1 MUISTIO VALTIONEUVOSTON ASETUS TARTUNTATAUDEISTA Yleistä Valtioneuvoston asetus liittyy 1 päivänä maaliskuuta 2017 voimaan tulleeseen uuteen tartuntatautilakiin (1227/2016). Asetus annetaan tartuntatautilain 5, 9, 13, 27 ja 43 :än nojalla. Tartuntataudeista säänneltiin tarkemmin tartuntatautiasetuksella 786/1986. Valtioneuvoston asetus tartuntataudeista tulisi kumoutuneen asetuksen tilalle täydentämään tartuntatautilakia. Asetuksessa luetellaan yleisvaaralliset ja valvottavat tartuntataudit. Asetus sisältää säännöksiä sosiaali- ja terveysministeriön, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, aluehallintoviraston ja kuntien tehtävistä, tartuntatautien ilmoittamisesta, otosseurannalla seurattavista taudeista ja oireyhtymistä, hoitoon liittyvistä infektioista, raskaana olevien verinäytteen tutkimuksista sekä yhdistämisaikavälistä tartuntatautirekisterissä. Asetuksen liitteessä 1 määritellään tartuntatautilain 28 :n 1 momentissa tarkoitettujen muiden tartuntatautien ilmoitettavat mikrobilöydökset lääkeherkkyystietoineen ja liitteessä 2 tartuntatautilain 29 :n mukaisesti laboratorioiden tartuntatauti-ilmoitukseen liitettävät mikrobikannat ja näytteet. Yksityiskohtaiset perustelut 1 luku. Tartuntatautien luokittelu 1. Yleisvaaralliset tartuntataudit. Tartuntatautilain 4 :n mukaan tartuntatauti on yleisvaarallinen, jos taudin tarttuvuus on suuri, tauti on vaarallinen ja taudin leviäminen voidaan estää tautiin sairastuneeseen, taudinaiheuttajalle altistuneeseen tai tällaiseksi perustellusti epäiltyyn henkilöön kohdistettavilla toimenpiteillä. Yleisvaarallisiin tartuntatauteihin lisättäisiin hepatiitti E, MERS -koronavirusinfektio sekä tuhkarokko. Hepatiitti E:n tartuntatavat ja taudinkuva ovat samanlaisia kuin hepatiitti A:n, ja myös hepatiitti E:n torjuntatoimien yhteydessä voidaan joutua käyttämään yksilöön kohdistuvia toimia kuten työstä pidättämistä. Äskettäin tunnistettu MERS -koronavirusinfektio aiheuttaa vakavia hengitystieinfektioita samoin kuin SARS -koronavirusinfektio, jonka torjunnassa käytetään yksilön liikkumavapautta rajoittavaa sairastuneiden eristämistä sekä altistuneiden karanteenia. Tuhkarokon kotoperäinen esiintyminen Suomessa on saatu lopetettua rokotustoiminnalla, mutta matkailun yhteydessä maahan tulee toistuvasti tapauksia, ja tällöin vailla rokotussuojaa olevien henkilöiden tartuntojen sekä vakavien tautitapausten torjunnassa voi olla perusteltua käyttää eristämistä ja karanteenia.
