EUROOPAN PARLAMENTTI 2009-2014 Aluekehitysvaliokunta 13.4.2011 2011/2051(INI) LAUSUNTO aluekehitysvaliokunnalta maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle yhteisestä maatalouspolitiikasta vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö miten hallita tulevat haasteet? (2011/2051(INI)) Valmistelija: Czesław Adam Siekierski AD\864289.doc PE460.746v02-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen
PA_NonLeg PE460.746v02-00 2/9 AD\864289.doc
EHDOTUKSET Aluekehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy: 1. katsoo, että Eurooppa ja sen alueet tarvitsevat elintarviketurvaa Euroopan unionissa ja koko maailmassa koskevan yhä kasvavan huolen, globalisoitumisen ja elintarvikkeiden hinnannousun vuoksi uutta ja vahvaa yhteistä maatalouspolitiikkaa, joka vahvistaa tasapainoista ja kestävää kehitystä ja joka on myös markkinasuuntautunut ja parantaa kilpailukykyä sisämarkkinoilla sekä samanaikaisesti suojelee maataloutta ja tukee ilmastonsuojelua kaikilla EU:n alueilla ja joka antaa viljelijöille kohtuulliset tulot ja turvaa myös korkealaatuiset tuotteet ja oikeudenmukaiset hinnat kuluttajille koko Euroopan unionissa; katsoo, että politiikassa olisi otettava huomioon julkishyödykkeet, biologinen monimuotoisuus, maaperän suojelu, kestävä ja luonnonvaroja säästävä vesihuolto ja metsänhoito sekä koulutukseen, tietoon ja innovointiin perustuva kestävä kehitys; katsoo, että yhteinen maatalouspolitiikka on suunniteltava entistä kestävämmäksi, tasapainoisemmaksi, yksinkertaisemmaksi ja tehokkaammaksi, jotta Euroopan unionin kansalaisten tarpeisiin ja odotuksiin voitaisiin vastata entistä paremmin, sekä sellaiseksi, että se takaa entistä tehokkaamman koordinoinnin ja suuremman yhdenmukaisuuden koheesiopolitiikan ja yhteisen maatalouspolitiikan välillä ja tässä olisi hyödynnettävä erityisesti Euroopan unionin rahastojen yhteistä strategista kehystä; 2. toteaa, että yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamisen olisi oltava yksi sen uudistamisen tärkeimmistä osista, mutta yksinkertaistaminen ei saa missään tapauksessa tapahtua tehokkuuden kustannuksella; katsoo, että vain näin yhteisestä maatalouspolitiikasta saadaan entistä ymmärrettävämpi viljelijöiden ja kansalaisten kannalta ja lisäksi molempien pilareiden toiminta olisi määritettävä entistä tarkemmin; 3. korostaa, että maaseudun tukemiseen tähtäävät toimet käsittävät laajasti maaseutualueiden taloudellisen ja sosiaalisen kehittämisen sekä niiden infrastruktuurin parantamisen eikä näitä toimia saa pitää alakohtaisina; 4. katsoo, että yhteisestä maatalouspolitiikasta saatavan tuen ja sen soveltamisen epäsuotuisilla alueilla on edelleen mukauduttava näiden alueiden erityispiirteisiin, kuten perussopimuksissa määrätään ja että yhteisön voimassa olevissa säädöksissä säädetään; 5. katsoo, että koheesiopolitiikka sekä uusi ja vahva yhteinen maatalouspolitiikka vapauttavat maaseutualueiden taloudellisen potentiaalin ja auttavat luomaan turvattuja työpaikkoja niin, että samalla otetaan huomioon näiden alueiden kestävä kehitys; 6. korostaa, että koska yhteinen maatalouspolitiikka kohtaa nyt uusia haasteita, koska Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet on määritettävä ja koska uusien jäsenvaltioiden kanssa neuvotellut sopimukset on pantava täytäntöön, yhteisen maatalouspolitiikan budjetti on seuraavissakin rahoitusnäkymissä määritettävä niin, että näiden tehtävien toteutus turvataan; AD\864289.doc 3/9 PE460.746v02-00
