KIRJANPITOMETSÄLÖT ETELÄ-SAVOON Kerättävät tiedot ja laskentajärjestelmä

Miikka Mäenpää KIRJANPITOMETSÄLÖT ETELÄ-SAVOON Kerättävät tiedot ja laskentajärjestelmä Opinnäytetyö Metsä- ja puutalouden markkinointi Kesäkuu 2006

Opinnäytetyön päivämäärä 2.6.2006 Tekijä Miikka Mäenpää Koulutusohjelma ja suuntautuminen Metsä- ja puutalouden markkinoinnin koulutusohjelma Nimeke Kirjanpitometsälöt Etelä-Savoon kerättävät tiedot ja laskentajärjestelmä Tiivistelmä Opinnäytetyössä on perehdytty olemassa oleviin ja käytössä olleisiin kirjanpitometsälöverkkoihin pohjatyönä Etelä-Savoon mahdollisesti perustettavaa metsälöverkkoa varten. Opinnäytetyössä on valittu tiedot, joita perustettavasta metsälöverkosta voi kerätä, sekä luotu Excel-taulukko, jolla kerätyt tiedot voi analysoida. Opinnäytetyössä luotuun järjestelmään on tarkoitus syöttää metsälöverkkoon valituilta eteläsavolaisilta metsätilallisilta kerätyt tiedot vuosittain. Kerättävät tiedot liittyvät metsälön vuosittaisiin tuloihin ja menoihin kustannuslajeittain, sekä metsänomistajien omatoimisesti tekemien ja palkkatyönä teettämien metsänhoitotöiden määriin. Näiden tietojen perusteella järjestelmä laskee keskimääräisiä tuloksia koko metsälöverkon osalta. Laskettavia tuloksia ovat mm. omatoimisen työn osuudet eri metsänhoitotöissä sekä eri kustannuslajien suuruudet metsätaloudessa. Asiasanat (avainsanat) yksityismetsät, kannattavuus, tulot, menot Sivumäärä Kieli URN 22 s. + liitt. 3 s. Suomi URN:NBN:fi:mamk-opinn200654125 Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Timo Leinonen Opinnäytetyön toimeksiantaja Metsäkeskus Etelä-Savo

Date of the bachelor's thesis June 2, 2006 Author Miikka Mäenpää Degree programme and option Degree Programme in Forestry Forest Product Marketing Name of the bachelor's thesis Bookkeeping forest holdings to southern Savo - Information to be collected and counting system Abstract The aim of the thesis was to choose suitable information to be collected from a private forest holding net and to create a data processing system for the collected information. The Forestry centre of southern Savo is participant in this project. The information, which will possibly be collected from about 60 private forest owners in southern Savo, is meant to be transferred into the Excel table. Collected information is numeric, and it is mostly about incomes and expenses of forestry. In this system it is also essential to collect information about forest owners` independence in forestry actions in their own forests. On this basis the Excel table counts average values. The most important counted value is profitability of forestry. Other important parameters are portions of independent forestry actions of forest owners. This data processing system is not perfect, because it is not sure yet, if there ever will be a bookkeeping forest holding net in southern Savo. Subject headings, (keywords) private forest, profitability, income, expenses Pages Language URN 22 p. + app. 3 p. Finnish URN:NBN:fi:mamkopinn200654125 Remarks, notes on appendices Tutor Timo Leinonen Bachelor s thesis assigned by Forestry Centre of southern Savo

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 1 2 SUOMALAINEN YKSITYISMETSÄTALOUS... 2 2.1 Suomalaisen metsätalouden erityispiirteet... 2 2.2 Yksityismetsätalouden kannattavuus... 3 3 METSÄTALOUDEN KANNATTAVUUSTUTKIMUS... 4 3.1 Kannattavuustutkimus Euroopassa... 4 3.2 Kannattavuustutkimus Suomessa... 4 4 KIRJANPITOMETSÄLÖT ETELÄ-SAVOON... 9 4.1 Hankkeen taustaa... 9 4.2 Käytännön toteuttamisen kannattavuus... 9 4.3 Käytännön toteuttamisen mahdollisuudet... 10 4.4 Tiedonkeruu- ja analysointijärjestelmä... 10 4.4.1 Tiedonkeräyslomake... 11 4.4.2 Tulostenlaskentataulukko... 16 5 POHDINTA... 21 LÄHTEET... 22 LIITTEET... 23 1 Tiedonkeräyslomake... 23 2 Tulostenlaskentataulukko... 24 3 Excel-tiedosto: Kirjanpitometsälöiden taulukot (CD-Rom)... 25

