METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet Kuinka tunnistan monimuotoisuudelle tärkeän kohteen metsässäni?
Sisällysluettelo 3 METSO-ohjelma 4 Lehdot 6 Runsaslahopuustoiset kangasmetsät 8 Pienvesien lähimetsät 10 Puustoiset suot 12 Metsäluhdat ja tulvametsät 14 Harjujen paahdeympäristöt 16 Maankohoamisrannikon metsät 18 Puustoiset perinneympäristöt 20 Kalkkikallioilla kasvavat metsät 22 Metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Julkaisijat: ympäristöministeriö, PL 35, 00023 VALTIONEUVOSTO, www.ymparisto.fi sekä maa- ja metsätalousministeriö, PL 30, 00023 VALTIONEUVOSTO, www.mmm.fi Taitto: Niina Silvasti, ympäristöministeriö Paino: Yliopistopaino, maaliskuu 2009 Kansikuva: Vastavalo.fi /Sampo Kiviniemi Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.metsonpolku.fi > Materiaalit > Esitteet ja julkaisut
METSO tarjoaa metsänomistajille mahdollisuuden turvata monimuotoisuutta metsissään Metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman 2008 2016 eli METSO-ohjelman tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen sekä vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys vuoteen 2016 mennessä. metsäluhdat ja tulvametsät harjujen paahdeympäristöt maankohoamisrannikon metsät puustoiset perinneympäristöt kalkkikallioiden metsät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot. Ohjelma tarjoaa metsänomistajille keinoja turvata metsien monimuotoisuuden kannalta tärkeitä ja lajistoltaan monipuolisia metsäluontokohteita. Suojelu perustuu metsänomistajien vapaaehtoisuuteen. Metsänomistaja voi suojella omistamansa metsän kohteita joko määräaikaisesti tai pysyvästi Hän voi myös myydä metsäkohteen valtiolle suojelualueeksi. Sopivien kohteiden löytämiseksi ja arvioimiseksi on laadittu luonnontieteelliset valintaperusteet. Metsänomistaja voi kysyä apua kohteen monimuotoisuuden arviointiin esimerkiksi oman alueensa metsä- tai ympäristökeskuksesta tai metsäammattilaisilta. Päätöksen kohteen soveltuvuudesta METSOkohteeksi tekee metsänomistajan tarjouksen pohjalta joko metsäkeskus tai alueellinen ympäristökeskus. Metsän arvokkaat elinympäristöt Kullekin edellä mainitulle elinympäristölle on laadittu niiden monimuotoisuutta kuvaavat luonnontieteelliset valintaperusteet, joiden perusteella voidaan arvioida kohteen soveltuvuus METSOohjelmaan. METSO-ohjelmaan valittavan kohteen on täytettävä vähintään yksi luonnontieteellinen valintaperuste. Mitä useampi valintaperuste kohteessa täyttyy, sitä arvokkaampi se on monimuotoisuuden kannalta. Luonnontieteelliset valintaperusteet keskittyvät ensisijaisesti monimuotoisuuden kannalta merkittäviin puustoisiin elinympäristöihin sekä näiden elinympäristöjen monimuotoisuusarvojen säilyttämiseen ja lisäämiseen luonnonhoitotöiden avulla. Uhanalaisten eläin- ja kasvilajien esiintyminen alueella lisää sen soveltuvuutta METSO-ohjelmaan. Myös luonnonhoitotöitä vaativia kohteita halutaan mukaan ohjelmaan. Monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia elinympäristöjä ovat METSO-kohteiden alueellinen painotus KUVA: MIKKO KUUSINEN lehdot runsaslahopuustoiset kangasmetsät pienvesien lähimetsät puustoiset suot METSO-ohjelman toteuttamisen painopistealue (jäljempänä METSO-alue) on Etelä-Suomessa, Pohjanmaalla, Oulun läänin länsiosassa ja Lounais-Lapissa. Kohteiden valintaperusteita voidaan kuitenkin soveltaa myös varsinaisen METSO-alueen ulkopuolella Kainuussa, Koillismaalla ja Lapissa. 3
