Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 30. syyskuuta 2016 (OR. en) 12607/16 SOC 566 EMPL 376 ECON 838 EDUC 303 SAATE Lähettäjä: Vastaanottaja: Asia: Sosiaalisen suojelun komitea Pysyvien edustajien komitea (Coreper I) / Neuvosto Sosiaalisen suojelun kehityksen seurantaväline Sosiaalisen suojelun komitean raportti keskeisistä sosiaalisista haasteista ja tärkeimmät viestit Hyväksyminen Valtuuskunnille toimitetaan ohessa sosiaalisen suojelun komitean laatima "Raportti keskeisistä sosiaalisista haasteista" 13. lokakuuta 2016 pidettävää työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston (TSTK-neuvosto) istuntoa varten. Raportti perustuu sosiaalisen suojelun komitean vuosikatsaukseen 2016 sosiaalisen suojelun kehityksen seurantavälineestä ja sosiaalisen suojelun politiikkojen kehityksestä. Raporttiin perustuvat keskeiset viestit ovat asiakirjassa 12606/16. 12607/16 ess/lr/hmu
Sosiaalisen suojelun komitea Sosiaalisen suojelun komitean vuosikatsaus 2016 sosiaalisen suojelun kehityksen seurantavälineestä ja sosiaalisen suojelun politiikkojen kehityksestä Raportti keskeisistä sosiaalisista haasteista ja tärkeimmät viestit Sisällysluettelo I Johdanto... 3 II Edistyminen Eurooppa 2020 -strategian köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämistavoitteessa... 4 III Katsaus Euroopan unionin sosiaaliseen tilanteeseen... 8 Sosiaalisen suojelun kehityksen seurantavälineen tulostaulu... 16 Saatavilla oleviin EU-SILC-tietoihin 2015 perustuvat viimeisimmät suuntaukset... 19 IV Viime aikojen tärkeimmät sosiaalipolitiikan kehityssuuntaukset EU:n jäsenvaltioissa... 23 Sosiaalinen osallisuus, köyhyyden vähentäminen ja romanien osallisuus... 23 Eläkkeiden riittävyys ja kestävyys... 24 Helposti saatava, korkeatasoinen ja kestävä terveydenhuolto... 25 Pitkäaikaishoidon tarpeisiin riittävä sosiaalinen suojelu... 26 V Keskeiset sosiaaliset haasteet ja hyvät sosiaalipoliittiset tulokset: tiivistelmä havainnoista... 27 Yhteenvetotaulukko keskeisistä sosiaalisista haasteista ja hyvistä sosiaalipoliittisista tuloksista 2011 2014... 32 Liitteet... 34 12607/16 ess/lr/hmu 1
Lyhenne EU28 EU27 EA18 BE BG CZ DK DE EE IE EL ES FR HR IT CY LV LT LU HU MT NL AT PL PT RO SI SK SE UK Koko nimi Euroopan unioni (28 maata) Euroopan unioni (27 maata) Euroalue (18 maata) Belgia Bulgaria Tšekin tasavalta Tanska Saksa Viro Irlanti Kreikka Espanja Ranska Kroatia Italia Kypros Latvia Liettua Luxemburg Unkari Malta Alankomaat Itävalta Puola Portugali Romania Slovenia Slovakia Suomi Ruotsi Yhdistynyt kuningaskunta 12607/16 ess/lr/hmu 2
I Johdanto Tämänkertaisessa sosiaalisen suojelun komitean vuosiraportissa yhdistetään toisiinsa komitean kaksi edellistä vuotuista raporttia eli jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin sosiaalisen tilanteen seuranta ja katsaus viimeaikaisiin sosiaalipoliittisiin uudistuksiin. Nämä raportit laadittiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 160 artiklaan perustuvan sosiaalisen suojelun komitean toimeksiannon perusteella. Sosiaalisen suojelun komitea on neuvoa-antava komitea, joka tarjoaa edustusfoorumin monenväliselle sosiaalipolitiikan koordinoinnille, vuoropuhelulle ja yhteistyölle EU:n tasolla. Se kokoaa yhteen poliittisia päättäjiä kaikista EU:n jäsenvaltioista ja komissiosta, jotta pystyttäisiin tunnistamaan, neuvottelemaan ja panemaan täytäntöön politiikkayhdistelmä, jolla vastataan parhaiten jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikan alalla kohtaamiin moninaisiin haasteisiin. Sosiaalisen suojelun komitea käyttää sosiaalialan avointa koordinointimenetelmää pääasiallisena toimintakehyksenään, jonka avulla yhdistetään toisiinsa kaikki tärkeimmät sosiaalipolitiikan osaalueet sosiaalinen osallisuus, eläkkeet, terveydenhuolto ja pitkäaikaishoito ja keskitetään komitean työskentely näihin osa-alueisiin. Sosiaalisen suojelun komitean vuosiraportin 2016 päätavoitteena on toteuttaa komitean toimeksianto ja analysoinnin avulla tuottaa neuvostolle tietoa merkittävimpien sosiaalipoliittisten painopisteiden määrittämiseksi. Tarkoituksena on suositella komissiolle näitä painopisteitä vuoden 2017 vuotuisen kasvuselvityksen valmistelun yhteydessä. Raportin tavoitteena on sosiaalisen suojelun kehityksen seurantavälineen ja jäsenvaltioiden sosiaaliraportoinnin pohjalta i) analysoida sosiaalista tilannetta 1, erityisesti edistymistä Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyvän köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämistavoitteen saavuttamisessa ja viimeisimpiä yhteisiä seurantaa vaativia sosiaalisia kehityssuuntia, ja viimeisintä sosiaalipoliittista kehitystä Euroopassa, sekä ii)määrittää keskeisimmät yksittäisten jäsenvaltioiden rakenteelliset sosiaaliset haasteet ja tuoda esiin niiden hyvät sosiaalipoliittiset tulokset. Raportin erillisissä liitteissä esitetään yksityiskohtaisempia arvioita sosiaalisesta kehityksestä sekä viimeaikaisista sosiaalipoliittisista uudistuksista ja aloitteista. Niissä esitetään myös poliittiset johtopäätökset, joihin on päädytty sosiaalisen suojelun komitean tuella tehtyjen viimeisimpien vertaisarviointien ja perusteellisten aihekohtaisten tarkastelujen perusteella, yhteenveto viime vuoden aikana annetuista sosiaalista suojelua koskevista neuvoston päätelmistä ja sosiaalisen suojelun kehityksen seurantavälineeseen kuuluvat yksityiskohtaiset maakohtaiset profiilit kunkin jäsenvaltion osalta. 1 Tässä raportissa esitetyt luvut perustuvat noin 17. toukokuuta 2016 saatavilla olleisiin tietoihin, jollei toisin ilmoiteta. 12607/16 ess/lr/hmu 3
II Edistyminen Eurooppa 2020 -strategian köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämistavoitteessa EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet sitoutuivat vuonna 2010 siihen, että köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla elävien määrä vähenisi ainakin 20 miljoonalla ihmisellä 2 Eurooppa 2020 - strategian puitteissa, mikä olisi voinut johtaa merkittäviin edistysaskeliin. Sen yhteydessä korostettiin, että osallistava kasvu ja taloudelliset tavoitteet ovat kumpikin yhtä tärkeitä Euroopan tulevaisuuden kannalta, ja sen myötä otettiin käyttöön uusi seuranta- ja vastuuvelvollisuusjärjestelmä 3. Osana Eurooppa 2020 -strategiaa jäsenvaltiot asettivat kansalliset tavoitteet köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseksi (taulukko 1). Tasoltaan jäsenvaltioiden yksittäiset tavoitteet köyhyyden vähentämiseksi jäävät kuitenkin selvästi EU-tason sitoumuksesta, jonka nojalla köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten määrän olisi vähennyttävä 20 miljoonalla. Jäsenvaltioiden tavoitteet eivät aina perustu yleistavoitteen mukaiseen köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riskiä mittaavaan yleiseen yhdistelmäindikaattoriin (AROPE). Siitä huolimatta, että vuonna 2014 köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevan väestön osuus laski 8 jäsenvaltiossa huomattavasti ja vain 2 jäsenvaltiossa kyseisessä osuudessa havaittiin merkittävä nousu, EU:n tasolla köyhyys- ja syrjäytymisriskiasteen (AROPE) kokonaisluku näyttää sitkeästi pysyneen korkeana. Viimeisimmät elinoloja ja tuloja koskevat EU:n yhteenlasketut luvut osoittavat, että EU ei ole merkittävästi etenemässä kohti tavoitettaan poistaa köyhyys- ja syrjäytymisriski vähintään 20 miljoonalta ihmiseltä vuoteen 2020 mennessä, vaan tavoitteesta ollaan itse asiassa huomattavasti kauempana kuin vuonna 2008. Vuonna 2014 EU28-maissa oli köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen uhkaamia ihmisiä 4,6 miljoonaa enemmän kuin vuonna 2008 4, ts. yhteensä 122,2 miljoonaa ihmistä eli lähes yksi neljästä eurooppalaisesta. AROPE-asteen muutos on vähäistä, mutta sen osatekijöissä on tapahtunut merkittävämpiä muutoksia. Vakavaa aineellista puutetta kärsivien määrän huomattavan vähenemisen vastapainona on jossakin määrin se, että vajaatyöllisissä kotitalouksissa elävän väestön ja erityisesti köyhyysvaarassa olevan väestön osuus on kasvanut. 