Rutto ja muut zoonoosit ihmiskunnan historiassa

Transkriptio

1 Rutto ja muut zoonoosit ihmiskunnan historiassa Heikki S. Vuorinen LKT, lääketieteen historian dosentti Tampereen yliopisto ja Helsingin yliopisto

2 RUTON LEVINNEISYYS

3 KÄSITYS RUTOSTA, HISTORIAA Ruton aiheuttaja Y. pestis löydettiin vuonna 1894 ja rotan/muiden eläinten ja kirpun/kirppujen rooli taudissa selvitettiin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Käsityksemme rutosta ja sen epidemiologiasta ovat peräisin vuoden 1890 jälkeen eikä tämä tietämys ole välttämättä sovellettavissa varhaisempiin aikoihin.

4 RUTTO IHMISESSÄ Paiserutto: yleisin; kirpun purtua ihmistä (Y. pestis ihmiseen) alueelliset imusolmukkeet suurentuvat voimakkaasti 4-6 päivän kuluttua, etenee nopeasti: korkea kuume, päänsärky, sekavuutta, keuhko-oireita, verenkiertoelimistön romahdus ja yleisinfektio. Kuolema 4-6 päivän kuluttua oireiden alkamisesta. Keuhkorutto: tartunta hengitysteitse, tappava. Septinen rutto: Y. pestis lisääntyy veressä, ja taudinkulku raju, kuolema seuraa usein ennen muiden oireiden alkamista.

5 RUTON EKOLOGIA 1

6 RUTON EKOLOGIA 2: MUSTAROTTA

7 RUTON EKOLOGIA 3: ROTTA

8 RUTON EKOLOGIA 4: KIRPPU

9 RUTON HISTORIAN LÄHTEET KIRJALLISET: Varhaisin: Rufus Efesolainen Tautikäsitykset muuttuneet ARKEOLOGIA: Ei jälkiä luihin tai muumioihin Taudinaiheuttajan DNA Rottien luut, kirput

10 RUTTOPANDEMIAT 1. pandemia (Eurooppa, Lähi-Itä) alkoi vuonna 541 jaa. (Justinianuksen rutto) ja kesti aina 700-luvulle asti. 2. pandemia (Kiina, Keski-Aasia, Eurooppa, Lähi-Itä) alkoi Euroopassa vuonna 1346 (musta surma) ja kesti aina 1700-luvulle saakka. 3. pandemia (Kiina, Mantsuria, Intia, Egypti, Madagaskar, Pohjois- ja Etelä- Amerikka) alkoi noin vuonna 1890 ja kesti noin vuoteen 1940.

11 JUSTINIANUKSEN RUTTO 1, LÄHTEET Justinianuksen rutosta ovat kirjoittaneet bysanttilaiset historioitsijat Evagrios, Prokopios ja Agathias. Erityisesti Prokopioksen kuvauksen perusteella näyttää diagnoosi paiserutto melkoisen varmalta. Taudinaiheuttajan DNA

12 JUSTINIANUS I, ITÄ-ROOMAN KEISARI JAA.

13 JUSTINIANUKSEN RUTTO 1

14 JUSTINIANUKSEN RUTTO 2, jaa.

15 MUSTA SURMA, LÄHTEITÄ Kirjallisia lähteitä runsaasti Joukkohaudat, taudinaiheuttajan DNA

16 MUSTA SURMA 1: LEVIÄMINEN

17 MUSTA SURMA 2: , varjostetuille alueille rutto ei todennäköisesti levinnyt.

18 MUSTA SURMA 3

19 MUSTA SURMA 4

20 TOISTUVAT RUTTOEPIDEMIAT

21 RUTTO SUOMESSA

22 3. RUTTOPANDEMIA 1

23 3. RUTTOPANDEMIA 2

24 RUTTO KESKUUDESSAMME

25 MUIDEN ZOONOOSIEN HISTORIASTA 1 Influenssa: lukuisia eläimiä Tuhkarokko: koira Isorokko: lehmä, apina Tuberkuloosi: lehmä

26 MUIDEN ZOONOOSIEN HISTORIASTA 2: Eläinten kesyttäminen Eläin: Alue: Ajankohta (noin): Koira Lähi-Itä eaa. Vuohi Lähi-Itä 8500 eaa. Lammas Lähi-Itä 8000 eaa. Sika Lähi-Itä 7500 eaa. Nauta Lähi-Itä 7000 eaa. Kissa Lähi-Itä 7000 eaa. Kana Kiina 6000 eaa. Laama Andit 5000 eaa. Aasi Lähi-Itä 4000 eaa. Hevonen Etelä-Venäjä 4000 eaa. Kameli Etelä-Arabia, Keski-Aasia 3000 eaa. Marsu Peru 2000 eaa. Kani Espanja 1000 eaa. Kalkkuna Meksiko 300 eaa.

27 INFLUENSSA Influenssa A-viruksessa tapahtuu sekä hidasta, vähittäistä muuttumista että nopeasti tapahtuvia, suuria muutoksia, jolloin syntyy aivan uusi virustyyppi (pandemia käynnistyy). Ihmisen influenssavirusten lähisukulaisia esiintyy useilla eläimillä, kuten hevosilla, sioilla, kalkkunoilla ja ankoilla. Ankkoihin (ja kanoihin) on kiinnitetty erityistä huomiota ihmisen influenssaviruksen muuntumisen yhteydessä.

28 INFLUENSSAN HISTORIAA 1: pandemiat Vuosi Lähtöalue tai Viruksen ensiraportointi alatyyppi 1580 (?) 1627 (?) Venäjä (?) Venäjä Puola 1767 (?) Venäjä; Kiina (?) Venäjä Kiina; Venäjä 1833 Venäjä Venäjä (?) (?) (?) (?) Venäjä H (?) H Ranska; USA ym. H1N1 (Hsw1N1) Kiina H2N Kiina H3N Kiina H1N1

29 INFLUENSSAN HISTORIAA 2: Espanjantauti Ensimmäisen maailmansodan aikaiset olosuhteet länsirintamalla olivat suosiollisia hyvin tappavan influenssaviruksen kehittymiselle[1]. Vuonna 1918 alkanut pandemia poikkesi aikaisemmista pandemioista tautiin sairastuneiden korkean ja ikäjakaumaltaan poikkeuksellisen (erityisesti vuotiaita) kuolleisuuden suhteen. On esitetty, että olisi ollut hirvein tappaja, minkä ihmiskunta koskaan on kohdannut [1] Ewald 1994.