SELVITYS lehtikuvauksen kehittämistarpeesta osana kuvajournalismin korkeakoulutusta Toimeksiantaja: Opetusministeriö Selvittäjä: Vesa-Pekka Koljonen Helsinki 30.9.2001
SISÄLLYSLUETTELO 1. Kuvajournalistien ammattikunta 2. Kohti kuvajournalistikoulutusta 3. Oikea koulutus kuvajournalisteille 4. Ammattitaito ja viestintäalan muutos 5. Kuvajournalismin koulutus nyt 6. Journalistikoulutus Jyväskylän yliopistossa 6.1. Journalistiikka / toimittajakoulutus 6.2. Kuvakoulutus / Studies in Visual Communication 6.3. Kuvajournalismin ja muun kuvaopetuksen kehittäminen Jyväskylän yliopistossa 6.4. Maisteriohjelma 6.5. Yhteistyötä Elektronisen kuvajournalismin maisteriohjelman (EKJ) kanssa 6.6. Yhteistyön syventäminen Jyväskylän yliopistossa ja Jyväskylän muiden oppilaitosten kanssa 6.7. Tiivistäen 7. Journalistikoulutus Tampereen yliopistossa 7.1. Kuvajournalismin opetus 7.2. EKJ:n maisteriohjelma 7.3. Visuaalisen journalismin koulutusmalli 7.4. Visuaalisen journalismin koulutusmallin resurssit 8. Selvittäjän ehdotus 9. Rahoitus
1 Tämän selvityksen tarkoituksena on - kartoittaa ja analysoida kuvajournalismin osaamistarpeisiin vaikuttavaa työelämän muutosta ja kehitystä tulevaisuudessa ja ennakoida alan ammattitehtävien laadullisia ja määrällisiä tarpeita lehtikuvauksen ammattitoiminnan näkökulmasta - kartoittaa nykyinen kuvajournalismin korkeakoulutuksen tarjonta ja siihen liittyvät kehittämissuunnitelmat eri ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa ja selvittää korkeakoulujen kiinnostus lehtikuvauksen kehittämiseksi osana kuvajournalismin opetusta - tehdä ehdotus korkeakoulutuksen kehittämiseksi edellisten kohtien tietopohjaan ja analyysiin perustuen 1. Kuvajournalistien ammattikunta Kuvajournalistilla tarkoitetaan tässä selvityksessä tiedotusvälineen palveluksessa olevaa tai tiedotusvälineelle työskentelevää journalistia, jonka ilmaisuväline on pääasiassa valokuva riippumatta tekniikasta, jolla se on tuotettu. Ammattinimikkeitä ovat mm. valokuvaaja, lehtikuvaaja, kuvatoimittaja. He ovat ammatillisesti lähes 100-prosenttisesti järjestäytyneet Suomen Journalistiliittoon. Liiton tuoreimman selvityksen (huhtikuu 2001) mukaan varsinaisia lehtikuvaajajäseniä on 452, joista 150 työskentelee free lance -työsuhteissa, eläkkeellä on 41 jäsentä, työttömänä 24. Muita kuvajournalismin ammattilaisia, esim. kuvatoimittajia ei ole erikseen tilastoitu, mutta heitä lienee kaikkiaan muutamia kymmeniä. Pitkälle 1980-luvulle saakka ylivoimaisesti suurin osa lehtikuvaajista tuli tehtäviinsä ns. pitkän linjan kautta. 1980-luvun lopulla 10-15 prosenttia liiton lehtikuvaajajäsenistä oli suorittanut jonkin alan tutkinnon, lähinnä Lahden taideteollisen oppilaitoksen koulutuksen. 1990-luvulla osa ammattikunnasta poistui eläkkeelle ja koulutustaso nousi alalle tulleiden nuorten myötä. Vuonna 1997 jo sata 400:stä silloisesta lehtikuvaajasta oli suorittanut tutkinnon. Vuonna 2000 tutkinnon suorittaneita oli 131. 2. Kohti kuvajournalistikoulutusta 1925 Toimittajien peruskoulutus käynnistyi Kansalaiskorkeakoulussa. 1962 Aloitettiin journalistiikan koulutus Svenska social- och kommunalhögskolanissa. 1966 Helsingin yliopistossa aloitettiin tiedotusopin opetus. 1967 Sanoma Oy:n toimittajakoulu perustettiin. 1966 Suomen Sanomalehtimiesten liiton puheenjohtaja Jyrki A. Juutin, toimittaja Allan Liuhalan ja toimittaja Antero Okkosen keskustelussa syntyi ajatus toimittajakoulutuskomiteasta. 1967 Rafael Paasion hallitus asetti 26.10.1967 komitean selvittämän lehdentoimittajien koulutustarvetta ja tekemään ehdotuksensa sekä toimittajien eritasoisen peruskoulutuksen että alan jatko- ja täydennyskoulutuksen järjestämiseksi. Komiteamietintö ei johtanut tuloksiin.