2 3 4 EU:n köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan tavoite perustuu kolmen indikaattorin yhdistelmään: köyhyysriskiaste, vakavan aineellisen puutteen aste ja niiden ihmisten osuus, jotka elävät vajaatyöllisissä (erittäin alhaisen työssäkäyntiasteen) kotitalouksissa. Se kattaa henkilöt, jotka kuuluvat johonkin näistä kolmesta luokasta, ja laajuutensa ansiosta se kuvastaa moninaista köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä kaikkialla Euroopassa. Tämä määritelmä laajentaa tavanomaisen suhteellisen tuloköyhyyden käsitteen kattamaan köyhyyden ja työmarkkinoilta syrjäytymisen ei-rahallisen ulottuvuuden. KOM(2010) 758 lopullinen. Vuonna 2010 hyväksytyn tavoitteen viitevuosi tietojen saatavuuteen liittyvistä syistä. 12607/16 ess/lr/hmu 4
Kaaviossa 1 esitetään koko EU27:ää koskeva aikasarja vuodesta 2005 alkaen 5. Yleinen kehityssuunta peittää alleen sitkeät erot jäsenvaltioiden välillä. Vuosina 2008 2014 AROPE-asteen kasvua on havaittu pääasiassa talouskriisistä eniten kärsineissä maissa (CY, EL, IE, ES ja IT), ja nousu on jatkunut muutamissa Itä-Euroopan maissa, jotka kohtaavat suurimpia köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyviä haasteita (BG, HU). Lisäksi tällaista kehitystä on alettu havaita sellaisissa maissa kuin MT, vaikka se siellä jääkin alle EU:n keskiarvon, ja samoin maissa, joissa AROPE-osuus on kaikista vähäisimpiä ja joissa on vankat sosiaaliturvajärjestelmät (kuten LU ja SE). Monissa maissa (AT, BE, CZ, DE,, FR, LV, LT, NL, PT ja UK) AROPE-aste on pysynyt jotakuinkin ennallaan vuoteen 2008 verrattuna, mutta koko EU:ssa tarkasteltuna se on pienentynyt vain kolmessa maassa (PL, RO ja SK) (kaavio 2). Vastoin yleisesti heikkenevää kehityssuuntaa kriisin alkamisen jälkeen, useat jäsenvaltiot ovat havainneet merkittävää kohenemista vuosina 2013 2014, varsinkin IE, HU, LV ja LT. 5 On huomattava, että tässä esitetyt luvut viittaavat EU27:n yhteenlaskettuihin lukuihin, koska koko EU28:n osalta ei ole saatavilla vuoteen 2005 ulottuvaa aikasarjaa. 12607/16 ess/lr/hmu 5
Taulukko 1. Eurooppa 2020 -strategian köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumista koskeva tavoite kansalliset tavoitteet Lähde: Kansalliset uudistusohjelmat. Huom. *Kansallinen tavoite on ilmaistu suhteessa indikaattoriin, joka on eri kuin EU:n yleistavoitteen indikaattori (AROPE). Näistä jäsenvaltioista joidenkin osalta (BG, DK, EE, LV) tavoite on ilmaistu käyttäen yhtä tai useampaa AROPEn osatekijää, mutta muiden (DE, IE, NL [erilaiset ikäryhmät ], SE ja UK [tavoitetta ei ole vielä määritelty]) osalta tavoitetta ei ole ilmaistu AROPEn eikä yhden tai useamman sen osatekijän vakiomääritelmän perusteella. 12607/16 ess/lr/hmu 6
Kaavio 1. Eurooppa 2020 -strategian köyhyyden ja syrjäytymisen torjumista koskevan tavoitteen kehittyminen EU27-maissa (tuhansissa) Lähde: Eurostat (EU-SILC) Huom. AROPE köyhyys- tai syrjäytymisriskiaste; AROP köyhyysriskiaste; (Quasi-)jobless HHs vajaatyöllisissä kotitalouksissa (eli erittäin alhaisen työssäkäyntiasteen kotitalouksissa) elävän väestön osuus; SMD vakavan aineellisen puutteen aste. Köyhyysriskiasteen osalta tulojen viitevuotena on käytetty tutkimusta edeltänyttä kalenterivuotta lukuun ottamatta Yhdistynyttä kuningaskuntaa (viitevuotena tutkimusvuosi) ja Irlantia (viitevuotena tutkimusta edeltäneet 12 kuukautta). Vastaavasti vajaatyöllisten (eli erittäin alhaisen työssäkäyntiasteen) kotitalouksien osalta viitataan edeltävään kalenterivuoteen, kun taas vakavan aineellisen puutteen asteen osalta viitevuotena on kuluva tutkimusvuosi. Kaavio 2. Köyhyys- tai syrjäytymisriskiaste (prosentteina), kehitys (prosenttiyksikköinä) 2013 2014 ja 2008 2014 EU28 EU27 EA18 EA19 BE BG CZ DK DE EE IE EL ES FR HR IT 2014 24.4 24.4 23.5 23.5 21.2 40.1 14.8 17.9 20.6 26.0 27.6 36.0 29.2 18.5 29.3 28.3 2013-2014 change in pp ~ ~ ~ ~ ~ n.a. ~ ~ ~ n.a. -1.9 ~ 1.9 ~ ~ ~ 2008-2014 change in pp n.a. ~ 1.9 1.8 ~ 3.2 ~ n.a. ~ 1.7 3.9 7.9 5.4 ~ n.a. 2.8 CY LV LT LU HU MT NL AT PL PT RO SI SK SE UK 2014 27.4 32.7 27.3 19.0 31.8 23.8 16.5 19.2 24.7 27.5 39.5 20.4 18.4 17.3 16.9 24.1 2013-2014 change in pp ~ -2.4-3.5 ~ -3.0 ~ ~ ~ -1.1 ~ -0.9 ~ -1.4 1.3 ~ -0.7 2008-2014 change in pp 4.1 ~ ~ 3.5 3.6 3.7 ~ ~ -5.8 ~ -4.7 1.9-2.2 ~ 2.0 ~ Lähde: Eurostat (EU-SILC) Huom. i) UK: muutokset tutkimusvälineessä ja tutkimusta tekevässä laitoksessa vuonna 2012 ovat saattaneet vaikuttaa kehityssuuntaa koskeviin tuloksiin vuodesta 2008 alkaen, ja tästä syystä on siis oltava erityisen varovainen pitkän aikavälin kehityssuuntaa koskevien tietojen tulkinnassa. ii) ainoastaan tilastollisesti merkitsevät ja/tai tosiasiallisesti merkittävät muutokset on merkitty vihreällä/punaisella (positiivinen/negatiivinen muutos) käyttäen Eurostatin laskelmia nettomuutoksen merkitsevyydestä. "~" tarkoittaa vakaata kehitystä (merkityksetön muutos). 12607/16 ess/lr/hmu 7
III Katsaus Euroopan unionin sosiaaliseen tilanteeseen 6 Nyt on kolme vuotta siitä, kun EU:n talous alkoi hitaasti mutta varmasti elpyä W-taantuman jälkeen. Taloudellinen toiminta on vilkastunut useimmissa jäsenvaltioissa, mutta elpyminen on edelleen epätasaista. EU:n työllisyyden kasvu on edennyt asteittain talouskasvun mukaisesti, ja verrattuna vuoden 2013 puolivälin pohjalukemiin työllisiä on lähes 7 miljoonaa enemmän. Tämän seurauksena EU:n työllisyysaste palasi kriisiä edeltäneelle tasolle vuoden 2015 viimeisellä neljänneksellä, mutta eri maiden välillä on edelleen suuria eroja. Työllisyyden kasvu ulottuu kaikkiin väestönosiin, ja työttömyys, myös nuorisotyöttömyys, on hitaasti vähenemässä Euroopan unionissa (vaikka tämä ei vielä kaikilta osin näy kaikissa sosiaalisissa indikaattoreissa). EU:n kotitalouksien tulot ja talouden tila paranevat edelleen, mikä johtuu ennen kaikkea korkeammista ansiotuloista. Huolimatta asteittaisista parannuksista, työmarkkinatilanne ja sosiaaliset olosuhteet ovat kuitenkin edelleen erittäin vaikeat. Sosiaalisen suojelun kehityksen seurantavälineen 7 viimeisin, vuoden 2016 päivitys, joka perustuu tulo- ja elinolotilastojen (EU-SILC) tietoihin vuodelta 2014 ja työvoimatutkimuksen (LFS) tietoihin vuodelta 2015, viittaa siihen, että suotuisa kehitys erityisesti työmarkkinoilla jatkuisi, koska useammat indikaattorit osoittavat myönteisiä muutoksia. Kuten edellisessä osassa osoitettiin, työmarkkinoilla hiljattain tapahtunut edistys ei vielä kaikilta osin näy monissa tärkeimmissä sosiaalisissa indikaattoreissa, ja EU:n köyhyys- tai syrjäytymisriskiasteen kokonaisluvut ovat pysyneet korkeina. 8 6 7 8 Liitteessä 1 on yksityiskohtaisempi viimeaikaisen sosiaalisen kehityksen tarkastelu, joka perustuu sosiaalisen suojelun kehityksen seurantavälineen tulostaulun indikaattorien sekä täydentävien indikaattorien osoittamien kehityssuuntien laajempaan tarkasteluun. Sosiaalisen suojelun kehityksen seurantaväline käyttää Euroopan unionin sosiaalisen tilanteen seuraamiseen tiettyjä EU:n keskeisiä sosiaali-indikaattoreita. Alustava analyysi osittain saatavilla olevista vuoden 2015 EU-SILC-tiedoista on jäljempänä osassa "Saatavilla oleviin EU-SILC-tietoihin 2015 perustuvat viimeisimmät suuntaukset". 12607/16 ess/lr/hmu 8