Lehdot Lehdot ovat lehti- tai sekapuustoisia, pintakasvillisuudeltaan ruohoisia ja monilajisia metsiä, joissa kasvaa yleensä myös lehtopensaita. Lehdot sijaitsevat multavilla, runsasravinteisilla maapohjilla. Käenkaalia ja oravanmarjaa kasvavat kuusilehdot ovat puustoltaan järeitä. Maan eteläosan lehdoissa kasvaa usein myös jaloja lehtipuita tai pähkinäpensaita. KUVA: RODEO.FI/BARBRO WICKSTRÖM Luonnontieteellisiltä ominaisuuksiltaan sopivat lehdot Esiintyminen Lajistollisesti monipuolisimmat lehdot sijaitsevat lounais- ja etelärannikolla sekä sisämaan lehtokeskusalueilla. Pohjois-Suomessa METSO-ohjelmaan soveltuvia kohteita on letto- ja lehtokeskusten alueilla. Lehtojen suojelualueet sekä metsälain erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvat rehevät lehtolaikut ovat ytimiä, joihin rajoittuvilla tai lähistöllä sijaitsevilla METSO-lehdoilla voidaan parantaa jo olemassa olevaa lehtokokonaisuutta. METSO-ohjelman yhtenä tavoitteena on muodostaa alueellisesti kytkeytyneitä lehtoluonnon verkostoja. Lehdon puusto on vanhaa ja siinä on lahoja pystypuita sekä lahonnutta maapuuta Lehdossa kasvaa jaloja lehtipuita (tammi, metsälehmus, vaahtera, saarni, jalava) tai pähkinäpensaita. Puronvarsilla, vesistöjen rannoilla, kalkkialueilla, harjuilla ja maankohoamisrannikolla sijaitsevat lehdot Lehdot, joissa on uhanalaisten lehtolajien elinvoimaisia esiintymiä KUVA: JOUKO LEHMUSKALLIO Luonnonhoitotöitä tarvitsevat lehdot Kuusettuneet tai ihmisen toimenpiteistä muuttuneet lehdot sekä lehtoiset maapohjat, jotka on mahdollista kunnostaa luonnontilaisen kaltaiseksi lehdoksi Lehdot, joiden monimuotoisuutta voidaan lisätä niiden aiemmasta talouskäytöstä huolimatta luonnonhoitotoimenpitein 4
Lehdoissa on tyypillisesti vanhoja lehtipuita, lehtopensaita ja monipuolinen kasvi- ja eläinlajisto. Lehtoja voidaan hoitaa lehtipuita suosimalla. 5
Runsaslahopuustoiset kangasmetsät Runsaslahopuustoiset kangasmetsät ovat yleensä iäkkäitä tai niissä on keskimääräistä talousmetsää selvästi enemmän eri lahoamisvaiheissa olevaa puustoa. Runsaslahopuustoiset kangasmetsät voivat olla joko laajoja metsäalueita tai pienialaisia, ympäristöstään selvästi erottuvia metsiköitä. Lahoavan maapuuston lisäksi kohteen monimuotoisuutta lisäävät järeät lahovikaiset haavat sekä muut vanhat lahot lehtipuut. Luonnontieteellisiltä ominaisuuksiltaan sopivat runsaslahopuustoiset kangasmetsät Paloalueet, joissa on järeätä palanutta puustoa Kangasmetsät, joissa on uhanalaisten metsälajien elinvoimaisia esiintymiä Lehtomaisen kankaan metsiköt, joiden puusto on yli 100-vuotiasta Tuoreen kankaan kuusivaltaiset metsiköt, joiden puusto on yli 140-vuotiasta Kuivien ja kuivahkojen kankaiden metsät, joiden puusto on yli 160-vuotiasta Karukkokankaan metsiköt, joiden puusto on yli 100-vuotiasta Lehtomaisen ja tuoreen kankaan varttuneet metsiköt, joissa on lahopuuta yli 10 m 3 hehtaarilla