VALTAKUNNALLISEN JÄTESUUNNITELMAN SEURANTAOHJELMA. ylitarkastaja Eevaleena Häkkinen vanhempi suunnittelija Kirsi Merilehto Suomen ympäristökeskus

VALTAKUNNALLISEN JÄTESUUNNITELMAN SEURANTAOHJELMA ylitarkastaja Eevaleena Häkkinen vanhempi suunnittelija Kirsi Merilehto Suomen ympäristökeskus

2 VALTAKUNNALLISEN JÄTESUUNNITELMAN SEURANTAOHJELMA SISÄLLYS 1 Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteet... 3 2 Valtakunnallisen jätesuunnitelman seuranta... 3 2.1 Seurantaverkosto... 4 2.2 Seurantayhteistyö muiden valtakunnallista jätesuunnitelmaa sivuavien ohjelmien kanssa... 5 3 Valtakunnallisen jätesuunnitelman seuranta indikaattorien avulla... 6 4 Raportointi... 7 Viitteet... 8 LIITTEET... 9 Liite 1: Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteet jaoteltuna päävastuutahoittain... 9 Ympäristöministeriö... 9 Työ- ja elinkeinoministeriö... 15 Oikeusministeriö... 16 Valtiovarainministeriö... 17 Maa- ja metsätalousministeriö... 18 Liikenne- ja viestintäministeriö... 19 Sosiaali- ja terveysministeriö... 19 Sisäasiainministeriö... 20 Alueelliset ympäristökeskukset... 21 Lupaviranomaiset... 22 Kunnat... 23 Muut jätehuollon toimijat kuin kunta... 24 TEKES... 25 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA)... 25 Rakennustietosäätiö... 26 Kuluttajavirasto... 26 Motiva Oy... 27 Maakuntaliitot... 27 TE-keskukset... 28 Liite 2: Seurannassa käytettävät VALTSU-indikaattorit... 29

3 1 Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteet Valtioneuvosto hyväksyi 10.4.2008 valtakunnallisen jätesuunnitelman vuoteen 2016 [1]. Jätesuunnitelma on voimassa 31.12.2016 asti tai siihen saakka, kunnes seuraava uusi jätesuunnitelma tulee voimaan. Uuden valtakunnallisen jätesuunnitelman keskeisinä tavoitteina ovat luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen, jätehuollon kehittäminen sekä jätteistä aiheutuvien vaarojen ja ympäristö- ja terveyshaittojen ehkäiseminen. Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteet ja keskeiset ohjauskeinot on ryhmitelty kahdeksan päämäärän alle: 1. Jätteiden syntyä ehkäistään materiaalitehokkuutta parantamalla. 2. Kierrätystä tehostetaan. 3. Vaarallisten aineiden hallintaa jätenäkökulmasta edistetään. 4. Jätehuollon haitallisia ilmastovaikutuksia vähennetään. 5. Jätehuollon terveys- ja ympäristöhaittoja vähennetään. 6. Jätehuollon organisointia kehitetään ja selkeytetään. 7. Jätealan osaamista kehitetään. 8. Jätteiden kansainväliset siirrot tehdään hallitusti ja turvallisesti. Päämäärät koskevat useimpia jätehuollon sektoreita, kuten yhdyskuntajätehuoltoa sekä teollisuuden ja kaivannaistuotannon, rakentamisen, maatalouden, kaupan ja palveluiden jätehuoltoa. Materiaalitehokkuuden tavoitteet koskevat laajemminkin yhteiskunnan eri toimintoja. Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa on asetettu määrällisiä tavoitteita yhdyskuntajätteiden määrän kehitykselle, yhdyskuntajätteiden hyödyntämisasteelle, maataloudessa syntyvän lannan hyödyntämiselle, hajaasutuksen ja yhdyskuntajätevesien käsittelyssä syntyvien lietteiden hyödyntämiselle, rakentamisen jätteiden hyödyntämiselle sekä teollisuuden ja kaivannaistuotannon jätteiden käytölle maarakentamisessa. Lisäksi jätesuunnitelma sisältää suuren joukon erilaisia laadullisia tavoitteita, kuten lainsäädännön, lupavaatimusten ja erilaisten palveluiden kehittämistä, tutkimuksen lisäämistä, neuvonnan kehittämistä, suunnitelmien ja jätehuoltojärjestelmien parantamista yms. koskevia tavoitteita. Useimmille valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa esitetyistä tavoitteista on määritelty yksi tai useampi päävastuutaho. Päävastuutahon tehtävänä on huolehtia kyseisen tavoitteen toteutumisen edistämisestä yhdessä jätesuunnitelmassa määriteltyjen yhteistyötahojen kanssa. Jätesuunnitelman varsinaisten tavoitteiden lisäksi kunkin kahdeksan päämäärän osalta on määritelty joukko suositeltavia muita toimia, joille ei ole nimetty erillisiä vastuutahoja. 2 Valtakunnallisen jätesuunnitelman seuranta Jäsenmaiden velvollisuudesta laatia jätehuoltosuunnitelmia on säädetty EU:n jätedirektiivissä (2006/12/EY). EU:n komission tekemässä jätesuunnitelmien valmistelua koskevassa oppaassa [2] ei kuitenkaan ole annettu ohjeita jätesuunnitelmien seurannan järjestämisestä. Uuden valtakunnallisen jätesuunnitelman mukaan ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen on sen toteutumisen arviointia varten valmisteltava seurantaohjelma, jonka pohjalta laaditaan jätesuunnitelman väliarvioinnit vuosina 2010 ja 2013.

4 Jätesuunnitelman seurantaohjelma on osa laajempaa jätteitä koskevaa seurantaa Suomessa [3]. Suunnitelmassa esitettyjen ohjauskeinojen toteutumista ja vaikuttavuutta pyritään seuraamaan mahdollisimman paljon jo olemassa olevilla tilastointi-, seuranta- ja tietojärjestelmillä. Jätesuunnitelman seurantaa varten laaditaan indikaattorit. Seurantaa varten voidaan myös teettää tarvittaessa erillisiä tutkimuksia. Jätesuunnitelman seuranta voidaan jakaa seuraaviin osa-alueisiin [3] : seurantaverkoston perustaminen, verkoston työn koordinointi ja sille asetettujen tavoitteiden toteutumisen seuranta käyttöönotettujen ohjauskeinojen vaikuttavuuden arviointi mm. toimeenpantujen tutkimusten ja selvitysten avulla seurantaindikaattorien kehittäminen ja ylläpito suunnitelmassa asetettujen määrällisten tavoitteiden toteutuneisuuden seurantaa ja käyttöönotettujen ohjauskeinojen vaikuttavuuden arviointia varten. Valtakunnallisen jätesuunnitelman toteutumista seurataan ensisijaisesti niiden tavoitteiden osalta, joille on määritelty päävastuutaho(t) ja mahdolliset yhteistyötahot. Jätesuunnitelmaan sisällytettyjen muiden suositeltavien toimien toteutumista ei seurata perustettavassa seurantaverkostossa järjestelmällisesti. Niitä voidaan kuitenkin arvioida laadittavassa seurantaraportissa siltä osin kuin tiedot ovat saatavilla. 2.1 Seurantaverkosto Seurantaa varten on perustettu seurantaverkosto, johon on kutsuttu keskeisimmät niistä tahoista, joille valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa on annettu päävastuu suunnitelmassa esitettyjen tavoitteiden toteutumisesta. Verkosto seuraa kaikkien valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden etenemistä. Seurantaverkostoon on kutsuttu seuraavat tahot: - Keskeiset ministeriöt: ympäristöministeriö valtiovarainministeriö maa- ja metsätalousministeriö sosiaali- ja terveysministeriö työ- ja elinkeinoministeriö - Elinkeino-, liikenne- ja ympäristövirastot - Kuntaliitto - Tilastokeskus (seurantaa varten tarvittavien tilastotietojen tuottaja) Liitteessä 1 on lueteltu verkostossa seurattavat valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteet jaoteltuna päävastuutahoittain. Seurantaverkosto voisi käsitellä valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteiden toteutumista teemoittain, jolloin yhdessä kokouksessa voitaisiin syventyä tarkemmin tietyn aihealueen tavoitteisiin. Näihin teemakokouksiin kutsuttaisiin myös niitä päävastuutahoja, jotka eivät ole edustettuina seurantaryhmässä. Tällaisia tahoja ovat sisäministeriö, oikeusministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, aluehallintovirastot, maakuntien liitot, TEKES, Kuluttajaviranomaiset, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) Rakennustietosäätiö sekä Motiva Oy:n materiaalitehokkuusyksikkö. Lisäksi seurantaryhmä voisi harkintansa mukaan kuulla myös muita kuhunkin aihealueeseen perehtyneitä toimijoita. Seurantatyöryhmä asetettiin ympäristöministeriön päätöksellä 7.5.2010 (YM023:00/2010) ja sen toimikausi on 17.5.2010-31.12.2013. Seurantatyöryhmän ensimmäinen kokous järjestetään kesäkuussa 2010. Suomen ympäristökeskuksessa seurantatyöstä vastaavat henkilöt toimivat myös seurantatyöryhmän sihteereinä. Viranomaisverkoston työskentelyn tehostamiseksi verkoston työhön osallistuvat ministeriöt voivat muodostaa omia erillisiä ryhmiä, joiden tehtävänä olisi seurata jätesuunnitelman tavoitteiden toteutumista kyseisellä hallinnonalalla. Ympäristöministeriön toimialalla olisi tarpeen järjestää erillisiä tapaamisia ympäristöminis-