Koko EU:n osalta on havaittu seuraavat tärkeimmät kielteiset kehityssuunnat tai "seurantaa vaativat sosiaaliset kehityssuunnat" (joissa tietyn indikaattorin kohdalla on havaittu heikkenemistä vähintään noin kolmanneksessa kaikista jäsenvaltioista), kun tarkastellaan uusinta jaksoa, jolta tietyn indikaattorin tiedot ovat saatavilla (kaavio 3): (Suhteelliseen) köyhyyteen liittyvän tilanteen yleinen ja jatkuva huononeminen: köyhyyden laajeneminen, josta kertoo koko väestön köyhyysriski, monissa jäsenvaltioissa (11 jäsenvaltiota), köyhyyden syvyys (köyhyysvaje) useissa maissa (8 jäsenvaltiota) ja sen pitkittyminen, kuten pitkittyneen köyhyysriskin aste 10 jäsenvaltiossa. 9 Vajaatyöllisessä kotitaloudessa elävän väestön osuuden kasvu (9 jäsenvaltiossa) sekä tällaisissa kotitalouksissa elävien köyhyysriskiasteen kasvu (11 jäsenvaltiossa). Viimeksi mainittu viittaa siihen, että sosiaalietuuksien riittävyys on heikentynyt monissa maissa. 10 9 10 Nämä kehityssuunnat perustuvat tuloja koskeviin tietoihin vuosilta 2012 2013. On huomattava, että nämä kehityssuunnat perustuvat yleensä EU-SILC-tilastoihin 2013 2014 eli vuosien 2012 2013 tuloja koskeviin tietoihin. 12607/16 ess/lr/hmu 9
Kaavio 3: Seurantaa vaativat sosiaaliset kehityssuunnat ja parannuskohteet vuosina 2013 2014* Lähde: Sosiaalisen suojelun kehityksen seurantaväline Huom. i) BG: vakavaa aineellista puutetta osoittavan indikaattorin aikasarjassa on huomattava katkos vuonna 2014. Tästä syystä Bulgarian vakavan aineellisen puutteen trendiä ja AROPE-trendiä ei ole otettu huomioon näiden EU- SILC-indikaattorien kuvaaman kehityksen tarkastelussa. ii) EE: vuonna 2014 EU-SILC-muuttujia koskeva merkittävä katkos sarjassa. Tämän seurauksena maan EU-SILC-tietoihin perustuvat indikaattorit eivät ole yleisesti ottaen verrannollisia vuoteen 2013, eikä Viroa näin ollen ole otettu huomioon näiden indikaattorien seurattavissa kehityssuunnissa. iii) UK: kohtuuttoman asumismenorasituksen indikaattorissa aikasarjakatkos vuonna 2014, joten tässä indikaattorissa tapahtunutta muutosta ei ole otettu huomioon seurattavissa kehityssuunnissa. *EU-SILC-tietoihin perustuvissa indikaattoreissa muutokset viittaavat yleensä vuosiin 2012 2013 tulojen ja kotitalouden työssäkäyntiasteen osalta ja vuosiin 2013 2014 vakavan aineellisen puutteen sekä sen osalta, että henkilö jäi vaille tarvitsemaansa sairaanhoitoa. Kotitalouksien käytettävissä olevien bruttotulojen muutokset viittaavat vuosiin 2013 2014. Työvoimatutkimukseen perustuvat indikaattorit (pitkäaikaistyöttömyysaste, varhainen koulun keskeyttäminen, nuorten työttömyysaste, NEET-nuoret [15 24 -vuotiaat] ja työllisyysaste [55 64-vuotiaat]) koskevat uudempaa ajanjaksoa eli vuosia 2014 2015. 12607/16 ess/lr/hmu 10
Sitä vastoin sosiaalisen tilanteen myönteistä kehitystä voidaan havaita seuraavilla aloilla: Kotitalouksien käytössä olevat reaaliset bruttotulot ovat kasvaneet (17 jäsenvaltiossa), kohtuuttoman asumismenorasituksen rajan ylittävien osuus vähentynyt (10 jäsenvaltiossa) ja vakavan aineellisen puutteen aste vähentynyt (9 jäsenvaltiossa). Tämä kuvastaa sitä, että EU:n kotitalouksien tulot ja talouden tila ovat aivan viime aikoina parantuneet, mikä johtuu taloudellisen toimeliaisuuden ja työmarkkinoiden kohentumisesta. Pitkäaikaistyöttömyys on vähentynyt 14 jäsenvaltiossa. Nuorten syrjäytymisen vähenemisestä on selviä merkkejä, kuten NEET-asteen (16 jäsenvaltiossa) ja nuorisotyöttömyysasteen (19 jäsenvaltiossa) lasku vuosina 2014 2015, mikä ilmentää jatkuvia parannuksia työmarkkinoilla. Ikääntyneiden työntekijöiden työvoimaosuus on edelleen kasvanut vuosina 2014 2015 (tästä on osoituksena 55 64-vuotiaiden työllisyysasteen kasvu 23 jäsenvaltiossa). Vanhusten tulot ja elinolot ovat parantuneet edelleen (yhteenlaskettu korvaussuhde on kasvanut 12 jäsenvaltiossa ja vanhusten mediaanitulojen suhde 10 jäsenvaltiossa). Köyhyys- tai syrjäytymisriski koko väestössä on vähentynyt (8 jäsenvaltiossa). 12607/16 ess/lr/hmu 11
Kun tarkastellaan pidemmän aikavälin kehitystä rahoitus- ja talouskriisin ja Eurooppa 2020 - strategian käynnistymisen jälkeen, useimmilla sosiaalipolitiikan aloilla tilanne on huomattavasti heikompi kuin vuonna 2008, vaikka viime aikoina on näkynyt edistymisen merkkejä (kaavio 4). Seuraavilla aloilla tilanne on heikentynyt merkittävimmin vuoteen 2008 verrattuna: Köyhyys- tai syrjäytymisriski kasvoi (12 jäsenvaltiossa), mikä johtuu pääasiassa vajaatyöllisessä kotitaloudessa elävän väestön osuuden kasvusta (17 jäsenvaltiossa) ja elintason laskusta (josta on osoituksena vakavan aineellisen puutteen lisääntyminen 10 jäsenvaltiossa), ja taustalla vaikuttaa myös kotitalouksien käytössä olevien reaalisten bruttotulojen lasku 13 jäsenvaltiossa. Tuloerot kasvoivat (12 jäsenvaltiossa) ja köyhyys syveni (köyhyysvaje lisääntyi 16 jäsenvaltiossa). Nuorten syrjäytymisestä on edelleen vahvoja merkkejä (NEET-nuorten osuus ja nuorten työttömyysaste on kasvanut merkittävästi noin kahdessa kolmasosassa jäsenvaltioista). Yleisesti ottaen (pitkäaikainen) työmarkkinoilta syrjäytyminen on lisääntynyt (pitkäaikaistyöttömyyden aste on kasvanut ja vajaatyöllisessä kotitaloudessa elävän väestön osuus on lisääntynyt noin kahdessa kolmasosassa jäsenvaltioista) ja vajaatyöllisessä kotitaloudessa elävän väestön köyhyysriski on kasvanut 19 jäsenvaltiossa. Kotitalouksien kohtuuttoman asumismenorasituksen aste on noussut (12 jäsenvaltiossa). Lisäksi oli entistä yleisempää, että henkilö jäi oman ilmoituksensa mukaan vaille tarvitsemaansa sairaanhoitoa (10 jäsenvaltiossa). 12607/16 ess/lr/hmu 12
