ONKO YRITYKSEN MENESTYKSEN TAKANA TYÖKYKYINEN YRITTÄJÄ? MIKROYRITTÄJIEN TYÖKYVYN EDISTÄMINEN 21.2.2017 Kirsi Heikkilä-Tammi Tutkimusjohtaja, Työhyvinvointi
Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä, ja joilla on sisäinen hehku päällä, on paljon. Harmi, että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita. Esa Saarinen Kuvat: Kirsi Heikkilä-Tammi
MITEN YRITTÄJÄT KOKEVAT TYÖNSÄ Yrittäjät ovat palkansaajiin verrattuina tyytyväisempiä työhönsä (Pärnänen & Sutela 2014). Itsensätyöllistäjät kokevat työssään paljon työn merkityksellisyyttä, itsenäisyyttä ja vaihtelevuutta: nämä tekijät selittävät työtyytyväisyyttä sekä palkansaajilla että yrittäjillä (Hytti, Kautonen & Akola 2013). Yrittäjät kokevat työn imua ja innostusta Yrittäjät/maatalousyrittäjät innostuivat työstään useammin (52 % päivittäin) kuin palkansaajat (38 % päivittäin). Erityisesti tyytyväisyyttä lisäsi mahdollisuus tehdä työ mielestään parhaalla tavalla ja kokemus siitä, että on hyvä työssään. (Kauppinen et. al 2013.) Itsensätyöllistäjistä 64 prosenttia koki työn imua (Pärnänen & Sutela 2014). Yrittäjistä 40 prosentilla arvioitiin olevan riski uupua (Elon Yrittäjämittari 2016 tutkimus)
MITÄ TIEDÄMME YRITTÄJIEN TYÖKYVYSTÄ JA TERVEYDESTÄ Arviot yrittäjien työkyvystä vaihtelevat Kaksi kolmasosaa yrittäjistä arvioi työkykynsä hyväksi hyvinvointibarometrissa (Lundell, Visuri & Luukkonen 2014). Itsensätyöllistäjien (yksinyrittäjät, apurahansaajat, freelancerit ja ammatinharjoittajat) arviot työkyvystä olivat polarisoituneempia kuin palkansaajien (Pärnänen & Sutela 2014). Yrittäjillä oli heikompi työkyky kuin palkansaajilla: heikoksi työkykynsä arvioi 10 % yrittäjistä (Aura 2010). Naisyrittäjien arviot työkyvystään olivat melko hyvät, mutta hieman heikommat kuin työssäkäyvillä naisilla (Palmgren et. al. 2010). Yrittäjät heterogeeninen ryhmä: muita työntekijöitä työllistävät yrittäjät voivat paremmin työssään (Saarni, Saarni & Saarni 2008). Yrityksen taloudellinen tilanne vaikuttaa arvioihin työkyvystä Yrityksensä taloudellisen tilanteen arvioiminen hyväksi liittyi myönteisiin arvioihin omasta työkyvystä (Lundell et. al. 2014). Jo pelkkä tieto yrityksen taloudellisesta tilanteesta oli yhteydessä työkyvyn parempiin arvioihin (Aura 2010).
ELÄMÄNTAPOJEN JA TYÖOLOJEN YHTEYDESTÄ (AURA 2010) Elämäntavat ovat yhteydessä työkykyyn. -vähäinen väsymys -riittävä liikunta -sopiva paino -hyvä ravitsemus ->selittävät 17,2 % työkyvyn vaihtelusta Ns. työolotekijät selittivät n. 39 % vaihtelusta Elämäntavat ovat yhteydessä työtehokkuuteen. - vähäinen väsymys - riittävä liikunta - hyvä ravitsemus -> selittävät 21 % työtehon vaihtelusta. - Ns. työolotekijät selittivät n. 51 % vaihtelusta
YRITTÄJÄN TOIMIALA VAIKUTTAA Maatalousyrittäjien työhyvinvointi on heikointa Maaseutuyrittäjillä oli enemmän stressiä ja he palautuivat huonommin työstään. Työnsä henkisesti raskaaksi koki kolmannes maatalousyrittäjistä (37 %) ja muista yrittäjistä viidennes (19 %). Maatalousyrittäjien kokemus työn henkisestä raskaudesta oli lisääntynyt ja vastaavasti muiden yrittäjien vähentynyt. (Kauppinen et. al. 2013). Maatalousyrittöjien työkyky oli heikompi verrattuna muihin yrittäjiin ja palkansaajiin (Martelin et. al. 2006; Saarni et. al. 2007 ). Suomalaisista maidontuottajista yli 45-vuotiaat arvioivat työkykyä kaikista kielteisimmin (Karttunen & Rautiainen 2009). Tapaturman uhka, fyysinen kuormittavuus ja kemialliset aineet/pölyt kuormittavat (Kauppinen et. al. 2013). Korkeasti koulutetut yrittäjät tyytyväisiä Yrittäjinä toimivat korkeakoulutetut olivat tyytyväisiä elämäänsä ja työhönsä: tyytyväisimpiä olivat terveysalan yrittäjät ja vähiten tyytyväisiä tekniikan yrittäjät, joilla myös eniten stressiä (Luomala, Akola & Heinonen 2011). Yksinyrittäjiä työssään kuormittavat muita yrittäjiä enemmän työn yksinäisyys, huoli töiden riittävyydestä, tuki- ja liikuntaelinoireet ja yksinäisyys (Lundell et. al. 2014).
