MALMINETSIJAN KIVIOPAS

MALMINETSIJAN KIVIOPAS Geologian tutkimuskeskus Opas 38 Espoo 1994

Kivimiehentie 1 F 02150 ESPOO Puh. (90) 4693 2243 Avoinna: Sunnuntaisin 12-15 Arkisin 8-15 Ryhmät sopimuksen mukaan Sisäänpääsy maksuton - laitteet KIVIALAN MONIPUOLISIN LUKE SUOMESSA.... KlVENETSINTAAN JA -HIONTAAN - tarvikkeet - korunosat * * * * * Ainutlaatuinen kivipuisto "MAAPALLON AIKAPOLKU" * * * * * > G-EO.. HAR.Ky > >..... >... ~()ulü~~~~i~~4~i~~~~i....

Geologian tutkimuskeskus Opas 38 MALMINETSUÄN KIVIOPAS Koonnut Pentti Karhunen Espoo 1994

SISÄLLYS ESIPUHE............................................ 3 PERUSKÄSITIEITÄ.... MINERAALlEN TUNNISTUS Ulkonäkö ja muoto.... VäTi...... Viiru Kiilto Paino Työvälineet 4 5 5 7 7 7 7 8 MINERAALlEN KUVAUS............................... 9 Malmimineraaleja....... 9 Rautamineraaleja.................... 9 Sulfidimineraaleja................... 10 Muita malmimineraaleja.............................. 14 Teollisuusmineraaleja................................... 17 KIVILAJIT............................................. 28 Magmakivet......................................... 28 Magmakivien yksinkertaistettu luokitus........... 29 Sedimenttikivet....................................... 30 Sedimenttejä ja niistä syntyneitä sedimenttikiviä............... 30 Metamorfiset kivet..................................... 30 Esimerkkejä metamorfoituneista kivilajeista.................. 30 KIVILAJEJA JA NIlDEN MÄÄRITELMIÄ......................... 31 MALMINETSINTÄ JA ETSINTÄMENETELMÄT... 42 Geologiset menetelmät........ 43 Geofysikaaliset menetelmät.... Geokemialliset menetelmät...... Kairaus.... 44 45 45 OHJEITA MALMINÄYTTEIDEN LÄHETIÄJILLE... 46 Malminäytteiden saatelapun malli. 48 GTK:n aluetoimistojen toimialueet........................... 49 LÄHDELUETIELO................. 50 Liite 1. Liite 2. Liite 3. Liite 4. Liite 5. Liite 6. Liite 7. Liite 8. Liite 9. Liite 10. HAKEMISTO Suomenkielistä geologista kirjallisuutta................. 51 Alkuaineiden kemiallisia merkkejä.................... 53 Kivinäytteiden malmipitoisuuden laatuluokat.............. 54 Malmikaivokset... 55 Teollisuusmineraalilouhokset.... Rakennuskivilouhimot.... Korukiviesiintymät.... Metallinkiiltoisten mineraalien määrityskaavio.... Metallikiillottomia mineraaleja...... Maakuntakivet.......... 63 56 57 58 59 60 61

3 ESIPUHE Tämä opas perustuu suureita os in aiemmin julkaistuun vihkoseen Lindberg, Erik 1979. Stenkunskap jär malmletaren. 2. reviderade upplagan. Geologinen tutldmuslaitos. Opas 8. 32 s. Carola Eklundh on kääntänyt ruotsinkielisen alkuperäistekstin suomenkielelle. Käännöstekstiin on tehty runsaasti lisäyksiä ja täsmennyksiä. Myös liitekarttojen määrää on lisätty. Kirjanen ei pyri olemaan malmigeologian oppikirja, sillä alan suomenkielistä laajempaa kirjallisuutta on nykyään hyvin saatavilla. Oppaassa kuvatut mineraalit ja kivilajit ovat niitä, joiden tunnistamiseen malminäytteiden lähettäjät päivittäin törmäävät. Mineraalien kuvaus on suoritettu niiden käyttötarkoituksen ja kemiallisen koostumuksen mukaisessa järjestyksessä. Mineraalien kidejärjestelmät on tarkoituksella jätetty kuvauksista pois, sillä niiden ymmärtäminen edellyttää perehtyneisyyttä mineralogian perusteisiin. Kivilajien nimet ja muutamat määritelmät on lueteltu omassa luvussaan aakkosjärjestyksessä ilman mitään ryhmittelyä. Mineraalien kemialliset kaavat on lainattu teoksesta Strunz, Hugo 1982. Mineralogische Tabellen. 8. Auflage. Leipzig: Akademische Verlagsgesellschajt Geest & Portig K.-G. 624 s. Suomenkielisessä mineraalinimistössä noudatetaan nimiä, jotka on julkaistu teoksessa SaltikojJ, Boris 1976. Mineraalisanasto. Geologinen tutldmuslaitos. Tutkimusraportti 11. 82 s. Näytteiden kuvat ovat pääosin Geologian tutkimuskeskuksen valokuvauslaboratoriossa työskentelevän tutkimusassistentti J ari Väätäisen ottamia. Kuvan nro 25. on ottanut Erkki Halme. Kiitän kaikkia työtovereitani Geologian tutkimuskeskuksessa, jotka ovat avustaneet tämän oppaan laadinnassa sekä kommentein että oikoluvussa ja piirrosten laatimisessa. Espoossa 16. marraskuuta 1994 Pentti Karhunen

4 PERUSKÄSITfEIT Ä Geologia on maapallon alkuperää, kehitystä, koostumusta ja geologisia muodostumia tuottavia prosesseja tutkiva luonnontieteiden osa. Geologia on hyvin laaja-alainen tieteenhaara. Tämä opas käsittelee vain niitä geologian osia, joista on suoraa käytännön hyötyä malminetsinnän harrastajalle. Maankuori koostuu kiinteästä kallioperästä, joka on Suomessa useimmiten maaperän eli erilaisten maalajien peitossa. Kallioperä muodostuu kivilajeista. Nämä taas koostuvat yhdestä tai useammasta mineraalista. Maalajit (sedimentit) ovat joko minerogeenisia (mineraalimaalajit) tai organogeenisia (eloperäiset maalajit). Edelliset koostuvat kivilajeista ja mineraaleista, jotka ovat irronneet kallioperästä fysikaalisten ja kemiallisten voimien seurauksena ja jauhautuneet esimerkiksi lohkareiksi, kiviksi, hiekaksi, hiesuksi tai saveksi. Jälkimmäiset ovat kasvien tai eläinten jäännöksiä kuten turve, multa ja lieju. Mineraalit, jotka koostuvat yhdestä tai usearnmasta alkuaineesta (atomista), ovat luonnossa esiintyviä kemiallisia, epäorgaanisia yhdisteitä, joilla on kiinteä olomuoto. Maankuori koostuu kivilajeista, joiden pienimpiä rakenneosasia ovat mineraalit. Esimerkkejä mineraaleista ovat kvartsi, maasälpä ja kiille. Myös pelkkä alkuaine voi muodostaa mineraalin, kuten esimerkiksi kupari, hopea, kulta ja grafiitti. Kivilaji koostuu yleensä useasta mineraalista, mutta myös yksi mineraali voi muodostaa kivilajin. Esimerkiksi graniitti koostuu maasälvästä, kvartsista ja kiilteestä, kun taas kalkkikivessä on vain kalkkisälpää (kalsiittia). Syntytapansa perusteella kivilajit jaotellaan magmakivilajeihin (sulasta kiviaineksesta kiteytymällä syntyneet kivilajit), sedimenttikivilajeihin (rapautumisen, uudelleenkerrostumisen ja kovettumisen tuloksena syntyneet kivilajit) ja metamorfisiin kivilajeihin (uudelleen kiteytyneet kivilaj it, kiteiset liuskeet). Esiintymää sanotaan malmiksi, jos se sisältää yhtä tai useampaa malmimineraalia niin paljon, että louhinta kannattaa taloudellisesti.

5 Malmimineraali on mineraali, josta voidaan valmistaa metalleja tai muita arvokkaita tuotteita. Teollisuusmineraaliksi nimitetään mineraalia, jota käytetään teollisuudessa eri tarkoituksiin usein sellaisenaan. MINERAALlEN TUNNISTUS Monilla mineraaleilla on luonteenomaisia ominaisuuksia, jotka usein ovat määritettävissä yksinkertaisin keinoin. Tärkeimmät ominaisuudet ovat: Ulkonäkö ja muoto Mineraali saattaa esiintyä epäsäännöllisenä rakeena kivessä tai niin hienorakeisena, ettei sitä pysty näkemään ilman suurennuslasia. Se voi olla asultaan rakeinen, stiloinen, suomuinen, kuituinen tai massamainen. Rakeisella mineraalilla voi olla tasaisia pintoja kuten kuutiossa ja prismassa. Malmimineraaleja sisältävät kivet voivat olla ruosteisia, varsinkin jos ne sisältävät rikki- tai magneettikiisua. Kuva 1. Kyaniitin kovuuden määritys teräspiikillä.

6 Kovuus Mineraalien kovuuden määritys on hyvä apuväline tunnistettaessa eri mineraaleja. Ns. Mohsin kovuusasteikon perustaksi on valittu kymmenen helposti tunnistettavaa mineraalia, joista pienimmän kovuuden omaavalla on kovuusasteena 1 ja suurimman kovuuden omaavalla 10. Suuremmim kovuusasteen mineraali naarmuttaa pienemmän kovuusasteen mineraalia. 10illakin mineraaleilla kovuus saattaa vaihdella naarmutussuunnan mukaan. Esimerkiksi kyaniitilla kovuus vaihtelee 4,5:n (sälöjen pituussuunnassa) ja 7:n (sälöjen poikki) välillä raaputussuunnasta riippuen. Kynsi, veitsen kärki ja pala ikkunalasia ovat hyviä apuneuvoja mineraalin kovuutta määritettäessä. Ks. kuva edellisellä sivulla. Mineraali Kovuus Kuvaus Talkki 1 Kynsi uurtaa helposti Kipsi 2 Kynsi naarmuttaa Kalsiitti 3 Veitsen kärki uurtaa helposti Fluoriitti 4 Veitsen kärki naarmuttaa Apatiitti 5 Veitsen kärki naarmuttaa heikosti Maasälpä 6 Veitsi ei pysty, mutta mineraali naarmuttaa heikosti lasia Kvartsi 7 Naarmuttaa lasia ja maasälpää Topaasi 8 Naarmuttaa kvartsia Korundi 9 Naarmuttaa helposti kvartsia ja heikosti topaasia Timantti 10 Kidesärmä leikkaa lasia Mohsin kovuusasteikko Mohsin kovuusasteikon astevälit eivät oie samansuuruisia. Tämän johdosta on laadittu ns. Rosiwallin kovuusasteikko, joka osoittaa mineraalien suhteellisen kovuuden toisiinsa nähden. Tässä oppaassa mineraalien tuntomerkkien yhteydessä mainitut kovuudet ovat Mohsin kovuusasteita. Seuraavan sivun vertailutaulukosta huomataan,

7 että Mohsin asteikon kovuusasteiden 5-10 välillä suhteelliset kovuuserot ovat erittäin suuret, ja välillä 3-4 ne ovat lähellä toisiaan. Mohs Rosiwall Mohs Rosiwall 1 0,33 6 37 2 1,25 7 120 3 4,50 8 175 4 5,00 9 1000 5 6,50 10 140000 Mohsin ja Rosiwallin kovuusasteikkojen vertailu Väri Mineraalin väri on suureksi avuksi sen tunnistamisessa. Monien mineraalien, erityisesti malmimineraalien, väri on suhteellisen vakio. Harmemineraalien (muiden kuin malmimineraalien) väri sitävastoin saattaa vaihdella melkoisesti. Sen takia pitää olla varovainen, jos käyttää pelkästään väriä tuntomerkkinä. Vii ru Kun mineraalilla hankaa lasittamatonta posliinia, esimerkiksi sulaketta, saadaan aikaan hienoa mineraalijauhetta, jonka väri useimmiten on mineraalilie tunnusomainen. Malmimineraalit antavat yleensä mustan tai voimakkaanvärisen viirun, harmemineraalit sen sijaan valkoisen tai hyvin vaalean viirun. Kiilto Mineraalin murrospinnan kiilto on myös hyvä apu tunnistamisessa. Vasaralla irrotetaan kivestä paloja, jolloin tuore murtopinta tulee esille. los pinta on metallinkiiltoinen, kivi on usein malmipitoinen. Rasva- tai lasikiilto viittaavat kvartsiin, maasälpään tai kalsiittiin. Paino Paino voi myös antaa viitteitä. Malmikiven ja tavallisen kiven painoa voi vertailla punnitsemalla niitä kädessä. Malmimineraaleja sisältävät kivet ovat usein painavampia kuin tavalliset kivet.

8 Työvälineet Mineraalien tunnistamiseen tarvitaan muutamia yksinkertaisia työvälineitä. Näitä ovat: veitsi tai teräspiikki, kompassi, magneetti, vasara, luppi tai suurennuslasi, lasittamaton posliini (sulake) ja muistiinpanovälineet. Kiviä hakattaessa on syytä käyttää hyväksyttyjä suojalaseja. Hengityssuojan käyttö saattaa myös oha joissakin tapauksissa tarpeen. Laimennettu suolahappo (10 %) on kätevä apuneuvo eri karbonaattimineraaleja tunnistettaessa. Apteekista saatavaa dimetylglyoksiimia voi käyttää pentlandiitin tunnistukseen. On muistettava, että oli löytö kuinka arvokas tahansa, se on arvoton, jos löytöpaikan tiedot puuttuvat. EHei oie käytettävissä karttaa, johon voidaan merkitä otetun näytteen löytöpaikka, on tarkka löytöpaikka ja maastomerkit kirjoitettava muistiin. Kuva 2. Malminetsijän työvälineitä.

