä vie poikia Ladalla Lahteen. Petri on tuohon aikaan Mikon ainoita kaverikontakteja ja se syventää ystävyyttä entisestään. Lastensuojelulaissa ja sosiaalialalla tavoitteet on kirjattu lapsilähtöisesti, mutta käytännössä päädytään usein toimimaan eri lailla. Vaikka teoriassa ymmärretään, että oirehtivat lapset ja nuoret kärsivät rakkaudenpuutteesta, työskentely heidän kanssaan jää joskus ongelmien tasolle. Ongelmakeskeisyys ei kuitenkaan johda toivottuihin lopputuloksiin, sillä ongelmiin keskittymällä ongelmat kasvavat. Me olemme kääntäneet yhtälön toisinpäin ja lähestymme ihmistä hänen tarpeistaan ja niiden täyttämisestä käsin. Ajattelemme, että kaikkien ongelmista kärsivien ihmisten oikea, suuri ja sattuva ongelma on rakkauden puute. Tämä
rakkauden ja perustarpeiden täyttämättömyyden puute aiheuttaa ihmisen sisälle tyhjiön, jota tämä lähtee erilaisilla korvikkeilla täyttämään. Kuitenkin ainoa asia millä tyhjiö voi lopulta täyttyä, on rakkaus. Meidän vastauksemme tyhjiöön on Monimuotoinen rakkaus ja tämän ajattelun ympärille luotu prosessi. Kun lapsen sekä aikuisen fyysiset, emotionaaliset ja henkiset perustarpeet alkavat prosessin läpikäymisen myötä täyttyä, syntyy pysyvää muutosta. Neljä Astetta onkin paitsi yrityksemme nimi, myös kasvu- ja kehitysohjelma, pääpalvelumme. Se on selkeä ja dokumentoitu prosessi, joka lähtee liikkeelle kunkin ihmisen kyvystä vastaanottaa asioita ja käydä läpi muutosprosessia. Ohjelman seurauksena lapsen kasvuympäristöön ja perheen elinympäristöön syntyy uusia kantavia rakenteita ja verkostoja, joiden avulla yksittäisten ihmisten perustarpeet voivat täyttyä myös sitten, kun ohjelma on heidän kohdaltaan ohi. Uskomme, että jokainen ihminen haluaa tulla kohdatuksi, kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Mikko ei muista ainoatakaan inhimillistä ihmiskontaktia sijoituksensa ajalta ja sen seurauksena meidän yrityksemme haluaakin kohdata sekä työntekijät että asiakkaat erinomaisen hyvin. Panostamme ihmisten kohtaamiseen ja rajoihin, jotka ovat rakkaudesta ja molemminpuolisesta kunnioituksesta käsin asetettuja. Mikko muuttaa 15-vuotiaana jälkihuollon tuella omaan asuntoon. Hän yrittää sitä ennen asua kotona, muttei sovellu sinne, vaan joutuu ulos omilleen, suureen maailmaan. Yksin omassa asunnossaan, Mikko pelkää nukahtaa. Hän turvautuu taas päihteisiin. Futiksen pelaaminen onnistuu Mikolta joskus kankkusessa tai kännissäkin, mutta lupaavan jalkapallotähden ura kariutuu silti juhlimiseen. Laji säilyy kuitenkin Mikon elämässä hyvänä harrastuksena ja terveiden elämäntapojen puolustajana. Samaan aikaan myös Petri testaa rajojaan ja opettelee itsenäisyyttä. Hän tekee ahkerasti töitä mansikkamaalla ja ties missä ansaitakseen rahaa elämiseen ja ensimmäiseen mopoonsa, sillä raha vaikuttaa nuorten tekemisiin ja heidän asemaansa toisten keskuudessa. Kodin vähävaraisuus tuntuu usein Petristä vääryydeltä, kun kaikki pitää ansaita itse. Petri ei kuitenkaan halua jäädä toisten nuorten varjoon ja sisukas kunnianhimo johtaakin usein saavutettuihin tavoitteiseen ja palkintoihin, josta nuori voi olla ylpeä. Mikko on vasta 17-vuotias, lähes