YRITTÄJIEN TYÖHYVINVOINTIA TUKEVIA JA ESTÄVIÄ TEKIJÖITÄ Työhyvinvointia heikensivät mm. vaikeudet töiden ennakoinnissa, työn ja muun elämän yhteensovittamisessa ja työpäivien venyminen. Vapaa- ja lomapäivien riittävyys, työstä irrottautumista edistävä vapaa-aika ja tärkeät ihmissuhteet edistivät työhyvinvointia. Myös säännöllinen liikunta ja riittävä uni olivat merkityksellisiä. (Lundell et. al. 2014.)
ELÄMÄNTAVAT Epäterveellisiä elintapoja on eniten yrittäjä- ja työntekijäasemassa olevilla miehillä (Kauppinen et. al. 2013) Nukkuminen ja liikunta Suurin osa yrittäjistä (79 %) nukkui sopivasti, mutta maatalousyrittäjistä ja prosessi-ja kuljetustekijöistä viidesosa nukkui suositusta vähemmän (Kauppinen et. al. 2013). Vuonna 2014 suomalaisista yrittäjistä n. 30 prosenttia raportoi uniongelmien haittaavan työtään (Lundell et. al. 2014). Yrittäjien liikunnallinen aktiivisuus vähäisempää kuin palkansaajien: naiset olivat enemmän aktiivisia liikunnassa kuin miehet. Naisista 33 % ja miehistä 26 % liikkui riittävästi. (Aura 2010.) Ravinto ja alkoholinkäyttö Yrittäjillä hieman heikommat mahdollisuudet käydä syömässä työpaikkaruokalassa: 31 prosenttia yrittäjistä syö lounaan ravintolassa/työpaikkaruokalassa (Helldán & Helakorpi 2016). Ravitsemuksen valinnat olivat naisilla parempia, kun taas heikoimmat ravitsemuksen valinnat liikkuvan työn tekijöillä. Kehitettävää etenkin ruokailurytmissä ja suolan saannin vähentämisessä. (Aura 2010.)
ELÄMÄNTAPOJEN MUUTOSHALUKKUUS YRITTÄJILLÄ -Yrittäjien muutoshalukkuus elämäntapojen kohentamiseen on suuri Erityisesti (Aura 2010 mukaan, n=972): Painon pudottamiseen erityisesti ylilihavilla Stressin vähentämiseen Liikunnan lisäämiseen liikunnallisesti passiivisilla (40 % valmis muutokseen) Ruokailutottumusten muutoksiin ylilihavilla (38 % valmis muutokseen) -Muutoshalukkuus alkoholin käytön ja tupakoinnin suhteen oli hieman vähäisempää kuin muissa elämäntavoissa (Aura 2010). -Kehotuksen muuttaa ruokailutottumuksiaan oli saanut kolmannes yksityisyrittäjistä/työnantajista ja yhtä moni oli yrittänyt laihduttaa (Helldán & Helakorpi 2015) Auran (2010) selvityksessä elämäntapojen muutoshalukkuutta on mitattu seuraavalla mittarilla. Prochaska JO, DiClemente CC. 1983. Stages and processes of self-change of smoking: toward an integrative model of change. J Consult Clin Psychol. 51(3):390-5.
Kiitokset!