9 MINERAALlEN KUV AUS Mineraalit voidaan jakaa kiillon perusteella kahteen eri ryhrnään: metallinkiiltoisiin ja metallinkiillottomiin. Tärnän oppaan liitteissä 8. ja 9. sivuilla 59 ja 60 on kaksi kiiltoon perustuvaa yksinkertaista rnäärityskaaviota, joista voi olla hyötyä rnalrninetsinnän harrastajalle. Yleensä rnineraalit luokitellaan kerniallisen koostumuksensa rnukaan, mutta arvomineraalit jaetaan käyttönsä rnukaan rnalrni- ja teollisuusrnineraaleihin. Malmimineraaleja Malrnirnineraalit voidaan käytännössä jakaa seuraaviin ryhrniin: 1. Rautamineraalit 2. Sulfidimineraalit 3. Muut malrnirnineraalit Mineraalin nirnen perässä on sen kemiallinen kaava. Kerniallisten rnerkkien luettelo on liitteessä 2. sivulla 53. 1. Rautamineraaleja Hematiitti F~03 Hematiitti ei oie rnagneettista. Kovuus 5-6, orninaispaino 5. Viiru lasittamattomassa posliinissa punaruskea tai kirsikanpunainen. Muita ominaisuuksia ovat teräksenharmaa, joskus hiernan punertava väri ja rnetallinen kiilto. Kiteet ovat joskus laattamaisia tai suornumaisia, mutta rnyös jauhernainen olornuoto tunnetaan (punamulta). Hematiitti sisältää 70 % rautaa ja se on tärkein rautarnalrnirnineraali. Limoniitti ex-feooh + HzÜ Lirnoniitti on pehrneää, ruosteenruskeaa ja rnultamaista rautasaostumaa, jota kutsutaan suo- tai jarvimalmiksi. Viiru vaihtelevan keltainen, kovuus 1-5 ja orninaispaino noin 3-4. Lirnoniitilla ei oie taloudellista rnerkitystä sen pienestä rautasisällöstä johtuen.

10 Magnetiitti F~04 Magnetiitti on nimensä mukaan magneettista, ja se vaikuttaa myös kompassiin. Viiru musta, kovuus 5,5-6 ja ominaispaino 5. Magnetiittipitoisen kiven pinnassa näkyy usein pieniä mustia, himmeän metallinkiiltoisia kiteitä. Puhdas magnetiitti sisältää noin 72 % rautaa. Magnetiitti on yleinen mineraali gabrossa ja peridotiitissa. Se sisältää joskus ilmeniittitl suotautumina. Se voi oha myös vanadiinipitoinen. 2. Sulfidimineraaleja Sulfidit ovat metahien ja rikin yhdisteitä. Niistä jalostetaan muutamia tärkeimpiä ja arvokkaimpia metallejamme kuten kuparia, nikkeiiä, kobolttia, sinkkiä, Iyijyä ja molybdeeniä. Kuva 3. Arseenikiisu on hopeanvalkoinen sulfidimineraali. Suurennos 2,5-kertainen. Arseenikiisu FeAsS Väri vaihtelee hopeanvalkeasta teräksenharmaaseen. Viiru musta ja kovuus 5,5. Veitsi pystyy juuri ja juuri naarmuttamaan arseenikiisua.

11 Ominaispaino noin 6. Arseenikiisu tuoksahtaa valkosipulille sitä vasaralla iskettäessä. Arseenikiisu sisältää josleus leultaa ja kobolttia. Borniitti Cu S FeS 4 Borniitin tuore murtopinta on väriltään punertavan ruskea, mutta mineraalin pinta hapettuu ilman vaileutuksesta hyvin nopeasti sinisen tai violetin kirjavaksi. Tämän johdosta borniittia leutsutaan myös kirjavaksi kuparikiisuksi. Viiru harmaanmusta, kovuus 3 ja ominaispaino 5. Borniitin, leuten muidenkin leuparimineraalien yhteydessä saattaa usein esiintyä sinivihreää kuparihometta. Kuparihohde CUzS Väriltään lyijynharmaa, mikä on myös viirun väri. Esiintyy rakeisena tai hyvin hienorakeisena, tiiviinä massana. Ominaispaino vaihtelee 5:n molemmin puolin. Kovuus 2,5-3. Kuparihometta esiintyy silmiinpistävän usein leuparihohteen seuralaisena. Kuva 4. Vihertävänkeltainen kuparikiisu esiintyy massamaisina läiskinä. Suurennos 1,5-kertainen.

12 Kuparikiisu CuFeS 2 Mineraali muistuttaa rikkikiisua, mutta väri vivahtaa vihreään. Se on myös pehmeämpää kuin rikkikiisu. Viiru vihertävän musta ja kiilto metallinen. Kovuus 3,5-4 ja ominaispaino 4,2. Kuparikiisu esiintyy usein yhdessä muiden sulfidimineraalien, kuten rikkikiisun, magneettikiisun ja sinkkivälkkeen kanssa. Kuparikiisu sisältää noin 35 % kuparia, 30 % rautaa ja 35 % rikkiä. Kuva edellisellä sivulla. Kuva 5. Lyijyhohde Iohkeaa kuutiopintojen suunnassa. Suurennos 3-kertainen. Lyijyhohde PbS Kiilto metallinen ja väri siniharmaa. Viiru musta. Pehmeä mineraali, kovuus vain 2,5 (veitsi naarmuttaa helposti). Ominaispaino 7,5. Kiteet ovat kuutiollisia. Palaa irrotettaessa mineraali lohkeaa helposti portaittain ja irtoaa kuutioina. Hopea saattaa esiintyä yhdessä lyijyhohteen kanssa. Magneettikiisu FeS Magneettikiisu on usein magneettista. Väri pronssinkeltainen ja viiru musta. Kovuus 4 ja ominaispaino 4,5. Sellaisenaan mineraali on vailla

13 merkitystä, mutta emäksisissä syväkivissä se voi joskus sisältää nikkelipitoista pentlandiittia. Kuva 6. Molybdeenihohdetta graniittipegmatiitissa. Luonnollinen koko. Molybdeenihohde MoS 2 Väriltään molybdeenihohde on teräksensininen, erilainen kuin himmeämmän harmaa grafiitti. Viiru siniharmaa ja hiukan metallinkiiltoinen. Tämä tavallisesti suomuina esiintyvä, tahraava mineraali on erittäin pehmeä, kovuus va in 1,5. Sitä voi naarmuttaa kynnellä. Ominaispaino 4,5-5. Rapautuu keltaiseksi molybdeeniokraksi. Pentlandiitti (Ni,Fe)9SS Magneettikiisun yhteydessä usein esiintyvä, mutta siitä vaikeasti erotettava ruskehtavan pronssinkeltainen mineraali. Viiru musta, kovuus 3,5-4 ja ominaispaino 4,6-5,0. Jos dimetylglyoksiimi syljellä kostutetun näytteen pinnalla muuttuu punaiseksi, on kyseessä pentlandiitti. Se on tärkein nikkelimineraali ja sisältää usein kobolttia. Rikkikiisu eh pyriitti FeS 2 Rikkikiisu, jota sanotaan myös pyriitiksi, on maankuoren tavallisin

14 sulfidimineraali. Väri messinginkeltainen ja kiilto metallinen. Viiru musta, kovuus 6-6,5 (veitsi ei naarmuta) ja ominaispaino 5. Esiintyy usein pieninä kuutioina. Sitä käytetään rikkihapon valmistukseen. Kuva 7. Rikkikiisu on kuparikiisua vaaleamman keltainen, selvästi rakeinen sulfidimineraali. Suurennos 1,5-kertainen. Sinkkivälke a-(zn,fe)s Usein vaikeasti tunnistettava mineraali. Väri saattaa vaihdella melkoisesti, keltaisesta tummanruskeaan tai mustaan. Tuoreen pinnan kiilto on voimakas, metallimainen. Vanhan pinnan kiilto on hartsimainen. Viiru vaihtelee vaaleankeltaisesta ruskeaan ja on aina itse mineraalia vaaleampi. Kovuus 3,5-4 ja ominaispaino 4. Sinkkivälke esiintyy usein yhdessä lyijyhohteen ja muiden sulfidimineraalien kanssa. 3. Muita malmimineraaleja Antimoni Sb Tinanvalkea metallinkiiltoinen hauras mineraali. Viiru lyijynharmaa, kovuus 3,5 ja ominaispaino 6,8. Mineraali on harvinainen, mutta sitä on tavattu Seinäjoella ja Nurmossa.

15 Kuva 8. Valo heijastuu voimakkaasti sinkkivälkerakeiden pinnoilta. Luonnollinen koko. Hopea Ag Hopea on väriltään samanlaista kuin se hopea, jonka näemme sormuksissa ja muissa koruissa, mutta luonnossa esiintyvä hopea on usein mustan sulfidikerroksen peittämä. Pehmeä ja sitkeä metalli, kovuus 2,5-3. Taottaessa hopea Iitistyy, kun taas sitä muistuttavat sulfidimineraalit jauhautuvat. Ominaispaino 10,5. Hopeaan veitsellä tehty naarmu on hopeanhohtoinen. Hopea esiintyy harvinaisena yhdessä sulfidimineraalien kanssa. Kulta Au Kullan väri ja viiru ovat kullankeltaisia, metallinkiiltoisia. Myös kultaan veitsellä tehty naarmu on väriltään kullankeltainen. Hopean tavoin kulta on pehmeä ja sitkeä metalli, joka on helposti taottavissa Iitteiksi levyiksi. Kovuus noin 2,5-3. Puhtaan kullan ominaispaino on 19,3. Kulta esiintyy yhdessä sulfidimineraalien kanssa, mutta useimmiten vain hyvin pieninä määrinä. Suomesta on viime aikoina löydetty myös lupaavia kalliokultaesiintymiä. Lisäksi Lapissa huuhdotaan moreenista pieniä määriä kultaa. Kuva seuraavalla sivulla.

16 Kuva 9. Kultaa amfiboliitissa. Suurennos 1,2-kertainen. Kassiteriitti Sn0 2 Väri vaihtelee mustasta ruskeanmustaan. Mineraalin kidepinnoilla on voimakas metallin- tai timantinkiilto. Viiru kanelinruskea ja kovuus 6-7. Ominaispaino 7. Suomessa kassiteriittia on tavattu monin paikoin pieniä määriä greiseneisstt (graniittisissa juonikivissä), karsissa, kvartsiiteissa ja pegmatiiteissa. Sitä kutsutaan myös tinakiveksi. Kromiitti Cr 2 Fe0 4 Väri vaihtelee ruskeanmustasta mustaan. Viiru ruskea, kovuus 5,5 ja ominaispaino 4,5. Mineraali muistuttaa magnetiittia, mutta ei oie magneettista. Esiintyy mustissa tai heikosti vihertävissä oliviiniperidotiiteissa tai serpentiniiteisstt. Uraniniitti ja pikivälke U0 2 Uraniniitti on rakeinen, väriltään teräksenmusta tai ruskea ja lohkopinnoiltaan kiiltävä mineraali. Viiru ruskeanmusta. Kovuus 5-6. Se on hyvin painava mineraali. Ominaispaino 6,5-10,9. Pikivälke on nimensä mukaisesti pikimäinen, väriltään musta tai ruskea mineraali.

17 Viiru musta. Kovuus 4-6 ja ominaispaino 6-8. Molempien rapautumistuotteet ovat voimakkaan värisiä, vihertäviä, keltaisia tai oransseja ja multamaisia. Uraniniitti ja pikivälke ovat tärkeimpiä uraanimineraaleja. Uraaninetsintä onnistuu parhaiten radioaktiivisuuden mittauslaitteilla, skintillometrilltl ja geigermittarilla. U raniniittia samoin kuin muitakin radioaktiivisia näytteitä tulee käsitellä tietyllä varovaisuudella, eikä niitä oie syytä varastoida kotiinsa! Scheeliitti Ca[W04] Scheeliitillä on vaihteleva harmaanvalkea väri, jonka takia sitä on hyvin vaikea erottaa maasälvästä. Viiru valkoinen ja kovuus 5. Painava mineraali, jonka ominaispaino on 6. Kun mineraaliin kohdistetaan UV-lampulla ultraviolettivaloa, se säteilee kirkkaan sinivalkeaa valoa. Parhaan tuloksen saa tekemällä tämän kokeen täysin pimeässä. UV-lamppu on kohdistettava tuoreeseen murrospintaan tai hyvin puhdistettuun kiveen. Pinnassa ei saa olla jäkälää eikä sammalta, koska niiden eräät lajit aiheuttavat samankaltaisen säteilyilmiön. Volframiitti (Fe,Mn)W0 4 Väri vaihtelee tummanruskeasta mustaan ja kiilto on heikosti metallinen. Viiru ruskeanmusta. Kovuus 4,5-5. Sitä voi naarmuttaa veitsen kärjellä. Ominaispaino 7,1-7,5. Te oll i s u u s m in e raa I ej a Näihin kuuluvat ne mineraalit, jotka ovat teknisesti ja taloudellisesti tärkeitä olematta metallien raaka-aineita. Eräät näistä mineraaleista ovat hyvin yleisiä ja tavallisimpien kivilajiemme päämineraaleja. Grafiitti C Alkuaineena hiili on sikäli erikoinen, että se muodostaa sekä kovimman tunnetun mineraalin, timantin (kovuus 10), että pehmeimmän, grafiitin, jonka kovuus on 1. Ominaispaino 2,2. Grafiitin väri vaihtelee mustanharmaasta mustaan. Grafiittia muistuttava molybdeenihohde on väriltään sinertävämpi. Viiru musta. Kiilto metallinen. Mineraali esiintyy suomuisina, usein hyvin pieninä kiteinä. Grafiitti on erittäin hyvä sähköjohde. Sitä käytetään mm. lyijykyniin, sulatusuunien elektrodeihin ja voiteluaineena. Mustaliuskeiden ja eräiden