teriölle ja alueellisille ympäristöviranomaisille asetettujen tavoitteiden seurannasta, sekä tutkimushankkeiden toteutumisen seurantaa varten. 5 Myös jätesuunnitelman seurannassa käytettävien indikaattoreiden päivittämistä varten tulisi muodostaa erillinen ryhmä, johon kuuluisivat Suomen ympäristökeskuksen, Tilastokeskuksen ja ympäristöministeriön edustajat. 2.2 Seurantayhteistyö muiden valtakunnallista jätesuunnitelmaa sivuavien ohjelmien kanssa Suomessa on laadittu useita ohjelmia ja strategioita, joilla on samoja tai samansuuntaisia tavoitteita kuin valtakunnallisella jätesuunnitelmalla. Tällaisia ohjelmia ovat mm. Kuluttajapoliittinen ohjelma vuosille 2008-2011 [4] Korjausrakentamisen strategia 2007-2017 [5] Kestävää kulutusta ja tuotantoa koskevan KULTU-ohjelma (2005) [6] Kestävien hankintojen periaatepäätös (2009) [7] Kansallinen luonnonvarastrategia [8] Resurssien järkevän käytön kannalta olisi perusteltua yhdistää eri ohjelmissa asetettujen samantyyppisten tavoitteiden seuranta mahdollisimman pitkälle. Erityisesti KULTU-ohjelman seurantajärjestelmä voisi olla käyttökelpoinen myös valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteiden seurannassa, koska ohjelman tavoitteet toteutetaan kaikilla hallinnonaloilla toimialavastuulla ja läpäisyperiaatteella. KULTU-ohjelman toteutumisesta on tähän mennessä laadittu yksi seurantaraportti vuonna 2007 [9]. Siinä seuranta toteutettiin ohjelmassa määriteltyjen toimenpiteiden päävastuullisille organisaatioille ja eräille muille keskeisille toimijoille tehdyllä kyselytutkimuksella. Kyselyllä selvitettiin, miten KULTU-ohjelman tavoitteiden toteuttaminen on lähtenyt käyntiin, mitkä osa-alueet ovat olleet aktiivisia ja mitkä passiivisia, sekä kartoitettiin yleistä asennetta kestävän kulutuksen ja tuotannon edistämiseen. Tulokset esitettiin raportissa numerotietojen sijasta kuvailevasti. Valtioneuvoston 8.4.2009 antamassa periaatepäätöksessä kestävien valintojen edistämisestä julkisissa hankinnoissa ("Kestävien hankintojen periaatepäätös") päätettiin, että sen tavoitteiden toteutumisesta tehdään ensimmäinen arvio vuonna 2010 osana KULTU-ohjelman toteutumista koskevaa arviota ja päivitystä. Kestävien hankintojen periaatepäätöksen ensimmäisen väliarvioinnin ajankohta on siis sama kuin valtakunnallisen jätesuunnitelman ensimmäisen väliraportoinnin. Tämä puoltaisi myös valtakunnallisen jätesuunnitelman seurannan järjestämistä osittain osana KULTU-ohjelman seurantaa. Useat valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa asetetuista materiaalitehokkuutta, tuotepolitiikkaa ja julkisia hankintoja koskevista tavoitteista ovat samanlaisia tai -suuntaisia KULTU-ohjelman ja kestävien hankintojen toimintaohjelman tavoitteiden kanssa. KULTU-ohjelman toteutumista seuraa nykyisin ministeriöiden edustajista koottu arviointiryhmä, joka kokoaa seurantaraportin sekä tekee ehdotuksia jatkotoimiksi. KULTU-ohjelmaa ja sen tavoitteita on tarkoitus päivittää vuoden 2010 aikana. Päivityksen yhteydessä tarkastellaan uudelleen myös seurannan järjestämistä. Toistaiseksi ei ole selvää, jatkaako KULTU-ohjelman arviointiryhmä toimintaansa nykymuodossaan vuoden 2010 jälkeen. Siksi valtakunnallisen jätesuunnitelman materiaalitehokkuutta, tuotepolitiikkaa ja julkisia hankintoja koskevien tavoitteiden seurantaa ei voida kokonaan jättää osaksi KULTU-seurantaa, jos halutaan varmistaa seurantatietojen saaminen myös vuoden 2013 väliraportointiin. Vaikkei itse seurantaa voidakaan yhdistää KULTU-ohjelmaan tai muihin strategioihin, voisivat yhteiset tapaamiset tai teemakokoukset muiden ohjelmien ja strategioiden kanssa olla hyödyllisiä valtakunnallisen jätesuunnitelman materiaalitehokkuutta koskevien tavoitteiden toteutuksen edistämisen kannalta. Osana materiaalitehokkuutta, tuotepolitiikkaa ja julkisia hankintoja koskevien tavoitteiden seurantaa voitaisiin järjestää laajempia keskustelutilaisuuksia yhdessä kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelman (KULTU), kestävi-