Puustoltaan yli 110-vuotiaat kuivien ja kuivahkojen kankaiden metsiköt, joissa on rinnankorkeusläpimitaltaan yli 15 cm paksuja kuolleita pystypuita tai maalahopuita yli 5 m 3 hehtaarilla Karukkokankaan metsiköt, joissa on hoidettuja talousmetsiä runsaammin rinnankorkeusläpimitaltaan yli 15 cm paksuja keloja tai maalahopuita Luonnonhoitotöitä tarvitsevat runsaslahopuustoiset kangasmetsät Suojelualueeseen rajoittuvat tai niiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevat metsät, jotka ovat lajiston suojelun kannalta merkittäviä ja joidenka monimuotoisuusarvoja voidaan lisätä luonnonhoidon avulla Metsätuhon kohteeksi joutuneet metsiköt, erityisesti sellaiset jotka rajoittuvat suojelualueeseen tai sisältävät metsälain mukaisesti erityisen tärkeän elinympäristön Palaneet tai kulotetut metsiköt, joihin on jätetty palanutta puustoa korjaamatta Esiintyminen Runsaslahopuustoisia kangasmetsiä on koko METSO-alueella. Maan eteläosassa on myös luonnonhoitotöitä vaativia metsiä, erityisesti lehtomaisia ja tuoreita sekä karukkokankaita. Pohjois- Suomessa ohjelmaan voidaan sisällyttää lajistoltaan erityisen monipuolisia runsaslahopuisia kangasmetsiä. 6 KUVA: MIKKO KUUSINEN
Tuoreen kankaan runsaslahopuustoisissa kangasmetsissä on parhaimmillaan runsaasti eri-ikäistä lahopuuta. 7
Pienvedet lähimetsineen ovat puuston rakennepiirteiden ja lajiston osalta usein muista metsistä eroavia monipuolisia elinympäristöjä. 8
Pienvesien lähimetsät KUVA: SEPPO TUOMINEN Purojen ja lähdehetteikköjen lähimetsät ovat luonnontilaisina tai luonnontilaisen kaltaisina keskeisimpiä pienvesiin liittyviä metsäympäristöjä. Pienvesien reunametsiä säilyttämällä ja hoitamalla voidaan muodostaa elinympäristöverkosto, johon liittyy METSO-kohteiksi soveltuvia metsäluhtia, lehtoja tai korpia. Pienvesiä ovat lähteet, purot ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostamat norot sekä lammet ja pienet järvet. Maankohoamisrannikolla merestä kuroutuvat lahdet eli fladat sekä kluuvijärvet luetaan myös pienvesiin. Merkittäviä METSO-kohteita ovat pienistä järvistä ja lammista sekä niitä yhdistävistä puroista muodostuvat kokonaisuudet, joissa on METSO-elinympäristöjä. Näitä ovat esimerkiksi pohjavettä tihkuvat sammalpinnat ja lähteiköt sekä soistuneet, luhtaiset, korpiset ja lehtoiset elinympäristöt pienvesien reunametsissä. Luonnontieteellisiltä ominaisuuksiltaan sopivat pienvesien lähimetsät Lampien ja pienten järvien muodostamien ketjujen sekä niitä yhdistävien purojen elinympäristöverkoston rantametsät Lähteiköt ja niiden välittömässä läheisyydessä kasvavat metsät Pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostamien norojen ja purojen lähimetsät Soistuneet, pohjavesivaikutteiset ja tihkupintaiset metsät Pienvesien lähimetsät, joissa on uhanalaisten lajien elinvoimaisia esiintymiä Luonnonhoitotöitä tarvitsevat pienvesien lähimetsät Vesitaloudeltaan kunnostettavat pienvesiympäristöt ja pohjavesivaikutteiset metsät Monimuotoisuuden turvaamiselle tarpeelliset pienvesien suojakaistat Esiintyminen Pienvesien lähimetsien säilyttäminen ja hoito turvaa monimuotoisuutta koko maassa. Lähteitä ja puroja tarkastellaan METSOkohteeksi valittaessa paikallisena verkostona ja luonnonhoitokohteina. Monimuotoisuuden turvaamisen kannalta merkittäviä ovat alueet, joilla on runsaasti luonnontilaisia pienvesiä ja niihin liittyviä metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. KUVA: AARNE TORVINEN 9