7. katsoo, että tukivarojen myöntämistä maaseudun kehittämiseen on koordinoitava entistä paremmin aluepolitiikan kanssa; vaatii yhdennettyä strategiaa, joka käsittää paikalliset palvelut, markkinat ja työllistämismahdollisuudet; vaatii, että tässä yhteydessä otetaan huomioon paikalliset toimijat, tehostetaan kumppanuutta ja vahvistetaan monitasoista hallintoa; on vakuuttunut siitä, että tämä auttaisi myös yksinkertaistamisessa ja hallinnollisen kuormituksen minimoinnissa; 8. katsoo, että jos halutaan turvata tuotantojärjestelmien, tuotannonalojen ja sellaisten alueiden kestävyys, joihin rakenteelliset haitat ja/tai markkinoiden ja politiikan kehitys vaikuttavat eniten, jäsenvaltioiden on ehdottomasti saatava tiettyä liikkumavaraa suorien tukien käyttöön; 9. katsoo myös, että yhteisen maatalouspolitiikan ja koheesiopolitiikan on vuoden 2013 jälkeenkin kuuluttava EU:n tärkeimpiin politiikanaloihin myös talousarviota laadittaessa; 10. toteaa, että toiminnallisesti vahva paikallinen ja sitä ylemmän tason hallinto takaa paikallisen kansalaisyhteiskunnan tehokkaan huomioonottamisen Leader-hankkeen mukaisesti; panee merkille, että paikallinen taso on kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa ensimmäinen julkisen vallan taso, johon kansalaiset ovat yhteydessä, ja vaatii siksi maaseudun kehittämisen yhteydessä toimia, jotka vahvistavat kaupunkien ja kuntien valmiuksia sekä toimivaltaisia alueellisia elimiä niin, että ne voivat ohjata alueellisen tason ja sitä ylemmän tason kehitystä aktiivisesti; 11. korostaa, että suorien tukien järjestelmä olisi säilytettävä, jotta jatkossakin turvattaisiin hintavaihteluista huolimatta alueellinen kilpailukyky ja alueilla, jotka kärsivät vakavista ja pysyvistä haittatekijöistä, erityisesti harvaan asuttujen maaseutualueiden elinkelpoisuus, talouden vakaus, työllisyyden tukeminen, kohtuulliset ja oikeudenmukaiset maataloustulot ja EU:n maatalousalan kestävä kehitys sekä EU:n elintarviketurva ja ympäristön turvallisuus ja myös sen kyky vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin, mikä takaa sen, että muut toimintalinjat ja strategiat, muun muassa Eurooppa 2020 -strategia, voidaan panna asianmukaisesti täytäntöön; katsoo tässä yhteydessä, että on laadittava puolueettomia, avoimia ja yksinkertaistettuja arviointiperusteita, joilla mahdollistetaan tasapaino jäsenvaltioiden ja viljelijöiden välillä myönnettäessä asianmukaista, yhdenmukaistettua ja tasapainossa olevaa suoraa tukea koko EU:ssa, ja näiden varojen jakamisessa on luovuttava aikaisemmin sovelletuista arviointiperusteista ja mukautettava ne vastaamaan järkevästi viljelijöiden tarpeita; kannattaa sitä, että välineiden valinnassa toimitaan joustavasti ja oikeudenmukaisesti myös ottaen huomioon erilaiset maatilatyypit ja alueiden erityispiirteet niissä jäsenvaltioissa ja niillä alueilla, joissa maatalousyrittäjät toimivat; 12. katsoo, että sisämarkkinoiden kilpailuehtojen vääristyminen suorien tukien johdosta on ehdottomasti pidettävä niin pienenä kuin mahdollista eikä sitä pidä toteuttaa ainoastaan suorien tukien mahdollisimman pitkälle menevällä erottamisella tuotantomääristä, vaan myös EU:n alueiden ja jäsenvaltioiden välisellä yhdenmukaistamisella erityisesti alueilla, joilla on vastaavia tai samanlaisia tuotannonaloja; 13. katsoo, että jotta yhteisen maatalouspolitiikan erityisluonne toteutuisi ja jotta perustarpeet voitaisiin samalla tyydyttää, sen yhteydessä olisi otettava samalla huomioon markkinoiden sääntelytoimet sekä riskien ja kriisien hallintamekanismi, johon sisältyvät PE460.746v02-00 4/9 AD\864289.doc