2 1969 Suomen Sanomalehtimiesten liitto ja muut alan voimaryhmät vaativat uutta elintä pohtimaan koulutusta. 1971 Opetusministeriö asetti Suomen Sanomalehtimiesliiton puheenjohtaja Jyrki Juutin johdolla työryhmän tehtävänä laatia yksityiskohtainen ehdotus niistä toimenpiteistä, joihin olisi ryhdyttävä lehtimiesten koulutuskomitean mietinnössä tehtyjen ehdotusten, mietinnöstä hankittujen lausuntojen sekä muun asiassa kertyneen aineiston perusteella. Työryhmän esitys sai kuitenkin ristiriitaisen vastaanoton. Lausunnot olivat puolesta ja vastaan. 1973 Opetusministeriö asetti jälleen uuden toimikunnan miettimään toimittajien koulutusta. Puheenjohtajaksi tuli Kaarle Nordenstreng. Edelleenkään ei päästy yhteisymmärrykseen. 1978 Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton aloitteesta allekirjoitettiin 20.4.1978 toimittajakoulutuksen kokonaisratkaisua koskeva pöytäkirja. Samalla sovittiin, että perustetaan toimittajakoulutuksen neuvottelukokous. - - - - - - - 1968 Yhdistyksen puheenjohtaja Kalevi Keski-Korhonen puhui Suomen Lehtikuvaajat ry:n 20-vuotisnäyttelyn avajaisissa helmikuussa 1968. Vanhan polven valokuvaajat sanovat usein, että lehtikuvaajaksi ei opita, siksi synnytään. Onhan lauseessa jotain perääkin, sillä ilman esteettistä silmää, luovaa kykyä ei lehtikuvaaja pysty ohi vilahtavassa tilanteessa vangitsemaan juuri sitä oikeaa hetkeä, sitä oikeaa kuvan sommittelua. Mutta ilman oppia ei tälläkään alalla kehitytä. Lehtikuvaajien koulutus onkin ongelma, joka olisi ratkaistava mahdollisimman pian. 1970 Sanomalehtimiesliiton ensimmäiset lehtikuvaajien ammattikurssit järjestettiin Helsingissä, 26 lehtikuvaajaa osallistui kursseille. 1970 Suomen Lehtikuvaajat ry järjesti ensimmäiset kesäkurssinsa elokuussa Kuopiossa. Kesäpäivät oli alku vuosittaisille, suosituille kurssipäiville. 1971 Lahden taideoppilaitoksessa alkoi valokuvaajien koulutus, mutta lehtikuvaajakoulutukseksi sitä ei voi sanoa, vaikka valmistuneista valokuvaajista lukuisa joukko on sijoittunut lehtikuvaajiksi. 1972 Kesäkurssien johtaja sanoi Suomen Lehtikuvaajat ry:n Tampereen kesäkursseilla: Lehtikuvaajien koulutus olisi järjestettävä muulla tavoin kuin nykyisin, jolloin ammatin oppiminen tapahtuu käytännön työn sekä monien erehdysten ja epäonnistumisten kautta ja jolloin jatkokoulutuskin on kesäpäivien tapaisten tapahtumien varassa. Niin kuin muissakin ammateissa niin myös meidän ammatissamme koulutus tulisi järjestää yhteiskunnan toimesta. 1972 Sanomien toimittajakoulusta valmistui ensimmäiset kolme kuvajournalistia. 1973 Opetusministeriön kulttuurisihteeri Pekka Pekkonen sanoi avatessaan Suomen Lehtikuvaajat ry:n kolmannet kesäkurssit: Lehtikuvalla on nykyhetkellä ensiarvoisen tärkeä asema tiedonvälityksessä. Tästä on oltu varsin yksimielisiä. Lehtikuvaaja toimii eräänlaisena yhteiskunnan silmänä. Sillä, mitä ja miten tämä silmä näkee, on tottakai melkoinen merkitys. Mielestäni on luonnollista, että tätäkin koulutusta tulee yhteiskunnan entistä voimakkaammin tukea. 1987 Sanomalehtimiesten liitto järjesti 1987 keväällä keskustelutilaisuuden kuvajournalistien koulutuksesta, jossa professori Pertti Hemanus myönsi arvion, että Suomessa on hyvä toimittajakoulutus ja hyvä kuvaajakoulutus, mutta ne kohtaavat toisensa hyvin harvoin ja lisäsi, että kuvajournalismiasiaa on ennen lykätty muihin kiireisiin vedoten. Nyt on toinen tilanne ja sopiva aika laajentaa kuvajournalismipuolelle.
3 1990 Syksyllä neljä tiedotusopin opiskelijaa aloitti valokuvauksen ja visuaalisen viestinnän opinnot Taideteollisessa korkeakoulussa ja vastaavasti yksi taideteollisen opiskelija tiedotusopin opinnon ns. rengasmetrohankkeessa. 1991 Opetushallitus asetti syksyllä 1991 valokuva-alan ammatillisen koulutuksen kehittämistyöryhmän, joka sai tehtäväkseen tarkistaa nykyiset valokuvauksen opetussuunnitelman. Työryhmän raportti ei koskaan valmistunut. 1992 Lehtikuvaaja-lehti esitti pääkirjoituksessaan: Jotta lehdistö voisi viimeistään uudella vuosituhannella antaa lukijoille journalistisen nautinnon, on tulevien journalistien tietotaitoa lisättävä huimasti. Siihen on ainoastaan yksi tie, vahva journalistinen koulutus. Koulutuksen tulisi olla kaikille lehdentekijöille, toimittajille, lehtikuvaajille ja ulkoasutoimittajille perusteiltaan yhteinen. 1995 Suomen Lehtikuvaajat ry lähetti elokuun ensimmäisenä päivän kirjeen opetusministeri Olli-Pekka Heinoselle pyytäen nimeämään selvitysmiehen, joka esittäisi ratkaisut korkeakoulutasoisen kuvajournalismikoulutuksen aloittamiseksi. Opetusministeriö pyysi opetusministeri Olli-Pekka Heinosen ja korkeakouluneuvos Marita Savolan allekirjoittamalla kirjeellä 9.11.1995 Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen ja Svenska social- och kommunalhögskolanin toimittajakoulutuksesta ja journalistiikan opetuksesta vastaavia yksiköitä asettamaan projektin, kartoittamaan ja arvioimaan toimittajakoulutuksen yhteydessä annettavan kuvajournalistiikan opetuksen nykytilaa ja tarjontaa. 