Korvet ovat soisia kuusikkoisia metsiä. Puustoiset suot KUVA: AARNO TORVINEN KUVA: SEPPO TUOMINEN Korvet ja rämeet ovat puustoisia soita. Niitä on pienialaisina laikkuina kangasmetsien notkelmissa ja painanteissa sekä laaja-alaisina metsiköinä suurten avosoiden reunoilla. Soiden laiteilla on lajistoltaan monipuolisia puustoisia elinympäristöjä, ja ne ovat usein lajiston kannalta monimuotoisia vaihettumavyöhykkeitä. Korvet ovat useimmiten kuusivaltaisia soita, joilla kasvaa sekä soiden että kangasmetsien lajeja. Monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia ovat vesitaloudeltaan luonnontilaiset korvet, mutta METSO-kohteeksi soveltuvat myös luonnontilaisen kaltaiseksi palautettavissa olevat korvet. Osa korpien lajistosta tarvitsee elinympäristökseen lahopuustoa, vanhoja puita ja kosteaa pienilmastoa. Rämeet ovat mäntyvaltaisia soita, joille tyypillistä ovat paksu rahkaturvekerros ja kookkaat suovarvut. Rämeiden monimuotoisuusarvot liittyvät etenkin vanhaan puustoon. Korpija kangasrämeillä voi männyn lisäksi kasvaa myös koivuja ja kuusia. Ravinteiset rämeet, kuten lettorämeet, ovat lajistoltaan monipuolisia. Ojittamattomia tai luonnontilaisen kaltaisia lettoja ja muita ravinteikkaita soita on varsinkin maan eteläosissa vain vähän. Ojittamattomat tai vesitaloudeltaan vain vähän muuttuneet ravinteiset avosuot metsäisine reunuksineen sekä nevojen luonnontilaisen kaltaiset lahopuustoiset soiden reunusmetsät soveltuvat myös METSO-kohteiksi. Luonnontieteellisiltä ominaisuuksiltaan sopivat suot Puustoiset suot ja soiden reunusmetsät, joita luonnehtii luonnontilainen tai sen kaltainen vesitalous ja puuston vaihteleva ikärakenne 10
Pienipiirteisesti vaihtelevat elinympäristömosaiikit, jotka muodostuvat vesitaloudeltaan luonnontilaisista tai luonnontilaisen kaltaisista soista, soistuneista kankaista ja kangasmetsistä Ojittamattomat letot ja lettorämeet reunusmetsineen Puustoiset suot ja avosuot reunusmetsineen, joissa on uhanalaisten suo- tai metsälajien elinvoimaisia esiintymiä Luonnonhoitotöitä tarvitsevat puustoiset suot Suojelualueiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevat vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltaiseksi palautettavissa olevat ojitetut suot sekä suoyhdistymät reunusmetsineen Ennallistamiskelpoiset letot ja korvet Esiintyminen Maaperältään ravinteiset korvet sijaitsevat pääosin METSOalueella. Kaikki vesitaloudeltaan ja puustoltaan luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset korvet soveltuvat METSOkohteiksi koko maassa. Samoin suojeltujen soiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevat korvet soveltuvat ennallistamiskelpoisina METSO-kohteiksi. Suopursu ja käkkärämännyt viihtyvät rämeillä. KUVA: TIMO SOININEN Rämeistä voidaan METSO-ohjelmaan sisällyttää erityisesti ravinteisia rämetyyppejä, sekä laho- ja kelopuustoisia laajojen suoyhdistymien reunarämeitä. Ohjelmaan