AMMATTIKORKEAKOULUJEN JATKO- TUTKINTOJEN KEHITTÄMISHANKE 1998-2000 Valmisteluryhmän ehdotus OPM:n toimeksianto ammattikorkeakouluille 19.10.1998 Opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osastolle 1. Tausta 2. Valmisteluryhmän työskentelyn lähtökohdat 3. Säädöspohja ja rahoitus 4. Ammattikorkeakoulun jatkotutkintojen tarve eri koulutusaloilla 5. Valmisteluryhmän esitykset Opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osastolle Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto asetti 18.2.1998 valmisteluryhmän laatimaan suunnitelmaa ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen pilottivaiheen organisoimisesta. Suunnitelmassa tuli ottaa huomioon korkeakoulujen tutkintojärjestelmän kokonaisuus ja työnjako ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tutkintojärjestelmiä selvittävän vastaavan valmisteluryhmän työn pohjalta, nykyiset säännökset, Ammattikorkeakoulujen Rehtorineuvoston (ARENE ry) piirissä tehty valmistelu sekä opetusministeriön 15.12.1997 päivättyyn ammattikorkeakoulujen vuoden 1999 tavoite- ja tulossopimuksia koskevaan kirjeeseen sisältyvä ohjeistus. Toimeksiannossa mainittu korkeakoulujen tutkintojärjestelmän kokonaisuutta ja ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen työnjakoa selvittävän, opetusneuvos Anita Lehikoisen johdolla toimineen työryhmän ehdotus valmistui 3.6.1998. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen pilottivaiheen suunnitelmaa laativan valmisteluryhmän puheenjohtajana toimi opetusneuvos Marita Savola sekä jäseninä opetusneuvos Osmo Lampinen, opetusneuvos Anita Lehikoinen, kehittämispäällikkö Hannele Salminen ja opetusneuvos Terttu Jääskeläinen opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osastolta. ARENE ry:n edustajana valmisteluryhmän työskentelyyn osallistui neuvoston puheenjohtaja, rehtori Veijo Hintsanen Hämeen ammattikorkeakoulusta. Valmisteluryhmän ehdotus ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen pilottivaiheen organisoimisesta tuli jättää opetusministeriölle 30.9.1998 mennessä. Valmisteluryhmä pyysi 15.4.1998 päivätyllä kirjeellä ammatillisen koulutuksen yleisiltä toimikunnilta arvioita ja näkemyksiä ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen tarpeesta ja kiireellisyydestä edustamillaan koulutusaloilla. Valmisteluryhmä sai pyytämänsä lausunnot sekä lukuisan joukon muita kannanottoja käyttöönsä. Valmisteluryhmä otti huomioon toimeksiantoonsa sisältyvien seikkojen ohella ammattikorkeakoulujen vuoden 1999 tavoite- ja tulosneuvotteluja koskevan ohjeistuksen, kevään aikana käytyjen tulosneuvottelujen päätökset sekä ammatillisina erikoistumisopintoina toteutettavan ja muun aikuiskoulutuksen vuosipaikkojen ja muiden resurssien mitoituksen ja käyttömahdollisuudet vuosien 1998 ja 1999 talousarvioissa. Säännösten osalta valmisteluryhmän suunnitelman lähtökohtana oli ammattikorkeakouluopintoja koskevaan lakiin ja asetukseen sisältyvät säännökset sekä aiempaan ja 18.6.1998 annettuun uuteen asetukseen korkeakoulututkintojen järjestelmästä sisältyvät säännökset.