lapsi vielä itsekin, kun hänestä jo tulee isä. Toisten tarpeiden tyydyttäminen on haastavaa, kun omatkin perustarpeet ovat täysin täyttämättä. Mikko on silti onnellinen lapsestaan ja yrittää elää perhe-elämää, vaikka päihteillä onkin tuohon aikaan päärooli hänen elämässään. Vuoden päästä syntyy toinen lapsi, mutta kolmannen lapsen syntyessä Mikko ei enää asu lastensa kanssa samassa kodissa. Nuori äiti kantaa vastuun. Mikon neljäs lapsi syntyy muutamaa vuotta myöhemmin toisesta seurustelusuhteesta. Vanhemmuus on kenties ihmiselämän tärkein asia ja siksi se varmasti on myös haavoittuvin. Kuka haluaisi epäonnistua elämänsä tärkeimmässä tehtävässä? Silti joskus juuri niin tapahtuu, hyvistä yrityksistä huolimatta. Vanhemmuuden puutteella ja laadulla on suuret vaikutukset sekä lapsiin että vanhempiin. Pelko, viha, syyllisyys, häpeä, suru ja ahdistus ovat hinta mitä toimimattomasta vuorovaikutuksesta maksetaan. Neljä Astetta pyrkii siihen, että lasten ja heidän vanhempiensa välinen kommunikaatio ja kanssakäyminen saataisiin taas sujumaan. Jos asiat on tehty samalla tavalla jo monta vuotta, eikä kukaan enää ahdistuksen, pelon, huudon tai
puhumattomuuden keskellä muista ja sano, mitkä asiat ovat meillä hyvin ja että oikeasti välitän sinusta, ihmisten väliset kanavat sulkeutuvat ja viha patoutuu. Neljän Asteen ja työntekijöittemme tehtävänä on toimia sanoittajana ja sillanrakentajana perheessä. Elämme itsekin perhe-elämän arjen ja haasteiden keskellä. Mikko on tehnyt pitkän matkan vastuuttomasta vanhemmasta ja pojasta vastuulliseksi isäksi ja mieheksi. Tänä päivänä hän on naimisissa ja on saanut vaimonsa kanssa vielä kaksi yhteistä lasta. Mikko tapaa kaikkia kuutta lastaan säännöllisesti ja on selvitellyt solmuja heidän kanssaan. Se on vaatinut Mikolta rehellisen ja rankan itsetutkiskelun ja syvällisen muutoksen. Yrityksellämme on näiden kokemusten seurauksena poikkeuksellista näkemystä ja ymmärrystä uusioperheiden viidakossa eläviä asiakkaitamme kohtaan. Petri ehti kerätä oman vanhemmuutensa tueksi paljon tietotaitoa sekä monipuolisten elämänkokemustensa että sosiaalialan opintojen kautta, ennen arjen isyyden haasteiden kohtaamista. Hän elää nykyään perhe-elämää avovaimonsa ja kahden pienen lapsen kanssa ja käyttää sekä työssä että kodissa koeteltuja arvoja toimissaan. Uutta sukupolvea kasvatetaan sekä kotona että työrintamalla. Joitakin vuosia sitten Petri sai yllättäen tietää olevansa kolmannenkin lapsen isä. 19-vuotiaana tapahtunut nuoruuden kohtaaminen olikin kantanut hedelmää. Vastuu seuraa aina vastuuttomuutta ja sitä kautta voimme oppia monta hienoa asiaa. Tämän tarinan tulevat sivut ovat vielä kirjoittamatta ja oppitunnit odottavat kohtaajia. Aikuisuuden kynnyksellä Mikon ja Petrin tiet erkanevat, molemmilla on oma suuntansa. Petri opiskelee ja paiskii töitä, Mikko etenee kovassa yritysmaailmassa. Runsas päihteiden käyttö vie vielä molempia. Mikko käy kauppakoulua. Hän kokeilee myös lähihoitajakoulussa opiskelua, mutta työt vievät mennessään. Mikko huomaa olevansa taitava myyjä. Muutaman vuoden kuluttua nuorella miehellä on kymmeniä alaisia ja paljon