Keski-Suomen puutteellisesti tunnettujen metsien inventoinnit Hankeraportti Miia Kokkonen & Jenni Toikkanen 12.12.2016
Sisällys 1. Johdanto... 1 2. Kohdekuvaukset... 2 2.1. Uudet kohteet... 2 2.1.1. Mustaniemi, Jyväskylä... 2 2.1.2. Pesäkynnäs, Keuruu... 5 2.1.3. Kartinvuoren laajennus, Kuhmoinen... 9 2.1.4. Vieruvuori, Orivesi... 12 2.1.5. Lahovuori, Orivesi... 15 2.1.6. Ruutana-Kivipää, Orivesi... 18 2.1.7. Iso-Röyhkönen, Orivesi... 21 2.1.8. Kangaslamminharju, Multia... 22 2.1.9. Lepikkokangas, Saarijärvi... 25 2.2 Lajistoinventointikohteet... 27 2.2.1 Päijänteenmäki, Keuruu... 27 2.2.2 Korpineva-Jonasuo, Pyhäjärvi... 28 2.2.3 Louhuvuoren laajennus, Pihtipudas... 29 2.2.4 Iilijärven metsät, Toivakka... 30 2.3 Muut inventoidut kohteet... 31 3. Loppusanat... 32 Kirjallisuus... 33
1 1. Johdanto Hankkeen tausta Vuonna 2010 julkaistussa viimeisimmässä Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa todettiin, että kaikista Suomen uhanalaisista lajeista kolmannes elää metsissä (Rassi ym. 2010). Metsälajien uhanalaisuuden yleisimmät syyt ovat lahopuun ja vanhojen puiden katoaminen sekä metsien rakenteen yksipuolistuminen metsätalouden seurauksena. Lajiston lisäksi Etelä-Suomen metsäluontotyypeistä 75 % on arvioitu uhanalaisiksi. Tehometsätalous on suurin syy myös metsäluontotyyppien uhanalaisuudelle, ja hakkuupaineet Keski-Suomen metsissä kiihtyvät yhä biotalouden nousun myötä. METSO-kriteerien käyttö ja lajiston inventointi ovat tehokkaita tapoja kartoittaa luonnonsuojelullisesti arvokkaita elinympäristöjä (Syrjänen ym. 2016). Lajiston ja metsän rakennepiirteiden yhtäaikaisella inventoinnilla saadaan laaja käsitys kohteiden merkityksestä luonnon monimuotoisuudelle. Lisäksi lajiston inventoinnin merkitys korostuu mm. FSC-sertifioiduissa metsissä, kun sertifikaattiin kuuluvat metsänomistajat ovat velvoitettuja säästämään tunnettujen valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymät. Hankkeen toteutus Tämän hankkeen tavoitteena oli inventoida Keski-Suomessa uusia luonnonsuojelullisesti arvokkaita metsiä ja soita. Lisäksi selvitimme lajistoa vanhoilta suojeluesitysalueilta, jotka Keski-Suomessa perustuvat useimmiten vain elinympäristön rakennepiirteisiin. Keski-Suomessa Finsilva Oyj:n ja Tornator Oyj:n omistamia metsiä ei ole toistaiseksi kattavasti kartoitettu, mikä on tähän asti ollut merkittävä puute keskisuomalaisessa luonnonsuojelutyössä. Kartoituksia tehtiin metsäyhtiöiden (Finsilva, UPM), valtion sekä joidenkin keskisuomalaisten kuntien ja seurakuntien omistamissa metsissä. Tieto potentiaalisista kohteista saatiin vanhoista suojeluesityksistä ja maanomistuskartoista, FSC-kartoista sekä paikallisilta toimijoilta. Tiedonhankinnassa käytössämme oli ajantasainen metsänkäyttöilmoitusaineisto. Uusia kartoitettavia kohteita etsittiin metsänkäyttöilmoitusten ja ilmakuvien pohjalta. Tornator Oyj:n FSC-kartat eivät ole toistaiseksi olleet julkisesti saatavilla, mutta osana tätä hanketta yhtiön luontokohdekartat pyydettiin sertifikaatin mukaisesti virallisesti nähtäville. Kartat käytiin läpi potentiaalisten suojeluesitysalueiden selvittämiseksi, ja luotiin pohja-aineisto tulevia maastokausia varten. Täydentäviä lajistoinventointeja teimme SuoMaa-kohteiden (Suomen luonnonsuojeluliitto [a]) sekä keskisuomalaisten luontojärjestöjen UPM-yhteisesityksen (Suomen luonnonsuojeluliitto [b]) kohteilla. Alueet valittiin yhteistyössä suojeluesitysten laatijoiden kanssa. Kartoitimme METSO-kriteerien avulla suojelullisesti arvokkaita elinympäristöjä kuten runsaslahopuustoisia kangasmetsiä, korpia ja pienvesien lähimetsiä. Inventoimme myös metsäkokonaisuuksiin liittyviä avoimempia soita. Elinympäristötiedon lisäksi kaikilla kohteilla kartoitettiin uhanalaista tai muutoin merkityksellistä lajistoa. Lajiston havainnoinnissa keskityimme kääväkkäisiin, sammaliin ja jäkäliin sekä liito-oravan esiintymiin. Inventointien yhteydessä opetettiin luontokartoitustaitoja Suomen luonnonsuojeluliiton kesäharjoittelijalle, joka oli mukana suurella osalla maastopäivistä. Hankkeen tulokset on koottu tähän raporttiin jaettuna uusiin suojeluesityskohteisiin, lajistoinventointikohteisiin ja muihin inventoituihin kohteisiin. Uudet suojeluesityskohteet ovat paikkoja, joissa ei ole aiemmin tehty mitään maastoinventointeja. Näiltä kohteilta raportoitiin sekä metsän rakenne että kohteen huomionarvoinen lajisto. Aiempien suojeluesitysten lajistotietoa tukevat täydennyskartoitukset on koottu tämän raportin lajistoinventointikohteisiin. Täydennyskartoituksista on olemassa myös kattava Excel-taulukko laji-, sijainti- ja kasvupaikkatietoineen. Muissa inventoiduissa kohteissa on listattu ne paikat, jotka eivät osoittautuneet luonnonsuojelullisesti arvokkaiksi tai eivät ole uhattuna. Raportin kaikki kuvat ovat tekijöiden omia.