Valmisteluryhmä laati väliraporttinaan alustavan ehdotuksen ammattikorkeakoulujen pilottivaiheen organisoimisesta kannanottoja ja kommentteja varten. Mahdollisimman kattavan palautteen saamiseksi opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osasto järjesti keskeisiä tahoja edustaville asiantuntijoille 21.8.1998 työseminaarin. Seminaarin jälkeen valmisteluryhmä viimeisteli esityksensä ja jättää sen opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osastolle jatkotoimenpiteitä varten. Helsingissä 30.9.1998 Marita Savola Terttu Jääskeläinen Anita Lehikoinen Veijo Hintsanen Osmo Lampinen Hannele Salminen 1. Tausta Suomeen on 1990-luvun aikana muodostettu kaksiosainen korkeakoululaitos, jossa yliopistojen (tiede- ja taidekorkeakoulut) rinnalle on kehitetty ammattikorkeakoulujen verkko. Niiden välisessä työnjaossa lähdetään siitä, että tieteellinen tutkimus ja jatkokoulutus ovat yliopistojen tehtävinä, kun taas ammattikorkeakoulujen tehtävissä korostuvat työelämän asiantuntija- ja kehitystehtävät. Ammattikorkeakoulujen kehitystyön painopiste on ensi vaiheessa ollut ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa. Ammattikorkeakoulujen tutkinnot ovat yliopistojen perustutkinnoille rinnakkainen tutkintotyyppi. Aikuiskoulutuksena sekä yliopistot että ammattikorkeakoulut voivat järjestää ammatillisia erikoistumisopintoja. Maahamme muodostetaan noin 30 ammattikorkeakoulua, joista useimmat ovat monialaisia. Koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelman mukaan tavoitteena vuodelle 2000 on mitoittaa 32 600 aloituspaikkaa, joista 24 000 on tarkoitettu nuorille ja 8 600 aikuiskoulutukseen. Nykyiset jatko-opintoväylät ovat ammattikorkeakoulujen erikoistumisopinnot tai jatko-opinnot kotimaisissa tai ulkomaisissa yliopistoissa. Viime mainittuja ei kuitenkaan ole varsinaisesti tarkoitettu ammattikorkeakoulututkinnon jälkeisiksi jatkoväyliksi. Vakinaiset ammattikorkeakoulut ovat laajentaneet ammatillisten erikoistumisopintojen tarjontaa. Vuonna 1999 ammatillisissa erikoistumisopinnoissa arvioidaan olevan noin 3000 opiskelijaa. Ammatilliset erikoistumisopinnot eivät kuitenkaan yksinään pysty vastaamaan pitkäkestoisempien jatko-opintojen kysyntään. Tutkintomuotoisen jatkokoulutuksen kysyntä kanavoituu yliopistoihin, jollei ammattikorkeakoulusektorille kehitetä toimivaa vaihtoehtoa. Ammattikorkeakoulut ovat osa kansallista innovaatiojärjestelmää. Jatkotutkinnot vahvistavat ammattikorkeakoulujen roolia tässä järjestelmässä. Tarve luoda ammattikorkeakouluille jatkotutkintojen järjestelmä perustuu erityisesti seuraaviin koulutuspoliittisiin lähtökohtiin: Työelämän koulutusvaatimusten muutos kohdistuu sekä yksilöihin että yrityksiin ja muihin työyhteisöihin. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot vastaavat osaltaan työelämän muutoksista aiheutuviin koulutustarpeisiin ja toteuttavat elinikäisen oppimisen periaatteetta. Niihin
hakeutumalla työelämässä toimivat aikuiset voivat täydentää ja syventää asiantuntemustaan ja osaamistaan tutkintomuotoisessa koulutuksessa. Ne antavat mahdollisuuden myös työelämän muutostarpeiden ennakointiin. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnoilla tähdätään sekä ammatillisen osaamisen syventämiseen että sen laajentamiseen. Jatkotutkintojen kehittäminen merkitsee vakiintuvalle ammattikorkeakoululaitokselle uutta kehityshaastetta, joka vahvistaa korkeakoulujen yhteyttä työelämään. Samalla Suomen ammattikorkeakoulut ovat mukana kansainvälisessä kehityksessä. Ammattikorkeakoulujen rehtorien neuvosto (ARENE) on kannanotoissaan korostanut ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen yhteyttä työelämän kehittämiseen ja aikuisväestön osaamistarpeisiin. Valmisteluryhmä on tätä lähtökohtaa korostaen tarkastellut ammattikorkeakoulujen mahdollisia jatkotutkintoja osana ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutustehtävää sekä työelämän muutokseen ja aikuisten osaamistarpeisiin vastaavaa koulutustarjontaa. Tämä kehittämislinja selkiyttää edelleen ammattikorkeakoulujen tehtävää duaalimallille perustuvan korkeakoululaitoksen osana. 2. Valmisteluryhmän työskentelyn lähtökohdat Ammattikorkeakoulun jatkotutkinto perustuu keskeisesti yritysten ja muun työelämän kehittämistarpeisiin. Tutkinnolla tähdätään korkean tason asiantuntijatehtäviin sekä niiden kehittämiseen ja uudistamiseen. Ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon kehittäminen eräillä aloilla perustuu tiiviiseen pksektorikytkentään, julkisen sektorin aloilla julkishallinnon tuottamien palvelujen kehittämistarpeisiin; ne ovat myös osa alueellista kehittämistyötä. Tästä syystä ammattikorkeakoulujen yhteistyön näiden tahojen kanssa tulee olla vireää jo jatkotutkinnon kehittämishankkeen aloitusvaiheessa. Tutkintojen sisältöjen suunnittelussa ja koostamisessa tulee työelämä- ja yritysvaikutuksen olla vahva. Valmisteluryhmä on korostanut ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen luonnetta osana ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutustehtävää ja aikuisille suunnattua tutkintomuotoista lisäkoulutusta. Tarkastelu on tehty sekä suhteessa korkeakoulujen tutkintojärjestelmään että toisaalta suhteessa korkeakoulujen järjestämiin erikoistumisopintoihin ja pitkäkestoiseen täydennyskoulutukseen. Valmisteluryhmä on tarkastellut ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen tarvetta erityisesti seuraavista lähtökohdista: työelämän edellyttämät osaamistarpeet ammatillisen osaamisen vahvistaminen ja syventäminen tarve ja toteutusvaihtoehdot eri koulutusaloilla kelpoisuudet työmarkkinoilla eri alojen kannalta suhde ammatillisiin erikoistumisopintoihin ja muuhun korkeakoulutasoiseen aikuiskoulutukseen suhde yliopistojen alempiin ja ylempiin korkeakoulututkintoihin sekä tieteellisiin jatkotutkintoihin aikuisväestölle suunnatun koulutustarjonnan kokonaisuus järjestämisvalmiudet eri aloilla ja ammattikorkeakouluissa ammatillisesti painottunut jatkotutkinto vaihtoehtona yliopisto-opinnoille
ei kaksiportaista amk-tutkintojärjestelmää: ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoihin hakeutuvilta edellytettäisiin 2-3 vuoden työkokemusta amk-tutkinnon suorittamisen jälkeen laatuvaatimukset ja mahdollinen liittäminen suunnitteilla olevaan ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen erikoistumisopintojen laadunarviointijärjestelmään (korkeakoulujen arviointineuvosto) kansainvälinen vertailukelpoisuus Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tutkintojärjestelmän rakennetta selvittäneen valmisteluryhmän 3.6.1998 päivätyssä muistiossa on työnjaon kehittämiselle esitetty seuraavat tavoitteet, jotka valmisteluryhmä on ottanut työnsä lähtökohdaksi: yliopistot vahvistavat tutkimuksen ja opetuksen yhteyttä jo perustutkinnon alkuvaiheesta lähtien. Yhteyden tulee näkyä myös alemmissa kandidaatin tutkinnoissa. ammattikorkeakoulut painottavat opetukseen työelämän käytännön osaamisen tarpeita. Työelämäyhteyksiä käytetään yhtenä tuloksellisuusrahoituksen perusteena. ammattikorkeakoulujen ammatillinen jatkotutkintojärjestelmä käynnistetään vaiheittain. Jatkokoulutuksen tarve määräytyy työelämän tarpeista lähtien. ammattikorkeakoulun jatkotutkintoon tuottaa kelpoisuuden saman alan tai lähialan ammattikorkeakoulututkinto ja vähintään kolmen vuoden relevantti työkokemus. ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon laajuus on 60 opintoviikkoa, josta työelämän kehittämiseen suuntautuvan työn osuus on 30-40 opintoviikkoa. yliopistojen ammatillisesti suuntautuneiden lisensiaatin tutkintojen asema ja tehtävät selvitetään. muodostetaan kanta siihen, pitäisikö ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon tuottaa kelpoisuus julkiseen virkaan tai tehtävään, jonka kelpoisuusvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto. Valmisteluryhmä järjesti 21.8.1998 Säätytalossa työseminaarin saadakseen ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen kannalta keskeisiltä tahoilta palautteen alustavista ehdotuksistaan. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoja pidettiin tarpeellisina ja niihin etenemisen haluttiin tapahtuvan pilotti- tai kehittämisvaiheen kautta. Seminaarissa esiin tuodut näkökohdat otettiin huomioon muistion viimeistelyssä ja ehdotusten muotoilussa. 3. Säädöspohja ja rahoitus Yliopistojen tutkintojärjestelmä muodostuu alemmista ja ylemmistä korkeakoulututkinnoista, tieteellisistä jatkotutkinnoista sekä (lähinnä lääketieteellisen alan) erikoistumistutkinnoista. Ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmä muodostuu AMK-tutkinnoista, jotka ovat korkeakoulututkintoja. Aikuiskoulutustehtävän hoitamiseksi yliopistot ja ammattikorkeakoulut järjestävät 20-40 opintoviikon laajuisia ammatillisia erikoistumisopintoja, muuta lisä- ja täydennyskoulutusta sekä avoimia korkeakouluopintoja. Vakinaisia ammattikorkeakouluja koskevassa ammattikorkeakouluopintoja säätelevässä lainsäädännössä on määritelty ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen asema osana ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutustehtävää. Ammattikorkeakouluopinnoista annetun asetuksen (A1995/256) 3 :n mukaan ammatilliset erikoistumisopinnot ovat ammattikorkeakoulututkintoon pohjautuvia ammatillisiin jatkotutkintoihin
johtavia tai muita laajoja täydennyskoulutusohjelmia ja näiden opintojen asemasta korkeakoulututkintojen järjestelmässä säädetään erikseen. Asetuksen 5 :n mukaan ammatillisten erikoistumisopintojen laajuus on 20-40 opintoviikkoa; erityisestä syystä opetusministeriö voi vahvistaa opintojen laajuuden 40 opintoviikkoa laajemmaksikin. Vaikka säädökset muodollisesti jo nyt antaisivat mahdollisuuden järjestää vakinaisissa ammattikorkeakouluissa myös erikoistumisopintoja, jotka johtavat ammatillisiin jatkotutkintoihin, näin ei olla käytännössä kuitenkaan toimittu. 1.8.1998 voimaan tulleessa asetuksessa korkeakoulututkintojen järjestelmästä (A 464/1998) todetaan seuraavaa: 12 Erikoistumisopinnot Yliopistojen erikoistumisopinnot ovat tutkintojärjestelmää täydentäviä, ammatillista koulutusta edistäviä opintoja, joita yliopistot järjestävät vähintään 20 opintoviikon laajuisena täydennyskoulutuksena korkeakoulututkinnon suorittaneille ja muille riittävät opiskeluvalmiudet omaaville. Näitä erikoistumisopintoja eivät ole opinnot, joiden tavoitteista säädetään yliopistojen tutkinnoista annetuissa asetuksissa. Ammattikorkeakoulujen erikoistumisopinnot ovat ammatillisiin jatkotutkintoihin johtavia tai muita tutkintojärjestelmää täydentäviä, laajoja täydennyskoulutusohjelmia, joita järjestetään korkeakoulututkinnon taikka ammatillisen opintoasteen tai ammatillisen korkea-asteen tutkinnon suorittaneille ja muille riittävät opiskeluvalmiudet omaaville. Niiden laajuudesta säädetään ammattikorkeakouluopinnoista annetussa asetuksessa (256/1995). Yliopisto tai ammattikorkeakoulu antaa todistuksen erikoistumisopinnot hyväksyttävästi suorittaneille. Opetusministeriö voi antaa tarkempia säännöksiä erikoistumisopinnoista. 