1 JOHDANTO 1 Suomen pinta-alasta kaksi kolmasosaa on metsää. Näistä suurin osa on yksityisten omistamia. Etelä-Savo on yksi Suomen tärkeimmistä puuntuotantoalueista. Koska yksityismetsät ovat edelleen suomalaisen metsäteollisuuden tärkein raakaainelähde, on tärkeää, että yksittäisten metsätilojen puun laatu pysyy tulevaisuudessakin hyvänä. Tämä edellyttää metsätilan omistamisen olemista niin kannattavaa, että rahaa riittää myös hoitotöihin, jotka parantavat puun laatua ja nopeuttavat kasvua, toisin sanoen pitävät metsän kunnossa. Tällä hetkellä metsätiloihin sijoittaminen on suosittu tapa sijoittaa. Mitään takeita metsänomistamisen kannattavuudesta tulevaisuudessa ei kuitenkaan ole. Tässä opinnäytetyössäni tutkin mahdollisuutta perustaa kirjanpitometsälöverkko Etelä-Savoon sekä kirjanpitoverkon ylläpidon kannattavuutta. Ulkomailla kirjanpitoverkkoja on olemassa, ja Suomessakin on ollut kokeilumielessä ollut kirjanpitometsätilojen verkko. Lisäksi Suomessa seurataan metsätalouden kannattavuutta verotustietojen perusteella, mutta pysyvää ja pidempiaikaista kirjanpitoseurantaa ei Suomessa vielä ole.

2 SUOMALAINEN YKSITYISMETSÄTALOUS 2 2.1 Suomalaisen metsätalouden erityispiirteet Moniin muihin maihin verrattuna suomalaisessa metsässä ja sen omistajarakenteessa on monia erityispiirteitä. Suomen maapinta-alasta n. 70 % on metsää, mikä on enemmän kuin missään muussa maassa. Puun kasvu on hidasta ja siten metsien kiertoaika pitkä. Lisäksi metsät ovat suurimmalta osin yksityisten omistamia, mikä on maailman mittakaavassa harvinaista. Suomessa yksityismetsillä tarkoitetaan yksityisten henkilöiden, perikuntien ja yhtymien omistamia metsiä sekä yhteismetsiä. Yksityisomistuksessa on Suomessa n. 14 miljoonaa hehtaaria metsää, mikä vastaa 53 % metsäpinta-alasta (Metsätilastollinen vuosikirja 2005, 42). Etelä-Savossa yksityisomistuksessa on metsää 960 000 ha, joka on Etelä-Savon metsäpinta-alasta 78 % (Metsätilastollinen vuosikirja 2005, 50). Kotimaiset yksityismetsät ovat edelleen suomalaisen metsäteollisuuden tärkein raakaainelähde. Vuonna 2003 Suomen metsäteollisuuden käyttämästä puuraaka-aineesta 65 % tuli kotimaisista yksityismetsistä. (Metsäteollisuus ry.) 23 % 7 % 5 % 65 % Yksityismetsät Valtion metsät Tuontipuu Yhtiöiden omat metsät KUVIO 1. Suomen metsäteollisuuden puuraaka-ainelähteet vuonna 2003 (Metsäteollisuus ry.)

2.2 Yksityismetsätalouden kannattavuus 3 Laadukkaan puuraaka-aineen saannin turvaamiseksi on tärkeää, että yksityismetsätalous pysyy kannattavana myös tulevaisuudessa. Mikäli metsien taloudellinen tuotto vähenee, jäävät hoitotyöt ja harvennushakkuut helpommin tekemättä, mikä huonontaa oleellisesti päätehakkuuikäisen puuston arvoa sekä vähentää metsän puuntuotantokykyä. Vaikka yksityismetsätalous on tärkeää metsänomistajille, aluetaloudellisesti ja kansantaloudellisesti, on sen liiketaloudellinen seuranta ja tutkimus olleet varsin vähäistä verrattuna vaikkapa maatalouden kirjanpitojärjestelmään. Metsäalalla tutkimuksen paino on ollut ammatillisessa osaamisessa, etenkin metsänhoidossa, puunkorjuussa ja metsätalouden suunnittelussa. Neuvontajärjestöt ja metsäalan koulutus eivät myöskään ole erityisemmin kannustaneet metsänomistajia metsälön talouden seurantaan ja suunnitteluun. Taloudellisen seurannan puuttuminen on ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että suurimmalla osalla metsänomistajista metsän omistamisen motiivi on siitä saatavat tulot. Metsälössä on useimmiten kiinni huomattava pääoma, joka pitäisi saada tuottamaan taloudellisesti. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää suunnitelmallista toimintaa ja tuloksen seurantaa. (Yksityismetsätalouden kannattavuus) Metsätalouden on oltava kannattavaa toimintaa, että metsänomistajat olisivat motivoituneita hoitamaan ja käyttämään metsiään kestävyyden periaatteita noudattaen. Kannattavuus voidaan yksinkertaistaa tulojen ja menojen erotukseksi, mistä voidaan nähdä, onko tuotettu voittoa vai tappiota. Pelkkä liikevoiton tietäminen ei kuitenkaan kerro riittävästi esim. metsätilan kannattavuudesta muihin toimialoihin ja sijoitusmuotoihin verrattuna. Puun myyntitulojen verotuksen edellyttämästä kirjanpidosta voidaan nähdä vuositasolla metsätalouden tulot ja menot, mutta ei esimerkiksi metsänhoitotöihin käytetyn oman työpanoksen arvoa. (Yksityismetsätalouden kannattavuus)