vastuuta, sisältä särkynyt poika kaipaa ja saa yritysmaailman hyväksynnän. Hän lentää ympäri Suomea, tienaa ikäänsä nähden paljon ja oppii myös paljon hyödyllisiä taitoja. Onnistumiset tuovat pohjimmiltaan ujolle pojalle rohkeutta, itsevarmuutta ja miehisyyttä ja ulospäin Mikko onkin varsinainen supliikkimies. Lapsuudesta asti sisimmässä ammottanut aukko täyttyy, mutta vain hetkittäin, joko naisseikkailujen, alkoholin, ruoan tai kovan bisneksenteon avulla. Mikko on aina halunnut olla mahdollisimman hyvä kaikessa mihin ryhtyy. Nuorena kyseessä oli myös epävarmuuden siloittelu, mutta iän myötä onnistumisen polte on kasvanut ja suuntautunut uusiin asioihin, kuten yrityksemme ja sosiaalialan kehittämiseen yhä inhimillisempään, todempaan ja tehokkaampaan suuntaan. Yritysmaailman osaamista hyödynnetään sosiaalialalla liian vähän. Me pyrimmekin tekemään niin. Mikko oppi yritysmaailmassa paljon hyödyllisiä taitoja, kuten kokonaisuuksien hahmottamista, rakenteiden luomista, tavoitteiden asettamista ja niissä pysymistä, erilaisten toimintasuunnitelmien ja prosessien suunnittelua, tuotteistusta, sekä työntekijöiden ja johdon johtamistaitoja. Mikko oppi myös rajoista ja selkeistä säännöistä, joiden sisällä ihmisten luovuus voidaan vapauttaa yhteiseksi hyödyksi. Petri lopettaa lukion muutaman viikon tunnustelun jälkeen ja lähtee ensin isänsä jalanjäljissä ammattikoulun sähkölinjalle, koska siellä on kavereita ja sinne
pääsee sisään. Hän siirtyy kuitenkin lähihoitajakouluun heti kun se on 17-vuotiaana mahdollista. Petrin mielessä on työ nuorten parissa. Valmistuttuaan lähihoitajaksi nuori mies huomaa, ettei tämä riitä, sillä yhteiskunnallinen vaikuttaminen kiinnostaa häntä. Päästäkseen tavoitteeseensa, Petri pyrkii ammattikorkeakouluun ja aloittaa sosionomiopinnot. Runsas hauskanpito kuuluu opiskelijaelämään, mutta koulut hoituvat siinä sivussa. Opiskelujen ohessa Petri hankkii monenlaista työkokemusta sekä toimeentuloa muunmuassa sosiaalialalta, lastensuojelun sijaisuuksista, autoja kauppaamalla, ravintolasta, maanrakennushommista ja tehtaasta liukuhihnalta. Monet hommista ovat raskaita, eikä työhön ole aina mukava mennä. Näinä vuosina Petri näkee ja oppii kuitenkin paljon ihmisistä, kenties taitoja jota ei kouluissa opita. Sosiaalialaan keskittyvän yrittäjyyden kurssilla Petri kehittelee ammattikorkeakoulussa uudenlaista jälkihuoltopalvelumallia. Kurssin opettaja kysyy myöhemmin Petrin kohdatessaan, tämän jo valmistuttua, joko yritys on perustettu. Kysymys herättää Petrin, työläissuvun kasvatin. Jospa hän perustaisikin yrityksen? Samoihin aikoihin Petri hakee uutta yhteyttä isäänsä. Nyrkit pystyssä kuppilan nurkalla itkevät molemmat miehet, isä ja poika. Petri oppi lapsuutensa olosuhteiden johdosta tarkaksi toisten ihmisten tunteiden havainnoijaksi mikähän tunne toisella on ja mitä sille voisi tehdä? Hän oppi ratkomaan ongelmia ja kantamaan vastuuta paitsi itsestään myös laajemmasta joukosta. Sen seurauksena hänelle on kehittynyt arjen kantokykyä ja taito varmistaa, että asiat ovat kunnossa. Petri pitää porukkaa jaloillaan sekä yrityksessämme että oman perheensä parissa. Nuoruuden