1a Luoja arkkitehtina arkkitehti luojana. 19.1.2017 / Teppo Jokinen Maailman luomisen analogia arkkitehdin työlle KUVA Knossoksen palatsi Kreetalla labyrintiksi kuvattuna Daidalos on arkkitehdin, käsityöläisen, kuvanveistäjän ja teknillisen keksijän (insinöörin) legendaarinen myyttinen esikuva antiikista. Hänen päätyöksi on luettu Kreetan kuningas Minokselle suunnittelema palatsi (1600 eaa.), kuitenkin vasta 1000 vuotta myöhemmin hänelle nimi ja nimetyt rakennukset. Labyrintti rakennusmestarin / arkkitehdin atribuutiksi (harpin ja kulmaviivaimen kanssa). Daidaloksesta ja labyrintista syntyi myös vertaus Daidalokseen kun kyseessä rakennustaiteellisesti erittäin vaativa tehtävä. KUVA Jumala maailman rakennusmestarina. Ranskalainen Bible moralisée, noin 1220 Jumala arkkitehtina (arkkitehti jumalana). Tässä Jumala käsitettynä persoonallisuuden omaavana olentona jolla on yliluonnollisia ominaisuuksia, ja jonka edessä uskova ihminen tuntee olevansa riippuvainen. Jumala ihmisen luojana ja Kosmoksen alkusyynä. Luonut tyhjästä maallisen maailman ja sen materian. Tällaisella jumalhahmolla, joka suunnitelmallisesti luon kaaoksesta tai tyhjästä ihmiselle tarkoitettuja muotoja, voidaan nähdä analogiana ihmisen taiteelliselle toiminnalle (käsityöläinen / koulutettu arkkitehti). Tällainen analogia tulee esiin useissa uskonnoissa, erityisesti Raamatussa (Jumala maailman luojana) ja antiikin filosofiassa kuten platonismissa, jossa Demiurk synnyttäjäjumala, kosmoksen rakennusmestari, joka rakentaa jotain tietyn suunnitelman mukaisesti olemassa olevasta materiasta. Jumala maailman luojana on vaikuttanut arkkitehtuurin käsittämiseen itsestäänselvyytenä: Jumalan luoma maailman on johdonmukainen arkkitehtoninen tuote (metaforisesti tai kirjaimellisesti). Tämä puolestaan heijastuu arkkitehtuurin arvottamiseen miten arkkitehtuuri vaikuttaa tai miten sen tulisi vaikuttaa. Jumalallinen arkkitehtuuri absoluuttista, mikä johtaa vastakkainasetteluun maallisen arkkitehtuurin kanssa, joka jatkuvan muutoksen, kehittymisen ja tuhoutumisen kourissa. Eli maallinen arkkitehtuuri polveutuu jumalaisesta mutta ei voi koskaan tavoittaa sitä. Tulkitsemisteoria Jumalasta arkkitehtina (deus architectus) liittää kuvan Jumalasta arkkitehtina arkkitehdin omakuvaan, arkkitehdin joka toimii Jumalan kaltaisesti tai hänen luomistaan seuraten. Tällainen polveutumismalli eroaa täysin siitä käsityksestä, että rakennukset perustuvat ihmisten tekemään, primitiivisen alkumaja parantamiseen. (Vrt. Vitruvius, ja Marc- Antoine Laugier). KUVA Georg David Nessenthaler (1695-1736), kuvitusta Johanneksen ilmestykseen (Uusi Jerusalem) 1