soveltuvat kohteet ovat vesitaloudeltaan luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia metsiköitä tai soidensuojelualueisiin rajoittuvia ennallistettavia suokokonaisuuden osia. Lajistoltaan monimuotoiset ojittamattomat letot reunusmetsineen soveltuvat METSO-kohteiksi koko maassa. Alueellisen harvinaisuuden perusteella voidaan luonnonhoitoa tarvitsevaksi kohteeksi valita myös sellaisia ojittamattomia nevoja tai lettoja sisältäviä monimuotoisia suoyhdistymien reunusmetsiä, joiden vesitalous on mahdollista palauttaa luonnonhoitotoimenpitein luonnontilaan. 11
Metsäluhdat ja tulvametsät Monimuotoisuuden kannalta merkittäviin METSOkohteisiin kuuluvat tulvarytmiltään luonnontilaiset jokivarsien tulvametsät sekä vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltaiset ja monipuulajiset vesistöjen rannoilla sijaitsevat metsäluhdat. KUVA: SEPPO TUOMINEN Tulvametsissä ja luhdissa on yleensä lahovikaista lehti- tai sekapuustoa. Tulvametsissä on usein havaittavissa ohut lietekerros puunrunkojen tyviosassa. Alavien rantojen metsäluhdissa on vettä tulvametsiä pysyvämmin. Metsäluhdille ominaisia ovat säännölliset kevättulvat, mutta ne voivat olla veden peitossa myös syksyisin. Metsäluhdissa säilyy läpi kasvukauden märkiä painanteita tai vesiallikoita, joissa kasvaa luhtakasveja. Luonnonhoitotöitä tarvitsevat metsäluhdat ja tulvametsät Vesitaloudeltaan kunnostettavat pienvesien rantojen metsät Metsäluhdat ja tulvametsät, joihin tuotetaan lahopuuta tai suositaan lehtipuustoa Esiintyminen METSO-alueella tulvametsiä ja metsäluhtia on runsaimmin Itämeren ja siihen virtaavien jokien, sisämaan jokireittien sekä järvien rannoilla. Pinta-alaltaan pieniä tulvametsiä ja luhtia on monin paikoin pienvesien varsilla. Suojelualueiden ja metsälaissa erityisen arvokkaaksi elinympäristöksi luettujen rantaluhtien lähistöllä sijaitsevat metsäluhdat ja tulvametsät soveltuvat METSOkohteiksi koko maassa. Metsäluhtien puusto on tyypillisesti erirakenteista. Metsäluhdissa on paikoitellen korkeita tyvimättäitä, lahopuita ja vanhoja leppiä tai koivuja. Järvien, jokien ja meren rantojen lisäksi luhtaisia metsiä sijaitsee soiden laiteilla ja pienvesien rannoilla. Luonnontieteellisiltä ominaisuuksiltaan sopivat metsäluhdat ja tulvametsät KUVA: JOUKO LEHMUSKALLIO Jokien varsilla sijaitsevat metsät, joille nousee säännöllisesti tulvavesi Järvien rannoilla sijaitsevat lehtipuustoiset luhdat ja tulvametsät Merenrannoilla sijaitsevat lepikkoiset metsäluhdat Metsäluhdat ja tulvametsät, joissa on uhanalaisten lajien elinvoimaisia esiintymiä 12
Tervaleppäluhdat ovat yksi monimuotoisuudelle merkittävistä elinympäristöistä. Niissä on vanhojen lehtimetsien, rantojen ja pienvesien sekä kosteiden lehtojen vaateliaita lajeja. 13
Lajistollisesti merkittävät paahderinteet ovat usein jyrkkiä ja puustoltaan avoimia. Niiden ylläpito edellyttää toistuvaa luonnonhoitoa. 14