takuut, jotta maataloustuottajille ja kuluttajille voidaan rakentaa turvaverkko; katsoo, että on myös taattava entistä suurempi tasapuolisuus lisäarvon jakautumisessa elintarvikeketjussa sekä unionin tuottajien ja kolmansien maiden tuottajien yhtäläinen kohtelu EU:n kulutukseen tulevia maataloustuotteita koskevien velvoitteiden suhteen; 14. ottaa huomioon, että naisten osuus maataloudessa on kasvussa arviolta kolme kymmenestä tilasta on naisten johtamia ja että maataloustuotanto on väistämättä muuttumassa monitoiminnalliseksi eli elintarviketuotanto on ensisijainen tarkoitus ja sen lisäksi kyse on myös maisemanhoidosta, palvelujen tarjoamisesta ja koulutuksesta; katsoo sen vuoksi, että on toteutettava viipymättä toimia, joiden avulla helpotetaan lainojen saantia, integroidaan tuloja ja luodaan myös maataloudessa hyvinvointiin liittyviä rakenteita (kuten kuntouttavia maatiloja, maatilalastentarhoja jne.); 15. pitää myönteisenä sitä, että otetaan huomioon tietyt alat ja alueet, joilla sosiaalinen ja ekologinen tasapaino liittyy kiinteästi maatalouden viljelymenetelmiin; pitää siksi tarpeellisena näille alueille tarkoitettujen välineiden säilyttämistä ja vahvistamista; 16. katsoo, että jäsenvaltioiden pitäisi voida pienentää suoria tukia maatilojen koon tai maatilan saamien maksujen mukaan sekä tuotannon laajuuteen liittyvät edut huomioon ottaen; 17. korostaa, että kun otetaan huomioon maitoalan ja maitotuotealan konkreettinen tilanne, on tarpeen arvioida uudelleen päätöstä maitokiintiöjärjestelmän lopettamisesta maaliskuussa 2015; 18. korostaa, että erityisesti elintarvikkeiden mutta myös muiden tuotteiden, joilla käydään EU:n ja kolmansien maiden välistä kauppaa, olisi täytettävä unionin laatuvaatimukset ja - normit; toteaa myös, että maatalouden erityisluonne, eli tuotannon riippuvaisuus ilmastoolosuhteista, mutta myös rahoitusmarkkinoiden viimeaikainen kehitys korostavat tarvetta valvoa maatalousmarkkinoita entistä tarkemmin, ja niiden vakauden säilyttämiseksi tuotantoylijäämäisinä vuosina on annettava intervention mahdollisuus etenkin viljamarkkinoilla, jotka vaikuttavat muun muassa sianliha- ja siipikarjamarkkinoihin; 19. katsoo, että yhteisessä maatalouspolitiikassa olisi otettava paremmin huomioon pienten perhetilojen mahdollisuudet, ongelmat ja tarpeet, ja sama koskee myös ominaisuuksiltaan tai rajoituksiltaan erityisillä alueilla, kuten erityisen syrjäisillä alueilla, sijaitsevia tiloja; katsoo, että pienille tiloille on kehitettävä yksinkertaistettu erityissääntely, ja korostaa tarvetta monipuolistaa tällaisten tilojen tuloja ja kehittää yrittäjätaitoja sekä luoda uusia työpaikkoja maaseutualueille, jotta voidaan sekä torjua maaltamuuttoa että kohottaa näiden alueiden elintasoa; 20. viittaa maaseutua erityisesti koskeviin väestökehityksen akuutteihin haasteisiin; pitää tässä yhteydessä tärkeänä demografisen muutoksen hallinnointia ja maaseudun vetovoiman lisäämistä nuorten kannalta; pitää tarpeellisena innovatiivisten palveluiden ja infrastruktuurin käyttömahdollisuuksien turvaamista, jotta voitaisiin mahdollistaa todellinen taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen osallistuminen; katsoo, että maaseudulla on suuri yhdistävä merkitys maaseutualueiden ja kaupunkien välisissä suhteissa tasapainoisen kehityksen takaamiseksi; AD\864289.doc 5/9 PE460.746v02-00
21. pitää maaseudun kehittämistä horisontaalisena seikkana YMP:n välttämättömänä osana ja katsoo, että uudet ohjelmat olisi entistä voimakkaammin suunnattava maaseudun kehittämisen ensisijaisiin tavoitteisiin (työllisyys, maatalouden ympäristötoimet, vesi, ilmastonmuutos, innovointi mukaan lukien maatalouden nykyaikaistaminen ja sen rakenteiden uudistaminen ja koulutus); 22. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan paikallisten ja alueellisten viljelijöiden apu- ja neuvontapalveluita, jotta he voisivat entistä paremmin määrittää prioriteettinsa ja arvioida omien maatilojensa toimintaa; 23. vaatii, että yhteisen maatalouspolitiikan toisen pilarin on oltava vahva ja hyvin varustettu ja että sen on heijastettava maaseudun kehittämisen nykyisiä tarpeita; korostaa toisen pilarin horisontaalista asemaa, kun otetaan huomioon sen ympäristöön, nykyaikaistamiseen ja rakenteelliseen parantamiseen liittyvät saavutukset maatalouden, tasapainoisen aluekehityksen ja maaseudun asukkaiden sekä