Käsitteitä. Aineistot

Transkriptio

1 14 YKSITYISMETSÄTALOUDEN KANNATTAVUUSAINEISTOT Yksityismetsätalouden kannattavuusaineistoihin kerätään jo valmiina olevaa yksityismetsätalouden tuloihin ja menoihin liittyvää aineistoa ja tehdään sen perusteella suppea kannattavuustarkastelu. Päätavoitteena on kerätä vuosittaisia aineistoja tietopankiksi, joka muodostaa nopeasti käyttöön saatavan aineiston yksityismetsätalouden ja erityisesti sen kannattavuuteen liittyvää tutkimusta varten. Tulokset soveltuvat taustamateriaaliksi sekä alueittaisten ja tilakokoluokittaisten vertailujen tekoon. Alueittaisten tilastoaineistojen perusteella lasketuista tuloksista saadaan yleiskuva koko yksityismetsätalouden tuloista ja menoista metsäkeskuksittain. MYTT-aineiston perusteella voidaan tehdä alueittaisia ja tilakokoluokittaisia tarkasteluja, mutta tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia yksityismetsänomistajia. Käsitteitä Yksityismetsätaloudella tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkea muuta kuin Metsähallituksen ja metsäteollisuuden sekä siihen läheisesti liittyvien yhteisöjen metsätaloutta. Tarkemman rajauksen asettavat käytössä olevat aineistot. Kannattavuutta mitataan tässä tiedotteessa suppeasti katelaskelmalla ja suhteuttamalla tulot, menot ja niiden erotus (nettotulos) metsämaan pinta-alaan. Pinta-aloina käytetään yksityiset + muut metsämaan pinta-alaa. Metsäkeskusten 0 12 osalta tiedot perustuvat VMI9:n tietoihin, Lapin metsäkeskuksen osalta VMI8:n tietoihin. Varsinainen metsätalouden kannattavuustutkimus edellyttää useamman vuoden aikasarjoja sekä omaisuuden eli pääasiassa puuston arvon ja sen muutosten huomioon ottamista (ks. Metsätilastotiedote 722). Bruttokantorahatuloilla tarkoitetaan metsänomistajien saamia puunmyyntituloja ja omaan käyttöön otetun puutavaran arvoa. Myös hankintakaupoilla myydyt puumäärät hinnoitellaan kantohinnoilla. Tulot sisältävät myös kuntien, seurakuntien, säätiöiden ja vastaavien yhteisöjen saamat puunmyyntitulot. Metsätalouden pääomatuloverotus perustuu metsätaloudesta saataviin todellisiin tuloihin. Verot maksetaan vähennysten jälkeen pääomatuloveroprosentin mukaan (29 % vuosina 2001 ja 2002). Metsätalouden pääomatulot lasketaan seuraavasti: + pystykauppatulot + hankintakauppatulot hankintatyön arvo + vakuutus- ja vahingonkorvaukset + omasta metsästä otetun puutavaran arvo* metsävähennys varaukset (esim. metsänuudistamista varten) + muut pääomatuloksi luettavat erät (mm. varausten tuloutus) = metsätalouden pääomatulot * Verotuksessa ei ilmoiteta yksityiskäyttöön otettua tai muun elinkeinotoiminnan talousrakennusten rakentamiseen tai korjaamiseen otettua puutavaraa (ns. hiljainen kuittaus). Metsätalouden menot lasketaan seuraavasti: + vuosimenot (palkkaus, matkat ja muut menot) + poistot (koneet, rakennukset, ojat ja tiet) + toisesta tulolähteestä siirrettävät menot metsätalouden menoihin sisältyvät vähennyskelvottomat menoerät = metsätalouden menot Metsätalouden puhdas pääomatulo lasketaan vähentämällä metsätalouden pääomatuloista metsätalouden menot. Metsätalouden pinta-alaverotus on väistyvä metsäverotusmuoto. Vuonna 1993 tehdyn valinnan mukaan noin kolmasosa metsänomistajista jäi pinta-alaverotuksen piiriin kestävän siirtymäkauden ajaksi. Pinta-alaverotuksessa tulot arvioidaan tilan metsien puuntuottokyvyn ja alueittain laskettavien verokuutiometrin rakenne- ja hintatietojen perusteella. Vähennyksissä osa kustannuksista arvioidaan keskimääräisinä Metlan arvion perusteella ja osa on tilakohtaisia. Metsätalouden puhdasta tuloa verotetaan ansiotulojen verotuksen yhteydessä. Kassavirtalaskelma on tuloksen laskentatapa, jossa otetaan huomioon vain tarkastelujakson aikana tapahtunut rahaliikenne. Kirjanpitolain mukainen tapa on suoriteperusteinen kirjanpito, jossa tulot ja menot jaksotetaan niiden synnyn (esim. puutavaran luovutuksen) mukaan. Aineistot Alueittaiset tilastoaineistot Tulotietoina käytetään Metsäntutkimuslaitoksen laskemia bruttokantorahatuloja (Metsätilastotiedotteet 680 ja 729), jotka perustuvat markkinahakkuu- ja hintatilastoihin sekä 5 10 vuoden välein tehtäviin kotitarvepuun käyttöä selvittäviin tutkimuksiin. Vuodesta 2002 alkaen metsänhoito- ja perusparannustöiden kustannustietojen keruusta on vastannut Metsäntutkimuslaitos (Metsätilastotiedote 742). Kustannukset perustuvat pääosin metsänhoitoyhdistyksiltä kerättäviin tietoihin. Metsäojituksen sekä metsäteiden rakentamisen ja perusparannuksen kustannustiedot kerätään metsäkeskuksilta. Metsänomistajien itse tekemien töiden kustannukset sisältyvät kokonaiskustannuksiin ja ne on arvioitu ulkopuolisilla teetettyjen töiden kustannusten perusteella. Hallintoon, koulutukseen ja matkoihin liittyvät kustannukset ovat pääosin arvioita, joita käytetään metsätulojen pinta-alaverotuksen keskimääräisvähennyksen laskentaan. Vuonna 2003 otettiin käyttöön uudet perusteet metsäteiden kunnossapito- ja metsänomistajien matkakustannusten arvioinnissa. Metsäteiden kunnossapitokustannukset laskivat noin 70 prosenttia, kun taas matkakustannukset nousivat asuinpaikan ja metsätilan etäisyyden kasvun takia lähes 80 prosenttia. Muutokset otettiin huomioon aikasarjoissa taannehtivasti siten, että metsäteiden kunnossapitokustannuksiin tehtiin tasokorjaus ja etäisyyden kasvu 34 kilometristä (vuonna 1990) 61 kilometriin (vuonna 2000) tasattiin aikavälille lineaarisesti. Samalla katelaskelmaa muutettiin niin, että metsäteiden kunnossapitokustannukset siirrettiin suositusten mukaisesti hallintokustannuksiin (ks. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 798).