18 gnelsslen sisältämää hienojakoista grafiittia ei pystytä käyttämään taloudellisesti hyväksi. Grafiitin suomukoon tulee oha yli 0,1 mm ja pitoisuuden yli 5 %, jotta sitä voitaisiin louhia kannattavasti. Timantti C Hiilen kiteinen olomuoto. Kiteet ovat tavallisesti oktaedreja. Kovin tunnetuista aineista (kovuus 10), mutta lohkeaa varsin herkästi oktaedripintojen suunnassa. Ominaispaino 3,5. Väri vaihtelee värittömästä kehan, vihreän, sinisen ja punaisen sekä ruskean eri sävyihin, mutta kirkkaat ja läpinäkyvät timantit ovat harvinaisia ja arvokkaita jalokiviä. Voimakas valontaittokyky on timantille tyypillinen. Tästä johtuu hiottujen timanttien värileikki. Noin neljännes kaikista löydetyistä timanteista kelpaa jalokivikäyttöön. Läpinäkymättömiä, väriltään tummia, jopa mustia tai muuten heikkolaatuisia timantteja käytetään teohisuustimantteina esimerkiksi kivisahojen tai syväkairauslaitteiden terissä. Hienojakoisia, teollisuustimanteista valmistettuja tahnoja käytetään timanttien ja muiden jalo- ja korukivien hiontaan. Venäjän federaation oheha pääosa maailman timanteista tuotetaan Zairessa ja Etelä-Afrikan tasavahassa. Tuotantoa tapahtuu lisäksi eräissä muissa eteläisen ja päiväntasaajan Afrikan valtioissa, sekä Etelä-Amerikan itärannikon valtioissa. Myös Intiassa, Indonesiassa ja Australiassa tuotetaan timantteja pienemmässä määrin. Timantit esiintyvät lähes aina vulkaanisten kivilajien, kimberliittien tai niistä lähtöisin olevien, rapautuneiden ja rikastuneiden maalajien yhteydessä. Viime vuosina on myös Suomesta löydetty timantteja sisältäviä kimberliittipiippuja. Kvartsi Si0 2 Kvartsi on eräs luonnon tavallisimmista mineraaleista. Väri saattaa vaihdeha, mutta on tavallisesti valkoinen. Esiintyy usein omamuotoisina, kuusikulmaisina kiteinä kallioperän onteloissa. Pinta on rasvankiiltoinen ja murtopinnat simpukkamaisia. Kovuus 7 ja ominaispaino 2,6. Kvartsi naarmuttaa lasia. Vuorikide, ametisti, savukvartsi, maitokvartsi ja ruusukvartsi sekä limsio ovat kvartsin muunnoksia. Kvartsia käytetään moneen tarkoitukseen ja se on esimerkiksi tärkeä posliinin ja lasin raaka-aine. Ollakseen louhintakelpoinen kvartsiesiintymän täytyy oha vähintään parin sadan m 2 :n suuruinen, ja kvartsin tulee oha erittäin puhdasta.

19 Kuva 10. Kvartsin simpukkamaisia murtopintoja. Luonnollinen koko. Dolomiitti CaMg[C0 3 ]2 Dolomiitilla on kalsiitin tavoin kolme etevää lohkosuuntaa. Väriltään dolomiitti on harvoin valkoista kuten kalsiitti, vaan harmaat ja ruskeahkot sävyt ovat sille tyypillisiä. Kovuus on hieman suurempi kuin kalsiitilla vaihdellen 3,5-4. Ominaispaino 2,8-3. Muistuttaa ulkonäöltään suuresti kalsiittia. Parhaiten dolomiitin erottaa toisesta karbonaattimineraalista, kalsiitista, suolahapon avulla. Dolomiitti liukenee laimennettuun, noin 10 prosenttiseen suolahappoon heikosti kuplien kalsiitin liuetessa voimakkaasti kuohuen. Dolomiittia käytetään mm. maanparannuskalkkina. Kalkkisälpä eh kalsiitti CaC0 3 Väritön tai valkoinen karbonaattimineraali. Pienet epäpuhtaudet voivat antaa sille muunkin värin. Dolomiitin tavoin kolme etevää lohkosuuntaa. Kovuus 3. Ominaispaino 2,7. Sen voi varmuudella erottaa dolomiitista tiputtamalla siihen laimennettua suolahappoa. Jos suolahappo kuohuu voimakkaasti mineraalin pinnalla, on kyseessä kalsiitti. Kalsiitti on kalkkikiven päämineraali. Kalsiittipitoista kalkkikiveä käytetään raaka-aineena sementin valmistuksessa, kemian teollisuu-

20 dessa ja terästehtaissa. Hienokiteistä kalkkikiveä ja dolomiittia sanotaan marmoriksi ja sitä käytetään mm. rakennuskivenä. Kuva 11. Kalsiitin eteviä lohkopintoja. Puolet luonnollisesta koosta. Magnesiitti MgC0 3 Karbonaattimineraali. Ulkonäöltään dolomiitin ja kalsiitin kaltainen. Kolme etevää lohkosuuntaa. Väri vaihtelee valkeasta harmaan eri sävyihin, joskus myös ruskehtavaan. Magnesiitin rapautumistuotteet ovat multamaisia ja väriltään ruskeita. Kovuus 3,7-4,3. Ominaispaino 2,9-3,4. Liukenee kuumaan laimeaan suolahappoon, mutta ei kylmään. Kuumaa suolahappoliuosta käsiteltäessä on noudatettava varovaisuutta! Käytetään tulenkestävien materiaalien raaka-aineena ja magnesiumin valmistukseen. Suomen vuolukivien yhteydessä esiintyvä rautapitoinen magnesiitti ei sovellu em. tarkoituksiin. Apatiitti Cas[F I (P04)3] Esiintyy valkoisena, vihertävänä tai punertavana rakeisissa kasaumissa. Kovuus 5. Ominaispaino 3, 1-3,4. Apatiittia esiintyy vähäisessä

21 määrin useimrnissa kivilajeissa. Tärkeä fosforihapon ja fosforilannoitteiden raaka-aine, jota Suomessa louhitaan Siilinjärvellä. Kuva 12. Vaaleanvihertäviä apatiittirakeita karbonatiitissa. Luonnollinen koko. Topaasi A12[F2 1 Si0 4 ] Esiintyy värittömänä tai keltaisen, vihreän, simsen, ruskehtavan ja vaaleanpunaisen eri sävyinä. Etevä lohkeavuus. Murtopinnat epätasaisia ja simpukkamaisia. Kovuus 8, hauras. Ominaispaino 3,5-3,6. Topaasia tavataan graniiteissa ja pegmatiiteissa. Läpinäkyviä muunnoksia käytetään jalokivinä. Berylli AI 2B~[Si601 8 ] Omamuotoisina kuusikulmaisina pölkkymäisinä kiteinä pegmatiiteissa esiintyvä lasikiiltoinen mineraali. Kovuus 7,5-8. Ominaispaino 2,7. Väri vaihtelee värittömästä keltaisen, vihreän, sinisen ja punaisen sävyihin. Beryllistä valmistetaan berylliumia. Kirkkaita, läpinäkyviä beryllejä käytetään jalokivinä (smaragdi, akvamariini, morganiitti). Luumäeltä on tavattu jalokiviluokan beryllejä.

22 Andalusiitti Al[6]Al[5][O I Si0 4 ] Harmaa, punertava tai vihertävä mineraali, joka esiintyy poikkileikkaukseltaan Iähes neiiön muotoisina kiteinä. Kovuus 7,5 (eriasteisten muutosten seurauksena usein pehmeämpi). Ominaispaino 3,1-3,2. Käytetään korkeita Iämpötiloja kestävänä keraamisena materiaalina. Andalusiitti esiintyy monin paikoin kiiiieiiuskeissa kyhmyinä yhdessä kordieriitin kanssa. Kyaniitti AI[6] AI[6][O I Si0 4 ] Valkoinen, harmaa tai sininen, joskus vihertävä sälöinen mineraali. Kovuus 4,5 (sälöjen pituussuunnassa) - 7 (sälöjen poikki). Ominaispaino 3,5-3,7. Käytetään korkeita Iämpötiloja kestävänä keraamisena materiaalina. Sitä tavataan Itä- ja Pohjois-Suomessa gneisseissä, kiiileliuskeissaja kvartsiiteissa. Ks. kuva sivulla 5. Sillimaniitti Al[6]Al[6][0 I Si0 4 ] LasikiiItoinen väritön, valkoinen, ruskehtava tai vihertävä mineraali, joka esiintyy neulasmaisina kiteinä tai kuituisina kasaumina. Kovuus 6-7. Ominaispaino 3,2-3,3. Käytetään korkeita lämpötiloja kestävänä keraamisena materiaalina. SiIIimaniittia tavataan metamorfisten kivien ja pegmatiittien yhteydessä. Spodumeeni LiAl[Si 2 0 6 ] Omamuotoisina kiteinä esiintyvä, yhden etevän lohkosuunnan omaava mineraali, joka lohkeaa helposti Iaattamaisiksi Iiistakkeiksi. Väri vaihtelee harmaan valkeasta vihertävään ja punertavaan. Kovuus 6,5-7. Ominaispaino 3,1. Esiintyy pegmatiiteissa, joskus hyvinkin suurina kiteinä. Käytetään keraamisessa teoilisuudessa ja Iitiumsuolojen raaka-aineena. Läpinäkyviä muunnoksia käytetään myös jalokivinä. Wollastoniitti Ca 3 [Si 3 0 9 ] Kalkkikivien yhteydessä esiintyvä valkoinen tai vaaleanharmaa, silkkikiiitoinen ja sälöinen tai neulasmainen mineraali. Kovuus 4-5, hauras. Ominaispaino 2,8-2,9. Wollastoniittia käytetään keraamisen-, muovi-, kumi- ja maaliteoilisuuden raaka-aineena. Asbesti (ulkoasusta johtuva yleisnimi) AntoJylliitin, aktinoliitin, tremoliitin ja serpentumn hienokuituisia muotoja kutsutaan asbesteiksi. Kuituisen asunsa perusteella asbesti on

23 myös helposti tunnistettavissa. Se on pehmeää, taipuisaa ja väriitään valkeaa tai vaaleanvihreää. Asbestilla on ollut noin 3000 eri käyttöaiaa, varsinkin mineriittilevyjen mutta myös Iämpöeristeiden ja jarruhihnojen ym. valmistuksessa. Nykyään asbestin käyttö on kielletty sen aiheuttamien terveyshaittojen johdosta. AsbestipöIyn hengittämistä on väitettävä! Kuva 13. Wollastoniitti 00 selvästi sälöineo rnioeraali. Luonnollioeo koko. Talkki Mg 3 [(OH)21 Si 4 0 IO ] Suomumaisina kiteinä esiintyvä mineraaii. Suomut ovat taipulsla mutta eivät elastisia. Puhtaana väriltään valkoinen tai vaaleanvihreä. Tuntuu sormissa liukkaan saippuamaiselta. Kovuus 1. Ominaispaino 2,6-2,8. Talkilla on monta käyttöaiaa. Keraamisen teollisuuden ohella kosmetiikka-, väri-, kumi- ja paperiteollisuus käyttää talkkia. Talkki on vuolukiven päämineraaieja. Kuva seuraavalla sivulla. Biotiitti K(Mg,Fe,MnM(OH,F)21 AISi 3 0 IO ] Tummanruskea tai musta kiiilemineraaii. Biotiitin kiillesuomut eivät oie yhtä Iäpinäkyviä kuin toisen yleisen kiilteen, muskoviitin suomut.

24 Ohuiden suomujen pinkkoja on helppo avata kuin kirjan sivuja. Kovuus 2,5-3. Ominaispaino 2,7-3,3. Esiintyy yleensä yhdessä kvartsin ja maasälvän kanssa. Biotiitti muuttuu rapautuessaan kullankiiltoiseksi, jolloin sitä sanotaan kissankullaksi. Kuva 14. Talkki on pehmeä, rasvakiiltoinenja suomuinen mineraali. Luonnollinen koko. Flogopiitti KMg 3 [(F,OH)21 AISi 3 0 IO ] Biotiittia muistuttava, mutta väriltään vaaleampi kiillemineraali, jota käytetään rnrn. rnuoviteollisuudessa ja rakennusaineteollisuudessa sekä biotiitin tavoin lannoitteiden kalilähteenä. Suornessa flogopiittia tavataan mm. Siilinjärvellä. Muskoviitti KAI2[(OH,F)21 AISi 3 0 IO ] Läpinäkyvä heikosti kellertävä tai ruskehtava kiilleryhmän rnineraali. Esiintyy pegmatiiteissa yhdessä kvartsin ja maasälvän kanssa. Muskoviittisuomut on helppo irrottaa toisistaan esim. veitsen kärjellä. Kovuus on 2,5-3. Ominaispaino 2,7-3,0. Hyvin hienosuomuista, vaaleaa muskoviittia kutsutaan serisiitiksi. Yli kämmenen kokoisia muskoviittilevyjä voidaan käyttää m.m. sähkölaitteiden eristeinä ja

25 uunien tulenkestävinä tarkkailuikkunoina. Vaahdottamalla rikastettavaa serisiittiä käytetään täyteaineena maali-, muovi- ja paperiteollisuudessa. Vermikuliitti (Mg,Fe,AI)3(AI,Si)401O(OH)2 4H20 Vaalea kiillemineraali, jonka suomut eivät oie yhtä elastisia kuin muskoviitilla. Suomupinkkoja kuumennettaessa vermikuliitti paisuu tilavuudeltaan huomattavasti, noin 16-kertaiseksi, muodonmuutoksen jäädessä pysyväksi. Käytetään eriste- ja pakkausmateriaalina. Kuva 15. Liekillä kuumennettaessa vermikuliitti paisuu moninkertaiseksi. Suurennos noin 1,5-kertainen. Kaoliniitti A1 4 [ (OH)sl Si 4 0 IO ] Kaoliniitti on maasälpien ja muiden alumiinipitoisten mineraalien rapautumistuotteena syntynyt multamainen mineraali. Esiintyy savimaisena, vaaleana tai punertavana, kosteana helposti muovailtavana massana. Multamaisuudesta ja savimaisuudesta johtuen kaoliinin ominaisuudet ovat vaikeasti tunnistettavissa. Kovuus 2-2,5. Ominaispaino 2,6. Kaoliniitin tunnistaa savimaisesta hajusta siihen henkäistäessä. Keraamisen- ja paperiteollisuuden raaka-aine.