3 METSÄTALOUDEN KANNATTAVUUSTUTKIMUS 4 3.1 Kannattavuustutkimus Euroopassa Keski-Euroopan saksankielisissä maissa metsätalouden kannattavuutta on seurattu vuosikymmenien ajan. Seuranta perustuu useimmiten kirjanpitotiloihin, jotka on usein jaettu koon ja omistajaryhmän mukaan eri ryhmiin. (Leppänen 1997, 29.) Itävallassa metsätalouden kannattavuutta seurataan neljällä tilaverkolla, joihin kuuluvat suuret yksityismetsät, pienet yksityismetsät sekä yhteismetsät. Seurantatiloista vastaa ylimpänä tahona liittotasavallan maa- ja metsätalousministeriö. Tulokset julkaistaan omana tiedonantona sekä paikallisessa metsäalan ammattilehdessä. Saksassa tietoa kerätään suurilta yli 200 ha tiloilta sekä pieniltä, 5 200 ha tiloilta erikseen. Metsänomistajat saavat analysoidut tulokset omasta metsälöstään sekä keskimääräiset vertailutulokset samantyyppisiltä tiloilta. (Leppänen 1997, 29.) Erilaisia kirjanpitotiloihin perustuvia kannattavuusseurantajärjestelmiä on ollut myös mm. Sveitsissä, Iso-Britanniassa, Irlannissa, Ranskassa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. CEA (European Confederation of Agriculture) on julkaissut tilastoja muutamien Euroopan maiden metsätalouden kannattavuustuloksista. Tiedot näihin tilastoihin on kerätty tutkimuksista, maakohtaisista raporteista ja yleisistä tilastoista. (Hakkarainen & Kinnunen 1995, 22 23.) 3.2 Kannattavuustutkimus Suomessa Maatalouden virallista kannattavuustutkimusta on harjoitettu Suomessa vuodesta 1912. Maatalouden kannattavuuskirjanpito keskittyy varsinaiseen maatalouteen, jonka kannattavuutta seurataan ja josta tilikauden liiketulokset lasketaan. Vuonna 2000 maatalouden kirjanpitotiloja oli 920 kappaletta. (Penttilä 2002, 64.) Metsätalouden kannattavuustutkimusta on harjoitettu Suomessa vaihtelevin menetelmin jo 1910-luvulta lähtien. Maataloushallitus julkaisi vuosina 1912 1918 tuloksia metsätalouden puhtaasta tuotosta. Laskelmien pohjana käytettiin ilmeisesti

hakkuun ja kasvun kantoraha-arvojen erotusta. Tässä tutkimuksessa metsän puhdas tuotto oli n. 10 26 mk/ha. (Hakkarainen & Kinnunen 1995, 14 15.) 5 Saari analysoi vuonna 1929 yksityismetsätalouden tuloja, menoja ja kannattavuutta maataloushallituksen kannattavuuskirjanpidon kolmen vuoden Etelä-Suomen kirjanpitotila-aineiston pohjalta. Saari laski tilikauden kokonaistuoton siten, että tulojen summaan lisättiin valmiin puutavaran varastojen lisäys tai vähennettiin sen vähennys. Kustannuksiksi luettiin menojen summa sellaisenaan. Saari ei ottanut huomioon pääomakustannuksia, puutasetta eikä metsämaan tasearvoa. Hän laski metsätalouden puhtaan tuoton metsähehtaaria kohti tuottojen ja kustannusten erotuksena. (Hakkarainen & Kinnunen 1995, 15.) Piha tutki vuosien 1925 1936 maatilametsälöiden liikejäämää ja sen rakennetta Etelä-Suomen maatalouskirjanpitotilojen aineiston perusteella. Myös Piha selvitti metsätalouden tuloksen liikejäämänä, eli puutasetta ei otettu huomioon ja kaikki hakkuut käsiteltiin tuottohakkuina. Liiketuloksi laskettiin rahatulot puutavaran myynnistä sekä erilaisista käyttöoikeuksista. Tuloiksi laskettiin myös luontoistulot eli metsästä maksutta luovutetun puutavaran arvo. Rahakustannuksia olivat tilivuonna metsätalouteen käytetyt rahaerät ja luontoiskustannuksia maatilatalouden muiden osien metsätaloudelle luovuttamien suoritteiden arvot. (Hakkarainen & Kinnunen 1995, 16.) Toisen maailmansodan jälkeen mm. Einola (1957), Ahonen (1957), Runeberg (1976) ja M. Keltikangas (1972) tutkineet metsätalouden kannattavuutta. Markkamääräisiä tutkimustuloksia metsätalouden kannattavuudesta 1940 1960-luvuilta ei kuitenkaan ole esitetty. (Hakkarainen & Kinnunen 1995, 16.) IUFRO:n (International Union on Forest Research Organizations) työryhmä 31 teetti 1960-luvulla tärkeimpiä Länsi-Euroopan puuntuottajamaita koskevan vertailututkimuksen, jossa Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan, Itävallan, Sveitsin ja Iso-Britannian metsätalouden tuottoja ja kustannuksia verrattiin yhdenmukaisin perustein. Tutkimusmateriaalina käytettiin metsätalouden ja metsäteollisuuden aggregaattitason tietoja, todellisia kirjanpitoon perustuvia metsätalouden kustannus- ja tulotietoja sekä hypoteettisia mallitettuja kustannus- ja tulotietoja. (Hakkarainen & Kinnunen 1995, 17.)

