Muiden kieliryhmien kielelliset oikeudet Perustuslain 17 :ssä säädetään myös muiden kuin kansalliskieliä käyttävien oikeudesta ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Pykälässä mainitaan erikseen saamelaiset, viittomakieliset ja romanit. Pitkään Suomessa olleita vähemmistöryhmiä ovat myös esimerkiksi juutalaiset ja tataarit. Perustuslain säännös ei kuitenkaan rajoitu koskemaan vain näitä perinteisiä Suomessa olevia vähemmistöjä. Ennen kaikkea maahanmuuttajien yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta on yhä tärkeämpää, että he saavat myös omalla kielellään tietoa viranomaisten toiminnasta ja esimerkiksi siitä, kenen puoleen he voivat kääntyä. Painamalla seuraavista linkeistä voit siirtyä lukemaan lisää vähemmistökielistä ja niitä käyttävien kielellisistä oikeuksista: Saamen kieli Romanikieli Viittomakieli
Saamen kieli Saamelaisilla on perustuslaissa turvattu perusoikeus ylläpitää kieltään ja kulttuuriaan. Saamen kielilaissa säädetään saamelaisten oikeudesta käyttää omaa kieltään tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa sekä julkisen vallan velvollisuuksista toteuttaa ja edistää saamelaisten kielellisiä oikeuksia. Palvelua saamen kielellä Saamenkielistä palvelua tarjotaan edelleen sattumanvaraisesti, eikä kotiseutualueen kuntien ja valtion viranomaisissa ole riittävästi saamenkielentaitoista henkilöstöä. Saamenkielisen palvelun saaminen edellyttää erityisjärjestelyjä lähes kaikissa viranomaisissa. Viime aikoina on erityisenä huolenaiheena ollut saamen kielten katoaminen saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Kotiseutualueen ulkopuolella saamenkielisiä palveluja tarjotaan vapaaehtoisvoimin. Aktiiviset saamelaisyhdistykset ylläpitävät saamen kieltä ja saamelaiskulttuuria sekä järjestävät saamenkielistä toimintaa. Keskeinen ongelma on, että viranomaiset eivät tarjoa oma-aloitteisesti palveluja asiakkailleen saamen kielellä, vaan asiakkaat joutuvat vaatimaan saamenkielistä palvelua. Olisi tärkeää, että viranomaiset tiedottaisivat oikeudesta käyttää saamen kieltä ja kannustaisivat käyttämään saamea. Saamelaisten kotiseutualueella ei välttämättä ole riittävästi saamenkielentaitoisia virkamiehiä. Esimerkiksi saamenkielinen asiointi puhelimitse voi tämän vuoksi olla hankalaa. Sosiaali- ja terveydenhuolto Tarve saamenkieliseen palveluun sosiaali- ja terveydenhuollossa on suuri. Valtion talousarviosta myönnetään erillinen avustus saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseen saamelaisten kotiseutualueella. Avustus on kuitenkin osoittautunut riittämättömäksi. Sosiaalihuollon palveluista parhaiten on toteutunut saamenkielinen päivähoito, jota on saatavilla kaikissa saamelaisalueen kunnissa sekä ainakin Rovaniemellä ja Oulussa. Esimerkiksi Helsingissä perustettiin saamenkielinen päivähoitoryhmä vuonna 2013. Saamenkielistä päivähoitoa on
käytännössä voinut olla vaikea järjestää, koska saamea puhuvia koulutettuja lastenhoitajia on vähän. Myös pätevistä saamenkielisistä aineenopettajista ja saamenkielisestä oppimateriaalista on puutetta. Kielelliset oikeudet perusopetuksessa toteutuvat parhaiten saamelaisten kotiseutualueella. Tiedotus Lapin Kansa aloitti tammikuussa 2012 kokeiluhankkeen, jonka aikana se julkaisee päivittäin uutisia ja muita kirjoituksia pohjoissaamen kielellä painetussa lehdessä ja sen verkkoversioissa. Tärkeitä saamenkielisiä ohjelmia ovat Yle Sámi Radion radio-ohjelmat ja saamenkieliset TV-uutiset, Oddasat, sekä pääosin pohjoissaamenkielinen lastenohjelma, Unna Junná. Saamenkielisten tiedonsaannin kannalta tärkeitä ovat myös television ja radion Internet-lähetykset, jotka ovat toimineet vuodesta 2007 lähtien. Saamelaisradion tarkoituksena on rakentaa mielenkiintoisia Internet-palveluja ja tavoittaa näin etenkin nuorisoa. Alkuun