26 Kalimaasälpä K[AlSi 3 0 s ] Kalimaasälpä yhdessä plagioklaasimaasälpien kanssa on maankuoren tavallisimpia mineraaleja. Niitä on useimmissa kivilajeissa. Kalimaasälpä lohkeaa hyvin kahdessa toisiaan vastaan melkein kohtisuoraan olevassa suunnassa. Väri saattaa vaihdella, mutta punertavat sävyt lihanpunaisesta valkoiseen ovat tavallisimpia. Pinta on lasimainen tai helmiäismäinen. Hyvä tu ntomerkki on pertiittijuovaisuus, joka näkyy mineraalin lohkopinnoilla mutkittelevana ohuena, läpikuultavana juovikkuutena. Kovuus 6. Ominaispaino 2,5. Kalimaasälpää louhitaan pegmatiiteista ja se on posliini- ja lasiteollisuuden tärkeä raaka-aine. Jotta esiintymä olisi taloudellisesti hyödynnettävissä, maasälvän on oltava hyvin puhdasta ja esiintymän on oltava vähintään 200 m 2 :n kokoisessa paljastumassa. Kuva 16. Kalimaasälvän lohkokappale. Pertiittijuovaisuus näkyy lcuvan pystysivun suuntaisina ohuina aaltoviivoina. Suurennos 2-kertainen. Plagioklaasi {Na[AISi 3 0 S ] albiitti Ca[AI 2 Si 2 0 S ] anortiitti Plagioklaasi on kahden eri maasälvän, albiitin ja anortiitin seossarja.

27 Eri määrät albiittia ja anortiittia sisältävät seokset on nimetty omilla nimillään. Näitä ovat albiitti, oligoklaasi, andesiini, labradoriitti, bytowniitti ja anortiitti. Plagioklaaseilla on kalimaasälvän tavoin kaksi etevää lohkosuuntaa. Eräillä lohkopinnoilla saattaa olla havaittavissa eri lohkosuuntien yhteisen särmän suuntaista kaksoisviirukkeisuutta, mikä helpottaa mineraalin tunnistamista. Mineraalin kiilto on lasimainen tai helmiäismäinen. Väriltään plagioklaasi on yleensä vaaleanharmaa tai punertava, mutta lähes valkeita tai mustiakin värimuunnoksia tunnetaan. Kovuus 6. Ominaispaino 2,6-2,7. Plagioklaasisarjan maasälvät yhdessä kalimaasälvän kanssa ovat maankuoren tavallisimpia mineraaleja. Niitä on useimmissa kivilajeissa. Albiitti on posliini- ja lasiteollisuuden tärkeä raaka-aine. Suomessa koruteollisuuden raaka-aineena käyttämää, sateenkaaren väreissä esiintyvää labradoriittia kutsutaan spektroliitiksi. Lähes pelkästään labradoriitista, bytowniitista tai anortiitista muodostuvaa gabroluokan magmakiveä, anortosiittia, käytetään rakennuskiviteollisuudessa. Kuva 17. Kaksoisviirukkeisuutta plagioklaasin lohkopinnalla. Suurennos 1,5-kertainen.

28 KIVILAjIT Kivilajit jaotellaan syntytapansa perusteella kolmeen eri pääluokkaan: magmakivet, sedimenttikivet ja metamorfiset kivet. Kuhunkin pääluokkaan kuuluvat kivilajit nimetään niiden rakenteen ja mineraalisisällön mukaan. Magmakivet Magmakivet, jotka ovat syntyneet kiteytymällä sulasta kiviaineksesta, magmasta, voidaan edelleen jakaa kolmeen eri ryhmään: syvtlkiviin, pintakiviin ja puolipinnallisiinjuonikiviin, jotka ovat syvä- ja pintakivien välimuotoja. Näillä kaikilla voi olla sama mineraalikoostumus, mutta niiden ulkonäkö ja rakenne poikkeavat toisistaan. Syväkivet ovat syvällä maankuoressa kiteytyneitä suuntautumattomia, tasarakeisia kiviä. Yksittäiset mineraalit liittyvät toisiinsa tiiviisti vailla omaa kidemuotoa. Jos magma jähmettyy nopeasti kiinteäksi, on tuloksena hienorakeinen syväkivi. Keski- ja karkearakeiset kivet vaativat pitemmän kiteytymisajan. Pintakivet (vulkaaniset kivet) jähmettyvät maan pinnalle purkautuneesta sulasta magmasta erittäin nopeasti. Tulivuoresta purkautuvaa sulaa magmaa nimitetään laavaksi. Nopeasti jähmettyvän laavan mineraaliyksilöt eivät ehdi kasvaa kovin suuriksi. Kiven perusmassa jää tiiviiksi, joskus jopa lasimaiseksi. Tiiviin perusmassan seassa saattaa esiintyä hajarakeina muita suurempia mineraaliyksilöitä. Vulkaaniset kivet voivat sisältää myös runsaasti kaasukuplia. Suomesta ei esiinny metamorfoitumattomia pintakiviä. Juonikivet ovat syntyneet kallioperän rakoihin tai halkeamiin tunkeutuneesta ja niihin jähmettyneestä magmasta. Juonet voivat leikata sivukiviensä rakenteita, kuten liuskeisuutta tai kerroksellisuutta, tai ne voivat olla sedimentteihin kerrostumien suuntaisesti tunkeutuneita kerrosjuonia. Juonet voivat olla joko vaaka-asentoisia, pystyjä tai kaltevia. Rakenteeltaan juonikivet ovat syväkivien ja vulkaanisten kivien välimuotoja. Juonikivien reunaosissa ovat mineraaliyksilöt pienempiä raekooltaan kuin juonien sisäosissa, sillä ne ovat kiteytyneet kylmää sivukiveä vasten nopeammin kuin juonien sisäosissa.

29 Seuraavassa taulukossa on esitetty yksinkertaistetussa muodossa magmakivien luokitus, kunkin kivilajiluokan syvä- ja pintakivien nimitykset sekä niiden sisältämät päämineraalit. Kivilajiluokka Syväkivet Pintakivet Päämineraalit Granodiorütti- Apliitti Ryoliitti (Liparutti) Plagioklaasi granüttiluokka Graniitti Obsidiaani Kalimaasälpä Kvartsia Granodiorutti Kvartsi 10-40 %. Biotiitti Pwgiokwasi Sarvivälke An 20-30 (Pyrokseenit) Diorüttiluokka K vartsidiorutti Dasiitti Plagioklaasi K vartsidioriitissa ja Tonaliitti Andesiitti Sarvivälke tonaliitissa kvartsia Diorutti Pyrokseenit 10-35 %. Biotiitti Pwgiokwasi Kvartsi An 20-50 Gabroluokka Anortosiitti Augiittibasaltti Plagioklaasi Ei kvartsia. Norutti o liviinibasaltti Pyrokseenit Pwgiokwasi Sarvivälkegabro Sarvivälke An >50 Pyrokseenigabro Oliviini Oliviinigabro Diabaasi (juonikivi) Peridotiittiluokka Peridotiitti Komatiitti Sarvivälke Ei kvartsia. Perkniitti Pyrokseenit Ei pwgiokwasia. Hornblendiitti Oliviini Tummia mineraa- Pyrokseniitti leja 85-95 % Duniitti Syenüttiluokka Syeniitti Trakyytti Kalimaasälpä Pwgiokwasi Plagioklaasi An <20 Biotiitti Sarvivälke Suomessa harvinai- Pyrokseenit nen Nefeliinisyeniitti- N efeliinisyeniitti Fonoliitti Nefeliini luokka Albiitti Pwgiokwasi Kalimaasälpä An <10 Biotiitti Alkaliamfibolit Ei oie tavattu Alkalipyrok- Suomesta seenit Magmakivien yksinkertaistettu luokitus

30 Sedimenttikivet Ilmastollisten ym. tekijöiden vaikutuksesta kivilajit rapautuvat ja muodostavat enemmän tai vähemmän lajittuneita ja kerroksellisia maalajeja, joiden osaset vähitellen iskostuvat sedimenttikivilajeiksi eli kerrostuneiksi kivilajeiksi. Suomessa nämä kivilajit eivät oie kovin yleisiä. Maalaji Sedimenttikivilaji Savi Hiekka Sora ja moreeni Kalkkilieju Turve ja muut kasvinjätteet Savikivi Hiekkakivi Konglomeraatti Kerrostunut kalkkikivi Kivihiili Sedimenttejä ja niistä syntyneitä sedimenttikiviä Metamorfiset kivet Sekä magmakivet että sedimenttikivet muuttuvat täysin joutuessaan maankuoren liikuntojen yhteydessä kovan paineen ja lämpötilanmuutosten alaisiksi. Näitä rakenteeltaan muuttuneita, metamorfisia kivilajeja sanotaan myös kiteisiksi liuskeiksi. Päälllokka MlIlIttumaton kivilaji Muuttunut kivilaji Magmakivet Graniitti Graniiuigneissi Basaltti, gabro, dioriitti Amfiboliitti Sedimenttikivet Kvartsihiekkakivi K vartsiitti Konglomeraatti Savikivi Kalkkikivi (Meta)konglomeraatti Kiilleliuske, kiillegneissi Kiteinen kalkkikivi Esimerkkejä metamorfoituneista kivilajeista ja ni iden lähtökohdista

31 KlVILA,JEJA JA NIIDEN MÄÄRITELMIÄ Agglomeraatti Tulivuorten purkausten yhteydessä karkeista, kulmikkaista tai pyöristyneistä kivilajiheitteleistä syntynyt sedimenttikivilaji. Amfiboliitti Metamorfoitunut tumma kivilaji, joka koostuu paaaslassa amfiboliryhmän mineraaleista, emäksisestä plagioklaasista ja biotiitista. Andesiitti Hienokiteinen laavakivilaji, joka koostuu paaosm plagioklaasista. Tavallisesti siinä on runsaasti tummia mineraaleja kuten sarvivälkettä, augiittia ja biotiittia. Vastaava syväkivilaji on dioriitti. Basaltti Laavakivilaji, jota luonnehtii etenkin emäksinen plagioklaasi. Se sisältää runsaasti tummia mineraaleja, varsinkin augiittia, usein myös oliviinia, harvemmin sarvivälkettä ja biotiittia. Kivilaji on perusmassaltaan hienorakeinen tai tiivis, mutta siinä voi olla hajarakeita tai kaasukuplien aiheuttamaa huokoisuutta. Vastaava syväkivilaji on gabro. Breksia Kivilaj imurskaleista koostuva seoskivi. Tektoniset breksiat syntyvät siirrosten ja ylityöntöjen yhteydessä. Kallioperä murskautuu mekaanisesti, jolloin syntyy isompia ja pienempiä särmikkäitä murskaleita. Nämä iskostuvat yhteen sidoksenaan kvartsi, maasälpä ym. Vulkaaniset breksiat (eruptiivi- eli rl1jl1hdysbreksiat) ovat tuffeja, jotka melkein kokonaan koostuvat särmikkäistä kivilajimurskaleista. Välimassan määrä on pieni ja se on yleensä tummaa. Kuva seuraavalla sivulla. Dasiitti Kvartsipitoinen suhteellisen hapan laavakivilaji. Vastaava syväkivilaji on kvartsidioriitti. Diabaasi Pystyinä juonina tai patjamaisina kerrosjuonina esiintyvä kivilaji. Se

32, Kuva 18. Tektoninen breksia. Kolmannes luonnollisesta koosta. Kuva 19. Ofiittinen rakenne diabaasissa. Luonnollinen koko.

33 sisältää samat mineraalit kuin gabro, mutta sillä on ofiittinen rakenne, jossa satunnaisesti suuntautuneet plagioklaasiliistakkeet esiintyvät tummassa välimassassa. Diabaasit esiintyvät usein juoniparvina. Dioriitti Dioriitti on suhteellisen emäksinen syväkivilaji. Sen vaaleana mineraalina on plagioklaasi. Tummina mineraaleina voivat olla, yhdessä toistensa kanssa tai yksinään, sarvivälke, augiitti tai biotiitti. Vastaavia pintakiviä ovat andesiitti ja dasiitti. Dolomiitti Karbonaattikivilaji, joka koostuu paaosm dolomiittimineraalista CaMg[C0 3 h Dolomiitin ja kalkkikiven kaikki välimuodot tunnetaan. Käytetään sekä mineraalin että kivilajin nimenä. Emäksinen kivilaji Vähän piihappoa Si0 2 sisältävä tummista mineraaleista koostuva kivilaji. Siinä on runsaasti kalsiumia, magnesiumia, ja rautaa, joiden paljoussuhteet vaihtelevat. Ei sisällä kvartsia vapaana mineraalina. Eruptiivinen kivilaji Sulasta magmasta jähmettymällä syntynyt syvä- tai pintakivilaji. Fylliitti Heikosti metamorfoitunut hienorakeinen liuskeinen kivilaji, joka on syntynyt savi- ja liejukivien muuttumisen tuloksena. Kiilleliuske syntyy voimakkaamman muuttumisen tuloksena kuin fylliitti. Gabro Emäksinen syväkivilaji, joka sisältää plagioklaasia ja augiittia ja (tai) rombista pyrokseenia, usein myös oliviinia, harvemmin sarvivälkettä tai biotiittia. Oliviinia sisältävää gabroa sanotaan oliviinigabroksi. Rombista pyrokseenia, hypersteenitl, sisältävää gabroa sanotaan noriitiksi. Gabroa, joka pääosin koostuu emäksisestä plagioklaasista ja sisältää hyvin vähän tummia mineraaleja sanotaan anortosiitiksi. Vastaava pintakivi on basaltti. Gneissi Rakennenimi, joka ilmaisee, että kivilajin mineraaleista alle puolet on

34 sellaisia, jotka ovat suuntautuneet ja litistyneet paineen ja liikuntojen alaisuudessa. Nimen yhteydessä käytetään usein etuliitteinä rakennetta tai mineraalisisältää kuvaavia sanoja (silmägneissi, suonigneissi, granaatti-kiillegneissi). Vrt. liuske. Gneissigraniitti Alueellisessa metamorfoosissa gneissiksi muuttunut graniitti. Kiven alkuperäinen graniittinen luonne on vielä täysin näkyvissä. Kuva 20. Punaista kalimaasälpää, harmaata kvartsia ja mustaa biotiittia karkearakeisessa graniitissa. Suurennos 2-kertainen. Graniitti Harmaa tai punainen syväkivilaji, joka koostuu kvartsista ja maasälvistä sekä pienemmistä määristä tummia mineraaleja, etenkin biotiitista tai sarvivälkkeestä, harvemmin augiitista. Happamimmissa tyypeissä esiintyy joskus myäs muskoviittia. Vastaava pintakivi on ryoliitti. Granii tti gneissi Graniittisen koostumuksen omaava gneissi.