6 Suomessa systemaattisen metsätalouden kannattavuusseurannan lähtölaukauksena voidaan pitää IUFRO:n pienmetsälötyöryhmän Helsingissä 1989 pidettyä Maa- ja Metsätaloustuottajien isännöimää kokousta (Penttinen 1997, 9). Tätä kokousta varten Simula ja Keltikangas laskivat keskimääräistietojen perusteella yksityismetsien vuosien 1986 1988 keskimääräisen nettotuloksen. Nettotulos laskettiin menotulovirtalaskelman tyyppisellä tuloslaskelmalla, jossa pitkävaikutteisia menoja ei jaksoteta, vaan ne otetaan laskelmaan sellaisinaan. Tässä virtalaskelmassa olivat mukana myös kotitarvepuun raha-arvo ja metsänomistajan oman työn arvo. Nettotulos vuosien 1986 1988 keskiarvona oli 1993 rahassa 370 mk/ha ilman veroja ja avustuksia. Nettotulos jakautui seuraavasti: Etelä-Suomi 610 mk/ha, Länsi-Suomi 332 mk/ha, Itä-Suomi 502 mk/ha ja Lappi 73 mk/ha. (Hakkarainen & Kinnunen 1995, 17 18.) Kokouksen jälkeen tutkijoita mm. Metsäntutkimuslaitoksesta ja Joensuun yliopistosta ryhtyivät käymään läpi muiden maiden kannattavuusseurantatutkimuksia ja pohtimaan niiden soveltamismahdollisuuksia Suomen yksityismetsätaloudessa (Penttinen 1997, 9). Simula (1987) on laskenut metsätalouden nettotuloksen 1970- ja 1980-luvuille. Näiden vuosikymmenien aikana yksityismetsien kannattavuus on säilynyt yllättävän samansuuruisena: 1970-luvulla nettotulos oli vuoden 1993 rahassa 451 mk/ha ja 1980- luvulla 456 mk/ha. Tarkastelujaksolla metsään sidotun pääoman reaalituotto ennen veroja oli keskimäärin 3 %. (Hakkarainen & Kinnunen 1995, 18.) Joensuun yliopiston Metsätalous tuotanto- ja palvelusuuntana projektin tutkimustilat pitivät kirjanpitoa, jonka avulla laskettiin yhteensä 31 tilan tuloksen painotetut keskiarvot (Hyttinen ym. 1991). Juuassa ja Rantasalmella sijaitsevat koetilat olivat sekä metsäpinta-alaltaan että vuotuiselta hakkuusuunnitteeltaan suurempia kuin alueen tilat keskimäärin. Kolmivuotisella tilikaudella 1.7.1986 30.6.1989 metsälöiden keskimääräinen vuotuinen pääoman tuotto ennen veroja oli vuoden 1993 rahassa Juuassa 422mk/ha ja Rantasalmella 515 mk/ha. Tutkimuksessa metsätalouteen sidotun pääoman tuotto laskettiin vähentämällä liikejäämästä oman työn arvo sekä ottamalla huomioon puuston arvon muutos. (Hakkarainen & Kinnunen 1995, 19.)

7 Penttisen ja Kinnusen (1992) Lapin ja Koillis-Suomen yhteismetsien kannattavuustutkimus käsittää 33 yhteismetsän tilinpäätösaineiston vuosilta 1981 1990. Tuloksia laskettaessa on käytetty metsätalouteen sovellettua kirjanpitoasetuksen mukaista tuloslaskentakaavaa. Korjattua ylijäämää laskettaessa on otettu huomioon poistot, varaukset, verot, korot ja puutaseen muutos. Koko tutkimusaineistolle 10 vuoden ylijäämien keskiarvoksi on tullut 117 mk/ha. (Hakkarainen & Kinnunen 1995, 19 20.) Simula (1994) on mitannut metsätalouden kannattavuudessa ja rahaliikenteessä vuosina 1966 1992 tapahtuneita muutoksia päätoimisten maanviljelijöiden hallinnoimilla perheviljelmillä. Tutkimusaineistona Simula on käyttänyt Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen (MTTL) noin 1100 kirjanpitotilalta vuosittain keräämää maatalouden kannattavuuskirjanpitoaineistoa. (Hakkarainen & Kinnunen 1995, 20.) Vuosina 1992 1995 suoritettiin yksityismetsätalouden kannattavuusseuranta yhteistutkimus, johon osallistuivat Metsäntutkimuslaitos, Helsingin ja Joensuun yliopistot ja Työtehoseura. Hankkeessa perehdyttiin jo olemassa oleviin tilaverkostoihin, kehitettiin metsätalouden kirjanpidon ja kustannuslaskennan menetelmiä ja valmisteltiin varsinaista tilaverkoston luomista ja ylläpitoa. Hankkeesta saatujen kokemusten perusteella varsinaisen yksityismetsätalouden kirjanpitotilaverkoston luominen ei kuitenkaan vaikuttanut tarkoituksenmukaiselta, koska tilastollinen yleistettävyys olisi todennäköisesti jäänyt saavuttamatta, ja resursseja olisi kulunut kohtuuttoman paljon. Samoihin aikoihin tapahtui metsäverotuksessa muutos, jossa osa metsänomistajista jo siirtyi puun myyntituloverotukseen, jossa verottaja kerää tietoja metsätilallisten todellisista tuloista ja menoista. Mahdollisuus valmiiden aineistojen perusteella tehtävään kannattavuusseurantaan paranivat siis olennaisesti. (Uotila 1997, 59.) Uotila (1997) tutki yksityismetsänomistuksen kannattavuutta vuosina 1994 1995. Kannattavuustarkastelu tehtiin Tilastokeskuksen keräämän Maatalouden yritys- ja tulotilaston (MYTT) sekä Metlan ja MKK Tapion keräämien alueittaisten tilastojen perusteella. Samassa tutkimuksessa selvitettiin valmiiden tilastoaineistojen soveltuvuutta kannattavuusseurantaan ja luotiin pohjaa tulevalle raportoinnille.