Kaavio 4: Seurantaa vaativat sosiaaliset kehityssuunnat ja parannuskohteet vuosina 2008 2014* Lähde: Sosiaalisen suojelun kehityksen seurantaväline Huom. i) AT: aikasarjakatkos vuonna 2011 pitkittyneen köyhyyden osalta (trendiä ei ole otettu huomioon vuoteen 2008 verrattavalla jaksolla); ii) BE: merkittävä katkos vuonna 2011 tiedoissa, jotka koskevat henkilön jäämistä oman ilmoituksensa mukaan vaille tarvitsemaansa sairaanhoitoa (trendiä ei ole otettu huomioon vuoteen 2008 verrattavalla jaksolla); iii) BG: vuonna 2014 merkittävä katkos aineellista puutetta ilmaisevan indikaattorin sekä AROPE-indikaattorin aikasarjassa, joten pidemmän aikavälin muutokset esitetään ainoastaan vuosilta 2008 2013; iv) DK: aikasarjakatkokset vuosina 2008 2014 koskevat pääasiassa tuloihin liittyviä indikaattoreita ja vähemmässä määrin tulojen kanssa vahvasti korreloivia muuttujia (näiden osalta trendejä ei ole otettu huomioon vuoteen 2008 verrattavalla jaksolla); v) EE: vuonna 2014 merkittävä katkos EU-SILC-tietojen muuttujissa, joten näiden pitkän aikavälin muutokset esitetään ainoastaan vuosilta 2008 2013; vi) HR: EU-SILC-tietoihin perustuvien indikaattorien pitkän aikavälin vertailu on tehty vuoteen 2010, koska Eurostat ei julkaissut EU-SILC-tietoja tätä ennen; vii) RO: työvoimatutkimukseen perustuvien indikaattorien sarjassa on katkoksia vuonna 2010, joten kyseisten muuttujien osalta ei tarkastella muutoksia vuosina 2008 2015; viii) UK: muutokset tutkimusvälineessä ja tutkimusta tekevässä laitoksessa vuonna 2012 ovat saattaneet vaikuttaa kehityssuuntaa koskeviin tuloksiin vuodesta 2008 alkaen, ja tästä syystä on siis oltava erityisen varovainen pitkän aikavälin kehityssuuntaa koskevien tietojen tulkinnassa. * Työvoimatutkimukseen perustuvien indikaattorien osalta (pitkäaikaistyöttömyysaste, varhainen koulun keskeyttäminen, nuorten työttömyysaste, NEET-nuoret [15 24 -vuotiaat] ja työllisyysaste [55 64 -vuotiaat]) käytetään vuoden 2015 lukuja (eli ajanjakso 2008 2015). 12607/16 ess/lr/hmu 13
Tulostaulun indikaattorit osoittavat, että on myös tapahtunut useita parannuksia, erityisesti sen osalta, että terveiden elinvuosien määrä on kasvanut ja koulunkäynnin keskeyttävien määrä Euroopassa on vähentynyt huomattavasti (20 jäsenvaltiossa). Lisäksi vanhemman sukupolven suhteellinen tilanne on parantunut. Ikääntyneiden työntekijöiden työmarkkinatilanne on parantunut merkittävästi, mistä on osoituksena työllisyysasteen nousu 55 64-vuotiaiden ikäryhmässä 23 jäsenvaltiossa. Myös 65 vuotta täyttäneen ja sitä vanhemman väestön suhteellinen tilanne osoittaa selkeitä kohenemisen merkkejä: köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien vanhusten määrä on vähentynyt ja heidän tulotilanteensa on parantunut verrattuna muuhun väestön noin kolmessa neljäsosassa jäsenvaltioista. Tätä suuntausta olisi kuitenkin tulkittava erittäin varovasti, koska kyse ei välttämättä ole tilanteen absoluuttisesta parantumisesta. Kun eläketulot pysyivät vakaina kriisin aikana mutta työikäinen väestö kärsi huomattavia tulonmenetyksiä (palkkojen lasku, työpaikan menettäminen ja etuuksien tason väheneminen), vanhusten suhteellinen asema on parantunut mutta ei välttämättä heidän absoluuttinen asemansa. Tämä korostaa eläkejärjestelmien merkitystä. Kaaviosta 5 käy ilmi, kuinka monessa sosiaalisen suojelun kehityksen seurantavälineen tulostaulun sosiaalisessa indikaattorissa on kussakin maassa tapahtunut huomattavaa heikkenemistä vuosina 2008 2014. Jäsenvaltiot, joilla on eniten huolestuttavia tuloksia (heikkenemistä vähintään 13 indikaattorissa), ovat Kypros, Kreikka, Italia, Espanja ja Slovenia. Asteikon toisessa päässä ovat Belgia, Suomi, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta (merkittävää heikkenemistä vain 5 indikaattorissa) sekä Itävalta ja Tšekin tasavalta (heikkenemistä vain 2 indikaattorissa). On huomattava, että nämä tulokset koskevat jaksoa 2008 2014 ja että joidenkin maiden (ES, HU ja PT) osalta saatavilla olevat vuoden 2015 tiedot (ks. jäljempänä osa "Saatavilla oleviin EU-SILCtietoihin 2015 perustuvat viimeisimmät suuntaukset") viittaavat myönteisiin kehityssuuntiin, jotka saattavat vaikuttaa kaavion 5 pohjalta tehtyyn arvioon. 12607/16 ess/lr/hmu 14
Kaavio 5: Sosiaalisen suojelun kehityksen seurantavälineen keskeiset sosiaaliset indikaattorit, joissa on tapahtunut merkittävää heikkenemistä vuosina 2008 2014* määrä jäsenvaltioittain Lähde: Sosiaalisen suojelun kehityksen seurantaväline i) AT: aikasarjakatkos vuonna 2011 pitkittyneen köyhyyden osalta (trendiä ei ole otettu huomioon vuoteen 2008 verrattavalla jaksolla); ii) BE: merkittävä katkos vuonna 2011 tiedoissa, jotka koskevat henkilön jäämistä oman ilmoituksensa mukaan vaille tarvitsemaansa sairaanhoitoa (trendiä ei ole otettu huomioon vuoteen 2008 verrattavalla jaksolla); iii) BG: merkittävä katkos vakavaa aineellista puutetta kuvaavan indikaattorin sekä AROPE-indikaattorin aikasarjassa, joten näiden indikaattorien osalta pidemmän aikavälin muutokset esitetään ainoastaan vuosilta 2008 2013; iv) DK: aikasarjakatkokset vuosina 2008 2014 koskevat pääasiassa tuloihin liittyviä indikaattoreita ja vähemmässä määrin tulojen kanssa vahvasti korreloivia muuttujia, joten useiden muuttujien osalta vuoden 2008 jälkeisiä muutoksia ei ole saatavilla. Tästä syystä heikentyneiden muuttujien kokonaismäärää ei näy Tanskan kohdalla; v) EE: vuonna 2014 merkittävä katkos EU-SILC-tietojen muuttujissa, joten näiden pitkän aikavälin muutokset esitetään ainoastaan vuosilta 2008 2013; vi) HR: EU-SILC-tietoihin perustuvien indikaattorien pitkän aikavälin vertailu on tehty vuoteen 2010, koska Eurostat ei julkaissut EU-SILC-tietoja tätä ennen; vii) RO: työvoimatutkimukseen perustuvien indikaattorien sarjassa on katkos vuonna 2010, joten useiden muuttujien osalta tietoja muutoksista vuosina 2008 2015 ei ole saatavilla, ja näin ollen heikkenevien muuttujien kokonaismäärää ei esitetä; viii) UK: muutokset tutkimusvälineessä ja tutkimusta tekevässä laitoksessa vuonna 2012 ovat saattaneet vaikuttaa kehityssuuntaa koskeviin tuloksiin vuodesta 2008 alkaen, ja tästä syystä on siis oltava erityisen varovainen pitkän aikavälin kehityssuuntaa koskevien tietojen tulkinnassa; ix) Pylväät kuvaavat niiden sosiaalisen suojelun kehityksen seurantavälineen indikaattorien määrää, joiden osalta on havaittu tilastollisesti merkitsevää (ja tapauksen mukaan tosiasiallisesti merkittävää) heikkenemistä vuosina 2008 2014. * Työvoimatutkimukseen perustuvien indikaattorien osalta (pitkäaikaistyöttömyysaste, varhainen koulun keskeyttäminen, nuorten työttömyysaste, NEET-nuoret [15 24 -vuotiaat] ja työllisyysaste [55 64 -vuotiaat]) käytetään vuoden 2015 lukuja (eli ajanjakso 2008 2015). 12607/16 ess/lr/hmu 15
Sosiaalisen suojelun kehityksen seurantavälineen tulostaulu 12607/16 ess/lr/hmu 16
12607/16 ess/lr/hmu 17