monipuolisen työkokemuksen ja erilaisten ihmiskohtaamisten kautta Petri oppi myös tunnistamaan monta ihmisten käyttämää kikkaa. Nähtyään kasvuvuosinaan läheltä monet vilpillisetkin keinot, Petrille on kasvanut erityiset rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä aistivat tuntosarvet. Sosiaalialalla tarvitaan sekä jämptiyttä että hienovaraisuutta. Voisi sanoa, että Petri, vastuullisine ja suorasukaisine raameineen, on kuin luotu sosiaalialalle. Hänestä on kasvanut mies, joka edelleen pitää pienempien puolta ja on poikkeuksellisen herkillä vaistoamaan epäoikeudenmukaisuutta ja tekemään sille jotain. Petrin periksiantamattomuus näkyy yrityksemme hallinnossa ja työntekijöiden sekä asiakkaiden kanssa. Hänen sanomansa voi tiivistää vastuunottoon, vastuun vaatimiseen ja tien näyttämiseen. Jos suunta on väärä, tarvitaan johtajuutta. Joskus rehellisyys ja totuus kirpaisee, mutta rikkautena on kasvun mahdollisuus. Petri opiskelee nykyään työnohjausta ja työyhteisön kehittämistä. Se on tarpeen, sillä Neljä Astetta Oy kasvaa nopeasti. Työntekijöitä on lähes viisikymmentä ja heidän hyvinvointiinsa panostetaan monin tavoin, muunmuassa jatkuvalla koulutuksella. Mikko perustaa parin kaverinsa kanssa myyntialan yrityksen ja toisenkin. Ne lähtevät hyvin liikkeelle, mutta romahtavat valvonnan puutteesta. Mikko kokee kokonaisvaltaisen taloudellisen, sosiaalisen ja henkisen konkurssin. Romahdus on merkittävä, koska se luo alkusysäyksen kohti vastuullisempaa tulevaisuutta. A-Klinikan, AA:n, terapian ja erilaisten muitten verkostojen tuella Mikko aloittaa raitistumismatkansa. Hän uskaltautuu kohtaamaan sisällään vaanivan kivun, kauhun ja pelon. Lapsuuden vaikeat tunnekokemukset nousevat pintaan käsiteltäviksi.
Mikko raitistuu, kun löytää itsestään sisäisen vanhemmuuden turvan ja oppii pärjäämään ilman ulkopuolelta tulevia virikkeitä tai riippuvuuksia. Ihmissuhteet rakentuvat uudestaan. Samaan aikaan Petri tekee erilaisia töitä lastensuojelun parissa. Hän on mukana käynnistämässä erään nuorisokodin toimintaa ja työ on mielekästä, mutta Petrin sisällä kasvaa vahva halu ja tarve tehdä asiat omalla tavalla. Innovatiivisuus vetää häntä puoleensa enemmän kuin suorittava työ. Petri haluaa luoda jotain uutta, unelmansa todeksi, sillä lapsen etu ja yhä paremmat toimintatavat kiinnostavat häntä. Helsingissä vanhojen ystävysten tiet kohtaavat yllättäen, sattumalta. Mikko ja Petri löytävät pian kadonneen yhteisen sävelen ja alkavat pitää yhteyttä. Kun on itse käynyt läpi kokonaisvaltaisen muutosprosessin, voi myös paremmin tukea toisia ihmisiä heidän kamppailuissaan. Mikon tervehtymisen kokemusten lisäksi olemme ammentaneet Neljä Astetta Oy:n ajattelu- ja toimintamalleihin valtaisan määrän tietotaitoa kymmenien ihmisten kasvumatkoista, haastattelemalla heitä heidän elämänkohtaloistaan. Näin meille on ajan kanssa piirtynyt monimuotoinen kuva kipuilevan ihmisen sielusta ja siitä miten ihmiset yrittävät selvitä kurjissa tilanteissa. Todellisten ihmisten kokemusten pohjalta olemme luoneet laajat ja yksityiskohtaiset dokumentoidut työskentelyn prosessit ja käytännön työvälineet, joihin