35 Granuliitti Voimakkaasti metamorfoitunut, suuntautunut ja runsaasti granaattia sisältävä kivilaji. Suomessa granuliittia esiintyy Inarissa ja Utsjoella. Hapan kivilaji Piihappoa Si0 2 runsaasti sisältävä kivilaji. Piihappo esiintyy sekä omana mineraalina, kvartsina, että muihin mineraaleihin sitoutuneena. Happamissa kivilajeissa esiintyy lisäksi kalimaasälpää ja plagioklaasia (An< 20-30). Hiekkakivi Kiveksi kovettunut hiekka. Siihen sisältyvistä mineraalirakeista valtaosan muodostavat kvartsi ja maasälpä. Metamorfoitunutta kvartsihiekkakiveä sanotaan kvartsiitiksi. Kalkkikivi Pääosin kalsiitista CaC0 3 koostuva kivilaji. Vrt. dolomiitti. Karsi Rauta- ja sultidimalmien seuralaisena esiintyvä, kalkkikiveen silikaattimineraalien vaikutuksesta syntynyt muuttumisvyöhyke. Sisältää kalsium-, alumiini-, rauta- ja magnesiumpitoisia silikaatteja, kuten granaattia, diopsidia, vesuvianiittia, tremoliittia, epidoottia, kalsiittia ja dolomiittia. KU lleh uske Savimineraaleja sisältävistä sedimenttikivistä syntynyt voimakkaasti metamorfoitunut kiillepitoinen liuske. Kimberliitti Porfyyrinen alkaliperidotiitti, jossa on sekä sivukiven murskaleita että hajarakeita. Hajarakeet ovat tavallisesti serpentiiniytynyttä tai karbonaattiutunutta oliviinia ja kloriittiutunuttajlogopiittia sekä mahdollisesti kromipitoista pyrooppigranaattia hienorakeisessa oliviinin ja flogopiitin muodostamassa perusmassassa. Harvinaisina hajarakeina voi esiintyä myös timantteja. Väriltään kimberliitit ovat tummia, sinertäviä tai vihertäviä, rapautuneena myös keltaisia. Kovaa kimberliittiä kutsutaan myös sinimaaksi, siitä rapautuvaa keltaista pehmeää rapautumistuotetta keltamaaksi.

36 Kimberliitit esiintyvät yleensä ns. piipuissa, jotka ovat yläosistaan ylösalaisen kartion muotoisia muinaisten tulivuorten purkauskanavia. Piippuja pitkin kimberliittinen magma on tunkeutunut kymmenien kilometrien syvyydestä maan pinnalle. Kanavien läpimitta voi vaihdella muutamasta metristä ai na puoleen kilometriin. Suomestakin on viime aikoina löydetty muutamia Idmberliittipiippuja, jotka sisältävät myös jalokiviluokan timantteja. Kuva 21. Harmaita sivukiven murskaleita sekä vihertäviä serpentiiniytyneitä oliviinihajarakeita kimberliitissä. Suurennos 3-kertainen. Klorii tti Ii uske Kivilaji, joka koostuu pääasiassa liuskeisuuden kanssa yhdensuuntaisista kloriittisuomuista. Siinä on hiukan kvartsia, epidoottia, magnetiittia ja granaattia. Konglomeraatti Kerrostunut kivilaji, joka sisältää eri kivilajeja pyöristyneinä mukuloina. Mukuloiden sidosaineena on savinen, kalkkipitoinen tai kvartsinen iskos. Suomen konglomeraatit ovat yleensä metamorfoitumalla muuttuneita metakonglomeraatteja.

37 Kuva 22. Konglomeraatin pyöristyneitä kivilajipalloja. Luonnollinen koko. K vartsii tti Pääosin kvartsista koostuvasta hiekkakivestä metamorfoitumalla syntynyt kivilaji. Hiekkakiven alkuperäinen rakenne on enemmän tai vähemmän kadonnut. Tätä nimeä käytetään myös kvartsivaltaisista kivilajeista, jotka ovat muodostuneet liuoksista sulfidimalmien synnyn yhteydessä. Laava Maan pinnalle purkautuvaa sulaa magmaa sanotaan laavaksi. Laavasta kiteytyneistä pintakivistä käytetään usein myös pelkkää laava-nimitystä, vaikka selkeämpi olisi kutsua niitä laavaldviksi. Laavan nimen yhteydessä voidaan käyttää etuliitteitä kuvaamaan kivilajikoostumusta (esimerkiksi andesiitti-, basaltti- ja ryoliittilaava). Leptiitti Metamorfoitunut hapan, vulkaaninen kivilaji (laava tai tuffi). Liuske Rakennenimi, joka ilmaisee, että kivilajin mineraaleista yli puolet on

38 sellaisia, jotka ovat suuntautuneet ja litistyneet paineen ja liikuntojen alaisuudessa. Nimen yhteydessä käytetään usein etuliitteitä kuvaamaan liuskeen mineraalisisältää (esim. kiilleliuske, stauroliitti-kiilleliuske, kvartsi-maasälpäliuske jne). Vrt. gneissi. Magmakivi Sulasta kiviaineksesta kiteytymällä syntynyt kivi. Jaetaan tavallisesti koostumuksen mukaan happamiin, emtlksisiin ja ultraemtlksisiin syvä-, pinta- ja juonikiviin. Marmori Metamorfoitunut, hienokiteinen kalsiitti- tai dolomiittikivi, jota käytetään rakennus- ja koristekivenä. Helposti kiillottuvia samoihin tarkoituksiin käytettäviä kerrostuneita kalkkikiviä kutsutaan myäs marmoreiksi. Migmatiitti Graniitin ja gneissin välimuotoa edustava seoskivilaji, joka on muodostunut kivilajin osittain sulaessa. Kivisula muodostaa sulamattoman, gneissimäisen kiven sekaan graniittisia suonia tai raitoja. Suonet ja raidat voivat olla myäs alkuperäisen kiven sekaan muualta tunkeutuneista graniittisista aineksista peräisin. Muistomerkkikivi Veistoksiin, muistopatsaisiin ja etenkin hautakiviin käytettävä kivi, yleensä syväkivi. Gabroa, dioriittia tai diabaasia kutsutaan rakennuskivikaupassa "mustaksi graniitiksi". Oli viiniki vi Pääosin oliviinista koostuva ultraemäksinen kivilaji, duniitti. Pegmatiitti Syväkivilajin entylsen karkearakeinen muunnos. Kivilaji esiintyy useimmiten juonina eräiden graniittien ja suonigneissien yhteydessä. Pelkästään graniitin mineraaleja: kvartsia, maasälpiä ja kiilteitä sisältäviä pegmatiitteja kutsutaan yksinkertaisiksi pegmatiiteiksi. Berylliä, turmaliinia, topaasia ja harvinaisia alkuaineita sisältäviä pegmatiitteja kutsutaan puolestaan kompleksipegmatiiteiksi. Myäs muiden syväkivilajien pegmatiitteja tunnetaan. Näitä ovat esimerkiksi gabropegmatiitit.

39 Kuva 23. Graniittipegmatiitti. Noin puolet luonnollisesta koosta. Per i dotii tti Peridotiittiluokan syväkivi, jonka päämineraaleja ovat oliviini, pyrokseenit ja sarvivälke. Nimi tulee oliviinin korukivimuunnoksesta, peridootista. Porfyyri ja porfyriitti Porfyyri (porfyriitti) on yleisnimitys eräille pinta- ja juonikiville, joiden tiiviissä tai hienorakeisessa perusmassassa esiintyy hajarakeina muita mineraaleja. Suomessa kiven nimi on poifyyri, jos hajarakeet ovat kvartsia ja/tai kalimaasälpää. Jos hajarakeet ovat plagioklaasia tai muita mineraaleja, ni mi on porjyriitti. Kuva seuraavalla sivulla. Porfyyrinen kivilaji Kivilaji, jossa jotkut mineraalit esiintyvät muita suurempina hajarakeina hienorakeisessa tai tiiviissä perusmassassa. Rakennuskivi Kivilaji, joka täyttää määrättyjä vaatimuksia ulkonään ja lujuuden suhteen ja jota käytetään rakennustarkoituksiin, mm. julkisivujen

40 verhoilumateriaalina. Esimerkkeinä mainittakoon graniitti, marmori ja erilaiset liuskeet. Kuva 24. Porfyyrin hajarakeet ovat kalimaasälpää. Luonnollinen koko. Rapakivi Graniitti, jonka perusmassa muodostuu keskirakeisesta kvartsista, maasälvistä ja biotiitista. Yleisimmässä tyypissä perusmassan seassa on suuria, pyöristyneitä plagioklaasikehän ympäröimiä kalimaasälpäkiteitä (ovoideja). Eräät rapakivityypit rapautuvat nimensä rnukaisesti erittäin helposti. Rapakivi-sana on levinnyt suomenkielisessä muodossaan useisiin eri kieliin. Suomessa rapakiviä esiintyy mm. Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa sekä Kymeniaaksossa. Saviliuske Metarnorfoitunut rakenteeltaan liuskeinen savi- tai liejukivi. Serisiittiliuske Kivilaji~ joka on syntynyt sulfidimalmien muodostumiseen liittyvien liuosten aiheuttaessa rnuutoksia sivukiveen. Päärnineraalina on hienorakeinen muskoviitti (serisiitti). Lisäksi kivi sisältää hieman kvartsia.

41 Kuva 25. Rapakiven ovoideja. Puolet luonnollisesta koosta. Serpentiiniki vi Pääosin serpentiiniryhmän mineraaleista koostuva kivilaji, joka on syntynyt oliviinikiven muuttumisen tuloksena. Suonigneissi Migmatiitti, jossa graniittiset suonet vaihtelevat tummemman, gneissimäisen aineksen kanssa kerrosmaisesti. Suonet ovat tavallisesti liuskeisuuden kanssa yhdensuuntaisia. Kuva seuraavalla sivulla. Syväkivilaji Sulasta kiviaineksesta, magmasta syntynyt suuntautumaton kivilaji, joka on hitaasti kiteytynyt syvällä maankuoressa. Syväkivet ovat yleensä keski- tai karkearakeisia, ja niiden mineraalit ovat vailla omaa kidemuotoa. Tuffi Vulkaanisesta tuhkasta ja tulivuoren purkauksessa räjähtäneestä laavasta kerrostumalla syntynyt kivilaji. Tuhkan seasta usein löytyviä isompia kappaleita kutsutaan lapilleiksi ja vulkaanisiksi pommeiksi.

42 Tuffiitti Tuffi, johon kerrostumisen yhteydessä on sekoittunut muita sedimenttejä, kuten hiekkaa ja savea. Kuva 26. Poimuttunutta suonigneissiä. Puolet luonnollisesta koosta. Vuolukivi Metamorfoitunutta pehmeää talkkia ja karbonaattimineraaleja sisältävää kivilajia sanotaan vuolukiveksi. Hyvän lämmönvarauskykynsä ansiosta sitä käytetään mm. uuneissa. Väri vaihtelee vaaleanharmaasta keskiharmaaseen, mutta saattaa myös oha merenvihreään tai mustanvihreään vivahtava. MALMINETSINT Ä JA ETSINT ÄMENETELMÄ T Taito löytää mineraaleja ja tuottaa niistä metalleja eri tarkoituksiin on vanha. Vanhimpaan kiviteollisuuteen voidaan lukea erityyppisten kiviesineiden valmistus Iimsiöstä ja muista helpohkosti lohkeavista kivilajeista. Uskotaan, että egyptiläiset olivat maailman ensimmäisiä malminlouhijoita, sillä jo noin 5000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua he louhivat kuparia Siinain niemimaalla.