Huom. i) ainoastaan merkitsevät muutokset on korostettu vihreällä/punaisella (positiivinen tai negatiivinen muutos). "~" tarkoittaa vakaata kehitystä (merkityksetön muutos). Eurostatin laskelmia nettomuutoksen tilastollisesta merkitsevyydestä on käytetty silloin, kun niitä on ollut saatavilla. Joissakin tapauksissa tämän lisäksi on tarkistettu, onko muutos tosiasiallisesti merkittävä. Kaikissa muissa tapauksissa on käytetty 1 prosenttiyksikön (työvoimatutkimukseen perustuvien indikaattorien vuotuisten muutosten osalta 0,5 prosenttiyksikön) kynnysrajaa kaikissa prosentteihin perustuvissa indikaattoreissa, ja suhdelukuihin perustuvissa indikaattoreissa ja terveiden elinvuosien määrää koskevien indikaattorien osalta on käytetty 5 prosentin kynnysrajaa sen mukaisesti kuin sosiaalisen suojelun komitean hyväksymässä sosiaalisen suojelun kehityksen seurantavälineen metodologiaa koskevassa asiakirjassa on määritetty (ks. tarkemmat tiedot seuraavasta taulukosta); ii) Menetelmää, jolla arvioidaan nettomuutoksen tilastollinen merkitsevyys, ollaan vielä parantamassa. Regressioanalyysiin perustuvan menetelmän on kehittänyt Net- SILC2 (EU:n rahoittama laitoksista ja tutkijoista koostuva verkosto, joka suorittaa analyysejä käyttäen EU-SILC-tilastoja); iii) AT: aikasarjakatkos vuonna 2011 pitkittyneen köyhyyden osalta (merkintä "n.a." vuoteen 2008 verrattavan jakson kohdalla); iv) BE: merkittävä katkos vuonna 2011 tiedoissa, jotka koskevat henkilön jäämistä oman ilmoituksensa mukaan vaille tarvitsemaansa sairaanhoitoa (merkintä "n.a." vuoteen 2008 verrattavan jakson kohdalla); v) BG: merkittävä katkos aikasarjassa aineellista puutetta osoittavan indikaattorin kohdalla, joten vakavan aineellisen puutteen indikaattori sekä AROPE-indikaattori eivät ole saatavilla viimeisimmän vuosijakson ajalta, ja vuosien 2008 2013 muutosta käytetään vuoteen 2008 verrattavana pidemmän ajanjakson muutoksena;; vi) DK: sarjassa on vuosina 2008 2014 katkoksia, jotka koskevat pääasiassa tuloihin liittyviä indikaattoreita ja vähemmässä määrin tulojen kanssa vahvasti korreloivia muuttujia (merkintä "n.a." vuoteen 2008 verrattavan jakson kohdalla); vii) EE: merkittävä katkos EU-SILCin muuttujien sarjassa vuonna 2014. Katkos johtuu uudesta menetelmästä, joka perustuu hallinnollisten asiakirjojen käyttöön. Näin ollen EU-SILCiin perustuvien indikaattorien muutokset eivät ole saatavilla viimeisimmän vuosijakson ajalta, ja vuosien 2008 2013 muutosta käytetään vuoteen 2008 verrattavana pidemmän ajanjakson muutoksena; viii) FR: aikasarjakatkos vuonna 2014 nuorten työttömyysasteessa ja vuosina 2013 ja 2014 NEET-indikaattorissa; ix) HR: EU-SILC-tietoihin perustuvien indikaattorien pitkän aikavälin vertailu on tehty vuoteen 2010, koska Eurostat ei julkaissut EU-SILC-tietoja tätä ennen; x) RO: työvoimatutkimukseen perustuvien indikaattorien sarjassa on katkos vuonna 2010, joten näiden muuttujien osalta ei esitetä tietoja muutoksista vuosina 2008 2015; xi) UK: muutokset EU-SILCin tutkimusvälineessä ja tutkimusta tekevässä laitoksessa vuonna 2012 ovat saattaneet vaikuttaa kehityssuuntaa koskeviin tuloksiin vuodesta 2008 alkaen, ja tästä syystä on siis oltava erityisen varovainen pitkän aikavälin kehityssuuntaa koskevien tietojen tulkinnassa. Kohtuuttoman asumismenorasituksen kohdalla on aikasarjakatkos vuonna 2014 (merkintä "n.a." viimeisimmän vuosijakson kohdalla, joka on muutos vuoteen 2013 verrattuna); 12607/16 ess/lr/hmu 18
Saatavilla oleviin EU-SILC-tietoihin 2015 perustuvat viimeisimmät suuntaukset Noin 10 jäsenvaltiota on jo raportoinut vuoden 2015 EU-SILC-tutkimuksen tuloksista 11, ja 23 jäsenvaltiota on toimittanut vakavan aineellisen puutteen indikaattoria koskevat ensimmäiset arviot. Tässä osassa esitetään näihin kaikkein tuoreimpiin tietoihin perustuvat tulokset. Jäljempänä olevassa taulukossa esitetään saatavilla olevat luvut, jotka kuvaavat sosiaalisen suojelun kehityksen seurantavälineen indikaattoreissa vuosina 2014 2015 tapahtuneita muutoksia, ja korostetaan merkittäviä muutoksia 12. Vakavaa aineellista puutetta kuvaavan indikaattorin, jota pidetään yhtenä EU-SILC-tilastojen ajantasaisimmista indikaattoreista, tulokset viittaavat vahvasti siihen, että kotitalouksien tulot ja talouden tila ovat edelleen kohentuneet aivan hiljattain. Vuosina 2014 2015 vakava aineellinen puute on laskenut huomattavasti 12:ssa niistä 23 jäsenvaltiosta, joista lukuja on saatavilla, ja ainoastaan yhdessä se on lisääntynyt huomattavasti. Puolessa niistä melko harvoista maista (11 jäsenvaltiota), joiden osalta tiedot vajaatyöllisessä kotitaloudessa elävän väestön osuudesta ovat saatavilla, on havaittu huomattavaa vähenemistä ja vain yhdessä merkittävää kasvua. Sitä vastoin yksikään näistä 11 jäsenvaltiosta ei ilmoittanut huomattavasta köyhyysriskin laskusta, mutta 2 ilmoitti sen huomattavasta lisääntymisestä. Yleisen köyhyys- tai syrjäytymisriskin (AROPE) eri osatekijöissä tapahtuneiden muutosten yhteisvaikutuksen ansiosta kyseinen riski on vähentynyt huomattavasti 4:ssä 10:stä maasta, joista lukuja on saatavilla, ja ainoastaan yksi jäsenvaltio raportoi merkittävästä kasvusta. 11 12 Tämä koskee tilannetta heinäkuun 2016 alussa, jolloin 10 jäsenvaltiota (AT, BG, DK, EL, ES,, HU, LV, NL ja PT) oli ilmoittanut tietoja sosiaalisen suojelun kehityksen seurantavälineen SILC-tietoihin perustuvien indikaattorien osalta, ja monista niistä oli saatavilla myös Kroatiaa koskevia tietoja. Vakavaa aineellista puutetta kuvaavan indikaattorin osalta monet maat toimittivat varhaisia arvioita, ja väliaikaisia lukuja oli saatavilla 13 maasta, joten lukuja oli tuolloin yhteensä 23 jäsenvaltiosta. Käytetyt merkitsevyyden arviot ovat samat, joita käytettiin vuosien 2013 2014 muutosten tutkimukseen. 12607/16 ess/lr/hmu 19
Kehitys nykyisissä eläkkeiden riittävyyttä kuvaavissa indikaattoreissa viittaa siihen, että jo vakiintunut suuntaus, jonka mukaan vanhusten suhteelliset tulot ja elinolot kohenevat, saattaa mahdollisesti kääntyä. Tähän viittaa vanhusten köyhyys- tai syrjäytymisriskiaste sekä se, että yhteenlasketusta korvaussuhteesta ja vanhusten mediaanitulojen suhteesta saatavilla olevat tiedot osoittavat ristiriitaisempaa kehitystä. Tämä kuitenkin kuvastaa jossakin määrin tulonjaon mukauttamista, koska työmarkkinatilanteen koheneminen näkyy työikäisen väestön tulojen paranemisena. Monissa muissa sosiaalisen suojelun kehityksen seurantavälineen EU-SILC-tietoihin perustuvissa indikaattoreissa tulokset tapaavat olla ristiriitaisia maissa, joiden osalta on jo saatavilla tietoja. 12607/16 ess/lr/hmu 20
Tulostaulu saatavilla olevien EU-SILC-tietoihin perustuvien lukujen muutoksista 2014 2015 12607/16 ess/lr/hmu 21
Huom. i) ainoastaan merkitsevät muutokset on korostettu vihreällä/punaisella (positiivinen tai negatiivinen muutos). Merkintä "n.a." tarkoittaa, että tiedot eivät (vielä) ole saatavilla. Eurostatin laskelmia nettomuutoksen tilastollisesta merkitsevyydestä on käytetty silloin, kun niitä on ollut saatavilla. Joissakin tapauksissa tämän lisäksi on tarkistettu, onko muutos tosiasiallisesti merkittävä. Kaikissa muissa tapauksissa on käytetty 1 prosenttiyksikön kynnysrajaa kaikissa prosentteihin perustuvissa indikaattoreissa ja suhdelukuihin perustuvien indikaattorien osalta on käytetty 5 prosentin kynnysrajaa; ii) Menetelmää, jolla arvioidaan nettomuutoksen tilastollinen merkitsevyys, ollaan vielä parantamassa. Regressioanalyysiin perustuvan menetelmän on kehittänyt Net-SILC2 (EU:n rahoittama laitoksista ja tutkijoista koostuva verkosto, joka suorittaa analyysejä käyttäen EU-SILC-tilastoja); iii) Vakavaa aineellista puutetta kuvaavat luvut ovat väliaikaisia seuraavien jäsenvaltioiden osalta: BE, CY, CZ, EE, FR, HR, IT, LT, MT, PL, RO, SI ja UK. 12607/16 ess/lr/hmu 22