13 Terveydenhuollon alan erikoistumisopinnot Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 6 :ssä ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen (564/1994) 2 :n 2 ja 3 momentissa tarkoitettua koulutusta voidaan järjestää asetuksella säädettyjen koulutusten lisäksi 12 :ssä tarkoitettuina erikoistumisopintoina sen mukaan kuin sosiaali- ja terveysministeriötä kuulemisen jälkeen opetusministeriön päätöksellä säädetään. 14 Rekisteriin merkittävät erikoistumisopinnot Arvioinnin perusteella hyväksytyistä erikoistumisopinnoista pidetään rekisteriä. Yliopiston tai ammattikorkeakoulun järjestämät erikoistumisopinnot voidaan arvioida järjestäjän hakemuksesta ja arvioinnin perusteella hyväksyä rekisteriin merkittäväksi erikoistumisopinnoiksi. Arvioinnista ja rekisteriin merkitsemistä säädetään korkeakoulujen arviointineuvostosta annetussa asetuksessa (1320/1995). Opetusministeriö voi antaa tarkempia säännöksiä rekisteriin hyväksymisestä ja rekisterinpidosta. Uuden asetuksen antamisen tarkoituksena oli toisaalta ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tutkintojärjestelmän ja tutkintonimikkeiden muutosten kokoaminen kattavasti uuteen asetukseen ja toisaalta yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen järjestämien erikoistumisopintojen statuksen selkiyttäminen ja laadunvarmistuksen kehittäminen perustamalla tätä tehtävää hoitamaan korkeakoulujen arviointineuvoston yhteysteen erityinen lautakunta. Tässä vaiheessa ei ollut
edellytyksiä sisällyttää uuteen asetukseen ammattikorkeakoulujen mahdollisia ammatillisia jatkotutkintoja. Valtion talousarviossa on momentin 29.20.30. määrärahoja mitoitettu ammattikorkeakouluissa tutkintoon johtavana ja ammatillisina erikoistumisopintoina toteutettavaan aikuiskoulutukseen vuosina 1998-2000 yhteensä arviolta 56600 vuosiopiskelijapaikkaa. Vuosipaikkojen kohdentamisesta eri ammattikorkeakouluihin sovitaan opetusministeriön ja ammattikorkeakoulujen välisissä tavoite- ja tulosneuvotteluissa. Vuosipaikkamäärä sovitaan kokonaissummana, joten ammattikorkeakoulut voivat itse päättää vuosipaikkavolyymin jakautumisesta ammattikorkeakoulututkintoon johtavaan ja ammatillisina erikoistumisopintoina toteutettavaan koulutukseen. Ammatillisina erikoistumisopintoina järjestettävää koulutusta voivat hoitaa vain vakinaiset ammattikorkeakoulut. Nyt voimassa olevan järjestelmäasetuksen (A 464/1998) 10 :ssä Tutkinnon tuottama kelpoisuus säädetään seuraavaa: Kun julkiseen virkaan tai tehtävään vaaditaan korkeakoulututkinto, korkeakoulussa suoritettu tutkinto, korkeakoulun loppututkinto tai alempi korkeakoulututkinto, tämän kelpoisuusvaatimuksen täyttää henkilö, joka on suorittanut: 1) alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon taikka ammattikorkeakoulututkinnon; 2) lisensiaatin tai tohtorin tutkinnon; tai 3) 8 :ssä tarkoitetun tutkinnon (maanpuolustuskorkeakoulun tutkinnot ja eräät upseerin tutkinnot) Kun julkiseen virkaan tai tehtävään vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto, tämän kelpoisuusvaatimuksen täyttää myös tohtorin tutkinnon tai jatkotutkintoihin kuuluvan lisensiaatin tutkinnon suorittanut henkilö. Kun julkiseen virkaan tai tehtävään vaaditaan jatkotutkintona suoritettu lisensiaatin tutkinto, tämän kelpoisuusvaatimuksen täyttää myös tohtorin tutkinnon suorittanut henkilö. Tohtorin arvoon oikeuttavat opinnäytteet tuottavat saman kelpoisuuden kuin tohtorin tutkinto. 