6 en hankintojen ohjelman ja kansallisen luonnonvarastrategian kanssa, koska niillä kaikilla on selkeitä yhtymäkohtia valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteisiin. 3 Valtakunnallisen jätesuunnitelman seuranta indikaattorien avulla Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa on asetettu tiettyjä määrällisiä tavoitteita, joiden toteutumista havainnoidaan ja seurataan suunnitelmallisesti ennalta valittujen tunnuslukujen, ns. VALTSU-indikaattorien avulla. Indikaattorien tietolähteinä käytetään pääasiassa nykyisen jätealan seurantajärjestelmän tuottamaa jätetilastotietoa ja Tilastokeskuksen muita aineistoja. Lisäksi on tarpeen tehdä myös erillisiä kyselyjä. VALTSU-indikaattorien pääasiallinen tilastotiedon tuottaja on Tilastokeskus, joka jätemäärätilastojen laadinnassaan tukeutuu hyvin pitkälle ympäristöhallinnon VAHTI-tietojärjestelmän tietoihin. Jätehuollon infrastruktuurin kehittymisen seurannan osalta SYKE puolestaan koostaa tarvittavan paikkatietoaineiston hyödyntäen mm. alueellisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä lupavirastojen aineistoja ym. tietolähteitä. Alueelliset elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset osallistuvat omalta osaltaan alueellisten jätesuunnitelmien seurannassa tarvittavien tietojen tuottamiseen. Näitä tietoja hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan myös valtakunnallisen jätesuunnitelman seurannassa. Seurantatietoa täydennetään myös muista tietolähteistä, kuten Pirkanmaan ELY-keskuksen Tuottajavastuurekisteristä, Joensuun Yliopiston Biokaasulaitosrekisteristä, Jätelaitosyhdistyksestä, Motiva Oy:sta ja Suomen Kuntaliitosta. VALTSU-indikaattorit on jaettu ns. perusindikaattoreihin sekä niitä täydentäviin apuindikaattoreihin. Perusja apuindikaattorit muodostavat vankan tietopohjan suunnitelman seurannalle. Perusindikaattorit pyritään pitämään muuttumattomina seurantajakson aikana. Tiedontuottajaosapuolet sitoutuvat indikaattoreiden tiedontuottamiseen sovitulla frekvenssillä ja tavalla. Perusindikaattoritietoa kootaan yhteen säännöllisin väliajoin, yleensä vuosittain. Apuindikaattorien roolina on avustaa perusindikaattoritiedon tulkinnassa; ne tuottavat yksityiskohtaisempaa tietoa kehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Edellä mainittujen indikaattoritietojen lisäksi tuotetaan suunnitelman seurantaa varten erinäisiä taustatietoja mm. selvityksin ja tutkimuksin. Niitä tuotetaan yleensä vain kertaluonteisesti seurantajakson aikana. Ne mahdollistavat omalta osaltaan tietyn osaalueen tarkemman analysoinnin. Indikaattoripatteristoa voidaan seurantajakson aikana myös täydentää tai siitä voidaan poistaa epäluotettavia tai muuten seurantaan huonosti soveltuvia indikaattoreita. Mikäli tietolähteissä tapahtuu seurantajakson aikana muutoksia, heijastuvat ne myös indikaattoritietoihin ja seurantaan. Liitteessä 2 esitetyistä taulukoista käyvät ilmi ne valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa esitetyt tavoitteet, joiden toteutuneisuuden arviointia varten on valittu tietyt määrällistä muutosta kuvaavat tunnusluvut, indikaattorit. Taulukot on ryhmitelty valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteiden mukaan. [Indikaattoreita on sittemmin päivitetty jätesuunnitelman seurannan 1. väliraportin laatimisen jälkeen saatujen kokemusten perusteella.] VALTSU- indikaattorien avulla kerätty seurantatieto kootaan Suomen ympäristökeskuksessa ylläpidettäviin Excel-tiedostoihin. Laitosinfrastruktuuria koskevat tiedot kootaan paikkatietoaineistoksi ja esitetään karttamuodossa. Tulokset esitetään valtakunnallisen jätesuunnitelman seurannan väliarvioinnista vuosina 2010 ja 2013 tuotettavissa raporteissa.

7 4 Raportointi Valtakunnallisen jätesuunnitelman mukaan ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen on tuotettava seurantaraportit vuosina 2010 ja 2013. Seurantaverkosto aloittaa työnsä vuoden 2010 kesäkuussa ja ensimmäinen seurantaraportti tuotetaan vuoden 2010 syksyllä. Seurantaraporttia varten tehdään kesällä 2010 kysely valtakunnallisen jätesuunnitelman toimenpiteiden toteutumatilanteesta. Kullekin valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteiden päävastuutaholle lähetetään yksilöllinen kysely kyseisen tahon vastuulla olevien toimien toteutuksesta. SYKE on laatinut tiedonkeruuta varten seurantalomakkeet. Kyselyllä selvitettävän toimien toteumatilanteen lisäksi ensimmäiseen seurantaraporttiin kootaan laadittavien indikaattorien mukaiset tilasto- ja seurantatiedot siltä osin kuin ne ovat jo saatavissa. Tiedot raportoidaan valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa esitetyn kahdeksankohtaisen päämääräryhmittelyn mukaisesti. Ensimmäisessä seurantaraportissa esitetään seurantatiedon keräyksessä saadun kokemuksen pohjalta, tulisiko laadittuihin indikaattoreihin tehdä muutoksia. Raportissa esitetään myös suunnitelma tarvittavista lisäselvityksistä ja täydentävien indikaattorien avulla tapahtuvan tiedonkeräyksen aikataulusta seurantajaksolla. Lisäksi raportissa analysoidaan, tulisiko joitakin valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa esitettyjä toimia tehostaa tai niiden aikataulua muuttaa, jotta suunnitelmassa annetut tavoitteet voitaisiin saavuttaa vuoteen 2016 mennessä. Toinen seurantaraportti tuotetaan vuoden 2013 loppuun mennessä. Sitä varten vuonna 2010 tehty kysely päävastuutahoille uusitaan vuoden 2013 alkupuolella. Lisäksi raporttia varten toteutetaan selvitys valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa esitettyjen suositeltavien toimien toteutumisesta. Suositeltaville toimille ei jätesuunnitelmassa ole nimetty erillistä vastuutahoa. Seurantaraportissa raportoidaan selvitysten ja indikaattoreiden avulla saadut seurantatiedot valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa esitetyn kahdeksankohtaisen päämääräryhmittelyn mukaisesti. Lisäksi raportoidaan, mitä muita seurantaa palvelevia erillisselvityksiä ja tutkimushankkeita on tehty tai käynnistetty. Käyttöönotettujen ohjauskeinojen vaikuttavuuden arviointi edellyttää myös erillisselvitysten tekoa. Seurantaraporttiin sisällytetään tiedot myös näiden selvitysten tilanteesta. Nyt voimassa oleva jätesuunnitelma ulottuu vuoden 2016 loppuun saakka. Seuraavan jätesuunnitelman valmistelu on aloitettava vuoden 2013 lopulla, jotta se ehdittäisiin hyväksyä valtioneuvostossa ennen nykyisen jätesuunnitelmakauden päättymistä. Seurantaraporttien tietoja voidaan käyttää pohja-aineistona uuden jätesuunnitelman valmistelussa. Vuonna 2013 tehtävässä toisessa seurantaraportissa tullaan esittämään saadun kokemuksen pohjalta, miten seurantaa voitaisiin kehittää seuraavassa jätesuunnitelmassa. Valtakunnallisen jätesuunnitelman seurantaraportit julkaistaan ympäristöhallinnon internet-sivuilla.

Viitteet [1] Kohti kierrätysyhteiskuntaa Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2016. Suomen ympäristö 32/2008. Ympäristöministeriö. Helsinki, 2008. [2] European Topic Centre on Waste and Material Flows: Preparing a Waste Management Plan A methodological guidance note. European Commission, Environment DG. May 2003. Saatavissa: http://ec.europa.eu/environment/waste/plans/pdf/wasteguide_final.pdf. [3] Jorma Niemi (toim.): Ympäristön seuranta Suomessa 2009-2012. Suomen ympäristö 11/2009. Suomen ympäristökeskus. Helsinki, 2009, s. 44-47. [4] Kuluttajapoliittinen ohjelma vuosille 2008-2011. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, konserni 23/2008. Työ- ja elinkeinoministeriö. Helsinki, 2008. [5] Korjausrakentamisen strategia 2007-2017 Linjauksia olemassa olevan rakennuskannan ylläpitoon ja korjaamiseen. Ympäristöministeriön raportteja 28/2007. Ympäristöministeriö. Helsinki 2007. [6] Vähemmästä enemmän ja paremmin Kestävän kulutuksen ja tuotannon toimikunnan (KULTU) ehdotus kansalliseksi ohjelmaksi. Ympäristöministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö. Helsinki, 2005. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=36844&lan=fi. [7] Valtioneuvoston periaatepäätös kestävien hankintojen edistämisestä julkisissa hankinnoissa (8.4.2009). Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=101162&lan=fi. [8] Kansallinen luonnonvarastrategia: Älykkäästi luonnon voimin. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra, 2009. Saatavissa: http://www.sitra.fi/nr/rdonlyres/43a979d6-49b4-4430-80f8- F41034F3047E/0/Fiesite_pdf2.pdf. Kansallisen luonnonvarastrategian taustaraportti: Luonnonvaroissa muutoksen mahdollisuus. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra, 2009. Saatavissa: http://www.sitra.fi/julkaisut/muut/kansallisen%20luonnonvarastrategian%20taustaraportti.pdf. [9] Heidi Huvila: Kestävän kulutuksen ja tuotannon (KULTU) ohjelman toteutuminen väliraportti nro 1. Ympäristöministeriö. Helsinki, 2007. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=74875&lan=fi. 8