1996 Raportti valmistui maaliskuussa Suomen Lehtikuvaajat ry:n edustaja työryhmässä totesi; Luonnos ei vastaa juurikaan lähtökohtia ja tavoitteita, joita lehtikuvaajat tälle koulutukselle asetti. Työryhmän mietinnön pohjalta syntyi Tampereen yliopistoon elektronisen kuvajournalismin maisteriohjelma. 1999 Kansanedustaja Tytti Isohookana-Asunmaa teki kirjallisen eduskuntakysymyksen kuvajournalismikoulutuksesta marraskuussa 1999. 2001 Opetusministeri Maija Rask nimesi 26.2.2001 selvitysmiehen.. 3. Oikea koulutus kuvajournalisteille Suomen Journalistiliiton selvityksen mukaan ammatissa toimivista lehtikuvaajista on kymmenen vuoden kuluessa poistumassa eläkkeelle 140-150 henkilöä, mikä liiton mukaan merkitsee, että alalle tarvitaan lähivuosina paljon uusia hyvin koulutettuja lehtikuvaajia ja kuvatoimittajia. Liiton käsityksen mukaan tekninen kehitys ja eri medioiden lähestyminen mm. digitalisoitumisen myötä lisäävät koulutustarvetta. Vaikka koulutettujen lehtikuvaajien suhteellinen määrä on jatkuvasti kasvanut, se on edelleen huomattavasti jäljessä toimittajakunnan keskimääräisestä koulutustasosta; noin puolella liiton toimittajajäsenistä on korkeakoulututkinto. Suomen Lehtikuvaajat ry. puolestaan ennakoi, että erot tiedotusvälineiden eri kuvaammattien välillä hämärtyvät; digitaalitekniikoiden myötä tv-kuvaajan ja lehtikuvaajan työnkuvat lähestyvät toisiaan. Se edellyttää koulutettavaksi riittävän määrän muuttuvia vaatimuksia vastaavan koulutuksen saaneita kuva-ammattilaisia. Lehtikuvaajat ry:n käsityksen mukaan eri oppilaitoksista valmistuu kuitenkin tällä hetkellä liikaa valokuvaajia nykyiseen markkinatilanteeseen nähden. Olennaista olisi keskittyä opetuksen sisältöön ja opetusmenetelmiin. Niiden pitäisi tuottaa laaja-alaisia moniosaajia, jotka pystyvät perinteisen lehtikuvauksen ohella vastaamaan myös uusmedian tarpeisiin.
4 Valokuvauksen Opiskelijat ry. myötäilee Lehtikuvaajien näkemyksiä ja ilmaisee huolensa alan työpaikoista. Työnantajajärjestöillä ei ole kuvajournalistien koulutuskysymykseen virallista kantaa, mutta tämän selvityksen yhteydessä alan työnantajaliittojen jäsenviestimille tehdyn kyselyn perusteella kuvajournalististen työpaikkojen määrä pysyy vähintäänkin ennallaan, joten poistuman korvaamiseksi tarvitaan koulutettua henkilöstöä. Suurissa mediataloissa ollaan valmiit rekrytoimaan kuvajournalisteja normaaliin tapaan myös jatkossa. Selvää tarvetta on olemassa ulkoasujournalisteista, joilla on journalistinen koulutus ja ammattitaito yhdistyneenä visuaalisen ilmaisun ja kuvajournalismin hallintaan. Toisaalta kysyntää on myös kuvajournalisteista, joiden ilmaisukielenä on kuva, mutta yhdistyneenä ennen kaikkea vankkaan journalistiseen, ei kuvataiteelliseen näkemykseen. Moniosaamisen tarve on niin ikään merkittävä. Sen tärkeyttä korostivat lähes kaikki selvitykseen vastanneet viestimet. Isoissa taloissa moniosaaminen nähdään valmiutena pystyä operoimaan monimediaympäristössä eli tuottamaan ja käsittelemään aineistoa mediatalojen eri jakelukanaviin niin painetussa kuin sähköisessäkin muodossa. Pienissä yksiköissä, jollaisia tyypillisesti edustavat paikallislehdet, on kysyntää ammattilaisista, jotka pystyvät selviytymään mahdollisimman monista tiedonvälitysprosessin vaiheista, niin journalistisista kuin teknisistäkin. 4. Ammattitaito ja viestintäalan muutos Sanomalehtien liiton ja Aikakauslehtien liiton jäsenlehdille sekä tv-yhtiöille tehtiin selvityksen yhteydessä kysely, jossa luodattiin alan esimies- ja johtavissa tehtävissä työskentelevien kokemukseen perustuvia näkemyksiä olemassa olevasta kuvajournalistisesta ammattitaidosta ja sen kehittämisestä. 1. Mikäli em. tehtäviin (valokuvaajat, taittajat, graafikot) rekrytoitujen työntekijöidenne kuvajournalistisessa tai visuaalisessa ammattitaidossa on tai on ollut puutteita, mitä ne ovat? - Kuvaajilla journalismin perusteiden tuntemus puutteellista: kuvatuottaminen ei ole irrallaan muusta journalistisesta prosessista. - Uutismaisessa otteessa toivomisen varaa. - Pelkistetty ilmaisu usein vaikeaa. - Pyritään tekemään liiaksi henkilökohtaista taidetta, vaikka lehdissä on kyse graafisesta teollisuudesta. - Kuvajournalismissa tahtoo ns. taiteen osuus kasvaa koko ajan. - Teemme sanomalehteä, emmekä valokuvausalan ammattijulkaisua. - Uutiskuvaajia on tarjolla vähän; studio-, reportaasi- ym. taiteilijoita riittää. - Kuvaaja-toimittaja-taittaja -yhteistyö puutteellista; puuttuu kokonaisnäkemystä - Digikuvaus on ongelma. - Uuden tekniikan vaatimukset ovat tuoneet visualisteille oheistoimia, jotka vievät aikaa päätehtävältä, luovalta työltä. - Tekninen osaaminen painottuu liikaa. - Varsinkin kokeneet kuvaajat dominoivat toimittajaa, eivät ajattele kokonaisuutta vaan oman kuvansa esillepanoa usein vain visuaalisista, ei informatiivisista lähtökohdista.