8 Tulokset esitettiin suuralueittain hehtaaria kohti, tuloksia laskettiin myös tilakokoluokittain ja tiloittain. MYTT-aineiston puute on se, että se kattaa vain tilat, joilla harjoitetaan maataloutta. Verotuksen siirtymäkauden aikaiset verotustiedot olivat myös epäluotettavia, sillä käyttökelpoisia tietoja saatiin vain myyntiverotuksen piirissä olevilta tiloilta. MYTT-aineistoon perustuvista tuloksista saatiin helposti kuva kannattavuuden kehittymisestä, mutta tuloksia ei voi yleistää koskemaan koko yksityismetsätaloutta. (Uotila 1997, 2.) Metlan julkaisemassa metsätilastollisessa vuosikirjassa julkaistaan vuosittain tilastot yksityismetsätalouden tuloksesta ja tuotosta. Kirjan taulukoissa esitetty nettotulos lasketaan pääasiassa kassavirtoihin perustuvalla katelaskelmalla. Tuloksena saadaan rahamäärä, joka jää yksityismetsätaloudesta käytettäväksi verojen ja lainojen maksuun, sijoituksiin ja kulutukseen. Nettotulos mittaa vain rahavirtoja, joten se ei ota huomioon esim. hakkuusäästöjen tai puustopääoman arvoa alentavien hakkuiden vaikutusta metsätalouden kokonaistulokseen. Yksityismetsätalouden tuottoa mittaavassa laskelmassa kokonaistuotto on jaettu neljään osatekijään, joita ovat hakkuutulot ja puuntuotannon kustannukset, joiden erotuksesta lasketaan nettotulos, sekä pystypuuston määrän muutoksen arvo ja puutavaran kantohinnan muutokset. (Metsätilastollinen vuosikirja 2005, 329 331.) TAULUKKO 1. Yksityismetsätalouden tulot ja menot metsämaan pinta-alaa kohti 2004 (Metsätilastollinen vuosikirja 2005, 353-354). / ha Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi Koko maa Etelä-Savo Bruttokantorahatulot 137,8 152,3 47,2 112,3 180,2 Kokonaiskustannukset 25,6 24,3 14 21,5 23,9 Valtion tuki puuntuotantoon 4,2 4,5 5 4,5 4,1 Nettotulos 116,4 132,5 38,1 95,3 160,4

4 KIRJANPITOMETSÄLÖT ETELÄ-SAVOON 9 4.1 Hankkeen taustaa Idea kirjanpitometsälöverkon perustamisesta Etelä-Savoon on tullut Metsäkeskus Etelä-Savon kehittämispäälliköltä Yrjö Niskaselta. Tavoite oli luoda verkko, josta kerättäisiin tietoa puukaupasta, metsävaroista ja metsänhoito- ja parannustöiden määristä ja kustannuksista. Tämän opinnäytetyön osuus projektista on luoda järjestelmä, jolla perustettavasta verkosta kerätty tieto voitaisiin analysoida käyttökelpoisiksi keskiluvuiksi. Alkuperäisen idean mukaan Etelä-Savon alueelta pyrittäisiin saamaan mukaan noin 60 metsätilaa. Kirjanpitoverkkoon soveltuvilla tiloilla tulisi olla jonkinlaista toimintaa joka vuosi, joten mukaan tulevien tilojen pitäisi käytännössä olla keskimääräistä suurempia ja puunmyynnillisesti ja metsänhoidollisesti aktiivisia. Minimikokona voidaan pitää 50 ha metsälöä. 4.2 Käytännön toteuttamisen kannattavuus Pelkän hehtaarikohtaisen metsätalouden kannattavuustutkimuksen tekemiseksi kirjanpitometsälöverkkoa ei kannata perustaa. Vuoden 2006 alusta kaikki metsätilalliset ovat puun myyntituloverotuksen piirissä, joten verotustietojen perusteella pystytään melko luotettavasti laskemaan yksityismetsätalouden hehtaarikohtaiset nettotulokset. Metlan julkaisemassa Metsätilastollisessa vuosikirjassa esitetään vuosittain tilastoihin perustuvat yksityismetsätalouden katelaskelmat metsäkeskuksittain ja työlajeittain koko maan laajuisesti (Metsätilastollinen vuosikirja 2005, 353 354). Verotustietojen perusteella tehdyt laskelmat kertovat kuitenkin vain metsätalouden euromääräisen nettotuloksen. Metsänomistajan omassa metsässään suorittamien metsänhoitotöiden määrä ja arvo jäävät näissä laskelmissa huomiotta. Omatoimisuus metsänhoitotöissä on kuitenkin melko oleellinen osa yksityismetsätalouden kannattavuuden lisäämisessä. Etelä-Savoon perustettavan kirjanpitometsälöverkon perusajatus voisikin olla omatoimisen metsänhoitotöiden suorittamisen seuraaminen, sekä omatoimisuuden määrän vaikutus metsälön nettotulokseen. Useamman vuoden