2 Virusten aiheuttamien verenvuotokuumeiden osalta luettelossa täsmennetään entistä tarkemmin torjunnan kohteena olevat virusinfektiot. Näitä ovat mm. Ebola, Lassa, Marburg ja Krimin-Kongon verenvuotokuume. Keltakuume siirrettäisiin valvottaviin tartuntatauteihin. Suomessa ei ole keltakuumeen tartunnan välittäjinä toimivia hyttysiä, eikä taudissa siksi tarvita yksilöön kohdistuvia toimenpiteitä. Yleisvaarallisia tartuntatauteja olisivat: EHEC -bakteerin aiheuttama tauti, hepatiitti A, hepatiitti E, A-tyypin influenssaviruksen H5N1- tai H7N9-alatyypin taikka muun uuden tai harvinaisen alatyypin aiheuttama tauti, isorokko, kolera, kuppa, kurkkumätä, lavantauti, pikkulavantauti ja muu salmonelloihin kuuluvan bakteerin aiheuttama tauti, meningokokin aiheuttama vaikea yleisinfektio ja aivokalvontulehdus, pernarutto, polio, rutto, SARS ja MERS, shigellapunatauti, tuberkuloosi, tuhkarokko ja Ebola, Lassa, Marburg, Krimin-Kongon verenvuotokuume ja muut virusten aiheuttamat verenvuotokuumeet. 2. Valvottavat tartuntataudit. Tartuntatautilain 4 :n mukaan tartuntatauti on valvottava, jos taudin esiintymisen seuranta edellyttää lääkärin antamia tietoja tai erikseen kerättäviä lisätietoja, taudin leviämisen ehkäiseminen edellyttää erityisiä toimia taudin toteamiseksi tehtävän tutkimuksen ja taudin hoidon toteutumisen varmistamiseksi tai kyseessä on kansallisella rokotusohjelmalla ehkäistävä tauti. Valvottaviin tartuntatauteihin lisättäisiin pneumokokin aiheuttama vaikea yleisinfektio ja aivokalvontulehdus, rotavirusinfektio ja tetanus. Nämä ovat kansalliseen rokotusohjelmaan sisältyvillä rokotteilla torjuttavia tauteja. Valvottaviin tartuntatauteihin lisäämisellä varmistetaan, että ilmenevistä tautitapauksista saadaan riittävän kattavat rokotuksia ja riskitekijöitä koskevat tiedot rokotustoiminnan ohjaamiseksi. Valvottaviin tartuntatauteihin siirtyy yleisvaarallisista tartuntataudeista keltakuume, jonka tapauksista tulee ilmoittaa yksityiskohtaisesti Maailman terveysjärjestölle, ja tarkkoja tartuntaan liittyviä tietoja tarvitaan matkailijoiden rokotustoiminnan ohjaamiseksi. Tuhkarokko siirretään 1 :ssä mainituin perustein valvottavista yleisvaarallisiin
3 tartuntatauteihin. Ilmaisujen täsmentämiseksi mainitaan erillisenä määrittelynä lepra ja muu mykobakteeritauti kuin tuberkuloosi. Valvottavia tartuntatauteja olisivat: botulismi, Creutzfeldt-Jakobin tauti, ekinokokkoosi, hemofiluksen aiheuttama vaikea yleisinfektio ja aivokalvontulehdus, hepatiitti B, hepatiitti C, hinkuyskä, hiv-infektio, sukupuoliteitse leviävät klamydiainfektiot, keltakuume, legionelloosi, listerioosi, lepra ja muu mykobakteeritauti kuin tuberkuloosi, malaria, pneumokokin aiheuttama vaikea yleisinfektio ja aivokalvontulehdus, puutiaisaivokuume, vesikauhu (raivotauti), rotavirusinfektio, sankkerit, sikotauti, tetanus, tippuri ja vihurirokko. 2 luku. Viranomaisten, sairaanhoitopiirien kuntayhtymien ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tehtävät 3. Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävät. Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävät säilyisivät ennallaan nykyiseen verrattuna, ja pykälään tehtäisiin vain stilistisiä korjauksia. Tehtävinä olisi huolehtia väestölle suunnatun tartuntatautien torjunnan edellyttämän terveysneuvonnan ja valtakunnallisen tiedottamisen toteutumisesta, seurata ja edistää maassamme suoritettavaa ja kansainvälistä tartuntatautien vastustamistyöhön liittyvää tieteellistä tutkimusta ja sen soveltamista sekä suorittaa sosiaali- ja terveysministeriölle tartuntatautien ehkäisemiseksi erikseen säädetyt tehtävät. 4. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tehtävät. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen olisi: 1) seurattava tartuntatautien vastustamistyön toteutumista ja tehtävä sosiaali- ja terveysministeriölle esityksiä toimenpiteistä tartuntatautien ehkäisemiseksi 2) harjoitettava tartuntatauteihin liittyvää tieteellistä tutkimusta sekä suoritettava ja kehitettävä tartuntatautien vastustamistyössä tarvittavia laboratoriotutkimuksia