sitoutumalla ja joita seuraamalla päästään eteenpäin. Tavoitteemme on, että myös työntekijämme kohtaavat omaa elämäänsä samoin kuin asiakkaamme. Yksi esimerkki tiivistämästämme ihmisenä kasvun tietotaidosta on MESprosessi, joka tähtää siihen, että ihminen kasvaisi monimuotoisen elämänsä sankariksi, ihmiseksi, joka ottaa vastuun itsestään ja toisista. Oman elämän raadollisuuden kohtaaminen ei ole helppoa, eikä sen ole tarkoitus sitä ollakaan, mutta rohjetessaan sitoutua muutokseen, ihminen voi parhaimmillaan löytää elämisen kauneuden ja kauheuden koko kirjon ja mahdollisuudet, sekä oman ainutlaatuisen elämänvoimansa ja yksilölliset taipumuksensa. Hankalien asioiden kohtaamista helpottaa, jos toinen ihminen on mukana niitä kohtaamassa. Näkemässä yhdessä, tuomitsematta, ihmisyyden moninaisuutta kunnioittaen. Sosiaalialalla tehtävässä työssä ihmiskohtaamisen laadulla on tosiaan merkitystä ja parhaimmillaan lopputuloksena ovat työskentelyyn sitoutuneet asiakkaat ja elämän mittaiset tulokset. Mikko on valmistunut Ihminen tavattavissa ohjelman mentorkoulutuksen perusosasta. Hän jatkaa syventäviä opintoja mentorin eli kanssakulkijan ammatissa. Ihminen tavattavissa -ohjelma on kirjailija ja terapeutti Tommy Hellstenin kehittämä. Lapsuudenkavereiden yhteydenpito johtaa yhteisen yrityksen perustamiseen. Asiat etenevät kuin itsestään ja Neljä Astetta Oy perustetaan vuonna 2005. Ensimmäiset asiakkaat ovat rankkoja tapauksia, laitossijoituksesta omaan asuntoon siirtyviä jälkihuoltonuoria vaikeissa elämäntilanteissa. Nuorten kanssa työskentely johtaa Mikon ja Petrin luomaan palvelukonseptia, joka toimisi ennaltaehkäisevänä vaihtoehtona laitossijoitukselle. Mikko tuo kokonaisuuteen paitsi muutosprosessinsa ja omat kokemuksensa lastensuojelun asiakkaana, myös tietotaitonsa yritysmaailmasta. Petri tuo palettiin ammattikorkeakoulussa kehittämänsä jälkihuoltomallin sekä monipuoliset sosiaalialan taitonsa. Lapsuudenkaverusten elämäntarinat ja unelmat yhdistyvät ja kehitysyhteistyö sosiaalialalla alkaa.
Pitkäaikaiset unelmat konkretisoituvat ja palvelumalli kiteytetään lopulta paperille nopeasti. Pohjalla on vuosia kestänyt työ ja uurastus ihmisenä, opiskelijana, palkkatöissä sekä unelmia vaalien. Nuoret miehet pääsevät yritystoiminnan alkuun, kun eräs isohko kunta kiinnostuu toimintamallista ja ryhtyy heidän kanssaan yhteistyöhön. Lastensuojelutyössä suuresta keinopankista on hyötyä ja meillä se on kokemustemme johdosta erityisen laaja. Meille on kehittynyt näkökykyä ja perspektiiviä, tietoa jota ei opita niinkään koulussa, vaan elämällä läpi kuolemanvakavia tilanteita. Kun kohtaamme asiakasperheen, jonka asiat ovat huonosti, meillä syttyy aika nopeasti useita lamppuja päässä ja ymmärrystä siitä, minkälaisia toimia tilanne vaatii. Jotta tätä keinopankkia päästää hyödyntämään asiakasperheen kanssa, tarvitaan konkreettisten toimintaperiaatteiden lisäksi kunnollista kohtaamista. Olemme yrityksenä kasvaneet alkuajoistamme sekä maantieteellisesti, asiakasmäärillä mitattuna että osaamiseltamme ja samalla linjalla aiomme jatkaakin. Yrityksellämme on erityinen moniammatillinen