IV Viime aikojen tärkeimmät sosiaalipolitiikan kehityssuuntaukset EU:n jäsenvaltioissa 13 Sosiaalinen osallisuus, köyhyyden vähentäminen ja romanien osallisuus Sosiaalisen suojelun järjestelmien toimivuuden parantaminen ja köyhyyden vähentäminen on ollut monien jäsenvaltioiden politiikkauudistusten painopisteenä. Vuoden 2016 kansallisista uudistusohjelmista ilmenee, että jäsenvaltiot pyrkivät käsittelemään kysymyksiä, jotka koskevat sosiaalietuuksien kattavuutta ja riittävyyttä sekä niiden yhteyttä aktivoimiseen. Jotkin jäsenvaltiot lisäsivät toimeentulotuen määrää tai säilyttivät sen yleisenä etuutena, ja joissakin toisissa jäsenvaltioissa huomiota kiinnitettiin työttömyysetuuksiin ja sosiaaliavustuksiin sekä pyrkimykseen sitoa ne paremmin aktivoimistoimiin samoin kuin sosiaalisten tulonsiirtojen parempaan kohdentamiseen ja kattavuuteen. Jäsenvaltiot pyrkivät myös kehittämään kattavia tietokantoja sosiaalietuuksien ja -palvelujen saajista tavoitteenaan parantaa valvontaa ja kohdentamista. Ehdollisuutta on vahvistettu yleisesti, ja vaatimusta valmiudesta ottaa työtä vastaan on tiukennettu monissa asianomaisissa jäsenvaltioissa. Useat jäsenvaltiot toteuttivat toimia helpottaakseen laadukkaiden sosiaalipalvelujen saatavuutta tarkoituksenaan vähentää köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riskiä. Jotkin jäsenvaltiot toteuttivat toimenpiteitä, joilla tuetaan työmarkkinoilta pahiten syrjäytyneitä pääsemään uudelleen mukaan työelämään sekä huolehditaan työhön kykenemättömien sosiaalisesta osallistumisesta. Monet jäsenvaltiot painottivat uudistustoimissaan lapsiköyhyyden ja perheetuuksien käsittelyä tavoitteenaan erityisesti helpottaa lasten vanhempien tukemista, jotta nämä pääsisivät työmarkkinoille, ja edistää ennakoivia toimintamalleja, joihin sisältyy reagointi varhaisessa vaiheessa ja perheille suunnattavan tuen lisääminen. Tarjoamalla integroituja palveluja, jotka sovitetaan yksilöllisiin tarpeisiin, voidaan lisätä menojen tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Jotkin jäsenvaltiot tarjoavat jo integroituja palveluja ja toimivat yhden palvelupisteen periaatteella, mutta joissakin toisissa jäsenvaltioissa politiikkatoimia ei koordinoida kansallisella tasolla, mistä aiheutuu palveluntarjonnan sirpaloitumista ja epäjohdonmukaisuutta. 13 Katso yksityiskohtainen katsaus liitteessä 2. 12607/16 ess/lr/hmu 23
Eläkkeiden riittävyys ja kestävyys Eläkejärjestelmien uudistaminen on ollut monessa jäsenvaltiossa pysyvästi tärkeä osa rakenneuudistusohjelmaa. Useimmissa uudistuksissa tavoitteena on ollut edistää työurien pidentämistä kasvavan elinajanodotteen mukaisesti, ja joissakin niistä on käsitelty pääasiassa sellaisia seikkoja kuin miesten ja naisten eläkeiän yhdenmukaistaminen tai täydentävien säästöjen kehittäminen. Kansalliset uudistusohjelmat osoittavat, että suurin osa niistä jäsenvaltioista on edistynyt ongelmallisen tilanteen korjaamisessa. Eläkeuudistusten monimutkaisuuden vuoksi ja siitä syystä, että työmarkkinaosapuolet osallistuvat neuvotteluprosessiin, uudistuksia toteutetaan aiempaa useammin monivuotisten syklien puitteissa. Eläkeiän nostaminen on ensisijainen tavoite useimmissa jäsenvaltioissa. Tähän mennessä 26 jäsenvaltiossa 28:sta on hyväksytty säännöksiä lakisääteisen eläkeiän nostamisesta, ja 9 jäsenvaltiossa on päätetty tai aiottu sitoa tulevat eläkeiän nostot suoraan elinajanodotteen muutoksiin. Kahdelle jäsenvaltiolle annettiin suositus miesten ja naisten eläkeiän yhdenmukaistamisen edistämisestä tai toteuttamisesta. Lisäksi neljää jäsenvaltiota kehotettiin sitomaan eläkeikä elinajanodotteen muutoksiin ja yhtä jäsenvaltiota kaventamaan lakisääteisen eläkeiän ja tosiasiallisen eläkkeellesiirtymisiän välistä eroa. Monet jäsenvaltiot ovat myös toteuttaneet toimia rajoittaakseen mahdollisuuksia jäädä varhaiseläkkeelle, lisätäkseen kannustimia eläkkeelle siirtymisen lykkäämiseen ja tarkistaakseen etuuksien laskentaa. Tähän liittyen usea jäsenvaltio tarkastelee parhaillaan uudelleen työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyä ja on uudistamassa työkyvyttömyyteen liittyviä järjestelmiä, joilla helpotetaan työmarkkinoille osallistumista ja eläkeoikeuksien kerryttämistä. Joissain muissa jäsenvaltioissa huomiota on kiinnitetty eläke-etuuksien vähimmäismäärien korottamiseen tarkoituksena tehostaa sosiaalista suojelua niiden kohdalla, jotka sitä eniten tarvitsevat. Näiden uudistusten onnistumiseksi tarvitaan edelleen täydentäviä toimia tulojen takaamiseksi eläkkeelle jäämisen jälkeen, esimerkiksi työurien pidentämistä sekä mahdollisuuksien ja kannustinten tarjoamista lisäeläketulojen hankkimiseen täydentävien eläkesäästöjen avulla. Jotkin jäsenvaltiot yhdistävät eläkejärjestelmiensä uudistusta koskevat toimensa työmarkkina-aloitteisiin, joiden tavoitteena on parantaa ikääntyvien työntekijöiden työllistyvyyttä, ja jotkin toiset laativat laajempia aktiivisen ikääntymisen strategioita. 12607/16 ess/lr/hmu 24
Uudistusten osa-alueista vähiten on edistytty täydentävien eläkesäästöjen kehittämisessä. Vain muutamat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet merkittäviä toimenpiteitä parantaakseen lisäeläkkeiden kattavuutta ja laatua. Viime vuonna kaksi jäsenvaltiota toteutti toimia täydentävien eläkejärjestelmiensä mukauttamiseksi, ja yksi jäsenvaltio jatkoi toimiaan muuttaakseen tiettyjä ammatteja koskevat erityiseläkejärjestelmät muita työntekijöitä koskevien järjestelmien mukaisiksi. Viimeaikaisista uudistuksista on ollut huomattavasti apua ikääntymisen kustannusten hallinnassa sen osalta, että julkisia eläkemenoja EU28.ssa koskevat laskelmat, jotka on tehty vuodelle 2060 suhteessa bruttokansantuotteeseen, eivät ole suurempia kuin vuoden 2013 eläkemenot. Monien jäsenvaltioiden odotetaan pienentävän eläkekustannuksia, mutta useat jäsenvaltiot lisäävät edelleen menoja. Eläkejärjestelmien pitkän aikavälin kestävyys ei kuitenkaan voi perustua uudistuksiin, joilla pyritään hillitsemään menojen kehityssuuntauksia tulevaisuudessa; on myös ensisijaisen tärkeää löytää tasapaino riittävyyden ja kestävyyden välillä, jotta voidaan varmistaa, että naisilla ja miehillä on riittävät tulot vanhuusiässä. Helposti saatava, korkeatasoinen ja kestävä terveydenhuolto Terveydenhuollon osalta painopiste on ollut uudistuksissa, joilla on tarkoitus varmistaa terveydenhuollon kustannustehokkuus ja kestävyys. Väestön ikääntyminen ja muut tekijät, kuten innovatiivisten teknologioiden ja lääkkeiden korkeat kustannukset, aiheuttavat lisäpainetta terveysjärjestelmien rahoituksen kestävyydelle ja valmiuksille tarjota riittävät terveydenhuoltopalvelut kaikille. Jotta voitaisiin taata kaikille mahdollisuus saada laadukasta hoitoa ja samalla varmistaa terveysjärjestelmien rahoituksen kestävyys, tarvitaan lisätoimia terveysjärjestelmien tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi. Vuoden 2016 kansallisissa uudistusohjelmissa todetaan, että useimmat jäsenvaltiot toteuttavat toimia puuttuakseen kustannustehokkuuden ja kestävyyden ongelmiin. Useimmat näiden jäsenvaltioiden ongelmista liittyvät julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen, resurssien käytön tehottomuuteen, terveydenhuoltopalvelujen saatavuuteen sekä eriarvoisuuteen palvelujen saatavuudessa, pätevän terveydenhuoltohenkilöstön saatavuuteen, julkisen rahoituksen vähäisyyteen tai heikkoihin hoitotuloksiin. Ongelmien taustalla on lisäksi puutteita terveydenhuoltoalan hallinnoinnissa. Useissa jäsenvaltioissa on siirrytty keskitettyyn hankintajärjestelmään, joka on tehokas keino alentaa sekä lääkkeiden että hoitotarvikkeiden kustannuksia. Joissakin jäsenvaltioissa on myös päätetty lisätä rinnakkaisvalmisteiden käyttöä tarkoituksena vähentää sitä kautta lääkekustannuksia. 12607/16 ess/lr/hmu 25