2 2. Kohdekuvaukset 2.1. Uudet kohteet 2.1.1. Mustaniemi, Jyväskylä Sijainti Kohde sijaitsee Jyväskylän ja Toivakan rajalla, Pankkovuoren ja Oravasaarenselän välissä rannassa. Pinta-ala Karttarajauksen pinta-ala on noin 11 hehtaaria. Maanomistus Valtio (MH) Kohteen kuvaus Mustaniemellä kasvaa vanhoja sekapuustoisia rantametsiä, rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaista mäntykangasta sekä soista lehtoa. Rantametsissä on kilpikaarnaisten mäntyjen lisäksi vanhoja raitoja ja haapoja sekä terva- ja harmaaleppää. Rajaukseen sisältyy myös kivikkoisia rantoja. Kaikki männyn ikä- ja kokoluokat ovat edustettuna mäntykankaalla ja pystykeloja esiintyy. Maalahopuuta on melko niukasti. Mustalahden pohjassa on metsäkortevaltainen ravinteikas lehtonotkelma, jossa kasvaa mm. lehtokuusamaa. Lehtilahopuuta on rajauksen itäosissa keskimäärin 4 5 m 3 /ha. Rehevimmiltä osin Mustaniemen rajaus on kirkkaasti METSO I-luokkaista kuten myös rantametsien osalta, kangasmetsät voidaan lukea kauttaaltaan METSO I- ja II-luokkiin. Lajisto Männynkääpä (VM-ind). Lajistoa ei inventoitu kovin tarkasti. Muuta Alue on paikallisten virkistyskäytössä. Kohteella on Metsähallituksen aes-kohteita lehdon, rantakivikoiden ja ravinteikkaan suon kohdalla. Tietolähteet Maastokäynti 21.7.2016 (Miia Kokkonen, Jenni Toikkanen)
3
4
5 2.1.2. Pesäkynnäs, Keuruu Sijainti Kohde sijaitsee Keuruun Pihlajavedellä, noin 500 metriä Siipikankaan vanhojen metsien suojelualueesta kaakkoon. Pinta-ala Karttarajauksen pinta-ala on noin 5 hehtaaria. Maanomistus Finsilva Oyj Yleiskuvaus Luonnontilainen kuusiaarnio, jossa on erittäin runsaasti eriasteista lahopuuta ja edustava lajisto. METSO-arvot ja muut erityiset luontoarvot Metsä vetää vertoja Siipikankaan Natura-alueen hienoimmille osille täyttäen kirkkaasti METSO-kriteerit runsaslahopuustoisten kangasmetsien luokassa I. Korpisuutta on laajemmin alarinteessä sekä alueen kaakkoisosassa. Valtapuusto on noin 100-vuotiasta, ylispuumännyt arviolta 150-vuotiaita. Eri-ikäistä ja -lajista lahopuuta on monin paikoin useita kymmeniä kuutiota hehtaarilla, joukossa raita- ja haapalahopuuta. Vanhoja eläviä haapoja on metsässä lukuisia ryhmissä ja yksittäin. Uhanalaista ja alueellisesti uhanalaista sekä silmälläpidettävää lajistoa esiintyy metsässä kauttaaltaan runsaasti. Lajisto Aarninappu (VU, 2 esiintymää), haapariippusammal (VU, 2 esiintymää), raidankeuhkojäkälä (NT, lukuisia runsaita esiintymiä), norjantorvijäkälä (NT, RT, useita esiintymiä), kuusenhärmäjäkälä (ind.), ryväsjäkälä (NT, RT), lahoneulajäkälä (ind.), silomunuaisjäkälä (NT), jauhemunuaisjäkälä (ind.), rusokantokääpä (NT, RT), ruostekääpä (RT, runsas), aarnikääpä (ind.), pohjanrypykkä (NT, ind.), riukukääpä (ind., erittäin runsas), pikireunakääpä (ind.), valkolehdokki, hömötiainen (VU), töyhtötiainen (VU), metso Yhteenveto suojeluarvoista Vanhaa, runsaslahopuustoista luonnonmetsää järeine haapoineen ja uhanalaisine lajeineen. Vastaavia aarniometsiä ei suojelualueiden ulkopuolella eikä monesti suojelualueillakaan enää tapaa. Sijaitsee välittömästi Siipikankaan Natura-alueen vieressä. Tietolähteet Maastokäynti 14.8.2016 (Ari Aalto, Miia Kokkonen)
6
7
8