2 15 Maatilatalouden yritys- ja tulotilasto Maatilatalouden yritys- ja tulotilasto (MYTT) perustuu maatilatalouden veroilmoitustietoihin sekä maatilarekisteritietoihin. Otos käsittää vain aktiivisesti maataloutta harjoittavia tiloja, joista kolmasosa vaihtuu vuosittain. Aineisto kerätään maatalouden tarpeita silmällä pitäen, joten sen otanta painottuu Etelä- ja Länsi- Suomeen. MYTT-aineiston kerää Tilastokeskus, joka julkaisee sen perusteella vuosittain Maatilatalouden yritys- ja tulotilasto -raportin. Kannattavuustarkastelujen kannalta aineisto jakaantuu metsäverotustavan mukaan kahteen osaan. Varsinaista todellisiin tuloihin ja menoihin perustuvaa kannattavuusaineistoa saadaan vain metsätalouden pääomatuloverotuksen (puun myyntituloverotus) valinneilta tiloilta, joita vuoden 2001 aineistossa oli ja vuoden 2002 aineistossa kappaletta. Pinta-alaverotukseen jääneiden tilojen (3 325 ja kpl) verotustiedoilla voidaan tehdä vain keskimääräiseen tuottoon perustuvien tulojen mukaisia laskelmia, joten niiden käyttö rajoittuu lähinnä metsäverotustapojen vertailuun. MYTT-aineistoon sisältyy lisäksi huomattava joukko tiloja (758 ja 788 kpl), joiden verotusmuotoa ei tiedetä. Niiden metsäverotustiedot olivat myös muilta osin niin puutteelliset, että ne jätettiin laskelmien ulkopuolelle. MYTT:iin perustuvan yksityismetsätalouden kannattavuusaineistoon hyväksytyn havainnon pienin metsämaan pinta-ala on 1 hehtaaria. Tulokset esitetään suuralueittain (kuva 6). Alueittaisten tilastoaineistojen perusteella lasketut tulokset on taulukoitu myös metsäkeskuksittain. Vertailtavuus Saman aineiston eri vuosilta lasketut tulokset ovat vertailukelpoisia. Sen sijaan alueittaisten aineistojen ja Maatilatalouden yritys- ja tulotilaston perustella lasketut tulokset eivät ole varauksetta vertailukelpoisia keskenään. Niissä aineistojen perusjoukot poikkeavat toisistaan eivätkä tulosten laskentaan käytettävissä olevat tiedot vastaa kaikilta osin toisiaan. MYTT-aineistosta ei voida laskea alueittaisten aineistojen kanssa vertailukelpoisia kantorahatuloja, koska verotustiedoissa kustannuksia ei ole ryhmitelty kustannuspaikoittain (esim. puunkorjuu, metsänhoito ja perusparannus, muut kustannukset). Näin ollen metsätalouden pääomatulot sisältävät hankintakauppojen puunkorjuukustannuksia, joita ei voida erottaa puuntuotannon kustannuksista metsänomistajan omaa työtä lukuun ottamatta. Muut pääomatuloa laskettaessa huomioon otettavat erät voidaan tarvittaessa jättää laskelmien ulkopuolelle. Edellä mainittu kustannuspaikkajaon puuttuminen haittaa etenkin kustannusten vertailua. Laskelmissa mukana olevissa kustannuksissa on myös muita eroja, mutta suuruusluokaltaan ne ovat selvästi pienempiä kuin puunkorjuukustannukset. Metsäkeskukset 0 Ahvenanmaa 1 Rannikko 1a Etelärannikko 1b Pohjanmaa 2 Lounais- 3 Häme-Uusimaa 4 Kaakkois- 5 Pirkanmaa 6 Etelä-Savo 7 Etelä-Pohjanmaa 8 Keski- 9 Pohjois-Savo 10 Pohjois-Karjala 11 Kainuu 12 Pohjois-Pohjanmaa 13 Lappi 0 Kuva 6. Suuraluejako ja metsäkeskukset vuonna Aineistojen perusjoukot eivät ole samat, joten tasoerot ovat odotettavia, vaikka laskentaperusteet olisivat identtiset. MYTT-aineistolla lasketut tulokset perustuvat puunmyyntituloverotustietoihin, joten on oletettavaa, että sen perusteella lasketut tulot ovat keskimääräistä alemmat metsäverotuksen siirtymäkauden ajan ( ). Lisäksi tuloksia verrattaessa on muistettava, että MYTT-aineisto painottuu Etelä- ja Länsi-Suomeen ja sisältää vain maataloutta harjoittavia metsänomistajia, kun taas alueittaiset yksityismetsätalouden tilastot käsittävät kaikki perhemetsätalouden harjoittajat sekä yhteismetsät, seurakunnat, kunnat, säätiöt ym. yhteisöt. Niiden osuus yksityismetsien metsämaan pinta-alasta on 8 prosenttia. Luotettavuus Länsi b a Alueittaisten tilastoaineistojen perusteella saadaan yleiskuva yksityismetsätalouden tulojen ja menojen kehittymisestä, vaikka tilastoinnissa on epätarkkuustekijöitä. Tulojen laskennassa epätarkkuutta aiheuttavat mm. seuraavat tekijät: Osa hakattavasta puumäärästä on myyty edellisen vuoden hinnoilla ja osa laskentavuoden hinnoilla myydystä puusta jää kaupantekovuonna hakkaamatta. Bruttokantorahoissa on pieni systemaattinen yliarvio, sillä myös hankintahakkuiden tulot lasketaan Pohjois- Itä-