Jotkin jäsenvaltiot ovat ryhtyneet pitkälle meneviin terveysalan uudistuksiin ja määritelleet alaa koskevia pitkän aikavälin painopisteitä. Tämä on tehty monissa tapauksissa osana monivuotisia kokonaisvaltaisia kansallisia terveysstrategioita. Sairaalahoitoa koskevat uudistukset, kuten sairaaloiden rahoituksen kytkeminen saavutettuihin tuloksiin, avohoidon kehittäminen ja hankintamenettelyjen tarkistaminen, ovat myös huomattava osa-alue jäsenvaltioiden pyrkimyksissä tehostaa varojen käyttöä. Muutamat jäsenvaltiot ovat ottaneet tätä varten käyttöön mekanismeja, joilla mitataan sairaaloiden tehokkuutta sekä vertaillaan sairaaloita ja määritellään niiden keskinäinen järjestys. Useat jäsenvaltiot ovat myös toteuttaneet toimia parantaakseen menettelyjen läpinäkyvyyttä ja tiedon saatavuutta sekä potilaiden oikeuksien toteutumista ja mahdollisuuksia valita terveydenhuoltopalvelun tarjoaja sekä vähentääkseen odotusaikaa terveydenhuoltopalveluihin pääsyssä. Muita aloja, joilla on toteutettu merkittäviä politiikkatoimia, ovat palvelujen hajanaisuuden vähentäminen ja hallintorakenteiden uudelleenorganisointi. Useissa jäsenvaltioissa käynnistettyjä uudistuksia on kuitenkin vietävä vielä pidemmälle, jotta varmistetaan terveysjärjestelmien kestävä rahoituspohja sekä riittävät mahdollisuudet saada terveydenhuoltopalveluja ja sairausvakuutus, myös kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville. Pitkäaikaishoidon tarpeisiin riittävä sosiaalinen suojelu Vuoden 2016 kansalliset uudistusohjelmat osoittavat, että politiikkatoimet keskittyvät pääasiassa pitkäaikaishoidon kustannustehokkuuden parantamiseen ja riittävien pitkäaikaishoitopalvelujen tarjoamista ja saatavuutta koskevien ongelmien käsittelyyn. Joidenkin jäsenvaltioiden toteuttamilla toimilla pyritään puuttumaan näihin ongelmiin toteuttamalla rakenneuudistuksia, kuten siirtymällä laitoshoidosta yhteisöllisiin hoitomuotoihin, lisäämällä tukea omaishoitajille ja parantamalla ennaltaehkäisyyn, kuntoutukseen ja itsenäiseen asumiseen liittyviä toimintatapoja. On kuitenkin toteutettava lisää toimia, jotta voidaan varmistaa pitkäaikaishoidon kestävyys ja helpottaa pääsyä asianmukaiseen, kohtuuhintaiseen ja korkeatasoiseen pitkäaikaishoitoon. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi omaksuttava ennakoiva toimintapolitiikka, jolla tuetaan itsenäistä asumista ja estetään itsenäisen selviämiskyvyn menettäminen ja vähennetään näin pitkäaikaishoitopalvelujen tarvetta. 12607/16 ess/lr/hmu 26
V Keskeiset sosiaaliset haasteet ja hyvät sosiaalipoliittiset tulokset: tiivistelmä havainnoista Kun otetaan huomioon vuosien 2011 2014 14 kehityssuuntaukset, sosiaalisen suojelun kehityksen seurantavälineen analyysi jäsenvaltioiden keskeisistä sosiaalisista haasteista ja hyvistä sosiaalipoliittisista tuloksista tuo esiin, että sosiaalisen suojelun järjestelmien suorituskyky Euroopan unionissa on vaihdellut kriisin toisessa vaiheessa ja elpymiskauden alussa. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen osallistavien työmarkkinoiden, riittävän ja kestävän sosiaalisen suojelun ja laadukkaiden palvelujen avulla Koko väestön osalta 28 jäsenvaltion EU:n köyhyys- tai syrjäytymisriski (AROPE) näyttää olevan keskeinen haaste 5 jäsenvaltiossa (BG, EL, HU, PT ja RO), kun taas hyviä tuloksia on saatu 2 jäsenvaltiossa (AT ja CZ). Tilanne vaikuttaa olevan parempi pelkkää euroaluetta tarkasteltaessa, sillä lukujen perusteella vain 2:ssa euroalueen maassa köyhyys- tai syrjäytymisriski on keskeinen haaste. Tämän indikaattorin osatekijöiden analyysi osoittaa, että (suhteellinen) tuloköyhyys on keskeinen haaste 2 jäsenvaltiossa (LV ja LU), vakava aineellinen puute 4 jäsenvaltiossa (BG, CY, EL ja HU) ja vajaatyöllisessä kotitaloudessa eläminen 5 jäsenvaltiossa (BE, CY, EL, ES ja IE). EU28:n osalta vakava tai pitkittynyt köyhyys on keskeinen haaste 8 jäsenvaltiossa (BG, EL, ES, HU, LT, PT, RO ja SK), ja näistä maista 5 on euroalueen jäseniä. Tulojen eriarvoisuus on keskeinen haaste 5 jäsenvaltiossa (BG, CY, EL, ES ja RO), joista 3 kuuluu euroalueeseen. Asuntotilanteen ongelmat, jotka ilmenevät joko kohtuuttomana asumismenorasituksena tai puutteellisina asuinoloina, ovat keskeinen haaste 7 jäsenvaltiossa (DE, EL, HU, LV, PT, SI ja SK). Sen sijaan on tältä osin saavuttanut erityisen hyviä sosiaalipoliittisia tuloksia, ja myös SK etenkin puutteellisten asuinolojen osalta. Kun tarkastellaan erityisesti muita heikommassa asemassa olevien henkilöiden köyhyys- ja syrjäytymisriskiä, analyysin mukaan erityisiä haasteita kohtaavat vammaiset (14 jäsenvaltiossa: BE, BG, CZ, CY, DE, EE, ES,, LT, LV, MT, NL, RO ja SE), romanit (5 jäsenvaltiossa: BG, ES, HU, RO ja SK), maahanmuuttajat ja pakolaiset (6 jäsenvaltiossa: AT, DE, DK, ES, FR ja NL) sekä matalan osaamistason työvoima ja työttömät (3 jäsenvaltiossa: BE, EE ja MT). Vammaisten osalta AT, FR, LU ja SK ovat saavuttaneet erityisen myönteisiä tuloksia. 14 Joillekin jäsenvaltioille tämä ajanjakso oli erityisen haastava, koska niihin sovellettiin talousja rahoitussopeutusohjelmia. 12607/16 ess/lr/hmu 27
Köyhyyden ylisukupolvisen siirtymisen torjuminen lasten köyhyyteen puuttuminen Lasten köyhyys- tai syrjäytymisriski näyttää olevan keskeinen haaste 7 jäsenvaltiossa (BG, EL, ES, HU, LU, MT, RO). Sen sijaan on tältä osin saavuttanut erityisen hyviä sosiaalipoliittisia tuloksia. Tämän indikaattorin osatekijöiden analyysi osoittaa, että lasten tuloköyhyys on keskeinen haaste 3 jäsenvaltiossa (ES, LT and LU), lasten vakava aineellinen puute yhdessä (EL) ja vajaatyöllisessä kotitaloudessa elävien lasten osuus 4 jäsenvaltiossa (BE, CY, HU ja IE). Sosiaalisten tulonsiirtojen vaikutus lasten köyhyyden vähentämiseen, työssäkäyntiasteeltaan erilaisissa kotitalouksissa elävien lasten köyhyysriskiaste ja köyhyysvaje antavat viitteitä siitä, kuinka vaikuttavaa lasten sosiaalinen suojelu on kussakin maassa. Näiden indikaattorien perusteella vaikuttavuushaasteita on havaittu 13 jäsenvaltiossa (DE, ES, IT, LT, LU, LV, MT, NL, PL, PT, SI, SK ja UK) ja erityisen hyviä tuloksia 2:ssa (DK ja IE). Lasten asumisolot näyttävät olevan erityinen haaste etenkin Latviassa ja Portugalissa. Aktiivinen osallisuus työikäisen väestön köyhyyden torjunta Työikäisen väestön osalta tuloköyhyys näyttää olevan keskeinen haaste 3 jäsenvaltiossa (ES, IT ja PT) ja vajaatyöllisessä kotitaloudessa elävien aikuisten osuus 5 jäsenvaltiossa (CZ, EE,, LT ja PT). Työssäkäyvien köyhyys muodostaa erityisen haasteen 6 jäsenvaltiossa (DE, EL, ES, IT, LU ja RO). Sen sijaan 7 muuta jäsenvaltiota on saavuttanut erityisen hyviä sosiaalipoliittisia tuloksia tällä alalla (BE, CZ, DK,, HR, NL ja SI). 12607/16 ess/lr/hmu 28