9 2.1.3. Kartinvuoren laajennus, Kuhmoinen Sijainti Kartinvuori sijaitsee Kuhmoisten kunnan pohjoisosassa aivan Jämsän rajalla. Kartinvuoren laajennuskohde sijoittuu aivan Kartinvuoren toisen suojeluesitysalueen läheisyyteen. Pinta-ala Karttarajauksen pinta-ala on noin 60 hehtaaria. Maanomistus UPM Yleiskuvaus Kartinvuoren rajaus muodostuu kivikkoisesta rinteestä, jonka itäpuolella virtaa luonnontilaisen kaltainen reheväkasvustoinen puro. Puron läheisyys on korpea ja tuoretta kuusikkoa, mutta alueella on myös vanhahkoja mäntymetsiä. METSO-arvot ja muut erityiset luonnonarvot Alue on pääosin lehtomaista tuoretta 60 70-vuotiasta kuusimetsää, mutta sisältää myös kuivahkon kankaan männikköjä ja lehtomaisen nuoren koivikon. Koko alueella on melko niukasti lahopuuta (2 3 m 3 /ha), yleensä ei juuri ollenkaan tai sitten harvennuksessa jätettyä nuorta puuta. Alueella on aikoinaan ollut metsäpalo, sillä koko kartoitettu Kartinvuoren alue sisältää palaneita kantoja. Rajauksen länsiosan kivikkoinen rinne on koko matkaltaan kuusivaltainen ja sisältää myös järeitä haapoja sekä harvennetun nuoren koivikon. Rinteen alaosat ovat reheväkasvuisia, sillä sieltä havaittiin mm. metsälehmus ja näsiä. Kuusikon läpi virtaa Kinajärvestä lähtevä, metsälain 10 :n mukainen luonnontilaisen kaltainen puro, jonka ympäristö on rehevää ja sanikkaisvaltaista korpea. Karhijärven etelä- ja luoteisosat ovat koivuvaltaista rehevää korpea, jonka pohjakasvillisuutena kasvaa sanikkaisia. Alueen korpien vesitalous on luonnontilaisen kaltaista eikä ojituksia ole juuri tehty. Kinajärveen rajautuva rajauksen eteläisin osa on rinteessä kasvavaa vanhahkoa, tasarakenteista männikköä. Männikön keski-ikä on n. 70 vuotta, mutta siellä kasvaa myös 100-vuotiaita mäntyjä. Männikössä on harvakseltaan pystykeloja, mutta ei juurikaan maalahopuuta. Kartinvuoren suojeluesitysalue muodostuu luonnontilaisen kaltaisten korpien ja kosteiden tuoreiden metsien muodostamasta mosaiikista, joka kuuluu METSO-arvoiltaan luokkaan II. Merkittävän osan rajauksesta muodostava kivikkorinne on metsätalouden kannalta hankala, mutta se lisää merkittävästi alueen monimuotoisuutta. Rajauksen itäosan kangasmetsät ovat rakennepiirteiltään melko vaatimattomia, mutta täyttävät osaksi METSO-kriteerien III-luokan. Rajauksen länsiosan rinteessä on UPM:n täydellinen toimenpidekielto. Yhteenveto suojeluarvoista Kartinvuoren kivikkorinne, korpien ja tuoreiden kangasmetsien mosaiikki sekä kuivahkot mäntymetsät muodostavat monimuotoisen alueen, joka lisää Kartinvuoressa jo ennestään sijaitsevien suojelunarvoisten metsien merkitystä. Tietolähteet Maastokäynti 6.7.2016 (Jenni Toikkanen, Sonja Saine)
10
11
12 2.1.4. Vieruvuori, Orivesi Sijainti Vieruvuori sijaitsee Oriveden kunnan koillisosassa, noin 20 km Isojärven kansallispuistosta luoteeseen. Pinta-ala Karttarajauksen pinta-ala on noin 75 hehtaaria. Maanomistus UPM Yleiskuvaus Vieruvuoren rajaus sisältää monipuolisesti useaa erilaista metsätyyppiä vaihdellen vuoren päällisestä kallioisesta ja karusta mäntykankaasta notkelmien kuusivaltaisiin ja kosteisiin korpipainanteisiin. Metsät ovat vanhahkoja ja luonnontilaisen kaltaisia. Rajaukseen kuuluvat myös Haukijärvi, Kaakkojärvi ja niiden rantametsät. METSO-arvot ja muut erityiset luonnonarvot Vieruvuoren läpi kulkee koillis-lounassuunnassa kuivan ja kuivahkon kankaan mäntyvaltainen alue, jonka puusto on noin 80-vuotiasta, ja