LIITTEET 9 Liite 1: Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteet jaoteltuna päävastuutahoittain Ympäristöministeriö YMPÄRISTÖMINISTERIÖN VASTUULLA OLEVAT VALTSU-TAVOITTEET 1 Tuotannon ja kulutuksen materiaalitehokkuuden parantaminen Suomen kansallinen jätteiden synnyn ehkäisyn suunnitelma Tavoite 1.1. Keskeisissä tuoteryhmissä materiaalitehokkuus paranee 1.1.1. Suomi edistää materiaalitehokkuuskriteereiden lisäämistä tuotestandardeihin, energiaa käyttävien tuotteiden ekologista tuotesuunnittelua koskeviin täytäntöönpanosäädöksiin ja ympäristömerkkeihin sekä julkisten hankintojen laatukriteereihin sellaisissa tuoteryhmissä, joiden materiaalitehokkuutta parantamalla voidaan merkittävästi edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä. Kriteereiden laadinnassa otetaan huomioon tuotteiden elinkaaren aikainen luonnonvarojen kulutus sekä jätteiden määrä ja haitallisuus. Viranomaisille osoitetaan riittävästi voimavaroja työhön osallistumiseksi ja myös kansalaisjärjestöjen osallistumista tuetaan. - TEM, EK, toimialajärjestöt, tuottajayhteisöt, SYKE, SFS, Motiva, kansalaisjärjestöt 1.1.3. Osoitetaan mahdollisuuksien mukaan varoja vuonna 2007 perustetun materiaalitehokkuuden palvelukeskuksen toimintaan TEM:n ja YM:n hallinnonalan budjettirahoituksen kautta. Materiaalitehokkuuden palvelukeskus edistää materiaalitehokkuutta yrityksissä, julkishallinnossa sekä kotitalouksissa mm. tarjoamalla konsulttipalveluja ja neuvontaa energiansäästöneuvonnan mallin mukaan. Materiaalitehokkuuden palvelukeskuksen mahdollisia tehtäviä valtakunnallisen jätesuunnitelman toimeenpanossa ovat mm: toimialakohtaisten tai tuoteryhmäkohtaisten materiaalitehokkuussopimusten tai tuotepaneelien hallinnointi ja niitä edistävä kehitystyö materiaali- ja ekotehokkuuteen ja elinkaarilaskelmiin liittyvien menetelmien ja tietopankkien kehittäminen ja ylläpito yhteistyöverkoston kanssa (ks. kohta 7, Jäteosaamisen kehittäminen) Tavoite 1.2. Teollisuus- ja kaivannaistuotannon materiaalitehokkuus paranee 1.2.1. Selvitetään mihin luonnonvaroihin olisi ympäristöpolitiikan näkökulmasta harkittava taloudellista ohjausta ja tällaisen ohjauksen toteutettavuus sekä haitallisten tukien poistamisen potentiaali ja vaikutukset. Selvitysten perusteella tehdään tarvittavat päätökset materiaalitehokkuuden edistämiseksi taloudellisella ohjauksella. TEM VM Motiva, yritykset, tutkimuslaitokset, järjestöt TEM, MMM, etujärjestöt

10 YMPÄRISTÖMINISTERIÖN VASTUULLA OLEVAT VALTSU-TAVOITTEET 1.2.2. Toimialakohtaisia sopimuksia ryhdytään kokeilemaan tuotannon materiaalitehokkuuden lisäämisen ohjauskeinona. Sopimusten perustaksi valitaan toimialan keskeisiä prosesseja ja selvitetään jätteen synnyn ehkäisyyn ja materiaalitehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä kuten ominaisjätemäärien vaihtelua sekä parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla saavutettavia ominaisjätemääriä. Sopimukseen liittyvät toimialajärjestöt ja yksittäiset yritykset sitoutuvat pyrkimään itse valitsemillaan keinoilla tavoitteeksi asetettuihin nykyistä pienempiin ominaisjätemääriin ja materiaalitehokkuuden lisäämiseen. Yritykset sitoutuvat myös raportoimaan julkisesti etenemisestään kohti tavoitetta. 1.2.4. Selkeytetään jäteneuvonnan organisointi, vastuut ja rahoitus erityisesti yritysten ja tuottajavastuun piiriin kuuluvien jätteiden synnyn ehkäisyneuvonnan osalta jätelainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä. Lisäksi selvitetään onko tarvetta asettaa neuvonnalle seuranta- tai raportointivelvollisuus. Tavoite 1.3. Pidennetään rakennuskannan käyttöikää 1.3.1. Edistetään rakennusten suunnitelmallista kunnossapitoa ja materiaalitehokasta korjausrakentamista. Avainasemassa rakennuskannan käyttöiän pidentämisessä on rakennusten suunnitelmallinen jatkuva kunnossapito, jota edistetään tiiviissä yhteistyössä kiinteistönomistajien kanssa. Otetaan tämä sekä korjausrakentamisen materiaalitehokkuus huomioon korjausrakentamisen strategian toimenpideohjelmaa laadittaessa. TEM - SYKE Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) Tavoite 1.4. Yksityinen kulutus kohdistuu ekotehokkaisiin tuotteisiin sekä palveluihin ja asumisen jätteiden määrä vähenee 1.4.1. Tehostetaan neuvontaa jätteiden synnyn ehkäisemiseksi. Kunnat ovat jätelain nojalla velvollisia järjestämään jäteneuvonnan lisäksi jossain määrin myös jätteen synnyn ehkäisyn neuvontaa. Neuvonnan kustannukset voidaan kattaa aiheuttamisperiaatteen mukaisesti jätemaksuilla kunnan jätehuollon piiriin kuuluvien jätteiden osalta (asumisessa syntyvät jätteet ja siihen rinnastettavat julkisessa toiminnassa syntyvät jätteet sekä muut jätteet, jotka yritykset ja kunnat ovat sopineet otettavaksi mukaan kunnan jätehuollon järjestämiseen). Riittävä osa jäteneuvontaan käytettävistä voimavaroista tulee kohdistaa jätteen synnyn ehkäisyn neuvontaan. (Yritysten jätteiden synnyn ehkäisyn neuvonnan vastuiden selkiyttäminen ks. tavoite 1.2.4). Kuntien vastuuta laajemmasta, kestävää kuluttamista edistävästä neuvonnasta selvitetään jäte- ja ympäristölainsäädännön tarkistuksen yhteydessä. - kunnat 1.4.3. Selvitetään tarve, hyöty ja mahdollisuudet laajentaa kotitalouksien kotitalousvähennysoikeutta ainakin kodinkoneiden, huonekalujen ja muiden kestokulutushyödykkeiden pitkäikäisyyttä lisäävien korjaus- ja kunnossapitopalvelujen sekä korjausrakentamisen suunnittelupalvelujen hankintaan. 2 Kierrätyksen tehostaminen Tavoite 2.1. Uusiomateriaalien kysyntä kasvaa 2.1.1. Uusiomateriaalien laatu- ja ympäristökelpoisuuskriteerien laatiminen: a) Laajennetaan vähitellen jätteiden maarakennuskäyttöä koskevan asetuksen soveltamisalaa nykyistä useampiin uusiomateriaaleihin, joiden käyttö määritellyissä kohteissa edellyttäisi lupamenettelyn sijasta vain ilmoitusmenettelyä. Mahdollisia kandidaatteja ovat tiilimurskeet, valimohiekat sekä eräät teollisuudessa syntyvät kiinteät jätteet, sakat ja lietteet. VM EK, toimialajärjestöt, Motivan Materiaalitehokkuusyksikkö, tutkimuslaitokset, lupaviranomaiset Suomen kiinteistöliitto, rakennuttajat, kiinteistönomistajat, kunnat, suunnittelijat, MMM palvelujen tarjoajat, kotitaloudet - tutkimuslaitokset, alan yritykset, toimialajärjestöt, Valvira (entinen STTV)