5 - Yleensä ammattitaito teknisesti ja taiteellisesti hyvä, sen sijaan journalistinen tausta hentoinen. - Peruskoulutus on kehno, tekniikan tuntemus ja hyödyntäminen vajavaista, journalistinen näkemys suppea, alan kehityksen ennakoiminen ohutta. - Lehtikuvan tekninen taso on kehittynyt huikeasti, mutta journalistisesta sisällöstä ei voi sanoa samaa. Taidekuvausta on selvästikin kehitetty journalismin kustannuksella. - Suurimmat puutteet ovat digitaalisen kuvaus- ja kuvankäsittelytekniikan puolella. - Vanhemman polven kuvaajat ja kuvatoimittajat ovat olleet itseoppineita ja työuran kouluttamia, mistä on seurannut ammattimaisen työskentelyotteen puuttuminen. - Nuoremmat saavat nykyisin hyvän visuaalisen koulutuksen, mutta lisäkoulutustarvetta olisi selvästi journalismin perusteiden opetuksessa. - Vastavalmistuneilla valokuvaajilla taipumusta turhaan taiteellisuuteen, ei kovin hyviä valmiuksia varsinaiseen lehtikuvaukseen, dokumentointiin ja nopeaan toimintaan uutistilanteissa. - Suurimmat puutteet ovat journalistisessa osaamisessa, visuaalinen ja tekninen osaaminen on ollut hyvällä tasolla. - Valokuvaajakoulutusta antavat laitokset ovat painottaneet hyvin voimakkaasti taiteellista koulutusta. Kuvaajille on ollut suoranainen sokki, kuinka erilainen kuvakäsitys tiedotusvälineissä on. Ongelmia on ollut niin aikataulujen, kuvasisältöjen kuin kuvan rakentamisen suhteen. 2. Minkälaista lisäkoulutusta tiedotusvälineiden kuvajournalistisiin tehtäviin hakeutuvilta pitäisi edellyttää? - Kuvan ja tekstin yhteispelin korostaminen on tärkeää. - Kuvajournalisteilta edellytetään uutistoimittajan uutisnenää. - Tarvitaan kykyä toteuttaa kunkin välineen visuaalista ilmettä, ei vain omia näkemyksiä. - Tarvitaan uutiskuvausta, tapahtuman dokumentointia; uutista ei tunnisteta. - Kuvajournalistit tulee kouluttaa enemmän näkijöiksi kuin tekijöiksi. - Yhä tärkeämpänä alueena nousee esille kuvituksen suunnittelija (AD), joka kehittelee jutun tai koko tuotteen ulkoasua ja miten kuvituksen eri keinoista päästään hyvään lopputulokseen. - Kuvaajille äidinkielen, typografian ja taittamisen koulutusta, graafikoille äidinkielen koulutusta. Taittajiksi tulisi hakeutua visuaaliselta puolelta. Koulutuksessa tulisi painottaa sekä teknistä, visuaalista että journalistista osaamista. - Tarvitaan ennen muuta journalistista koulutusta, ts. tiedonvälitykseen painottuvaa ajattelua, selkeyttämistä, sisältöjä muodon rinnalle. - Koulutusta kehitettävä kohti laajaa moniammatillisuutta. - Koulutuksen on painotuttava erityisesti mediakuvaamiseen vs. taide- ja mainoskuvaus. 3. Tuleeko viestintäalan rakennemuutos lähivuosina aiheuttamaan kuvajournalististen ammattien murroksen? - Kuvan ja visuaalisuuden arvo nousee jatkossa. - Moniosaajien tarve kasvaa. - Nykyisiä tehtäviä poistuu, syntyy kokonaan uudenlaisia. - Video/still-kuvaajien tarve kasvaa. - Perinteinen sanomalehtikuva säilyttää asemansa printtimediassa; rinnalle nousee multimedian ja verkkojulkaisujen toisentyyppinen kuvatarve.