joukossa on vanhoja kilpikaarnamäntyjä. Tällä alueella on tasaisena, mutta jokseenkin niukkana, mäntyjen muodostama pysty- ja maalahopuujatkumo. Lahopuuta on keskimäärin 5 m 3 /ha. Mäntykankaan pohjoispuolella on eri-ikäisrakenteista sekametsää, jossa on noin 1/3 lehtipuuta: koivua, haapaa ja harmaaleppää. Lahopuuta on niukasti. Vieruvuoren etelärinne ja notkelmat ovat luonnontilaisen kaltaista, jopa 120-vuotiasta kuusivaltaista tuoreen kankaan metsää, jossa esiintyy tasaisesti isohkoja haapoja ja paikallisesti metsälehmuksia. Pysty- ja maalahopuuna on pääasiassa järeää kuusta, mutta satunnaisesti myös suuria koivuja ja haapoja. Lahopuuta on paikoitellen jopa 30 m 3 /ha, mutta keskimäärin noin 15 m 3 /ha. Kohteen eteläosan notkelman korpipainanteet ovat vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltaisia. Kuivan ja kuivahkon kankaan mäntymetsät kuuluvat METSO-arvoiltaan luokkaan II ja vanhat tuoreet kuusimetsät luokkaan I-II. Kohteen pohjoisosan sekametsä kuuluu luokkaan III, ja sitä on n. 1/5 alueen pinta-alasta. Lajisto Lumokääpä (NT, RT), ruostekääpä (VM-ind), rusokääpä (VM-ind), riukukääpä (VM-ind), korpiludekääpä (NT, RT), ruskohaprakääpä (VM-ind), ketunkääpä (luontoarvolaji), kultarypykkä (VM-ind), ryväsjäkälä (NT, RT), punatulkku (VU), töyhtötiainen (VU) ja peukaloinen (ind.). Yhteenveto suojeluarvoista Vieruvuoren kohde on suojelunarvoista vanhaa metsää, jossa erilaisten luontotyyppien vaihtelevuus ja paikoitellen hyvin runsas lahopuun määrä muodostavat arvokkaan kokonaisuuden. Muuta Pääosalla karttarajausta on UPM:n täydellinen toimenpidekielto. Tietolähteet Maastokäynti 31.7.2016 (Jenni Toikkanen, Miia Kokkonen)
13
14
15 2.1.5. Lahovuori, Orivesi Sijainti Kohde sijaitsee Oriveden Ristijärven kylästä noin kilometrin verran etelään. Pinta-ala Karttarajauksen pinta-ala on noin 52 hehtaaria. Maanomistus Finsilva Oyj Kohteen kuvaus Lahovuori on kauttaaltaan vanhapuustoista (vanhimmat puut 200+), hyvin kallioista männikköä. Metsän rakenne on luonnontilainen ja järeää kelopuuta on melko runsaasti. Kalliomännikkö on laajasti METSO I-luokkainen. Kallioiden välisissä notkoissa on pienialaisia räme- ja korpipainanteita sekä niiden välisiä noroja. Suolaikut ovat pääosin ojittamattomia. Rehevämmillä ja kosteammilla paikoilla kasvaa myös kuusta. Alueeseen kuuluu myös noin 1,7 hehtaarin laajuinen tuore avohakkuu yhtenäisen kokonaisuuden muodostamiseksi. Lajisto Metso (RT). Lajistoa ei ole tarkemmin inventoitu. Mäntylahopuusta riippuvaista vaateliastakin lajistoa saattaa esiintyä. Yhteenveto suojeluarvoista Karuja, metsätaloudellisesti niukkatuottoisia, mutta suuria luontoarvoja omaavia vanhoja kalliomänniköitä. Tietolähteet Maastokäynti rajauksen pohjoisosiin 31.7.2016 (Miia Kokkonen, Jenni Toikkanen)
16
17
18 2.1.6. Ruutana-Kivipää, Orivesi Sijainti Kohde sijaitsee Oriveden Ristijärven kylästä noin kilometrin verran etelään, Lahovuoren rajauksesta vain vähän luoteeseen. Pinta-ala Karttarajauksen pinta-ala on noin 33 hehtaaria. Maanomistus Finsilva Oyj Kohteen kuvaus Ruutana-lammen etelärinne on puustoltaan monilajista ja eri-ikäisrakenteista. Nuorta ja varttunutta haapaa kasvaa paikoin hyvin runsaasti, ja järeitä kolohaapoja on etenkin rinteen keskivaiheilla kymmenkunta. Valtapuuna on kuusi, mutta myös koivuja, pihlajaa