Harjujen paahdeympäristöt KUVA: MIKKO KUUSINEN Luonnontieteellisiltä ominaisuuksiltaan sopivat harjujen paahdeympäristöt Kuivat, valoisat ja ravinteiset harjumetsät Harjurinteiden palaneet metsät Harjujen paahdeympäristöt, joissa on uhanalaisten paahdeympäristöjen lajien elinvoimaisia esiintymiä Muut paahdeympäristöille ominaisen lajiston kannalta tärkeät harjurinteet ja kankaat Luonnonhoitotöitä tarvitsevat harjujen paahdeympäristöt KUVA: TIMO SOININEN Pitkään jatkunut harvapuustoisuus on ominaista harjujen paahdeympäristöille. Harvapuustoisuus on taannut valoisuuden ja paahteisuuden säilymisen. Tällaisia metsiköitä on harjurinteiden lisäksi myös hiekkaisilla harjukankailla, dyynimetsissä, hiekkarantojen välittömässä läheisyydessä ja harjualueille syntyneissä harvapuustoisissa tai puuttomissa kohdissa. Paahteisuus on voimakkainta kaakko-länsisuuntaisilla harjurinteillä. Kaikkien paahdeympäristöjen säilyminen edellyttää toistuvia luonnonhoitotöitä, joihin kuuluu puuston harventaminen ja maanpinnan paljastaminen. Puustoltaan liian tiheiksi muuttuneet paahdeympäristöt Paahderinteet sekä karut hiekkaiset harjukankaat, joiden pintakasvillisuus on rehevöitynyt Paahderinteiden metsät, joihin tuotetaan lahopuuta tai jotka kulotetaan Esiintyminen Harjujen paahdeympäristöjä on koko maassa, mutta harjulajiston kannalta merkittävimmät kohteet ovat METSO-alueella. Merkittäviä harjurinteiden tai hiekkaisten harjukankaiden METSO-kohteita on etenkin Salpausselillä ja suurilla pitkittäisharjuilla Hämeessä. Rannikon ja sisämaan harjusaarten, dyynien ja dyynimetsien sekä hiekkarantojen yhteydessä on usein paahdeympäristöjä, joilla paahdelajiston elvyttäminen onnistuu luonnonhoitotoimenpitein. 15
KUVA: KIMMO SYRJÄNEN Maankohoamisrannikon metsät Maan kohotessa metsien puulajisuhteet, pohjakasvillisuus sekä kasvupaikkatyypit muuttuvat voimakkaasti. Maankohoamisrannikolla sijaitsevien metsien monimuotoisuuskohteisiin kuuluvat metsien ja soiden kehityssarjat, merestä kuroutuvat lahdet ja pikkujärvet lähimetsineen, rantaniityt ja -luhdat sekä puustoiset perinneympäristöt. Maankohoamisrannikon metsien ja soiden kehityssarjoille on ominaista ajan myötä tapahtuva maaperän huuhtoutumisen tai turvekerroksen paksuuntumisen aiheuttama kasvupaikan karuuntuminen. Eri kehitysvaiheissa olevat metsät ja suot ovat ainutlaatuisia luontotyyppejä, joiden muodostuminen riippuu täysin maankohoamisesta. Monimuotoisuuden kannalta tärkeät METSO-kohteet ovat metsien ja soiden muodostamia kokonaisuuksia. Mahdollisimman yhtenäiset kehityssarjat ovat METSO-kohteina merkittävimpiä. Luonnontieteellisiltä ominaisuuksiltaan sopivat maankohoamisrannikon metsät Maankohoamisrannikon metsien ja soiden luonnontilaiset kehityssarjat Yksittäiset, monimuotoisuuden kannalta merkittävät maankohoamisrannikon elinmpäristöt, joita ovat lehdot, vanhat ja lahopuustoiset kangasmetsät, luonnontilaiset metsien ja soiden kehityssarjojen osat sekä metsäluhdat ja puustoiset suot, vesitaloudeltaan luonnontilaisten soiden ja pienvesien lähimetsät, puustoiset perinneympäristöt sekä harjujen ja dyynimetsien paahdeympäristöt Luonnonhoitotöitä tarvitsevat maankohoamisrannikon metsät Puustoiset perinneympäristöt ja niihin liittyvät rantaniityt Metsät ja suot, joiden vesitalous voidaan ennallistaa Esiintyminen Maan kohoaminen vaikuttaa rannikon metsien ja soiden rakenteeseen Saaristomerta ja Suomenlahtea myöten. Maankohoamisrannikon luonto on kuitenkin edustavimmillaan Merenkurkun ja Perämeren alueella, missä sijaitsee METSO-ohjelmaan tavoiteltavia kattavia metsä- ja suoelinympäristöjen kehityssarjoja. Yksittäisiä, eri kehitysvaiheissa olevia metsiä ja soita sekä pienvesien lähimetsiä on koko Itämeren altaan pohjoisosissa Suomenlahdelta Perämerelle. KUVA: KUVALIITERI/HANNU KUTTU 16