Sosiaalietuuksien vaikuttavuutta on arvioitu niiden vaikutusten perusteella, joita sosiaalisilla tulonsiirroilla on työikäisten köyhyyden vähentämiseen. Erityisesti on kyse niiden riittävyydestä ja kattavuudesta sekä siitä, minkä verran sosiaaliavustuksia ja työttömyysetuuksia käytetään. Tämän lähestymistavan perusteella tehokkuutta koskevia haasteita on tunnistettu 13 jäsenvaltiossa (BG, CY, DE, EL, ES, HR, HU, IT, LT, LV, PL, RO ja SK), ja niin ikään jopa 13 jäsenvaltiossa on saatu erityisen hyviä tuloksia (AT, BE, BG, CZ, CY, DK, EL,, FR, HU, IE, MT ja SE). Sosiaalipalvelujen vaikuttavuuteen liittyviä keskeisiä haasteita esiintyy 5 jäsenvaltiossa (BG, EE, ES, PT ja RO), ja ne liittyvät erityisesti työllisyyspalvelujen saatavuuteen, laatuun tai yhteistyöhön kyseisten palvelujen kanssa. Työmarkkinoiden osallistavuus, joka on yhteydessä vajaatyöllisissä kotitalouksissa elävien aikuisten köyhyysriskiin, on keskeinen haaste 4 jäsenvaltiossa (DK, LU, NL ja SK). Työikäisen väestön asumisolot näyttävät muodostavat haasteen Alankomaissa. Vanhusten köyhyys / vanhusten riittävät tulot ja elinolot Vanhusten köyhyys- tai syrjäytymisriski näyttää olevan keskeinen haaste 6 jäsenvaltiossa (BG, DE, EE, LT, LV ja RO), tuloköyhyys puolestaan 4 jäsenvaltiossa (DE, LT, SE ja SI) ja vakava aineellinen puute 2:ssa (BG ja LT). ES ja NL ovat saavuttaneet erityisen hyviä tuloksia vanhuksia uhkaavan köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen torjumisessa. Sen sijaan BE, CZ, PT ja SK ovat suoriutuneet heikosti vanhusten tuloköyhyyden torjumisessa. Sosiaalisten tulonsiirtojen vaikutukset vanhuusajan köyhyyden vähentämiseen, yhteenlaskettu korvaussuhde, mediaanitulojen suhde ja köyhyysvaje antavat viitteitä siitä, miten tehokkaasti eläkejärjestelmät ja sosiaalinen suojelu yleisemmin mahdollistavat vanhuksille kohtuullisen elintason tietyssä maassa. Näiden indikaattorien perusteella vaikuttavuushaasteita on tunnistettu 9 jäsenvaltiossa (BE, CY, DE, EE, HR, LT, LV, PL ja SI) ja erityisen hyviä tuloksia puolestaan saavutettu 6 jäsenvaltiossa (AT, BG, CY,, LU ja PT). Vanhusten asumisolot ovat keskeinen haaste 3 jäsenvaltiossa (IT, LU ja PT). Tarvittavien poliittisten uudistusten osalta AT on kohdannut erityisiä haasteita lakisääteisen eläkeiän yhdenmukaistamisessa suhteessa elinajanodotteeseen, ja AT ja RO ovat kohdanneet haasteen saman eläkeiän säätämisessä miehille ja naisille. 12607/16 ess/lr/hmu 29
Terveydenhuolto ja pitkäaikaishoito Väestön terveydentila, kun sitä arvioidaan elinajanodotteena syntyessä ja 65-vuotiaana sekä terveiden elinvuosien odotteena syntymähetkellä ja 65-vuotiaana, on keskeinen haaste 9 jäsenvaltiossa (BG, EE, HU, HR, LT, LV, PL, RO ja SK), ja tämän osalta vain 2 valtiota on saavuttanut erityisen hyviä tuloksia (ES ja PT). Parantavan tai ennaltaehkäisevän terveydenhuollon vaikuttavuus, jota arvioidaan mahdollisesti menetettyinä elinvuosina ja terveyspalvelujen ja - politiikan keinoin vältettävissä olevana kuolleisuutena osoittautui haasteeksi 9 jäsenvaltiossa (BG, EE, HU, HR, LT, LV, PL, RO ja SK). Terveydenhuollon saatavuus mitattuna sen mukaan, kuinka moni henkilö jäi oman ilmoituksensa mukaan vaille tarvitsemaansa sairaanhoitoa kustannusten, odotusaikojen tai etäisyyden vuoksi, on keskeinen haaste 12 jäsenvaltioissa (BG, CY, EE, EL, HU, IE, IT, LT, LV, PL, PT ja RO). Terveysjärjestelmien kustannustehokkuuteen liittyvät haasteet ovat tyypillisesti yhteydessä sairaalaja avohoidon väliseen epätasapainoon, sairaalasektorin resurssien tehottomaan jakautumiseen, lääkkeiden hinnoitteluun ja korvauksiin liittyviin ongelmiin tai sähköisten terveyspalvelujen riittämättömään saatavuuteen tai kattavuuteen. Tässä suhteessa keskeisiä haasteita esiintyi 9 jäsenvaltiossa (AT, BG, CZ, CY, IE, LV, PL, SI ja SK). Riittämätön pitkäaikaishoidon tarjoaminen tai pitkäaikaishoitojärjestelmän puutteellinen suunnittelu on tunnistettu keskeiseksi haasteeksi 4 jäsenvaltiossa (ES, IT, SI ja SK). Lopuksi Lähes kaksi kolmasosaa EU:n jäsenvaltioista (18 valtiota) kohtaa rakenteellisia haasteita, jotka liittyvät köyhyys- tai syrjäytymisriskiin eri ikäryhmissä. Nämä tulokset osoittavat, että vaikka noin kolmasosa EU:n jäsenvaltioista on suoriutunut tyydyttävästi tai hyvin köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämisessä, noin kaksi kolmasosaa voisi edelleen parantaa sosiaalisen suojelun järjestelmiensä tehokkuutta ja vaikuttavuutta, jotta köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä voitaisiin ehkäistä ja antaa turvaa sen varalta kaikissa elämänvaiheissa. 12607/16 ess/lr/hmu 30
Työikäisen väestön osalta lähes puolella jäsenvaltioista (13) on etuuksien vaikuttavuuteen liittyviä haasteita, kun taas useiden muiden jäsenvaltioiden haasteet koskevat sosiaalipalvelujen vaikuttavuutta tai työmarkkinoiden osallistavuutta. Nämä tulokset osoittavat, että huomattavan useassa jäsenvaltiossa tarvitaan edelleen aktiivisen osallistamisen malliin perustuvia politiikkauudistuksia, joissa yhdistetään toisiinsa riittävä toimeentulotuki, korkeatasoiset sosiaalipalvelut ja aktivoinnin tukeminen, joka kannustaa integroitumaan (uudelleen) työmarkkinoille. Sosiaaliset investoinnit ja ennaltaehkäisevät toimintamallit muun muassa terveydenhuollossa, pitkäaikaishoidossa, sosiaalipalveluissa, lasten ja muiden huollettavien hoidossa, asumistuessa ja kuntoutuspalveluissa ovat tarpeen, jotta ihmisten kyky osallistua aktiivisesti yhteiskuntaan ja talouteen vahvistuu. Ottaen huomioon, että muita heikommassa asemassa olevien henkilöiden, kuten vammaisten, maahanmuuttajien ja pakolaisten tai romaniväestön köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen osalta on määritetty 28 sosiaalista haastetta, on selvää, että sosiaalisen suojelun järjestelmien osallistavuus ja oikeudenmukaisuus ovat keskeisiä haasteita koko EU:n alueella. Lisäuudistuksia tarvitaan myös terveydenhuollon laadun ja saatavuuden sekä terveysjärjestelmien kustannustehokkuuden parantamiseksi; nämä ovat keskeisiä haasteita noin kolmanneksessa jäsenvaltioista. Ensisijaisena tavoitteena on edelleen oltava mahdollisuus saada riittävää, kohtuuhintaista ja korkeatasoista pitkäaikaishoitoa painottaen yhä enemmän ennaltaehkäisyä. Joissakin jäsenvaltioissa tarvitaan vielä poliittisia uudistuksia, joilla autetaan säilyttämään eläketulot ja varmistamaan riittävät eläkkeet, yhtenäistämään miesten ja naisten eläkeikä sekä mukauttamaan lakisääteinen eläkeikä elinajanodotteeseen. 12607/16 ess/lr/hmu 31
Yhteenvetotaulukko keskeisistä sosiaalisista haasteista ja hyvistä sosiaalipoliittisista tuloksista 2011 2014 15 15 c = haaste (challenge); g = hyvä sosiaalipoliittinen tulos (good social outcome) 12607/16 ess/lr/hmu 32
12607/16 ess/lr/hmu 33