viljelijöiden poliittisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta; pyytää siksi sovittamaan toisen pilarin toimenpiteet paremmin niiden tavoitteisiin, jotta kasvuun, työllisyyteen ja ilmastoon liittyvien toimien sekä maaseudun kehittämistoimien tehokkuutta voidaan lisätä; katsoo, että nuorten ja aloittelevien viljelijöiden tukemiseen on kiinnitettävä tässä yhteydessä erityishuomiota; 24. pitää tervetulleena toisen pilarin osuutta kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanossa ja kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota tähän periaatteeseen ja sen laajempaan soveltamiseen, kun ne ottavat käyttöön toiseen pilariin liittyviä kohdennettuja toimenpiteitä; 25. pitää tärkeänä hallinnollisen taakan vähentämistä ja hallinnollisten ja täytäntöönpanoon liittyvien sääntöjen toisiinsa liittämisen yksinkertaistamista kaikkien EU:n varojen osalta (esim. alv-kelpoisuus); kehottaa yksinkertaistamaan ja tarkastelemaan uudelleen toisen pilarin täydentäviä ehtoja koskevia sääntöjä ja pitää tarpeellisena yksinkertaistaa nykyistä indikaattorijärjestelmää ja suhtautuu kriittisesti määrällisten tavoitteiden asettamiseen; 26. panee merkille, että alueiden ja maaseudun voimavarat eivät rajoitu luonnonvaroihin, jotka antavat niille mahdollisuuden toimia sosiaalisessa ja taloudellisessa roolissa, kun otetaan huomioon, että tällaiset alueet ovat ennen kaikkea elintarviketurvan takaamiseen tarvittavien elintarvikkeiden tuotantopaikkoja ja että ne tarjoavat keskeiset raaka-aineet teollisuudelle sekä tuottavat uusiutuvaa energiaa kestävällä tavalla; katsoo, että lisäksi ne ovat ympäristöresurssien, ekologisten varojen, maisema- ja matkailuetujen sekä aineettoman omaisuuden, muun muassa perinteiden ja kulttuuripiirteiden kuten alueellisten tuotteiden muodossa ilmenevän kulinaarisen perinnön, tuottajia; vaatii maaseudun tasapainoista aluekehitystä Euroopan unionin kaikilla alueilla, jotta voitaisiin vahvistaa paikallisten asukkaiden roolia ja auttaa parantamaan alueellisia oloja sekä maaseudun ja kaupunkialueiden välisiä yhteyksiä; toteaa, että maatalous on maaseudun talouden perusta ja että viljelijöillä on maaseudun talouden dynamiikassa ja maankäytössä keskeinen asema; katsoo, että alueellisten alkuperänimitysten tukeminen yhteisen maatalouspolitiikan avulla voisi tuoda taloudellisia etuja sekä EU:lle että kolmansille maille paikallisella ja alueellisella tasolla; 27. kannattaa maaseutua koskevia laajempia toimia, sillä maaseutu on tai siitä voi tulla monille EU:n kansalaisille kiinnostava asuin- ja työpaikka, koska siellä tuotetaan PE460.746v02-00 6/9 AD\864289.doc
tavaroita sekä tarjotaan julkisia palveluita; katsoo, että olisi kuitenkin myös osoitettava tarvittavat varat sen kehittämiseen; katsoo, että tämä koskee myös muita heikommassa asemassa olevia alueita ja vuoristoalueita; 28. katsoo, että maaseudun kehittämistoimien olisi oltava johdonmukaisia ja täydennettävä ensimmäisen pilarin tukivälineitä, jotta koko Euroopan unionin alueella voitaisiin tukea monimuotoista, kilpailukykyistä ja kestävää maataloutta; katsoo, että maaseudun kehittämispolitiikan pitäisi tukea maatalouden rakenteiden nykyaikaistamista ja parantamista sekä innovointia myös reaktiona vaatimuksiin, joita elintarviketurva, ympäristö, ilmastonmuutos ja työllisyys asettavat; 29. pitää tärkeänä, että kahdelle erityisen tärkeälle ryhmälle nuorille ja naisille voidaan tarjota työtä maaseudulla ja että näille ryhmille tarjotaan uusia ja vaihtoehtoisia taloudellisia mahdollisuuksia, jotta voitaisiin vähentää maaseudun väestökatoa ja taata maaseudun pysyvä asutus; 30. katsoo, että maaseudun kehittämisen avulla on tuettava maatalouden innovointia sekä maaseudun sosiaalisen ja taloudellisen toiminnan monimuotoisuuden lisäämistä, työpaikkojen luontia ja väestörakenteen