4 3) annettava kuntien tartuntatautien torjuntatyöstä vastaaville toimielimille ja sairaanhoitopiirien kuntayhtymille asiantuntija-apua tartuntatautiepidemioiden selvittämisessä ja hoitoon liittyvien infektioiden torjunnassa 4) järjestettävä tartuntatautien vastustamistyöhön liittyvää koulutusta 5) tiedotettava ajankohtaisesta tartuntatautitilanteesta sairaanhoitopiirien kuntayhtymille, laboratorioille ja terveyskeskuksille 6) annettava tietoja sosiaali- ja terveysministeriölle, aluehallintovirastoille, puolustusvoimille, Rajavartiolaitokselle ja kansainväliseen tartuntatautitietojen vaihtoon 7) osallistuttava tartuntatautien vastustamistyöhön liittyvään kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön 8) suoritettava sille säädetyt tai sosiaali- ja terveysministeriön määräämät tartuntatautien vastustamistyöhön liittyvät tehtävät. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tehtäväalueet kansallisena asiantuntijalaitoksena säilyisivät muuttumattomina. Asetuksen tekstiä on täsmennetty siten, että sairaanhoitopiirin kuntayhtymille annettava tuki ja tiedottamistarve on mainittu erityisesti. 5. Aluehallintoviraston tehtävät. Aluehallintoviraston tehtäväluettelosta poistettaisiin lain tasolle tartuntatautilain 8 :ään otetut tehtävät, muuten tehtävät pysyisivät nykyisen asetuksen mukaisina. Aluehallintoviraston olisi tartuntatautilaissa säädetyn lisäksi tehtävä tarvittaessa sosiaali- ja terveysministeriölle esityksiä toimenpiteistä tartuntatautien ehkäisemiseksi sekä suorittaa aluehallintovirastolle tartuntatautien ehkäisemiseksi erikseen säädetyt tai määrätyt tehtävät. 6. Kunnan tehtävät. Tartuntatautien torjunnasta vastaavan kunnallisen toimielimen ja kunnan tartuntataudeista vastaavan lääkärin olisi omalta osaltaan huolehdittava tartuntatautien torjunnasta, johon sisältyy terveysneuvonta sekä suonensisäisesti huumeita käyttävien käyttövälineiden vaihtaminen tartuntatautien torjunnan edellyttämän tarpeen mukaan. Nämä tehtävät sisältyvät jo voimassa olevaan tartuntatautiasetukseen. Uuden tartuntatautilain 9 :ssä on säännös kunnan velvollisuudesta huolehtia tartuntatautiin sairastuneiden hoidosta, joten siitä ei enää säänneltäisi asetuksen tasolla. 3 luku. Tartuntatautien ilmoittaminen 7. Lääkärin tartuntatauti-ilmoitus. Lääkärin tai hammaslääkärin olisi tehtävä tartuntatautiilmoitus, jäljempänä lääkärin tartuntatauti-ilmoitus, yleisvaarallisista ja valvottavista tartuntataudeista. Ilmoitusta ei kuitenkaan tehdä seuraavista taudeista: hinkuyskä, muu salmonelloosi kuin lavantauti tai pikkulavantauti, pneumokokin aiheuttama vaikea yleisinfektio ja aivokalvontulehdus, puutiaisaivokuume, rotavirusinfektio, hemofiluksen aiheuttama vaikea yleisinfektio ja aivokalvontulehdus, sukupuoliteitse leviävä klamydiainfektio sekä muu mykobakteeritauti kuin tuberkuloosi. Uutena valvottaviin tartuntatauteihin lisättyjen pneumokokin aiheuttamien vaikeiden yleisinfektioiden ja aivokalvontulehduksien sekä rotavirusinfektioiden aiheuttamien tapausten
5 rokotuksia sekä riskitekijöitä koskevat tiedot saadaan laadukkaammin muilla keinoilla kuin lääkärin ilmoitusmenettelyllä. Tieto tapauksen esiintymisestä saadaan tällöin laboratorion ilmoittamana. Taudin sisältyminen yleisvaarallisiin tai valvottaviin tartuntatauteihin valtuuttaa tällöin lisätietojen keräämisen silloinkin, kun lääkäri on vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta. Samalla perusteella lääkärit on jo aikaisemmin vapautettu ilmoittamisesta hinkuyskän, puutiaisaivokuumeen sekä hemofilusten aiheuttamien vaikeiden yleisinfektioiden ja aivokalvontulehdusten tautitapauksissa. Lääkärin ilmoittamisvelvollisuudesta vapauttaminen poistuu Creutzfeldt-Jakobin taudin osalta, koska on käytännössä todettu, että tämän taudin tietojen seurannassa potilaita hoitavien neurologien toteuttama epäiltyjen tapausten lääkärin ilmoittaminen on