ja harmaaleppää on kauttaaltaan sekapuuna. Rinteessä on eri ikäistä lehtipuu- ja kuusilahopuuta yhteensä keskimäärin 6 m 3 /ha. Metsä on rakenteeltaan luonnontilainen rakenne sen lajisto monipuolinen (mm. liito-orava). Kohde täyttää METSO-kriteerit luokissa I ja II. Rajauksen männiköt ovat niin ikään rakenteeltaan pääosin luonnontilaisia, joissa on sekä aukkoisuutta että järeämpiä ylispuita. Metsissä on mäntymaapuita ja keloja siellä täällä ja ne täyttävät METSO-kriteerit luokissa II-III. Rajaus sisältää merkittävästi kahden lammen rakentamatonta rantaa. Kivipää-lammen rannat otettiin mukaan ilmakuvatarkastelun perusteella. Kohteen ympäristössä on muitakin ilmakuvan perusteella suojelunarvoisia metsiä mm. Leveäjärven rannoilla, mutta niitä ei otettu mukaan tähän rajaukseen puutteellisen tiedon vuoksi. Lajisto Töyhtötiainen (VU), liito-orava (NT, dir.), samettikesijäkälä (NT), ryväsjäkälä (NT, RT), hentokääpä (NT, RT), poimulakkikääpä (luontoarvolaji). Yhteenveto suojeluarvoista Erämaisen Ruutana-lammen jyrkkä eteläranta on runsaslahopuustoista liito-oravametsää. Muut osat ovat pääosin järeää, eri-ikäisrakenteista vanhaa männikköä. Tietolähteet Maastokäynti 31.7.2016 (Miia Kokkonen, Jenni Toikkanen)
19
20
21 2.1.7. Iso-Röyhkönen, Orivesi Sijainti Kohteet sijaitsevat Iso-Urttimenjärven ja Iso-Röyhkösen rannoilla, Oriveden Ristijärven kylästä noin kilometrin verran etelään ja Ruutana-Kivipään rajauksesta hieman pohjoiseen. Pinta-ala Karttarajauksen pinta-ala on noin 15 hehtaaria. Maanomistus Finsilva Oyj Kohteen kuvaus Iso-Röyhkösen itäpuolinen kalliolaki on METSO II -luokkaista kuivaa mäntykangasta, jonka ylispuut ovat vähintään 200-vuotiaita. Iso-Urttimenjärven etelärannan kohde on pääosin METSO II-luokkaista lehtipuuvaltaista rantametsää yhdistyen itäreunan runsaslahopuiseen ja kilpikaarnamäntyiseen jyrkänteeseen, joka täyttää METSO I-luokan kriteerit. Jyrkänteen laella on METSO-kelpoista vanhapuustoista karua kalliomännikköä. Lajisto Lajistoa ei inventoitu. Tietolähteet Pikainen maastokäynti 31.7.2016 (Miia Kokkonen, Jenni Toikkanen), ilmakuvatarkastelu Kohteiden karttarajaukset näkyvät Ruutana-Kivipään kartassa sivulla 19.
22 2.1.8. Kangaslamminharju, Multia Sijainti Kohde sijaitsee Kulhanvuoren luonnonsuojelualueiden välittömässä läheisyydessä ja rajautuu pohjoiselta reunaltaan Multian ja Saarijärven kunnan rajaan. Pinta-ala Karttarajauksen pinta-ala on noin 13 hehtaaria. Maanomistus Valtio (MH) Kohteen kuvaus Kangaslamminharjun kaksiosaisen kohderajauksen ytimessä on erittäin runsaslahopuustoinen, METSO I-kriteerit vaivatta täyttävä rotko, jossa on sekä havu- että lehtilahopuuta vähimmilläänkin noin 10 m 3 hehtaarilla. Suuriläpimittaisen maalahopuun määrä on vaikuttava. Järeitä haapoja kasvaa jyrkän harjurinteen ikikuusikossa yksittäin. Rotkon ja Pirttipuron välinen kangasmaa on erirakenteista, luonnontilaisen kaltaista VT-tyypin männikköä, joka täyttää METSO-kriteerit luokissa I-II. Rajauksen itäinen pala on kapea varttuneen mäntymetsän kaistale, joka toimii tärkeänä suojavyöhykkeenä metsän ydinalueelle ja edesauttaa Pirttipuron pienilmaston säilymistä. Kaistale on METSO II-luokkainen. Metsähallituksen alue-ekologisen suunnitelman mukainen ekologinen yhteys kulkee Pirttipuron rannoilla ja yhdistää nämä