nuorenemista; 31. toteaa, että jotkin maat tarvitsevat edelleen tukea kehityserojen kiinnikuromisessa ja että siksi yhteisen maatalouspolitiikan toisen pilarin on pysyttävä riittävän vahvana niin, että otetaan huomioon varojen myöntämistä koskevat tämänhetkiset säännöt, joissa otetaan huomioon erot yksittäisten maiden kehityksessä ja edistetään Euroopan integraation vahvistamista; katsoo, että toisen pilarin toiminnot on suunnattava entistä voimakkaammin uusiin haasteisiin sekä Eurooppa 2020 -ohjelman strategiaan, mikä edellyttää asianmukaista maaseudun tukea koheesiopolitiikassa ja siten asianmukaista koordinointia ja tehtävien jakoa yhteisen maatalouspolitiikan ja aluepolitiikan välillä; 32. toteaa, että on vältettävä suuria muutoksia toisen pilarin varojen osoittamisessa, koska jäsenvaltiot odottavat rahoitussuunnittelun jatkuvuutta ja luotettavuutta; kannattaa siksi pragmaattista menettelyä eli toisen pilarin varojen jakamisen nykyisten perusteiden säilyttämistä; toteaa myös, että ympäristöseikkojen huomioonottamisen toisen pilarin yhteydessä on oltava asianmukaisessa suhteessa maaseudun kehittämiseen; 33. kehottaa komissiota lisäämään synergiaa ja koordinointia maaseudun kehittämiseen liittyvien Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (EAFRD toimien ja toisaalta koheesioon liittyvien Euroopan aluekehitysrahaston, koheesiorahaston ja Euroopan sosiaalirahaston alaisten toimien välillä; katsoo, että näiden rahastojen välistä synergiaa on selkiytettävä, jotta maaseutuyhteisöjä voidaan kehittää kokonaisvaltaisesti alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen mukaisesti; 34. pitää tarpeellisena sellaisten strategioiden hyväksymistä, joissa yhdistetään suoraan toisiinsa luonnonvarat, maaseutu ja ravitsemuspoliittiset toimet sekä toimet, jotka liittyvät alueelliseen yhteenkuuluvuuteen, kun otetaan huomioon väestönkasvu ja usein tapahtuvat ilmastonmuutoksesta johtuvat luonnonkatastrofit, jotka pahentavat elintarvikekriisiä entisestään; 35. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan, millaisia mahdollisuuksia on helpottaa AD\864289.doc 7/9 PE460.746v02-00
viljelijöiden hyötymistä luotto- ja vakuutusjärjestelmistä; 36. katsoo, että yhteisen maatalouspolitiikan ja koheesiopolitiikan koordinointia on parannettava myös strategisesti yhteisillä perussuuntaviivoilla (koheesiopolitiikassa sovellettavien menettelyjen tapaan) ja käsittelemällä tuensaajia samalla tavoin eri rahastojen yhteydessä myös täytäntöönpanon tasolla; 37. katsoo, on pyrittävä yhteisen maatalouspolitiikan ja EU:n rahoitus-, kauppa-, ilmasto- ja energiapolitiikan entistä parempaan koordinointiin, jotta voitaisiin taata yhteisen maatalouspolitiikan tehokkuus sille asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. PE460.746v02-00 8/9 AD\864289.doc
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS Hyväksytty (pvä) 12.4.2011 Lopullisen äänestyksen tulos +: : 0: Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet 40 1 0 François Alfonsi, Luís Paulo Alves, Catherine Bearder, Jean-Paul Besset, Victor Boştinaru, Alain Cadec, Tamás Deutsch, Elie Hoarau, Danuta Maria Hübner, Juozas Imbrasas, María Irigoyen Pérez, Seán Kelly, Evgeni Kirilov, Constanze Angela Krehl, Jacek Olgierd Kurski, Petru Constantin Luhan, Ramona Nicole Mănescu, Riikka Manner, Iosif Matula, Erminia Mazzoni, Miroslav Mikolášik, Jan Olbrycht, Wojciech Michał Olejniczak, Markus Pieper, Monika Smolková, Georgios Stavrakakis, Nuno Teixeira, Lambert van Nistelrooij, Oldřich Vlasák, Kerstin Westphal, Hermann Winkler, Joachim Zeller, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska Karima Delli, Richard Falbr, Marek Henryk Migalski, Elisabeth Schroedter, Czesław Adam Siekierski, Patrice Tirolien, Derek Vaughan, Sabine Verheyen AD\864289.doc 9/9 PE460.746v02-00