tarkoituksenmukaisin tapa käynnistää näiden harvinaisten tautitapausten diagnoosin varmistaminen ja rekisteröinti. Muiden salmonelloosien kuin lavantaudin tai pikkulavantaudin osalta torjunnassa tarvittava tieto tartunnan todennäköisestä alkuperämaasta saadaan laboratorion ilmoituksella. Sukupuoliteitse leviävissä klamydiainfektioissa ja muissa mykobakteeritaudeissa kuin tuberkuloosissa ei tarvita lääkärin ilmoituksen sisältämiä tietoja, vaan taudit kuuluvat valvottaviin tartuntatauteihin niiden torjunnassa tarvittavan mikrobilääkehoidon varmistamiseksi korvauksetta saatavaksi. Lääkärin tartuntatauti-ilmoitukseen olisi sisällytettävä tartuntatautilain 29 :ssä tarkoitettuina tietoina tunnistetietojen lisäksi tiedot potilaan sukupuolesta, asuinkunnasta ja kansalaisuudesta, tartunnan kulusta, oireiden alkamisajankohdasta, diagnoosin perusteista, rokotuksista ja hoitopaikasta. Lisäksi ilmoittajan on merkittävä ilmoitukseen allekirjoituksensa ja yhteystietonsa. Lääkärin tartuntatauti-ilmoituksen sisältöön lisättäisiin tieto rokotuksista niissä rokotuksilla ehkäistävissä taudeissa, joissa lääkäri ei ole vapautettu ilmoittamisesta. Lääkärin tartuntatauti-ilmoitus on tehtävä seitsemän vuorokauden kuluessa tapauksen toteamisesta. Erityisen kiireellisessä tapauksessa lääkärin on tehtävä alustava ilmoitus välittömästi puhelimitse terveyskeskuksen ja sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavalle lääkärille ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Puhelimitse tehty alustava ilmoitus on vahvistettava kirjallisella tartuntatauti-ilmoituksella tapauksen varmistuttua. Tuberkuloosista on tehtävä ilmoitus silloin, kun tartunta on todettu ja kun hoito on päättynyt. Hiv-infektiosta tehdään tartuntatauti-ilmoitus tartunnan toteamishetkellä, taudin saavuttaessa AIDS -vaiheen ja potilaan kuollessa. Hiv-infektiosta tehtävään lääkärin tartuntatauti-ilmoitukseen sisällytetään arvio tartunta-ajasta ja -tavasta, kuolinsyystä sekä siitä, onko tartunnan saanut luovuttanut verta. Lääkärin ilmoittamisen viivettä, erityisen kiireellistä ilmoittamista sekä tuberkuloosin ja hivinfektion ilmoittamista koskevat asetuksen säännökset ovat toimineet tarkoituksenmukaisesti tartunnan torjunnan tukemisessa eikä niihin esitetä muutoksia. 8. Laboratorion tartuntatauti-ilmoitus. Tartuntatautien tutkimuksia tekevän laboratorion olisi tehtävä tartuntatautilain 28 :n mukainen tartuntatauti-ilmoitus toteamastaan yleisvaarallisen ja valvottavan tartuntataudin sekä muiden tartuntatautien ilmoitettavista mikrobilöydöksistä ja
6 mikrobien lääkeherkkyyksistä. Muiden tartuntatautien ilmoitettavat mikrobilöydökset on lueteltu liitteessä 1. Tartuntatautilain 37 :ssä tarkoitettuun alueelliseen lääkkeille erittäin vastustuskykyisten mikrobien kantajien rekisteriin ja tartuntatautilain 39 :n mukaiseen tapauskohtaiseen rekisteriin olisi talletettava tartuntatautilain 29 :ssä tarkoitetut tiedot niistä mikrobilöydöksistä, jotka liitteen 1 mukaan on ilmoitettava mikrobilääkeresistenssiominaisuutensa perusteella. Näihin rekistereihin olisi talletettava tiedot myös muista alueella mahdollisesti esiintyvistä torjunnan kohteena olevista erityisen resistenttien mikrobien löydöksistä. Lääkkeille erityisen vastustuskykyisten mikrobien aiheuttamat infektiot ovat yleistymässä ja niiden torjunnan merkitys lisääntyy. Potilaiden liikkuvuuden vuoksi torjunnalle on olennaista ajantasainen alueellinen tieto tällaisen mikrobin aiheuttamasta infektiosta ja kantajuudesta sekä hoidon yhteydessä tapahtuneesta altistumisesta. Asetuksen liite 1 luettelee kansallisesti keskeiset lääkkeille erityisen vastustuskykyiset mikrobit, jotka laboratorion tulee ilmoittaa ja jotka voidaan rekisteröidä alueelliseen rekisteriin. Aluekohtaisesti voi kuitenkin ilmetä nopeasti muita, uusia erityisen vastustuskykyisten mikrobien aiheuttamia ongelmia, joiden infektiotapaukset ja infektioille lähialtistumiset tulee voida rekisteröidä välittömästi alueelliseen sekä tapauskohtaiseen rekisteriin infektioiden leviämisen torjumiseksi. 