43 Geologian tutkimuskeskus harjoittaa Suomessa systemaattista malminetsintää. Harrastelijalla on harvoin varaa ryhtyä laajaan malminetsintätyöhön, mutta hänen apunsa on ollut ja on edelleen suureksi hyödyksi malminetsinnälle. Kaivoksen löytymiseen johtava ensimmäinen viite on monessa tapauksessa tullut harrastelijalta, joka maastossa kulkiessaan on löytänyt malmipitoisen kiven tai kallion. Nykyään käytetään monia eri malminetsintämenetelmiä. Ne voidaan jakaa neljään ryhmään: - Geologiset menetelmät - Geofysikaaliset menetelmät - Geokemialliset menetelmät - Kairaus Geologiset menetelmät Kokemuksen perusteella geologit tietävät, että useimmat malmimineralisaatiot ovat yleisempiä tietyillä alueilla kuin muualla. Näitä malmirikkaita alueita sanotaan malmiprovinsseiksi. Hyvänä esimerkkinä on laaja sulfidimalmien vyöhyke, joka ulottuu Raahen seudulta viistosti maan halki Laatokalle. Tiedetään, että eräät kivilajit sisältävät usein määrättyjen mineraalien rikastumia. Gabron yhteydessä saattaa esiintyä joskus nikkeliä, kromia, rautaa ja titaania. Pegmatiittijuonet sisältävät yleensä runsaasti kvartsia ja maasälpää, joskus harvinaisia alkuaineita kuten litiumia, cesiumia ja rubidiumia. Kallioperäkarttoja tarvitaan malmeille otollisten kivilajien paikantamiseen. Kallioperäkarttaa laadittaessa piirretään karttapohjalle kalliopaljastumien rajat. Sitten määritetään ja luokitellaan paljastumien kivilajit ja ni iden rakenteet. Lukuisista havainnoista geologi saa kuvan eri kivilajiyksiköiden sijainnista. Tämän jälkeen hän muodostaa kokonaiskuvan siitä, mitä tutkimusalueella on tapahtunut planeettamme synnystä aina nykyhetkeen asti. Suomessa tehtävä on harvinaisen vaikea, sillä jääkauden aikainen mannerjää on liikkuessaan kallioperämme yli toiminut valtavan höylän tavoin. Se on irrottanut kallioperän lohjenneet ja rikkonaiset osat sekä osan ehjästäkin kivestä.

44 Tärnän irrottarnansa ja osittain jauhautuneen aineksen se on kuljettanut ja kerrostanut laajalle alalle, ja vain no in viisi prosenttia kallioperästämme on jäänyt paljastuneeksi. Irtonaisista rnaalajeista suurin osa on rnoreenia. Siirtyneen aineksen joukossa on rnyös rnalrnien jälkiä rnalrnilohkareiden rnuodossa. Närnä ovat osia niistä rnalrnioista, jotka ovat olleet rnannerjään tiellä kallioperän pintaosissa. Suotuisissa tapauksissa rnalrnilohkareet rnuodostavat lohkareviuhkan, geologisen vihjeen, joka saattaa johtaa rikkaan rnalrnin löytyrniseen. Koska rnalrniot rnuodostavat vain häviävän pienen osan koko kallioperästärnrne, on rnalrnilohkareiden esiintyrnistiheys rnaaperässäkin yleensä hyvin pieni. Kallioperäkarttoja tulkitsernalla geologi voi kuitenkin paikantaa rnalrniprovinsseja ja niiden sisältä vyöhykkeitä, joihin rnalrninetsintätyöt kannattaa suunnata. Kun lupaava rnalrnilohkare on löytynyt, selvitetään jäätikön kuljetussuunta rnrn. rnoreeniaineksen suuntauslaskuin tai silokallioiden uurresuuntamittauksin. Laskut ja rnittaukset osoittavat rnistä päin jäätikkö on kuljettanut rnalrnilohkareet. Mitä lähernpänä rnalrnilohkareiden lähtökohtaa, emtikalliota ol1aan, sitä enemmän rnalrnilohkareita löytyy. Malrnion yrnpäristössä rnaaperä on usein täynnä rnalrnipitoisia lohkareita. Kartalle rnerkittyinä lohkareet rnuodostavat viuhkarnaisen kuvion, lohkareviuhkan, jonka kärki osoittaa ernäkallion sijainnin. Geofysikaaliset menetelmät Fysikaalisten rnittalaitteiden avulla on rnahdollista päätellä rniltä kallioperä näyttää paksun rnoreenipeitteen a11a. Pääasiassa käytetään viittä rnenetelrnää: 1. Magneettiset rnenetelrnät 2. Sähköiset rnenetelrnät 3. Gravirnetriset rnenetelrnät (painovoirnarnenetelrnät) 4. Seisrniset rnenetelrnät 5. Radioaktiiviset rnenetelrnät

45 Kaikkia geofysikaalisia mittausmenetelmiä gravimetrisiä menetelmiä lukuunottamatta voidaan suorittaa lentomittauksina. Sen takia jokaisella isohkolla malminetsintäyhtiöllä on käytössään lentokone, johon asennettu laitteisto mahdollistaa lentomittausten tekemisen. Yksityiskohtaisemmat mittaukset on tehtävä maanpinnalla. Geokemialliset menetelmät On olemassa erityyppistä geokemiallista malminetsintää. Joissakin tapauksissa tutkitaan alkuaineiden jakaumaa kallioperän määrätyssä osassa, jolloin voidaan tehdä päätelmiä siitä, missä suunnassa on mahdollisesti löydettävissä malmirikastumia. Malmiesiintymän poikki kulkevaan vesistöön on voinut liueta määrättyjä alkuaineita, jotka sitten ovat saostuneet sedimentteihin. Seuraamalla vesistöä ja analysoimalla määrättyjä metalleja sedimenttinäytteistä voidaan suotuisissa tapauksissa löytää malmi. Muut menetelmät perustuvat kasvien, veden ja eri maalajien, kuten moreenin analysointiin. Näytteenotto voi tapahtua lapiolla, kevyellä iskuporalla tai paineilmaporalla. Yleensä täytyy ottaa hyvin suuri määrä näytteitä ja käytössä on oitava nykyaikainen laboratorio nopeine ja edullisine analyysimenetelmineen. Ei siis riitä, että vain otetaan yksittäinen sedimentti- tai maaperänäyte, vaan on kerättävä monta sataa näytettä, jotka peittävät laajemman alueen, ja joita sitten vertaillaan keskenään. Kairaus Malminetsinnässä tullaan lopulta vaiheeseen, jolloin ei päästä pitemmähe geologisin, geofysikaalisin tai geokemiallisin menetelmin. Jos tällöin on olemassa vahvoja viitteitä malmin olemassaolosta, tehdään päätös kairauksesta. On tod ettava, että kairaus on kallein malminets intämenetelmä. Syväkairauksessa moottorikäyttöinen timanteilla varustettu porakruunu leikkaa pitkän, lieriönmuotoisen näytteen irti kalliosta. Sydännäyte jää kruunun takana olevaan putkeen. Sydännäytteet nostetaan ylös enintään kuuden metrin pituisina pätkinä, ja näytteet säilytetään laatikoissa samassa järjestyksessä kuin ne on kairattu. Kun kairaus on lopetettu, voidaan sydännäytteen avulla tutkia kairattua kallioperää ja analysoida sen malmipitoisia osia.

46 OHJEITA MALMINÄYTTEIDEN LÄHETTÄJILLE Jokainen pystyy edistämään malminetsintää huomattavasti tekemällä havaintoja lohkareista ja kalliosta, varsinkin louhinta- ja kaivutöiden yhteydessä. Arvokkaiksi todetut malminäytteet palkitaan rahapalkinnoin. Ilman maanomistajan lupaa harrastajamalminetsijtjlltj on ertjin rajoituksin kaivoslakiin perustuva lupa ottaa tutkimustarkoituksia varten malmintlytteiksi otaksumiaan ntlytteittj maapertjsttj ja kalliopertjsttj, ja toimittaa niittj edelleen tutkittavaksi. Lupa koskee myos muita kaivoslaissa mainittuja kaivoskivenntjisitj. Muussa tarkoituksessa tapahtuvaan näytteenottoon ja kaivoslakiin sisältymättömien näytteiden ottamiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Kaivoslaki ei kuitenkaan ilman muuta anna lupaa suorittaa kaivutöitä tai muita maastoon jälkiä jättäviä tutkimuksia, vaan niitä varten tarvitaan maanomistajan lupa tai kaivoslain mukainen valtaus. Lisätietoja saa voimassaolevasta kaivoslaista ja kaivosasetuksesta muutoksineen. Kaikki mielenkiintoiset kivinäytteet, varsinkin malmimineraaleja sisältävät kivinäytteet, voidaan lähettää johonkin Geologian tutkimuskeskuksen aluetoimistoon. Näytteet tutkitaan ja niistä saa ilmaisen kirjallisen lausunnon. Posti kuljettaa korkeintaan 2 kg painavia kivilähetyksiä ilmaiseksi, jos pakettiin kirjoitetaan "Kivinäytteitä". Näytteitä lähettäessäsi toimi seuraavalla tavalla: 1. Ota oletetusta malmikivestä edustava näyte. Nyrkinkokoinen kappale riittää. 2. Merkitse malmikiven löytöpaikka kartalle. Löytöpaikan voi merkitä lisäksi myös maastoon, jolloin sen löytää vaikeuksitta mahdollisten jatkotutkimuksien yhteydessä. 3. Pakkaa löytämäsi näyte tai näytteet tukevaan pakettiin ja varmista ettei paketin paino ylitä kahta kiloa. Jos pakkaat pakettiin useampia näytteitä, numeroi ne niin, että näytteet ja niiden löytöpaikat eivät sekaannu keskenään.

47 Liitä pakettiin saatelappu, josta ilmenee lähettäjän nimi, osoite ja mahdollinen puhelinnumero sekä näytteen/näytteiden tarkka löytöpaikka. Voit käyttää mallina sivulla 48 olevaa saatelapun mallia tai kopioida sen. Mainitse myös onko näyte löydetty kalliosta vai irtokivestä. Kirjoita paketin pääile sana: Kivinäytteitä. 4. Lähetä paketti siihen Geologian tutkimuskeskuksen aluetoimistoon, jonka alueelta näyte on löydetty. GTK:n aluetoimistojen toimialueet näet sivulla 49 olevasta kartasta. Älä laita samaan pakettiin eri alueilta löydettyjä näytteitä, vaan lähetä kuhunkin aluetoimistoon vain sen toimialueelta löydettyjä näytteitä. Aluetoimistojen osoitteet on mainittu jäljempänä. Kirjoita osoitteeseen myös Suomen Posti Oy:n sopimusnumero! 5. Älä epäröi näytteiden lähettämisessä. Kotisi kätköissä oleva malmikivi ei hyödytä ketään! Malminäytteiden lähetysosoitteet: Geologian tutkimuskeskus Etelä-Suomen aluetoimisto Betonimiehenkuja 4 02150 ESPOO V AST AUSLÄHETYS Sopimus 02003/46 Geologian tutkimuskeskus Väli-Suomen aluetoimisto PL 1237 70211 KUOPIO VASTAUSLÄHETYS Sopimus 70100/106 Geologian tutkimuskeskus Pohjois-Suomen aluetoimisto PL 77 96101 ROVANIEMI VASTAUSLÄHETYS Sopimus 96100/60

III ~ :..:: III w :..:: III ~ ~ :..:: I ~ I- Z «a o...j o W " LÄH ETE (m ukaan näytelähetykseen) Muista numeroida näytteesi. Nimi Lähiosoite Näytteen löytöpaikkatietola: N:o N:o N:o Kunta Kunta Kunta Lisätietoja (jatka kmntöpuolell e) Post ltolmlpalkka Ky lä Kylä Ky lä PUh ~ ::. ::s C;: ~... ~. 0- (1) ::s CI> C; C;... ~ C; Näyte on: Irto kivestä/kall iosta "'C c: ::s 3 0 0 C; ~ 00 0 0 0 0

49 GTK:n aluetoimistojen toimialueet Pohj ois-suomen aluetoimisto RO VA NIEMI

50 LÄHDELUETTELO Aho, Lea (toim.) 1982. Perustietoa malminetsijälle. Geologinen tutkimuslaitos, Opas 9. 27 s. Eskola, Pentti 1957. Kidetieteen, mineralogian ja geologian alkeet. Porvoo: Wemer Söderström. 337 s. Gary, Margaret, McAfee, Robert Jr. & Wolf, Carol L. (tohn.) 1973. Glossary of Geology. Second printing. Washington, D. C. : American Geological Institute. 805 s. Kemppainen, Kari (toim.) 1981. Malmiopas: Malmi- ja teollisuusmineraalit. Myllykoski: Kajaani Oy, Oy Lohja Ab, Malmikaivos Oy & Oy Partek Ab. 16 s. Lindberg, Erik 1979. Stenkunskap reir malmietaren. 2. reviderade upplagan. Geologinen tutkimuslaitos, Opas 8. 32 s. Lundegärth, Per H. & Lallfeld, Sven 1984. Norstedts stora stenbok: Mineral, bergarter, fossil. Stockholm: P.A. Norstedt & söners fcirlag. 376 s. Maillard, Robert (päätoim.), Laine, Simo EW (SlIom. toim.) 1981. Timantti: Taru, taika ja todellisuus. Helsinki: Oy Tillander Abc. 288 s. Rankama, Kalervo (toim.) 1964. Suomen geologia. Helsinki: Kirjayhtymä. 414 s. Ratia, Aatto 1975. Malmiaapinen : Opas maallikko-geologeja varten. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto. 64 s. Ratia, Aatto & Gehör, Seppo 1985. 10kamiehen kiviopas. Espoo: Weilin+GÖös. 276 s. Schumann, Walter 1979. l alokivet ja korukivet. Helsinki: Otava. 253 s. Sorrel, Charles A. & Sandstrom, George F. 1977. The Rocks & Minerals of the World. Glasgow: William Collins Sons & Co Ltd. 288 s. Strllnz, I-Illgo 1982. Mineralogische Tabellen. 8. Auflage. Leipzig: Akademische Verlagsgesellschaft Geest & Portig K.-G. 624 s. Suominen, Veli@ 1973. Kompendium fcir mineralbestämning. Turku: Omakustanne. 91 s. Taipale, Kalle (tohn.) 1982. Kainuun malmiaapinen. Kajaani: Kainuun malminetsintäkilpailu. 32 s.