11 YMPÄRISTÖMINISTERIÖN VASTUULLA OLEVAT VALTSU-TAVOITTEET 2.1.1. Uusiomateriaalien laatu- ja ympäristökelpoisuuskriteerien laatiminen: b) Suomi osallistuu aktiivisesti EU-valmisteluun, jonka tavoitteena on laatia eräille uusiomateriaaleille arviointiperusteet, joilla tietyt jätteet lakkaavat olemasta jätettä. Tällaisia voivat olla mm. erilaiset kompostituotteet, maarakentamiseen tai rakennustuotteisiin soveltuvat uusiomateriaalit sekä romumetallit, jätepaperi ja -lasi. 2.1.2. Valtion ja kuntien julkisissa hankinnoissa asetetaan tavoitteeksi lisätä maarakentamisessa merkittävästi laatuvaatimukset täyttävien uusiomateriaalien käyttöä vuoden 2005 tasosta. Uusiomateriaalien käyttöä lisätään myös ympäristörakentamisessa ja talonrakentamisessa. Julkisten hankintojen ohjeilla ja tukipalveluilla parannetaan hankintatoimesta vastaavien tiedon tasoa kierrätysmateriaalien ja uusiotuotteiden käyttömahdollisuuksista. Tavoite 2.2. Teollisuuden ja rakentamisen jätteiden kierrätys lisääntyy 2.2.2. Selvitetään rakennusjätehuollon ohjauskeinovaihtoehdot, joilla voidaan edistää rakennus-, purku- ja saneerausjätteiden vähentämistä ja kierrättämistä nykyistä valtioneuvoston asetusta tehokkaammin. Tavoite 2.4. Pakkausten uudelleenkäyttöä ja pakkausjätteiden kierrätystä ja tehostetaan 2.4.1. Suomi toimii EU:ssa siten, että pakkausjätedirektiivin seuraavan tarkistamisen ja tavoitteiden asettamisen yhteydessä otettaisiin huomioon myös pakkausten uudelleenkäyttö. Lisäksi EU:n olisi asetettava tavoitteita myös loppukäsittelyyn joutuvan pakkausjätteen absoluuttiselle tai suhteelliselle määrälle. 3 Vaarallisten aineiden hallinta jätenäkökulmasta Tavoite 3.1. Ehkäistään jätteiden haitallisuutta 3.1.1. Tehostetaan vaarallisten aineiden tutkimusta jätenäkökulmasta. Kansallisen kemikaaliohjelman toimeenpanossa kiinnitetään riittävää huomiota esineiden ja materiaalien jätevaiheeseen liittyvien kemiallisten riskien tutkimukseen. Terveys- ja ympäristönäkökulmasta painopisteitä ovat mm. raskasmetallien ja pysyvien orgaanisten aineiden esiintyminen jätevesilietteissä, kaatopaikoille sijoitetuissa jätteissä, energiajätteessä, jätteen polton päästöissä ja tuhkassa, jätteen kierrätyslaitoksissa ja uusiomateriaaleissa. Näihin suunnataan riittävä tutkimuspanos ja huolehditaan tarvittavasta pitoisuuksien seurannasta. 3.1.2. Eräiden vaarallisten kemikaalien käyttöä vähennetään ja korvataan haitattomammilla. Viranomaisten ja sidosryhmien yhteistyönä kartoitetaan keskeiset jätteessä ja jätteen hyödyntämisessä tai muussa jätehuollossa erityistä haittaa aiheuttavat ja käytöltään merkittävät kemikaalit, joiden korvaamista erityisesti pyritään edistämään. Toiminnan harjoittajien ja kuluttajien tiedonsaantia korvaavista vaihtoehdoista edistetään. Kuluttajaneuvontaa sekä informaatio-ohjausta pienyrityksiin parannetaan toimialakohtaisesti. Painopistealueita jätenäkökulmasta ovat mm. vaaralliset aineet rakennustuotteissa, muovituotteissa ja pinnoitteissa. Tavoite 3.3. Varmistetaan jäteperäisten materiaalien hyödyntämisen haitattomuus 3.3.1. Huolehditaan EU:n kemikaaliasetuksen (REACH) ja uuden jätedirektiivin toimeenpanossa, että jätteiden hyötykäytön valvonnan ja uusiomateriaalien tuotevalvonnan välille ei jää lainsäädännöllistä aukkoa, mutta ei myöskään muodostu hyödyntämistä haittaavaa päällekkäistä sääntelyä. - SYKE, asianosaiset ministeriöt, järjestöt LVM tiehallinto, Senaattikiinteistöt, kunnat, SYKE - SYKE, rakennusalan valtakunnalliset järjestöt - tuottajayhteisöt, Pirkanmaan ympäristökeskus STM alueelliset ympäristökeskukset, SYKE, kuntien jätelaitokset, yksityiset jätealan yritykset, tutkimuslaitokset - SYKE, TEM, STM, kemian teollisuus, EK, kuluttajaviranomaiset STM SYKE, Valvira (entinen STTV)

12 YMPÄRISTÖMINISTERIÖN VASTUULLA OLEVAT VALTSU-TAVOITTEET Tavoite 3.4. Kunnostetaan vaarallisilla aineilla pilaantuneen maan (PIMA) kohteet ekotehokkaasti. 3.4.1. Kehitetään vaarallisilla aineilla pilaantuneen maan (PIMA) kohteiden riskinarviointia ja arvioinnin hyödyntämistä käytännössä PIMA-asetuksen ja sen soveltamisesta annetun YM:n ohjeen mukaisesti. Ympäristö-, terveys- ja kaavoitus- ja rakennusvalvontaviranomaisten yhteistyötä mahdollisesti pilaantuneiden kohteiden riskinarvioinnissa tehostetaan. Maankäytön suunnittelua käytetään keinona minimoida altistumisriski. 3.4.2. Yhtenäistetään kunnostus- ja käsittelyvaatimuksia valtakunnallisesti viranomaisverkoston yhteydenpidon avulla, erityisesti koskien pilaantuneen maa-aineksen sijoitusta tavanomaisen jätteen kaatopaikoille ja pilaantuneen maa-aineksen hyötykäyttöä maarakentamisessa. Soveltamalla pilaantuneisiin maihin kaatopaikkakelpoisuussäännöstöä turvataan, että kaatopaikalle ei sijoiteta maita, joista aiheutuisi vaaraa ympäristölle tai terveydelle. Kehitetään pilaantuneiden maiden parhaan käyttökelpoisen tekniikan -ohjeistusta (BAT) ja sen toimeenpanoa sekä valvotaan pilaantuneiden maiden materiaalivirtoja. Otetaan huomioon myös pysyviä orgaanisia yhdisteitä (POP) koskevat kansainväliset velvoitteet, jotka pääsääntöisesti edellyttävät näillä aineilla pilaantuneen maan käsittelyä haitattomaksi polttamalla. 3.4.3. Lisätään valtion jätehuoltotöiden kunnostusmäärärahoja nykyisestä tasosta. Keskitytään erityisesti vedenhankintaa ja ihmisten terveyttä uhkaavien kohteiden kunnostukseen. Samalla varaudutaan tulevan maaperädirektiivin toimeenpanosta seuraaviin kustannuksiin. Määrärahoilla kunnostetaan vuosittain terveyden- tai ympäristönsuojelun kannalta merkittäviä kohteita, joissa pilaajaa tai alueen haltijaa ei saada vastuuseen pilaantumisesta tai joissa vastuu kohdistuu tahoon, jolle velvoitteita on pidettävä kohtuuttomina. 4 Jätehuollon haitallisten ilmastovaikutusten vähentäminen Tavoite 4.1. Rajoitetaan biohajoavan jätteen sijoittamista kaatopaikoille 4.1.1. Selvitetään muiden maiden lainsäädännölliset keinot rajoittaa biohajoavien jätteiden sijoittamista kaatopaikoille, mm. biohajoavan ja palavan jätteen kaatopaikkakielto, sekä valmistellaan pikaisesti muutokset valtioneuvoston kaatopaikkapäätökseen biohajoavien jätteiden kaatopaikkasijoitusta koskevan rajoituksen konkretisoimiseksi niin, että rajoituksen soveltaminen käytännössä tehostuisi. Laaditaan ohje biohajoavan jätteen osuuden määrittelemiseksi kaatopaikoille sijoitettavan jätteen määrästä. Tavoite 4.2. Lisätään biokaasun talteenottoa ja tuotantoa jätteistä 4.2.2. Edistetään biokaasun laitosmaista tuotantoa ja käyttöä. Tuetaan biokaasun tuotantoon soveltuvien yhdyskunta- ja teollisuusjätteiden sekä lietteiden hyödyntämistä ympäristövaatimukset täyttävissä biokaasulaitoksissa. Maatalouden investointi- ja kehittämistukia suunnataan maatilojen biokaasulaitosten rakentamiseen ja turvataan oman käytön verottomuus. Selvitetään mahdollisuus toteuttaa syöttötariffi alle 20 MW:n biokaasulaitosten (peltobiomassa, teurasjätteet, erilaiset karjanlannat, yhdyskuntajätteet) osalta. Huolehditaan, että laitoksista aiheutuvat ympäristöhaitat ehkäistään lainsäädännöllä (ks. tavoite 5.1). Tavoite 4.3. Lisätään kierrätykseen soveltumattoman jätteen käyttöä polttoaineena alueelliset ympäristökeskukset, kunnat SYKE, maakuntaliitot, STM, THL (entinen KTL) - alueelliset ympäristökeskukset, kunnat sekä SYKE, toimialajärjestöt VM - - MMM, TEM alueelliset ympäristökeskukset, kunnat TE-keskukset, maatalousyrittäjät, Motiva, kuntien jätelaitokset, yksityiset jätealan yritykset