9. Laboratorion tartuntatauti-ilmoituksen sisältö. Laboratorion tartuntatauti-ilmoituksessa olisi oltava tartuntatautilain 29 :ssä tarkoitettuina tietoina tunnistetietojen lisäksi tiedot hoitopaikasta, näytteenottopäivämäärästä, tehdystä tutkimuslöydöksestä, mikrobin toteamistavasta ja ominaisuuksista, näytteen laadusta sekä ilmoittavan laboratorion nimi. Jos näyte on lähetetty muusta kuin ilmoittavasta laboratoriosta tai lähetetään jatkotutkimuksiin toiseen laboratorioon, myös näiden laboratorioiden nimet olisi ilmoitettava. Salmonella-, shigella- ja kampylobakteeriinfektioissa olisi ilmoitettava tieto tartuntapaikasta. Kun laboratorion löydös viittaa sellaiseen tartuntatautitapaukseen, josta hoitava lääkäri on velvollinen tekemään tartuntatauti-ilmoituksen, laboratorion olisi liitettävä omaan vastaukseensa tästä huomautus. Asetukseen lisättäisiin nimenomainen maininta, että laboratorion ilmoitus sisältää tietoja mikrobin ominaisuuksista. Tämä tarkoittaa muun muassa vastustuskykyominaisuuksia mikrobilääkkeille sekä ominaisuuksia, joiden perusteella voidaan tehdä päätöksiä samaa lajia olevien eri mikrobikantojen alkuperästä esimerkiksi epidemiatilanteessa. Laboratorion tartuntatauti-ilmoitus olisi tehtävä viimeistään kolmen päivän kuluttua löydöksen varmistumisesta niin kuin voimassa olevan asetuksenkin mukaan. Laboratorion ilmoitukset ovat entistä keskeisempi lähde nopealle tiedonsaannille, kun niiden tiedonhallintajärjestelmiin on integroitu ilmoitettavien mikrobilöydösten automaattinen tunnistus ja nopea sähköinen ilmoitusmenettely. Entistä nopeampien laboratorion mikrobitunnistusmenetelmien käyttöön tulo vahvistaa epidemian varhaista havaitsemista ja torjunnan käynnistämistä. 10. Mikrobikannat tai näytteet. Tartuntatautilain 29 :n 2 momentin mukaisesti laboratorioiden tartuntatauti-ilmoitukseen on liitettävä mikrobikantoja tai näytteitä liitteen 2 mukaisesti.
7 Monien mikrobien tunnistus ja niiden ominaisuuksien tarkempi selvittely torjuntaohjelmien ohjaamiseksi vaatii menetelmiä, joita on tarkoituksenmukaista keskittää kansallisiin asiantuntijalaboratorioihin. Lähetettyihin mikrobikantoihin tai näytteisiin kohdistuva tyypitystoiminta muun muassa niiden geenirakenteen selvittämiseksi on yhä tärkeämpi epidemian havaitsemisessa ja epidemiaepäilyn varmentamisessa sekä sen lähteen tai aiheuttajan selvittämisessä. Asetuksen liitteen 2 luettelo lähetettävistä mikrobeista tai kannoista säilyisi ennallaan lukuun ottamatta niitä muutoksia, jotka johtuvat eräiden tautien siirtymisestä yleisvaarallisten ja valvottavien tautiryhmien välillä. 11. Eläinlääkintäviranomaiselle ilmoitettavat zoonoosit ja eläintautitapaukset. Tartuntatautilain 31 :ssä tarkoitettuja kunnan eläinlääkintäviranomaiselle ilmoitettavia zoonooseja ja eläintautitapauksia ovat: 1) vesikauhu (raivotauti) ja vesikauhuepäily 2) pernarutto ja pernaruttoepäily 3) bruselloosi -tartunta 4) Mycobacterium bovis -tartunta 5) Burkholderia mallei -tartunta 6) psittakoosi 7) EHEC -tartunta henkilöllä, joka on ollut kosketuksissa tuotantoeläimiin kotimaassa; 8) salmonellatartunta, Q-kuume tai leptospiroosi henkilöllä, joka asuu tai työskentelee tuotantoeläintilalla 9) trikinoosi 10) botulismi ja botulismiepäily 11) A-tyypin influenssaviruksen H5N1- tai H7N9-alatyypin taikka muun uuden tai harvinaisen alatyypin aiheuttama tauti henkilöllä, joka asuu tai työskentelee siipikarjatilalla. Hyvä yhteistyö terveys- ja eläinlääkintäviranomaisten välillä on välttämätöntä torjunnan tehokkuudelle, kun kyseessä on zoonoosi, jolla tarkoitetaan eläinten ja ihmisten välillä tarttuvaa tautia. Terveysviranomaisen eläinlääkintäviranomaiselle ilmoitettavien tartuntatautien luettelo säilyy entisenä. 