ajalta kerätyn aineiston perusteella voitaisiin myös selvittää omatoimisuuden määrän muuttumista vuosien mittaan. 10 4.3 Käytännön toteuttamisen mahdollisuudet Kirjanpitometsälöverkon toteuttaminen Etelä-Savoon voisi olla helpointa Metsäkeskus Etelä-Savon ja Mikkelin Ammattikorkeakoulun metsätalouden koulutusyksikön Nikkarilan yhteistyönä. Alkuperäisen ajatuksen mukaan kirjanpitoverkkoon otettavien tilojen hankinnan ja metsälökohtaisten tietojen keruun hoitaisivat alueittain Metsäkeskus Etelä-Savon toimihenkilöt. Verkossa mukana olevia metsänomistajia on luonnollisesti motivoitava tiedonkeruussa mukana olemiseen esim. tarjoamalla heille vuosittain metsälöverkon perusteella laskettavat keskimääräiset tulokset. Metsälöverkosta kerättävien tietojen koostaminen ja analysointi voisi olla helpointa toteuttaa metsäopetuksen lomassa Nikkarilassa. Esimerkiksi mittauksen tai metsänarvioinnin tms. kurssin osana voisi olla metsälöverkosta kerättävien tietojen analysointi. 4.4 Tiedonkeruu- ja analysointijärjestelmä Metsälöverkosta kerättävää tietoa varten tein Excel-ohjelmalla kirjanpitoverkossa mukana oleville metsänomistajille jaettavan lomakkeen. Lomakkeeseen täytettävät tiedot on pyritty valitsemaan siten, että ne olisi mahdollisimman helppo täyttää suurimmaksi osaksi metsätalouden kirjanpidon perusteella. Lomaketiedoista omatoimisen metsätyön määrät ovat sellaisia, ettei niitä löydy metsätalouden normaalista kirjanpidosta, vaan metsänomistajan on pidettävä niistä kirjaa pakollisen kirjanpitonsa lisäksi. Metsänomistajien itse suorittamista metsätalouden töistä kerättäviksi on valittu yleisimmät itse suoritettavat työt: istutus, kylvö, raivaus, taimikonhoito ja pystykarsinta. Lisäksi yhteistä näille töille on, että niiden kaikkien tehtyä määrää voidaan mitata hehtaareissa. Tämä mahdollistaa sen, että metsänomistaja voi lomaketta täyttäessään tarkistaa tekemiensä metsänhoitotöiden hehtaarimäärän metsäsuunnitelman kuviotiedoista. Toisin sanoen tässä järjestelmässä ei metsänomistajan tarvitse pitää työtunneistaan kirjaa, mikä helpottaa heidän