kehitystiimi, joka kerää jatkuvasti uusinta, tärkeintä tietoa ja on valmis peilaamaan eri osaamisalueita keskenään. Tavoitteemme on kehittää yhä parempia palveluita asiakkaillemme. Palvelumme ovat myös kustannustehokkaita ja tuovat säästöjä ostaville asiakkaillemme. Keskeisintä osaamistamme ovat vanhemmuustyö ja verkostot, joiden ympärille on vuosien saatossa syntynyt hieno ja käytössä koeteltu toimintamalli. Työskentelymme tavat on rakennettu niin, että yrityksemme kasvun myötä meidän on yhä mahdollista pysähtyä tärkeimmän äärelle, herkistyä kunnioittamaan elämää ja olemaan ymmällään sen edessä. Kasvaessamme isompiin mittoihin, pidämme tärkeänä muistaa taustamme. Ne asiat, mistä olemme lähteneet liikkeelle, elävät edelleen meissä ja niiden tavoittaminen vaatii hiljentymistä. Vaikka omien vaikeiden asioiden äärelle onkin jo matkaa, haluamme säilyttää yhteyden työmme alkujuurille, ihmisyyteen, alueelle jossa luoduilla järjestelmillä ei lopulta ole merkitystä. Työmme todellinen merkitys onkin ihmisten sisäisessä tuskassa, itkussa ja onnistumisissa, niissä asioissa, jotka yhä saavat meidät nöyriksi ja sanattomiksi. Tiedämme, ettei työmme tule koskaan valmiiksi, sillä parempi maailma on aina mahdollinen. Mutta tässä nykyisessäkin on kyettävä elämään. Tänään Mikko ja Petri tietävät, että heidän kaikilla kokemuksillaan ja tarinallaan on merkitys. Tuo merkitys todentuu joka päivä, kun yksikin elämän runnoma ihminen saa tarvitsemansa tuen. Askeleet nuoruudesta huomiseen ovat kantaneet. Tiellä on ollut ylämäkiä ja alamäkiä ja polku on ollut kivinen. Villi ja vastuutonkin polku on ehkä yllättäen, kasvattanut vastuuseen. Mikko kysyy joskus itseltään, miksi juuri minä? Hän tietää, ettei moni hänenlaistaan elämää viettänyt ole selvinnyt, vaan elää alkoholi- tai huumekoukussa päihteiden ohjaamaa elämää, istuu vankilassa tai on jo kuollut. Sen miettiminen tekee nöyräksi. Ehkä elämää ei voi hallita ja joskus käykin aivan toisella tavalla kuin olisi voinut odottaa. Paremmin. Tarinamme jatkuu! Oletko sinä siinä mukana?
** Matkan varrelta Kuunneltiin aikanaan Mikon kanssa Nukkeja, 80-luvun bändiä. Niillä on biisi nimeltä Askeleet. Se pistää miettimään. Petri Sinisalo Kuuntele Nuket / Askeleet: http://www.youtube.com/watch?v=qeb93om4df4 Nuket, Askeleet Aurinko tummuu taivaalla Tuntuu kuin myrsky raivoaa Niin kylmä on, täällä niin kylmä on Ethän koskaan lähteä voi Muistatko ajat kun leikittiin Kuin lapsia oltiin öisin pysäkillä paleltiin Kun sä pelkäsit kuolemaa Päätettiin ettei kuollakaan Niin paljon maailmaa voi rakastaa Askeleet nuoruudesta huomiseen Askeleet unelmiin uskoen Päin kuolemaa Elää uskalla Jää hyvästi eilinen Kanssasi askeleet Voo oo Askeleet Huomiseen Vuodet kuluvat ja ihminen Sidotuin silmin untaan katselee Vaikka peläten hän tarttuu aseeseen Näetkö kuinka sinua tarvitsen Niinkuin talvi tulee taas Minä sinua rakastan Olet kevät joka jään sulattaa Ja kerran kahleet katkeaa Tuli aseen taukoaa Silloin maailma meille kumartaa Askeleet nuoruudesta huomiseen Askeleet unelmiin uskoen Päin kuolemaa Elää uskalla
Jää hyvästi eilinen Kanssasi askeleet Voo oo Askeleet Huomiseen