12. Otosseurannalla seurattavat taudit ja oireyhtymät. Vapaaehtoisesti tartuntatautilain 33 :n mukaiseen otosseurantaan osallistuvat terveydenhuollon ja sosiaalihuollon toimintayksiköt antaisivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle yksilöityjä tietoja sekä tarvittaessa näytteitä potilaistaan tai asiakkaistaan heidän suostumuksellaan seuraavista taudeista: sukupuolitaudit, veriteitse tarttuvat sekä huumeiden käyttöön liittyvät infektiot, hengitystieinfektiot ja sikiön kehitykseen raskauden aikana vaikuttavat infektiot. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tutkisi otosseurannassa toimitetut näytteet 1 momentissa mainittujen tautien aiheuttajien ja niiden ominaisuuksien seuraamiseksi. Otosseurannassa terveydenhuollon ja sosiaalihuollon toimintayksiköiden olisi ilmoitettava tunnistetiedot tartuntatautilain 29 :n 1 momentin mukaisesti. Toimitettaviin tietoihin olisi liitettävä lisäksi päivämäärä, henkilön ikä, sukupuoli, toimipisteen tunnistetiedot, mahdollisen näytteen näytelaatu ja
8 näytteenottopäivämäärä sekä tautikohtaisesti tietoja tartunnan kulkuun vaikuttavista tekijöistä ja riskitekijöistä. Yleisten tartuntatautien kuten hengitystieinfektioiden, ripulitautien ja sukupuoliteitse tai pistohuumeiden välityksellä tarttuvien tautien esiintyvyydestä sekä torjunnan kannalta tärkeistä altistavista tekijöistä ei ole mahdollista saada torjunnan toteuttamiseksi riittävää tietoa kaikilta hoitavilta lääkäreiltä. Tautitapauksien laboratoriolöydöksiä ilmoittavilla laboratorioilla ei ole mahdollisuutta saada näitä tietoja eikä kaikista edellä mainituista tautitapauksista oteta laboratoriotestejä. Tällaisissa taudeissa tarkoituksenmukainen seurantatapa on otosseuranta, johon valitaan vapaaehtoisia terveydenhuollon tai sosiaalihuollon toimintayksiköitä alueellisesti ja väestöllisesti edustavalla tavalla. Toimintatapa mahdollistaa torjunnalle riittävän tiedonkeruun kuormittamatta koko terveyden- tai sosiaalihuoltoa. Kansanterveydellisesti tärkeitä infektioita, joiden seuranta on tarkoituksenmukaisinta toteuttaa otosseurannalla, ovat hengitystieinfektiot, sikiön kehitykseen raskauden aikana vaikuttavat infektiot, sukupuolitaudit, veriteitse tarttuvat sekä huumeiden käyttöön liittyvät infektiot. 4 luku. Erinäiset säännökset 13. Hoitoon liittyvät infektiot. Erikoissairaanhoidon toimintayksiköiden olisi annettava säännöllisesti sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisyä ja torjuntaa koskevaa tietoa sekä osallistuttava valtakunnallisiin hoitoon liittyvien infektioiden esiintyvyyttä koskeviin selvityksiin. Erikoissairaanhoidon toimintayksikkö osallistuisi toimintansa luonteen edellyttämällä tavalla valtakunnalliseen hoitoon liittyvien infektioiden tapausten ilmaantuvuusseurantaan yhteistyössä sairaanhoitopiirin kuntayhtymän ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon toimintayksiköiden olisi annettava säännöllisesti sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisyä ja torjuntaa koskevia tietoja sekä osallistuttava niiden esiintyvyyttä ja torjuntaa koskeviin selvityksiin. Hoitoon liittyvien infektioiden kansanterveydellinen merkitys on huomattava ja lisääntyy edelleen infektioille alttiin väestönosan kasvaessa sekä lääketieteen ottaessa käyttöön jatkuvasti laajenevaa valikoimaa infektioille altistavia toimenpiteitä. Asetuksella täsmennetään niitä tiedotus- ja tiedonantovelvoitteita, joita erikoissairaanhoidon toimintayksiköillä on sairaanhoitopiirin kuntayhtymään sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen. Näihin sisältyvät valtakunnalliset hoitoon liittyvien infektioiden esiintyvyyttä koskevat selvitykset sekä toimintayksikön toiminnan edellyttämällä tavalla osallistuminen valtakunnalliseen hoitoon liittyvien infektioiden tapausten ilmaantuvuusseurantaan. 14. Raskaana olevien verinäytteen tutkimus. Raskaana olevalta otetaan nykyisin terveystarkastuksen yhteydessä hänen suostumuksellaan verinäyte vastasyntyneen tartuntatautien ehkäisemiseksi. Verinäytteestä tehdään tutkimus kupan ja hiv-infektion varhaiseksi toteamiseksi sekä hepatiitti B-viruksen kantajuuden toteamiseksi. Samaa käytäntöä ehdotetaan jatkettavaksi.