13 YMPÄRISTÖMINISTERIÖN VASTUULLA OLEVAT VALTSU-TAVOITTEET 4.3.2. Selvitetään mahdollisuudet nopeuttaa ja yksinkertaistaa jätteenkäsittelyn lupa- ja valituskäsittelyä. 5 Jätehuollon terveys- ja ympäristöhaittojen vähentäminen Tavoite 5.2. Erityisjätteiden jätehuollon tasoa yhtenäistetään 5.2.1. Otetaan huomioon eläinperäisistä sivutuotteista syntyvien jätteiden sekä terveydenhuollon erityisjätteiden asiallisen käsittelyn alueelliset tarpeet alueellisissa jätesuunnitelmissa, tarvittaessa jätelaitosten strategioissa sekä jätteen polttolaitosten ja muiden soveltuvien käsittelylaitosten lupaharkinnassa. Erityisjätteitä tuottavan toiminnan lupaehdoissa edellytetään suunnitelmaa näiden jätteiden käsittelyn järjestämisestä. 5.2.2. Jätteen polton lento- ja pohjatuhkan jätehuollosta laaditaan ohjeet. Ohjeilla varmistetaan näiden jätteiden käsittelyn ja mahdollisen hyötykäytön turvallisuus ja lupaehtojen yhtenäisyys. 5.2.3. Tehostetaan suuronnettomuuksissa ja muissa erityistilanteissa syntyvien jätteiden jätehuollon suunnittelua. Alueellisia valmiussuunnitelmia kehitetään ja päivitetään ja niissä osoitetaan tarvittavat välivarastointialueet, varusteet ja menettelytavat. Poikkeavissa tilanteissa syntyviä jätteitä voivat olla mm. suuren öljy- tai kemikaalionnettomuuden, ydinlaskeuman, eläin- tai kasvitautiepidemian yhteydessä syntyvät jätteet tai pilaantuneet materiaalit, joita ei välttämättä voida käsitellä olemassa olevien käsittelylaitosten ja lupaehtojen puitteissa. Jätelain uudistuksessa otetaan huomioon tarvittavat poikkeavia tilanteita koskevat säännökset. 6 Jätehuollon organisoinnin kehittäminen ja selkeyttäminen Tavoite 6.1. Yhdyskuntajätehuollon tason jatkuva parantaminen turvataan. 6.1.1. Jätelain kokonaisuudistuksen yhteydessä selvitetään ja tarvittaessa tarkistetaan yhdyskuntajätehuollon operatiivisen ja kustannusvastuun jakoa kuntien, jätelaitosten, yksityisten jäteyhtiöiden, jätteen tuottajien ja kiinteistöjen haltijoiden sekä tuottajayhteisöjen välillä. 6.1.2. Kaatopaikkojen lupaharkinnan yhteydessä asetettavien vakuuksien riittävyyttä ja yhtenäisyyttä tarkistetaan ottaen huomioon uusimmat arviot haittavaikutusten pitkäkestoisuudesta. Vakuuksien asettamisen perustana olevia säännöksiä tarkennetaan jätelain kokonaisuudistuksen yhteydessä. 6.1.3. Selvitetään jätehuollon kuljetusten ympäristö- ja kustannusvaikutukset sekä mahdollisuudet haittojen minimointiin. Tavoite 6.2. Kehitetään alueellista jätehuollon suunnittelua ja yhteistyötä 6.2.1. Vahvistetaan alueellisten ympäristökeskusten roolia alueellisen jätehuollon sekä materiaalitehokkuuden suunnittelun ja kehittämisen koordinoinnissa. - SYKE, alueelliset ympäristökeskukset, ympäristölupavirastot MMM, STM, alueelliset ympäristökeskukset lupaviranomaiset, Evira, Valvira (entinen STTV), kuntien jätelaitokset, yksityiset jätealan yritykset - SYKE, jätelaitokset, tutkimusyksiköt SM STM, MMM, alueellinen pelastustoimi, alueelliset ympäristökeskukset, kunnat, lääninhallitukset, STUK, Evira - kunnat, kuntien jätelaitokset, yksityiset jätealan yritykset, tuottajayhteisöt lupaviranomaiset SYKE - LVM, SYKE, jätelaitokset, jätealan yritykset - alueelliset ympäristökeskukset, SYKE