51 Liite 1. Suomenkielistä geologista kirjallisuutta Donner, Joakim 1978. Suomen kvartäärigeologia. Helsingin yliopisto, Geologian laitos, Geologian ja paleontologian osasto. Moniste 1. 264 s. Eronen, Matti 1991. Jääkausien jäljillä. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa. Ursan julkaisuja 43. 271 s. Eskola, Pentti 1957. Kidetieteen, mineralogian ja geologian alkeet. Porvoo: Werner Söderström. 337 s. Haapala, llmari, Hyvärinen, Lauri & Salonsaari, Pekka (toimittajat) 1993. Malminetsinnän menetelmät. Helsin1ci: Yliopistopaino. 256 s. Haapala, llmari (toim.) 1988. Suomen teollisuusmineraalit ja teollisuuskivet. Helsin1ci : Yliopistopaino. 168 s. Hirvas, Heikki & Nenonen, Keijo 1990. Jääkautta etsimässä. Helsin1ci: Tamrni. 189 s. Hytönen, Kai, Kinnunen, Kari A. & Väätäinen Jari (tekeillä). Suomen mineraalien hakemisto. Geologian tutkimuskeskus. Kakkuri, Juhani 1991. Planeetta Maa. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa. Ursan julkaisuja 42. 184 s. Kärkkäinen, Niilo & Virkkunen, Marjatta 1983. Korukivet ja niiden esiintyminen Lapissa. Geologinen tutkimuslaitos, Tutkimusraportti 62. 28 s. Laitakari, Aarne (laat.) 1967. Suomen mineraalien hakemisto: Index to Finnish minerals with bibliography. Bulletin de la Comrnission Geologique de Finlande 230. Geologinen tutkimuslaitos. 842 s. Laitakari, llkka 1964. Kivet värikuvina. Porvoo: Werner Söderström. 110 s. Laitakari, llkka 1960. Kiviopas. Porvoo: Werner Söderström. 82 s. Manner, Raimo & Tervo, Tapani 1988. Lapin geologiaa: Hiekkarannoista tuntureiksi, tulivuorista tasangoiksi, manneljäätiköstä maaperäksi. Rovaniemi: Lapin Maakuntaliitto ry - Lapin lääninhallitus. 188 s. Papunen, Heikki, Haapala, llmari & Rouhunkoski, Pentti (toim.) 1986. Suomen malmigeologia: Metalliset malmiesiintymät. Helsin1ci: Suomen Geologinen Seura r.y. 317 s. Rankama, Kalervo (toim.) 1964. Suomen geologia. Helsin1ci: Kiljayhtymä. 414 s. Rainio, Heikki 1994: Vedenpaisumuksesta jääkauteen eli Kuinka jääkausiteoria otettiin Suomessa vastaan. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 123. 27 s. Ratia, Aatto & Gehör, Seppo 1985. lokamiehen kiviopas. Espoo: Weilin+GÖös. 276 s.

52 Saaruisto, Matti, Rainio, Heikki & Kutvooeo, Harri 1994. Salpausselkä ja jääkaudet. Geologian tutkimuskeskus, Opas 36. 50 s. Saltikoff, Boris (tooo.) 1985. Lohkare-etsijän opas. Geologian tutkimuskeskus, Opas 13. 23 s. Saltikoff, Boris 1976. Mineraalisanasto. Geologinen tutkimuslaitos, Tutkimusraportti 11. 82 s. SaItikoff, B., Laitakari, 1., Kinnuneo, K.A. & Oivaoen, P. 1994. Helsingin seudun vanhat kaivoksetja louhokset. Geologian tutkimuskeskus, Opas 35.65 s. 1 kartta. Schumaoo, Walter 1973. lgvet ja mineraalit värikuvina. Helsinki: Otava. 222 s. Schumaoo, Walter 1979. 1alokivetja korukivet. Helsinki : Otava. 253 s. Smith, Peter J. (päätooo.) & Taipale Kaarlo (suom. tooo.) 1992. Maapallon kehitys. Tieteen maailma 6. Kööpenhamina: Bonniers Böger. 128 s. Smith, Peter J. (tooo.) & Ratia, Aatto (suom. tooo.) 1991. Maapallon Pinta. Tieteen maailma 3. Kööpenhamina: Bonniers Böger. 128 s. Stigzelius, Hermao 1987. Kultakuume: Lapin kullan historia. 2. tarkistettu ja täydennetty painos. Helsinki: Suomen Matkailuliitto r.y. 256 s. Symes, R.S. (suom. Taipale, Kalle) 1989. lgvet ja mineraalit. Helsinki: Wemer Söderström. 64 s. Taipale, Kalle (painossa). lgvet - etsijän perusopas. Helsinki: Wemer Söderström. 128 s. Taipale, Kalle & Parviainen, Jouko T. (painossa). 10kamiehen geologia. Helsinki: lgrjayhtymä.n. 160s. Taipale, Kalle, Parviainen, Jouko T. & Yrjölä, Martti 1989. lgvien maailma. Vantaa: Suomalainen tiedekesj...'us Heureka & Terra Firma. 47 s. Taipale, Kalle & Saarnisto, Matti 1991. Tulivuorista jääkausiin: Suomen maankamaran kehitys. Porvoo: Wemer Söderström. 416 s. Turkka, Seppo 1994. Pohjalaasten kivikirja: Etelä-Pohjanmaan kalliot ja korukivet. Peräseinäjoki: Lakeuden kivikerho. 216 s. Virkkunen, Marjatta, Kinnunen, Petteri & Partaoen, Seppo 1985. Suomen jalo- ja korukivet. Helsinki : Suomen Matkailuliitto r.y. 128 s. Virkkunen, Marjatta & Partaoen, Seppo 1994. Suomen kivet: 1alo-, koru-, koriste- ja rakennuskivet, maakuntakivet, kansalliskivet ja muut luontonimikot. Helsinki: Suomen Matkailuliitto r.y. 168 s.

53 Liite 2. Alkuaineiden kemiaiiisia merkkejä Alkuaine Merkki Alkuaine Merkki Alumiini Al Molybdeeni Mo Antimoni Sb Natrium Na Argon Ar Neon Ne Arseeni As Nikkeli Ni Barium Ba Niobi Nb Beryllium Be Palladium Pd Boori B Pii Si Bromi Br Platina Pt Cesium Cs Plutonium Pu Elohopea Hg Radium Ra Fluori F Radon Rn Fosfori P Rauta Fe Happi 0 Rikki S Helium He Seleeni Se Hiili C Sinkki Zn Hopea Ag Strontium Sr Jodi I Tallium Tl Kadmium Cd Tantaali Ta Kalium K Telluuri Te Kalsium Ca Tina Sn Kloori Cl Titaani Ti Koboltti Co Torium Tb Kromi Cr Typpi N Kulta Au Uraani U Kupari Cu Vanadiini V Litium Li Vety H Lyijy Pb Vismutti Bi Magnesium Mg Volframi W Mangaani Mn Zirkonium Zr

54 Liite 3. Kivinäytteiden malmipitoisuuden laatuluokat Seuraava taulukko sisältää ohjeelliset laatuluokat tavallisten malmialkuaineiden keskipitoisuuksille malmiaiheessa. Ts. pienestä valikoidusta näytteestä tehty analyysi voi osoittaa huornattavasti korkeampia pitoisuuksia aiheen silti olematta kovin rikas. Luokkia käytetään arvioitaessa likimääräisesti rnalmiaiheiden käyuökelpoisuutta. Kivilaji- yrns. tiedot voivat muuttaa huornattavasti aiheiden kiinnostavuutta. Alkuaine I Laatu I Arvoton I Köyhä I Kohtalainen I Rikas Au ppm < 1 1-4 4-6 > 6 Ag ppm < 30 30-70 70-300 > 300 Pt ppm < 1 1-3 3-6 > 6 Pd ppm < 2 2-6 6-12 > 12 U ppm < 300 300-1000 1000-2000 > 2000 Cu % < 0,3 0,3-0,7 0,7-2,0 > 2,0 Zn % < 2,0 2,0-4,0 4,0-6,0 > 6 Pb % < 3,0 3,0-5,0 5,0-8,0 > 8 Ni % < 0,2 0,2-0,4 0,4-0,7 > 0,7 Co % < 0,1 0,1-0,3 0,3-0,5 > 0,5 S % < 20 20-30 30-40 > 40 Fe % < 30 30-40 40-50 > 50 Mn % < 10 10-30 30-40 > 40 Cr % < 10 10-20 20-30 > 30 Mo % < 0,1 0,1-0,2 0,2-0,5 > 0,5 W % < 0,2 0,2-0,4 0,4-0,7 > 0,7 V % < 0,2 0,2-0,3 0,3-0,5 > 0,5 Ti % < 7 7-10 10-13 > 13 Sn % < 0,1 0,1-0,2 0,2-0,5 > 0,5 C % < 5 5-15 15-25 > 25 1 ppm = 1 gramma tonnissa. 100 ppm = 0,01 %

55 Liite 4. Malmikaivokset MALMIKAIVOKSET 1994 Kallioperä Simosen (1980) mukaan 66' AapakiveA D SyvAkiviä Lluskeita D Gneissigraniittia "D 60' GTK 20 JO

56 Liite 5. Teollisuusmineraalilouhokset TEOLLlSUUSMINERAALI LOUHOKSET 1994 KallioperA Simosen (1980) mukaan 66' Aapakiveä D Syväkiviä EJ Uuskeita D Gneissigraniittia 50 100 150km 60' 20" KALKKIKIVI (191 7) 30'

57 Liite 6. Rakennuskivilouhimot RAKENNUSKIVILOUHIMOT 1994 Kallioper4 Simosen (1980) mukaan Rapaklvea 0 Syväkiviä Lluskeita D Gneissigraniittia 66' 0 PUNAISTA KIVE Ä 0 HARMAATA KIVEÄ MUSTAA KIVEÄ RU SK EAA KIVEÄ \J VIHREÄ Ä KI VEÄ * MARM ORIA 111 LlUSKEITA VUOLUKIVEÄ <D 50 100 150km 60' 30'

58 Liite 7. Korukiviesiintymät KORUK IVIES IINTYMÄT 1994 Kallioperä Simosen (1980) mukaan 66 ~ Aapakivea D Syväkiviä Liuskeita D Gneissigraniittia.D 50 100 150km 60 GTK 20 30

METALLlKIlLTOISTEN MINERAALIEN MÄÄRITYSKAAVIO t;... ~ 00 Metallia mui s tuhava kiillo ~ ~... c: MineroQ. lin vör-i musto Mmeraolin väri ruskehlava Mineraalin vöri messingin kellamen Selvö lumma Vllru Ei tarlu magneeltiin Mineraulin vöri mus ta lai harmaa :: ~... 0 Vi... ~ :: 2. :: ~., VI c: \0 c: ~ :: 3 t:: t:: Viherta- Usein vön lrel- kuuti - teinen Puukko oina Pwkko noor ej ooarmulton muta Vnru I :l. veren... t.< punoi- nen '" c: ='" c: -< ö

Kynsi uurtuu helposti Kynsi uurtoo heikosti Kynsi ei pysty Puukko uur too helposti Puukko naormuttao heikosti METAlLlKIiLLOTTOMIA MINERAAlEJA Rasvakiiltoisia, smppuantunluisia suomuja Hauraila,läpikuullavia levldjä lai kuiluja Ruosleen keltaisla mullaa lai harkkoja Ohuiksi levldiksi lohkoltavisso Musta lai lumman ruskea Vaalea,ohuena läpinökyvö Särmikkäilä, sileöpintaisia rakeila Lohkeilee laipuis iksi kuiduiksi Epäselviö lohko - lai kidepinloja Viiru ruo s teen vörinen Viiru veren punoinen Viiru v(]olean rus kean keltainen Viiru vodlean vihertövön hnrmoa t; ~ ('t> \0 ;:: ('t> ~ C-' Co Ö ~ ~ 0 2. C-' 2. ::s., C-' 0 C-'. C-' ('t> 0\ Puukko el pysty MineI'ooli nooi'multao losio Sörmikköilö lohkokappaleita Kupurais ia,lasimais ia murlakapp aleila Uurrepintaisia, kulmikkaila,usein mustia. pitkiä kiteitä Usein mompintaisia, ruskcita lai punertovia rakeila i<uusikulmai~ia, kellanvihreitä pylväitä

61 Liite 10. Maakuntakivet UUSIMAA: Sarvivälke Sarvivälke on tummanvihreä, nelikulmaisin, välkehtivin pinnoin lohkeileva amfibolimineraali. Se on erilaisten mustien kivilajien päämineraali. Uudenmaan runsaasti sarvivälkettä sisältäviä kiviä käytetään nykyään vähäisessä määrin rakennus- ja monumenttikivinä. VARSINAIS-SUOMI: Puuainen granütti Punaista, tasarakeista rapakivigraniittia esiintyy vain Vehmaan massiivin alueella, Vehmaan Uhlussa ja Taivassalon Helsingin kylässä, noin 5 km:n läpimittaisissa pahkuissa. Vehmaan punainen kuuluu kauneimpiinja kalleimpiin rapakivigraniitteihimme. AHVENANMAA: Fossülipitoinen kalkkikivi Noin 470 milj. vuotta sitten meri oli täynnä eläimiä, joiden kuorista on syntynyt kalkkikiveä. Kalkkikiveä on Ahvenanmaalla vain lohkareina, joista pääosa on poltettu kalkiksi. Ainoa kalkkikivipaljastuma on Lumparnin selällä sijaitseva kari. SATAKUNTA: Hiekkakivi Suunnilleen 1 200 milj. vuotta sitten alkoi noin kilometrin syvyinen Satakunnan hautavajoama hiljalleen täyttyä erilaisista rapautumistuotteista. Yli 100 km pitkään ja 20-30 km leveään altaaseen kerrostui jokien kuljettamana, vuorokerroksin, pääasiassa hiekkaa ja soraa, ja vähän savea. HÄME: Kirjomaasälpä Kirjomaasälvässä on noin 30 % kvartsia ja 70 % maasälpää. Tumma kvartsi muodostaa kolmiulotteisen verkoston punaisen tai harmaan maasälpäkiteen sisälle. Verkosto on poikkileikkaukseltaan levy-, puikko- tai putkimainen. Kuvio muistuttaa heprealaista tai arabialaista kirjoitusta. PIRKANMAA: Pallokivi Pallokivi on tavallisen syväkiven erikoinen rakennetyyppi. Pallokivessä on ydintä ympäröivien kehien lisäksi sälömäinen säteittäisrakenne. Pirkanmaalta on löydetty kaikkiaan \0 eri pallokiveä. Suomessa vain Kurun pallokivestä on tehty pöytälevyjäja muistokiviä. PÄIJÄT-HÄME: Diabaasi Päijät-Hämeen alueella on noin 50 diabaasijuonta. Monet niistä ovat kilometrien Pltulsla ja useimmat kymmenien metrien, jopa yli 100 m:n levyisiä. Suurimpia juonia pidetään tulivuorien purkauskanavina. Sopiva kemiallinen koostumusja luja rakenne tekevät siitä hyvän kiuaskiven. KYMENLAAKSO: Rapakivi Puolet Viipurin rapakivimassiivista sljaltsee Kymenlaakson alueella. Yleisin tyyppi on ruskehtava viborgiitti. Maal.. untakiveksi on valittu harvinaisempi, punainen, karkearakeinen rapakivi. Sitä louhitaan rakennuskiveksi Anjalankoskella, Kotkassa ja ennenkaikkea Virolahdella. ETELÄ-KARJALA: Spektroliitti Spektroliitti on sateenkaaren väreissä loistavan plagioklaasin korukivinimi. Väri-ilmiö syntyy, jos maasälpä koostuu erittäin ohuista lamelleista. Parhaat esiintymät ovat Ylämaalla. Spektroliitti on Suomen tärkein ja tunnetuin korukivi.