Maankohoamisrannikolle on tyypillistä kasvupaikkojen karuuntuminen ja muutokset puulajisuhteissa maan nousun myötä. Rantapensaikot ja lehdot vaihettuvat kuusikoiden kautta männiköiksi. 17
Hakamaisen perinnebiotoopin alkuraivaus käynnissä. Puustoisten perinnebiotooppien ylläpito edellyttää toistuvaa luonnonhoitoa. 18
Puustoiset perinneympäristöt Puustoisia perinneympäristöjä ovat erilaiset metsän ja niityn välimuodot metsälaitumista hakamaihin ja lehdesniittyihin. Ne ovat syntyneet perinteisen karjatalouden ja kaskeamisen, lehdesniittytalouden, laiduntamisen ja heinänteon seurauksena. Kaikkien puustoisten perinneympäristöjen säilyminen edellyttää jatkuvia luonnonhoitotöitä, kuten alikasvoksen raivausta, heinän niittoa ja erityisesti laidunnusta. Puustoisille perinneympäristöille on tyypillistä harva puusto, puuston lehtipuuvaltaisuus ja niittymäiset kasvillisuuslaikut. Puustoisissa perinneympäristöissä kasvaa usein lahovikaisia lehtipuita. Puustoisten perinneympäristöjen hoito on usein tarkoituksenmukaista keskittää olemassa olevien perinneympäristöjen yhteyteen. Luonnontieteellisiltä ominaisuuksiltaan sopivat puustoiset perinneympäristöt Luonnonhoitotöitä tarvitsevat puustoiset perinneympäristöt Metsittyneet perinneympäristöt, joista on kunnostus- ja luonnonhoitotöin mahdollista kehittää lajistollisesti monipuolinen harvapuustoinen perinneympäristö METSO-ohjelmassa voidaan edistää maatalouden tukijärjestelmien piiriin kuulumattomien puustoisten perinneympäristöjen kunnostusta ja hoitoa. Lajistoltaan arvokkaiden puustoisten perinneympäristöjen hoitoon voi saada Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman maatalouden ympäristötuen erityistukea. Perinneympäristöjen alkuraivaukseen ja aitaukseen sekä alueellisiin hankkeisiin voi saada ei-tuotannollisten investointien tukea. Esiintyminen Puustoisia perinneympäristöjä on yhä vähemmän koko maassa, joten METSO-kohteeksi soveltuvat kaikki puustoiset perinneympäristöt. Lajistoltaan monipuoliset hakamaat ja metsälaitumet Perinneympäristöjen muodostamat aluekokonaisuudet Puustoiset perinneympäristöt, joissa on uhanalaisten lajien elinvoimaisia esiintymiä KUVA: TAPIO HEIKKILÄ 19
Kalkkikallioilla kasvavat metsät Kalkkikallioiden ja ultraemäksisten maiden metsät ovat maassamme harvinaisia. Kalkkikallioiden maaperän alhaisesta happamuudesta johtuen ne ovat runsasravinteisia. Kalkkikallioiden eliölajisto on usein monipuolista, ja se poikkeaa muiden kallioiden lajistosta. Kalkkikallioiden kasvipeitteestä huomattavan osan muodostavat ns. kalkinvaatija- ja kalkinsuosijalajit. Kalkkikallioilla on avoimia elinympäristöjä kuten kallioketoja sekä valoisia puustoisia elinympäristöjä kuten kuivia lehtoja. Myös varjoisat, latvukseltaan sulkeutuneet havumetsät ja kosteat seinämäpinnat ovat kalkkikallioilla viihtyvän