Raamatussa lukuisia viittauksia rakentamiseen maailman luomisena, kuten Johanneksen ilmestyksessä kuvailtu Uuden Jerusalemin luominen ( Ja kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret siinä oli suuri ja korkea muuri jossa oli kaksitoista porttia, Joh. Ilm. 21.) Neliöinti vaikutti romaanisten ja goottilasien kirkkojen pohjakaavoihin. Kuningas Salomon näki maailman luomisen Jumalan viisautena rakentaa maailma muodottomasta massasta ja luoda se koon, luvun ja painon mukaan. Noin 100 e.kr. laaditussa Viisauden kirjassa (joka antanut kristilliselle perinteelle ja Raamatulle paljon virikkeitä, Vanhan testamentin apokryfikirja, ns. Salomonin viisauden kirja), luku 11, 20: Mutta sinä olet järjestänyt kaikki mitan ja luvun ja painon mukaan. KUVA Rafael, Ateenan koulu fresko Vatikannin Stanza della Segnaturassa, 1509 1510 Timaios- teoksessaan Platon käsittelee myös maailmarakentaja Demiurgia. Platonin mielestä on mahdotonta ajatella maailmaa aina olemassa olleena. Joten muutos ja sitä kautta uuden syntymisen välttämättömyys. Koska näkyvä maailma on hyvin järjestetty mutta muuttuva, pitää sen esikuva olla ikuisesti pysyvässä. Eli Demiurg universaalina käsityöläisenä järjestää ja liittää yhteen ikuisesta järjestyksestä (ideasta) näkyvää, materiaalista maailmaa. Demiurg imitoi ideoiden maailmaa. Maailma on luotu eikä ikuisesti muuttumattomana oleva. Raamatullisen luomiskertomuksen ja platonilaisen käsityksen Demiurgista yhdisti helleenisen ajan juutalainen kirjailija Philo. Jumala loi ideaalin ja täydellisen maailman valmiina olevasta materiaalista. Tämä aistittava maailma on kuva jumalallisella järjellä ajateltavissa olevasta ideaalimaailmasta. Esimerkiksi kaupungin perustamisessa jalo hallitsija rakennuttajana saa kaupungin aikaiseksi koulutettujen arkkitehtien avulla. Ensin luodaan kaupunki puhtaasti ajatuksellisella tasolla ja sitten muutetaan se materiaan. Philon mukaan ajatuksellisen tason rakennussuunnitelma syntyy (Jumalan esikuvan kautta) hallitsijan taholta, joka toimii yhteistyössä arkkitehdin kanssa. Platonin käsityöläisestä Demiurgista oli tullut arkkitehti, joka luo itse sääntöjä maailmaan. Alkuluojana ovat niin ylimaallinen Jumala kuin maallinen hallitsija. Hallitsijan ja arkkitehdin johtaminen toistensa yhteyteen on vaikuttanut arkkitehdin omakuvaan (sen määrittelyyn) tähän päivään asti. KUVA Ju 05 Jumala maailman rakennusmestarina. Ranskalainen Bible moralisée, noin 1220 Keskiajan lähteissä ajatus Jumalasta arkkitehtina esiintyy harvemmin. Tämän on katsottu johtuneen osin siitä, että myöhäisromaanisten ja goottilaisten kirkkojen rakentaminen kävi monimutkaiseksi ja se vaati erikoisasiantuntijoita. Tämä johti ammattitaidon korostamiseen ja myös ammattikunnan sisäisen hierarkian syntymiseen. Eli teksteissä ei enää Jumala ole rakentajana. Silti kuvissa esiintyy usein luojajumala. Kuvissa harppi toimii analogiana keskiajan työnjohtajan 2
keskeiseen instrumenttiin. Jumalan kuva konkretisoituu rakennusmestarin kuvaksi. KUVA Leon Battista Alberti, De re aedificatoria (1400- luvun puoliväli) Jumala arkkitehtina ja arkkitehti Luojana varhaisella uudella ajalla. Myöhäisantiikin ja keskiajan tradition arkkitehtonisesti suunnittelevasta Jumalasta päivitti uuden ajan alussa arkkitehti ja teoreetikko Leon Battista Alberti (1404 1472). Pääteoriateos on De re aedificatoria mutta selvimmin Jumala- arkkitehtina teema esiintyy hänen aiemmassa romaanissaan Momus seu de principe. Se on