Romanikieli Romanikieli on uhanalainen kieli, jonka käyttö on uhkaavasti vähentynyt. Romanikieltä puhutaan romaniyhteisön keskuudessa, ja sillä on vahva kulttuurista identiteettiä tukeva merkitys. Suomen romanit puhuvat romanikielen pohjoista murretta, kaaloa. Romanien pääsääntöinen asiointikieli on suomi tai ruotsi. Viime aikoina romaniväestön kiinnostus oman kielen säilyttämiseen ja kehittämiseen on lisääntynyt. Suomen ensimmäinen romanipoliittinen ohjelma luovutettiin sosiaali- ja terveysministerille joulukuussa 2009. Ohjelmassa on useita toimenpide-esityksiä romanikielen aseman parantamiseksi ja romanien kielellisten oikeuksien edistämiseksi. Ohjelman tavoitteena on edistää romanikielen opetusta varhaiskasvatuksessa, vahvistaa romanikielen opetusta perus- ja aikuiskoulutuksessa sekä vahvistaa romanien kielellisten oikeuksien toteutumista. Joulukuussa 2010 hyväksytyn romanipolitiikan linjauksia koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan toimia romanikielen elvyttämiseksi ja sen aseman vahvistamiseksi edistetään. Koulutus Romanikielen opetuksen keskeisenä haasteena on puute pätevistä romanikielen opettajista. Vuoden 2012 alusta alkaen romanikielen tutkimus ja opetus on siirretty Helsingin yliopistoon. Romanikielen yliopistoopetus on merkittävä edistysaskel, sillä se mahdollistaa pätevien romanikielen opettajien valmistumisen tulevaisuudessa. Lisäksi olisi tärkeää panostaa nykyisten romanikielen opettajien täydennyskoulutukseen sekä opettajien pedagogisten valmiuksien vahvistamiseen. Romanikielen opetusaineiston ja romanikielisen kirjallisuuden vähäisyys vaikeuttaa edelleen romanikielen opetusta ja käyttöä. Opetushallitus on tukenut romanikielen taidon elvyttämistä etenkin kielipesätoiminnan avulla. Kielipesätoiminta painottuu romanikielen suulliseen käyttöön, ja osallistujat voivat olla kaikenikäisiä. Tiedonsaanti Romanikielen julkinen käyttö lisää romaniväestön kieli-identiteetin kehittymistä ja vahvistaa romanikielen asemaa käyttökielenä myös yksityisissä yhteyksissä. Viime vuosina romanikielellä ovat ilmestyneet Katekismuksen käännös ja Uuden testamentin osien käännökset sekä uusi romani-suomi -sanakirja.
Yleisradio on vuodesta 1995 alkaen tarjonnut romaneille yhden viikoittaisen ajankohtaislähetyksen, jossa esitetään lyhyt uutiskooste romanikielellä. Tämä Romano Mirits on edelleen ainoa romaneille suunnattu radio-ohjelma. Oikeusministeriö on tehnyt selvityksen romanien kielellisistä oikeuksista vuonna 2014. Voit lukea lisää selvityksestä oikeusministeriön verkkosivuilta. Alkuun
Viittomakieli Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa on mainintoja viittomakieltä käyttävien oikeuksista. Esimerkiksi YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifiointi on asetettu siinä tavoitteeksi. Hallitusohjelmassa todetaan myös, että viittomakielisten oikeuksien toteutumista kehitetään ja mahdollisuus säätää viittomakielilaki selvitetään. Oikeusministeriö asetti lokakuussa 2013 työryhmän valmistelemaan suppeaa, yleistä viittomakielilakia. Tästä lakihankkeesta on enemmän tietoa oikeusministeriön kotisivuilla. Väestörekisteritietoihin voi ilmoittaa äidinkieleksi myös viittomakielen. Tämä on kuitenkin ollut melko harvinaista. Viittomakieltä käyttävien tietoisuus kielellisistä oikeuksistaan on melko vähäistä. Olisi tärkeää, että yhteisön tietoisuutta omista oikeuksistaan ja muun muassa viittomakielistä tiedottamista voitaisiin lisätä. Huoli viittomakieliä käyttävien lasten oikeudesta omaan kieleen ja kulttuuriin on syventynyt viittomakielisessä yhteisössä. Tulkkauspalvelut ovat tärkeitä viittomakieltä käyttäville henkilöille. Viranomaisten velvollisuudesta järjestää viittomakielen tulkkausta säädetään eri hallinnonalojen lainsäädännössä. Suomenruotsalainen viittomakieli Suomenruotsalaisen viittomakielen asema on entistä uhanalaisempi. Ilman nopeita ja tehokkaita toimenpiteitä suomenruotsalainen viittomakieli on vaarassa kadota. Kielen elvyttämiseksi ja ylläpitämiseksi tarvittaisiin kiireellisiä toimenpiteitä, pitkäjänteisyyttä ja viranomaisten sitoutumista. Keskeinen kysymys on esimerkiksi se, miten voitaisiin turvata suomenruotsalaisen viittomakielisen lapsen koulunkäynti suomenruotsalaisella viittomakielellä. Suomenruotsalaisen viittomakielen tulkkien ja tulkkikoulutuksen puuttumisen vuoksi suomenruotsalaiset viittomakieliset joutuvat oppimaan suomalaista viittomakieltä. Suomenruotsalaiset viittomakieliset ovat saattaneet joutua muuttamaan myös Ruotsiin opintojen vuoksi. Edistysaskel on, että nykyisessä viittomakielen lautakunnassa ovat edustettuina molemmat kansalliset viittomakielet, suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli. Alkuun