4. Ammattikorkeakoulun jatkotutkintojen tarve eri koulutusaloilla Ammatillisen koulutuksen yleiset toimikunnat ja alakohtaiset koulutustoimikunnat ovat esittäneet arvioitaan ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen tarpeesta edustamillaan koulutusaloilla. Lisäksi työryhmä on saanut erillisiä kannanottoja useilta tahoilta. Saatujen kannanottojen pohjalta koulutustoimikuntien arvioista voidaan yhteenvetona todeta seuraavaa: Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen kehittämiseen suhtauduttiin periaatteessa myönteisesti, mutta korostaen tällä hetkellä edelleen tähdellisenä ammattikorkeakoulujen perustutkintojen kehittämistä. Tästä syystä muutamissa erillisissä kannanotoissa jatkotutkintoihin suhtauduttiin nyt pidättyväisesti. Koulutustoimikuntien näkemysten mukaan ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoja tarvitaan koulutusrakenteessa. Sellaisillakin aloilla, joilla ei katsottu toistaiseksi olevan niille kiireellistä tarvetta, haluttiin yleensä mahdollisuus niihin myöhemmin.
Jatkotutkintojen suunnittelussa korostettiin maltillista etenemistä, niiden perustumista työelämän tarpeisiin ja käynnistämistä pilottivaiheen kautta niin kehittämisvaiheessa kuin myöhemminkin uusien alojen tullessa mukaan. Koulutustoimikuntien arvioiden perusteella mahdollisina ammattikorkeakoulujen jatkotutkintopilotteina voitaisiin käynnistää esimerkiksi seuraavilla aloilla: musiikki, sosiaali- ja terveysala sekä tekniikka. Musiikin alalla tuotiin esiin ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon tarve. Lähtökohtana olisi selkeästi ammattitavoitteinen koulutus, kun taas Sibelius Akatemian koulutuksessa painottuu enemmän taiteilijoiden koulutus, musiikkitiede ja tieteenalakohtainen lähestyminen. Sosiaali- ja terveysalalla jatkotutkinnon tarve nähtiin tällä hetkellä terveysalan koulutuksessa. Terveysalalla ensi vaiheessa kiireellisimpinä pidettiin työterveydenhuollon, anestesiasairaanhoidon ja terveydenhuollon työkäytäntöjen kehittämisen jatkotutkintojen luomista. Tekniikan alalla korostettiin jatkotutkintojen tarvetta, mm. tietoteollisuuden alojen kehittämiseksi sekä vaativissa suunnittelu- ja projektien valmistelu- ja toteuttamistehtävissä. Lisäksi nousi esille tarve monialaisesta jatkotutkinnosta, joka perustuisi useamman alan ammattikorkeakoulututkinnoille (esim. tuotekehittelyyn liittyvä, tekniikka + terveydenhuolto, yrittäjyys). Koulutustoimikuntien arvioiden mukaan useilla aloilla on kysyntää myös ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoon johtavasta erikoistumisopintotyyppisestä aikuiskoulutuksesta. Tarve ja järjestämisedellytykset vaihtelevat varsin paljon koulutusalojen ja ammattikorkeakoulujen välillä. Lausunnoissa painotettiin työelämälähtökohtien ohella, että laitoksilla, jotka lähtevät pilottihankkeisiin, tulee olla riittävän hyvät resurssit. Lisäksi työryhmä sai eri tahojen kannanottoja, joissa korostettiin mm. alakohtaisten selvitysten tarpeellisuutta lähtökohtana jatkotutkintojen tarpeen tarkemmalle arviolle. 5. Valmisteluryhmän esitykset 5.1. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen kehittämishankkeen lähtökohdat ja järjestämisperiaatteet 1. Työelämän tarpeet: jatkotutkintojen kehittämishankkeet käynnistetään vain niillä aloilla, joilla jatkotutkinnoille on osoitettavissa työelämän tarpeita. Edelleen järjestetään joko jatkotutkintojen osana tai niihin kuulumattomina 20-40 ov:n laajuisia erikoistumisopintoja. 2. Ammattikorkeakoulun kehittyneisyys: jatkotutkintojen kehittämishankkeita käynnistetään vain vakinaisissa ammattikorkeakouluissa ja aloilla, joilla opistoasteen koulutuksen muuttuminen ammattikorkeakoulutasoiseksi koulutukseksi ei ole oleellisesti muuttanut koulutuspituutta. 3. Koulutusalan osaaminen: kehittämishankkeen käynnistämisen edellytyksenä ovat jatkotutkinnon perustana olevat ammattikorkeakouluopinnot ja työelämän tarpeen mukaiset erikoistumisopinnot. Oppilaitoksessa tulee olla erikoistumisopintojen järjestämisestä kokemusta.
4. Opettajien taso: kehittämishankkeen saamisen edellytyksenä on, että hankkeesta vastaavalla opettajalla on yliopettajan kelpoisuus ja työkokemus alalta ja muilla opettajilla asetuksen edellyttämä virkakelpoisuus ja työkokemus alalta. 5. Opiskelijoiksi hakeutuville asetettavat vaatimukset: Jatkotutkintoa suorittamaan otettavilta vaaditaan a) soveltuva ammattikorkeakoulututkinto ja b) ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen alan työkokemusta kehittämishankkeen vaiheessa vähintään vuosi, myöhemmin 2-3 vuotta. 6. Työelämäyhteydet: kehittämishankkeet toteutetaan tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa pääsääntöisesti siten, että työnantaja osallistuu jatkotutkinnon kehittämiseen ja päättötyön organisointiin. 7. Jatkotutkinnon laajuus: 60-80 ov. Asetuksen (A 256/1995 5) mukaan erikoistumisopintojen laajuus on 20-40 ov ja erityisestä syystä opetusministeriö voi vahvistaa erikoistumisopintojen laajuuden 40 ov laajemmaksi. Jatkotutkinnon määrittely 60-80 ov:oon takaa joustavuuden alakohtaisesti riippuen siitä, kuinka paljon erikoistumisopintoja tutkinto sisältää ja toisaalta miten laajaksi tutkintoon sisältyvä kehittämistehtävä muodostuu. 8. Rahoitus: jatkotutkinnot rahoitetaan kuten muutkin ammattikorkeakoulujen erikoistumisopinnot valtionosuusrahoituksella. 9. Seuranta: Jatkotutkintojen kehittämishanketta toteuttavat ammattikorkeakoulut sitoutuvat arviointiin ja seurantaan, josta osa on ammattikorkeakoulun normaalia sisäistä arviointia. 10. Laadunvarmistus: kehittämishankkeiden aikana jatkotutkinnoille kehitetään arviointiperusteet. Opetusministeriö vahvistaa AMK-jatkotutkintoon johtavat koulutusohjelmat ja tutkintonimikkeet perustutkintojen tapaan. Jatkotutkintoon johtavan koulutuksen järjestämisestä ja resursseista (vuosiopiskelijamäärät) sovitaan ammattikorkeakoulujen ja opetusministeriön välisissä tulossopimusneuvotteluissa. 5.2. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen kehittämishankkeen toteutus Jatkotutkinnon laajuus ja rakenne Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnon laskennallinen laajuus on kehittämishankevaiheessa 60-80 opintoviikkoa koulutusalojen erilaisten tarpeiden ja toteutusratkaisujen selvittämiseksi. Jatkotutkinto sisältää asetuksen (A 256/1995 5) mukaiset erikoistumisopinnot sekä ammattikäytännön kehittämistehtävän. Jatkotutkinto voidaan suorittaa moduuleina, ajallisesti hajautetusti, mikä mahdollistaa työssä käynnin ja opiskelun mielekkään yhdistämisen tai vuorottelun. Valmisteluryhmä esittää väliraportista saadun palautteen perusteella, että ammatillinen jatkotutkinto voi olla myös monialainen, useamman alan AMK-tutkintoon jatkotutkinnoksi soveltuva kokonaisuus.