koominen parodia jumalten kokouksesta, jossa suunnitellaan rakennettavaksi ihmisille uusi maailma, joka osoittautuu mahdottomaksi. Spekuloinnille Jumalalla arkkitehtina ei enää sijaa. Arkkitehtuuri oli muuttunut niin monitahoiseksi määritelmältään ja vastuualueiltaan että sitä ei voinut jättää pelkästään teologisten spekulaatioiden varaan. Jumalan sijaan astuu (jo myöhäiskeskiajalla) vastuuntuntoinen ja järkevä rakennuttava ruhtinas, joka hallitsee tiedon ja tieteen. KUVA Kuvitusta teoksesta Weißkunig, noin 1515. (Der Weißkunig, pyhän roomalaisen valtakunnan keisari Maximilian I:n 1459 1519, autobiografinen teos) Myyttinen kuva jumalallisesta arkkitehtuurin alkuperästä alkoi menettää merkitystään 1600- luvulle tultaessa. Tähän vaikuttivat Vitruviuksen uudelleen tulkinta ja luonnonmukaisempi käsitys arkkitehtuurista, joka on lähtöisin primitiivisestä alkuarkkitehtuurista. Esiin nousee käsitys että maallinen arkkitehtuuri voi vertautua jumalalliseen arkkitehtuuriin. Jumalallinen idea toimii alkumuotona kaikelle taiteelliselle luomiselle. Pätevä ja koulutettu arkkitehti luo ja suunnittelee jumalaisen maailmanluonnin kuva esikuvanaan. Arkkitehti vertautuu Jumalaan. KUVA New Lanark (Skotlanti), 1818. KUVA Robert Owenin näkemys reformistisesta koloniasta, New Harmony (Illinois, USA) Valistusajalla 1700- luvulla järki ja järjen korostus syrjäyttivät uskonnollista / mystistä kuvaa Jumalasta maailman luojana. Tämä johti muutoksiin maallisen arkkitehdin omakuvassa. Arkkitehdit saivat sosiaalisen tehtävän aikaansaada selkeitä ja toimivia tilaratkaisuja ihmisyhteisön tarpeisiin. Varhaiset sosialistiset utopiat uudenlaisesta ihmisten yhteisöistä ja yhteiselosta vaikuttivat arkkitehtonisiin ja kaupunkitaiteellisiin suunnitelmiin. Tasa- arvoisten (koulutusreformit), varhaissosialististen taloussysteemien luomisessa määriteltiin kaupunkisuunnittelulliset säännöt, jotka tukivat reformiyhteisöjen toiminnallisuutta ja talouden hoitoa. Uusi yhtenäisyys ja yhteisöllisyys näkyi myös optisesti. Ihmiselle annettiin lupa luoda uutta. Jumala arkkitehtina kuvan kääntyi ja voitaneen puhua arkkitehdista luojana. 3
Robert Owen (1771 1858), brittiläinen liikemies, osti 1799 Skotlannissa Lanarkin lähellä olevan puuvillatehtaan (New Lanark) ja uudisti työoloja ja työntekijöiden sosiaalisia oloja sekä rakennutti työläisasuntoja. Owen myi tehtaan 1825 ja muutti lyhyeksi aikaa Yhdysvaltoihin (New Harmony), jonne halusi perustaa kokeellisen siirtokunnan sosiaalisten reformien aikaansaamiseksi. KUVA + KUVA Étienne- Louis Boullée, Isaac Newtonin kenotafi, 1784 Arkkitehti Luojana teoreettisesti erityisesti esiin niin sanotun vallankumousarkkitehtuurin suunnitelmissa. Étienne- Louis Boullée laati 1780 ohjelman uudenlaisiksi julkisiksi rakennuksiksi, joissa tuli esiin valistusajan luonnonuskonto. Giganttisissa julkisissa rakennuksissa ei jäljitelty luonnon maalauksellista vaikutusta vaan luotiin oma mekanisminsa, joka toi esiin suurimman tunteellisen efektin. Jumala oli luonut luonnon perfektiksi mestariteokseksi. Arkkitehdin