11 taakkaansa. Toisaalta työtuntikirjanpidon puuttuminen sulkee pois mahdollisuuden kerätä tietoa metsänomistajien aktiivisuudesta metsätalouden sekalaisissa töissä, joita ei voi kunnolla muilla tavoin mitata, kuten omatoiminen konetyö tai metsätalouden paperitöihin käytetty vaiva. Samassa Excel-tiedostossa tiedonkeräyslomakkeen kanssa on kaksi laskentataulukkoa, joista Metsälöiden tiedot taulukkoon syötetään tiedot kaikista mukana olevista metsälöistä. Taulukkoon syötettävät tiedot ovat samat kuin lomakkeessa kysytyt tiedot, joten lomaketietojen siirtäminen on näin tehty mahdollisimman yksinkertaiseksi. Toinen laskentataulukko, Keskimääräiset tulokset, on puhtaasti laskentataulukko, eli sinne ei tarvitse eikä pidä syöttää tietoja. Taulukko laskee Metsälöiden tiedot taulukkoon syötettyjen arvojen perusteella koko otokselle keskimääräisiä tuloksia. Tulokset on laskettu pääosin euroina hehtaaria kohti. Olennaisia laskettavia tuloksia ovat myös omatoimisesti suoritettujen töiden osuudet metsänhoitotöistä. Yleensä pelkkää hehtaaria kohti esitettyä euromääräistä tulosta pidetään epätarkkana, koska eri kokoisilla metsätiloilla kustannukset jakautuvat eri tavalla. Tässä tapauksessa otoksessa mukana olevat metsälöt tulisivat kuitenkin olemaan toistensa kaltaisia: samalla alueella sijaitsevia ja jotakuinkin samaa kokoluokkaa olevia. Tämän vuoksi omasta mielestäni on perusteltua ja helpointa laskea metsän nettotuotto suoraan euroina hehtaaria kohden, varsinkin kun otoksessa mukana olevat metsälöt ja niiden kokonaispinta-ala tulisi todennäköisesti muuttumaan vuosittain. 4.4.1 Tiedonkeräyslomake Tiedonkeräyslomake on jaettu seitsemään eri osa-alueeseen, joita ovat puukauppa, tulot, uudistaminen, raivaussahatyöt, muut metsänhoitotyöt, poistot kirjanpidossa ja juoksevat kulut. Jaottelulla on pyritty selkeyttämään lomakkeen rakennetta ja saamaan se siten metsänomistajille mahdollisimman helppokäyttöiseksi. Ensimmäisenä lomakkeessa on perustiedot: Metsälön pinta-ala ja vuosi. Vuosilukuna ei luultavasti kannata käyttää vuotta, jolloin tiedonkeruu toteutetaan, vaan sitä vuotta, jonka kirjanpidosta tiedot on otettu. Puukaupan osalta kerättävät tiedot ovat puukaupan määrä kuutiometreinä puutavaralajeittain sekä puukaupan pysty- ja

hankintakauppojen osuudet, jossa hankintakaupan osuuteen sisällytetään myös käteiskauppa. 12 Ongelmaksi saattaa tässä osoittautua se, että puukauppasopimus tehdään usein eri vuonna kuin hakkuu. Tällöin puukaupan etumaksu ja loppumaksu tulevat metsänomistajan tilille eri vuosina. Jos näin käy, lienee selkeintä ilmoittaa puukauppamäärät sinä vuonna, kun kaupasta on saatu loppumaksu. Jos ennakkomaksu on suoritettu edellisen vuoden puolella, ei sille vuodelle merkitä kyseisen puukaupan kuutiomääriä. Näin toimiessa samoja kuutiometrimääriä ei tule vahingossa ilmoitetuksi useampaan kertaan. Lomakkeen rakenteen ja kyselyn yksinkertaistamiseksi omaan käyttöön otetun puutavaran määrää ja arvoa ei lomakkeessa kysytä. Metsälön pinta-ala ha Vuosi Puukauppa m3 mät kut kot mäk kuk kok muu pystykaupalla m3 hankintakaupalla m3 KUVIO 2. Alkuosa tiedonkeräyslomakkeesta: perustiedot ja puukauppa-osio Metsätalouden tulot on tiedonkeräyslomakkeessa jaettu neljään osaan, jotka ovat pystykaupalla ja hankintakaupalla saadut puunmyyntitulot, kemera-tuet ja muut metsätalouden tulot. Hankintakaupan osuuteen sisällytetään käteiskaupalla saadut puunmyyntitulot. Muut metsätaloustulot kohtaan merkittäviä tuloja voivat olla esimerkiksi metsästysseuroilta saatavat vuokratulot. Metsätalouden tulot osaa täytettäessä on tärkeintä, että kaikki kyseisen vuoden metsätaloustulot tulevat kirjatuksi.

13 Tulot pystykaupalla hankintakaupalla kemeratuet muut metsätaloustulot KUVIO 3. Tiedonkeräyslomakkeen tulot-osio Metsänuudistamiseen liittyvät työt ja kustannukset on tiedonkeräyslomakkeessa asetettu uudistaminen-osioon. Kerättäviä tietoja ovat vuoden aikana tehdyt maanmuokkaus- istutus- ja kylvömäärät hehtaareina sekä omatoimisen työn määrät istutus- ja kylvötyössä. Uudistamiskustannusten osalta päätin jaotella menot maanmuokkaus-, taimi- ja siemenkustannuksiin sekä istutuksen ja kylvön palkkakustannuksiin. Myös uudistamiseen liittyvistä tiedoista on siis kerättäväksi valittu vain olennaisimmat. Esimerkiksi maanmuokkauksen osalta ei erotella eri muokkaustapoja, vaan koko maanmuokkausmäärä merkitään samaan ruutuun. Uudistaminen maanmuokkaus ha istutus itse ha palkkatyönä ha kylvö itse ha palkkatyönä ha maanmuokkauskust. taimikustannus siemenkustannus istutuspalkkakust. kylvöpalkkakust. KUVIO 4. Tiedonkeräyslomakkeen uudistaminen-osio Normaalisti raivaussahalla tehtävät työt on jaettu raivaukseen ja taimikonhoitoon. Raivaus sisältää uudistusalan raivauksen sekä taimikon raivauksen, esim. koivuntaimien poiston nuoresta havupuutaimikosta. Taimikonhoitoon taas kuuluu ns.