62 ETELÄ-SA VO: Mannori Hienokiteistä karbonaattikiveä kutsutaan marrnoriksi. Kerimäellä ja Virtasalmella on marrnoria louhittu kalkin polttoon, maatalouskalkiksi ja täyteaineeksi. Virtasalmen Ankeleen valkeaa tai vihertävää marrnoria on käytetty rakennuskivenä, lattia- ja seinälaatoiksi sahattuna. POHJOIS-SAVO: Apatütti Apatiitti on maankuoren yleisin fosforimineraali. Sitä on kaikissa kivilajeissa, mutta hyvin vähän. Siilinjärven esiintymässä on noin 10 % apatiittia vaalean vihertävinä raitoina ja kiteinä. Vuodesta 1979 lähtien siellä on toiminut Länsi-Euroopan ainoa apatiinikaivos. POHjOIS-KARJALA: Vuolukivi Vihertävän hannaa vuolukivi sisältää pääasiassa talkkia, ja lisäksi karbonaattia, serpentiiniä ja kloriittia. Vuolukivi on tärkeä paitsi tulisijojen rakentamisessa ja rakennuskivenä yleensä, myös talkin malmina. Tärkeimmät esiintymät sijaitsevat Polvijärvellä ja Juuassa. KESKI-SUOMI: Diorutti Dioriilli on graniitin kaltainen syväkivi, jossa on 2/3 maasälpää ja 1/3 tummia mineraaleja, eniten sarvivälkettä. Dioriittia on louhittu rakennuskiveksi Jyväskylän lähellä, Viitasaarella ja Korpilahdella. Väriltään se on harmaa, mutta kiilloitettuna lähes musta. ETELÄ-POHjANMAA JA VAASAN RANNIKKOSEUTU: Kärnäiitti Meteoriitti iskeytyi nykyisen Lappajärven kohdalle noin 77 milj. vuotta sitten. Paikalle syntyi 17 km:n läpimittainen kraatteri. Kämänsaaren kallioperä on iskun voimasta murskaantunutta ja osin sulanlltta, laavamaista kiveä, kämäiittiä. KESKI-POIUANMAA: Gueissi Yleisin keskipohjalainen gneissityyppi on kiillegneissi. Se on hannaa tai punertava, raitainen ja liuskeinen kivi, jossa 0,2-3 metriä paksut, karkearakeiset kerrokset vuorottelevat ohuiden, hienorakeisten kerrosten kanssa. Punertavat graniittiset suonet ovat yleisiä. POIIjOIS-POlIjAl\MAA: Liuske Liuske on runsaskiilteinen, keski-karkearakeinen kivilaji. Kiilteen ja tummien mineraalien määrästä riippuen liuskeet ovat väriltään harmaita, vihertäviä tai mustia. Liuskeet lohkeavat tasaisina laalloina. Niitä käytetään takkojen tai sokkelien verhoiluunja käytävälaattoina. KAlNUU: Vibreäkivi Vihreäkivet kuuluvat maailman vanhimpiin kivilajeihin. Ne ovat merenalaisten tulivllorten tuhkaa ja laavaa, joka on uudelleen kiteytynyt hienorakeiseksi, vihertäväksi kiveksi. Vihreäkiviin liillyy maailmalla monenlaista malminmuodostusta: uraania, rautaa, kuparia, kultaakin. LAPPI: Kulta Kultaa on huuhdottu yli sadan vlioden ajan pääasiassa Lemmenjoen, Ivalojoen ja Tankavaaran alueella. Perinteisen lapiohuuhdonnan rinnalle on 1980-luvulla tullllt koneellinen kullankaivu. Ensimmäinen kultakaivos, Saattopora, on tllottanut vuodesta 1989 lähtien noin 1 000 kg kultaa vuodessa. SUOMEN KANSALLISKIVI: GrallÜtti Erilaiset graniilliset kivilajit muodostavat Suomen kallioperän yleisimmän kivilajiryhmän. Graniitin väri on maasälvän väristä riippllen harrnaa, punertava, ruskehtava tai vihertävä. Raekoko ja rakenne vaihtelevat, vaikka keskirakeinen ja tasarakeinen graniittityyppi onkin yleisin. Graniilleja on perinteisesti käytelly rakennus- ja monumenttikivinä.

63 HAKEMISTO Agglomeraatti 31 Fossiilipitoinen kalkkikivi 61 Aktinoliitti 22 Fylliitti 33 Akvamariini 21 Gabro 30, 31, 33 Albiitti 26,27,29 Geigermittari 17 Alkaliamfiboli 29 Geologia 4 Alkalipyrokseeni 29 Gneissi 33, 62 Ametisti 18 Gneissigraniitti 34 Amfiboliitti 30,31 Grafiitti 13, 17 Amfibolimineraali 61 Graniitti 29, 30, 34, 40, 61, 62 Andalusiitti 22 Graniittigneissi 30, 34 Andesiini 27 Granodioriitti 29 Andesiitti 29, 31, 33 Granuliitti 35 Anortiitti 26, 27 Greisen 16 Anortosiitti 27, 29, 33 Hapan kivilaji 35 Antimoni 14 Harmemineraali 7 Antofylliitti 22 Hematiitti 9 Apatiitti 6, 20, 21, 62 Hiekka 30 Apliitti 29 Hiekkakivi 30, 35, 61 Arseenikiisu 10 Hopea 15 Asbesti 22,23 Hornblendiitti 29 Augiittibasaltti 29 11 meniitti 10 Basaltti 30,31, 33 Iskos 36 Berylli 21 Juoni 28 Biotiitti 23, 24, 29 Juonikivi 28 Borniitti 11 Järvimalmi 9 Breksia 31,32 Kairaus 45 B ytowniitti 27 Kaivoslaki 46 Dasiitti 29,31,33 Kaksoisviirukkeisuus 27 Diabaasi 29, 31-33,61 Kalimaasälpä 26, 29 Dimety 19l yoksiimi 8, 13 Kalkkikivi 19,20,30,33,35,61 Dioriitti 29-31,33,62 Kalkkilieju 30 Dolomiitti 19, 20, 33, 38 Kalliopaljastuma 43 Duniitti 29, 38 Kallioperä 4 Eloperäinen maalaj i 4 Kallioperäkartta 43 Emäkallio 44 Kalsiitti 6, 19,20 Emäksinen kivi 33 Kaoliniitti 25 Eruptiivibreksia 31 Karbonaatti 19,20 Eruptiivinen kivi 33 Karsi 35 Flogopiitti 24 Kassiteriitti 16 Fluoriitti 6 Kerrosjuoni 28 Fonoliitti 29 Kerrostunut kalkkikivi 30, 38

64 KüHe 23-25 Maankuori 4 Kiillegneissi 30 Maaperä 4 Kiilleliuske 30, 33, 35 Maasälpä 6,26,27 Kiilto (mineraalin) 7,9 Magma 28 Kimberliitti 18, 35, 36 Magmakivi 4, 28, 30, 38 Kipsi 6 Magneettikiisu 12 Kitjava kuparikiisu 11 Magnesiitti 20 Kitjomaasälpä 61 Magnetiitti 10, 16 Kissankulta 24 Maitokvartsi 18 Kiteinen kalkkikivi 30 Malmi 4 Kiteinen liuske 4, 30 Malmilohkare 44 Kivihiili 30 Malmimineraali 5,9 Kivilajiluokka 29 Malminetsintä 42,43 Kloriittiliuske 36 Malminäytteen saatelappu 47,48 Koboltti 11, 13 Malmiprovinssi 43, 44 Komatiitti 29 Marmori 20,38,62 Konglomeraatti 30, 36, 37 Metakonglomeraatti 30, 36 Korundi 6 Metamorfinen kivi 4, 30 Kovuus (mineraalin) 5,6 Migmatiitti 38,41 Kovuusasteikko 6, 7 Mineraali 4 Kromiitti 16 Mineraalimaalaji 4 Kulta 11, 15, 16,62 Mohsin kovuusasteikko 6, 7 Kuparihohde 11 Molybdeenihohde 13, 17 Kuparihome 11 Moreeni 30, 44 Kuparikiisu 11, 12 Morganiitti 21 Kvartsi 6, 18, 19, 29 Muistomerkkikivi 38 K vartsidioriitti 29,31 Muoto (mineraalin) 5 Kvartsiitti 30, 37 Murtopinta (mineraalin) 7 Kyaniitti 5,6,22 Muskoviitti 24 Kämäiitti 62 Naarmu 6 Laava 28, 37 Nefeliini 29 Laavakivi 37 Nefeliinisyeniitti 29 Labradoriitti 27 N ikkelimineraali 13 Lapilli 41 Noriitti 29, 33 Lentomittaus 45 Obsidiaani 29 Leptiitti 37 Ofiittinen rakenne 32,33 Limoniitti 9 Oligoklaasi 27 Limsiö 18 Oliviini 29, 33, 35 Lipariitti 29 Oliviinibasaltti 29 Liuske 37, 62 Oliviinigabro 29, 33 Lohkareviuhka 44 Oliviinikivi 38 Lyijyhohde 12 Ovoidi 40,41 Maalaji 4, 30 Paino (mineraalin) 7

Pallokivi 61 Silmägneissi 34 Pegmatiitti 38,39 Sinkkivälke 14, 15 Pentlandiitti 8, 13 Skintillometri 17 Peridootti 39 Smaragdi 21 Peridotiitti 29,39 Sora 30 Perkniitti 29 Spektroliitti 27,61 Piihappo 35 Spodumeeni 22 Pikivälke 16, 17 Sulfidimalmi 43 Pintakivi 28,29 Sulfidimineraali 10 Plagioklaasi 26,27,29 Suomalmi 9 Pommi 41 Suoni 38,41 Porfyriitti 39 Suonigneissi 34,41,42 Porfyyri 39,40 Syeniitti 29 Porfyyrinen kivilaji 39 Syväkivi 28,29,41 Punamulta 9 Talkki 6,23,24 Pyriitti 13 Tektoninen breksia 31, 32 Pyrokseeni 29 T eollisuusmineraali 5, 17 Pyrokseenigabro 29 Teollisuustimantti 18 Pyroksenii tti 29 Timantti 6, 17, 18,35 Raaputus (mineraalin) 6 Tinakivi 16 Rakennuskivi 39 Tonaliitti 29 Rapakivi 40,41,61 Topaasi 6,21 Rautamineraali 9 Trakyytti 29 Rikkikiisu 13, 14 Tremoliitti 22 Rosiwallin kovuusasteikko 6, 7 Tuffi 41,42 Ruusukvartsi 18 Tuffiitti 42 Ryoliitti 29, 34 Tuhka 41 Räjähdysbreksia 31 Turve 30 Sarvivälke 29,61 Työvälineet 8 Sarvivälkegabro 29 Ulkonäkö (mineraalin) 5 Savi 30 Ultraviolettivalo 17 Savikivi 30 U raniniitti 16, 17 Saviliuske 40 V ermikulii tti 25 Savukvartsi 18 Vihreäkivi 62 Scheelii tti 17 Viiru (mineraalin) 7 Sedimentti 4, 30 Volframiitti 17 Sedimenttikivi 4, 30 Vulkaaninen breksia 31 Serisiitti 24,40 Vulkaaninen kivi 28 Serisiittiliuske 40 Vuolukivi 42,62 Serpentiini 22 Vuorikide 18 Serpentiinikivi 41 Väri (mineraalin) 7 Sillimaniitti 22 Wollastoniitti 22,23

Geologian tutkimuskeskuksen julkaisuja ja painettuja karttoja myy GEOLOGIAN TUTKlMUSKESKUS J ulk ais um YYllti 02150 ESPOO Pnhelin: (90) 469 31 Teleksi: 123 185 geolo fi Telekopio: (90) 462 205 GTK, Väli-Sllomen aluetoimisto Kirjasto PL 1237 70211 KUOPIO Pnhelin: (971) 205 250 Telekopio: (971) 205 215 GTK, Pohjois-Sllomen aluetoimisto Kirjasto PL 77 96101 ROV ANIEMI Pnhelin: (960) 3297 131 Teleksi: 372 95 geolo fi Telekopio: (960) 3297 289 ISBN 951-690-571-4 ISSN 0781-643X Vammala 1994 Vamma1an KiIjapaino Oy