tuli luoda luonnon lakein mukaan. Sen vuoksi käytettiin puhtaita geometrisia kappaleita jättiläismäisessä mittakaavassa, jotta ne loivat suurimman tunteellisen vaikutuksen. Niin suuren että ne ylittivät jopa universumin luoman tunteen. Newtonin kenotafissa vierailija kulkee pitkin maanalaista käytävää, suureen kupoliin jonka holvissa reikiä. Auringonvalo paistaa niiden läpi kuin ne olisivat tähtiä. Arkkitehti luo uuden kosmoksen, hänen vallassaan on myös säätää päivä- yö- rytmiä. KUVA Claude- Nicolas Ledoux, Coupe d oeil du thétre de Besancon ( arkkitehdin silmä ), 1804 Claude- Nicolas Ledoux n 1804 julkaisemassa teoriassa arkkitehti on vedetty mukaan koko maailmanluomiseen vielä voimakkaammalla tavalla. Ledoux ajoi uuden utooppisen yhteiskunnan perustamista, joka olisi ankarasti jaoteltu arkkitehtonisesti. Ledoux kirjoitti, että arkkitehti oli maan titaani ja Luojan kilpailija. Kuvituksella hän nosti vielä arkkitehdin statusta kuvaamalla tekemänsä teatterisuunnitelman Luojan (arkkitehdin) pupillin läpi. Arkkitehdin tuli jopa parantaa Jumalan töitä ja tämän jälkeensä jättämiä epäkohtia. Tämä johti osaltaan arkkitehdin luomiskyvyn mystifiointiin. Tällainen rationaalinen ja eriarvoisuudesta vapauttava (Luoja / ihminen) käsitys Jumalan tavoin toimivasta arkkitehdista vaikutti edelleen 1800- luvulla. Arkkitehtuurin jumalallinen henkevyys nousi ideaaliksi arkkitehdin suunnittelutyössä. Saksalainen romantiikan käsitti panteistisesti gotiikan kirkkorakennukset. KUVA Karl Friedrich Schinkel, suunnitelma goottilaiseksi katedraaliksi, 1814 Karl Friedrich Schinkel piirsi 1814 suunnitelman kansalliseksi tuomiokirkoksi (osin vapautussodan ja kansallisuuden muistomerkiksi) josa esiin näkemys siitä kuinka uskonnollinen rakennus kristallisoi universumin ja tekee jopa Jumalan 4
näkyväksi. Lähtökohtana on nähty yhteys arkkitehdin ja jumalallisen luomisvoiman välillä. Henkevä kosmos. KUVA Bruno Taut, lasipaviljonki, Köln, 1914 Henkevä kosmos esiin myös 1900- luvun alussa ekspressionisteilla. Saksalaisarkkitehti Bruno Tautin Kölnin Werkbund- näyttelyyn 1914 suunnittelema lasipaviljonki: värillisyys ja läpinäkyvyys synteesinä kosmisesta näkemyksestä ja maallisesta kristallista. KUVA Bruno Taut Die Stadtkrone, 1919 Tautin vuonna 1919 julkaisema kirjoitus Stadtkronesta, kaupunkikruunusta välittää tilannetta maailmasodan jälkeen. Se ei ollut konkreetti suunnitelma ja kuvituksena vain myös suuntaa antava malli uudesta kaupungista (yhteisöstä). Sen keskus oli lasinen pilvenpiirtäjä, joka esitettiin häkellyttävän kauniina ja joka kuvasti kosmosta. Samalla se oli uudenlaisen yhteisöllisyyden keskus. Taiteilija / arkkitehti toimii luovan luonnon ja kosmoksen järjestyksen parissa sitä järjestellen. KUVA Bruno Taut, Alpine Architektur, 1919 Samaan aikaan Taut maalasi myös akvarellisarjan Alpine Architektur. Se ei ollut enää maallinen suunnitelma kuin Kaupunkikruunu vaan fantasianomainen näkökulma maapallon rakentamisesta, nähtynä Jumalan silmällä. Arkkitehtuurinäytelmässä Der Weltbaumeister (1920) avaruudessa