14 taimikon harvennus. Siihen voidaan lukea myös nuoren metsän kunnostus. Vaikka lomakkeessa lukee raivaussahatyöt, voi kyseisiä työlajeja toki olla tehty esimerkiksi vesurilla, moottorisahalla tai koneellisesti. Tässä tapauksessa työlaji ratkaisee, ei työväline. Kerättäviin tietoihin taimikoiden hoitoon liittyvät työt on otettu mukaan siksi, että ne ovat olennainen osa metsänhoitoa ja metsätalouden kustannuksia. Raivaussahatyöt raivaus itse ha palkkatyönä ha taimikonhoito itse ha palkkatyönä ha palkkatyökust. KUVIO 5. Tiedonkeräyslomakkeen raivaussahatyöt-osio Muista metsänhoitotöistä mukaan kerättäviin tietoihin otin pystykarsinnan ja lannoituksen. Lannoitus on yleensä enemmän tai vähemmän koneellistettua toimintaa, joten siitä en katsonut tarpeelliseksi selvittää omatoimisen työn osuutta. Pystykarsinta lienee usein itse suoritettava työlaji, joten siitä on syytä erotella itse ja palkkatyönä tehdyt määrät. Muut metsänhoitotyöt pystykarsinta itse ha palkkatyönä ha pystykars. palkkakust. lannoitus lannoituskust. ha KUVIO 6. Tiedonkeräyslomakkeen muut metsänhoitotyöt -osio Lomakkeen loppuosaan on koottu metsätalouden eri kustannuslajeja. Kirjanpidossa poistettavat menot on jaoteltu kolmeen osaan. Työvälineet -osaan on tarkoitettu

15 laitettavaksi pienehköt työvälineet, kuten moottori- tai raivaussahat. Työkoneet kohtaan merkitään suurempien koneiden, kuten traktorien poistot. Muut poistot, kuten tienrakennus- tai ojitusmenot, merkitään kohtaan muut. Poistojen erittely on mielestäni järkevää siksi, että myöhemmässä vaiheessa voidaan nähdä, millä tavalla kaluston hankkimisen aktiivisuus on yhteydessä esim. aktiivisuuteen hankintahakkuissa. Juoksevista kuluista on eritelty tarvike- ja huoltokustannukset. Tarvikkeisiin lasketaan öljyt, sytytystulpat ym. metsätalouden työvälineisiin käytettävät tarvikkeet. Huoltoihin puolestaan luetaan metsätaloudessa käytettävien laitteiden huolto- ja korjauskulut. Tarvike- ja huoltokulut eivät välttämättä ole olennaisimpia metsätalouden menoeriä, mutta voi olla mielekästä seurata, miten nämä kulut seuraavat esimerkiksi hankintahakkuun määrää. Viimeisenä ruutuna tiedonkeräyslomakkeessa on muut metsätalouden kulut. Tähän kohtaan tulee todennäköisesti tulemaan suurin osa metsätalouden kuluista. Tällainen kohta on lomakkeessa kuitenkin oltava, että kaikki metsätalouden menot tulisivat kirjatuksi. Poistot työvälineet (sahat ym.) kirjanpidossa työkoneet muut Juoksevat kulut tarvikkeet (öljyt ym.) huollot muut metsätalouskulut KUVIO 7. Tiedonkeräyslomakkeen loppuosa: poistot kirjanpidossa ja juoksevat kulut

4.4.2 Tulostenlaskentataulukko 16 Excel-taulukko Keskimääräiset tulokset laskee lomaketietojen perusteella metsälöjoukolle keskimääräisiä tuloksia. Taulukkoa kuvaavissa kuvioissa olevat numerotiedot ovat keksittyjä, eivätkä perustu mihinkään todellisiin metsälötietoihin. Taulukko on kuitenkin selkeämpi esittää luvuilla täytettynä, jolloin esimerkiksi lukujen desimaalimäärät käyvät ilmi. Ensimmäisenä taulukkoon on laskettu otoksen perustiedot, joita ovat otokseen osallistuneiden metsätilallisten määrä, otoksen metsälöiden yhteenlaskettu pinta-ala ja keskimääräinen metsälökoko. Tilojen lukumäärä 3 Pinta-ala yht. ha 205 Otoksen keskim. tilakoko ha 68,3 KUVIO 8. Keskimääräiset tulokset taulukon alkuosa: perustiedot. (Täytetty esimerkkiluvuilla) Taulukkoon on laskettu puukaupan aktiivisuutta kuvaavaksi keskiluvuksi vuoden aikana tapahtuneen puukaupan kuutiometrimäärä hehtaaria kohti. Lisäksi taulukko laskee tehtyjen puukauppojen puutavaralajiosuudet sekä pysty- ja hankintakauppojen osuudet kuutiometrimääristä ja puukauppatuloista. Metsänomistajien saamien kemeratukien määrä on laskettu euroina hehtaaria kohti. Tukien määrän seuraaminen voi olla järkevää sillä perusteella, että siten voidaan mahdollisesti nähdä, miten tukien ja itse suoritettujen metsänhoitotöiden määrät liittyvät toisiinsa.