14 YMPÄRISTÖMINISTERIÖN VASTUULLA OLEVAT VALTSU-TAVOITTEET 6.2.2. Maakuntakaavoituksessa huolehditaan riittävistä aluevarauksista jätehuollon laitoksille ja palveluille valtakunnallisen ja alueellisen jätesuunnitelman asettamien tavoitteiden mukaisesti. Jätehuollon aluetarpeet otetaan painokkaasti huomioon sovitettaessa yhteen erilaisia maankäytön intressejä. Esimerkiksi jätteiden energiahyödyntäminen on nivellettävä yhteen energiahuollon aluevarausten kanssa. Maakuntaohjelmissa otetaan huomioon alueellisesti merkittävät jätehuollon kehittämistavoitteet ja hankkeet, tarvittaessa maakuntien välisenä yhteistyönä. Valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita tarkistettaessa otettava huomioon jätehuollon linjaukset ja ylimaakunnalliset aluetarpeet. Tavoite 6.3. Parannetaan tuottajavastuujärjestelmien kannustavuutta ja kustannustehokkuutta 6.3.1. Arvioidaan tuottajavastuujärjestelmän kehittämistarpeet. Toteutetaan selvitys tuottajavastuujärjestelmien tähänastisista kokemuksista, ongelmista, kustannuksista, kustannustehokkuudesta ja vertaillaan muissa EU-maissa saatuja kokemuksia erilaisista ohjauskeinoista. Selvityksen perusteella harkitaan mahdollisia muutoksia jätelain tuottajavastuuta koskeviin säännöksiin. Järjestelmän tulisi kannustaa tuottajia jätteen vähentämiseen, uudelleenkäyttöön ja kierrätyskelpoisuuden parantamiseen. Myös pantin tai palautuspalkkion käyttöä talteenottoasteen parantamisen keinona on syytä arvioida. Lisäksi tarkastellaan tuottajayhteisöjen neuvontavelvoitetta. 7 Jäteosaamisen kehittäminen Tavoite 7.2. Jätehuollon ja materiaalitehokkuuden seurantatiedon tuottamista ja laatua parannetaan. 7.2.1. Parannetaan Suomen ympäristöhallinnon valvonta- ja kuormitustietojärjestelmän (VAH- TI) tiedon luotettavuutta, käyttäjäystävällisyyttä, kattavuutta ja saatavuutta hallinnon ulkopuolisille tahoille. Kehitetään jätteiden ja luonnonvarojen käytön tilinpitoa ja otetaan käyttöön tuotannon ja kulutuksen materiaalitehokkuutta mittaavia ja jätemäärien trendejä selittäviä käytännöllisiä indikaattoreita. Jatketaan työtä jäteluokituksen kehittämiseksi ja tulkinnan yhtenäistämiseksi EU:n piirissä ja kansainvälisesti. Jätelain uudistuksen yhteydessä selvitetään tarve täsmentää jätelain vaatimuksia eri toimijoiden raportointivelvollisuudesta. 7.2.2. Organisoidaan valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteiden ja keskeisten ohjauskeinojen toteutumisen seuranta ja vaikutuksen arviointi sekä määräajoin tapahtuva raportointi. 8 Jätteiden kansainväliset siirrot tapahtuvat hallitusti ja turvallisesti Tavoite 8.1. Jätteiden kansainväliset siirrot tapahtuvat valvotusti ja turvallisesti 8.1.1. Jatketaan ja kehitetään edelleen viranomaisyhteistyötä jätesiirtojen rajavalvonnassa. Myös ns. vihreiden jätteiden kuljetusten pistokokeen luonteista valvontaa lisätään, jotta voidaan ehkäistä tämän ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolella olevien jätteiden siirtojen väärinkäyttöä. Lisätään Suomen sisäistä jätteenkuljetusten valvontaa. 8.1.2. Jatketaan työtä jäteluokituksen ja jätteensiirtoasetuksen tulkinnan yhtenäistämiseksi kansainvälisesti. Foorumeita ovat OECD, Baselin sopimuksen sihteeristön ja EU:n puitteissa tapahtuvat viranomaiskokoukset ja yhteisprojektit mm. IMPEL-TFS (implementation of EU legislation in transfrontier shipments of waste). maakuntaliitot kunnat, alueelliset ympäristökeskukset - tuottajayhteisöt, Pirkanmaan ympäristökeskus, sidosryhmät - SYKE, Tilastokeskus, Thuleinstituutti, alueelliset ympäristökeskukset, Motivan materiaalitehokkuusyksikkö - SYKE, Tilastokeskus, alueelliset ympäristökeskukset, muut sidosryhmät - SYKE, Tulli, satamalaitos, poliisi, alueelliset ympäristökeskukset, Evira - UM, SYKE, Tilastokeskus, toimialajärjestöt

15 Työ- ja elinkeinoministeriö TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN VASTUULLA OLEVAT VALTSU-TAVOITTEET 1 Tuotannon ja kulutuksen materiaalitehokkuuden parantaminen Suomen kansallinen jätteiden synnyn ehkäisyn suunnitelma Tavoite 1.1. Keskeisissä tuoteryhmissä materiaalitehokkuus paranee 1.1.2. Tarkistetaan tuotteiden tuoteselosteisiin ja korjaustakuuseen liittyviä vähimmäisvaatimuksia kuluttajasuojalainsäädännössä ja sen soveltamisohjeissa. Kuluttajien oikeuksia saada tietoja OM, Kuluttajavirasto toimialajärjestöt, SYKE, tutkimuslaitokset tuotteen kestävyydestä vahvistetaan. 1.1.3. Osoitetaan mahdollisuuksien mukaan varoja vuonna 2007 perustetun materiaalitehokkuuden palvelukeskuksen toimintaan TEM:n ja YM:n hallinnonalan budjettirahoituksen kautta. YM Motiva, yritykset, tutkimuslaitokset, järjestöt Materiaalitehokkuuden palvelukeskus edistää materiaalitehokkuutta yrityksissä, julkishallinnossa sekä kotitalouksissa mm. tarjoamalla konsulttipalveluja ja neuvontaa energiansäästöneuvonnan mallin mukaan. Materiaalitehokkuuden palvelukeskuksen mahdollisia tehtäviä valtakunnallisen jätesuunnitelman toimeenpanossa ovat mm: toimialakohtaisten tai tuoteryhmäkohtaisten materiaalitehokkuussopimusten tai tuotepaneelien hallinnointi ja niitä edistävä kehitystyö materiaali- ja ekotehokkuuteen ja elinkaarilaskelmiin liittyvien menetelmien ja tietopankkien kehittäminen ja ylläpito yhteistyöverkoston kanssa (ks. kohta 7, Jäteosaamisen kehittäminen) Tavoite 1.2. Teollisuus- ja kaivannaistuotannon materiaalitehokkuus paranee 1.2.2. Toimialakohtaisia sopimuksia ryhdytään kokeilemaan tuotannon materiaalitehokkuuden lisäämisen ohjauskeinona. Sopimusten perustaksi valitaan toimialan keskeisiä prosesseja ja selvitetään jätteen synnyn ehkäisyyn ja materiaalitehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä kuten ominaisjätemäärien vaihtelua sekä parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla saavutettavia ominaisjätemääriä. Sopimukseen YM EK, toimialajärjestöt, Motivan Materiaalitehokkuusyksikkö, tutkimuslaitokset, lupaviranomaiset liittyvät toimialajärjestöt ja yksittäiset yritykset sitoutuvat pyrkimään itse valitsemillaan keinoilla tavoitteeksi asetettuihin nykyistä pienempiin ominaisjätemääriin ja materiaalitehokkuuden lisäämiseen. Yritykset sitoutuvat myös raportoimaan julkisesti etenemisestään kohti tavoitetta. 4 Jätehuollon haitallisten ilmastovaikutusten vähentäminen Tavoite 4.2. Lisätään biokaasun talteenottoa ja tuotantoa jätteistä 4.2.2. Edistetään biokaasun laitosmaista tuotantoa ja käyttöä. Tuetaan biokaasun tuotantoon soveltuvien yhdyskunta- ja teollisuusjätteiden sekä lietteiden hyödyntämistä ympäristövaatimukset täyttävissä biokaasulaitoksissa. Maatalouden investointi- ja kehittämistukia suunnataan maatilojen biokaasulaitosten rakentamiseen ja turvataan oman käytön verottomuus. Selvitetään mahdollisuus toteuttaa MMM, YM TE-keskukset, maatalousyrittäjät, Motiva, kuntien jätelaitokset, yksityiset jätealan yritykset syöttötariffi alle 20 MW:n biokaasulaitosten (peltobiomassa, teurasjätteet, erilaiset karjanlannat, yhdyskuntajätteet) osalta. Huolehditaan, että laitoksista aiheutuvat ympäristöhaitat ehkäistään lainsäädännöllä (ks. tavoite 5.1). 5 Jätehuollon terveys- ja ympäristöhaittojen vähentäminen Tavoite 5.1. Jätteen käsittelylaitokset käyttävät parasta käyttökelpoista tekniikkaa

16 TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN VASTUULLA OLEVAT VALTSU-TAVOITTEET 5.1.2. Koordinoidaan jätelain uudistaminen, EU:n kaivannaisjätedirektiivin toimeenpano, kaivoslain uudistaminen ja patoturvallisuusvalvonnan kehittäminen keskenään siten, että kaivannaistuotannon nykyisten ja uusien jätealueiden ja mineraalien rikastustoiminnan korkea ympäristönsuojelun taso turvataan. - YM, MMM, STM, lupaviranomaiset, GTK, toimialajärjestöt Oikeusministeriö OIKEUSMINISTERIÖN VASTUULLA OLEVAT VALTSU-TAVOITTEET 1 Tuotannon ja kulutuksen materiaalitehokkuuden parantaminen Suomen kansallinen jätteiden synnyn ehkäisyn suunnitelma Tavoite 1.1. Keskeisissä tuoteryhmissä materiaalitehokkuus paranee 1.1.2. Tarkistetaan tuotteiden tuoteselosteisiin ja korjaustakuuseen liittyviä vähimmäisvaatimuksia kuluttajasuojalainsäädännössä ja sen soveltamisohjeissa. Kuluttajien oikeuksia saada tietoja kimuslaitokset TEM, Kuluttajavirasto toimialajärjestöt, SYKE, tut- tuotteen kestävyydestä vahvistetaan.

17 Valtiovarainministeriö VALTIOVARAINMINISTERIÖN VASTUULLA OLEVAT VALTSU-TAVOITTEET 1 Tuotannon ja kulutuksen materiaalitehokkuuden parantaminen Suomen kansallinen jätteiden synnyn ehkäisyn suunnitelma Tavoite 1.2. Teollisuus- ja kaivannaistuotannon materiaalitehokkuus paranee 1.2.1. Selvitetään mihin luonnonvaroihin olisi ympäristöpolitiikan näkökulmasta harkittava taloudellista ohjausta ja tällaisen ohjauksen toteutettavuus sekä haitallisten tukien poistamisen potentiaali ja vaikutukset. Selvitysten perusteella tehdään tarvittavat päätökset materiaalitehokkuuden edistämiseksi taloudellisella ohjauksella. YM TEM, MMM, etujärjestöt Tavoite 1.4. Yksityinen kulutus kohdistuu ekotehokkaisiin tuotteisiin sekä palveluihin ja asumisen jätteiden määrä vähenee 1.4.3. Selvitetään tarve, hyöty ja mahdollisuudet laajentaa kotitalouksien kotitalousvähennysoikeutta ainakin kodinkoneiden, huonekalujen ja muiden kestokulutushyödykkeiden pitkäikäisyyttä det YM palvelujen tarjoajat, kotitalou- lisäävien korjaus- ja kunnossapitopalvelujen sekä korjausrakentamisen suunnittelupalvelujen hankintaan. 2 Kierrätyksen tehostaminen Tavoite 2.3. Yhdyskuntajätteiden kierrätys lisääntyy 2.3.1. Valtiovarainministeriön asettamassa jäteverotuksen uudistamista selvittävässä työryhmässä etsitään jätteisiin kohdistuvaa ohjausmallia, joka parhaiten Suomessa toteuttaa jätehuollolle pailuvirasto - YM, Tullihallitus, TEM, Kil- asetettuja tavoitteita. Työssä kartoitetaan jäteveron epäkohdat ja ratkaisumahdollisuudet epäkohtien poistamiseksi. Samalla varmistetaan jäteveron tasapuolisuus ja kilpailuneutraliteetti. 3 Vaarallisten aineiden hallinta jätenäkökulmasta Tavoite 3.4. Kunnostetaan vaarallisilla aineilla pilaantuneen maan (PIMA) kohteet ekotehokkaasti. 3.4.3. Lisätään valtion jätehuoltotöiden kunnostusmäärärahoja nykyisestä tasosta. Keskitytään YM erityisesti vedenhankintaa ja ihmisten terveyttä uhkaavien kohteiden kunnostukseen. Samalla varaudutaan tulevan maaperädirektiivin toimeenpanosta seuraaviin kustannuksiin. Määrärahoilla kunnostetaan vuosittain terveyden- tai ympäristönsuojelun kannalta merkittäviä kohteita, joissa pilaajaa tai alueen haltijaa ei saada vastuuseen pilaantumisesta tai joissa vastuu kohdistuu tahoon, jolle velvoitteita on pidettävä kohtuuttomina. alueelliset ympäristökeskukset, kunnat

18 Maa- ja metsätalousministeriö MAA- JA METASÄTALOUSMINISTERIÖN VASTUULLA OLEVAT VALTSU-TAVOITTEET 2 Kierrätyksen tehostaminen Tavoite 2.1. Uusiomateriaalien kysyntä kasvaa 2.1.3. Neuvonnalla, tiedotuksella ja koetoiminnalla edistetään jäteperäisten lannoitevalmisteiden käyttöä maisemoinnissa, viherrakentamisessa sekä peltoviljelyssä mm. energiakasvien tuotannossa. Laatuvaatimukset täyttävän ja metsälannoitukseen soveltuvan puun, turpeen ja peltobiomassan tuhkan käyttöä edistetään sekä valtion metsissä että yksityisomistuksessa olevissa metsissä. Tuhkalannoituksen lisäämistä pyritään edistämään muun muassa yksityismetsänomistajien neuvonnalla. 3 Vaarallisten aineiden hallinta jätenäkökulmasta Tavoite 3.3. Varmistetaan jäteperäisten materiaalien hyödyntämisen haitattomuus 3.3.2. Jäteperäisten lannoitevalmisteiden käytön turvallisuus varmistetaan tehostamalla niiden valmistuksen ja teknisen käsittelyn omavalvontaa ja markkinavalvontaa sekä orgaanisten lannoitevalmisteiden osalta laitoshyväksyntämenettelyllä. Valvonnan tulee edistää parhaan käytettävissä olevan tekniikan kehittämistä lannoitevalmisteita valmistettaessa. 4 Jätehuollon haitallisten ilmastovaikutusten vähentäminen Tavoite 4.2. Lisätään biokaasun talteenottoa ja tuotantoa jätteistä 4.2.2. Edistetään biokaasun laitosmaista tuotantoa ja käyttöä. Tuetaan biokaasun tuotantoon soveltuvien yhdyskunta- ja teollisuusjätteiden sekä lietteiden hyödyntämistä ympäristövaatimukset täyttävissä biokaasulaitoksissa. Maatalouden investointi- ja kehittämistukia suunnataan maatilojen biokaasulaitosten rakentamiseen ja turvataan oman käytön verottomuus. Selvitetään mahdollisuus toteuttaa syöttötariffi alle 20 MW:n biokaasulaitosten (peltobiomassa, teurasjätteet, erilaiset karjanlannat, yhdyskuntajätteet) osalta. Huolehditaan, että laitoksista aiheutuvat ympäristöhaitat ehkäistään lainsäädännöllä (ks. tavoite 5.1). 5 Jätehuollon terveys- ja ympäristöhaittojen vähentäminen Tavoite 5.2. Erityisjätteiden jätehuollon tasoa yhtenäistetään 5.2.1. Otetaan huomioon eläinperäisistä sivutuotteista syntyvien jätteiden sekä terveydenhuollon erityisjätteiden asiallisen käsittelyn alueelliset tarpeet alueellisissa jätesuunnitelmissa, tarvittaessa jätelaitosten strategioissa sekä jätteen polttolaitosten ja muiden soveltuvien käsittelylaitosten lupaharkinnassa. Erityisjätteitä tuottavan toiminnan lupaehdoissa edellytetään suunnitelmaa näiden jätteiden käsittelyn järjestämisestä. - TE-keskukset, MTK, Evira, neuvontaorganisaatiot, tiedotusvälineet, metsäkeskukset, metsänhoitoyhdistykset, Metsähallitus, Metsätalouden kehittämiskeskus TAPIO, Metsäntutkimuslaitos, YM, SYKE, ympäristöviranomaiset - YM, Evira, SYKE, AYK, tuottajat, maatalouden neuvonta TEM, YM YM, STM, alueelliset ympäristökeskukset TE-keskukset, maatalousyrittäjät, Motiva, kuntien jätelaitokset, yksityiset jätealan yritykset lupaviranomaiset, Evira, Valvira (entinen STTV), kuntien jätelaitokset, yksityiset jätealan yritykset