oli goottilaista katedraalia muistuttava rakennelma, uudelleen luotu maailma, siellä rauhanomaisesti asettuvat talot ja keskellä kristallirakennus. Uusi universumi, jonka on luonut arkkitehdin henki. Tämä ei ollut puhdasta fantasiaa, vaan taustalla oli nietzcheläinen oppi taiteilijasta yli- ihmisenä sekä maailmansodan kärjistämä skeptisyys sotaa edeltävän ajan politiikkaan. KUVA Le Corbusier, Ville contemporaine de 3 millions d habitants, 1925 Maailmansodan jälkeen esiin nousivat modernismit, teknokraattinen näkökulma korostui, sekä maalaustaiteen, kuvanveiston ja arkkitehtuurin välisiä rajoja häivytettiin. Stereometriset kappaleet nähtiin kosmoksen rakenteen kuvina. Erityiseen asemaan arkkitehtuurin modernismissa kohosivat ne arkkitehdit, joka ottivat jumalallisen vastuun tai haasteen uuden (paremman) maailman luomiseksi. Korostetuimmin tämä tulee esiin Le Corbusierin kaupunkisuunnitelmissa 1920- luvulla, erityisesti Ville contemporaine de 3 millions d habitants. KUVA Arkkitehdin käsi, kuvituksena suunnitelmaan La ville radieuse, 1924 Toinen Le Corbusierin utopia oli Ville radieuse (1924) Kuvassa, joka on otettu suunnitelmasta tehdystä pienoismallista, näkyy luomisaktin yllä leijuva arkkitehdin käsi. Sitä voi verrata Michelangelon fresko sikstiniläiskappelissa 5
Vatikaanissa olevaan freskoon Aatamin luominen. Le Corbusierin luova käsi Jumalan kätenä. Uudessa utopiassa heijastuu usko tekniikan hallitsemiseen, liikenteeseen, alueisiin, joilla ei ole historiallisia kerrostumia. Järki luo järjestystä. Kulmikkaat muodot ja rakenteet toimivat järjestyksen absoluuttisina ilmaisijoina. KUVA + KUVA Fritz Lang, Metropolis, 1927 Uutta arkkitehtuuria ja arkkitehdin roolia heijastelevista Science- fiction- tarinoista on tässä on syytä mainita Fritz Langin 1927 ohjaama mykkäelokuva Metropolis, jossa yhtenä teemana on ihminen ylimaallisena luojana, uuden yhteiskunnan arkkitehtina; taustalla häämöttää raamatullinen luomiskertomus ja apokalypsi. Pilvenpiirtäjäkaupungin paha hallitsija John Fredersen on luonut kylmän uuden maailman. Elokuvan toimintaa kuvaa vertikaalisuus, alla ovat kärsivät riistetyt työläismassat ja koneet, ylhäällä kukoistaa luksus ja vapaus. KUVA + KUVA Frei Otto (1925 2015) Überdachung des Olympiaparks in München (mit Behnisch & Partner) 1968-1972, Saksalaisarkkitehti Frei Otton luomat kevyet verkko ja telttamaiset rakenteet pyrkivät sopusointuun maapallon biologisten ja taloudellisten vaatimusten kanssa. Konstruktio ei ole yksistään teknillis- tektoninen kysymys vaan osa syklistä elämänprosessia ja voimavarojen / materiaalin säästämistä. Rakennelmat eivät ole matemaattisen abstraktisti laskettuja vaan niissä on kokeellisuutta ja lähtökohtana on oppiminen luonnon tarjoamista esimerkeistä ja kuvista. Jumala arkkitehtina esityksen näkökulmasta Ottoa voi pitää jossain mielin tällaisena jumalallisena rakennusmestarina. Nyt kyseessä ei kuitenkaan ole auktoritaarinen, autoritaarinen, kaikkiviisas arkkitehtijumala, vaan ihmisten keskuudessa toimiva ja maailmaa elävöittävä subjekti. 6