9 15. Yhdistämisaikaväli tartuntatautirekisterissä. Tartuntatautirekisteriin tekevät samoista tapauksista ilmoituksia lääkärit ja laboratoriot, usein myös toistuvasti sekä sähköisiä välityskeinoja käyttäen, ja tietoihin voidaan henkilötunnusta käyttäen yhdistää muista lähteistä saatavia tapausta koskevia tietoja. Ilmoitusten ja muiden tietojen yhdistämisessä tapaukseksi on tarkoituksenmukaista käyttää eri lähteistä tulleiden tietojen yhdistämisaikaväliä, joka ottaa huomioon tartunnan luonnollisen kulun sekä mahdollisen pitkäaikaisen tai pysyvän mikrobikantajuuden. Näin voidaan erotella toisistaan samalla henkilöllä tapahtuvat saman mikrobin aiheuttamat erilliset tapaukset lyhytkestoisissa infektioissa. Eräiden mikrobien aiheuttamat infektiot johtavat yleensä pitkäkestoiseen tai pysyvään kantajuuteen, jolloin yhdistämisaikaväli on pitkä. Tämä on tärkeää infektioiden epidemiologisen tilanteen seuraamisessa ja torjunnan ohjauksessa. Tautikohtaisissa yhdistämisaikaväleissä ei esitetä tehtäväksi muutoksia. Tartuntatauti-ilmoitusten kaikki tiedot säilytettäisiin tartuntatautirekisterissä samaa tartuntatautitapausta koskevien erillisten ilmoitusten yhdistämisen päättymistä, jäljempänä yhdistämisaikaväli, seuraavan vuoden loppuun saakka. Tämän jälkeen rekisterin tiedoista poistetaan potilaan nimi ja henkilötunnus muutetaan muotoon, jossa sitä ei voi tunnistaa. Yhdistämisaikaväli olisi 50 vuotta, jos kyseessä on lavantauti, pikkulavantauti, kuppa, tuberkuloosi, hepatiitti B, hepatiitti C, hiv-infektio, muu mykobakteeritauti kuin tuberkuloosi, hepatiitti D- viruksen aiheuttama tauti, HTL-viruksen aiheuttama tauti, Creutzfeldt-Jakobin tauti taikka metisilliinille tai oksasilliinille resistentin Staphylococcus aureus-kannan (MRSA) tai vankomysiinille resistentin stafylokokkikannan (VRSA), vankomysiinille resistentin enterokokin (VRE) tai III polven kefalosporiineille alentuneen herkkyyden omaavan Escherichia coli- tai Klebsiella pneumoniae -kannan aiheuttama infektio sekä karbapenemaasia tuottavan enterobakteerin (CPE) aiheuttama infektio. On huomattava, että alentuneen herkkyyden bakteerikantoihin kuuluvat myös kaikki täysin resistentit kannat. Yhdistämisaikaväli olisi kolme vuotta, jos kyseessä on ekinokokkoosi, malaria, Borrelia burgdorferi, brusella, veren tai selkäydinnesteen sieni- tai parasiittilöydös, filaria tai skistosoma. Yhdistämisaikaväli olisi kolme kuukautta, jos kyseessä on meningokokin aiheuttama yleisinfektio tai aivokalvontulehdus, tippuri, Clostridium difficilen aiheuttama infektio, hemofiluksen aiheuttama vaikea yleisinfektio tai aivokalvontulehdus, sukupuoliteitse leviävä klamydiainfektio, pehmeä sankkeri, muu veren ja selkäydinnesteen bakteeri- tai viruslöydös, astroviruksen, noroviruksen, rotaviruksen tai sapoviruksen aiheuttama tauti taikka influenssaviruksen, parainfluenssaviruksen, respiratory syncytial -viruksen tai rinoviruksen aiheuttama tauti. Kaikissa muissa tartuntataudeissa yhdistämisaikaväli olisi 12 kuukautta. 16. Voimaantulo. Asetus tulisi voimaan 13 päivänä maaliskuuta 2017. Liite 1. Tartuntatautilain 28 :n 1 momentissa tarkoitettuja muiden tartuntatautien ilmoitettavia mikrobilöydöksiä olisivat kaikki mikrobit, jotka on todettu verestä tai selkäydinnesteestä ja näiden