kaksi suojeluesityspalaa. Rajaukseen sisältyvät myös Kangaslamminharjun lounaisrinteen aes-kohteet. Kangaslamminharjun laella kulkee polku Pirttipuron myllylle. Kohde on paikallinen retkeily- ja virkistyskohde. Lajisto Raidankeuhkojäkälä (NT), samettikesijäkälä (NT), hongantorvijäkälä (VU), norjantorvijäkälä (NT, RT), kantoraippasammal (NT), pikireunakääpä (VM-ind), riukukääpä (VM-ind) ja kultarypykkä (VM-ind). Yhteenveto suojeluarvoista Kangaslamminharju on erittäin arvokas vanhan metsän kohde, joka sijoittuu jo olemassa olevien suojelualueiden kupeeseen. Kohteen luontoarvot liittyvät erityisesti järeän lahopuun määrään ja harjurinteiden vanhaan puustoon. Tietolähteet Maastokäynti 24.7.2016 (Miia Kokkonen, Jenni Toikkanen, Ari Aalto)
23
24
25 2.1.9. Lepikkokangas, Saarijärvi (Pylkönmäki) Sijainti Lepikkokangas sijaitsee Saarijärven kunnan länsiosassa, noin 8 km Pylkönmäen keskustasta luoteeseen. Pinta-ala Karttarajauksen pinta-ala on noin 36 hehtaaria. Omistaja Finsilva Oyj Yleiskuvaus Kohde on vesitaloudeltaan lähes luonnontilainen räme. Kohteen kuvaus Lepikkokangas on pääasiassa tupasvillarämettä, mutta suolla on myös saraikkoja. Rämeellä on kangasmetsäsaarekkeita, joista osa on metsälain 10 :n tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Luoteisosan pieni kangasmetsäsaareke on lähes luonnontilainen, mutta rajauksen keskiosan saarekkeet ovat käsiteltyjä, tasaikäisiä 40 50-vuotiaita männiköitä. Rämeen puustosta noin 1/3 on pystykeloa. Rämeen vesitalous on lähes luonnontilainen ja ainoastaan kaksi ojaa kulkee suon laidoilla. Alue kuuluu METSO-kriteerien II-luokkaan. Rämeellä kasvava hilla lisää suon virkistyskäyttöarvoa. Lajisto Suohopeatäplä, kastanjansuomujäkälä (NT) Tietolähteet Maastokäynti 24.7.2016 (Jenni Toikkanen, Miia Kokkonen, Ari Aalto)
26
27 2.2 Lajistoinventointikohteet 2.2.1 Päijänteenmäki, Keuruu (SLL SuoMaa, kohde-id 4012) http://www.sll.fi/mita-me-teemme/suot/suomaa/kohdekuvaukset/4012_keuruu_paijanteenmaki.pdf Maastokäynti 11.9.2016 (Miia Kokkonen, Jenni Toikkanen, Ari Aalto) Aiemman lajistotiedon määrä Hyvä Kohteelle uudet lajit Korpiludekääpä (NT, RT) Rustikka (NT, RT) Korokääpä (VM-ind), 2x Ruostekääpä (VM-ind), 3x Kermakarakääpä (VM-ind), 3x Aarnikääpä (VM-ind) Pikireunakääpä (VM-ind) Punahäivekääpä (VM-ind) Kultarypykkä (VM-ind) Norjantorvijäkälä (NT) Hongantorvijäkälä (VU) Lahoneulajäkälä (VM-ind), 2x Oravuotikka (VM-ind), 2x Viherkarhikka (luontoarvolaji) Uudet havaintopisteet Aarnisammal (NT), 2x Maastossa lajisto-inventointia tehtiin koko SuoMaa-suojeluesityksen rajaamalla alueella.
28 2.2.2 Korpineva-Jonasuo, Pyhäjärvi (SLL SuoMaa, kohde-id 5009) http://www.sll.fi/mita-me-teemme/suot/suomaa/kohdekuvaukset/5009_pyhajarvi_korpineva-jonasuo.pdf Maastokäynti 24.9.2016 (Miia Kokkonen, Ari Aalto) Aiemman lajistotiedon määrä Hyvin heikko Havaitut lajit Riekonkääpä (NT, RT) Hiilikääpä (EN) Sirppikääpä (NT, RT), 2x Hentokääpä (NT, RT) Korokääpä (VM-ind), runsas Männynkääpä (VM-ind) Riukukääpä (VM-ind) Kermakarakääpä (VM-ind), runsas Ketunkääpä (luontoarvolaji) Mäntyraspikka (NT) Kultarypykkä (VM-ind), 2x Ryväsjäkälä (NT, RT), 2x Kastanjansuomujäkälä (NT), 2x Hongantorvijäkälä (VU) Sinisellä on merkitty maastossa inventoitu alue. Lajistotietoa tarkennetaan viimeisten määritysten varmistuttua.
29 2.2.3 Louhuvuoren laajennus, Pihtipudas (SLL SuoMaa, kohde-id 4039) http://www.sll.fi/mita-me-teemme/suot/suomaa/kohdekuvaukset/4039_pihtipudas_louhuvuoren%20laajennus.pdf Punaisella on merkitty maastossa inventoidut alueet. Vastaavia metsiä on SuoMaa-rajauksella ainakin suojelualueen koillispuolen hakkuaukon luoteis-, pohjois- ja itäpuolella, Löytönevan itä-koillispuolella sekä lännessä Suurijärven koillispuolella. Maastokäynti 25.9.2016 (Miia Kokkonen, Ari Aalto) Aiemman lajistotiedon määrä Heikko Havaitut lajit Välkkyludekääpä (VU) Riekonkääpä (NT, RT), 3x Hentokääpä (NT, RT) Korokääpä (VM-ind) Riukukääpä (VM-ind), runsas Aarnikääpä (VM-ind) Harsukääpä (VM-ind), 2x Männynkääpä (VM-ind) Kermakarakääpä (VM-ind), runsas Ketunkääpä (luontoarvolaji) Kultarypykkä (VM-ind), 3x Mäntyraspikka (NT), 3x Hongantorvijäkälä (VU), 3x Ryväsjäkälä (NT, RT) Samettikesijäkälä (NT) Punaisella on merkitty maastossa inventoidut alueet. Vastaavia metsiä on SuoMaa-rajauksella ainakin suojelualueen koillispuolen hakkuaukon luoteis-, pohjois- ja itäpuolella, Löytönevan itä-koillispuolella sekä lännessä Suurijärven koillispuolella.
30 2.2.4 Iilijärven metsät, Toivakka (SLL Keski-Suomi 2015) http://www.sll.fi/keski-suomi/luonto/metsat/suojeluesitykset/suojeluesitys-upm2015/toivakka_iilijarven_metsat.pdf Maastokäynti 30.5.2016 (Miia Kokkonen, Sonja Saine, Olli Manninen) Aiemman lajistotiedon määrä Hyvin heikko Havaitut lajit Liito-orava (NT, dir.) Kalliokeuhkojäkälä (VU) Hongantorvijäkälä (VU) 39x Kastanjansuomujäkälä (NT, RT), 15x Hentoneulajäkälä (NT, RT) Kantoraippasammal (NT, RT) Rakkosammal (NT, RT) 2x Mäntyraspikka (NT, RT) 4x Rusokantokääpä (NT, RT) Raidankeuhkojäkälä (NT) Ryväsjäkälä (NT) 51x Palosuomujäkälä (NT) 7x Samettikesijäkälä (NT) 8x Korpiluppo (NT) 2x Jauhemunuaisjäkälä (VM-ind) 3x Kantoliuskasammal (VM-ind) Kermakarakääpä (VM-ind) Korokääpä (VM-ind) Riukukääpä (VM-ind) Ruostekääpä (VM-ind) 2x Haavanarinakääpä (luontoarvolaji) 2x Ketunkääpä (luontoarvolaji) Sinisellä on merkitty maastossa inventoidut alueet. Lisätietoja Kartoitukset kohdennettiin UPM:n aina säästettäviksi merkittyjen alueiden ulkopuolelle. Rajausta on tarkennettu lajikartoitusten yhteydessä.
31 2.3 Muut inventoidut kohteet Koveroinen, Jyväskylä Maanomistus: Finsilva Oyj Koveroisen järveen laskevan puron puronvarsikorpi on säästetty metsälain mukaisesti, muutoin rajaus avohakattu ja loppuosiltaan harvennettu kesällä 2016. Luontoarvoja on jäljellä enää puron rantamilla, jossa rahkasammalkorpea ja kohtalaisen paljon lahopuuta. Kaukasenvuori, Saarijärvi Maanomistus: UPM Kohde on kokonaan UPM:n täydellisen toimenpidekiellon alueella. Joen varsi, juolualammet ja korpipainanteet ovat hienoja, mäntykankaan vanhimmat puut ovat yli satavuotiaita ja erirakenteisuutta on jonkin verran. Hitonmäki, Laukaa Maanomistus: Finsilva Oyj Hitonmäen rinne on harvennettua noin 40-vuotiasta rehevähköä männikköä, jonka seassa kasvaa myös saman ikäistä koivua ja kuusta. Paikoitellen rinteessä on louhikkoa ja kivikkoa sekä kohteen itä-/keskiosassa rehevä notkelma, jossa vähän lahopuuta. Hitonmäen laki on harvennettu ja kohteen ympärillä on tehty voimakkaita metsänhoitotoimia. Karankamäki, Uurainen Maanomistus: Finsilva Oyj Kohteen eteläosa on noin tasaikäistä 50-vuotiasta kuivahkon kankaan männikköä, jossa olemassa oleva lahopuu on lähinnä harvahkoja palaneita kantoja. Pohjoisemmassa on noin 50-vuotiasta kuusi- ja sekametsää. Kohde täyttää kangasmetsien METSO-kriteerit korkeintaan luokassa III. Palavankankaanlampi, Äänekoski Maanomistus: Finsilva Oyj Kohde sisältää sekä kuusi- että mäntymetsiä. Alueen mäntymetsä on harvennettua, tasaikäistä 40 50-vuotiasta kuivahkoa kangasta. Alueen kuusimetsät ovat myös tasarakenteista, keski-iältään noin 60 vuotta vanhoja metsiä. Alueen halki kulkevan ojan vierukset ovat korpimaista kosteikkoa. Alueella ei ole juurikaan lahopuuta. Ei merkittävää lajistoa. Kilpinoronviita ja Pappilankorpi, Äänekoski Maanomistus: Äänekosken seurakunta Kilpinoronviitan alue on tasaikäistä 60 80-vuotiasta kuusivaltaista kosteaa mustikkatyypin rehevää metsää, jonka lävitse kulkevat ojat. Kilpinoronviita täyttää korpien METSO-kriteerien II-luokan arvot, mutta alueen eristäytyneisyys ja puuttuvat lajistoarvot jättävät sen pois suojeluesityksestä. Pappilankorven alue on tasaikäistä 60 70-vuotiasta mustikkatyypin kuusikkoa sekä korpea, mutta korpi on hiljattain harvennettu. Oriveden pienemmät kohteet (Mullikukkula, Huutovuori, Herkkosvuori sekä Iso-Kaukajärven läheiset kohteet) Omistaja: Finsilva Oyj Alueilla on joko avohakattu tai harvennettu tai metsän rakenne on tasaikäistä. Lisäksi kohteet ovat pintaalaltaan pienehköjä eikä niiltä löytynyt merkittävää lajistoa.
32 3. Loppusanat Hankkeessa tehtiin metsäkartoituksia aina pohjoisesta Keski-Suomesta Pirkanmaan puolelle saakka. Halki Keski-Suomen oli havaittavissa, että suojelemattomat vanhojen metsien palat ynnä muut arvokkaat metsäiset elinympäristöt ovat usein pieniä, eristyneitä ja niihin kohdistuu voimakkaita hakkuupaineita. Usein ilmakuvan perusteella hyväksi arvioitu metsä oli juuri avohakattu tai harvennettu. Myös vanhempien suojeluesitysalueiden ympäristöä oli pirstottu hakkuilla. Löysimme kuitenkin useita suojelemattomia, luontoarvoiltaan merkittäviä kohteita sekä valtion että metsäyhtiöiden mailta. Tässä raportissa listataan 9 uutta suojelunarvoista metsä- tai suoaluetta, joiden karttarajausten yhteenlaskettu pinta-ala on yli 260 hehtaaria. Sekä uusilta kohteilta että täydennysinventoitavilta kohteilta löysimme myös merkittävästi uhanalaista ja vanhaa metsää indikoivaa lajistoa. Huomionarvoisia lajihavaintoja kertyi lähinnä kääväkkäistä, jäkälistä ja sammalista satoja. Vaikka monella kohteella lajistoa ei inventoitu kattavasti, on mahdollista, että nämä metsät toimivat uhanalaisten lajien elinympäristöinä. Kokonaisuudessaan tämä hankeraportti tarjoaa hyvän lisätyökalun suojelun kohdentamiseen lajistollisesti ja muilta luontoarvoiltaan merkittäville kohteille. Maanomistajien kannattaa huomioida raportissa mainitut kohteet suojelupäätöksiä tehdessään. Kartoituksissa löydettyjen kääväkkäiden lajinmääritykset varmistettiin Jyväskylän yliopiston tiedemuseon tiloissa ja välineistöllä. Hankkeessa olivat suurena apuna myös Ari Aalto, Panu Halme, Olli Manninen ja SLL Keski-Suomen piirin työharjoittelija Sonja Saine. Hankkeen rahoitti Suomen Luonnonsuojelun säätiö. Kiitämme kaikkia osallisia. Jyväskylässä 12.12.2016 Miia Kokkonen & Jenni Toikkanen
33 Kirjallisuus Rassi P., Hyvärinen E., Juslén A. & Mannerkoski I. (toim.) 2010. Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö. Suomen luonnonsuojeluliitto (a). Aloite: SuoMaan suojelu ja ennallistaminen. Luettavissa: http://www.sll.fi/mita-me-teemme/suot/suomaa/suomaa_aloite/suojeluesitys#keski-suomi, viitattu 1.12.2016. Suomen luonnonsuojeluliitto (b). Suojeluesitys Jämsän, Kuhmoisten, Jyväskylän ja Toivakan kunnissa sijaitsevista UPM:n arvokohteista 2015. Luettavissa: http://www.sll.fi/keski-suomi/luonto/metsat/suojeluesitykset/suojeluesitys-upm2015/suojesitys-upm2015, viitattu 1.12.2016. Syrjänen K., Hakalisto S., Mikkola J., Musta I., Nissinen M., Savolainen R., Seppälä J., Seppälä M., Siitonen J. & Valkeapää A. 2016. Monimuotoisuudelle arvokkaiden metsäympäristöjen tunnistaminen. METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2016 2025. Ympäristöministeriön raportteja 17/2016.