3 16 kantohinnoilla. Käytännössä hankintaleimikoiden kantorahatulot ovat korkeampien korjuukustannusten takia alemmat. Korkeammat kustannukset johtuvat mm. kauppojen pienemmästä puumäärästä ja suuremmasta kuitupuuosuudesta. Kotitarvepuun käytön arvo perustuu arvioon. Kustannusten laskennassa epätarkkuutta aiheuttavat mm: Osa kustannustiedoista perustuu arvioon. Korkomenot puuttuvat. MYTT-aineistolla laskettuja tulo- ja menotietoja ei voida yleistää koskemaan kaikkia metsänomistajia, koska Aineisto perustuu metsätalouden pääomatuloverotustietoihin, joten tulot jäävät metsäverotuksen siirtymäkauden ( ) aikana pienemmiksi kuin metsänomistajilla keskimäärin. Aineistossa on vain maanviljelijämetsänomistajia. Aineisto painottuu Etelä-Suomen läntisiin ja eteläisiin osiin; Oulun ja Lapin lääneistä havaintoja on vähän. MYTT-aineiston luotettavuutta heikentävät lisäksi seuraavat puutteet Aineisto perustuu veroilmoituksiin, ei lopulliseen verotukseen. Pienehköjä tuloja tai menoja ei tarvitse ilmoittaa metsäverotuksen lomakkeella, josta MYTT-tiedot kerätään. Mukana on suuri joukko tiloja, joista ei ole metsäverotustietoa. MYTT-aineiston otanta on tehty maataloustulon selvittämistä silmällä pitäen. Tulokset on laskettu ilman painotuksia.

4

5 SVT Suomen Virallinen Tilasto Finlands Officiella Statistik Official Statistics of Finland Maa-, metsä- ja kalatalous Yhteystiedot: Metsäntutkimuslaitos Metsätilastollinen tietopalvelu Unioninkatu 40 A Helsinki Puh Faksi ISSN Maa-, metsä- ja kalatalous ISSN Metsätilastotiedote