10 lisäksi liitteessä mainitut bakteerit, virukset, alkueläimet ja sienet. Mikrobin havaitseminen veressä tai selkäydinnesteessä merkitsee yleensä vakavaa infektiosairautta, minkä vuoksi näitä mikrobilöydöksiä on perusteltua seurata valtakunnallisesti. Seurannalla voidaan havaita myös uusia vakavia infektioita aiheuttavia mikrobeja väestön infektioille eri syistä erityisen alttiin osan kasvaessa muun muassa ikääntymisestä johtuen. Liitteen 1 luettelossa ovat ne nimeltä mainitut mikrobit, joita on perusteltua seurata valtakunnallisesti yleisvaarallisten ja valvottavien tartuntatautien aiheuttajien lisäksi. Niiden seuranta ainoastaan laboratorion ilmoituksin on tarpeen muun muassa käynnistämään epidemiaepäilyjä ja selvityksiä, osoittamaan mahdollista mikrobien lääkeherkkyystilanteen heikkenemistä ja samalla torjunnan tehostamistarvetta. On huomattava, että alentuneen herkkyyden bakteerikantoihin kuuluvat myös kaikki täysin resistentit kannat. Tällainen seuranta ohjaa mikrobilääkkeiden käyttöä ja suojautumistarpeesta tiedottamista muun muassa matkailun yhteydessä tai liikuttaessa luonnossa. Liite 2. Tartuntatautilain 29 :n mukaisesti laboratorioiden tartuntatauti-ilmoitukseen olisi liitettävä mikrobikantoja tai näytteitä liitteen 2 mukaisesti. Alentuneen herkkyyden bakteerikantoihin kuuluvat myös kaikki täysin resistentit kannat. Liitteen 2 luettelo säilyisi ennallaan lukuun ottamatta niitä muutoksia, jotka johtuvat eräiden tautien siirtämisestä yleisvaarallisten ja valvottavien tautiryhmien välillä. Taloudelliset vaikutukset Asetuksella ei ole uusia taloudellisia vaikutuksia edelliseen tartuntatautiasetukseen verrattuna. Valmistelu Asetus on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä virkatyönä ja tartuntatautilainsäädännön kehittämistä valmistelleessa työryhmässä. Asetuksesta on saatu lausunnot maa- ja metsätalousministeriöltä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, Työterveyslaitokselta, Ahvenanmaalta, aluehallintovirastoilta, Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralta, Suomen Kuntaliitolta, Tampereen kaupungilta, Turun kaupungilta, Suomen Sairaalahygieniayhdistys ry:ltä, Suomen Lääkäriliitto ry:ltä, Suomen Hammaslääkäriliitolta, Suomen Työterveyslääkäriyhdistys ry:ltä, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry:ltä, Suomen Työterveyshoitajaliitto ry:ltä, Suomen Infektiolääkärit ry:ltä, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:lta sekä Etelä-Savon, Etelä-Pohjanmaan, Helsingin ja Uudenmaan, Itä-Savon, Kanta-Hämeen, Pirkanmaan, Pohjois- Pohjanmaan, Pohjois-Savon, Päijät- Hämeen ja Satakunnan sairaanhoitopiirien kuntayhtymiltä ja Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymältä. Lausunnoissa on kannatettu asetuksen antamista, ja esitettyjen näkökohtien pohjalta on tehty muutoksia asetukseen. Sellaisia ehdotettuja muutoksia, joista on jo säädetty tartuntatautilaissa, ei ole tehty asetukseen. Asetusta on käsitelty tartuntatautien neuvottelukunnassa vuonna 2015 ja työterveyshuollon neuvottelukunnassa 26.11.2015.
11 Voimaantulo Nyt annettavan asetuksen olisi tarkoitus tulla voimaan13 päivänä maaliskuuta 2017.