kasvillisuuden elinympäristöjä. Ultraemäksisten kallioiden lähinnä serpentiniittikallioiden kasvillisuus on niukkaa ja lajistoltaan ympäristöstään selvästi poikkeavaa. Puusto kasvaa ultraemäksisillä kallioilla kituliaasti. Luonnontieteellisiltä ominaisuuksiltaan sopivat kalkkikallioiden metsät Luonnonhoitotöitä tarvitsevat kalkkikallioiden metsät Metsät, joissa on tarpeen tehdä puuston harventamista ja alikasvoksen raivausta pintakasvillisuuden elinvoimaisuuden turvaamiseksi Esiintyminen Kalkkikiviesiintymiä on paikoin koko maassa, mutta runsaimmat esiintymisalueet ovat keskittyneet Lounais-Suomeen, Pohjois- Savoon, Pohjois-Karjalaan, Pohjois-Pohjanmaalla Kiimingin seuduille, Kainuun vaarajaksolle, Tornion ja Tervolan seudulle (Lapin kolmio), Pohjois-Kuusamoon, Kittilään sekä Pelkosenniemen ja Sallan seuduille. Ultraemäksiset serpentiniittikalliot ovat harvinaisia, joten niillä kasvavat metsät soveltuvat METSO-kohteiksi koko maassa. Harvat kohteet painottuvat Itä-Suomeen ja Keski-Lappiin. Kalkkikallioiden ja -maapohjien metsät Ultraemäksisten kallioiden ja maapohjien metsät Kalkkikallioiden ja ultraemäksisten elinympäristöjen uhanalaisten lajien esiintymät 20 KUVA: KIMMO SYRJÄNEN
Kalkkikallioiden kasvi- ja hyönteislajisto on monipuolinen ja muista kallioista poikkeava. Avoimet kalkkikallioiden elinympäristöt kaipaavat hoitoa säilyäkseen. 21
Metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot METSO-kohteisiin kuuluvat sellaiset kallioiden lakija rinnemetsät sekä jyrkänteiden alustat ja louhikot välittömine lähimetsineen, joiden puusto on monipuolista ja eri-ikäistä. Monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot muodostavat usein elinympäristöverkostoja muiden METSO-kohteiden kanssa. Luonnontieteellisiltä ominaisuuksiltaan sopivat metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Esiintyminen Avokalliot, louhikot ja jyrkänteet ovat usein paikallisesti keskittyneitä, jolloin ne voivat olla hyödynnettävissä muodostettaessa erilaisten elinympäristöjen verkostoja. KUVA: MIKKO KUUSINEN KUVA: KIMMO SYRJÄNEN Kalliometsät, joiden puusto on vanhaa ja luonnontilaista Kalliojyrkänteiden tai metsäisten louhikoiden välittömät lähimetsät, joissa puusto on rakennepiirteiltään tai lajistoltaan monimuotoista Pinnanmuodoiltaan ja elinympäristöltään pienipiirteisesti vaihtelevat kalliometsäalueet Metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot, joissa on uhanalaisten lajien elinvoimaisia esiintymiä Luonnonhoitoa tarvitsevat metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Kalliometsäalueet, joita kehitetään osana elinympäristöverkostoa Lohkareiset ja kivikkoiset metsät, joiden puustoa ei korjata tai joihin tuotetaan lahopuuta 22
Lohkareiset ja jyrkät kalliorinteet voivat olla puustoltaan monipuolisia ja runsaslahopuustoisia. 23
YMPÄRISTÖMINISTERIÖ MILJÖMINISTERIET MINISTRY OF THE ENVIRONMENT Ympäristöministeriö Kasarmikatu 25 PL 35, 00023 VALTIONEUVOSTO Puh. 020 610 100 (vaihde) www.ymparisto.fi Maa- ja metsätalousministeriö Hallituskatu 3 A PL 30, 00023 VALTIONEUVOSTO Puh. (09) 16001 (vaihde) www.mmm.fi Esitteen PDF-versio: www.metsonpolku.fi > materiaalit > esitteet ja julkaisut