6 - Nykyiset tehtäväkuvat säilyvät pääsääntöisesti edelleen. - Huomisen kuvajournalisteilta on edellytettävä yliopistotasoinen ja monipuolinen, yleissivistävä koulutus, jossa journalismi on vahvassa asemassa ja valokuvajournalismiin erikoistutaan riittävän syvästi. Jatkokoulutuksen on nojauduttava yliopistoon, jossa on riittävästi myös käytännön taitojen tunti- ja muita opettajia. Kirjoittajien ja kuvaajien koulutuksen on oltava samantasoista. Heidät on kaikin tavoin arvostettava samalle lähtöviivalle ja tasolle. 5. Kuvajournalismin koulutus nyt Valokuvauksen opetus erilaisissa ja eri tasoisissa oppilaitoksissa on erittäin laajaa. Tarjolla on kurssi-, koulu-, opisto, korkeakoulu- ja yliopistotasoista koulutusta. Osa annettavan opetuksen markkinoinnista perustuu opiskelijoiden ylimitoitettuihin odotuksiin po. koulutuksen mahdollisuuksista johtaa ammattiin. Tämän selvityksen taustalla on vakava pyrkimys rakentaa kanava, joka tarjoaa mahdollisuuden erikoistua nimenomaan kuvajournalismiin ja suorittaa siinä akateemisia opintoja korkeimpiin oppiarvoihin saakka. Kuvajournalismin erityiskoulutuksen asiaa vuosikymmeniä ajaneet ammattilaiset katsovat, että vain tällä tavalla on saavutettavissa ammatillinen hyväksyttävyys, joka asettaa kuvajournalistien arvostuksen ja uralla etenemismahdollisuudet samalle tasolle kirjoittavien journalistien kanssa. Nämä reunaehdot rajaavat mahdollisista koulutuspaikoista pois alemman asteen oppilaitokset sekä valokuvaukseen keskittyvät laitokset ja opintolinjat, vaikka monilla niistä onkin vankka ja vakiintunut asemansa valokuvaaja-ammattilaisten tuottajina. Tässä tarkoitetun koulutuskanavan tulee sijaita oppilaitoksessa, jonka opetus on akateemista ja joka pystyy tarjoamaan myös kuvajournalistikoulutuksen tärkeimmän perustan, vankan journalistisen peruskoulutuksen. Selvitystä varten on tutkittu seuraavien yliopistojen ja korkeakoulujen opetusohjelmien ja -mahdollisuuksien soveltuvuutta kuvajournalistikoulutuksen antajiksi: - Jyväskylän yliopisto; viestintätieteiden laitos - Lahden muotoiluinstituutti; kuvallisen viestinnän koulutusohjelma - Lapin yliopisto; taiteiden tiedekunta - Taideteollinen korkeakoulu; valokuvataiteen osasto - Tampereen yliopisto; tiedotusopin laitos - Turun yliopisto; mediatutkimus - Svenska social- och kommunalhögskolan; journalistik - Svenska yrkeshögskolan; institutet för bildkonst, media och design Edellä mainituilla perusteilla kyseeseen tulevia korkeakouluja näistä ovat Jyväskylän yliopisto ja Tampereen yliopisto, joilta olen pyytänyt mahdollista kuvajournalismin erityisopetuksen aloittamista koskevat muistiot.
7 6. Journalistikoulutus Jyväskylän yliopistossa 6.1. Journalistiikka / toimittajakoulutus Jyväskylän yliopistossa on ollut toimittajakoulutusta antava journalistiikka-oppiaine vuodesta 1987. Kuvajournalismi ei ole milloinkaan ollut sen painoalueena. Kaikkien opiskelijoiden käymällä toimitustyökurssilla on kuitenkin koko ajan ollut valokuvausosio, jonka tehtävänä on antaa perustiedot valokuvasta ja valokuvaamisesta. Tietoinen valinta on ollut kouluttaa kirjoittavia toimittajia, joilla on perustiedot valokuvaajan työstä ja perusvalmiudet tarvittaessa ottaa valokuvia. 6.2. Kuvakoulutus / Studies in Visual Communication Kuvakoulutus on 38 opintoviikon laajuinen perus- ja aineopintojen opintokokonaisuus, jota on vuosina 1994 2000 toteutettu kasvatustieteellisen, humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan yhteistyönä. Syksystä 2000 kuvakoulutus on kuulunut humanistisen tiedekunnan Taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitokseen. Kuvakoulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille visuaalisen kulttuurin alueelta laajat yleissivistävät perustiedot sekä tukea omalla erikoisalueellaan opiskelijoiden pääaineopintoja ja pro gardu tutkielmaa. Kuvakoulutus on omaksunut merkittävän roolin visuaalisen kulttuurin kansainvälisen opetuksen järjestäjänä ja yhteistyökumppanina. Kuvakoulutus on myös alusta saakka toiminut journalistiikka-oppiaineen edustajana Tampereen yliopiston, Taideteollisen korkeakoulun ja Jyväskylän yliopiston yhdessä toteuttamassa Elektronisen kuvajournalismin maisteriohjelmassa (EKJ). 6.3. Kuvajournalismin ja muun kuvaopetuksen kehittäminen Jyväskylän yliopistossa Jyväskylän yliopiston käsitykset kuvajournalismin ja muun kuvaopetuksen kehittämisestä ovat muotoutuneet journalistiikan, kuvakoulutuksen ja keskushallinnon edustajien välisissä keskusteluissa. Käsitysten pohjana ovat hyvät kokemukset maisteriohjelmamallista, hyvät kokemukset elektronisen kuvajournalismin maisteriohjelmasta sekä pyrkimys kehittää konkreettisella tasolla Jyväskylän yliopiston eri laitosten sekä Jyväskylän yliopiston ja muiden oppilaitosten yhteistyötä. Jyväskylän yliopisto ei pidä realistisena eikä tarkoituksenmukaisena täysimittaista, perusopinnoista alkavaa aiempia opintoja vailla oleville suunnattua koulutusputkea, koska organisatorisesti ja rahoituksellisesti kevyempi ja toimivampi vaihtoehto on olemassa. Pelkkään lehtikuvaukseen suuntautuminen olisi nykyisessä digitaalisuuden ja välinekonvergenssin ajassa liian kapeaa, ja yliopisto korostaakin koulutuksen riittävän laaja-alaisuuden tarvetta. 6.4. Maisteriohjelma Journalistiikka-oppiaineessa toteutetaan tietoteollisuusohjelman muuntokoulutusresursseilla kaksivuotisia journalismin maisteriohjelmia siten, että ensimmäinen sisäänottoerä aloitti syksyllä 1999, toinen syksyllä 2000 ja kolmas aloitti syksyllä 2001.
8 Maisteriohjelmien laajuus on 60 opintoviikkoa + mahdolliset yleiset kieli- ja viestintäopinnot, ja niihin valituilta on edellytetty noin 100 opintoviikon laajuisia aiempia opintoja, joihin on tullut sisältyä jonkin viestintäaineen perusopinnot. Maisteriohjelmaopinnot siis vastaavat laajuudeltaan ja sisällöltään osapuilleen pääaineen aine- ja syventäviä opintoja. Maisteriohjelmien ja muun opetuksen integraatio on ajan mittaan syventynyt ja maisteriohjelmasta saatuja kokemuksia on voitu käyttää muun opetusohjelman kehittämiseen. Mikäli asia journalistiikka-oppiaineesta riippuu, maisteriohjelmien merkitys vain kasvaa tulevaisuudessa. Kuvallisen viestinnän maisteriohjelma voitaisiin käynnistää syksyllä 2002 jatkona tähänastisille journalismin maisteriohjelmille ja samaa toteuttamismallia soveltaen. Journalistikoulutuksesta muutenkin vastuun kantava Viestintätieteiden laitoksen journalistiikkaoppiaine olisi päävastuullisena oppiaineena, mutta sen välttämättömänä yhteistyökumppanina olisi Taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen kuvakoulutusopintokokonaisuus. Suoraan valokuvaukseen liittyvissä asioissa yhteistyökumppanina voisi olla Jyväskylän ammattikorkeakoulu tai Jyväskylän aikuiskoulutuskeskus. Olennaista on saada yliopiston johdolta ja muilta rahoittajatahoilta takeet siitä, että maisteriohjelmilla on rahoituksellista jatkuvuutta. Pelkästään yhden 10 12 hengen sisäänottoerän takia ei suunnittelun ja toteutuksen vaivaa kannata nähdä. 6.5. Yhteistyötä Elektronisen kuvajournalismin maisteriohjelman (EKJ) kanssa Tampereen yliopiston, Taideteollisen korkeakoulun ja Jyväskylän yliopiston yhteistyönä toimii pääosin Tampereen yliopistossa EKJ, jonka kolmas sisäänottoerä aloittaa syksyllä 2001. Jyväskylän yliopistoa siinä edustaa journalistiikan mandaatilla kuvakoulutus. Se on järjestänyt osan EKJ:n opetuksesta Jyväskylässä (mm. kesäkouluja) siten, että opetuksesta ovat hyötyneet myös muut kuin EKJ-opiskelijat. EKJ:n opiskelijat ovat sijoittuneet erinomaisesti työelämään ja ohjelma on saanut kentältä pääosin kiitosta. Samalla on kuitenkin käynyt ilmi, että koulutus on määrällisesti liian pientä ja että koulutettavien määrän lisääminen mahdollistaisi myös erilaisia sisällöllisiä suuntautumisia. Jyväskylän yliopisto pitää tärkeänä, että mahdollista Jyväskylän maisteriohjelmaa ja EKJ:tä ei pidetä toistensa kilpailijoina, vaan toisiaan täydentävinä koulutusväylinä, joiden välille on syytä rakentaa niin paljon yhteistyötä kuin on asian kannalta mahdollista ja tarkoituksenmukaista. 6.6. Yhteistyön syventäminen Jyväskylän yliopistossa ja Jyväskylän muiden oppilaitosten kanssa Journalistiikan ja kuvakoulutuksen yhteistyö on tähänkin saakka noussut yhteisestä intressistä, joka vain vahvistuu jos kuvallisen viestinnän maisteriohjelma voidaan toteuttaa. Maisteriohjelma muodostaisi kahta humanistisen tiedekunnan laitosta yhdistävän konkreettisen rakenteen, josta voisi olla myönteiseksi malliksi yliopistossa yleisemminkin.
9 Maisteriohjelmalla olisi myös sellaisia tavoitteita, joiden tarkoituksenmukaisin toteutustapa olisi yhteistyö Jyväskylän aikuiskoulutuskeskuksen tai ammattikorkeakoulun kanssa. Osa uusista laite- ja ohjelmistohankinnoista olisi tehtävä yliopistoon, mutta erityisesti perinteisen valokuvauksen puolella Jyväskylässä on jo muualla osaamista ja fasiliteetteja, jotka pitäisi voida kytkeä hankkeeseen. 6.7. Tiivistäen Jyväskylän yliopiston suhtautuu myönteisesti mahdollisuuteen aloittaa kuvajournalismiin ja kuvaan laajemmin suuntautuva maisteriohjelma. Koulutus voidaan aloittaa syksyllä 2002 nykyisen maisteriohjelmajärjestelmän jatkona edellyttäen että rahoituspäätökset tehdään ajoissa, rahoitus riittää ohjelman toteuttamiseen ja ohjelmalla on jatkuvuutta yli yhden tai kahden kurssin. (Jyväskylän yliopisto, viestintätieteen laitos) 7. Journalistikoulutus Tampereen yliopistossa Tampereella journalistikoulutus rakentuu ns. ylivälineelliseen oppimiseen. Opiskelijat aloittavat kandidaatin tason opinnot yhteisillä viestinnän (tiedotusopin) ja journalismin opinnoilla. Ammatillinen journalistikoulutus keskittyy kandidaatin tutkintoon jonka jälkeen on mahdollisuus jatkaa yhteiskuntatieteiden maistereiksi. Myös maisteritutkinnon syventävissä opinnoissa on journalistisia kursseja ja projekteja. Maisteritasolla opiskelijat erikoistuvat omien kiinnostustensa mukaan: kirjoittavan, radion, television tai uusmedian toimittajaksi. Sivuaineopinnoin erikoistumisalaa syvennetään esim. taloustoimittajaksi, ympäristötoimittajaksi tai tutkivaksi journalistiksi. Maisteritason opinnot takaavat opiskelijoille mahdollisuuden jatko-opintoihin ja tutkijan uralle. 7.1. Kuvajournalismin opetus Tampereelle perustettiin 1990-luvun alussa kuvajournalismin lehtoraatti. Lehtorin toimenkuvaan on kuulunut toimittajien kuvajournalististen taitojen ja kuva-analyysin opettaminen. Entisestä analogisesta tekniikasta on siirrytty digitaalisen kuvankäsittelyyn. Nykyisin opiskelijoille opetetaan valokuvausta ja graafista suunnittelua sekä paino- että verkkomediaan. Noin sadasta Tampereella vuosittain opiskelevasta kymmenisen opiskelijaa suuntautuu visuaaliseen journalismiin. He voivat erikoistua kuvajournalismiin projektiopinnoissa ja pro gradu -tutkielmissa, jotka voi suorittaa tieteellisinä tai journalistisina tutkielmina. Tiedotusopin laitos on tehnyt yhteistyötä taideoppilaitosten kesken. Yhteistyö aloitettiin Lahden muotoiluinstituutin (silloinen taideteollinen oppilaitos) kanssa 1986. 1990-luvulla yhteistyötä on tehty Taideteollisen korkeakoulun kanssa ns. rengasmetrossa.
10 7.2. EKJ:n maisteriohjelma Uuden luvun kuvajournalismin koulutuksessa aloitti Elektronisen kuvajournalismin maisteriohjelma (EKJ) vuonna 1997. EKJ on kolmen korkeakoulun Tampereen ja Jyväskylän yliopistot ja Taideteollinen korkeakoulu - yhteistyöohjelma. Ensimmäisen kaksivuotisen maisteriohjelman 1997-99 taloudellinen tuki saatiin opetusministeriöltä. Opetusministeriön tuella Tampereen toimittajakoulutustiloihin tehtiin moderni digitaalinen kuvalaboratorio tietokoneineen ja oheislaitteineen. Lisäksi on hankittu digitaalikameroita. Kurssilla oli 18 opiskelijaa, joista yli puolet on valmistunut vuoteen 2001 mennessä. Tampere toimi koordinoivana yliopistona. Toinen kurssi käynnistyi 1999 ja kolmas kurssi käynnistyy syksyllä 2001. 7.3. Visuaalisen journalismin koulutusmalli Kuvajournalismin koulutusmallia voitaisiin soveltaa nykyiseen journalismikoulutukseen Tampereella. Sisään otettavista journalistiikan opiskelijoista osa voisi erikoistua kuvajournalisteiksi. Tämä edellyttäisi visuaalisen journalismin opetuksen vahvistamista erityisesti kandidaatin tutkinnossa. Visuaalinen journalismi (valokuvaus ja graafinen suunnittelu) olisi selkeästi oma modulinsa kuten lehti-, televisio-, radio- ja uusmediajournalismi. Nykyiset perusopinnot kuvajournalistit suorittaisivat ensimmäisenä lukuvuonna yhdessä muiden journalistiopiskelijoiden kanssa. Syventävissä opinnoissa olisi mahdollisuus erikoistua visuaalisen journalismin erityisalueelle. Maisteritasolla voitaisiin hyödyntää nykyisen EKJ:n opintoja ja järjestää yhteistä opetusta. Tämä kolmiportainen koulutusmalli olisi tiivistetysti: ensimmäisenä vuotena journalistiikan ja viestinnän opinnot, toisena ja kolmantena vuotena visuaalisen viestinnän ja journalismin opintoja ja neljäntenä vuotena kuvajournalismin erikoistumisopinnot tutkielmineen. Uudella koulutusmallilla edistettäisiin lehtikuvaajien ja graafisten suunnittelijoiden journalistista koulutusta ja osaamista. Tämän ei tulisi kilpailla nykyisten taidekoulujen valokuvaajakoulutuksen kanssa. Sekä Lahden muotoiluinstituutista ja Taideteollisesta korkeakoulusta valmistuvat valokuvaajat ja graafikot ovat sijoittuneet hyvin suomalaisiin lehtiin ja sähköisiin viestimiin. Uudella koulutusmallilla vahvistettaisiin journalistisesti orientoituneita visuaalijournalisteja. Samalla yhdistettäisiin yliopisto- ja ammattikorkeakouluopetuksen ominaisuuksia, joissa ammatillinen opetus kytkettäisiin likeisesti viestinnän ja journalismin teoreettisesti kontekstualisoivaan opetukseen. 7.4. Visuaalisen journalismin koulutusmallin resurssit Mikäli Visuaalisen journalismin ohjelmaan otettaisiin uusia opiskelijoita perusopetukseen jo opintojen alkuvaiheessa on Tampereella lisättävä kuvajournalismin (lehtikuvauksen ja graafisen suunnittelun) perusopetusta luento- sekä pienryhmäopetuksena. Tällä hetkellä tiedotusopin laitoksella on yksi virka (kuvajournalismin lehtori), jolla hoidetaan kuvajournalismin perusopetuksen koordinointi ja suuri osa opetusta. Lisäksi kursseilla vierailee tuntiopettajina taittajia ja lehtikuvaajia. Uusi Visuaalisen journalismin ohjelma edellyttäisi huomattavaa tuntiopetuksen lisäystä. Opetusohjelmaan on luotava omat kurssit ja ryhmät opettajineen. Pitkällä tähtäimellä tämä
11 tarkoittaisi Kuvajournalismin oppiaineen luomista. Se voisi muistuttaa Audiovisuaalisen mediakulttuurin opintokokonaisuutta, josta huolehtivat Tampereella tiedotusopin ja Taideaineiden laitos yhdessä. Kuvajournalismin oppiaine sisältäisi painetun kuvajournalismin sekä verkkokuvajournalismin opinnot. Se olisi itsenäinen linja, josta valmistuisi kuvajournalistisesti suuntautuneita yhteiskuntatieteiden maistereita. Ohjelman olisi mielekkäintä hyödyntää jo syntyneitä yhteistyökanavia Jyväskylän yliopiston, Taideteollisen korkeakoulun ja Lahden muotoiluinstituutin kanssa. Lisäresurssit: - kuvajournalismin perusopintojen suunnittelija, koordinaattori, 6 kuukautta - opiskelijoiden valinnan järjestäminen, merkitsisi mahdollisesti 5-10 uuden opiskelijan lisäystä tiedotusoppiin - tuntiopetusbudjetti - koordinaattori - laite ym. hankinnat - lahjoitusprofessuuri ulkopuolisin varoin Opetusministeriön ns. muuntokoulutuksessa käyttämän laskentatavan mukaan yksi uusi opiskelija maksaa noin 45 000 markkaa opintovuodessa (kevät- ja syyslukukausi). Tämän mukaan viisi uuttaa opiskelijaa maksasi noin 225 000 markkaa vuodessa. Kymmenen opiskelijaa maksaisi 450 000 mk. Lahjoitusprofessuuri voidaan perustaa, mikäli rahoitus järjestetään ulkopuolisin varoin. Käytännössä tämä tarkoittaisi määräaikaista professuuria esimerkiksi viideksi vuodeksi. Professuuri maksaa vuosittain noin 400 000 markkaa kaikkine kuluineen. Mikäli professuuri halutaan pysyväksi, niin silloin yliopiston ja laitoksen on sitouduttava rahoittamaan ko. virka perusvoimavaroista. Karkeasti arvioiden uuden ohjelman järjestäminen maksaisi 500 000-1000 000 mk (1000-2000 euroa) vuodessa. Ohjelman suunnittelun ja sisältöjen lisäksi olisi ratkaistava laite ym. hankinnat. Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen journalismikoulutuksen laaja-alaisuus ja positiiviset kokemukset maisteriohjelmasta mahdollistavat uuden linjan rakentamisen. Erotuksena audiovisuaalisesta viestinnästä kuvajournalismin linjan tulisi keskittyä ei-liikkuvan kuvan paino- ja verkkoviestintään. (Tampereen yliopisto, tiedotusopin laitos) 8. Selvittäjän ehdotus Kuvajournalistien erityiskoulutukselle on selkeä tarve. Journalismin osa-alueena visuaalinen journalismi on yhä keskeisempi osa julkista tiedonvälitystä. Kuvallinen ilmaisu on tullut jatkuvasti tärkeämmäksi niin painetuissa kuin sähköisissä viestimissä. Siitä vakuuttavana osoituksena on viimeaikaisten maailmantapahtumien käsittely joukkoviestimissä: avainasemassa ovat olleet nimenomaan kuvallisen informaation ilmaisukeinot.
12 Perinteinen lehtikuvaus on edelleen keskeinen kuvajournalismin muoto, mutta teknisten mahdollisuuksien lisäännyttyä se on saanut rinnalleen uusia ilmaisutapoja. Kuvajournalistin tehtävät edellyttävät laaja-alaista osaamista ja erilaisille viestimille ominaisten työtapojen ja ilmaisukeinojen hallintaa. Alan työmarkkinoilla moniosaajat tulevat olemaan entistä halutumpia. Moniosaamisen ja nykyaikaisen kuvajournalismiopetuksen tulee rakentua vankalle journalistiselle peruskoulutukselle ja näkemykselle. Välineoppiminen ja eri viestimien erityisvaatimukset ovat helpoimmin omaksuttavissa työtehtävien myötä. Olennaista on, että kuvajournalistien opilliset ja journalistiset valmiudet ovat yhteismitallisia kirjoittavien journalistien valmiuksien kanssa, mikä takaa ammatillisen tasavertaisuuden ja avaa kuvajournalisteille mahdollisuudet sekä täysimittaiseen urakiertoon että erityisalansa tutkimukseen. Parhaat edellytykset kuvajournalistien erityiskoulutukselle on oppilaitoksella, joka pystyy tarjoamaan perustaksi laaja-alaisen ja syvällisen journalismiopetuksen. Siihen tulee nivoa olennaiseksi osaksi ammatillinen opetus ja käytännön työharjoittelu. Koulutuksen tulee pohjautua dokumentoivan, journalistisen kuvakerronnan omaksumiseen, ei valokuvataiteen ilmaisutapojen opettamiseen. Ehdotan, että kuvajournalistien erityiskoulutus aloitetaan syksyllä 2002 tässä selvityksessä esitetyllä tavalla Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksessa: ensimmäisenä vuotena viestinnän ja journalismin opinnot, toisena ja kolmantena vuotena edelleen journalismin opintoja sekä visuaalisen viestinnän opintoja, neljäntenä kuvajournalismin erityisopinnot ja tutkielma. Koulutusta tulee kuitenkin täydentää siten, että riittävän varhaisessa vaiheessa, esimerkiksi ensimmäisen vuoden jälkeen, siihen liitetään ammatillisten opintojen jakso. Se suoritetaan 4-6 kuukauden ohjattuna työharjoitteluna, jolla voidaan korvata osa journalismin opinnoista. Työharjoitteluun tulee kuulua kiinteä yhteistyö kokeneiden ammattikuvajournalistien kanssa, mielellään näiden ohjauksessa, esimerkiksi työpareina. Työharjoittelun paikoiksi hyväksytään viestimiä, jotka ovat valmiita nimeämään harjoittelijoille henkilökohtaiset tutorit kokeneista ammattilaisista. Tämä edellyttää kiinteätä yhteistyötä mediatalojen kanssa ja pienimuotoisen tutorien valmennuksen järjestämistä. 9. Rahoitus Esitetyt resurssit edellyttänevät budjettirahoituksen lisäksi lahjoitusviran tai virkoja, joka/jotka tulisi täyttää huomioon ottaen valinnoissa painavana tekijänä kuvajournalistisissa tehtävissä hankittu kokemus ja ammattitaito. Ehdotus on lähetetty keskeisille intressitahoille alustavin tiedusteluin osallistua rahoitukseen.