Valmisteluryhmä esittää, että asetusta korkeakoulututkintojen järjestelmästä täydennetään siten, että kehittämishankevaiheessa suoritettujen ammatillisten jatkotutkintojen asema on riittävän selkeä. Kehittämishankkeen laajuus ja alat Kehittämishanke esitetään käynnistettäväksi 2-3 alalla, yhteensä 5-8 vakinaisessa ammattikorkeakoulussa. Esitykset aloista: 1) tietoteollisuus tai joku muu tekniikan ala, 2) sosiaali- ja terveysala, 3) jokin pieni erityisala, 4) monialainen/useamman alan AMK-tutkinnon jatkotutkinnoksi soveltuva kokonaisuus. Alat valitaan ottaen huomioon kohdassa 5.1. esitetyt ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen kehittämishankkeiden lähtökohdat ja järjestämisperiaatteet. Aikataulu ja organisointi Opetusministeriö pyytää vakinaisilta ammattikorkeakouluilta esitykset jatkotutkintojen kehittämishankkeiden käynnistämisestä syksyn 1998 aikana. Myös useamman ammattikorkeakoulun yhteiset jatkotutkintohankkeet voivat olla mahdollisia. Esitykset saatuaan opetusministeriö arvioi, edetäänkö jatkotutkintohankkeissa koulutusaloittain vai ammattikorkeakouluittain, ja käynnistetäänkö mahdollisesti eri ammattikorkeakoulujen yhteisiä hankkeita. Mikäli esitykset täyttävät kehittämishankkeille asetetut laatukriteerit ja muut edellytykset (katso kohta 5.1.), päätökset hankkeiden käynnistämisestä tehdään niin, että koulutus on mahdollista käynnistää vuoden 1999 aikana. Perustetaan jatkotutkintojen kehittämishankkeeseen osallistuvien ammattikorkeakoulujen, opetusministeriön, ARENE:n ja yliopistojen edustajista koostuva seuranta- ja koordinaatioryhmä. Ryhmälle palkataan päätoiminen projektipäällikkö esimerkiksi valtion budjetin momentin 29.69.25. määrärahoista. Seuranta- ja koordinaatioryhmän tehtävänä on huolehtia ammattikorkeakoulukentän yhteydenpidosta ja tarvittavasta tiedotuksesta esimerkiksi seurantaseminaarien muodossa, sekä valmistella opetusministeriön ja muiden keskeisten tahojen käyttöön väliraportti kehittämishankkeen etenemisestä ja tuloksista jatkotoimenpiteitä koskevan päätöksenteon pohjaksi. Opetusministeriö valmistelee säädösmuutokset. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoja koskevat tarvittavat valtakunnalliset linjaukset päätetään osana seuraavaa Koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa vuosille 1999-2004. Rahoitus Opetusministeriö varaa momentin 29.20.30. erikoistumisopintoihin tarkoitetuista määrärahoista nykyisen rahoitusjärjestelmän mukaisesti vuonna 1999 yhteensä 150-200 vuosiopiskelijapaikkaa käytettäväksi ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen kehittämishankeen resursseiksi. Kehittämishankkeen laajenemista ja resursseja koskevat päätökset tehdään osana edellä mainittua Koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa.